Bundesliigan pienimpiin seuroihin kuuluva SC Freiburg on viime kausina tehnyt vakuuttavaa jälkeä nurmella. Vuosi toisensa perään pienistä resursseistaan maksimaalista tehoa repivä seura on sijoittunut edellisinä neljänä kautena kymmenen parhaan joukkoon, keväällä 2023 peräti viidenneksi. Kun päävalmentajana toimii henkilö, joka on ollut pestissään joulukuusta 2011 alkaen voidaan hyvällä syyllä puhua jatkuvuudesta. Christian Streichin saama luottamus seurajohdolta on poikkeuksellista ja on kestänyt myös yhden visiitin 2. Bundesliigaan. Tälle pohjalle on rakennettu myös nykyinen menestys, joka on johtanut Freiburgin aina Eurooppa-liigaan asti. 

Kun Streich valitsee joukkueensa avauskokoonpanon, ensimmäisten joukossa siihen merkitään Vincenzo Grifon nimi. Joukkueensa varakapteenina toimiva italialainen pelaa toista jaksoaan Schwartzwaldin kupeessa saavuttuaan seuraan Hoffenheimista kaudelle 2019–20. Grifo edusti Breisgaun brasilialaisinakin tunnettua Freiburgia myös vuodet 2015–17 sekä lainalla kevään 2019 ennen nykyistä pysyvää pestiään.  

Grifo viihtyy erityisesti laitapelaajan roolissa, mutta on nähty ajoittain myös hyökkäävän keskikenttäpelaajan positiossa. Hänen pelaamisessaan yhdistyy molempien roolien tyypillisiä vahvuuksia. Grifo luo peliä taitavasti mutta on myös tehokas ja ennen kaikkea hanakka viimeistelijä. Hän on esiintynyt Freiburgin riveissä kaikissa kilpailuissa yhteensä 258 ottelussa, joissa verkko on heilunut hänen toimestaan 83 kertaa ja päälle on kertynyt 75 maalisyöttöä. Monipuolinen Grifo on siis ennen kaikkea tuonut seuraan tehoja oltuaan suoraan osallisena maalissa 61 prosentissa pelaamistaan otteluista (tilanne 6.3.2024). 

Italialainen vieraalla maalla

Grifo syntyi Saksassa vuonna 1993 italialaisille vanhemmille, jotka asuivat Pforzheimin pikkukaupungissa Stuttgartin lähistöllä. Vaikka pallotaituri on asunut koko elämänsä Saksassa, identifioituu hän vahvasti italialaiseksi ja korostaa olevansa kahden maan kansalainen. Koronakeväänä 2020 hän kertoi Bundesliga.comin haastattelussa, miten voimakkaasti Italiasta kantautuneet uutiset COVID-19:n aiheuttamasta tuhosta vaikuttivat häneen. Grifolla on paljon sukua maassa ja etenkin pandemian alussa tilanne Italiassa oli erittäin vakava. 

Myös jalkapallon puolella veri vetää Grifoa vahvasti Italiaan. Keväällä 2023 Freiburgin kohdattua Eurooppa-liigan pudotuspeleissä Juventuksen hän kertoi Gazzetta dello Sportille olleensa nuorena suuri Milanon Interin kannattaja, joskin aikuisiällä kannatus on muuttunut vähemmän aktiiviseksi. 

Grifo pelasi juniorivuotensa pääosin pienissä pforzheimiläisseuroissa ennen päätymistään viimeiseksi juniorikaudekseen Karlsruhen riveihin. Kesällä 2012 Grifo teki sopimuksen Hoffenheimin kanssa, jonka riveissä nähtiin myös hänen debyyttinsä aikuisten tasolla lokakuussa 2012 kotiottelussa Greuther Fürthia vastaan. Uransa alkupuolella ollut Grifo ei kuitenkaan onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Hoffenheimin kokoonpanossa viettäen seuraavina kausina osan aikaa lainapesteillä Dynamo Dresdenin ja FSV Frankfurtin riveissä. 

Freiburgin ja Grifon tiet kohtasivat ensimmäisen kerran kesällä 2015, jolloin 2. Bundesliigassa pelannut seura sai italialaisesta kriittisen palasen nousuhaaveidensa tueksi. Grifo iski 14 maalia ja tarjoili 15 syöttöä johtaen Freiburgin sarjanousuun takaisin Bundesliigaan. Seuraavan kauden jälkeen tiet erkanivat hetkeksi Grifon siirryttyä Borussia Mönchengladbachin riveihin. Haastavalla kaudella 2017–18 Grifo ei osunut kertaakaan liigapeleissä ja sama tarina toistui seuraavalla kaudella hänen palattuaan kierrokseltaan Hoffenheimiin. Tammikuussa 2019 toteutunut lainasiirto Freiburgiin ja sittemmin pysyvän sopimuksen tekeminen Mustan metsän reunoille oli käänteentekevä muutos hänen urallaan. 

Myöhäisherännäisenä parrasvaloihin

Grifo on itse kuvaillut itseään late bloomeriksi, myöhäisherännäiseksi mitä tulee hänen uraansa huipulla. Hän debytoi Italian maajoukkueessa marraskuussa 2018 ystävyysottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Kaksi vuotta myöhemmin marraskuussa 2020 hän iski ensimmäiset kaksi maaliaan Azzurrille ottelussa Viroa vastaan ja jälleen kaksi vuotta myöhemmin teki saman Albaniaa vastaan pelatussa ystävyysottelussa. Huolimatta tehokkuudestaan maajoukkuepaidassa (9 ottelua, 4 maalia), ei Grifo ole saanut vakituisesti jalkaansa Italian miehistöön panoksellisiin otteluihin. 

Palattuaan pysyvästi Freiburgiin kaudeksi 2019–20 Grifo on ollut pitelemätön. Bundesliigassa verkko on heilunut 44 kertaa kirjoitushetkeen mennessä. Lokakuussa 2022 Grifo osui Werder Bremenin verkkoon nousten samalla Bundesliigan kaikkien aikojen parhaaksi italialaiseksi maalintekijäksi, ohittaen 38 maalia Bayern Münchenille tehneen Luca Tonin. 

Grifo on profiloitunut myös erikoistilanteiden spesialistiksi. Hän on osunut suorista vapaapotkuista Freiburgille seitsemän kertaa Bundesliigassa sekä kertaalleen Eurooppa-liigassa sekä Saksan cupissa. Ensimmäisen Freiburg-kautensa 2015–16 aikana hän osui vaparista peräti kuudesti 2. Bundesliigan puolella. Grifo vastaa myös joukkueensa rangaistuspotkuista – niitä hän on Bundesliigan puolella upottanut verkkoon kaikkiaan 24 kappaletta. 

Freiburgin päävalmentaja Streich kommentoi Bundesliga.comin haastattelussa Grifon merkitystä joukkueelleen valtavaksi paitsi pelillisesti, myös esikuvan asemassa kannattajille. Myös Italian maajoukkueen edellinen luotsi Roberto Mancini kehui Grifon asennetta ja kykyä tehdä maaleja. Grifon kaikki yhdeksän maaottelua tulivat hänen alaisuudessaan, mutta nykyisen maajoukkuevalmentajan Luciano Spallettin aikakaudella kutsua miehistöön ei ole vielä tullut.  

Kulunut kausi Bundesliigassa on kuitenkin jälleen yksi mainio luku Grifon CV:hen ja häntä voidaan pitää varteenotettavana ehdokkaan kesän EM-kisoihin, joihin Gli Azzurri lähtee puolustamaan Euroopan mestaruuttaan. 

The post Der Italiener – Vincenzo Grifosta on kasvanut Freiburgin kulttipelaaja appeared first on Byyri.

Allegrin miehistölle toinen kausi alkaa kuitenkin hyvin epätavallisissa merkeissä. Juventus nimittäin pelaa tulevana keväänä – Barcelonan tapaan – Mestarien liigan sijasta Eurooppa-liigan pudotuspelejä.

Kevään 2015 Mestarien liigan finaalissa toisensa kohdannut kaksikko voi silti ajatella, että huonomminkin olisi voinut käydä. Vuotta myöhemmin finaaliin yltänyt, mutta nyt alkulohkonsa jumboksi jäänyt, Atlético Madrid ei nimittäin pelaa europelejä MM-kisojen jälkeisellä kauden puolikkaalla ollenkaan.

Kolmen taloudellisesti merkittävän eurooppalaisjätin putoaminen Mestarien liigan lohkovaiheessa on kuitenkin enemmänkin anomalia kuin aito kuva eurooppalaisen jalkapallon tilasta.

Todellisuudessa esimerkiksi huonoimman alkukautensa 10 vuoteen pelanneen Liverpoolin selviytyminen pudotuspeleihin yhdeksän pisteen marginaalilla, Tottenhamin lohkovoitto ja Rangersin ”saavuttama” historian huonoin lohkovaiheen tulos kertovat aidompaa kieltä siitä, missä eurokentillä tällä hetkellä mennään.

Jalkapallosta kun on tullut viimeisten 10–15 vuoden aikana ennustettavampaa, ja sitä kautta mauttomampaa, värittömämpää ja hajuttomampaa, kautta Euroopan.

Hyvin pieni joukko täysin poikkeuksellisia eliittiseuroja on karannut etumatkalle, joka alkaa olla täysin mahdoton kiinni kurottavaksi ilman radikaaleja sääntömuutoksia.

Euroopan nykyiset kärkiseurat voittavat enemmän pelejä kuin koskaan aikaisemmin, suuremmalla maalierolla kuin koskaan aikaisemmin ja rikkovat enemmän kansallisia sekä kansainvälisiä ennätyksiä kuin koskaan aiemmin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Euroopassa on todistettu ensimmäistä triplaa niin Espanjassa, Italiassa kuin Saksassakin. Englannissa on nähty historian ensimmäinen kansallinen tripla. Samalla ajanjaksolla sekä Espanjassa, Italiassa että Englannissa on rikottu 100 pisteen haamuraja ensimmäistä kertaa. Mestarien liigakin voitettiin 2010-luvulla kolme kertaa putkeen – ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun alun.

Kaikki tämä kertoo siitä, kuinka suureksi kuilu absoluuttisen eliitin ja Euroopan kakkoskorin seurojen välillä on revennyt. Siinä, missä 1990-luvulla Mestarien liigan voittoa juhli yhdeksän eri seuraa, on viimeisen kymmenen vuoden aikana samaan yltänyt vain viisi seuraa. Suurin yhteinen nimittäjä näille on raha.

Viimeiset 12 Mestarien liigaa on kaikki voitettu sellaisten seurojen toimesta, jotka kuuluvat Euroopan kymmenen rikkaimman seuran joukkoon. Viimeisten 15 vuoden ajanjaksolla ainoa poikkeus tuohon ryhmään on José Mourinhon Inter.

Kuilu ei kuitenkaan esiinny vain Mestarien liigassa. Jokaisessa Euroopan neljästä suurimmasta sarjasta mestaruuden voittaneiden joukkueiden pistekeskiarvo on kohonnut yli kymmenellä pisteellä vuosituhannen vaihteesta. Samalla Mestarien liigan paikoille selvinneiden eri joukkueiden määrä on pudonnut kolmanneksella.  

Taloudellinen eriarvoistuminen on arkipäivää myös pienemmissä sarjoissa. Veikkausliigassa sama seura on voittanut mestaruuden 10 kertaa viimeisten 13 vuoden aikana. Itävallassa mestari ei taas ole vaihtunut kertaakaan yhdeksään vuoteen.

Eurooppalainen jalkapallo on niin paljon ennalta-arvattavampaa kuin 2000-luvun alussa, että jopa jalkapallokapitalismin raamattu, Deloitte Football Money League, on varoittanut taloudellisten tekijöiden määrittävän liiaksi sitä, mitä kentän tasolla tapahtuu.

Siksi on äärimmäisen virkistävää, kun jossain rahan kyllästymistä sarjoista tapahtuu jotain odottamatonta – kun jokin seura uskaltaa uida vastavirtaan ja onnistuu yrityksessään. Tarinat, kuten Royale Union Saint-Gilloisen mestaruus tai Bodø/Glimtin nousu Norjan merkittävimmäksi seuraksi, toimivat vielä nykypäivänäkin linkkinä jalkapallon syvimpiin arvoihin.

Yksi tämän kauden mielenkiintoisimmista tarinoista löytyy Pamplonasta, mistä kotoisin oleva AC Osasuna keikkuu 12 ottelukierroksen jälkeen La Ligan seitsemännellä sijalla.

Kun kolmannes kaudesta on pelattu, Osasuna on vain kolmen pisteen päässä Mestarien liigan paikoista, kaksi pistettä Eurooppa-liigaan oikeuttavaa paikkaa perässä ja vain pisteen päässä Konferenssiliigaa tarkoittavasta kuudennesta sijasta.

Osasunan menestys ei vaikuta olevan mikään tähdenlento, sillä joukkueiden välisiä voimasuhteita realistisesti kuvaavan pisteodottaman mukaan seuralla menee vielä paremmin. Osasuna on pisteodottamaan perustuvan sarjataulukon mukaan ollut tällä kaudella La Ligan kuudenneksi paras joukkue.

Joukkue taistelee aidosti pääsystä europeleihin ensimmäistä kertaa 15 vuoteen – huolimatta siitä, ettei se ota käytännössä ollenkaan osaa jalkapalloa nykyisin niin paljon määrittäviin siirtomarkkinoihin.

Osasuna on historiansa aikana käyttänyt enimmilläänkin pelaajahankintoihin yhden siirtoikkunan aikana 14 miljoonaa euroa. Seurahistorian kallein yksittäinen hankinta maksoi noin kahdeksan miljoonaa. Viime kesänä Osasuna poltti siirtoihin kaikkiaan hurjat kaksi miljoonaa.

Vertailun vuoksi todettakoon, että esimerkiksi samoista sijoista kilpaileva Real Sociedad hankki uusia pelaajia 53 miljoonalla, Real Betis 18 miljoonalla ja sarjanousija Almeria 37 miljoonalla. Muun maailman taloudellisista realiteeteista irtautuneessa Valioliigassa sarjan pienemmän budjettiluokan seuroista Nottingham Forest poltti 162 miljoonaa ja esimerkiksi Brentford ja Fulham kummatkin yli 50 miljoonaa.

Osasuna on toki hankkinut pelaajia vapailla siirroilla, mutta sen palkkabudjetti, joka määrittää menestystä huomattavasti siirtoihin käytettyä rahaa paremmin, on kuitenkin vasta La Ligan 13. suurin.

Siirtomarkkinoilla riehumisen sijasta Osasunassa onkin päätetty panostaa omiin junioreihin. Tämä lähestymistapa on ollut aina osa seuran identiteettiä, mutta kevään 2014 Segunda Divisióniin putoamisen jälkeen Pamplonassa päätettiin nostaa panostus omaan akatemiatoimintaan täysin uudelle tasolle ja tehdä siitä koko seuran kivijalka.

Nyt Osasunan junioriakatemia on yksi maailman parhaista. Edustusjoukkueessa pelaa tällä hetkellä jopa yhdeksän omaa kasvattia. Kapteenistoon kuuluvat Roberto Torres, David García ja Unai García ovat kaikki seuran omia kasvatteja – ja pelanneet jokainen koko uransa Osasunassa.

Vaikka seura pelaa yhdessä maailman kovatasoisimmista sarjoista, pohjautuvat sen arvot silti tietynlaiseen perhekeskeisyyteen, yhteisöllisyyteen ja paikallisuuteen. Osasuna on yksi vain neljästä fanien omistamasta seurasta La Ligassa, ja jopa tässäkin joukossa seura on poikkeuksellisella tavalla vuorovaikutuksessa omaan ympäristöönsä ja yhteisöönsä.

Osasunan edustusjoukkueen pelaajat, esimerkiksi, käyvät säännöllisesti harjoittelemassa seuran akatemiapelaajien kanssa, jotta nämä saisivat ensi käden kosketuksen siihen, mitä on olla osasunalainen. Ja vaikka seura nojaa vahvasti omaan junioriakatemiaansa, ei sen tavoitteena ole kasvattaa vain hyviä jalkapalloilijoita, vaan myös hyviä ihmisiä.

– Tiedämme, että monet nuorista eivät lyö läpi. Mutta akatemiassamme ja seurassamme vietetty aika ei saa silti olla hukkaan heitettyä aikaa. He eivät olet vain jalkapalloilijoita. Se on tärkeää. Työskentelemme valmistaaksemme pelaajia edustusjoukkueeseemme, mutta myös ihmisiä, joilla on elämässä muutakin kuin jalkapallo, Osasunan akatemiajohtaja Patxi Puñal sanoi taannoin The Independentille.

Seura aidosti välittää ympäristöstään, ja ympäristö välittää seurasta. Paikallisuus on varmasti yksi merkittävä syy siihen, miksi Estadio El Sadarilla on mitattu korkein desibelilukema koko Euroopassa.

Osasuna on monella tapaa eurooppalainen malliseura. Sen taloudellinen toiminta on aidosti kestävällä pohjalla, mikä ei ole nykyaikana mikään itsestäänselvyys. Vaikka seura putosi kaudeksi 2016–2017 uudestaan Espanjan toiseksi korkeimmalle tasolle, se ei vaikuttanut merkittävästi sen toimintaan. Kuten kestävästi operoivan seuran kohdalla ei kuuluisikaan.

Osasuna on aidosti tiiviissä vuorovaikutuksessa itseään ympäröivän yhteisön kanssa, ja merkitsee globalisoituneessa maailmassa jotain ennen kaikkea paikallisille faneilleen. Yksi iso osa paikallisuutta ovat merkittävät panostukset toiminnan selkärankaan, seuran junioriakatemiaan. Osasuna pystyy tuottamaan jatkuvasti uusia ammattipelaajia ja ennen kaikkea antamaan heille aitoja mahdollisuuksia.

