Hienointa tarinassa ei ole kuitenkaan Aution maali, vaan se, että Suomi pelaa maanantaina futsalin EM-kisojen pudotuspeleissä. Alkulohkon aikana joukkue taisteli tasapelin kaksinkertaiselta Euroopan mestarilta, johti ottelua vielä toisella jaksolla edellisten MM-kisojen nelosta vastaan ja voitti juuri sen vastustajan, joka kuuluikin voittaa.

Suomen futsalmaajoukkue saa olla itsestään äärimmäisen ylpeä. Se jätti alkulohkossa kentälle kaikkensa ja osoitti kuuluvansa Euroopan huipulle. Myös EM-kisat hienosti huomioinut media ja suomalaisfanit, jotka ostivat kisoihin enemmän lippuja kuin yksikään toinen kansa turnausta isännöineitä hollantilaisia lukuun ottamatta, ovat osoittaneet elävänsä tapahtumaa maajoukkueen matkassa. Suomi ei ole enää vain jalkapallomaa, se on nyt myös futsalmaa.

Pudotuspelipaikan merkitystä vain korostaa se, että futsalmaajoukkue on lähtenyt liikkeelle lähes nollista. Jopa vuoden 2021 futsalpelaajaksi valittu, maajoukkueessa 12 vuotta sitten debytoinut Jukka Kytölä muistaa ajan, jolloin Suomella ei ollut asiaa edes MM-karsintoihin.

”Kyllä me aika pohjalta lähdettiin, kun joskus MM-esikarsintaturnauksessa jäätiin lohkokolmoseksi. Sieltä oli pitkä matka kavuttavana ylös”, Kytölä kertoi ennen EM-kisoja Palloliiton verkkosivuilla. Ylös Suomen futsalmiehet ovat kuitenkin kavunneet. Tällä hetkellä futsalmaajoukkue löytyy maailmanrankingin sijalta 20.

Palloliiton futsalpäällikkö Jyrki Filppu veikkaa, ettei vastaavaa nousua ole välttämättä nähty koko lajin historiassa. Suomessa futsal onkin lajina jäänyt turhan vähälle huomiolle, eikä kovin moni ymmärrä, kuinka kovasta saavutuksesta todella on kysymys.

Aution mukaan Suomi onkin kansainvälisesti arvostettu futsalmaa, ja monessa muussa maassa katsotaan tällä hetkellä Suomea ihaillen.

Suomalaisella jalkapalloperheellä on kuitenkin syytä tuntea ylpeyttä kautta linja. Miesten futsalmaajoukkue on yksi kolmesta aikuisten maajoukkueesta, jotka pelaavat reilun vuoden sisään EM-kisoissa. Se ympyrä, joka alkoi Huuhkajien ensiesiintymisestä EM-viheriöillä ja jatkuu Hollannissa futsalin EM-kisoissa, päättyy heinäkuussa Englantiin, kun Helmarit palaavat EM-kisoihin seitsemän vuoden tauon jälkeen.

Euroopassa on tasan viisi maata, jotka ovat samaan saavutukseen pystyneet. Suomen lisäksi kaikissa kolmissa EM-kisoissa pelaavat vain Italia, Venäjä, Hollanti ja Espanja.

Kun otetaan vielä huomioon se, että naisten futsalmaajoukkue oli syksyllä voiton päässä EM-kisoista, aletaan ymmärtää kontekstia sille, kuinka kova palloilumaa Suomesta on kehittynyt. Futsalnaisten saavutuksen arvoa lisää se, että futsalin naisten EM-lopputurnaukseen pääsee vain neljä joukkuetta.  

Asiaa voi lähestyä myös rankingien kautta. Suomessa ollaan helposti taipuvaisia ajatteluun, että muut Pohjoismaat ovat meitä tasokkaampia palloilumaita. Ainakin Ruotsi on meitä selvästi edellä, eikö? Suomen aikuisten maajoukkueiden yhteen laskettu maailmanranking jalkapallossa ja futsalissa on 125. Ruotsin vastaava on 120 ja Norjan 117. Tanska sentään on selvästi edellä lukemalla 89.

Entäpä suunnilleen samankokoiset Euroopan valtiot Sveitsi, Wales, Serbia tai Kroatia? Keski-Euroopassa ja Balkanin alueella palloilulajit ainakin ovat Pohjolaa kovemmassa huudossa.

Kyllä, mutta hyvin niukasti. Kroatian yhteenlaskettu ranking on 109, Serbialla sekä Sveitsillä se on 123. Wales tuleekin jo selvästi perässä lukemalla 146. Myös esimerkiksi Slovakia (147) jää Suomen jalkoihin.

