Etelärannikkolaisia luotsaa sarjan kenties mielenkiintoisin manageri Graham Potter. 45-vuotias englantilainen tuli tunnetuksi nostettuaan Östersundin Ruotsin kolmosdivarista Eurooppa-liigan jatkopeleihin.

Mihin saakka Potterin ja Lokkien yhteinen tarina kantaa? Entä mihin kovassa nosteessa oleva Potter yltää urallaan? Näitä kysymyksiä Valjuraati pui tuoreessa jaksossaan.

Tervetuloa Bandwagoniin!

Kuuntele jakso alta, Spotifystä tai Applen podcasteista.

The post Valjuraati-podcast: jakso 33 – Brighton ja Graham Potter matkalla suuruuteen appeared first on Byyri.

Etelärannikkolaisia luotsaa sarjan kenties mielenkiintoisin manageri Graham Potter. 45-vuotias englantilainen tuli tunnetuksi nostettuaan Östersundin Ruotsin kolmosdivarista Eurooppa-liigan jatkopeleihin.

Mihin saakka Potterin ja Lokkien yhteinen tarina kantaa? Entä mihin kovassa nosteessa oleva Potter yltää urallaan? Näitä kysymyksiä Valjuraati pui tuoreessa jaksossaan.

Tervetuloa Bandwagoniin!

The post Valjuraati-podcast: jakso 33 – Brighton ja Graham Potter matkalla suuruuteen appeared first on Byyri.

Kotkien kotistadionin Selhurst Parkin iltavalot loistavat pimeässä maanantai-illassa noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevalle juna-asemalle. Matka Lontoon keskusta-alueelta Kotkien sydänmaille kestää noin tunnin. 

Selhurst Parkia ympäröivä alue on hyvin työväenluokkaista. Talot ovat peribrittiläisiä rivitaloja, yleensä tiilestä rakennettuja. Kadut ovat ahtaita. Alue kuuluu Croydon Northin vaalipiiriin. Konservatiivien murskavoitosta huolimatta työväenpuolueen Steve Reed piti pintansa viime viikon dramaattisissa parlamenttivaaleissa. Reed sai 65,6 prosenttia äänistä ja peittosi vastaehdokkaansa lähes 25 000 äänellä. Labour on hallinnut vaalipiiriä vuodesta 1997 lähtien, kun Croydon North perustettiin.

Alueen ylpeys Crystal Palace FC ja sen kotipyhättö Selhurst Park on tunnettu ainutlaatuisesta tunnelmastaan. Itse stadionista on kuitenkin loistokkuus kaukana. Kauniisti vihertävää nurmimattoa ympäröi neljä arkkitehtuurisesti erilaista katsomoa. Ne ovat brittityyliin hyvin lähellä kenttää. Kaarteita ei ole. Modernius on kaukana ja ränsistynyt futisromantiikka loistaa joka nurkassa.

EUROOPAN suurimpiin kaupunkeihin lukeutuva Lontoo on armottoman kova futisalue. Pääkaupungissa majaansa pitää viisi Valioliiga-joukkuetta ja sama määrä Championship-seuroja.

Pääkaupungin suurseurat kilpailevat Lontoon ykkösseuran asemasta. Arsenal käyttää itsestään nimitystä ”Kings of London”, Chelsean kotistadionilla Stamford Bridgellä lukee ”Pride of London”. Arsenal, Chelsea ja Tottenham ovat globaaleja jättejä, joiden markkina-aluetta on koko maailma. Paikallisromantiikka on kadonnut aika päiviä sitten turistien kansoittamilta stadioneilta. 

Crystal Palace taas identifioituu vahvasti Etelä-Lontooseen. Seuran fanikaupasta saatavassa kassissa lukee: ”South London and proud”. Palace on tottakai tunnettu brändi myös maailmalla, onhan se monta vuotta Valioliigaa pelannut seura. Silti meininki pelipäivänä henkii paikallisuutta, etelälontoolaisuutta.

Kylmänä ja märkänä joulukuisena maanantai-iltana ohjelmassa on Palace-fanien kauden kohokohta: kotiottelu seuran pahinta vihollista Brighton & Hove Albionia vastaan.

M23 (tai A23) derbynä tunnettu ottelu on Englannin erikoisimpia derbyjä. Joukkueet ovat eri kaupungeista, eikä kumpikaan ole erityisen menestynyt. Seuroilla ei varsinaisesti ole syytä vihata toisiaan. Muita Lontoon joukkueita kohtaan Kotkat eivät tunne merkittävää antipatiaa. Vieraspelit Lontoossa eivät ole derbyjä. Seura käytti viime kaudella nimitystä ”London Away Days”, kun se mainosti vieraspeliä West Hamia vastaan.

Palacen ja Brightonin, Kotkien ja Lokkien vihanpito paikantuu 1970-luvulle ja tarkemmin ottaen joukkueiden silloisiin managereihin. Entiset joukkuekaverit Tottenhamista Terry Venables ja Alan Mullery valmensivat kolmosdivarissa pelanneita seuroja. Sarjapelien lisäksi joukkueet kohtasivat FA Cupissa, jossa tunteet läikkyivät. Mulleryn kerrotaan saaneen kuumat kahvit päällensä Palace-fanilta, johon Brighton-manageri vastasi viskaamalla taskussa olleet kolikkonsa vihollisfaneja kohti.

Lempinimi ”M23” tulee moottoritiestä, joka yhdistää Etelä-Lontoon ja etelärannikolla sijaitsevan Brightonin. Matkaa Amex Stadiumilta Selhurst Parkille on noin 75 kilometriä. Automatka kestää reilun tunnin.

SAAVUMME veljeni kanssa Selhurstin juna-asemalle puoli kuudelta illalla. Ottelu alkaa paikallista aikaa 19.45. Kävelemme ensimmäisenä fanikauppaan. Isojen seurojen fanikaupat kantavat yleensä nimeä Megastore. Palacen vastaava on ehkä suomalaisen lähikaupan kokoinen. Kaupasta löytyy tuttuun tapaan välinevalmistajan (Puma) tekemää ylihintaista Palace-kamaa sekä erittäin huonolaatuista fanisälää. Ostan futiksesta innostuneelle kummipojalleni Palacen siniset pelishortsit ja -sukat.

