Oman matkani suunnittelu alkoi alkukesästä ja melko nopeasti matkan kohteeksi valikoitui juuri länsinaapuri. Miesten otteluista on Byyrin lukijoilla paljon kokemuksia, mutta monen kohdalla naisten ottelut ovat ehkä jääneet pienemmälle huomiolle.

Lyhyiden, mutta hedelmällisten keskusteluiden jälkeen omaksi ottelukseni valikoitui Damallsvenskanin matsi Hammarby-Piteå. Suurimpana huomiona tietysti Anna Tammisen, Adelina Engmanin ja Eva Nyströmin otteet.

Ottelun alla tulee suomalaisittain ikäviä uutisia. Helmareihin valittu Tamminen on loukannut itseään ja pelit jäävät välistä. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että häntä ei Piteå-ottelussa tulla näkemään.

Matka Tukholmaan sujuu erittäin kivuttomasti iltalaivalla ja aamulla herätäänkin Ruotsin puolella. Tukholma on saanut paljon kehuja erinomaisesta joukkoliikenteestään ja tämä näkyy myös otteluun reissatessa. Metro nimittäin pysähtyy vain muutaman minuutin kävelymatkan päähän Hammarbyn stadionilta.

Vaikka itse olenkin liikkeellä hyvissä ajoin, näkyy lyhyen kävelyn varrella hyvin, että kyseessä on pelipäivä. Hammarbyn t-paita siellä, toinen täällä, huivi kaulassa tai näin kuumana kesäpäivänä käteen sidottuna. Sääennuste oli luvannut ilkeää sadetta pelin ajaksi, mutta tältä onneksi vältyttiin.

Stadionille päästyä heräsi heti mielenkiinto siitä, millaiset tarjoilut paikalla on. Mennäänkö sieltä, missä rima on matalin, eli mokkapaloja (tai mikä ikinä onkaan ruotsalainen versio sille) ja makkaraa, vai onko tarjoiluihin panostettu?

Makkaraa toki löytyy, mutta suolaiselta puolelta löytyy myös hodareita ja hamppareita. Hinnatkin ovat melko kohtuullisia ja alle kymmenellä eurolla saa ruokaa ja juomaa. Myös pienempää purtavaa on tarjolla karkkien ja sipsien muodossa. Juomapuolella alkoholitarjonta näytti oman silmän mukaan olevan oikeastaan vain olutta, mutta tästä tuskin kovin moni harmistuu.

Alkoholittomien juomien puolelta löytyy totutusti limonadeja ja vettä maulla tai ilman, sekä tietysti myös oluen alkoholitonta versiota.

Ruuan jälkeen kiinnostus siirtyy kannattajatuotteisiin. Hammarby on pohjoismaisella tasolla iso brändi ja se näkyy myös kannatustuotteissa. Tarjolla on neljä erilaista huivia, erilaisia lippiksiä, aurinkolaseja, tutteja ja nalleja perheen pienimmille ja niin edelleen.

Yleisön saapuessa huomaa myös nopeasti, että kannattajatuotteita käytetään paljon. Kotimaan katsomoissa toivoo toisinaan enemmän omia värejä katsomoon, mutta Hammarbyn ottelussa valkoinen ja vihreä näkyvät joka puolella.

Yleisön valuessa paikalle olo on ensin iloinen, mutta muutamaa minuuttia ennen ottelun alkua ennemminkin hämmästynyt. Yleisöä vain tulee ja tulee! Kaikki eivät edes mahdu katsomoihin, vaan osa jää seisoskelemaan kentän laidalle ja iso kasa katsomoa istahtaa rinteelle seuraamaan matsia.

Noin kymmenen euroa maksaneet liput ovat menneet kaupaksi kovaan tahtiin. Jos yleisömäärä sai hämmästymään positiivisesti, on kannattajien intohimo vielä isompi asia. Kun naisten ottelussa yli 2000 ihmistä nostaa huivinsa ilmaan ja laulaa sydämensä pohjasta ei vaan voi olla herkistymättä.

Odotin kärkipään kamppailulta tiukempaa ja tasaisempaa vääntöä, mutta jopa (periaatteessa) puolueettomana voin sanoa yllättyneeni siitä, kuinka alakynnessä vierailijat olivat. Hammarby vyörytti päälle kuin se kuuluisa yleinen syyttäjä, kun taas Piteån hyökkäykset jäivät lähinnä yksittäisiin vastahyökkäyksiin.

Ennen ottelun alkua mietitytti myös maalivahtipeli. Tamminen on tehnyt kauden aikana erittäin hyvää työtä maalinsuulla, mutta vaikka Moa Edrud ei kovaan tulitukseen joutunut, hoiti hän työnsä kunnialla.

Yksi kuvatoiveista kohdistui ymmärrettävästi kannattajiin, joten ison osan ottelusta vietin Hammarbyn kannattajakatsomon lähellä. Jokaisesta ilmeestä välittyi rakkaus omaa seuraa kohtaan ja reaktioista paistoi aito intohimo. Paikalle ei oltu tultu seuraamaan naisten jalkapalloa, vaan Hammarbyn peliä.