Pamplonalaisseura tarjoaa faneilleen jotain erilaista kuin suurin osa nykymaailman muista jalkapallojoukkueista. Faneilla on siten aivan erilainen syy välittää seurastaan kuin monessa muussa paikassa. Eikä se ole Osasunan kohdalla tarkoittanut muista asioista luopumista. Seura keskittyy omaan ydinosaamiseensa niin vahvasti, että se pystyy myös kilpailemaan omilla vahvuuksillaan.

Kyseessä on seurajohtamisen tapa, josta voisi olla hyvä ottaa mallia muuallakin – esimerkiksi Suomessa, missä keskittyminen on turhan usein siinä, mitä resursseja meiltä puuttuu kuin siinä, mitä meillä on.

Hyvää viikonloppua

Sen pituinen se. Kuten aina, palautetta voi antaa ja omia ajatuksiaan jakaa joko Twitterissä @TeravinKyna tai sähköpostitse juuso@teravinkyna.com. Sallisen sivukatsomon voi myös tilata suoraan sähköpostiin tästä. Maltillista, järkevää ja kestävällä pohjalla olevaa urheilujohtamista voi puolestaan ihailla vapaasti, vaikka siitä ei joka tuutissa elämöisikään.

Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo – keskity siihen, mitä sinulla on appeared first on Byyri.

Liverpoolissa tähteyteen noussut Kevin Keegan oli päättänyt jättää seuran kauden 1976-77 jälkeen löytääkseen seuraavan tasonsa pelaajana. Mennyt kausi oli ollut täysosuma sekä Liverpoolille että maaliahneelle Keeganille itselleen. Liverpool vei 1. Divisioonan (silloinen korkein sarjataso) mestaruuden, eteni FA-Cupissa loppuotteluun ja voitti Euroopan Cupin finaalissa Borussia Mönchengladbachin. Keegan iski kaikissa kilpailuissa yhteensä 20 maalia ollen joukkueensa paras maalintekijä.

Scunthorpen kasvatilla oli aikomus mittauttaa sekä rahallinen että pelillinen arvonsa manner-Euroopan puolella. Keegan ei kuitenkaan ollut Espanjan suurseurojen mielestä tarpeeksi supertähtiainesta, eivätkä nämä näin ollen tarjonneet sopimusta englantilaiselle. Myöskään Italian jättiläisiltä ei odotettuja sopimustarjouksia kuulunut.

Tässä kohtaan mukaan astui Bundesliigaseura HSV. Seura oli juuri tehnyt merkittävän sponsorisopimuksen japanilaisen elektroniikkayhtiö Hitachin kanssa ja manageri Peter Krohnilla oli lompakossa pitoa. Itsetietoinen Keegan päätyi valitsemaan hampurilaisseuran puhtaasti sen tarjoaman palkkapussin takia, mutta seuran aidolla kiinnostuksella oli osansa päätöksessä. Hänen sopimuksensa mahdollisti myös lisätienestien hankkimisen muun muassa mainossopimusten kautta. Keegan oli eräänlainen edelläkävijä jalkapallon henkilöbrändi-bisneksessä, joka nykyään on arkipäivää huippupelaajien parissa.

HSV maksoi Keeganista Liverpoolille sopimukseen kirjatun ulosostohinnan 500 000 puntaa, joka oli tuohon aikaan merkittävä summa.

Pois mukavuusalueelta

Tuttuihin kuvioihin Anfield Roadilla juurtunut Keegan näki Saksan sopivana haasteena. Aikana, jolloin kansalliset liigat eivät olleet pullollaan ulkomaalaispelaajia oli siirto Pohjois-Saksaan siltäkin osin merkittävä ja sai paljon mediahuomiota. 

Alku Hampurissa oli vähintäänkin haastava, sillä englantilaispelaajan ensimmäinen majapaikka oli nuhjuinen hotellihuone kaupungin reunalla. Myös ensimmäiset askeleet joukkueen parissa olivat kivikkoiset. HSV:n joukkue oli itsetuntonsa huipulla voitettuaan Cup-voittajien Cupin edellisenä keväänä. Tunnelma seurassa oli kuitenkin kireä, koska pelaajien pyynnöstä huolimatta pidetty valmentaja Kudo Klotzer oli jättänyt seuran. Uuden tähtistatuksella saapuneen englantilaisen vastaanotto ei ollut lämpimin, koska tämä nähtiin sponsorisopimuksia haalineen manageri Krohnin hankintana. Klotzerin lähtö koettiin nimenomaan valmentajan ja Krohnin valtapelin lopputulokseksi.

Keegan pääsi lopulta muuttamaan kaupungin ulkopuolelle ja alkoi asettumaan hiljalleen uuteen kotikaupunkiinsa.

Surkea alku taittui kultaiseksi 

Keeganin debyytti Punashortseissa oli kammottava, kun HSV hävisi Super Cupin otteluparin hänen entiselle seuralleen Liverpoolille murskaavasti yhteismaalein 7–1. Bundesliigan puolella talvitauolle siirryttäessä HSV oli vasta 12. sijalla. Kevätkaudella Sport-Vereinin esitykset kohenivat hieman, mutta ennen kaikkea Keegan tuntui löytäneen Merseysideltä tutun vireen otteisiinsa. Joukkue sijoittui lopulta kymmenenneksi, mutta kevään otteet lupailivat hyvää seuraavalle sesongille.

Kun kausi 1978–79 pyörähti käyntiin, oli HSV:n vuoden takaiset sisäiset ristiriidat enää kaukainen muisto. Keegan oli hitsautunut osaksi lähes täysin saksalaista kokoonpanoa ja johti sen peliä kapellimestarin elkein. Joukkueen toinen ulkomaalaispelaaja oli jugoslavialainen puolustaja Ivan Buljan. Merkittävin muutos oli tapahtunut johtoportaassa, kun Krohn sai väistyä managerin paikalta karismaattisen ex-tähtipelaajan Günter Netzerin saavuttua Volksparkstadionille. Netzer toi joukkueeseen lisää tähtiloistetta Horst Hrubeschin muodossa. Valmentajaksi tuotiin särmikäs jugoslavialainen Branko Zebec. 

Keeganin ja Hrubeschin yhteispeli löysi uomansa jo syyskauden alussa ja kaksikon otteita verrattiinkin Liverpoolin aikaiseen Keegan-John Toshack -tutkapariin. Dinosauruksen kokonaisuuden huipensi varmoilla otteillaan kapteeni Felix Magath. Vuosi 1978 huipentui Keeganin osalta Kultaisen pallon voittoon.

Kevät vain kiihdytti HSV:n tahtia kohti seuran ensimmäistä Bundesliigan mestaruutta. Matkalla joukkue pelasi muun muassa lähes kolmen kuukauden tappiottoman sarjan, joka päättyi vasta viimeisellä kierroksella koettuun tappioon Bayern Münchenille. Keegan, jolle saksalaiskannattajat olivat antaneet lempinimen Mächtig Maus (Mighty Mouse, Mahtava Hiiri), viimeisteli kauden viimeisiin 12 otteluun 11 maalia. Suvereeni yorkshirelainen villitsi otteillaan ja palkintokaappiin napsahti myös vuoden 1979 Kultainen pallo, Ballon d’Or.

Joutsenlaulu ja uudet tuulet

Kaudelle 1979-80 HSV:lla oli vain yksi tavoite; menestys Euroopan Cupissa, johon se hallitsevana mestarina pääsi osallistumaan. Yhteispelinsä saumattomaksi hionut hampurilaisjoukkue etenikin kilpailussa aina loppuotteluun asti. Matkalla kaatui muun muassa Real Madrid, jonka HSV kaatoi semifinaalissa yhteismaalein 5–3. Santiago Bernabeulla valkopaidat olivat kaataneet vieraansa maalein 2–0, mutta Hampurissa isännät pistivät lähes 62 000-päisen kotiyleisön edessä mankelin päälle ja karkasivat voittoon osumin 5–1. Vaikka samaan aikaan myös Bundesliigassa peli kulki näyttävästi, karkasi mestaruus pohjoisesta etelään Bayern Münchenille.

Euroopan Cupin loppuottelun alla oli jo selvää, ettei Keegan jatkaisi Hampurissa neljättä kautta. Hän oli kieltäytynyt jatkosopimuksesta ja tähysi nyt uusiin haasteisiin. Kovimpina kilpakosijoina estradilla olivat mm. Juventus, Barcelona sekä tulevan loppuottelun vastustaja Nottingham Forest.

Keeganin aika Hampurissa ei saanut hänen toivomaansa unelmaloppua, sillä Brian Clough’n valmentama Nottingham nappasi himoitun pokaalin nimiinsä John Robertsonin osumalla. Ottelu pelattiin jo aiemmin HSV:lle vaikeaksi ympäristöksi osoittautuneella Santiago Bernabeulla. Kuten kolme vuotta aiemminkin, Keegan yllätti kaikki valitsemalla uudeksi osoitteekseen Southamptonin. 

Jo vuonna 1972 ensimmäistä kertaa musiikin saralla kunnostautunut Keegan julkaisi HSV-aikanaan singlen Head Over Heels In Love, joka saavutti yllättävänkin suurta suosiota nousten jopa Iso-Britannian singlelistalle asti. Palattuaan Saksasta Englantiin koitti uuden julkaisun aika, kun kappale England näki päivän valon. Se ei saavuttanut edeltäjänsä kaltaista suosiota, vaan jäi melko vähäiselle huomiolle. Sama oli suunta myös Keeganin jalkapallouralla. Southamptonissa vietetyn kahden kauden jälkeen uusi osoite löytyi toisen sarjaportaan Newcastle Unitedissa, jossa vierähti toiset kaksi vuotta. Ura kentän puolella päättyi kahteen esiintymiseen vierailevana tähtenä australialaisen Blacktown Cityn paidassa.

Värikäs manageri, värikäs asiantuntija

Peliuransa jälkeen Keegan tuli tunnetuksi managerina hänen johdettuaan vuosien 1992-2008 välillä muun muassa Newcastlea, Manchester Cityä sekä Englannin maajoukkuetta. Viime aikoina kyseenalaisista omistajakuvioistaan tapetilla ollut Newcastle United oli Keeganin alaisuudessa vuodet 1992–97. Kaudella 1995–96 Newcastle sijoittui Valioliigassa erinomaisesti toiseksi, jääden neljän pisteen päähän mestaruutta juhlineesta Manchester Unitedista.

Samalla kaudella aikansa seuratuin englantilaistähti Alan Shearer paukutti Blackburnille Valioliigassa huimat 31 maalia. Seuraavana kesänä Keeganin Newcastle päihitti muun muassa Real Madridin ja juuri Manchester Unitedin kilpajuoksussa maalitykin palveluksista. Siirtosumma oli aikansa maailmanennätys, 15 miljoonaa puntaa, nykyrahassa noin 33 miljoonaa euroa. Shearer kertoi halustaan pelata nimenomaan kotikaupunkinsa seurassa Keeganin alaisuudessa, olihan tämä ollut hänen lapsuutensa suuri esikuva.

Värikkäänä persoonana tunnettu Keegan on sittemmin toiminut TV-asiantuntijana. Hän jätti aikanaan lähtemättömän vaikutuksen saksalaisen jalkapalloilun historiaan sekä pelaajana että ihmisenä, eikä vähiten voittamiensa Kultaisten pallojen myötä.

Koskakohan näemme seuraavan Kultaisen pallon voittajan HSV:sta, Borussia Mönchengladbachista tai vaikkapa Newcastlesta? Entä iskeekö Newcastle uusine omistajineen pöytään jälleen uuden siirtosummien maailmanennätyksen ja onnistuvatko he tekemään myös sen, mihin Keegan ei seurassa kyennyt ja tuomaan sille sen ensimmäisen mestaruuden sitten kauden 1926–27?

The post Kun maailman paras tuli Hampurista appeared first on Byyri.

10. Sami Allagui – Mainz/Hertha Berlin (2010-17)

Tämän listauksen avaa Saksassa syntynyt, mutta Tunisiaa maajoukkuetasolla edustava Sami Allagui. Allagui tuli penkiltä 45 otteluun ja teki niissä yhdeksän maalia ja antoi viisi maalisyöttöä. Allagui aloitti uransa Belgian suurseura Anderlechtin riveissä ja palasi Saksaan kahden kauden jälkeen. Bundesliiga-debyyttinsä hän teki kaudella 2010-11 Mainzin paidassa ja kauden aikana Allagui teki 10 maalia joista viisi tultuaan vaihdosta sisään. Kahden Mainzissa vietetyn kauden jälkeen Allagui siirtyi Hertha Berliiniin, joka oli pudonnut 2. Bundesliigaan.

Allagui palasi Bundesliigaan voitettuaan 2. Bundesliiga-mestaruuden kaudella 2012-13 ja pelasi seuraavat seitsemän kautta Herthan paidassa, lukuun ottamatta kautta 2014-15, jolloin hän palasi lainalle Mainziin.Täksi kaudeksi Allagui siirtyi takaisin Belgiaan, Royal Excel Mouscroniin.

9. Arjen Robben – Bayern Munchen (2010-19)

Yhdeksäntenä listalla on Arjen Robben. Hollantilaislaituri joutui osittain loukkaantumisten takia useasti tulemaan vaihdosta kentälle. Robben otettiin kentälle yhteensä 34 kertaa ja hän teki näissä otteluissa 10 maalia ja kaksi maalisyöttöä. Koko vuosikymmenen Bayern Müncheniä edustanut hollantilainen lukeutuu varmasti yhdeksi tämän vuosikymmenen parhaista Bundesliiga-pelaajista. Vuonna 2009 Real Madridista Bayerniin saapunut Robben tuli tunnetuksi umpivasurina, mutta hyvin taitavana pallonikkarina. Hieman yllättäen Robben sai vain kaksi maalisyöttöä tililleen otteluissa, joissa hän tuli vaihdosta kentälle.

8. Martin Harnik – Stuttgart/Hannover/Werder Bremen (2010-19)

Kahdeksannelta sijalta löytyy itävaltalaislaituri Martin Harnik, joka esiintyi vaihtopelaajana vuosikymmenen aikana 53 kertaa, tehden 10 maalia ja viisi maalisyöttöä. Saksassa syntynyt Harnik aloitti vuosikymmenen Stuttgartin riveissä, jonne hän siirtyi pelattuaan hyvän kauden (2009-10) Düsseldorfissa 2. Bundesliigassa. Monipuolisena hyökkäyspään pelaajana Harnik pystyi pelaamaan niin oikeassa laidassa, kärjessä tai kymppipaikalla. 2015-16 kausi päättyi Stuttgartin putoamiseen Bundesliigasta ja Harnik siirtyi toiseen Bundesliigasta tippuneeseen joukkueeseen, Hannoveriin. Hän palasi Hannoverin paidassa Bundesliigaan ja hyvän kauden jälkeen sai siirron Werder Bremeniin. Täksi kaudeksi Harnik palasi syntymäkaupunkinsa seuran HSV:n riveihin lainalle Bremenistä.

7. Sven Schipplock – Stuttgart/Hoffenheim/HSV/Darmstadt (2010-18)

Seitsemännellä sijalla on Sven Schipplock, joka tuli vaihdosta kentälle 95 kertaa tehden 10 maalia ja kuusi maalisyöttöä. Schipplock aloitti vuosikymmenen Harnikin seurakaverina Stuttgartissa, siirryttyään seuraan vuonna 2008 Saksan neljänneltä sarjatasolta. Schipplock on täydellinen esimerkki kohdehyökkääjästä, joka tuli monessa ottelussa kentälle viimeiseksi vartiksi ja sai useasti pallon maaliin. Schipplock oli tehokkaimmillaan Hoffenheimin riveissä kausina 2011-15, mutta ei ikinä suuremmin vakuuttanut kyläseurassa. 2015-18 ajan hän vietti HSV:ssä, hän ei onnistunut maalaamaan HSV aikana kertaakaan. Kauden 2016-17 hän vietti lainalla Darmstadtissa. Nykyisin Schipplock edustaa 2. Bundesliigan piikkipaikalla olevaa Arminia Bielefeldiä ja on esiintynyt tällä kaudella neljä kertaa tehden yhden maalin ja ilman suurta yllätystä kaikki penkiltä.

6. Claudio Pizarro – Werder Bremen/Bayern Munchen/Köln (2010-20)

Kuudentena on Bundesliiga-legenda Claudio Pizarro, joka on 107 ottelussa osunut 11 kertaa ja saanut kuusi maalisyöttöä. Hän on tullut eniten kentälle tästä top 10:stä. Perulaishyökkääjä aloitti vuosikymmenen Werder Bremenissä, seurassa jonne hän on siirtynyt jopa viisi kertaa elämänsä aikana, yhden ollessa lainapesti Chelseasta. Suuren osan ajastaan Bayern Munchenissä Pizarro tuli vaihdosta kentälle ja käytti paikkansa hyvin. Bundesliigassa yli 20 vuotta pelannut perulainen tullaan muistamaan yhtenä Bundesliigan hienoimmista maalintekijöistä.

5. Franck Ribery – Bayern Munchen (2010-19)

Puolessavälissä, viidennellä sijalla on Franck Ribery. Pizarron ja Robbenin tavoin Ribery tullaan varmasti muistamaan yhtenä Bundesliigan hienoimmista pelajista. Arpinaamainen ranskalainen on listan toiseksi tehokkain pelaaja, tehden 56 ottelussa 11 maalia ja 12 maalisyöttöä. Robbenin kanssa Bayernin laidoilla puolustuksia tuhonnut laituri, kuitenkin hollantilaisen tavoin kärsi paljon loukkaantumisista. Varsinkin vuosikymmenen loppupuolella Ribery useasti joutui aloittamaan vaihtopenkin puolelta, mutta kentälle päästyään näytti minkä luokan pelaajasta oli kyse. Ribery siirtyi kesällä 2019 Serie A:han, Fiorentinan paitaan ja kausi ei ole ollut samaa luokkaa kuin Bayernissa vietetyt kaudet.

