Suurin myrsky aiheen ympärillä on jo laantunut samalla kun stadionien lehterit ovat jälleen täyttyneet kannattajista koronapandemiaa edeltäneeseen tapaan. Suurseurojen irtiotto jätti kuitenkin jälkeensä jännitteitä, jotka kytevät edelleen eurooppalaisen huippujalkapallon taustalla. Hiljattain ne nosti jälleen julkisuudessa esiin eurooppalaisten seurajoukkueiden yhdistyksen (ECA) nykyinen puheenjohtaja, Paris Saint-Germainin seurajohtaja Nasser Al-Khelaifi.

Hän kertoi huhtikuun alussa käyneensä aiheesta tiukkoja keskusteluja Real Madridin puheenjohtaja Florentino Perezin kanssa seurojen välisen Mestarien liiga -ottelun yhteydessä. Samaisessa The Athleticin haastattelussa Al-Khelaifi linjasi selkeäsanaisesti, ettei Superliigalla ole tulevaisuudessa jalansijaa.

Laaja joukko eurooppalaisia jalkapallon ystäviä aina kannattajista valtiojohtajiin asettui Superliigan vastustuksena puolustamaan lajin läpinäkyvää kilpailullisuutta sekä sen ympärille muodostunutta kannattajakulttuuria. Painokkaasti uutta kilpailua vastaan puhunut PSG:n johtaja Al-Khelaifi ei monien silmissä ole kaikkein uskottavin keulakuva ajamaan näitä arvoja. Siitä huolimatta hänen lausuntonsa antavat aihetta tarkastella sitä, kuinka vuoden takainen ilmoitus Euroopan Superliigan perustamisesta nosti jalkapallon näkyvästi osaksi eurooppalaisten päätöksentekijöiden käymiä keskusteluja.

Jalkapallo otti paikkansa maanosan poliitikassa

Tiedot suurseurojen aikomuksista perustaa uusi kilpailu vuotivat julkisuuteen loppuvuodesta 2020. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa sekä sen alaiset maanosien jalkapalloliitot esittivät lähes välittömästi yhteisen, hanketta vastustaneen julkilausuman. Jo tuolloin osa merkittävistä eurooppalaisista päätöksentekijöistä, kuten Euroopan komission varapuheenjohtaja Margaritis Schinas, asettui julkisesti sen taakse.

Suurseurojen virallinen ilmoitus Euroopan Superliigan perustamisesta seurasi huhtikuussa. Se sai kannattajat ympäri Eurooppaa raivon partaalle ja nosti myös poliitikkojen vastustuksen täysin eri mittaluokkaan. Superliigaa vastustavaan rintamaan liittyi koko joukko eurooppalaisia huippupoliitikkoja aina Boris Johnsonista Emmanuel Macroniin.

Samassa yhteydessä yhä useammat Euroopan Unionin päätöksentekijät esittivät Superliigaa vastustavia näkemyksiä. Konkreettisia tekoja aiheen tiimoilta seurasi jo pian, kun Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan tilaama selvitys unionin urheilupolitiikasta ja sen tulevaisuudesta julkaistiin kesäkuussa 2021.

Euroopan Superliigan nostattaman kohun vaikutus heijastui selkeästi selvityksen sisältöön. Siinä esitettiin esimerkiksi huolta ruohonjuuritason urheilun tilasta voittoa tavoittelevien toimijoiden asettuessa yhä tiiviimmin osaksi maanosan urheilua. Selvityksessä myös peräänkuulutettiin EU-jäsenmailta yhä kokonaisvaltaisempaa urheilua koskevaa politiikkaa.

Samat teemat olivat jälleen esillä, kun EU-parlamentti äänesti marraskuussa 2021 kannastaan Euroopan Superliigaan. Äänestyksen taustalla oli Puolan entisen maajoukkuepelaajan, nykyisen mepin Tomasz Frankowskin laatima mietintö, jossa Superliigan tapaisten irtiottojen todettiin vaarantavan eurooppalaisen urheilun solidaarisuuden ja avoimuuden periaatteita. Parlamentin kanta oli selkeä ja reilu enemmistö sen jäsenistä äänesti mietinnössä esitettyjen näkemysten puolesta.

