Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nyt käsiteltävän tapauksen yhteydessä lienee aivan yhtä oikeutettua sanoa, että rakkaalla seuralla on monta laulua. Avasimme uuden seurahymneihin perehtyvän juttusarjan viime viikolla IFK Göteborgin Snart skiner Poseidonilla. Tälläkin kertaa värit pysyvät sinivalkoisina, kun matkaamme hymninjäljitysmatkalle Saksaan ja sen pääkaupunkiin Berliiniin. Sieltä löydämme Herthan, jolle on epävirallisen tiedon mukaan vuosien saatossa tehty jopa 63 kappaletta.

Sutherland Brothers Band julkaisi vuonna 1972 kappaleen nimeltä Sailing, joka oli osa loppuvuodesta ilmestynyttä Lifeboat-pitkäsoittoa. Sailing päätyi parhaimmillaan brittilistoilla sijalle 54. ja kyseistä singleä myytiin 40 000 kappaletta.

Sailing nousi kansainväliseksi megahitiksi kolme vuotta myöhemmin, kun Rod Stewart julkaisi kappaleesta oman versionsa. Se oli viikkoja listakärjessä Englannissa ja sillä oli myös välitön vaikutus jalkapallokatsomoihin, kun yksinkertaisen tarttuva melodia monistui käyttöön kultaisen 1970-luvun oluenhuuruisissa seisomakatsomoissa.

Se oli pitkään yksi lauletuimmista chanteista jalkapallokatsomoissa, mutta sen käyttö on uudella vuosituhannella vähentynyt. Sailing kuuluu kuitenkin yhä Skotlannin maajoukkueen kannattajien vakiokalustoon. Seurajoukkuekäytössä ehdottomasti tunnetuin on Millwallin ”No one likes us, we don´t care” lyriikka kyseiseen kappaleeseen.

Herthan tunnussäveleksi

Vaikka Sailing on tunnettu katsomoissa, on se seurahyminä todellinen poikkeus. Poikkeuksen tekee Hertha Berlin, jolla on ollut kyseinen versio käytössä vuodesta 1993 alkaen.

Palkittu saksalaisartisti ja näyttelijä Frank Zander julkaisi vuonna 1992 julkaisi oman Sailing-coverinsa, josta tuli nopeasti kaupallinen menestys Saksassa. Keväällä 1993 kovana Herthan kannattajana tunnettu Zander sai kutsun laulamaan kyseisen kappaleen Herthan kakkosjoukkueen otteluun Chemnitzer FC:ta vastaan ottelun tauolla.

Kaikkien yllätykseksi kappaleen nimi Nur nach Hause oli yhä jäljellä, mutta Zander oli sanoittanut kappaleen uudelleen juuri omalle seuralleen. Mies ja kitara saivat yleisön haltioihinsa ja loppu on Hertha Berlinin seurahistoriaa.

Täysin spontaanisti yleisö nosti huivinsa ilmaan ja lauloi Zanderin mukana kertosäettä. Zanderille itselleen yleisön reaktio oli ollut täydellinen yllätys. Seurahymni oli syntynyt ja se otettiin nykyiseen käyttöönsä välittömästi. Nykyisellään 78-vuotias Zander käy yhä tasaisin väliajoin esittämässä Nur nach Hausen ottelun alussa. Kappaleen suuren suosion salaisuus lienee yksinkertaisesti siinä, että se on lähes täydellinen yhteislaulu, joka sopii jokaisen suuhun.

Saksalainen televisiokanava Sat.1. järjesti vuonna 2003 äänestyksen parhaasta stadionhymnistä Hitgiganten-ohjelmassa. Frank Zanderin Nur nach Hause päätyi äänestyksessä sijalle kaksi. Mikä voitti kyseisen äänestyksen? Se selviää ensi viikolla.

Nur nach Hause Berliinin olympiastadionilla syyskuussa 2018.

The post Seurahymnien jäljillä: Nur nach Hause (Hertha Berlin) appeared first on Byyri.

Matkani kohti Union Berliinin kotia Stadion An der Alten Förstereita alkaa Berliinin rautatieasemalta. Hyppään taksiin ja ilmoitan taksikuskille määränpääni stadionin välittömästä läheisyydestä. Seuraa muutaman sekunnin hiljaisuus, jonka jälkeen taksikuski kertoo olevansa Herthan kannattaja ja pyytää minua kohteliaasti poistumaan hänen autostaan.

