”Meidän seura on vielä aika nuori, joten perinteitä ja historiaa ei ole samalla tavalla kuin monella muulla seuralla, mutta Växjö on joka tapauksessa vahva urheilukaupunki ja myös Växjö DFF näkyy kaduilla. Vaikka pelin aikana ei katsojiin kiinnitä huomiota, niin olisihan se hienoa, jos katsojia olisi enemmän. Nuorena seurana meille ei ole vielä ehtinyt muodostua samanlaista kannattajajoukkoa kuin joillain seuroilla.”

Ottelun alla on ollut muutama sateinen päivä, mutta se saattaa olla vain hyvästä kuumaa ottelua varten. Växjö ja Brommapojkarna ovat ennen ottelua vain pisteen päässä toisistaan ja molemmat haluavat kääntää tuloskäyräänsä parempaan suuntaan.

”Pelissä on molemmille isot pisteet. Kummatkin joukkueet ovat pisteiden valossa vähän alisuorittaneet viime aikoina. Molemmille olisi ollut paikkoja iskeä maaleja ja napata pisteitä, mutta ne ovat joukkueita vältelleet. Odotettavissa on siis varmasti tiukka vääntö.”

Ottelu sai kotijoukkueen kannalta lähes täydellisen alun, sillä BP:n verkko heilui vain muutaman minuutin jälkeen. Vaikka se jäikin avauspuolikkaan ainoaksi osumaksi, oli Växjö enemmän hyökkäämässä kuin puolustamassa. Vierailijoiden maalilla pelannut Anna Koivunen oli kuitenkin tarkkana ja nappasi pallot kiinni, vaikka varsinkin muutama kulmapotku saattoi aiheuttaa ylimääräistä jännitystä.

”Futis on peli, jossa pitää varautua kaikkeen, sillä tilanteet muuttuvat nopeasti. Otimme tietysti sen tavoitteen, että teemme lisää maaleja ja rauhoitamme sitä kautta peliä. Edessä oli kuitenkin vielä koko ottelu, joten hyvän olon tunteeseen ei saanut jäädä kiinni, vaan pitää pelata fiksusti. Toisella puolikkaalla BP sai pientä momentumia, mikä on ihan normaalia, kun toinen on takaa-ajossa tauon jälkeen. Me vähän vetäydyimme ja puolustimme omaa maalia mikä taas johti siihen, että olimme vastaanottava osapuoli ja peli meni pieneksi taisteluksi.”

Ottelun lähestyessä loppuhetkiään, pääsi Växjön hyökkääjä yksin Koivusta vastaan. Koivunen peitti pienen kulman hyvin, mutta kotijoukkue onnistui painamaan pallon maaliverkkoihin. Kahden maalin johto kesti kuitenkin vain muutaman minuutin. Viimeisillä minuuteilla Brommapojkarna haki tasoitusta kiivaasti ja ajoittain jopa maalivahti Koivunen oli hyökkäyspäässä maalintekoa yrittämässä. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan Nurmela pääsi tuulettamaan voittoa muun Växjön joukkueen kanssa.

”Vaihdettiin lopussa muodostelmaa ja pyrittiin takaamaan johtoasema. Tämä kuitenkin johti samalla myös siihen, että välillä oli vähän hakemista, että ketä pitäisi puolustaa. Pelin loppu oli kyllä aika klassikko. Vastustaja lyö kovaa painetta meidän maalille ja BP:n maalilla pelannut Anna Koivunenkin oli välillä meidän boksissa yrittämässä maalintekoa.”

Växjön kausi alkoi hyvin, sillä neljästä ensimmäisestä ottelusta tuli kolme voittoa. Seuraavasta yhdeksästä ottelusta tuli kuitenkin vain viisi pistettä, voitto Hammarbysta ja tasapelit Djurgårdenin ja Vittsjön kanssa. Brommapojkarnaa vastaan tuli tärkeät kolme pistettä, mutta Nurmela toivoo syyskaudelle parempaa tulosta pisteiden merkeissä.

”Kausi lähti käyntiin hyvin, mutta sitten tuli pieni taantumavaihe, jonka aikana emme saaneet omaa peliämme kulkemaan. Viime aikoina olemme pallollisesti ja pelillisesti pelanneet paremmin, vaikka se ei olekaan tulostaululla näkynyt. Kokonaisuudessaan suht kelposuoritus, mutta syksyllä vaan täytyy napsia pisteitä paremmalla prosentilla. Jos joku Suomessa miettii futisreissua niin täällä olisi tarjolla kovia ja intensiivisiä
pelejä tulossa!”

The post Växjö-Brommapojkarna | Damallsvenskan appeared first on Byyri.

”Koko kylä elää ja hengittää Vittsjö GIK:n puolesta. Peleissä on aina loistava tunnelma ja jos tarvitset esimerkiksi pyörää niin sellainen hankitaan ja jos siihen tulee jotain vikaa, niin se korjataan. Eräs Eva leipoo joka torstai herkkuja ja muut satunnaisemmin, joten herkkuja on kyllä kauden aikana tullut syötyä! Vittsjön yhteisöllisyys tekee kylän tunnelmasta upean. Missään muualla ei ole vastaavaa tunnetta ollut.”

Yhteisöllisyys välittyy hyvin myös ulkopuolisiin henkilöihin. Stadionille saapuessa vastaanotto on erittäin lämmin ja apua ollaan valmiina antamaan enemmän kuin edes osaisi odottaa. Stadion itsessään on melko pieni, mutta omalla tavallaan se vain alleviivaa sitä, että kentällä pelaa tiiviin yhteisön oma joukkue.

“Sen sijaan, että täällä lähetettäisiin tappouhkauksia hävityn paikalliskamppailun sijaan, saattaa seuraaviin treeneihin tulla vähän lisäherkkuja piristämään. Koko Vittsjö-yhteisö on tukena niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.”

Lämmittelyjen aikana iskee melkoinen rankkasade, mutta siitä huolimatta kotiyleisö on löytänyt paikalle. Sekin saattaa toki lisätä mielenkiintoa, että vastassa on Ruotsin pääsarjaa, Damallsvenskania, lähes ylivoimaisella tavalla johtava Rosengård. Neljätoista ottelua, neljätoista voittoa ja vain neljä päästettyä maalia. Vittsjö puolestaan majailee vähän sarjataulukon puolivälin alapuolella neljällä voitolla, kahdella tasapelillä ja seitsemällä tappiolla. Kauden ensimmäinen ottelu oli päättynyt malmölaisten 5–0-voittoon.

Avauskokoonpanoissa oli sinivalkoisia molemmissa joukkueissa. Vittsjön puolelta kentälle astelivat Linda Sällström, Julia Tunturi sekä Heidi Kollanen. Rosengårdin puolella avauksessa suomalaisista oli puolestaan Ria Öling.

Itse ottelussa vierailijat painoivat alusta asti kovaa päälle ja Vittsjön omat mahdollisuudet olivat lähinnä vastahyökkäyksissä, jotka Rosengård kuitenkin selvitti ilman isompia ongelmia. Kotijoukkueen puolustus oli kuitenkin hereillä ja tauolle lähdetään tasatilanteessa.

Sällström myönsi, että alku oli odotettua.

“Rosengård on tehnyt kauden aikana tuhoisaa jälkeä ja pari edellistä ottelua oli päättynyt todellisiin murskavoittoihin. Tiedettiin kyllä hyvin, että vastassa on todella kova joukkue ja omat mahdollisuudet ovat parhaimmillaan vastahyökkäyksissä. Tiivis ja tarkka puolustus päälle ja isketään omista paikoista.”

Tiivis puolustus kesti lopulta 70 minuuttia, ennen kuin Rosengård iski ottelun avausmaalin ja muutamaa minuuttia myöhemmin taululla oli 0–2. Ottelun loppuhetkillä vierailijat iskivät vielä yhden osuman paitsiolta haiskahtavasta tilanteesta. Toisella puolikkaalla nähtiin myös lisää suomalaisia, kun Anni Hartikainen vaihdettiin kentälle. Maalivahti Paula Myllyoja istui sen sijaan koko ottelun kotijoukkueen vaihtopenkillä.

“Jaksettiin hyvin 70 minuuttia ja pidettiin maali puhtaana, mutta ihan loppuun asti se ei riittänyt. Puolustettiin hyvin, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin. Maalin tekeminen on ollut vähän liian vaikeaa viime aikoina, joten sitä täytyy petrata syksyllä. Tavoitteena on olla kauden jälkeen ylemmässä keskikastissa, eli kesän jälkeen taas uuteen nousuun.”

Moni pelaajista siirtyy nyt pienelle kesälomalle, mutta Sällström suunnistaa maajoukkueleirille yhdessä Rosengårdin Ölingin ja Hartikaisen kanssa.

“Maajoukkueen leireille on aina hienoa lähteä! Meillä on tosi jännittäviä ja kovia pelejä tulossa, joissa on myös kovat panokset, joten toivottavasti katsomot ovat taas täynnä. Turun peleissä on aina ollut hyvä tunnelma, joten samaa odotetaan kyllä tältäkin peliltä. Olisiko nyt mahdollisesti jopa loppuunmyyty ottelu?”

Pienenä loppukevennyksenä keskustelimme vielä Sällströmin sosiaalisen median käytöstä. Monelle urheilijalle some on erittäin kiillotettua ja kaupallistettua. Sällströmiä seuraavat ovat kuitenkin varmasti huomanneet, että someen voi lisätä myös omanlaista, vähän kevyempää sisältöä.

“Laitan someen sillaista sisältöä, mitä itsekin haluaisin siellä nähdä. Ei liian vakavaa, vaan pieni pilke silmäkulmassa. Esimerkiksi kämppiksen roolia toimittava luuranko Bony Tyler on päässyt esiin. On mukavaa pelata kun tietää, että Bony kannustaa kotona pelipaita päällään!”

The post Suomalaisinvaasio Vittsjössä – Yhteisöllisyys tekee pikkukylän joukkueesta ainutlaatuisen appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste: Suomi-Hollanti appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste: Suomi – Slovakia | Kansojen liiga appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste: Suomi – Skotlanti appeared first on Byyri.

Oman matkani suunnittelu alkoi alkukesästä ja melko nopeasti matkan kohteeksi valikoitui juuri länsinaapuri. Miesten otteluista on Byyrin lukijoilla paljon kokemuksia, mutta monen kohdalla naisten ottelut ovat ehkä jääneet pienemmälle huomiolle.

Lyhyiden, mutta hedelmällisten keskusteluiden jälkeen omaksi ottelukseni valikoitui Damallsvenskanin matsi Hammarby-Piteå. Suurimpana huomiona tietysti Anna Tammisen, Adelina Engmanin ja Eva Nyströmin otteet.

Ottelun alla tulee suomalaisittain ikäviä uutisia. Helmareihin valittu Tamminen on loukannut itseään ja pelit jäävät välistä. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että häntä ei Piteå-ottelussa tulla näkemään.

Matka Tukholmaan sujuu erittäin kivuttomasti iltalaivalla ja aamulla herätäänkin Ruotsin puolella. Tukholma on saanut paljon kehuja erinomaisesta joukkoliikenteestään ja tämä näkyy myös otteluun reissatessa. Metro nimittäin pysähtyy vain muutaman minuutin kävelymatkan päähän Hammarbyn stadionilta.

Vaikka itse olenkin liikkeellä hyvissä ajoin, näkyy lyhyen kävelyn varrella hyvin, että kyseessä on pelipäivä. Hammarbyn t-paita siellä, toinen täällä, huivi kaulassa tai näin kuumana kesäpäivänä käteen sidottuna. Sääennuste oli luvannut ilkeää sadetta pelin ajaksi, mutta tältä onneksi vältyttiin.

Stadionille päästyä heräsi heti mielenkiinto siitä, millaiset tarjoilut paikalla on. Mennäänkö sieltä, missä rima on matalin, eli mokkapaloja (tai mikä ikinä onkaan ruotsalainen versio sille) ja makkaraa, vai onko tarjoiluihin panostettu?

Makkaraa toki löytyy, mutta suolaiselta puolelta löytyy myös hodareita ja hamppareita. Hinnatkin ovat melko kohtuullisia ja alle kymmenellä eurolla saa ruokaa ja juomaa. Myös pienempää purtavaa on tarjolla karkkien ja sipsien muodossa. Juomapuolella alkoholitarjonta näytti oman silmän mukaan olevan oikeastaan vain olutta, mutta tästä tuskin kovin moni harmistuu.

Alkoholittomien juomien puolelta löytyy totutusti limonadeja ja vettä maulla tai ilman, sekä tietysti myös oluen alkoholitonta versiota.

Ruuan jälkeen kiinnostus siirtyy kannattajatuotteisiin. Hammarby on pohjoismaisella tasolla iso brändi ja se näkyy myös kannatustuotteissa. Tarjolla on neljä erilaista huivia, erilaisia lippiksiä, aurinkolaseja, tutteja ja nalleja perheen pienimmille ja niin edelleen.

Yleisön saapuessa huomaa myös nopeasti, että kannattajatuotteita käytetään paljon. Kotimaan katsomoissa toivoo toisinaan enemmän omia värejä katsomoon, mutta Hammarbyn ottelussa valkoinen ja vihreä näkyvät joka puolella.

Yleisön valuessa paikalle olo on ensin iloinen, mutta muutamaa minuuttia ennen ottelun alkua ennemminkin hämmästynyt. Yleisöä vain tulee ja tulee! Kaikki eivät edes mahdu katsomoihin, vaan osa jää seisoskelemaan kentän laidalle ja iso kasa katsomoa istahtaa rinteelle seuraamaan matsia.

Noin kymmenen euroa maksaneet liput ovat menneet kaupaksi kovaan tahtiin. Jos yleisömäärä sai hämmästymään positiivisesti, on kannattajien intohimo vielä isompi asia. Kun naisten ottelussa yli 2000 ihmistä nostaa huivinsa ilmaan ja laulaa sydämensä pohjasta ei vaan voi olla herkistymättä.

Odotin kärkipään kamppailulta tiukempaa ja tasaisempaa vääntöä, mutta jopa (periaatteessa) puolueettomana voin sanoa yllättyneeni siitä, kuinka alakynnessä vierailijat olivat. Hammarby vyörytti päälle kuin se kuuluisa yleinen syyttäjä, kun taas Piteån hyökkäykset jäivät lähinnä yksittäisiin vastahyökkäyksiin.

Ennen ottelun alkua mietitytti myös maalivahtipeli. Tamminen on tehnyt kauden aikana erittäin hyvää työtä maalinsuulla, mutta vaikka Moa Edrud ei kovaan tulitukseen joutunut, hoiti hän työnsä kunnialla.

Yksi kuvatoiveista kohdistui ymmärrettävästi kannattajiin, joten ison osan ottelusta vietin Hammarbyn kannattajakatsomon lähellä. Jokaisesta ilmeestä välittyi rakkaus omaa seuraa kohtaan ja reaktioista paistoi aito intohimo. Paikalle ei oltu tultu seuraamaan naisten jalkapalloa, vaan Hammarbyn peliä.

Vaikka olinkin paikalla median edustajana, niin huomasin lauleskelevani kannattajien mukana. Kotimaan pelien jälkeen tuntui todella käsittämättömältä, että naisten ottelussa on tällainen tunnelma!

Jos ottelusta jotain jäi kaipaamaan, niin se oli ehdottomasti maali. Hammarby loi hyviä paikkoja läpi ottelun, mutta viimeistely ontui. Tämä tuntui olevan viikon teema, sillä myös maanantaina pelattu paikalliskamppailu päättyi maalittomaan tasapeliin. Suomalaisittain oli mukavaa nähdä Nystromin ja Engmanin saavan runsaasti vastuuta Hammarbyn paidassa.

Ottelun jälkeen pääsin vielä keskustelemaan Anna Tammisen kanssa.

– Ihan rehellisesti sanottuna tänään jännitti todella paljon! On todella vaikeaa vain istua katsomossa sen sijaan, että voisin itse vaikuttaa pelin kulkuun. Viimeiset parikymmentä minuuttia olivat ihan hirveitä kun pallo pyöri vastustajan maaliviivalla, mutta ei vaan mennyt sisään. Muutaman kerran oli pakko katsoa jonnekin ihan muualle!

Tammisen kanssa oli pakko keskustella myös kannattajakulttuurista meren toisella puolen.

– Suomessa pelatessa en olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan tällaista tunnelmaa. Täällä ei kiinnosta taululla oleva tulos tai mikään muukaan, vaan meidän kannattajat ovat joka tilanteessa meidän tukenamme. Joskus tuntui, että Suomessa katsojia ”pakotetaan naisten otteluihin”, kun täällä tullaan seuraamaan omien otteita.

– Otteluiden jälkeen on aina iso joukko pyytämässä nimmareita ja valokuvia ja pidän sitä itse suurena kunniana. Eikä nyt puhuta vain pienistä lapsista, vaan ikäluokka vaihtelee vauvasta vaariin.

– Haluaisin vain kutsua jokaisen katsomaan meidän peliä, jotta he voivat itse kokea tämän tunnelman. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä. Meillä on vielä yhdeksän peliä jäljellä, joten kannattaa tulla kokemaan tämä tunnelma vielä kun tämän kauden osalta ehtii!

Loppukauden kotiottelut:
10.9. vs. Djurgården
29.9. vs. Uppsala
7.10. vs. Kristianstad
22.10. vs. Linköping
5.11. vs. Häcken

Loppusanoiksi kaksi sanaa,
Forza Bajen

The post Tien päällä: Hammarbyn Helmarit ja maailmanluokan tunnelma appeared first on Byyri.

Huuhkajien EM-karsinnat

Suomalainen jalkapallovuosi alkaa kerätä kunnolla kierroksia maaliskuussa, kun karsinnat miesten vuoden 2024 EM-kisoihin alkavat. Huuhkajat aloittaa oman karsintataipaleensa tutulta ja muistoja tulvivalta Kööpenhaminan Parkenilta torstaina 23. maaliskuuta. 

EM-kisojen tapahtumien myötä erityisen paikan suomalaisfanien sydämissä ottanut Kööpenhamina saa varmasti jälleen todistaa merkittävää määrää huuhkajakannattajia, kun matka kohti Suomen historian toisia miesten arvokisoja pyörähtää käyntiin. Tanskan lisäksi vastaan asettuvat Pohjois-Irlanti, Slovenia, Kazakstan ja San Marino.

Huuhkajien EM-karsintalohko on äärimmäisen mielenkiintoinen – myös sen takia, että Suomi lähtee nyt ensimmäistä kertaa koskaan omaan karsintalohkoonsa suosikkina kisapaikan lunastajaksi. Tanska on luonnollisesti lohkon ykkössuosikki, mutta hyvien Nations Leaguen otteiden myötä ylempään arvontakoriin noussut Suomi lähtee karsintoihin lähtökohtaisesti lohkon toiseksi parhaana joukkueena. Lohkon kaksi parasta etenee suoraan kesän 2024 EM-lopputurnaukseen.

Karsinta-arvonnan tulos ei toki ollut suomalaisittain se kaikkein miellyttävin, ja pettyneen oloinen Markku Kanerva totesikin arvonnan jälkeen tuoreeltaan, että jopa neljällä maalla on realistiset mahdollisuudet kisapaikan tuovaan kakkossijaan. Siitä huolimatta lohko on sellainen, jossa Suomen tulisi uskoa sijoittuvansa kahden parhaan joukkoon. 

Totta on, että H-lohko on kenties EM-karsintojen tasaisin. Kolme joukkuetta – Suomi, Pohjois-Irlanti ja Slovenia – ovat Fifa-rankingissa kuuden sijan sisällä. Lähtökohtaisesti joukkueiden välillä ei ole suuria tasoeroja, ja kuten Kanervakin sanoi, ristiin pelaamista tapahtuu varmasti.

Toisaalta, jos paremman arvontakorin ei anna sokaista, voi lohkoa katsoa myös toisesta näkökulmasta. Siinä, missä vuoden 2020 EM-kisojen karsinnoissa Suomen vastustajien yhteenlaskettu Fifa-ranking oli 377, on se tulevissa karsinnoissa 465. Vastustajat ovat siis, hieman luovasti ajatellen, noin sata pykälää huonompia kuin niissä karsinnoissa, joista kisapaikka irtosi.

Lohkon ennakolta paras joukkue (vuonna 2019 Italia, nyt Tanska) on molemmilla kerroilla ollut Fifa-rankingin sijalta 18. Vuonna 2019 ennen Suomea rankingissa olivat vielä Bosnia ja Hertsegovina (sijalla 34) ja Kreikka (43). Tällä kertaa muita maita ei Suomen ja ykkössuosikin välistä löydy.

