”Gino voi painua helvettiin”

Udinese on yli miljoonan asukkaan Friuli-Venezia Giulian ainoa pääsarjajoukkue. Serie A:ssa yhtäjaksoisesti kaudesta 1995–1996 pelannut I Bianconeri debytoi vuosikymmen myöhemmin Mestarien liigassa ja pelasi seuraavina vuosina kolmesti UEFA Cupin ja Eurooppa-liigan lohkovaiheessa.

Viime vuosikymmenen paras kausi oli kolmossijaan päättynyt 2011–2012, ja vielä seuraavalla kaudella Udinese sijoittui viidenneksi jättäen taakseen muun muassa AS Roman, SS Lazion sekä Interin. Tämän jälkeen kurssi on kääntynyt jyrkästi – seuran paras sijoitus on sittemmin ollut viime kauden 12. sija, ja putoaminenkin on ollut vain pisteen päässä. Tällä kaudella putoamispeikko on jälleen uhkana.

Mattian ja hänen ystävänsä Claudion syyttävä sormi osoittaa Udinesen omistajaperhettä. Liikemies Giampaolo Pozzo osti Udinesen vuonna 1986, ja seura on vakiinnuttanut pääsarjapaikkansa miehen omistuksessa. Päätös ostaa Championshipin Watford FC kesällä 2012 ei kuitenkaan ollut udinelaisten mieleen.

Pozzo on viime vuosien aikana investoinut Watfordiin miljoonia, ja perheen omistamien seurojen välillä on ollut runsaasti pelaajaliikennettä. Mukana kuviossa oli kauteen 2015–2016 asti myös espanjalainen Granada CF, jonka Pozzo lopulta myi kiinalaiselle liikemiehelle.

Isä siirsi Watfordin pääomistajuuden sittemmin pojalleen Ginolle, jota arvostetaan englantilaisseurassa suuresti. Udinesen kannattajat ovat sen jälkeen tavanneet laulaa ”Chi non salta Gino Pozzo è”, mikä tarkoittaa, että mikäli et hypi, olet Gino Pozzo.

– Useat tähtipelaajamme ovat siirtyneet Watfordiin. Meistä tuli yhtäkkiä reservijoukkue. Minun puolestani Gino voi painua helvettiin. Hänen sukunsa on paikallisia, joten meidän hylkäämisemme tuntuu uskomattomalta, Claudio tuhahtaa.

Vuodesta 2012 jäi käteen jotain hyvääkin, sillä Udinesen kotistadionia Stadio Friulia alettiin tällöin pistämään uuteen uskoon. Nyt se on huippumoderni stadion, joka avattiin kunnostuksen jälkeen vuonna 2016. Sponsorinimeä Dacia Arena kantavan stadionin kapasiteetti on 25 000 ja täyttöaste hyvä – Udinen kaupungin asukasluku on vain 100 000, joten vajaan 22 000 katsojan yleisökeskiarvo on vaikuttava.

– Uusi stadion on ainoita hyviä asioita viime vuosilta. Ja se, että seuralla on kaikesta huolimatta paikallisten tuki, Mattia sanoo.

Timantit vaihtavat nopeasti maisemaa

Udinese on ollut erityisen etevä löytämään kykyjä Etelä-Amerikasta – se on muun muassa Cristián Zapatan, Pablo Armeron, Mauricio Islan, Charles Aránguizin, Allanin, Juan Cuadradon, Luis Murielin sekä Alexis Sánchezin ensimmäinen seura Euroopassa. Ilmiö ei ole uusi, sillä brassilegenda Zico pelasi uransa ainoat Euroopan vuodet, 1983–1985, juuri Udinesessa.