4. Paco Alcacer – Borussia Dortmund (2018-20)

Neljäntenä listalta löytyy espanjalaishyökkääjä Paco Alcacer, jonka tehot vaihdosta kentälle tulleessaan ovat melko käsittämättömiä. Valencia-kasvatti otettiin kentälle 20 kertaa tehden 12 maalia. Näissä 20 ottelussa Alcacer pelasi vaivaiset 432 minuuttia, johon nähden tehot tekevät Alcaceristä uskomattoman tehokkaan maalintekijän. Ainoa pelaaja top-25:ssä, jonka maali/minuutti -tilasto on parempi on Joel Pohjanpalo. Alcacerin peliaika Barcelonassa oli kortilla ja hänet lähetettiin lainalle Dortmundiin ja seuraavana helmikuuna BVB käytti osto-optionsa ja hankki Alcacerin 23 miljoonalla eurolla. Alcaceristä tuli Bundesliiga-historian ensimmäinen pelaaja, joka pystyi tekemään 10 maalia vaihtopelaajana saman kauden aikana. Alcacerin toinen kausi ei ollut yhtä menestykäs kuin ensimmäinen ja tammikuussa 2020 hän palasi La Liga-kentille Villarrealin riveihin.

3. Adam Szalai – Mainz/Schalke/Hoffenheim/Hannover (2010- )

Kolmantena listalla on unkarilaishyökkääjä Adam Szalai. Szalai on otettu kentälle 103 kertaa tehden 12 maalia ja viisi maalisyöttöä. Unkarilainen aloitti vuosikymmenen Mainzissa, jossa hän kärsi loukkaantumisista, jotka söivät ex-Real Madrid Castilla hyökkääjän potentiaalia. Kesällä 2013 unkarilaistargetti siirtyi Schalkeen, jossa puolet hänen esityksistään tulivat vaihtopenkiltä. Vain yhden kauden jälkeen, Szalai siirtyi Hoffenheimiin, jossa hän vietti suurimman osan vuosikymmenestä.

Kauden 2015-16 unkarilainen vietti Hannoverin riveissä, jossa hän ei osunut 12 pelissä kertaakaan ja Hannover putosi Bundesliigasta. Hannover-pettymyksen jälkeen Szalai pelasi kolme kelvollista kautta Hoffenheimissa, suurimmaksi osaksi vaihtopelaajana. Kesällä 2019 Szalai päätti palata Mainziin, jossa hän osui päättyneellä kaudella yhden kerran tultuaan vaihdosta kentälle.

2. Robert Lewandowski – Dortmund/Bayern Munchen (2010- )

Toisena listalla on varmastikin hyvin yllättävä nimi. Robert Lewandowski ja maalit kävelevät käsi kädessä, mutta sitä ei välttämättä uskoisi, kuinka monta maalia puolalainen on penkiltä mättänyt. 16 maalia ja yksi maalisyöttö 36 ottelussa tekee Lewandowskista listan toiseksi tehokkaimman vaihtopelaajan Alcacerin jälkeen. Moni ei varmaan muista, että Lewandowski aloitti vuosikymmenen Dortmundin penkillä paragualaishyökkääjä Lucas Barriosin vaihtopelaajana.

Kaudella 2010-11 puolalaishyökkääjä tuli vaihdosta kentälle 18 kertaa. Bayernissa Lewandowski on ollut yhtä kautta lukuun ottamatta avaushyökkääjä. Kaudella 2017-18 Legia Warsaw-kasvatti tuli kentälle kuudessa ottelussa ja teki niissä kolme maalia. Lewandowski on kiistelemättä ollut tämän vuosikymmenen paras hyökkääjä Bundesliigassa ja yksi parhaista kautta aikojen.

1. Nils Petersen – Bayern Munchen/Werder Bremen/Freiburg (2010- )

Listan ylivoimaisena ykkösenä on Bayern Munchenin ex-hyökkääjä Nils Petersen. Bundesliiga-historian tehokkain vaihtopelaaja, Petersen on tehnyt 79 vaihtokomennuksessa 25 maalia ja seitsemän maalisyöttöä.

Bayernissa ei Petersen kuitenkaan peliaikaa saanut ja lähti lainalle Werder Bremeniin. Hyvin menneen kauden jälkeen Bremen osti Petersenin itselleen. Seuraavalla kaudella saksalaishyökkääjä joutui aloittamaan vaihtopenkiltä yhdeksässä ottelussa. Kevään 2015 Petersen vietti Freiburgissa ja seuraavana kesänä Freiburg osti hyökkääjän ja varsinkin kauden 2016-17 aikana Petersen tuli vaihdosta sisään peräti 26 kertaa tehden kahdeksan maalia. Kaiken kaikkiaan Petersenin aika Freiburgissa on ollut todella loistava ja mies on noussutkin seuran historian parhaaksi maalintekijäksi. Jos 31-vuotias Petersen jatkaa tahtiaan voi vain nostaa Bundesliiga-ennätystään vieläkin korkeammalle.

The post 2010-luvun tehokkaimmat Bundesliiga-vaihtomiehet appeared first on Byyri.

Magdeburg voitti UEFA:n Cup-voittajien cupin vuonna 1974 ja Carl Zeiss Jena & Lokomotive Leipzig olivat samaisessa kilpailussa kakkossijalla 80-luvulla. 1980-luvulla myös DDR-Oberligaa dominoinut Berliner FC Dynamo oli vakiovieras erinäisten eurooppalaisten cup-kilpailujen jatkopeleissä ja Dynamo Dresden eteni vuonna 1989 upeasti UEFA Cupin välieriin.

Kylmän sodan jälkeen Saksa jaettiin neljään osaan liittoutuneiden kesken. Jo pian länsimaat yhdistivät omat alueensa BRD:ksi ja Neuvostoliiton hallintoalueesta tuli puolestaan DDR.

Syvällä Itä-Saksan puolella sijainneeseen Berliiniin tehtiin samanlainen jako. Aluksi Berliinissä sai kulkea valloitusvyöhykkeiden välillä vapaasti, mutta tämä muodosti DDR:lle ongelman: länsisaksalainen elämäntaso oli itäsaksalaista todella paljon korkeampi, ja useat päättivät jäädä Länsi-Berliiniin.

Erinäisten kriisien jälkeen DDR päätti, Neuvostoliiton kanssa yhteistyössä, pystyttää muurin Neuvostoliiton hallinnoiman alueen rajalle. Muuri ilmestyi seisomaan sinnikkäästi vuonna 1961, kun rajalle asetettiin piikkilanka-aita, ja useat itäsaksalaiset joutuivat murhatuksi yrittäessään laitonta rajanylitystä. Berliinin muuria pidettiin ja pidetään Euroopassa tyypillisesti kylmän sodan symbolina.

Muuri murtui, ihmiset iloitsivat

Kaikki kuitenkin muuttui 9. marraskuuta 1989.

Eurooppa eli vahvassa murroksessa, ja itäblokin maissa järjestettiin ensimmäistä kertaa kylmän sodan aikana vapaat vaalit. Vaikka Itä-Saksaa johdettiin vielä hyvin autoritäärisesti, epähuomiossa annettiin ohjeistus, että rajanylittäjiä ei enää ammuttaisi. Tämä käsky aloitti massiivisen joukkopaon idästä länteen, ja yhteistuumin saksalaiset alkoivat purkaa muuria – molemmilta puolilta.

Berliinin muurin murtuminen symbolisoi kylmän sodan loppumista. Kun itäsaksalaiset saivat, epävirallisesti tosin, ylittää muurin ilman sanktioita, heitä odotti iloinen joukko länsiberliiniläisiä, jotka tervehtivät itäberliiniläisiä iloisesti halaten.

Virallisesti Saksat yhdistyivät 3. lokakuuta 1990.

Itä-Saksan huippujoukkueet jäivät jalkoihin

Miten tämä vaikutti saksalaiseen jalkapalloon? Ensimmäinen, välitön, vaikutus oli luonnollisesti kahden liigajärjestelmän yhdistäminen. Jo tässä näkyi Länsi-Saksan väheksyntä itäsaksalaista jalkapalloa kohtaan: kylmän sodan aikana Bundesligassa oli 16 joukkuetta, jotka kaikki saivat pitää paikkansa yhdistyneessä sarjassa.

Itä-Saksasta ainoastaan kaksi seuraa saivat kunnian osallistua yhdistyneen Saksan pääsarjaan. Nämä kaksi seuraa olivat Dynamo Dresden ja FC Hansa Rostock.

Itä-Saksan jalkapalloa 1980-luvulla suorastaan dominoinut Berliner FC Dynamo ”tuomittiin” aloittamaan 3. korkeimmalta sarjatasolta. Tämä johtui varmasti seuran statuksesta Itä-Saksan tiedustelupoliisin, Stasin, tukemana seurana. Paetakseen tätä mainetta seura nimesi itsensä uudelleen FC Berliniksi, joskin seura vaihtoi nimensä takaisin alkuperäiseksi vuonna 1999.

DDR-Oberligan 14 Saksan yhdistymisen aikaisesta joukkueesta yksikään ei pelaa tällä hetkellä Bundesligassa.

Elintasoerot Itä-Saksan ja länsimaiden välillä aiheuttivat myös massiivisen pelaajapaon. Steffen Freund, joka pelasi myöhemmin urallaan 21 maaottelua Saksan paidassa, kertoi saaneensa upeaa kohtelua siirryttyän Schalkeen 1991: hänen mukaansa seura tarjosi hänelle kattohuoneiston, josta nuori itäsaksalainen oli ihmeissään. Yksi parhaimmista pelaajista, joka ei saanut kutsua Die Mannschaftiin, Uwe Rösler, loi puolestaan mittavan uran Manchester Cityssä.

Millä mielin kohti tulevaa?

Valoa tunnelin päässä kuitenkin on. Paljon kritisoitu RB Leipzig on vakiinnuttanut paikkansa Bundesligan kärkijoukkueena, ja Itä-Berliinin ylpeys Union Berlin nousi täksi kaudeksi pääsarjaan ensimmäistä kertaa historiansa aikana.

Itä-Saksa on tuottanut myös saksalaisen jalkapallon huippupelaajia. Jo mainitut Freund ja Rösler saivat seuraajakseen kenties 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen parhaan saksalaisjalkapalloilijan, Görlitzissä syntyneen Michael Ballackin, jonka saavutukset eivät kaipaa esittelyjä. Vuoden 2014 MM-voittajajoukkueessa pelasi vain yksi itäsaksalaislähtöinen pelaaja, mutta hän oli nähdäkseni koko joukkueen paras pelaaja, nykyään Real Madridia edustava Toni Kroos.

Miltä itäsaksalaisen jalkapallon tulevaisuus näyttää?

Tilanne on edelleen heikko, sillä 2. Bundesligassa pelaa vain kaksi itäsaksalaisseuraa. 3. Ligassa sentään joukkueita on useampia.

Näin historiafriikkinä itse toivoisin, että Itä-Saksan jalkapallo saataisiin uudelleen nousuun. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ensi kaudella Bundesligassa pelaa maksimissaan kaksi joukkuetta entiseltä DDR:n alueelta.

The post Dynamo Dresden, Hansa Rostock, BFC Dynamo… – historiaa ja jalkapalloa Itä-Saksassa appeared first on Byyri.

Saksani ei ole ihan sillä tasolla kuin joskus aikaisemmin, mutta luulen, että sain kuitenkin hyvän käsityksen herrojen puheesta. Lyhyesti voisi sanoa, että fanien on syytä olla Bundesligasta enemmän innoissaan kuin pitkään aikaan. Keskustelu on alla suomeksi käännettynä.

Herrasmiesten nimet ovat yksityisyydensuojan vuoksi muutettu, olkoon ne tässä yhteydessä vaikkapa Joachim ja Bastian.

J: Bastian, Bundesliga on todellakin mielenkiintoisempi kuin pitkään, pitkään aikaan. Borussia Mönchengladbach seisoo kukkulan huipulla, mutta yhdeksän kärkijoukkuetta mahtuu viiden pisteen sisään ja ennen kahta edellistä kierrosta jopa yhdeksän kärkijoukkuetta mahtui kaikkineen kahden pisteen sisään. Luuletko, että tilanne vielä normalisoituu vai voimmeko odottaa tämän jalkapallojuhlan jatkuvan pitkälle kevääseen?

B: Sinä sen sanoit Joachim, Bundesliga on nyt todellinen Fundesliga. Kun muualla puhutaan top kuudesta, voimme me nyt alkaa  puhua top yhdeksästä. On lähes käsittämätöntä, ettei kukaan näytä haluavan voittaa liigaa. Esimerkiksi kaksi viikkoa sitten, Mönchengladbachin hävittyä Dortmundille, kuudelle joukkueella oli mahdollisuus anastaa piikkipaikka itselleen – mutta kukaan heistä ei sitten viitsinyt voittaa. Ylipäätään näistä yhdeksästä seurasta vain kaksi voitti oman ottelunsa, Dortmund sekä Eintracht Frankfurt. Valitettavasti luulen kuitenkin, ettei tämä kehityskulku voi jatkua ikuisesti, vaan ennen pitkää tulemme näkemään suurten palaavan omalle paikalleen.

J: Niin. Toisaalta moni seura, joka ei viime vuosina ole paalupaikoilla juhlinut, on nyt noussut kärkikahinoihin. Esimerkiksi Schalke on pelannut huikean alkukauden, vaikka epäonnistuikin edellä mainitulla kierroksella viimeiseinä joukkueena nappaamaan kärkipaikan erittäin huonon toisen puoliajan myötä.

B: Joo, ja heidän managerinsa David Wagner otti asian jopa yllättävän tyynesti. Hän korosti ottelun jälkeen vain sitä, kuinka Schalke on edelleen kehitysvaiheessa ja peli ei ole valmista, eikä hän näyttänyt ottelun jälkeen olevan edes kovin pahoillaan voiton karkaamisesta. Schalke toki on projektinsa alkuvaiheessa – kuten moni muukin tämän hetken kärkitiimeistä – mutta itse olisin ollut raivoissani, jos sarjan johtoasema olisi päästetty lipsumaan tuolla tavalla näpeistä.

J: Sinä oletkin hieman äkkipikainen luonne. Muista yllättäjistä Mönchengladbach on pakko nostaa vielä jalustalle – sarjajohtaja on pelannut alkukauden ensi kertaa laitumelle päässeen varsan energialla.

B: Kesällä Red Bull Salzburgista tullut manageri Marco Rose on kääntänyt heidän pelifilosofiansa täysin ylösalaisin, ja nykyään nopeaan suunnanmuutospeliin vannova seura on jopa Euroopan dynaamisimpia ja intensiivisimpiä joukkueita. Vaikka Rose onkin Jürgen Kloppin mukaan ”Euroopan hypetetyin valmentaja”, ovat tulokset alkaneet näkyä huomattavasti odotettua aiemmin. Mies tunnetusti otettiin seuraan vetämään usean vuoden projektia, jonka aikana Möchengladbachin on tarkoitus nousta vakituisesti sarjan kärkikastiin.

J: Juuri näin, on mahtavaa nähdä taas kloppilaisia ja redbullilaisia vaikutteita yhdistelevää tempofutista Bundesligassa. Perinteisistä suurista sen sijaan Bayern München on kompuroinut yllättävänkin paljon alkukaudesta.

B: Vaikka Bayern nousikin viikko sitten hetkeksi tutulle paikalleen sarjakärkeen, ei heidän menonsa ole ollut kovin vakuuttavaa. Toisaalta, tilannetta voi katsoa niin, että Bayern on yksi kolmesta seurasta Mestarien liigassa, joka on onnistunut ottamaan täydet 9 pistettä kolmelta ensimmäiseltä kierrokselta. Toisaalta taas, 7-2-murskajaisia Tottenhamia vastaan seurasivat ottelut Hoffenheimia ja Augsburgia vastaan kotimaan liigassa, joista saaliina oli yhteensä vain yksi piste, sekä viime viikonloppuna kaiken kruunannut 5-1-murskatappio Eintracht Frankfurtille. Münchenilaiset ovat kaikkiaan näyttäneet melko huolimattomilta omassa päässään kenttää, eikä  tilanne tule ainakaan helpottamaan, kun sekä Niklas Süle että Luca Hernandez ovat nyt pitkään sivussa peleistä.

J: Sepä se, voi olla, että puolustuspelin ongelmat vain jatkuvat. Süle on poissa loppukauden, ja seuran ennätyshankinta Hernandezkin mahdollisesti jouluun asti. Bayernin lääkäri oli itse asiassa kirjoittanut Ranskan jalkapalloliitolle kirjeen, jossa toivoi, ettei Hernandezia peluutettaisi maajoukkueen otteluissa, koska hän on puolikuntoinen – noh, hänhän pelasi täydet minuutit ja loukkaantui heti seuraavalla viikolla. Münchenissa ollaan varmasti tyytyväisiä.

B: Haha, varmasti! Tämä saattaa kuitenkin olla onni onnettomuudessa, sillä nyt he ovat pakotettuja siirtämään Jeremy Pavardin toppariksi, mikä pakottaa Joshua Kimmichin palaamaan takaisin oikeaksi pakiksi, johon hän mielestäni soveltuu paremmin kuin keskikentälle. Voi siis olla, että heidän kahden avainpelaajansa otteet vain paranevat. Toisaalta, nyt Bayern joutuu pitkälti luottamaan Jerome Boatengiin, joka on käytännössä istunut koirankopissa luita järsien koko Niko Kovacin ajan.

J: Mielenkiintoista nähdä, miten heidän pelaamisensa tästä jatkuu. Bayern on itse asiassa päästänyt kahdeksasta kärkiseurasta eniten maaleja. Bayern on ollut onnekas, että Robert Lewandowski on ollut kaikkivoipa läpi alkukauden.

B: Sepä se. Mitäpä luulet, jos Lewandowskille käy jotain, kuka seurassa tekee maalit?

J: Ei näillä näkymin kukaan! Puolalainen ei silti nauti fanien täyttä luottamusta. Voiko hänestä tulla Bayern-legenda?