Keinotekoista vertailua, kyllä. Mutta se kertoo meille yhden asian: Suomen jalkapalloperhe ei ehkä ole aivan Euroopan kirkkaimmalla huipulla, mutta heti siinä seuraavassa korissa se on. Kokonaisvaltaisessa tekemisessä ja eri maajoukkueiden huomioimisessa Suomi on aivan Euroopan keskisuurten maiden rinnalla.

Suomalaisella jalkapalloperheellä pyyhkii kaiken kaikkiaan todella hyvin tällä hetkellä. Iso kiitos siitä kuuluu nappiin osuneille avainhenkilöiden rekrytoinneille.

Futsalmiesten kurssin kääntämisestä suurin yksittäinen kiitos kuuluu kroatialaiselle päävalmentajalle Mićo Martićille, joka palkattiin yhdeksän vuotta sitten viemään Suomen maajoukkuetta eteenpäin, mutta myös muokkaamaan koko suomalaista futsalkulttuuria. Kun katsoo, missä futsalmiehet tällä hetkellä menevät, voi hänen sanoa onnistuneen.

Martić on tunnettu siitä, ettei hän jätä yhtään kiveä kääntämättä. Maajoukkueen kapteeni Autio sanoi ennen EM-kisoja, että Suomi tulee olemaan lohkonsa parhaiten valmistautunut maa. Samanlaisella pieteettisellä otteella Markku Kanerva käänsi Huuhkajien suunnan nousuun. Helmarien päävalmentaja Anna Signeulia on puolestaan  kuvattu jopa kontrollifriikiksi.

Tietynlaisen periksiantamattomuuden ja pikkutarkkuuden voi sanoa sopivan täydellisesti suomalaiseen mielenmaisemaan. Tavallaan suomalainen jalkapallo ja futsal elääkin nyt kulta-aikaansa kotimaisin opein ja periaattein, vaikka vaikutusta ja avainhenkilöitä on haettu ulkomailta. Menestyksen perustaminen sellaisille arvoille, joita Suomessa ymmärretään, helpottaa myös jatkuvuuden luomista kaikissa maajoukkueissa.

Samaan aikaan suomalainen, avoin ja tasa-arvoinen yhteiskunta on juuri sellainen ympäristö, jossa eri lajit ja joukkueet voivat kukoistaa. Vaikka resurssit ovat pienet, on niistä pyritty jakamaan kaikille.

Miesten ja naisten jalkapallomaajoukkueille on vuodesta 2019 lähtien maksettu samanarvoisia korvauksia, vaikka joukkueiden tulopuoli ei vielä samansuuruinen olekaan. Autio puolestaan kiittelee Palloliittoa siitä, että futsalmiehet ovat saaneet hyvät resurssit ja mahdollisuudet valmistautua EM-kisoihin parhaalla mahdollisella tavalla.

Kun joukkueita tuetaan ammattimaisesta, voi niiltä myös vaatia ammattimaisuutta. Ja sitä Suomen jalkapalloperheen kaikki maajoukkueet ovat tehneet itseltään jo pitkään. Kaikki tämä poikii menestystä, ja menestys poikii lisää menestystä.

Huuhkajien EM-kisapaikan tuomat rahavirrat on uutisoitu moneen otteeseen. Paljon tästä valuu juniorityöhön, mutta myös muille Palloliiton alaisille maajoukkueille. Kaikki tämä auttaa kasvattamaan uusia voittajia ja uusia menestystarinoita, jotka taas valuttavat hyvää eteenpäin. Positiivinen kierre on klisee, mutta pitää paikkansa. 

Nyt futsalmiehet tuovat oman osansa samaan pöytään. Ja saman tekevät Helmarit kesällä. Rahan lisäksi arvokisapaikat tuovat joukkueille kaupallista arvoa ja luovat uskottavuutta, mikä on avainasemassa, kun kasvatetaan tulevaisuuden arvokisakävijöitä. Kun odotusarvona on kisapaikka, eikä vain hyvä yritys, kasvaa pelaaja väistämättä erilaiseen vaatimusympäristöön kuin ennen.

Samalla kasvaa myös yleisön kiinnostus – kuten Suomeen myydyistä futsalin EM-kisalipuista nähtiin – ja arvostus. Ja sitä kautta myös vaatimustaso. Ja yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa kaikki osaavat vaatia menestystä, koska niin sen vain kuuluu olla.

Autio sanoi futsalin EM-kisojen joukkueenjulkistamistilaisuudessa, että kunnioitus ja mediamillimetrit tulee ansaita, mutta kun hommia tekee riittävän hyvin, niin kunnioitus kyllä seuraa perästä.

Kun futsalin EM-kisat pyörähtivät käyntiin, kertasi Uefan englanninkielinen selostaja ottelun aluksi lajin säännöt. Väitän, että tulevaisuudessa ”sisäfutiksen” sääntöjä ei tarvitse kovin monelle suomalaiselle enää kerrata. Kuten myös uskon, ettei ”naisjalkapallolle” enää naureta. Kuten ei enää naureta Huuhkajien arvokisahaaveillekaan. 