Myös nykyjoukkueen suurin tähti, Rodrigo De Paul, on Etelä-Amerikasta, mutta hän ehti väläytellä taitojaan jo Valenciassa ennen siirtoaan Italiaan. Viime aikoina kymppipaidan nimi on yhdistetty moneen italialaiseen suurseuraan. Tämä on ollut valitettavan tuttua Udinesen kannattajille, sillä muualta löydetyt lahjakkuudet ovat lähes poikkeuksetta vaihtaneet nopeasti maisemaa.

Argentiinan maajoukkuepelaaja oli viime kaudella Udinesen paras maalintekijä yhdeksällä osumallaan ja johtaa tällä hetkellä joukkueen sisäistä maalipörssiä maalattuaan viidesti. Mattia ja Claudio antavat De Paulille puhtaat paperit, mutta he eivät säästele sanojaan puhuessaan nykyjoukkueesta.

– Miten voisimme pärjätä, kun (Stefano) Okakan kaltainen löntystelijä on avauskokoonpanossamme? Ja miten hän voi olla toiseksi paras maalintekijämme? Meillä on kova ikävä Antonio Di Natalen, Vincenzo Iaquintan sekä Fabio Quagliarellan tapaisia huippupelaajia, Claudio toteaa.

Kuka voisi olla Udinesen seuraava Di Natale? Yhteensä 227 maalia seuralle 12 vuoden aikana viimeistellyt hyökkääjä ripusti nappulakengät naulaan keväällä 2016. Uran viimeisellä kaudella verkko heilui liigassa vain kahdesti, mutta miestä kaivataan yhä.

Viimeistely on ollut joukkueelle haastavaa, ja vain sarjajumbo SPAL on tehnyt Udinesea vähemmän maaleja. Italian maajoukkueessakin esiintynyt Kevin Lasagna mätti debyyttikaudellaan 2017–2018 komeat 12 rysää, mutta ruuti on ollut sittemmin märkää.

Derbyt loistavat poissaolollaan

Jos Udinesen viime vuosien menestys on ollut laihaa, samaa voi sanoa verivihollisesta U.S. Triestina Calciosta. Triestestä ponnistava seura pelaa tällä hetkellä Serie C:ssä, ja edellinen visiitti pääsarjassa tapahtui kaudella 1958–1959. 

Mattian ja Claudion tapaan moni Udinesen kannattaja ei ole nähnyt seuransa pelaavan ensimmäisessäkään paikallisottelussa – edellinen Derby del Nord-est pelattiin kaudella 1991–1992, jolloin seurat kohtasivat Coppa Italiassa.

Taistelut alueen herruudesta ovat olleet myös verisiä. Triestinan parikymppinen kannattaja menehtyi cup-derbyn yhteydessä saamiinsa vammoihin helmikuussa 1984.

– Olen kuullut Triestina-otteluista. Olisihan se hienoa, jos pari kertaa kaudessa olisi kunnon derby. Kuten Milanossa ja Torinossa. Brescialla ja Atalantallakin on tällä kaudella omansa, Mattia pohtii.

– Varo, mitä toivot. Triestina pelannee tänäkin vuonna noususta Serie B:hen. Jos katastrofi tapahtuu, kohtaamme jo ensi kaudella. Ja onhan Serie B:ssä Pordenonekin, mutta se ei olisi sama asia, Claudio sanoo viitaten niin ikään Stadio Friulilla kotiottelunsa pelaavaan naapuriseuraan.

Muita Serie A:n seuroja ei parinsadan kilometrin säteellä Udinesta ole. Lähimmät kilpakumppanit ovat SPAL sekä Hellas Verona, joiden kotipyhättöihin on noin 2,5 tunnin ajomatka Stadio Friulilta.

Edessä haastava loppukausi

Ilmassa on tietynlaista derbyhenkeä, kun yli tuhatpäinen joukko Hellas Veronan kannattajia saapuu Udineen viettämään aurinkoista kevätpäivää. Vieraiden linja-autot saapuvat virkavallan silmien alla stadionin eteläpäädyn aidatulle alueelle, ja muun muassa supersankareiksi, eläimiksi ja banaaneiksi pukeutuneet nuoret miehet valuvat ulos laulaen.