Euroopan Superliigan asiaa ajavat toimihenkilöt lähettivät ennen äänestystä EU-lainsäätäjille kirjeen, jossa he totesivat uuden kilpailun kunnioittavan jäsenmaiden nykyisiä sarjajärjestelmiä. Samassa yhteydessä he kritisoivat Uefaa. Superliigan edustajien mukaan Uefan monopoliasema eurooppalaista jalkapalloa koskevassa päätöksenteossa on ristiriidassa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa. Superliigan ja Uefan välinen kiista jatkuu kulisseissa ja se on parhaillaan EU-tuomioistuimen käsissä.

Noin viikko parlamentin äänestyksen jälkeen myös Eurooppa-neuvosto hyväksyi urheilun eurooppalaista mallia koskevan päätöslauselman. Huolimatta jalkapallon ja urheilun taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä Euroopassa, päätöslauselma oli yksi ensimmäisistä niitä koko maanosan tasolla koskeneista merkittävistä linjanvedoista. Vaikka EU:n urheilua koskeva päätösvalta on pääasiassa epäsuoraa, on selvää, että sen toimielinten viimeisen vuoden aikana tekemät näkyvät kannanotot vaikuttavat siihen, millaisen merkityksen urheilu saa lähitulevaisuuden politiikassa.

Kannattajien ja pelaajien asema uudistusten keskellä

Päätöksentekijöiden kasvaneessa kiinnostuksessa jalkapalloa ja urheilua kohtaan on mitä suurimmassa määrin kyse myös koronapandemian vaikutuksista. EU:n eri toimielinten näkemykset viimeisen vuoden aikana ovat säännönmukaisesti korostaneet urheilun sosiaalista ja yhteiskunnallista merkitystä. Pandemian myötä tyhjentyneet katsomot sekä harrastamisen hankaloituminen paljastivat niiden tärkeyden.

Tähän liittyen Frankowskin laatimaan mietintöön sisältyy jäsenmaille suunnattu kehotus huomioida kannattajien asema sekä ottaa heidät tiiviimmin osaksi urheilua koskevaa päätöksentekoa. Osaltaan huutoon on käytännön tasolla ehtinyt vastata vuonna 2008 perustettu Football Supporters Europe -kannattajayhdistys, joka on ottanut aktiivisesti osaa jalkapallon ympärillä EU:ssa käytyyn keskusteluun. Esimerkiksi ennen parlamentin marraskuista äänestystä yhdistys lähetti mepeille suunnatun avoimen kirjeen, jossa se peräsi politiikkojen vastuuta eurooppalaisen jalkapallon ja kannattajakulttuurin suojelemisessa.

Euroopan komissio rekisteröi helmikuussa 2022 saman kannattajayhdistyksen tekemän EU-kansalaisaloitteen. Win It On the Pitch -nimellä kulkevan aloitteen tavoite on saada EU:n toimielimet laatimaan jalkapalloa ja urheilua pidemmällä aikavälillä määrittelevä toimintasuunnitelma. Aloitteen laatijat toivovat, että nykyinen eurooppalainen toimintamalli, jonka ytimessä ovat pelillinen menestys sekä mahdollisuus nousuun ja laskuun sarjatasojen välillä, voitaisiin turvata sen avulla. Samalla sillä halutaan ehkäistä rajattuja kilpailullisia ja taloudellisia etuja ajavien tahojen puuttumista nykyiseen toimintamalliin.

Kansalaisaloitteen järjestäjät ovat hiljattain aloittaneet allekirjoitusten keräämisen. Jotta aloite etenisi EU:n toimielinten käsittelyyn, sen täytyy vuoden sisällä saada tuekseen miljoona allekirjoitusta vähintään 7 eri jäsenmaassa. Lisäksi allekirjoitusten määrän pitää kussakin jäsenmaassa täyttää sille erikseen asetettu vähimmäismäärä.

