Celtic ja Rangers, Liverpool ja Manchester United, AS Roma ja Lazio, Barcelona ja Real Madrid. Elämää suurempia ottelupareja vai yhä viihteellistyvän huippufutiksen päämääriä tehokkaasti ajavia vastakkainasetteluja? Tietokirjailija, FT Mika Rissasen kirjoittama teos Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo ei anna kysymykseen yksiselitteisiä vastauksia, vaan osoittaa syitä sille, miksi jalkapallolla on aina historiasta nykypäivään saakka ollut kykyä ulottaa vaikutuksensa joko-tai-kysymysten tuolle puolen. 

Derbyjen matkassa halki Euroopan 

Kuten yllä mainituista ottelupareista voi päätellä, Rissanen ei ole valinnut tarkastelukohteitaan kaikkein puritaanisimman derby-käsityksen valossa, vaan tilaa saavat myös eri maiden kontekstissa merkittävät kansallisen tason hegemoniakamppailut. Kirja syventyy yhteentoista ikoniseen ottelupariin eri puolilta Eurooppaa ja avaa niiden kautta jalkapallon mukanaan kantamia historiallisia, yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja jossain tapauksissa myös uskonnollisia merkityksiä. 

Kirja lähtee liikkeelle hieman tunnustellen ja tarttuu Old Firmiin, Liverpoolin ja Manchester Unitedin väliseen North-West Derbyyn sekä El Clásicoon, joiden historiallis-yhteiskunnalliset taustat lienevät varsin tuttuja myös monille vähemmän fanaattisille jalkapallon seuraajille. Kriittisessä lukijassa kirjan alku herättää välittömästi kysymyksiä, siitä ovatko kirjailija ja kustantaja halunneet pelata turhankin varman päälle. Miksi juuri derbyt ovat kiinnostava näkökulma, vaikka toinen puoli totuutta on se, että jalkapallo ja kannattajuus elävät ja hengittävät myös vuoden kaikkina muina päivinä? 

Varmistelevan alun jälkeen kirja saa kuitenkin vauhtia ja yllätyksellisyyttä. Rissanen ottaa käsittelyyn niin Ajaxin ja Feyenoordin ilmentämän kiiltokuvapoikien ja satamatyöläisten välisen kilvoittelun, Pohjois-Saksan Politisches Derbyn, kuin myös porvarillista kahvilafutista edustavan Austrian ja Wienin esikaupunkeja edustavan Rapidin paikallisväännön. 

Näiden välissä Rissasen katse viipyy hetken ikuisen kaupungin yhtä ikuisessa kamppailussa AS Roman ja Lazion välillä, ennen siirtymistään Balkanin kautta maanosien rajalle Istanbuliin. Etenkin kirjan loppuosan otteluparit yhdistettynä alueiden levottomaan lähimenneisyyteen onnistuvat vakuuttamaan lukijan siitä, etteivät pelin ja katsomoiden yhteiskunnalliset ulottuvuudet ole vielä 2000-luvullakaan lyhistyneet salonkikelpoisen viihdetuotteen jalkoihin läheskään kaikkialla Euroopassa. 

Lopulta teos nappaa nimiinsä varmaotteisen voiton sen toisella puoliskolla. Kirjan soljuessa eteenpäin pääsevät kiinnostavalla tavalla esiin niin jalkapallon historia, lajin menneisyydessä eri puolilla maanosaa vallinneet valtakeskittymät kuin myös lajikulttuurin merkitys osana kaupungistuvaa Eurooppaa. Sisällöllisestä runsaudestaan huolimatta Rissasen teksti on alusta loppuun saakka sujuvaa ja kirjan edetessä myös derby-näkökulman merkitys terävöityy. Lopulta se muodostuu erinomaiseksi rajaukseksi, kun tavoitteena on kunnianhimoinen yritys ymmärtää ja selittää jalkapalloa pelikentillä sekä niiden ulkopuolella. 

Kirjan yhtenäisyyden takana on Rissasen vankka ammattitaito tietokirjailijana. Se huokuu ennen kaikkea tavassa, jolla hän liikkuu haparoimatta eri maiden poliittis-yhteiskunnallisissa maisemissa pitäen kuitenkin katseen tiukasti pallossa. Teos on erinomaisesti kirjoitettu, mikä luo tukevan pohjan sen ehdottomiin ansioihin lukeutuvalle monipuolisuudelle. Kiinnostavien, hyvin erilaisten otteluparien valinnan ohella tämä heijastuu myös siihen, ettei Rissanen pelkää käsitellä positiivisen yhteisöllisyyden rinnalla myöskään jalkapallokatsomoiden tunnettuja lieveilmiöitä.

Huliganismin ja väkivallan tapaisten vaikeiden teemojen kohdalla kirjoittaja pitää lujasti kiinni analyyttisestä otteestaan ja jättää tulkinnoillaan tilaa myös lukijan omille ajatuksille. Puhtaimmillaan tämä ilmenee esimerkiksi siinä, kuinka Rissanen punnitsee suurten otteluparien ja kaupallistumisen suhdetta tai pohtii St. Paulin ja Hansa Rostockin kantamien poliittisten leimojen totuudenmukaisuutta. 

Tärkeä yleisteos suomenkieliseen futiskirjallisuuteen 

Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo on erittäin toimiva perusteos omalla aihealueellaan. Samalla se vyöryttää lukijan eteen hiotussa muodossa valtavan määrän anekdootteja sekä ymmärrystä siitä, miksi jalkapallo on aikojen saatossa noussut ei ainoastaan urheilullisesti, vaan myös yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti elintärkeään asemaan eri puolilla Eurooppaa. 

Tältä osin se onkin erinomainen lisä suomenkielisen jalkapalloa käsittelevän tietokirjallisuuden kentälle. Lisää painoarvoa teokselle antaa myös sen käyttämä monipuolinen lähdeaineisto, jonka johdattamana lukija voi halutessaan uppoutua akateemisen jalkapallotutkimuksen syövereihin.

Monista kiinnostavista yksityiskohdista huolimatta teoksen on vaikea nähdä tarjoavan maata mullistavaa sisältöä jalkapallokirjallisuutta jo entuudestaan tunteville lukijoille. Kolikon kääntöpuolena se toimii kuitenkin erinomaisena johdatuksena ja yleiskatsauksena jalkapalloon osana eurooppalaista yhteiskuntaa, mikä on nykyajassa erittäin ajankohtainen ja tarpeellinen näkökulma.

Muiden muassa Qatarin MM-kisat ja Valioliigan taloudellinen ylivoima ovat ilmiöitä, jotka pakottavat jalkapallon seuraajia kohtaamaan sen tosiasian, että taloudellinen ja poliittinen valta ovat kietoutuneet tiiviisti ja läpinäkyvästi osaksi rakasta lajia. 

Lisääntynyt keskustelu jalkapallon yhteiskunnallisesta osasta on jo tässä kohtaa monipuolistanut suuren yleisön ymmärrystä lajista, mitä varmasti pidettiin silmällä, kun Rissasen kirja julkaistiin viime vuonna. Hän ruotii tekstissään asiantuntevasti ilmiön pohjavireitä, ja kirjan voikin toivoa päätyvän mahdollisimman monen tulevaisuuden jalkapallokirjoittajan käsiin. Moninaisine teemoineen kirja on omiaan ruokkimaan innostusta jalkapallon yhä syvempään tutkimiseen, myös lajin suurten keskusten ja seurajoukkueiden ulkopuolelta.

Tämänkaltainen kiinnostus sekä sen nostattama kysyntä ovatkin loppukädessä avaimia siihen, että kirjakaupoissa tarjolla oleva jalkapallokirjallisuus on tulevaisuudessa yhä kirjavampaa ja esimerkiksi aihevalinnoiltaan rohkeampaa.

The post Kirja-arvostelu: Kadut, kentät ja katsomot vie derby-matkalle halki Euroopan appeared first on Byyri.

Entisen Hollannin huippuhyökkäjän Marco van Bastenin nimen mukaan nimettyä palkintoa on jaettu jo 26 vuoden ajan. Palkinnon ovat saaneet aikoinaan muun muuassa Nwankwo Kanu, Christian Chivu, Maxwell, Rafael Van Der Vaart sekä Steven Pienaar. Näiden viiden pelaajan urat olivat hyvin erilaisia, mutta jokaisen ura oli hyvinkin menestyksekäs. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut kaikille palkinnon saaneille.

2010 – Toby Alderweireld

Alderweireldista tuli kolmas belgialaispuolustaja, joka saavutti kyseisen palkinnon. Kahden edeltäjänsä ja joukkuekaverinsa Thomas Vermaelenin ja Jan Vertonghenin tavoin Alderweireld siirtyi Ajaxin akatemiaan nuorena poikana belgialaisseura Germinal Beerschotista. Alderweireld teki Ajax-debyyttinsä tammikuussa, mutta vasta seuraavalla kaudella hän pääsi pelaamaan vakituisesti Ajaxin avauskokoonpanossa Vermaelenin lähdettyä Arsenaliin. Alderweireld pelasi Ajaxissa yhteensä viisi kautta ja voitti kolme Eredivisie-titteliä.

2013 Alderweireld siirtyi Atletico Madridin riveihin noin seitsemällä miljoonalla eurolla. Hän ei kuitenkaan pelannut paljoakaan Diego Godinin ja Mirandan ollessa Diego Simeonen vakituinen topparipari. Alderweireld pelasi La Ligassa vain 12 ottelua ja pelasi vakituisesti vain cup-otteluissa. Hän voitti Atleticossa ollessaan La Ligan ja pääsi pelaamaan Mestarien liigan finaalissa, jossa naapuri Real Madrid kuitenkin voitti.

Alderweireld kaipasi vakituista peliaikaa, joten hänet lähetettiin lainalle Valioliigan Southamptoniin. Hän sai paikan avauskokoonpanosta Ronald Koemanin ryhmästä. Hän pelasi niin Jose Fonten kuin Maya Yoshidan kanssa Southamptonin puolustuksessa. Joukkueen alkukausi oli todella loistava ja vielä joulukuussakin Saintsit olivat kärkikolmikossa ja Alderweireld oli yksi kauden suurista menestyjistä. 

Belgialaistopparin perässä oli moni seura ja heinäkuussa 2015 Tottenham hankki Alderweireldin 11 miljoonalla eurolla. Alderweireld muodosti entisen Ajax ja maajoukkuetoverinsa Vertonghenin kanssa loistavan puolustuskaksikon. Varsinkin Alderweireldin ensimmäinen kausi Pohjois-Lontoossa oli suuri menestys.

Hänet valittiin Valioliigan tähtikentälliseen kauden päätteeksi ja Spurs pääsi top 3:een. Vaikka Ajaxista saapunut Davinson Sanchez on tuonut kilpailua Spurs-puolustukseen on Alderweireld edelleen Tottenhamin ykköspuolustajia. Hän oli myös suuressa roolissa Belgian maajoukkueessa, joka voitti pronssia 2018 MM-kisoissa

2011 – Christian Eriksen

Eriksen saapui Ajaxiin 16-vuotiaana ja hän oli jo nuorella iällä todellinen pallotaituri. 2009-10 oli hänen ensimmäinen kausi Ajaxissa ja tanskalainen sai paikan Tanskan maajoukkueesta 2010 MM-kisoihin. Eriksen oli seuraavien kolmen kauden aikana Ajaxin tähtipelaaja ja hän voitti Alderweireldin ohella kolme Eredivisie-mestaruutta.

Eriksenin pallolliset osaamiset eivät jääneet huomaamatta monilta huippuseuroiilta ja kesällä 2013 Tottenham hankki Eriksenin noin 14 miljonaalla eurolla. Ensimmäisen Spurs-kauden aikana Eriksen pelasi monesti vasemassa laidassa sillä Tim Sherwood valitsi Gylfi Sigurdssonin, Paulinhon tai Nacer Chadlin pelaamaan kymppipaikalla. Kauden päätteeksi Eriksen kuitenkin valittiin Tottenhamin vuoden pelaajaksi.

Mauricio Pochettinon tultua sisään Eriksenin peliaika kasvoi ja hän pääsi pelaamaan enemmän kymppipaikalla kuin vasemmassa laidassa. 2015-18 välisenä aikana tanskalainen oli Valioliigan parhaita kymppipaikan pelaajia. Todella hyvät laukaukset ja syötöt omaava keskikenttäpelaaja, jolla myös riitti kykyä hallita palloa. 2017 hänet valittiin jälleen Tottenhamin vuoden pelaajaksi ja 2017-18 päätteeksi hän pääsi Valioliigan tähtikentälliseen. Kaudella 2019-20 Eriksen peliaika väheni ja hän halusi lähteä pois Spursista ja aiheutti pientä kitkaa joukkueen sisällä.

Tammikuussa 2020 Eriksen siirtyi Inter Milaniin vain 20 miljoonalla eurolla. Hänen aikansa Italiassa ei ole vielä ollut kovinkaan lupaava. Antonio Conte ei ole ainakaan vielä saanut parasta irti tanskalaisesta.

2012 – Ricardo van Rhijn

Ajaxin akatemiassa jo kymmenen vuotta ollut van Rhijn teki Ajax-debyyttinsä kaudella 2011-12 vasta 20 vuoden ikäisenä. Van Rhijn pelasi akatemiassa enimmäkseen topparina, mutta Ajaxin ykkösjoukkueeseen tultaessa hän siirtyi oikeaksi pakiksi. Hän nousi nopeasti Ajaxin ykkösvalinnaksi oikean pakin paikalle Gregory van der Wielin ollessa loukkaantuneena. Van der Wiel lähti kesällä 2012 PSG:hen ja jätti oikean pakin tontin van Rhijnille.

21-vuotias oikea puolustaja pelasi seuraavat kolme kautta Ajaxin vakiokokoonpanossa ja esitti monia hyviä esityksiä varsinkin 2013-15 välisenä aikana. Kausi 2015-16 oli kuitenkin van Rhijnilta surkea. Hän pelasi vain 12 peliä sillä valmentaja Frank de Boer nosti toisen lupaavan oikean pakin, Kenny Teten Ajaxin akatemiasta van Rhijnin eteen.

Kesällä 2016 oli odotettavissa, että van Rhijn jättäisi Ajaxin, mutta kukaan viidestä suuresta liigasta ei kaivannut 25-vuotiasta oikeata puolustajaa. Heinäkuun lopulla Club Brugge osti van Rhijnin vajaalla kahdella miljoonalla eurolla. Hänen aikansa ei kuitenkaan ollut suuri menestys ja van Rhijn pelasi 18 ottelussa, ja joutui olemaan loppukauden sivussa nilkkavamman takia

Kaudeksi 2017-18 van Rhijn lähetettiin takaisin Hollantiin lainalle AZ Alkmaarin riveihin. Peliaika oli kortilla ja hän joutui monesti pelaamaan reservijoukkueessa. Seuraavana kesänä Brugge myi van Rhijnin AZ:aan vakituisesti. Toinen kausi AZ:ssa oli edellistä surkeampi ja hän teki jopa kolme omaa maalia kauden aikana, ja ei pelannut kuin 14 kertaa.

Kesällä 2019 van Rhijn siirtyi Heerenveeniin ilmaisella siirrolla. Heerenveenissä peliaikaa on irronnut, mutta edelleenkin van Rhijnin esitykset eivät ole samalla tasolla kuin Ajax-vuosinaan.

2013 – Viktor Fischer

Eriksenin tavoin Tanskasta teini-iässä Ajaxiin siirtynyt Fischer teki debyyttinsä kaudella 2012-13. Kausi oli hänelle suuri menestys, sillä hän teki kymmenen maalia ja viisi maalisyöttöä, mikä oli todella hieno saavutus debyyttikaudella. Seuraavan kauden aikana tehot uupuivat ja vasemmassa laidassa pelaava tanskalainen loukkasi reitensä 2014 helmikuussa AZ Alkmaaria vastaan ja oli sivussa yli vuoden. Takaisin tultuaan Fischer pelasi vielä yhden hyvän kauden Ajaxissa, kunnes oli aika lähteä.

Kesällä 2016 Fischer siirtyi Valioliigan nousijaseura Middlesbroughiin. Peliaika jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi ja lopulta vain 13 kertaa pelannut tanskalainen päätti jättää kauden päätteeksi pudonneen Middlesbroughin.

Seuraava osoite oli Bundesliigan keskikastissa pelaava Mainz. Saksassa hän pääsi pelaamaan vielä harvemmin sillä pelejä kertyi vain kymmenen. Fischerin ura oli ottanut todella huonon suunnan. Middlesbroughin ja Mainzin aikana hän pelasi vain 23 kertaa osumatta kertaakaan.

Tammikuussa 2018 Fischer päätti palata kotiin ja siirtyi FC Kööpenhaminan riveihin. Ura on lähtenyt takaisin nousuun Tanskassa, mutta nähtäväksi jää, tuleeko Fischer pelaamaan Ajaxin tasoisessa seurassa enää koskaan?

2014 – Davy Klaassen

Klaassen oli todellinen lupaus hollantilaiselle futikselle. Kahden ensimmäisen kauden aikana hän ei kuitenkaan päässyt juuri pelaamaan Ajaxin ykkösmiehistössä, mutta 2013-14 kausi oli häneltä loistava. Kymmenen maalia ja kolme maalisyöttöä, ja nousu nopeasti myös Hollannin maajoukkueeseen. 2014 Klaassen valittiin niin Ajaxin kuin Hollannin suurimmaksi lupaukseksi. Seuraavien kolmen kauden aikana Klaassen esitti loistoesityksiä Ajaxin keskikentällä. Kaudella 2015-16, sekä 2016-17 Klaassen ylsi yli kymmeneen maaliin.

Kesällä 2017 Everton pulitti 27 miljoonaa euroa saadakseen 24-vuotiaan keskikenttämiehen riveihinsä. Kausi oli kuitenkin Evertonilta sekä Klaassenilta heikko. Klaassen pelasi vain seitsemän peliä Valioliigassa ja leimattiin nopeasti yhdeksi kauden suurimmista flopeista.

Everton teki ison virheen ja joutui maksamaan siitä. Nimittäin Klaassen lähti seuraavana kesänä Werder Bremeniin vain 13 miljoonalla eurolla eli noin puolet siitä hinnasta, jonka Everton maksoi Ajaxille. Meno Bundesliigassa on ollut parempaa kuin Valioliigassa ja päättyneellä kaudella Niklas Moisanderin seurakaveri iski seitsemän maalia ja antoi kuusi maaliin johtanutta syöttöä Bundesliigassa, kun Werder Bremen vältti niukasti putoamisen.

2015 – Anwar El Ghazi

El Ghazi teki debyyttinsä kaudella 2014-15 ja oli todella kovassa iskussa. Ensimmäisellä kaudella syntyi yhdeksän maalia ja kahdeksan maalisyöttöä. Pallovarma ja nopea oikea laituri teki vaikutuksen Ajax-kannattajiin. El Ghazi oli Ajaxin vihollisseuran Feyenoordin kirjoilla nuorena poikana. Kahden loistavan kauden päätteeksi moni seura oli El Ghazin perässä.

Talvella 2017 El Ghazi siirtyi ranskalaisseura Lilleen seitsemällä miljoonalla eurolla, mutta hollantilaisen esitykset eivät olleet samalla tasolla kuin Ajaxissa. Seuraava kausi oli parempi, mutta edelleen El Ghazilta odotettiin paljon enemmän.

Kauden 2018-19 El Ghazi vietti Championshipissä Aston Villan riveissä ja oli mukana nostamassa Villaa takaisin Valioliigaan. Kausi oli häneltä paljon parempi kuin kumpikaan kausi Lillessä, joten Villa päätti käyttää osto-option ja hankki El Ghazin vakituisella siirolla. Kausi Valioliigassa on ollut hyvin epätasainen, El Ghazi on väläytellyt siellä täällä, mutta ei ole oikein vakuuttanut.

2016 – Riechedly Bazoer

16-vuotiaana PSV:stä Ajaxin akatemiaan siirtynyt Bazoer oli todellinen huippulupaus, ja hänen perässään olivat myös Arsenal ja Manchester City. Bazoer nousi Ajaxin avauskokoonpanoon keväällä 2015. Pallolliset taidot vakuuttivat ja kausi oli Bazoerilta lupaava. Kaudella 2015-16 nuori keskikenttäpelaaja muodosti hyvän kaksikon serbialaispelaaja Nemanja Gudeljin kanssa Ajaxin keskikentän pohjalla. Bazoer oli näihin aikoihin vasta 20-vuotias ja hänen siirtoaan isompaan seuraan odoteltiin.

Tammikuussa 2017 Bazoer siirtyi Wolfsburgiin 12 miljoonalla eurolla. Hänen otteensa kevään aikana olivat kuitenkin heikkoja. Seuraavalla kaudella Bazoerin esitykset heikkenivät vieläkin enemmän. Puolentoista vuoden aikana Bazoer pelasi 25 ottelua ja sai niissä yhden maalisyötön.

Elokuussa 2018 Bazoer lähetettiin lainalle Portoon hakemaan peliaikaa, mutta loukkantumiset vaikeuttivat Bazoerin aikaa Portugalissa. Peliaikaa ykkösjoukkueessa ei irronnut ja reserveissäkin peliaikaa tuli vain kahdessa ottelussa.

Bazoer lähetettiin takaisin Wolfsburgiin ja hän vietti loppukauden lainalla Utrechtissa. Kevät Utrechtissa meni kohtalaisen hyvin ja Bazoer pelasi paljon hyökkäävämmässä roolissa kuin Ajaxissa tai Wolfsburgissa. 2019 kesällä hänet myytiin Vitessen riveihin ja hänen kautensa on ollut kohtalaisen hyvä. Bazoer on vasta 24-vuotias, mutta hän ei mahdollisesti tule koskaan saavuttamaan futiksen eliittiä.

Hollantilainen huippuskoutti Piet de Visser harmitteli Bazoerin hukattua potentiaalia ja uskoi miehen pelanneen väkisin väärällä pelipaikalla. Puolustajana Bazoerista olisi voinut de Visserin mukaan tulla Euroopan eliittiä.

2017 – Kasper Dolberg

Kolmas tanskalainen, joka on kyennyt Van Basten -palkinnon voittamaan. Dolberg tuli Ajaxiin tanskalaisseura Silkeborgista 18-vuotiaana ja teki debyyttinsä kaudella 2016-17. Kuten monen edeltävän pelaajan, niin myös Dolbergin ensimmäinen kausi oli todella hyvä.

Tanskalainen teki 16 maalia ja kuusi maalisyöttöä ja oli Ajaxin ykkösvalinta piikkipaikalle. Seuraava kausi oli Dolbergilta vaikea. Vain kuusi maalia ja jalkavamma piti hänet sivussa monista otteluista. Klaas Jan Huntelaarin paluu vaikeutti Dolbergin tilannetta ja kaudella 2018-19 hän joutui vuorottelemaan kärkipaikkaa Huntelaarin sekä Dusan Tadicin kanssa.

Kesällä 2019 Ajax päätti myydä tanskalaisen ranskalaisseura Niceen 20 miljoonalla eurolla. Dolbergin ympärillä oli alkukaudella kohua, kun hänen kallis rannekellonsa varastettiin. Roistona oli hänen seurakaverinsa Lamine Diaby-Fadiga, joka sai potkut seurasta viikkoa myöhemmin. Dolbergin kausi Etelä-Ranskassa on ollut kohtalaisen hyvä, sillä maaleja on tullut, mutta monet varmasti odottivat nuoren tanskalaisen yltävän korkeammalle.

2018 – Matthijs de Ligt

De Ligt tuli Ajaxin akatemiasta ryminällä. Hän teki debyyttinsä Willem II:ta vastaan Hollannin cupissa ja osui debyytissään ja tämä teki hänestä Ajaxin toiseksi nuorimman maalintekijän. Kevät 2017 oli de Ligtiltä todella lupaava ja hänestä tuli nuorin ikinä Mestarien- tai Eurooppa-liigan finaalissa pelannut pelaaja. Seuraavalla kaudella De Ligt vakiinnutti paikkansa Ajaxin avauskokoonpanossa Davinson Sanchezin lähdettyä Tottenhamiin. Maaliskuussa 2018 hänestä tuli Ajaxin historian nuorin kapteeni vain vajaan 19-vuoden iässä. Kausi 2018-19 oli Ajaxilta kerrassaan loistava ja de Ligtistä tuli seuran vakituinen kapteeni ja johdatti Ajaxin Eredivisie-mestaruuteen viiden vuoden tauon jälkeen. Mestarien liigassa de Ligt teki tärkeän maalin Juventusta vastaan, joka vei Ajaxin semifinaaleihin.