Pohjois-Irlanti löytyy rankingsijalta 59, kolme pykälää Huuhkajia alempaa, ja Slovenia taas kolme sijaa Pohjois-Irlantia perässä. Sen jälkeen Kazakstan (115) onkin vastustajana verrattavissa vuoden 2019 karsintojen Armeniaan (101) ja San Marino (211) Liechtensteiniin (181), joskin kumpikin on lähtökohtaisesti hieman heikompi.

Koska kaikkien aikojen karsinnat on niin kulunut ja ylikäytetty slogan, että sillä alkaa olla jo kasarimaista nostalgia-arvoa, käytetään sitä taas kerran: nyt jos koskaan on aika asettua maajoukkueen taakse, sillä edessä on kaikkien aikojen karsinnat.

Miesten EM-kisojen 2028 ja 2032 järjestäjät

Tänä vuonna kuullaan mielenkiintoisia uutisia myös vuotta 2024 myöhemmistä miesten EM-kisoista. Uefa nimittäin julkaisee järjestäjämaat sekä vuoden 2028 että vuoden 2032 EM-kisoille syyskuussa. 

Vuonna 2028 saatetaan palata jalkapallon synnyinseuduille (taas, joku voisi vuosien 2020 ja 2022 EM-kisojen jälkeen sanoa), sillä Englanti on hakenut kisaisännyyttä yhdessä Pohjois-Irlannin, Skotlannin, Walesin ja Irlannin kanssa. Toinen hakija on Turkki, jolle arvokisat olisivat historian ensimmäiset.

Jalkapalloilullisten arvojen lisäksi järjestäjämaan valinta kertonee jotain Uefan suhtautumisesta tai kiinnostuksesta maiden poliittiseen asemaan jalkapallon ulkopuolella – tai sitten ei. Eiväthän nämä asiat tietysti liity toisiinsa.

Vuoden 2032 miesten EM-kisoja on puolestaan ilmoittanut hakevansa hallitseva Euroopan mestari ja kaksissa edellisissä MM-kisoissa dominoinut Italia, joka on viimeksi isännöinyt miesten arvokisoja vuonna 1990, kun maassa pelattiin historian tylsimmiksi tituleeratut MM-kisat.

Toinen hakija on puolestaan – rumpujen pärinää – Turkki. Turkki on jalkapallohullu maa, joka varmasti järjestäisi tunnelmaltaan ikimuistoiset EM-kisat. Euroopan poliittisen tilanteen ollessa polarisoituneempi kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen muutkin asiat kuitenkin painavat vaakakupissa. Toisin sanoen, kts. yllä oleva loppukaneetti.

Tasa-arvon tyyssija

Jalkapalloilullinen tasa-arvo ottaa tänä vuonna taas yhden merkittävän loikan, kun naisten kansainvälisten turnausten määrää kasvatetaan vastaamaan miesten vastaavaa. 

Ensin, hieman alle vuosi sen jälkeen, kun Italia ja Argentiina pelasivat historian ensimmäisen Finalissiman (jonka merkitys on pysynyt, pysyy ja tulee aina pysymään mysteerinä), Englanti ottaa Wembleyllä mittaa Brasiliasta historian ensimmäisessä naisten Finalissimassa. Myös tässä ottelussa panoksena on… jotain.

Muutama kuukausi tämän jälkeen Helmarit ottaa osaa historian ensimmäiseen naisten Uefa Nations Leagueaan, joka käynnistyy syyskuussa. Turnaus pelataan miesten puolelta tutulla formaatilla. Joukkueet on jaettu A-, B- ja C-sarjoihin, joissa ne pelaavat pääosin neljän joukkueen lohkoissa. Lohkovoittajat nousevat ylempään ja lohkojen jumbot putoavat alempaan sarjaan.

Naisten Nations Leaguessa ei ole panoksena arvokisapaikkoja, mutta turnauksella on silti väliä myös tuloksellisesti. Nations Leaguen tulokset nimittäin määrittävät, missä sarjassa maajoukkueet lähtevät vuoden 2024 EM-karsintoihin, jotka pelataan samalla formaatilla kuin Nations League. EM-karsinnoissa vain A-sarjasta voi lunastaa suoran paikan vuoden 2025 EM-kisoihin. Muista sarjoista on tarjolla vain jatkokarsintapaikkoja.

Se, että naisten maajoukkuejalkapallossa pelataan samoja turnauksia kuin miesten puolella, on äärimmäisen tärkeää jalkapallon tasa-arvon kannalta. Vaikka työtä on vielä paljon, kaikki, mikä näyttää paperilla tasapuoliselta, saa ihmiset ajattelemaan, että näinhän sen pitäisi ollakin. Jo pelkästään sillä on iso arvo aidosti inklusiivista jalkapallomaailmaa rakennettaessa. 

Tällä kertaa keinot pyhittävät tarkoituksen, sillä on helppo kyseenalaistaa, onko Uefa aidosti tasa-arvon asialla vai onko se vain haistanut naisjalkapallossa piilevän taloudellisen potentiaalin – varsinkin kun sen viime elokuussa julkaisema tutkimus arvioi, että naisten seurajalkapalloilun kaupallinen arvo voi kasvaa yli 600 miljoonaa euroa seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Voi olla, että maajoukkuekilpailujen kiillottaminen on yksi keino tehdä seurajoukkueita, eli Uefan aitoa kultakaivosta, tunnetummaksi, mutta sillä ei ole oikeastaan mitään väliä. Se, että naisten seurajalkapallosta ja naisten arvokisoista löytyvä potentiaali halutaan vihdoin valjastaa käyttöön, on vain ja ainoastaan hyvä asia. 

Jopa kaavoihin kangistuneet maanosaliitot ovat lopulta tajunneet sen, että faneille kannattaa tarjota sitä, mitä fanit haluavat. Tällä kertaa se, mitä fanit haluavat, kerryttää sekä rahaa kassaan että tasa-arvoa jalkapalloon.

Palaako jalkapallo kotiin?

Yhdenmuotoinen tasa-arvoloikka otetaan myös heinä-elokuussa, kun vuoden 2023 jalkapallon MM-kisat pelataan Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Naisten MM-kisoihin nimittäin osallistuu nyt ensimmäistä kertaa 32 maata, mikä on ollut miesten MM-kisojen vakio vuodesta 1998 lähtien (joskin seuraavalla kerralla miesten MM-kisoissa nähdään 48 joukkuetta).

Tämän kesän MM-kisat ovat todella mielenkiintoiset myös siinä mielessä, että tällä kertaa Euroopasta löytyy kaikki ruudut raksittava haastaja edellisiä turnauksia dominoineelle USA:lle.

Hallitseva Euroopan mestari Englanti, joka lokakuussa pelatussa ystävyysottelussa kaatoi Yhdysvallat 2–1, lähtee MM-kisoihin (lähes) tasaveroisena voittajasuosikkina amerikkalaisiin verrattuna. Näin varteenotettavaa tilaisuutta ei jalkapallon kotiin saattamiselle ole ollut sitten vuoden 1966.

Taustalla vaanivat myös uutta tulemista tekevä, 2000-luvun alussa arvokisoja dominoinut Saksa, ja vuoden 2021 olympialaisten finaaliin selvinnyt ja siitä lähtien Fifa-rankingin kolmen kärkeen kuulunut Ruotsi. Nyt jos koskaan Euroopalla on tilaisuus ottaa valtikkansa takaisin.

Pelataanko Suomessa arvokisoja?

Kaiken lisäksi tämän vuoden aikana päätetään kaksien miesten EM-kisojen lisäksi järjestäjä myös vuoden 2025 naisten EM-kisoille. Tämä valinta on suomalaisittain kaikkein mielenkiintoisin, sillä turnauksen järjestämistä ovat hakeneet Puola, Ranska, Sveitsi – ja yhteishakemuksella Pohjoismaat Ruotsi, Tanska, Norja ja Suomi.

Yhteispohjoismaisen hakemuksen mukaisesti EM-kisat olisi tarkoitus pelata Tukholmassa, Göteborgissa, Kööpenhaminassa, Odensessa, Oslossa, Trondheimissa ja Helsingissä sekä Tampereella. Suomessa saatetaan siis pelata jälleen jalkapallon arvokisoja vain reilun kahden vuoden kuluttua. Päätös kisaemännästä tehdään huhtikuun alussa, jolloin jokaisen suomalaisen jalkapalloihmisen kannattaa pitää silmät ja korvat avoinna.

The post Sallisen sivukatsomo: Tulkoon jalkapallovuosi 2023 appeared first on Byyri.

Onnekseni sekä Tanskassa että Belgiassa on tutkittu sitä, mitkä tekijät yhdistävät Euroopan huippuakatemioita. Pyrin tässä jutussa vetämään tutkimusten löydöksiä yhteen ja sovittamaan niitä suomalaiseen kontekstiin.

Yksi merkittävimmistä tekijöistä onnistuneen ammattipelaajan kasvattamisen kannalta on jalkapallon sitominen tiiviiksi osaksi muuta elämää, sen sijaan, että se jäisi muusta elämästä irralliseksi harrastukseksi.

Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että seura keskustelee ja toimii tiiviissä vuorovaikutuksessa esimerkiksi pelaajan koulun ja lähiomaisten kanssa. Tämä auttaa muita sidosryhmiä ymmärtämään, mitä ammattilaiseksi tähtäävä harjoittelu edellyttää ja miten se vaikuttaa pelaajan elämään, mutta myös helpottaa lasta tai nuorta itseään suunnittelemaan omaa elämäänsä, kun valintoja esimerkiksi koulun ja jalkapallon välillä ei tarvitse tehdä.

Urheilun ei tarvitse olla muusta elämästä erillinen saareke edes nuorelle pelaajalle. Yhteiskuntamme tukee ja kannustaa ihmisiä kouluttautumaan ja etenemään urallaan, minkä takia esimerkiksi korkeakoulututkinnot voi pääosin sovittaa joustavasti töiden teon oheen. Urheilu eroaa muista aloista siinä mielessä, että ammattilaisiksi haluavat ovat tehneet päätöksen uravalinnastaan viimeistään jo teini-iässä. Se ei kuitenkaan ole syy antaa heille muita huonompia mahdollisuuksia uransa rakentamiseen.

Koulun ja jalkapallon yhteensovittamista on tehty muun muassa Belgiassa 2000-luvun alusta lähtien. Jokainen voi nähdä tulokset katsomalla Belgian maajoukkueen kokoonpanoa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että suurten paikkakuntien seuroilla tai suurten seurojen akatemioilla olisi tässä etulyöntiasema. Niiden merkitys ja arvostus on kansallisesti yksittäistä pikkuseuraa suurempi, ja ne vaikuttavat suurten harrastajamäärien kautta todella monen lapsen ja nuoren elämään. Olisikin helppo ajatella, suuremmilla hauiksilla vaikuttaminen esimerkiksi vanhempiin tai kouluihin olisi helpompaa.

Pienen paikkakunnan seuralta tällainen elämän yhteensovittaminen saattaa kuitenkin käydä kuin luonnostaan. Seurat ovat paikallisesti merkityksellisempiä ja hallitsevat isompaa osaa paikkakunnan elämänmenosta. Lisäksi seurojen ja koulujen päättäjät sekä vanhemmat eivät välttämättä ole kolme eriävää kokonaisuutta, vaan piirejä saattavat pyörittää osittain samat ihmiset. Tällöin joustavuuttakin on enemmän.

Pelkkä elämän eri osa-alueiden yhteen sitominen ei kuitenkaan auta, jos niiden tavoitteet ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Tavoitteita ei kuitenkaan tarvitse eriyttää.  Tutkimusten mukaan koulumenestyksen ja jalkapalloilullisen kehityksen liittäminen yhteen voi parhaimmillaan nostaa tuloksia kummallakin saralla.

Belgiassa akatemioiden pääpainona on kasvattaa hyviä ja itsenäisesti toimeen tulevia ihmisiä. Siksi koulumenestystä ja kehittymistä myös kenttien ulkopuolella arvostetaan. Anderlechtissa, jonka akatemiaa pidetään yhtenä maailman parhaista, on menty jopa niin pitkälle, että lapsilta evätään oikeus osallistua jalkapalloharjoituksiin, jos kouluarvosanat putoavat liikaa.

Anderlechtin akatemiassa pelaa noin 200 lasta ja nuorta, joista vain muutama prosentti tulee elättämään itsensä jalkapalloammattilaisena. Siksi päämääränä on opettaa pelaajille, ettei heidän ihmisarvonsa määräydy jalkapalloilullisen osaamisen kautta. Tutkimuksissa älykkyyden ja sosiaalisten taitojen kehittymisen on nähty lopulta hyödyttävän myös urheilullista kehitystä.

Aiempaan linkittyen voi pohtia, onko tietynlaisen elämänlaadun ja kasvatustyön vaaliminen jopa helpompaa pienemmillä paikkakunnilla. Toimintaa ei ohjaa samanlainen tuloksellisuuden tavoittelu kuin suuremmilla seuroilla, joiden akatemiatoiminnassa on kiinni merkittävä määrä rahaa.

Toisaalta pienemmillä seuroilla ei välttämättä ole tarvetta yrittää muovata junioripelaajista ammattilaisia ainakaan oman seuran tarpeisiin. Tämä saattaa vapauttaa toimintaa vaalimaan myös muita arvoja kuin ammattimaisuutta, mikä taas voi auttaa kasvattamaan pelaajia ihmisinä.

Toinen tutkimuksissa kasvattajaseuroja yhdistänyt piirre oli halki seuran ulottuva lämmin ja tervehenkinen yhteisöllisyys. Akatemia- tai seuraympäristö oli pelaajille kuin toinen perhe, jonka parissa he kokivat olonsa turvallisiksi. Ammattimaisen pelaajakasvatuksen taustalla onkin aina oltava pelaajia – ja vielä tärkeämpää, ihmisiä – kannustava kulttuuri, jossa virheitä tai omaa identiteettiään ei tarvitse hävetä tai pelätä.

Sekä Tanskan että Belgian huippuakatemioissa painotus on kehittymisessä, ei tuloksissa. Joissakin Belgian akatemioissa joukkueita ei edes saa laittaa paremmuusjärjestykseen. Fokus on alati asioissa, jotka palvelevat pitkän aikavälin kehittymistä, vaikka ne eivät näkyisikään välittöminä tuloksina kentän puolella. Nuorille opetetaan, että itseään haastaessa saa tehdä virheitä. Voittaminen ei ole toimintaa ohjaava tekijä.

Molemmissa tutkimuksissa painotettiin tarvetta luoda seurayhteisöön avoimuuden ja jakamisen kulttuuri, jossa itseään saa toteuttaa, ja jossa arvokas tieto vaihtaa häpeilemättä omistajaa seuratasolta toiselle.

Yksi esimerkki avoimuudesta löytyy monikulttuurisuudesta; menestyvät akatemiat eivät painota kulttuurisidonnaisia asioita, vaan antavat jokaiselle tilaa edustaa itselleen arvokkaita asioita. Monikulttuurisuuteen oppiminen kasvattaa erilaisuutta hyväksyviä ihmisiä myös jalkapallokentän ulkopuolella.

Monikulttuurisuuteen päästään luonnollisesti helpommin isommilla paikkakunnilla ja sitä kautta isompien seurojen akatemioissa ja muissa juniorijoukkueissa. Tähän vaateeseen on pienten paikkakuntien seurojen vaikea vastata.

Toisaalta pienemmissä seuroissa saattaa helposti syntyä avoimempi ja paremmin epäonnistumista sietävä kulttuuri, jos kilpailu pelipaikoista on pienempää ja toiminnan pääpaino on enemmän yhdessä kasvamisessa kuin tavoitteellisuudessa. Myös hierarkian tasot ovat pienissä seuroissa usein matalammat, kun samat ihmiset ohjaavat useaa ikäryhmää, mikä luonnostaan luo avointa kulttuuria.

Suurilla seuroilla on kuitenkin avaimet käsissään sen suhteen, että niillä tietotaitoa on jaettavaksi merkittävästi pieniä seuroja enemmän. Avoimen kulttuurin luominen on aina sitä työläämpää, mitä suurempi yhteisö on kyseessä, mutta onnistuessaan se takaa ennätyksellisen hyvät menestymisen edellytykset.

Suuremmilla seuroilla on myös parempi mahdollisuus kehittää pelaajia hitaasti ja jokaisen pelaajan henkilökohtaiselle tasolle sopivasti, kun resursseja ja tasojoukkueita on enemmän. Tässä piilee myös niiden suurin sudenkuoppa – kärsivällisyyttä on löydyttävä aivan toisella tapaa kuin pienissä seuroissa, jotka jo pelaajamassan pienuuden takia kehittävät pelaajia useita vuosia. Isossa akatemiassa on helppo sortua poimimaan parhaat päältä vain senhetkisen tason perusteella.

Kolmantena merkittävänä pelaajakehityksen osa-alueena tutkimuksissa nähtiin roolimallien läheisyys, yhtenäinen linja edustusjoukkueen ja juniorien välillä ja aikuisjoukkueiden ja juniorijoukkueiden välisen hierarkian puuttuminen. Käytännössä siis se, että edustusjoukkue koettaisiin tavoittelemisen arvoiseksi, mutta kuitenkin tutuksi ja lähellä olevaksi.

Yksi pelaajakehityksen suurimmista riskeistä piilee siinä, ettei edustusjoukkueen ja juniorijoukkueiden välillä ole yhtenäistä linjaa ja avoimen keskustelun kulttuuria. Jos pelaaja kokee, että hän – junioreista edustusjoukkueeseen hypätessään – siirtyy pelitavallisesti ja kulttuurillisesti täysin uudenlaiseen ympäristöön, kasvaa hänen epäonnistumisensa todennäköisyys moninkertaiseksi.

Useassa seurassa ympäri Eurooppaa edustusjoukkuetta kohdellaankin juniorijoukkueista erillisenä kokonaisuutena; tavoiteltavana, mutta tuntemattomana päämääränä. Harjoituskeskukset saattavat esimerkiksi sijaita eri paikoissa ja pelitapa tai harjoituskulttuuri olla täysin erilainen.

Nuoria on kautta historian kannustettu tavoittelemaan läpimurtoa nostamalla edustusjoukkue turhankin korkealle jalustalle. Tämä ei ole kuitenkaan nykyaikaista johtamista. Aidot kohtaamiset ja tuttuuden tunne ajaa pelaajia eteenpäin enemmän kuin hierarkkisilla etäisyyksillä pelottelu.

Tämä on asia, joka suurimmassa osassa maailman parhaita akatemioita ymmärretään. Niin Ajaxin ja Anderlechtin akatemiat kuin Barcelonan La Masiakin kasvattavat pelaajia pelitavallisesti ja kulttuurillisesti suoraan edustusjoukkueen tarpeisiin, jotta lopullinen hyppy olisi mahdollisimman kevyt.

Lisäksi junioripelaajat tarvitsevat samaistuttavia roolimalleja. Juniori- ja edustusjoukkueen pelaajien kohtaamisten puuttuminen syventää kuilua aikuisten ja nuorten välillä, eikä auta rakentamaan edustusjoukkueesta konkreettista tavoitetta. Läpi historian on koettu, että on hyödyllistä, jos eri juniori-ikäluokkien joukkueet ovat läheisessä tekemisessä toistensa kanssa – miksei sama voisi toteutua edustusjoukkueen kohdalla?

Läpimurron kynnyksellä olevia pelaajia pitäisi ruokkia positiivisilla kokemuksilla edustusjoukkueesta, ei pelotella vaatimustason täydellisellä muutoksella.

Lopulta vain tämä viimeinen kohta on sellainen, jossa pienemmät seurat eivät voi isompien kanssa kilpailla. Ketään vähättelemättä on aiheellista kysyä, onko esimerkiksi Kakkosessa tai Kolmosessa pelaava edustusjoukkue riittävä motivaattori juniorille, joka tähyää ammattilaiseksi? Ja ovatko harrastuksenaan jalkapalloa pelaavat edustusjoukkueen pelaajat riittäviä sankareita roolimalleiksi?

Suomessa on totuttu ehkä liikaakin siihen, että lapset hakevat idolinsa ulkomailta kotimaan kenttien sijasta. Muutos parempaan on nähtävissä, Huuhkajien ja Helmarien menestymisen takia, mutta se vaatii toteutuakseen myös sopivaa työntövoimaa. Seurojen olisikin tuotava omia pelaajia esiin myös tarinoina ja roolimalleina, joita nuorten on helppo kunnioittaa.

