Kotkien kotistadionin Selhurst Parkin iltavalot loistavat pimeässä maanantai-illassa noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevalle juna-asemalle. Matka Lontoon keskusta-alueelta Kotkien sydänmaille kestää noin tunnin. 

Selhurst Parkia ympäröivä alue on hyvin työväenluokkaista. Talot ovat peribrittiläisiä rivitaloja, yleensä tiilestä rakennettuja. Kadut ovat ahtaita. Alue kuuluu Croydon Northin vaalipiiriin. Konservatiivien murskavoitosta huolimatta työväenpuolueen Steve Reed piti pintansa viime viikon dramaattisissa parlamenttivaaleissa. Reed sai 65,6 prosenttia äänistä ja peittosi vastaehdokkaansa lähes 25 000 äänellä. Labour on hallinnut vaalipiiriä vuodesta 1997 lähtien, kun Croydon North perustettiin.

Alueen ylpeys Crystal Palace FC ja sen kotipyhättö Selhurst Park on tunnettu ainutlaatuisesta tunnelmastaan. Itse stadionista on kuitenkin loistokkuus kaukana. Kauniisti vihertävää nurmimattoa ympäröi neljä arkkitehtuurisesti erilaista katsomoa. Ne ovat brittityyliin hyvin lähellä kenttää. Kaarteita ei ole. Modernius on kaukana ja ränsistynyt futisromantiikka loistaa joka nurkassa.

EUROOPAN suurimpiin kaupunkeihin lukeutuva Lontoo on armottoman kova futisalue. Pääkaupungissa majaansa pitää viisi Valioliiga-joukkuetta ja sama määrä Championship-seuroja.

Pääkaupungin suurseurat kilpailevat Lontoon ykkösseuran asemasta. Arsenal käyttää itsestään nimitystä ”Kings of London”, Chelsean kotistadionilla Stamford Bridgellä lukee ”Pride of London”. Arsenal, Chelsea ja Tottenham ovat globaaleja jättejä, joiden markkina-aluetta on koko maailma. Paikallisromantiikka on kadonnut aika päiviä sitten turistien kansoittamilta stadioneilta. 

Crystal Palace taas identifioituu vahvasti Etelä-Lontooseen. Seuran fanikaupasta saatavassa kassissa lukee: ”South London and proud”. Palace on tottakai tunnettu brändi myös maailmalla, onhan se monta vuotta Valioliigaa pelannut seura. Silti meininki pelipäivänä henkii paikallisuutta, etelälontoolaisuutta.

Kylmänä ja märkänä joulukuisena maanantai-iltana ohjelmassa on Palace-fanien kauden kohokohta: kotiottelu seuran pahinta vihollista Brighton & Hove Albionia vastaan.

M23 (tai A23) derbynä tunnettu ottelu on Englannin erikoisimpia derbyjä. Joukkueet ovat eri kaupungeista, eikä kumpikaan ole erityisen menestynyt. Seuroilla ei varsinaisesti ole syytä vihata toisiaan. Muita Lontoon joukkueita kohtaan Kotkat eivät tunne merkittävää antipatiaa. Vieraspelit Lontoossa eivät ole derbyjä. Seura käytti viime kaudella nimitystä ”London Away Days”, kun se mainosti vieraspeliä West Hamia vastaan.

Palacen ja Brightonin, Kotkien ja Lokkien vihanpito paikantuu 1970-luvulle ja tarkemmin ottaen joukkueiden silloisiin managereihin. Entiset joukkuekaverit Tottenhamista Terry Venables ja Alan Mullery valmensivat kolmosdivarissa pelanneita seuroja. Sarjapelien lisäksi joukkueet kohtasivat FA Cupissa, jossa tunteet läikkyivät. Mulleryn kerrotaan saaneen kuumat kahvit päällensä Palace-fanilta, johon Brighton-manageri vastasi viskaamalla taskussa olleet kolikkonsa vihollisfaneja kohti.

Lempinimi ”M23” tulee moottoritiestä, joka yhdistää Etelä-Lontoon ja etelärannikolla sijaitsevan Brightonin. Matkaa Amex Stadiumilta Selhurst Parkille on noin 75 kilometriä. Automatka kestää reilun tunnin.

