Ottelu päättyy lopulta maalittomaan tasatulokseen.

Aiemmassa kirjoituksessani Byyriin kerroin avoimesti kannattavani Evertonia. Olin heinäkuussa matkalla kotimaassa kannattamani seurajoukkueen vierasotteluun, kun korviini kantautui tieto siitä, että Romelu Lukaku on kaupattu Manchester Unitediin. Siirtosumma oli 75 000 000 £. Pian viereeni ilmestyi samassa linja-autossa matkannut Manchester Unitedia kannattava tuttavani keskustelemaan siirrosta. Hän oli täydellisen ihmeissään, kun en ollut pahoillani, vaan lähinnä ilahtunut siirtosummasta.

Nyt reilut neljä kuukautta myöhemmin en ole siirrosta enää niin ilahtunut. Tämä kausi on osoittanut sen, kuinka kovasti Everton tarvitsi jo viime kaudella Romelu Lukakun maaleja. Siitä mielipiteeni ei ole kuitenkaan muuttunut, että Manchester United maksoi aivan liikaa. Vaikka elämmekin jalkapallossa juuri nyt sairasta aikakautta, jossa kuka hyvänsä öljysheikki voi tuosta noin heittää yli 200 miljoonan euron ulosostohinnan haluamastaan pelaajasta, summa on liian iso.

Iso mies, pienet vastustajat

Mielipiteeni perustuu juurikin Anfieldilla lokakuussa nähtyyn ja sen kaltaisiin tilanteisiin. Romelu Lukaku on aivan fantastinen pelaaja. Kookas kärkimies, jolla on tarvittavaa teknisyyttä ja pääpelivoimaa. Hän on myös erinomainen suojaamaan palloa ja on tämän ominaisuuden ansiosta valmentajien mieleen, sillä kykyä voidaan hyödyntää taktisesti monella tavalla.

24-vuotiaan belgialaisen tilastot ovat vakuuttavat. Anderlechtissa 73:ssä ottelussa 33 maalia, vaikka hän oli tuohon aikaan käytännössä vielä lapsi. Kymmenessä ottelussa Chelseassa maalit jäivät syntymättä, mutta West Bromwichin lainajaksolla syntyi 17 osumaa 35 otteluun. Evertonissa 141 ottelua poiki 68 maalia. Nyt Manchester Unitedissa verkko on heilunut jo seitsemästi syksyn aikana.

Ongelma onkin siinä, millaisia joukkueita vastaan hän onnistuu. Tämän kauden Valioliigamaalit ovat syntyneet West Hamia, Swansea, Stokea, Evertonia, Southamptonia ja Crystal Palacea vastaan. Maalit esimerkiksi Liverpoolia, Tottenhamia ja Chelseaa vastaan jäivät kuitenkin syntymättä.

Belgialainen jatkaa samaa tuttua trendiä jo Evertonin ajoilta. Viime kaudella Romelu Lukakusta tuli ensimmäinen Evertonin pelaaja sitten legendaarisen Bob Latchfordin, joka pystyi latomaan 25 maalia kahtena peräkkäisenä kautena. Hän pystyi tekemään sarjan häntäpään joukkueita vastaan kentällä oikeastaan mitä tahansa, mutta isoja vastaan oli vaikeaa. Viime kaudella hän teki yhteensä kolme maalia Valioliigan top-5-joukkueita vastaan, sitä edeltävänä tasan yhden.

On tullut aika

Romelu Lukakulta puuttuvat siis toistuvat onnistumiset suurista otteluista. Tämä asettaa kyseenalaiseksi Manchester Unitedin hänestä maksaman summan järkevyyden. Mies on loistava pelaaja, mutta onko hänestä ottamaan seuraava askel ja kasvamaan suureksi pelaajaksi, voittajaksi?