Palacen kotipelin yksi erikoisuus on se, että pelioluita ei tarvitse mennä nauttimaan täyteen ahdettuun pubiin. Holmsdale Road Standin takana on ”Fanzone”, josta saa ruokaa ja juomaa. Alueella on pieni fanikauppa ja pelikonsoleita. Isolta screeniltä voi ihastella edellisten kotipelien huippuhetkiä ja nostalgiapätkiä. Myös Palacen cheerleaderit, The Crystals käy esiintymässä.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen vierailuni sympaattisella Selhurst Parkilla. Olen käynyt Palacen matsissa kahdesti aiemminkin. Niistä viisastuneena siirrymme stadionille jo tunti ennen peliä. Futisromantiikka säteilevän Arthur Wait Standin nurja puoli on nimittäin se, että portit ruuhkautuvat ja niissä saattaa joutua jonottamaan kymmeniä minuutteja. Sitä paitsi, varsin maittavaa Palace Alea myydään sisälläkin.

Arthur Wait Stand on vaihtopenkkejä vastapäätä sijaitseva pitkä sivu. Samassa katsomossa mylvivät myös vierasfanit. Tuhannet Brighton-fanit ovat taittaneet tunnin matkan etelästä. Vieraskatsomo on odotetusti täynnä ja osoittaa suosiotaan, kun Lokkien maalivahdit saapuvat lämmittelemään.

Alkulämmittelyjen jälkeen seuraa yksi Palacen kotiotteluiden ikonisista rituaaleista, jonka olen vieläpä onnistunut missaamaan kahdella edellisellä vierailulla. Valkopäinen kotka lentää – tai tarkemmin sanottuna pyristelee – kentän poikki ja laskeutuu yläriman päälle. Ajatuksen tasolla rituaali kuulostaa hienommalta, mitä se todellisuudessa on. Kotka irrottautuu korkeintaan pari metriä nurmen pinnasta ja lentää pisimmillään ehkä viitisen metriä.

Samalla tunnelma nousee kaiuttimista pauhaavan Glad All Over -kappaleen tahtiin. Kannattajat hakkaavat käsiään yhteen ja laulavat mukana. Derby on alkamaisillaan.

SELHURST PARK ja Palacen kotiottelu lukeutuu ehdottomiin suosikkitapahtumiini. Etelä-Lontoon futiskarnevaaleilla on aina upea vierailla. Odotin kuitenkin myös suurella innolla Brightonin näkemistä. En pelkästään siksi, että Lokit ovat kotijoukkueen pahin vihollinen, vaan myös joukkueen pelillisen murroksen takia.

Uhkapelialalla rahansa tehnyt Brightonin omistaja Tony Bloom teki viime kevään päätteeksi kovan ratkaisun. Aikanaan Sami Hyypiän palavat rauniot Amex Stadiumilla sammuttanut ja seuran Valioliigaan nostanut Chris Hughton sai kenkää.

Bloomin ratkaisu oli kuitenkin perusteltu. Brighton oli valumassa alaspäin. Kokeneen irlantilaisen tilalle tullut Graham Potter on vähintäänkin mielenkiintoinen nimi. Entinen alasarjapelaaja haki valmennusuralleen vauhtia Ruotsista ja Östersundista, jonka Potter nosti maan kolmosdivarista sensaatiomaisesti Eurooppa-liigan pudotuspeleihin.

Viime kauden englantilaisluotsi vietti Swanseassa, joka pelasi mainion kauden vaikka jo ennestään heikko nippu heikentyi putoamisen myötä rajusti.

Vaihdos Hughtonista Potteriin on mielenkiintoinen etenkin siksi, että Lokkien pelillinen identiteetti muuttui täydellisesti. Aiemmilla kausilla Brighton vetäytyi matalaan puolustusblokkiin ja hyökkäsi suoraviivaisesti. Progressiivisemman Potterin alaisuudessa Brighton taas pyrkii ottamaan aloitteen ja hallitsemaan pelivälinettä.

Muutos on näkynyt tilastoissa. Brighton pitää palloa keskimäärin 53,9 prosenttia. Se on sarjan kuudenneksi korkein lukema ja korkeampi kuin muun muassa Tottenhamilla ja Manchester Unitedilla. Kahden aiemman kauden pallonhallintaprosentit ovat olleet 44,1 ja 45,1. Samalla Hughtonin ehdottomiin luottonimiin kuuluneet Glenn Murray ja Shane Duffy ovat pudonneet penkille. Kulmikkaille ja vanhan liiton pelaajatyyppejä edustaville jässiköille ei ole juurikaan käyttöä maata pitkin etenevässä Brightonissa.

ENSIMMÄINEN jakso sujuu pitkälti Brightonin komennossa. Mustissa pelaava vierasjoukkue säätelee pelin virtausta lyhyillä syötöillä. Etenkin keskikentän pohjalla yksin operoiva Davy Pröpper säväyttää. Hollannin maajoukkuepelaaja on käytännössä kokoajan pelattavana ja liikuttaa pelivälinettä hyvällä varmuudella. Tilastot vahvistavat hollantilaisen erinomaisuuden: 81 syötöstä 92,6 prosenttia meni omille.

Palace taas on täysin telineissä. Vieraiden tehokas syöttöralli pakottaa Kotkat valumaan puolustusasemiin. Tämä tosin ei ole uutta, sillä Huuhkajistakin tutun Roy Hodgsonin ryhmä luottaa peribrittiläisiin hyveisiin: tiiviiseen puolustuspeliin ja suoraviivaisiin vastaiskuihin. Ongelma on kuitenkin se, että Palace ei pääse riistoihin ja jos se saakin pelivälineen, pakottaa Lokkien täsmällinen vastaprässi roiskimaan.

Brightonin epäsymmetrinen 4–3–3-formaatio on myös mielenkiintoinen. Vasempana pakkina pelaava, non-Leaguesta aina Valioliigaan asti noussut parimetrinen Dan Burn pudottaa avausvaiheessa kolmanneksi toppariksi. Oikea puolustaja Martin Montoya pelaa wingbackina. Kesäostos Leandro Trossard taas pitää leveyttä vasemmalla. Oikeaksi laituriksi merkattu Aaron Mooy seilaa vapaassa roolissa ympäri keskikenttää. 

Brightonin palloralli on rytmikästä. Peliväline liikkuu vähillä kosketuksilla ja Potterin miehistö malttaa kierrättää palloa ympäri nurmimattoa etsien murtopaikkoja. Palace ravaa koko ajan askeleen jäljessä.

Brightonin painostus ei kuitenkaan tuota tulosta. Tauolle siirrytään 0–0-lukemissa.

Toisella jaksolla alkaa tapahtua. Oikealle liikkunut Trossard jatkaa ristipallon suoraan rankkarialueelle, josta löytyy niin ikään kesällä etelärannikolle rantautunut Neal Maupay. Ranskalainen ei hätäile, vaan ottaa yhden tatsin ja tällää toisella kosketuksella pallon kymmenestä metristä ylänurkkaan. Vierasfanit sekoavat. Alkaa perinteinen miiminen kuittailu, joka kuumentaa odotetusti tunteita.

