Keskiviikko 25.11.2020 kello 18.45.

Olen juuri tiputtanut ex-vaimolleni ja hänen nykyiselle miehelleen itselleni ylimääräiseksi jääneen TV-tason. Pysähdyn kotimatkalla tankkaamaan autoa ja huomaan, että minulle on tullut kolme viestiä. Ne olivat viestejä, joita en olisi halunnut lukea.

Diego Armando Maradona, lapsuuteni suurin sankari, oli poissa.

Askel autosta pois bensapumpulle oli tietyllä tapaa hyvin symbolinen. Se oli ensimmäinen askel, kun viimeinenkin jämä lapsuudestani jäi taakse. En muista, että kenenkään muun sellaisen ihmisen kuolema, jota en ollut koskaan tavannut, olisi pysäyttänyt aiemmin samalla tavalla.

Maradona on ollut pitkään puhelimeni taustakuvana, olen lukenut hänestä älyttömästi kirjallisuutta, ja kirjahyllystäni löytyy pitkä liuta DVD:nä hänen parhaita pelejään.

21 tuntia myöhemmin tartun näppäimistöön kirjoittaakseni tätä muistelua. Tuntuu, että tällä välin kaikki on jo kirjoitettu ja sanottu. Mutta aina voin kirjoittaa siitä mitä Diego oli juuri minulle ja miten näen hänen perintönsä jalkapallolle.

Napoli saapuu olohuoneeseen

Olen syntynyt jouluaattona 1982. Aina tasaisin väliajoin kuulee keskusteluita, jossa kysytään, kuka oli kaikkien aikojen paras? Uskaltaisin näin mututuntumalla väittää, että yhdeksän kymmenestä 1970-luvulla ja 80-luvun alussa syntyneistä vastaa kysymykseen Diego Armando Maradona.

Aivan pienestä pitäen olen ollut urheiluhullu. Jo olympiavuonna 1988 imin viiden vanhana itseeni aivan kaiken mahdollisen Soulin ja Calgaryn kisoista. Mikään laji ei ollut ylitse muiden, kaikki kiehtoi judosta mäkihyppyyn.

Seuraavana vuonna pelasin ensimmäiset futispelini Lahden kupeessa Orimattilassa paikallisessa junnusarjassa, jossa ikäluokkani futaajan alut oli jaettu asuinpaikkojen mukaan eri joukkueisiin. Joukkueilla oli nimet ja paidat ulkomaisten seurojen mukaan. Minä pelasin Evertonissa ja ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui Napoli. Hävisimme rumasti.

Napoli poikkesi muista sarjan joukkueista siinä, että se oli pienen pojan helppo lausua. Todennäköisesti ikäiselleni tyypilliseen tapaan hoin sitä sitten rasittavuuteen asti, kunnes eräänä sunnuntaina äiti oli lukenut TV-ohjelmaa ja huomannut, että ”siellä se sinun Napoli nyt sitten pelaa”, ja istutti minut TV:n ääreen saadakseen arvatenkin itselleen hetken rauhaa.

Tuon jälkeen maailmani ei ollut enää entisensä. Lumouduin Maradonasta. Hänen taidostaan käsitellä palloa, liikkua, harhauttaa ja tehdä maaleja. Serie A:ta näkyi tuohon aikaan joka sunnuntai yhden ottelun verran Suomessa televisiosta. Katselin aina, jos Maradonan peli näkyi, ja tapitin hänen jokaista liikettä pienillä silmilläni. Maradona nousi noina sunnuntai-iltapäivinä He-Man -hahmojen yläpuolelle ja jalkapallo otti ajatusmaailmassani ratkaisevan irtaantumisloikan muista urheilulajeista.

Italia 1990

Tultaessa Italian MM-kisoihin Diego oli jo minulle sankari. Elin ja hengitin Argentiinaa läpi kesän. Muistan kisoista erityisesti kolme asiaa. Ensimmäisenä yhä hämmentävän hyvin ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelun Brasiliaa vastaan, jonka Argentiina voitti täysin järjen vastaisesti kenttätapahtumiin nähden.

Toisena nousee välierä Italiaa vastaan, jota äiti ei antanut katsoa sen myöhäisen alkamisajankohdan takia. Itkupotkuraivareiden jälkeen kehitin nerokkaan suunnitelman, jossa odotin, että kaikki menivät nukkumaan, ja hiivin salaa katsomaan pelin lopun ilman valoja huoneessa sekä ääntä televisiossa. Oli vain pakko nähdä omin silmin, pääseekö Diego loppuotteluun, eikä vain kuulla tulosta aamulla. Ja pääsihän se!

Kolmas erittäin selkeä muistikuvani on Maradonan kyyneleet Länsi-Saksalle hävityn tappion jälkeen, kun hän kädet lanteilla seuraa vierestä saksalaisten korokkeelle kapuamista hakemaan pystiä. Se oli seitsemänvuotiaalle liikaa ja itkin silmät päästäni.

Suurin on poissa

Näin aikuisiällä suhde Maradonaan on tietyllä tapaa luonnollisesti kypsyneempi. Tiedostan paljon paremmin myös ne kaikki jalkapallojumalan elämässään tekemät väärät valinnat. Diego ei ollut se kukkakedon puhtain kukka, mutta se ei poista sitä mitä hän sai aikaan kentällä.

Diego Maradonan kohdalla ei mielestäni tuoda riittävän usein esille sitä millä aikakaudella hän pelasi. 1980-luvulla taklaaminen oli huomattavasti tylympää kuin tänä päivänä. Linja oli kovaan peliin huomattavasti nykyistä sallivampi. Serie A oli sen ajan paras sarja maailmassa ja otteet erityisen fyysisiä. Kovaotteisia puolustajia rakastettiin Italiassa aivan kuten tänäkin päivänä.

Maradona oli käytännössä jokaisessa pelissä kahden pelaajan, välillä jopa kolmen pelaajan vartioinnissa, ja jaloille tultiin surutta. Joka ilta. Mutta aina hän nousi, ottaen seuraavan taklauksen vastaan, tinkimättä pätkääkään pelityylistään. Maradona dominoi taidolla aikana, jolloin peli oli kaikkein fyysisimmillään.

Argentiinalaisella ei ollut yhtä ainoaa fyysistä etua vastustajiin pienen kokonsa takia. Hänellä oli kuitenkin muita ylivoimaisia elementtejä, jotka tekivät hänestä kaikkein suurimman.

Hänen kosketuksensa palloon oli jotain niin puhdasta, että sitä on vaikea edes ymmärtää. Peliäly löytyy toisena listalta. Se kuinka salaman nopeasti hän oivalsi asioita kentällä, ruokkien joukkuetovereita ympärillään mitä oivaltavimmilla syötöillään, ja yllättäen maalivahteja omilla henkilökohtaisilla ratkaisuillaan peli toisensa jälkeen.

Maradona sai usein vastustajat näyttämään hölmöiltä. Hän pystyi harhauttamaan lukuisia pelaajia ympärillään hyvin pienessä tilassa ja uskomattomalla nopeudella. Tuntui, että harhauttaessaan ensimmäistä pelaajaa, olisi hän jo ajatuksissaan siirtynyt siihen, kuinka tulee harhauttamaan seuraavan.

Diego Armando Maradona nosti taitojalkapallon kunniaan. Hän teki kauniista pelistä kauniin. Hän muokkasi pelin evoluutiota ollen merkittävä tienraivaaja tulevaisuuden messeille ja kumppaneille. Juuri näiden elementtien takia hän on minulle suurin ja kaunein kaikista.