Hellas pelaa mainiota kautta sarjanousijana, ja joukkueen viimeinen tappio on joulukuun alkupuolelta. Syitä juhlaan siis on, mutta karnevaalitunnelmasta huolimatta veronalaiset keskittyvät omiensa kannattamiseen – viheriöllä on tasaista, mutta Hellas vie katsomossa.

Isäntien Curva Nord kajauttaa useaan otteeseen ilmoille ”Verona, Verona, Vaffanculo” -huudon, mutta kuittailua nähdään molemmin puolin. Parhaat naurut saavat lopulta vieraat – Freed from Desire alkaa raikua stadionilla Udinesen tehtyä maalin, mutta osuma hylätään, ja veronalaiset alkavat hoilata sävelmää pomppien sekä huivejaan heiluttaen.

Viimeistely on jälleen Udinesen akilleen kantapää, mutta toisaalta Hellaskin tuhlailee tekopaikkojaan. Hylätty maali jää ottelun ainoaksi, eikä maaliton tasapeli oikein tyydytä kumpaakaan osapuolta.

Viimeisen putoajan paikalla majaileva Genoa voitti edellispäivän ottelunsa, ja kaulaa viivan alapuolelle on näin neljä pistettä. Otteluita on jäljellä 14, joten kaikki on mahdollista – Eurooppa-liigan karsintaan oikeuttavaankin paikkaan on lopulta vain yhdeksän pisteen matka. Claudio ei ole niin optimistinen, mutta pitkäjänteisyyttä toivovalla Mattialla riittää sekä uskoa että huumoria.

– Vuodenvaihteessa voitimme kolme ottelua putkeen, mutta sitten romahdimme cupissa, ja sitä on seurannut huonot tulokset. Pojat tarvitsevat itseluottamusta… Ja ehkä uuden valmentajan.

The post Koillis-Italian ykkösseura Udinese muuttui sirkukseksi – ”Meistä tuli reservijoukkue” appeared first on Byyri.

”Ennen kuin lähdet, kannattaa lukea Tim Parksin kirja A Season With Verona. Vaikka kirja kertoo Hellas Veronasta, saat paljon enemmän irti matkastasi.”

Kyseinen ystäväni on tällä vuosikymmenellä asunut kahteen eri otteeseen pätkän Italiassa ja lisäsi, että mainittu kirja oli hänelle aikanaan yksi suurimmista motivaatiotekijöistä Italiaan lähtöön.

Niinpä tartuin kirjaan poikkeuksellisen suurella odotusarvolla.

Valitettavasti en ehtinyt saada koko kirjaa luetuksi ennen omaa matkaani, mutta sain sen kautta reissulleni kyllä huomattavaa lisäarvoa. Ehkä suurin syy aikataulun pettämiselle oli se, että tämä oli koko elämässäni vasta kolmas englanniksi kirjoitettu kirja, jonka sain kahlattua läpi. Rutiini vieraan kielen kirjoihin puuttui vielä joten aikaa meni enemmän kuin osasin odottaa.

Putoamistaistelu vie mukanaan

Viivästyksestä huolimatta teos kannatti lukea. Kirjassa Tim Parks hyppää kaudeksi 2000–2001 Hellas Veronan matkaan. Hän kulkee seuran kiihkeimpien kannattajien kanssa jokaiseen otteluun. Lopputulos on inhorealistisen kaunis kuvaus Veronan kaupungista, kiihkeistä kannattajista Serie A:n putoamistaistelussa, jalkapallosta, ultrista sekä maan kulttuurista ja mentaliteetista.

Se on ennen kaikkea poikkileikkaus Italiaan sekä italialaisiin ja käy tietyllä tapaa jopa matkailukirjasta.

Minulla kesti jonkin aikaa päästä kirjaan sisään, mutta kun pääsin, se vei mennessään.