B: Noh, jos hän lopettaa flirttailun muiden seurojen – esimerkiksi Real Madridin – kanssa, lakkaa valittamasta joukkuetovereistaan ja jatkaa maalitehtailuaan, kenties. Ja Münchenissa todella toivotaan, että hän jatkaa maalitehtailuaan. Seuraava vaihtoehto kärkeen taitaa olla vanha kunnon Thomas Müller, jolla on jo toinen jalka ulkona seurasta. Hän ei tule alkuunkaan toimeen Niko Kovacin kanssa, kuten ei myöskään Javier Martinez, johon nyt tulevat viikot joudutaan luottamaan.

J: Bayernissa pelaajilla on kuitenkin valtaa. Kestääkö Müller pidempään kuin Kovac?

B: Ehdottomasti! Seurassa politikoidaan jatkuvasti. Äskettäin Manuel Neuerkin kommentoi rivien välistä, että Pep Guardiolan aikana me sentään pelasimme sivistyneempää jalkapalloa ja syöttöpelissä oli jokin tarkoitus.

J: Kovacia lyödään nyt joka suunnasta!

B: Juurikin näin. Lisäksi Bayernia ja muita suuria joukkueita toki huolettaa se, että sarjasta löytyy tällä hetkellä monta kivikovaa puolustusta. Se on yleensä melko terve pohja rakentaa pidempääkin menestystä.

J: Kyllä, Wolfsburg ei tee paljon maaleja, mutta päästää niitä käsittämättömän vähän. Mitä mieltä olet toisesta suuresta, Dortmundista?

B: Die Schwarzgelben on tällä hetkellä erikoinen seura. Lucian Favren joukkueet ovat tunnettuja siitä, että ne pelaavat näyttävää ja tehokasta jalkapalloa, mutta eivät saa käännettyä niitä viimeisiä marginaaleja edukseen. Tätä oli myös Dortmund viime keväänä, kun Bayern aloitti sarjakärjen takaa-ajon. Keltamustilla ei ollut riittävästi henkistä kanttia kääntää otteluita edukseen ja naulata viimeistä naulaa Bayernin arkkuun. Lisäksi seura tuntuu olevan aivan liian riippuvainen talismaanistaan Marco Reusista. Esimerkiksi Mestarien liigassa Interia vastaan Dortmund oli melko aseeton, kun Reus oli poissa, vaikka muiden hyökkääjien profiili on juuri sellainen, jonka pitäisi Interille aiheuttaa ongelmia.

J: Joukkue ei siis kenties ole kasvanut vielä voittajan saappaisiin?

B: Ei näytä siltä, mutta kausi on toki pitkä. Kesällä Mats Hummels tuotiin takaisin tuomaan aimo annos johtajuutta ja kokemusta. Tämä ei toki yksin riitä, mutta jos nuoremmat pelaajat kasvavat henkisesti tarpeeksi, mikä vain on mahdollista. Mikäli Favre saa ryhmänsä pelaamaan, kuten se viime kaudelle parhaimmillaan pelasi, sille ei pelillisesti ole pysäyttäjää. Se, onko pysäyttäjä heidän itsensä pääkopassa, jää nähtäväksi. Nyt seura kuitenkin keikkuu melko mukavan tuntuisesti sarjataulukossa toisena.

J: Haluaisin vielä kysyä mielipidettäsi yhdestä seurasta, Eintracht Frankfurtista. Viime kierroksella he murskasivat Bayernin 5-1, joskin alkuminuuttien punaisen kortin avittamana. Seura on sijalla kuusi, viisi pistettä kärkeä ja vain pisteen neljättä sijaa perässä. Takana on muun muassa vakuuttava voitto Leverkusenista, jolloin Lukas Hradecky joutui päästämään pallon selkänsä taakse kolmesti. Mitä olet mieltä heistä?

B: Tunnelmat ovat hieman kaksijakoiset. Eintracht menetti kesällä kolme talismaaniaan kärjestä, mutta heidän paikkauksensa on onnistunut täydellisesti. Joukkueen hyökkäyspeli on ajoittain itse asiassa suorastaan mahtavaa katsottavaa. Toisaalta, heillä on käynyt myös tuuri. Esimerkiksi Leverkusen-pelin ei koskaan olisi pitänyt olla 3-0. Leverkusen oli pelillisesti jopa parempi, mutta frankfurtilaisten maalivahti Frederik Ronnow oli täyttä magiaa.

J: Ja mistä lähtökohdista!

B: Siinä on Joachim aitoa jalkapalloromantiikkaa. Kakkosmaalivahti on vain loukkaantuneen Kevin Trappin tuuraaja, johon faneilla ei ole mitään luottoa. Lisäksi hän sai peliä edeltävä yönä tyttären, jonka johdosta hän oli yön sairaalassa eikä nukkunut silmäystäkään. Mutta niin vain kaveri saapui käytännössä sieltä suoraan otteluun ja voitto yksin koko pelin.

J: Totuus on tarua ihmeellisempää Bastian, sinä sen tiedät.

Bayern München – Borussia Dortmund, la 9.11. klo 19.30, Viasat & Viaplay.

The post Pubikeskustelu Bundesliigasta – mitä Saksassa tapahtuu juuri nyt? appeared first on Byyri.

Bundesliiga: Union Berlin-Eintracht Frankfurt 27. syyskuuta klo 21.30

Katsomokulttuurin kannalta saadaan perjantai-iltana fantastinen lähtö viikonloppuun, kun Frankfurt matkustaa Berliiniin Unionin vieraaksi. Kummankin joukkueen fanit kuuluvat koko Manner-Euroopan parhaimmistoon, joten tunnelmaa ei Stadion An Der Alten Förstereilta tule puuttumaan.

Kotijoukkue Union Berlin voitti lähes sensaatiomaisesti maaottelutauon alla kotonaan Borussia Dortmundin. Tämän jälkeen arkeen on palattu kahden tappion myötä. Ensin Union sai taipua kotonaan Werder Bremenille ja viime viikonloppuna joukkue hävisi Lukas Hradeckyn Leverkusenille maalein 2-0.

Hradeckyn entinen seura Frankfurt löytyy Bundesliigan sarjataulukon puolivälistä. Oman osansa Eintrachtin alkukauteen on tuonut Eurooppa-liiga, jonka karsinnoista frankfurtilaiset raivasivat tiensä lohkovaiheeseen. Viime viikko olikin Frankfurtille kova mittari. Ensin joukkue hävisi kotonaan Arsenalille maalein 0-3, mutta ylsi tämän jälkeen tasapeliin Dortmundia vastaan. Frankfurtilla on siis hyvä tuntuma todella koviin peleihin, ja tästä on taatusti hyötyä ennalta heikompaa Unionia vastaan.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Valioliiga: Crystal Palace-Norwich 28. syyskuuta klo 17.00

Jatkuuko Pukkiparty? Siinä kysymys.

Norwichin ja Teemu Pukin maalitehtailuun tuli riemukkaan City-voiton jälkeen notkahdus viime viikonloppuna Burnleyn vieraana. 2-0-tappio muistutti paljon taannoista peliä West Hamin vieraana, joka päättyi niin ikään samoihin numeroihin.

Norwich on osoittanut jo kovin konkreettisesti, että Carrow Roadilla se voi kellistää kenet tahansa. Daniel Farken miehistön koti- ja vieraspelaamisen ero on kuitenkin tällä hetkellä yksi koko sarjan suurimmista. Norwichin on saatava tuotua vieraskentälle ripaus sitä samaa taikaa mitä sen otteissa on ollut kotiyleisönsä edessä. Muuten kaudesta tulee kovin pitkä. Tunnelmallinen Selhurst Park antaa tähän mitä mainioimman mahdollisuuden.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Venäjän Valioliiga: Lokomotiv Moskova-Zenit 28. syyskuuta klo 19.00

Venäjän Valioliigasta tulee kaksi joukkuetta, jotka pelaavat tarunhohtoisen Mestarien liigan lohkovaiheessa. Ennen kuin Lokomotiv saa vieraita Madridista Atleticon muodossa, ja ennen kuin Zenit isännöi Benficaa, iskevät venäläisjalkapallon jättiläiset yhteen Moskovan lauantai-illassa.

Kotiottelu tule Lokomotiville enemmän kuin tarpeen. Joukkue on näet ollut viime aikoina tienpäällä varsin riittävästi.

Maaottelutauon jälkeen moskovalaiset matkustivat Sochiin, josta tie vei Mestarien liigan avaukseen Leverkuseniin. Tämän jälkeen edessä oli matkan Uraljoen rannalle Orenburgin vieraaksi, jonka jälkeen vielä keskiviikkona oli Venäjän Cupissa vierasottelu Baltikaa vastaan. Yhteenlaskettu etäisyys näillä neljällä vieraspaikkakunnalla Moskovasta oli 6618 kilometriä ja ne reissattiin alle kahteen viikkoon. Tämän lisäksi keskiviikon cup-ottelu venyi rangaistuspotkuille asti, jotka Baltika vei nimiinsä ja Lokomotivin matka cupissa päättyi.

Pietarin Zenit on 10 pelatun kierroksen jälkeen sarjan kärkipaikalla. Venäjän Valioliiga on kuitenkin käynnistynyt kärjen osalta erittäin tasaisesti. Viidentenä olevan Lokomotivin ja Zenitin erottaa ennen lauantaita vain kolme pistettä. Moskovassa pelataan siis isoilla panoksilla.

Media: –

Super Lig: Galatasaray-Fenerbahce 28. syyskuuta klo 20.00

Nostettakoon vielä toinen poiminta perinteisten TV-pelien ulkopuolelta. Istanbulissa on näet sauna kuumana, kun Galatasaray ja Fenerbahce kohtaavat tulikuumassa paikallisottelussa.

Mannertenvälisenä derbynä tunnettu välienselvittely on koko maapallomme kiihkeimmästä päästä, ja väkivalta on ollut siinä valitettavan usein läsnä, eikä kuolonuhreiltakaan ole aina vältytty. Viimeksi toukokuussa 2013 19-vuotias Fenerbahcen kannattaja puukotettiin tappioon turhautuneen Galatasaray-huligaanin toimesta hengiltä.

Ottelussa kohtaavat paitsi Turkin kaksi suurinta ja menestyneintä seuraa, niin se on myös Aasian ja Euroopan yhteen iskeminen. Lisäksi panoksena on toki myös pääkaupungin herruus, joten jännitteitä riittää.

Istanbul on paikka, jossa Eurooppa ja Aasia liittyvät toisiinsa. Fenerbahce edustaa tässä kilvoittelussa Aasiaa ja Galatasaray Eurooppaa. Tällä kertaa kohdataan Euroopan puolella Bosporinsalmea eli Galatasarayn reviirillä.

Kausi on käynnistynyt Galatasarayn osalta takkuisasti. Viiden pelatun sarjakierroksen jälkeen joukkue löytyy vasta sijalta seitsemän kahdeksalla pisteellä. Välimatka toisena majailevaan Fenerbahceen on kuitenkin vain kaksi pistettä, joten lauantain derby on suuri mahdollisuus kotijoukkueelle. Turkin Super Ligia johtaa tällä hetkellä Alanyaspor kolmen pisteen kaulalla.

Media: –

LaLiga: Atletico Madrid-Real Madrid 28. syyskuuta klo 22.00

Lauantai-illan helmenä nähdään Madridin derby, El Derbi Madrileno. LaLiga on käynnistynyt varsin yllätyksellisesti ja koko kärkikuusikko mahtuu muutaman pisteen sisään.

Kotijoukkue Atletico lähtee derbyyn allaan voitto Mallorcasta, mutta ennen sitä joukkueen voitoton putki oli kolmen ottelun mittainen. Real Sociedadille kärsityn tappion jälkeen Diego Simeonen poppoo tasasi pisteet Mestarien liigassa Juventuksen kanssa. Atletico nousi kuitenkin tuossa ottelussa kahden maalin takaa lopussa tasoihin, joten piste tuntui enemmän voitolta Wanda Metropolitanolla. Tätä kuitenkin seurasi karvas maaliton kotitasapeli LaLigassa Celta Vigon kanssa.

Real Madrid osoitti puolestaan luonnetta sunnuntai-iltana keräämällä itsensä Pariisin nöyryytyksen jälkeen ja otti täyden pistepotin Sevillan vieraana. Real onnistui pitämään Sevillan poissa maalintekopaikoilta ja otti voiton Karim Benzeman maalilla. Keskiviikkona puolestaan Osasuna kaatui liigaottelussa lukemin 2-0.

Viime kaudella vastaava ottelun päättyi Realin 1-3 vierasvoittoon, mutta Madridin paikalliset ovat olleet viime vuosina erittäin tasaisia. Peräti neljä kertaa on viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana päädytty pistejakoon.

Ottelun Suomessa välittävän C Moren kanavat ovat tulevana viikonloppuna avoinna, joten tämä herkku on vapaasti kaikkien katsottavissa.

Media: C More Sport 1, C More

The post Euroviikonloppu – Onko jälleen Pukkipartyn aika? Madridissa ja Istanbulissa tulikuumat paikallisottelut appeared first on Byyri.

Kuten muidenkin suurten jalkapallomaiden sarjoissa, myös Saksassa peli muuttuu alemmilla sarjatasoilla fyysisemmäksi ja yksinkertaisemmaksi. Kolmosliigalla on toki myös toinen tärkeä rooli saksalaisen jalkapalloilun kannalta kuin pelkkä divarijyrien sarjana toimiminen. Sarja perustettiin kanavoimaan maan sokkeloista sarjajärjestelmää siten, ettei pudotus 2. Bundesliigasta sysäisi seuroja taloudelliseen ja pelilliseen ahdinkoon.

Kolmosliiga on korkein Saksan jalkapalloliiton pyörittämä sarjataso. Bundesliiga ja 2. Bundesliiga ovat erillisen kattojärjestön alla, aivan kuten esimerkiksi Valioliiga Englannissa. Kolmosliiga korvasi kaudella 2008-09 Regional-liigan kolmanneksi korkeimpana sarjatasona. Regional-liiga jatkoi toimintaansa neljäntenä sarjatasona, joka on jaettu tätä nykyä viiteen alueittain pelattavaan lohkoon, joiden voittaja karsivat playoff-pareittain noususta kolmosliigaan.

Kolmannella sarjatasolla seuroilla on vielä hyvät edellytykset rauhoittaa tilanteensa, vakauttaa kenties talouttaan ja ajaa vaikkapa omia junioreita kokoonpanoon.

Nousu on kovan työn takana, kun 20 joukkueen joukosta vain kaksi nousee suoraan ja kolmas pääsee karsimaan. Todellinen mörkö Kolmosliigan seuroille on kuitenkin putoaminen. Kuten mainittu, Regional-liiga on jaettu viiteen osaan. Kolmannen sarjaportaan neljä pahnan pohjimmaista putoaa suoraan johonkin näistä lohkoista, ja aluelohkoista nousee myös niin ikään neljä joukkuetta ylöspäin.

Perinneseurojen värittämä alasarja

Eintracht Braunschweig, Kaiserslautern, 1860 München, Karlsruher SC. Jokainen näistä seuroista on esiintynyt Bundesliigassa tällä vuosituhannella. Yhteinen tekijä näille seuroille on myös se, että jokainen niistä pelaa tällä kaudella 3. Liigaa. Siinä missä Braunschweigin viime visiitti pääsarjaan oli malliltaan ranskalainen, kuului 1860 München sarjan vakiokokoonpanoon kymmenen perättäisen kauden ajan 2000-luvun taitteessa.

Baijerilaisten kanssa samaan aikaan Bundesliigan faneja ihastutti myös Kaiserslautern, jonka kauden 1997-98 uskomaton menestyskulku johti seuran sarjanousijana aina mestaruuteen asti. Seuraavalla kaudella Punaisina paholaisina tunnettu 1. FCK kamppaili HJK:n kanssa samassa Mestarien liigan lohkossa, edeten voittajana pudotuspeleihin.

Karlsruhen 2000-lukuun kuuluu vain yksi kahden kauden pääsarjapyrähdys vuosina 2007-09. Seuran sinivalkoiset värit edustivat Bundesliiga-tasolla usean pidemmän ajanjakson 1960-luvulta aina 1990-luvun alkupuolelle asti.

Yhteistä edellä mainituille seuroille on myös, etteivät mainitut Bundesliiga-ajat ole suinkaan niiden ainoat. Jokainen seuroista pelasi muun muassa 1980-luvun alkupuoliskolla pääsarjafutista. Myös tuon aikakauden BuLi-vakiokasvo, sympaattinen krefeldiläisseura KFC Uerdingen mittelee tällä hetkellä kolmannella sarjatasolla.

Ala-Saksilainen Osnabrück johtaa joukkoa

Sarjan tämän kauden dominoivin joukkue ponnistaa luoteis-Saksasta. VfL Osnabrückin esitykset eivät ole jättäneet selittelyille sijaa, sillä joukkue on hävinnyt toistaiseksi vain kolmesti. Liljanvalkoisten nousu 2. Bundesliigaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen näyttää lähes varmalta. Kun kierroksia on jäljellä kuusi, on Osnabrückin johto jo yhdeksän pistettä. Toisena majaileva Karlsruher SC saa pysyä loppuun asti tarkkana, sillä sekä Wehen Wiesbaden että Hallescher FC ovat iskuetäisyydellä.

Häntäpäässä VfR Aalen, Carl Zeiss Jena, Energie Cottbus sekä Braunschweig ovat lähimpänä putoamista, mutta Grossaspach, huonossa kevätvireessä oleva Lotte sekä Fortuna Köln ovat kaikki vain täpärästi kuivilla.

Kauden ilmiö on ollut Karlsruhen hyökkäyskaksikko Marvin Pourie – Anton Fink. Saksalaiskärkipari miehittää sarjan maalipörssin kärkisijoja ja on vastannut keskenään lähes 60-prosenttisesti joukkueensa maaleista.

Sekä Pourie, 28, että Fink, 31, ovat todellisia Kolmosliigan pelaajaprototyyppejä. Kummankin ura sarjatasoa ylempänä on jäänyt toistaiseksi vaisuksi, mutta kolmannella portaalla ruuti on ollut kuivaa. Pourie on edustanut aiemmin Tanskan liigassa muun muassa FC Kööpenhaminaa. Finkin pelivuosista leijonanosa on kulunut Karlsruhen ja Chemnitzin riveissä.