Seuroilla, jotka pelaavat divaritasolla, ei välttämättä ole myöskään ole päätoimista edustusjoukkueen päävalmentajaa tai edes mahdollisuutta juurruttaa tietynlaista pelitapaa toimintaansa. Tällöin linjan yhtenäistäminen jää ennen kaikkea juniorivalmentajien harteille. Ajatuksen tasolla mallin ottaminen lähimpänä olevasta pääsarjaseurasta ei välttämättä ole huonoin mahdollinen.

Lopulta pelaajat toki vaihtavat maisemaa, jos heidän potentiaalinsa riittää tavoittelemaan ammattilaisuutta. Etenkin ulkomaille tähyävien pelaajien on päästävä riittävän ajoissa tarpeeksi haastavaan ympäristöön, jotta heidän kehityksensä voi jatkua.

Kaikilta muilta osin pieni seura sitten voikin olla itseään suuremman kilpakumppanin veroinen. Kulttuurillisesti pienen seuran ympäristö voi monella tapaa olla jopa sallivampi pelaajan kehittymiselle ja kasvamiselle kuin äärikilpailtu akatemiaympäristö.

Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistuttaa, että niin pienistä seurayhteisöistä kuin jättimäisistä akatemioista löytyy sekä hyviä että huonoja pelaaja- ja ihmiskasvattajia. On olemassa tiettyjä lainalaisuuksia, jotka toimivat paremmin pienissä tai suurissa yhteisöissä, mutta lopulta inhimilliset ratkaisut määrittävät sen, millä tasolla nämä toteutuvat.

Kaiken lisäksi kasvatustyökin on tiettyyn pisteeseen asti resurssityötä. Kaikki osa-alueet ovat sellaisia, joilla hyvin johdetun ja isokokoisen akatemian on mahdollista olla pienempiä seurayhteisöjä edellä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että näin aina tapahtuisi. Kuten tutkimukset osoittavat, onnistunut pelaajakasvatustyö sisältää paljon sellaisia piirteitä, joita ei voi saavuttaa pelkällä rahalla. Nämä osa-alueet maksimoimalla myös pienet ja pienten paikkakuntien seurayhteisöt voivat dominoida kasvatusrintamalla.

Hyvää viikonloppua

Se riittää tältä erää. Eiköhän siis palata asiaan ensi viikolla. Siihen asti minut löytää epäsäännöllisesti Twitteristä. Voit myös tilata jutut tuoreeltaan inboxiisi liittymällä Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi tai tutustua aiempiin teksteihin täältä.

Kohti maajoukkuetaukoa! Hyvää viikonloppua.  

The post Sallisen sivukatsomo: Millainen on hyvän jalkapalloilijan kasvuympäristö? appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste: Suomi – Ruotsi / MM-karsinta appeared first on Byyri.

Heja Sverige

Pienen odottelun jälkeen auto suhahtaa ulos ruotsinlaivasta ja aamuinen Tukholma jää taakse, sillä määränpäänä on noin 200 kilometrin päässä sijaitseva Örebro ja OBOS Damallsvenskanin ottelu KIF Örebron ja IF Brommapojkarnan välillä. Reissun syy selviää viimeistään siinä vaiheessa kun joukkueet julkaisevat avauskokoonpanot ja kotijoukkue marssittaa kentälle Elli Pikkujämsän, Heidi Kollasen ja Amanda Rantasen.

Kaudella 2021 KIF Örebro taisteli loppuun asti jopa mitalista, mutta kausi 2022 on ollut vaikea. Sarjapaikka on jo lähes varma, mutta yhtä varmaa on myös se, ettei mitaleille ole asiaa. Illan vastustajan kausi on ollut vaikeampi ja BP taistelee sarjapaikastaan.

Kahden tunnin ajomatka on erittäin nopeasti takana ja pääsen ottamaan ensipuraisua stadionin ympäristöön. Autolla liikkuessa ensimmäinen huomio kiinnittyy siihen, ettei pysäköintipaikkoja juurikaan ole. Tämä on kuitenkin vain hieno asia, sillä stadion sijaitsee lähes keskustassa ja näin on helppoa kannustaa yleisöä saapumaan jalan, pyörällä tai julkisella liikenteellä.

Stadionin sisälle ei kuitenkaan vielä ole asiaa, vaan sitä saadaan odotella iltapäivään asti. Hotellilla huomaan, että kalenteriin merkattu alkamisaika oli tietysti Suomen aikaa, eli tavarat saikin kasata nopeammin kuin olin suunnitellut. Lyhyet keskustelut järjestyksenvalvojan kanssa ja pääsen kameralaukkuni kanssa sisään (kiitos Byyri!).

KIF Örebro – IF Brommapojkarna

Koska hellerajat paukkuvat kovalla tahdilla suuntaan suoraan kohti kioskia. Nopeasti huomaan, että tarjoilut eivät merkittävästi poikkea kotimaisesta: on pientä makeaa, limonadia, kivennäisvettä ja muuta pikkupurtavaa. Makkaraa en kuitenkaan ainakaan itse onnistu löytämään. Kioskien yhteydessä on myös pieni pöytä, jossa myydään erilaisia KIF Örebron kannatustuotteita. Näissäkään ei mitään kovin yllättävää tai mielenkiintoista ole, mutta huivi on tyylikäs ja päätän sellaisen ostaa. Tässä tulee kuitenkin pieni varoitus: varatkaa varmuuden vuoksi kruunuja mukaan!

Olin itse lähtenyt sillä ajatuksella, että ”kyllä kortti riittää”, mutta stadionilla annetaan kaksi vaihtoehtoa: käteinen, tai Swish -sovellus. Nopealla selvityksellä selviää, ettei ainakaan oma pankkini kyseistä sovellusta tue, joten ostokset voi unohtaa siihen.

No, onneksi tänne ei tultu ostoksille, vaan katsomaan kuningaslajia! Ottelun alku vastaa kotijoukkueen osalta keliä: tuskaiselta vaikuttaa. 26′ peliminuutin kohdalla ottelu saa yllättävän käänteen. Elli Pikkujämsä heittää palloa vastustajan maalin eteen ja kuin ihmeen kaupalla vierailijoiden maalivahti onnistuu upottamaan pallon taakseen. Pikkujämsä ei itse edes tajua heti osuneensa, sillä suunta oli jo kohti puolustuspäätä.

Maalin myötä Brommapojkarnan selkäranka napsahtaa täysin. Yhdeksän minuuttia myöhemmin tyly laukaus painuu vierailijoiden maaliverkkoihin ja lähes seuraavasta tilanteesta Heidi Kollanen (joka muuten syötti 2-0-osuman) upottaa pallon maaliverkkoihin Amanda Rantasen kirjauttaessa itselleen syöttöpisteen. Sopivasti maalia juhlitaan ensimmäisenä Rantasen ja Pikkujämsän kanssa.

Peli on käytännössä ohi heti ensimmäisen puolikkaan jälkeen. Örebrolla oli toisella puolikkaalla paikkoja iskeä lisämaalejakin, mutta vain Kollanen onnistuu kasvattamaan maalisaldoa yhdellä osumalla. Suomalaisten, ja tietysti kotiyleisön, on helppoa olla ottelun jälkeen iloisia: neljästä maalista kolme tuli suomalaisen jalasta. Myös kotiyleisö on selkeästi ottanut sinivalkoiset omikseen, sillä nimikirjoitukset ovat kysyttyä tavaraa. Pelit Helmareissa eivät ainakaan vähentäneet mielenkiintoa.

Ottelun jälkeen suurin mietinnän aihe on suomalaisille tuttu: yleisömäärä. Viralliseksi määräksi ilmoitetaan 395 katsojaa, mutta silmämääräisesti arvioituna katsojia oli ehkä puolet tästä. Liekö syy mollivoittoisessa kaudessa, häntäpään vastustajassa vai tukalasta kelistä. Sitä emme saa ehkä koskaan tietää, mutta mitä tästä voi oppia? No, ainakin sen kuuluisan lauseen, että jalkapallo on parasta paikan päällä ja siksi kannattaa suunnata tukemaan paikallista seuraa.

Matsiarvostelu

Kiitämme: Viihdyttävää avauspuolikasta, komeita puitteita, järjestäjien ystävällisyyttä, suomalaisten hyviä otteita.
Moitimme: Yleisömäärää, korttimaksamisen puutetta, ottelun ratkeamista ensimmäiseen puoliaikaan.

Lopuksi: Suomalaisittain huvittavaa oli se, että stadionin kulmalla oli pikaruokala, josta pystyi ottelua seuraamaan. Tämä tapa on Ruotsissa melko yleinen, eikä sen järkevyyttä tarvi pitkään miettiä. On kuitenkin hassua edes miettiä, että seuraisi esimerkiksi Veritas Stadionin nurmella pelattavaa ottelua Hesburgerista.

The post Tien päällä: suomalaisia katsomassa Örebrossa appeared first on Byyri.

Näillä kahdella turnauksella on kuitenkin yksi hyvin ilmeinen ero. Säännöt ovat kyllä samat, kuten on tarve selviytyä kisoihin karsintojen kauttakin. Pelikenttä on samankokoinen, pelivälineet samat ja nyt, ensimmäistä kertaa koskaan, finaalin stadionkin on sama. Lisäksi kumpikin turnaus on vielä saman kattojärjestön järjestämä.

Erona on kuitenkin se, että siinä, missä viime vuonna ympäri Eurooppaa pelattiin jalkapallon EM-kisoja, niin ensi keskiviikkona Englannissa käynnistyvät naisten EM-kisat. Uefa on kokenut tarpeelliseksi erottaa turnaukset toisistaan jo nimeämisvaiheessa.

Kun viime vuoden turnauksen nimi, jalkapallon EM-kisat (Uefa Euro) oikein alleviivasi sitä, että kyseessä on koko jalkapalloilevan Euroopan kliimaksi, on jo tämän vuoden turnauksen virallisessa nimessä tietty disclaimer: naisten EM-kisat – Women’s Uefa Euro.

Toinen on nimensä perusteella koko kansan urheilujuhla, toinen suunnattu vain tietylle ihmisryhmälle. Miksi turnaukset ovat lähtökohtaisesti jo nimensä perusteella eriarvoisia? Jos asiaa pysähtyy ajattelemaan rationaalisesti, tajuaa, ettei syitä ole.

Eroa todennäköisesti perustellaan lähinnä perinteiden kautta. Miesten EM-kisoja on pelattu jo vuodesta 1960, ja turnaus nyt vain satuttiin alun perin nimeämään jalkapallon EM-kisoiksi. Naisten turnaus perustettiin 1984, joten se sai myöhemmin syntyneenä nimeensä kisojen erottamiseen tarvittavan etuliitteen.

Se, että näin on ennenkin tehty, on kuitenkin huonoin mahdollinen syy olla muuttamatta asioita. Perinteisesti naiset ovat jääneet kotiin hoitamaan lapsia, kun miehet ovat käyneet töissä. Perinteisesti ihmisiä on pidetty eriarvoisina heidän ihonvärinsä perusteella. Perinteisesti mielenterveysongelmista ei ole ollut soveliasta puhua.

Yhteiskunta muuttuu, ja mielettömiksi osoittautuneet perinteet tuhotaan. Lienee sanomattakin selvää, ettei kukaan haluaisi sovittaa yllä mainittuja perinteisiä käyttäytymismalleja nyky-yhteiskuntaan.

Onkin jotenkin symbolista, että tämän vuoden EM-kisat pelataan juuri Englannissa, sillä perinteisesti naiset eivät ole Englannissa saaneet pelata jalkapalloa.

Jalkapallon pelaaminen kiellettiin naisilta Englannissa vuonna 1921, koska sen ei koettu olevan soveliasta. Kielto murrettiin käsittämättömästi vasta vuonna 1971. Ilman koronapandemiaa EM-kisat olisi pelattu Englannissa tasan 100 vuotta kiellon asettamisen ja 50 vuotta sen päättymisen jälkeen.

Kysyntään tai kiinnostukseen kielto ei liittynyt, sillä vuoden 1920 tapaninpäivänä 53 000 katsojaa ahtautui Evertonin Goodison Parkille katsomaan, kun Dick Kerr Ladies kohtasi St. Helen’s Ladiesin. Vielä 14 000 lisää kuunteli peliä stadionin parkkipaikalta, kun eivät olleet mahtuneet katsomoon. Seuraavana vuonna naisilta kiellettiin jalkapallon pelaaminen, koska sen ei koettu sopivan perinteiseen naisihanteeseen.

Jotkin perinteet ovat hyviä. Toiset eivät. Ei siis koskaan pidetä asioista kiinni vain sen takia, että niin on tehty ennenkin.

Toinen asia, joka nostetaan esiin aina jalkapalloilullisesta tasa-arvosta puhuttaessa, on raha. Keskustelu on vaikea, koska on totta, että miesten kilpailut generoivat enemmän kassavirtaa kuin naisten vastaavat. Suuremmasta purosta on helpompi jakaa suurempia osuuksia.

Asia on hankala, sillä siihen on kaksi näkökulmaa. Toinen on humaanimpi, jonka mukaan eri ihmisten tulisi saada samasta työstä sama korvaus. Toinen taas puhtaasti kaupallinen, jonka lähtökohtana on se, että pelaajille maksettavien korvausten tulee olla suhteessa siihen, kuinka paljon he tuovat rahaa työnantajalleen tai kilpailun ylläpitäjälle.

Omalla tavallaan kumpikin näkökulma on oikea. Nyky-yhteiskunnan arvojen valossa humaani lähestymistapa olisi sosiaalisesti hyväksyttävämpi ja se, johon lopulta toivottavasti päästään. Kaupallinen näkökulma taas huomioi tietyt realiteetit – jos seurat olisi pakotettu maksamaan samaa palkkaa sekä nais- että miespelaajilleen, olisi aito uhka, että naisten joukkueita lakkautettaisiin, koska seurapomot toteaisivat jäävänsä niiden osalta vielä tappiolle.

Siksi seurat katsovat asiaa enemmän kaupallisesta näkökulmasta, ja juuri siksi liittojen tehtävänä olisi ottaa asiaan humaanimpi lähestymistapa. Kansallisten ja kansainvälisten liittojen tulisi olla tässä asiassa edelläkävijöitä ja tuoda tasa-arvoisuutta eri turnausten palkintosummiin. Seurat ovat kaupallisia yrityksiä, mutta liittojen tehtävänä on viedä jalkapallokulttuuria eteenpäin joko omassa maassaan tai kansainvälisesti.

Näin ei kuitenkaan ole. Viime vuonna Englannin Jalkapalloliitto maksoi miesten FA Cupin voittajajoukkueelle 1,8 miljoonaa puntaa. Naisten FA Cupin voittaja sai mieltä ylentävät 25 000 puntaa. Tärkeämpää kuin näiden kahden kilpailun välinen ero on kuitenkin se, että FA Vase Cupin, joka on miesten 9.–11. sarjatasolla pelaaville seuroille suunnattu haastajakilpailu, voittaja sai noin 72 000 puntaa. FA Vase Cupin finaalia oli katsomassa 6000 henkeä, kun naisten FA Cupin finaali veti lehtereille 41 000 katsojaa.

Vuonna 2019 naisten MM-kultaa voittanut USA:n joukkue sai voitostaan palkintorahoina noin 3,7 miljoonaa euroa. Vuoden 2018 miesten maailmanmestari Ranska puolestaan nettosi voitostaan noin 33 miljoonaa. Ero on lähes kymmenkertainen, vaikka naisten MM-kisoja seurasi TV:stä 1,12 miljardia ihmistä miesten kisojen 3,57 miljardia vastaan – siis noin kolmasosa.

Uefa odottaa tämän kesän EM-kisojen tuovan ruutujen ääreen noin 250 miljoonaa katsojaa. Viime kesänä pelattuja EM-kisoja puolestaan seurasi 1,9 miljardia ihmistä. Suhde on noin 1:13, mutta palkintorahoja Uefa jakaa silti naisille vain noin neljä prosenttia siitä, mitä se jakoi miehille.

Katsojamäärät eivät toki suoraan korreloi sen kanssa, kuinka paljon lajiliitot tekevät rahaa eri miesten tai naisten kilpailuilla. Otteluita katsovien silmäparien määrä kertoo kuitenkin jotain siitä, missä globaali kiinnostus naisten pelejä kohtaan menee.

Ennen pitkää kasvanut kiinnostus muuttuu myös rahaksi. Tässä asiassa Uefan, Fifan ja kansallisten liittojen ei kuitenkaan pitäisi pysyä reaktiivisina toimijoina, vaan ottaa proaktiivinen, tasa-arvoa edistävä asema, ja nostaa eri kilpailujen palkintosummat niiden ansaitsemalle tasolle.

Nykyisen ongelman ydin ei ole edes siinä, että pelaajat ja joukkueet eivät saisi ansaitsemaansa siivua, vaan siinä, että jalkapallon palkkiomalli on rakenteellisesti vinoutunut miesten hyväksi. Loppukädessä palkintosummat tulevat toivottavasti olemaan samat sekä naisille että miehille. Näin aluksi voitaisiin kuitenkin lähteä liikkeelle siitä, että palkintosummat olisivat sopivassa suhteessa pelejä seuraavaan yleisöön nähden. Olisiko se liikaa vaadittu?

Uefan ja Fifan kaltaiset lajiliitot puhuvat jatkuvasti tasa-arvosta, mutta toteuttavat mantraansa äärimmäisen huonosti. Juuri näiltä liitoilta on pystyttävä vaatimaan tasa-arvokehityksen vauhdittamista. Kilpailujen korkeammat palkintosummat saisivat kansalliset lajiliitot panostamaan enemmän niiden tavoitteluun, mikä parantaisi naisten maajoukkueiden asemaa. Tämä kehitys taas läikkyisi pitkässä juoksussa myös seuratoiminnan puolelle.

Kansallisten kilpailujen kanssa ollaan samassa tilanteessa. Suuremmat palkintosummat motivoivat seuroja panostamaan joukkueisiinsa enemmän. Tämä taas näkyisi lopulta palkkojen, fasiliteettien tason ja lopulta yleisömäärien kasvussa. Jalkapalloyhteisö on pyramidi, jossa raha valuu ylhäältä alas, minkä takia lajiliitoilla on tärkeä asema tasa-arvon edistäjinä.

Lopulta kysymys on myös siitä, että jokaiselle jalkapallon harrastajalle mahdollistetaan samat lähtökohdat. Palkintorahoista iso osa valuu lajiliittojen tai seurojen kautta suoraan juniorityöhön. Nostamalla palkintosummiensa kokoa Uefa, Fifa ja kansalliset lajiliitot tulisivat suoraan edistäneeksi myös tyttöjuniorien asemaa ja mahdollisuuksia.

Tämä kaikki palvelisi tasa-arvoisemman jalkapallohuomisen luomista. Kuten palvelisi myös turnausten tasa-arvoinen nimeäminen. Emme voi suoraan vaikuttaa siihen, miten Uefa palkintorahojaan jakaa tai miten se turnauksensa nimeää. Voimme kuitenkin osoittaa arvostuksemme maailman suosituinta ja tasa-arvoisinta peliä kohtaan.

Siksi on turha puhua ”jalkapallosta” ja ”naisten jalkapallosta” tai ”EM-kisoista” ja ”naisten EM-kisoista”, kun kyseessä on jalkapallo ja EM-kisat. Otetaan siis ensimmäinen askel kohti tasa-arvoista jalkapalloyhteiskuntaa ja unohdetaan turha erottelu.

Naisten ja miesten arvokisoja ei pelata samoina vuosina, joten periaatteessa jo pelkkä vuosiluku riittää erottamaan turnaukset toisistaan. ”EM-kisat 2024” ja ”EM-kisat 2025” tulisi olla se tapa, jolla Uefa kilpailunsa nimeää. Miesten kisat pelataan parillisina ja naisten parittomina vuosina, joten yhtälö on meille faneillekin melko helppo.

Ja jos tarkempaa erottelua jossain yhteydessä tarvitaan, puhuttakoon silloin tasa-arvoisesti miesten EM-kisoista ja naisten EM-kisoista. Sillä arvokisat ovat aina arvokisat.

Hyvää viikonloppua

Mikä tekee jalkapallosta viihdyttävää? Näyttävät syötöt? Pallonhallinta? Erikoistilanteet? Ei ole oikeaa tapaa pelata jalkapalloa, kuten ei ole oikeaa tapaa arvostaa jalkapalloa. Toiset meistä arvostavat erilaisia pelityylejä kuin toiset. Jotkut löytävät enemmän itseään miellyttäviä elementtejä naisten peleistä, jotkut taas miesten peleistä.

Vuonna 2021 tehdyn tutkimuksen mukaan voidaan kuitenkin faktana sanoa, että naisten peleissä on enemmän syöttöjä ja pallokosketuksia kuin miesten peleissä. Naisten arvokisoissa joukkueet myös pelaavat keskimäärin lyhyempiä syöttöjä kuin miesten turnauksissa ja pitävät palloa enemmän nurmen pinnassa. Rikkeitä, puolestaan, on naisten peleissä vähemmän. Joga bonito?