SAAVUMME veljeni kanssa Selhurstin juna-asemalle puoli kuudelta illalla. Ottelu alkaa paikallista aikaa 19.45. Kävelemme ensimmäisenä fanikauppaan. Isojen seurojen fanikaupat kantavat yleensä nimeä Megastore. Palacen vastaava on ehkä suomalaisen lähikaupan kokoinen. Kaupasta löytyy tuttuun tapaan välinevalmistajan (Puma) tekemää ylihintaista Palace-kamaa sekä erittäin huonolaatuista fanisälää. Ostan futiksesta innostuneelle kummipojalleni Palacen siniset pelishortsit ja -sukat.

Palacen kotipelin yksi erikoisuus on se, että pelioluita ei tarvitse mennä nauttimaan täyteen ahdettuun pubiin. Holmsdale Road Standin takana on ”Fanzone”, josta saa ruokaa ja juomaa. Alueella on pieni fanikauppa ja pelikonsoleita. Isolta screeniltä voi ihastella edellisten kotipelien huippuhetkiä ja nostalgiapätkiä. Myös Palacen cheerleaderit, The Crystals käy esiintymässä.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen vierailuni sympaattisella Selhurst Parkilla. Olen käynyt Palacen matsissa kahdesti aiemminkin. Niistä viisastuneena siirrymme stadionille jo tunti ennen peliä. Futisromantiikka säteilevän Arthur Wait Standin nurja puoli on nimittäin se, että portit ruuhkautuvat ja niissä saattaa joutua jonottamaan kymmeniä minuutteja. Sitä paitsi, varsin maittavaa Palace Alea myydään sisälläkin.

Arthur Wait Stand on vaihtopenkkejä vastapäätä sijaitseva pitkä sivu. Samassa katsomossa mylvivät myös vierasfanit. Tuhannet Brighton-fanit ovat taittaneet tunnin matkan etelästä. Vieraskatsomo on odotetusti täynnä ja osoittaa suosiotaan, kun Lokkien maalivahdit saapuvat lämmittelemään.

Alkulämmittelyjen jälkeen seuraa yksi Palacen kotiotteluiden ikonisista rituaaleista, jonka olen vieläpä onnistunut missaamaan kahdella edellisellä vierailulla. Valkopäinen kotka lentää – tai tarkemmin sanottuna pyristelee – kentän poikki ja laskeutuu yläriman päälle. Ajatuksen tasolla rituaali kuulostaa hienommalta, mitä se todellisuudessa on. Kotka irrottautuu korkeintaan pari metriä nurmen pinnasta ja lentää pisimmillään ehkä viitisen metriä.

Samalla tunnelma nousee kaiuttimista pauhaavan Glad All Over -kappaleen tahtiin. Kannattajat hakkaavat käsiään yhteen ja laulavat mukana. Derby on alkamaisillaan.

SELHURST PARK ja Palacen kotiottelu lukeutuu ehdottomiin suosikkitapahtumiini. Etelä-Lontoon futiskarnevaaleilla on aina upea vierailla. Odotin kuitenkin myös suurella innolla Brightonin näkemistä. En pelkästään siksi, että Lokit ovat kotijoukkueen pahin vihollinen, vaan myös joukkueen pelillisen murroksen takia.

Uhkapelialalla rahansa tehnyt Brightonin omistaja Tony Bloom teki viime kevään päätteeksi kovan ratkaisun. Aikanaan Sami Hyypiän palavat rauniot Amex Stadiumilla sammuttanut ja seuran Valioliigaan nostanut Chris Hughton sai kenkää.

Bloomin ratkaisu oli kuitenkin perusteltu. Brighton oli valumassa alaspäin. Kokeneen irlantilaisen tilalle tullut Graham Potter on vähintäänkin mielenkiintoinen nimi. Entinen alasarjapelaaja haki valmennusuralleen vauhtia Ruotsista ja Östersundista, jonka Potter nosti maan kolmosdivarista sensaatiomaisesti Eurooppa-liigan pudotuspeleihin.

Viime kauden englantilaisluotsi vietti Swanseassa, joka pelasi mainion kauden vaikka jo ennestään heikko nippu heikentyi putoamisen myötä rajusti.

Vaihdos Hughtonista Potteriin on mielenkiintoinen etenkin siksi, että Lokkien pelillinen identiteetti muuttui täydellisesti. Aiemmilla kausilla Brighton vetäytyi matalaan puolustusblokkiin ja hyökkäsi suoraviivaisesti. Progressiivisemman Potterin alaisuudessa Brighton taas pyrkii ottamaan aloitteen ja hallitsemaan pelivälinettä.