Jyrän alla ollut Palace saa hiljalleen otetta toisen jakson edetessä. Lopulta Selhurst Park räjähtää 75. minuutilla, kun seuran kultapoika Wilfried Zaha pyssyttää tasoituksen. 27-vuotias Palace-kasvatti osoittaa, miksi hänestä pyydetään 80 miljoonan punnan siirtokorvausta. Brighton onnistui pitämään Zahan oikean jalan kurissa tuplaamalla taiturimaisen laiturin kerta toisensa jälkeen. Maalissa Zaha kuitenkin otti terävän askeleen päätyä kohti ja laukoi pallon huonommalla vasemmalla jalallaan vastustamattomasti etuyläkulmaan. Maalin jälkeen Palace-fanit laulavat ”He’s just too good for you”. 

Zahan merkityksestä Palacelle on puhuttu paljon. Laituri muutti nelivuotiaana perheensä kanssa Norsunluurannikolta Thronton Heathiin, joka sijaitsee kävelymatkan päässä Selhurst Parkilta. Aina kun Zaha koskee palloon yleisö kohahtaa. Jos Zaha saa pallon vastahyökkäyksessä yleisö nousee seisomaan.

Maalin jälkeen pelin luonne muuttuu totaalisesti. Laulu raikaa yleisössä ja kotijoukkue vyöryttää. Ilmassa on runsaasti sähköä ja peli virtaa vauhdilla. Lisämaalit jäävät kuitenkin uupumaan. M23-derby päättyy 1–1-pistejakoon.

Brighton on takuulla pettyneempi. Kymmenisen minuuttia päätösvihellyksen jälkeen iäkkäämpi herrasmies tokaisee kusilaarilla: ”He got us out of jail”. Kommentilla hän viittaa luonnollisesti Zahan maaliin ja siihen kuinka pahasti Palace oli jyrän alla. Saman asian voi todeta tilastoista. Brighton hallitsi palloa 65-prosenttisesti. Maalipaikkojen laatua mittaavat xG-lukemat menivät vieraille 2,48–0,48.

Tulos vahvistaa kiistakumppanien asemia tasaisessa keskikastissa. Palace nousee pisteellä Arsenalin ohi yhdeksänneksi. Brighton on 20 pisteessä sijalla 13. Kumpikaan ei ole varsinaisesti turvassa, mutta ei missään nimessä putoamiskahinoissakaan. 

Ottelu myös alleviivaa derbyjen erityisyyttä. Nykypäivän huippufutis on äärimmäisen organisoitua ja harjoituskentillä hinkataan mitä pienempiä nyansseja. Derbyissä yleisön tunnelataus onnistuu kuitenkin imaisemaan pelaajat mukaansa. Kontrolli unohtuu, kun huutomyrsky ottaa vallan. Näin kävi etenkin toisen jakson lopussa, kun peli virtasi kovalla intensiteetillä.

KAHDEN edellisen päivän aikana kävimme katsomassa ottelut Chelsea–Bournemouth ja Arsenal–Manchester City. Niistä jäi käteen lähinnä Cityn ja etenkin Kevin De Bruynen dominointi. Odotukset M23-derbyä kohtaan olivat korkealle, eikä Selhurst Park pettänyt. Hieman ränsistyneessä ”ladossa” laulu raikaa ja tunnelma on katossa. Turisteja ei ole niin paljon, että tunnelma kärsisi. Suurseurojen peleissä tämä taas on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Voin siis suositella Palacen kotipeliä erittäin lämpimästi. Selhurst Parkilla on Lontoon ja monien mielestä koko Valioliigan paras tunnelma. Peleihin saa myös lippuja melko helposti ja Lontoon hintatasoon nähden halvalla. Jäsenyys tosin on ostettava. Yhdellä jäsenyydellä saa kuitenkin vastustajasta riippuen 2-4 lippua. Silver-jäsenyys maksaa 25 puntaa. Jos haluaa varmistaa paikkansa huippuotteluun kannattaa ottaa 60 puntaa maksava Gold-jäsenyys, joka tarjoaa 48 tunnin etuosto-oikeuden. Aikuisten matsiliput maksavat pelistä riippuen 30-50 puntaa.

Etelä-Lontoon ylpeyttä kannattaa mennä ihastelemaan myös siitäkin syystä, että pöhöttynyt futiskupla ei ole vielä imaissut Crystal Palacea sisäänsä. Ei Palace varsinisesti mikään antiteesi ole, mutta paikallisuus, etelälontoolaisuus näkyy ja kuuluu. Palacen kuuluisa lauluryhmä: The Holmesdale Fanatics pitää huolen, että laulu raikaa läpi 90-minuuttisen.  

Yksi useimmin lauletuista chanteista kuuluu: ”The Pride of South London, South London’s number one, you know it’s true, We’re red and blue”. 

The post Tien päällä: Crystal Palacen ja Brightonin välinen M23-derby on Valioliigan kiimaisimpia otteluita appeared first on Byyri.

Seitsemän näistä joukkueista on myös antanut jo potkut valmentajalleen tällä kaudella. Marginaalit ovat siis todella pienet ja panokset todella suuret.

Kuka putoaa, kuka säilyy?

Kärkikuusikon takana on yleensä useampia keskikastin joukkueita, jotka ovat turvassa putoamiselta. Tällä kaudella näin ei kuitenkaan ole. Vain Leicester, Burnley ja Everton voivat pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta. Viime vuosien vakaat seurat kuten Southampton, Swansea, West Brom ja Stoke ovat pelanneet ailahtelevaisesti. Vastaavasti nousijajoukkueet Huddersfield, Brighton sekä Newcastle ovat yllättäneet monet peliesityksillään tällä kaudella.

Pienten erojen vuoksi yksikin onnistunut valmentajanvaihdos tai pelaajasiirto voi pelastaa joukkueen kauden. Yleensä tammikuun siirtoikkunassa muutama seura tekeekin kalliita paniikkihankintoja, mutta tänä vuonna sellaisilta vältyttiin. Valmentajanvaihdot näyttävät onnistuneen ainakin Swansealla, Crystal Palacella ja West Hamilla, mutta jo pari tappiota voi suistaa ne jälleen putoamisviivan alapuolelle.