Kauden päätteksi hänet valittiin Hollanin parhaan pelaajan palkinnolla ja hänet valittiin UEFA:n vuoden tähtikentälliseen.

Kesällä 2019 De Ligtin perässä olivat monet Euroopan jättiseurat, mutta hän päätti siirtyä Juventukseen 85 miljoonalla eurolla. Hänen kautensa Juventuksessa on jättänyt paljon toivomisen varaan, mutta vasta 20-vuotiaalla on varmasti valoisa tulevaisuus edessään.

de Ligtin urapolkua käsiteltiin tarkemmin Byyrin artikkelissa vuonna 2018.

2019 – Noussair Mazraoui

Viime vuonna Van Basten -palkinnon voittanut Mazraoui on de Ligtiä kaksi vuotta vanhempi. Marokkoa maajoukkuetasolla edustava oikea pakki tuli Ajaxin akatemiasta kauden 2017-18 lopulla ja esiintyi lupaavaasti. Erik ten Hag vakiinnutti Mazraouin paikan avauskokoonpanossa kaudella 2018-19 ja marokkolainen kiitti. Todella hyökkäyspainoitteinen pelaaja, jolta löytyy hyvät syöttely -ja pallonhallintakyvyt. Kausi 2019-20 on Mazraouin osalta mennyt ja surkeasti kentällä ollessaan hän ei ole päässyt lähellekkään samaa tasoa kuin edelliskaudella, mutta toisaalta Mazraoui on kärsinyt myös paljon loukkaantumisista.

Tuorein van Basten -palkinnon voittanut on Yhdysvaltojen maajoukkuemies Sergiño Dest. Nimi mieleen!

The post Ajaxin parhaalle lupaukselle jaettavan van Basten-palkinnon saaneet – missä 2010-luvun voittajat ovat nyt? appeared first on Byyri.

Marraskuussa pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja vierailemaan Sittardissa. Sittardin ykkösseura Fortuna Sittard pelaa tällä hetkellä Hollannin pääsarjaa, Eredivisietä. Syy vierailulle oli alun pitäen rakas Fortuna-etuliite seuran nimessä, ja kun tälle kaudelle seuraan siirtyi vielä kaksi suomalaista, oli hyviä syitä entisistä enemmän.

Välimatkasta ei myöskään Fortuna Sittardin ja ADO Den Haagin välinen mittelö jäänyt kiinni, sillä Sittardiin on vain vajaa 100 kilometriä Düsseldorfista.

Fortuna Sittard

Vuonna 1968 geeleniläinen Fortuna 54 Geleen ja sittardilainen Sittardia yhdistyivät, minkä seurauksena syntyi seura nimeltä Fortuna Sittard. Kaudeksi 2018/19 Fortunezen nousi takaisin liigaan 16 vuoden tauon jälkeen, mutta sen suurimmat saavutukset löytyvät Alankomaiden cupin puolelta.

Sittard voitti KNVB Cupin vuosina 1957 & 1964 ja lisäksi se oli vuonna 1984 cupin finaalissa, jonka se hävisi kuitenkin Feyenoordille. Tämä kyseinen finaalipaikka oikeutti pelaamaan Euroopan Cup-voittajien cupia, ja siellä Fortuna Sittard eteni kahdeksan parhaan joukkoon ja tippui vasta Evertonille.

Seurasta on ponnistanut muutamia nimekkäitä pelaajia eteenpäin. Itse tunnistin ainakin Mark van Bommelin ja Huub Stevensin nimet, jotka molemmat aloittivat uransa Sittardissa. Itse tunnistan yleensä ne, jotka ovat vaikuttaneet Saksan puolella.

Yksi näkyvin pelaaja itse pelissä oli Borussia Dortmundista lainalla oleva Felix Passlack. Passlack pelasi muuten viime kaudella Teemu Pukin kanssa Norwichissa, mutta ei pelannut siellä kuin yhden pelin. Passlack on vielä nuori kaveri, 21-vuotias, joten tämä voi olla ponnahduslauta uralle.

Fortuna Sittard Stadion

Stadion avattiin vuonna 1999, kun Fortuna Sittard ja Schalke 04 kohtasivat 1–1-tasapeliin päättyneen harjoitusottelun merkeissä. Stadionilla on neljä katsomonosaa ja sinne mahtuu 12 500 katsojaa. Ultrat ja vieraskatsomot on sijoitettu vastapäisiin päätyihin.

Stadionilla maksettiin juotavat ja syötävät sitä varten tarkoitetulla maksukortilla, ja voidaan varmaan todeta, että noiden aika olisi jo ohi. Suosittelen lämpimästi muun muassa Leverkusenissa käytössä olevaa lähimaksutoimintoa.

Näissä ruokahommissa opin taas kovasti uutta. Luulin, että kroket ja frikandel oli yksi ja sama asia, mutta niin ei ollut. Frikandel oli makkaran näköinen, mutta jauhelihan tapainen hodari. Kroket taasen  löllömpi lihajaloste sämpylän välissä. Sen verran alkaa olemaan näitä Alankomaiden vierailuja alla, että alan pikkuhiljaa jo tykkäämään annista. Toisaalta itse maku peittyy, kun tarpeeksi sen tarpeeksi maustaa majoneesilla ja muulla.

Suomalainen Fortuna

Rasmus Karjalainen ja Patrik Raitanen siirtyivät tosiaan täksi kaudeksi Fortuna Sittardiin, jossa ei tietojeni mukaan ole aikaisemmin pelannut suomalaisia.

Karjalainen siirtyi kesken Veikkausliiga-kauden KuPSista Sittardiin, mutta miehellä oli kuitenkin sen verran pelejä kuopiolaisten riveissä, että hän sai ensimmäisen Suomen mestaruuden. Karjalainen kertoi, että mitali on matkalla kohti Alankomaita. Onnea mestaruudesta!

Eredivisietä on nyt pelattu 15 kierrosta ja Karjalainen on saanut vastuuta 11 pelissä eli suhteellisen usein hän on kentälle päässyt. Maalitilin Rasse avasi viime viikonlopun kierroksella iskemällä 1–0-voittomaalin Groningenin verkkoon.

Kauden kynnyksellä 18-vuotias Patrik Raitanen siirtyi Liverpoolin akatemiasta pelaamaan Fortunaan. Tähän mennessä Patrik on pelannut kahdessa Eredivisien ottelussa ja muutamia pelejä reserveissä. Hiljattain hänet valittiin taas Suomen U19 EM-karsintapeleihin.

Tässä ottelussa suomalaiset eivät pääseet kentälle, mutta pääsin jututtamaan Patrikia ennen ottelun alkua.

Haastattelussa Patrik Raitanen

Miten olet asettunut Sittardiin?

– Hyvin olen asettunut. Asun seuran klubitalolla muiden nuorten edustuksen pelaajien kanssa. Joukkueessa on tosi hyvä henki ja alusta asti ollut kotoisa olo kopissa ja kentällä. Englantia puhutaan joka paikassa, joten se helpotti sopeutumista.

Minkä verran Liverpoolin päävalmentaja Jürgen Klopp oli tekemisissä akatemian kanssa?

– Jürgen kävi usein katsomassa U18- ja U23-kotipelejä, ja häntä näkyi akatemialla aina välillä. Uskon, että hän on todella kiinnostunut, että millaisia nuoria pelaajia hänen seurassaan on.

Mikä on suurin ero Liverpoolin akatemian ja Fortuna Sittardin harjoitusten välillä?

– Täällä kovempi intensiteetti ja tempo. Miesten jalkapallossa kaikki tapahtuu nopeammin ja ei ole aikaa reagoida asioihin vaan pitää olla peliä edellä pärjätäkseen. Valmentajat vaativat, myös enemmän. Fyysisesti ja henkisesti tämä on vaativampi ympäristö. Liverpool oli nuorelle pelaajalle loistava paikka kehittyä ja oppia ammattilaisena olemista ja että joka päivä pitää taistella pelipaikasta. Täällä olen päässyt toteuttamaan oppimiani asioita.

Koska saa yleensä tietää onko kokoonpanossa?

– Valmistavien treenien jälkeen.

Miten läheisiä pelaajat ovat Sittardin Fanien kanssa? Miten pidetään yhteyttä?

– Meillä on pelien jälkeen fanitapaamisia stadionilla ja fanit ovat aina mukavia ja positiivisia ja tsemppaavat. Fanit käyvät myös usein katsomassa treenejä.

Millainen ultrakannattajien porukka Sittardilla on?

– Ultraporukka on loistava. Se matkustaa aina vieraspeleihin ja pitää meteliä tuloksesta huolimatta koko pelin. Heille on hieno pelata.

Alueella asuu muita suomalaisia (Jere Uronen, Urho Nissilä, Joel Pohjanpalo, Lukas Hradecky…), tuleeko pidettyä yhteyttä?

– Olen sen verran nuorempi ja minun maajoukkuekavereita ei pelaa lähellä, joten en ole tapaillut. Karjalaisen kanssa olemme joukkuekavereita, ja hänen kanssaan vietän aikaa kopissa ja sen ympärillä.

The post Tien päällä: Suomalaisväriä Sittardissa – Patrik Raitanen: ”Liverpool oli nuorelle pelaajalle loistava paikka kehittyä” appeared first on Byyri.

Bundesliiga: Schalke-Borussia Dortmund 26. lokakuuta klo 16.30

Aloitetaan tulevan viikonlopun perkaaminen ottelulla, jota Saksan futiksen ystävät eivät halua missata. Ruhrin derby on aina täynnä tulta ja tunnetta, eikä mikään viittaa siihen, että näitä elementtejä vaille jäätäisiin tälläkään kertaa.

Erityisen kiinnostavan kohtaamisesta tekee Bundesliigan tasaisuus, joka on tällä hetkellä poikkeuksellista jopa globaalissa mittakaavassa. Sarjan kaikki yhdeksän parasta joukkuetta mahtuvat kolmen pisteen sisään, joten yksittäisten pelien merkitys on juuri nyt massiivinen, kun aletaan selvittelemään mihin suuntaan kausi alkaa kallistumaan kohti sydäntalvea mentäessä. Kaksi peliä ilman voittoa pelannut Schalke kuuluu BVB:n lisäksi tuohon samaan ryppääseen.

Monilla on varmasti vielä tuoreessa muistissa joukkueiden keskinäinen kohtaaminen huhtikuulta, missä päädyttiin maalikarkeloiden jälkeen Schalken 2–4-vierasvoittoon. Maaleja on lupa odottaa nytkin, sillä Schalke on edellisen kerran jäänyt kotonaan maaleitta kaksi kuukautta sitten ja Dortmund puolestaan Bundesliigassa vieraskentällä huhtikuussa. Molemmissa tapauksissa nollaajana toimi Bayern München.

Borussia Dortmund tosin jäi maaleitta keskiviikon vierasottelussa Mestarien liigassa Internazionalen vieraana. Tuo ottelu olikin jälleen yksi konkreettinen osoitus siitä, kuinka vähissä Lucien Favren vaihtoehdot ovat, kun tällä kertaa kuumeen takia poissa ollut Marco Reus ei ole kentällä. Reusin toipuminen onkin BVB-fanien ykköshuolenaihe.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Bundesliiga: Bayer Leverkusen-Werder Bremen 26. lokakuuta klo 19.30

Nostettakoon huipputasaisesta Bundesliigasta myös toinen lauantai-illan makupala. Suomalaiskohtaamisessa Lukas Hradeckyn Leverkusen kun saa vastaansa Niklas Moisanderin Bremenin.

Kotijoukkueena toimiva Bayer Leverkusen kuuluu tuohon edellä mainittuun yhdeksän joukkueen kärkinippuun, mutta Bremen on pahasti jäämässä tästä kyydistä pois. Heillä on välimatkaa jo viisi pistettä juurikin yhdeksäntenä majailevaa Leverkuseniin, joten tämä kohtaaminen on tietyllä tapaa Werder Bremenille vedenjakaja koko kauden kannalta. Ilmoittautuuko se mukaan ylemmän puoliskon kemuihin vai jääkö se kamppailemaan alemmalle puolelle?

Molemmat joukkueet tulevat otteluun alavireisenä. Leverkusenin edellinen kolmen pisteen iltama on syyskuun loppupuolelta Augsburgin vieraana ja Bremen on juhlinut edellisen kerran voittoa yli kuukausi takaperin.

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

Eredivisie: Ajax-Feyenoord 27. lokakuuta klo 17.45

Hollannin pääsarjan Eredivisien viikonlopun kierros päättyy puukenkämaan isoimpaan otteluun, De Klassiekeriin. Ajax lähtee tämän kertaiseen Amsterdamin ja Rotterdamin keskinäiseen välien selvittelyyn ison luokan suosikkina. Amsterdamilaiset johtavat Eredivisietä ja ovat menettäneet ainoastaan kahdessa pelissä pisteitä koko kauden aikana, tappiosarakkeen osoittaessa yhä nollaa.

Feyenoordin alkukausi on sen sijaan ollut kuoppainen. Syksyn ilonaiheet ovat olleet lähinnä murskavoitto Twentestä sekä riehaisa 2–0 Porton kellistys Eurooppa-liigan puolella. Muuten ollut vaikeaa. Mainittu Twente-voitto syyskuun viimeiseltä viikonlopulta on Feyenoordin viimeisin Eredivisiessä ja tämän jälkeen Fortuna Sittard toi rotterdamilaiset heti maanpinnalle painamalla neljä maalia.

Feyenoordille tehdäänkin tällä hetkellä aivan liikaa ja liian helppoja maaleja. Se ei ole hyvä lähtökohta, kun vastaan tulee joukkue, joka on osunut maalipuiden väliin tämän syksyn aikana 3.1 kertaa peliä kohden.

Media: VeikkausTV

Valioliiga: Norwich-Manchester United 27. lokakuuta klo 18.30

Siitä on nyt reilu kuukausi aikaa, kun Norwich shokeerasi kaatamalla Manchester Cityn kotonaan Carrow Roadilla. Tuon jälkeen kanarialintu on lentänyt alhaalla. City-iloittelua seurasi kolme tappiota, joista kotiyleisön edessä kärsittyä 1–5-konttausta Aston Villalle voi kuvailla jopa nöyryyttäväksi. Viime viikonloppuna Norwich palasi takaisin pistekantaan pelaamalla maalittoman tasapelin Bournemouthin vieraana.

Norwichin notkahdus ei ole millään tavalla poikkeuksellista. On hyvin tavallista, että sarjanousija on aloittanut Valioliigassa enemmän kuin hyvin, mutta vaikeudet ovat tulleet vastaan parin ensimmäisen kuukauden jälkeen. Nyt Norwichille ja Teemu Pukille avautuukin symbolisesti oiva mahdollisuus palata takaisin ensimmäisten pelipäivien iskuun toisen manchesterilaisjoukkueen kustannuksella.

Unitedinkaan tuloskunto ei ole paras mahdollinen. Edellinen kolmen pisteen Valioliigailta on syyskuun puolivälistä Leicester-ottelusta. Tällä viikolla saatiin kuitenkin merkkejä paremmasta, kun Manchester Unitedista tuli ensimmäinen Liverpoolille pistemenetyksen aiheuttanut joukkue. Voitto mureni tasapeliksi tuossa pelissä viisi minuuttia ennen loppua Adam Lallanan maalin myötä. Pool-tasapeliä seurasi voitto, kun torstaina United kaatoi Eurooppa-liigassa FK Partizanin Anthony Martialin rangaistuspotkusta iskemällä maalilla.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Ligue 1: PSG-Marseille 27. lokakuuta klo 22.00

Sunnuntain myöhäisiltaan on vielä tarjolla ranskalaisen jalkapallon jättiläisten kohtaaminen. PSG on jälleen karkaamassa muilta Ligue 1:ssa. Viiden pisteen kaula toisena majailevaan Nantesiin kymmenen pelatun pelin jälkeen on omiaan antamaan ennusmerkkejä jälleen yhdestä mestaruusjuhlasta ensi keväänä Pariisissa.

Marseille löytyy samasta taulukosta sijalta neljä. Joukkue aloitti kauden erinomaisesti, mutta kolme perättäistä tasapeliä ja tappio syyskuun lopun sekä lokakuun alun otteluruuhkassa tiputtivat Marseillea alaspäin. Voittavaa jalkapalloa nähtiin jälleen viime sunnuntaina, kun Starsbourg taipui Boubacar Kamaran ja Kevin Strootmanin maaleilla Stade Vélodromella.

PSG:n dominointi Ranskassa on heijastunut myös näihin klassikkokamppailuihin. Marseillen edellinen voitto pariisilaisista on niinkin kaukaa kuin marraskuulta 2011. Edellinen Marseillen vierasvoitto Parc des Princesilta on puolestaan keväältä 2010.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

The post Euroviikonloppu – Lauantaina katsotaan Ruhrin derbyä ja sunnuntaina Pukkipartya appeared first on Byyri.

Englannin ykkösliiga: Sunderland – Oxford United 3. elokuuta 17.00

Monelle suomalaiselle juurikin brittifutiksen käynnistyminen tarkoittaa kansainvälisen jalkapallokauden alkua. Valioliiga käynnistyy viikon kuluttua, mutta alemmat sarjat potkaistaan käyntiin tulevana viikonloppuna.

Sunderland AFC on erittäin mielenkiintoinen joukkue tulevalla kaudella. Englannin koilisosan suurseura tippui Valioliigasta kauden 2016-17 päätteeksi. Seuraavasta kaudesta Championshipissa muodostui katastrofaalinen ja Black Cats valui samaa kyytiä maan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle.

Sunderlandin suuruudesta ja merkityksestä paikalliselle yhteisölle kertoo erittäin paljon sen yleisömäärät Ykkösliigassa. Joukkueen yleisökeskiarvo oli huimat 32 157 katsojaa. Tällä lukemalla olisi päässyt Valioliigassakin kymmenen parhaan katsojakeskiarvon joukkoon. Kovasti kaivattu nousu kakkostasolle kariutui lopulta nousukarsintafinaalin tappioon lisäajalla Wembleyllä Charltonille.

Alkavalla kaudella Sunderland AFC hakee jälleen nousua ja onkin ennakkoon yksi Ykkösliigan kuumimmista nousijasuosikeista yhdessä Portsmouthin sekä Ipswichin kanssa. Sunderlandille on äärimmäisen tärkeää saada kausi hyvin käyntiin ja tuoda tuloksilla työrauha Stadium of Lightille. Vierailija Oxfordia voidaan odottaa tulevalla kaudella sarjan tukevaan keskikastiin.

Saksan Super Cup: Borussia Dortmund – Bayern München 3. elokuuta 21.30

Tuleva viikonloppu pitää sisällään lukuisia cup-voittajien sekä liigamestareiden kohtaamisia. Näin myös Saksassa, kun Borussia Dortmund ja Bayern München iskevät yhteen Borussia Dortmundin isännöimässä ottelussa.

Borussia Dortmund on edellisen kerran pelannut Super Cupissa kaksi vuotta sitten. Saksan Super Cup on puolestaan pelattu edellisen kerran ilman Bayern Münchenin läsnäoloa vuonna 2011. Kolme edellistä Super Cupia on taas päättynyt müncheniläisten pokaalin nosteluun.

Kertoimien valossa Bayern lähtee lievänä ennakkosuosikkina otteluun vieraskentästä huolimatta. Molemmat joukkueet ovat pelanneet tuloksellisesti vahvan harjoituskauden. Dortmund on voittanut kaikki kauteen valmistavat ottelunsa. Bayern Münchenilla on puolestaan mm. Real Madridin päänahka kesän harjoitusotteluista.

Tiivistahtinen Audi Cup voi painaa viikolta vielä vieraiden jaloissa.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Eredivisie: Feyenoord – Sparta Rotterdam 4. elokuuta 15.30

Monen muun sarjan tavoin myös Hollannin pääsarja Eredivisie alkaa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Avauskierros tarjoaa heti kärkeen derbyn.

Rotterdamissa voimasuhteet menivät uusiksi, kun katsojamäärissä kaupungin kolmosjoukkue Excelsior tippui viime kauden päätteeksi pykälää alemmaksi ja enemmän osakseen kannatusta saava Sparta nousi Eredivisieen.

Sparta pääseekin heti testaamaan suuren ja mahtavan Feyenoordin iskukyvyn De Kuipilla. Jos joskus niin nyt Spartalla on mahdollisuus horjuttaa isoveljeään. Spartan oma harjoituskausi on mennyt erinomaisesti. Kolmessa viimeisessä harjoitusottelussa kaatui niin Willem II, NAC Breda kuin myös Den Bosch 3-0.

Feyenoordin harjoituskausi on ollut tulosten valossa kipuilua ja kesällä Giovanni van Brockhorstin korvanneella Jaap Stamilla riittänyt työnsarkaa oman pelifilosofian istuttamisessa.

Feyenoordin ja Sparta Rotterdamin kohtaamista pidetään ainoana oikeana Rotterdamin derbynä. Sparta ei ole vielä kertaakaan voittanut De Kuipilla tällä vuosituhannella.

FA Community Shield: Liverpool – Manchester City 4. elokuuta 17.00

Englannin viime kauden tuplamestari Manchester City kohtaa Valioliigan kakkosen Liverpoolin sunnuntaina Wembleyllä pelattavassa perinteisessä Community Shieldissä. Mestarin ja Cup-voittajan kohtaaminen kauden alla on järjestyksessään jo 97. sumujen saarilla.

Nykyajalle tyypillisesti suuret englantilaisseurat ovat pelanneet harjoituspelejään ties missä päin maailmaa. Manchester Citylle ottelu on ensimmäinen ylipäätään Englannin mantereella tällä kaudella. Liverpool puolestaan ehti kohdata vieraissa Bradfordin sekä Tranmeren ennen matkaansa Yhdysvaltoihin. Paljon harjoituspelejä pelannut Jürgen Kloppin miehistö kohtasi tämän reissun jälkeen vielä Napolin Skotlannissa ja Lyonin Sveitsissä.

Kesän aikana pelaajaliikenne Liverpoolista on tähän mennessä ollut lähinnä poispäin. Nimekkäimmät lähtijät ovat olleet Daniel Sturridge, Alberto Moreno ja Danny Ings, joista viimeisin tarttui Southamptonin haaviin 18 miljoonalla punnalla.

Cityn leirissä ovi on käynyt tiuhaan molempiin suuntiin. Lähtijöistä nostettakoon Anderlechtiin siirtynyt pitkään seurassa palvellut Vincent Kompany, naapurikaupunki Liverpoolin siniselle puolelle matkannut Fabian Delph ja sarjanousija Aston Villan keskikentälle isoon rooliin kaavailtu Douglas Luiz.

Kesän isoin investointi on ollut hurjalla lähes 63 miljoonan punnan siirtosummalla Atletico Madridista saapunut Rodri. Yli viisi miljoonaa vaihtoi omistajaa myös Rodrin maamiehestä Angleninosta, joka saapui PSV Eindhovenista. Molemmat ovat pelanneet kaikissa harjoituspeleissä, joten isompi City-yleisö nähnee miehet nyt ensi kertaa tositoimissa.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Skotlannin Valioliiga: Aberdeen – Hearts 4. elokuuta 17.00

Rovaniemen Palloseuran Eurooppa-liigan karsinnoissa tiputtanut Aberdeen isännöi Skotlannin Valioliigan avauskierroksella Heartsia. Mielenkiintoisen ottelusta tekee kurimus, johon perinteikäs edinburghilaisvierailija on jo ajautunut ennen kuin peliäkään on ehditty pelata.

Heartsin viime kauden jälkimmäinen puolisko meni täydellisen penkin alle. Viimeisestä 14 ottelusta joukkue voitti vain kaksi ja tippui alaspäin sarjataulukossa hyvän startin jälkeen. Seurajohdon tuki ei horjunut manageri Craig Leveinia kohtaan, vaikka Levein sai osakseen ajoittain kovaakin kritiikkiä kannattajien suunnalta. Leveinin oikeastaan pelasti hienosti sujunut Cup-kilpailu, jonka loppuotteluun asti Hearts eteni. Finaalissa tulikin sitten tappio Celticille.

Harjoituskaudella Heartsin otteet ovat heitelleet, mutta kauden alla tapahtui sitten täydellinen sukellus. Edinburghilaiset lähtivät viime viikonloppuna lauluun Skotlannin liigacpista, kun se hävisi vieraissa East Fifelle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Erityisen nolon tappiosta tekee se, että East Fife on kaksi sarjatasoa alemmalla pelaava joukkue. East Fife ei lukeudu edes Skotlannin Ykkösliigan parhaimmistoon vaan on käytännössä kaikkea muuta. Kyseessä on yksi kyseisen sarjan heikoimmista joukkueista, jonka yleisökeskiarvo on alle 700 ja joka voitti viime kaudella yhden pelin koko kevätkaudella.