Vaikka olinkin paikalla median edustajana, niin huomasin lauleskelevani kannattajien mukana. Kotimaan pelien jälkeen tuntui todella käsittämättömältä, että naisten ottelussa on tällainen tunnelma!

Jos ottelusta jotain jäi kaipaamaan, niin se oli ehdottomasti maali. Hammarby loi hyviä paikkoja läpi ottelun, mutta viimeistely ontui. Tämä tuntui olevan viikon teema, sillä myös maanantaina pelattu paikalliskamppailu päättyi maalittomaan tasapeliin. Suomalaisittain oli mukavaa nähdä Nystromin ja Engmanin saavan runsaasti vastuuta Hammarbyn paidassa.

Ottelun jälkeen pääsin vielä keskustelemaan Anna Tammisen kanssa.

– Ihan rehellisesti sanottuna tänään jännitti todella paljon! On todella vaikeaa vain istua katsomossa sen sijaan, että voisin itse vaikuttaa pelin kulkuun. Viimeiset parikymmentä minuuttia olivat ihan hirveitä kun pallo pyöri vastustajan maaliviivalla, mutta ei vaan mennyt sisään. Muutaman kerran oli pakko katsoa jonnekin ihan muualle!

Tammisen kanssa oli pakko keskustella myös kannattajakulttuurista meren toisella puolen.

– Suomessa pelatessa en olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan tällaista tunnelmaa. Täällä ei kiinnosta taululla oleva tulos tai mikään muukaan, vaan meidän kannattajat ovat joka tilanteessa meidän tukenamme. Joskus tuntui, että Suomessa katsojia ”pakotetaan naisten otteluihin”, kun täällä tullaan seuraamaan omien otteita.

– Otteluiden jälkeen on aina iso joukko pyytämässä nimmareita ja valokuvia ja pidän sitä itse suurena kunniana. Eikä nyt puhuta vain pienistä lapsista, vaan ikäluokka vaihtelee vauvasta vaariin.

– Haluaisin vain kutsua jokaisen katsomaan meidän peliä, jotta he voivat itse kokea tämän tunnelman. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä. Meillä on vielä yhdeksän peliä jäljellä, joten kannattaa tulla kokemaan tämä tunnelma vielä kun tämän kauden osalta ehtii!

Loppukauden kotiottelut:
10.9. vs. Djurgården
29.9. vs. Uppsala
7.10. vs. Kristianstad
22.10. vs. Linköping
5.11. vs. Häcken

Loppusanoiksi kaksi sanaa,
Forza Bajen

The post Tien päällä: Hammarbyn Helmarit ja maailmanluokan tunnelma appeared first on Byyri.

AS Roman akatemiasta Serie A:han

Gianluca Curci syntyi 12.7.1985 Roomassa. Hän aloitti pallon potkimisen neljävuotiaana asuessaan perheensä kanssa Castelli Romanin alueella. Maalille Curci päätyi sattumalta pelatessaan veljensä ja kavereidensa kanssa, kun yksi maalivahti puuttui pihapeleistä. Yksi asia johti toiseen, eikä Eurolimpian akatemiassa torjunut poika jäänyt Keltapunaisilta huomaamatta. Eurolimpia Roma toimi tiiviissä yhteistyössä AS Roman akatemian kanssa, jonne Curci siirtyi yhdeksän vanhana.

Akatemiapolun jälkeen Curci nousi vasta 19-vuotiaana Serie A:ssa pelaavan AS Roman hetkelliseksi ykkösvahdiksi kaudella 2004-2005. Otteluita debyyttikaudella kertyi 11, joista kolmessa Curci piti nollaan maalillaan. Media hehkutti nuorta maalivahtilupausta, hieman samankaltaisesti kuin Gianluigi Donnarummaa tänä päivänä, mutta unohti Curcin nimen ensimmäisten virheiden sattuessa.

Seuraavalla kaudella liigaotteluita kertyi vielä kymmenen, mutta pian Curcin syrjäytti brassimaalivahti Doni, joka vietti AS Romassa lopulta kuusi vuotta.

Peliajan käydessä olemattomaksi teki Curci omat peliliikkeensä. Kesäkuussa 2008 Siena hankki Curcin AS Romasta, mutta kokonaan toscanalaisseura ei maalivahtia itselleen saanut, vaan pääkaupungin seuran kanssa sovittiin pelaajan yhteisomistajuudesta. Curci oli parin vuoden ajan erinomainen Sienan maalin suulla ja edessä oli siirto astetta isompaan seuraan, Sampdoriaan.

Sampdoria hankki Curcista Sienan omistaman osuuden eli AS Roma piti yhä kasvatistaan kiinni, vaikka ote alkoi hiljalleen livetä.

Vuoden, ja 41 Sampdoriassa pelatun ottelun jälkeen AS Roma hankki Curcin seuraan takaisin nimellisellä 1000€ korvauksella, ilmeisesti pidettyään siitä, mitä Gianluca genovalaisseurassa esitti. Tästä huolimatta, seuraavan neljän vuoden aikana otteluita tuli lähinnä lainapestillä Bolognassa, joista viimeisin 11.5.2014.