Bournemouth (10. – 31 pistettä)

Eddie Howen miehet olivat, ennen viime kierroksen tappiota Huddersfieldille, peräti seitsemän tappiottoman ottelun putkessa Valioliigassa. Tuon putken aikana se päihitti muun muassa Arsenalin ja Chelsean. Bournemouth pelaa iloista ja hyökkäävää jalkapalloa, eikä sen tarvinnut tehdä yhtään hankintaa tammikuun siirtoikkunassa. Ykköshyökkääjä Callum Wilson on myös vihdoin täydessä pelikunnossa. Joukkue tullee säilyttämään sarjapaikkansa helposti.

Kirsikanpunaisissa pelaava Bournemouth operoi yhdellä Valioliigan pienimmistä budjeteista.

Watford (11. – 30 pistettä)

Watford antoi potkut valmentajalleen Marco Silvalle tammikuussa. Tilalle tulleen Javi Gracian alaisuudessa kolmesta ottelusta saaliina on neljä pistettä. Ei tule tippumaan vuotavasta puolustuksesta huolimatta, koska hyökkäyksessä on tarpeeksi leveyttä Gerard Deulofeun saapumisen jälkeen.

West Ham United (12. – 30 pistettä)

Fanien keskuudessa ei otettu hyvin vastaan Moyesin palkkaamista, mutta se on kannattanut ainakin tähän asti. West Ham on onnistunut ottamaan useita tärkeitä pisteitä alkuvuoden aikana ja varsinkin Marko Arnautovic on loistanut Moyesin alaisuudessa. Joukkue on yhtenäisempi tällä hetkellä, kuin ennen Slaven Bilicin potkuja, mikä kielii säilymisestä.

Newcastle United (13. – 28 pistettä)

Newcastle on piristynyt viime aikoina. Viime viikonloppuna Manchester United kaatui kotona, ja viisi pistettä viimeisestä kolmesta ottelusta antaa toivoa sarjapaikan säilyttämiselle. Rafael Benitez ei saanut haluamiaan vahvistuksia tammikuussa, koska rahaa ei seurapomo Mike Ashleylta vieläkään herunut. Kenedyn, Islam Slimanin sekä Martin Dubravkan lainadiilit olivat hyviä ratkaisuja. Uusi maalivahti Martin Dubravka pelasi loistavan debyytin ja Kenedy on ollut todella pirteä pelaamissaan otteluissa. Säilyy niukasti.

Brighton & Hove Albion (14. – 28 pistettä)

Brightonin itseluottamus on tällä hetkellä korkealla. Kahdeksan pistettä edellisestä neljästä ottelusta on nostanut joukkueen jo 14:nneksi. Kesän ykköshankinta Jose Izquierdo on alkanut lunastaa häneen kohdistettuja odotuksia, ja 34-vuotias Glenn Murray osaa tehdä edelleen maaleja. Fanit voivat myös iloita Leonardo Ulloan lainapestistä, ja Jurgen Locadian saapumisesta ennätyssiirrolla. Säilyminen tulee tekemään tiukkaa joka tapauksessa.

Crystal Palace (15. – 27 pistettä)

Seitsemänteen peliin asti vaikutti siltä, että Palace tippuu varmasti. Nolla pistettä ilman ainuttakaan tehtyä maalia. Frank de Boerin potkujen jälkeen Roy Hodgson on kuitenkin hiljalleen kääntänyt kurssin. Joukkue näyttää aivan toiselta, kuin kauden alussa. Se pelaa vahvuuksillaan ja tästä voi kiittää pitkälti Hodgsonia. Kotkien viime aikojen otteita ovat haitanneet lukuisat loukkaantumiset. Joukkueen parhaan pelaajan Wilfried Zahan menettäminen muutamaksi viikoksi on kova isku, mutta materiaalin pitäisi silti riittää säilymiseen. Midtjyllandista hankittu Alexander Sorloth voi olla tärkeä pelaaja loppukaudella, koska Christian Benteken ruuti on ollut läpimärkää.

Swansea City (16. – 27 pistettä)

Carlos Carvalhalin tulo valmentajaksi on antanut jo varmaksi putoajaksi tuomitulle Swansealle toivoa säilymisestä. Sam Clucas ja Alfie Mawson ovat kuin uudestisyntyneet hänen alaisuudessaan. Hienot voitot Liverpoolista ja Arsenalista nostavat myös varmasti itseluottamusta loppukaudeksi. Andre Ayewn paluu tuo kaivattua leveyttä hyökkäyspäähän Wilfried Bonyn loukkaannuttua loppukaudeksi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.

Swansea ei ole hävinnyt Liberty Stadiumilla sitten tammikuun alun.

Huddersfield Town (17. – 27 pistettä)

Voitto Bournemouthista antaa pientä toivoa paremmasta. Sitä ennen joukkue hävisi viisi ottelua putkeen ja pelasi peräti kahdeksan ottelua ilman voittoa. Kausi alkoi hyvin, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tippuminen on edessä. Kaikki on kuitenkin vielä omissa käsissä, koska joukkue kohtaa vielä kuusi sarjataulukon alapäässä majailevaa joukkuetta. En usko, että rahkeet riittävät sarjapaikan säilyttämiseen.

Southampton (18. – 26 pistettä)

Seura on useiden tasapelien vuoksi valunut pikkuhiljaa mukaan putoamiskamppailuun, eikä Mauricio Pellegrinon taktiikat ole miellyttäneet hyökkäysvoittoiseen jalkapalloon tottuneita faneja. Jack Stephens on ollu mainiossa vireessä viime viikkoina. Sen sijaan Charlie Austin on loukkaantumisherkkä, Shane Long ailahtelevainen ja Manolo Gabbiadini alavireinen. Joukkueen pitäisi olla tarpeeksi laadukas säilymiseen, mutta tasoa on nostettava.

Stoke City (19. – 25 pistettä)

Paul Lambert korvasi Mark Hughesin ja aloittikin vahvasti neljällä pisteellä kahdesta ensimmäisestä ottelusta. Xherdan Shaqiri näyttää päässeen vireeseen Lambertin alaisuudessa ja tammikuussa saapuneet Badou Ndiaye ja Moritz Bauer vaikuttavat hyviltä hankinnoilta. Stoken täytyy kuitenkin puolustaa paremmin. Joukkue on päästänyt koko sarjan eniten maaleja. Tiukkaa tekee säilymisen kannalta, ellei puolustusta saada tukittua.

Rory Delapin rajaheittoja on monella ikävä.

West Bromwich Albion (20. – 20 pistettä)

Joukkue on hävinnyt sarjassa kolme ottelua putkeen, eikä hyvältä näytä säilymisen kannalta. Tony Pulisin tilalle palkattu Alan Pardew ei ole saanut käännettyä suuntaa toivotulla tavalla, vaikka pelitapaa on muutettu hyökkäävämmäksi. Daniel Sturridge tuli lainalle loppukaudeksi, mutta loukkaantui vähemmän yllättäen heti. Ihmeitä täytyy tapahtua, jotta West Bromwich pelaa Valioliigassa ensi kaudella.