En ole vielä edes saanut ensikosketustani jalkapalloon Berliinissä, ja alan päästä jyvälle kuinka poikkeuksellinen ottelu on lähestymässä. Toinen taksikuski palvelee perille asti. Olen sopinut tapaamisen Union Berlinin kannattajan Hannesin kanssa. Maksan kyytini taksikuskille ja nousen hieman epäuskoisena kyydistä. Kuvittelin saapuneeni jonkin sortin pubiin, mutta tapaamispaikka osoittautuu juottolan, kahvilan ja huoltamon välimuodoksi. Valitettavasti en päässyt käymään Mäntsälässä 1970-luvulla, mutta voisin kuvitella siellä näyttäneen juuri tältä. On kovin vaikea kuvitella, että vain kilometrin päässä pelattaisiin reilun kahden tunnin päästä yhtä maailman rahakkainta jalkapallosarjaa.

Uskaltaudun sisään ja löydän nopeasti tuntomerkkeihin sopivan henkilön. Hannes ostaa meille olutpullot ja siirrymme ulos keskustelemaan. Edessä on Bundesliigan ottelu Freiburgia vastaan. Unionin neitsytmatka Saksan pääsarjaan on ollut täynnä tunnetta ja kuoppia. Sarja-avauksessa RB Leipzigia vastaan kannattajat koristivat katsomon menehtyneiden Union-kannattajien kuvilla. Näin he saivat olla mukana kokemassa sen mitä niin kovin pitkään odotettiin.

Leipzig oli tuossa ottelussa parempi maalein 0–4, mutta seuraavassa ottelussa Augsburgin vieraana irtosi ensimmäinen tasapeli. Tätä seurasi jalkapalloilevaa maailmaa shokeerannut kotivoitto suuresta ja mahtavasta Borussia Dortmundista. Sitten on ollut kuitenkin vaikeaa ja Unionin tappiosarake on saanut yhden lisäyksen ilta toisensa perään. Nyt haaste on valtava, sillä vierasjoukkue Freiburg on ollut koko alkukauden positiivisimpia yllättäjiä.

”Rehellisesti sanottuna en odota tältä ottelulta juuri mitään. Vielä elokuussa ajattelin, että Freiburg olisi meidän päävastustajiamme, mutta viimeisten viikkojen aikana olemme menneet eri suuntiin. Maaliton tasapeli olisi huippu tästä ottelusta”, Hannes avaa odotusarvoaan illasta.

”Jos totta puhutaan, niin minulla on ainakin hieman vaikeuksia keskittyä tähän kamppailuun. Edessä on tämän jälkeen kaksi niin valtavaa ottelua, että ajatus harhailee jo väkisinkin niihin. Toivottavasti joukkueella ei ole tänään sama”, jatkaa Hannes ja viittaa seuraavaan otteluun Bayern Münchenin vieraana sekä parin viikon päästä häämöttävään derbyyn Herthaa vastaan.

”Ensi viikolla laitamme pystyyn sellaisen show´n, jota Münchenin areenalla ei ole katsomossa ennen nähty”, Hannes odottaa kädet syyhyten Saksan suurimman joukkueen kohtaamista.

Hannes, kuten muutkin Unionin kannattajat, varovat suurten yritysten nimien lausumista. Hän puhuukin siis Münchenin Areenasta eikä saksalaisen rahoituspalveluja tarjoavan Allianzin mukaan nimetystä Allianz Areenasta, joka on Bayern Münchenin kotistadionin virallinen nimi.

Union Berlin henkiikin ilahduttavaa vastavirtaa aina vain kaupallisempaa huippujalkapalloa vastaan. Seuran yhteistyökumppanit valikoidaan perusteellisen selvityksen jälkeen ja valinnoissa pyritään suosimaan paikallisia toimijoita. Tällä kaudella Union Berlinin pelipaidassa komeilee luxemburgilaisen kiinteistönvälitysfirman logo ja monella Unionin kannattajalla pelkästään tämä on ottanut koville.