Muutos on näkynyt tilastoissa. Brighton pitää palloa keskimäärin 53,9 prosenttia. Se on sarjan kuudenneksi korkein lukema ja korkeampi kuin muun muassa Tottenhamilla ja Manchester Unitedilla. Kahden aiemman kauden pallonhallintaprosentit ovat olleet 44,1 ja 45,1. Samalla Hughtonin ehdottomiin luottonimiin kuuluneet Glenn Murray ja Shane Duffy ovat pudonneet penkille. Kulmikkaille ja vanhan liiton pelaajatyyppejä edustaville jässiköille ei ole juurikaan käyttöä maata pitkin etenevässä Brightonissa.

ENSIMMÄINEN jakso sujuu pitkälti Brightonin komennossa. Mustissa pelaava vierasjoukkue säätelee pelin virtausta lyhyillä syötöillä. Etenkin keskikentän pohjalla yksin operoiva Davy Pröpper säväyttää. Hollannin maajoukkuepelaaja on käytännössä kokoajan pelattavana ja liikuttaa pelivälinettä hyvällä varmuudella. Tilastot vahvistavat hollantilaisen erinomaisuuden: 81 syötöstä 92,6 prosenttia meni omille.

Palace taas on täysin telineissä. Vieraiden tehokas syöttöralli pakottaa Kotkat valumaan puolustusasemiin. Tämä tosin ei ole uutta, sillä Huuhkajistakin tutun Roy Hodgsonin ryhmä luottaa peribrittiläisiin hyveisiin: tiiviiseen puolustuspeliin ja suoraviivaisiin vastaiskuihin. Ongelma on kuitenkin se, että Palace ei pääse riistoihin ja jos se saakin pelivälineen, pakottaa Lokkien täsmällinen vastaprässi roiskimaan.

Brightonin epäsymmetrinen 4–3–3-formaatio on myös mielenkiintoinen. Vasempana pakkina pelaava, non-Leaguesta aina Valioliigaan asti noussut parimetrinen Dan Burn pudottaa avausvaiheessa kolmanneksi toppariksi. Oikea puolustaja Martin Montoya pelaa wingbackina. Kesäostos Leandro Trossard taas pitää leveyttä vasemmalla. Oikeaksi laituriksi merkattu Aaron Mooy seilaa vapaassa roolissa ympäri keskikenttää. 

Brightonin palloralli on rytmikästä. Peliväline liikkuu vähillä kosketuksilla ja Potterin miehistö malttaa kierrättää palloa ympäri nurmimattoa etsien murtopaikkoja. Palace ravaa koko ajan askeleen jäljessä.

Brightonin painostus ei kuitenkaan tuota tulosta. Tauolle siirrytään 0–0-lukemissa.

Toisella jaksolla alkaa tapahtua. Oikealle liikkunut Trossard jatkaa ristipallon suoraan rankkarialueelle, josta löytyy niin ikään kesällä etelärannikolle rantautunut Neal Maupay. Ranskalainen ei hätäile, vaan ottaa yhden tatsin ja tällää toisella kosketuksella pallon kymmenestä metristä ylänurkkaan. Vierasfanit sekoavat. Alkaa perinteinen miiminen kuittailu, joka kuumentaa odotetusti tunteita.

Jyrän alla ollut Palace saa hiljalleen otetta toisen jakson edetessä. Lopulta Selhurst Park räjähtää 75. minuutilla, kun seuran kultapoika Wilfried Zaha pyssyttää tasoituksen. 27-vuotias Palace-kasvatti osoittaa, miksi hänestä pyydetään 80 miljoonan punnan siirtokorvausta. Brighton onnistui pitämään Zahan oikean jalan kurissa tuplaamalla taiturimaisen laiturin kerta toisensa jälkeen. Maalissa Zaha kuitenkin otti terävän askeleen päätyä kohti ja laukoi pallon huonommalla vasemmalla jalallaan vastustamattomasti etuyläkulmaan. Maalin jälkeen Palace-fanit laulavat ”He’s just too good for you”. 

Zahan merkityksestä Palacelle on puhuttu paljon. Laituri muutti nelivuotiaana perheensä kanssa Norsunluurannikolta Thronton Heathiin, joka sijaitsee kävelymatkan päässä Selhurst Parkilta. Aina kun Zaha koskee palloon yleisö kohahtaa. Jos Zaha saa pallon vastahyökkäyksessä yleisö nousee seisomaan.