Tällä hetkellä kaikki Suomen jalkapalloperheen maajoukkueet ansaitsevat kunnioitusta. Sillä hommia tehdään hyvin niistä jokaisessa.

Hyvää viikonloppua

Siinä kaikki tältä viikolta. Kunnioitusta tai sen puutetta voi osoittaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Paras vaihtoehto on kuitenkin tietysti rekisteröityä Sallisen sivukatsomon uutiskirjeen tilaajaksi.

Hyvää viikonloppua. 

The post Sallisen sivukatsomo: Suomalainen voittaa aina appeared first on Byyri.

Yhdeksän kautta, viisi sarjanousua

Alastaron Urheilijat on vuonna 1946 perustettu monilajiseura, jonka ykköslaji tänä päivänä on futsal.

– AU:ssa on harrrastettu yleisurheilua, hiihtoa, salibandya, jalkapalloa ja mahdollisesti lentopalloa. Futsal on tänä päivänä ehdoton ykköslaji, jonka parista löytyy eniten harrastajia ja on muutenkin se näkyvin laji seuran tarjonnassa, 7-vuotiaasta asti AU:ssa mukana ollut Jesse Happonen taustoittaa.

Jalkapallon puolella AU on pelannut viime vuodet Kutosta ja Vitosta. Futsal ja hiihto ovat tällä hetkellä seuran tärkeimmät lajit, joista futsal ehdoton ykköslaji.

– Futsal on tosiaan hiipinyt ykköslajiksi. Jalkapallo oli pitkään ykkösjuttu Alastarolla, mutta siihen ei ole enää riittänyt pelaajia. Futsal on helpompi laji harrastaa pienellä paikkakunnalla pelkästään jo pelaajamäärän takia (viisi pelaajaa vs. yksitoista pelaajaa).

– Miesten joukkue on kitkutellut futissarjoissa mukana, mutta esimerkiksi ilman vaihtomiehiä pelaaminen on ihan arkipäiväistä, kun pelaajat eivät meinaa riittää.

Syksyllä 2012 Alastaron Urheilijat tai kuten joukkueen Turtlesista lainattu lempinimi kuuluu, Purppuralohikäärmeet, aloitti nousu-urakkansa Futsal-Vitosesta eli sille alimmalta mahdolliselta sarjatasolta. Futsal-Kutosta on lähtökohtaisesti pelattu vain Helsingin piirissä.

– Kärjistetysti tämä on kolmen veljeksen pyörittämä juttu. Isoveli Sami toimii pelaajavalmentajana, pikkuveli Tuomas takoo kentällä tehopisteitä ja minä toimin managerina eli hoidan seuran hallinnollisia asioita, kuten mediaa ja varainkeruuta.

Mennyt kausi oli AU:lle vasta toinen Ykkösessä, joten nousu tuli täytenä yllätyksenä. Joukkue sijoittui sarjassa TPK:n jälkeen toiseksi ja lunasti näin paikkansa neljän joukkueen liigakarsintaan. TPK ja AU myös nousivat karsinnasta liigaan, kun puolestaan pirkanmaalaiset PJK ja Ilves FS tippuivat Ykköseen. PP-70 ja HIFK tippuivat jo aiemmin suoraan Ykköseen.

– Oli symbolisesti hienoa pudottaa juuri Ilves alas. He olivat koko historiansa pelanneet liigaa ja ovat sarjan menestynein seura kahdeksalla mestaruudellaan. Ehkä nyt oli Ilveksen aika tehdä tilaa uusille, Happonen sanoo pilke silmäkulmassa.

Vuosi sitten keväällä koronan takia keskeytetystä liigasta ei pudonnut yhtään seuraa, mutta ensi kaudella liiga palaa 12 joukkueen sarjaksi.

– Kun sarjanousu varmistui, kolme yhteistyökumppania oli heti ovella kolkuttamassa. Alastarolla noususta oltiin erityisen ylpeitä ja kyllä se helpottaa tekemistä, kun joukkueesta on jäänyt ihmisille positiivinen kuva.

Alastarosta välittyy näin ulkopuoliselle kuva paikkana, jossa on totuttu tekemään asioita yhdessä ja yhteisen hyvän eteen.

– Bisons ja Hurrikaani ovat meihin nähden todella isoja organisaatioita ja yksi haaste tulee olemaankin pelin ulkopuolisten asioiden kehittäminen. Näkyvyyttä on eri tavalla tarjolla liigassa ja ottelutapahtumaakin pitäisi viedä eteenpäin, Happonen pohtii tulevia haasteita.

Alastaron noususta iloittiin myös Loimaalla, jossa AU pelaa kotiottelunsa ja jossa toimii yhteistyöseura LoPS. Muuten vuoden 2009 kuntaliitoksella ei ole ollut vaikutuksia.