Lokakuun viimeisenä päivänä Diego Maradona täytti 60 vuotta. Huomioin juhlapäivän itsekin valmistamalla oikein hyvän pihvin, jonka nautin argentiinalaisen punaviinin kera. Illan päätteeksi katselin viime vuonna ilmestyneen Asif Kapadian ohjaaman dokumenttielokuvan jalkapallosuuruudesta.

Jossain vaiheessa iltaa mielessäni kävi häviävän pienen hetken mielessä, että mahtaakohan kuinka paljon syntymäpäiviä vielä olla edessä. Tähän ohi kiitävään hetkeen mieleni palasi, kun tankkasin autoani uutisen kuultuani.

Samaisessa Asif Kapadian dokumentissa Maradonan sisko sanoo lopussa hyvin, että on raskas taakka olla niin uskomattoman kuuluisa. Länsimaisessa maailmassa tuskin on kovinkaan montaa prosenttia ihmisiä, jotka eivät tiedä kuka oli Diego Maradona. El Diego nousi Buenos Airesin slummista samaan kategoriaan Paavin ja Elviksen kanssa. Se oli liian paljon pojalle, joka halusi vain pelata palloa.

Koronakevään aikana viihdytin ystäviäni Voitto kotiin -kilpailuilla Skypen kautta joka torstai-ilta kymmenen viikon ajan. 2000-luvun alussa Nelosella näkyneessä TV-ohjelmassa oli kysytty yksinkertainen kysymys sadalta eri ihmiseltä, ja kilpailijat yrittivät arvuutella mitä ihmiset olivat vastanneet. Sitä enemmän sai pisteitä mitä enemmän ihmisiä oli vastannut samoin. Otin kysymyksiini vastaukset sadalta tuttuvalta ja sukulaiseltani.

Yksi kysymys oli yksinkertainen. Jalkapalloilija? Eniten vastauksia sai Diego Maradona, vielä 23 vuotta viimeisen ottelunsa jälkeen.

Tämä tiivistänee sen mitä olemme juuri menettäneet.

The post Kiitos kaikesta, Diego Armando Maradona appeared first on Byyri.

Joukkueiden nimivahvuudessa merkittäviä eroja

Länsi-Saksan joukkue on täynnä nimimiehiä. Joukkuetta kipparoi Inter Milan -tähti Karl Heinz Rummenigge ja hänen kanssaan vihreän vieraspaidan pukevat, ainakin omasta mielestäni, tähtipelaajiksi määriteltäviksi pelaajiksi kivikova keskikentän kaksikko Felix Magath–Lothar Matthäus sekä laitapuolustaja Andreas Brehme. Laatua löytyy myös penkiltä mm. viiksisankari Rudi Völlerin muodossa.

Argentiina puolestaan vaikuttaa pitkälti yhden miehen joukkueelta. Vaikka Jorge Valdano, Jorge Burruchaga ja muut ovat laatupelaajia, kiteytyy Argentiinan peli täysin yhteen mieheen. Maailman parhaaseen jalkapalloilijaan, legendaarista kymppipaitaa kantavaan Diego Armando Maradonaan.

Argentiina eteni finaaliin Maradonan johdolla, Saksa hieman haparoiden

”Konemainen ja tylsä Saksa” on käsite, jota viljellään nykyäänkin jalkapallossa. Keisari Franz Beckenbauerin valmentamaa joukkuetta pidetään tämän käsitteen aloittajana. Länsi-Saksa eteni alkulohkostaan Tanskan jälkeen toisena jatkoon, eivätkä peliotteet ole loppupeleissäkään olleet varsinaisesti vakuuttavia. Toisella kierroksella Marokko kaatui niukasti 1–0, Meksiko vasta rangaistuspotkukilpailussa, ja välierässä Ranskaa vastaan Rudi Völler iski ratkaisevan 2–0-maalin ottelun viimeisellä minuutilla.

Argentiina puolestaan on tukeutunut supertähteensä. Maradona on eteläamerikkalaisten ainoa pelaaja, joka on iskenyt pudotuspeleissä useamman maalin, ja tapa, millä hän otti maansa reppuselkäänsä ensin Englantia(2–1, Maradonalle kaksi maalia), ja välierässä Belgiaa(2–0, Maradonalle molemmat maalit), ovat jääneet jalkapallon historiaan. Toisella kierroksella Uruguayta vastaan ratkaisevan 1–0-maalin iski kärkipelaaja Pedro Pasculli. Carlos Bilardon joukkue on siis edennyt, nimivahvuuden puutteestaan huolimatta, vakuuttavalla tavalla finaaliin.

Tasainen alku

Ensimmäisen puoliajan alussa kumpikaan joukkue ei onnistu saamaan yliotetta ottelusta. Länsi-Saksa pitää palloa hieman enemmän, ja pääsee pari kertaa maalintekoetäisyyksille. Vaarallisin paikka tulee n. 15 minuutin kohdalla, kun maa saa vapaapotkun aivan rangaistusalueen rajalta. Saksalaisten kikkailu kuitenkin epäonnistuu ja tilanne puretaan.

Argentiina pääsee tämän jälkeen peliin mukaan, ja 5 minuuttia saksalaisten vapaapotkusta, on heidän vuoronsa lähteä rakentamaan peliä erikoistilanteen avulla. Matthäus rikkoo Maradonaa kortin arvoisesti, mikä tietää huonoja uutisia Länsi-Saksalle, sillä Matthäus on ollut ottelun alun Maradonan päällystakkina. Työ, johon tarvitaan kaikki kikat.

Burruchaga astelee pallon taakse, keskittää vitosen alueelle, johon Toni Schumacher lähtee myös palloa vastaan. Keskityspalloon nousee kuitenkin korkeimmalle toppari Jose Luis Brown, jonka tyylikäs pusku suuntautuu oppikirjamaisesti ristikkäiseen kulmaan – ja maaliin! Argentiina siirtyy 23. minuutilla 1–0-johtoon.

Maalin jälkeen ottelu pysyy tasaisena. Suuria maalintekopaikkoja ei juurikaan ole. Yksi poikkeus kuitenkin tulee, kun Rummeniggelle avautuu avopaikka keskityspallosta, mutta saksalainen ei saa ohjattua palloa takatolpalta edes maalia kohti. Maradona pysyy suhteellisen näkymättömänä, kun Lothar Matthäus onnistuu siinä, missä ketään muu ei ole koko turnauksessa onnistunut: pimentämään maailman parhaan jalkapalloilijan.

Toinen puoliaika alkaa Argentiinan avopaikalla

Argentiina aloittaa toisen puoliajan. Palloa pyöritellään tasaisesti muutama minuutti, kunnes Länsi-Saksan vapaapotkun jälkeen Argentiina pääsee kolmella yhtä vastaan -hyökkäykseen. Burruchaga kuitenkin jäätyy totaalisesti, ja yrittää itse kikkailla ohi puolustajan, vaikka kaksi pelaajaa on aivan vapaana. Argentiina saa kulmapotkun, mutta tämä tuntuu lohdutuspalkinnolta.

56. minuutilla Argentiina saa jälleen kerran eurooppalaisten erikoistilanteen jälkeen vastahyökkäyksen. Tällä kertaa pallo on Real Madridissa elantonsa tienaavan Jorge Valdanon jalassa, eikä hän erehdy! Tyylikäs sijoitus takanurkkaan ohi Toni Schumacherin, ja Buenos Airesin kaduilla tavataan jo mestaruustangon askeleita. Länsi-Saksa ei voi nousta tästä enää, eihän?