Maalin jälkeen pelin luonne muuttuu totaalisesti. Laulu raikaa yleisössä ja kotijoukkue vyöryttää. Ilmassa on runsaasti sähköä ja peli virtaa vauhdilla. Lisämaalit jäävät kuitenkin uupumaan. M23-derby päättyy 1–1-pistejakoon.

Brighton on takuulla pettyneempi. Kymmenisen minuuttia päätösvihellyksen jälkeen iäkkäämpi herrasmies tokaisee kusilaarilla: ”He got us out of jail”. Kommentilla hän viittaa luonnollisesti Zahan maaliin ja siihen kuinka pahasti Palace oli jyrän alla. Saman asian voi todeta tilastoista. Brighton hallitsi palloa 65-prosenttisesti. Maalipaikkojen laatua mittaavat xG-lukemat menivät vieraille 2,48–0,48.

Tulos vahvistaa kiistakumppanien asemia tasaisessa keskikastissa. Palace nousee pisteellä Arsenalin ohi yhdeksänneksi. Brighton on 20 pisteessä sijalla 13. Kumpikaan ei ole varsinaisesti turvassa, mutta ei missään nimessä putoamiskahinoissakaan. 

Ottelu myös alleviivaa derbyjen erityisyyttä. Nykypäivän huippufutis on äärimmäisen organisoitua ja harjoituskentillä hinkataan mitä pienempiä nyansseja. Derbyissä yleisön tunnelataus onnistuu kuitenkin imaisemaan pelaajat mukaansa. Kontrolli unohtuu, kun huutomyrsky ottaa vallan. Näin kävi etenkin toisen jakson lopussa, kun peli virtasi kovalla intensiteetillä.

KAHDEN edellisen päivän aikana kävimme katsomassa ottelut Chelsea–Bournemouth ja Arsenal–Manchester City. Niistä jäi käteen lähinnä Cityn ja etenkin Kevin De Bruynen dominointi. Odotukset M23-derbyä kohtaan olivat korkealle, eikä Selhurst Park pettänyt. Hieman ränsistyneessä ”ladossa” laulu raikaa ja tunnelma on katossa. Turisteja ei ole niin paljon, että tunnelma kärsisi. Suurseurojen peleissä tämä taas on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Voin siis suositella Palacen kotipeliä erittäin lämpimästi. Selhurst Parkilla on Lontoon ja monien mielestä koko Valioliigan paras tunnelma. Peleihin saa myös lippuja melko helposti ja Lontoon hintatasoon nähden halvalla. Jäsenyys tosin on ostettava. Yhdellä jäsenyydellä saa kuitenkin vastustajasta riippuen 2-4 lippua. Silver-jäsenyys maksaa 25 puntaa. Jos haluaa varmistaa paikkansa huippuotteluun kannattaa ottaa 60 puntaa maksava Gold-jäsenyys, joka tarjoaa 48 tunnin etuosto-oikeuden. Aikuisten matsiliput maksavat pelistä riippuen 30-50 puntaa.

Etelä-Lontoon ylpeyttä kannattaa mennä ihastelemaan myös siitäkin syystä, että pöhöttynyt futiskupla ei ole vielä imaissut Crystal Palacea sisäänsä. Ei Palace varsinisesti mikään antiteesi ole, mutta paikallisuus, etelälontoolaisuus näkyy ja kuuluu. Palacen kuuluisa lauluryhmä: The Holmesdale Fanatics pitää huolen, että laulu raikaa läpi 90-minuuttisen.  

Yksi useimmin lauletuista chanteista kuuluu: ”The Pride of South London, South London’s number one, you know it’s true, We’re red and blue”. 

The post Tien päällä: Crystal Palacen ja Brightonin välinen M23-derby on Valioliigan kiimaisimpia otteluita appeared first on Byyri.

Seitsemän näistä joukkueista on myös antanut jo potkut valmentajalleen tällä kaudella. Marginaalit ovat siis todella pienet ja panokset todella suuret.

Kuka putoaa, kuka säilyy?

Kärkikuusikon takana on yleensä useampia keskikastin joukkueita, jotka ovat turvassa putoamiselta. Tällä kaudella näin ei kuitenkaan ole. Vain Leicester, Burnley ja Everton voivat pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta. Viime vuosien vakaat seurat kuten Southampton, Swansea, West Brom ja Stoke ovat pelanneet ailahtelevaisesti. Vastaavasti nousijajoukkueet Huddersfield, Brighton sekä Newcastle ovat yllättäneet monet peliesityksillään tällä kaudella.