– Mieluusti pelattaisiin Alastarolla, mutta halli ei täytä vaatimuksia (on liian pieni). Silloin kun Alastaro oli oma kuntansa, niin harrastusmahdollisuudet olivat ihan yhtä hyvät eli olosuhteet eivät ole muuttuneet maagisesti paremmiksi kuntaliitoksen myötä. Alastaron aikaan harjoitusvuorot olivat jopa maksuttomia, mutta eivät nykyisetkään maksut korkeat ole missään nimessä.

Loimaalla harrastamisen hankala puoli on kunnan monet pääsarjaseurat. Harjoitusvuorot ovat kiven alla eivätkä hyvin perheellisille tai työssä käyville.

– Jostain syystä meille on sattunut mm. klo 20.30 alkavia vuoroja. Valtaosa AU:n joukkueesta ajelee vielä Turun suunnalta treeneihin eli ovat takaisin kotona puolen yön aikoihin.

AU-manageri Happonen toivoo treeniaikoihin vähän joustoa lähempää treenaamaan tulevilta seuroilta. Heille ”lepakkovuoron” ei luulisi olevan niin paha kuin Alastaron Urheilijoille, joista moni ajaa treeneihin kauempaa.

– Uskon liigastatuksen helpottavan treenivuoroista neuvottelua. Nykyinen tilanne on kestämätön ja pakkohan tässä on saada oma ääni kuuluviin, Happonen painottaa.

Samalta alueelta, samoilta pihoilta

AU:n joukkueen runko koostuu omista kasvateista ja FC Interissä Veikkausliiga-porteille pelanneista pelaajista. Joukkueessa on vielä viisi alkuperäistä pelaajaa, jotka ovat pelanneet Vitosesta Futsal-Liigaan asti. Pelaajat ovat edenneet samalta alueelta ja samoilta pihoilta aina liigaan asti.

Joukkueen nousu oli pitkän työn tulos. Aladivareissa ei käytännössä saanut hävitä peliäkään, jotta nousu ylempään divisioonaan olisi mahdollista. Joukkueita on paljon ja kilpailu Länsi-Suomessa on kovempaa kuin monessa muussa paikassa Suomessa, joissa sarjatasoja voi olla vähemmän.

– Yksi nousun mahdollistanut tekijä oli kliseisesti sanottuna yhteen hiileen puhaltaminen. Nousu oli sen ansiota, että pelatiin koko joukkuueella hyvin yhteen.

Mitä tämä tarkemmin sanottuna tarkoittaa?

– Opittiin puolustuspelistä todella paljon ja sopeuduimme siihen, millä Ykkösessä pärjää.

Pelimuodostelmaa AU oli hionut jo aiemmin.

– Tähän liittyy hauska tarina Ykkösen ensimmäisestä matsista. Pelasimme ns. ’’neliöllä’’ eli 2-2-muodostelmalla, jota kukaan ei enää käytä kahden ylimmän sarjatason joukkueista muuta kuin mahdollisissa alivoima- ja ylivoimatilanteissa. Olimme ensimmäisen puoliajan jälkeen 3-0-tappiolla ja kopissa todettiin yhteen ääneen, että eihän tämä hemmetti enää toimi.

– Vaihdoimme taktiikkaa timanttimaisempaan muotoon, ja sitä olemme hioneet siitä lähtien. ’’Neliöllä’’ nousimme alasarjoista ja sen me osasimme hyvin, mutta isolla Loimaan kentällä neliö jätettiin puoliajalla pukukoppiin eikä ole siihen enää palattu.

Nykymuoto on ominaisempi futsaliin ja Ykkösen kaudet ovat olleet opettavaisia aina erikoistilanteista lähtien.

– Olemme havainnoineet muiden joukkueiden kuvioita, mutta myös miettineet niitä ihan itse. Seuraavan vastustajan skouttaaminen on ollut läsnä, ja siitä saatu hyöty on ollut myös nousun tukena.

Vaikka Happonen korostaa joukkuepeliä ja yhteen hiileen puhaltamista, niin kyllä muutama nimi pelaajistosta nousee esiin. Tuomas Happonen ja Jani Luoma ovat olleet avainasemassa kaikki nämä vuodet. Kumpikin on voittanut kertaalleen Kakkosen pistepörssin ja tilastoihin on saatu kirjata satoja tehopisteitä AU:lle.

Kuusamosta lähtöisin olevan Mikke Louhelan (FC Inter, KaaPo, SalPa) kanssa kolmikko valtasi Ykkösen pistepörssin kärkisijat nousukaudella ja vaikka kyse on joukkuepelistä, niin trion 141 paukuttamaa pistettä on kunnioitusta herättävä lukema.

