Parhaillaan tutkinnassa olevan ottelutulosten manipulointia ja rahanpesua koskevan, niin kutsutun footgate-tapauksen ohella maan suurseuroista Anderlecht ja Standard de Liége ovat läpikäyneet taloussotkuja, joiden vaikutus on heijastunut myös kentän puolelle. Myös katsomokulttuurin lieveilmiöt ovat olleet pinnalla tasaisin väliajoin ja edellinen rasismikohu nousi esiin joulukuisen Club Brüggen ja Anderlechtin välisen ottelun yhteydessä. Stadionien lehtereitä ollaan vasta hiljattain avaamassa uudelleen vieraskannattajille.

Samaan aikaan on havaittavissa myös valoa tunnelin päässä. Belgiassa on käsillä eurofutiskauden kirkkain tuhkimotarina, kun edellisen kerran vuonna 1973 korkeimmalla sarjatasolla esiintynyt nousijajoukkue Royale Union Saint-Gilloise porskuttaa sarjajohdossa 28 pelatun kierroksen jälkeen. Edelliskerran lähes 50 vuotta sitten maan ylimmällä sarjatasolla esiintynyt Union johtaa lähimpänä perässä tulevaa suurseura Club Brüggea yhdeksän pisteen turvin.

Belgian pääsarjassa pelataan 34 ottelun kaksinkertainen sarja. Sen jälkeen neljän kärkijoukkueen keräämät pisteet puolitetaan ja ne ratkaisevat keskenään liigatittelin kohtalon kaksinkertaisena pelattavissa pudotuspeleissä. Näin ollen Unionilla on vielä pitkä matka haaveen toteutumiseen.

Jos niin lopulta käy, liittyy Union harvalukuiseen seuraan. Vastaavat menestystarinat sarjanousijasta liigavoittoon eivät ole arkipäivää eurooppalaisessa jalkapallossa. Edelliskerran tempussa onnistui tiettävästi FC Kaiserslautern kaudella 1997-1998. Suomessa siinä onnistui Valkeakosken Haka 1990-luvun lopulla. Unionin menestys onkin jo tässä kohtaa herättänyt huomiota ympäri maailmaa ja suuret uutislehdet aina Marcasta New York Timesiin ovat ehtineet luoda oman katsauksensa Brysselin esikaupungin ihmeeseen.

Vielä sitäkin enemmän Union on herättänyt kiinnostusta jalkapalloromantikkojen piirissä. Seuran vanhanaikainen stadion, kauan sitten eletyt menestysvuodet sekä vahva paikallinen kannattajayhteisö ovat piirteitä, jotka antavat vastapainoa nykyisessä huippujalkapallossa yhä vahvemmin läsnäolevalle globaalille markkinataloudelle ja sen lieveilmiöille.

Sekä Unionin nykyiseen joukkueeseen että sen historiaan tiivistyy monia jalkapallon hienoimmista puolista, mutta samalla menestys ja tunnettuus kertovat niiden yhä kapenevasta elintilasta huippujalkapalloilun taloudellisten lainalaisuuksien keskellä.

Valoja ja varjoja Charleroin illassa

Ystävänpäivän edellä Union hävisi kotikentällään Sint-Truidenille, jonka riveissä esiintyi muun muassa HJK:sta tuttu Joâo Klauss. Sitä edeltävän tappionsa Union oli kokenut marraskuun lopulla.

Viime lauantaina Union palasi voittokantaan vakuuttavalla 0–3-vierasvoitolla sarjassa seitsemäntenä majailevasta Charleroista. Unionin esitys Euroopan rumimmaksi kaupungiksi kutsutun Charleroin illassa tiivisti 90 minuuttiin joukkueen tähänastisen menestyksen. Samalla se kuitenkin nosti esiin kysymysmerkkejä, joihin saadaan vastauksia kevään kuluessa.

Ottelun suunta määrättiin jo heti alussa, kun englantilaistoppari Christian Brugess ohjasi vieraat johtoon 4. peliminuutilla kulman jälkitilanteesta. Tämän jälkeen Union otti kuskin paikan ja iski toisen maalinsa joukkueelle tyypilliseen tapaan vastahyökkäyksestä ensimmäisen puoliajan lopulla. Viimeisen sinetin otteluun iski espanjalaishyökkääjä Alejandro Millán toisen puoliajan lisäminuuteilla.

Vakuuttavan peliesityksen rinnalle Unionin esitykseen mahtui kuitenkin myös synkempiä sävyjä. Joukkueen avaavan kärkiparin muodostavat Dante Vanzeir ja Deniz Undav hölmöilivät molemmat itsensä pelikieltoon tavoilla, joita on vaikea selittää millään muulla kuin pitkän kauden ja yllättävän menestyksen luomilla paineilla.

Erityisesti ensin mainitun ulosajo vain sekunteja ennen ensimmäisen puoliajan loppua, vankassa 0–2-johdossa oli puhdasta typeryyttä. Vanzeir löi nyrkillä hänessä rangaistusalueen sisällä kiinni roikkunutta Charleroi-puolustaja Valentin Ozornwaforia, joka menetti tajunsa ja joutui tilanteen seurauksena sairaalahoitoon. Union-hyökkääjälle on luvassa pelikieltoa, jonka on pisimmillään spekuloitu olevan jopa kahdeksan ottelun mittainen.

Ulosajo jatkoi Vanzeirin viime kierrosten mollivoittoisia otteita, sillä hävityssä kotiottelussa Sint-Truidenia vastaan hän epäonnistui rangaistuspotkussa aivan ottelun loppuhetkillä. Belgian pääsarjan maalipörssiä johtava Undav puolestaan puhui oman varoitustilinsä täyteen vaihtoon ottamistaan edeltävän tilanteen jälkimainingeissa, eikä ole käytettävissä kotiottelussa Eupenia vastaan.

Vaikka Vanzeirin hölmöily asetti Unionin hankalaan tilanteeseen, joukkue asteli toiselle puoliajalle häkellyttävän kypsällä asenteella. Joukkue kykeni jopa yhden pelaajan alivoimalla hallitsemaan pelitilanteita ja muutamaa tilanteenpoikasta lukuun ottamatta kotijoukkue jäi täysin aseettomaksi. Samalla päävalmentaja Felice Mazzùn tekemät vaihdot eivät lainkaan heikentäneet Unionin otetta pelitapahtumista, vaan joukkue hallitsi kenttätapahtumia mestarin ottein aina.

Joukkuepeli ja juoksuvoima avaintekijöinä

Vaikka Unionin joukkueesta on kohonnut yksittäisiä ratkaisevia pelaajia, kuten ennen viime kautta seuraan ilmaissiirrolla Saksan 3. sarjatason SV Meppenistä saapunut Undav, perustuvat sen hyvät otteet pelikentällä ennen kaikkea joukkuepelille, jota on hiottu pitkään. Mazzù on rakentanut joukkueelle selkeän pelitavan, jonka avaimia ovat kovaan prässiin perustuva kollektiivinen puolustuspeli sekä suoraviivaiset, eteenpäin pyrkivät vastahyökkäykset.