Pienten erojen vuoksi yksikin onnistunut valmentajanvaihdos tai pelaajasiirto voi pelastaa joukkueen kauden. Yleensä tammikuun siirtoikkunassa muutama seura tekeekin kalliita paniikkihankintoja, mutta tänä vuonna sellaisilta vältyttiin. Valmentajanvaihdot näyttävät onnistuneen ainakin Swansealla, Crystal Palacella ja West Hamilla, mutta jo pari tappiota voi suistaa ne jälleen putoamisviivan alapuolelle.

Bournemouth (10. – 31 pistettä)

Eddie Howen miehet olivat, ennen viime kierroksen tappiota Huddersfieldille, peräti seitsemän tappiottoman ottelun putkessa Valioliigassa. Tuon putken aikana se päihitti muun muassa Arsenalin ja Chelsean. Bournemouth pelaa iloista ja hyökkäävää jalkapalloa, eikä sen tarvinnut tehdä yhtään hankintaa tammikuun siirtoikkunassa. Ykköshyökkääjä Callum Wilson on myös vihdoin täydessä pelikunnossa. Joukkue tullee säilyttämään sarjapaikkansa helposti.

Kirsikanpunaisissa pelaava Bournemouth operoi yhdellä Valioliigan pienimmistä budjeteista.

Watford (11. – 30 pistettä)

Watford antoi potkut valmentajalleen Marco Silvalle tammikuussa. Tilalle tulleen Javi Gracian alaisuudessa kolmesta ottelusta saaliina on neljä pistettä. Ei tule tippumaan vuotavasta puolustuksesta huolimatta, koska hyökkäyksessä on tarpeeksi leveyttä Gerard Deulofeun saapumisen jälkeen.

West Ham United (12. – 30 pistettä)

Fanien keskuudessa ei otettu hyvin vastaan Moyesin palkkaamista, mutta se on kannattanut ainakin tähän asti. West Ham on onnistunut ottamaan useita tärkeitä pisteitä alkuvuoden aikana ja varsinkin Marko Arnautovic on loistanut Moyesin alaisuudessa. Joukkue on yhtenäisempi tällä hetkellä, kuin ennen Slaven Bilicin potkuja, mikä kielii säilymisestä.

Newcastle United (13. – 28 pistettä)

Newcastle on piristynyt viime aikoina. Viime viikonloppuna Manchester United kaatui kotona, ja viisi pistettä viimeisestä kolmesta ottelusta antaa toivoa sarjapaikan säilyttämiselle. Rafael Benitez ei saanut haluamiaan vahvistuksia tammikuussa, koska rahaa ei seurapomo Mike Ashleylta vieläkään herunut. Kenedyn, Islam Slimanin sekä Martin Dubravkan lainadiilit olivat hyviä ratkaisuja. Uusi maalivahti Martin Dubravka pelasi loistavan debyytin ja Kenedy on ollut todella pirteä pelaamissaan otteluissa. Säilyy niukasti.

Brighton & Hove Albion (14. – 28 pistettä)

Brightonin itseluottamus on tällä hetkellä korkealla. Kahdeksan pistettä edellisestä neljästä ottelusta on nostanut joukkueen jo 14:nneksi. Kesän ykköshankinta Jose Izquierdo on alkanut lunastaa häneen kohdistettuja odotuksia, ja 34-vuotias Glenn Murray osaa tehdä edelleen maaleja. Fanit voivat myös iloita Leonardo Ulloan lainapestistä, ja Jurgen Locadian saapumisesta ennätyssiirrolla. Säilyminen tulee tekemään tiukkaa joka tapauksessa.

Crystal Palace (15. – 27 pistettä)

Seitsemänteen peliin asti vaikutti siltä, että Palace tippuu varmasti. Nolla pistettä ilman ainuttakaan tehtyä maalia. Frank de Boerin potkujen jälkeen Roy Hodgson on kuitenkin hiljalleen kääntänyt kurssin. Joukkue näyttää aivan toiselta, kuin kauden alussa. Se pelaa vahvuuksillaan ja tästä voi kiittää pitkälti Hodgsonia. Kotkien viime aikojen otteita ovat haitanneet lukuisat loukkaantumiset. Joukkueen parhaan pelaajan Wilfried Zahan menettäminen muutamaksi viikoksi on kova isku, mutta materiaalin pitäisi silti riittää säilymiseen. Midtjyllandista hankittu Alexander Sorloth voi olla tärkeä pelaaja loppukaudella, koska Christian Benteken ruuti on ollut läpimärkää.