Länsi-Saksa on purjeissa, eikä viherpaitaisilla tunnu olevan punaista lankaa pelissään. Keisari Beckenbauer hakee ratkaisua vaihtopenkiltä: Rudi Völler tuli kentälle jo puoliajalla, ja 62. minuutilla Dieter Hoeness tulee kentälle tuomaan, toivottavasti, ratkaisuvoimaa.

Ottelu tasoittuu hieman, ja Argentiina alkaa selkeästi puolustamaan johtoaan. Kunnes.

Pelikello näyttää 73 minuuttia, Länsi-Saksalla kulmapotku. Kulmapotku annetaan etutolpalle, josta Rudi Völler jatkaa, ja Karl-Heinz Rummenigge ohjaa pallon maaliin.

Noin 10 minuuttia myöhemmin saksalaiset saavat toisen kulmapotkun, jälleen vasemmalta. Tällä kertaa kulma annetaan takatolpalle, josta pallo jatketaan keskelle, ja Rudi Völler iskee tasoitusmallin! Völleristä tuli samalla historian kolmas pelaaja, joka on vaihtopelaajana tehnyt maalin MM-finaalissa!

Hetki oli pedattu Maradonalle

Finaali oli pelattu Diegolle. Maradona oli kantanut joukkueensa finaaliin, mutta hän on pysynyt toistaiseksi pimennossa. Länsi-Saksa on toki käyttänyt otteita, jotka saavat nykyjalkapalloilijan henget salpautumaan – eikä tässä tapauksessa ihailusta rehellistä puolustusta kohtaan. Peliä on hieman reilut viisi minuuttia jäljellä. Pystyykö taikuri kaivamaan hatustaan vielä yhden jäniksen?

Kyllä ja ei.

Pallo pelataan vain Diegon jalkaan. Tällä kertaa ratkaisuna ei ole kuljetus, vaan nerokas syöttö linjan taakse. Syöttö, joka vapauttaa Burruchagan läpiajoon. Burruchagalla on ollut ottelussa paikkansa, mutta nyt hän ei petä, ja Argentiina siirtyy jälleen kerran johtoon.

Tällä kertaa Argentiinan johto pitää loppuun asti, ja maa voittaa mestaruuden toisen kerran!

Kisoissa oli vain yksi hahmo

Kun kisoja pohtii isommasta näkökulmasta, niin jälkipolville jää mieleen kaksi sanaa: Diego ja Maradona. Tässäkin tekstissä miehestä on puhuttu jo kyllästymiseen asti. Maradonan kisat ovat kuitenkin olleet jotain historiallista.

Melkein kaikki, mitä Maradona teki, on jäänyt historiaan. Esimerkiksi Englanti-ottelu, ja upeat kaksi maalia. Toinen maali on omasta mielestäni hienoin jalkapallomaali, mitä vihreällä veralla on ikinä tehty. Silti ottelu muistetaan siitä toisesta maalista. ”Jumalan kädestä”, kuten Diego itse on sen ristinyt.

Lisäksi kuva, jossa Maradona juhlii mestaruutta, on noussut kisahistorian tunnetuimpien joukkoon.

Ennen kisoja Maradonasta puhuttiin maailman parhaana pelaajana. Kisojen aikana hän nousi kuitenkin listalla korkeammalle. Cruyff ja Pelé ovat molemmat loistavia pelaajia, jotka saavuttivat MM-tasolla mahtavia asioita. Heitä kuitenkin yhdistää yksi asia: he olivat loistavien joukkueiden, enemmän tai vähemmän ylivoimaisesti, parhaita pelaajia. Maradona puolestaan kantoi hyvän, muttei mitenkään erityisen, joukkueen lähes yksin finaaliin.

Jalkapallo-ottelua ei voi voittaa yksin, maailmanmestaruudesta puhumattakaan.

Diego Maradona saavutti vuonna 1986 jotain, mikä on varmasti tätä saavutusta lähimpänä.

Ottelun voit katsoa täältä.

The post Legendaariset ottelut: Jumala on todellinen, ja hän on argentiinalainen appeared first on Byyri.

Näistä jälkimmäinen, legendaarinen pelaaja, on palannut kotimaahansa kymmenen vuoden tauon jälkeen. Maradona on valittu Club de Gimnasia y Esgrima La Platan (GELP) uudeksi manageriksi. Joukkue, lempinimeltään El Lobo (“susi”) tai Los Triperos (“sisälmystenkäsittelijät”, on tällä hetkellä toiseksi viimeisenä Argentinan Primera Divisionassa. Haaste on vähintään yhtä vaikea kuin silloin, kun Maradona valittiin Argentiinan maajoukkueen päävalmentajaksi

Sarjatilanne on hetkellä erittäin haasteellinen, varsinkin kun katsotaan tämän hetkistä sarjataulukkoa ja sen pistelaskusysteemiä. Sarjasta nimittäin tippuvat joukkueet, joilla viimeisen kolmen kauden keskimääräiset pisteet ovat alhaisimmat.

Toissa kaudella GELP ylsi 27 pisteeseen, viime kaudella tuli kaksi pistettä enemmän ja tällä hetkellä koossa on vain neljä pistettä. Kokonaisuudessaan joukkue on siis kerännyt 61 ottelussa 60 pistettä.

Valkosinisten yläpuolella on tällä hetkellä useita joukkueita, mukaan lukien nousijajoukkue Central Cordoba, jonka keskimääräinen pistemäärä lasketaan vain kuluvalta kaudelta. Näitä faktoja katsottaessa voidaan sanoa, että tehtävä on miltein mahdoton, varsinkin kun sarjaa on jäljellä enää 14 ottelua.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Maradona on tottunut tekemään ihmeitä! Hänen saapuminen GELP:iin oli jo suuri voitto faneille. Yksistään Diegon saapuminen valmentajaksi sai fanit innostumaan, ja uusia kausikortteja myytiin heti yli 1500 kappaletta.

Yleisesti tunnelma joukkueen ympärillä on ollut mahtava sen jälkeen kun Maradona allekirjoitti sopimuksen, vaikka alku ei ole ollutkaan paras mahdollinen. Kolme ensimmäistä peliä Racingia, Talleresia ja Riveria vastaan päättyivät tappioon. Lokakuun alussa Godoy Cruzia vastaan tuli vihdoin ensimmäinen voitto, ja entinen numero 10 juhli juuri niin kuin hän on aina tottunut juhlimaan… Tai totta puhuen ei ehkä kuitenkaan aivan kuin parhaimmillaan/pahimmillaan.

Seitsemäs Maradonan joukkue

Ennen kuin Maradona saapui la Plataan, hän oli ollut valmentajana kuudessa eri joukkueessa. Nämä joukkueet ovat Mandiyú, Racing Club de Avellaneda, Argentiinan maajoukkue, Al-Wasl, Fujairah ja Dorados de Sinaloa.

Kaksi ensimmäistä valmentajakokemusta olivat Maradonalle aika kaoottisia. Työn tulokset alkoivat näkyä vasta hänen valmentaessaan Albicelestea eli maajoukkuetta.