– Happosen ja Luoman kohdalla hienointa on vielä se, että molemmat ovat AU-kasvatteja, ja molempien jalkapalloura vei aina FC Interiin ja junioreiden SM-mitaleille asti. Happonen pääsi kokeilemaan siipiään myös Veikkausliigan viheriöillä yhden kauden ajan, mutta minuutit jäivät vähiksi ja uusi sopimustarjous jäi allekirjoittamatta.

Happosen ja Luoman tarinat ovat hieno esimerkki siitä, että AU:stakin voi nousta korkealle.

Joitakin vuosia sitten mukana oli myös Ilari Mettälä, jonka voi nykyisin bongata Veikkausliigasta Ilveksen paidasta. Lahjakkaita pelaajia on siunaantunut useita pieneen ’’kyläjoukkueeseen’’.

Yksikään joukkue ei kaadu yhteen mieheen, mutta kyllä tämän kolmikon onnistuminen vaikuttaa merkittävästi AU:n pärjäämiseen myös liigatasolla.

– Joukkueen vahvuuksista haluan mainita myös maalivahtipelin. Teemu Kulmala oli aluksi veskari, johon pystyimme luottamaan ja nyt viitisen vuotta ykköstorjujan viittaa on kantanut Henri Saarinen (mm. Pallo-Iirot). Aivan loistava maalivahti, eikä keskinkertaisella maalivahdilla liigaan olisi noustukaan. 

Mainitsemisen arvoinen nimi on myös joulukuussa AU:hun palannut Ville Seppä. Muun muassa Ykkösestä ja Ruotsin kolmanneksi korkeimmalta sarjatasolta kokemusta omaava maalivahti on yksi useammasta paluumuuttajasta, joita Happonen paljastaa AU:n halajavan. AU:ssa Seppä on nähty kenttäpelaajana.

– Liigaan lähdetään tosissaan taistelemaan sarjapaikasta ja vielä haussa on ainakin kolmesta neljään pelaajaa, sillä muuten rinki uhkaa olla liian kapea.

Yhteisöllisyyden ja avainpelaajien lisäksi Happonen nostaa AU:n taitotason avaintekijäksi liigaan nousulle. Monella on nuorten SM-tasolta futiksesta taustaa, mikä auttoi sopeutumaan futsalkentille. Noin puolet AU:n futsalista omaa Inter-taustan ja omia kasvatteja mukana on vielä seitsemän. Yksi pelaaja on puolestaan Loimaan Palloseuran kasvatti.

Siinä missä Suomen futsalmaajoukkue eteni historiallisesti ensi vuoden EM-lopputurnaukseen, on laji mennyt seuratasollakin eteenpäin isoin harppauksin. Yksi merkittävä kysymys AU:lle ensi kautta kohden koskeekin pelaajavalmentajan käyttöä. Onko ongelmia tiedossa ja pärjääkö pelaajavalmentajalla?

– Tätä pitää miettiä tarkasti ja vastuuta jakaa oikein. Kun pelaajavalmentaja Sami Happonen pelaa, niin silloin peluutusvastuu ja tietyt pelilliset ratkaisut siirtyvät managerin hoiviin. Tuomaksen vastuulla on paljon vastustajan skouttaamista ja ainakaan tällä hetkellä ei ole tarkoitus lähteä tätä palettia muuttamaan, Jesse Happonen paljastaa.

Kun ottaa huomioon muiden seurojen vaikeudet pelaajavalmentajien kanssa, voi AU:llekin povata vaikeuksia Futsal-Liigassa. Tähän päälle perhe- ja työasiat, niin veljeksillä riittää todella paljon hommia liigakauteen valmistautuessa ja paletin kasassa pitämisessä läpi kauden.

Kävi Futsal-Liigassa lopulta miten tahansa, ei kukaan vie Alastaron Urheilijoilta jo saavutettua pois. Yhdeksässä kaudessa vitosdivarista liigaan on tuhkimotarina, jota kerrataan kylällä vielä moneen otteeseen – ja josta saa olla aivan hemmetin ylpeä.

Miksi futsalissa nähdään AU:n kaltaisia nousuja?

AU:n kaltainen nousu olisi käytännössä mahdotonta miesten puolella Suomi-futiksessa. Pasi Rautiainen johdatti 90-luvulla PK-35:n aina Kolmosesta liigaan ja europeleihin asti, ja Antti Muurinen nosti KontUn Nelosesta liigakarsintaan KePSiä vastaan 80-luvulla. KePS ja neljä maalia kahdessa ottelussa viimeistellyt Keith Armstrong olivat kuitenkin lopulta vahvempia.

Peimari United puolestaan nousi Kutosesta Kakkoseen muutama vuosi sitten, mutta kukin saavutus on erittäin harvinainen ja liki mahdoton toistaa. Vitosesta tai Kutosesta liigaan asti nousu vaatisi rikkaan namusedän, eikä se siltikään tapahtuisi yhdessä yössä.