Kuva – delinquentidelpallone

Curci on myöntänyt jälkeenpäin, että hänen olisi pitänyt lähteä lainalle paljon aikaisemmin, mutta on tästä huolimatta tyytyväinen uraansa synnyinkaupunkinsa seurassa. AS Roman akatemiaa pidetään yhtenä Italian parhaista, mutta Curcin jälkeen oman akatemian kasvatteja ei ole noussut edustusjoukkueen maalille ainuttakaan. Gianluca Curci kulki poikkeuksellisen harvinaisen polun aina AS Roman edustukseen asti, ja maalivahti voi muistella Italian vuosiaan ja kahta cup-pystiä hyvillä mielin kiikkustuolissaan.

Vaikeat vuodet Italian jälkeen

Vaikka Curci oli jo nuorempana joutunut ajoittain kuluttamaan vaihtopenkkiä oikein urakalla, niin peliuran toistaiseksi vaikeimmat vuodet koittivat miehen siirryttyä vapaana agenttina Bundesliigassa pelaavaan Mainziin.

Curci tuli seuraan kakkosmaalivahdiksi, sillä hyvin pari kautta pelannutta Loris Kariusta oli vaikea syrjäyttää. Kenties cupin peleissä olisi voinut tulla mahdollisuuksia, mutta Karius pelasi nekin ja pelasi koko kauden sen verran hyvin, että sai seuraavana kesällä unelmasiirron Liverpooliin. Curcille tämä tarkoitti vihdoin näytönpaikkaa ja mies kertoikin La Gazzetta dello Sportille Saksan seikkailun jälkeen valmentajan luvanneen vastuuta Kariuksen lähdön jälkeen.

Koettelemukset kuitenkin jatkuivat.

Juuri ennen kauden alkua Curcilla ilmeni ongelmia pohkeensa kanssa ja nykyisin Huddersfieldissa pelaava Jonas Lössl nousi avauksen maalivahdiksi, ja piti asemansa koko kauden viimeisiä kierroksia lukuun ottamatta. Tässä vaiheessa Curci oli puolestaan jo käynyt Bristol Roversin testattavana ja purkanut sopimuksensa Mainzin kanssa yhteisymmärryksessä.

Pelihaluja löytyi yhä ja Saksan visiitti kuitattiin huonolla tuurilla, jota se hieman olikin. Pelaamattomuus ja kunnon ylläpitäminen alkoi kuitenkin näkyä, mikä tarkoitti pienemmän seuran etsimistä taikka palkkakuluissa reilusti vastaan tulemista.

Curci oli jo menossa Mainzin jälkeen Serie B:n Pro Vercelliin, mutta ei läpäissyt seuran lääkärintarkastusta. Maalivahdin oli suunnattava katseensa kauas pohjoiseen.

Nappikausi AFC Eskilstunassa lupaa hyvää

Curci siirtyi AFC Eskilstunan riveihin tammikuussa 2018, vuosi Saksasta lähdön jälkeen. Vaisuja yleisömääriä keräävän ja yleisesti melko vihatun seuran odotettiin kyllä säilyttävän sarjapaikkansa Superettanissa, mutta nousua harva uskalsi odottaa. Curci pelasi ensimmäisen sarjaottelunsa AFC:n riveissä 31.3.2018 eli miltei neljä vuotta Bolognassa pelatun ottelun jälkeen!

AFC:n ja Curcin kausi oli lopulta menestys joukkueen sijoittuessa sarjassa kolmanneksi, ja edetessä nousukarsintoihin, jossa vastaan asettui IF Brommapojkarna.

BP voitti ensimmäisen ottelun AFC:n kotikentällä, Tunavallenilla, 0-1 ja harva jaksoi uskoa södermanlantilaisten nousevan enää tästä sillasta.

Sarjakauden aikana 18 nollapeliä ja samalla seuran nollapeliennätyksen tehnyt Gianluca Curci oli lopulta viimeisenä lukkona toisessa osaottelussa, jonka AFC vei nimiinsä lukemin 1-2 ja nousi Allsvenskaniin. Curcin ja AFC:n yhteistyö ei alun perin kaksivuotisesta sopimuksesta huolimatta kuitenkaan jatkunut, ja ensi kaudella mies nähdään Tunavallenilla Hammarbyn värejä kantaen.

Mitä Curcilta sitten voidaan odottaa tulevalla sesongilla? Kysyin asiaa entiseltä Ruotsin maajoukkuevahdilta ja ensi kaudella IK Siriusta Allsvenskanissa edustavalta John Alvbågelta, joka vapaa-ajallaan työstää maalivahtiasioihin keskittyvää Malvaktskanalen-sivustoa.