Maajoukkueessa Maradona käytti taktiikkaa 4-4-2 (myös muunnelmana 4-4-1-1). GELP:ssä Diego peluutti kahdessa ensimmäisessä ottelussa samaa tuttua keskikentän neljän linjaa ja kahta hyökkääjää pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Riveriä vastaan hän muutti taktiikkaa yrittäen voittaa keskikentän taistelun ja peluutti 4-2-3-1-taktiikaa, mutta lopputuloksena oli jälleen tappio.

Kun Gimnasia matkusti Mendozaan, teki Maradona pelitaktisen muutoksen peluuttaen ryhmitystä 4-1-3-2, ja vihdoin Maradonan aikakauden ensimmäinen voitto näki päivänvalon.

Nykyisessä Gimnasian pelaajaryhmässä ei ole välttämättä montaa suomalaisten jalkapallofanien tuntemaa pelaajaa, mutta sitäkin enemmän nuoruutta. Joukkueen tunnetuimpia pelaajia ovat Marco Torsiglieri (aiempia joukkueita Sporting CP, Almería ja Metalist Kharkiv) tai Lucas Licht (Getafe).

Seura täynnä historiaa

Maradonalle Gimnasia on siis seitsemas joukkue koko hänen valmentajaurallaan, mutta myös seitsemäs seura/joukkue, johon hänen nimensä voi Argentiinassa yhdistää. Gimnasian ja kolmen muun valmentamansa joukkueen (Mandiyu, Racing ja maajoukkue) lisäksi Diego pelasi aikanaan Argentinos Juniorsissa, Bocassa ja Newells Old Boyssa. Kaikki paitsi Mandiyu ovat suurseuroja.

Omat kannattajat kutsuvat GELP:ä myös nimellä El Decano (”Dekaani” tai ”Vanhin”), koska seura perustettiin jo kesäkuussa 1887. Seuraa kutsutaankin Argentiinan ammattilaisjoukkueista vanhimmaksi seuraksi (vaikka alemmissa sarjoissa pelaava Club Mercedes aloitti kaksi vuotta ennen).

Gimnasia ei ole tunnettu ainoastaan jalkapallosta. Seuralla on myös toimintaa niin koripallossa, lentopallossa, maahockeyssa, yleisurheilussa, karatessa kuin miekkailussa. Viimeksi mainitusta lajista on muotoutunut koko seuran nimi – esgrima tarkoittaa miekkailua.

Seura ei ole päässyt juhlimaan jalkapallossa kuin ainoastaan yhtä liigamestaruutta, mutta Gimnasian omalla stadionilla Juan Carmelo Zerillolla (lempinimi El Bosque,  ”metsä”) on käynyt erikoisia tapahtumia.

Voidaan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Argentiinassa derbyt merkitsevät vähän enemmän kuin monissa muissa maissa. Tämän voi havaita esimerkiksi silloin, kun kannattajat juhlivat maaleja hullun lailla! Yksi näistä erikoisista tapahtumista Metsässä kävikin vuonna 1992, jolloin Gimnasia pelasi La Platan derbyä Estudiantesia vastaan.

Uruguayalainen Jose Perdoma laukoi vapaapotkumaalin 35 metristä, joka oli Lobolle ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa maali arkkivihollisia vastaan. Perdoman vapaapotku ei kuitenkaan itse maalina ollut mitenkään erityisen maaginen. Erikoiseksi sen teki se, että kannattajien ilo ja huuto nousivat niin infernaaliseksi, että stadionin lähellä olevassa seismografissa mitattiin maan värähtelyä heti byyrin jälkeen.

Tämä maali jäi ikuisesti futiksen historiaan ensimmäisenä maalina, joka on mitattu Richterin asteikolla. Tämän jälkeen on ollut useampiakin maaleja, jotka ovat päässeet samaan ”Richter-kategoriaan”. Näistä lähivuosien tunnetuimpana voidaan ehkä pitää FC Barcelonan Sergi Roberton 6-1–voittomaalia Champions Leaguessa vuonna 2017 PSG:tä vastaan.

Nyt Metsän keskellä on Maradona. Jos hän pystyy säilyttämään Gimnasian ykkösdivisioonassa, voi olla mahdollista että La Platassa koetaan kohta historian toinen maanjäristys!

The post Diego Maradona valmentaa nyt Argentiinan liigan putoamistaistelussa – maanjäristys Metsässä? appeared first on Byyri.

Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa ensi-iltansa saanut Diego Maradona (2019) on hienoa kuvaa pursuava dokumentti argentiinalaisen suuruuden vuosista Napolissa. Kapadia on palkittu aiemmista dokumenttielokuvistaan, formulalegenda Ayrton Sennasta kertovasta Sennasta (2010) sekä brittilaulaja Amy Winehousen lyhyeksi jäänyttä elämää käsittelevästä Amysta (2015). Traagisten henkilödokumenttien trilogian täydentävä Diego Maradona saa Suomen ensi-iltansa 5. heinäkuuta.

El Diego

Itse tarina tuskin tarjoaa valtavasti uutta informaatiota Maradonan menneisyyden hyvin tunteville. Tapahtumat käydään läpi kronologisesti. Köyhästä slummista paikalliseksi suuruudeksi, vaikeudet Barcelonassa, ikonin asema Napolissa, ikimuistoiset MM-turnaukset 1986 ja 1990, huumeongelma, sotkeutuminen rikollisuuteen. Suuren suosion johtaminen suureen romahdukseen.

Se, millä Diego Maradona erottuu lukuisten argentiinalaislegendasta kertovien elokuvien joukossa, on ainutlaatuinen arkistomateriaali. Muuta kuvaa dokumentissa ei kaupunkimaisemia lukuun ottamatta ole.

Haastateltavia ei näytetä, vaan ääniraita rytmittää kymmenistä lähteistä kerättyä arkistokuvaa. Fokus pysyy koko ajan itse päähenkilössä. Ääneen pääsevät muun muassa Diegon sisko, pitkäaikainen kumppani, joukkuetovereita, henkilökohtainen valmentaja, salarakas, Napolin ultrakannattajia sekä Maradona itse. Tyyli on tuttu Kapadian aiemmista dokumenteista. Se tekee elokuvasta dynaamisen, ja päähenkilöksi nousee Diego, herkkä, perhettään rakastava ja epävarma ihminen, ei Maradona, taitava ja koppava maailmantähti.

Tärkeimmät SSC Napolin ja Argentiinan paidassa koetut hetket käydään läpi, mutta Kapadia luo henkilökuvaa, ei pelaajakorttia.

Diego Maradona poikkeaa edellämainituista dokumenteista kuitenkin selvällä tavalla. Siinä missä Sennaa ja Amya katsoessaan katsoja tietää tarinoiden surullisen lopun ja odottaa elokuvien pääsevän siihen asti, Maradonan kohdalla lopullinen päätepiste ei ole vielä saapunut. Päihdeongelmien kanssa kymmeniä vuosia paininut Maradona on edelleen elossa, eikä viimeisiä lukuja ole vielä kirjoitettu.

Napoli

Kapadia on ratkaissut tämän keskittymällä lähes pelkästään vuosiin 1984–1991, Maradonan nousuun ja tuhoon Napolissa. Valmennusuraa eikä viime vuosien käänteitä käsitellä lainkaan. Näin elokuvaan on saatu selkeä draamankaari. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole yhtä tehokas ja jännitteinen kuin trilogian aikaisemmissa osissa, dokumentin päähenkilön kertomuksen ollessa yhä kesken.