”Osa kannattajista pitää tätä vaarallisena ennakkoesimerkkinä, kun pääsponsorimme tulee nyt maamme rajojen ulkopuolelta. Itse en ajattele asiaa kovinkaan aktiivisesti, mutta en voi myöskään kieltää, etteikö se tietyllä tapaa huolestuttaisi minua”, Hannes kertoo tuntojaan sponsorivalinnasta.

Kuvaavaa Unionin tarkkuudesta asioihin on myös oma akkreditoitumiseni illan otteluun. Olin alun perin ajattelut tekeväni tämän jutun eräälle täysin toiselle taholle. Kun laitoin akkreditointini Unionille sain hylkäävän päätöksen ja perustelut, että heidän toimittajakapasiteettinsa on rajallinen eivätkä valitettavasti pysty vastaamaan myöntävästi jokaiseen akkreditointipyyntöön.

Viikkoa myöhemmin laitoin saman paperin uudestaan, ja tällä kertaa liitteeksi Byyrin englanninkielisen mediakortin, jossa aukesi jutun menevän kannattajakulttuurin puolesta puhuvalle suomalaismedialle. Sähköpostiini saapui tervetulotoivotus Stadion An der Alten Förstereille alle tunnissa. Tilaa ei ollut, mutta tällaiselle medialle se järjestettiin.

”Peli, jota ei saa hävitä”

Matka Hannesin seurassa jatkuu kohti stadionia. Siirtymä suoritetaan jopa aavemaisen polun kautta. Ilman punaisiin pukeutunutta ihmisvirtaa en edes yksin älyäisi lähteä kävelemään pusikoiden keskeltä määränpäätä kohti. Tyhjäksi jäänyt pullo jää ostoskärryyn, joita on tuotu polun varrelle. Ne eivät ole millään tavalla seuran organisoimia, vaan Union Berlinin kotiottelu on samalla myös monen pullonkerääjän tilipäivä.

Ryteikön keskeltä paljastuu Stadion An der Alten Försterei. Stadion on kannattajien talkoovoimin kunnostama ja Hannes kertoo tästä mielellään. Luennon jälkeen päätän mennä pääaiheeseeni ja mainitsen, että seuraavan kerran täällä on sitten Hertha.

”Olen odottanut sitä hetkeä siitä lähtien, kun juoksin kentälle nousun ratkettua toukokuussa Stuttgartia vastaan”, toteaa Hannes pienen mietinnän jälkeen ja jatkaa heti perään.

”Me pelasimme pääsarjaa Itä-Saksassa ja he (Hertha) pelasivat omaa pääsarjaansa muurin toisella puolella. Heti muurin murruttua pelasimme harjoitusottelun keskenämme ja tuolla ottelulla oli näin jälkikäteen katsottuna kaupunkilaisille lähes yhtä suuri symbolinen arvo kuin mitä muurin murtumisella oli. Sen ottelun näkeminen oli niin monen ihmisen unelma vuosikymmenien ajan”.

”Vaikka muurin murtuminen oli fantastinen asia, niin se oli kuitenkin lähes tappava isku seurallamme. Meillä oli todella suuria vaikeuksia sopeutua yhdistyneisiin sarjoihin ja kävimme todella syvällä. Synkimpinä aikoina ajatus Herthan kohtaamisesta Bundesliigassa ei ollut edes unelmaa vaan pikemminkin satufantasiaa.”

Union ja Hertha ovat iskeneet yhteen 2. Bundesliigassa muutamaan otteeseen ja nämä pelit ovat antaneet esimakua tulevasta. Kuitenkin lauantain kohtaaminen on ensimmäinen joukkueiden välillä yhdistyneen Saksan pääsarjassa.

”Se saa minulla aikaan väreitä, kun sanot sen ääneen. Tuntui, että kaikki puhuivat siitä kohtaamisesta, kun nousu tuli ja näiden kohtaamisten päivämäärät olivat ensimmäinen asia mitä katsoin otteluohjelmasta sen ilmestyessä. Viime viikkoina siitä on puhuttu vähemmän, mutta on aivan selvää, että keskustelu kannattajien kesken sekä rummutus mediassa kiihtyvät heti, kun otteluviikko käynnistyy”.