Unionille menestystä tuottanut pelitapa on jalostunut pidemmän tähtäimen projektin kautta. Valtaosa joukkueen pelaajista oli mukana pelaajaringissä jo alemmalla sarjatasolla kaudella 2020–2021 ja monet jopa ennen sitä.

Selkeä järjestelmä ja vakiintunut pelitapa näkyvät myös myös toukokuussa 2020 valmentajaksi palkatun Mazzùn peluutuksessa. Syyskaudella Union käytti huomattavasti kapeampaa pelaajamateriaalia kuin sen kanssa samoista sijoista kamppailevat suurseurat.

Unionin tiiviisti yhteenhitsautunut pelitapa heijastuu Mazzùn peluutukseen myös uusien hankintojen kohdalla. Uusien tulokkaiden paikka avauskokoonpanossa ei ole itsestäänselvyys ja monet uusista tulokkaista ovat saattaneet pidemmän aikaa olla lähinnä vaihtopelaajan roolissa. Tämä on pätenyt myös tammikuussa sisääntulleen ennätyshankinta Cameron Puertasin kohdalla. Seuraan saapumisensa jälkeen hän on ollut mukana viidessä ottelussa, joista hän ei ole avannut yhtäkään. Charleroita vastaan 86. minuutilla sisään tullut Puertas on kerryttänyt toistaiseksi suurimmat minuuttinsa ottelussa Club Brüggea vastaan, jolloin hän pelasi 21 minuuttia lopusta.

Union ei loista tilastojen valossa, vaan aivan kuten Charleroin vieraana, se usein häviää vastustajilleen syöttö- ja pallonhallintatilastoissa. Numerot eivät kuitenkaan kerro kaikkea ja Unionin työskentely pallonmenetysten ja pallonriistojen hetkinä on kurinalaisuudessaan saumatonta. Se on toiminut ja Unionilla on tälläkin hetkellä sekä eniten tehtyjä että vähiten päästettyjä maaleja Belgian liigassa.

Hyvien peliesitysten mukanaan tuoma itseluottamus on myös sivuuttamaton osatekijä joukkueen menestyksessä. Joukkueen pelirohkeus on korkealla tasolla ja ottelun aikana Unionin pelaajat osoittavat ennakkoluulottomuutta pallollisissa ratkaisuissa. Tässä suhteessa joukkueesta ei löydy yksittäistä heikkoa lenkkiä, ja sen peliä katsoessa on vaikea kuvitella, että lähes kaikki pelaajat olisivat vielä viime kaudella pelanneet alemmalla sarjatasolla.

Itseluottamuksen ja selkäytimeen omaksutun pelitavan ohella selkeä piirre Unionin menestyksessä on pelaajien fyysinen valmius toteuttaa pelitapaa. Tätä valmiutta edesauttaa se, että ennen Union-pestiään kuusi vuotta juuri Charleroin peräsimessä toiminut Mazzù tuntee belgialaisen pääsarjajalkapallon lainalaisuudet läpikotaisin.

Eräs Unionin menestyksen avaimista onkin se, että kokonaisuudessaan sen pelaajat juoksevat vastustajiaan enemmän. Puolustava pelitapa selittää tätä osaltaan, mutta joka tapauksessa sitä ei kannata sivuuttaa. Yksittäisenä esimerkkinä Charleroi-ottelussa pelikieltoa kärsinyt tanskalainen keskikentän mottori Casper Nielsen kerrytti talvikauden aikana vyölleen keskiarvolta noin 12 juostua kilometriä ottelua kohden.

Monet asiantuntijat ovat arvelleet Unionin mahdolliseksi kompastuskiveksi juuri fyysisen pelitavan sekä Mazzun suosiman kapean pelaajamateriaalin kauden mittaan viemät verot. Ainakaan vielä notkahdusta ei kuitenkaan ole havaittavissa, vaan tammi-helmikuun vaihteessa Union otti seitsemän pistettä pääkilpailijoitaan Club Brüggea, Anderlechtia ja Royal Antwerpia vastaan käydyistä otteluista. Puertasin ohella pelaajarinkiä laajenettiin lainapelaajilla, jotka Millánin ja japanilaispuolustaja Koki Machidan tavoin ovat kyenneet vastaamaan huutoon.

Kysymys stadionista määrittää seuran tulevaisuutta

Valioliigaseura Brightonin omistaja Tony Bloom hankki Union Saint-Gilloisen osake-enemmistön itselleen vuonna 2018. Toistaiseksi brittiomistus ei kuitenkaan ole heijastunut siirtomarkkinoilla levälleen avattujen kukkaronnyörien muodossa. Siirtomarkkinoita enemmän Bloomin ja hänen liikekumppaninsa, seuran presidentiksi asettuneen Alex Muzion vaikutus on näkynyt kulisseissa. Sijoituksia on ohjattu ennen kaikkea seuran juniorityöhön sekä jokapäiväisten harjoitteluolosuhteiden ja pelaajaskouttauksen kohentamiseen.

Päällepäin näkyvin merkki samoista omistajista on toistaiseksi ollut tammikuun 2022 siirtoikkuna, jolloin seurojen välillä tapahtui pelaajaliikennettä. Englantilaisseura hankki omistukseensa kauden loppuun saakka Belgiassa jatkavan Undavin. Samalla Brysseliin saapui lainalle Brightonin riveistä Puolan lupaavimpiin jalkapalloilijoihin lukeutuva keskikenttäpelaaja Kacper Koslowski. Loukkaantumisista kärsinyt Koslowski ei ole vielä ehtinyt esiintyä Unionin paidassa.

Brittiomistajat eivät kuitenkaan ole rantautuneet Brysseliin harjoittamaan hyväntekeväisyyttä, eikä heidän ainoa tavoitteensa ole urheilullisessa menestyksessä. He etsivät taloudellista katetta sijoituksilleen.

Hankiessaan Unionin omistukseensa Bloomilla ja kumppaneilla oli selkeä käsitys seuran tulevaisuudesta. Union on belgialaisen jalkapallon uinuva jättiläinen, jonka koti sijaitsee 1,2 miljoonan asukkaan Brysselissä. Kaupungissa on pitkään ollut vain yksi kansainvälisesti varteenotettava seura, Anderlecht, joten perusedellytyksiä sen hegemonian haastamiseen on olemassa.

Tämän hetken kuuma peruna Unionin kohdalla onkin kysymys uudesta stadionista, joka on ollut esillä jo pidempään. Seurajohto on tuonut selkeästi esiin laajenemishalunsa, joka ei kuitenkaan onnistu nykyisellä stadionilla. Edes ensi kaudella mahdollisesti eteen tulevat europelit eivät tule kysymykseen nykyisellä Stade Joseph Marienilla, vaan todennäköisin pelipaikka löytyy Leuvenista, noin puolen tunnin matkan päästä Brysselistä.

Kysymys stadionista jakaa Unionin kannattajakuntaa. Toiset suhtautuvat asiaan rationaalisesti ymmärtäen menestyksen ja seuran ammattimaisen toimintakulttuurin edellytykset. Toisille nykyinen kotistadion, vuonna 1926 nykyiseen laajuuteensa valmistunut Stade Joseph Marien, on enemmän kuin pelkkä kotikenttä. Se on entisen suurseuran ja sen 1930-luvun menestysvuosien symboli sekä samalla synonyymi koko seuraa ympäröivälle ilmapiirille.