– Curci on kokonaisvaltainen maalivahti, joka on kaikilla osa-alueilla hyvä. Hän tuntee pelin erinomaisesti ja on äärettömän laadukas tontillaan – mies, kehen voi luottaa. Hän pelasi Superettanissa AFC:n paidassa hyvin, mutta myös koko joukkue oli erinomaisesti organisoitu ja heidän puolustusta oli vaikea puhkoa. Curci saapui Eskilstunaan puolikuntoisena, mutta lähti voittajana, Alvbåge kertoo.

Hammarbyhyn ja Tukholmaan vaihtanut Curci ei vielä taida ruotsin kieltä, mutta AFC:ssä se ei ollut ongelma ja eiköhän kommunikointi länsinaapuriemme kielipäällä onnistu Bajenissakin.

– AFC:n joukkue oli hyvin kansainvälinen, joten kommunikointi tapahtui englanniksi, Alvbåge vahvistaa.

Curcin sopimus kestää kesäkuun loppuun asti ja miehelle alkukausi onkin yhtä näytönpaikkaa ja jatkosopimuksen metsästystä Johan Sellberg-Wilandin ollessa yhä loukkaantuneena.

– Johanilla (Wiland) on ongelmia olkapäidensä kanssa, ja ne ovat vaatineet leikkaushoitoa. Hän ei pelaa kentille ennen kesää, mutta ei sovi unohtaa seuran kolmatta maalivahtia, Davor Blazevicia. Davor on erittäin laadukas veskari, vaikka ei ole lyönytkään läpi vielä kunnolla Allsvenskanissa. Joka tapauksessa Hammarbylla on erittäin laadukas maalivahtiosasto, pelasi maalilla kuka tahansa, Alvbåge summaa.

Vaikka kesällä 34 vuotta täyttävän Curcin ympärille pientä hypeä nousisikin, niin täytyy muistaa missä liemissä italialainen on keitetty.

– Curci on jo tähti, tapahtui mitä tahansa. Hänellä on toista sataa pelattua ottelua Italian kentillä ja hän saa varmasti Hammarbyn kaltaisessa isossa seurassa vielä enemmän huomiota Ruotsissa, Alvbåge päättää.

The post Ikuisesta kaupungista Södermalmiin – onko Gianluca Curcista Allsvenskanin tähtivahdiksi? appeared first on Byyri.

Oma jalkapalloon liittyvä intohimoni on kuitenkin pitkälti pieniä seuroja, pieniä sarjoja, historiaa ja kaikkia tarinoita mitä näihin liittyy. Jos esimerkiksi joku seura pieneltä paikkakunnalta piinaa isompiaan, se on parasta, mitä jalkapallossa voi tapahtua.

Ennalta odottamattomat tapahtumat tai uskomattomilta kuulostavat tarinat ovat niitä, jotka ruokkivat omaa mielenkiintoani. Esimerkkinä voisi käyttää englantilaista Carlislea ja lainaveskari Jimmy Glassia vuonna 1999. Kolme ottelua seurassa pelanneesta Glassista tuli kulttihahmo, kun hän pelasti seuran putoamiselta liigan ulkopuolelle tekemällä voittomaalin kauden viimeisen ottelun lisäajalla.

Ruotsinkielinen otsikko, Karlstadin ihme, on varmasti melkein kaikille tuntematon käsite. Se kietoo ympärilleen melkein kaiken, minkä edellä kerroin olevan itselleni tärkeätä jalkapallossa. Se kertoo otsikonmukaisesti odottamattomasta suorituksesta, ihmeestä.

Ihmeen kääntöpuolelta löytyy toinen osapuoli, joka joutuu kokemaan surua ja suuren pettymyksen. Pettymys voi olla niin kova, että se seuraa vuosien, ellei jopa vuosikymmenten päähän. Se saattaa olla myös historiallinen, sillä se saattaa vaikuttaa jopa koko jalkapalloseuran tulevaisuuteen – tai ainakin se on sulkenut ovia lopullisen tuntuisesti.

Kauan, kauan sitten…

Vuonna 1989 Suomessa pelattiin viimeinen kausi SM-sarjan nimellä ennen Futisliigan perustamista. Kuusysi voitti toiseksi viimeisen mestaruutensa, ja sitä ennen suomalaiset olivat kärsineet tappiot europeleissä AC Milanille, PSG:lle, Auxerrelle sekä Ferencvarosille.

Ruotsissakin maailma oli kovin erilainen jalkapallon suhteen. Vaikka Allsvenskanin voitti Malmö FF ja sarjassa pelasi muutenkin paljon samoja joukkueita kuin nyt, on hyvä muistaa, ettei tämän päivän yleisölukemia Ruotsissakaan nähty. Vaikka kauden yleisöennätys oli yli 13 000 katsojaa GAIS:n ja IFK Göteborgin välisessä paikallispelissä, korkein keskiarvo on Örebron pieneltä tuntuva 5 899 katsojaa ottelua kohti. Neljännen göteborgilaisen, Västra Frölundan 500 katsojan molemmin puolin pyörivät lukemat aiheuttavat ihmetystä tähän päivään verratessa.