Samaan aikaan on hyvä muistaa myös se, että monilla Superliigaa vastustavilla tahoilla, kuten Uefalla, on myös omat intressinsä, joita se ajaa. Euroopan Superliiga -kohun käydessä kuumimmillaan viime keväänä Uefa ilmoitti Mestarien liigan uudistuksesta, joka astuu voimaan kaudella 2024–2025. Uudistuksen mukana nykyinen lohkovaihe poistuu ja osallistuvien joukkueiden määrä kasvaa 36:een. Uudistuksen myötä sekä ottelumäärät että rahavirrat kasvavat.

Vaikka uudistus jäi Euroopan Superliigaa koskeneen uutisoinnin varjoon, asettivat monet pelaajat ja valmentajat sen tuoreeltaan kyseenalaiseksi. Esimerkiksi Manchester Cityn keskikenttäpelaaja Ilkay Gündoğan kysyi Uefan ilmoituksen jälkeen, ajatellaanko pelaajia ja kasvavia ottelumääriä lainkaan uudistuksen yhteydessä. Samassa hän kutsui Mestarien liigan uudistusta kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huonoksi.

Läheisessä yhteydessä Uefaan toimivan ECA:n puheenjohtaja Al-Khelaifi kertoi The Athleticin haastattelussa myös näkemyksistään nykyisen Mestarien liigan kehittämisestä. Hän toivoi esimerkiksi sitä, että finaalia vietäisiin entistä enemmän Super Bowlin tapaisen spektaakkelin suuntaan. Samaan aikaan uutisoitiin siitä, että ECA:n jäsenet pääsivät kokouksessaan yhteisymmärrykseen uudistuvaan Mestarien liigaan etenemistä koskevasta mallista. Laajenevaan kilpailuun voisi päästä myös seuran historiallisen menestyksen johdosta, vaikka sen sijoitus kotimaan sarjassa oikeuttaisi nykyisellään vain paikkaan Eurooppa-liigassa.

Vuoden takainen ilmoitus Euroopan Superliigan perustamisesta asetti lajin ympärille muodostuneen ja pitkään eläneen kulttuurin kyseenalaiseksi. Samalla se nosti pintaan monia eurooppalaista huippujalkapalloa ja urheilua laajemminkin koskevia kysymyksiä, joihin on jo alettu puuttua maanosan korkeimpien päätöksentekijöiden taholla. Konkreettiset päätökset tapahtuvat luonnollisesti hitaammin, mutta selvää on se, että isot pyörät pyörivät parhaillaan eurooppalaisen jalkapallon taustalla. Harva osaa kuitenkaan vielä tässä kohtaa sanoa, mikä on niiden lopullinen suunta.

Lähteet:

https://theathletic.com/3225527/2022/04/04/the-super-bowl-should-not-feel-bigger-than-the-champions-league-psgs-nasser-al-khelaifi-on-how-he-wants-to-grow-the-game/

https://www.uefa.com/insideuefa/stakeholders/news/0265-11651e097850-5abe7cea20ba-1000–european-commission-vice-president-says-football-should-not-be-/

https://www.politico.eu/article/european-leaders-scramble-as-football-stands-on-the-brink/

https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2021/652251/IPOL_STU(2021)652251_EN.pdf EU sports policy: Assessment and possible ways forward

https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/A-9-2021-0318_EN.pdf Frankowski-raportti

https://www.politico.eu/article/super-league-uefa-european-parliament-football/

https://www.politico.eu/article/eu-protect-sport-model-football-super-league/

https://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2021/11/30/sport-council-resolution-stresses-key-features-of-values-based-sport-model/

https://www.eureporter.co/politics/european-commission/2022/02/04/european-citizens-initiative-commission-decides-to-register-an-initiative-on-football-and-sport-in-europe/

https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/ip_22_683 Win It On The Pitch -kansalaisaloite

https://theathletic.com/news/champions-league-format-uefa-super-league/5bzbExB2zNen/

https://www.reuters.com/article/uk-soccer-champions-format-idUKKBN2C92QS

https://www.irishtimes.com/sport/soccer/champions-league/champions-league-places-based-on-historical-performance-move-step-closer-1.4839407

The post Vuosi Superliiga-kohusta – missä mennään nyt? appeared first on Byyri.