Sarjasta ei juuri suurelle yleisölle tuttuja pelaajia löydy, mutta muun muassa Uerdingenin Maxi Beisterin (HSV) ja 1860 Münchenin Sascha Möldersin (FC Augsburg) CV:stä löytyy reilusti Bundesliiga-kokemusta. Tästä huolimatta osa joukkueista kerää komeita katsojalukuja ottelusta toiseen.

Kuva: der-betze-brennt

Liigan yleisömagneetti Kaiserslauternin lähes 21 500 katsojan keskiarvo olisi kovaa luokkaa ylemmilläkin sarjatasoilla, vaikkakin hulppealle Fritz-Walter-Stadionille mahtuisikin tarvittaessa lähes 50 000 katsojaa. Seuran intohimoiset kannattajat tunnetaankin maanlaajuisesti, ja Kaiserslauternissa vierasjoukkueet saavat tuntea niskassaan Westkurvesta kantautuvan fanien pauhun.

Myös viisi muuta seuraa yltää yli 10 000 katsojan keskiarvoon. Toisessa päässä niin Lotte, Grossaspach kuin noususijoilla kamppaileva Wiesbadenkin jäävät alle 3000 katsojakeskiarvoihin.

Suomalaisia pelannut useassa seurassa

Myös jokunen suomalaispelaaja on kuluneen vuosikymmenen aikana esiintynyt Kolmosliigassa. FC Interiin sittemmin palannut Timo Furuholm edusti Kolmosliigan Hallescher FC:tä viidellä eri kaudella iskien seuralle 35 sarjamaalia. Tällä kaudella Halle kamppailee tiukasti noususta, majaillen tätä kirjoitettaessa nousukarsintaan oikeuttavan kolmannen sijan kannassa neljäntenä.

Furuholmin Interistä tuttu tutkapari Mika Ojala viihtyi kahden kauden ajan VfR Aalenin riveissä tehoillen kymmenen sarjamaalia. Aalenin mustavalkoisissa on viilettänyt myös Joel Pohjanpalo kaudella 2013-14, mutta tuolloin seura pelasi 2. Bundesliigaa.

Lyhyempiä pyrähdyksiä sarjaan ovat tehneet myös muun muassa Joni Kauko (Energie Cottbus), Pekka Lagerblom (VfB Stuttgart II) ja Njazi Kuqi (Sonnenhof Grossaspach).

Sarjatasona Saksan Kolmosliiga valmistaa kotoista Veikkausliigaa paremmin etenkin fyysiseen kamppailupelaamiseen, mutta taktisesti tai pelinopeudellisesti eroa voi nähdä kumpaan suuntaan tahansa. Suomalaispelaajien osalta sarjan voi nähdä erityisesti parempana näyteikkunana Keski-Euroopan suurempiin sarjoihin.

Kauko on sittemmin noussut Tanskan liigan Esbjergin avainpelaajaksi sekä tutuksi nimeksi Huuhkajien pelaajalistalla. Pitkät urat ulkomailla pelanneet Lagerblom ja Kuqi nähdään kumpainenkin alkavalla kaudella kotimaan pääsarjassa.

The post Kolmosliiga tarjoaa saksalaisfutista lukuisine perinneseuroineen – suomalaisia esiintynyt niin Hallessa, Aalenissa kuin Cottbusissakin appeared first on Byyri.

Asuin isäntäperheeni luona Nordrhein-Westfalenin osavaltion itäosassa. Osavaltio on tunnettu juurikin jalkapallosta, sillä seuroja sieltä on erittäin paljon. Lähimmät Bundesliiga-kaupungit olivat Dortmund sekä Hannover, joihin oli reilun tunnin ajomatka. Kakkosbundesliigan lähin seura oli 20 kilometrin päässä sijainnut Bielefeld.

Matkan aikana tuli nähtyä kahdeksan Bundesliiga-matsia sekä kaksi Mestarien liigan kamppailua. Kaupunkeina olivat Bremen, Hannover, Dortmund, Gelsenkirchen sekä Leverkusen.

Spieltag, matsipäivä

Saksassa otteluun lähdetään jo monta tuntia ennen aloituspotkua. Kaupungilla huomaa selvästi, että kyseessä on spieltag, matsipäivä. Joukkueensa väreihin sonnustautunut väkijoukko matelee oluet käsissään kohti stadionia, rennosti rupatellen ja ennen kaikkea positiivisella mielellä.

Stadionille päästessään väkijoukko suuntaa ensiksi olutkioskille, mihinkäs muuallekaan. Ruuhkat voivat olla melkoiset, sillä stadioneille ahtautuu jopa 80 000 ihmistä, joten futismatkailijan kannattaa saapua paikalle hyvissä ajoin.

Tunnelma lähes kaikilla stadioneilla on fantastinen. Ottelun aikana fanit laulavat ja hyppivät koko 90 minuutin ajan. Osa taas hakee koko ajan olutta sekä bratwursteja. Ja kyllä, olutta saa juoda katsomossa.

Ottelun päätyttyä ilta jatkuu ravintolaan tai muuhun vastaavaan. Matsin jälkeen mennään harvoin suoraan kotiin. Näin koko päivä ottelutapahtumineen saattaa venyä 10 tunnin mittaiseksi.

Satumainen Mestarien liiga

Itselleni mieleenpainuvimmat kokemukset jäivät Gelsenkirchenistä ja Dortmundista. Kuulin Mestarien liigan hymnin ensimmäisen kerran livenä ottelussa FC Schalke 04 – FC Porto. Sitä hetkeä en varmasti unohda koskaan. Myös Schalke 04 – Werder Bremen oli hieno ottelu, sillä Werder haki Veltins Arenalta komean 0-2-vierasvoiton. Oli mahtava fiilis noin kuuden tuhannen muun bremeniläisen kanssa hiljentää kotiyleisö.

Minulla kävi myös hyvä tuuri, sillä sain tuttavaltani viikoksi käyttöön Borussia Dortmundin kausikortit. Kyseiselle viikolle sattui ottelut Atletico Madridia sekä Hertha Berliniä vastaan.

Dortmund – Atletico ottelussa oli käytännössä vastakkain maailman tehokkain hyökkäys sekä maailman paras puolustus. Lucien Favren keltamustat murskasivat Diego Simeonen suojatit tylysti 4-0. Ottelu oli mieletöntä tykitystä kotijoukkueelta. Simeonen suuri numeroisin tappio Atleticossa oli nähnyt päivänvalon.

Kyllä suomalaispoika oli ihmeissään keltaisen seinän edessä. 25 000 rytmissä laulavaa ja hyppivää ihmistä on hieno kokemus kenelle vain.

Herthaa vastaan jäi mieleen myös poliisin yhteenotto vierasfanien kanssa. Myöhemmin poliisi myönsi ylireagoineensa tilanteessa, jossa fanit suuttuivat. Mielestäni tapaus kuvaa hyvin rakkautta seuraan. Vaikka välillä läikkyy yli, omia puolustetaan, aina.

Bremenissä kävin neljästi, sillä oma joukkueeni Werder Bremen pelaa siellä. Meidän suomalainen kannattajaosasto oli edustettuna otteluissa Hannoveria, FC Nürnbergiä, Wolfsburgia sekä Mönchengladbachia vastaan, ja vieraita oli Suomestakin! Tunnelma oli mahtava, niin kuin aina.

Myös ottelut Bayer Leverkusen → TSG Hoffenheim sekä Hannover 96 – VfB Stuttgart olivat hienoja. Toki täytyy sanoa, että kyseisiä kaupunkeja en välttämättä suosittelisi ensimmäisenä jalkapallomatkailijoille, sillä ottelut eivät olleet loppuunmyytyjä, ja katsomossa oli väljää. Tunnelma ei siis aivan yhtä hyvä kuin muissa Bundesliiga-kaupungeissa.

Päällimmäisenä saksalaisessa jalkapallossa olen ylpeä positiivisesta ilmapiiristä joukkueita kohtaan sekä yhteisöllisyydestä. Joukkue ja sen kannattajat muodostavat suuren perheen, jossa kaikkia tuetaan ja kannustetaan.

Otteluliput eivät Saksassa ole kalliita. Lippuja saa 15 eurosta ylöspäin, joten viikonloppu vierailu Saksaan futispeleihin ei ole järin kallista. Suosittelen ehdottomasti tutustumista Saksaan!

Artikkelikuva – Dominik Kuhn

The post Tien Päällä: Vaihto-oppilaana Saksassa appeared first on Byyri.

Maalintekijät

Kauden tehokkaimmat maalintekijät, eli peliminuutteihin suhteutettuna eniten maaleja tehneet pelaajat löytyvät Saksasta. Tässä vaiheessa kautta joillain pelaajilla on vielä vähän peliminuutteja. Tällaisten pelaajien luvut eivät ole kovin “luotettavia”, sillä yhden maalin vaikutus on todella suuri, mutta tästä huolimatta otin tilastoihin mukaan myös vähemmän pelanneita pelaajia.

Kuvassa on listattu tähän asti 35 tehokkainta maalintekijää Euroopan suurista sarjoista. Ympyrän koko ja y-akseli kertovat pelaajan maalien kokonaismäärän. Nimen alla on pelaajan ikä ja väri kuvastaa pelattujen minuuttien määrää (tummempi = enemmän minuutteja).

Kauden ylivoimaisesti tehokkain maalintekijä on toistaiseksi ollut Paco Alcácer. Hänellä on noin neljän ottelun verran minuutteja ja kymmenen maalia. Tahti on täysin käsittämätön, mutta myös kestämätön ja tulee tasaantumaan loppukauden kuluessa. Pacon 18 laukauksesta on mennyt maaliin kymmenen, eli yli puolet. Myös Hoffenheimin englantilaispelaaja Reiss Nelson on viimeistellyt alkukaudella todella hienosti. Ilahduttavaa tässä maalintekijöiden listassa on se, että neljän parhaan pelaajan iät ovat 19, 19, 20 ja 25.

Mielenkiintoista on myös se, että listalta löytyy sellaisiakin nuoria pelaajia, joiden esityksiä on yleisesti hieman mollattu, eli esimerkiksi Ousmane Dembélé ja Anthony Martial.

Listan ulkopuolelle jää sen sijaan esimerkiksi Cristiano Ronaldo, vaikkakin tehollisesti heikon alkukauden jälkeen Ronaldonkin NPG/90 on jo 0,54 ja kuvaan olisi päässy 0,64 NPG / 90 -lukemalla.

Maalisyötöt

Maalisyöttöjen osalta otin tilastoihin vähintään 200 minuuttia pelanneet pelaajat. Faouzi Ghoulam ja Andrea Favilli olisivat rikkoneet skaalan, sillä molemmilla on kaksi maalisyöttöä ja 90 peliminuuttia.

Top 5 liigat – parhaat maalisyöttäjät (A/90)

Kuvasta löytyy peliminuutteihin suhteutettuna 37 tehokkainta maalisyöttäjää ja mukana on liuta mielenkiintoisia nimiä. PSG:n Moussa Diaby on ollut alkukaudesta top 5 -liigojen tehokkain maalisyöttäjä ja Real Betisin Cristian Tello on ollut lähes samassa tahdissa Diabyn kanssa. Bundesliigaa johtavan Borussia Dortmundin pelaajia löytyy tältä listalta useita: Jadon Sancho, Raphael Guerreiro ja Christian Pulisic. Toki listalla on myös Messi, Hazard, Eriksen ja muita odotettuja nimiä.

Olivier Giroudin alkukausi on ollut maalien suhteen heikko, mutta sen sijaan peliminuutteihin suhteutettuna mies on kunnostautunut syötöissä. Kuvasta löytyy myös muita hieman vanhemman polven pelaajia, kuten Santi Cazorla ja ikinuori Claudio Pizarro.

Scoring contribution

Lopuksi tarkastellaan vielä tehokkaimmat pelaajat, kun huomioidaan sekä maalit että maalisyötöt. Scoring contribution -luku kertoo pelaajan maalit ja maalisyötöt per 90 peliminuuttia.

Top 5 liigat – Scoring Contribution (NPG + A / 90)

Lukema nimen alla kertoo pelaajan maalien ja maalisyöttöjen yhteismäärän / pelattu 90 minuuttia. Tällä mittarilla tarkasteltuna mukana on paljon samoja nimiä, kuin aiemmissakin kuvissa. Muutama uusi pelaaja kuitenkin nousee esiin ja esimerkiksi Marcus Rashford nousee melko korkealle kolmen maalin ja viiden maalisyötön ansiosta.

Tätä kirjoitettaessa scoring contributionin ykkönen, Paco Alcácer ehti jo pelata yhden ottelun Werder Bremeniä vastaan. Paco teki ottelussa maalin ja hänet valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi. Silti tilastoissa tulee tuon Werder Bremen -pelin johdosta selkeää tiputusta, sillä Pacon tahdiksi jäi “vain” hieman yli 1 maali / 90 peliminuuttia. Melkoisen heikko esitys siis.

The post Tilastokatsaus Euroopan suuriin sarjoihin – Paco Alcácer omassa luokassaan appeared first on Byyri.

Vuosi sitten lokakuun lopussa Florian Kohfeldt nousi Werder Bremenin kakkosjoukkueesta seuran ykkösmiehistön päävalmentajaksi. Siinä vaiheessa kautta oli vihreävalkoisten pistesarakkeeseen kertynyt kymmenessä kamppailussa vaivaiset viisi tasapelipistettä.

Tuore luotsi sai kurssin kääntymään, ja kevätkauden nousujohteinen vire nosti seuran loppusijoituksissa 11. sijalle. Kausi oli toinen perättäinen, jonka aikana vihreävalkoiset olivat ainakin ajoittain todellisessa vaarassa joutua putoamistaisteluun. Edellisellä kaudella pelastusoperaatiota menestyksekkäästi johtanut Alexander Nouri sai tehdä tilaa Kohfeldtille.

Kuluva kausi on tuonut vaihteeksi makeaa bremeniläiskannattajille, sillä joukkue oli alkusyksystä hetken aikaa jopa sarjan piikkipaikalla. Weser-joelta puhaltavan tuulen muututtua hyisemmäksi, taantuivat myös Werderin otteet marraskuun aikana, mutta sijoitus on edelleen kelvollisesti kymmenen joukossa. Joukkue on hyvissä iskuasemissa kärkiryhmän takana, tasaisessa haastajien rintamassa, joka on vain muutaman pisteen päässä Europaikoista.

Pelitavan kipupisteitä paikattu onnistuneesti

Olennaisin muutos on tapahtunut nurmella. Pelaajiston ydinryhmä on pysynyt nyt muutaman kauden ajan kasassa, jolloin joukkuekavereiden liikkeet ovat tulleet kanssapelaajille tutuiksi. Puolustuksen kokeneet johtohahmot Niklas Moisander ja tsekki-pakki Theodor Gebre-Selassie ovat yhdessä maalivahti Jiri Pavlenkan kanssa alakerran lukko. Keskikentällä erityisesti oman kasvatin Maximilian Eggesteinin sekä Evertonista hankitun Davy Klaassenin otteet keräävät kiitosta. Mainittujen nimien ohella moni muukin pelaaja pelaa uransa toistaiseksi parasta jalkapalloa.

Edelliskausien suurin murhe Werderillä on ollut hyökkäyspeli. Maalinteko on ollut liikaa kokeneen Max Krusen harteilla, joka on täyttänyt suuret saappaat pääosin hyvin. Viime kauden kuusi liigamaalia oli kuitenkin liian vähän ylempään keskikastiin tähtäävän joukkueen ykköskärjeltä.

Tällä kaudella vastuunkantajia on löytynyt laajemmalta rintamalta. Uudet hankinnat Yuya Osako ja Martin Harnik ovat löytäneet verkon jo muutamaan otteeseen, samoin uransa (ilmeisesti) viimeistä kauttaan pelaava Werder-legenda Claudio Pizarro.  Myös tulevaisuus vaikuttaa valoisalta nuoremman Eggesteinin, Johanneksen sekä yhdysvaltalaisen teinilupauksen Josh Sargentin myötä.

Ero jättiläisiin venähtänyt merkittävästi

Viime vuosikymmenellä Werder kuului Saksan valtiaisiin. Kaudella 2003-04 seura marssi mestaruuteen asti, josta alkoi viiden vuoden mitaliputki. Vielä keväällä 2010 Bremenissä juhlittiin kauden päätteeksi pronssisia mitaleita sekä Mestarien liigan edustuspaikkaa.

Muutos on vajaan vuosikymmenen aikana ollut radikaali, kuilu keskisuurten ja suurten seurojen välillä on venähtänyt. Saksan seurajoukkuejalkapalloa pyritään pitämään kurissa niin kutsutulla 50+1 säännöllä, joka edellyttää seurojen omistusosuuden olevan vähintään 51 prosenttisesti seuroilla itsellään. Tällöin äänivalta säilyy seuran jäsenillä, vähentäen mahdollisia ylilyöntejä ja hätäisiä päätöksiä. Tämä mahdollistaa myös verrattain edulliset lippujen hinnat Bundesliigassa.

Säännöstä huolimatta Bayern Münchenin ja Dortmundin etumatka on kuluneina vuosina vain venynyt muihin seuroihin nähden. Poikkeuksiakin toki on, kuten 50+1-sääntöä ei niin huomaamattomasti kiertävä RB Leipzig. Red Bull -konsernin seura on maassa laajalti vihattu eikä seuran menestys ole ainakaan vähentänyt kritiikkiä. Huomionarvoista kuitenkin on, että myös esimerkiksi Wolfsburg (Volkswagen-konserni) sekä Leverkusen (Bayer-lääketeollisuuskonserni) ovat vuosien saatossa saaneet merkittävää taloudellista tukea omistustahoiltaan.

Bremenissä sijoitus neljän kärkeen on toistaiseksi vain haave. Mikäli joukkue pystyy kehittymään ja pitämään kiinni tärkeimmistä pelaajistaan, voi suunta olla tulevina kausina eteenpäin. Klaassenin sekä Nuri Sahinin kaltaisten laatupelaajien kiinnittäminen riveihin kertoo, ettei Werder ole menettänyt kiinnostavuuttaan.