Haastankin kaikki katsomaan ainakin yhden ottelun keskiviikkona alkavia naisten EM-kisoja, ja arvioimaan itse, onko pelien viihdyttävyydessä sellainen ero kuin taloudelliset epäsuhdanteet antavat ymmärtää.

Tarinointi jalkapallosta jatkuu myös kisojen aikana. Jaa oma mielipiteesi sähköpostilla juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Viedään yhdessä keskustelua eteenpäin. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi pääset tästä.

Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo: Naisten EM-kisat… vai EM-kisat? appeared first on Byyri.

Tällä kaudella suomalaispelaajia Englannin nurmilla on kunnioitettavat 15 pelaajaa. Miehissä pelaajia löytyy yhteensä 12, jokaiselta ylimmältä viideltä sarjatasolta. Naisten puolella pelaajia on kolme, jotka kaikki pelaavat korkeinta sarjatasoa.

Seuraavaksi pureudutaan tarkemmin suomalaisten alkukauden otteisiin Englannissa.

Teemu Pukki, Norwich City

Ylivoimainen Mestaruussarjan voitto lupaili hyvää Norwichin tämän kauden säilymismahdollisuuksille. Teemu Pukin Norwich aloitti kautensa tappiosta toiseen ja ainoastaan kotkalainen heilutteli maaliverkkoja Kanarianlinnuille. Putoaminen näytti melko varmalta jo hyvissä ajoin.

Daniel Farken potkut tulivat ensimmäisen voitetun ottelun jälkeen ja pikaisesti korvaaja löytyi Dean Smithistä. Smith on kuitenkin hieman yllättäen käynnistänyt Norwichin säilymisjunan sekä nostanut ensimmäistä kertaa tällä kaudella joukkueen putoamisviivan yläpuolelle.

Pukin maalivainu on ollut hieman hukassa, mutta Norwichin huonosta syyskaudesta ei ole Pukkia syyttäminen. Emi Buendian jättämä aukko heijastuu Pukin tarjoiluun. Kesän hankinnat, Milot Raschica etunenässä, eivät ole pystyneet Buendian kaltaisiin urotekoihin.

Pukki tekee paljon töitä ja hänen työmoraalinsa on vertaansa vailla. Tarjoilua KTP:n kasvatti kuitenkin tarvitsee lisää, jotta maalimäärää saadaan nostettua tämänhetkisestä viidestä kaksinumeroisiin. Pukki on pelaamissaan 21 Valioliigan ottelussa antanut myös yhden syötön. Englannin Cupeissa Pukki on esiintynyt kahdesti antaen yhden syötön.

Kevätkausi on Norwichille säilymisen kannalta elintärkeä. Alempana olevilla joukkueilla on vähemmän pelejä pelattuna, joten jokaisesta pisteestä on Norwichin tapeltava.

Marcus Forss, Brentford (lainalla Hull Cityssä)

Viime kaudella nousun Valioliigaan ratkaissut Marcus Forss on toinen suomalainen Englannin Valioliigassa. Upean syyskauden pelannut Brentford majailee vasten kaikkien odotusten Valioliigan alemmassa keskikastissa. Brentford oli ennen kautta ehkä suurin putoamiskandidaatti, mutta 23 ottelun jälkeen seura on vahvasti sarjataulukon 14.

Forss on päästetty irti Valioliigassa seitsemän kertaa, joissa on syntynyt yksi maaliin johtanut syöttö. Turkulainen on ollut avauskokoonpanossa kerran häviössä Burnleyä vastaan. Onnistumiset ovat kuitenkin tapahtuneet Englannin liigacupissa, jossa Marcus Forss jakaa maalipörssin ensimmäisen sijan viidellä maalillaan. Forss on antanut viiden maalin lisäksi myös yhden maalisyötön pelaamissaan neljässä ottelussa.

Suomalaispelaajan alkukauden paras ottelu oli juuri liigacupissa, jossa hän tykitti peräti neljä maalia Oldhamin verkkoon. Hän on myös viimeistellyt yhdessä pelaamassaan FA cupin ottelussa maalin Port Valea vastaan.

Forssin nimi pyöri useissa huhuissa tammikuun siirtoikkunan aikana ja hänen odotettiin siirtyvän lainalle johonkin Mestaruussarjan joukkueeseen. Esimerkiksi West Bromwich Albion, Fulham ja Sheffield United osoittivat kiinnostusta Ruskon Pallon kasvattia kohtaan tammikuussa. Lopulta Hull City nappasi Forssin loppukauden mittaisella lainasopimuksella riveihinsä.

Aapo Halme, Barnsley

Vaikea on adjektiivi, joka kuvaa hyvin Aapo Halmeen kulunutta vuotta. Loukkaantumisten siivittelemä viime kausi päättyi pettymykseen, kun Swansea voitti nousukarsinnassa Barnsleyn ja suuntasi Wembleylle taistelemaan noususta. Oman mausteensa soppaan lisäsi myös valmentajanvaihdos.

Kausi alkoi Barnsleylla heikosti. Uusi valmentaja ei pystynyt samaan kuin edelliskauden sankari Ismael. Halme kerrytti alkukaudesta tililleen yhteensä viisi Mestaruussarjan ottelua, joista ei irronnut yhtään voittoa. Halme pelasi myös yhden liigacupin ottelun, jonka Barnsley hävisi Boltonille.

Syyskuussa Halme loukkaantui jälleen, eikä Hongan kasvattia ole kokoonpanossa tämän jälkeen näkynyt. Etelä-Yorkshiressa ovi on käynyt tiheään tahtiin, sillä seurassa nähtiin toinen valmentajanvaihdos puoleen vuoteen. Kevätkaudella selviää saako Halme vastuuta uuden valmentajansa alaisuudessa parannuttuaan loukkaantumisesta.

Jaakko Oksanen, Brentford

Suomalaislupausta kutsui kauden alussa lainapesti Skotlannin Mestaruussarjan Mortoniin. Laina kesti vain tammikuuhun saakka, eli Oksanen pääsi hetkeksi kokeilemaan kynsiään Skotlannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, joka on verrattavissa edelliskauden Ykkösliigan lainajaksoon. Alkukaudella Oksanen oli esiintynyt muutamassa ottelussa Brentford B:n riveissä.

Skotlannissa Oksanen paransi otteitaan peli peliltä ja otteluita kertyi yhteensä 13, joissa 21-vuotias saalisti kaksi maalisyöttöä. Tammikuussa Oksanen palasi takaisin Brentfordiin, jossa hän kerryttää otteluita alkukauden tapaan Brentfordin B -joukkueessa.

Helmikuussa joukkue suuntaa Oksasen johdolla Portugaliin Atlantic cupiin, jossa vastaan asettuu islantilainen Breidablik, tanskalainen Brondby IF ja Halmstads BK Ruotsista.

Anssi Jaakkola, Bristol Rovers

Viime kausi päättyi Jaakkolan kannalta karvaimmalla mahdollisella tavalla, sillä Bristol Rovers putosi Kakkosliigaan. Ykkösmaalivahdin titteliä kantanut Jaakkola sai tämän kauden alla kovan kilpakumppanin, kun James Belshaw hankittiin Harrogate Townista kirittämään Jaakkolaa.

Kokenut 34-vuotias Jaakkola aloitti tämän kauden ykkösmaalivahtina pelatessaan kauden kaksi ensimmäistä ottelua. Kuitenkin uran aikana loukkaantumisilla kiusattu Jaakkola joutui taas sairastuvalle, kun vanha akilesjännevamma alkoi jälleen piinaamaan.

Loukkaantumisen ei pitänyt olla erityisen vakava, mutta loppujen lopuksi koko syyskausi meni Jaakkolalla loukkaantuneena. Vasta joulun alla FC-88:n kasvatti palasi harjoituksiin ja tammikuun puolessa välissä mies oli ensimmäistä kertaa Roversin kokoonpanossa sitten elokuun. Kevätkausi Jaakkolalla menee taistellessa ykkösmaalivahdin paikka takaisin itselleen.

Viljami Sinisalo, Aston Villa

Viime kaudella Ayrissa pelatun huippukauden jälkeen useat Euroopan huippuseurat olivat kiinnostuneita värväämään Sinisalon itselleen. Esimerkiksi Bayern Munchen, RB Leipzig sekä Celtic kerrottiin olevan suomalaistalentin perässä. Huhut saivat lopun viime kesänä, jolloin Sinisalo kirjoitti Aston Villan kanssa kesään 2023 ulottuvan jatkosopimuksen.

Tämä kausi on Sinisalolla mennyt Aston Villan alle 23-vuotiaiden joukkueen kanssa sekä Sinisalo alkaa olla jo tuttu näky Aston Villan edustuksen penkillä. Otteluita on kertynyt alle 23-vuotiaiden joukkueesa vain kolme. Pelaamissaan otteluissa (U23-kakkostasolla) maaleja on päästetty kolme ja nolla on pysynyt kerran. Aston Villan alle 23-vuotiaiden joukkue taistelee noususta ylempään lohkoon (Valioliiga 2), kun tämänhetkinen sijoitus on viides.

Lainapesti tammikuun siirtoikkunan lopussa olisi voinut olla mahdollinen ratkaisu, sillä otteluita oli kertynyt alkukaudesta Sinisalolle vain kolme. Aston Villan hankkiessa Robin Olsenin lainalle loppukaudeksi Steven Gerrard päätyi kuitenkin lähettämään kokeneemman Jed Steerin lainalle Lutoniin.

Niko Hämäläinen, QPR

Viime elokuussa Huuhkajat-puolustaja Niko Hämäläistä kutsui Los Angelesin lämpö, kun Queens Park Rangers ja Los Angeles Galaxy sopivat MLS-kauden loppuun kattavasta lainasiirrosta. Edelliskautena Hämäläinen oli ”Ärrien” vakiopelaajia, mutta siitä huolimatta lainasiirto synnyinmaahan kutsui.

Kesken kauden LA Galaxyn kelkkaan hypännyt Hämäläinen pelasi Yhdysvalloissa yhteensä neljätoista ottelua, joista mies avasi kahta vaille kaikki. LA Galaxy sijoittui sarjassa kahdeksanneksi. Joukkue jäi maalieron perusteella ulos MLS:n pudotuspeleistä.

Lainalta paluun jälkeen Hämäläinen on pelannut QPR:n alle 23-vuotiaiden joukkueessa kaksi ottelua. Molemmissa otteluissa Hämäläinen oli avauksessa ja molemmista otteluista tuloksena oli tappio.

Tammikuun siirtoikkunan aikana vasemman laitapakin tontilla viihtyvää Hämäläistä vahvimmin vietiin Ruotsiin ja Djurgårdenin riveihin. Hämäläisen lisäksi ruotsalaisjoukkueen huhuissa pyöri Ruotsin maajoukkuepuolustaja Pierre Bengtsson, johon valinta lopulta osui.

Hämäläinen siis näillä näkymin jatkaa QPR:n vahvuudessa Lontoossa, jossa kevätkauden tavoitteena on auttaa vahvassa lennossa olevia Ärriä taistelussa sarjanoususta. 

Alex Bradley, Yeovil Town

Keskikentällä viihtyvä Alex Bradley on ainoa suomalainen Kansallisliigassa. Useiden lainapestien jälkeen koti löytyi lounaisenglannista Yeovilista, jossa Worcesterissä syntynyt Bradley on pelannut viime kaudesta lähtien. West Bromwichin junioripolun kolunnut 23-vuotias on edustanut Suomea alle 16-, 17- sekä 19-vuotiaiden maajoukkueissa.

Viime kaudella Bradley vietti suurimman osan kaudestaan avauskokoonpanossa ja vastuuta tuli hienosti. Tällä kaudella Bradley on joutunut vaihtopelaajan rooliin, kun Yeovilin 23 Kansallisliigan ottelusta mies on esiintynyt vain yhdessätoista, joista kaikissa hän on tullut vaihdosta sisään. Kauden suurimmat minuutit Bradley on kellottanut Doveria vastaan, jolloin hän pelasi 16 minuuttia 5–0-voitossa. FA Cupissa peliaikaa on suomalaiselle irronnut kahdessa pelissä vain 24 minuuttia.

Tällä kaudella Bradley on saanut vastuuta 12 ottelussa vain 84 minuutin verran, joka puhuu puolestaan. Yeovil on Kansallisliigassa sijalla 11, kun joukkue on pelannut 23 ottelua.

Will Jääskeläinen, Crewe Alexandra

Maalivahtilegenda Jussi Jääskeläisen poika, Will Jääskeläinen seuraa isänsä jalanjälkiä Englannissa. Usean lainapestin jälkeen Jääskeläinen onnistui murtautumaan Ykkösliigan Crewe Alexandran ykkösmaalivahdiksi kaksi kautta sitten. Tällä kaudella vastuu on jaettu kokeneen Dave Richardsin kanssa kuta kuinkin tasan.

Alkukausi osoittautui Crewelle vaikeaksi, jolloin 23-vuotias Jääskeläinen pelasi suurimman osan otteluista. Boltonissa syntynyt suomalainen on Ykkösliigan 12 ottelussa päästänyt 25 maalia ja nolla on pysynyt ainoastaan kerran. Cupeissa otteet ovat olleet parempia, kun viidessä ottelussa maaleja selän taakse on mennyt seitsemän ja nollapelejä tilillä on kolme.

Nyt ykkösmaalivahdin valtikka näyttää siirtyneen Richardsille. Crewe taistelee sarjapaikastaan, sillä joukkue on Ykkösliigassa kolmanneksi viimeinen ja eroa säilyjään on kertynyt 27 ottelun jälkeen jo seitsemän pistettä.

Terry Ablade, AFC Wimbledon

Fulhamin omistuksessa oleva salamannopea Terry Ablade siirtyi tammikuussa lainalle Ykkösliigan AFC Wimbledoniin. Alkukaudella Fulhamin alle 23-vuotiaiden joukkueessa Ablade mätti kahdeksan maalia ja syötti yhden vain yhdessätoista ottelussa. Alle 23-vuotiaiden Valioliigan lohko 2:sta johtava Fulham menetti ison palasen hyökkäyspelistään lainatessaan ghanalaissyntyisen kärjen Ykkösliigaan.

Hyvät otteet herättivät Wimbledonin kiinnostuksen ja hyökkääjää kaipaava Wimbledon kiinnitti suomalaispelaajan nopeasti tammikuun siirtoikkunan alussa. Kevätkaudella Abladen rooli on luultavasti kasvamassa Wimbledonin myytyä ykköshyökkääjänsä Ollie Palmerin Wrexhamiin.

Ablade on esiintynyt Wimbledonin paidassa neljässä ottelussa, joista kolmessa hän on tullut vaihdosta sisään. Avauskokoonpanoon Ablade murtautui viimeisimmässä ottelussa Shewsburya vastaan. Ennen tätä päävalmentaja Mark Robinson oli antanut vain 41 minuuttia peliaikaa suomalaisnuorukaiselle.

Jimi Tauriainen, Chelsea

Laitahyökkääjän ja kymppipaikan tonteilla viihtyvä Jimi Tauriainen oli kesällä 2020 monen suurseuran kiikarissa. Muun muassa Juventus ja Chelsea olivat huippulupauksen kintereillä. FC Wildin kasvatti lopulta valitsi Länsi-Lontoon ja Chelsean.

Viime kausi oli Tauriaiselle loistava, kun 12 ottelussa nuorukainen viimeisteli neljä maalia ja syötti yhden. Samalla kaavalla Tauriainen aloitti kauden 2021/22, kun ensimmäisessä kahdessa ottelussa Tauriainen pelasi molemmissa, joissa toisessa viimeisteli maalin. Kuitenkin 2021 syyskuussa Tauriainen loukkaantui, eikä ole palannut loukkaantumisestaan.

Tomas Galvez, Manchester City

Juuri 17 vuotta täyttänyt vasenlaitapuolustaja on yksi suomalaisjalkapallon jalokiviä. Lontoossa syntynyt Manchester Cityn akatemiassa operoiva nuorukainen on käynyt läpi Watfordin juniorikoulun, josta matka jatkui Cityyn kesällä 2021. Kiinnostusta löytyi muun muassa myös Liverpoolista, Chelseasta ja Arsenalista, mutta Manchester City oli Galvezin valinta.

Tämä kausi on sekä Galvezin että Cityn osalta sujunut oikein mallikkaasti. 13 ottelun jälkeen Cityn alle 18-vuotiaiden joukkue on jaetulla piikkipaikalla omassa pohjoisen Valioliigan lohkossaan. Alle 18-vuotiaiden Valioliigassa otteluita Galvez on pelannut 11, joissa hän on antanut kaksi maaliin johtanutta syöttöä. Cupissa Galvez on esiintynyt kolmessa ottelussa.

Galvez on edustanut Suomea alle 15-vuotiaiden sekä alle 17-vuotiaiden maajoukkueissa. Vasenjalkaista Galvezia pidetään todella lupaavana laitapuolustajana koko Englannissa. Hän on pelaaja, joka voisi jo tulevina vuosina murtautua Suomen A-maajoukkueeseen, jos valitsee Suomen maajoukkueen Englannin sijaan.

Lucas Bergström, Chelsea

Vasta 19-vuotias Bergström on yksi lupaavimmista suomalaisista maalivahdeista. Chelsean organisaatiossa pelaava 205-senttinen maalivahti on pelannut tällä kaudella Chelsean alle 23-vuotiaiden joukkueessa Valioliiga 2:ssa. PIF:n kasvatti on ollut myös Chelsean edustusjoukkueen vaihtopenkillä Mestarien liigan ottelussa Zenitiä vastaan.

Chelsean alle 23-vuotiaiden joukkueen alkukausi on mennyt alle odotusten, viime kausina joukkue on totuttu näkemään kärkikahinoissa, mutta tällä kaudella joukkueen sijoitus seitsemäntoista ottelun jälkeen on vasta kolmastoista, vain kolme pistettä sarjajumbo Derbystä. Nollapelejä Bergström on pitänyt yhden voitossa Derbyä vastaan.

Seuraava askel ulottuvan Bergströmin uralla on lainasiirto, jonka kautta nuorukainen saisi kerrytettyä tärkeitä miesten pelejä vyölleen. Kohde luultavimmin tulee löytymään Britteinsaarten rajojen sisältä alasarjoista.

Emma Koivisto, Brighton & Hove Albion

Laitapuolustajan tontilla viihtyvä 27-vuotias Emma Koivisto on kuulunut Brighton & Hove Albionin tärkeimpiin pelaajiin alkukaudesta. Savannan Pallon kasvatti on ollut avauskokoonpanossa kaikissa 13:ssa Brightonin alkukauden otteluissa sekä esiintynyt myös viidessä cupin ottelussa.

Hyvää alkukautta pelaava suomalainen on ollut FotMob-sivuston mukaan Brightonin neljänneksi paras pelaaja alkukauden perusteella arvosanalla 6.78.

Lupaavan alkukauden jälkeen Brighton on lujittunut keskikastiin sijalle kahdeksan. Viimeisistä seitsemästä ottelusta joukkue on saalistanut vain yhden pisteen. Joukkueen ongelmaksi on alkukaudesta muodostunut maalinteko. Brighton on tehnyt tasan maalin per ottelu, kun maaleja on 13 ottelussa syntynyt 13. Näistä viisi mätettiin sarjajumboa, Birminghamia, vastaan kauden toisessa ottelussa.

Helmareiden vakiopelaajiin kuuluva Koivisto on heiluttanut tällä kaudella maaliverkkoa jo kahdesti, joista tuorein osuma sarjakärkeä Arsenalia vastaan.

Tinja-Riikka Korpela, Tottenham Hotspur

Helmareiden ykkösmaalivahti, 35-vuotias Tinja-Riikka Korpela, siirtyi täksi kaudeksi englantilaisjättiin Tottenhamiin Evertonista. Kokenut kassari on pelannut tällä kaudella seitsemässä Superliigan ottelussa sekä kolmessa Liigacupin pelissä. Näissä nolla on pysynyt viisi kertaa.

Puolustuspää on ollut ehkä Tottenhamin suurin vahvuus, kun joukkue on päästänyt vain 11 maalia, joka on sarjan kolmanneksi vähiten. FotMob on antanut Korpelalle alkukaudesta arvosanaksi keskimäärin 6.49.

Syyskauden jälkeen Tottenham majailee sijalla neljä, joten taistelu Mestarien liigan paikoista on kovaa. Eroa sarjaa johtavaan Arsenaliin on kertynyt jo kahdeksan pistettä. Puolestaan toisena oleva Chelsea on neljän pisteen päässä ja kolmantena olevaan Manchester Unitediin eroa on kolme pistettä.