Heartsin ja Craig Leveinin on yksinkertaisesti pakko saada tuloksia ensimmäisistä peleistä, että Tynecastle Parkilla nyt vallitseva maailmanlopun tunnelma saadaan ravistettua pois.

The post Euroviikonloppu – Katsaus tulevan viikonlopun helmiin kansainvälisillä kentillä appeared first on Byyri.

Loistava debyyttikausi

Käpylän Pallosta HJK:hon ja sieltä RoPS:n kautta FC Den Boschiin. Heinäkuussa 22 vuotta täyttävän Leo Väisäsen urakehitys on ollut lupaavaa seurattavaa. Siirtoikkunan viimeisenä päivänä Hollantiin siirtynyttä Väisästä uusi maa, kulttuuri ja seura eivät ole hätkähdyttäneet. Päinvastoin, Väisäsen debyyttikausi on ollut toistaiseksi melkoinen napakymppi, kun ottaa huomioon, ettei nuoren topparin oletettu murtautuvan näin nopeasti avauskokoonpanoon.

– Saavuin tänne vasta syyskuun puolessa välissä ja ekoissa peleissä tuli penkki tutuksi. Sain siinä sitten mahdollisuuden avauksessa ja aika hyvin olen sen paikan pystynyt pitämään, Väisänen kertoo.

Alkukaudesta penkillä istunut ja pienempiä minuutteja pelannut Väisänen on todellakin haastanut avauskokoonpanoon toppariksi kesällä hankitun Stefan Velkovin tosissaan ja tällä hetkellä suomalaiselle onkin kertynyt enemmän startteja liigapeleissä; osittain tosin bulgarialaisen loukkaantumisten vuoksi.

– Pelit on sujuneet hyvin, vaikka vuosi 2019 onkin ollut meiltä tulosten valossa heikko. Ollaan kuitenkin petrattu viime peleissä ja nyt voi paremmin mielin lähteä kohti play-offeja.

RoPS:n riveissä Väisänen kerkesi pelata Veikkausliigaa vakuuttavin ottein viime vuonna, joten pelituntuman puutetta ei kerennyt tulla, mikä auttoi tositoimiin hyppäämistä.

Hollantilainen jalkapallolehti Voetbal International kehui Leo Väisästä fyysisesti vahvaksi toppariksi ja nimesi tämän yhdeksi sarjan harvoista onnistuneista ulkomaalaispelaajista tällä kaudella, mikä kertoo omaa kieltään hyvästä debyyttikaudesta.

Leo Väisänen kaudella 2018–19

Millainen sarja Eerste divisie on muuten ollut?

– En tiennyt Eerstestä juuri mitään ennen kuin tulin tänne. Kuulin että tällä kaudella moni iso jengi hakee vauhtia täältä ja kohdalle on tullut tosi paljon hyvätasoisia pelejä. Mutta jotenkin tosi outo liiga. Pelit menee ihan ristiin ja häntäpään jengit voi yllättää kärkitaistossa olevia, Väisänen kummastelee.

Millaisia tavoitteita ja lähitulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

– Mulla on vielä kaksi vuotta sopimusta jäljellä ja tämän hetken suurin tavoite on nousta Eredivisieen. Toivottavasti Den Boschin kanssa.

Lohikäärmeitä ja yhteydenpitoa Saulin kanssa

Leo Väisäsen isoveli, Sauli Väisänen, pelaa tällä hetkellä futista Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla FC Crotonen riveissä, jossa Huuhkajatoppari on lainalla Serie A -seura SPALista.

A-maajoukkueen mukana Väisäset olivat ensimmäisen kerran samanaikaisesti Suomen aloitettaessa EM-karsintaurakkansa Italiaa vastaan maaliskuussa ja vaikka vielä veljekset eivät samaan aikaan kentälle olleetkaan, niin ei se tulevaisuudessa olisi ollenkaan mahdoton vaihtoehto.

– Toivottavasti meidät nähdään kentälle samaan aikaan mahdollisimman pian. Molemmille se on ollut sellainen pieni unelma ja olisihan se nyt aika nättiä, pikkuveli myhäilee.

Leo seuraa isoveljensä uraa tarkasti ja yhteyksissä miehet ovat melkein päivittäin.

– Saulin kanssa olen oikeastaan joka päivä yhteyksissä joko WhatsAppin kautta tai sitten pelataan pleikkaria yhdessä. Palautetta annetaan toisen suorituksista ja ollaan myös iloisia, jos toinen onnistuu. Totta kai haluan olla parempi kuin veljeni, mutta ei mitään kovin suurta kilpailua meidän välillä ole, Leo vannoo.

Yhteydenpito läheisten kanssa on tärkeää ulkomaille lähtevälle pelaajalle, ja mikäs sen parempaa kuin kolme vuotta vanhempi veli, joka voi kertoa ja jakaa omia kokemuksiaan.

Kuva – Huuhkajat

’s-Hertogenboschin kaupungista tulevan FC Den Boschin lempinimi on suomalaiseen värimaailmaan sopiva Sinivalkoiset lohikäärmeet. Lohikäärmeitä on riittänyt Väisäsellä myös futiksen ulkopuolella.

– Tää ei ole mikään hirveän iso paikka (150 000 asukasta), mutta kaikki tarvittava löytyy, treenimatka on lyhyt ja keskusta kiva. Vapaa-aika täällä on mennyt jengiläisten kanssa puuhaillessa ja sen lisäksi Game of Thronesia olen katsonut kovalla tahdilla, Väisänen kertoo.

Lopuksi Väisänen antaa rohkaisevan neuvon nuorille suomalaispelaajille.

– Eersten taso yllätti todella positiivisesti. Moni tuntuu lähtevän muihin Pohjoismaihin, mutta tämä on kyllä aivan loistava siirtovaihtoehto nuorelle pelaajalle, Väisänen päättää.

Game of Thronesin viimeinen kausi huipentuu maanantaina, ja myös Den Boschin kausi on katkolla ensi keskiviikkona. Nousukarsintojen ensimmäisen kierroksen joukkue onnistui välttämään, mutta vielä pitäisi selvittää toinen ja kolmas kierros, jotta kausi voisi päättyä siihen kirkkaimpaan kruunuun: paikkaan Hollannin pääsarjassa.

Eersten kimurantti nousukarsinta

Eerste divisien nousukarsinnat eivät ole aivan yhtä yksinkertaiset kuin monessa muussa maassa. Sarjan tällä kaudella voittanut FC Twente nousee suoraan Eredivisieen, jonka lisäksi peräti kahdeksan joukkuetta taistelee kahdesta muusta jaossa olevasta paikasta.

Kausi on jaettu neljään jaksoon, ja jokaisen jakson voittaja varmistaa paikkansa nousukarsinnoissa sarjasijoituksesta riippumatta. Loput neljä joukkuetta katsotaan sitten sijoitusten perusteella.

FC Den Bosch voitti kauden toisen jakson, mikä tarkoitti nousukarsintapaikan olevan varma jo tammikuussa.

Reservijoukkueet eivät voi nousta ollenkaan eli Ajaxin, AZ:n ja PSV:n nuorisojoukkueiden sijoitusta ei oteta huomioon nousukarsinnoissa. Neljä joukkuetta aloittavat karsinnat ensimmäiseltä kierrokselta ja neljä paremmin sijoittunutta toiselta.

Toiselle kierrokselle tulevat mukaan Eredivisien toiseksi ja kolmanneksi viimeiseksi sijoittuneet, eli tällä kertaa Excelsior ja De Graafschap.

Väisäsen FC Den Bosch kohtaa ensiksi Go Ahead Eaglesin kaksiosaisessa ottelussa, jonka voittaja etenee kolmannelle ja viimeiselle kierrokselle. Kolmannen kierroksen kahdesta otteluparista selviää lopulta kaksi Eredivisieen nousevaa seuraa.

Richard Jensenin ja Tim Väyrysen Roda JC ei päässyt taistelemaan paikasta auringossa keskinkertaisen kauden jälkeen, mutta viime kuukaudet loukkaantuneena olleen Janne Sakselan edustama Sparta Rotterdam sen sijaan pelaa Den Boschin tavoin nousukarsinnoissa. Suomalaiskohtaamista ei  karsinnoissa tule olemaan joukkueiden ollessa eri puolella kaaviota, mutta toivotaan menestystä myös Hollannin vanhimmalle seuralle ja Sakselalle!

19.5. klo. 13.15 – Go Ahead Eagles – FC Den Bosch

22.5. klo. 19.30 – FC Den Bosch – Go Ahead Eagles

Artikkelikuva – Orange Photos

The post Leo Väisäsen FC Den Bosch pelaa noususta Hollannin pääsarjaan – ”Totta kai haluan olla parempi kuin veljeni” appeared first on Byyri.

Venlo siirtyy 1-2-johtoon Joostenin illan toisella osumalla. Saman miehen, jonka olemassaolosta vielä syksyllä jalkapalloileva Hollanti oli tuskin edes tietoinen.

Patrick Joosten on viidellä maalillaan tällä hetkellä Venlon toiseksi paras maalintekijä. Maalien lisäksi olennaista on myös se, kuinka paljon Joosten pystyy liikkeellään luomaan tilaa muille ja puhkomaan aukkoja vastustajien puolustuksiin. Lisäksi hän on hyvä tekemään peliä ja onkin neljällä maaliin johtaneella syötöllään joukkueensa eniten maalisyöttöjä antanut pelaaja tällä kaudella.

Venlon valmistautuessa alkavaan kauteen NEC:n kasvatti Jay-Roy Grot saapui Leedsistä vuoden lainasopimuksella De Koelille, tarkoituksenaan olla joukkueen ykköshyökkääjä. Kaikissa otteluissa pelanneen Grotin kausi on kuitenkin ollut iso pettymys. Kolme maalia ja yksi syöttö on hyvin vähän saatuun peliaikaan ja odotuksiin nähden.

Valokeilan ulkopuolella

Jay-Roy Grotin tavoin myös Patrick Joosten on NEC:n kasvatti. Junioreissa hän jäi varsin pienelle huomiolle ja lähti 18-vuotiaana hakemaan pelipaikkaa FC Utrechtin joukkueesta. Kaudella 2015-16 paikkaa edustusjoukkueesta ei kuitenkaan löytynyt ja Joosten pelasi Utrechtin kakkosjoukkueessa.

Seuraavalle kaudelle Joostenille oli jo lupailtu paikkaa edustusjoukkueesta ja Joosten pelasi kesällä 2016 lupaavan preseasonin. Kaikki kuitenkin muuttui vain hetki ennen Eredivisien alkua, kun Utrecht lainasi Ajaxista Richairo Zivkovicin. Nykyisin Belgian liigassa KV Oostendessa palloileva Zivkovic onnistui Utrechtissa. Hän oli joukkueensa ykköskärki ja silloinen valmentaja, nykyinen Ajax-käskyttäjä Erik ten Hag, näki parhaaksi lähettää nuoren Joostenin takaisin kakkosjoukkueeseen kasvamaan korkoa.

Kausi 2016-17 menikin FC Utrechtin kakkosjoukkueessa varsin mallikkaasti sisuuntuneelta Joostenilta, joka taatusti koki, että häneltä vietiin näyttöpaikka kirkkaimmissa valoissa. Joosten löysi paikkansa vasempana laitahyökkääjänä ja lopulta työ palkittiin U21-maajoukkuekutsulla.

Joosten osui heti ensimmäisessä U21-ottelussaan Serbiaa vastaan, ja tuo osuma jäi myös ottelun voittomaaliksi.

Kaudelle 2017-18 FC Utrecht selvisi europeleihin ja vahvisti hyökkäystään belgialaisella Cyriel Dessersillä sekä saksalaisella Lukas Görtlerillä. Joosten löysi näin itsensä jälleen FC Utrechtin kakkosjoukkueesta. Lopulta loukkaantuminen pilaisi koko kauden ja Joosten jäi täten myös nuorisomaajoukkueen ulkopuolelle.

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Kesällä 2018 Patrick Joostenille kävi pian selväksi, että hän ei kuulu uuden valmentajan Jean-Paul de Jongin suunnitelmiin. Pikemminkin päinvastoin, sillä de Jong näki Joostenin edelliskauden vähäisen peliajan suurena haittatekijänä. Pettynyt Joosten jätti managerinsa kautta siirtopyynnön ja oli valmis jättämään FC Utrechtin, johon hän oli kesällä 2015 saapunut suurin odotuksin. Kolme kautta eivät olleet kuitenkaan tarjonneet minuuttiakaan peliaikaa Eredivisiessä.

Siirto vaikutti kariutuvan, kun sopivaa paikkaa ei tuntunut löytyvän. Patrick Joostenia ei enää laitettu kakkosjoukkueen matkaan, vaan hän istuisi Utrechtin edustusjoukkueen vaihtopenkillä, paikassa, jonne hän vaikutti olevan tuomittu neljänneksi sopimusvuodekseen.

Kaikki kuitenkin muuttui 26.8., kun VVV-Venlo matkasi FC Utrechtin vieraaksi. Patrick Joosten istui tuolloinkin koko ottelun vaihdossa. 1-1-tasapeliin päättyneen ottelun jälkeen käynnistyi Utrechtin managerin Jean-Paul de Jongin ja Venlon kollegan Maurice Steijnin välillä keskustelu, jonka päätteeksi Patrick Joosten jätti FC Utrechtin taakseen ja siirtyi VVV-Venloon loppukauden mittaisella lainasopimuksella.

Maurice Steijnillä oli visio, jossa hän näki Joostenin istuvan laitalinkkinä hänen 4-3-3-järjestelmäänsä kuin nenä päähän. Kaksi päivää siirron jälkeen Joosten istui penkillä kotiottelussa Heerenveeniä vastaan. Venlon ollessa tauolla maalin tappiolla päätti Steijn esitellä toisen jakson alkuun tuoreen hankintansa kotiyleisölle. Näin Patrick Joosten pääsi kokemaan sen, mitä hän odotti Utrechtissa yli kolme vuotta: miltä tuntuu juosta nurmelle Eredivisien ottelussa.

Reilun kahdenkymmenen minuutin kentällä olon jälkeen rysähti. Oikealla laidalla pelannut Joosten jätti syvällä Heerenveenin alueella pallon taakseen, josta tuli nosto maalin edustalle. Ralf Seuntjens tiputti pallon kohti alueelle sisään juossutta Patrick Joostenia, jonka painava oikean jalan laukaus painui etukulmasta sisään. Joosten juhli villisti uransa ensimmäistä Eredivisie-maalia, oltuaan kentällä vain 23 minuuttia.

Tuon maalin jälkeen Patrick Joostenista tuli hetkessä fanien suosikki ja erittäin tärkeä palanen Maurice Steijnin ryhmää. Alkuun Joosten aloitti pelit vaihdosta, mutta viimeiset viisi ottelua hän on ollut jo avauksen pelaaja.

Kuva – eredivisie.nl

Erinomainen kausi sai laajempaa huomiota, kun Patrick Joosten valittiin tammikuussa Eredivisien kuukauden pelaajaksi. Joostenin läpimurto Venlossa oli myös omiaan vauhdittamaan FC Utrechtin managerin Jean-Paul de Jongin potkuja, kun Utrechtin surkean pelaamisen lisäksi esitettiin aiheellinen kysymys, että miten tällainen kaveri ei mahtunut de Jongin suunnitelmiin.

Patrick Joostenin sopimus Utrechtin kanssa jatkuu kesään 2020 asti. Hänellä on käynnissä olevan kauden jälkeen kolme vaihtoehtoa. Jatkaa Utrechtissa, paikassa, jossa ei saanut aikanaan mahdollisuutta. Toinen vaihtoehto on Venlo, sillä se tekee taatusti kaikkensa, että saisi pidettyä kultakimpaleensa myös ensi kaudella. Sitten on myös kolmas vaihtoehto, nimittäin isoista seuroista ainakin PSV Eindhovenin tiedetään olevaan kiinnostunut Patrick Joostenin palveluksista.

Joostenin tähänastinen tarina on sekä hieno osoitus sitkeyden merkityksestä kansainvälisessä huippujalkapallossa että siitä, kuinka oleellista on uskoa itseensä ja hyödyntää mahdollisuus silloin kun sen saa.

Artikkelikuva – fcupdate.nl

The post Patrick Joosten käytti mahdollisuutensa – Eredivisien tammikuun pelaaja odotti näytönpaikkaansa yli kolme vuotta appeared first on Byyri.

Hollannin suurin ottelu

Ajaxin ja Feyenoordin välinen kohtaaminen on kahden kaupungin keskinäinen välienselvittely viheriöllä. Pääkaupunki vastaan satamakaupunki. Taitelijat vastaan työläiset.

Syyskaudella tekemilläni matkoilla Hollantiin sain vahvistusta ennakkokäsitykselleni, että rotterdamilaiset pitävät amsterdamilaisia ylimielisinä ihmisinä, kun puolestaan amsterdamilaiset pitävät rotterdamilaisia juntteina. Näin siis tiivistettynä ja ehkä hieman kärjistettynä.

Tuo keskinäinen kinailu on esillä kaikessa arkipäiväisessä toiminnassa.

Esimerkiksi kun elokuussa lensin Amsterdamiin, otin lentokentältä suoran junayhteyden Rotterdamiin. Olin kieltämättä hieman hukassa ja halusin varmistaa asemalaiturilla olleelta työntekijältä, olenko nousemassa oikeaan junaan. Kerroin hänelle, että olen menossa Rotterdamiin ja ennen kuin ehdin kysyä junasta, sain välittömän vastauksen: ”Miksi?”.

Jalkapallollisesti De Klassieker nousi suureksi 1970-luvun alussa. Ajax ja Feyenoord eivät olleet tuolloin ainoastaan kaksi Hollannin suurinta joukkuetta, vaan kaksi koko maailman suurinta joukkuetta. Feyenoord voitti ensimmäisenä hollantilaisena seurana nykyisen Mestarien liigan edeltäjän Euroopan Cupin. Seuraavana vuonna se voitti seurajoukkueiden MM-tittelin. Samaan aikaan käynnistyi aikakausi, joka toi Ajaxille kolme perättäistä Euroopan Cupin voittoa. Tuohon aikaan nämä joukkueet tarjosivat maailman parasta jalkapalloa.

Jos 1970-luku oli pelillistä juhla-aikaa, niin 1980-luvulla otteluiden ympärillä ollut huliganismi nosti otteluparin otsikoihin. Lisäksi Johan Cruyffin siirtyminen Feyenoordiin sähköisti stadionit.

Väkivalta palasi katsomoihin 1990-luvun loppupuolella. Ikävin tapaus tapahtui keväällä 1997, kun Ajaxin kannattaja pahoinpideltiin kuoliaaksi rotterdamilaishuligaanien käsittelyssä. Seuraavalla kaudella ottelut pelattiin ilman vieraskannattajia.

Viime vuosina kyseinen toimenpide on ollut jo vakiokäytäntö, sillä viime vuosikymmen osoitti, että kannattajat eivät vain yksinkertaisesti pysty käymään näissä otteluissa ilman vakavempia välikohtauksia.

Ilman vieraskannattajiakin Ajaxin ja Feyenoordin kohtaamiset ovat suuria tapauksia Hollannissa. Ne ovat paikalliset TV-oikeudet omistavan Fox Sportsin kultakaivos. Lehdet kirjoittivat tulevasta ottelusta jo viime viikolla enemmän kuin kyseisen viikonlopun peleistä. Nyt Rotterdamissa pelattava ottelu on ollut jo puoli vuotta loppuunmyyty.

On perusteltua sanoa, että Hollanti pysähtyy sunnuntaina kahdeksi tunniksi seuraamaan tätä kamppailua. Jos jollain hollantilaisella ei ole tässä ottelussa suosikkia, niin hänellä on kuitenkin selkeä mielipide siitä, kumman kuuluisi ottelu hävitä.

Feyernoord pyrkii pelastamaan kautensa

Sunnuntain ottelussa vierasjoukkueena oleva Ajax on tällä hetkellä toisena Eredivisien sarjataulukossa. PSV Eindhoven on kaksi pistettä amsterdamilaisia edellä viikonloppuun lähdettäessä. Pisteet tulisivat Ajaxille enemmän kuin tarpeeseen mestaruuskamppailun kannalta.

Feyenoord on puolestaan jämähtänyt sijalle kolme, ja sillä on matkaa Ajaxiin jo peräti 11 pistettä. Toisaalta neljäntenä oleva Vitesse on suhteellisen turvallisen seitsemän pisteen välimatkan päässä. Rotterdamissa ei siis kovinkaan paljoa ole enää tällä kaudella pelattavaa, jos joukkue säilyttää edes etäisesti oman tasonsa, tai kärkikaksikosta kumpikaan ei romahda.

Edellä mainitut tekijät tekevät tästä Feyenoordille kauden suurimman pelin. Sillä on myös paljon todistettavaa omille kannattajilleen. Kauden aikaisempi ottelu päättyi Ajaxille ylivoimaisen esityksen jälkeen 3-0. Viime kaudella Feyenoord hävisi tämän vastaavan ottelun kotinurmellaan puolestaan 1-4.

Ylipäätään Feyenoord on edellisen kerran voittanut Ajaxin Hollannin Cupin ottelussa lokakuussa 2015. Edellisestä Ajax-voitosta Eredivisiessä rotterdamilaisille tulee ensi viikolla kuluneeksi käsittämättömät seitsemän vuotta! Feyenoord oli 29.1.2012 parempi maalein 4-2.

Voitto sunnuntaina ja Ajaxille mestaruusrattaisiin kapulan laittaminen olisi Feyenoordille ja sen faneille valtava asia sekä kauden pelastus. Muussa tapauksessa De Kuipilla aletaan maanantaina valmistautumaan kauteen 2019-2020.

Arikkelikuva – Vi.nl

The post De Klassieker pysäyttää sunnuntaina Hollannin appeared first on Byyri.

Alankomaiden Eredivisie tarjoili lauantai-illan päätteeksi iltapelin Tilburgissa. Düsseldorfista sinne oli matkaa noin 150 kilometriä. Lähellä Belgian rajaa sijaitseva kaupunki on asukasmäärältään Alankomaiden suurimpien joukossa noin 213 000 asukkaalla, joten kannatusta kaupungissa riittää. Itse muistan ainakin Tilburgin Sami Hyypiän ensimmäisenä ulkomaan stoppina, ja ehkä juuri se sai minut ajamaan sinne. Tietysti osasyynä toimi myös se, että Willem II:n stadion oli vielä bongaamatta.

Seura perustettiin 1896 nimellä Tilburgia, mutta nimi muutettiin vuonna 1898 Willem II:ksi, entisen Alankomaiden kuninkaan, Vilhelm II:n, mukaan.

Willem II on menneisyydessä voittanut Alankomaiden mestaruuksia (1915/16, 1951/52, 1954/55) ja päässyt kerran jopa Mestarien liigan lohkovaiheeseen (1999/2000). Tällä hetkellä se yrittää päästä eroon hissijoukkueen maineesta ja vakiinnuttaa taas paikkaansa pääsarjaan, jonne se nousi vasta kaudella 2015/16 takaisin.

Willem II:n kohdalla voidaan myös puhua todellisesta suomalaisseurasta. Siellä on pelannut huomattava määrä suomalaisia, kuten Sami Hyypiä, Joonas Kolkka, Niki Mäenpää, Juha Hakola, Marko Kolsi, Jukka Koskinen ja Veli Lampi.

Kuuluisampia hollantilaispelaajia seurassa ovat olleet Marc Overmars, Jaap Stam ja Virgil van Dijk. Maailman kallein puolustaja van Dijk pelasi Tilburgissa junioreissa ja siirtyi sieltä FC Groningenin edustukseen, jossa hän myös teki Eredivisie-debyyttinsä. Seurajohto on varmasti pari kertaa miettinyt, miksi pelaaja päästettiin ilmaiseksi menemään.

Seuraava isosti läpilyövä pelaaja Willem II:sta on mahdollisesti espanjalainen Fran Sol, joka on tällä hetkellä Eredivisien maalipörssin kakkosena 12 maalillaan. Fran on muuten Real Madridin junioreita ja hyvä esimerkki siitä, että läpilyönti tapahtuu usein muualla kuin isossa kasvattiseurassa. Nähtäväksi jää, mikä seura nappaa Solin siirtomarkkinoilla.