Pelien vähentyessä piste-erot tuppaavat kasvamaan Putoamistaistelun loppuratkaisu on varmasti silti kutkuttava viimeiseen kierrokseen saakka, ehkä jopa paras koskaan. Kun monet meistä harmittelevat, ettei tänä vuonna ole mestaruustaistelua, kannattaa katseet suunnata sarjataulukon peräpäähän. On nimittäin varmaa, että näissä peleissä tullaan näkemään suurta draamaa.

Kuvat: Chris Parker, Christoper Elkins, Ronnie Macdonald

The post Valioliigan putoamiskamppailu: jännittävin koskaan? appeared first on Byyri.

Konservatiivisemmat suomifutiksen ystävät saattoivat hieman hieraista silmiään, kun SJK:n kerrottiin toukokuussa palkanneen taustatiimiinsä tilasto-osaaja Axel Storbackan. Mihin pohjanmaalainen futisseura voi tarvita data-analyytikkoa?

Jalkapalloon liittyvien tilastojen hyödyntäminen ja niiden analysoiminen on viime vuosina lisääntynyt ja herättänyt aiempaa laajempaa kiinnostusta. Julkaistavat tilastot koostuvat erityisesti Suomessa silti yhä pääosin maaleista, kulmapotkuista, korteista, pallon hallinnasta ja muista niin sanotuista “perustilastoista”.

Pelin syvällisempää analysointia varten nämä perustilastot tarjoavat hyvin rajalliset lähtökohdat, ja sen vuoksi niiden rinnalla on alettu koota koko ajan kasvavaa määrää yksityiskohtaisempia ja monipuolisempia tilastoja. Voidaan sanoa, että jalkapallossakin on alettu hakea etua baseball-seura Oakland Athleticsin tapaan money ball -tyylisesti tilastoja tutkimalla. Erilaisten tilastojen kysynnän lisäännyttyä sekä seurojen ja analyytikoiden kiinnostuksen herättyä markkinoille on tullut useita dataa kerääviä ja myyviä yrityksiä, kuten Opta, InStat ja Stratabet.

Tilastojen analysoinnin tekee kuitenkin haastavaksi se, että kaikilla näillä on omat tapansa kerätä dataa ja tilastoida tapahtumia. Esimerkiksi saman ottelun tilastoissa voi Stratabetin ja Optan keräämän aineiston perusteella olla merkittäviä eroja. Veikkausliigasta kunnollista dataa on saatavilla vain itse keräämällä tai käyttämällä InStatin tilastoja, jotka eivät valitettavasti ole kovinkaan laajalti raportoituja saatikka helposti saatavilla edes Veikkausliigan omilla sivuilla.

Expected goals – mitä häh?

Yksi askel kohti kehittyneemmän tilastoinnin laajempaa hyväksyntää ja käyttöä tapahtui syksyllä 2017, kun brittiläinen Sky Sports alkoi raportoimaan niin sanottuja expected goals -tilastoja lähetyksissään. Expected goals eli tuttavallisemmin xG on tämän hetken puhutuimpia, mutta myös ristiriitaisimpia jalkapalloon liittyviä suureita. xG pyrkii mittaamaan maalipaikan tai laukauksen todennäköisyyttä mennä maaliin: arvo vaihtelee nollan ja yhden välillä. Hieman toisistaan poikkeavia xG-malleja on nykyään kymmenillä eri toimijoilla, ja useat tahot raportoivat omat lukunsa julkisesti Twitterissä tai muissa medioissa.

Otetaan esimerkki. Yksittäisen ottelun xG:t ovat 1.3 kotijoukkueelle ja 2.7 vierasjoukkueelle. Tällöin voidaan todeta, että ottelun päätyttyä 1-1 oli vierasjoukkue xG-mallin perusteella epäonnekas, kun se joutui tyytymään tasapeliin. Käytännössä xG toimii paremmin hieman pidemmällä otannalla, joten esimerkiksi viiden ottelun jälkeen voidaan jo kohtuullisella varmuudella löytää onnekkaimmat ja epäonnekkaimmat joukkueet.

Kuva – @Stats.com

Puhtaasti tilastoihin perustuvissa xG-malleissa on omat heikkoutensa, sillä todennäköisyydet perustuvat suureen määrään suunnilleen vastaavanlaisia maalipaikkoja. Malleissa on käytännössä jonkin verran eroavaisuuksia, mutta kaikissa on sama perusperiaate: xG-mallit pyrkivät antamaan laukauksille todennäköisyyden mennä maaliin perustuen sellaisiin aiempiin laukauksiin, jotka ovat lähteneet samasta tai suunnilleen samasta kohdasta kentällä.

Ongelmana on se, että pelaajan asentoa, tasapainoa, lähellä olevien puolustajien määrää tai häirintää ei voida pelkillä laukaisutilastoilla huomioida riittävästi. xG-mallit eivät myöskään yleensä huomioi lainkaan tilanteita, joista ei tullut laukausta, vaikka muutoin itse tilanne olisi ollut erittäin vaarallinen. Puutteistaan ja rajallisuudestaan huolimatta xG-mallit ennustavat selvästi paremmin joukkueiden tulevaa menestystä kuin vaikkapa maaleihin tai laukauksiin perustuvat mallit. Toisin sanoen xG-mallit tuovat lisäarvoa verrattuna perinteisiin tilastoihin, vaikka ne eivät täydellisiä olekaan.

Mihin jalkapallossa tarvitaan tilastoja?

Tilastoista voivat hyötyä niin seurajohtajat, valmentajat kuin pelaajatkin. Lisäksi esimerkiksi vedonlyöjät ovat jo pidempään hyödyntäneet tilastoja pyrkiessään voittamaan vedonvälittäjät. Brentfordin ja Midtjyllandin omistaja Matthew Benham on tehnyt omaisuutensa vedonlyönnillä, ja hänen yhtiönsä Smartodds tekee ja myy edelleen analyysejaan ja tilastojaan ammattimaisille vedonlyöjille. Myös Brightonin omistaja Tony Bloomilla on oma tilastoja hyödyntävä vedonlyöntianalyysiyhtiö nimeltään Starlizard. Erityisesti Benham on tuonut tilastoihin perustuvan ajattelunsa myös käytäntöön omistamissaan seuroissa ja vieläpä erittäin menestyksekkäästi.