Kuinka tärkeää Herthan voittaminen sitten on?

”Minulle ja varmasti muillekin se suurin voitto on, että peli ylipäätään pelataan. Mutta varsikin kun ensimmäinen kohtaaminen osuu omalle kotikentällämme, niin janoamme kyllä siitä voittoa enemmän kuin mitään. Sanotaanko näin kliseisesti, että se on peli, jota ei saa missään olosuhteissa hävitä”, Hannes toteaa hymyillen.

Hannes katoaa kohti oman katsomonsa sisäänkäyntiä. Hänellä ja 22 000 muullakin on hetkeä myöhemmin syytä juhlaan. Kotijoukkue on terävänä avauspotkusta lähtien ja Marius Bulterin ensimmäisen minuutin maali siivittää Unionin 2–0-yllätysvoittoon Freiburgista.

”Historia ja politiikka ovat ja tulevat aina olemaan osa Berliinin derbyä”

Mitä sitten Herthan leirissä tuumitaan tulevasta kohtaamisesta?

Seuraavana päivänä Hertha Berlinin kakkosjoukkue kohtaa Furstenwalden, joten suuntaan tunnelmalliseen olympiapuistoon katsomaan ottelun ja toivon saavani vastauksen tähän kysymykseen.

Herääminen aikaisin pitkäksi venyneen lauantai-illan jälkeen palkitaan heti, kun vieraiden Kimmo Hovi aloittaa ottelun maalinteon jo sen ensimmäisellä minuutilla. Peli on kuitenkin täydellistä kotijoukkueen hallintaa ja vajaamiehiseksi puolen tunnin kohdalla ajautunut Furstenwalde tippuu kyydistä. Loppunumerot 4–1 eivät jätä selittelemistä.

Tauolla ajaudun juttelemaan kolmen Herthan kannattajan kanssa ja seuraan heidän kanssaan ottelun loppuun. Herrakolmikosta vanhin eli Wolfgang kertoo olleensa paikan päällä Hanneksenkin mainitsemassa harjoitusottelussa tammikuussa 1990, kun Hertha ja Union kohtasivat vain 79 päivää muurin murtumisen jälkeen.

”Se oli hyvin koskettava päivä. Tätä seurojen jakaantumista muurien eri puolelle käsitellään melko usein juuri Unionin kautta. Pitää kuitenkin muistaa, että muurin itäiselle puolelle jäi todella paljon Herthan kannattajia, jotka eivät olleet nähneet oman joukkueensa peliä vuosikymmeniin. Muurin toisella puolella oli kasvanut toisen polven kannattajia, jotka eivät olleet koskaan nähneet sinisiä ja valkoisia pystyraitoja. Monet itkivät silloin koko pelin katsomossa. Kaikki halukkaat eivät kuitenkaan päässet katsomoon. Rajalla oli tuolloin vielä vartiointia.”, Wolfgang kuvailee selvästikin hyvin liikuttuneena.

”Katselin kotonani televisiosta, kun Union nousi viime keväänä. Kyllä minä silloin juhlin”, Wolfgang jatkaa.

”Jotain rajaa nyt!” vierestä kuitataan pilke silmäkulmassa.

Hertha Berlin on käytännössä kaikilla mittareilla seuroista suurempi. Se pelaa ottelunsa hulppealla, lähes 75 000 henkeä vetävällä Berliinin Olympiastadionilla. Se ehostettiin vuoden 2006 jalkapallon MM-kilpailuihin, joissa se toimi myös loppuottelun päänäyttämönä. Menestyksellään Hertha ei voi kuitenkaan henkseleitä paukutella. Edellisestä Saksan mestaruudesta, kun on jo aikaa 88 vuotta. Berliini on ollut monta kertaa Euroopan suurin pääkaupunki ilman pääsarjajoukkuetta. Nyt niitä on ensi kertaa kaksi.

”Se on hyvin poikkeava derby”, Leo osallistuu keskusteluun.

”Historia ja politiikka ovat ja tulevat aina olemaan osa Berliinin derbyä. Ne tekevät ottelusta ainutlaatuisen. Kannattajien kesken ei ole ehtinyt muodostua myöskään samanlaista vihasuhdetta mitä muissa isoissa kaupungeissa on. Se varmasti johtuu osaltaan siitä, että jokainen kohtaaminen on ollut tähän mennessä tietyllä tapaa uniikki”, Leo lisää.