Naisten Superliigan ensimmäiseksi sijoittunut joukkue pääsee suoraan Mestarien liigan lohkovaiheeseen. Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet joutuvat taistella paikoista karsintojen kautta, joten panosta riittää varmasti kauden loppuun saakka.

Eveliina Summanen, Tottenham Hotspur

Tammikuussa ruotsalaisesta Kristianstads DFF:stä puolitoistavuotisella sopimuksella Tottenhamiin siirtyvä Summanen lähtee toteuttamaan unelmaansa Britteinsaarille. 23-vuotias PEPO:n kasvatti siirtyy Tinja-Riikka Korpelan seurakaveriksi Pohjois-Lontooseen taistelemaan Mestarien liigan paikoista.

Työnteostaan ja hyvästä tekniikasta tunnettu Helmareiden keskikenttäpelaaja tuo Tottenhamin keskikentälle varmasti lisää vaihtoehtoja ja tehokkuutta. Tottenham on heiluttanut maaliverkkoja vain 13 kertaa 12 ottelussa, joten Summanen on hyvä lisäys tuomaan tehoja pohjoislontoolaisten maaliahdinkoon.

The post Katsaus suomalaispelaajiin Englannissa – miten kausi on sujunut? appeared first on Byyri.

Vuoden viimeisellä viikolla oli mahdollisuus äänestää Byyrin Instagramissa vuoden 2021 parasta suomalaista futaria. Vastauksia tuli reilu 300 ja parikymmentä eri pelaajaa, maajoukkueesta alasarjoihin, sai ääniä.

TOP 5

1. Lukas Hradecký (Bayer 04 Leverkusen) ~ 38% äänistä
2. Urho Nissilä (KuPS) ~ 13%
3. Natalia Kuikka (Portland Thorns FC) ~ 8%
4. Glen Kamara (Rangers FC) ~ 6%
5. Joel Pohjanpalo (Union Berlin & Rizespor) ~ 6%

Listan kärjessä on nykyinen Bayer Leverkusenin kapteeni, Bundesliigan eliittimaalivahteihin lukeutuva ja parhaiten onnistunut suomalainen viime kesän EM-kisoissa: Lukas Hradecký. Toisena on Veikkausliigan parhaaksi valittu ja maajoukkueeseen noussut Urho Nissilä. Kolmantena puolestaan hienon kauden Yhdysvalloissa pelannut Helmareiden Natalia Kuikka. Kuikka valittiin, kuten Hradeckykin, Captain’s Ball -gaalassa vuoden pelaajaksi.

Glen Kamara ja Joel Pohjanpalo täydensivät viiden listan, ja muita ääniä saaneita olivat mm. Tuija Hyyrynen, Robert Ivanov, Teemu Pukki ja Tim Sparv.

The post Vuoden 2021 paras suomalainen jalkapalloilija on valittu – Byyrin äänestyksessä kärkikolmikossa Hradecký, Nissilä ja Kuikka appeared first on Byyri.

The post Pelinavaus: Jakso 6 – Vieraina HJK:n maalivahti Annika Laihanen ja KuPS:n päävalmentaja Ollipekka Ojala appeared first on Byyri.

The post Pelinavaus: Jakso 3 – Vieraina Pauliina Miettinen ja Sanni Franssi appeared first on Byyri.

Huuhkajien paluu Stadikalle

Muutaman vuoden tauon jälkeen tuntui jännittävältä ja jopa erikoiselta mennä katsomaan Huuhkajien matsia Stadikalle. Viereiseltä Boltilta, Ratinasta ja Veritakselta oli toki upeat muistot EM-karsinnoista, mutta Huuhkajien koti on Stadikka.

Siellä on koettu onnenhetkiä ja toki monta karvasta tappiotakin, jotka on huuhdottu alas piilotetulla munapullolla tai keskioluella.

Sunnuntain Suomi-Bulgaria -matsin odotusarvo edelliseen Huuhkajien kotipeliin yleisön edessä oli valtava. Perjantai-iltana 15.11.2019 pelattu Huuhkajien peli oli tunnetta täynnä, onnesta itkeviä kannattajia kentällä, halaamista, olutta, Tommi Läntistä ja ilotulitusta. Näistä lähtökohdista huolimatta kaikki tuntui kuitenkin heti tutulta, turvalliselta ja yllättävän hyvältä, kun astui uusitulle Stadikalle sisään.

Torppa ei ollut täynnä, mutta tunnelma yltyi kiitettäväksi Huuhkajien piestessä Bulgarian ja myöhemmin Irlannin. Näistä fiiliksistä on hyvä jatkaa tulevissa MM-karsinnoissa keskiviikkoiltana 24.3. Toivotaan, että silloin olisi jo mahdollista ottaa torppa täyteen ja nähdä Pohjoiskaarre koko komeudessaan. Oi Suomi on!

Helmareiden Skotlanti-ottelut

Syksyn harmaa tiistai-ilta ei varsinaisesti kelin puolesta houkutellut Töölön jalkapallostadionille, vaan Helmareiden kotimatsin seuraaminen töllöstä tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Onneksi intohimo voitti mukavuudenhalun ja kävelin pienessä tihkusateessa Boltille katsomaan matsia Skotlantia vastaan.

Suomen upean taisteluvoiton todistaminen osoitti taas todeksi, että futis on parasta paikan päällä. Vierasmatsin katsoin sitten mukavasti kotisohvalta muutaman RPS Brewingin oluen kera. Enkä varmasti ollut ainoa, joka oli jo menossa koisaamaan, kun Amanda Rantanen viimeisteli legendaarisen voittomaalin! Loppuilta menikin katsoessa sosiaalisen median räjähtämistä Rantasen huikeasta maalista.

Stadin derby 10.9.2020

Olen käynyt katsomassa kaikki Stadin derbyt ja tunnelma on aina ollut niissä eurooppalaisen vertailun kestävä. Koronarajoitusten takia en tiennyt mitä odottaa tältä derbyltä. Päädyt osoittivat heti ottelun alussa, että jalkapallokulttuuria on myös korona-aikana, vaikka ylilyöntiä tulikin punaisten juostua kentälle matsin loputtua. Derbyssä painettiin seitsemän maalia ja voittomaali tuli 89 minuutilla. Kenties koko kauden viihdyttävin Veikkausliiga-ottelu!

TiPS-KuPS 8.8.2020

Helteisenä elokuun lauantaina etsin futismatsia, jota menisin katsomaan. Silmiini osui Kansallisen liigan ottelu TiPS-KuPS. Olen asunut aikoinaan Tikkurilassa muutaman vuoden, joten reissu vanhoille hoodeille ja TiPSin matsi ei kuulostanut ollenkaan pahalta idealta.

Tikkurilan urheilupuistossa katsomo oli täynnä ja tunnelma erittäin positiivinen. Huippufutiksen lisäksi tarjolla oli perinteisesti aina maistuvaa grillimakkaraa, olutta ja jopa kuohuviiniä. Ottelun voittomaali nähtiin ajassa 90+7, kun Jenni Huttunen painoi 2–1-maalin. Futista kannattaa välillä lähteä katsomaan ex tempore.

KuPS:n europelit

Olen seurannut tiiviisti suomalaisten joukkueiden eurotaipaleita aina 80-luvun Kuusysistä lähtien. Isoimpana mieleen on jäänyt Klubin Mestarien liigan lohkovaiheen pelit Stadikalla. Tämän syksyn paras suomalainen eurojoukkue oli KuPS. Moldelle konttaamisen jälkeen kuopiolaiset toivat iloa pelaamalla loistavasti syksyn Eurooppa-liigan karsintamatseissa, vaikkei suoritus ihan lohkovaiheeseen riittänytkään.

Lähikuppilassani Helsingin Jätkäsaaressa oli torppa täynnä KuPSin kannattajia monena iltana. Juuso Ikosen huuto tinnittää vieläkin korvissa syksyn jäljiltä. Banzai!

The post Ikosen huuto tinnittää vieläkin korvissa – välähdyksiä futisvuodelta 2020 appeared first on Byyri.

Kesätöistä rahat ensimmäiseen kameraan

– Ei minulla ollut aikaa valokuvaukselle ennen kuin lopetin urheilu-urani. Olin kyllä ollut siitä aina kiinnostunut, mutta vasta uran jälkeen hankin kesätöistä tienaamillani rahoilla ensimmäisen järjestelmäkamerani ja aloin käyttää urheilusta jääneen ajan kuvaamisen harjoittelemiseen.

Arno Hämäläinen on 25-vuotias lappilainen ammattikuvaaja, joka on viime vuosina tullut tutuksi monelle urheilukuvistaan. Hämäläisen otoksia on näkynyt paljon etenkin Byyrin ja Jatkoajan julkaisuissa.

– Alussa urheilu ei ollut ollenkaan mukana repertuaarissa, mutta muutama vuosi sitten päätin ottaa kameran mukaan PS Kemin ja RoPSin väliseen jänkäderbyyn, jotta pääsisin harjoittelemaan kuvaamista futisottelussa. Kuvasin kentän laidalta, mutta kalustossa ei ollut ulottuvuuksia, joten melko tekemätön paikka se oli, Hämäläinen muistelee.

Tuore valokuvaaja päätyi työskentelemään melko pian tämän jälkeen Tampereen Ilveksen mediatiimiin jääkiekon puolelle, jossa hänet noteerattiin ja kutsuttiin kuvaamaan myös Ilveksen futisotteluihin.

– Ensimmäisen kerran kuvasin futista ”kunnolla” syksyllä 2018 Ilvekselle. Homma oli sen verran mukavaa, että pakkohan sinne oli päästä uudelleen. Seuraavana vuonna Ilveksen futispuoli tuli enemmän kuvioihin mukaan ja sen lisäksi tuli nämä Byyrille kuvatut jutut. Erityiskiitos kuuluu Lyytikäisen Tarmolle, jota ilman en välttämättä futista olisi päätynyt kuvaamaan yhtä ahkerasti.

Kilpapyöräilytaustan omaava Hämäläinen on kuvannut monia muita lajeja jalkapallon ja jääkiekon lisäksi. Tästä on ollut iso hyöty kehittymisessä ja monipuolinen lajikirjo voikin tuoda kuvaajalle mukavaa vaihtelua.

– Olen kuvannut mm. jenkkifutista, judoa, maastohiihtoa, sähköpyörätuolisalibandya ja omaa lajiani, eli maantiepyöräilyä. Olen pyrkinyt kuvaamaan monipuolisesti ja tietyt lainalaisuudet pätevät lajiin kuin lajiin. Kun on kuvannut jääkiekkoa hallissa ja futista ulkona, niin on myös helpompi lähteä kuvaamaan muita lajeja, Hämäläinen avaa.

Futiskuvauksessa huomioitavat asiat

Futiskuvauksessa on tiettyjä asioita, joita aloitteleva kuvaaja ei ennen ensimmäistä kertaa tule välttämättä ajatelleeksi.

– Yksi merkittävä asia on jalkapallokentän suuri koko, jolloin kuvaajan hyvä sijoittuminen ja tilanteiden ennakointi korostuu. Tärkeintä on kuitenkin keskittyä kuvaamiseen ja kuvaussuunnitelmaan.

Ennen ottelua pitää siis miettiä kenelle kuvataan ja mitä kuvataan, eli millaisia otoksia halutaan saada.

– Seuralle kuvattaessa sijoitun yleensä siihen päähän, johon kyseinen joukkue hyökkää ja saan sieltä halutut otokset, kuten maalit ja tuuletukset. Tilanteita voi ennakoida ja sijoittua sen mukaan, mutta moni asia on myös tuurista kiinni. Median toiveissa voi näkyä puolestaan paikallisuus (joukkue) tai joku tietty pelaaja, ketä pitää seurata tarkemmin. Lisäksi on hyvä saada ns. yleiskuvia ottelusta, joista käy ilmi ketkä kentällä pelaavat.

Kenties tärkeimpään asiaan eli sijoittumiseen kuvaaja pystyy hyvin vaikuttamaan Suomen sarjoissa pelatuissa otteluissa. Liikkuminen on vapaampaa ja paikkaa pystyy vaihtamaan ottelun aikana.

– Isommissa otteluissa (esim. europelit ja maaottelut) liikkuminen on rajoitetumpaa, joten on hyvä olla suunnitelma ennen ottelun alkua, millaisia kuvia haluaa ja missä paikassa kenttää ne todennäköisesti saa. Suosituimmissa otteluissa kuvaajia on paljon ja silloin täytyy osata noudattaa tiettyä varovaisuutta. Ihan muiden kuvaajien takia, mutta myös omaa kalustoa suojellakseen, Hämäläinen sanoo.

Sijoittumisongelmaa helpottaakseen osa kuvaajista käyttää kaukolaukaisimia, joilla yleensä maalin taakse asetettua kameraa voidaan ohjata.

Toinen merkittävä asia on, kuten ulkokuvaukseen kuuluu ja mikä antaa siihen oman mausteensa, sääolosuhteet.

– Kesällä mennään yleensä shortseissa ja t-paidassa, kun taas alkukeväästä ja loppusyksystä voi olla kunnon talviolosuhteet vastassa. Oman pukeutumisen huomioimisen lisäksi kamera täytyy osata suojata rankkasateen varalta.

Sääennustetta ei tarvitse kuitenkaan pelätä, vaan sateella ja lumituiskussakin voi saada onnistuneita ja makeita kuvia. Aloittelijoille Hämäläinen suosittelee pilvisellä säällä kuvaamista.

– Tasainen valo on hyvä asia kuvaajalle ja pilvisellä säällä tai stadionin keinovalolla on helpompi aloittaa. Auringonpaisteella on puolestaan vaikeampi kuvata, koska valo on niin ”kovaa”, jolloin tulee kontrasteja. Lisäksi aurinkoisella kelillä on varjopaikkoja ja valotus auringon ja varjon kohdalla muuttuu todella radikaalisti. Asetuksia saa olla vaihtelemassa, varsinkin jos aurinko menee välillä pilveen.

Katso siis sääennuste, suojaa tarvittaessa itsesi ja kalustosi, ja sijoitu kentän laidalle oikein.

Vinkit aloittelijoille

Ennen kuvausharrastuksen aloittamista tulee hommata tarvittava kalusto sitä varten. Pohdi mitä lajia tai minkälaisia kuvia tulet ottamaan ja lähde vasta sitten kamerakaupoille.

– Urheilukuvaus on kallista, koska se vaatii rungon, mikä jaksaa suurta laukaisumäärää. Rungon pitäisi olla nopea ja nopeudella viitataan siihen, montako kuvaa kamera sekunnissa ottaa. Objektiivissa pitää puolestaan olla ulottuvuutta ja nekin maksavat sievoisen summan.

Hämäläinen suosittelee metsästämään käytettyjä objektiiveja kamerakaupoista ja nettikirpputoreilta, sillä objektiivit eivät kulu samalla tavalla käytössä kuin rungot. Tiukalla budjetilla liikkuvalle käytetyt tuotteet voivat olla elinehto kuvauksen aloittamiselle tai sen viemiselle ns. seuraavalle tasolle.

– Ensimmäisenä kannattaa panostaa hyvään optiikkaan. 70-200 mm:n objektiivi hyvällä valovoimalla (vähintään f/4) on klassinen valinta urheilukuvaukseen. Jalkapallossa kentän suuruus aiheuttaa toki sen, että polttovälit loppuvat pian kesken, jolloin suoraan 300 mm:n objektiivin hankkiminenkaan ei ole huono ratkaisu. Kompromisseja joudut todennäköisesti kalustohankinnoissa tekemään, sillä kuten tuli jo todettua, urheilukuvaus ei ole halvimmasta päästä.

Kun kalustopuoli on kunnossa, voi asettaa katseensa matsipäivään. Akkreditointi täytyy olla kunnossa, jos sellainen vaaditaan, mutta alemmillakin sarjatasoilla on hyvä ja suotavaa ilmoittaa tulostaan. Tällöin turvallisuudesta vastaava henkilökunta on perillä siitä, kuka kentän laidalla liikkuu.

– Ota selvää missä saat liikkua kentän ympärillä. Jos mikään arveluttaa, voit kysy apua kokeneemmilta kuvaajilta ketään kuitenkaan liikaa häiritsemättä. Ota mukaan retkituoli tai varaudu muuten istumaan, sillä alhaalta päin otetut kuvat näyttävät paremmilta.

Ensimmäiset kerrat ovat aina harjoittelua ja kokeilua, mutta se kuuluu pelin henkeen ja kliseisesti sanottuna kuvaamaan oppii vain kuvaamalla. Epäonnistumisia ei kannata pelätä.

– Valotuksen suhteen aloittelija voi käyttää asetuksissa hyvin auto-ISOa, jolloin kamera säätää sopivan valotusajan automaattisesti vallitsevan valaistuksen mukaan.

Jokaisen kuvaajan kohdalla on lopulta makuasia, millä tavalla kuvat haluaa ottaa.

– Toiset haluavat että vauhti näkyy ja toiset haluavat pysäyttää liikkeen kokonaan. Minulle tärkeää on, että kuvattavan kasvot ovat kameraan päin, jolloin kuvista välittyy tunne paremmin.

Editoiminen

Kuvauskärpäsen pureman ja ensimmäisten ottelukuvien oton jälkeen päästään kuvien käsittelyyn.

– Editointi erottaa nykypäivänä kuvaajia toisistaan. Itse suosin tyyliä, mikä tekee kuvista raikkaita ja värikkäitä. Kuvan tulee olla kuvaustilanteessa valotettu hyvin, jotta se näyttää raikkaalta myös editissä. Toisaalta kuvan pitää olla realistinen, jotta se sopii journalistisiin tarkoituksiin.

Hämäläinen editoi aina kuvansa itse ja se on myös yksi hyvä keino saada niihin persoonallista sävyä. Läppäri ja nopeat muistikortit kulkevat mukana joka ottelussa, jolloin editoituja kuvia saa eteenpäin vielä ottelun ollessa käynnissä. Sosiaalisen median aikakautena nopeasti toimitetut kuvat voivat olla melkoinen kilpailuvaltti.

Suosikkikuvaa tai sitä täydellistä futiskuvaa ei nuorella kuvaajalla vielä ole tai ainakaan hän ei halua sellaista valita, kun asiasta kysyn. Ottelu tai pikemminkin rupeama, joka tulee varmasti jäämään ikuisiksi ajoiksi takaraivoon on sen sijaan helppo nimetä.

– Viime vuoden EM-karsinnat on futiksen puolelta ehdottomasti yksi uran kohokohdista. Ensimmäinen vuosi kunnolla futiskuvausta ja heti pääsee todistamaan historiallista ja ikimuistoista hetkeä! Juuri niitä juttuja, joista voi vanhana kertoa keinutuolissa lapsenlapsille, Hämäläinen päättää.

Arno Hämäläisen kuvauskalusto

Ohessa on Hämäläisen tämänhetkinen kalusto, johon on kuitenkin kesällä tulossa päivityksiä.

• 2x Canon EOS 5D Mark IV -runkoa
• Sigma 120-300 mm f/2.8
• Canon 70-200 mm f/4
• Canon 24-105 f/4
• Monopodeja
• Jalustoja
• Salamoita
• Läppäri, siirtovälineet
• Editointiin: Adobe Lightroom & Photoshop, Photo Mechanic

Arno Hämäläinen Instagramissa & Twitterissä.

Artikkelikuva: Jimi Soinila Photography

The post Valokuvaaminen futisotteluissa – urheilukuvaaja Arno Hämäläisen vinkit aloittelijoille: ”Tilanteita voi ennakoida, mutta moni asia on myös tuurista kiinni” appeared first on Byyri.

Mehujäätä ja selkäsaunoja

Lähetin kysymykset tätä haastattelua varten tasan vuosi sitten. Olin oikeastaan jo unohtanut asian ja luopunut toivosta. Vaikutti ettei haastateltava haluaisi antaa itsestään mitään irti tai sitten hän testasi kärsivällisyyttäni. Maanantaina sähköpostiini kilahti yllätyksekseni uusi viesti. Tasan vuosi kysymysten esittämisen jälkeen sain niihin vastaukset, ja mystisyyden verho barbarianin ympäriltä hälveni hieman.

– Olen eteläsuomalainen ihminen. Siviiliammatissani työskentelen tietotyöläisenä tiettyjen näinä päivinä korostuvien yhteiskunnan perustoimintojen parissa. En siis kuitenkaan jalkapallon parissa. Jalkapallo on minulle hyvä renki mutta huono isäntä. Haluan säilyttää omaehtoisen suhteen maailman kauneimpaan urheilulajiin, ja varmasti osittain sen takia minulla kesti vastata näihin kysymyksiin.