Willem II:n pelipaikka on Koning Willem II Stadion, joka on pienehkö 14 750 katsojan stadion. Se on varmasti sopivan kokoinen Tilburgiin, koska katsojakeskiarvo on reilut 12 000 katsojaa. Näissä lukemissa liikuttiin myös lauantaina, kun vastaan asettui S.C. Heerenveen. Heerenveenissä on myös käynyt liuta suomalaisia pelaajia pelaamassa, joista nimekkäin lienee Mika Väyrynen. Muut ovat Hannu Haarala, Mika Nurmela, Mika Pulkkinen, Jukka Raitala ja Niklas Tarvajärvi.

King Side – Päätykatsomo

Stadionin pääty oli varattu ultrille, mutta pahaksi onnekseni se oli loppuunmyyty. Uteliaana oli kuitenkin käytävä pyörimässä käytävillä ja katsastettava paikkoja. King Siden oltua loppuunmyyty ostin liput E-lohkosta, josta näki kentän lisäksi hyvin ultrien kurvin ja vieraskatsojat. Outoa oli kuitenkin se, että vieraskatsomo oli laitettu ultrapäädyn kanssa vierekkäin.

Willem II ja Bristol City FC:lla on läheinen faniystävyys ja on tavallista, että faniryhmät vierailevat toistensa peleissä. Tästä oli paljon tarroja siellä tällä.

Kun saavuin katsomoon ihmettelin, että miksi katsomon puolella oli lämpimämpää kuin ulkopuolella. Syy oli katossa olevat lämmittimet, jotka kyllä selvästi lämmittivät yleisöä. Itse Willem II ei siihen pystynyt, kun se sai lopulta 1-5 selkään Heerenveeniltä.

Lämmittimillä olisi käyttöä myös Suomessa. Vinkki Kuopioon, jos ja kun siellä aloitettaan rakentamaan uutta Stadionia.

Olihan taas kerran upea visiitti Alankomaihin, eikä varmasti viimeinen. Tunnelmaa ja maaleja riitti. Tämä oli minulle kahdeksas stadion Alankomaissa, eli edelleen riittää kierrettävää.

The post Tien päällä: Suomalaisille tuttu Willem II appeared first on Byyri.

Mestaruus kahden kauppa

Jo tässä vaiheessa voidaan mestaruustaistelu julistaa kahden suuren taisteluksi. Hallitseva mestari PSV pitää piikkipaikka 48 pisteellä. Amsterdamin ylpeys Ajax vaanii tosin vain kahden pisteen päässä. Kaksikon maalisuhdekin on identtinen: 60-8.

Sarjakärjessä olevan eindhovenilaisryhmän suurin kysymysmerkki ennen kautta oli valmennuksessa, mutta Mark van Bommelin ensimmäisestä päävalmentajakaudesta on muodostumassa menestys. Erityisen murhaava PSV on ollut kotinurmellaan, jossa se on voittanut kaikki ottelunsa tähän mennessä, päästäen näissä vain kaksi maalia koko alkukauden aikana.

Toinen iso PSV:n kysymysmerkki oli maalinteossa, kun viime kaudella lainalla ollut Marco van Ginkel palasi Chelseaan. Maalinteossa aseteltiinkin Luuk de Jongille suuria saappaita ja hollantilainen on hypännyt niihin enemmän kuin onnistuneesti. Kauden alkupuolella on syntynyt jo 14 maalia, joka vastaa samaa mitä van Ginkel mätti koko viime kaudella. de Jongin maalimäärä oikeuttaa tällä hetkellä myös koko Eredivisien maalintekijätilaston ykköstilaan.

Toisena oleva Ajax on tällä hetkellä kovassa lennossa ja tauko tuli sen kannalta huonoon paikkaan. Amsterdamilaiset ovat voittaneet nyt 11 sarjaottelua putkeen ja edellinen tappio kaikki kilpailut mukaan luettuna on niinkin kaukaa kuin 23.9., juurikin PSV:n vieraana.

Ajaxilla on keväällä tulossa enemmän otteluruuhkaa kuin PSV:llä, sillä Ajax on mukana myös Mestarien liigan pudotuspelivaiheessa ja Hollannin cupissa. PSV:n tie jäi ”tsämppärissä” alkulohkoon ja joukkue söhelsi itsensä ulos myös cup-kilpailusta jo lokakuussa.

Katso tämä: Sunnuntai 31.3. klo 17.45 Ajax – PSV

Väliinputoaja Rotterdamista

Hollannin kolmas suuri joukkue Feyenoord on jämähtänyt väliputoajan asemaan. Joukkue on Eredivisien sarjataulukossa sijalla kolme, kiinni Eurooppa-liigan viimeisen kierroksen karsintapaikassa, turvallisesti kahdeksan pisteen etumatkalla seuraavaan. Mestaruus on karannut jo 12 pisteen päähän, joten rotterdamilaisten sijoituksen voisi melkein jo naulata sekä kirkossa kuuluttaa.

Tilanteeseen ei voi olla kuitenkaan Feyenoordin organisaatiossa lainkaan tyytyväisiä. Alkukausi on epäonnistunut pahasti. Hollantilaismedia nosti Feyenoordia kauden alla jopa suosikiksi. Yleinen näkemys oli, että Feyenoord lähtee etumatkalta PSV:hen sekä Ajaxiin nähden ja kauden juoni oli se, että riittääkö etumatka. Todellisuudessa Feyenoord ei ole kuitenkaan johtanut päivääkään Eredivisietä.

Feyenoord on pääsääntöisesti pelannut hyvää jalkapalloa, mutta sen kompastuskivenä ovat olleet muutamat todella surkeat ottelut, joissa se on ollut täydellisen hukassa. Näistä nostettakoon kauden alla kärsitty 4-0-tappio Slovakiassa Trencinille Eurooppa-liigan karsinnassa ja sarja-avauksessa kärsitty 2-0-tappio sarjanousija De Graafschapille.

Pahin takaisku oli kuitenkin verivihollisen Ajaxin täydellinen ylivoima Hollannin klassikkokamppailussa lokakuun lopussa. Ottelu päättyi 3-0 Amsterdamissa ja numerot jopa imartelivat vieraita. Feyenoordin kauden päätavoite lieneekin kauden jälkimmäisellä puoliskolla nykyisen sijoituksen turvaaminen, cupin voiton puolustaminen ja revanssi Ajaxista kotikentällä.

Katso tämä: Sunnuntai 27.1. klo 15.30 Feyenoord – Ajax

Taistelu europaikoista

Hollannissa sijoille 4-7 päätyneet pelaavat kauden päätteeksi vielä keskenään pudotuspelit Eurooppa-liigan karsintoihin oikeuttavasta paikasta. Nyt näillä sijoituksilla on Utrecht, Vitesse, Heracles ja AZ Alkmaar. Kaikki neljä mahtuvat neljän pisteen sisään ja kaksi pistettä Alkmaarin perässä oleva Venlo pitää vielä ehdottomasti ottaa tähän kisaan mukaan.

Utrecht, Vitesse ja AZ ovat niillä sijoituksilla millä niiden odotettiinkin olevan, mutta Heraclesin ja Venlon kaudet ovat olleet todella positiivisia yllätyksiä. Heraclesin tuore manageri Frank Wormuth oli riski, joka selvästi kannatti ottaa. Aiemmin Saksan nuorisomaajoukkueissa uraa tehnyt herra on selvästi saanut irti maksimaalisen Almelon nuorisosta ja tulos on ollut sen mukaista.

Oikeastaan vielä suurempi yllätys on kuitenkin ollut Venlo. Venlossa sarjapaikan säilyttäminen meni viime vuonna vaikeaksi ja kauden päätteeksi kaksi avainpelaajaa suuntasi Zwolleen. Manageri Maurice Steijnille huudeltiin potkuja jo ennen kauden alkua ja päätavoite oli jälleen sarjapaikan säilyttäminen. Siksi kahdeksas sija ja parin pisteen välimatka europaikoille on paljon enemmän mitä osattiin odottaa. Pitää kuitenkin muistaa, että Venlo aloitti viime kaudellakin lähes yhtä hyvin, mutta kevät oli karmea.

Mainittakoon vielä, että Utrechtin neljäs sija on vaatinut toimenpiteitä ja raskaita päätöksiä. Kausi käynnistyi Stadion Galgenvaardilla surkeasti ja Utrecht-ikoni Jean-Paul de Jong sai väistyä rakastamansa seuran peräsimestä. Tilalle hankittiin Dick Advocaat, jonka alaisuudessa Utrecht on lähtenyt uuteen lentoon.

Katso tämä: Lauantai 2.3. klo 19.30 Heracles-Utrecht

Keskikasti puuttuu

Eredivisien sarjataulukon alempi puolisko on lähes ennätystasainen. Sijat 9-17 mahtuvat kaikki kuuden pisteen sijaan. Pari voittoa voi siis liikuttaa europaikkojen kantaan, kun taas pari huonompaa peliä heittää karsintapaikoille.

Fortuna Sittard, Heerenveen ja ADO Den Haag ovat kaikki 20 pisteessä. Sittard on sarjanousijana näistä ehdottomasti iloisin yllätys. Sen alku oli hankala, mutta palaset löysivät paikkansa lokakuussa, jonka jälkeen taskuun on tarttunut tasaiseen tahtiin kolmen pisteen voittoja. Kauden ehdoton kohokohta tähän mennessä on ollut Feyenoordin vieraana napattu vierasvoitto joulukuun puolivälissä.

Pisteen mainittua kolmikkoa perässä joulua lähti viettämään Willem II. Tilburgilaisten suurin ilonaihe tällä kaudella on ollut espanjalainen maalitykki Fran Sol, joka on tehnyt puolet joukkueensa 26 maalista. Willemin erottaa paremmista sijoituksista heikot pelit syys- ja lokakuussa. Joukkue pelasi tuolloin peräti 11 viikkoa ilman voittoa.

Kaksi pistettä Willemiä perässä ja kaksi pistettä karsintaviivan yläpuolella on ensimmäistä pääsarjaseikkailuaan läpikäyvä FC Emmen. Perinteikkään seuran ensimmäinen pääsarjaottelu ikinä päättyi voittoon, kun se kaatoi sarja-avauksessa ADO Den Haagin vieraissa maalein 1-2. Kolmen pisteen voittoja on tämän jälkeen tarttunut matkaan vielä kolme kappaletta lisää.

Pisteen Emmeniä perässä on Excelsior Rotterdamista. Heille tauko tuli hyvää paikkaan, sillä otteet alkoivat olemaan joulukuussa jo huolestuttavia. Kauteen on myös mahtunut muutama varsin ruma tappio.

Viimeisenä joukkueena karsintaviivan yläpuolella majailee Tim Sparvin myötä suomalaisille tutuksi tullut FC Groningen. Groningen on onnistunut keräämään 15 pistettä, mutta on maalieron turvin samassa pistemäärässä olevia Zwollea ja NAC Bredaa edellä. Groningen ja Zwolle ovat ehdottomasti kauden pahimmat alisuorittajat tähän mennessä.

Groningen sijoittui viime kaudella sijalle 12., joka oli selkeä pettymys parempaan tottuneessa seurassa. Paljon laitettiin uusiksi, mutta tulos on ollut edelliskauttakin heikompaa. Euroborgin stadionin uumenissa joulunpyhät menevät taatusti hampaita kiristellessä.

Myös PEC Zwolle on sukeltanut pahasti. Joukkue sijoittui viime kaudella yhdeksänneksi ja lähti petraamaan tästä, tavoitteenaan europaikat. Hyvää kautta povasi vielä erittäin hyvin menneet harjoituspelit. Kolmen ensimmäisen tappiollisen ottelun jälkeen Zwolle vaikutti löytäneen juonesta kiinni, mutta kadotti otteensa hyvin nopeasti. Kymmenestä viimeisestä ottelusta ennen joulua se voitti ainoastaan yhden, ja manageri John van ‘t Schip sai odotetusti potkut. 

Zwollen komentoon nousi viimeksi Englannin Mestaruussarjassa pelaavaa Readingia valmentanut Jaap Stam, jolle seura on entuudestaan tuttu vuosien takaa.

Katso tämä: Keskiviikko 24.4. klo 20.45 FC Groningen – PEC Zwolle

Kuka putoaa

Vaikka NAC Breda on samoissa pisteissä Groningenin ja Zwollen kanssa, niin kahta jälkimmäistä ei millään voi nähdä putoajakandidaatiksi. Niin paljon laatua kyseisissä ryhmissä on, että niiden voi olettaa kampeavan itsensä vielä turvaan. Bredan kohdalla tilanne on toinen, vaikka trendi oli tauolle lähdettäessä kohti parempaa.

Joukkueen ainoa voitto oli pitkään toisen sarjakierroksen kamppailusta De Graafschapia vastaan ottelusta, jossa Byyrikin oli paikan päällä. Joulukuussa tilanne kääntyi parempaan, kun Breda nappasi seitsemän pistettä kolmesta viimeisestä pelistä ennen joulua. Breda kuuluukin niihin joukkueisiin, joille tauko tuli todella huonoon saumaan.

Hännänhuippuna paikkaa pitelee De Graafschap 12 pisteellä. Hollannissa ainoastaan viimeinen putoaa suoraan ja kaksi joutuu karsimaan. Tällä hetkellä tuo sarjanvaihtaja alaspäin olisi De Graafschap.

Doetinchemissa kausi alkoi häikäisevällä kotivoitolla Feyenoordista, mutta tuon jälkeen on ollut niin kovin vaikeaa. Kuntopuntarin viimeinen sija ja kaksi vierasmaalia koko kaudella eivät lupaa kovin hyvää säilymisen kannalta.

Katso tämä: Lauantai 26.1. klo 20.45 De Graafchap-NAC Breda

Kirjoittaja heittää vielä loppuun itsensä likoon ja väittää Ajaxin voittavan mestaruuden. De Graafschap tippuu suoraan ja NAC Breda sekä Excelsior karsivat.

Kuvat – football-oranje.com

The post Hollannissa mentiin talvitauolle – Mestaruus kahden kauppa appeared first on Byyri.

Poimin hänelle Ajaxin kentällä viilettäneestä joukkueesta kaksi nimeä, jotka hän tietää varmasti: puolustuksesta Daley Blindin ja hyökkääjä Klaas-Jan Huntelaarin.

Ottelua katsellessani ajattelin, että jos jostain syystä satun olemaan samassa paikassa 15:n vuoden kuluttua, niin kentällä oli tuossa hetkessä kaksi sellaista pelaajaa, jotka todennäköisesti ovat paluumuuttajina takaisin Ajaxin miehistössä. Jos matkaseuralaiseni on tuolloinkin sama, niin todennäköisesti hän esittää minulle tuon saman kysymyksen.

Silloin mainitsen hänelle keskikenttäpelaaja Frenkie de Jongin ja toppari Matthijs de Ligtin. He ovat nyky-Ajaxissa pelaajia, joille voi povata todella ruusuista tulevaisuutta jalkapallomaailman kirkkaimmissa valoissa. 21-vuotias Frenkie de Jong pelaa jo toista kautta isossa roolissa Ajaxin keskikentällä. Nuorukaista vietiin viime kesänä kovasti Barcelonaan, mutta pelaajan oma tahtotila oli kehittyä vielä vuoden ajan Hollannissa. Tulevana kesänä tilanne on todennäköisesti toinen.

Keskitytään kuitenkin tässä jutussa elokuussa 19 vuotta täyttäneeseen Matthijs de Ligtiin. Puolustajaan, joka on kaikkien Ajaxin kannattajien ja monen hollantilaisen mielestä maailman lupaavin toppari.

Luistelupaikkakunnalta Ajaxin akatemian helmeksi

Matthijs de Ligt on kotoisin Leiderdorpista, hieman alle 30 000 asukkaan kunnasta, puolen tunnin ajomatkan päässä Haagista pohjoiseen. Paikkakunta on tähän asti ollut tunnettu lähinnä pikaluistelijoistaan, joista Pyeongchangin 10 000 metrin kulta- ja 5 000 metrin hopeamitalisti Ted-Jan Bloemen on tunnetuin. De Ligtin ansiosta Leiderdorp ei ole kohta enää ainoastaan luisteltu maailmankartalle.

De Ligtin kyvyt huomattiin jo lapsena ja varhain alkoi olla selvää, että hänen oli siirryttävä kotikunnastaan isompiin ympyröihin kehityksen varmistamiseksi. Leiderdorpista olisi ollut hieman lyhyempi matka Haagiin, mutta tie vei lopulta Amsterdamiin ja Ajaxin akatemiaan, johon hän liittyi ollessaan vasta yhdeksän vuotta vanha.

Tie Ajaxin kivenkovassa akatemiassa osoittautui pian routaisemmaksi kuin mitä Matthijs de Ligt itse tai hänen lähipiirinsä taatusti oli ajatellut. Hän oli kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa hän oli ollut ikäluokassaan täysin ylivoimainen. Ajaxin valmentajat eivät kuitenkaan olleet pojasta aivan yhtä riemuissaan. Häntä pidettiin yleisesti liian hitaana ja fysiikkaansa riittämättömänä. Kontrasti on taatusti ollut kova.

De Ligtille päätettiin alkuvaikeuksien jälkeen kuitenkin antaa mahdollisuus, ja se kannatti. Hänestä kasvoi, ei ainoastaan Ajaxin, vaan koko hollantilaisen jalkapallon helmi, joka alkoi erottua heti myös nuorisomaajoukkuepeleissä edukseen.

2016 – läpimurron vuosi

Kauden 2016-17 alkaessa Matthijs de Ligt oli varttunut 16 vuoden ikään. Hän oli kasvanut jo ulos ikäluokkansa maajoukkueesta ja edusti Hollantia U19-maaotteluissa. Samalla junioriottelut Ajaxin organisaatiossa saivat jäädä taakse, sillä hän liittyi Eerste divisieen Jong Ajaxin riveihin. Debyytti miesten otteluissa tapahtui 8.8.2016 FC Emmeniä vastaan. De Ligt kirjautti heti täydet minuutit ollessaan vasta viikkoa vaille 17-vuotias.

Tämä oli vasta alkusoitto nuorukaisen huikealle kaudelle. Vain kuusi viikkoa myöhemmin oli näet edessä se mitä Matthijs de Ligt oli odottanut oikeastaan koko elämänsä: debyytti Ajaxin edustusjoukkueessa. Hän puki Ajaxin edustuspaidan ensi kertaa päälleen 21.9.2016 Hollannin cupin ottelussa Willem II:sta vastaan.

Kaikki oli kirjoitettu tähtiin, sillä ottelun 25. minuutilla toppari pääsi puskemaan kulmapotkun etutolpalta vastustajan maalin. Samalla hänestä tuli kautta aikojen toiseksi nuorin Ajaxille maalin tehnyt pelaaja. Edelle jäi vain muuan Clarence Seedorf.

De Ligt pelasi lopulta 5-0-voittoon päättyneessä ottelussa niin vakuuttavasti, että vastuu edustuksessa alkoi kasvaa ja pelit Jong Ajaxissa jäädä vähemmälle. Lopulta miehenalku kirjautti itselleen kauden aikana 11 Eredivisie-ottelua ja peräti yhdeksän peliä Eurooppa-liigassa.

Maaliskuussa 2017 de Ligt odotteli postista kutsua Hollannin U21-maajoukkueen matkaan, mutta sai itsensä ja melkeinpä kaikkien yllätykseksi sellaisen Hollannin miesten maajoukkueeseen. Tuolloin de Ligtillä oli vyöllään vasta tasan kaksi ysikymppistä Hollannin liigassa, joten moni hieroi silmiään.

Kaiken kukkuraksi, kyseessä ei ole ollut mikään turistireissu. 25.3.2017, de Ligtin ollessa 17-vuotias, hän debytoi MM-karsintojen ottelussa Bulgariaa vastaan. Samalla hänestä tuli nuorin Hollannin maajoukkueessa pelannut pelaaja 86 vuoteen. Pian Matthijs de Ligtistä alkoi tulla myös maajoukkueen vakiokasvo.

Tarumainen kausi 2016-17 päättyi erittäin arvostettuun Ajaxin parhaalle talentille annettavaan Sjaak Swart Awardiin. Tuon pokaalin ovat aiemmin vieneet nimiinsä muun muassa sellaiset henkilöt kuin Rafael van der Vaart, John Heitinga, Dailey Blind ja Christian Eriksen.

18-vuotiaana puolustuksen johtajaksi

Kaudella 2017-18 sama nousujohteisuus jatkui Matthijs de Ligtin uralla. Kauden alla Ajax myi Davinson Sanchezin Tottenhamiin ja tämä avasi de Ligtille tien Ajaxin vakituiseksi avaajaksi. Hän pelasi kauden aikana yhteensä 37 ottelussa iskien niissä kolme täysosumaa.

Samalla hän kasvoi suuren yleisön tietoisuuteen myös kotimaansa rajojen ulkopuolella, kun tiettävästi ainakin Barcelona, Real Madrid ja Manchester City olivat alkaneet kiinnostua nuoresta hollantilaisesta.

Joulukuun alussa vierailleessani ottelussa ADO Den Haagia vastaan de Ligt oli vähintäänkin jäätävä. Hänen sijoittumisensa kentällä oli huippuluokkaa, hän osasi lukea peliä loistavasti, voitti kaksinkamppailut sekä avasi peliä häikäisevästi. Syötöt lähtivät juuri sinne, minne piti ja oikealla ajoituksella. Ja tekipä hän ottelussa maalinkin.

Syksyn aikana hän on esiintynyt Hollannin liigan lisäksi edukseen Ajaxin paidassa Mestarien liigassa sekä Hollannin maajoukkueessa, jossa hän on pelannut täydet minuutit kaikissa Nations Leaguen peleissä Saksaa ja Ranskaa vastaan. Tulevana kesänä hän on taatusti mukana, kun pelataan sen kilpailun voitosta.

On hyvin mielenkiintoista seurata, mitä Ajax tekee de Ligtin kanssa. Hänen sopimuksensa ulottuu vuoteen 2021 asti, mutta on hyvin todennäköistä, että de Ligt siirtyy ensi kesänä jutussa aiemmin mainitun Frenkie de Jongin tavoin isompiin ympyröihin. Jos näin käy, niin tuleva siirtosumma laittanee ainakin jonkun jalkapallomaailman ennätyksen uusiksi.

The post Matthijs de Ligt – seuraava suuri puolustaja appeared first on Byyri.

Tämä seikka yhdistettynä ottelun varhaiseen alkamisaikaan sunnuntaina johtivat siihen, että tunnelma jäi Amsterdamin Arenalla vähintäänkin piippuun. Kaikesta huolimatta menneisyyden pystyi aistimaan, sillä poliisin läsnäolo stadionin ulkopuolella oli varsin näkyvä.

Olutta ja krokettia

Peli pelattiin sunnuntaina lounasaikaan kello 12.15. Itselläni oli lento Amsterdamin kentältä takaisin Helsinkiin vain muutaman tunnin kuluttua ottelun päättymisestä, joten olin nokkelana kaverina valinnut majoituksen aivan stadionin välittömästä läheisyydestä.

Kirjautuminen ulos hotellista ennen peliä, kamat sinne säilytykseen pelin ajaksi, takaisin hotellille ja taksilla kentälle. Homma toimii!

Neljän tähden hotelli Ozo Hotel Amsterdam sijaitsee vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä stadionista, joten se oli varhaiseen alkamisaikaankin nähden ihanteellinen. Amsterdamin lauantai-illan jälkeen tuollaista siirtymää matkalainen osaa arvostaa. Suosittelen tätä ratkaisua lämpimästi kaikille niille, jotka matkaavat sunnuntaiseen puolenpäivän peliin. Metroasema oli kuitenkin varsin lähellä, joten Amsterdamin keskustaan pääsi muutaman minuutin välein.

Aiemmin syksyllä vieraillessani Bredassa ja Rotterdamissa törmäsin ”areenakortteihin”, jotka piti ostaa stadionin ulkopuolelta voidakseen ostaa hyödykkeitä stadionin sisältä. Amsterdamissa vastaavaa systeemiä ei ollut, mutta kortti oli pääasiallinen maksuväline kaikilla myyntipisteillä.

Stadionilla sisäänpääsyportit oli merkattu selkeästi ja turvatarkastus eteni joutuisasti. Areenan sisäpuolelle pääsin noin 45 minuuttia ennen peliä, joten aikaa oli hyvin oluen ja pikkupurtavan nauttimiseen. Paikallisia broodje kroketteja myytiin joka kulmassa ja päätin itsekin sellaisen kokeilla. Mielenkiintoinen ja suuta polttava kokemus, jota suosittelen vähemmän kuin aiemmin mainitsemaani hotellia.