”Jos he (Union) nyt jotenkin onnistuisivat sarjassa säilymään, niin nämä pelit voisivat arkipäiväistyä ja samalla niiden luonnekin muuttua. Tähän en kyllä oikein jaksa uskoa. Hienoa heille, että nousivat. Näin heidän fanit sekä pelaajat pääsevät maaliskuussa Olympiastadionille kokemaan ison yleisön tunnelman.”

Vaikka varsinaista vihanpitoa ei havaitse, niin keskinäinen naljailu vaikuttaa ainakin olevan voimissaan.

Kysyn, miten he aikovat ottelua marraskuun toisena päivänä seurata.

”Vieraskiintiö on Unionin stadionilla Bundesliigan pienin. Emme ole edes yrittäneet haalia lippua siihen peliin. Varmaankin menemme johonkin pubiin peliä katsomaan. Osa kannattajista saattaa myös kerääntyä stadionin ulkopuolelle tunnelmaa aistimaan ja lauluihin osallistumaan”, Wolfgang valaisee.

Koillisen Regionalligan ottelu päättyy. Miehet kutsuvat seuraksi pelin jälkeen yhdelle oluelle. Kumoamme kolpakot, syömme makkarat ja jaamme sipsipussin.

”Suomestakos sinä sanoit tulevasi? Saisitko jotenkin sen Teemu Pukin tulemaan tänne? Täällä tarvittaisiin maalintekijää, kun Ibisevicin (Vedad) jalka ei oikein enää nouse.”

Suomi kun on kuulemma sen verran pieni paikka, että kaikki tuntevat toisensa, niin lupaan mainita asiasta Teemulle, kun seuraavan kerran näen häntä. Tästä lupauksesta minulle tarjotaan toinen olut.

Union Berlin – Hertha Berlin, lauantaina 2.11. klo 19.30, Viaplay & Viasat

The post Jaettu kaupunki valmistautuu vuosisadan otteluun – Byyrin derbyennakko Berliinistä appeared first on Byyri.

Tulevalla kaudella Bundesliigassa nähdään totutusti 18 joukkuetta, joista Fortuna Düsseldorf sekä 1. FC Nürnberg nousivat kakkosesta eli ”Zweitesta” täksi kaudeksi korkeimmalle sarjatasolle. Luvassa on yhdeksän kuukautta saksalaisen jalkapallon juhlaa ja mielenkiintoisia suomalaispelaajia.

Tässä tekstissä esitellyt joukkueet ovat jaoteltu loppusijoitusarvion mukaan.

Bundesliigan avauskierros

Perjantai 24.8.

Klo 21.30 Bayern München – Hoffenheim

Lauantai 25.8.

Klo 16.30 Werder Bremen – Hannover

Klo 16.30 Hertha Berlin – 1. FC Nürnberg

Klo 16.30 Fortuna Düsseldorf – FC Augsburg

Klo 16.30 SC Freiburg – Eintracht Frankfurt

Klo 16.30 VFL Wolfsburg – Schalke 04

Klo 19.30 Borussia Mönchengladbach – Bayer Leverkusen

Sunnuntai 26.8.

Klo 16.30 FSV Mainz 05 – VFB Stuttgart

Klo 19.00 Borussia Dortmund – RB Leipzig

Joukkueet

Bayern München

Borussia Dortmund

Schalke 04

Bayer Leverkusen 04

RB Leipzig

TSG 1899 Hoffenheim

Borussia Mönchengladbach

VfB Stuttgart

Eintracht Frankfurt

Werder Bremen

Hertha Berlin

VfL Wolfsburg

FC Augsburg

1. FSV Mainz 05

SC Freiburg

Hannover 96

1. FC Nürnberg

Fortuna Düsseldorf

The post Bundesliiga kaudella 2018-19 appeared first on Byyri.