– Futsal on Suomessa siinä mielessä erikoinen laji, että urheilullisuudella ja kelvollisella jalkapallotaustalla (noin Kakkosen taso) on mahdollisuus nousta alasarjoista aina Ykköseen asti, kertoo Mikko ”Monska” Seppälä.

Monska on futsalin ja jalkapallon moniottelija, jolla on kokemusta niin pelaamisesta, selostamisesta, kuvaamisesta, kannattamisesta, valmentamisesta kuin myös tuomaroinnista.

– Futsalissa on useampi tarina, jossa joukkue on noussut suht lyhyessä ajassa monta sarjatasoa ylöspäin. Kaikkiin näihin joukkueisiin liittyy koheesio eli nämä joukkueet ovat olleet tietyn yhteisön tuotteita, Monska avaa.

– Tampereen Peli-Pojat-70 vetäisi muutamia vuosia sitten jopa AU:ta nopeamman nousurupeaman. PP-70 voitti ensin nuorten Suomen mestaruuden futsalissa ja samalla joukkueella lähtivät pelaamaan alinta sarjaa ja nousivat viidessä vuodessa liigaan.

– Tuossa PeePeen porukassa oli poikkeuksellisen taitavia jätkiä, joista on tälläkin hetkellä maajoukkueessa neljä pelaajaa.

– Korsunov, Intala, Intala ja Hovi ovat näitä, jotka ovat leirityksissä mukana. Näistä Korsunov ja Tero Intala ovat ihan majun vakiokasvoja.

Muita vahvasti tiettyyn yhteisöön yhdistettäviä joukkueita löytyy Jyväskylästä.

– Kampuksen Dynamo eli KaDy on puolestaan yliopiston jengi, joka rupesi pelaamaan futsalia tosissaan, nousi liigaan ja eteni mestaruuksiin ja europeleihin asti.

– Taustalla näkyi Jyväksylän rooli vanhana futsalkaupunkina, jossa oli pelattu opiskelijoiden kisoja jo 90-luvulla. Tämä rooli korostui myös toisen jyväskyläläisen seuran, Liikunnan Riemun, kohdalla, joka nousi alasarjoista liigaan muutamassa vuodessa.

Muista nopeasti liigaan nousseista joukkueista Monska nostaa esiin vielä Tornion Palloveikot. Heidänkin kohdallansa toistuvat samat asiat eli urheilullisuus ja korkea taitotaso.

– Liiga on sitten aivan oma maailmansa. Siellä ei enää hyvä meininki ja ’’rock ’n’ roll -futsal’’ riitä. Liigassa futsaljoukkueen organisaation täytyy olla huomattavasti parempi kuin Ykkösessä. Pelaajavalmentajalla voit vielä Ykkösen voittaa, mutta liigaa et.

Lopulta se, miksi kaikki tämä on futsalissa mahdollista, alkaa käydä järkeen.

Lajiin satsaavia joukkueita on vähän, mutta Suomessa on paljon taitavia jalkapalloilijoita, jotka ovat hieman jäähdyttelemässä futisuransa suhteen. Kaveriporukassa pelit maistuvat ja futsal lajina sopii monelle heistä. Täydellinen yhtälö tuhkimotarinoille.

Manageri-Happonen kertoi oman näkemyksensä AU:n noususta. Miten sen näki otteluita toisesta perspektiivistä seuraava henkilö?

– AU:n noususta voi löytää samoja elementtejä, mitä on Liikunnan Riemulla ja Peli-Pojilla. Liikunnan Riemun kanssa yhteistä on urheilullisuus ja näyttävä sekä hyökkäysvoittoinen pelityyli. PP-70:n kanssa AU:lla on taas yhdistävänä tekijänä pitkään yhdessä ollut tiivis porukka, Monska vakuuttaa.

Hyökkäyspelin kanssa AU:n vastustajat olivatkin vaikeuksissa läpi kauden. Joukkue mätti maaleja keskimäärin 6,1 ottelua kohden.

– AU:ta vastaan on vaikea puolustaa. Heidän pelinsä muistuttaa koulun pihalla pelattavaa futsalia. Silloin peli perustuu korkeaan taitotasoon ja siihen, miten hyvin pelaajat tuntevat toisensa. Taustalla on vahva koheesio. AU:n ydinporukka on pysynyt pitkään yhdessä ja haluaa pysyä yhdessä.

Samalla se, mikä on AU:n suurin vahvuus, on myös heidän suurin heikkoutensa.

– AU:n futsal on parhaimmillaan kuin balettia pallon kanssa. Jotain sellaista, johon suunnitelmallisesti olisi lähes mahdoton pystyä. Siksi heitä vastaan puolustaminen on vaikeaa ja siksi he ovat kaataneet kovia joukkueita vuosien mittaan. Kun AU:lta saa tuon ’’zen-tilan’’ tukahdutettua, on vahvoilla.