Peli avattiin erittäin varovasti. Ymmärrän sen kyllä hyvin. Vuosikymmenen Twitterissä ja FutisForumilla anonyyminä pysynyt henkilö tulisi pysymään sellaisena jatkossakin, mutta jotain tästä kaverista olisi saatava irti. Palataan siis ajassa taaksepäin.

Millainen on futistaustasi?

– Kylvin juniori-iässä kauhua laitapakkina Länsi-Uudenmaan hiekkakentillä ja kuplahalleissa – luultavasti kauhua esiintyi tosin lähinnä omissa joukkuetovereissa. Kokemukset futisuralta olivat kaksijakoiset. Olin lähestulkoon ummikkoruotsinkielisen joukkueen ainoa suomenkielinen introvertti, ja ainakaan tähän aikaan ja omassa joukkueessani ei erilaisia temperamentteja osattu juuri lainkaan huomioida. Tämä varmasti vaikutti isosti lopettamispäätökseeni. Toivon ja uskon, että tilanne on tältä osin muuttunut.

Hyviä muistojakin uralta jäi mieleen aina mehujäistä Helsinki Cupiin.

– Saatiin aina LoPalta ja SUMUlta pataan 7–0, mutta muutama mitali ja jukkaraitalamaiset pari maaliakin pelivuosiin mahtui: ensimmäinen oli itsenikin yllättänyt vähän epätoivoinen kaukolaukaus, toinen varma tökkäisy lähietäisyydeltä. Turnauksissa pelien välissä ostettiin porukalla aina vadelmanmakuisia Lipsi-mehujäitä, koska niitä oli jostain syystä aina tarjolla paikkakunnasta ja turnauksesta riippumatta. Ne olivat kai oman aikansa mokkapaloja, barbarian muistelee.

– Erityisesti on jäänyt mieleen yksi Helsinki Cup, joka kului lähinnä sateessa ja mudassa rämpien, mutta jossa etenimme lopulta sensaatiomaisesti kahdeksan parhaan joukkoon. Tai tällaisen muiston olen ainakin itselleni kehitellyt. Todellisuudessa en ole edes varma kerrottiinko meille pelaajille, kuinka pitkälle olimme turnauksessa edenneet, eikä se varmaan meitä siinä vaiheessa kiinnostanutkaan.

Omien sanojensa mukaan barbarianin peliura jäi vaatimattomaksi ja se näkyy edelleen tietyissä peliin liittyvissä asioissa.

– Osin tämän takia en myöskään ymmärrä jalkapalloa pelinä juuri ollenkaan. Osaan pelin tärkeimmät säännöt rimaa hipoen. Jalkapallo on minulle ilmiöitä, tarinoita ja tunnetta, mutta jotkut helkkarin negatiiviset transitiot eivät kyllä oikein jaksa kiinnostaa.

Kotimaisessa jalkapallokeskustelussa onkin ollut nähtävissä tiettyä leiriytymistä ja siihen myös barbarian viittaa sanomassaan.

– Minulle jalkapallon kiinnostavimmat ilmiöt esiintyvät jalkapallon ja muun yhteiskunnan kohtaamispisteissä, usein varsin kaukana pelikentiltä. Molemmille lähestymistavoille on meillä tilaa, mutta mielestäni suomalainen futismedia toimii aivan oikein antaessaan tilaa tarinoille ja ilmiöille, vaikka joissain piireissä näitä sitten tuomitaankin urakalla höpinäksi.

Suomalaispelaajista sisältöä elämään

Varovaisen alun jälkeen olemme päässeet vauhtiin. Minulle selviää barbarianin kannattavan yhtä Veikkausliigan seuraa, yhtä Kakkosen seuraa ja tietysti FC St. Paulia. Viimeiseksi mainittua kuulemma sen takia, koska hänen isänsä on ollut antifasisti jo 70-luvulta lähtien. Mennään kuitenkin asiaan, eli siihen, miksi barbarianilla on lähes 4000 seuraajaa Twitterissä.

Milloin aloit aktiivisemmin seuraamaan suomalaispelaajia?

– Tarvitsin reilu vuosikymmen sitten omaan elämääni sisältöä, ja ulkomailla pelaavat suomalaiset, varsinkin siinä kaikkein tunnetuimpien A-maajoukkuetason pelaajien taustalla, olivat jotenkin erityisen kiehtova ilmiö. Huomasin että näitä pelaajia koskevalle sisällölle oli enemmän kysyntää kuin mihin media ja muu futisväki pystyi vastaamaan, joten lähden täyttämään tätä aukkoa omalla tiedonhankinnallani.

Tilanne uutisoinnin suhteen on vuosikymmenessä parantunut, mutta edelleen suomalaispelaaja saattaa pudota näkyvyydessä mustaan aukkoon, kun hän siirtyy ulkomaille.

– Kuka tietää miten Johannes Laaksosella on viime aikoina mennyt Norjassa tai miten Sebastian Dahlströmin hommat ovat lähteneet liikkeelle Moldovassa? Toivoisin, että myös pelaajien entiset seurat Suomessa voisivat toteuttaa tämäntyyppistä seuraidentiteettiä rakentavaa journalismia ja tuoda maailmalle päässeiden ex-pelaajiensa kuulumisia jalkapallokansan tietoisuuteen. Haastan ainakin Ilveksen mediatiimin haastattelemaan välittömästi 165 miljoonan asukkaan Bangladeshin hallitsevaan mestarijoukkueeseen siirtynyttä Tariq Kazia!

Miten seuraat uutisointia suomalaispelaajista?

– Eipä tässä mitään erityisiä taikatemppuja ole käytössä. Lähinnä hyödynnän tiedonhankinnassa Googlen hakukonetta aikarajauksilla sekä twitter-hakuja. Transfermarktin ja Soccerwayn Players abroad -listaukset ovat myös hyödyllisiä listatessani kattavasti ulkomailla pelaavia matalammankin profiilin pelaajia. Koitan nykyisin tuoda itse ilmoille etupäässä sellaista lisäarvoa tuottavaa sisältöä, jota ei ole vielä Suomessa huomattu.

Keitä ulkomailla pelaavia tuntemattomampia suomalaisia kannattaa laittaa seurantaan?

– Ensiksi kaikki naispelaajat! Jos miehistä pitää yksi valita, niin Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueessakin esiintyneen Kimmo Hovin ulkomaanvalloitusta kaikkien tutkien alla on ollut erittäin mielenkiintoista seurata. Erittäin tyylikästä ja tasaisen varmaa eteenpäinmenoa.

Tärkeää työtä

En voi kieltää, etteikö Byyrin sosiaalisen median tekemisessä sekä Huuhkajat– ja Helmarit maailmalla -sarjoissa näkyisi barbarianin vaikutus. Suomalaispelaajien edesottamukset kiinnostavat varsin suurta osaa Byyrin seuraajista ja lukijoista, joten heidän kuulumisista kertominen joko sosiaalisessa mediassa tai uutismuodossa verkkosivuilla, on koettu tärkeäksi. Toivottavasti myös uusia suomalaispelaajien seuraajia ja heidän otteistaan raportoivia nousisi esiin, koska barbariankaan ei kaikkeen ennätä.

– Mitä muutakaan sitä ihminen elämällään tekisi? Viime aikoina olen tosin ollut hyvin epäaktiivinen. Perhe-elämä parin lapsen kanssa ja muut jalkapallon ulkopuoliset projektit ovat vieneet paljon aikaa. Harrastuksissa on se hieno etu, että ne voi tilanteen vaatiessa pistää tauolle, barbarian päättää ja lähettää vielä lopuksi terveiset Byyrin lukijoille.

– Ei vaivuta korona-apatiaan! Kuten muillakin elämän sektoreilla, myös suomalaisella jalkapallolla on nyt edessä todella kovat ja routaiset ajat. Tyhjät korulauseet eivät auta, vaan tarvitaan aitoja tekoja: juuri sellaisia kuin Byyrin Kannata paikallista -kampanja. Mutta toivoisin kyllä sitäkin, että AC Oulu ja kumppanit pistäisivät tuleville viikoille pystyyn ihan oikean kilpailullisen neljän suora -liigan sarjataulukkoineen ja kaikkineen. Eihän näistä karanteeniviikoista muuten tule yhtään mitään.

The post Byyrin erikoishaastattelussa Suomifutis-ekspertti barbarian: Millainen hahmo löytyy suomalaisfutareiden otteita seuraavan Twitter-nimimerkin takaa? appeared first on Byyri.

Pink Bari

Barin historia jalkapallossa on melko kunnioitettavassa iässä, sillä AS Bari perustettiin vuonna 1928. Tästä joukkueesta olisi paljon kerrottavaa, mutta sen sijaan keskitymme Puglian jalkapallon tuoreempaan tulijaan, A.S.D. Pink Sport Timeen, eli tuttavallisemmin Pink Bariin, Barin naisten joukkueeseen.

Pink Bari on huomattavasti AS Baria nuorempi, sillä joukkue perustettiin vasta vuonna 2001. Seuran nousu kohti Serie A:ta huipentui kaudeksi 2014-2015, kun se nousi ensimmäistä kertaa korkeimmalle sarjatasolle. Joukkue oli jo ensimmäisen kauden jälkeen putoamassa takaisen Serie B:hen, mutta säilyi täydennysmenettelyn turvin. Seuraavalla kaudella joukkue ei enää onnistunut sarjapaikkaansa pitämään, mutta visiitti Serie B:n puolelle jäi lyhyeksi, sillä joukkue nousi heti ensi yrittämällä takaisin ja pelaa siellä tälläkin hetkellä.

Suomalaisittain joukkueessa kiinnostavinta on varmasti joukkueen maalilla pelaava Paula Myllyoja, joka siirtyi kesällä Åland Unitedin riveistä Italian aurinkoon. Joukkue sai lisää suomalaisväriä, kun Henna-Riikka Honkanen allekirjoitti sopimuksen marraskuussa ja siirtyi JyPK:n vihreästä paidasta Barin punaiseen.

Ennen ottelua oli mahdollisuus viettää aikaa Pink Barin virallisen kannattajayhdistyksen kanssa ja keskustella jalkapallosta. Paikallisuus on tietysti oleellisin asia, mutta halusin silti kysyä yhden ison kysymyksen: miksi Bari on heille niin tärkeä?

Vastausta ei mietitä pitkään vaan käytännössä heti todetaan, että tärkeintä on tunne, joka tulee suoraan sydämestä. Naisten joukkue ei myöskään Italiassa ole se suurin asia, vaan miesten puoli vie siellä suurimman huomion, mutta silti rakkautta riittää myös Pink Barille. Pink Barin puolella ei ole jaottelua kannattajien ja pelaajien välillä, vaan kaikki ovat yhtä suurta perhettä. 

Suomalaiset pelaajat ovat kiinnittäneet myös paikallisten kannattajien huomion. Varsinkin pidempään Barissa ollut Myllyoja on intohimollaan hurmannut paikalliset niin hyvin, että osa on jopa opetellut suomalaisille tärkeät sanat ”oi Suomi on” ja ”perkele”. Honkasen kohdalla paikalliset eivät vielä osanneet kommentoida pelaamista, sillä Honkanen oli ehtinyt edustaa Pink Baria vain yhdessä ottelussa. Suomalaisten otteet Italiassa ovat kuitenkin olleet niin vakuuttavia, että omien pelien lisäksi katseet ovat kiinnittyneet myös Suomeen.

Naisten Liiga ei ole vielä italialaisia katsojia kerännyt, mutta Helmareiden ja Huuhkajien pelit ovat herättäneet kiinnostusta.

Bari–Empoli

Kauden alku oli Barille melko haastava. Seitsemästä pelistä oli tullut vain kaksi tappiota, mutta tasapelejä oli neljä ja voittoja vain yksi. Kannattajien mielestä kauden tärkein tavoite on se, että Pink Bari säilyttää paikkansa Serie A:ssa. Tavoitetta ei pidetä epärealistisena, vaan usko sarjapaikkaan on vahva. Tuleva ottelu on iso, sillä Pink Bari saa kotikentälleen vieraita Toscanasta, kun Empoli Ladies matkustaa Pugliaan. Empoli on kolme pistettä Baria edellä ja vaikka kausi on vasta alkupäässä, olisi voitto iso askel kohti sarjapaikan säilyttämistä.

Ensiminuuteista lähtien kotijoukkueen kannattajat pitivät hyvää tunnelmaa ja rummut pärisivät koko pelin, sangrian juomiseen käytettäviä taukoja lukuun ottamatta. Ääntä pitävä ryhmä oli noin kymmenen kannattajaa, mutta silti koko katsomo oli hyvin mukana pelissä ja osoitti niin arvostusta omia kohtaan, kuin kritiikkiä tuomaria kohtaan.

Aidatun kentän laidalla oli pieni kyltti, jossa luki ”rispettare il verde”, mikä tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”kunnioita kenttää”. Kyltti oli tietysti suunnattu katsomossa olijoille, mutta saman kommentin voisi antaa myös pelaajille ennen peliä. Kenttä sai todennäköisesti kaiken kunnioituksen, sillä vastustajan oli turha sellaista odottaa.

Pelaajat painoivat joka tilanteessa kovaa, eikä kovia kontakteja puuttunut. Italialaisiin verrattuna iso Honkanen sai lähes jokaisessa mahdollisessa tilanteessa osumaa jalkoihinsa, eikä rumiltakaan rikkeiltä vältytty. Liikenteen tavoin myös kentällä säännöt tuntuivat olevan enemmänkin suosituksia, joita noudatettiin omien tarpeiden mukaan.

Heti ottelun alussa kotiyleisö äityi ankaraan protestointiin, kun Barin pelaaja kaadettiin rangaistusalueella, mutta tuomari ei nähnyt tilanteessa rikettä. Vielä suurempaa protestointia tuli kuitenkin ensimmäisen puoliajan lopussa, kun Empolin pelaajan jalka osui suoraan Barin pelaajan päähän. Pelaajat kerääntyivät välittömästi tarkkailemaan tilannetta ja protestoimaan kovaan ääneen kumpaankin suuntaan.

Barin pelaaja jouduttiin poistamaan kentältä paarien avulla, mutta jostain syystä Empolin pelaaja sai jatkaa pelaamista. Jopa turistina oli helppo yhtyä protestointiin, kun ulosajon arvoisesta rikkeestä ei noussut edes keltaista korttia. Yleensä tuomaritoiminta on sellainen asia, josta valittaminen on tyhmää, mutta Barin pelissä tuli väkisinkin sellainen olo, että Barista ei pidetä, vaan joukkue haluttaisiin takaisin Serie B:hen keinolla millä hyvänsä. 

Bari oli ottelussa hallitsevampi osapuoli ja loi lukuisia paikkoja, mutta pallo ei päätynyt maaliin asti. Myllyoja joutui ottelun aikana kahdesti tiukan paikan eteen.

Ensin Empoli sai harhasyötön jälkeen loistavan paikan iskeä pallo maaliin, mutta Myllyoja venytti upeasti alakulmaan suuntautuneen vedon eteen ja pelasti tilanteen kulmaksi. Myös Empolin toinen vaarallinen paikka syntyi Barin omasta virheestä. Empolin pelaaja nappasi pallon ja karkasi läpiajoon, mutta Myllyoja nousi hyvin vastaan ja pakotti laukomaan pallon ohi maalista. Kertaalleen Empoli sai pallon maalikehikoihin, mutta muuten suomalaisveskari selvisi ilman isompia ongelmia.

Pink Bari painoi loppuun asti kovalla paineella, mutta pallo ei lopulta maaliin päätynyt, vaan ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Matsin jälkeen kannattajat jäivät soihtujen kanssa kiittämään omiaan ottelusta.

Haastattelussa Henna-Riikka Honkanen & Paula Myllyoja

Ottelun päätyttyä oli mahdollisuus kuviin ja haastatteluihin, joten sain mahdollisuuden kuulla Myllyojan ja Honkasen kommentteja Pink Barista, Serie A:sta ja Naisten Liigasta. Ennen muuta keskustelua oli tietysti pakko kysyä pelaajien kommentit päivän ottelusta.

Myllyojalle ottelu oli kauden toinen nollapeli, joten se lämmitti mieltä, vaikka Empolia vastaan torjuntoja ei tullut yhtä paljon kuin aikaisemmissa otteluissa. Yleensä torjuntoja tulee parikymmentäkin, mutta tässä ottelussa tuli maksimissaan kymmenen torjuntaa, jos kaikki lasketaan, eli maalivahdille peli oli helpompi. Myllyoja on tyytyväinen joukkueen suoritukseen siinä mielessä, että Bari sai omaa ideologiaa vietyä eteenpäin ja uskalsi pelata peliä pelaamalla eteenpäin, eikä vain roiskittu.

– Tietysti harmittaa, ettei saatu maalia tehtyä, mutta tulokseen voi silti olla tyytyväinen. Pitää vaan viedä hommaa eteenpäin. Ollaan joukkueena onnistuttu odotettua paremmin, mutta silti pelaajissa on vankka usko siihen, että potentiaalia on vielä parempaankin.

Honkasta ottelun lopputulos jäi harmittamaan. Honkasella oli muutama paikka iskeä pallo maaliin, mutta maalit jäivät vielä odottamaan tulevia pelejä. Katsomoon näytti siltä, että Italiassa pelataan kovaa ja koko ajan tulee pientä rikettä ja potkimista jaloille. Hennasta kuitenkin tuntuu, että hänen on jopa helpompi pelata Italiassa fyysisesti, mutta allekirjoittaa katsomosta tehdyn havainnon rikkomisesta.

– Suomessa on opetettu siihen, että täytyy pysyä pystyssä, kun taas nyt tilanne on päinvastainen. Pitäisi oppia siihen, että aina ei ole pakko väkisin pysyä pystyssä.

Mitä Myllyojan ja Honkasen päässä liikkui, kun Serie A -seura osoitti kiinnostusta?

Myllyojan ensimmäinen ajatus oli vähän epäuskoinen. Kausi Suomessa oli vielä kesken ja ensimmäinen ajatus oli, että ”tuskin tämä lopulta onnistuu” mutta silti Myllyoja päätti, että annetaan mahdollisuus ja kaikesta huolimatta lähdetään liikkeelle positiivisella asenteella.

– Mainittiin asiasta tietysti myös Åland Unitedille, mutta sillä hetkellä mentiin vielä ihan rauhassa ja katsottiin, mistä on kyse. Olo oli lähinnä epäuskoinen.

Honkasen kohdalla oli jo pitkin kesää tullut eri seuroista kyselyjä. Aluksi ajatus oli, että Suomessa on kaikki hyvin ja ikääkin on jo, joten miksi sitä enää lähtisi.

– Sain opiskelut päätökseen ja olin urheiluakatemiassa fysioterapeuttina ja nautin työstäni todella paljon. Elämä Suomessa oli kaikin puolin mallillaan.

Hennan kohdalla käännekohdaksi muodostui se, kun JyPK:n päävalmentaja Mikko Manninen lähti kääntämään päätä ja sanomaan, että jos vaan tulee sauma päästä isompiin piireihin, niin ehdottomasti se kannattaa hyödyntää. Fysioterapeutiksi valmistuminen tarkoitti joka tapauksessa sitä, että Honkanen tulisi tekemään töitä jalkapallon parissa.

Keskustelu valmennuksen kanssa tuli loistavaan väliin, sillä jo samana iltana tuli viestiä, että kiinnostaisiko Serie A ja Pink Bari.

– Ajatus oli totta kai erittäin kiinnostava, mutta päätöstä ei voinut sanoa heti, vaan piti myös kotiväen kanssa keskustella muutosta Italiaan. Olisihan edessä melkoinen seikkailu. Kiinnostus italiasta oli todella iso asia itseluottamukselle ja uskolle omaan tekemiseen.

Miten Naisten Liigasta pelaajista kiinnostutaan Italiassa ja päädytään pelaamaan Serie A:han?

Myllyoja toteaa ettei mitään virallisia keskusteluja ole käyty, mutta rivien välistä on pystynyt lukemaan paljon. Maalivahdin mielestä se on tavallaan jopa parasta, että hänet löydettiin ”vahingossa”. Hän ei itse ollut tyrkyllä pelaamaan, vaan herätti mielenkiintoa omilla taidoillaan ja päivittäisellä toiminnallaan.

– Skoutti oli ollut katsomassa Hongan pelejä aikaisempina vuosina ja sitä kautta oli kiinnostus oli herännyt.