Byyri kertoi noin vuosi sitten Football Leaks- sivustosta, joka jo tuolloin oli paljastanut lukuisia törkeitä korruptiotapauksia kansainvälisen jalkapallon huipulta. Paljastusten kokoluokka on vuoden 2018 aikana vain kasvanut, ja vuoden aikana useat suurseurat ovat tahriutuneet entistä pahemmin.

Pitkin syksyä julkaistut paljastukset eivät välttämättä ole ainakaan kyynikoilta kysyttäessä olleet järin kohahduttavia, mutta harvoin – jos koskaan – suhmuroinneista on saatu vastaavalla tavalla mustaa valkoisella. Niille, joilta koko sotku on syystä tai toisesta mennyt ohi silmien ja korvien, pyrin nyt antamaan jonkinlaisen kokonaiskuvan siitä, mistä on kyse.

Yhteiset pelisäännöt eivät koske kaikkia

Vaikka  Financial Fair Play -sääntöjä ovat kiertäneet esimerkiksi AS Monaco, Pietarin Zenit, ja Moskovan Dynamo sekä Spartak, on valtaosa syytöksistä liittynyt kahteen ökyseuraan, Manchester Cityyn ja PSG:hen, jotka ovat hinanneet itsensä eurojalkapallon zeniittiin pitkälti Persianlahden valtioista tulvineilla rahavirroilla.

Moni on esittänyt kysymyksiä erityisesti liittyen siihen, miten jälkimmäisen seuran parin viime vuoden aikana läpi viedyt jättisiirrot on rahoitettu. FFP edellyttää, että seuroilta tulisi löytyä siirtojen kattamiseen orgaanisia resursseja esimerkiksi palkintorahojen, sponsorisopimusten tai tv-sopimusten muodossa, mutta PSG:n tulot ovat jääneet niiden osalta ilmeisen vajavaisiksi menoihin verrattuna.

Tätä varten Qatar on pumpannut seuraan kokonaisuudessaan peräti 1.8 miljardia euroa, jota ei ole onnistuttu täysin sovittamaan Uefan FFP-sääntöjen puitteisiin. Sen sijaan, että pariisilaiset olisi esimerkiksi suljettu eurokilpailuista, hautasivat Uefan entinen puheenjohtaja Michel Platini ja Fifan nykyinen presidentti Gianni Infantino kuitenkin rahoitukselliset epäselvyydet.

Paljastusten mukaan Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy olisi myös todennut vuonna 2010 qatarilaisten edustajalle ohjeistavansa Platinia äänestämään Qatarin MM-kilpailujen puolesta, mikäli nämä ostaisivat pariisilaisseuran. PSG:n saama kritiikki ei ole liittynyt pelkästään taloussotkuihin, vaan dokumentit paljastavat seuran myös esimerkiksi harjoittaneen pelaajatarkkailussaan ja -hankinnoissaan etnistä profilointia.

Manchester City kovimpien väitteiden kohteena

Manchester Cityn osalta syytökset ovat kenties ranskalaisiakin vakavampia. Viimeisen seitsemän vuoden aikana Abu Dhabista seuraan on injektoitu peräti 2,7 miljardia euroa. Jo vuonna 2014 seura oli tutkinnan alaisena rahaepäselvyyksiin liittyen, mutta Manchester Cityn seurapresidentin Khaldoon Al Mubarakin kanssa liikesuhteessa ollut aiemmin mainittu Sarkozy päätti ottaa yhteyttä Infantinoon, joka sovitteli asian.

Sen sijaan, että City olisi suljettu Mestarien liigasta, onnistui Infantino neuvottelemaan Uefan tutkintakomitean kanssa englantilaisseuralle 60 miljoonan euron sanktion, joka myöhemmin laskettiin 20 miljoonaan euroon. Jonkinlaista kontrastia tuo se, että sopimuksen jälkeen City on käyttänyt pelaajahankintoihin 700 miljoonaa euroa. Erään Uefan tutkintakomitean jäsenen menehdyttyä, kommentoi Cityn pääsihteeri Simon Cliff asiaa sisäisessä sähköpostissa seuraavasti: ”Yksi on kaatunut, kuusi jäljellä”.