Swansea City (16. – 27 pistettä)

Carlos Carvalhalin tulo valmentajaksi on antanut jo varmaksi putoajaksi tuomitulle Swansealle toivoa säilymisestä. Sam Clucas ja Alfie Mawson ovat kuin uudestisyntyneet hänen alaisuudessaan. Hienot voitot Liverpoolista ja Arsenalista nostavat myös varmasti itseluottamusta loppukaudeksi. Andre Ayewn paluu tuo kaivattua leveyttä hyökkäyspäähän Wilfried Bonyn loukkaannuttua loppukaudeksi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.

Swansea ei ole hävinnyt Liberty Stadiumilla sitten tammikuun alun.

Huddersfield Town (17. – 27 pistettä)

Voitto Bournemouthista antaa pientä toivoa paremmasta. Sitä ennen joukkue hävisi viisi ottelua putkeen ja pelasi peräti kahdeksan ottelua ilman voittoa. Kausi alkoi hyvin, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tippuminen on edessä. Kaikki on kuitenkin vielä omissa käsissä, koska joukkue kohtaa vielä kuusi sarjataulukon alapäässä majailevaa joukkuetta. En usko, että rahkeet riittävät sarjapaikan säilyttämiseen.

Southampton (18. – 26 pistettä)

Seura on useiden tasapelien vuoksi valunut pikkuhiljaa mukaan putoamiskamppailuun, eikä Mauricio Pellegrinon taktiikat ole miellyttäneet hyökkäysvoittoiseen jalkapalloon tottuneita faneja. Jack Stephens on ollu mainiossa vireessä viime viikkoina. Sen sijaan Charlie Austin on loukkaantumisherkkä, Shane Long ailahtelevainen ja Manolo Gabbiadini alavireinen. Joukkueen pitäisi olla tarpeeksi laadukas säilymiseen, mutta tasoa on nostettava.

Stoke City (19. – 25 pistettä)

Paul Lambert korvasi Mark Hughesin ja aloittikin vahvasti neljällä pisteellä kahdesta ensimmäisestä ottelusta. Xherdan Shaqiri näyttää päässeen vireeseen Lambertin alaisuudessa ja tammikuussa saapuneet Badou Ndiaye ja Moritz Bauer vaikuttavat hyviltä hankinnoilta. Stoken täytyy kuitenkin puolustaa paremmin. Joukkue on päästänyt koko sarjan eniten maaleja. Tiukkaa tekee säilymisen kannalta, ellei puolustusta saada tukittua.

Rory Delapin rajaheittoja on monella ikävä.

West Bromwich Albion (20. – 20 pistettä)

Joukkue on hävinnyt sarjassa kolme ottelua putkeen, eikä hyvältä näytä säilymisen kannalta. Tony Pulisin tilalle palkattu Alan Pardew ei ole saanut käännettyä suuntaa toivotulla tavalla, vaikka pelitapaa on muutettu hyökkäävämmäksi. Daniel Sturridge tuli lainalle loppukaudeksi, mutta loukkaantui vähemmän yllättäen heti. Ihmeitä täytyy tapahtua, jotta West Bromwich pelaa Valioliigassa ensi kaudella.

Pelien vähentyessä piste-erot tuppaavat kasvamaan Putoamistaistelun loppuratkaisu on varmasti silti kutkuttava viimeiseen kierrokseen saakka, ehkä jopa paras koskaan. Kun monet meistä harmittelevat, ettei tänä vuonna ole mestaruustaistelua, kannattaa katseet suunnata sarjataulukon peräpäähän. On nimittäin varmaa, että näissä peleissä tullaan näkemään suurta draamaa.

Kuvat: Chris Parker, Christoper Elkins, Ronnie Macdonald

The post Valioliigan putoamiskamppailu: jännittävin koskaan? appeared first on Byyri.

Viime vuosina monin tavoin malliseurana toiminut Southampton lähtee jälleen kauteen uuden valmentajan ja kysymysmerkkien saattelemana. Loistavasta akatemiastaan ja hyvistä rekrytoinneistaan tunnettu seura haluaa jatkaa liigan kärkipään haastajana, mutta ennusmerkit ovat epävarmat. Manageri Mauricio Pellegrino teki loistavaa työtä viime kaudella Deportivo Alavésin peräsimessä, mutta Valioliiga on aina oma maailmansa. Toisaalta taas, Southamptonin viime aikaisiin managerirekrytointeihin kuuluvat mm. Ronald Koeman ja Mauricio Pochettino, joten merkit täydellisen nappiosuman suhteen ovat myös olemassa.