Edellä kuvaillun kaavan voidaan todeta toistuvan myös maajoukkueessa. 64 maaottelussa hän on nakuttanut 30 kaappia Belgialle. Näistä 30 osumasta tasan kaksi on syntynyt sellaista maata vastaan, joka on juuri tuolla hetkellä ollut FIFA-rankingissa top-20:ssä.

Epäileviä tuomaita alkaa kerääntyä Lukakun ympärille. Meillä Suomessa Mixu Paatelainen otti edellä mainitut tilastot esiin Viasatin studiossa pari viikkoa takaperin. Edessä on loppukausi, jossa Romelu Lukaku pelaa yhdessä Manchester Unitedin kanssa lukuisista pokaaleista. Myös kesän MM-kisat lähestyvät.

Tämä on belgialaiselle mitä parhainta aikaa tukkia meidän epäilijöiden suut.

The post Onko Romelu Lukakusta suureksi pelaajaksi? appeared first on Byyri.

Merkittäviä poislähtijöitä ei Romelu Lukakua lukuun ottamatta juuri ollut. Huomioitavaa on myös hankittujen pelaajien laatu. Onyekurun kaltainen nuori pelaaja saa suosiolla kasvaa korkoa lainasopimuksella Belgiassa vielä yhden vuoden, mutta muilla uusilla pelaajilla on heti annettavaa. Signaali oli selvä – menestystä halutaan nyt.

Pokaalit ovat kiertäneet viime vuosina takavuosien menestysjoukkueen. Edellinen pysti on vuodelta 1995, kun Everton sai juhlia FA Cupin voittoa. Se on pitkä aika seuralle, jolta löytyy kaapista neljä muutakin cup-kannua, yhdeksän liigamestaruutta sekä yksi europokaalikin 80-luvun menestysvuosilta. Kun helmikuussa 2016 omien sanojensa mukaan Arsenalin kunnianhimottomuuteen kyllästynyt Farhad Moshiri myi osuutensa tykkimiehistä ja osti 49,9 % Evertonista, nousivat odotukset Merseysiden sinisellä puolella.

Moshiri onkin tehnyt niitä kuuluisia peliliikkeitä. Uusi stadionprojekti on edennyt, ja kesällä 2016 miljardööri hankki manageriksi hyvää työtä siihenastisella urallaan tehneen Ronald Koemanin sekä lupasi tälle rahaa pelaajiin. Nyt sitä käytettiin. Kaikki edellä mainittu nosti Evertonin kannattajien odotusarvon tälle kaudelle suuremmaksi kuin se oli koskaan kauteen lähdettäessä tällä vuosituhannella ollut.

Kuinkas sitten kävikään

Harjoitusottelut Toffeesilla menivät suhteellisen hyvin. Neljästä ottelusta tuloksena oli kaksi voittoa ja kaksi tasapeliä. Pre-seasonia sanelivat suurelta osin Eurooppa-liigan karsinnat, joissa Everton kaatoi Ruzomberokin sekä Hajduk Splitin ja eteni näin lohkovaiheeseen. Evertonin kannattajat pystyivät siis lähtemään kauteen suhteellisen levollisin mielin. Eniten askarrutti kova otteluohjelma. Viisi ensimmäistä Valioliiga-ottelua pitäisivät sisällään Manchester Cityn, Chelsean, Tottenhamin ja Manchester Unitedin kohtaamiset: näistä neljästä vieläpä kolme vieraskentällä. Oli näin ollensanomattakin selvää, kuinka tärkeä ottelu sarja-avaus Goodison Parkilla Stokea vastaan oli.

Tuon kohtaamisen Everton hoitikin nimiinsä maalein 1-0, maalintekijänä kukapa muukaan kuin Wayne Rooney. Toisella ottelukierroksella joukkue matkasi lyhyen reissun Manchester Cityn vieraaksi. Rooney maalasi jälleen ja huudatti Evertonin faneja 0-1 -osumallaan. Hetkeä myöhemmin kotijoukkue, aivan ensimmäisen jakson loppuhetkillä City joutui vielä yhden miehen vajaalle. Niin vain kuitenkin kävi, että City tuli tasoihin. Jälkikäteen olen arvioinut, että Raheem Sterlingin tasoitusmaali toimi tietynlaisena käännekohtana Evertonin kaudelle.