Kaudelta 2012-13 löytyy erikoinen tilastoknoppi futistrivioihin. Jalkapallon suurvalta Saksa oli tuolloin ainoa maa Euroopassa, jonka pääsarjassa ei pelannut joukkuetta maan pääkaupungista. Kaupungin lippulaiva Hertha oli valahtanut 2. Bundesliigaan visiitille, joka jäi lopulta yhden kauden mittaiseksi. Tämän jälkeen germaanien oma Vanha rouva on vakiinnuttanut asemansa pääsarjassa.

Kuriositeetti kuvaa kuitenkin hyvin lajin asemaa Berliinissä. Laji elää ja voi hyvin huolimatta siitä, että alueelta ei löydy todellista suurseuraa maanosan ykköskoriin.

Berliinin myrskyisää historiaa symboloi muuri, joka jakoi kaupungin tunnetusti itäiseen ja läntisen osaan. Kaiken tämän taustalla myös jalkapalloperinteet muovautuivat rajan molemmin puolin omanlaisikseen. Läntisen Berliinin suurin seura Hertha nojasi  vahvasti eurooppalaisen valtavirran tyyliin niin kentällä kuin seuratoiminnassakin. Itäpuolella Union ja BFC Dynamo toimivat DDR:n valtiomallin mukaisesti tiukan kurin vallitessa.

Sittemmin, Saksojen yhdistyttyä, pinnalle ovat jääneet metropolin länsiosan Hertha ja itäpuolen Union, siinä missä Dynamon ja Viktoria Berlinin kaltaiset seurat pelaavat aluesarjoissa. Aluesarjojen suosio on kuitenkin yllättävänkin korkealla tasolla, eikä pelillisessäkään tasossa ole moittimista.

Värikäs seurakavalkadi

Suurelle yleisölle Berliinin jalkapallosta tulee nopeasti mieleen kaksi suurta. Hertha on kaupungin suurin, katsottiinpa asiaa millä mittarilla tahansa. Saksan mestaruuksia löytyy kaksin kappalein 1930-luvulta, ja mantereen laajuisesti tähtihetkeksi puolestaan nousee eteneminen Mestarien liigan lohkovaiheeseen kaudelle 1999-00. Nykyisin seura on asemoitunut Bundesliigan keskikastiin.

Punavalkoinen Union on kaupungin itäosan kannatetuin seura. Seura on viime kausien aikana hätyytellyt jopa nousua pääsarjaan, mutta intohimoiset kannattajat seuraavat joukkuettaan lehtereillä sarjatasosta riippumatta samalla intensiteetillä. Metallimiesten pahin paikalliskilpailija ei ole läntisen kaupungin Hertha, vaan BFC Dynamo. Seuroista tuli verivihollisia rautaesiripun takana vietettyjen vuosikymmenten ja tiukkojen yhteenottojen myötä.

Mutta osataan sitä alemmillakin sarjaportailla., joille monien perinteisten seurojen tie on vienyt.

Saksan neljänneksi korkein sarjataso, Regional-liiga, on jaettu viiteen lohkoon. Koillislohkon kahdeksastatoista joukkueesta kolmasosa tulee Berliinin alueelta. Näihin kuuluvat muun muassa Itä-Saksan entinen valtias BFC Dynamo sekä Berliner AK ja Viktoria.  Kahta sarjaporrasta alempana sen sijaan on kokonaan oma lohko pelkästään kaupungin rajojen sisältä tuleville joukkueille. Berliinin kokoiseen kaupunkiin mahtuu runsaasti seuroja ja niiden taustalle mitä kiehtovampia tarinoita.

Union Berlinin vanha arkkivihollinen, jo yllä mainittu BFC Dynamo oli alkujaan vahvasti kytköksissä DDR:n suojelupoliisin Stasiin. Seura voitti DDR:n mestaruuden kymmenesti peräkkäin välillä 1979-88. Saksojen yhdistyttyä seura vaihtoi nimensä FC Berliniksi ottaakseen etäisyyttä historian siihen asettamaan leimaan. Nimi Dynamo otettiin käyttöön uudelleen vuonna 1999.

Berliner AK on kaupungin runsaan turkkilaisväestön kantaseura. Berliinissä on arviolta satatuhatta turkkilaistaustaista asukasta. Seuralla on vahvat siteet Turkkiin ja myös taustaa yhteistyöstä maan pääsarjaseura Ankarasporin kanssa.