Alastarolla on aihetta nyt juhlaan, mutta pian alkaa armoton työnteko, ettei liigavisiitistä tule mallia ranskalainen.

– Tämä ei koske pelkästään AU:ta, vaan yleisesti Suomi-futsalissa on helpohko nousta parrasvaloihin, mutta siellä pysyminen on paljon vaikeampaa, Monska päättää.

Kuvat: AU futsal, Wikipedia

Videot: MNR

The post Vitosdivarista liigaan alle vuosikymmenessä – Alastaron Urheilijoiden nousu Suomi-futsalin kirkkaimpiin valoihin ei ollut sattuman kauppaa appeared first on Byyri.

Viimeisen 20 vuoden aikana harrastajamäärät ovat olleet tasaisessa kasvussa. Laji on vuosien saatossa saanut jatkuvasti enemmän huomiota sekä mediassa että urheilupiireissä. Nykyään futsal on jo Suomen neljänneksi harrastetuin kilpalaji.

Suomessa on myös toimiva futsal-liiga, joka toimii oivana ponnahduslautana isompiin sarjoihin. Sitä on pelattu jo vuodesta 1997 ja sen parhaat pelaajat ovatkin päässeet kokeilemaan ammattilaisen elämää kovissa futsal-maissa. Viimeisimpänä esimerkkinä toimii Italiassa pelannut maajoukkueen maalihai Miika Hosio, joka kertoi mietteitään Byyrille loppuvuodesta.

Lähivuosina arvokisoihin?

Futsal oli Suomessa pitkään lapsenkengissä. 1980-luvulla talvisin paikallisissa liikuntahalleissa pelattiin isolla karvaisella pallolla jalkapalloa. Varsinainen futsal-toiminta lähti liikenteeseen vuonna 1994, kun Suomesta koottiin maajoukkue opiskelijoiden maailmanmestaruuskisoihin Kyprokselle.

Suomalaiset saivat kiinni lajin viehätyksestä, ja seuraavat kisat järjestettiinkin Jyväskylässä vuonna 1996. Kisojen yhteydessä Palloliitto otti futsalin siipiensä alle. Ensimmäisestä suomenmestaruudesta pelattiin turnausmuodossa jo seuraavana vuonna.

Seurajoukkuetoiminta on mennyt Suomessa huimasti eteenpäin. Taso kovenee joka vuosi, ja vuosien varrella on syntynyt seuroja, joilla on kova halu kehittyä. Esimerkiksi Espoon GFT, Tampereen Ilves ja Jyväskylän KaDy ovat tehneet loistavaa työtä futsalin eteen Suomessa. Liigan lisäksi Palloliitto vastaa myös futsalin Ykkösen toiminnasta. Palloliiton piirit pyörittävät futsalin alempia sarjatasoja, joihin tulee joka vuosi uusia joukkueita mukaan. Pelkästään Helsingissä on futsalille useampi divaritaso ja siihen päälle vielä naisten ja miesten harrastesarjat.

Jos Futsal-Liiga on ottanut suuria harppauksia vuosien varrella, samaa voidaan  sanoa Suomen futsal-maajoukkueesta, Saliharreista. Hauska nimi juontaa juurensa harjuskalasta. Maajoukkue on tuoreimmassa maailmanrankingissa hienosti sijalla 33. ja Euroopan rankingissa sijalla 19.

Nykyään Suomi pystyykin jo haastamaan jopa lajin suurmaita, vaikka vielä kymmenen vuotta sitten huippumaat olisivat vieneet sinivalkoisia todennäköisesti kaksinumeroisin luvuin. Suomi on tällä hetkellä Pohjoismaiden ja Baltian kovin futsal-maa, jolta voidaan odottaa lähivuosina ainakin ensimmäistä arvokisapaikkaansa lajin historiassa.

Harrastetuimmat kilpalajit Suomessa:

1. Jalkapallo: 130 700
2. Jääkiekko: 73 000
3. Salibandy: 53 000
4. Futsal: 40 000
5. Yleisurheilu: 32 000
6. Koripallo: 18 000
7. Pesäpallo: 14 590
8. Voimistelu: 13 000
9. Suunnistus: 12 100
10. Lentopallo: 11 500

Jyväskylän derby innostaa pelaajaa

Vastikään Liikunnan Riemusta Espoon GFT:hen siirtynyt Eetu Parpala päätyi futsalin pariin jalkapallon kautta.

”Pelasin kolmosdivisioonassa Jyväskylässä. Joukkuekaveri pyysi minua kokeilemaan futsalia, ja innostuin lajista”, Parpala kertoo.

Suomalaisten futsal-seurojen toiminta on tehnyt pelaajan vaikutuksen. Eroja joukkueiden välillä kuitenkin löytyy.