Fasiliteeteista jaettakoon vielä kiitosta vessatarjonnalle, jota oli riittävästi kummallekin sukupuolelle. Tämä on asia, joka jää valitettavasti uudemmillakin stadioneilla usein liian vähälle huomiolle.

Siirryttyäni katsomoon tein havainnon, että joukossa oli huomattavasti enemmän naisia ja lapsia verrattuna elokuiseen Feyenoordin peliin. Ilahduttavaa oli myös seurata, kuinka pienimmätkin nassikat jaksoivat oikeasti katsoa peliä ja elää siinä mukana.

Ajaxin täydellinen näytös

Ennen ottelun alkua hollantilaismedia ennakoi Ajaxin täydellistä näytöstä ja sellainen siitä tulikin. ADO:n hyökkääjistä Sheraldo Becker aiheutti pariin otteeseen ongelmia amsterdamilaisten puolustukselle nopeudellaan, mutta muuten vieraat olivat täydellisen aseettomia. ADO:n maali syntyi suhteellisen helposti annetusta vapaapotkusta, jonka viimeistelystä täytyy toki antaa Aaron Meijersille täysi tunnustus.

Ajax vei ottelua miten tahtoi, ja erityisesti Dusan Tadic teki kentällä mitä halusi. Serbialainen oli häikäisevän hyvä ja allekirjoittanut ei ihmettelisi, jos Tadic löytäisi itsensä tämän kauden jälkeen jälleen pykälää isommasta sarjasta.

Pelin tilastot kertovat kaiken:

Pallonhallinta     73% – 27%

Laukaukset kohti maalia 12 – 3

Laukaukset ohi maalin 10 – 5

Blokatut laukaukset 9 – 0

Kulmat 19 – 3

Syötöt 602 – 230

Vieraskannattajien poissaolo näkyi ja jäi kuulumatta erityisesti kahdessa yksittäisessä tilanteessa. Vierasmaalin synnyttyä oli stadionilla aavemaisen hiljaista, ja toisella jaksolla Ajaxin kannattajapäädyssä oli esillä protestilakanoita vieraskannattajien sisäänpääsykieltoa kohtaan. Kyseessä ei ollut pelkkää sympatiaa, sillä F-SIDE tiedostaa, että heiltäkin jää retki Haagiin tekemättä kevätkierroksella.

Ajaxin murskajaisten jälkeen oli edessä vielä yksi mieluisa viihdenumero, kun välittömästi päätösvihellyksen jälkeen kenttähenkilökunta asetteli pääty- ja sivurajoille palloja, joita voittanut joukkue kävi potkimassa yleisölle kotiin viemisiksi. Sympaattisen oloinen perinne päätti leppoisan sunnuntaipäivän, ja minun oli aika kiirehtiä lentokentälle.

Liput Ajaxin peliin

Liput Ajaxin otteluihin ovat usein kiven alla, sillä vuonna 1996 valmistunut futispyhättö on käytännössä aina täynnä. Lisäksi mielenkiintoisimpia vastustajia vastaan lippuja edes harvoin tulee yleiseen myyntiin, sillä ne menevät kaikki Ajaxin jäsenten käsiin. Tällaisia vastustajia ovat erityisesti Feyenoord, PSV ja ADO Den Haag. Näin kävi tälläkin kertaa, peli myytiin jäsenille päivässä loppuun.

Jouduin siis turvautumaan ulkopuoliseen lipunvälittäjään, joita netin syövereistä löytyy lukuisia. Päädyin antamaan mahdollisuuden sellaiselle nettisivustolle kuin jalkapallotravel.fi. Suomeksi lähetettyyn sähköpostikyselyyni sain nopeasti englanninkielisen vastauksen ja sain alusta alkaen erinomaista palvelua! Kyseessä on Amsterdamista käsin toimiva monikansallinen yritys, joten apu ja paikallistuntemus juurikin Ajaxin peliin olivat huippuluokkaa. Heiltä sain vinkin hotellistakin, kun olin kertonut kireästä poistumisaikataulustani.

Kaikki toimi alusta loppuun, joten lähtökohtaisesti lipunvälittäjäpalveluihin hyvinkin skeptisesti suhtautuva henkilö sai tästä varsin positiivisen kokemuksen.

The post Vieraskannattajat loistivat yhä poissaolollaan Ajaxin ja ADOn kohdatessa appeared first on Byyri.

Pääkaupunki vastaan hallintokaupunki

Jos Ajaxin ja Feyenoordin välienselvittely on pääkaupungin ja Euroopan suurimman satamakaupungin taisto, niin Ajaxin ja ADO Den Haagin iskiessä yhteen kohtaavat Hollannin pääkaupunki ja maan hallinnollinen keskus.

Amsterdamissa on yli 800 000 asukasta, ja kaupunki on väkiluvultaan maan suurin. Haag mielletään meillä Suomessa helposti paljon Amsterdamia pienemmäksi, mutta todellisuudessa sielläkin on reilusti yli puoli miljoonaa asukasta. Hallintokaupunki onkin maan kolmanneksi suurin kaupunki ja koko Haagin suurkaupunkialueen asukasluku yltää yli 700 000:een.

Haagilaiset ovat saaneet tottua suurkaupungin vilinän lisäksi siihen, että jalkapallollinen menestys kiertää sen kaukaa. Ainoat mestaruudet ovat tulleet sodan keskellä vuosina 1942 ja 1943. ADO ei ole oikeastaan koskaan pystynyt kunnolla haastamaan Ajaxia tai Feyenoordia.

Onko kyse sitten huonojen pelien ahdistuksesta vai mistä, mutta Haag on pysynyt jalkapallomaailman huulilla täysin ulkojalkapallollisista syistä: huligaaniensa takia. On jotenkin absurdia, että samasta kaupungista, jossa sijaitsee kansainvälinen rikostuomioistuin, kumpusi pitkään myös yksi Euroopan pelätyimmistä huligaaniporukoista.

Huliganismi pesiytyi hollantilaiseen jalkapalloon 1970-luvun loppupuolella ja se alkoi rehottaa erityisesti neljän suurimman kaupungin – Amsterdam, Rotterdam, Haag ja Utrecht – joukkueissa.

Verinen historia

Haagin kannattajat olivat pitkään tottuneet lähtemään otteluista Ajaxia vastaan pää painuksissa. Väkivallan tultua katsomoihin näki haagilainen nuoriso Ajax-otteluissa mahdollisuuden tulla niistä ulos nyrkein voittajana. Samalla amsterdamilaiset alkoivat vastata yhä innokkaammin heille heitettyyn haasteeseen.

1980-luvulla kyseinen ottelupari tikitti kuin aikapommi, kunnes se räjähti 1.3.1987.

Haagissa pelattua ottelua edelsivät tuntien yhteenotot stadionin ulkopuolella, ja väkivaltaisuudet jatkuivat katsomossa alkuvihellyksestä lähtien. Puoliajalle mentiin sekasortoisessa tilanteessa, jossa kenttätapahtumat olivat jo täydellinen sivuseikka.

Ottelun tauolla tuomari päätti keskeyttää pelin. Tuolloin helvetti pääsi lopullisesti valloilleen. Ennen kuin poliisi sai tilanteen hallintaansa, mielipuolisessa yhteenotossa loukkaantui 25 kannattajaa, joista valtaosa vakavasti.

Tragedia järkytti laajalti. Osaltaan tapahtunut sekä entisestään tiukentuneet turvatoimet myös rauhoittivat tämän jälkeen joukkueiden välisiä kohtaamisia. Aiheesta on tehty myös valottava dokumentti Rellen FC Den Haag – Ajax (’87): De Slag om Het Zuiderpark

1990-luvun puolivälissä alkoi kuitenkin uudelleen kyteä. Huligaanit ottivat pariin otteeseen yhteen muutamaa päivää ennen varsinaista ottelua etukäteen järjestetyissä tappeluissa. Poliisit ja viranomaiset seurasivat voimattomina vierestä. 2000-luvulle tullessa edellä mainittujen tapahtumien piti kuulua menneeseen maailmaan, mutta toisin kävi.

Vuonna 2006 Hollannin jalkapalloliitto teki kovan ratkaisun ja kielsi vieraskannattajilta pääsyn Ajaxin ja ADOn välisiin kohtaamisiin viideksi vuodeksi. Kielto oli seurausta kohtaamisesta, jossa katsomossa oli rajun nyrkkitappelun lisäksi myös tulipalo.

Byyri sunnuntaina Amsterdamissa

Mikä on sitten kohtaamisten tilanne nyt?

Vieraskannattajat ovat viime vuosina jälleen päässeet otteluihin. Heidän kuljetuksensa on kuitenkin tarkkaan vartioitu aina kotikaupungista alkaen. Vastustajan kannattajien kohtaaminen stadionilla ja sen ulkopuolella on tehty lähes mahdottomaksi.

ADOn ennen niin pahamaineiset kannattajat ovat muutenkin rauhoittuneet tämän vuosikymmenen aikana. Edellisestä kentän valtauksesta on jo yli 10 vuotta aikaa. Myös meno Amsterdamissa on samaan aikaan hieman siistiytynyt, vaikka tänä syksynä Ajaxin kannattajilta on nähty myös ylilyöntejä.

Joukkueet kohtaavat tulevana sunnuntaina Amsterdamissa Johan Cruyff Arenalla. Ottelu pelataan ongelmien välttämiseksi lounasaikaan, mikä alkaa olla näissä otteluissa jo lähes vakiokäytäntö. Lisäksi turvatoimet tulevat olemaan tälläkin kertaa massiiviset.

Jotain amsterdamilaisten suhtautumisesta ADOn kohtaamiseen kertoo, että ottelu myytiin välittömästi loppuun jo elokuussa. Vihanpito ei ole hävinnyt mihinkään, vaikkakin se ilmenee nykyään eri tavalla. Den Haagille ei vain voi hävitä, ja harvinaista se onkin. ADO on edellisen kerran voittanut Ajaxin maaliskuussa 2011. Kyseisellä kaudella 2010-2011 ADO voittikin molemmat keskinäiset kohtaamiset, mitä muistellaan Haagissa yhä suurella riemulla.

Viime kaudella molemmat kohtaamiset päättyivät tasapeliin, joten voitonnälkä on tällä kertaa molemmilla taatusti valtava.

Kun Ajax ja ADO Den Haag kohtaavat, ovat menneisyyden haamut aina läsnä. Joukkueiden kohtaamisissa on ollut tapana kerran vuosikymmenessä läikkyä yli, ja nyt on takana 12 rauhallisempaa vuotta. Hollannin liitto ja poliisi taatusti toivovat, että ruutitynnyri jää tälläkin kertaa vaille kipinää.

Byyri on viikonloppuna paikan päällä Amsterdamissa. Laaja raportti luvassa ensi viikolla – seuraa myös Byyrin some-kanavia sunnuntaina!

Artikkelikuva – adodenhaag.nl

The post Ajax vastaan ADO – Kannattajien kova taistelu appeared first on Byyri.

Menestys on jaksanut kiertää vuonna 1910 perustetun seuran ja 1990-luvun alussa joukkue sukelsi konkurssin myötä pahasti, mutta nousi vielä takaisin jaloilleen. Nimessä oleva etuliite on muutamaan otteeseen myös vaihtunut, mutta kaupungin nimi Zwolle on pysynyt tiukasti seuran nimessä.

1990-luvun alun konkurssi on näin jälkikäteen ollut iso tekijä seuran uudessa tulemisessa. Kaikki laitettiin tuolloin uusiksi johtoa myöten. Vihreävalkoisissa pelipaidoissa sininen väri korvasi vihreän ja valkoiset shortsit vaihtuivat mustiin.

Myös kentälle saatiin uuttaa pöhinää, kun kentällä alkoi nousemaan esiin uusia vastuunkantajia, joista seurayhteisö sai uutta virtaa ja uskoa – Jaap Stam heistä kirkkaimpana esimerkkinä.

Nousua takaisin Eredivisien puolelle saatiin odottaa kuitenkin aina 2000-luvun puolelle. Tämä riemukas tapahtuma koetti lopulta keväällä 2002. Korpivaellusta pääsarjan takana kesti siis lopulta 13 vuotta. Pääsarjariemua kesti lopulta kahden kauden ajan, kun edessä oli jälleen putoaminen sarjaporrasta alemmaksi.

Nousua haettiin nopeasti takaisin ylös. Uutta tulemista haettiin parinkin eri managerin johdolla, mutta pikainen paluu jäi haaveeksi. Kesällä 2006 Jokereistakin tuttu manageri Jan Eversen johdolla käynnistyi pidempi projekti, jonka oli tarkoitus palauttaa Zwolle pääsarjaan.

Ensitöikseen Everse kaappasi Ajaxin takalinjoilta nuoren turkulaispuolustajan Niklas Moisanderin ja antoi muutenkin tilaa ja mahdollisuuksia nuorille pelaajille. Samaan aikaan Moisanderin kanssa joukkueeseen saapui myös Petri Oravainen.

Pelaajat noin yleisesti ottivat urillaan askeleita eteenpäin, mutta nousu jäi aina vain haaveeksi. Moisander vietti Zwolle kaksi kautta, jonka jälkeen hän siirtyi AZ Alkmaariin. Eversen viimeinen yritys oli keväällä 2009, jonka jälkeen oli jälleen uuden miehen aika kokeilla.

Nousu ja ensimmäinen pokaali

Viimein keväällä 2012 tärppäsi ja Zwolle palasi Eredivisieen. Tämän jälkeen joukkue on ollut pääsarjassa mukana suhteellisen turvallisesti ilman suurempaa putoamisuhkaa. Seurahistorian kirkkain kruunu osui huhtikuuhun 2014, kun se murskasi Rotterdamin Cup-finaalissa Ajaxin maalein 5-1.

Pokaali oli tuolloin yli satavuotiaan seuran historian ensimmäinen.

Seuraavan kauden alkajaisiksi Zwolle poimi vielä Hollannin Super Cupin nimiinsä ja eteni jopa toiseen peräkkäiseen Cupin loppuotteluun, mutta Groningen oli tuolloin parempi.

Tuoreen Cup-mestarin riveihin oli tuolloin myös siirtynyt Alkmaarista nuori ja hyvin lupaava hollantilais-suomalainen Thomas Lam. Lam saapui ympäristöön jossa seura oli täydellisen sekaisin sen suurimmasta menestyksestä ikinä. Zwolle pääsi syksyllä 2014 maistamaan myös europelien magiaa ja vaikka seikkailu jäi lyhyeen, oli kyseessä taatusti unohtumaton kokemus hollantilaisseuran faneille.

Menestys myös luonnollisesti kasvattaa odotusarvoa, joten Thomas Lam ei saapunut millään tasolla helppoon paikkaan. Kausina 2014-16 nuorukainen onnistui kuitenkin raivaamaan itselleen pelipaikan joukkueesta ja kasvattamaan vastuutaan. Jälkimmäisellä kaudella Lam pelasi jo yhtä vaille kaikki Eredivisien pelit.

Lamin lähtöseura AZ Alkmaar omasi onnistuneen 2015-16 kauden jälkeen suuren kiinnostuksen hänen palveluihin, mutta Lam päätti valita osoitteekseen Englannin ja Nottingham Forestin.

Thomas Lamin paluu

Thomas Lam palasi elokuussa Zwolleen. Hänen tullessaan kaupunkiin, oli seuran tilanne hyvin erityyppinen kuin neljä vuotta aikaisemmin tapahtuneessa siirrossa. Kyseessä oli aivan eri PEC Zwolle.

Joukkue oli vajonnut edelliskaudella Eredivisien alempaan keskikastiin ja Cup-finaalit olivat jo kaukainen muisto. Kausi oli käynnistynyt kolmella peräkkäisellä tappiolla ja joukkue löytyi jumbosijalta. Ei siis mikään helppo paikka palata ja kaukana siitä hypestä mihin oli aikoinaan saavuttu.

Thomas Lam muun Zwollen miehistön kanssa käärivät hihat ja ottivat arvokkaan vierasvoiton Groningenista maajoukkuetauon alla. Suunta on nyt oikea, mutta paljon on töitä edessä. Suomesta katsoen PEC Zwolle on tukalassa tilanteessa karmean alkukautensa ansiosta. Zwollessa asioihin suhtaudutaan tyynemmin, he kun ovat läheltä joutuneet todistamaan paljon pahempiakin aikoja.

Perustettu: 1910

Kotipaikka: Zwolle

Stadion: MacPark Stadion (13,250)

Saavutukset: 1 Cupin voitto, 1 Super Cupin voitto

Tunnettuja pelaajia: Jos Hooiveld, Bert Konterman, Niklas Moisander, Jussi Nuorela, Petri Oravainen, Johnny Rep, Sami Ristilä, Paulus Roiha, Jaap Stam, Henk Timmer, Dean Wilkins.

Kuvat – wsimag

The post PEC Zwolle ennen ja nyt appeared first on Byyri.

Siirtoja Hollantiin…

Kolme suomalaispelaajaa vaihtoi viime viikolla osoitteensa puukenkämaahan.

Thomas Lam palaa PEC Zwolleen, jossa Lam löi läpi aikuisten tasolla vuosina 2014–2016 pelaamalla yhteensä 64 ottelua Zwolle-paidassa. Viimeiset pari vuotta Nottingham Forestissa voidaan tuomita uran kannalta harha-askeleeksi, mutta nyt uudet tuulet puhaltavat. Lam pääsi heti sunnuntaina Groningenia vastaan avaukseen, ja Zwolle voitti 0-1.

Tim Väyrynen siirtyy puolestaan divariin Roda JC:hen. Uudessa joukkueessaan Väyrynen on nyt Richard Jensenin joukkuetoveri. Ainoa alusta asti varteen otettava kilpailija Väyryselle on Ba-Muaka Simakala, 21-vuotias lupaus, jonka näytöt aikuisten tasolla rajoittuvat toistaiseksi 19 Saksan Regionalliga-maaliin. Siirrolta on siis lupa odottaa paljon!

Leo Väisäsen uusi osoite on divarin FC Den Bosch. Myöskään Väisäsellä ei ole aivan liikaa kilpailijoita – topparinvastuuta ovat kuluvan kauden jokaisessa ottelussa toistaiseksi kantaneet 21-vuotias Stefan Velkov (94 ottelua Slavia Sofian paidassa) ja 20-vuotias Sam Kersten (45 ottelua Den Boschin paidassa). Lähtökohtaisesti Väisänen saattaa aloittaa kolmostopparina, mutta näytönpaikkojakin lienee tulossa.

…Ja siirtoja Kroatiaan & Kreikkaan

Timo Stavitski siirtyi vuosi sitten täysin yllättäen Ranskan liigan Caeniin, jossa vastuuta riitti ja maalejakin syntyi alussa erinomaisesti. Sittemmin, osittain loukkaantumisen takia, hype on hieman laantunut, ja niinpä Stavitskille on päätetty löytää lainaseura. Sellaiseksi valikoitui Kroatian liigan NK Osijek. Joukkue on aloittanut kautensa erinomaisesti ja 6 ottelusta on tullut yhteensä 13 pistettä – mestaruuskamppailuun Osijekin ei silti odoteta yltävän.

Jusif Ali, 18-vuotias Ilveksen ja nuorisomaajoukkueiden laiturilahjakkuus puolestaan siirtyy suurseura Dinamo Zagrebiin. Kyseessä on lainasopimus, jossa kroatialaisilla on osto-optio. Oletettavasti Ali aloittaa pelinsä seuran huipputasoisessa akatemiassa, josta on vuosien varrella pulpahdellut jopa Luka Modricin ja Mateo Kovacicin kaltaisia tähtiä.

Roope Riskin uusi seura on Kreikan divarin Kissamikos. Kreetan saarella, Hanian lomakohteessa lienee mukavaa ja aurinkoista.

Maaleja ja Eurooppa-liigaa

Tutut nimet onnistuivat maalinteossa: Petteri Forsell ja Joni Kauko (1:40) ovat ties kuinka monetta viikkoa liekeissä. Edellä mainittu ei syystä tai toisesta mahtunut Rive Kanervan Nations League -Huuhkajiin. Maalitilinsä avasivat uusissa seuroissaan puolestaan Dundeen Benjamin Källman sekä Tromson Onni Valakari.

Eurooppa-liigan lohkovaihepaikat ratkottiin viime viikolla, ja Jesse Joronen torjui toistamiseen nollapelin Serie A -seura Atalantaa vastaan. Esitys oli upea kuten pilkkutorjuntakin. Suurelta osin huipputasoisen veskarinsa ansiosta FC Kööpenhamina pelaa UEL-lohkovaihetta kaudella 2018-2019. Myöhemmin viikolla Joronen piti nollat myös Tanskan liigassa 2-0-voitossa Esbjergiä vastaan.

Suomalaispelaajat UEL:ssä:

Lohko A: Bayer Leverkusen (Lukas Hradecky, Joel Pohjanpalo)

Lohko C: FC Kööpenhamina (Jesse Joronen)

Lohko G: Spartak Moskova (Roman Eremenko)

Lohko I: Genk (Jere Uronen), Malmö FF (Walter Viitala)

Lohko L: BATE Borisov (Jasse Tuominen)

The post Huuhkajat maailmalla: Väyrynen, Lam ja Väisänen Alankomaihin appeared first on Byyri.

Jopa rautatieasemalla vallitsee omanlaisensa tunnelma, kun Feyenoordin fanimyymälän viereen, huikeassa vireessä olevan pianon ääreen, istahtaa tasaisin väliajoin joku matkalainen viihdyttämään aseman ihmisiä musikaalisilla kyvyillään.

Jatkan laiturille, joka osoittaa junan määränpääksi Bredan.

Breda on 180 000 asukkaan kaupunki 40 kilometriä Rotterdamista kaakkoon. Taitan junamatkan puolessa tunnissa, mutta junasta noustessa tuntuu kuin olisin matkannut aikakoneella toiseen aikakauteen. Silmieni eteen aukeaa hyvin toisenlainen, omalla tavallaan varsin kiehtova maailma.

Palanen vanhaa Hollantia

Syy Rotterdamin ja Bredan valtaisaan eroon ei selity pelkästään sillä, että ensimmäisenä mainitussa on 3,5 kertaa enemmän asukkaita. Selitystä pitää hakea yli 70 vuoden takaa, aina toisesta maailmansodasta asti. Hollannin väkiluvultaan toiseksi suurin ja Euroopan suurimman sataman omaava kaupunki oli taisteluissa tärkeä strateginen paikka.

Saksalaiset kokivat yllätyksekseen vastarintaa, kun alkoivat miehittää kaupunkia toukokuussa 1940. Muutaman päivän taisteluiden jälkeen Adolf Hitler kyllästyi orastavaan asemasotaan, ja hänen lentokoneensa pommittivat käytännössä päivässä Rotterdamin kivikaudelle. Seuraavana päivänä Rotterdamin puolustus antautui, kun saksalaiset uhkasivat muita hollantilaisia kaupunkeja Rotterdamin kohtalolla.

Sodan jälkeen Rotterdamissa haluttiin rakentaa kaikki alusta, mutta hienommin ja paremmin. Tuo ajattelutapa vallitsee kaupunkisuunnittelussa vielä tänäkin päivänä.

Breda puolestaan kuuluu niihin kaupunkeihin, joiden aineelliset vahingot jäivät sodassa suhteellisen pieniksi. Siispä kontrasti on varsin suuri, kun vain hetkeä aikaisemmin olen väistellyt ratikkaa hulppean Casinon vieressä ja nyt saan kävellä kaikessa rauhassa rauhallisen puiston läpi 1600-luvulta peräisin olevalle linnoitukselle.

Matkaa tästä paikasta on Belgian rajalle vain reilut kolmisenkymmentä kilometriä, mutta rautatieaseman nurkalla oleva coffee shop sentään muistuttaa kummalla puolella rajaa ollaan. Breda on ollut reilut 400 vuotta takaperin hyvin tärkeä linnoituskaupunki, josta aiemmin mainittu
linnoituskin kertoo.

Kaupungista puuttuu lähtöpaikkani kaltainen suurkaupungin melske, mutta se tarjoaa sopivan tasapainon luonnonläheistä rauhoittumista ja vilkasta kävelykatua. Varsinkin Bredan ravintolakatu Sint Annastraat on viehättävä, joten pysähdyn syömään.

Ruoka on hävyttömän hyvää ja edullisempaa kuin Rotterdamissa.

Kaiken lisäksi saan täydeksi yllätyksekseni tällä aurinkoisella terassilla vielä palvelua suomeksi! Nuori hollantilaismies on viettänyt toissa kesän Suomessa Kolilla ja yrittää sympaattisesti kaikkensa käyttääkseen oppimaansa sanavarastoa asiakaspalvelutilanteessa. Vieläkin harmittaa, etten tajunnut jättää hänelle lainkaan tippiä.