Myös yleisö jaksaa tukea omiaan. Weser-Stadionille on pakkautunut vuosi toisensa jälkeen keskimäärin 40 000 katsojaa, vaikka laihat vuodet ovat koetelleet seuraa.

Borussia Mönchengladbachin menestys on hyvä merkki myös Werderille. Varsat laukkaavat sarjan toisella sijalla, eikä menestys ole tullut sattuman kautta. Dieter Heckingin miehistö pelaa näyttävää, hyökkäysvoittoista futista. Tämän on saanut tällä kaudella tuta myös esimerkiksi Bayern München. Mönchengladbachin aiemmat menestysvuodet Bundesliigassa ja Euroopassa ajoittuivat 1970-luvulle. Bremenissä toivotaan, ettei paluuta huipulle tarvitse odottaa aivan niin kauaa.

Nordderbyn huumaa kaivaten

Pohjois-Saksan jalkapalloherruus jaetaan perinteisesti Werder Bremenin sekä verivihollisen HSV:n kanssa. Hampurilaisseuran pudottua ensi kertaa historiassaan Bundesliigasta jäi valtikka Bremenin osavaltioon. Seurojen kannattajat ovat kauniisti sanottuna viileissä väleissä, eikä Nordderby-nimellä kulkevista kohtaamisista ole puuttunut tunnetta.

HSV:n putoaminen herätti luonnollisesti hilpeyttä Bremenissä. Derbyille olisi silti tilausta, sillä kohtaamiset ovat olleet kauden kohokohtia yhdessä suurimpien seurojen vierailujen kanssa. Voi olla, että Nordderby palaa kalenteriin jo ensi kaudella, sillä HSV johtaa parhaillaan 2. Bundesliigaa. Se on edennyt vakuuttavasti yhdessä toisen perinteisen pääsarjaseuran 1. FC Kölnin kanssa kohti pikaista paluuta Bundesliigaan.

Artikkelikuva – nordphoto

The post Werder Bremen esiintyy jälleen ryhdikkäästi – Nordderbyille olisi silti tilausta appeared first on Byyri.

23.11. Leverkusen – VFB Stuttgart

Matkaan lähdettiin perjantaina suoraan koulun penkiltä. Ensiksi edessä oli Nijmegen-Arnheim junareissu ja sitten RE-junalla kohti Düsseldorfia. VR:ään tottuneelle Deutsche Bahnin myöhästelyt eivät olleet uusi juttu – tällä kertaa oltiin vartin verran myöhässä jo muutenkin tiukasta aikataulusta.

Alunperin oli tarkoitus hypätä Duisburgissa nopeampaan ja suoraan Leverkuseniin vievän junan kyytiin, mutta eihän siihen ehditty, joten Düsseldorfissa oli vaihto seuraavaan junaan. Düsseldorfista Leverkuseniin pääsee joko RE5- sai S6-junilla.

Düsseldorfin asemalta löytyikin yllättäen suomalaisia, ja matka stadionille taittuikin mukavasti Espoota haukkuen ja kaljaa juoden.

Vähän turhan myöhään oltiin lopulta pelipaikoilla. Kello oli 19:35, kun saavuttiin Leverkuseniin ja asemalta kävelymatkaa stadionille on noin 10 minuuttia. Harmitusta lisäsi viime kerralla palauttamani stadionkortti, joten ei muuta kuin pitkän jonon perälle uutta hakemaan. Kortin pantti on muuten 10€, joten ilmeisesti haluavat korttinsa takaisin. Parikymppiä kortille ja kohti A3-katsomoa, jonne lippu kustansi kotiin postitettuna 25€.

Kotifanit olivat vaisuja ja muutenkin stadionilla oli yllättävän paljon tyhjiä paikkoja, eikä yleisömäärä ollut kuin 24 632. Stuttgartista oli kuitenkin saapunut porukkaa ja paljon!

Peli oli itsessään peruskauraa. Ensimmäinen puoliaika tylsää kun mikä ja toisella Kevin Volland täräytti pari maalia, ensin missattuaan muutaman avopaikan, ja varmisti Leverkusenille 2-0-voiton, Lukas Hradeckýn pitäessään maalinsa tilkittynä. Kaiken kaikkiaan Leverkusenin pelistä jäi sellainen kutina, että Joel Pohjanpalolle on kyllä tilaa, kunhan vain kuntoutuu ensiksi.

Muuten pelissä tuntui, että stadionilla oli enemmän suomalaisia kuin saksalaisia. Valehtelematta ainakin 30 suomalaista tuli vastaan, ja toki Ruhrin alueella oli käynnissä hieno futisviikonloppu useamman pelin voimin. Oma matka kuitenkin jatkui FlixBussilla kohti Münchenia.

Aikataulut osuivat niin nappiin kuin vain mahdollista. Peli loppui klo. 22:25 ja bussi lähti rautatieaseman välittömästä läheisyydestä klo. 23:30. Seuraavaksi oli tiedossa yhdeksän tuntia täydessä yöbussissa.

24.11. Bayern München – Fortuna Düsseldorf

Yöbussihan tuli tietysti Düsseldorfista päin ja oli täynnä Fortunan kannattajia. Yllätyksekseni huomasin seassa olevan myös Münchenin ukkoja. Bussilippu kustansi 29€, joka ei ollut ollenkaan paha. Pitkin yötä pysähdeltiin, ja unta sai pätkissä yhteensä noin neljä tuntia. Systeri oli saapunut Müncheniin jo aamuseitsemän jälkeen omalla yöbussillaan, ja itse saavuin Hackerbrücken asemalle tunnin myöhemmin.

Sateisessa Münchenin aamussa sai kävellä aivan rauhassa. Rautatieasemalta päivälippu julkisiin kahdelle hintaan 14,30€ ja menoksi. Etsin TripAdvisorista ensimmäisen kohtuuhintaisen aamupalapaikan ja lähdimme sitä kohti. U-Bahnilla Frauenhoferstrasselle ja paikkaan nimeltä Hungriges Herz – avokado-pekonileipää ja kahvia naamariin, niin jaksaa vääntää koko pitkän päivän!

Ruokailun jälkeen otimme suunnaksi Münchenin olympiapuiston diktaattorimaisella päätökselläni. Nappasin muutaman vehnäoluen kylkeen ja menimme katselemaan paikkoja. Harmikseni stadionille ei päässyt, mutta olihan tuo puisto hienon näköinen! Paljon porukkaa kävi stadionin portteja kolkuttamassa, mutta turhaan.

Pienten pähkäilyjen jälkeen lähdettiin takaisin kohti keskustaa. Raitiovaunulla kuljetun vartin jälkeen olimme takaisin Karlsplatzilla. Sieltä löytyi jo joulumarkkinat, joten pysähdyimme glühweinin kera tarkastelemaan kaupungin menoa. Seuraavaksi suunta otettiin kohti fanikauppaa, joka oli täysin aasialaisten valloittama. Systerille huivi riistohintaan 18€, ja matka jatkui kohti kuppilaa, kohteena Kilian´s Irish pub Frauenkirchen vieressä. Kellon lähestyessä yhtä lähdettiin kohti Marienplatzin metroasemaa.

Pelipäivää ei muusta huomannut kuin vieraskannattajien määrästä. Kotijoukkueen logot ja paidat loistivat poissaolollaan keskustassa. Allianz Arenan pääsee kiertämään kokonaan, joten se tehtiin. Systeri on Bayernin fani, joten kohtuullista innostusta oli havaittavissa.

Stadionilla juomat laitetaan pantilliseen mukiin, joka on sama niin stadionin sisä- kuin ulkopuolellakin. Reput olivat vielä mukana kummallakin, joten ne piti saada säilytykseen. Törkeään 2€ hintaan reput jätettiin narikkaan, ja seuraavaksi ohjelmassa oli stadionkortin hankinta.

Turvatarkastuksen jonot vetivät tuskallisen hitaasti ja tarkastuskin oli kohtuullisen tiukka. Kioskijonot vetivät sen sijaan suhteellisen hyvin, eikä hirveästi joutunut odottelemaan. Iso miinus tulee kuitenkin currywurstin puuttumisesta.

Vessat taas oli suunniteltu ihan päin helvettiä. Ei ole noin huonoa systeemiä tullut vastaan missään. Koppeja paljon ja kusilaareja vähän. Niin hirveä tungos käytävämallisessa vessassa, ettei mitään järkeä.

Liput saatiin Bayernin zweitmarktin kautta katsomoon 216, joka on kotipäädyn yläpuolella vasemmassa reunassa. Ihan hyvät paikat, jotka kustansivat 54€ per henkilö, eli kalleimmasta päästä tällä reissulla. Liput eivät olleet vierekkäisille paikoille, mutta katsomossa oli sen verran tyhjää että vierekkäin kuitenkin päästiin.  Lippujen hommaaminen oli yllättävänkin helppoa. Ajattelin, että olisi mahdotonta saada liput edes samaan katsomoon, mutta zweitmarkt oli täynnä lippuja.

Düsseldorfista oli todella paljon katsojia ja he pitivät hyvää meteliä. Vaikka kotipääty oli melkein alapuolellamme, kuului laulu tosi huonosti. Muu katsomo olikin sitten tyystin hiljaa. Paljon aasialaisia, paljon perheitä ja paljon tyhjää, vaikka loppuunmyytyä väittivät.

Peli päättyi yllätyksellisesti 3-3, mikä antoi lisää siimaa Dortmundille. Jotain täytyy Bayern Münchenissa tapahtua, että ei tule pokaalitonta kautta.

Matsin jälkeen Allianz oli yksi suuri kaaos. Systeri halusi käydä vielä stadionin fanimyymälässä, jossa ei meinannut mahtua kävelemään väenpaljoudesta johtuen. Siitä sitten palauttamaan stadionkorttia ja hakemaan reput narikasta. Ei mennyt kuin 45 minuuttia tähän toimenpiteeseen, jonka jälkeen siirryttiin metrolla hotellille.

Mercure Munchener Neuss toimitti yöpymispaikan virkaa. Viidelläkympillä sai varsin pätevän huoneen yhdeksi yöksi. Miinuksena sijainti, 20 minuuttia Marienplatzilta metrolla tai S-Bahnilla.

Kamat hotellille ja etsimään ruokaa. Googleen ei kannata luottaa, tai ainakaan siihen, mitä se kertoo aukioloajoista. Kolmannen turhaan etsityn paikan jälkeen alkoi ärsyttämään niin paljon, että tyydyimme syömään subit. Viime päivien reissaaminen alkoi tuntua, ja unta ei tarvinnut kauaa odottaa.

25.11. Jahn Regensburg – St.Pauli

Kello soi yhdeksältä, ja retkikunta alkoi valmistautua päivän ohjelmaan. Kohteena oli Regensburg, joka sijaitsee reilun tunnin junamatkan päässä Münchenistä koilliseen. Metroasemalta Bayernticket (31€) kahdelle, jolla saa liikkua Baijerin alueella koko päivän niin paljon kuin lystää. RE-juna kohti Nürnbergiä vei meidät Regensburgiin. Perillä oltiin sopivasti puolitoista tuntia ennen peliä.

Regensburg ei mikään metropoli ole, joten majapaikaksi sitä tuskin voi suositella. Lyhyen matkan päässä kuitenkin on isompia kaupunkeja joissa majoittua. Toisin kuin Munchenissä, pelipäivän kyllä huomasi. Kymmenminuuttisen matkan rautatieasemalta stadionille taittoi bussilla, joita meni tauotta. Paremmalla säällä tuo olisi varmasti ollut mukava kävellä, mutta pienessä tihkusateessa ja miltei nollakelissä se ei huvittanut.

Continental Arenalle mahtuu reilu 15 000 ihmistä ja se olikin yllätyksekseni loppuunmyyty! Liput olimme ostaneet ajoissa nettikaupasta. Päätyyn piletti kustansi 31€, joten kohtuullisen kalliista lystistä oli kyse. Paikat sijaitsivat yllättäen vieraskatsomon vieressä. Oikeastaan päädyssä oli melkein enemmän pääkallologoa kantavia hampurilaisia kuin punaiseen pukeutuneita. Ostokset sai maksaa käteisellä ja sen huomasi jonosta.

Tunnelma oli jotain ihan muuta kuin Allianzilla edellisenä päivänä, ja meteliä riitti molemmilta fanijoukoilta. Peli oli kakkosbulille luonteenomaista; ei ihmeellistä, mutta todella nautinnollista katsoa. 1-1-tasapeli oli pelitapahtumiin nähden erittäin oikeutettu.

Asemalle paluu olikin sitten aivan eri kaliiberin homma. Bussit täyttyivät hitaasti ja ruuhkat hidastivat matkaa. Kymmenen minuutin matka muuttui puoleksi tunniksi. Juna-asemalta kuljimme taas RE-junalla kohti Müncheniä odottamaan kotimatkaa.

Munchenissä kävimme vielä etsimässä dönerpaikkaa, joka ehkä olisi auki. Päädyttiin Best Kebab-Döner -nimiseen paikkaan Hackerbrücken aseman lähellä. Dönertaschen-leipä paistettiin itse ja sen kyllä maistoi. Viiden euron hintaan sain yhden parhaista dönereistä, mitä olen ikinä maistanut. Suosittelen vahvasti käymään!

Ruokailun jälkeen olikin aika lähteä kohti kotia. Systeri Eurolinesin bussilla ja meikäläinen FlixBussilla kohti Nijmegeniä. Kymmenen tunnin yöbussi ei houkutellut, mutta eipä muitakaan järkeviä vaihtoehtoja ollut. Onneksi sain vielä tuplapaikan itselleni, niin sai edes jonkunlaiset yöunet.

Aamulla bussista lähdettyäni, huomasin puhelimeni jääneen sinne. Puhelin jatkoi matkaa kohti Amsterdamia ja itse unisena juoksin turhaan bussin perässä. Matkoissa FlixBussin kanssa ei ollut muuten mitään vikaa, mutta törmäsin kyllä yhteen huonoimmista asiakaspalveluista ikinä. Kukaan ei tiennyt mistään mitään, ja kaikki puhuivat tietysti vain saksaa. Ei muuta kuin uutta puhelinta metsästämään.

The post Tien päällä: Kolme päivää, kolme peliä Saksassa appeared first on Byyri.

Lauantain kohtaaminen on historian saatossa jo 119., ja ensimmäisen kerran joukkueet iskivät yhteen lokakuussa 1965. Voittajana Grünwalderilta poistui Dortmund, joka haki pisteet lukemin 0-2. Müncheniläiset ovat pärjänneet tilastollisesti huomattavasti paremmin voittamalla lähes puolet pelatuista otteluista (55). Viimeisin kohtaaminen päättyi myös baijerilaisten juhliin joukkueen napattua 6-0-murskavoiton.

Vaikka maantieteellisesti ottelu ei olekaan derby, se herättää silti suuria tunteita. Syynä tähän ovat 1990-luvun tiukat väännöt, jolloin Dortmund nousi toiseksi vahvaksi mestarisuosikiksi Bayernin ohelle. Dortmund onnistuikin nappaamaan mestaruuden Bayernin nenän edestä kausilla 1994-95 ja 1995-96. Näiden pyttyjen jälkeen Saksassa oli kaksi suurta ja kilpailutilanne valmis.

Jatkuuko vahva vire?

Tämän kauden Dortmund on aloittanut erittäin vahvasti ja johtaa ansaitusti Bundesliigaa ilman tappioita. Tehtyjä maaleja on jo 30, mikä tarkoittaa kolmen maalin keskiarvoa per ottelu. Maaleja omiin on tullut kymmenen kappaletta.

Huomio kannattaa kuitenkin kiinnittää Dortmundin hyökkäämiseen. Se haluaa jatkuvasti olla pallon kanssa tekemisissä ja liikkua määrätietoisesti sekä ennen kaikkea järkevästi kohti vastustajan rangaistusaluetta. Turhia taka-askelia ei oteta.

Dortmund johtaa myös Mestarien liigan lohkoaan maalieron turvin ennen Atlético Madridia. Tiistaina se kärsi nimenomaan Atléticolle kauden ensimmäisen tappionsa – kaikki kilpailut mukaanlukien.

Saksan cupissa DFB-Pokalin ottelussa 2. Bundesliigan Union Berlin kaatui viikko sitten jatkoajan jälkeen. Näin Keltamustat jatkavat myös cupissa neljännesvälieriin.

Nuoret tähdet kantavat vastuuta

Allekirjoittanut oli katsomassa Signal Iduna Parkilla Dortmundin kotiotteluita Atlético Madridia sekä Hertha Berliniä vastaan. Molemmissa otteluissa tuli hyvin ilmi tempo, jota joukkue haluaa pitää yllä. Ja se tempo on huikea. Marco Reus, Jadon Sancho, Paco Alcacer sekä Christian Pulisic ovat tämän hetken iskussa ikäviä pideltäviä kaikille joukkueille. Bayernille voi hyvin ennustaa kiirettä näiden pelaajien kanssa lauantaina.

Myös alakerrasta löytyy iso liuta onnistujia. Real Madridista lainalle tullut Achraf Hakimi on pelannut ilmiömäisesti. Myös Dan-Axel Zagadou ja Abdou Diallo ovat vakuuttaneet. Keskikentältä voi nostaa yhden miehen ylitse muiden. Hän on Belgian maajoukkueen Axel Witsel.

Päävalmentaja Lucien Favrelta ovat saaneet hyvin minuutteja myös Raphael Guerreiro, Lukasz Piszscek, Thomas Delaney sekä Mario Götze. Lauantaina maalissa pelaa sveitsiläinen Roman Bürki.

Bayernin pelin täytyy parantua

Bayern Münchenin alkukausi on ollut vaikea päävalmentaja Niko Kovačin alaisuudessa.