”Varsinkin viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut suuri kehitys ammattimaisempaan suuntaan, ja yhä enemmän ihmisiä tekee töitä futsalin eteen.”

”Joissakin joukkueissa pelaajille ja taustoille maksetaan, ja toisissa seuroissa pelaajat hoitavat käytännössä kaiken ilman palkkaa.”

Valmistuminen ja Kotkaan muutto töiden perässä pakottivat Parpalan uuden seuran etsimiseen.

”GFT oli aika looginen valinta. Joukkueena se on loistava, tunsin entuudestaan monta pelaajaa. Lisäksi Espoo on inhimillisen matkan päässä Kotkasta, joten pystyn helposti käymään harjoittelemassa ja pelaamassa”, hän sanoo.

Katsojamäärät Futsal-Liigan otteluissa vaihtelevat.

”Jyväskylän derbyissä on selkeästi paras tunnelma Suomessa, ja kyllä Riemun fanit ovat parhaita silloin, kun innostuvat riittävästi. Katsojia ottelussa voi olla jopa yli tuhat”, Parpala kehuu.

Selostaja kehittää itseään

Ilveksen ja Mad Maxin kotipelit Pirkanmaalla selostava Toni Lång harmittelee vaihtelevia työolosuhteita.

”Suurin osa paikoista on perinteisiä koulun liikuntasaleja tai -halleja. Selostamiseen varattua tilaa ei monessa paikassa ole.”

”Usein selostan myös suoraan katsomosta ja näkyvyys kentällä voi olla hieman vajavainen”, Lång kertoo

Osalla paikkakunnista tilanne on kuitenkin valoisampi.

”Valkeakoskella pystyy selostamaan suoraan yläkopista, joten näkyvyys on hyvä. Ilveksen uusi Kauppi Sports Center on mitä mainioin paikka selostamiselle. Kun halli on saatu kokonaan valmiiksi, ei parempaa paikkaa futsalin parissa voisi kuvitella olevan.”

Lång selostaa ensimmäistä vuottaan ja pyrkii kehittämään itseään.

”Itselleni tämä on harrastustoimintaa ja ammatillista kasvua. Lisäksi saan nimeäni näkyviin koko ajan enemmän, ja selostukset paranevat kerta toisensa jälkeen”, hän sanoo.

The post Suomi, tuleva futsalin maailmanmestari appeared first on Byyri.

“Sopimukseni Italiaan syntyi, kun paikallinen agentti otti minuun yllättäen loppukesästä yhteyttä. Kyselin tutuilta italialaisesta futsalista, ja sen jälkeen asiat menivät eteenpäin nopealla aikataululla.

Elämänmuutos on ollut tänne saavuttuani suuri. Saan keskittyä täydellä teholla pelkästään futsalin pelaamiseen. Harjoitteleminen on helpompaa, kun energiaa säästyy. Harjoittelemme joinakin päivinä jopa kahdesti.

Italiassa seuratoiminta on ammattimaista. Meillä on käytössä omat lääkärit, fysioterapeutit ja hierojat. Myös muissa asioissa autetaan tarvittaessa. Pelaajille on laadittu oma ruokasuunnitelma ja tehty kehonkoostumusmittaus. Ruoka on myös erittäin hyvää ja ravintolat hienoja.

Valmentaja ja pelaajat ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Englantia täällä ei juurikaan puhuta, mutta opin italian kieltä pikkuhiljaa. Olen selvinnyt pelisilmällä tähän asti tarpeeksi hyvin.

Tällä kaudella tavoitteenani on pelata mahdollisimman paljon ja pitää taso korkealla koko kauden ajan. Seuran ainoa tavoite on nousu ylemmälle sarjatasolle. Minulle tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen askeleeni ulkomailla, ja tavoitteeni on päästä pelaamaan vieläkin korkeammalla tasolla tulevaisuudessa. Tällä hetkellä elän päivä kerrallaan.

Kausi on vasta alkanut, mutta kahdessa kotipelissä on käynyt noin 700 katsojaa ottelua kohden. Tunnelma hallissa on ollut loistava. Rummut lyövät, liput heiluvat ja yleisö elää täysillä pelissä mukana. Ultras-kannattajaryhmä löytyy myös, kuten jalkapallon puolelta on totuttu näkemään. Kentän ulkopuolellakin kannattajat tunnistavat ja tulevat juttelemaan. Jos on pelannut hyvin, kehutaan, jos taas ei, saa paljon negatiivista palautetta. Se on vain hyvä asia; pidän ihmisten avoimuudesta.”

Miika Hosion saavutukset:

Kaksi hopeaa ja yksi pronssi Futsal-liigassa

Kolme Suomen cupin voittoa

Suomen Futsal-liigan paras pelaaja sekä paras hyökkäävä pelaaja

Pistepörssin voitto

Kuva: Miika Hosio

The post Maagi pelaa futsalia Italiassa appeared first on Byyri.