Joukkueen selvä vahvuus on keskikenttä, jonka pitäisi luoda varmuutta ja tasaisuutta otteisiin etukäteen heikompia joukkueita vastaan. Nimet kuten Davis, Romeu, Ward-Prowse, Tadic, Redmond, Clasie, Boufal sekä seuran ennätysostos Mario Lemina luovat joukkueen pelinrakentelulle pohjan, jonka varaan on mahdollista rakentaa tukeva pelisysteemi. Muutama loukkaantuminenkaan ei kaada laajalla ringillä operoivaa The Saintsin keskikenttää. Sen sijaan puolustus- ja hyökkäyspäässä on potentiaalisia ongelmakohtia; varsinkin kun Virgil Van Dijkin tulevaisuus Etelä-Englannissa näyttää epätodennäköiseltä. Joukkueesta löytyy kyllä potentiaalisia maalinsylkijöitä mutta varmuudella ei yhtään yli 10 maalin miestä voi nimetä. Puolustuksessa ei Van Dijkin todennäköisen lähdön jälkeen sen sijaan ole maalivahti Fraser Fosterin ja laitapakki Ryan Bertrandin jälkeen yhtään pelaajaa, joka olisi vahvistus liigan kärkipäähän havittelevaan joukkueeseen.

Englannin etelärannikolla operoiva seura vierittää suuren haasteen vielä suht kokemattomalle Mauricio Pellegrinolle. Pystyykö argentiinalainen nostamaan pelaajansa korkeammalle tasolle ja saako hän heistä kaiken irti, jotta ylöspäin kiipeäminen sarjataulukossa voisi tapahtua? On mahdollista, että seura ottaa tuloksissaan pienen kyykkäyksen, mutta pitkän aikavälin tulevaisuus seurassa näyttää edelleen valoisalta. Tulevaisuudessa potentiaalia jopa haastamaan kärkijoukkueita löytyy, sillä yhä edelleen Southampton haluaa olla seura, jossa asiat tehdään fiksulla ja pitkäjänteisellä tavalla.

Leicesterissä sen sijaan on aika palata sensaatiomestaruuden huumasta arkeen. Seuralla ei lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään vaaraa ajautua putoamistaisteluun, mutta myöskään europaikoista ei kannata turhan tosissaan haaveilla. Joukkueen kannattajien onkin syytä varautua normaalin keskikastin joukkueen elämään.

Mestaruuden tuonutta runkoa on vahvistettu fiksusti ja hyvillä hankinnoilla. Leicesterin pakka on itse asiassa lähemmin tarkasteltuna jopa varsin laadukas, ja mikäli jatkuvien siirtohuhujen kohteina olevat avainpelaajat pysyvät seurassa, on joukkueella runko, jonka varaan on hyvä rakentaa ja joka tuo kilpailuetua monessa ottelussa. Matty James, Wilfred Ndidi ja Danny Drinkwater keskikentälle laadukkaan pohjan, kun puolestaan Jamie Vardy, Shinji Okazaki ja Kelechi Iheanacho tarjoavat nopean ja vaarallisen hyökkäyksen. Materiaalin puolesta Ketut taistelevatkin nyt ja jatkossa turvallisesti keskikastin sijoituksista.

Riskitekijät sen sijaan liittyvätkin penkin taakse ja johtoportaaseen. Mikä tulee olemaan Leicesterin pelityyli ja miten se muokkaantuu kauden edetessä? Vaikka Craig Shakespeare nimelleen osuvasti tarjoilikin varsin runollisen lopun viime kaudelle, on hän silti täydellisen katsomaton kortti päävalmentajana. Kuinka hyvä valmentaja Shakespeare lopulta on, on suuri kysymys tällä hetkellä. Saako hän sinipaidat pelaamaan yhtä tiiviisti joukkueena kuin aikaisemmin, ja löytääkö hän lääkkeet, kun vastustajat alkavat ajan mittaan oppia hänen pelikirjansa? Toinen riski löytyy Shakespearen palkkaajasta. Mitkä ovat nimellä ihastuttavan seuran omistajan, thaimaalaisen Vichai Srivaddhanaprabhan, todelliset odotukset ja näkemykset seuran tasosta ja tulevaisuudesta? Mikäli hän osaa suhtautua seuran tulevaisuuden tavoitteisiin realistisesti, voidaan Leicesetrissä nukkua yöt levollisin mielin. Sen sijaan, mikäli mestaruus on huurruttanut omistajan aivot, saavat kettujen fanit varautua hyvin turbulenttiseen ja pelottavaan tulevaisuuteen.