Bundesliigassa saldona on kuusi voittoa sekä kaksi tasapeliä ja tappiota. Maaliero on 18-11, mikä on hieman epätavallinen viime vuosiin peilaten. Omiin on mennyt jo 11 maalia, joten kysymyksiä puolustuksen pitävyydestä on ollut. Myöskään kippari Manuel Neuerin nykyinen taso ei ole sitä, mitä se oli muutama vuosi sitten.

Maalitykki Robert Lewandowski on iskenyt vasta viisi maalia kuluvalla kaudella liigassa, ja seuraavaksi parhaat maalintekijät, Arjen Robben & James Rodriguez, ovat osuneet kolmesti. Maaleja pitäisi viikonloppuna Signal Iduna Parkilla tehdä, mutta kaksi maaliakaan ei välttämättä toisi edes pistettä, jos puolustus on nähdyn kaltaista.

Pirteitä otteita ovat väläytelleet nuoret Leon Goretzka ja laituri Serge Gnabry. Muita paljon peliaikaa saaneita ovat tuttu keskikentän jyrä Javi Martinez sekä puolustuksen Joshua Kimmich, Niklas Süle ja David Alaba.

Joukkue on sarjataulukon kolmas, mutta se ei kerro ihan koko totuutta. Joukkue on hävinnyt liigassa jo Hertha Berlinille sekä Borussia Mönchengladbachille. Lisäksi kotona on tullut kolme tasapeliä SC Freiburgia, Ajaxia sekä FC Augsburgia vastaan.

Mestarien liigassa Bayern johtaa lohkoaan, kukistettua AEK:n keskiviikkona 2-0. Tuokin esitys oli isänniltä kaikkea muuta kuin vakuuttava.

Voitto pelastaisi Kovačin

Bayern Münchenin alkukausi on siis ollut vaikea.

Huhuja Niko Kovačia koskevista potkuista on liikkunut paljon. Toki sen ymmärtää, kun vertailee materiaalia, perinteitä sekä tämän hetken tuloksia. Voitto Der Klassikerista kuitenkin pelastaisi Kovačin ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Toki tappiokaan ei tarkoita automaattisesti potkuja.

Baijerilaisten kokoonpanosta puuttuu viikonloppuna ainakin Kingsley Coman, Corentin Tolisso sekä Thiago. Loukkaantumisten taakse Münchenissä ei auta piiloutua, vaikka kaikki kolmikosta ovatkin kovan luokan pelimiehiä.

Lauantaina vastakkain ovat siis kaksi hyökkäysvoittoista joukkuetta, joiden alakerrassa sattuu silloin tällöin nukahduksia. Tällä tasolla niistä rokotetaan armotta, ja sellaiseen voi tämäkin ottelu hyvinkin ratketa.

Itse pidän kotijoukkue Dortmundia suosikkina loistavan vireen ja kotiyleisön vuoksi. Signal Iduna Parkille ei ole vierasjoukkueen koskaan kiva mennä, ei varsinkaan Bayern Münchenin. Luvassa on mielenkiintoinen ottelu!

Lauantaina klo 19.30 Borussia Dortmund – FC Bayern München.

The post Der Klassiker – Saksan suurin ja kaunein appeared first on Byyri.

Äskettäin jatkosopimuksen tehnyt suomalainen viihtyy hyvin Bremenissä.

– Minulla on erittäin hyvä asema Bremenissä ja perheen kanssa myös viihdytään kaupungissa erinomaisesti, joten mikäs täällä ollessa, kommentoi Moisander jatkosopimuksen tekemiseen vaikuttaneita asioita.

Viimeiset kaudet eivät ole seuralla menneet hyvin. Tähän haetaan parannusta alkaneella kaudella ja tavoitteet onkin asetettu selkeiksi.

– Ollaan joukkueen kanssa asetettu tavoitteeksi Eurooppa, joten sinne pyritään. Tehtävä ei kuitenkaan tule olemaan helppo, kertoo Moisander päättäväisesti.

Werder Bremen on aloittanut kautensa voitolla Eintracht Frankfurtista ja tasapelillä Hannover 96:n kanssa. Moisander on ollut joukkueensa parhaimmistoa molemmissa otteluissa, ja etenkin miehen millimetrin tarkat syötöt on jo huomioitu alkukauden peleissä.

Yhdysvaltalainen tilastoja kokoava SmartSoccer laski viimeiselle kolmannekselle suuntautuneiden syöttöjen tarkkuuden, ja Moisanderin nimi komeilee listan kärjessä. Huomion arvoista ovat myös listalta löytyvät joukkuekaverit, Milos Velkovic ja Philipp Bargfrede.

– Henkilökohtaisena tavoitteena on jatkaa samaan malliin, miten edelliset kaksi kautta ovat menneet. Pelata isossa, vastuullisessa roolissa mahdollisimman paljon ja pysyä terveenä.

Viime kauden päätteeksi arvostettu Kicker.de arvioi Moisanderin Werder Bremenin kauden parhaaksi puolustajaksi. Koko liigan listauksessa Moisander oli sijalla 14., mikä kertoo omaa kieltään erinomaisesti sujuneesta sesongista. Tällä kaudella koko joukkueen on onnistuttava, jotta tavoite europaikasta saavutetaan. Kesän ja alkukauden perusteella tuo tavoite vaikuttaa täysin realistiselta.

– Pre-season meni hyvin ja meille on tullut muutamia hyviä hankintoja. Erittäin luottavaisin fiiliksin mennään eteenpäin.

Maajoukkuetauon jälkeen Moisanderin Bremen kohtaa kotonaan sarjanousija Nürnbergin.

Artikkelikuva – DeichStube

The post Niklas Moisander viihtyy Bremenissä appeared first on Byyri.

Vihdoinkin Bundesliigaa, ja vielä omassa kotikaupungissa. Ei meinaa vieläkään uskoa, että Fortuna Düsseldorf nousi viiden vuoden tauon jälkeen Bundesliigaan. Edellinen visiitti oli kaudella 2012/13, ja jos lehdistöä ja muita tietoviisaita on uskominen, niin Bundesliiga visiitti jää nytkin yhden kauden mittaiseksi. Ennen peliä vanhassa kaupungissa oli silti reilusti porukkaa, ja uskoa omiin riitti ennen ja jälkeen pelin!

Avauspeliin vieraaksi saapui Bayerin osavaltion kakkosseura eli FC Augsburg. Augsburg alkaa olemaan vakiintunut nimi Bundesliigassa, kun sen aloittaa jo kahdeksannen kauden Saksan pääsarjassa. Seuran kautta aikain suurimmat saavutukset ovat Bundesliigaan nousu vuonna 2011 ja Eurooppa-liigan 32 parhaan joukkoon yltäminen vuonna 2015.

Vierailija Augsburg sai pidettyä maalivahti Marvin Hitzia lukuun ottamatta kaikki tärkeät pelaajat seurassa.

Seuran kovin nimi taitaa olla Islannin maajoukkuehyökkääjä Alfreð Finnbogason. Hän oli viime kaudella Augsburgin paras maalintekijä (12 maalia), mutta Fortunan onneksi mies oli vielä loukkaantunut, eikä pelannut lauantaina.

[pullquote]FC Augsburgissa pelaa muutamia mielenkiintoisia “nimimiehiä’. Maailmanmestareiden Mario Götzen ja Sami Khediran veljet, Felix Götze ja Rani Khedira, pelaavat nimittäin Augsburgissa.[/pullquote]

Toinen kova nimi on Philipp Max, joka on kaksinkertaisen Bundesligan maalikuninkaan Martin Maxin poika. Viime kausi oli todellinen läpimurto, Philipin tarjoillessa esityön peräti 12 maaliin. Huhut ovat vieneet miestä muualle, varsinkin Schalkeen.

Tärkeimmät hankinnat ovat paluun Augsburgiin tehnyt Andre Hahn ja suomalainen Fredrik Jensen. Fredrik Jensen oli Fortunan onneksi loukkaantunut ja ei ollut kokoonpanossa. Sitä vastoin Hahn osui heti paluuottelussaan ja tekikin voittomaalin vierailijoille.

Tämä oli myös samalla ensimmäinen käynti Merkur Spiel-Arenalle, sillä sponsori vaihtui täksi kaudeksi, mikä tarkoittaa, että Esprit Arenaa ei enää ole.

Avauskierroksen yleisömäärä Düsseldorfissa oli 40 996, vaikka enemmänkin olisi mahtunut (54 600). Joidenkin mielestä jokaisen pelin pitäisi olla loppuunmyyty, mutta Bundesliigan pieniä vastaan sellainen ei ole kovin realistista.

Kirjoittelin Fortunan kokoonpanosta jo heinäkuun harjoituspelin yhteydessä. Tämän jälkeen Fortuna hankki vielä muutamia vahvistuksia lainalle: Dodi Lukebakio (FC Watford), Takashi Usami (FC Augsburg) ja Marcin Kaminski (VfB Stuttgart).

Fortuna avasi kauden Saksan cupissa, jossa se pudotti Rot-Weiss Koblenzin jatkosta vakuuttavasti 0-5 lukemin. Uudet hankinnat Dodi Lukebakio, Marvin Ducksch (viime kauden kakkosen maalikuningas Holstein Kielssä) ja Kevin Stöger osuivat kaikki. Valmentaja päätti kuitenkin pelata Augsburgia vastaan puolustusvoittoisemmin ja vain Kevin Stöger oli edellä mainituista nimistä avauksessa tänään.

Peli alkoi hiljaisella hetkellä ja tifolla kesällä menehtyneen Wolf Wernerin muistoksi. Werner oli vuosina 2007–2014 Fortunan valmentaja ja manageri.

Itse peli oli kaksijakoinen. Ensimmäinen puolituntinen oli pelkkää Augsburgin hallintaa, minkä jälkeen peli tasoittui. Lopulta Augsburg oli ehkä hivenen kypsempi, teki paikoistaan maalit ja voitti ottelun 1-2.

Yleisö oli silti varsin tyytyväinen kotijoukkueen esitykseen ja joukkue palkittiin laululla ja taputuksilla. Seuraavaksi Fortuna matkaa Leipzigiin, ja nähtäväksi jää, miten seikkailu Bundesliigassa jatkuu.

Loppuun vielä knoppitieto. Kukapa olisi uskonut, että PSG:n nykyvalmentaja Thomas Tuchel valmensi vielä 10 vuotta sitten FC Augsburgin amatöörejä?

The post Bundesliiga palasi Düsseldorfiin appeared first on Byyri.

Kokenut hyökkäystrio

Peru selvitti tiensä Venäjällä pelattaviin MM-kisoihin kaadettuaan jatkokarsintojen kaksiosaisessa piinapenkissä Uuden-Seelannin yhteismaalein 2-0. Liman kansallisstadionilla pelatun toisen osaottelun voittomaaliksi jääneen 1-0-osuman iski konkarilaituri Jefferson Farfan.

Maansa johdattaminen lopputurnaukseen, 36 vuoden tauon jälkeen, huipentaa Farfanin ikäpolven maajoukkuetaipaleen. Hänen taistelutovereinaan Perun hyökkäysarsenaalissa yli vuosikymmenen tahkonneen hyökkäyskaksikon tilanne on kauan odotetun turnauksen alla hyvin erilainen.

Flamengon hyökkääjä Paolo Guerreron kohtalo on ollut paljon esillä mediassa viime aikoina. Positiivisen kokaiininäytteen viime lokakuussa antaneen tehokärjen piti selvitä kuuden kuukauden pannalla, mutta toukokuussa urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin pidensi kiellon 14 kuukauteen.

Murtunut Guerrero ei tätä purematta niellyt.

Sveitsin liittovaltion tuomioistuimeen tekemänsä valituksen myötä hän saikin lopulta peliluvan muutaman viikon jatkuneen epätietoisuuden jälkeen. Päätös on herättänyt polemiikkia doping-rikkeiden rangaistuksista ja niiden tasapuolisuudesta.

Kolmikosta kokeneimman, Bundesliigassa legendaksi nousseen Pizarron tilanne ei sisällä vastaavaa dramatiikkaa. Syksyllä 40 vuotta täyttävän konkarin maajoukkueura päättyi vuoden 2016 Copa Americaan, ja peliurakin näytti jo kertaalleen olleen ohi viime keväänä Werder Bremenin kauden päätyttyä. Nappulakengät kaivettiin komerosta vielä kerran 1. FC Kölnin pelastustalkoisiin, mutta ura huipputasolla lienee nyt taputeltu.

Huikeat saavutukset erityisesti Saksan kentillä

Ensimmäisen kerran Eurooppaan saapuessaan Pizarrolla oli takanaan menestyskaudet Alianza Liman paidassa. Helmikuussa 1999 hän debytoi Perun maajoukkueessa iskien heti maalin 2-1-tappiossa Ecuadorille. Kausina 1999-2001 Bremenin paidassa syntyi 29 maalia ja taas taitavaa viimeistelijää vietiin, tällä kertaa Bayern Müncheniin.

Kuuden vuoden aikana Pizarro niitti mainetta ja menestystä niin henkilökohtaisesti kuin joukkuetasollakin. Tämän jälkeen tuli siirto Valioliigaan. Chelseassa peliaika oli kuitenkin tiukassa eikä sopivaa roolia löytynyt.

Paluu Bremeniin, ”kotiin”, tuli lainapestin kautta. Maalijyvä löytyi jälleen. Kaudelle 2012-2013 kutsui jälleen Bayern, josta mukaan tarttui koko uran kirkkaimpana tavoitteena ollut Mestarien liigan voitto. Uran (toistaiseksi) viimeiset täydet kaudet kuluivat Bremenin vihreä paita yllä.

Seurajoukkueurallaan Pizarro on kerännyt palkintokaappiinsa myös muun muassa kuusi Bundesliigan mestaruutta sekä Bundesliigan maalikuninkuuden. Hän on myös 192 maalillaan Bundesligan historian paras ulkomaalainen maalintekijä ja saattaa pitää titteliä hallussaan vielä pitkään.

Pahin uhkaaja, 171 maalin Bayern-kanuuna Robert Lewandowski on huhujen mukaan halukas siirtymään uusiin haasteisiin jo mahdollisesti kuluvana kesänä.

Maajoukkuepaidassa samanlaista glooriaa ei ollut tarjolla. Peru on kuulunut Etelä-Amerikan heikoimpiin joukkueisiin vuosikymmenten ajan. Vuonna 2007 Pizarro oli skandaalin pyörteissä, kun Perun joukkueen hotellihuoneessa sekoiltiin alkoholin ja naisseurueen kanssa ennen maaottelua Ecuadoria vastaan.

Tapauksen vuoksi Pizarro hyllytettiin maajoukkuetoiminnasta, kunnes hänet myöhemmin todettiin syyttömäksi tilanteeseen.

Andien pommittaja rentoutuu hevosten parissa

Erityisesti ensimmäisen Münchenin visiitin aikana liuhulettinen Andien pommittaja oli julkisuudessa myös kriittisten kommenttien kohteena. Tagesspiegel–lehti kirjoitti tuolloin Pizarron olevan otteluiden aikana kiinnostuneempi hiuksistaan kuin itse pelistä.

Ulkokuorestaan hyökkääjä oli toki tuolloin tarkka, mutta siihen pinnallisuus jäikin. Pizarro on omistautunut kolmen lapsen isä, joka on ollut naimisissa teinirakkautensa Karlan kanssa vuodesta 1999 lähtien.

Välittömänä persoonana julkisuudessa esiintyvän Pizarron vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu hevosurheilu. Hän on vuosien saatossa omistanut useamman kymmentä hevosta Argentiinassa. Pizarro ja Saksan maajoukkuetähti Thomas Müller omistavat yhdessä kilpahevosen, jonka he nimesivät kekseliäästi Don Juppiksi kaksikkoa Bayernissa valmentaneen Jupp Heynckesin mukaan.

Perulainen omistaa myös Crying lightning– nimisen kilpahevosen futiskenttien pahan pojan Joey Bartonin kanssa. Tämä brittiyhtye Arctic Monkeysin kappaleen mukaan nimetty hevonen on päässyt mittaamaan vauhtiaan kansainvälisissä kilpailuissa. Pizarron oma maajoukkuetaival ei vienyt niihin kaikkein kirkkaimpiin valoihin, mutta se ei tahraa arvostetun kärkimiehen upeaa uraa.

Perun kisataival alkaa 16. kesäkuuta Saranskissa ottelulla Tanskaa vastaan. Lohkon muut joukkueet ovat Ranska ja Australia.

Kuva – Benjamin Radzun

The post Claudio Pizarro – Inka-keisarin valtakausi sisälsi kaiken paitsi MM-kisat appeared first on Byyri.

Kaudelta 2012-13 löytyy erikoinen tilastoknoppi futistrivioihin. Jalkapallon suurvalta Saksa oli tuolloin ainoa maa Euroopassa, jonka pääsarjassa ei pelannut joukkuetta maan pääkaupungista. Kaupungin lippulaiva Hertha oli valahtanut 2. Bundesliigaan visiitille, joka jäi lopulta yhden kauden mittaiseksi. Tämän jälkeen germaanien oma Vanha rouva on vakiinnuttanut asemansa pääsarjassa.

Kuriositeetti kuvaa kuitenkin hyvin lajin asemaa Berliinissä. Laji elää ja voi hyvin huolimatta siitä, että alueelta ei löydy todellista suurseuraa maanosan ykköskoriin.

Berliinin myrskyisää historiaa symboloi muuri, joka jakoi kaupungin tunnetusti itäiseen ja läntisen osaan. Kaiken tämän taustalla myös jalkapalloperinteet muovautuivat rajan molemmin puolin omanlaisikseen. Läntisen Berliinin suurin seura Hertha nojasi  vahvasti eurooppalaisen valtavirran tyyliin niin kentällä kuin seuratoiminnassakin. Itäpuolella Union ja BFC Dynamo toimivat DDR:n valtiomallin mukaisesti tiukan kurin vallitessa.

Sittemmin, Saksojen yhdistyttyä, pinnalle ovat jääneet metropolin länsiosan Hertha ja itäpuolen Union, siinä missä Dynamon ja Viktoria Berlinin kaltaiset seurat pelaavat aluesarjoissa. Aluesarjojen suosio on kuitenkin yllättävänkin korkealla tasolla, eikä pelillisessäkään tasossa ole moittimista.