Kolme päivää myöhemmin joukkue pelasi UEL-karsinnan jälkimmäistä osaa Splitissa ja oli luvalla sanoen aivan hukassa. Hajduk Split oli ensimmäisellä jaksolla selvästi parempi joukkue, ja Evertonilla oli suuria vaikeuksia oman pallollisen pelaamisensa kanssa. Se oli huono. Joukkueen pelasti islantilainen Gylfi Sigurdsson, joka aivan toisen jakson kärkeen viimeisteli mielettömän osuman puolesta kentästä. Se oli vierasmaali, joka toivotti hyvät yöt kotijoukkueelle. Everton jatkoi lohkoon.

Tuo maali syntyi 24. elokuuta. Seuraavaa saatiin odottaa aina 20.9. asti, kun Dominic Calvert-Lewin viimeisteli Sunderlandin verkkoon liigacupissa. Splitin illassa havaittu suo alkoi sillä välin uhkaavasti upottaa. Chelseaa ja Tottenhamia vastaan Toffees oli täydellinen vastaantulija. 3-0 -konttaus Atalantan vieraana Eurooppa-liigassa järkytti kaikkia seuratoimijoita, ja paljon kohutussa Rooneyn paluuottelussa Old Traffordille joukkue esitti lähinnä aneemista sontaa.

Liverpoolin kaupungin ja Manchesterin välillä on aina ollut suuri keskinäinen kilpailu. Manchester Unitedin kohtaamiset ovat olleet Evertonin faneille kauden kohokohtia – niitä pelejä, joiden ajankohta tarkistetaan välittömästi, kun sarjaohjelmat saapuvat. Asetelma kasvoi vielä pari potenssia suuremmaksi, kun Wayne Rooney aikoinaan lähti Unitediin. Vaikka Old Trafford on ollut Evertonille vaikea paikka, sinne on aina lähtenyt valtaisa määrä vieraskannattajia ja siellä on esiinnytty kunniakkaasti.

Nyt Everton hävisi 4-0. Tuloksen takana ei ole mitään jossiteltavaa. Vieraat pystyivät luomaan koko ottelussa ainoastaan yhden maalipaikan ja esittivät kokonaisvaltaisesti heikoimman ysikymppisensä, jonka muistan Evertonilta koskaan Manchester Unitedin vieraana nähneeni. Allekirjoittanut on muuten seurannut Evertonin pelejä 27 vuotta.

Niasse nostaa päätään

ManU-tappion jälkeen manageri Ronald Koemanin asema on ollut vähintäänkin tukala. Kritiikkiä on tullut paljon: laitapelaamisen puutteesta, kyvyttömyydestä muuttaa pelijärjestelmää, reagoinnin puutteesta, pelaajien peluutuksista, motivointitaidon puutteesta, kovuuden puutteesta ja ties mistä. Wayne Rooneyn siviilisekoilut eivät voi olla heijastumatta miehen joka päiväiseen työskentelyyn valokeilassa. Sigurdssonin hintalappu tuntuu painavan selässä todella paljon, ja esimerkiksi toppari Ashley Williams on ollut alkukauden aivan yössä. Old Traffordin vierailun jälkeen Evertonilla oli edessä neljän kotiottelun sarja ennen maaottelutaukoa. Sunderland (Liigacup), Bournemouth (Valioliiga), Apollon Limassol (UEL) ja Burnley (Valioliiga). Yleinen näkemys oli, että Koemanilla oli nämä ottelut aikaa kääntää kelkka.