Viime kaudella kaksi sijaa Leicesterin takaa löytynyt Crystal Palace lähti kauteen kysymysmerkkien saattelemana. Seura sai uuden managerin, kun Ajax-legenda Frank De Boer tuli käskyttämään lontoolaisia. Selhurst Parkilla nähdäänkin nyt todellinen pelitavan muutos, sillä siinä missä aiemmat managerit ovat vannoneet hyvin suoraviivaisen brittiläisen jalkapallon perään, on De Boer hyvin vahvasti Ajax-koulukunnan miehiä. Hollantilainen voi osoittautua pitkässä juoksussa seuralle todella hyväksi hankinnaksi, mikäli hän saa ajettua joukkueeseen oman tapansa pelata ja toimia.

Kysymysmerkiksi kuitenkin jää, antaako tuittupäinen ja lyhytnäköinen seurajohto hänelle aikaa ajaa itsensä ja tapansa sisälle seuraan. Managerien pestit ovat seurassa viime vuodet olleet lyhyempiä kuin jalkapalloilijan kesäloma, eikä Lontoossa ole oikein ymmärretty jatkuvuuden päälle. Tämän saattaa huomata myös De Boer, sillä entisen topparin pelikirja voi osoittautua hieman pehmeäksi fyysisille brittikentille, ja etenkin alussa on odotettavissa pienimuotoisia sopeutumisongelmia.

Crystal Palacen materiaali on kuitenkin varsin kohtalainen ja siirtomarkkinoilla seura on onnistunut viime vuodet kelvollisesti. Lisää leveyttä joukkueeseen tulisi kuitenkin saada, mikäli Palace haluaa haaveilla keskikastia korkeammista sarjasijoituksista. Mikäli De Boer saa työrauhan ajaa oman systeeminsä sisään seuraan, voidaan Lontoossa rakentaa lopulta jotain pysyvää, joka näkyy positiivisesti myös sarjasijoituksissa sekä tällä että tulevilla kausilla.

Viime kaudella jopa kympin sakkiin kiivennyt West Bromwich Albion lähtee kauteen tutun tylsistä lähtökohdista. Kun Tony Pulis on joukkueen peräsimessä, ei kyseinen seura pääse yllättämään ketään, ei hyvässä eikä pahassa. West Bromwich tulee jälleen kerran varmistamaan sarjapaikkansa ajoissa, mutta sitä pidemmälle ei kaasu riitä ja loppusijoitus on jossain keskikastin tuntumassa. Toisaalta, kaiken järjen mukaan WBA:n budjetilla operoivan seuran pitäisi olla tyytyväinen tähän tulokseen, toisaalta taas fanit tuppaavat odottamaan aina nousua seuraavalle askelmalle.

West Bromwich ei ole ollut järin aktiivinen siirtomarkkinoilla, vaikka pari hyvää täsmävahvistusta on tullutkin (Jay Rodriguez & Oliver Burke). Samaan aikaan kun pienemmätkin joukkueet vain vahvistuvat, niin myös kilpailu kiristyy entisestään. Pulisin miehistö ei enää saa sarjapaikkaansa ilmaiseksi, mutta vaikea on nähdä myöskään Tony Pulisin suojatteja putoamistaistossa. Nykyisellä rahankäytöllä ja resursseilla ei juuri europaikkoja tavoitella muutenkaan ja tämä langettaa WBA:n ylle tylsän ja turvallisen suorittajan varjon.

Valioliigan keskikasti on tällä hetkellä melko tukeva ja turvallinen, mutta toisaalta, siitä löytyy myös joukkueita, jotka voivat lähivuosina nousta jopa ylempään kastiin tai kokea shokkitiputuksen. Keskikasti käsitteenäkin alkaa olla Englannin pääsarjassa vanhentunut, sillä joukkueiden tasoerot ovat niin pieniä, että kärjen jälkeen suuria eroja alaspäin ei pääse syntymään.

Teksti: Juuso Sallinen

Kuva: charnsitr / Shutterstock.com

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 2 – Turvallisesti keskikastissa appeared first on Byyri.