Roskia ja lippuongelmia

Ruokailun jälkeen aloitan patikoinnin kohti illan päänäyttämöä Rat Verlegh Stadionia.

Paikallisen pääsarjaseuran NAC Bredan stadion on nimetty vuonna 1960 menehtyneen seurasuuruuden mukaan. Oikealta nimeltään Antonius Verlegh oli paitsi pelaaja myös seuran valmentaja, sihteeri, tiedottaja, hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja, puheenjohtaja ja lopulta kunniapuheenjohtaja. Monta roolia yhdelle miehelle, joka on taatusti stadioninsa ansainnut.

Siirtyminen vie Bredan keskustasta jalkaisin kolmisen varttia. Epäusko meinaa vallata pohjoismaisen matkamiehen moneen kertaan, kun reittini kulkee kiinni olevien autokauppojen ja epämääräisen kotibilealueiden lävitse.

Stadionille olisi saattanut päästä jollakin julkisellakin kulkuneuvolla, mutta riittävää infoa en tästä koskaan löytänyt. Silmiinpistävää reittini varrella on alueen roskaisuus. Banaaninkuoria, tölkkejä, jogurttipurkkeja, sipsipusseja, rikkoutuneita kenkiä jne. Roskia kaikkialla.

Lauantai-illan otteluna on tuiki tärkeä, häntäpään kuuden pisteen kamppailuksi povattu NAC Breda-De Graafschap. Asiantuntijat ovat kauden alla povanneet paljon ongelmia Bredalle. De Graafschap on puolestaan sarjanousija, jota monet pitävät sarjan heikoimpana nippuna. Ottelun merkitystä ei siis voi hirveästi ylikorostaa.

Ennen pelin alkua oli edessäni vielä yksi suhteellisen iso ongelma: lipun saaminen.

Olin heti otteluohjelman julkaisun jälkeen yhteydessä sähköpostitse NAC Bredan toimistolle ja kysyin, koska lipunmyynti aukeaa. En koskaan saanut vastausta. Seurasin aktiivisesti heidän nettisivuiltaan lipunmyynnin alkamista ja olin kärppänä paikalla, kun se alkoi. Kaikki meni niin kauan hienosti, kunnes oli maksun aika. Heidän järjestelmänsä kelpuutti vain pankkimaksut, nekin ainoastaan hollantilaisista pankeista.

Lähetin uudestaan sähköpostia asiasta, mutta tämäkin viesti kaikui kuuroille korville. Kokeilin lipunmyynnin osoitetta, yleistä osoitetta ja tiedottajaa henkilökohtaisesti. Ei vastausta.

Viikko ennen reissua kokeilin vielä messengerin kautta lähestyä seuraa, ja vihdoin tärppäsi! Sain varausnumeron, jolla lippuni oli noudettavissa kaksi tuntia ennen pelin alkua.

Homma olisi voinut mennä vielä kuitenkin pahasti mönkään, sillä kun olin päässyt lippujen lunastustilanteeseen, kävi ilmi, että heille kelpasi vain käteinen. Onnekseni minulla oli lompakossani juuri riittävä määrä euroja omani sekä seuralaiseni ottelulipun lunastukseen. Tarkkaan summaan en olisi edes pystynyt varautumaan, sillä saadessani liput kuulin vasta ensimmäistä kertaa mistä katsomonosasta minulle varatut liput ylipäätään olivat ja mitä ne maksoivat.

Paljon meteliä tyhjästä

Sisäänkäynnin yhteydessä myydään maksukortteja, jolla stadionilla ostosten maksaminen tapahtuu. Näin kahden ottelun otannalla alan sisäistää, että tämä on ilmeisesti hyvin yleinen hollantilainen käytäntö.

Turvatarkastus sujuu nopeasti ja siirryn omalle paikalleni. Istuimeni on pitkältä sivulta ja varsin reunalta. Stadionin intiimi tunnelma luodaan jyrkillä katsomoilla. Katsomot ovat itse asiassa sen verran jyrkät, että vanhemmilla ihmisillä on selvästi hankaluuksia kavuta rappusia ylöspäin. Yleisö on poikkeuksellisen miesvoittoista.

Molemmissa päädyissä on NAC Bredan seisovia kannattajia. Itsestäni katsoen vasempaan päätykatsomoon on myös verkkojen taakse sullottu ryhmä De Graafschapin innokkaita kannattajia. Vaikka Bredan kannattajia on hyvin lähellä, pienintäkään konfliktin tapaista ei ottelun aikana synny.

Ennen ottelua diskomusiikki pauhaa karmealla volyymilla. Aikaa nähneen stadionin akustiikka ei ole ihan siinä kunnossa, että se pystyisi ääntä särkemättä vastaanottamaan kaiken tuon metelin. Stadionilla on paljon metallikaiteita, joihin on ripustettu mainoksia. Noiden mainoskylttien hakkaaminen kaiteita vasten saa aikaa melkoisen paukkeen ja tämä tuntuu olevan bredalaisten yleinen harrastus.

Jos kaupungilla näki roskia, niin se oli vasta esisoittoa siihen, mitä sain kokea stadionin porttien sisällä. Tuoppien, tuoppien kantoalustojen, käsiohjelmien ja kaiken muun mahdollisen heittely kentän viereen oli suurta kansanhuvia.

Havaitsin konkreettisesti siirtyneeni nuoruudesta kohti keski-ikää, kun tämä infernaalisen metelin keskellä tapahtunut jatkuva roskaaminen alkoi selvästi ärsyttää minua. Roskien heittely on selvästi paikassa sen verran suuri itsestäänselvyys, että stadionin sisäpuolelta ei löydä ainuttakaan roskista.

Joukkueiden astellessa kentälle laitamainosten pauke kasvaa ja huuto yltyy. Toisessa päätykatsomossa on myös keltaisia savuja tunnelmaa tuomassa. Ennen ottelun alkua pidetään vielä hiljainen hetki.

Wanny van Gils oli 1970- ja 80-luvuilla Bredan keskeisiä hahmoja kentällä, kun puolestaan Daan Schrijvers kaupungin futisylpeyksiä 1950-luvun lopulta aina mainitun Wanny van Gilsin ajoille asti. He molemmat nukkuivat pois viime kesän aikana ja tämä ottelu oli omistettu heille.

Hiljainen hetki jäi hämmentävästi päälle.

Oli jotenkin absurdia, että samaisessa paikassa vain hetkeä aikaisemmin vellonut epämääräinen äänimassa vaipui hetkessä tasaisen rauhalliseksi puheensorinaksi, kun itse ottelu käynnistyi. Tämä oli NAC Bredan kauden ensimmäinen kotiottelu, joten kausikorttipaikoilla oli selvästi kesän jäljiltä paljon keskusteltavaa. De Graafschapin kulmaus sentään piti kiitettävää ääntä päällä.

Myöskään ottelun taso ei päätä huimannut. Molemmat joukkueet tuntuivat pelaavan tappiota välttäen ja hyvin riskittömästi. Mitä pidemmälle ottelu eteni, niin sitä enemmän toivoin toisessa päässä soivan ja pelin aukeavan. Toiveet toteutuivat hieman ennen puoliaikaa, kuin Mitchell te Vrede nikkasi maalin edustalta kotijoukkueen johtoon.

Toisen jakson viihdearvo oli suurempi, mutta yleisö jatkoi kummaa passiivisuuttaan.

Bredan 3-0 -maali jäi ottelun viimeiseksi ja tappoi imi viimeisenkin metelin vierassektiosta. Breda oli kärsinyt sarja-avauksessaan murskaavan 5-0-tappion Alkmaarille, joten pelaajien ja yleisön kasvoilta paistoi helpotuksen tunne. De Graafschapin pelaajat kävivät kiittämässä kannattajiaan ja heidän olemuksesta pystyi aistimaan sen, että jokainen tiedosti vaikean kauden olevan vasta aluillaan.

Yksi mielenkiintoinen piirre tässä matkustuskokemuksessa oli se, että yleisöllä ei ollut mikään kiire pois katsomosta ottelun jälkeen.

Poistuin itse reilut viitisen minuuttia päätösvihellyksen jälkeen ensimmäisten joukossa. Edessäni oli kävelymatka takaisin rautatieasemalle kaikkien niiden autoliikkeiden ohitse Bredan pimenevässä illassa. Rautatieasemalta matkani jatkui takaisin Rotterdamiin. Siellä minua odotti jälleen aivan toinen maailma.

The post Tien päällä: Lauantai-illan huumaa Bredassa appeared first on Byyri.

Käsin kosketeltava pettymys

Hyppään ratikan kyytiin hotellini kupeesta ja matkaan kohti De Kuipia. Olen innoissani, näenhän pian eurooppalaisen derbyn, eikä se ole lähimainkaan jokapäiväistä eikä edes jokavuotista herkkua futisturismia harrastavalle lajinörtille.

Heti seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousee muutaman nuoren miehen seurue. Heillä on jalassaan valkoiset kengät, merkkifarkut, verkkatakit ja lippikset. Parilla heistä on myös aurinkolasit päässään. On helppo päätellä, että meillä on sama kohde. Mitä lähemmäksi stadion tulee, sitä enemmän Feyenoordin värit alkavat näkyä ratikassa. Ikä- ja pukeutumisjakauma on laaja, mutta olemus on kaikilla yhtä synkkä.

Torstai on tuoreessa muistissa ja se selittää hieman ankeaa ilmapiiriä. Päivä, kun Feyenoord tippui Eurooppa-liigan karsinnoissa. Slovakialaisen Trencinin piti olla vain suupala matkalla lohkovaiheeseen, mutta Trencin vei lopulta otteluparin murskaavin 1-5–lukemin.

Trencin-otteluiden välissä Feyenoord oli hävinnyt nöyryyttävästi sarja-avauksensa sarjanousija De Graafschapille 2-0 ja ilmapiiri oli sen mukainen. Pettymys oli vielä käsinkosketeltava, matsipäivän kiima kateissa ja mielet maassa. Koska Feyenoordilla ja Excelsiorilla ei ole kaupungissa voimakasta vastakkainasettelua, ei edes paikallispeli saa ihmisiin lisävirtaa.

Noustessani stadionin pysäkillä, jatkaa tämä apaattinen ihmisvirta valumista kohti kotipyhättöään. Ei mistään huudon huutoa eikä laulun laulua. De Kuip itsessään on näyttävä rakennelma, joka saa härmäläisen pysähtymään kuvaushetkeä varten.

Tämä on toinen visiittini samaiselle stadionille. Olin paikan päällä aikanaan katsomassa, kun Hollanti löi Suomen kovan taistelun jälkeen EM-karsinnoissa 2-1 lukemin syksyllä 2010. Mikael Forsselin puskumaalin päätyymme muistan yhä elävästi!

Feyenoordilla on jo jonkin aikaa muhinut uusi stadionhanke ja onhan vuonna 1937 rakennettu rakennus kieltämättä aikaa nähnyt, vaikka peruskorjauksia on jo useampi takana. Silti sitä suomalainen unelmoi, että kotimaasta löytyisi edes yksi näin upea paikka.

Stadion on kokenut paljon.

Muun muassa EM-finaalin vuonna 2000 ja pari vuotta myöhemmin Feyenoordin suuren hetken, kun joukkue kaatoi kotikentällään Borussia Dortmundin UEFA Cupin loppuottelussa.

Sisäänpääsy ja turvatarkastus sujuvat joutuisasti. Kapuan stadionin ylätasolle, jonne nousu on verrattavissa siihen, kuin kävelisi kerrostalon viidenteen kerrokseen ilman hissiä. Päästyäni perille halajan sammuttaa janoni mallasjuomalla, mutta käteinen tai kortti eivät kelpaa maksuvälineenä. Olisi pitänyt muuttaa valuutta poleteiksi, joita myytiin sisäänkäynnin läheisyydessä.

Sätin itseäni sokeudestani ja huomaan katselevani ottelun ilman huurteista.

Nallet ensimmäisen jakson kohokohta

Joukkueet saapuvat areenalle, joka ei ole kuitenkaan loppuunmyyty. Paikalla on 45 000 katsojaa, mutta tilaa olisi ollut vielä muutamalle tuhannelle. Feyenoord kuuluu niiden eurooppalaisten seurojen joukkoon, joiden otteluiden alussa ämyreistä on tapana kuulua You’ll Never Walk Alone. Näin tälläkin kertaa, mutta suureen yhteislauluun se ei kirvoita.

Minusta katsoen vasemmalla on Feyenoordin äänekkäimmät kannattajat. Päädystä lähtee tasaisin väliajoin joitakin lauluja ja huutoja, mutta niihin yhtyy vain kourallinen ihmisiä. Muu katsomo on hämmentävän hiljaa. Hiljaa ovat myöskin vastakkaisessa päädyssä Excelsiorin fanit, joita on yläparvella arviolta parisen sataa. Heillä olisi ollut valtava mahdollisuus dominoida katsomossa, mutta hekin ovat harvinaisen hengettömiä.

Eloa yleisöön saadaan ottelun 17. peliminuutilla, kun Feyenoordin hyökkääjä Sam Larsson vapauttaa tekopaikkaan Robin van Persien, joka laittaa pallon ammattimiehen varmuudella verkon perukoille ja vie kotijoukkueen 1-0–johtoon. Maali saa jo lähes koko yleisön seisaalleen taputtamaan.

Pari minuuttia maalin jälkeen Excelsiorin kannattajat varastavat shown hyvällä tavalla. Kotijoukkueen kannattajat heittelivät ottelun alussa pehmoleluja kentälle paikallisen lastensairaalan hyväksi. Excelsiorin fanit osallistuivat tempaukseen täyttämällä ottelun ollessa käynnissä alapuolellaan olleen katsomon pehmoleluilla yhtäaikaisella nalletifolla. Jopa pelaajat keskeyttivät pelin hetkeksi ja tapahtuma sai kotiyleisöltä suuret suosionosoitukset.

Itse pelissä Feyenoord pelasi hyvin riskittömästi ja Excelsiorin mahdollisuudet olivat oikeastaan Feyenoordin kulmien jälkeisissä vastaiskuissa, joita joukkue kärkkyi hanakasti. Johtoasemasta huolimatta iso osa yleisöstä buuasi omansa pukukoppiin, mikä oli selkeä osoitus viime viikkojen pettymyksistä.

van der Heijdenin hetki

Ottelun käsikirjoitus oli toisella jaksolla hyvin samantyyppinen kuin ensimmäisellä. Peli ei tarjonnut hienouksia, Excelsior ei lähtenyt tappioasemasta huolimatta avaamaan peliään ja Feyenoord varmisteli itselleen hyvin tärkeitä pisteitä. Tunnelmasta kertoo omiaan se, että oikealla puolellani istunut kannattaja keskittyi enemmän sosiaaliseen mediaan kuin itse otteluun.

Käänteentekevä hetki ottelulle oli, kun vaihtomies Jeremiah St Juste lisäsi kotijoukkueen johdon kahteen nollaan 78. minuutin kohdalla. Maali paitsi aktivoi yleisöä, mutta myös vapautti pelin. Pian nähtiinkin hyvin intensiivinen kymmenminuuttinen, jossa mentiin kovaan tahtiin päästä päähän. Tolpat kolisivat molemmissa päädyissä ja yleisö heräsi mukaan otteluun.

Hienon pelillisen jakson kruunu saatiin minuutti ennen täyttä aikaa, kun Jan-Arie van der Heijden painoi kantapäällään pallon tolpan kautta sisään. Maali oli yksi oivaltavimmista, mitä olen koskaan paikan päällä todistanut ja räjäytti stadionin suoraan huutoon. Hämmästyksekseni välittömästi tämän suorituksen jälkeen käynnistyi yleisön marssi kohti uloskäyntiportteja ja lisäajan päätyttyä oli omilleen taputtamassa enää kourallinen yleisöä.

Nalleista ja van der Heijdenin neronleimauksesta huolimatta koin, että tapahtuma oli asettamaani odotusarvoon nähden pettymys. Tosin 3-0 –maalin yhteydessä sain kokea palasen sitä, mitä Stadion Feyenoord voi tarjota parhaina iltoinaan. En myöskään tiedä, että oliko hiljaisuus kuinka vahvasti sovittu etukäteen kannanottona tuoreeseen europettymykseen. Oli sovittu tai ei, niin torstai näkyi ja jätti kuulumatta.

Kokonaisuudessaan Rotterdam oli niin hieno kaupunki ja Feyenoord sen verran mielenkiintoinen joukkue, että suosittelen matkaa De Kuipille lämpimästi.

Vinkit Rotterdamiin

Kuinka perille?

Rotterdamiin pääsee lentäen, mutta lennot suoraan satamakaupunkiin ovat varsin tyyriitä. Edukkain ja järkevin tapa on lentää Amsterdamiin, josta on Schipholin lentokentältä suorat junayhteydet Rotterdamiin. Junamatka maksaa reilut kymmenen euroa ja junia kulkee parinkymmenen minuutin välein. Helsingistä on Amsterdamiin suoria lentoja useita kertoja päivässä. Itse lensin KLM:llä ja lentoni maksoivat 205 €.

Majoitus

Hotellitarjonta on Rotterdamissa varsin laaja ja vaihtoehtoja löytyy jokaiseen makuun sekä hintatasoon. Majoituin Euro Hotel Centrumissa, joka oli noin vartin kävelymatkan päässä kaupungin päärautatieasemalta, Rotterdam Centraalista. Kahden hengen huoneeni maksoi hieman päältä 60 € yöltä sisältäen aamupalan ja oli sopiva valinta budjettimatkailijalle.

Enemmän hotellilta vaativalle en kuitenkaan kyseistä paikkaa lähtisi suosittelemaan. Huoneeni oli epäsiisti, valaisin oli rikki, televisio ei toiminut, lakanoissa oli pieniä veriläikkiä, vieressä ollut katu hyvin meluisa ja hotellin respa kirjasi minut kertaalleen ulos hotellista majoitukseni aikana, minkä jälkeen kulkukorttini piti aktivoida uudelleen käyttöön. Plussana kuitenkin mainittakoon, että henkilökunta unohti periä minulta kaupunkiveron (4,5 % kokonaishinnasta).

Liikkuminen

Kaupunki on sen verran iso, että patikoija väsyttää jalkansa helposti. Päivälippu metroon/ratikkaan maksaa 8 € ja saa allekirjoittaneelta suuren suosituksen! Myös hollantilaiseen tapaan pyöriä pystyy vuokraamaan ja vuokrauspaikkoja löytyy tasaisesti pitkin kaupunkia. Eniten rautatieaseman läheisyydestä.

De Kuip

Tunnetaan myös nimellä Stadion Feyenoord.

Jos omaat päivälipun julkisiin kulkuneuvoihin, kannattaa mennä ratikalla numero 23, joka vie suoraan stadionin viereen. Ottelupäivinä Rotterdam Centraalista palvelee myös ylimääräinen junayhteys stadionin omalle asemalle, joka ei ole muulloin käytössä. Pelin jälkeen ratikat pois stadionilta ovat maksuttomia ja linjan 23 lisäksi aukeaa vain tähän tarkoitukseen oleva linja numero 12, jolla pääsee Rotterdamin keskustaan.

Liput

Feyenoordilla on hyvä ja toimiva lippukauppa omalla nettisivullaan. Sivusto palvelee myös englanniksi ja yleisimmät kortit kelpaavat maksuvälineenä. Isoimpiin otteluihin (Ajax ja PSV) lipunsaanti tätä kautta on haastavaa, mutta muuten lipput ovat poimittavissa kun on hereillä general salen alkaessa. Feyenoordilla kaikki syksyn pelit tulivat kerralla myyntiin heinäkuun lopussa ja kevään pelit tulevat myös samanlaisena kertarysäyksenä poistettavaksi loppuvuodesta. Oma kuponkini stadionin ylätasolle, pitkän sivun reunaan, maksoi 35 €.

Nähtävyydet

Rotterdamin ikoninen Erasmus-silta kannattaa käydä näkemässä ja kokemassa. Sillalta pystyy näkemään ja aistimaan satamakaupungin suuruutta sekä ihailemaan sen modernia arkkitehtuuria. Myös jo aiemmin mainittu ratikka numero 23 ajaa stadionille keskustan suunnasta kyseistä siltaa pitkin. Muutakin nähtävää riittää, museokirjo on laaja ja eläintarha näkemisen arvoinen. Jälkimmäiseen kannattaa tosin varata reilusti aikaa, sillä nähtävää on niin paljon!

Ruoka ja hintataso

Keskustan kupeesta löytyy runsaasti vaihtoehtoja syömiselle. On pizzaa, pihviä, sushia ja vaikka mitä. Erikoisruokavaliot on myös hyvin huomioitu. Ravintoloihin uskaltaa astella sisälle, sillä joka kerta kun otin sen mitä mieli teki ja kun otin oluen kylkeen, en köyhtynyt kertaakaan yli 20€:a sapuskoistani. Maininnan arvoiset ovat myös kaupungin lukuisat jäätelöbaarit, joissa suosittelen poikkeamaan.

Budjetti

Viikonloppureissulle kannattaa varata noin 400 €. Tuolla hinnalla saa mukavat lennot Helsingistä Amsterdamiin ja takaisin, hotellin, ottelulipun sekä sopivasti käyttörahaa liikkumiseen, syömiseen ja muutamaan olueen.

The post Tien päällä: Nalleja ja taikuutta Rotterdamin derbyssä – vinkit Rotterdamiin appeared first on Byyri.

Tasan kaksi viikkoa sitten Feyenoord juhli Hollannin Super Cupin voittoa Eindhovenissa. Peli näytti hyvältä, kaikki oli tasapainossa ja Rotterdamissa lähdettiin kauden alkuun erittäin luottavaisina.

Viime viikon torstaina Feyenoord matkusti Eurooppa-liigan karsintaotteluun Slovakiaan Trencinin vieraaksi. Rotterdamilaiset lähtivät ottelupariin massiivisena ennakkosuosikkina, Slovakian-reissun piti olla lähinnä hyvä kenraali alkavaan Hollannin sarjakauteen.

Trenciniä valmentaa hollantilainen Ricardo Moniz. Hän on Feyenoordin valmentajan Giovanni van Bronckhorstin vanha pelikaveri ja hyvä henkilökohtainen ystävä. Ottelussa ystävyys oli kaukana, sillä Moniz murhasi maamiehensä taktisesti. Hän tiesi tasan tarkkaan, miten Feyenoord tuli otteluun ja käytti tiedossaan olevaa ystävänsä ajatusmaailmaa häikäilemättömästi hyväkseen. Trencin voitti ottelun 4-0 ja Feyenoord oli shokissa.

Viikonlopun sarja-avaukseen Feyenoord ei ollut ehtinyt toipua ja kaikkien hämmästykseksi monissa ennakoissa sarjan heikoimmaksi joukkueeksi povattu sarjanousija De Graafschap kaatoi kotonaan hallitsevan Cup-mestarin 2-0.

Torstaina Feyenoordilla ei ollut bensaa kuroa Trencinin etumatkaa ja rotterdamilaisten vahvasta alusta huolimatta ottelu päättyi tasalukemiin 1-1.

Trencin jatkoi Euroopassa eteenpäin ja Feyenoord saa keskittyä loppukauden kotimaansa otteluihin, mikä on seuralle aivan mielipuolisen suuri pettymys.

Henkinen kantti puntarissa

Feyenoord lähtee sunnuntain paikallisotteluun De Kuipille siis vähintäänkin kaoottisesta tilanteesta. Kelkka olisi saatava kääntymään nopeasti ja van Bronckhorst tietää, että seuran kiihkeillä faneilla menee lopullisesti kuppi nurin ja murot sekaisin, jos sunnuntain pelistä ei tule tulosta. Muutos kaksi viikkoa sitten nähtyyn vapautuneeseen lautasen nosteluun Eindhovenin illassa on käsin kosketeltava.

Entäs sitten Excelsior? Miten Rotterdamin pieni kilpailija näkee ottelun? He tietävät, että nyt jos koskaan kaupungin mahtiseura on horjutettavissa yksittäisessä ottelussa. Nyt on kaikkien aikojen mahdollisuus tehdä paikalliskilpailijan elämästä erityisen tuskallista.

Kolikolla on myös kuitenkin kääntöpuoli. Sunnuntaina pelattava paikallisottelu on miesmuistiin Feyenoordin ja Excelsiorin välillä ensimmäinen Rotterdamin derby, jossa Feyenoord ei ole päivänselvä ennakkosuosikki. Osa jopa odottaa Excelsiorin suorittavan sunnuntaina. Onko heistä lähtemään tähän otteluun paineiden kanssa? Omassa sarja-avauksessaan he tasasivat pisteet Fortuna Sittardin kanssa.