Vuonna 1989 ei ollut olemassa Superettania, vaan toinen sarjataso kulki nimella Division 1. Se oli jaettu kahteen 14 joukkueen lohkoon, Pohjoiseen (Norra) ja eteläiseen (Södra). Molemmissa lohkoissa pelattiin 26 ottelua, joiden jälkeen lohkojen voittajat nousivat Allsvenskaniin. Minkäänlaisia karsintoja ei siis ollut, vaan palkinto odotti sarjan voittajaa. Lisäksi molemmista lohkoista kaksi huonointa putoasi II-divisioonaan.

Pohjoisessa lohkossa pelasi joukkueita yli puolen Ruotsin alueelta. Lohkon joukkueista pohjoisimman Kirunan ja eteläisimmän Åtvidabergin välimatka oli noin 1 500 kilometriä! Pikkaisen enemmän kuin Hangosta Nuorgamiin, siis. Tuolloin Jukka Ikäläisen valmentaman Kirunan matkakilometreistä (ja edesottamuksista) voisi kirjoittaa pitkän kirjan, mutta mainittakoon, että heidän lähimmät vastustajansa sijaitsivat 350 kilometrin (Luleå) ja 615 kilometrin (Holmsund) päässä.

Dramaattinen 22. lokakuuta

Sarjan viimeisiin peleihin lähdettäessä tilanne sarjassa oli kutkuttava, sillä noususta oli taistelemassa kolme joukkuetta, jotka olivat pisteen sisällä toisistaan. Ikäläisen luotsaama pohjoisen Kiruna kauhistutti ruotsalaista jalkapallomaailmaa ja johti sarjaa valtaosan kautta. Jupe pelasi itse koutsaamisen ohella ja oli tuonut Suomesta mukanaan maalintekijäksi Vesa Tauriaisen.

Elokuun loppuun menessä Kiruna oli hävinnyt vain yhden ottelun, Vasalundia vastaan, mutta heikko syyskuu toi kolme tappiota ja Kiruna oli pudonnut ennen päätöskierrosta sarjassa maalierolla kolmanneksi.

Tasapistessä Ikäläisen poppoon kanssa majaili Hammarby, jolla puolestaan oli maalillaan kuopiolainen Jari Poutiainen ja jonka maalinteosta vastasi Kimmo Tarkkio. Bajen oli pelannut todella vahvan syksyn, sillä vielä elokuussa tukholmalaiset löytyivät vasta 7. sijalta.

Kirunaa ja Hammarbytä pisteen edellä oli solnalainen Vasalunds IF, joka oli käyttänyt syksyllä Kirunan heikon vireen hyödyksi ja käytännössä johti sarjaa koko syys- ja lokakuun ajan. Vasalund ja Kiruna eivät olleet koskaan pelanneet pääsarjassa, joten molemmat seurat jahtasivat nousua tosissaan myös sen historiallisuuden vuoksi.

Sarjataulukko ennen viimeistä kierrosta

Kuten sarjataulukko kertoo, viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Vasalund oli todella vahvoilla. Se varmistaisi nousun voitolla ja olisi vahvoilla myös tasapelin sattuessa hyvän maalieronsa vuoksi. Viimeiseen otteluun Vasalund matkusti pohjoiseen Luulajaan kohtamaan ylempään keskikastiin kuuluneen Luleån.

Kiruna puolestaan reissasi päätöskierroksella yhden kauden pisimmästä vierasmatkoistaan aina Motalaan saakka. Hammarbyn viimeinen peli oli vieraissa vain kuusi pistettä kaudella kerännyttä Karlstad BK:ta vastaan. Koska voitosta sai tuolloin vain kaksi pistettä, jos Vasalund pelaisi tasan, olisi jahtaajien napattava murskavoitot.

Michael ”Micke” Andersson

”Emme halua asettaa paineita nuorille pelaajillemme sanomalla, että tarvitsemme 6-0-voiton. Yritämme poistaa paineita mahdollisimman paljon, pelata rennosti mutta hyökäten”. Hammarbyn valmentaja Kenneth ”Kenta” Ohlssonin mielestä homma oli täysin Vasalundin omissa käsissä, sillä edes murskavoitto ei takaisi nousupaikkaa.  

Luulajassa Vasalundin valmentaja Bosse Pettersson oli puolestaan rento kuin mikä. Valmistautuminen otteluun oli mennyt nappiin, joukkue oli vahva ja rutinoitunut sekä täynnä itseluottamusta. Ainoan virheen Pettersson on myöntänyt jälkeenpäin, ja se koskee sen ajan kommunikointiyhteyksiä. Vasalund ei nähnyt tarpeelliseksi järjestää puhelinyhteyttä Karlstadiin, vaan seura luotti Radiosportenin lähetykseen.

Ensimmäinen jakso

Karlstadin Tingvallan katsomoissa oli vain 1024 katsojaa. Melkein kaikki olivat peliin matkustaneita Bajen-kannattajia, jotka lauloivat Vasalundin vastustaja Luleåta kannustavia lauluja. Nämä laulut saivat vielä lisäpontta alle 10 minuutin kohdalla, kun Kimmo Tarkkio vei Bajenin 1-0 johtoon.