Vannoutuneimpien kannattajien joukossa voi hyvin kuulla lausuttavan, että he näkisivät seuran mielummin alasarjassa nykyisellä stadionilla, kuin uudella stadionilla sarjakärjessä. Toinen suosittu lausuma kuuluu, ettei Stade Joseph Marienille astella jalkapallon, vaan Unionin tähden.

Syksyllä 1897 perustettu Royale Union Saint-Gilloise pelasi ensimmäiset ottelunsa aukiolla, jossa nykyään sijaitsee yhden Brysselin pääkaupunkiseudun esikaupunkeihin lukeutuvan Saint-Gilles’n uusrenessanssityyliin rakennettu kaupungintalo. Historiansa ensimmäisen vuoden sen pelipaidat olivat mustavalkoiset, jonka jälkeen seura otti Saint-Gilles’n värit, keltaisen ja sinisen. Seura vei mukanaan sekä värit että esikaupungin nimen siirtyessään pelaamaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen läheiseen Forestin esikaupunkiin. Sen suuren julkisen puiston, Parc Dudenin länsireunalle valmistui stadion, joka on kantanut Unionin entisen seurajohtajan Joseph Marienin nimeä vuodesta 1931 alkaen.

Stadionin art deco-tyylinen pääkatsomo on suojeltu, mikä tekee mahdottomaksi nykyisen, noin 8 000 katsojan kapasiteetin kasvattamisen. Brysselin pääkaupunkialueen kaavoitusviranomaiset ovat ehtineet käydä keskusteluja yhdessä seuran kannattajien ydinalueiden Saint-Gillesin ja Forestin edustajien kanssa uuden stadionin sijaintipaikasta.

Tällä hetkellä todennäköisimmältä vaihtoehdolta näyttää se, että arviolta noin 50-70 miljoonaa maksava stadion sijoittuisi muutaman kilometrin päähän seuran nykyisestä kotistadionista. Seurajohdossa on pidetty tärkeänä, että myös uusi stadion sijaitsisi kannattajien lähellä Forestin alueella. Lopulliset päätökset stadionin suhteen antavat edelleen odottaa itseään.

Tarinan viimeinen luku vielä kirjoittamatta

Kysymys Unionin uudesta stadionista tuo samalla hieman melankolisen pohjavireen tarinaan, joka on ehtinyt ilahduttaa jalkapalloromantikkoja ympäri maailman. Unionin menestys hiipui 1950-luvun kuluessa, jolloin kahdeksan perättäistä mestaruutta napannut naapuriseura Anderlecht vakiinnutti paikkansa maan ykkösseurana. Vuonna 1973 Union putosi alemmalle sarjatasolle, jossa se pelasi eri tasoilla aina viime vuoteen saakka. Unionilla on kuitenkin ollut läpi vuosikymmenten korpivaelluksen oma pieni, mutta sitäkin aktiivisempi kannattajajoukkonsa.

Vaikka liput eivät menneet kuumille kiville kuten nyt, on lähimenneisyydessä myös tavallisissa, panoksettomissa otteluissa ollut lehtereillä vähintään muutamia tuhansia katsojia. Stadion-kysymys kuvastaakin nykyiseen huippujalkapalloon raadollisesti kuuluvaa kysymystä siitä, painavatko vaakakupissa enemmän tulokset vai tunnelma. Toisinaan laajeneminen tuntuu vääjäämättömältä kuin luonnonlait.

Jos uudesta stadionista päätetään ja Union muuttaa pois Parc Dudenin reunalta, kääntyy samalla painava sivu belgialaisen jalkapallon historiassa. Stade Joseph Marienin puupenkeillä on ehditty todistaa monia historiallisia hetkiä. Kirkkaimmin stadionin nurmella säkenöi Unionin vuosien 1933–35 joukkue, joka voitti kolme peräkkäistä Belgian mestaruutta. Noina vuosina joukkue pelasi yhteensä 60 peräkkäistä tappiotonta ottelua, joka on edelleen Belgian ennätys. Union 60 lempinimen saaneen joukkueen putken katkaisi lopulta helmikuussa 1935 paikallisvastustaja, rakas vihollinen Daring Club Molenbeek.

Daringin seuraaja RWD Molenbeek onkin mahdollisesti vaikuttamassa siihen, että Unionin romantiikkaa huokuvassa tarinassa ei ole vielä nähty viimeistä käännettä. Se on tällä hetkellä kulkemassa alemmalta sarjatasolta kohti liigakarsintaa ja paikallisottelu vanhojen vihollisten välillä ensi kaudella on yhä mahdollisuuksien rajoissa. Siinä missä Union on monelle enemmän kuin seura ja Stade Joseph Marien enemmän kuin pelkkä stadion, on Unionin ja Molenbeekin paikalliskamppailu enemmän kuin pelkkä ottelu.

Niiden välinen paikalliskilpailu ylsi seurojen menestysvuosina aina teatterin näyttämöille saakka. Vuonna 1938 sai ensi-iltansa näytelmä Bossemans et Coppenolle, joka kertoo ystävyksistä, joista toinen kannattaa Unionia ja toinen Daringia. Näytelmän saavuttama suuri suosio teki siitä tärkeän osan brysseliläistä kansanperinnettä. Myöhemmin se päätyi myös elokuvaksi, jonka erääksi kuvauspaikaksi päätyi asiaankuuluvasti myös seurojen välinen ottelu.

Stade Joseph Marienin ohella tästä kappaleesta brysseliläisen jalkapallohistorian folklorea muistuttaa eräs kuriositeetti Brysselin keskustassa. Vain korttelin päässä asteen tunnetummasta Manneken Pis patsaasta seisoo Bossemans et Coppenolle -näytelmän hahmon, Madame Chapeaun patsas. Paikallisen huumorin symboliksi muodstuneen Madame Chapeaun hahmon jalustassa kerrotaan sen suhteesta Unionin ja Molenbeekin väliseen rehtiin kilpailuhenkeen. Tuo henki siivitti Unionin sen 11. mestaruuteen vuonna 1935, joka samalla on sen viimeisin. Kevät näyttää, mihin se riittää tänä vuonna, ei ainoastaan Unionin, vaan myös Molenbeekin osalta.

Artikkelin kansikuva (stadion): Martijn Mureau

The post Perinneseuran nousu ihastuttaa – Royale Union Saint-Gilloise teki Brysselistä jalkapalloromantikkojen kiintopisteen appeared first on Byyri.

Oikea vastaus on HPS, joka jakaa kakkospaikkaa Hakan kanssa yhdeksällä mestaruudellaan. Nykyään Kolmosessa pelaava seura voitti 1920- ja 1930-luvuilla peräti kahdeksan liigamestaruutta, minkä lisäksi HPS kävi pokkaamassa yhden Suomen mestaruuden vuonna 1957.