Kirjailija onnistuu upottamaan seurojen ja kaupunkien historiaa sekä niiden välisiä suhteita intohimoiseen tekstiinsä sen verran upeasti, että nojatuolissani huomaan eläväni mukana, kun lähdetään vaikkapa Bologna-awaylle.  Välillä tuntui siltä kuin itsekin olisin rautatieaseman laiturilla valmiina lähtöön. Joko mennään?

Minulle suurin nautinto tuli kuitenkin ehkä silloin, kun kirjoittaja kuvaili seuran suhteita Italian isoihin joukkueisiin. Pääsin jyvälle siitä, mitä kaikkea milanolaisten, roomalaisten ja Juventuksen kohtaaminen voi heille tarkoittaa. Lisäksi Hellaksen kannattajien tunteiden kuvailu Chievon noususta kaupungin urheilulliseksi ykkösseuraksi oli rehellisyydessään antoisaa.

Yhä ajankohtainen teos

Vaikka kirjan tapahtumista on yli 15 vuotta aikaa, koen, ettei itse teos ole vanhentunut päivääkään. Tämä johtunee ajattoman laadukkaasti kirjoitetun tekstin lisäksi myös siitä, että italialainen jalkapalloinfrastruktuuri, -kulttuuri sekä seurojen väliset asetelmat eivät ole kirjan hetkistä juurikaan muuttuneet, vaikka välissä italialainen jalkapallo on kokenut välillä kovaakin turbulenssia.

Mielestäni kirjalla on todella paljon annettavaa kaikille fanikulttuurista sekä italialaisesta jalkapallosta kiinnostuneille. Kirja vie paljon syvemmälle italialaiseen futikseen kuin yksikään televisiosta katsottu Serie A:n kamppailu. Lukija pääsee paikkoihin, joihin kamerat eivät ylety – ihmisten ja tarinoiden luokse. Sen yksinkertaisuus viehättää.

Vahva lukusuositus.

The post Viihdepääty: A Season With Verona appeared first on Byyri.

Olen käynyt stadionin tuntumassa jo edellisenä päivänä ja todennut pubien määrän sen vieressä lähes olemattomaksi. Pysähdyn siis Bar Palladiossa, paikassa, jonka olen havainnut olevan puolimatkassa stadionille. Asiakaskunnasta päätellen olen ainoa, joka on suuntaamassa tänään otteluun. Vanhempi herrasmies hörppii rauhassa espressoaan ja lukee päivän lehteä. Minä saan birrani viidellä eurolla ja samaan hintaan vielä paninin kylkeen. Koen saavani rahoilleni vastinetta.

Vasta aivan stadionin vieressä vilkkuvista poliisin sinisistä valoista voin päätellä saapuneeni jonkinlaiseen tapahtumaan. Viale Andrea Palladio vie suoraan stadionin eteläpäätyyn, jossa Napolin ultrat ovatkin jo porteilla turvatarkastuksessa. Poliisi on johdattanut heidät rautatieasemalta Via dello Sportia pitkin. Ilmankos olikin niin kovin rauhallista.

Tämä on minun kolmas päiväni Veronassa ja näen vasta nyt ensimmäistä kertaa jotain Chievoon liittyvää. Tähän asti kaikki kaupungilla näkemäni asiat, joilla on jotain tekemistä jalkapallon kanssa, ovat liittyneet Hellasiin. Ero seurojen välillä kannatuksen suhteen on jopa suurempi ja näkyvämpi kuin osasin etukäteen odottaa.

Chievon kannattajat hiljaisempia kuin suomalaiset

Sisäänpääsy on sokkeloinen ja aika huonosti merkitty. Lopulta löydän oikean portin. Vuoden 1990 MM-kisojen logo on yhä haalistuneena stadionin pilareissa. Stadio Marc’Antonio Bentegodi sai uuden ilmeen edellä mainittuihin kisoihin, ja tuon jälkeen stadionille ei ole juurikaan mitään tehtykään. Alatasoa alettiin remontoida viime vuosikymmenellä, mutta tuo työ lopetettiin tyylikkäästi kesken. Nyt sen saisi aloittaa taas alusta.