Vain hetkeä myöhemmin Luulajassa tapahtui, kun Vasalund sai pilkun. Vetämään asettui tähtipelaaja Dragan Stevovic, joka oli edellisessä pelissä upottanut kaksi pilkkua eikä ollut missannut ainuttakaan koko kaudella. Tällä kertaa Stevovicin veto meni kuitenkin suoraan päin Luleå-vahti Anders Larssonia, ja tilanne pysyi maalittomana.

Samanaikaisesti Karlstadissa Hammarby lisäsi johtoaan kahteen maaliin juuri ennen taukoa Thomas Lundinin toimesta. Luulajassa ja Motala-Kiruna ottelussa mentiin tauolle maalittomassa tasatilanteessa.

Hammarbyn huoltaja Gert Nyman ehdotti valmentaja Kenta Ohlssonille että joukkueen pitäisi venyttää taukoa mahdollisimman pitkälle sekä viivytellä loukkaantumistilanteissa. Selitykseksi Nyman sanoi, että näin Bajen saisi ottelun toisen jakson alkamaan mahdollisimman myöhään, ja niin peli kestäisi kauemmin kuin Luulajassa. Ohlsson ehdotti tätä pelaajille, mutta ei saanut juurikaan vastakaikua.

Hammarbyn kannattajat puolestaan yrittivät päästä mahdollisimman lähelle kenttää seuraamaan peliä, josta paikalliset viranomaiset eivät pitäneet. Tämä ”kahakka” myöhästytti hieman toisen jakson alkua. 

Sarjataulukko ennen viimeistä 45-minuuttista

Toinen jakso

Hammarby jatkoi siitä, mihin se ensimmäisellä jaksolla jäi. Micke Andersson teki vajaan tunnin kohdalla 3-0 ja oli jatkuva uhka Karlstadin alakerralle. Jari Poutiainen puolestaan hoiti varmasti ne harvat tilanteet, joita sarjajumbo onnistui luomaan. Bajen vyörytti hyökkäyksiä koko ajan kohti Karlstad-maalia. Vain kolme minuuttia ennen loppua Thomas Lundin teki illan toisen osumansa ja vei Hammarbyn 4-0 johtoon.

Se ei kuitenkaan riittäisi, sillä Bajen tarvitsisi vielä kaksi maalia.

Vieraspeliä Motalassa pelannut Kiruna hyytyi loppukaudesta pahasti eikä kyennyt viimeisessä pelissään enää puristamaan pisteitä. Roger Wikströmin tekemästä maalista huolimatta se hävisi 1-2 ja jäi ulos nousutaistelusta.

Vasalund vei peliä toisella jaksolla ja loi useita hyviä maalipaikkoja. Parhain paikka osui englantilaispelaaja Paul Iveylle, joka vartti ennen loppua puski pallon ylärimaan. Vasalund jatkoi voiton ja nousun jahtaamista, mutta joutui tyytymään 0-0-tasapeliin.

Kun loppuvihellys Luulajassa oli kuultu, kuului Skogsvallenin kaiuttimista onnittelut Vasalundille noususta. Pelaajat onnittelivat toisiaan, ja luulajaisyleisö antoi aplodit tulevalle Allsvenskan-joukkueelle. Myös radiolähetyksessä onniteltiin Vasalundia noususta. Ottelu Karlstadissa ei kuitenkaan ollut loppu, ja tämän myös Pettersson sai pian kuulla.

”Joku tuli sanomaan, että odota, Karlstadissa pelataan vielä. Saman tien tuli outo tunne, että tämä jotenkin vielä valuu käsistämme. Hetken villin juhlinnan jälkeen tuli olotila siitä, että tämä menee vielä päin helvettiä.”

Karlstadissa kuulutettiin Luulajan ottelun päättyneen maalittomaan tasapeliin ja Hammarby-leirissä usko alkoi hiipumaan. Katkot ja loukkaantumiset toivat neljä minuuttia lisäaikaa.

Bajenin Leif Standh teki 5-0 vain minuuttia ennen lisäajan loppua. Hammarby hyökkäsi epätoivoisesti ja vain sekunteja ennen ottelun loppua Nicklas Jönsson iski ratkaisevan 6-0-maalin Micke Anderssonin esityöstä. Juhlat olivat valmiina alkamaan.

Ottelun jälkeen

Vasalundin valmentaja Bosse Pettersson syytti myöhemmin Bajen-faneja uhkaavasta käytöksestä tuomareita kohtaan. Pettersson sanoi, että ottelua olisi jatkettu vaikka neljä tuntia, kunhan vain Bajen olisi tehnyt tarvittavat maalit.

Hammarby-luotsi Ohlsson kommetoi Petterssonin väitteitä toteamalla ”Bosse on vain pettynyt itseensä. He pelasivat tuloksesta, mutta ehkä passivoituivat toisella jaksolla pikkuisen. Meille tarjottiin tilaisuutta ja me käytimme sen”.