Tuon jälkeen menestystä ei ole pääsarjatasolla tullut, eikä HPS ole edes pelannut ylimmällä sarjatasolla sitten vuoden 1964. Tämän jälkeen seura on joutunut katsomaan sivusta, kun sen paikalliskilpailija HJK on noussut dominoimaan suomalaista jalkapallokenttää ja karannut mestaruuksien määrässä ylhäiseen yksinäisyyteensä.

Myös belgialaisilla on oma Helsingin Palloseuransa. Royale Union Saint-Gilloise dominoi Belgian pääsarjaa vielä 1900-luvun alussa ja voitti vuoteen 1935 mennessä jopa 11 mestaruutta. Tuolla lukemalla Union SG on edelleen Belgian historian kolmanneksi menestynein seura.

Kuten HPS:n, myös Union SG:n nimi on kuitenkin sen jälkeen kadonnut vain pääsarjaa seuraavien silmistä ja mielestä kokonaan. Kuten HPS, myös Union SG on joutunut katsomaan sivusta, kun sen ärsyttävä paikalliskilpailija on karannut maansa mestaruustilaston kärkeen. HJK:lla pääsarjamestaruuksia on 30, Anderlechtilla 34.

Maailma on täynnä HPS:n ja Union SG:n kaltaisia entisiä suuruuksia, joiden olemassaolo rikastaa oman maansa jalkapallokulttuuria ja -historiaa, mutta jotka eivät nykymuodossaan juuri tarjoa lisäarvoa huippu-urheilullisessa mielessä.

Union SG henkii seurana menneisyyttä ja alasarjakulttuuria. Vaikka seuraa johdetaan modernilla otteella, on sen stadion yksi Belgian vanhimpia. Stade Joseph Marien avattiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1919. Sen pääkatsomon penkit ovat edelleen puuta. Myös sijainti henkii historiaa. Noin 8000 henkeä vetävä stadion tuntuu uppoavan sitä ympäröivään metsään kuin vastalauseena nykyaikaisille, keskelle kaupunkia rakennetuille jättiläisareenoille.

Seuran johtoporras toki olisi halukas laajentamaan stadioniaan, mutta Stade Joseph Marien, sekä sen yli avautuva näkymä, ovat suojeltuja, joten Union SG ei voi muuttaa stadionin ulkoasua tai korottaa sitä kapasiteetin kasvattamiseksi.

Ulkopuolisin silmin olisi vaikea uskoa, että Union SG:n omistaa sama mies, joka nosti Brighton & Hove Albionin Englannin kolmannelta sarjatasolta ensin Valioliigaan, ensimmäistä kertaa 34 vuoteen, ja sitten jopa taisteluun europaikoista.

Paitsi jos katsoo Belgian pääsarjan Jupiler Pro Leaguen sarjataulukkoa. Union SG nimittäin johtaa Belgian liigaa – lähes ylivoimaisesti – ensimmäisellä pääsarjakaudellaan 48 vuoteen.

Tony Bloom osti belgialaisseuran kolme vuotta sitten. Kuten Brightonissa, Bloom halusi, että seuran taloudenhoito on kestävällä pohjalla, eikä lähtenyt tavoittelemaan pikavoittoja. Vaikka fanit odottivat miljonäärin tuovan seuraan nimihankintoja ja laittavan rahaa palamaan, ei tästä ole nähty vielä merkkiäkään.

Bloom ei itse asiassa itse edes astunut seuran johtoon. Päivittäistä toimintaa Union SG:ssä johtaa hänen liikekumppaninsa Alex Muzio. Toimintaperiaatteet ovat silti pitkälti samat kuin Brightonissa. Vaikka Bloom & Muzio eivät ole tuoneet seuraan roppakaupalla rahaa, järkevyyttä he ovat toimintaan tuoneet. on tuonut. Uuden aikakauden datajohtaminen on nostanut seuran tekemisen täysin uudelle tasolle.

Lopulta uusi toimintakulttuuri nosti myös Union SG:n uudelle sarjatasolle, kun seura palasi viime kauden päätteeksi Belgian pääsarjaan lähes 50 vuoden tauon jälkeen.

Alku uuden omistuksen alaisuudessa oli haastava, mutta viime kaudeksi seuraan rekrytoidun päävalmentajan Felice Mazzún alaisuudessa joukkueen kurssi on kääntynyt. Mazzú voitti heti ensimmäisellä kaudellaan Belgian ykkösdivisioonan täysin ylivoimaisesti 18 pisteen erolla seuraavaan. Tällä kaudella, kaikkien yllätykseksi, voittaminen on vain jatkunut.

Union SG on 27 sarjakierroksen jälkeen Jupiler Pro Leaguen kärjessä 60 pisteellä. Toisena tuleva Antwerp on seitsemän pisteen päässä, ja suurimmat mestarisuosikit Club Brugge ja Anderlecth ovat jääneet jo yhdeksän ja 11 pisteen päähän.

Viime kierroksen tappiosta huolimatta Union SG:n alkuvuosi on ollut suorastaan säkenöivä. Joukkue kohtasi kolmen viikon sisään kaikki muut kärkinelikon joukkueet, ja nappasi otteluista kaksi voittoa ja yhden tasapelin päästämättä maaliakaan.

Kolmesta nollapelistä huolimatta seura ei ole rakentanut yllätysmenestystään bussittamisen varaan. Union SG on käsittämättömästi tehnyt eniten maaleja Belgian liigassa tällä kaudella – mutta myös päästänyt niitä vähiten. Joukkue on ollut ilman kysymystäkään koko sarjan paras.

Mazzún pelikirja perustuu aggressiiviseen prässiin, joka tuottaa maalipaikkoja lähes liukuhihnalta. Joukkueen tekeminen on niin vahvaa, että ilmaiseksi seuraan ennen viime kautta tuodut Deniz Undaev ja Dante Vanzeir ovat pystyneet jatkamaan divarista tuttua maalitehtailua täysin samalla tasolla pääsarjassa.

Vaikka Undaev johtaa tällä hetkellä Belgian liigan maalipörssiä 21 osumallaan, on juuri 13 maalia iskeneen Vanzeirin tarina kuin koko Union SG pienoiskoossa: pääsarjassa penkille jumittunut nuori lupaus lähti rohkeasti hakeman peliaikaa sarjaporrasta alempaa innovatiivisen valmentajan alaisuudessa. Sen myötä hän on noussut tällä kaudella jo Belgian maajoukkueeseen asti. Ennakkoluulottomuus ja rohkeus palkittiin myös yksilötasolla.

Seitsemässä jäljellä olevassa ottelussaan Union SG kohtaa enää kaksi joukkuetta, jotka ovat Belgian liigassa puolivälin paremmalla puolella. Kaikki muut vastaan tulevat joukkueet löytyvät sarjataulukon häntäpäästä.

Mestaruus, joka vetäisi tarinana vertoja Leicesterin vastaavalle, ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettu Belgian liigan sarjajärjestelmän takia. Belgiassa yläloppusarjaan pääsee vain neljä parasta joukkuetta, joiden pistemäärä puolitetaan ennen loppusarjan alkua. Täten myös sarjajohtajan etumatka puolittuu.