Tilastojen avulla voidaan saada parempi kuva joukkueiden todellisesta tasosta ja niiden menestyksen takana olevista tekijöistä kuin pelkästään katsomalla sarjataulukkoa. Viisas johtoporras ei anna potkuja valmentajalleen, jonka joukkueella on ollut alkukaudesta heikko tuuri, mutta peliesitykset ovat olleet muuten kohtuullisia tai hyviä joukkueen odotettuun tasoon nähden. Tällaisessa tapauksessa potkut luultavasti näyttäytyisivät jälkikäteen hyvänä ratkaisuna, koska joukkueen pistetahti alkaa potkujen jälkeen pidemmässä juoksussa vastaamaan sen peliesityksiä. Muutosta parempaan ei usein kuitenkaan selitä uusi valmentaja, vaan niin sanottu “regression to the mean” eli alkukauden huonon tuurin normalisoituminen.

Tilastojen avulla joukkueen valmennus voi myös opettaa pelaajille, minkälaisia laukauksia se haluaa nähdä kentällä ja mihin tämä valmennuksen toive perustuu. Suomessa esimerkkinä on usein käytetty VPS:ää Petri Vuorisen ja Jani Sarajärven valmennuksessa. VPS pyrkii mieluummin jatkamaan pallonhallintaa kuin laukomaan epätodennäköisistä paikoista. Toisin sanoen VPS pyrkii välttämään matalan xG:n laukauksia ja pyrkii laukomaan mieluummin vain parhaista maalintekosektoreista.

Analytiikan avulla voidaan myös tutkia tulevien vastustajien taktiikkaa syöttökarttojen ja niin sanottujen xG-ketjujen avulla. Niiden avulla voidaan visualisoida, miten vastustajat rakentavat peliään ja kuka heidän pelaajistaan on avainasemassa vaarallisissa hyökkäyksissä.

Tim Sparvin tilastoinen tie

Tilastoja voidaan hyödyntää myös pelaajien merkitystä ja tasoa arvioitaessa. Yksi selkeä hyödyntämismahdollisuus näille uusille tilastoille ovatkin pelaajahankinnat. Parhaimmillaan joukkueet välttyvät tilastojen avulla ostamasta edelliskauden parasta maalintekijää, mikäli osoittautuu, että pelaajalla oli ollut poikkeuksellista tuuria. Hyödyntämällä xG:tä voidaan tutkia, eroaako pelaajan maalimäärä ja odotettu maalimäärä toisistaan, ja joukkue voi välttyä maksamasta ylihintaa pelaajasta, jonka onnistumiset ovat olleet enemmän onnen kuin taidon aikaansaannoksia.

Tilastojen hyödyntämisen ei tarvitse rajoittua myöskään vain maalintekijöihin – esimerkiksi Huuhkajien keskikenttäpelaaja Tim Sparv hankittiin seurajoukkueeseensa, yllämainittuun Benhamin Midtjyllandiin juuri tilastoanalyysien perusteella.  Tilastot yksin eivät ole avain onneen, mutta ne kertovat asioita, joita ihmissilmä ei välttämättä muuten pysty kunnolla huomioimaan.

Yleinen tapa tarkastella tilastoja on yhteismitallistaa pelaajien tilastot joko käyttämällä per 90 minuuttia- tai per 100 possessions -tilastoja. Tavoitteena on pystyä vertailemaan pelaajia minuuttimääristä ja joukkueiden pelitavoista riippumatta. Mikäli kaksi pelaajaa ovat molemmat tehneet 10 maalia, mutta toinen on pelannut 30 peliä ja toinen 10 peliä, on aika selvää, että jälkimmäinen suoritus on kovempi. Useimmiten myös rangaistuspotkumaalit jätetään pois tarkastelusta, koska ne ovat suorituksina täysin erilaisia kuin muut pelitilanteet ja vääristävät pelaajien vertailua. Näiden “korjattujen” tilastojen avulla on helpompi vertailla pelaajien esityksiä riippumatta heidän peliminuuteistaan ja asemastaan joukkueen rangaistuspotkujen nokkimisjärjestyksessä.

Voidaanko skouttauksesta luopua kokonaan?

Euroopan suurissa sarjoissa on havaittu nuorten pelaajien syöttötaidon (assists ja key passes) ennustavan erittäin hyvin heidän tulevaa menestystään hyökkäyspään pelaajina. Erilaisista tilastoista voidaan pyrkiä rakentamaan malleja, jotka ennustavat pelaajien kehitystä ja menestystä ja mahdollistavat aliarvostettujen pelaajien ostamisen seuroihin ennen kuin muut seurat ovat samoilla apajilla kilpailemassa näistä nuorista lahjakkuuksista.

Tällainen toiminta vaatii rohkeutta ja erilaista ajattelua, mutta myös vahvaa analyysiosaamista onnistuakseen. Palkinto ennusteiden onnistumisesta voi olla taloudellisesti ja urheilullisesti erittäin merkittävä, joten tulevaisuudessa tulemme luultavasti näkemään enemmän seuroja, jotka luottavat tilastoihin perustuviin malleihin osana rekrytointiprosessejaan.

Perinteisesti jalkapalloseurat ovat käyttäneet pelaajatarkkailijoita, kun ne metsästävät uusia messejään. Vaikka tilastojen käyttö on yleistynyt huomattavasti, tilastot eivät missään tapauksessa korvaa tai poista pelien katsomisesta saatavan informaation arvoa. Tilastoista voidaan kuitenkin nähdä pidemmän aikavälin kehitystä sekä saada isompi otos pelaajan taidoista kuin tarkkailemalla muutama peli katsomosta.

Tilastoista on oikein käytettynä mahdollista saada monenlaista lisäarvoa ja uusia ajatuksia. Se, että tilastot eivät tee pelien ja pelaajien tarkkailusta turhaa, ei tarkoita sitä, että tilastot olisivat turhia. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun yhdistetään tilastoista saatava informaatio näköhavaintoihin ja muihin pelaajan ominaisuuksien, myös henkisten, arviointiin.