Sarjataulukko viimeisen kierroksen jälkeen 

Lopputulos oli todella dramaattinen, ja vielä dramaattisempi oli tyyli, jolla se tuli. Vasalund mokasi pilkun ja missasi hyviä paikkoja. Kaikkein tuskaisinta on kuitenkin ajatella pelaajia, joita onniteltiin noususta radiossa sekä kenttäkuuluttajan toimesta. Sellainen tuska juhlan jälkeen – sitä on sanoinkuvaamattoman vaikea kuvitella.

Vasalund ei ole koskaan toipunut dramaattisesta vuodesta 1989. Nousu olisi ollut historiallinen, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. 1990-luvulla Vasalund pelasi valtaosan ajasta toisella sarjatasolla, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen se kävi jopa neljännellä tasolla. Tämän jälkeen sen sarjatasoksi on vakiintunut nykyinen I-divisioona eli 3. sarjataso. Ainoastaan kaudella 2009 Vasalund kävi Superettanissa vain jäädäkseen sarjan viimeiseksi.

Herää väkisinkin kysymys: olisiko seuran historia voinut olla toisenlainen, mikäli se olisi nousun onnistunut saavuttamaan? Vasalund on joka tapauksessa onnistunut kirjoittamaan itsensä lopullisesti ruotsalaisen futiksen historiaan, valitettavasti vain hieman surullisissa merkeissä.

Valmentajauransa jälkeen televisiokommentaattorina työskennellyt Bosse Pettersson kiteyttää tuon päivän tunteet vuonna 2015:

”Se päivä on suurin vastoinkäymiseni elämässä. Olimme hetken onnellisia, kun teimme Vasalundista Allsvenskan-joukkueen – tai ainakin luulimme niin. Sinä päivänä itkimme paljon.”

Undret i Karlstad. Toiselle ihme, toiselle painajainen.

(Sportspegeln 22.10.1989)

The post Undret i Karlstad – toiselle ihme, toiselle painajainen appeared first on Byyri.

Lutuurimatkailua

Tukholma on meille futisnörteille tuttu matkakohde. Vierailu matsiin antaa tuulahduksen kulttuurista, jollaista unelmoimme jonain päivänä täällä Suomessa nähtäväksi. Vierailut vievät oman futisarkemme keskellä paikkaan, jossa on onnistuttu tekemään jalkapallosta ylivoimaisesti suosituin urheilumuoto. Saamme sieltä inspiraatiota ja uskoa omaan tekemiseemme.

Ne ovat vierailuja jalkapalloyhteiskuntaan.

Itse matkustin ensimmäisen kerran jalkapallon perässä Tukholmaan lokakuussa 2002. Näin sittemmin puretulla Råsundalla derbyn, jossa Djurgården kaatoi Hammarbyn lukemin 2-1. Minut sai silloin matkustamaan Antti Pohja, joka oli siirtynyt tuoksi kauden Hammarbyn paitaan.

Matkasimme muutaman henkilön seurueessa ja tarkoituksemme oli nähdä Pohja kaupungilla seuraavana päivänä. Valitettavasti Hammarbyn ainokaisesta vastannut Ato joutui kuitenkin perumaan tapaamisen, koska valmennus oli tappion takia laittanut ylimääräiset harjoitukset sovittuun tapaamisajankohtaan. Pohjan ajanjakso Bajenissa jäi lopulta kahden kauden mittaiseksi, mutta minulle vierailut Tukholmaan muodostuivat tasaisin väliajoin suoritettavaksi perinteeksi.

Hemmapremiär

Häröiltyäni aamua muualla palaan kymmenen jälkeen Medborgarplatsenille. Aukiolla alkaa olla jo täysi tohina päällä. Hammarbyn vihreävalkoiset värit näkyvät ja kuuluvat. Pisimmät ihmisryppäät ovat jonoja, jotka odottavat kellon lyövän 11 ja kuppiloiden aukeavan. Ensimmäinen laulu lähtee ja vihreä savu alkaa nousta.

Hammarbyn kausi alkaa klo 15 uppsalalaista IK Siriusta vastaan. Fanit ottavat sarja-avauksesta kaiken ilon irti ja hemmapremiär on koko päivän kestävä karnevaali.

Medborgarplatsenilta on reilu kolmen kilometrin kävely Tele2-areenalle. Marssi lähtee liikkeelle noin puolitoista tuntia ennen ottelun alkua. Ihmismassan paljous vetää mykäksi. Götgatan suljetaan autoliikenteeltä, ja fanit valuvat siltaa kohti lähes päättymättömänä letkana.

Laulut raikaavat, soihdut ja savut palavat, liput liehuvat. Kannatti taas lähteä.

Yhtäaikaisesta saapumisesta huolimatta sisäänkäynnit eivät ruuhkaudu merkittävästi, ja stadionille pääsee sisään varsin vähäisellä jonottamisella. Kun pääsen katsomoon, näen ensimmäisen, jolla pitkä juhlapäivä alkaa tekemään tehtävänsä. Nuorehko herra kupsahtaa kumoon eikä pääse enää omin voimin ylös. Oksennuksen jälkeen virkavalta kerää hänet säilöön selviämään. Yli 30 000 katsojan tapahtumassa tämä oli ainoa kerta, kun havaitsin järjestysmiehillä tai poliiseilla olleen tarvetta puuttua mihinkään.