FFP-säädöksiä kiertääkseen Manchester City potkaisi myös käyntiin myös niin kutsutun ”Operaatio Pitkäjousen” – englantilaisten ranskalaisista kyseisellä aseella Agincourt’n taistelussa saavuttaman voiton mukaan – joka perustui imago-oikeuksien ulkoistamiseen. City myi pelaajien oikeudet erinäisille Britannian Neitsytsaarille majaansa pitäneille yrityksille, jotka eivät kuitenkaan hyötyneet sopimuksista itse mitenkään, vaan maksoivat vain pelaajien palkkioita. Tätä kautta Abu Dhabista lähtöisin olleita resursseja kyettiin kierrättämään takaisin seuraan.

FFP:tä kiertääkseen City on myös jälkikäteen yhteistyössä Abu Dhabin rahoittajien kanssa muutellut sponsorisopimuksia, jotta talousluvut saataisiin hyväksyttävälle tasolle. Vuonna 2013, jolloin FFP tuli voimaan, harkittiin muun muassa sponsorikompensaatioita FA Cupin voittamisesta huolimatta siitä, että City ei ollut onnistunut kyseistä pokaalia nostamaan. Kymmenen päivää myöhemmin sponsoripalkkioita nostettiin ilman näkyvää syytä huomattavasti ennen kautta sovittuja summia korkeammalle. Talousvastaava Jorge Chumillasin kysyttyä Simon Pearcelta voitaisiinko sponsorisopimusten päivämääriä muuttaa jälkikäteen, vastasi tämä: ”Totta kai, voimme tehdä mitä haluamme”.

Tapaus Euroopan Superliiga

Football Leaks ja Spiegel ovat myös paljastaneet Euroopan suurimpien seurojen ajaneen kansainvälistä superliigaa, jossa ei yhdysvaltalaisen sarjamallin mukaan olisi nousuja ja putoamisia, vaan paikat jaettaisiin tietyille, ennalta sovituille seuroille. Projektin puuhamiehenä on ollut erityisesti Bayern München -aktiivi ja entinen huippupelaaja Karl-Heinz Rummenigge.

Kaavailuissa sarjaan kuuluisi yksitoista perustajajäsentä: Real Madrid, FC Barcelona, Manchester United, Juventus, Chelsea, Arsenal, Paris Saint-Germain, Manchester City, Liverpool, AC Milan ja Bayern München. Näistä viimeinen oli jo selvittänyt, olisiko sen ylipäätään laillista irtautua Bundesliigasta ja voisiko se lisäksi estää pelaajiaan pelaamasta maaotteluissa, mikäli Superliiga saataisiin pystyyn.

Superliigan syntymisen estääkseen Uefa on joutunut tekemään suurimmille seuroille myönnytyksiä: suuremman osuuden eurokilpailujen liikevaihdosta on suunniteltu ohjautuvan jatkossa näille, mikä luonnollisesti lisäisi jo ennestään kasvussa ollutta tasoeroa mammuttien ja isojen liigojen pienempien seurojen välillä. Samoin hiljattain voimaan astuneen, neljälle suurimmalle liigalle neljä vakiopaikkaa Mestarien liigasta takaavan muutoksen on epäilty olleen osaksi seurausta mahdollisen superliigan Uefalle luomasta paineesta.

Vaikka osa seuroista, Bayern etunenässä, on kiistänyt, että superliigan luominen olisi ehtinyt edetä ajatustasoa pidemmälle, ei tämä liene järin uskottava väite. Vielä lokakuun lopulla Real Madrid vastaanotti sähköpostin, joka käsitteli 16:ta potentiaalista perustajajäsentä. Mukana oli myös sitova sopimuspohja, jonka noudattaminen johtaisi Uefasta ja kansallisista sarjoista eroamiseen. Superliigaa varten luotaisiin espanjalainen yritys, jonka suurimmat osakkeenomistajat olisivat espanjan jättiseurojen lisäksi Manchester United ja Bayern München.

The post Football Leaks – korruptiota jalkapallomaailman huipulla appeared first on Byyri.