Normaalioloissa järjestelmä puolittaa ennakkosuosikin etumatkan ja avaa mestaruustaiston muillekin. Tällä kertaa se saattaa kuitenkin tuhota yhden kaikkien aikojen eurooppalaisista jalkapallotarinoista. Union SG tulee loppusarjan aikana kohtaamaan pahimmat, taloudellisesti täysin ylivertaiset, kilpakumppaninsa kahdesti.

Seurat, joilla on täysin erilaiset resurssit reagoida kauden aikana vallitsevaan tilanteeseen kuin Unionilla. Club Brugge, esimerkiksi, käytti tammikuun siirtoikkunan aikana uusiin hankintoihin enemmän rahaa kuin Union SG on käyttänyt koko olemassaolonsa aikana.

Toki myös Union SG reagoi. Se hankki espanjalaisen Cameron Puertasin seurahistorian ennätyssummalla, 1,16 miljoonalla eurolla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun seura oli maksanut siirtokorvauksen kenestäkään kahteen ja puoleen vuoteen. Koko nykyinen joukkue on käytännössä kasattu ilmaissiirroin kasaan raavituista pelaajista. Koko 2000-luvulla Union SG on maksanut siirtokorvauksen seitsemästä pelaajasta.

Fiksun rekrytoinnin avulla seura on kuitenkin saanut kilpailuetua, vaikka rahaa hankintoihin ei olekaan laitettu. Union SG:n tarkkailun alla ovat erityisesti Euroopan maiden alemmat divisioonat, joita Muzio uskoo suurseurojen ylenkatsovan. Tähän asti toimintatapa on toiminut.

Seurassa uskotaan, että se toimii myös jatkossa. Mitään ei tehdä puolivillaisesti, vaan jokainen rekrytointi on kymmenen kuukauden prosessi – mikä tarkoittaa, että ensi kesän hankinnat on jo työn alla, eivätkä muutu, vaikka Union voittaisi liigan tai selviäisi Mestarien liigaan ja moninkertaistaisi tulonsa.

Yksi mestaruus, edes ensimmäinen lähes 90 vuoteen, ei toisi valittuun linjaan muutosta, sillä seurajohto uskoo pitkän aikavälin suunnitteluun ja valitun strategian toteuttamiseen. Pikavoittojen sijasta Bloom ja Muzio hakevat kestävää kasvua. Ensitöikseen seuran omistajina he panostivat pelaajahankintojen sijasta fasiliteetteihin, joiden kuntoon laittamisen uskotaan mahdollistavan ammattimaisemman toiminnan pitkällä aikavälillä.

Samalla maalaisjärkisellä ja nöyrällä lähestymistavalla kaksikko on onnistunut rakentamaan, mahdollisesti, Belgian mestaruuden voittavan joukkueen. Pelaajarekrytoinneissa ei keskitytä vain dataan ja peliesityksiin, vaan myös syväluotaavaan persoonallisuusanalyysiin, jonka pohjalta arvioidaan seuran toimintakulttuuriin sopivat yksilöt.

Lähtökohta on lainattu maailman menestyneimmältä urheiluseuralta, uusiseelantilaiselta All Blacksilta, jonka rekrytointilinja on yksinkertainen: no dickheads.

Se näyttää tuottaneen tulosta. Kun Vanzeir kutsuttiin ensimmäistä kertaa maajoukkueen matkaan, juhli muu joukkue sitä kuin mestaruutta. Union SG:n pelaajilla näyttää aidosti olevan hauskaa keskenään.

Se ei toisaalta ole ihme, kun koko seuran arvot perustuvat yhdessä tekemiselle, fiksuudelle ja hauskuudelle. ”Emme halunneet vain tehdä voittoa. Tämän on tarkoitus olla hauskaa”, Muzio kertoi aikanaan syyksi sille, miksi hän ja Bloom päätyivät ostamaan seuran Belgiasta esimerkiksi Italian tai Espanjan sijaan.

Voittaminen on hauskaa. Union SG ei välttämättä voita mestaruutta vielä tänä vuonna, mutta lähellä se tulee olemaan.  Ja jossain kohtaa mestaruus tulee. Niin terveellä pohjalla seuran tekeminen on.

Samalla sen tarina luo uskoa siihen, että asioiden tekeminen muita fiksummin on edelleen voimavara, jota ei rahalla saa paikattua. Sen avulla myös pienet seurat, tai entiset suuruudet, voivat nousta järkyttämään jalkapallomaailman valtasuhteita.

Ja se jos jokin on hauskaa meille kaikille.

Hyvää viikonloppua

Sen pituinen se. Muita kauden yllättäjiä, tai muuten vain jalkapalloromanttisia hetkiä, voi jakaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Ehkäpä jostain niistä kehkeytyy seuraava kirjoittamisen arvoinen tarina. Sen, ja muut Sallisen sivukatsomon jorinat, saat suoraan sähköpostiisi liittymällä viikkokirjeen tilaajaksi.

Siihen asti kuitenkin: Hyvää viikonloppua.

Lähteet: Goal, the18.com, the Independent

The post Sallisen sivukatsomo: Belgian HPS ja fiksuus, jota ei saa rahalla appeared first on Byyri.

Täydellinen rooli

Belgiassa on puhuttu pitkään kolmesta suuresta (De Grote Drie) seurasta. Anderlecht, Club Brügge ja Standard Liège ovat maan menestyneimmät seurat ja yleensä suurimmat suosikit mestaruustaistoon kauden alla. Genk ja K.A.A. Gent ovat haastaneet suurseuroja, napaten kolme mestaruuttakin 2000-luvulla, mutta viime vuosina pokaaleja ei ole tullut. Genk eteni viime kaudella cupin finaaliin, ja nykyvireelle Uronen löytää selvän syyn.

– Olemme pystyneet pitämään saman rungon kasassa aika hyvin jo muutaman kauden ajan. Nyt meillä on todella hyvä joukkue kasassa, ja päävalmentaja on luonut pelitavan, jossa jokainen pääsee pelaamaan vahvuuksillaan.

Huuhkajapuolustajan oma rooli joukkueessa on ollut tuttu, vaikka pieniä muutoksia on pelaamiseen on tullut.

– Vasempana laitapakkina olen pelannut koko kauden. Nyt rooli hyökkäyssuuntaan on ollut vapaampi ja olenkin pyrkinyt nousemaan, kun tilaa on, ja sitä kautta auttamaan joukkuetta myös hyökkäyksissä. Pelaamme tällä hetkellä varsin laadukasta pallonhallintaan perustuvaa futista, mikä tekee hyökkäämisestä pakille paljon helpompaa. Pystynkin pelaamaan juuri sellaista peliä, mistä nautin eniten ja missä olen parhaimmillani. Tällä kaudella pelaamisesta on voinut todellakin nauttia!

Pelaajat tuppaavat nauttimaan eniten paikallispeleistä, ja Ruotsissa pelatessaan Uroselle tulivatkin tutuksi derbyt Malmöa vastaan. Genkin kohdatessa Sint-Truidenin puhutaan Limburgin derbystä, mutta mistään suuresta klassikosta ei ole kuitenkaan kyse. Uronen nimeääkin toisen vastustajan, joka sytyttää jopa paikallispelejä kovemmin.