Värikäs seurakavalkadi

Suurelle yleisölle Berliinin jalkapallosta tulee nopeasti mieleen kaksi suurta. Hertha on kaupungin suurin, katsottiinpa asiaa millä mittarilla tahansa. Saksan mestaruuksia löytyy kaksin kappalein 1930-luvulta, ja mantereen laajuisesti tähtihetkeksi puolestaan nousee eteneminen Mestarien liigan lohkovaiheeseen kaudelle 1999-00. Nykyisin seura on asemoitunut Bundesliigan keskikastiin.

Punavalkoinen Union on kaupungin itäosan kannatetuin seura. Seura on viime kausien aikana hätyytellyt jopa nousua pääsarjaan, mutta intohimoiset kannattajat seuraavat joukkuettaan lehtereillä sarjatasosta riippumatta samalla intensiteetillä. Metallimiesten pahin paikalliskilpailija ei ole läntisen kaupungin Hertha, vaan BFC Dynamo. Seuroista tuli verivihollisia rautaesiripun takana vietettyjen vuosikymmenten ja tiukkojen yhteenottojen myötä.

Mutta osataan sitä alemmillakin sarjaportailla., joille monien perinteisten seurojen tie on vienyt.

Saksan neljänneksi korkein sarjataso, Regional-liiga, on jaettu viiteen lohkoon. Koillislohkon kahdeksastatoista joukkueesta kolmasosa tulee Berliinin alueelta. Näihin kuuluvat muun muassa Itä-Saksan entinen valtias BFC Dynamo sekä Berliner AK ja Viktoria.  Kahta sarjaporrasta alempana sen sijaan on kokonaan oma lohko pelkästään kaupungin rajojen sisältä tuleville joukkueille. Berliinin kokoiseen kaupunkiin mahtuu runsaasti seuroja ja niiden taustalle mitä kiehtovampia tarinoita.

Union Berlinin vanha arkkivihollinen, jo yllä mainittu BFC Dynamo oli alkujaan vahvasti kytköksissä DDR:n suojelupoliisin Stasiin. Seura voitti DDR:n mestaruuden kymmenesti peräkkäin välillä 1979-88. Saksojen yhdistyttyä seura vaihtoi nimensä FC Berliniksi ottaakseen etäisyyttä historian siihen asettamaan leimaan. Nimi Dynamo otettiin käyttöön uudelleen vuonna 1999.

Berliner AK on kaupungin runsaan turkkilaisväestön kantaseura. Berliinissä on arviolta satatuhatta turkkilaistaustaista asukasta. Seuralla on vahvat siteet Turkkiin ja myös taustaa yhteistyöstä maan pääsarjaseura Ankarasporin kanssa.

Oberliigassa pelaavan Tennis Borussia Berlinin nimi herättää jo itsessään mielenkiintoa. Vuonna 1902 perustettu seura oli alun perin nimeltään Tennis und Ping-Pong Gesellscaft Borussia, mikä selittääkin nimen alkuperän hyvin selkeästi. Bundesliigassakin 70-luvulla käväissyt seura keskittyy nykyään vain jalkapalloon.  Seuran parhaat menestysvuodet sijoittuvat ajalle ennen toista maailmansotaa. Toisen maailmansodan jälkeen Tennis Borussian ja Herthan välille kehkeytyi intensiivinen kilpailuasetelma, joka myöhemmin esti suunnitelmat seurojen yhdistämiseksi.

Minne suunnata jalkapalloelämysten perässä?

Berliinissä riittää kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia nähtäväksi. Mukaan mahtuu myös must see -kategorian urheilupyhättöjä.

Vuoden 1936 olympialaisia varten rakennettu Olympiastadion Charlottenburgin kaupunginosassa on kaupungin tunnetuin urheilumonumentti, joka herättää vierailijan kunnioituksen jo kaukaa.  Olympiaportin alta kuljettaessa alue huokuu historiaa, sillä rakennuksen ulkofasadi on kauttaaltaan rosoinen muistutus vuosikymmenten takaisista kilpailuista. Sisältä stadion on remontoitu vastaamaan nykypäivän tarpeita ja täyttää mukavan ottelukokemuksen kriteerit. Päädystä, paikasta jossa olympiatuli aikanaan liekehti, puhaltaa kuitenkin ajoittain tuuli, joka muistuttaa areenan pitkästä historiasta. Stadionin isäntä Hertha vetää otteluihinsa väkeä lähes 45 000 katsojan keskiarvolla, mutta lippuja on silti yleensä helposti saatavilla.

Sarjatasoa alempana pelaavan Union Berlinin stadion tarjoaa tyystin erilaista tunnelmaa stadionbongareille.  Stadion An Der Alte Försterei, Vanhan metsänvartijan stadion, pistää silmään värikkäänä ilmestyksenä metsäalueen reunassa. Köpenickin kaupunginosassa sijaitseva pyhättö on isäntäjoukkueensa inspiroima värimaailmaltaan. Alun perin vuonna 1920 avatun stadionin viimeisimpään remonttiin 2010 osallistui kolmatta tuhatta seuran kannattajaa ja muuta vapaaehtoista. Huomattava osa 22 000 katsojan kapasiteetista koostuu seisomapaikoista, mikä luo lisätunnelmaa Unionin kamppailuihin. Vuoden 2014 MM-kilpailuiden aikaan seura järjesti stadionilla kisastudioita mahdollistaen otteluiden seuraamisen jättiruudulta.

Jälleen tyystin erilaisen katsomokokemuksen saa, kun suuntaa BFC Dynamon kotinurmelle Friedrich-Ludwig-Jahn Sportparkille. Entisen Stasi-seuran koti sijaitsee aivan Mauerparkin, muuripuiston vierellä. Kenttää reunustaa juoksurata, joka erottaa katsomot nurmesta. Kyseessä olevalla alueella on pitkät urheiluperinteet – alueella on tiettävästi urheiltu jo 1800- luvun alkupuolelta lähtien. Stadionia varten oli suunnitteilla laaja perusparannus, joka olisi toteutettu, mikäli Berliinille olisi myönnetty vuoden 2024 kesäolympialaiset. Kisojen mentyä Pariisille urakka on kuitenkin toistaiseksi jäissä.

Edellä mainittujen lisäksi metropolialueelta löytyy runsaasti myös pienempiä stadioneita, kuten ylempänä listattujen perinneseurojen kotikentät. Jalkapallon hallitsevan maailmanmestarimaan pääkaupunki ei ehkä kuulu seurakartalla maanosan menestyneimpiin, mutta perinteitä kyllä riittää. Matkustaminen Berliiniin on Suomesta käsin helppoa ja edullista, joten kaupunkia voi hyvillä mielin suositella kaikille jalkapallomatkailun ystäville.

The post Berliini – futiskulttuurin sulatusuuni appeared first on Byyri.

Viheltelevä baarimikko on silmin nähden tyytyväinen siitä, että hänen paikkansa on tänään täynnä väkeä. Suomalaisten osuus asiakaskunnasta on likipitäen 90 prosenttia. Baaritiskiä vasten nojaava saksalaismies kummastelee tilannetta ja kysyy omistajalta saksaksi jotain. Vastauksesta en tiedä, mutta se kuitenkin kelpaa miehelle ja sai tämän hymyilemään.

Paikan omistaja ei ole tavallinen näky Saksassa. Mies ei seuraa lainkaan jalkapalloa, ja Eintracht Frankfurt ei kiinnosta häntä pätkääkään. Jakkaralla istuva paikallinen osoittautuu kuitenkin joukkueen vannoutuneeksi kannattajaksi. Hän ei osaa englantia, mutta baarimikon tulkkaamana sanoo käyvänsä jokaisessa pelissä. Luonnollinen aasinsilta Lukas Hradeckyyn saa miehen hymyilemään leveämmin, ja elekieli on joka maassa samankaltainen. Mies nostaa peukalonsa pystyyn ja sanoo saksaksi jotain.

– Hänen mielestään Hradecky on paras maalivahti koko seuran historiassa, kertoo baarimikko.

Vastavuoroisesti hymyilen nyt itse ja elehdin peilikuvana peukalo kohti kattoa. Hyvinhän tämä kommunikaatio toimii ilman yhteistä kieltäkin.

Kello ja vatsa ilmaisevat myöhäisen päivällisen tarpeesta. Ollessani jo poistumassa ovesta sateisen Frankfurtin kaduille, mies baarijakkaralla näyttää vielä kerran peukaloaan ylöspäin. Paikan omistaja pyytää, että tulisimme seuraavana päivänä käymään vielä uudestaan.

Matsipäivä

Rauhalliselta alkuun vaikuttanut kauppakatu vilisee ihmisiä heti aamusta asti. Lähimmän tasoristeyksen kulmassa parveilee ihmisiä polttamassa tupakkaa ja keskustelemassa kovaäänisesti. Heillä kaikilla on Eintrachtin huivit ja muuta teemaan sopivaa vaatetta yllään. Vieressä oleva ravintola suorastaan hohkaa katukuvasta, koska paikka on totaalisen täyteen ammuttu ja laulu kuuluu kujamaista katua pitkin pidemmälle kuin voisi olettaa.

Vastaavanlaisia kokoontumispaikkoja pystyy poimimaan samalta kadulta useampia. Bisneskaupunki on elossa matsipäivän aamusta alkaen. Toisaalta on myös lauantai, joten kaikilla on aikaa huville.

Eletään marraskuun loppua, mutta ilma on varsin lämmin. Nopealla silmäyksellä omaan seurueeseeni huomaan, että edes kymmenen asteen lämpöaalto ei saanut ketään pukeutumaan shortseihin.

Frankfurtin keskustan juna-asemalla ei koe itseään yksinäiseksi. Vaikuttaa siltä, kuin koko kaupunki olisi ahtautumassa samaan junaan kohti Commerzbank-Areenaa. Mukavuudenhaluinen suomalainen häkeltyy vähemmästäkin, kun viimeiset ihmiset suorastaan hyppäävät ihmismassaan mahtuakseen kyytiin. Osa ihmisistä horjuu, mutta ilmeet ja eleet kertovat ilmiön toistuvasta luonteesta.

Kannatuslaulut jatkuvat junassa, ja suljetun putkimaisen tilan äänimaisema nostaa desibelit komealle tasolle. Hoippuvat ”sardiinit purkissa” heiluttelevat oluttölkkejään rytmissä ja vastaavat lauluun. Juomaa läikkyy itse kunkin syliin ja niskaan, mutta se ei tunnu menoa haittaavan.

Kohti stadionia

Ihmismassa purkautuu ulos junasta yllättävän sukkelasti. Edessä viistosti vasemmalla näkyy ensimmäinen vihreä kannatuspaita, jonka selässä komeilee erään suomalaisen veräjänvartijan nimi.

Lopulta ihmismassa alkaa rakoilla ja noustessamme asematunnelista takaisin pinnalle, ihmiset hajaantuvat eri suuntiin. Näköpiirin laajetessa huomaa kymmenet myyntikojut. Lähes jokaisessa myydään erilaista fanitavaraa. Poistan itse tyhjimmältä näyttäneestä pisteestä kotijoukkueen huivin. Hintaa tuotteella oli vaivaiset kahdeksan euroa.

Suurin joukko jatkaa reippaasti kävelyään kohti määränpäätä. Hiekkainen junaradan vierustaa myötäilevä tienpätkä on erilaista ohjelmaa ja viihdykettä väärällään. Reunustalla on lukuisia erilaisia vaihtoehtoja lompakonkevennykseen niin nälkäiselle kuin janoisellekin jalkapalloihmiselle. Osa ihmisistä vaikuttaa saapuneen stadionin kupeeseen viettämään lauantaitaan jo tuntikaupalla ennen ottelun alkua.

Ottelun alkuun ei ole enää pitkälti. Kaivan tulostetun matsilipun farkkujeni taskusta ja alan tihrustamaan oikeaa katsomonosaa opastekylteistä. Suomalainen pessimisti kokee luonnollisen lopputuleman ja alitajuisen reaktion.

Se pisin jonohan se tietenkin on. Jostain syystä kyseisen katsomon reitti on edelleen suljettu. Paikalliset tuijottavat hölmistyneenä rannekellojaan siinä missä hukassa oleva turistikin. Lopulta järjestyksenvalvojat päästävät jonon liikkeelle.

Turvatarkastuspisteellä matka hidastuu jälleen huomattavasti. Jokainen tarkastetaan, kuten kuuluukin. Vanhempi huppupäinen mies huomioliivissään huikkaa minut luokseen. Hän vaihtaa puhekielen lennosta englantiin. Jälleen suomalainen kokee näyttävänsä turistilta turhan selvästi myös ulospäin.

Lopulta perillä. Commerzbank-Arena.

Eintracht Frankfurt – Bayer Leverkusen

Oikea katsomolohko löytyy onneksi nopeasti. Kipuamme mielestämme jo varsin korkealle, mutta päädymme silti tasoa liian alas. Rapputasannetta hetken vielä tarvottuamme löysimme paikoillemme. Ottelun alkuun on vielä reilu vartti, mutta tunnelma vastaa jo vähintään maalin jälkeistä euforiaa. Eintrachtin iso kannattajapääty on meistä vasemmalla ja toisessa päässä kenttää; lähempänä meitä ovat Leverkusenin vieraskannattajat. Saksalaiseen kulttuuriin tyypillisesti myös vieraskannattajia on paikalla erittäin kunnioitettava määrä.

Lukas Hradecky on odotetusti kotijoukkueen maalin suulla. Vierasjoukkue Leverkusenin suomalaishyökkääjä Joel Pohjanpalo on yhtä odotetusti penkillä. Se on suomalaisottelua seuraamaan saapuneelle pienoinen pettymys, mutta Pohjanpalon penkitys on ollut käynnissä jo pidemmän hetken, joten ei voida puhua yllätyksestä.

Suomalaiset menettävät pahimmat estonsa yllättävän nopeasti, kun oikeanlainen ympäristö, tunnetila ja mieliala kohtaavat. Seurueemme osoittaa ajoittain jopa seisaaltaan suosiota, kun Hradecky osallistuu peliin tai torjuu. Tämä aiheuttaa paikallisissa huvitusta, eikä kotimaatamme tiedustella, se ainoastaan varmistetaan. Ensimmäisen 45-minuuttisen loppuun mennessä myös paikalliset ympärillämme yhtyvät hivenen hölmöihin huutoihimme.

Edessämme istuva silmälasipäinen mies kehuu joukkueensa suomalaisvahtia vuolaasti. Hänen mielestään olisi hienoa, jos Hradecky jäisi seuraan pidemmäksi aikaa, mutta tätä hän ei pidä todennäköisenä.

– Hän on mahdollisesti jopa paras pelaajamme, mies kertoo.

Avauspuoliajan parhaat tilanteet saa vierasjoukkueen kesällä hankkima argentiinalaishyökkääjä Lucas Alario. Hän puskee ensin Julian Brandtin antamasta vapaapotkusta pallon vasempaan tolppaan. Toisen paikan mies saa, kun Dominik Kohr juoksee linjan puhkaisseen syötön jälkeen vapaasti rangaistusalueen sisälle ja syöttää Alariolle keskustaan. Tällä kertaa suora sisäsyrjälaukaus kolahtaa maalin oikeaan tolppaan.

Toisella puoliajalla Leverkusen lopulta onnistuu. Pallo pelataan vasempaan laitaan Admir Mehmedille, joka keskittää nopeasti takatolpalle. Kevin Volland on unohdettu taustalle, ja hän ottaa pallon rauhassa haltuunsa ja ampuu etualakulmaan. Lukas Hradeckylla ei ole pienintäkään mahdollisuutta torjuntaan.

Ottelun loppu on lähinnä pelailua. Kotijoukkue ei saa todellista painetta aikaiseksi, ja Leverkusen keskittyy vain turvaamaan johtoaan. Ottelu päättyy Vollandin maalilla 0-1.

Jälkitunnelmia

Nurmella käydyn taistelun tauottua laulu jatkuu edelleen; osa suomalaisista sielunveljistä on laulutuulella myös. Kotijoukkueen värejä kantavat ihmiset eivät vaikuta maansa myyneiltä. Eintracht pelaa hienoa kautta, ja yksittäiset takaiskut eivät kannattajien mieltä latista.

Kenelläkään ei vaikuta olevan kiire kotiin. Ihmiset pakkautuvat juomapisteiden ääreen aivan yhtä hilpeällä asenteella kuin ennen ottelua. Onhan nyt toki lauantai.

Radan vierustaa kulkevan hiekkatien päässä ei ole enää yhtä paljon myyntikojuja, mutta spottivalon alla on katusoittaja. Hän vaikuttaa olevan paikallisille ennestään tuttu ilmestys, koska häntä osoitetaan sormella. Pian soittajan ympärille kerääntyy suuri joukko ihmisiä. Artisti soittaa useita legendaarisia kappaleita ja ihmiset laulavat ja huojuvat melodiassa mukana.

Kesken ikivihreiden soittaja puhuu pienen välispiikin, josta suomalainen erottaa vain yhden sanan, Eintracht. Ihmiset huutavat hetken innoissaan, kunnes artisti aloittaa soittamaan. Hän laulaa tunteella joukkueen kannatuskappaleen, ja ihmiset kaukana soittajastakin yhtyvät sointuun mukaan. Tunnelma alueella on ainutlaatuisen maanläheinen, mutta silti jotain kovin suurta ja hienoa.

Ihmiset pakkautuvat lopulta keskustaa kohti meneviin juniin, mutta jokainen omia aikojaan. Keskustaan päästessämme peli ei enää erotu katukuvasta. Hilpeät ja uskolliset kannattajat ovat jalkautuneet kukin omille teilleen. Bisneskaupungin lauantai jatkuu hiljaisempana kuin monessa muussa suurkaupungissa, mutta vain seuraavaan pelipäivään asti.

Kuvat: Joakim Nordström

The post Tien päällä: Suomalaisia Frankfurtissa – kentällä ja katsomossa appeared first on Byyri.