Satamakaupunki on valmiina

Saavuin itse Rotterdamiin perjantaina illalla ja vaikka ohjelmassani on lauantaina toinenkin kamppailu, on sunnuntainen ottelu ehdottomasti tämän jalkautumiseni pääottelu.

Tunnelma kaupungilla on odottava. Sunnuntainen ottelu ei toki näy vielä mitenkään katukuvassa, mutta yksi nuorimies sentään, paikallisvastustajien naljailunkin riskillä, uskalsi kävellä kaupungilla Feyenoordin pelipaita päällään, vaikka Euroopasta tippumisesta ei ollut kauaa kulunut.

Sunnuntaille on ennustettu hyvää säätä ottelun läpiviemiselle. Odotettavissa on reilu kaksikymmentä astetta ja sadekuurojen mahdollisuuskin vaikuttaa yhä epätodennäköisemmältä.

Perjantai-iltana satamakaupunki tarjosi parastaan, kun Rotterdamin auringonlaskua pystyi ihailemaan pilvettömältä taivaalta. Näky oli kaunis ja odottava. Kuin jotain suurempaa olisi pian tulossa.

Feyenoord-Excelsior

Pelipaikka: De Kuip

Alkuvihellys: Sunnuntaina 19.8.2018 klo 15.30

Media: Unibet-TV

Jutun kuvat: Suvi Sorva

The post Rotterdamin derby – ennakko paikan päältä appeared first on Byyri.

Tuolloin PSV:n joukkueessa oli aivan liikaa ja aivan liian isossa roolissa yli-ikäisiä pelaajia. Cocu päätti aloittaa nuorennusleikkauksen, mutta hänen harmikseen nuorempia pelaajia kaapattiin samaan aikaan isompiin seuroihin.

Kauden 2013-14 menetykset hirvittävät, kun niitä näin jälkikäteen tarkastelee. Coculta lähti käsistä mm. Erik Pieters, Kevin Strootman, Jeremain Lens, Dries Mertens ja Ola Toivonen. Lisäksi kapteeni Mark van Bommel lopetti uransa.

Coculle jäi johdettavaksi hyvin nuori ja kokematon nippu.

Tämä kokemattomuus näkyikin Mestarien liigan viimeisellä karsintakierroksella, kun AC Milan jyräsi Cocun ryhmän San Siron nurmimaton alle. Tulokset kotimaassa pysyivät hyvinä vielä siihen asti kunnes Eurooppa-liigan lohkovaihe alkoi. Tuolloin ottelurytmi tiivistyi, väsy alkoi avainpelaajilla painamaan ja nuoret pelaajat joutuivat kantamaan sellaista vastuuta mihin he eivät olleet aikaisemmin tottuneet.

Tämä kaikki alkoi eskaloitumaan huonoina kosketuksina, väärin sijoittumisina, yliyrittämisenä ja helppoina virheinä. Tappiot seurasivat toistaan ja itseluottamus katosi.

Sykyllä 2013 Phillip Cocun PSV pelasi aivan kamalaa jalkapalloa, kärsi rumia tappiota, jäi Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen ja hollantilaismedia kirjoitti kasvavissa määrin siitä, kauanko PSV:n seurajohdon kärsivällisyys riittää Cocun kanssa.

PSV:n seurajohto osoitti kuitenkin nykyfutiksessa hyvin poikkeuksellista malttia ja tulokset alkoivat keväällä kääntyä paremmiksi. Nuoret pelaajat alkoivat kasvaa vastuuseensa ja esimerkiksi Memphis Depay teki läpimurtonsa. Kauden jälkimmäisellä puoliskolla PSV yltyi jo kahdeksan ottelun voittoputkeen, hilasi itsensä sarjataulukossa neljänneksi ja takasi näillä tuloksilla Phillip Coculle jatkosopimuksen.

Seuraavana keväänä PSV juhli jo Eredivisien voittoa seitsemän vuoden tauon jälkeen ja tämän jälkeen mestaruuksia tuli vielä kaksi lisää seuraavan kolmen vuoden aikana.

Appiukon perässä pitkin maailmaa

Samaan aikaan, kun Cocu aloitteli päävalmennusuraansa, asetteli toinen hollantilainen entinen keskikenttäpeluri Mark van Bommel nappulakenkiä naulaan.

Fortuna Sittardin kasvatti oli pelaajana noussut jalkapalloilevan maailman tietoisuuteen juurikin PSV:stä, josta käynnistyi kierros eurooppalaisissa huippuseuroissa. Barcelona, Bayern München ja AC Milan. Nämä seurat eivät jätä ketään kylmäksi, ja kun van Bommel palasi kaudeksi 2012-13 PSV:n paitaan, lyötiin hänelle välittömästi kapteenin nauha käsivarteen ja fanit olivat paluusta vähintäänkin euforiassa.

Tuo kausi jäi van Bommelin viimeiseksi ja kun Cocu asteli seuraavana kesänä PSV:n harjoituskeskukseen pääkäskyttäjänä, suuntasi van Bommel puolestaan valmennusopintojen pariin.

Vuoden kouluttautumisen jälkeen van Bommel hyppäsi kesällä 2014 Hollannin alle 17-vuotiaiden valmennustiimiin. Hän toimi Maarten Stekelenburgin kakkosmiehenä, kun Hollannin maajoukkue jäi ikäluokan EM-turnauksessa alkulohkoon seuraavana kesänä.

Bulgarian EM-turnauksen jälkeen van Bommel teki monille yllättävän ratkaisun, kun hän matkasi Saudi-Arabiaan Bert van Marwijkin apuvalmentajaksi. Bert van Marwijk ei ollut ainoastaan Mark van Bommelin maamies vaan myös van Bommelin appiukko, joka kutsui vävynsä apuun, lähdettyään Saudi-Arabian maajoukkueen valmentajaksi.

Yhdessä kaksikko luotsasi Saudi-Arabian Venäjän MM-kisoihin, mutta van Bommel jättäytyi taustalle projektin loppuvaiheessa, kun sai paikan PSV:n nuorisojoukkueen valmentajana.

Syksyllä 2017 Bert van Marwijkin ja Saudi-Arabian liiton sukset menivät ristiin ja van Marwijk sai onnistuneesta karsintaurakasta huolimatta lähteä. Kauaa hänen ei kuitenkaan tarvinnut työttömänä oleskella, kun Australia pyysi miehen valmentajaksi tulevaan MM-turnaukseen. Bert van Marjwijk soitti jälleen Mark van Bommelille ja vävy jätti PSV:n junnujoukkueen, matkaten perässä Australiaan.

MM-turnauksessa Australia saavutti yhden tasapelin ja sen tie jäi alkulohkoon. Kesken kisojen PSV tiedotti, että Mark van Bommel tulee seuraamaan Phillip Cocuta joukkueen päävalmentajana.

Valtava haaste

Tiivistetään kaikki äskeinen kahteen lauseeseen: Mark van Bommel on toiminut päävalmentajana ainoastaan juniorijoukkueessa. Sen lisäksi hän on ollut kolmessa eri maajoukkueessa kakkosvalmentajana muutaman viime vuoden aikana.

PSV:n peräsimeen on tultu vahvemmillakin valmennuksellisilla näytöillä, joten tilanne on siis vähintäänkin haastava. Mark van Bommelilla on taatusti kaikki edellytykset kasvaa todelliseksi huippuvalmentajaksi, mutta paine on kova. PSV:n kannattajat ovat viime vuosina saaneet kauhoa pokaaleita ja ihminen tottuu hyvään nopeasti.

Seuralegendan asema varmasti tuo pitkämielisyyttä niin seurajohdolle ja faneille.

Tilanne on vähän saman tyyppinen, kun nuori lupaus murtautuu kasvattiseuransa edustukseen. Hän saa aina alkuun enemmän anteeksi kuin ulkopuolelta tullut työmies. Viisi vuotta sitten PSV:n seurajohdolla riitti sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä ja Mark van Bommel taatusti toivoo, ettei asennemaailma ole tämän suhteen tällä välin muuttunut.

PSV:n General Manager Toon Gerbrandsin mukaan seura lähtee Mark van Bommelin kanssa uuteen aikakauteen:

”Sopimus syntyi nopeasti. Me tiesimme, että Phillip Cocu lähtee meiltä jonakin päivänä ja ajattelimme Markia sopivaksi jatkajaksi jo silloin, kun hän tuli meille nuorisojoukkueen valmentajaksi. Nyt kun tämä tapahtui, niin Mark oli meille luonnollinen ratkaisu. Me uskomme, että hän on valmis haasteeseen”, Gerbrands kommentoi tuoreeltaan valmentajakuviota sen tultua juhannusviikolla julki.

PSV avasi Eredivisien viikonloppuna vakuuttavalla 4-0 –kotivoitolla Utrechtista. Myös harjoitusottelut etenivät mallikkaasti, kun voitot tulivat Valenciasta, Olympiakosista ja Galatasaraysta. Kesän ainoa tappio tuli Hollannin Super Cupin ottelussa Feyenoordille ja sekin vasta rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

On hyvin mielenkiitosta seurata mihin Mark van Bommel ja PSV tämän kauden aikana asettautuvat sekä millaista peliä he esittävät.

Artikkelikuva – Hollandse Hoogte

The post Mark van Bommelin tulikaste appeared first on Byyri.

Alkavalla kaudella Eredivisiessä nähdään peräti kolme uutta tulokasta, kun Sparta Rotterdam sekä Roda JC epäonnistuivat karsinnoissa ja lähtivät hakemaan Twenten tavoin vauhtia Eersten puolelta. Uudet joukkueet ovat Fortuna Sittard, De Graafschap sekä Byyrin jo aiemmin esittelemä FC Emmen. Edellisen kerran kolme joukkuetta lähti sarjatasoa alemmas Hollannissa kauden 2014-15 päätteeksi.

Robin Lodia huhuiltiin kovasti kesän aikana Feyenoordin paitaan, mutta ainakin syksyn ajan Ajaxin Saku Ylätupa on ainoa, joka voi tuoda mahdollisesti Eredivisieen suomalaisväriä. Ylätupa pelannee pelinsä kuitenkin pykälää alempana Eerste Divisiessä Jong Ajaxin riveissä. Samasta sarjasta löytyvät myös Janne Sakselan Sparta Rotterdam sekä Richard Jensenin Roda JC.

PSV Eindhoven puolustaa mestaruutta, joka oli seuralle jo historiansa 24. Joukkue kävi keväällä kilpajuoksun Ajaxin kanssa pokaalista ja oli lopulta neljän pisteen erolla amsterdamilaisia parempi.

Eredivisien avauskierros

Perjantai 10.8.

Klo 21.00 PEZ Zwolle-Heerenveen

Lauantai 11.8.

Klo 19.30 Ajax-Heracles

Klo 19.30 Willem II-VVV-Venlo

Klo 21.45 Excelsior-Fortuna Sittard

Klo 21.45 PSV Eindhoven-FC Utrecht

Sunnuntai 12.8.

Klo 13.15 ADO Den Haag-FC Emmen

Klo 15.30 De Graafschap-Feyenoord

Klo 15.30 Vitesse-Groningen

Klo 17.45 AZ Alkmaar-NAC Breda

Joukkueet

ADO Den Haag

AFC Ajax

AZ Alkmaar

De Graafschap

FC Emmen

SBV Excelsior

Feyenoord

Fortuna Sittard

FC Groningen

SC Heerenveen

Heracles

NAC Breda

PEC Zwolle

PSV

FC Utrecht

SBV Vitesse

VVV-Venlo

Willem II

The post Eredivisie 2018-19 – Kausiennakko appeared first on Byyri.

Ottelussa kohtasivat hallitseva mestari PSV Eindhoven sekä Hollannin Cupin eli KNVB-Cupin voittanut Feyenoord Rotterdamista.

Hollannissa Super Cupia on pelattu vuodesta 1991 lähtien. Tässäkin kilpailussa voitot ovat keskittyneet maan kolmelle suurimmalle eli mainituille PSV:lle ja Feyenoordille, sekä Ajaxille Amsterdamiin. Eniten Super Cupin voittoja on kertynyt PSV:lle, kaikkiaan 11 kappaletta.

Nederlandse Supercup, kuten paikalliset sitä kutsuvat, kulki alkujaan nimellä PPT Telecom Cup. Vuonna 1996 jäi sponsorinimi kilpailun nimestä pois ja palkinto on siitä lähtien nimetty Hollannin nyt jo edesmenneen pelaajasuuruuden Johan Cruijffin mukaan.

Lauantai-iltana pelattu ottelu oli ensimmäinen kerta, kun Super Cupin pokaalista miteltiin PSV Eindhovenin kotinurmella Philips Stadionilla, mikä taatusti lisäsi PSV:n virtaa otteluun. Ottelu oli myös uuden PSV-valmentajan Mark van Bommelin kilpailullinen debyytti uudessa seurassaan.

PSV hakee vielä itseään

Ottelun kokoonpanoissa oli havaittavissa se, mitä hollantilaismedia on kauden alla jaksanut hokea: Feyenoord on valmis alkavaan kauteen. Rotterdamilaisseura on pysynyt suhteellisen hyvin kasassa viime kaudesta ja omaa juuri tämän takia pienehkön etumatkan pääkilpailijoihinsa PSV:hen ja Ajaxiin nähden.

Kun Feyenoordin valmentaja Giovanni van Bronckhorst pystyi juoksuttamaan Philips Stadionin nurmelle jo suhteellisen tutun miehistön ja pelisysteemin, haki van Bommel vielä palasiaan alkavaan kauteen. PSV:n harjoitusotteluissa aloittanut meksikolaishyökkääjä Hirving Lozano oli laitettu penkille ja Donyell Malen sai mahdollisuutensa avauksessa. Myös erittäin lupaava Hollannin U21-maajoukkueen keskikenttämies Pablo Rosario sai tilaisuutensa.

Ottelun ensimmäinen jakso oli suhteellisen mitäänsanomatonta jalkapalloa, jossa syntyi oikeastaan yksi kunnon maalipaikka.

PSV:n laitapuolustaja Angelinon hyvä keskitys tavoitti Luuk de Jongin takatolpalta, mutta pusku jäi Feyenoordin maalivahdin Justin Biljowin hyppysiin. Nolla-nolla säilyi taululla ja näissä lukemissa mentiin tauolle.

Mainittava on myös Feyenoordin kannattajien pyroshow, joka keskeytti hetkeksi ottelun aivan sen avaussekunneilla, kun innokkaimmat idiootit päättivät heitellä soihtujaan Philips Stadionin nurmelle.

Feyenoord rankkareiden kautta voittoon

Aivan toisen jakson kärkeen PSV sai toimitettua pallon verkkoon, mutta maalin tehnyt Luuk de Jong rikkoi tilanteessa selvästi maalivahtia ja tuomari hylkäsi maalin välittömästi.

Toisen jakson paras paikka siunaantui reilun 80 minuutin pelin jälkeen Feynoordin keskikenttäpelaaja Tonny Vilhenalle, mutta hän ei onnistunut liruttamaan palloa ohi Jeroen Zoetin.

90 minuutin pelin jälkeen tilanne oli yhä maaliton ja kilpailun sääntöjen mukaisesti mentiin suoraan rangaistuspotkukilpailuun.

Pilkut vedeltiinkin sitten pitkän kaavan mukaan.

Ensimmäisen viiden miehen ryppäästä molemmilta epäonnistui yksi, puolustaja Jorrit Hendrix PSV:lta ja ruotsalainen Sam Larsson Feyenoordilta. Jatkovedoissa alkoivatkin tämän jälkeen oikein kunnon epäonnistumistalkoot, kun kolme peräkkäistä vetäjää missasivat pilkkunsa. Feyenoordin Jordy Clasiesta tuli lopulta sankari, kun hän upotti epäonnistumiskimaran jälkeen pallon oikeaan alanurkkaan vieden pokaalin Rotterdamiin.

Voitto oli Feyenoordille toinen perättäinen Super Cupissa. Vuosi sitten se kaatoi Vitessen, tuolloinkin rangaistuspotkukilpailun päätteeksi.

Liian rohkeita johtopäätöksiä yhdestä ottelusta ei pidä tehdä.

Toistetaan kuitenkin edelleen samaa hokemaa: Feyenoordin peli näyttää tällä hetkellä todella hyvältä. Se, missä oikeasti mennään, nähdään kun kausi toden teolla käynnistyy viikonloppuna. Edessä on huippumielenkiintoinen Eredivisien-kausi 2018-19!

[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=vKmW5KvCBz0[/embedyt]

Artikkelikuva – Nos.nl

The post Feyenoord Johan Cruijff Schaalin voittoon appeared first on Byyri.

Vain seitsemän kuukautta aikaisemmin perinteikäs seura oli ollut Hollannin kakkostason Eerste Divisien häntäpäässä. Avauskierroksen voiton jälkeen joukkue oli pelannut seitsemän ottelua voitoitta ja tuoreen managerin Dick Lukkienin asema oli kaikkea muuta kuin vakaa.

6.10. Emmen kaatoi kotikentällään Cambuurin 2-0. Tämän jälkeen lukuisat tasapelit alkoivat kääntymään kolmen pisteen voitoksi. Pian käynnistyi kahden kuukauden tappioton ajanjakso, jonka avulla putoamisviiva oli saatu karistettua kauas taakse. Emmenissä pystyttiin lähtemään rennoin mielin kohti kevätkautta.

Eerste Divisien nousujärjestelmä on varsin monimutkainen, johtuen sarjassa pelaavista lukuisista pääsarjajoukkueiden kakkosnipuista sekä jaksoista, joihin kausi on jaoteltu, ja joiden parhaat pääsevät mukaan nousukarsintoihin. FC Emmenin vahva kevät nosti sen lopulta sijalle seitsemän. Johtuen ensimmäisenä mainitusta syystä, eli Ajaxin sekä PSV:n kakkosjoukkueiden yläpuolella olemisesta, pääsi Emmen kahdettatoista kertaa nousukarsintoihin sen historiassa. Kertaakaan ei ollut tärpännyt.

Yllätysnousu ja jättiraatoja

Ensimmäisenä oli edessä erinomaisen kauden pelannut NEC. Kaikkien yllätykseksi Emmen oli parempi kotinurmellaan selvästi maalein 4-0. Toiseen osaan NEC laittoi kotonaan kaiken tiskiin, mutta 4-1 –voitto ei riittänyt – FC Emmen jatkoi toiseen ja ratkaisevaan ottelupariin.

Kuva – Gerrit Rijkens

Siinä vastaan asettui Janne Sakselan Sparta Rotterdam, joka on kaikilla mittareilla valtavasti Emmeniä suurempi seura. FC Emmen taisteli kotikentällään ensin 0-0-tuloksen ja tämän jälkeen shokeerasi Alankomaita, raapimalla 1-3 -vierasvoiton ja nousten ensimmäistä kertaa seurahistoriassaan Eredivisieen, tiputtaen samalla Spartan pykälää alemmaksi.

Pienessä hetkessä Dick Lukkienista tuli nero ja Emmenistä maan seksikkäin futisilmiö. Seitsemässä kuukaudessa voi tapahtua yllättävän paljon.

Päättynyt kausi oli muutenkin Eredivisen kannalta jättiraatojen ulosmarssi, kun Sparta Rotterdamin lisäksi perinteikäs Roda JC sekä kymmenen vuoden takainen mestari FC Twente lähtivät pykälää alemmaksi.

Mikä ihmeen FC Emmen?

FC Emmen perustettiin vuonna 1925.

Emmen on 100 000 asukkaan kaupunki Koillis-Hollannissa, lähellä Saksan rajaa. Sen jalkapallojoukkue oli vuosikymmenien ajan harrastajapohjainen, ilman sen suurempia tavoitteellisuuksia.

Homma muuttui ratkaisevasti vuonna 1985, kun Emmenissä noustiin Eerste Divisieen. Tuolloin joukkuetta alettiin siirtää kohti täysammattilaisuutta taustoja myöden. Tästä käynnistyi 33 vuoden yhtäjaksoinen putki pelejä maan toisella sarjaportaalla, joka päättyy nyt siis sarjanousuun.

Kuten todettua, nousukarsinnoissa ollaan oltu ennenkin. Ensimmäisen kerran oltiin todella lähellä nousua kaudella 1995-96. Tuolloin joukkueen riveissä pelasi myös muuan Mika Nurmela, jonka pitkä ajanjakso Hollannissa käynnistyi tuolla kaudella. Moni muistaa Nurmelan Heerenveenistä, mutta harva muistaa, että ennen tuota aikaa Nurmela pelasi Emmenissä peräti neljän kauden ajan.

Ennen Nurmelan siirtymistä seuraan, oli Antti Sumiala pelannut edellisen kauden myöskin Emmenissä. Sumialan visiitti Koillis-Hollannissa jäi yhden kauden mittaiseksi, mutta hän oli tuolla kaudella joukkueensa paras maalintekijä yhdeksällä osumalla. Sumialasta tuli tuolloin myös seurahistorian ensimmäinen ei hollantilainen pelaaja, joka sai kyseisen tittelin nimiinsä.

Joukkue pelaa kotiottelunsa JenS Vesting –stadionilla, jonka kapasiteetti on 8600 katsojaa. Se on tulevalla Eredivisien kaudella sarjan kolmanneksi pienin. Ainoastaan Venlolla ja Excelsiorilla on pienemmät puitteet pelaamiseen. Stadion tunnetaan myös nimellä De Meerjdik ja siellä pelattiin vuonna 2005 nuoren MM-kisoja.

FC Emmenin historiasta on myös mainittava, että se on selviytynyt vuosien saatossa kaksi kertaa Hollannin Cupin puolivälieriin.

Kausi 2018/19

Emmenissä hypätään suureen tuntemattomaan. Sen suurin vahvuus tulee olemaan ensikertalaisen kiima ja kotipelit, kausikorttien myynti kun käy ennätyksellisen vilkkaana!

Mitä siltä sitten voi odottaa? Vedonlyöntiyhtiö Unibet antaa FC Emmenin mestaruudesta rahat takaisin 751 kertaisena. Suurempi kerroin on vain toisella sarjanousija De Graafschapilla.

On siis sanomattakin selvää, että Emmenin mestaruus alkavalla kaudella on sarjapaikan säilyttäminen. Hollannin 18 joukkueen pääsarjasta yksi lähtee ulos suoraan ja sijat 16-17 joutuvat karsimaan sarjapaikastaan. Emmenin tehtävää ei voi siis väittää etukäteen mahdottomaksi.

Kuva – Roel Bos

Dick Lukkien jatkaa joukkueen peräsimessä. Myös hyökkääjä Cas Petersin jatko on iso asia Emmenille. Monipuolinen maalinsylkijä on iskenyt viimeisen kahden kauden aikana seuralle peräti 31 maalia!

Puolustusta johtaa 29-vuotias toppari ja joukkueen kapteeni Jeroen Veldmate. Hän on joukkueensa meritoituneemmasta päästä. Groningenin kasvatti omaa pääsarjakokemusta kasvattiseuransa lisäksi Sparta Rotterdamista ja Heraclesta. Vyöllä on myös kaksi kautta Tanskan Superligaa, josta mies siirtyi viime kaudeksi Emmenin takalinjoille.

Lähes yhtä vahvalla CV:llä on Veldmaten ikätoveri, laituri Anco Jansen. Myös Jansenille nyt käynnistyvä kausi on toinen Emmenissä. Mieheltä löytyy pääsarjakokemusta Zwollesta, De Graafschapista ja Roda JC:sta. Lisäksi hänelle on ehtinyt kertyä yli 50 peliä tulikuumassa Turkin liigassa.

FC Emmenin runko koostuu pitkälti keskisuurten hollantilaisseurojen tuottamista pelaajista. He ovat pelanneet yhden tai kaksi kautta pääsarjaa kasvattajaseurassaan, mutta peliminuutit ovat jääneet hyvin vähäisiksi. Peliaikaa on sitten lähdetty hakemaan muualta, tässä tapauksessa Emmenistä. Joukkueen pelaajat ovat pääsääntöisesti reilusti alle 30-vuotiaita.

Huomionarvoista on, että Emmenissä ei ole lähdetty sokeasti vahvistamaan joukkuetta kesän aikana, vaan sarjapaikka yritetään säilyttää pitkälti viime kauden miehistöllä.

Oikeastaan ainoa isompi hankinta tähän mennessä on keskikenttäpelaaja Wouter Marinus Zwollesta. Hän on hyvin Emmenin näköinen pelaaja: 23-vuotias, joka lähtee ensi kertaa kokeilemaan siipiään kasvattajaseuransa ulkopuolelle.