– Pelit Standard Liegeä vastaan ovat vielä Skånen derbyä astetta kuumemmat, vaikka ne eivät olekaan paikallispelejä. Kaksi isoa seuraa Belgiasta, joille on jostain muodostunut todella tiukka vihasuhde. Pelaajana niitä pelejä kuitenkin aina odottaa ja niissä on todella mukava pelata, Uronen toteaa.

Risuja ja ruusuja sarjajärjestelmälle

Belgian liigassa on pelattu kohta jo kymmenen kauden ajan ylä- ja alaloppusarjat käsittävällä sarjajärjestelmällä. Veikkausliigaan tulossa oleva sarjajärjestelmäuudistus on herättänyt paljon kritiikkiä, joten yli sata ottelua Genkissä tahkonneen Urosen kokemuksia Belgian päästä on pakko kysyä.

– Järjestelmässä on hyvät ja huonot puolensa. On todella kiva pelata huippuotteluita loppukeväästä, kun katsomot ovat täynnä, fiilis katossa ja panokset kovat. Toisaalta, jos ei pääse yläloppusarjaan, niin fiilis melkeinpä katoaa, kun ei ole ’’kivoja’’ pelejä enää tiedossa, Uronen pohtii.

Yksi merkittävin ero Belgiassa Veikkausliigan tulevaan systeemin nähden on pisteiden puolittaminen. Belgian liigassa kuuden parhaan joukkueen pisteet puolitetaan ennen playoff-otteluiden alkua, joka kummastuttaa suomalaispuolustajaa.

– Täällä pisteet puolitetaan ennen yläloppusarjan alkamista, joten sarjan voittanut joukkue voikin pudota jopa mitalien ulkopuolelle kokonaan, kun piste-erot kaventuvat. Jos pitäisi valita, niin suosin kuitenkin perinteisempää sarjajärjestelmää enemmän.

Artikkelikuva – Photo News

The post Jere Urosen Genkillä erinomainen syksy: ‘’Clement on luonut pelitavan, jossa jokainen pääsee pelaamaan vahvuuksillaan’’ appeared first on Byyri.

Paulus Roihan nimi nousi kaudella 2001 futiskansan huulille, kun HJK:n nuori hyökkääjä voitti Veikkausliigan maalikuninkuuden ja debytoi A-maajoukkueessa. 22 liigamaalia oli vuosituhannen suurin maalimäärä aina kauteen 2011 asti, jolloin Timo Furuholm venyi samaan suoritukseen.

Roihan ammattilaisura päättyi samana vuonna 2011 Kuopion Palloseurassa. Edellisellä kaudella Roiha oli tehnyt seitsemän Allsvenskan-maalia nousijajoukkue Åtvidabergs FF:n paidassa, ja hyökkääjä olisi mielellään jatkanut uraansa ulkomailla, mutta toiveet murenivat polvivamman myötä.

– Olin jo täyttänyt 30 vuotta ja ymmärsin, että jalkapallourani loppuisi kuitenkin pian. En olisi luultavasti pelannut 35-vuotiaaksi, mutta loukkaantuminen toki hieman aikaisti lopettamistani.

”Esimerkiksi sata Veikkausliiga-ottelua näyttää CV:ssä todella hyvältä”

Roiha joutui lopettamaan uransa hieman aikaisemmin kuin olisi ehkä halunnut. Tietyssä mielessä hän kuitenkin ulosmittasi loppuun asti potentiaalinsa jalkapalloilijana.

Ilvestä edustaneen Eero Hyökyvirran lopettaminen 19-vuotiaana herättikin keskustelua urheilupiirien lisäksi Roihan tuttavapiirissä. Roiha muistuttaa, että jokainen saa toimia tavallaan, mutta hän toivoisi nuorten jalkapalloilijoiden pelaavan ainakin siihen asti, kunnes he ovat valmistumisen kynnyksellä.

– Jättäisin 19-vuotiaana pienen option sille, että saattaisin kehittyä seuraavien vuosien aikana, ja tietäisin vähintään omat rajani. Siviiliuralle ei ole mielestäni niin kova kiire, että parikymppisenä lopettamisesta olisi työelämää ajatellen mitään hyötyä – jos pelaisi esimerkiksi 25-vuotiaaksi asti ja hyppäisi sitten työelämään, ei olisi yhtään muita perässä, Roiha toteaa.

– Esimerkiksi sata Veikkausliiga-ottelua näyttää CV:ssä todella hyvältä, ja se määrä on täysin saavutettavissa 25-vuotiaana. Futaamisen ja opiskelun voi yhdistää, mutta niiden ohella on vaikeaa viettää normaalia opiskelijaelämää. Toisaalta urheileva opiskelija voisi tienata harrastuksellaan sen, minkä eteen toinen opiskelija käy iltaisin töissä esimerkiksi kaupassa.

Jalkapalloura on auttanut työelämässä

Tänä päivänä 38-vuotias Roiha toimii asiakkuusanalyytikkona Swedbankilla, jossa hän palvelee tiiminsä kanssa rakennusfirmoja ja kiinteistöasiakkaita. Hän valmistui Hankenilta vuonna 2014 ja ehti työskennellä KPMG Finlandilla vajaat neljä vuotta ennen siirtymistään Swedbankille.

Roiha sai koulupaikan Hankenilta vuonna 2001, mutta siirto FC Utrechtiin siirsi opintojen alkua. Neljäsosan opintopisteistä hän hankki pelivuosinaan loukkaantumisten aikana, ja loput lopettamisensa jälkeen. Valmistuminen kesti 13 vuotta, mutta Roihaa se ei haittaa.

– En tiedä missä olisin tänä päivänä ilman jalkapalloa, mutta tykkäsin niin paljon pelaamisesta, etten vaihtaisi päivääkään pois. Olen saanut paljon hyötyä jalkapallosta esimerkiksi tiimityöskentelyn ja kilpailullisuuden merkeissä, Roiha sanoo.

– Työelämä on kansainvälistä, ja se sopii minulle luontevasti pelattuani seitsemän vuotta ulkomailla. Lisäksi veikkaan, että työelämän paineet tuntuisivat kovemmilta, jos en olisi pelannut futista.

Unkarissa katsomossa oli lähes pelkkiä fanaatikkoja

Paineet Roiha aisti etenkin silloin, kun miehen ruuti oli märkää. Ulkomaalaisena hyökkäysvahvistuksena häneltä odotettiin aina maaleja, ja maalimäärät vaikuttavat ilmapiiriin. Roiha kertoo, että esimerkiksi käytännön asiat hoituivat aina helpommin kunkin seuran toimistolla, kun rysiä syntyi.

Erilaiset jalkapallokulttuurit tulivat Roihalle tutuiksi pesteillä Hollannissa, Belgiassa, Unkarissa ja Ruotsissa. Roiha pääsi muun muassa pelaamaan Bruggen derbyissä, jotka keräsivät Jan-Breydel-Stadionille parhaimmillaan 25 000 ihmistä. Hollannin vuosiltaan Roiha muistaa parhaiten Ajaxin vierailut, jotka olivat sekä joukkueille että kannattajille tärkeitä.