Löydän lopulta paikalleni reilut kymmenen minuuttia ennen ottelua alkua. Napolin kannattajat ovat kansoittaneet Curva Sudin ylätason koko kaarteen leveydeltä. He ovat sanalla sanoen vaikuttavia. Ääntä lähtee huikealla volyymilla koko ottelun ajan, ja palaa joukon seassa tasaisin väliajoin muutama soihtukin. Curva Nordissa Chievon ultria on joitakin kymmeniä. Kotimaan kannattajaporukat pieksisivät porukan äänenkäytössä mennen tullen.

Kotijoukkueen kapteeni Perparim Hetemaj saa pelaajaesittelyssä kotiyleisöltä kaikkein suurimmat suosionosoitukset. Sunnuntai-iltapäivänä paikalle on saapunut 12 000 katsojaa.

Ottelu päättyy 0-0, eikä tarjoa juuri mitään. Molemmilla joukkueilla on yksi hyvä paikka koko ottelussa. Chievon paikka avautuu noin tunnin kohdalla, kun kaukolaukaus puolen kentän takaa on livahtaa verkkoon. Kotijoukkue puolustaa tiiviisti ja pitää Napolin poissa tonteilta aina loppuhetkille asti. Kun peliä on pelattu 89 minuuttia, vierailija saa ainoan kunnon maalipaikkansa, mutta maalivahti Stefano Sorrentino venyy parhaimpaansa.

Yläpuolellani on muutaman vanhahkon herrasmiehen joukkio, joiden liikkuminen istuimilleen on vaikeaa ja he saavatkin siirtymiseensä kanssakatsojien avustusta. Tylsähköstä ottelusta huolimatta on liikuttavaa huomata, kuinka herraseurue elää jokaisella solullaan jokaisen tilanteen, jokaisen irtopallon, jokaisen kulman, jokaisen viheltämättä jääneen vapaapotkun.

Toiselle juhlat, toiselle pettymys

Ottelun päätyttyä kotijoukkueen kannattajat juhlivat riehakkaasti saavutettua tasapeliä. Joukkue oli hävinnyt kaksi edellistä otteluaan päästäen yhteensä kahdeksan maalia, joten maaliton tasapeli sarjakärkeä vastaan on heille iso ja helpottava tulos.

Vierasjoukkueen kannattajat kiittävät myös omiaan, ja pelaajat kentällä taputtavat takaisin ylälehtereille. Napolilaiset kulkevat kuitenkin päät painuksissa pelaajatunneliin. Kamppailu Scudettosta on tällä kaudella poikkeuksellisen tiukka, ja pelaajat tietävät, että varaa tällaisiin pistemenetyksiin ei olisi.

Runsaasta vieraskannattajien määrästä huolimatta en havaitse missään vaiheessa pienintäkään järjestyshäiriötä. Seuraavan päivän La Gazzetta dello Sportista saan kuitenkin lukea, että osa Napolin ultrista on käynyt tekemässä kostoretken Hellas Veronan kannattajien pubiin. Joukkueet olivat kohdanneet Veronassa elokuussa, ja tästä vierailusta ilmeisesti jäi jonkin verran hampaankoloon – nähtiin tarpeelliseksi käydä hieman tasoittamassa tilejä.

Itse ottelusta samainen lehti toisti samaa mantraa mitä muutkin päivän lehdet: Chievon puolustustaistelu sai ylistystä ja napolivalmentaja Maurizio Sarri puolestaan sapiskaa siitä, että joukkue ei onnistunut luomaan riittävästi paikkoja ottelun voittamiseen, vaikka piti palloa peräti 73% ajasta.