Suomi-jalkapallotilasto-suomi

Possession = pallonhallinta (prosenteissa tai minuuteissa)

TSR = Total shots ratio = omat laukaukset / vastustajan laukaukset (yli 0,5 = joukkueella ollut enemmän laukauksia kuin vastustajilla)

SoT = Shots on target = laukaukset kohti maalia

SoTR = Shots on target ratio = omat laukaukset kohti maalia / vastustajan laukaukset kohti maalia (yli 0,5 = joukkueella ollut enemmän laukauksia maalia kohti kuin vastustajilla)

S% = sh% = shooting % = kuinka monta prosenttia kaikista laukauksista meni kohti maalia

Scoring % = kuinka monta prosenttia maalia kohti suuntautuneista laukauksista meni maaliin

Save % = torjuntaprosentti, eli kuinka monta prosenttia maalia kohti suuntautuneista vastustajan laukauksista torjuttiin

PDO = scoring % + save % = kuvastaa “onnen vaikutusta”, eli jos PDO on selvästi yli yhden, on todennäköistä, että se tulee tippumaan (eli joko maalintekotehot tai torjuntaprosentti tulee heikkenemään)

Conversion % = kuinka monta prosenttia kaikista laukauksista (tai yrityksistä) meni maaliin

Dribbling / dribbles = kuljetukset (olen myös nähnyt käytettävän suomenkielistä termiä haastot)

Key passes = syötöt, jotka johtavat laukaukseen riippumatta siitä tuleeko laukauksesta maalia (tarkoituksena on antaa parempi kuva syöttötaidoista, sillä se tuleeko syötöstä maali vai esimerkiksi torjunta on enemmän laukojan taidoista kiinni)

NPG = non-penalty goals = “ei-rankkarimaalit” (rangaistuspotkut jätetään usein pois analyyseistä, koska ne sotkevat aineistoa. Lisäksi rangaistuspotkut vaativat osittain erilaista osaamista kuin maalinteko yleisesti)

A = assist = maaliin johtanut syöttö

Scoring contribution = NPG + A = syötöt ja maalit (useimmiten ei-rangaistuspotkuja ja per 90 minuuttia)

Padj = possession adjusted = pallonhallinnalla korjatut luvut (esimerkiksi pelaajalla, jonka joukkueella oli ottelussa pallo 70 prosenttia ajasta, on vähemmän mahdollisuuksia tehdä katkoja tai taklauksia kuin vastustajan pelaajilla)

xG / shot = maaliodotus / laukaus (kuvastaa laukausten laatua)

Touches in box = pallokosketukset boxissa

OP = open play = ei huomioi erikoistilanteita vaan pelkästään pelitilanteet

The post Jalkapallotilastotieteen perusteet appeared first on Byyri.

Putoajakandidaateista hyvin rajallisella budjetilla operoinut Huddersfield yllätti lähtökohtiin nähden monet nousemalla viime kauden päätteeksi Valioliigaan. Joukkueen päävalmentaja David Wagner kuitenkin rakentaa joukkueen pelityyliä ja omaa prosessiaan rauhassa ja pitkäjänteisellä tähtäimellä, joka toikin tuloksia jo yllättävän aikaisin.

Nousun jälkeen seura hyppäsi innokkaana siirtomarkkinoille, josta saatiin ongittua oivia täsmävahvistuksia jopa Valioliigaan. Tästä huolimatta Terrierien ydinrunko pysyi kasassa, eikä seurassa ole nähtävissä samanlaista hätiköintiä kuin usein vastaavassa tilanteessa. Wagnerin suojatit saattavatkin jatkaa ihmisten yllättämistä myös maan pääsarjassa.

Borussia Dortmundin valmentajakoulun läpi käynyt Wagner valmentaa erittäin energistä ja viihdyttävää jalkapalloa, ja vannoo yhteen hiileen puhaltamisen nimeen. Huddersfieldin ottelut tulevatkin olemaan viihdyttävää katsottavaa, jos saksalais-yhdysvaltalainen saa pelikirjansa toimimaan myös kovempia vastustajia vastaan Valioliigassa. Riskitekijöinä onkin nähtävä vauhdikkaan pelitavan luomat ongelmat puolustuksessa, sekä vaativan pelityylin kuormittavuus, jotka voivat tuoda ongelmia joukkueelle. Pelissä onkin hyvin paljon samoja elementtejä kuin Borussia Dortmundin tai Liverpoolin pelaamisessa.

Huddersfieldin ja Liverpoolin kohtaamiset kannattaakin laittaa kalenteriin ylös, sillä joukkueet pelaavat hyvin samanlaista, nopeasti liikkuvaa jalkapalloa. Lisämausteensa luo se, että Wagner mm. toimi Jürgen Kloppin bestmanina.

Mikäli joukkue pysyy ehjänä, pelaajamateriaali on kohtalainen myös Valioliigaan, vaikkei tähtiloistoa löydykään. Sen lisäksi Wagner on saanut rauhassa ajaa omaa filosofiaansa joukkueeseen sisään ja saa sillä kilpailuetua puolelleen. Huddersfield tuleekin olemaan ilopilleri ja mukava seurattava myös Valioliigassa, ja saattaa tehdä kiusaa monillekin joukkueille. On aivan mahdollista, että Terrierit jatkavat yllätysten tekemistä myös maan korkeimmalla sarjatasolla, mutta putoamisenkin sattuessa on Wagnerin prosessi vasta aluillaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Huddersfield nähtäneen tulevaisuudessa myös useammin Englannin korkeimmalla sarjatasolla.

Sen sijaan Lontoon kupeesta, Hertfordshiresta ponnistava Watford lähti kauteen jälleen uuden managerin alaisuudessa, kuten seuralla on tapana ollut. Tällä kertaa penkin takana keitoksiaan sekoittelee Hullista saapunut Marco Silva.

Silva on jo osoittanut potentiaalia valmentajana ja voikin osoittautua hyväksi nimitykseksi. Kuitenkaan Watfordin pelaajamateriaali ja äkkipikainen omistajaporras ei anna kovinkaan ruusuisia lähtöasetelmia. Puolet joukkueen faneista toissakaudella ihastuttaneesta kärkiparista on tiessään (Ighalo -> Changchun Yatai F.C.), ja viime kauden murheenkryyninä toiminut puolustus ei ole saanut kesän aikana tarvitsemiaan vahvistuksia.

Monen muun Valioliigaseuran tavoin The Hornets on vahvistanut keskikenttäänsä fiksuin ostoksin ja se kestääkin vertailun liigan keskikastin joukkueiden kanssa. Etienne Capoue, Tom Cleverley, Will Hughes, Valon Behrami, Nathaniel Chalobah sekä Roberto Pereyra tarjoavat Silvalle monipuolisen ja eri variaatioita mahdollistavan keskustan, jonka turvin Watford voi löytää peliinsä voittavia elementtejä. Vakaasta keskikentästä huolimatta palikat eivät riitä Silvan haluamaan monipuolisuuteen, vaikka hyökkäyksestäkin potentiaalia löytyy. Myöskään tuuliviirimäinen omistajaporras ei anna kovin ruusuisia lupauksia tulevaisuudesta.