Dominic Calvert-Lewinin 1-0 osuma Sunderlandia vastaan tulikin jo mainittua. Toisella jaksolla tapahtui ihmeellisiä asioita, kun Oumar Niasse painoi 3-0 -voittoon päättyneen ottelun viimeisen osuman. Niasse on mielletty Koemanin edeltäjän Roberto Martinezin floppiostokseksi, ja Koeman itseasiassa kielsikin alkukaudesta 2016–17 Niassen harjoittelun joukkueen kanssa, koska hän näki miehen olevan niin pahasti jaloissa, että lupaava senegalilainen vaikuttaisi negatiivisesti treenien tasoon. Niasseta on yritetty myydä jo kolmessa siirtoikkunassa, mutta viime kevään lainapestiä Hullissa lukuun ottamatta mihinkään konkreettiseen ei olla päästy. Nyt Koeman päästi kovassa otteluruuhkassa Niassen irti, ja hyökkääjä maalasi heti.

Kotiottelunipun toisessa osassa Goodison Parkille saapui Bournemouth. Vieraat menivät toisen jakson alussa johtoon, mutta sitten ilmestyi kuvioihin jälleen Oumar Niasse, jonka kaksi maalia toivat Evertonille kolme sarjapistettä – ensi kertaa sitten avauskierroksen. Kuvaavaa on, että hyljeksitty pelaaja teki 1.5 ottelussa saman verran maaleja kuin Wayne Rooney tähän mennessä koko kaudella. Muut kesällä saapuneet pelaajat ovat tähän mennessä tehneet yhteensä yhden maalin. Oli miten oli, valo alkoi jälleen paistaa tunnelin päässä.

Tunnelin päästä näkyneet valot olivat kuitenkin junan valot. Vain muutaman päivän päästä Everton menetti johtoasemansa Eurooppa-liigassa vajaalla pelanneelle Apollon Limassolille ottelun loppuhetkillä. Mieleen tuli väistämättä vierailu Manchester Cityn Etihad Stadiumilla. Maaottelutauolle lähdettäessä Toffees otti vielä tukkaan Burnleylta.

Miten tästä eteenpäin?

Evertonin tilanne on nyt äärimmäisen tukala. Valioliigassa on seuraavaksi edessä pakkovoitto Brightonista. Tämän jälkeen katseet suunnataan Eurooppa-liigaan, kilpailuun, jonka voittamisestakin on seuran sisällä avoimesti puhuttu. Saldona on tähän mennessä kaksi peliä ja yksi piste, kun seuraavaksi edessä ovat tuplapelit kovaa Lyonia vastaan. Ne tulevat sanelemaan tämän euroseikkailun kulun. Lyon-pelien väliin mahtuvat kohtaamiset sellaisten joukkueiden kuin Arsenal, Chelsea (liigacup) ja Leicester kanssa.

Vaikka pelaajien pitää katsoa peiliin, eniten katseita kohdistuu nyt Ronald Koemaniin. Onko hänestä enää kääntämään Evertonin kurssia? Monen mielestä ei ole. Maanantaina Koeman sai Farhad Moshirilta paljon pelätyn luottamuslauseen. ”Seuran managerilla on takanaan täysi seurajohdon luottamus”. Näiden luottamuslauseiden jälkeenhän on yleensä tupannut tapahtumaan. Esimerkiksi vedonlyöntiyhtiö Unibet tarjoaa tällä hetkellä kerrointa 1,40 sille, että Ronald Koeman on seuraava potkut saava Valioliiga-manageri.

Ei olisi suurikaan ihme, jos seuraavalla maajoukkuetauolla, marraskuussa, Finch Farmin harjoituskeskuksessa kuvioita juonisi uusi mies.

Kirjoittaja: Tarmo Lyytikäinen

Kuva: Ben Sutherland

The post Koemanin ajelehtiva laiva appeared first on Byyri.