– Kun pelasin Újpestissa, oli jännää, että katsomossa ei näkynyt perheitä. Ihmisiä kiinnosti paikallinen futis, mutta peleissä saattoi olla vain 1 500 katsojaa. Heistä noin 1 200 oli älyttömän fanaattista porukkaa, ja he pitivät perheet poissa katsomoista.

”Adjektiivit melkein loppuivat kesken Kreikka-pelistä puhuttaessa”

Hyökkääjä palasi viheriöille elokuun lopussa, kun Suomen ja Viron legendat kohtasivat Tallinnassa. Maalinteossakin onnistunut Roiha pääsi vaihtamaan kuulumisia vanhojen pelikavereidensa kanssa, joista moni on siirtynyt penkin päähän.  Roiha ei ole sulkenut pois paluuta jalkapallon pariin jossakin roolissa, sillä jalkapallo kiinnostaa edelleen, ja hän seuraa yhä tiiviisti kotimaista jalkapalloa.

20 maaottelun mies on ollut tyytyväinen Huuhkajien ilmeeseen Kansojen liigan otteluissa. Roihan sukupolvi ei saavuttanut arvokisapaikkaa, mutta nykymiehistöllä on kaikki mahdollisuudet päästä kisoihin.

– Adjektiivit melkein loppuvat kesken Kreikka-pelistä puhuttaessa, Suomi oli niin ylivoimainen. Tulokset, tekemisen meininki ja ylipäätään ilmapiiri maajoukkueen ympärillä ovat todella hyviä. Nyt on tärkeintä, ettei ajatella, että homma olisi jo paketissa. Uskon hyvään lopputulokseen, kunhan joukkue jatkaa samaan malliin.

The post Paulus Roiha siirtyi peliuran jälkeen koulunpenkille – maalikuninkaasta tuli ruotsalaispankin analyytikko appeared first on Byyri.

Jukka Raitala viihtyy topparina

Keravalta HJK:n riveihin ja sieltä maailmalle. Jukka Raitala on ollut tien päällä jo pian kymmenen vuotta, mutta pelivuosia vastikään 30 vuotta täyttäneellä puolustajalla on vielä monta edessään. Urallaan eniten laitapakkina pelannut Raitala on tällä kaudella Montreal Impactissa harjoitellut ja sopeutunut uuteen rooliin keskuspuolustajana.

– Olen viihtynyt topparin paikalla todella hyvin. Alkuun oli hieman totuttelemista, mutta olen mielestäni pelannut topparina kauden edetessä paremmin ja paremmin.

Huuhkajien mukana UEFA Nations Leaguen otteluissa ollut Raitala putosi maajoukkuereissun jälkeen avauskokoonpanosta. MLS ei pidä maaottelutaukoa, joten reissujen aikana maajoukkueiden peleissä olevien pelaajien tilalle nousee muita nimiä kokoonpanoon. Jugin kausi on kuitenkin kokonaisuudessaan sujunut hyvin ja maaotteluista huolimatta pelejä on kertynyt miltei 30. Raitalan sopimus on katkolla kauden päätteeksi ja mies jatkaisikin mieluusti MLS:ssä.

– Seuran kanssa ollaan käyty keskusteluja jatkosta. Olen nauttinut Montrealista ja viihtynyt MLS:ssä, joten mielelläni jatkaisin täällä pidempään.

Montreal Impact taistelee vielä pudotuspeleihin oikeuttavasta paikasta, kun joukkueella on kolme ottelua jäljellä. Tällä hetkellä itäisen konferenssin kuudentena oleva Impact tarvitsee apuja muiltakin, sillä hyvässä vireessä oleva DC United hengittää niskaan kaksi ottelua vähemmän pelanneena. Jatkoi Raitala Montrealissa tai ei, niin ottajia monikäyttöiselle puolustajalle löytyy varmasti.

Mikael Soisalo odottaa näytönpaikkaa

Belgialaisen Zulte Waregemin kausi on alkanut surkeasti. Yhdeksästä pelatusta ottelusta on kertynyt ainoastaan viisi pistettä, joukkue on päästänyt eniten maaleja koko liigassa ja sarjasijoitus on toiseksi viimeinen.

Waregemistä tuli kertaheitolla suomalaisille mielenkiintoinen seura, kun Mikael Soisalo ja Urho Nissilä siirtyivät Belgiaan kesällä. Nissilä ei ole yhtä harjoitusottelua enempää pelannut ja Soisalonkin on ollut tyytyminen jämäminuutteihin.

– Isompi sauma tulee varmasti. Sen eteen paiskin hommia treeneissä, koska kun tilaisuus tulee, niin täytyy olla valmis. Päivittäinen tekeminen on hyvin laadukasta täällä, ja se ei kalpene yhtään Middlesbroughille.

Joukkueen peräsimessä on ollut 1990-luvulta asti Francky Dury muutamia valmennuksellisia syrjähyppyjä lukuunottamatta.

– Mukava kaveri, jolla on selkeä, oma pelifilosofiansa. Vaikka en ole juuri pelaamaan päässyt, niin olen kehittynyt erittäin paljon pallottomassa pelissä, Soisalo pohtii.

Sopeutusmisvaikeuksia myöskään pieneen Waregemin kaupunkiin ei ole FC Hongan kasvatilla ollut.

– Pidän ylipäätään Belgiasta todella, todella paljon ja englannilla pärjää mainiosti.

Artikkelikuva – @impactmontreal & @ESSEVEELIVE

The post Jukka Raitalan ja Mikael Soisalon kuulumiset appeared first on Byyri.

Tässä artikkelissa katseet suunnataan kuitenkin lähelle Saksan rajaa, pikkukaupunkiin nimeltä Eupen. Vuonna 1945 seuraliitoksen kautta syntynyt K.A.S. Eupen palloili yli 60 vuotta alemmilla sarjatasoilla ja kävi lähellä konkurssiakin, mutta pelaa nyt jo kolmatta perättäistä kauttaan pääsarjatasolla. Mitä ihmettä tapahtui?

Idyllinen pikkukaupunki

Itä-Belgiassa sijaitseva Eupen kuuluu Liègen maakuntaan. Maakunnan isoin seura on ehdottomasti Standard Liège ja Eupenin kannalta mahtiseuran kohtaaminen onkin aina pienimuotoinen derbykamppailu. Noin 8000-paikkainen Kehrweg-Stadion ei kuitenkaan tule täyteen edes Standard Liègeä vastaan, ja koko kauden katsojakeskiarvotkin pyörivät noin 3000 katsojan lukemissa.

Tässä vaiheessa on hyvä mainita Eupenin väkiluku, joka on hiukan alle 20 000.

Jalkapallo yhdistää Eupenin asukkaita ja matkaoppaissa seuran ottelut ovat mainittu mitä parhaimpana ajanviettotapana. Belgian saksankielisen yhteisön hallintokaupunkina toimiva Eupen onkin monin tavoin pieni ja turvallinen paikka lähteä hakemaan vauhtia jalkapallouralleen, mutta ilman rahaa pikku pitäjän seura olisi tuskin koskaan noussut Euroopan jalkapallokartalle.