Honkasen kohdalla Barin osoittama kiinnostus oli erilainen tilanne, sillä siellä oli jo toinen suomalainen pelaaja, jolta oli mahdollisuus kysyä lisätietoja. Honkanen kiittelee Myllyojan avoimuutta ja sosiaalisuutta, ja toteaa niiden auttaneen sopeutumisessa. Vaikka Honkanen on ollut Italiassa vasta muutamia viikkoja, tuntuu hyökkääjästä siltä, että siellä olisi ollut jo pitkään.

Siirto Serie A:ssa pelaavaan Pink Bariin tarkoitti sitä, että molemmat ovat ammatikseen jalkapalloilijoita. Miten tämä näkyy pelaajien elämässä?

Myllyojalle tilanne ei ole täysin uusi, sillä jo Åland Unitediin siirtyminen tarkoitti sitä, että hän oli ammatiltaan jalkapalloilija. Pelaamisen ohella Paula myös valmensi junioreita, mutta se ei missään nimessä tuntunut työltä.

– Olen koko ikäni haaveillut, että jonain päivänä olisin jalkapalloammattilainen ja nyt se unelma on totta. Kaiken lisäksi sopimus tuli paikkaan, jossa on todella hyvä olla ja pystyn nauttimaan jokaisesta päivästä.

Siirto Bariin on Myllyojan mukaan parasta, mitä hänen urallaan on käynyt. Ammattilaisena oleminen on niin erilaista, että paluu puoliammattilaisuuteen ei kuulosta enää oikealta ja on vaikeaa nähdä, että hän enää siihen lähtisi. Joko mennään täysillä, tai ei mennä ollenkaan.

Honkaselle ammattilaisuus oli uusi asia, joten totuttelemista on ollut todella paljon, muun muassa valmennuksessa käytetyn kielen osalta.

– Ammattilaisuus on toki ollut hieno asia, mutta kun on aina ollut puoliammattilainen, on ehtinyt jo tottua siihen, että elämässä on paljon muutakin kuin jalkapallo. Olen pohtinut ottavani jalkapallon lisäksi joitain kursseja, jotta saisin arkeen vähän vaihtelua.

Serie A:n ja Naisten Liigan välillä on paljon eroja, mutta mikä on suurin ero ja voisiko Italian jalkapallo jopa oppia jotain Suomesta?

Myllyojan mielestä Serie A:ssa henkilökohtainen taitotaso ja tekninen suorittaminen on parempaa kuin Naisten Liigassa. Myös Serie A:n tempo ja intensiivisyys on korkeamalla tasolla.

– Naisten Liigassa pelaajat ajattelevat peliä enemmän ja tietävät pelistä enemmän teoriatietoa kuin keskiverto Serie A:n pelaaja. Uskon että suurin syy tähän on se, että ainakin Etelä-Italiassa tyttöjen valmennus on vasta matkalla kohti huippua. 

Honkasen mielestä yksi suuri ero on se, kuinka omistautuneita kaikki ovat jalkapallolle.

– Italiassa kaikki saavat keskittyä vain jalkapalloon. Valmennus, pelaajat ja fanit elävät kaikki jalkapallolle, kun taas Suomessa valmentajat saattavat tehdä valmennuksen ohella jotain muuta työtä, taustoista ja pelaajista puhumattakaan.

Myös Honkanen on sitä mieltä, että tempo on kova, mutta taktinen taso on Suomessa edellä. Jos Italian vauhtiin saisi mukaan Suomen järjen, olisi peli todella kovaa.

Naisten Liigassa kannattaminen on vielä lähinnä yksittäisten kannattajien harteilla, joten miltä italialasten soihdut ja savut tuntuvat?

– Vaikka olin yrittänyt tutkia ja opiskella ja olin katsonut aiempia pelejä, oli ensimmäisessä pelissä silti erikoinen tunne. Vaikka kannattaminen on hienoa, on se silti tavallaan myös vähän kuluttavaa, sillä tulee lisää ajateltavaa pelin aikana. Pitää pystyä huutamaan kaiken katsomosta kuuluvan metelin yli kaikki ohjeet ja vielä italiaksi, Myllyoja kertoo.

– Kaikesta huolimatta se on kuitenkin todella hienoa, kun katsojat chanttaavat koko pelin ja pelaajille kohdistetut laulut ja kannustukset oli suunniteltu jo ennen kauden ensimmäistä peliä.

Myllyoja pelaa itse hyvin voimakkaalla tunteella, mutta on erilaista räjähtää tuulettamaan ja juhlimaan yhdessä kannattajien kanssa, eikä vain yksin. Siitä saa todella paljon energiaa, kun koko katsomo mylvii ja tukee joukkuetta pelin ajan. Myllyoja myöntää olevansa todella iloinen siitä, että kannattaminen on Italiassa korkealla tasolla.

Vaikka italialainen kannattaminen on myös Honkaselle uutta, haluaa hän silti kiittää JyPK:n kannattajaa Felixiä siitä, että on päässyt edes vähän tottumaan siihen että katsomossa on kannattajia. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että suurimmaksi osin hän ei edes ehdi huomata kannattajia, vaan peliin keskittyminen vie kaiken huomion.

– Kun tapahtuu jotain erikoisempaa ja peli pysähtyy, niin kannattajien paikallaolo kyllä näkyy hyvin. Jos yleisö esimerkiksi protestoi tuomarin toimintaa, niin kyllä kannattajat silloin huomaa, mutta suurin osa huudoista menee täysin ohi pelin tiimellyksessä.

Tällä hetkellä molemmat keskittyvät Pink Barissa pelaamiseen, mutta mikä on seuraava askel?

Kausi on lähtenyt käyntiin hyvin ja kehitystä sekä henkilökohtaisia onnistumisia on tullut 35-vuotiaalle maalivahdille. Myllyoja on saavuttanut joukkueessa hyvän ja vankan aseman, mutta ei silti tyydy tähän hetkeen.

– Olisi mahtavaa, jos seurana kehityttäisiin ja saisi pysyä laadukkaassa valmennuksessa. Ensimmäinen tavoite on tietysti jatkosopimus, mutta toisaalta myös ajatus isommista saappaista houkuttelee, niin maajoukkueessa, kuin seurajoukkueessakin. Nälkä kasvaa syödessä, Myllyoja toteaa.

Honkanen ei halua lähteä ajattelemaan liian pitkälle, vaan etenee askel kerrallaan. Tällä hetkellä tärkein asia on se, että kehittyy pelaajana, mutta jos jostain osoitetaan kiinnostusta, ei Honkanenkaan tyrmää ajatusta suurimmista saappaista.

Ottelun ja pelaajien tapaamisen jälkeen kasvoillani on vieno hymy. Johtuu se sitten matsissa nautitusta sangriasta tai laadukkaasta jalkapallosta, on helppo hymyillä ja huutaa ääneen kaksi sanaa:

Forza Bari!

The post Tien päällä: Tunnelmia Barista ja pari kysymystä Henna Honkaselle ja Paula Myllyojalle appeared first on Byyri.

Tuija Hyyrysen Juventus otti komean voiton Serie A:ssa lauantaina, kun se kaatoi kotonaan sarjakolmosen Fiorentinan 1–0. Suomalaispuolustajalle peruskauraa: 90 minuuttia ja nollapeli. Kun Nora Heroumin AC Milan kärsi aikaisemmin päivällä kauden avaustappionsa Florentialle luvuin 2–1, kasvatti torinolaisseura etumatkansa sarjan kärjessä jo viiteen pisteeseen.

Paula Myllyoja puolestaan pelasi kauden toisen nollapelinsä Barin maalilla. Lauantain kotiottelu Empolia vastaan päättyi maalittomaan tasapeliin. 35-vuotias konkari joutui venymään laukauksen eteen ottelua hallinneen Barin maalilla kaksi kertaa.

Yhdeksäntenä sarjataulukossa oleva Bari joutuu seuraavissa peleissään kovaan testiin, sillä vuorossa tulevina lauantaina ovat vieraskamppailut sarjan kahta parasta joukkuetta, AC Milania ja Juventusta vastaan. Suomalaiskassarin joukkueella on kaulaa putoamisviivaan kuusi pistettä.

Siirtoja Ruotsissa ja Ruotsiin

21-vuotias keskikenttäpelaaja Eveliina Summanen siirtyy KIF Örebrosta toiseen Ruotsin pääsarjajoukkueeseen, Kristianstads DFF:ään. Suomalaisen kaksivuotinen sopimus julkaistiin viime viikon tiistaina. Kristianstads sijoittui viime kaudella Damallsvenskanissa seitsemänneksi, kolme pistettä Örebron yläpuolelle.

Örebrossa kuitenkin säilyy suomalaisedustus, sillä Elli Pikkujämsä siirtyy seuraan FC Hongasta kaksivuotisella sopimuksella. 20-vuotias, Naisten liigan vuoden puolustajaksi valittu Pikkujämsä debytoi maajoukkueessa viime maaliskuussa ja siirtyy nyt ensimmäistä kertaa urallaan ulkomaille pelaamaan. Byyri toivottaa tsemppiä maailmanvalloitukseen!

Summasen ohella Ruotsin sisäisesti seuraa vaihtaa keskikenttäpeluri Olga Ahtinen. Päättyneellä kaudella Ahtinen edusti Limhamn Bunkeflota, joka putosi kauden päätteeksi Elitettaniin. Uusi osoite puolestaan on Linköpings FC, joka sijoittui sarjassa viidenneksi. 22-vuotiaan Ahtisen sopimus on niin ikään kaksivuotinen.

The post Helmarit maailmalla – Nollapelejä Italiassa appeared first on Byyri.

Onnistunut maaottelutauko

Helmari-pelurit palasivat viikonloppuna EM-karsintojen täyteiseltä maaottelutauolta tositoimiin. Taukohan sujui Suomelta varsin mallikkaasti, kun ensin Kypros kaatui pari viikkoa sitten kotona selvästi 4–0, minkä jälkeen Suomi onnistui Linda Sällströmin loppuhetkien maalilla hakemaan Portugalista tasapelipisteen.

Neljästä ottelusta 10 pistettä saanut Suomi johtaa lohkoaan, joskin perässä tulevat Skotlanti ja Portugali ovat pelanneet vasta kaksi ottelua. Karsinnat Suomen osalta jatkuvat huhtikuussa kotiottelulla Portugalia vastaan ja vieraskamppailulla Kyproksella.

Korpelalle huikea nollapeli

Suomen ykkösmolari Tinja-Riikka Korpela pelasi sunnuntaina komean ottelun, kun Everton kaatoi Liverpoliin Merseysiden derbyssä 0–1. 23 500 katsojan nollapelin torjunut konkarikassari venyi muun muassa tällaiseen huipputorjuntaan:

Koko ottelun kohokohdat voit nähdä täällä. Voittonsa jäljiltä Everton majailee sarjataulukossa neljäntenä neljän pisteen päässä kärkijoukkue Chelseasta, kun kierroksia on pelattu kuusi.

Serie A:ssa suomalaiskohtaaminen

Maajoukkueen avainpelaajista sekä Nora Heroum että Tuija Hyyrynen palasivat sunnuntaina seurajoukkueidensa avauskokoonpanoihin ja kellottivat tuttuun tyyliin täydet minuutit, kun AC Milan emännöi Juventusta. Ottelu päättyi lukemiin 2–2 milanolaisten tullessa tasoihin Francesca Vitalen lisäaikamaalilla.

Tasapeli oli Hyyrysen Juventukselle kauden ensimmäinen pistemenetys, ja se johtaa Serie A:ta kuuden kierroksen jälkeen 16 pisteellä. AC Milan on toisena kahden pisteen päässä.

Inter Milanon Anna Auvinen uurasti niinikään ysikymppisen ja kirjautti nollapelin puolustuslinjassa, kun kotiottelussa kaatui Orobica 2–0. Interillä on kasassa kahdeksan pistettä, joilla se on sarjassa seitsemäntenä. Paula Myllyoja joutui päästämään kolme maalia Barin tolppien välissä, kun Fiorentina haki vieraspisteet tylysti 0–3. Bari on liigassa kolmanneksi viimeisenä neljällä pisteellään.

The post Helmarit maailmalla – Korpela iskussa Englannissa appeared first on Byyri.

Arno Hämäläisen kuvia voitokkaasta ottelusta alla.

The post Katso kuvakooste: Suomi kaatoi Kyproksen Töölön viimassa murskalukemin appeared first on Byyri.

Damallsvenskanissa pelattiin päätöskierros

Ruotsissa liigakausi saatiin lauantain päätökseen. Suomalaispelurit ympäri Damallsvenskanin kellottivat täysiä minuutteja, mutta ainoa maalinteossa tällä kertaa onnistunut oli Växjön Ria Öling. Kotiottelu Eskilstuna Unitedia vastaan päättyi tasan 1–1. Kaisa Collin pelasi vieraiden paidassa viimeiset puoli tuntia.

Kauden lopussa sarjataulukko näyttää tältä:

1. FC Rosengård 49
2. Kopparbergs/Göteborg FC 45 (Emma Koivisto, Natalia Kuikka)
3. Vittsjö GIK 41
4. Eskilstuna United 38 (Kaisa Collin, Julia Tunturi)
5. Linköpings FC 36
6. Piteå IF 34 (Vilma Koivisto)
7. Kristianstad 33
8. KIF Örebro 30 (Heidi Kollanen, Eveliina Summanen)
9. Växjö 25 (Emmi Alanen, Ria Öling)
10. Djurgårdens IF 14 (Wilma Sjöholm)
11. IF Limhamn Bunkeflo 14 (Olga Ahtinen, Vera Varis)
12. Kungsbacka 5 (Jenny Danielsson, Linda Nyman)

Näin siis Rosengård ja Kopparbergs/Göteborg pelaavat ensi kaudella Mestarien liigaa, kun taas Limhamn Bunkeflo ja Kungsbacka putoavat sarjatasoa alemmas Elitettaniin.

Maalinteossa onnistunut Öling sai myös kunnianosoituksen, kun Aftonbladet valitsi hänet ainoana suomalaisena Damallsvenskanin 25 parhaan pelaajana joukkoon. 25-vuotias keskikenttäpelaaja oli listalla sijalla 17.

Hyyrynen juhlii supercupin voittoa

Tuija Hyyrynen luuti sunnuntaina täydet minuutit Juventuksen puolustuksessa, kun torinolaiset kaatoivat Italian supercupissa Fiorentinan 2–0. Aiemmin keväällä liigamestaruuden ja cupin voittaneelle Juvelle pysti oli täten jo kalenterivuoden kolmas.

Vuodesta 2017 Juventuksessa pelannut Hyyrynen on päässyt juhlistamaan edellämainittujen titteleiden lisäksi Serie A:n mestaruutta kaudella 2017–18. Kuluva kausi ei ole alkanut sen huonommin: joukkue on voittanut kaikki neljä sarjaotteluaan.

Byyri onnittelee Hyyrystä uusimmasta saavutuksesta!

Helmarit marraskuun otteluihin nimetty

Päävalmentaja Anna Signeul julkaisi tiistaina kokoonpanonsa marraskuun EM-karsintaotteluihin. Suomi kohtaa Telia 5G Areenalla Kyproksen 7.11. ja Portugalin vieraissa 12.11. Otteluihin valitut Helmarit tässä:

Tinja-Riikka Korpela Everton FC 05.05.1986 89/0

Paula Myllyoja Pink Bari Calcio Femminile 20.05.1984 2/0

Anna Tamminen Åland United 30.10.1994 5/0

Anna Westerlund Åland United 09.04.1989 122/3

Natalia Kuikka Kopparbergs/Göteborg FC 01.12.1995 49/2

Anna Auvinen Inter Milan 02.03.1987 16/0

Katarina Naumanen KuPS 24.07.1995 20/1

Tuija Hyyrynen Juventus FC 10.03.1988 107/2

Emma Koivisto Kopparbergs/Göteborg FC 25.09.1994 52/1

Elli Pikkujämsä FC Honka 24.10.1999 2/0

Eveliina Summanen KIF Örebro 29.05.1998 18/2

Ria Öling Växjö DFF 15.09.1994 37/6

Olga Ahtinen LB07 15.08.1997 29/3

Emmi Alanen Växjö DFF 30.04.1991 74/18

Nora Heroum AC Milan 20.07.1994 71/1

Julia Tunturi Eskilstuna United 25.04.1996 25/0

Linda Nyman Kungsbacka DFF 21.01.1994 6/0

Iina Salmi AFC Ajax 12.10.1994 11/1

Linda Sällström Paris Féminines FC 13.07.1988 99/43

Juliette Kemppi London City Lionesses 14.05.1994 50/4

Kaisa Collin Eskilstuna United 16.04.1997 20/2

Sanni Franssi Fortuna Hjørring 19.03.1995 36/2

Jenny Danielsson Kungsbacka DFF 30.08.1994 25/6

Heidi Kollanen KIF Örebro 06.06.1997 8/2

The post Helmarit maailmalla – Hyyryselle Supercoppa-titteli! appeared first on Byyri.

Ruotsissa kausi miltei lopussa

Eskilstuna Unitedin Julia Tunturi vietti Ruotsissa melkoista viikonloppua: perjantaina kahden vuoden jatkosopimus ja lauantaina puhdas hattutemppu ensimmäisellä puoliajalla. Kaikki kolme Kristianstadia vastaan tehtyä maalia syntyivät avausjaksolla, jonka jälkeen Tunturi otettiin vaihtoon.

Keskinkenttäpelaajan maalit ovat nähtävissä täältä ajasta 0:18 alkaen. Tunturin joukkuetoveri Kaisa Collin pelasi ottelussa viimeisen puolituntisen.

Eskilstuna voitti ottelun lopulta 5–0, minkä johdosta joukkue nousi vielä mukaan taistelemaan pronssimitaleista. Kolmantena oleva Vittsjö on pisteen karkumatkalla, kun Damallsvenskan-kautta on jäljellä enää yksi kierros. Päätöskierros pelataan tulevana lauantaina.

Suomalaisista Kopparbergs/Göteborg FC:n Emma Koivisto ja Natalia Kuikka pääsevät kauden päätteeksi juhlimaan hopeamitalia. Joukkue varmisti sijoituksensa kukistamalla toiseksi viimeisellä kierroksella Växjön luvuin 2–1 Koiviston viimeistellessä voittomaalin vartti ennen päätösvihellystä. Kakkossija tarkoittaa myös sitä, että Kopparbergs/Göteborg nähdään ensi kaudella Mestarien liigassa. Byyri onnittelee mitalisteja!

Maalin makuun viikonlopun kierroksella pääsivät myös Heidi Kollanen ja Eveliina Summanen, jotka osuivat kertaalleen KIF Örebron hakiessa vieraspisteet sarjajumbo Kungsbackalta murskanumeroin 1–5. Ensi kaudella kakkostasolla Elitettanissa pelaavan Kungsbackan riveissä Linda Nyman ja Jenny Danielsson uurastivat Örebron suomalaiskaksikon tavoin täydet minuutit.

Fortuna Hjørring jäi lyonilaisjyrän alle

Suomalaispelaajat alkavat käydä vähiin Mestarien liigassa. Sanni Franssin Fortuna Hjørring kärsi viime viikon keskiviikkona kotonaan selvän tappion neljännesvälierissä, kun hallitseva mestari Lyon kuritti tanskalaisia 0–4. Suomalaiskärki pääsi mittaamaan taitojansa 87 minuutin ajan. Toinen osaottelu pelataan 30. lokakuuta.

Ellei Fortuna pysty kaikkien aikojen jymypaukkuun, Mestarien liigan puolivälierissä sinivalkolippua pitää korkealla enää Lyonin maalivahtilupaus Katriina Talaslahti, joka vielä odottelee mahdollisuuttaan päästä pelaamaan ykkösjoukkueessa.

The post Helmarit maailmalla – Koivisto ja Kuikka mitalin makuun appeared first on Byyri.

Helmarit murskavoittoon

Maajoukkue jatkoi hyvin alkaneita EM-karsintojaan viime viikon tiistaina voittamalla kotonaan Albanian komein lukemin 8–1. Maalin makuun pääsivät Anna Westerlund, Heidi Kollanen, Sanni Franssi, Ria Öling sekä peräti neljästi osunut Linda Sällström. Sällström nousi maaleillaan Laura Österberg-Kalmarin ohi maajoukkuehistorian parhaaksi maalintekijäksi. 99 maaottelua pelanneella Sällströmillä on nyt kasassa hulppeat 43 täysosumaa.

Jos maali-iloittelu on vielä näkemättä, tässä huippuhetket:

EM-karsintojen seuraava kamppailu on edessä 7. marraskuuta, kun Kypros saapuu vieraaksi Töölön Telia 5G Arenalle. Sieltä Helmarit matkustaa Portugaliin vierasotteluun, joka pelataan 12. marraskuuta.