Oberliigassa pelaavan Tennis Borussia Berlinin nimi herättää jo itsessään mielenkiintoa. Vuonna 1902 perustettu seura oli alun perin nimeltään Tennis und Ping-Pong Gesellscaft Borussia, mikä selittääkin nimen alkuperän hyvin selkeästi. Bundesliigassakin 70-luvulla käväissyt seura keskittyy nykyään vain jalkapalloon.  Seuran parhaat menestysvuodet sijoittuvat ajalle ennen toista maailmansotaa. Toisen maailmansodan jälkeen Tennis Borussian ja Herthan välille kehkeytyi intensiivinen kilpailuasetelma, joka myöhemmin esti suunnitelmat seurojen yhdistämiseksi.

Minne suunnata jalkapalloelämysten perässä?

Berliinissä riittää kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia nähtäväksi. Mukaan mahtuu myös must see -kategorian urheilupyhättöjä.

Vuoden 1936 olympialaisia varten rakennettu Olympiastadion Charlottenburgin kaupunginosassa on kaupungin tunnetuin urheilumonumentti, joka herättää vierailijan kunnioituksen jo kaukaa.  Olympiaportin alta kuljettaessa alue huokuu historiaa, sillä rakennuksen ulkofasadi on kauttaaltaan rosoinen muistutus vuosikymmenten takaisista kilpailuista. Sisältä stadion on remontoitu vastaamaan nykypäivän tarpeita ja täyttää mukavan ottelukokemuksen kriteerit. Päädystä, paikasta jossa olympiatuli aikanaan liekehti, puhaltaa kuitenkin ajoittain tuuli, joka muistuttaa areenan pitkästä historiasta. Stadionin isäntä Hertha vetää otteluihinsa väkeä lähes 45 000 katsojan keskiarvolla, mutta lippuja on silti yleensä helposti saatavilla.

Sarjatasoa alempana pelaavan Union Berlinin stadion tarjoaa tyystin erilaista tunnelmaa stadionbongareille.  Stadion An Der Alte Försterei, Vanhan metsänvartijan stadion, pistää silmään värikkäänä ilmestyksenä metsäalueen reunassa. Köpenickin kaupunginosassa sijaitseva pyhättö on isäntäjoukkueensa inspiroima värimaailmaltaan. Alun perin vuonna 1920 avatun stadionin viimeisimpään remonttiin 2010 osallistui kolmatta tuhatta seuran kannattajaa ja muuta vapaaehtoista. Huomattava osa 22 000 katsojan kapasiteetista koostuu seisomapaikoista, mikä luo lisätunnelmaa Unionin kamppailuihin. Vuoden 2014 MM-kilpailuiden aikaan seura järjesti stadionilla kisastudioita mahdollistaen otteluiden seuraamisen jättiruudulta.

Jälleen tyystin erilaisen katsomokokemuksen saa, kun suuntaa BFC Dynamon kotinurmelle Friedrich-Ludwig-Jahn Sportparkille. Entisen Stasi-seuran koti sijaitsee aivan Mauerparkin, muuripuiston vierellä. Kenttää reunustaa juoksurata, joka erottaa katsomot nurmesta. Kyseessä olevalla alueella on pitkät urheiluperinteet – alueella on tiettävästi urheiltu jo 1800- luvun alkupuolelta lähtien. Stadionia varten oli suunnitteilla laaja perusparannus, joka olisi toteutettu, mikäli Berliinille olisi myönnetty vuoden 2024 kesäolympialaiset. Kisojen mentyä Pariisille urakka on kuitenkin toistaiseksi jäissä.

Edellä mainittujen lisäksi metropolialueelta löytyy runsaasti myös pienempiä stadioneita, kuten ylempänä listattujen perinneseurojen kotikentät. Jalkapallon hallitsevan maailmanmestarimaan pääkaupunki ei ehkä kuulu seurakartalla maanosan menestyneimpiin, mutta perinteitä kyllä riittää. Matkustaminen Berliiniin on Suomesta käsin helppoa ja edullista, joten kaupunkia voi hyvillä mielin suositella kaikille jalkapallomatkailun ystäville.

The post Berliini – futiskulttuurin sulatusuuni appeared first on Byyri.