Vinkit Veronaan

Jos mielit jalkapallomatkalle Veronaan katsomaan Chievoa ja Perparim Hetemajta, tässä pieni vinkkilista.

Kuinka perille?

Valitettavasti suoraa lentoa Suomesta Veronaan ei ole. Itse lensin Helsingistä Lufthansalla Müncheniin, josta on Air Dolomitin varsin toimiva jatkoyhteys Veronaan. Lentoni maksoivat hieman yli 300 €.

Majoitus

Aivan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä on useita hotelleja, joista itse majoituin Novo Hotel Rossissa. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Rautatieasemalta on vajaan vartin kävely keskustaan ja lähes samassa ajassa kävelee myös stadionille. Kolmen tähden hotelli aamupaloilla maksoi itselleni ja seuralaiselleni kolmelta yöltä yhteensä 225 €.

Liikkuminen

Järkevästi sijaitsevasta majoituksesta pääsee jalkaisin lähes kaikkiin merkittäviin paikkoihin. Jalkojaan säästävä voi myös ostaa paikallisbussiin 1,30 € maksavan lipun, joka on voimassa puolentoista tunnin ajan. Lentokentän ja rautatieaseman väliä kulkee suora bussiyhteys 20 minuutin välein. Lippu tuohon bussiin maksaa 6 €. Taksimatkaan lentokentältä samaan paikkaan kannattaa varata 30 €.

Stadio Marc’Antonio Bentegodi

Stadion, kuten todettua, sijaitsee vartin kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Bussilinjat 90 ja 95 kulkevat aivan stadionin vierestä. Lähellä sijaitsee yksi hyvin pieni baari. Janon sammuttamiseen kannattaa kuitenkin hyödyntää sisäänkäyntien läheisyydessä olevia, ottelupäivinä palvelevia lukuisia pieniä kojuja, joista saa juotavaa ja purtavaa taskurahalla.

Liput

Otteluliput voi ostaa ja tulostaa kätevästi jo kotimaassa ennakkoon. TicketOne toimii Chievon lipunvälittäjänä. Vastustajat on jaoteltu kolmen eri hintakategorian mukaan. Oma lippuni pääkatsomoon maksoi 55 €; Napoli on yksi kalleimman hintakategorian joukkueista. Huomioitavaa on, että liput eivät tule myyntiin sillä aikataululla, mihin me olemme täällä Suomessa tottuneet. Napoli-ottelun lipunmyynti alkoi vasta otteluviikon ensimmäisenä päivänä.

Nähtävyydet

Verona on kaunis kaupunki, jossa on paljon kulttuuriin liittyvää nähtävää. ”Pakko nähdä” -paikkoihin lukeutuu Arena di Verona, vanha amfiteatteri. Sisäänpääsy maksaa 10 €. Jos vierailu sattuu osumaan kuukauden ensimmäiseen viikonloppuun, kannattaa mennä sunnuntaina. Tuolloin hinta on vaivaisen euron.

Ruoka ja hintataso

Italialaisen keittiön antimista nauttiminen onnistuu hyvin. Pizzat, pastat ja esimerkiksi klassinen spagetti carbonara maksaa aivan keskustassa kymmenen euron luokkaa ja ydinkeskustan ulkopuolella hieman vähemmän, joskaan listaa ei siellä englanniksi saa. Yleinen hintataso on hieman Suomea alhaisempi.

Budjetti

Muutaman päivän reissun toteuttamiseksi kannattaa varata noin 500 €, jotta perusjuttujen (lennot, majoitus, ottelulippu) hankkiminen onnistuu. Rahaa saa halutessaan palamaan paikan päällä kunnollakin, mutta budjettimatkailija tulee Veronassa toimeen melko pienelläkin.

Kuvat: Tarmo Lyytikäinen

The post Tien päällä: Chievo-Napoli ja vinkit Veronaan appeared first on Byyri.