Kenties kesän mielenkiintoisin Valioliigaseura on onnistunut hankinnoissaan loistavasti. Vaikka Romelu Lukakun maalintekovoimaa ei voi yhdelläkään pelaajalla korvata, on Everton käyttänyt tähtihyökkääjänsä myymisellä kerrytettyä rahakirstua huomattavasti järkevämmin kuin saman kaupungin naapuriseura kolme vuotta sitten. Muita merkittäviä lähtijöitä olivat Gerard Deulofeu ja Tom Cleverley, mutta heidän kohdallaan Ronald Koeman oli tehnyt suunnitelmansa selviksi jo aiemmin. Molemmat viettivät kevätkauden lainalla ja lopullinen siirto pois Merseysidelta oli näin ollen vain ajan kysymys.

Everton paikkasi loistavasti viime kauden ongelmakohtaansa hankkimalla tolppien väliin 23-vuotiaan Jordan Pickfordin Sunderlandista. Englannin maajoukkueen tulevaisuuden ykkösvahdiksi tituleerattu Pickford solmi viiden vuoden sopimuksen ja oli viime kauden kriisijoukkue Sunderlandin harvoja onnistujia. Englantilaisilla maalivahtilupauksilla on historiaa paineiden alla sulamisesta, mutta ainakin lähtökohtaisesti Pickfordista voi kehittyä maalivahti, joka tarjoaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa useimpina iltoina. Alakertaan hankittiin myös huippukauden Burnleyssä pelannut Manchester United –kasvatti Michael Keane. 24-vuotias Keane saatetaan niin ikään nähdä tulevaisuudessa operoimassa sekä Evertonin että Englannin maajoukkueen alakerrassa. Molemmissa pelaajissa on potentiaalia, jonka ympärille Evertonin puolustus voi nojata vuosiksi eteenpäin, mutta ensimmäisen kauden aikana voi olla vielä kasvukipuja suurempiin ympyröihin siirtymisestä.

Evertonin keskikenttä sen sijaan on todella kovaa luokkaa ja kestää vertailun kovempiinkin joukkueisiin. Evertonin seurahistorian ennätyshankinta, islantilainen Gylfi Sigurdsson, astuu isoon rooliin hyökkääväksi keskikenttäpelaajaksi. Yli neljänkymmenen miljoonan punnan mieheltä odotetaan paljon varsinkin hyökkäyssuuntaan. Hieman alempana keskikenttää ankkuroi jo Southamptonissa mahtavia otteita esittänyt Morgan Schneiderlin, joka saa ympärilleen Idrissa Gueyen sekä Ajaxista saapuneen Davy Klaassenin. Gueye on tilastollisesti aivan liigan keskikenttäpelaajien kärkeä, ja Klaassen on puolestaan esittänyt huimia otteita Hollannin kentillä. Lisäksi keskikentälle löytyy todella upean debyyttikauden pelannut, vasta 19-vuotias, Tom Davies, sekä siirtohuhujen kohteena ollut entinen superlupaus Ross Barkley.

Arvoitukseksi jää kuitenkin joukkueen hyökkäyspeli. Viime kaudella se oli Toffeesin vahvin osa-alue mutta riittääkö Wayne Rooneyn kotiinpaluu ratkaisemaan maalinteko-ongelmat? Muista pelaajista La Ligassa kovia tehoja paukutellut Sandro Ramirez on vielä katsomaton kortti Englannin viheriöillä ja siirtymät Valioliigan raskaaseen pelityyliin eivät aina ole tapahtuneet ruusuisesti.