Suomalaiskohtaaminen ensimmäisessä Milanon derbyssä

Kun Internazionale nousi täksi kaudeksi Serie A:han, varmistui se, että myös naisten puolella tultaisiin näkemään pääsarjatason derby della Madonnina, luonnollisesti kahteen kertaan. Ensimmäinen näistä pelattiin sunnuntaina, ja suomalaispelurit Nora Heroum sekä Anna Auvinen olivat vahvasti mukana historiallisessa kohtaamisessa.

4000 katsojan edessä käyty mittelö päättyi lopulta AC Milanin 1–3-vierasvoittoon. Molemmat suomalaiset pelasivat täydet minuutit, Auvinen topparina Interin puolustuslinjassa ja Heroum Rossonerin keskikentällä.

Suomalaiset kehuivat Ylen haastattelussa ottelun latausta ja tasoa:

– Loppuunmyydyllä stadionilla oli tosi siisti tunnelma. Paikalle oli tullut myös miesten joukkueemme faneja, kertoi Heroum.

– Nämä ovat silti juuri niitä otteluita, joiden takia tulin Italiaan. Peleissä on vahva tunne ja kovempi tempo kuin Suomessa. Kokemukseni ovat toistaiseksi vastanneet odotuksiani, totesi puolestaan täksi kaudeksi Italiaan siirtynyt Auvinen.

Kaikki kolme otteluaan voittanut AC Milan johtaa sarjaa tasapisteissä Tuija Hyyrysen Juventuksen kanssa, ja paikallisvastustaja Inter löytyy neljällä pistellään sarjataulukon keskikastista. Seuraava derby joukkueiden välillä pelataan 1. helmikuuta.

Toisaalla Serie A:ssa Barin suomalaisvahti Paula Myllyoja pelasi nollapelin, kun pisteet jaettiin tasan vierasjoukkue Hellas Veronan kanssa. Åland Unitedista Italiaan täksi kaudeksi siirtynyt 35-vuotias konkari on toistaiseksi pelannut joukkueensa kaikissa kolmessa ottelussa, joista jokainen on päättynyt tasapeliin.

The post Helmarit maailmalla – Suomalaiset Milanon derbyssä appeared first on Byyri.

Sällström hyvässä vireessä maaottelutauolle

Euroopan sarjoissa pelattiin viikonloppuna viimeinen kierros ennen siirtymistä maaottelutauolle. Suomalaisittain komeimmasta esityksestä vastasi Paris FC:n Linda Sällström, joka osui kahdesti avauspuoliskolla ottelussa Marseillea vastaan. Pariisilaiset veivät kamppailun lopulta luvuin 3–0.

Suomalaishyökkääjän seura on aloittanut kautensa tappioitta. Sarakkeessa on tällä hetkellä kaksi voittoa ja kaksi tasapeliä. Tauolta palattaessa edessä lienee kenties kauden kovin haaste, kun Paris FC matkustaa kotimaan sarjaa ja Eurooppaa viime vuosina hallinneen Lyonin vieraaksi.

Alla olevan twiitin videolla maalit ajasta 0:29 alkaen:

? Le résumé vidéo de la victoire du Paris FC face à l'OM !
@LindaSallstrom
@catala_camille#TeamPFC #PFCOM pic.twitter.com/uRCLvV7300

— Paris FC Féminines (@PFC_feminines) September 29, 2019

Franssin Fortuna komeasti jatkoon

Suomalaisten seuroista paikkansa Mestarien liigan 16 parhaan joukossa varmistivat viime viikolla Sanni Franssin Fortuna Hjørring sekä Katriina Talaslahden Lyon.

Franssi pelasi täydet minuutit 2–0-kotivoitossa albanialaisesta Vllazniasta. Ottelun toiseen maaliin johtanut rangaistuspotku tuomittiin, kun vieraiden maalivahti kaatoi Franssin upeasti läpiajoon vapauttaman Caroline Møllerin. Rankkariin johtanut tilanne videolla ajassa 0:33.

Tanskalaiset etenivät jatkoon yhteismaalein 3–0. Rouva Fortuna ei tällä kertaa ollut Fortunan puolella, sillä vastaansa seuraavalla kierroksella se saa juuri hallitsevan mestarin Lyonin, joka kukisti venäläisen Ryazan-VDV:n suvereenisti yhteismaalein 16–0. Ensimmäinen osa pelataan kahden viikon päästä ja toinen neljän viikon kuluttua.

Engmanille ikävä loukkaantuminen

Sumujen saarilta kantautui sunnuntaina ikäviä uutisia, kun Chelseassa kauden hyvin aloittanut Adelina Engman loukkaantui cupin ottelussa West Hamia vastaan. Ylen haastattelussa Engman kertoi reiden revähdyksen vaativan ainakin useiden viikkojen taukoa pelaamisesta.

Ottelu päättyi Chelsean 2–0-voittoon. Albania-maaottelun kokoonpanossa Engmanin korvaa Iina Salmi.

HJK juhlii mestaruutta

Kotimaan kentillä HJK varmisti lauantaina ensimmäisen mestaruutensa neljääntoista vuoteen. Mestaruus sinetöityi 3–0-voitolla KuPSista kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä. 19-vuotias Jutta Rantala viimeisteli ottelussa hattutempun. Onnittelut Klubille!

The post Helmarit maailmalla – Kaksi suomalaista Mestarien liigassa 16 parhaan joukkoon appeared first on Byyri.

Talaslahti pystien makuun

Kesällä Lyoniin siirtynyt Katriina Talaslahti pääsi miltei samantien nauttimaan suurseuralle tutusta juhlahumusta. Lauantaina Ranskassa ratkottiin historian ensimmäinen Trophée des Championnes eli hallitsevan liigamestarin ja cup-voittajan kohtaaminen. Lyon tosin vei viime kaudella tuplamestaruuden, joten vastaansa se sai sarjakakkosen PSG:n.

Pelipäivänä 19 vuotta täyttänyt suomalaismaalivahti jännitti katsomon puolella rankkarikisaan edennyttä kamppailua, jossa Lyon lopulta kukisti pariisilaiset osumin 4–3. Varsinainen peliaika oli päättynyt tasan 1–1.

Amazing performance girls!
Trophée de championnes?? pic.twitter.com/gm2fbzugw6

— Katriina Talaslahti (@KTalaslahti) September 21, 2019

Mestarien liigassa isoja pelejä

Keskiviikkona ja torstaina pelataan toiset osaottelut Mestarien liigan ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, josta voittajat etenevät 16 parhaan joukkoon. Suomalaisten seuroja on mukana useita.

Tuija Hyyrysen Juventus on keskiviikkona kovan paikan edessä, kun se kohtaa vieraissa FC Barcelonan, joka voitti ensimmäisen osan Torinossa 0–2. Sanni Franssin Fortuna Hjørring kukisti avausosassa albanialaisen Vllaznian vieraissa 0–1, ja lähtee siis keskiviikkona etulyöntiasemassa hakemaan jatkopaikkaa. Emma Koiviston ja Natalia Kuikan edustama Kopparbergs/Göteborg FC hävisi kaksi viikkoa sitten kotiottelunsa Bayern Münchenille 1–2, on vielä iskuetäisyydellä.

Talaslahden Lyon voitti vierasottelussa venäläisen Ryazan-VDV:n 0–9, joten jatkoonmenijästä tuskin lienee epäselvyyttä. Tilanne voi kuitenkin avata Talaslahdelle mahdollisuuden kirjata ensimmäinen esiintyminen kilpaottelussa Lyonin paidassa.

Ruotsin mestari Piteå IF, jonka organisaatiossa vasta 16-vuotias tulevaisuudenlupaus Vilma Koivisto pelaa, kohtaa torstaina Brøndbyn, jolle se hävisi kotonaan 0–1.

Maaotteluryhmä nimetty

Myös maajoukkueen osalta tapahtuu, sillä päävalmentaja Anna Signeul julkaisi tiistaina kokoonpanonsa 8.10. pelattavaan seuraavaan EM-karsintaotteluun. Suomi lähtee kaatamaan Albaniaa seuraavalla ryhmällä:

Helmareiden päävalmentaja Anna Signeul on nimennyt joukkueen lokakuun EM-karsintaotteluun Albaniaa vastaan! ??

Valitettavasti Adelina Engman joutuu jäämään joukkueesta pois loukkaantumisen vuoksi.

Ottelu pelataan Vaasassa ti 8.10. klo 19.00. Tervetuloa! #Helmarit #FINALB pic.twitter.com/HNcUFzYJu9

— Naisten A-maajoukkue (@HelmaritFI) September 24, 2019

The post Helmarit maailmalla – Kovia haasteita Mestarien liigassa appeared first on Byyri.

Kausi on potkaistu käyntiin viimeisissäkin Euroopan talvisarjoissa, ja niin on aika myös potkaista käyntiin jälleen Byyrin Helmari-seuranta. Maajoukkue avasi syyskuun alussa vuoden 2021 EM-karsinnat vakuuttavasti kaataen Albanian vieraissa 3–0. Karsinnat jatkuvat kotona 8. lokakuuta, kun Albania saapuu vastavierailulle.

Sitä ennen ehditään kuitenkin pelata jokunen kierros seurajoukkuefutista. Useilla suomalaispelaajilla kausi on alkanut onnistuneesti.

Heroum heti maalinteossa…

Suomalaisittain Serie A -kausi pyörähti liikkeelle komeasti, kun AC Milanin Nora Heroum pyssytti lähietäisyydeltä volleyn AS Roman verkkoon kauden ensimmäisessä ottelussa sunnuntaina. Ottelun avausmaali jäi myös voitto-osumaksi, kun Rossoneri ryöväsi pisteet pääkaupungista luvuin 3–0.

Maali videolla ajassa 1:10:

?? #SerieAFemminile – 1^ giornata
? #RomaMilan 0-3
#Heroum (69')
#Conc (82')
#Giacinti (87')#SkySerieAF #SkySport pic.twitter.com/Pjwub32q3K

— Sky Sport (@SkySport) September 15, 2019

Viime kaudella maaleitta jäänyt Heroum kellotti täyden ysikymppisen milanolaisten keskikentällä.

Kesällä HJK:sta toiseen milanolaisseuraan Inter Milanoon siirtynyt maajoukkuepuolustaja Anna Auvinen pelasi niin ikään koko ottelun, kun viime vuonna naisten joukkueen perustanut ja heti Serie B:n voittanut Inter jakoi pisteet Hellas Veronan kanssa numeroin 2–2.

Tuija Hyyrynen istui puolestaan vaihtopenkillä, kun hallitseva mestari Juventus avasi kautensa 2–1-voitolla toisesta nousijajoukkueesta Empolista.

…kuten myös Engman…

Englannin Superliigassa Chelsean Adelina Engman teki sunnuntaina tärkeän osuman viime hetkillä vierasottelussa Bristol Cityä vastaan. Suomalaishyökkääjä varmisti lontoolaisille pisteen lisäajalla viimeistelemällä ottelun loppulukemiksi 1–1. Kymmenisen minuuttia ennen täyttä aikaa kentälle tulleen Engmanin kylmänviileän noston maalin kattoon näet tästä:

Calm, collected and ruthless from @AdelinaEngman!

The goal that secured us a point yesterday! pic.twitter.com/OO9ZA2iszS

— Chelsea FC Women (@ChelseaFCW) September 16, 2019

Viime kaudella Chelseassa vähäiselle vastuulle jäänyt Engman oli avauksessa kauden avausottelussa puolitoista viikkoa sitten Chelsean kaataessa Tottenhamin 1–0. Byyri toivottaa tsemppiä taisteluun peliajasta kovassa sarjassa! Isosta osumasta lienee tuskin haittaa tässä kamppailussa.

Superliigan toinen suomalainen, kesällä Evertoniin siirtynyt Tinja-Riikka Korpela on aloittanut myös kautensa vakuuttavasti. Joukkue johtaa sarjaa puhtaalla pelillä kahden kierroksen jälkeen, eikä konkarikassari ole päästänyt taakseen vielä yhtäkään laukausta. Kauden ensimmäinen suomalaiskohtaaminen nähdään näillä näkymin joulukuun alussa.

Englannin kakkostasolle London City Lionessesiin elokuussa siirtynyt hyökkääjä Juliette Kemppi on pelannut joukkueen jokaisessa neljässä ottelussa, mutta on vielä toistaiseksi jäänyt ilman maaleja.

…ja Salmi sekä Franssi

Ajaxissa toista kautta pelaava Iina Salmi viimeisteli lauantaina voittomaalin, kun joukkue haki pisteet PEC Zwollelta luvuin 4–2. Keskikenttäpelaaja pääsi karkaamaan vastustajan harhasyötöstä yksin läpi ja sijoitti pallon varmasti alakulmaan. Ajax on sarjassa toisena kolmen kierroksen jälkeen.

? | 2⃣-3⃣#pecaja pic.twitter.com/7GzPyVYZvU

— Ajax Vrouwen (@AjaxVrouwen) September 13, 2019

Tanskan pääsarjassa Sanni Franssi puolestaan teki sunnuntaina viimeisen maalin, kun suomalaisen edustama Fortuna Hjørring kukisti Ballerup-Skovlunden 4–1. Fortuna on sarjassa toisena, kun kautta on pelattu seitsemän kierrosta.

Naisille lisää näkyvyyttä

Kovassa nosteessa maailmalla olevan naisten jalkapallon seuraaminen on helpottunut alkaneelle kaudelle. Viaplay näyttää kauden aikana yli 100 ottelua, joiden joukossa on suomalaisista ainakin Engmanin ja Korpelan sekä Ranskan liigassa Paris FC:ssä pelaavan Linda Sällströmin kamppailuja. Näiden sarjojen lisäksi ohjelmistoon kuuluu myös Saksan pääsarja.

The post Helmarit maailmalla – Onnistumisia ympäri Eurooppaa appeared first on Byyri.

Kesän aikana on nähty useita suomalaispelaajien siirtoja ja jokunen jatkosopimus. Kovin muuttoaalto suuntautui Ruotsiin, jossa kausi on täydessä vauhdissa MM-kisatauon jälkeen. Alla lista merkittävimmistä sopimusuutisista.

Talaslahdelle unelmien siirto

Kesän kenties kutkuttavin siirto nähtiin, kun Bayern Münchenin organisaatiossa viime vuodet viettänyt superlupaus Katriina Talaslahti siirtyi maailman menestyneimpään seuraan Lyoniin.

Kuudesti Mestarien liigan ja 17 kertaa Ranskan liigan voittaneessa Lyonissa vasta 18-vuotiaan suomalaiskassarin edellä on kolme maalivahtia, muun muassa Ranskan maajoukkueen ykkösvahti Sarah Bouhaddi, joten peliaika on ainakin lähitulevaisuudessa tiukassa.

New Chapter begins ??? pic.twitter.com/DMDPQw4ffr

— Katriina Talaslahti (@KTalaslahti) June 19, 2019

Laadukas organisaatio ja priimaolosuhteet takaavat kuitenkin sen, että kehittymismahdollisuudet ovat maailman huippua. Talaslahti kertoi Ylen haastattelussa kesäkuussa, että hänen tavoitteensa on tulla maailman parhaaksi maalivahdiksi.

Ranskan Division 1 Fémininessä pelaa alkavalla kaudella myös kahden vuoden jatkosopimuksen keväällä tehnyt Paris FC:n Linda Sällström. Hyökkääjä viimeisteli ensimmäisellä Ranskan-kaudellaan 12 osumaa 21 ottelussa. Paris FC sijoittui sarjassa viidenneksi.

Kausi Ranskassa potkaistaan käyntiin 24. elokuuta.

Korpela Englannin pääsarjaan

Konkarimaalivahti Tinja-Riikka Korpela siirtyi kesän aikana norjalaisesta Vålerengasta Englannin liigan Evertoniin. Liverpoolilaisseura on viime kausina kuulunut sarjan häntäpäähän, mutta haastattelussaan Palloliiton sivuilla Korpela kertoo, että päätös uudesta haasteesta oli helppo tehdä.

Viime kaudella Bristol Cityä edustaneen Juliette Kempin sopimus päättyi, eikä hyökkääjällä ole vielä uutta seuraa. Adelina Engman puolestaan jatkaa Chelseassa, jonka paidassa hän pelasi viime kaudella 11 liigakamppailussa. Chelsea sijoittui sarjassa kolmanneksi ja jäi täten ilman paikkaa Mestarien liigan lohkovaiheessa.

Uusi sarjakausi Englannissa alkaa 7. syyskuuta.

Suomalaistähdet jatkavat Italiassa

Nora Heroum solmi kesän aikana vuoden mittaisen jatkosopimuksen AC Milanin kanssa. Oikeana puolustajana luutiva suomalainen kuului viime kaudella kolmanneksi sijoittuneen Rossonerin avainpelaajiin ja uurasti kahta vaille kaikissa sarjaotteluissa.

Tuplamestaruuden Juventuksen paidassa vienyt Tuija Hyyrynen jatkaa niin ikään saapasmaassa. Tavagnaccossa viime kaudella pelannut Heidi Kollanen sen sijaan siirtyi Damallsvenskanin KIF Örebroon.

Serie A:n otteluohjelmaa ei ole vielä julkaistu.

The post Helmarit maailmalla – Helmari-maalivahdeille suuria siirtoja appeared first on Byyri.

Juhlat jatkuvat

Suomalaisittain menestyksentäyteinen cup-kevät jatkui viikonloppuna! Sanni Franssi sai lauantaina revanssinsa, kun Fortuna Hjørring kaatoi Tanskan cupin loppuottelussa Olga Ahtisen ja Ria Ölingin Brøndbyn 1–0. Franssi oli avauskokoonpanossa ja vaihdettiin lopussa kentältä. Brøndbyn suomalaisista Öling pelasi vajaat 70 minuuttia ja Ahtinen vartin lopusta.

Tuplamestaruuden Juventuksen riveissä vienyt Tuija Hyyrynen puolestaan pääsi nauttimaan vielä juhlahumusta, kun seura järjesti sunnuntaina miesten ja naisten edustusjoukkueille yhteiset mestaruusjuhlat. Miehissä Italiaa viime vuosina dominoinut Juventus näyttää ottaneen paikkansa huipulla myös naisten puolella: kaksi kautta Serie A:ssa, kaksi mestaruutta.

Incredible night at Allianz Stadium ? Grazie Bianconeri!!! #forzajuve #HERE2STAY #W8NDERFUL ??? pic.twitter.com/Zn28Xy8PkX

— Tuija Hyyrynen (@tuijahyyrynen) May 20, 2019

#W8NDERFUL & #HERE2STAY ??? pic.twitter.com/svgb6gLq8U

— Tuija Hyyrynen (@tuijahyyrynen) May 20, 2019

Tulevaisuudenlupaus isojen päätösten edessä

Mestaruushuumasta nautittiin viikonloppuna myös Saksassa, kun Katriina Talaslahden Bayern München II päätti sunnuntaina kautensa 2. Bundesligan mestaruuteen.

Vasta 18-vuotias suomalaismaalivahti on vielä tulevaisuuden nimi, mutta hän on viettänyt Bayernin maineikkaassa organisaatiossa jo neljä vuotta. Kauden päätösottelussa Talaslahti torjui 3–2-voiton Hoffenheimin kakkosjoukkueesta ja nappasi varoituksen.

Talaslahti on päässyt kokeilemaan Bayernin edustusjoukkueen tolppien välissä olemista harjoitusotteluissa, mutta kilpailullissa kamppailussa veräjää ovat vartioineet kokeneemmat pelitoverit. Ensi kaudella suomalaislupausta odottanevat kuitenkin isot minuutit pääsarjatasolla, sillä sopimus müncheniläisseuran kanssa on ohi ja pöydällä on useiden seurojen sopimustarjouksia. Hiljattain julkaistussa pitkässä Ylen artikkelissa Talaslahti kertoo, että tulevan joukkueensa hän paljastaa touko-kesäkuussa.

Salmelle jatkoa, Kemppi etsii uutta seuraa

Ajaxissa kautensa cup-mestaruuteen päättänyt Iina Salmi on solminut amsterdamilaisseuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen. 24-vuotias keskikenttäpelaaja pelasi päättyneellä kaudella 13 sarjaottelussa tehden niissä yhden maalin.

Bristol Cityn hyökkääjä Juliette Kemppi sen sijaan jättää seuran yhden kauden jälkeen. 40 A-maaottelua pelannut 25-vuotias Kemppi on aiemmin ulkomailla edustanut Tukholman AIK:ta ja norjalaisia Kolbotn IL:ää sekä Lillestrøm SK:ta.

The post Helmarit maailmalla – Franssille cup-mestaruus appeared first on Byyri.