Hyvin ja siististi sujunut kauden avaus siis.

Kun muutama minuutti ennen ottelun alkua ämyreistä alkaa soida Kenta Gustafssonin Just idag är jag stark, nousee koko katsomo seisaalleen laulamaan. Bajenin klacken virittää omaan katsomonosaansa tyylikkään mosaiikkitifon, jossa lukee yksinkertaisesti ”FORZA”.

Hamadin iltapäivä

Aamusta asti virittäytyneet fanit pitävät huikeaa meteliä, ja joukkue myös vastaa huutoon. Peli on alusta alkaen kotijoukkueen hallussa, mutta sillä on suuria vaikeuksia murtaa uppsalalaisten puolustusta. Tekopaikat ovat pallonhallinnasta huolimatta harvassa, ja viimeistely puolittaisissa paikoissa ontuu pahasti.

Ensimmäisen jakson tullessa täyteen mittaansa Siriuksen puolustaja saa kovan vedon käteensä. Tuomari osoittaa palloa pilkulle. Vieraiden penkki käy tilanteessa kuumana, ja valmentaja lentää lopulta katsomoon. Kapteenin nauhaa kantava Jiloan Hamad asettuu pallon taakse ja upottaa vetonsa varmasti verkkoon: 1-0. Tele2 räjähtää huutoon.

Tappioasemassa oleva Sirius joutuu avaamaan peliään toiselle jaksolle. Puoliaika ei ehdi kuitenkaan kauaa vanheta, kun konkaripuolustaja Ian Sirelius joutuu repimään Juniorin kumoon rangaistusalueella. Pallo viedään uudelleen pilkulle, ja Sirelius lentää ulos suoralla punaisella. Hamad viimeistelee rangaistuspotkusta iltapäivän toisen osumansa.

Kun vaikuttaa, että peli on jo pelattu, saa IK Sirius kuitenkin tunnin pelin jälkeen hyvän vaiheen pelaamiseensa. Palkinto tulee, kun ottelua on vartti jäljellä. Vain hetkeä aiemmin kentälle vaihdettu Sam Lundholm upottaa 20 metristä vasempaan yläkulmaan ottelun upeimman osuman ja herättää vieraat vielä kerran taisteluun.

Taistelu avaa kuitenkin Hammarbylle lukuisia vastaiskuja, joista Jiloan Hamad hyödyntää yhden ja viimeistelee hattutemppunsa valmiiksi. Ottelu päättyy Hammarbyn 3-1-voittoon.

Reissua suunnittelemaan

Ottelu oli Allsvenskanin kauden 2018 ensimmäinen laatuaan. AIK voitti seuraavana päivänä omassa sarja-avauksessaan Dalkurdin Friends Arenalla maalein 2-0. Ruotsissa on siis sarja käynnistynyt, ja Byyristä löytyvä massiivinen ennakkopaketti on suorainen rakkaudentunnustus länsinaapurimme futista kohtaan.

Tukholmassa pelataan vielä 58 Allsvenskanin ottelua tällä kaudella, kun mukaan lasketaan AIK:n, Brommapojkarnan, Djurgårdenin ja Hammarbyn kotiottelut.

Tässä lyhyt vinkkilista kolmen suurimman kotipeleihin:

• Liput kannattaa hankkia etukäteen, jos matkaa Tele2-areenalle derbyyn tai Hammarbyn kotiotteluun IFK Göteborgia tai Malmöa vastaan.
• Muissa tapauksissa lippuja saa suurella varmuudella paikan päältä myös pelipäivänä.
• Metroliikenne toimii Tukholmassa hyvin ja stadioneillekin siirtyessä se on kätevin vaihtoehto.
• Friends-areenalle kannattaa ottaa T-Centralenista Akallaan menevä sinisen linjan metro ja hypätä pois Solna Centrumissa, minkä jälkeen voi joko kävellä puolitoista kilometriä tai ottaa bussin lähemmäs.
• Tele2-areenalle puolestaan pääsee vihreän metrolinjan etelään menevillä reiteillä. Hagsätraan menevällä linjalla pääsee lähimmäksi, kun jää pois Globenin asemalla, mutta etäisyydessä ei ole isoa eroa Gullmarsplanin asemaan, jonne pääsee myös Farstaan ja Skarpnäckiin menevillä linjoilla. Varsinkin isojen pelien jälkeen voi olla kannattavampaa kävellä vähän pidempi matka Gullmarsplanin asemalle, josta kaikki kolme linjaa menevät.
• Klackenien turvatarkastukset ovat erityisesti derbyissä tiukat ja niihin kannattaa varata aikaa. Muihin katsomonosiin pääsee nopeasti, ja kulkijoita tai heidän laukkujaan ei juuri tarkasteta.

The post Tien päällä: Hemmapremiär Tukholmassa appeared first on Byyri.