Kaikkein todennäköisimmin Watford tuleekin taistelemaan putoamista vastaan. Silva antaa seuralle mahdollisuuksia, mutta toiminnan jatkuessa tulevaisuudessa samankaltaisena ei tulevaisuudennäkymiä voi pitää kovin kaksisina.

Aikanaan Brendan Rodgersin alaisuudessa pallollisen pelaamisen evoluutiota Englannin kentillä tehnyt Swansea on käyttänyt viimeiset puolitoista vuotta kaiken aikaisemman tuhoamiseen ja totaalisen pakan sekoittamiseen.

Viisi eri valmentajaa puolentoista vuoden sisään ei ole millekään joukkueelle optimaalinen tilanne, ja tilanne aikaisemmin itsensä liigan keskikastiin vakiinnuttaneessa seurassa on ollut lähinnä sekasortoinen. Nyt kuitenkin manageri Paul Clement näyttää saaneen hetkeksi työrauhan, vaikka viime kauden tulokset eivät kuherruskuukauden jälkeen päätähuimaavia olleetkaan.

Walesiläisten riveihin on kesällä hankittu potentiaalia. Las Palmasista saapunut Roque Mesa voi vielä loksauttaa monta leukaa auki, jos sopeutuu Valioliigaan, ja Chelseasta lainalla oleva nuori Tammy Abraham on yksi tulevan kauden läpimurtopelaajia. Swansean rinki on kuitenkin valitettavan kapea – etenkin Gylfi Sigurdssonin myynnin jälkeen – eikä se kestä käytännössä yhtään avainpelaajan loukkaantumista. Sen lisäksi Carlo Ancelottin aisaparina tunnetuksi tullut Clement on vielä hyvin katsomaton kortti päävalmentajana.

Clementin onnistuessa nappiin, Swansean on mahdollista nousta takaisin kolkuttelemaan liigan keskikastin portteja. Ihan yhtä todennäköistä kuitenkin on, että Clement on ensimmäisiä vaihtoon meneviä managereja, ja Swansea sen kuin jatkaa tuuliviirinä pyörimistä yrittäen karata putoamisviivaa. Identiteetin hukannut seura on vaarallisen pahasti hukassa, ja materiaali ei ole riittävä kääntämään pelejä yksin Joutsenille. Tulee seuraavien kausien aikana hakemaan vauhtia sarjaporrasta alempaa.

Englannin mittapuulla pikkukaupungista kotoisin oleva Burnley on mukana tämän kauden karkeloissa tutulla sapluunalla. Muutokset ovat olleet äärimmäisen vähäisiä ja manageri Sean Dyche saa jatkaa erittäin työteliään pelitapansa vyöryttämistä tutuilla kasvoilla.

Dychen pelifilosofiaan eivät hienoudet kuulu, mistä kertoo mm. miehen suuttumus viime kaudella siitä, kuinka joukkue hävisi koska sortui pitämään liikaa palloa. Burnleyn otteluita kannattaakin pitää silmällä, sillä aika ajoin joukkueen pelitapa on tylsyydessään ja naurettavuudessaan jopa riemastuttavaa. Etenkin ottelut West Bromwich Albionia vastaan kannattaa laittaa merkille, kun vastakkain asettuu kaksi joukkuetta, jotka kumpikin pelkäävät pallon hallintaa enemmän kuin Teräsmies kryptoniittia.

Samanlaisia aseita kuin Pulisilla WBA:ssa työkalupakissaan tai joukkueen materiaalissa ei Dychellä kuitenkaan ole. Joukkueen fanit eivät realistisesti voi odottaa kaudelta muuta, kuin sarjassa säilymisen tavoittelua. Harmillisesti joukkueen materiaali, seuran budjetti ja Dychen kyvyttömyys luoda kuin yksi toimiva pelitapa tulevat käymään Burnleylle kalliiksi. Äärimmäisen raastava pelitapa luo Burnleylle saumat yllättää, mutta samalla ylitsevuotavan riskin, sillä kapea materiaali ei kestä yhdenkään avainpelaajan loukkaantumista.

Burnley tulee taistelemaan kynsin ja hampain sarjassa säilymisestä. Kotona vahva joukkue tulee tekemään yllätyksiä ja Turf Moor ei tule tällä kaudellakaan olemaan mukava paikka vierailla. Kokonaisuutta katsellessa olisi säilyminen Valioliigassa pienoinen yllätys piskuiselle seuralle.

Viimeisimpänä analysoitavana oleva nousijajoukkue Brighton lähtee haastamaan muita joukkueita lähes täysin samalla miehistöllä, joka viime vuonna toi seuralle nousun parrasvaloihin. On ihanaa futisromantiikkaa luottaa samaan runkoon, jonka kanssa joukkue on taivaltanut alemmalta sarjatasolta asti, mutta nykyisellä materiaalilla seuralle on vaikea povata pitkää tulevaisuutta Valioliigaviheriöillä.

Lokeille sarjapaikan uusiminen onkin kauden selkeä päätavoite, eikä joukkue tule kilpailemaan pisteistä kuin muiden putoamista vastaan taistelevien kanssa. Tästä huolimatta voi Brighton tulla aiheuttamaan harmaita hiuksia ja turhautumista monelle muulle seuralle kauden edetessä, sillä mielipuolisia työtunteja paahtavan Chris Hughtonin miehistö pelaa vanhan liiton brittipalloa, jossa ei fyysisyyttä ja kaksinkamppailuja kaihdeta. Fyysisyydellä pelihuumorin pois vieminen paremman materiaalin taitopelaajilta ja oikean laidan Anthony Knockaert ovatkin Amex Stadiumin isäntien ainoat mahdollisuudet ennakolta kovempia joukkueita vastaan.

Brighton tulee antamaan kaikkensa taistelussa sarjapaikasta, ja kauteen voi mahtua pari mukavaa yllätystäkin, mutta valitettavasti joukkue ei pysty tosissaan haastamaan edes alempaa keskikastia. Lisämielenkiintoa luo seurassa tällä hetkellä kakkosvahtina operoiva Niki Mäenpää, jonka mahdollista liigadebyyttiä saamme jännätä koko kauden ajan.

Kaikki putoamista vastaan taistelevat joukkueet ovat lähtökohdiltaan sellaisia, että jo sarjassa pysyminen on puoli voittoa. Kaiken onnistuessa nappiin ovat kuitenkin sijat lähempänä keskikastia myös mahdollisia. Kaiken kaikkiaan on mahdollista, että odotettavissa on kaikkien aikojen tasaisin Valioliigakausi, joka tulee tarjoamaan faneilla monia elämyksiä ja raastavia hetkiä.

Kirjoittaja: Juuso Sallinen

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 4 – Championshipin varjo uhkaa appeared first on Byyri.