FC Emmen pelaa historiansa ensimmäisen Eredivisen ottelun ADO Den Haagin vieraana 12.8. Viikkoa myöhemmin on suuren kansanjuhlan aika, kun JenS Vesting-stadionilla pelataan ensimmäistä kertaa maan pääsarjaa. Tuolloin kylään saapuu AZ Alkmaar.

Jo nyt voidaan sanoa, että Dick Lukkienin FC Emmen on tulevalla kaudella yksi eurooppalaisen futiskartan mielenkiintoisimmista tarinoista seurattavaksi.

The post 92-vuotias FC Emmen ponnistaa ensimmäiseen pääsarjakauteensa appeared first on Byyri.

Televisiosta oli tarjolla vaikka mitä herkkua Euroopan futisviheriöiltä. Oli siis selviö, että tuleva viikonvaihde vietetään kotisohvan, maksukanavien ja oluen siemailun merkeissä. Aloitin lauantain ensimmäisellä Valioliiga-kamppailulla, joka oli heti melkoinen herkkupala: Tottenham-Arsenal.

Katselin ottelua ennakoivaa studio-osuutta odottavaisesti. Ottelun käynnistyttyä jaksoin seurata pari minuuttia, kunnes sain luuriini viestin, johon vastasin.  Jatkoin seuraamista, mutta ajatukseni pyöri kaikkialla muualla kuin itse ottelussa. Jossain vaiheessa havaitsin tutkivani puhelimellani, miten pari viikkoa aikaisemmin pidetyissä presidentinvaaleissa oli äänestetty omalla asuinalueellani.

Tunnin pelin jälkeen sammutin television. Sitä seurannut hiljaisuus sattui korviin.

En oikein ymmärtänyt mistä oli kyse, kun peli ei kiinnostanut. Televisio ja muut seurantalaitteet pysyivät kiinni koko illan. Seuraavana aamuna tajusin mistä oli kyse: olin kyllästynyt.

Olin kyllästynyt kansainväliseen jalkapalloon. Siihen kaikkeen ylimitoitettuun hypeen ylipalkattujen diivojen ympärillä, mitä Euroopan huippusarjat olohuoneisiimme sylkee. Jälkikäteen olen tullut siihen lopputulokseen, että viime kesäinen Neymarin siirtosaaga ja sen ympärillä pyörineet rahasummat olivat oman eurofutiskiinnostukseni katkaisija. Jokin raja oli ylittynyt.

Miksi Hollanti?

Suomalaiselle jalkapallon ystävälle kotimaisen sarjakauden off-season on sietämättömän pitkä. Aamut, päivät, illat ja yöt ovat talvella aivan yhtä pimeitä ja kylmiä. Kesällä kaikki on aina paremmin! Päivät eivät ole öiden kopiota, olut on parempaa ja voit odottaa aina kannattamasi jengin seuraavaa matsia.

Kun olin mennyt pari viikonloppua ilman kansainvälistä jalkapalloa minut alkoi täyttämään tietynlainen tyhjyys. Ei tästä pimeydestä selviä ilman euroiltojen ja viikonloppujen odotusta! Silloin se eräänä aamuna bussissa matkalla töihin tuli mieleen – alan seuraamaan itselleni jotain lähes täysin tuntematonta sarjaa.

Mielessäni kävi muutama vaihtoehto mihin lähteä euroenergiaani purkamaan.

Lopulta Hollanti tuntui luontevalta vaihtoehdolta. 80-luvun alussa syntyneenä, ehdin imeä 90-luvun puolivälissä itseeni Jari Litmasen jokaisen kosketuksen palloon Mestarien liigassa sekä myötäelää himoitun isokorvan noston.  Muistan kuinka PSV Eindhoven vieraili aikanaan Olympiastadionilla, samaisessa kilpailussa, HJK:n vieraana.

Kuva – Kampseedorf

Hollannissa on pelannut vuosien aikana valtava määrä eturivin suomalaisia jalkapalloilijoita. Mika Väyrynen, Sami Hyypiä, Tim Sparv, Niklas Moisander ja Petri Pasanen, nyt vain joitakin nimiä Litmasen lisäksi mainitakseni. Silti en tiedä sen kansallisesta sarjasta juuri mitään. En seurojen historiasta enkä keskinäisistä vihasuhteista.

En siis mistään oleellisesta.

Kirjoitin Byyriin viime syksynä Hollannin maajoukkueen alasuhdanteesta, joka on yhä puheenaihe tälläkin hetkellä. Luin loppuvuodesta myös Johan Cruyffin elämänkerran ja kirjoitin siitä myös kirja-arvostelunkin. Näin jälkikäteen katsottuna, nämä olivat kenties ne lopulliset tekijät osoittamaan valintani juuri Hollantiin.

Ruokahaluni oli herätetty ja uteliaana luonteena olin valmis ahmimaan lisää.

Perehtymistä, matkoja ja kirjoittamista

Maltoin tuolloin talvella mieleni ja siirsin perehtymiseni vasta kesälle. Näin pääsin uuteen kauteen alusta asti mukaan, enkä hypännyt liikkuvaan junaan. Nyt olen alkanut hiljalleen tekemään omia kotiläksyjäni seuroista, pelaajista, kaupungeista ja maan kulttuurista.

Tulevan kauden ajan Hollannin pääsarja Eredivisie menee minulle kaiken muun eurofutiksen edelle. Tällä tarkoitan sitä, että jos El Clásicon aikaan pelataan Vitesse-De Graafschap, vie jälkimmäinen voiton olohuoneessani.

Myös Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan iltoina tulen antamaan pääpainoni hollantilaisille seuroille.

Tutustumiseni ei rajoitu pelkästään kotisohvalta seuraamiseen. Pyrin ottamaan koppia maan kulttuurista muun muassa kirjallisuuden kautta. Lisäksi tulen matkustamaan useamman kerran tulevan kauden aikana paikan päälle pelejä seuraamaan. Ensimmäisen kerran jo toiselle sarjakierrokselle elokuun puolivälissä.

Tulen näistä matkoista ja kaikista muista havainnoistani tasaisin väliajoin myös Byyrin lukijoille kirjoittamaan. Tulen pitämään teidät ajan tasalla mitä maan sarjassa tapahtuu sekä tuomaan kiinnostavia ilmiöitä ja tarinoita tietoisuuteenne.

Matkan tavoite

Tavoitteeni on seuraavan vuoden aikana saada uusi liekki kansainvälisen jalkapallon seuraamiseen. Tässä voin sanoa onnistuneeni jo nyt. Talvella tähän projektiin syttynyt kipinä on roihunnut jo pitkään ja odotan valtaisalla innolla tulevaa kautta.

Toivon samalla löytäväni mahdollisimman paljon uusia asioita rakastamani lajista, kenties uuden puolen lajikulttuurista. Haluan matkan varrella tutustua myös hollantilaisiin, ja kenties, ehkä siinä ohessa, oppia hieman myös hollannin kieltä.

Sitomalla itseni kokonaiseksi kaudeksi yhden maan pääsarjaan sekä cup-kilpailuun, jää muiden sarjojen seuraaminen väkisinkin hyvin pieneksi. Uskon siis omaavani tästä vuoden kuluttua myös aivan uudenlaisen mielenkiinnon niihin enemmän seurattuihin, Euroopan isojen sarjojen seuraamiseen. Tuolloin uskon seuraavani niitä huomattavasti lajisivistyneempänä ihmisenä kuin mitä nyt olen.

Matka voi alkaa!

The post Tulppaaneihin tutustumassa – Vuosi hollantilaiseen jalkapalloon perehtymistä appeared first on Byyri.

Huuhkajistakin tutun Sakselan pitkä odotus päättyi toissa viikonloppuna miehen pelatessa ensimmäisen puoliajan Spartan reservijoukkueen riveissä. HFC kaatui kotikentällä luvuin 6-1, kun 18-vuotias turkkilaislupaus Ibrahim Dervisoglu kuritti vieraita peräti viidellä maalilla.

Edelliset peliminuutit virallisissa otteluissa Saksela uurasti lähes päivälleen vuotta aiemmin, toukokuussa 2017. Polven eturistisidevamma tapahtui heinäkuussa alasarjajoukkue SSS Klaaswaalia vastaan pelatussa harjoitusottelussa.

– Kuntoutus on sujunut hyvin, eikä missään vaiheessa ole tullut mitään takapakkia. Leikkauksen jälkeen lähdimme liikkeelle siitä, että polvi olisi täysin kunnossa yhdeksän kuukauden jälkeen. Kaikki on mennyt aikataulujen mukaan, Saksela kertoo.

Laitapuolustajana viihtyvä Saksela käytti aikaansa hyödyksi ja suoritti kuntoutuksensa aikana muun muassa Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluopintoja.

Paluu tosipeleihin maistui silti erinomaiselta.

– Kausi on ollut aika raskas, ja olin odottanut ensimmäistä peliä kauan. Ottelun alla jännitti aika paljon, mutta alkulämmöissä tuli hyvä fiilis, ja pystyin nauttimaan siitä, että olin takaisin pelikentillä.

Kulunut vuosi on ollut raskas myös Spartalle: edustusjoukkue siirtyi kesken kauden Dick Advocaatin komentoon, kun muun muassa Hollannin maajoukkuetta valmentanut konkari palkattiin seuraan joulun tienoilla. Alex Pastoor sai tehdä 70-vuotiaalle Advocaatille tilaa viiden perättäisen tappion jälkeen.

Saksela ei ole juuri päässyt keskustelemaan Advocaatin kanssa kahden kesken, mutta on saanut valmentajavelhosta hyvän vaikutelman.

– Hänestä huokuu kokemus. Hän on vahva ja karismaattinen persoona, joka puhuu todella suoraan, eikä kiertele. Rehellinen sekä reilu tapa toimii, ja hän on saanut jengiimme hyvää puhtia. Tuloksemme ovat olleet talvitauon jälkeen vaihtelevia, mutta olemme pelanneet hyvin.

Sarjapaikka ratkeaa ensi sunnuntaina

Sparta pelastui suoralta putoamiselta voitettuaan viimeisistä yhdeksästä ottelustaan neljä. Eredivisien ”suomalaisjoukkue” FC Twente jäi sarjan hännille ja eroa Spartaan oli lopulta kolme pistettä. Spartalla on tekemistä erityisesti puolustamisessa, sillä rotterdamilaisryhmä päästi sarjan joukkueista selkeästi eniten maaleja.

Ensimmäinen karsintavastus FC Dordrecht pääsi playoffeihin surkeasta loppukaudestaan huolimatta. Perinneseura voitti sarjan kolmannen kvartaalin ja varmisti siten paikkansa karsinnoissa, vaikka sijoittui lopulta sarjassa sijalle 13.

Sparta haki Doordrechtin vieraana 1–2-voiton viime torstaina ja venyi sunnuntaina 2–2-tasapeliin kotona. Joukkue jatkoi täten karsinnan viimeiseen vaiheeseen yhteismaalein 4–3.

– Putoamiskarsinnat eivät ole mitään kivoja pelejä. Paineet ovat kovat. Joukkueessamme on kuitenkin hyvä tunnelma. Sekä joukkue että monet yksilöt ovat esiintyneet vahvasti keväällä. Uskon, että säilymme, Saksela pohtii.

Ura jatkunee Spartassa

Seuraavaksi Spartaa vastaan asettuu FC Emmen. Otteluparin voittaja pelaa pääsarjassa kaudella 2018–2019.

Saksela kertoo seuraavansa karsintaottelut katsomosta. Hän hakee viimeisien pelien aikana minuutteja reservijoukkueen riveissä. Maan kolmannella sarjatasolla pelaava Jong Sparta Rotterdam majailee sarjan keskikastissa vailla suurempaa pelkoa putoamisesta.

Kävi karsinnoissa miten vain, Sakselan ura jatkunee Spartassa. Sopimus pitää hänet seurassa vielä ensi kauden ajan, vaikka hän toteaakin, että kesän siirtoikkunassa voi tapahtua mitä vain.

The post Janne Saksela palasi tosipeleihin vuoden tauon jälkeen appeared first on Byyri.

Simo Valakari

Kukahan mahtoi olla ensimmäinen MLS:ssä pelannut suomalainen? Kai Haaskivi ja hieman muista ansioista tunnetumpi Pertti Alaja kävivät Pohjois-Amerikassa jo 1980-luvun vaihteessa, mutta MLS-liigan ensimmäinen suomalaissankari oli FC Dallasia vuosina 2004–2006 edustanut Simo Valakari. Keskikenttäpelaajan ura eteni lopulta Texasin kautta Turkuun, jossa Valakari ripusti nappikset naulaan.

Skipataan helmikuun puoleenväliin, vuoteen 2017. SJK:n edelliskausi on päättynyt Suomen Cupin voittoon ja Veikkausliigan kolmanteen sijaan. OmaSP Stadion on avattu edelliskesänä, ja asiat tuntuvat rullaavan omalla painollaan mestaruuskrapulan jälkeen. 17. helmikuuta SJK:n puheenjohtaja Raimo Sarajärvi kuitenkin monen yllätykseksi ilmoittaa valmentaja Simo Valakarin olevan vapautettu tehtävistään.

Seinäjoelta poistuu mies, joka nosti SJK:n Ykkösestä Veikkausliigaan ja aina mestaruuteen asti. Mies, joka on nyt marraskuussa tekemässä pientä ihmettä Norjassa: pelastamassa putoamistaisteluun tuomitun Tromsø IL:n.

Norjan pääsarjaa Elitserieniä pelaava Tromsø otti sunnuntaina 5. marraskuuta elintärkeän 2-0-vierasvoiton Sogndalista, ja on tällä hetkellä viiden pisteen turvin poissa karsijan paikalta, kun sarjaa on kaksi kierrosta jäljellä. Valakari on onnistunut kasvattamaan jo putoamaan tuomitun joukkueen pistekeskiarvoa huomattavasti. Mikään ei ole vielä matemaattisesti varmaa, mutta sarjapaikan suhteen näyttää hyvältä – Simo Valakarin Tromsø -pesti on toistaiseksi ollut erittäin onnistunut.

Kuva: IA

Fredrik Jensen & Thomas Lam

Suomalaisvinkkelistä viikon herkkupala pelattiin Hollannissa. Sunnuntaina 5. marraskuuta PSV Eindhoven kohtasi liigaottelussa FC Twenten, jossa Thomas Lam on lainalla Nottingham Forestista, ja jossa Fredrik Jensen pelaa vuoteen 2020 ulottuvalla sopimuksella.

Pojat panivat pystyyn mukavan suomalaisshow’n. 68. peliminuutilla Jensen teki esityön Lamin kovaan laukaukseen, joka upposi Hollannin maajoukkueessakin esiintyneen Jeroen Zoetin selän taakse (video). Seitsemisen minuuttia myöhemmin Jensen oli jälleen vauhdissa: oikea jalka laukoi pallon hämmästyttävän pienellä liikkeellä, mutta tulisesti, ja Zoet oli jälleen lyöty (video). Suomalaisten maalit eivät kuitenkaan riittäneet, vaan PSV Eindhoven voitti maalijuhlan lopulta 4-3.

Niklas Moisander & Lukas Hradecky

Mitä kaksi turkulaista teki Frankfurtin Commerzbank-Arenalla perjantaina? Vastauksen voisi kuvitella liittyvän Mattiin ja Teppoon tai olevan jokin muu huono turkulaisvitsi. Totuus on kuitenkin se, että TPS-kasvatit, Werder Bremenin Niklas Moisander ja Eintracht Frankfurtin Lukas Hradecky pelasivat 3. marraskuuta aitoa oikeaa Saksan Bundesliigaa.

Kuis se nyt oikke sujusi? Ei hassummin. Moisander voi olla tyytyväinen ensimmäiseen Bundesliiga-maaliinsa, joka syntyi kulmapotkun jälkitilanteesta. Pidemmän korren ottelusta ottelusta veti kuitenkin Hradecky, joka lukuisten loistavien torjuntojen myötä pelasi Eintrachtille 2-1-voiton ja paikan sarjataulukossa europaikkojen tuntumassa. Aigamoist!

Muut maininnat

Norjan divarissa nähtiin yhtä lailla melkoinen suomalaiskohtaaminen ja yllättävä maalintekijä. Molempien maalipuiden välissä seisoi suomalainen, kun sarjapaikastaan taisteleva Jon Masalinin Fredrikstad kohtasi Saku-Pekka Sahlgrenin Sandnes Ulfin. Masalin piti maalinsa puhtaana, Sahlgren puolestaan päästi kolme –  yhden maaleista teki kemiläinen Joona Veteli!

Kyproksella nimensä tilastoihin pommitti eräs vähemmän yllättävä maalintekijä – Berat Sadik, kaksi maalia, nettitilastojen mukaan 80 katsojan edessä Ethnikos Achnaa vastaan. Ensimmäinen (video) maaleista oli ihan komeakin, eikä toisessakaan (video) mitään vikaa ollut. Myös Juhani Ojala teki maalin Allsvenskanin päätöskierroksella Häckenin voittaessa Malmön 1-2.

Paulus Arajuuri pelasi pitkästä aikaa onnistuneen nollapelin Brøndbyn paidassa Kööpenhaminan derbyssä, ja Jere Uronen venytti Belgiassa Genkin kovaa nollapeliputkea jo neljän pelin mittaiseksi.

Lopuksi mainittakoon lauantaina päätöksensä saanut hieno suomalainen pelaajaura. Pietarsaarelainen Jens Portin oli pääasiassa kahden seuran mies – aluksi kotikaupungin Jaro, sitten vuodesta 2010 eteenpäin ruotsalainen Gefle IF, jossa laitapuolustaja vielä nyt päättyneelläkin kaudella pelasi. Byyri onnittelee Portinia komeasta urasta ja toivottaa onnea jatkoon – onneksi tulevaisuudensuunnitelmat ovat jo selvillä, kuten kannattajien banderollista (kuva) käy ilmi!

The post Huuhkajat maailmalla: Valakarin pieni ihme appeared first on Byyri.

Aleksandr Kokko

Neuvostoliitossa syntynyt 30-vuotias Aleksandr ’’Boris’’ Kokko on uransa aikana voittanut Veikkausliigan maalikuninkuuden, edustanut Huuhkajia A-maajoukkuetasolla ja reppureissannut muun muassa Rovaniemen ja Australian kautta nykyiseen seuraansa, hongkongilaiseen Eastern SC:hen.

Maajoukkueen kannalta on tosiasia, ettei kutsua Huuhkajiin ole tulossa niin kauan kuin Kokko onnettoman tasoisessa Hong Kongin pääsarjassa pelaa. Miellyttävä ilmasto, ikimuistoiset kokemukset ja kelvollinen palkkapussi ovat kuitenkin hyökkääjälle taattuja tältäkin reissulta. Boris alkaa olla ehkä ikänsäkin puolesta poissuljettu vaihtoehto maajoukkueen kannalta, mutta luontainen maalintekijä mies on koko uransa ajan ollut – ja heitä ei Suomen passilla varustettuna ole liikaa näkynyt.

Kokon kausi on lähtenyt loistavasti käyntiin, vaikka muu joukkue tarpookin syvissä vesissä. Boris on tehnyt joukkueensa kaikki kolme maalia yhtä monessa ottelussa, ja tämä oikeuttaakin maalintekijätilaston jaettuun toiseen sijaan. Kaksi maaleista syntyi perjantaina 15. syyskuuta, kun Eastern SC kaatui Warriorsille noin 700 katsojan edessä (video).

Simon Skrabb

Pietarsaaren suurlupaus Simon Skrabb nousi sensaatiomaisesti otsikoihin kuusi vuotta sitten olemalla kaikkien aikojen nuorin Veikkausliigassa maalin tehnyt pelaaja. Tuolloin 16-vuotiaan hyökkääjän ennätys on nyttemmin jo sivuutettu Glasgow Rangersia nykyään edustavan Serge Atakayin toimesta, mutta se ei poista saavutuksen merkittävyyttä.

Skrabb vakiinnutti teini-ikäisenä pelipaikan Jaron liigassa pelanneesta miehistöstä ja luonnollisesti edusti Suomen nuorten maajoukkueita myös kaikissa ikäluokissa. A-maajoukkuedebyytti tuli vuonna 2016 Ruotsia vastaan, mutta sen jälkeen on valitettavasti ollut hieman hiljaisempaa. Skrabbilla on edelleen kuitenkin ehdottomasti potentiaalia nousta vaikka maajoukkueen avauskokoonpanoon asti.

Pietarsaaresta lainalle Ruotsiin 19-vuotiaana siirtynyt nuorimies on edelleen samalla tiellä. Nykyisin IFK Norrköpingiä yhdessä maajoukkuelegenda Daniel Sjölundin kanssa edustava Simon on vakiinnuttanut paikkansa viime talven loukkaantumisen jäljiltä myös Allsvenskanissa. Perjantaina 15. syyskuuta Skrabbille irtosi jälleen täydet 90 minuuttia peliaikaa, ja Sjölund tuli ottelun loppupuolella vaihdosta kehiin, kun Norrköping tasasi pisteet Kalmarin kanssa.

Kuva: Steindy

Njazi Kuqi

Yksi viikon yllättävimmistä jalkapallouutisista kuului Kuqien klaanista. Njazi Kuqi on tullut vuosien varrella tunnetuksi varsinaisena reissumiehenä pelattuaan yli kymmenessä ulkomaisessa joukkueessa ympäri Eurooppaa. Pari viime vuotta kotoisassa Veikkausliigassa hyvään tahtiin maaleja paukutelleen Nassen poislähdöstä alettiin juoruilla varsin kovaankin ääneen, kun isoveli Shefki joutui pakkaamaan tavaransa ja jättämään FC Interin päävalmentajan paikan. Vaikka monen vanhemman suomalaispelaajan kohdalla onkin liikkunut viime vuosina huhuja siirrosta Aasiaan, tuskin kukaan silti osasi arvata Njazi Kuqin seuraavaa liikettä.

Tiistaina 12. syyskuuta nimittäin uutisoitiin Kuqin jatkavan uraansa Intiassa Atlético de Kolkatassa. Seura on sama, johon Jussi Jääskeläinen siirtyi hiljattain. Teddy Sheringhamin valmentama Atlético pelaa ottelunsa hieman erikoisessa, vain viiden kuukauden mittaisessa Intian Superliigassa, joka on viime vuosina alkanut profiloitua eurooppalaisten tähtien jäähdyttelysarjana. Nassen kohdalla onkin mielenkiintoista seurata muun muassa sitä, pääseekö entinen Huuhkaja-hyökkääjä pelaamaan kärjessä yhdessä itsensä irkkulegenda Robbie Keanen kanssa.

Suomalaisten maalivire

Jalkapallo on maalintekopeli, ja kotikatsomossa on helppo iloita, kun suomalaispelaajat saavat nimensä tulostaululle. Tällä viikolla iskussa oli myös moni hieman vähemmälle huomiolle jäänyt pelimies.

Viikon parhaasta suomalaisyhteistyöstä vastasi hollantilaisen FC Twenten härmäläiskaksikko. Nuori Fredrik Jensen hankki kulmapotkun, josta vastikään lainasiirrolla Hollantiin saapunut Thomas Lam puski pallon vasempaan alakulmaan aivan tolpan juureen (video). Twente voitti sunnuntain ottelussa Utrechtin lopulta numeroin 4-0.

Sunnuntai oli suomalaispelaajille muutenkin erinomainen päivä. Itävallan liigan St. Pöltenin Roope Riski onnistui maalinteossa (video) Austria Wieniä vastaan; osuma oli erityisen tärkeä, sillä kyseessä oli uuden valmentajan debyyttiottelu. Viime viikolla kyproslaiseen Doxa Katokopia FC:hen siirtynyt Berat Sadik sai puolestaan omalle stintilleen unelma-alun, kun Sadik pääsi debyytissään puskemaan pallon Nea Salamisin verkkoon 12. peliminuutin kohdalla (video). Lisäksi Shakhtyor Soligorskin Pyry Soiri onnistui maalinteossa Valko-Venäjän pääsarjassa Slavia Mozyria vastaan (video).

Mitä vanhemmat edellä, sitä nuoremmat perässä. Akatemiajoukkueiden peleissä maalinteossa kunnostautuivat viikon aikana myös Ajaxin alle 19-vuotiaiden Saku Ylätupa (video) sekä Glasgow Rangersin alle 20-vuotiaiden Serge Atakayi.

Kirjoittajat: Alec Neihum & Henrik Hyvönen

The post Huuhkajat maailmalla: Sunnuntain maali-iloittelua appeared first on Byyri.