Diego Maradona kertoo paitsi kenties maailman parhaasta jalkapalloilijasta, myös kovia kokeneesta, halveksitusta ja hyljeksitystä Napolista. Etelä-Italian suurkaupunki, jonka hurja 1900-luku on saanut viime vuosina maailmanlaajuista huomiota muun muassa Elena Ferranten romaanien myötä, oli 1980-luvulla likaisena pidetty ja vihattu paikka. Camorran, mafian, hallitsemaa kaupunkia oli joitakin vuosia ennen Maradonan saapumista runnellut voimakas maanjäristys eikä ilonaiheita ollut paljoakaan.

Jalkapalloa rakastavassa Italiassakin Maradonan ja napolilaisten suhde on vertaansa vailla. Kaksi liigamestaruutta, cup-voiton ja UEFA Cupin pystin Napoliin tuonut Maradona sai osakseen valtavaa rakkautta ja palvontaa. Hän toi lohtua ongelmissa rypeneen kaupungin asukkaille, mutta sotkeutui myös mafiaan, mikä koitui lopulta hänen kohtalokseen. Maradona vietti elämänsä onnellisimmat, mutta lopulta myös yksinäisimmät hetket Napolissa.

Vannoutuneille Diego-faneille kiinnostavinta antia ovat varmasti harvinaiset klipit Maradonan nuoruudesta ja ajasta Napolissa. Muulle yleisölle Diego Maradona kertoo urheilumaailman kenties ristiriitaisimman, rakastetuimman ja vihatuimman hahmon tarinan kaikessa kauneudessaan ja karuudessaan, joskin vielä kirjoitettavana oleva epilogi jätetään varjoon.

Diego Maradona (2019)

Ohjannut Asif Kapadia

Suomen ensi-ilta 5.7.2019

The post Arvostelussa Diego Maradona (2019) – Uusi dokumentti kertaa ansiokkaasti Maradonan nousun ja tuhon appeared first on Byyri.

Maradonan uraa värittivät monenlaiset poikkeamat normaalin urheilijan polulta, mutta silti hän oli mies Napolin menestyksen takana. Kaudella 1989–90 Napoli voitti toisen mestaruutensa, ja vuonna 1990 Italia isännöi jalkapallon MM-kisoja, joista Maradonan lähtölaskennan voi sanoa alkaneen. 3. heinäkuuta 1990 isäntämaa Italia ja Maradonan edustama Argentiina kohtasivat juuri Napolissa pelatussa MM-kisojen välierässä. Argentiina voitti rangaistuspotkukilpailussa ottelun, jota on muisteltu esimerkiksi Byyrin Kohti MM-kisoja -sarjassa. Kuten arvata saattaa, Maradonan suosio laski Italiassa Argentiinan voitosta johtuen.

Kohti uusia aikoja

Maaliskuussa 1991 Maradona jäi dopingtestissä kiinni kokaiinin käytöstä. Maradonan itsensä mielestä dopingkäry johtui nimenomaan siitä, että Argentiina oli lähettänyt voitollaan Italian pronssiotteluun kotikisoissaan. 15 kuukauden pelikiellon myötä Maradonan aika Napolissa oli historiaa.

Napoli on voittanut pokaaleja myös Maradonan ajan jälkeen. Nykyinen PSG-tähti Edinson Cavani edusti Napolia vuodet 2010–2013 ja teki hurjaa jälkeä takomalla 138 ottelussa 104 maalia. Seura voitti Cavanin aikana Italian cupin kertaalleen. Uruguaylaisen jälkeen ohjat Napolin kärkimiehenä otti haltuun nykyisin Juventusta edustava Gonzalo Higuaín. Higuain teki Napoli-uransa aikana 146 ottelussa 91 maalia, ja seura voittikin kaudella 2013–2014 Italian cupin ja Italian supercupin.

Nyt, kaudella 2017–2018, Napolilla on loistava tilaisuus tuoda scudetto jalkapalloon fanaattisesti suhtautuvalle kaupungilleen. Dries Mertens on tehnyt loistavaa työtä Napolin kärjessä, eikä tulituessakaan ole valittamista, kun kentältä löytyvät muun muassa José Callejón, Marek Hamsík ja Lorenzo Insigne.

Viime viikonloppuna Juventus kuroi eroa kiinni voittamalla Lazion vieraskentällä Paolo Dybalan lisäaikamaalilla, kun samana iltana Napoli lukuisista maalintekoyrityksistä huolimatta jäi AS Roman jyrän alle lukemin 2-4 kotikentällään. Täten Napoli johtaa sarjaa yhden pisteen erolla Juventukseen, jolla on ottelu vähemmän pelattuna.

Juventuksessa on paljon kokemusta voittamisesta, mikä varmasti luo Napolille ylimääräistä painetta kauden viimeisiin vääntöihin. Molemmilla joukkueilla on varmasti vielä kantoja kaskessa otteluohjelman osalta, sillä yllätyksiltä ei jalkapallossa voi välttyä – ja hyvä niin.

Minä uskon scudettoon

22. huhtikuuta, kierroksella 34, Juventus kohtaa Napolin kotonaan. Ratkeaako mestaruus silloin? Napolilla on paljon enemmän hävittävää, joten nähtäväksi jää, kestääkö joukkue paineet ja nouseeko se mestariksi 28 vuoden tauon jälkeen. Allekirjoittanut uskoo Napolin saavan Roma-tappiosta vain lisää bensaa liekkeihin ja Napolin näin ollen tulevan nappaamaan scudetton. Mestaruus tullee tosin varmistumaan matemaattisesti vasta Serie A:n viimeisellä kierroksella.

Napolin mestaruus tekisi Serie A:lle ja jalkapallolle ylipäätään yhtä hyvää kuin Leicesterin taannoinen Valioliigan voitto tai Atlético Madridin La Ligan voitto. Aika näyttää miten käy.

Kuva: Steindy / Wikimedia Commons

The post Napoli eilen ja tänään: Maradonasta Mertensiin appeared first on Byyri.

Se todellinen Tapaus Jumalan käsi puolestaan on yksi kaikkein ikonisimmista ja kenties kaikkein puhutuin yksittäinen hetki koko jalkapallo-nimisen lajin olemassaolon aikana. Siihen ottivat aikanaan kantaa niin valtiojohtajat kuin julkisuuden henkilötkin. Maailmasta ei löydy sellaista jalkapalloasiantuntijaa, jolla ei olisi omaa näkemystään tapahtuneesta, vaikka tämä ei olisi ollut maalin tekohetkellä vielä edes syntynyt.

Jumalan käsi on niin puhuttu, kelattu ja kirjoitettu tapaus jalkapallon historiassa, että usein unohdamme samassa ottelussa syntyneen toisen osuman. Osuman, joka valittiin sittemmin vuosisadan maaliksi. Tuostakin maalista vastasi sama metrikuusikymmentäviisisenttinen kiharatukkainen argentiinalainen.

Kaikki tämä tapahtui Mexico Cityssä Estadio Azteca -stadionilla 22. päivä kesäkuuta 1986.

Jännitteet korkealla

Ottelupäivänä Argentiinan ja Englannin välisen sodan päättymisestä oli kulunut lähes päivälleen neljä vuotta. Argentiinan lähistöllä olevat Falklandin saaret kuuluivat Yhdistyneelle kuningaskunnalle, ja Argentiina oli pitkään vaatinut saaria itselleen. Lopulta Argentiinan sotilashallitus päätti yrittää huhtikuussa 1982 saarten valtaamista olettaen, etteivät britit tekisi aseellista vastarintaa.