Uuden omistuksen alla järkeä tekemiseensä saanut Everton on kuitenkin lähtökohtaisesti vain vankistanut asemaansa terävimmän kärjen takana. Joukkueen materiaali ei vielä riitä tosissaan taistelemaan sijoituksista kuuden parhaan joukossa, vaikka yksittäisissä otteluissa Everton kiusaa kärkijoukkueille tekeekin. Sen sijaan ero liigan keskikastiin kasvaa entisestään, joten Evertonilla voi olla edessään hyvinkin paineeton kausi, jonka aikana se seilaa hieman kärkikuusikkoa perässä, mutta kuitenkin selvällä kaulalla seuraaviin. Mielenkiintoisen asetelman kauteen luo myös europelien paine, joihin Everton pääsee ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Seuralla ei liikaa kokemusta europelien tuomasta otteluruuhkasta ole, joten on mielenkiintoista nähdä, sotkeeko kasvaneen pelimäärän tuoma rasitus ja lyhyempi valmistautumisaika otteluihin pakkaa kuinka merkittävästi. Lyhyellä tähtäimellä riskeinä ovatkin juuri kasvaneen ottelumäärän tuomat uudet haasteet, merkittävä määrä uusia pelaajia, sekä huomion varastanut siirtokesä. On mahdollista, että kyseiset tekijät vaikuttavat joukkueen tekemisiin, jolloin tästä kaudesta voi tulla yllättävänkin tahmea. Suunta on kuitenkin oikea, ja vihdoin Everton-faneilla on ihan aitoa syytä toivoon.

Toinen loistavasti kesän hankinnoissaan onnistunut joukkue on West Ham. Viime kesän virheistä on otettu opiksi ja jokainen kesän hankinta tuntuukin täysosumalta. Joukkue täydensi faneilleen harmaita hiuksia tuottanutta alakertaa Manchester Cityn ylijäämävarastosta, kun maalille saapui Joe Hart ja oikean pakin tontille kokenut taistelija Pablo Zabaleta. Ylijäämä-termi on tässä yhteydessä väärin käytetty, sillä kumpikin pelaaja on selkeä vahvistus West Hamin runkoon. Lisäksi hyökkäykseen hankittiin tehonsa jo Valioliigassa todistanut Javier ’’Chicharito’’ Hernandez, ja parhaimmillaan maaginen Marko Arnautovic. Ongelmapelaajan maineessa oleva Arnautovic saattaa toisen kuumakallen, Slaven Bilicin, alaisuudessa ajautua todellisiin ongelmiin tai pelata aivan nappikauden.

Joukkue aloittaa kolmannen kautensa kroatialaismanagerin alaisuudessa ja Bilicin ensimmäisellä kaudella pelattu huippukausi pitää odotukset edelleen korkealla. Tulosten on kuitenkin parannuttava, jotta kuluva kausi ei jää miehen viimeiseksi. Legendaarisen Upton Parkin hylännyt Hammers hätyyttelee Evertonia keskikastin paremman puolen sijoituksista, mutta sekin vaatii Itä-Lontoon seuralta nappikautta. Joukkueen fanit mitä todennäköisimmin odottavat urotekoja joukkueeltaan, vaikka West Ham kävikin tämän vuosikymmenen puolella hakemassa vauhtia jopa divisioonaa alempaa. Kympin sakkiin sijoittuminen pitäisi olla tyydyttävä tulos tässä vaiheessa prosessia kaikille, vaikka fanit ja omistajat saattavatkin odottaa jotain aivan muuta. Mikäli pää kuitenkin pidetään kylmänä, on West Hamilla valoisa tulevaisuus. Hyvän rungon ja uuden stadionin myötä sillä on potentiaalia nousta jopa haastamaan liigan kärkijoukkueita. Aika näyttää tapahtuuko se Bilicin alaisuudessa vai ei.

Yhdessä Everton ja West Ham muodostavat kaksikon, joka tulee kiusaamaan liigan kärkeä, ja kaiken mennessä nappiin jopa sekoittamaan kuuden kärkijoukkueen harmoniaa. Molemmat seurat ovat menneet viime vuosina lujaa eteenpäin, mutta nyt sekä omistajien että fanien tulisi lisätä muutama jääpala hattuihinsa. Pitkäjänteisellä työllä kummallakin on mahdollisuus todenteolla nousta haastamaan Valioliigan kuuden kärkeä.

Teksti: Juuso Sallinen

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 1 – Katse kohti kärkeä appeared first on Byyri.