Tämä olettama osoittautui harvinaisen vääräksi. Alkoi kolme kuukautta kestänyt sota, joka vaati yli 900 kaatunutta, valtaosa heistä argentiinalaisia. Haavoittuneita oli lähes 2000. Sota johti lopulta Argentiinan sotilasjuntan kaatumiseen ja demokratian palaamiseen maahan. Saaret ovat yhä tänä päivänä brittien hallussa.

Jännitteet olivat siis korkealla, kun maat kohtasivat ensi kertaa näiden tapahtumien jälkeen vihreällä veralla, molemmille kansakunnille niin kovin rakkaan lajin mittelössä. Tunteet olivat kuumenneet jo entisestään helteisillä Mexico Cityn kaduilla Englannin ja Argentiinan fanien otettua rajusti yhteen. Pidemmän aikaa ottelun jälkeen argentiinalaisen seurajoukkueen Boca Juniorsin kannattajilla oli tapana näytellä kotiotteluissaan yhteenotoista mukaan tarttuneita Englannin lippuja ryöstösaaliina. Näistä lähtökohdista lähdettiin maiden väliseen puolivälieräotteluun.

Aika ennen Jumalan kättä

Jos ottelun jälkimmäinen puoliaika jäi historian kirjoihin, niin ensimmäinen ei sitä tehnyt. Argentiina ja varsinkin Diego Maradona hallitsi kenttätapahtumia. Peter Shilton piti englantilaisia pystyssä hienoilla torjunnoillaan. Myös Englannille siunaantui puolivarkain hyvä paikka, kun Nery Pumpido Argentiinan maalilla erehtyi seikkailemaan, mutta hieman yllättäen avautunut mahdollisuus jäi hyödyntämättä. Tauolle mentiin tilanteessa 0-0.

Toisen jakson kuudennella peliminuutilla Diego Maradona puikkelehtii pallon kanssa kohti Englannin rangaistusaluetta. Hän käyttää pallon Jorge Valdanolla ja jatkaa juoksunsa sisään boksiin. Englantilaisista Steve Hodge yrittää katkaista syöttöä, mutta saa epäpuhtaan osuman palloon. Pallo nousee korkealle ja Peter Shilton tulee maaliltaan nyrkkeilemään pelivälinettä väljemmille vesille.

Samaan aikaan Diego Maradona nousee korkeuksiin puskemaan palloa. Hän havaitsee, ettei ylety siihen ja kurottaa kätensä palloon. Pallo pomppii Englannin verkkoon, ja argentiinalainen tuulettaa sydämensä kyllyydestä.

Niin se syntyi.

Käytännössä kaikki stadionilla odottivat vapaapotkua Englannille. Joku on joskus todennut, että ottelun Tunisialainen tuomari Ali Bin Nasser oli stadionilla ainoa henkilö, joka ei nähnyt käsivirhettä. Kommentti on ehkä hieman liioittelua, mutta kertoo toki jostakin. Maradona puolestaan tuuletti maaliaan estoitta, ja häneltä onkin monesti kysytty, eikö häntä hävettänyt juhlia osumaansa. Argentiinalainen on toistuvasti vastannut näihin kyselyihin samaan tyyliin: ”En kokenut huijanneeni. Koin tuossa hetkessä näpistäneeni lompakon englantilaisupseerin taskusta jäämättä siitä kiinni.”

Aika Jumalan käden jälkeen

Vain neljä minuuttia myöhemmin Diego Maradona teki sittemmin vuosisadan maaliksi valitun osuman. Hän otti pallon haltuunsa omalla kenttäpuoliskolla. Nopealla pyörähdyksellä Maradona sai kaksi häntä varjostanutta englantilaista jätettyä taakseen, pinkoen samalla pakoon kolmannelta. Kovassa vauhdissa hän kiersi ensimmäisen vastaan tulleen vastustajan ja sitten toisen. Lopulta hän päätyy juoksunsa päätepisteeseen, Englannin maalille. Maradonalla oli vielä malttia kiertää vastaan tullut Shilton ja siirtää pallon maaliin. Argentiina 2-0-johtoon.

Tämän jälkeen Englanti sai otteen pelistä ja pystyi luomaan toinen toistaan laadukkaampia maalipaikkoja. Lopulta Gary Lineker osui kymmenen minuuttia ennen loppua, mutta tämä ei riittänyt. Argentiina eteni finaaliin Länsi-Saksaa vastaan lukemin 2-1.

Ottelun jälkeen osa englantilaisista vaati avoimesti kohtaamisen uusimista. Maalin tehnyt Gary Lineker on todennut, ettei kokenut urallaan koskaan muulloin pukukopissa niin avointa vihan ilmapiiriä kuin tuolloin. Myös ottelun bulgarialainen linjamies Bogdan Dotchev sai päätuomarin ja Maradonan lisäksi koko brittilehdistön niskaansa ottelun jälkeen.

Ottelusta tulee tänä kesänä kuluneeksi 32 vuotta. Jumalan käsi on jäänyt elämään. Diego Maradonan ympärille on kasvatettu muun muassa oma uskonto, Maradoniaaninen kirkko, johon pääsemiseksi yhtenä rituaalina on tehdä samanlainen maali kädellä kuin argentiinalainen teki Estadio Azteca -stadionilla 115 000 katsojan edessä. Maradonan ottelussa käyttämä paita myytiin muutama vuosi takaperin 300 000 punnalla.

Keskustelu jatkuu yhä

Vuonna 2016 tapahtumista tuli täyteen 30 vuotta ja ne huomioitiin laajasti varsinkin brittilehdissä. Englannin paidassa ottelussa pelannut puolustaja Kenny Sansom kertoi tuolloin Daily Mailille yhä avoimesta vihastaan Maradonaa kohtaan ja siitä, kuinka syvästi myös hänen äitinsä vihasi argentiinalaista elämänsä loppuun asti. ”Hän varmasti yhä tuolla jossain toivoisi pääsevänsä lyömään Diegoa”, Sansom aukaisi edesmenneen Rose-äitinsä suuttumusta.

Argentiina ja Englanti ovat kohdanneet MM-areenalla tämän jälkeen vuosina 1998 ja 2002. Varsinkin ensiksi mainittu ottelu Saint-Étiennessa oli tunteiden kuohuttama. Tulevana kesänä kohtaaminen on varsin epätodennäköinen: maat voivat turnauspuussa kohdata toisensa aikaisintaan välierissä.

Kuva: Dani Yako / Clarín

Kirjoittanut: Tarmo Lyytikäinen

The post Kohti MM-kisoja: Jumalan käsi appeared first on Byyri.

Kesäkuun 14. päivä on jalkapallon ystävillä kalenterissa isolla. Tuona päivänä käynnistyvät MM-kisat ja kuukauden kestävä lähes tauoton futisjuhla. Avausottelulla on aina ollut suuri symbolinen merkitys koko kisoille, ja sillä on maailmanlaajuisesti reilusti enemmän katsojia kuin muilla alkusarjan otteluilla keskimäärin. Tulevana kesänä avausottelun magiaa pääsevät maistamaan Venäjä ja Saudi-Arabia.

PERÄÄNANTAMATTOMAT LEIJONAT MAAILMANMESTAREIDEN KIMPPUUN

Italiassa järjestettyjen vuoden 1990 MM-kisojen avausottelu on jäänyt historiaan yhtenä mieleenpainuvimmista avausotteluista. Vastakkain olivat hallitseva maailmanmestari Argentiina ja toista kertaa MM-karkeloissa ylipäätään mukana ollut Kamerun.

Argentiina oli kisoihin lähdettäessä yksi suurimmista suosikeista, ja joukkue vilisi maailmantähtiä, Diego Maradona heistä kirkkaimpana. Kamerun puolestaan oli tuntematon suuruus koko jalkapalloilevalle maailmalle. Heidän edellinen ja tuohon asti ainoa MM-visiitti kahdeksan vuotta aikaisemmin oli tuottanut kolme tasapeliä ja alkulohkoon jäämisen.

Lähtökohdat olivat siis harvinaisen selvät. Katsojat täpötäydellä Milanon San Sirolla sekä miljoonat TV:n ääressä ympäri maailmaa ottivat hyvän asennon ja alkoivat nauttia avajaisohjelmana olleesta muotinäytöksestä ja sitä seuranneesta maailmanmestareiden näytöksestä.

Ottelun alku oli kuitenkin Argentiinalle hankala. Joukkueella oli yllättäen suuria vaikeuksia murtaa Kamerunin puolustusta, ja varsinkin Diego Maradona oli suhteellisen neuvoton. Hän sai aikaan muutamia hyviä harhautuksia keskialueen tuntumassa, mutta hyvät avaavat pystysyötöt loistivat poissaolollaan. Tauolle mentiin maalittomassa tasatilanteessa.

Reilun tunnin pelin jälkeen stadionilla ja kotikatsomoissa luultiin ottelun käännekohdan koittaneen. Kamerunilainen André Kana-Biyik tuli takaapäin hyvässä vauhdissa olleen Claudio Caniggian jaloille, ja ottelun erotuomari Michel Vautrot antoi tilanteesta suoran punaisen kortin. Yleisesti nähtiin, että vajaamiehisenä Kamerun ei pysyisi enää mukana. Ja mitä vielä!

SENSAATIO VALMIS

Vain muutama minuutti edellisestä Kamerunille tuomittiin vapaapotku vasemmasta laidasta. Vapari löysi boksista Cyrille Makanakyn, joka jatkoi maalille. Korkeimmaksi nousi Francois Omam-Biyik, joka sai huonosta asennostaan huolimatta suunnattua puskun alas ja keskelle kohti maalia. Nery Pumpido haparoi. Kamerun 0-1-johtoon.

Tästä käynnistyi Argentiinan hurja kiri ja Kamerunin sitäkin hurjempi puolustustaistelu.

Edellä mainitun ruumiillistuma nähtiin, kun ottelua oli pelattu 88 minuuttia. Caniggia murtautui väkisin oikeasta laidasta. Hän sai kierrettyä ensimmäisen taklauksen, mutta ei toista. Benjamin Massing tuli argentiinalaista päin kuin pikajuna pistäen hänet kumoon yhdellä jalkapallon MM-historian rajuimmista taklauksista. Taklaus oli niin raju, että kamerunilaiselta lähti kenkäkin jalasta. Punainen kortti oli selviö.

Ulosajettu Massing menehtyi viime joulukuussa 55 vuoden ikäisenä.

Yhdeksällä miehellä pelannut Kamerun selvitti kaikesta huolimatta vielä viimeiset hetket ja sai aikaan sensaation Milanon illassa kaatamalla hallitsevan mestarin. Kamerunin voitto oli seuraavana päivänä ykkösuutinen maailman medioissa. Sitä pidettiin yleisesti suurimpana MM-kisojen yllätyksenä sitten vuoden 1982, kun Algeria kaatoi Länsi-Saksan.

MORAALISET VOITTAJAT

Argentiina ryhdistäytyi turnauksessa tämän tappion jälkeen ja eteni lopulta loppuotteluun asti. Kamerun puolestaan jatkoi ihmisten shokeeraamista.

Se voitti seuraavassa ottelussaan Romanian Roger Millan kahdella maalilla ja tanssi veteraanihyökkääjän ikonisten tuuletusten tahtiin sensaatiomaisesti alkulohkosta jatkoon.

Ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle mentäessä kamerunilaiset, joilta ei ennen kisoja osattu odottaa mitään, olivat raivanneet tiensä ihmisten sydämiin ympäri maapalloa. Taru ei ollut tuolloin kuitenkaan vielä valmis. Pudotuspelit käynnistänyt mittelö Kamerunin ja Kolumbian välillä toi jälleen yhden shokkituloksen, kun Kamerunin leijonat rynnivät Millan osumilla puolivälieriin ensimmäisenä afrikkalaisena maana MM-kisojen historiassa.

Puolivälierässä Englanti pysäytti Kamerunin lennon, mutta vasta jatkoajan jälkeen. Värikäs kamppailu, jossa tuomittiin peräti kolme rangaistuspotkua, päättyi lopulta lukemiin 2-3.

Jos Länsi-Saksa voittikin itse MM-kisat, niin moraalinen voittaja oli Kamerun, joka toimi afrikkalaisen jalkapalloilun lähettiläänä. Joukkue oli tienraivaaja, joka osoitti, että Afrikassa on riittävästi taitoa ja osaamista aivan maailman huipulle. Tästäkin huolimatta ainoastaan Senegal (2002) ja Ghana (2010) ovat pystyneet tämän jälkeen sivuamaan kamerunilaisten suoritusta Italiassa vuonna 1990.

Kuva: Daniele Fantini

The post Kohti MM-kisoja: Kamerunin ihme 1990 appeared first on Byyri.

Stadio San Paolo, 3. heinäkuuta 1990

MM-kisojen välieräottelun alkuun on aikaa vajaa tunti. Isäntämaa Italia kohtaa pian Argentiinan. Ottelun voittajalle on luvassa paikka Rooman loppuotteluun, joten tunnelma ja jännitys ovat korkealla. Joukkueiden astellessa lämmittelemään koetaan kuitenkin jotain sellaista, mistä voidaan aavistaa, että ottelu tulee päätymään MM-kisojen historiaan.

Kotijoukkue Italia saa luonnollisesti valtaisat suosionosoitukset, mutta niin saa myös Argentiinakin. Napolilaisyleisö hurraa erityisesti sen kapteenille Diego Maradonalle, joka johdattaa joukkueensa omalle kotinurmelleen.

Napoli – Maradonan kaupunki

Vuonna 1984 Napoliin saapunut Maradona on kaupungin suurin sankari, pari askelta Jumalasta ylöspäin. Napolin vuosien aikana hän on kasvanut maailman parhaimmaksi jalkapalloilijaksi. Ennen argentiinalaisen saapumista ei S.S.C. Napoli ollut voittanut historiassaan kuin kaksi kertaa Italian Cupin. Toukokuussa 1990, eli reilua kuukautta aikaisemmin, samaisella stadionilla juhlittiin toistamiseen muutaman vuoden sisään Scudettoa, Italian mestaruutta. Myös cupin voitto keväältä 1987 sekä varsinkin UEFA Cupin voitto 1989 olivat tuoreessa muistissa.

Maradonan asema napolilaisten rakastamana ikonisena hahmona tiedettiin olevan kiistaton. Hän oli ristiriitainen hahmo, joka loisti kentällä, mutta jonka siviilielämää värittivät erinäisen käänteet. Monen mielestä juuri hänen epätäydellisyytensä ihmisenä teki hänestä Napolissa niin kovin suositun – maagisten peliesitysten ohessa. Jos jollain oli hänestä kaupungissa jotain pahaa sanottava, oli parempi pitää se omana tietonaan.

Siksi olikin erityisen kuumottavaa, kun Maradona onnistui suututtamaan ottelun alla ison joukon kaupunkilaisia ja italialaisia.

Pari päivää ennen ottelua oli järjestetty perinteinen lehdistötilaisuus, jossa kaikki huomio oli keskittynyt vähemmän yllättäen Diego Maradonaan. Argentiinalainen sai myrskyn aikaiseksi, sillä hän vetosi napolilaisiin, että nämä kannattaisivat välierässä Argentiinaa. Lausuntoa pidettiin yleisesti ottaen ylimielisenä ja röyhkeänä. Koko saapasmaan media antoi kuulua täyslaidallisen Maradonan suuntaan.

Siksi se hetki, jona napolilaiskatsomo osoitti tukea myös Argentiinalle joukkueen saapuessa kentälle, oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hämmentävä. Mitä tänään oikein tapahtuu?

Numero 10 kaiken keskiössä

Ottelun aloituspotkun yhteydessä Maradona saa poikkeuksellisen suuren vihellyskonsertin. Lämmittelyn aplodit ovat saaneet monet Italian kannattajat varpailleen: tämä on meidän ilta, ei tuon pienikokoisen argentiinalaisen! Silti stadionilla on pieni joukko, joka toteuttaa sankarinsa toivettaan. Ilmapiiri San Paololla muuttuu hetkessä poikkeuksellisen sähköiseksi koko ottelun ajaksi, ja Diego Maradona on kaiken keskiössä.

Peli alkaa Argentiinan lievällä hallinnalla ja Jorge Burruchagalle siunaantuu paikka viedä vierailijat johtoon, mutta Walter Zenga Italian maalilla saa pidettyä tilanteen maalittomana. Hetken kuluttua tapahtuu toisessa päässä.  Argentiinan maalivahti Sergio Goycochea torjuu flipperipalloilun jälkeen Italian ensimmäisen yrityksen eteensä, mutta on voimaton, kun hyökkäyksen alkuun laittanut Salvatore Schillaci tulee painamaan karan sisään. Italia menee 1-0-johtoon ottelun 17. minuutilla. Näissä numeroissa mennään myös tauolle.

67. minuutin kohdalla tulee tasoitus. Diego Maradona on pallossa 30 metriä Italian maalista. Hän pelaa sen vasemmalle, josta keskitys tavoittaa korkeuksiin ponnistaneen Claudio Caniggian. Hän saa puskettua pallon ohi myöhässä ja tarpeettomasti palloa nyrkkeilemään tulleen Walter Zengan. Ottelun varsinainen peliaika päättyy tilanteessa 1-1; edessä on jatkoaika.

Vajamiehisen Argentiinan selviytymistaisto

Jatkoajan Italia aloittaa vahvasti. Sergio Coycochea Argentiinan maalilla saa vain vaivoin torjuttua oikeasta ylänurkasta Roberto Baggion antaman erinomaisen vapaapotkun. Hetkeä myöhemmin Argentiina joutuu vajamiehiseksi, kun Ricardo Giusti saa katsella punaista korttia.

Tästä eteenpäin ottelu onkin sitten aivan yhtä maalia. Italia vyöryttää hyökkäyksiä lähes taukoamatta, ja varsinkin ottelun toisen jakson loppupuolella sisään otettu Roberto Baggio on erityisen vaarallinen. Argentiinalla on enää yksi tavoite: selviytyä, saada jatkoaika loppuun ilman takaiskua ja päästä rangaistuspotkukilpailuun.

Kun ottelun ranskalaiserotuomari Michel Vautrot puhaltaa pilliinsä jatkoajan päättyneeksi, tuulettaa Maradona provosoivasti, kuin Argentiina olisi voittanut juuri jotain suurta. Hän saa italialaiskatsomon vielä suurempaan raivoon – ja sen pienen osan katsomosta entistä haltioituneemmaksi hänen suuruudestaan.

Coycochea voiton takuumiehenä

Italia aloittaa rangaistuspotkut. Kaikki onnistuvat, kunnes tulee Italian neljäs laukoja: Roberto Donadoni. Erinomaisesti aiemmissa pilkuissa mukana ollut Coycochea aavistaa oikein ja venyttää palloon.

Tulee Argentiinan neljännen laukojan vuoro. Hän on Diego Maradona.

Vihellyskonsertti yltyy San Paolon stadionilla. Maradona sijoittaa pallon rauhallisesti vasemmalle, Walter Zengan aavistaessa toiseen nurkkaan. Yleisöstä kuuluu kummallisen paljon hurraahuutoja.

Argentiina on nyt todella lähellä lippua Rooman finaaliin. Maalistaan haltioitunut Maradona tuulettaa ja juoksee kohti Argentiinan vaihtopenkkiä. Videoilta voi yhä kuulla äänimaailman eron Maradonan maalin ja muiden argentiinalaisonnistumisten kesken.

Tulee Italian viidennen laukojan vuoro, hänen on onnistuttava. Aldo Serena asettuu pallon taakse ja ottaa lyhyen vauhdin. Coycochea haistaa keskelle ja alhaalle tuleva vedon. Argentiina voittaa ja etenee loppuotteluun Länsi-Saksaa vastaan.

Italialaislehdistö hyökkää napolilaisia vastaan

On sanottu, että Italia olisi voittanut välierän, jos se olisi pelattu missä tahansa muualla kuin Napolissa. Uskon väitteen olevan yliampuva. On kuitenkin myönnettävä, että yksittäiset Maradonan ja Argentiinan saamat suosionosoitushetket olivat riittäviä saamaan iltaan sellaisen jännitteen, jota missään muualla Italiassa ei olisi syntynyt.

Oliko jännite sitten riittävä siihen, että italialaisten usko ei riittänyt miesylivoimalla jatkoajalla? Sen saa jokainen päättää itse. Parhaiten tuohon osaavat vastata ne 60 000 onnekasta ihmistä, jotka olivat tuona iltana San Paololla ottelua todistamassa.

Heti ottelun jälkeen italialaislehdistö nosti suuresti esille stadionilla olleen argentiinamyönteisen ilmapiirin. Italia pelasi vuoden 1990 kisoissa hienoa jalkapalloa, ja on myös inhimillisesti ymmärrettävää, että kansa ja erityisesti sen lehdistö tarvitsi sylkykuppia.  Italian maajoukkueen eli Azzurrin eri historiankirjateoksissa on väitetty, että Napolin välierä jätti vuosiksi jäljen myös siihen, miten muualla Italiassa suhtauduttiin napolilaisiin. Heitä pidettiin yleisesti maanpettureina, Maradonan narreina. Olisiko näin tapahtunut, jos asiasta ei olisi kirjoitettu niin paljon ottelun jälkeisinä päivinä?

Jälkikäteen on mahdotonta arvioida, kuinka moni stadionilla olleista oikeasti kannatti Argentiinaa ja kuinka moni halusi vain antaa aplodit omalle pojalleen ja kannattaa muutoin Italiaa. Ottelu on kuitenkin tarjonnut mahdollisuuden tuhansiin tarinoihin siitä, mitä tapahtui heinäkuun kolmantena päivänä vuonna 1990. Ja juuri tarinoiden takia jalkapallo on maailman kaunein asia.

Rangaistuspotkukilpailu YouTubessa

Kuva: El Grafico / Wikimedia

The post Kohti MM-kisoja: Napolin erikoinen ilta appeared first on Byyri.