Vieraita Qatarista

Aspire Zone sijaitsee Qatarin pääkaupungissa Dohassa. Tuttavallisemmin Doha Sports Citynä tunnettu 250 hehtaarin kokoinen alue on viimeisen päälle rakennettu urheilukompleksi. Alueella on futiskenttiä, uima-altaita ja kaikkea muuta, mitä tarvitaan tyydyttämään kymmenien eri urheilulajien harrastajat.

Yksi siellä sijaitsevista futiskentistä, Khalifa International Stadium, tulee olemaan myös pelipaikkana vuoden 2022 MM-kisoissa.

Alueen sydämessä toimii kuitenkin se merkittävin taho, Aspire Academy. Nuoria lupauksia haaliva urheiluakatemia tarjoaa luonnollisesti erinomaiset olosuhteet harjoitteluun, mutta lupaa vastaavansa myös tulevaisuuden tähtien koulutuksesta. Suomalaisista valmentajista akatemian listoilla on ollut muun muassa Tuomas Peltonen ja Qatarista MLS:ään ponnistanut Jyri Nieminen.

Kuinka tämä Qatar-kytkös liittyy sitten Belgiaan?

Maaliskuussa 2012 saksankieliseen Eupeniin saapui joukko arabiaa puhuvia miehiä. Miehet edustivat Aspire Zone Foundationia, jonka alaisuuteen kaikki Aspire Zonen tahot kuuluvat. Stadionkierroksen jälkeen neuvotteluja käytiin neljällä eri kielellä ja lopulta kaupasta päästiin sopuun.

K.A.S. Eupen oli myyty qatarilaisille, jotka huhujen mukaan maksoivat kaupantekohetkellä neljä miljoonaa euroa. Enemmän kuin tarpeeksi maksuvaikeuksissa olleelle divariseuralle.

Pandat, kuten joukkueen lempinimi kuuluu, oli noussut ensimmäistä kertaa Belgian pääsarjaan kaudelle 2010-2011. Lähtö tuli saman kauden päätteeksi, valtaosa joukkueen pelaajista oli belgialaistaustaisia ja paitasponsorina toimi belgialainen vaatealan yritys Jartazi, joka on tutumpi lähinnä pyöräilypiireistä.

Qatarilaisten tulon jälkeen tuo kaikki muuttui.

Stadionilla tehtiin pientä pintaremonttia, kokoonpanon pelaajista puolet tulivat Afrikasta, paitoihin ilmestyi Aspiren teksti ja taustahenkilöstö vaihtui samalla ovenavauksella. Seuran nimi ja logo säilyivät, mutta muuten tilalla oli uudestisyntynyt K.A.S. Eupen.

Portti Eurooppaan

Aspire Academyn hanke Aspire Football Dreams on vuosien ajan tarjonnut kehitysmaiden nuorille turvallisen ympäristön kehittyä huippu-urheilijaksi niin Dohan, kuin Senegalin akatemioissaan.

Jotta tiet Euroopan kentille olisivat ruusuisemmat lupaaville futareille, on Aspire hankkiutunut seurojen omistusportaisiin. Eupenin pormestarina toiminut Elmar Keutgen ilmaisikin huolensa kaupanteon yhteydessä, sillä kyseinen järjestely saa Aspiren näyttäytymään kyseenalaisessa valossa.

Onko tarkoituksen pönkittää egoa, kääriä rahat vai kohdella akatemiaan tulleita ja sieltä eteenpäin lähteviä pelaajia heidän ansaitsemallaan tavalla?

Eupen ei ole siis ainoa seura Aspiren näpeissä, vaan espanjalainen Cultural Leonesa kuuluu samoille omistajille, ja myös Leeds United ilmoitti alkuvuodesta käynnistäneensä yhteistyön Aspiren kanssa. Eupenin ja PSG:n mahdollisesta yhteistyöstä on myös kirjoitettu paljon, sillä molemmilla seuroilla on vahvat kytkökset Qatariin ja Aspiren akatemiaan.

Aspirelle Belgia ja Eupen oli myös juridisesti oivallinen valinta, sillä maan kansalaisuutta voi hakea jo kolmen vuoden maassaolon jälkeen ja maan virallisista kielistä ranska on afrikkalaisille pelaajille otollinen sopeutumisen kannalta.

Tulostakin on afrikkalaisten kohdalla jo tullut. Kolme Aspiren ohjelman kautta tullutta pelaajaa ansaitsee maininnan ja nimet ovatkin osalle futista seuraaville tuttuja: Diawandou Diagne, Moussa Wagué & Henry Onyekuru.

Senegalilaisista Diagne debytoi Eupenissa 18-vuotiaana, kun seura pelasi vielä Belgian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Parin vuoden päästä puolustava keskikenttäpelaaja siirtyi Barcelonan kakkosjoukkueeseen ja pelasi Segundassa seuraavien vuosien aikana kymmeniä pelejä. Ura Barcelonassa ’’huipentui’’ Espanjan cupin otteluun Huescaa vastaan, jossa Diagne oli siis Barcelonan ykkösjoukkueen mukana, vaikka minuutteja ei lopulta tullutkaan.

Tätä nykyä Diagne on jo palannut Eupenin riveihin, mutta potentiaalia Barcelona pelaajassa selkeästi näki.

Diagnen maamies, Moussa Wagué on sen sijaan tuoreempi eupenilainen. Tammikuussa 2017 Belgian liigassa debytoinut oikea laitapuolustaja pelasi itsensä futiskansan tietoisuuteen iskemällä maalin Japania vastaan Venäjän MM-kisoissa.

Kisojen jälkeen Eupenin pelaajaa on huhuissa viety vahvimmin, vähemmän yllättäen, FC Barcelonan suuntaan.

Kolmas yllä mainittu nimi onkin ollut todellinen Afrikan tähti. Laidalla ja kärjessä viihtyvä Nigerian maajoukkuemies, Henry Onyekuru jätti jälkensä Belgian liigaan ja toi myös mainetta Aspiren akatemialle. 2015 Eupenin riveihin siirtynyt Onyekuru pelasi seurassa kahden kauden ajan, nosti sen Belgian pääsarjaan, jakoi siellä maalipörssin voiton ja kiinnitti lopulta isojen seurojen huomion.

Viime kesänä Everton osti hyökkääjän kahdeksalla miljoonalla eurolla, mutta lainasi miehen Anderlechtiin työlupaongelmien vuoksi. Kausi Anderlechtissa oli rikkonainen ja viime kuussa Everton päätyi lainaamaan Onyekurun täksi kaudeksi Galatasarayn riveihin – työlupa-asiat kun eivät vieläkään olleet kunnossa.

Nähtäväksi jää kuka lyö itsensä tällä kaudella läpi Eupenin riveissä, ja pystyvätkö Claude Makélélén suojatit varmistamaan sarjapaikkansa ajoissa. Viime kaudella Eupen varmisti sarjapaikkansa maalieron turvin kauden viimeisessä ottelussa, jossa se iski viimeisen vartin aikana peräti neljä maalia Mouscronin verkkoon.

Belgian liigaa voi Suomesta käsin seurata tällä kaudella Viasatin urheilukanavilta ja Viaplay-palvelusta.

Artikkelikuva – David Hagemann

The post K.A.S. Eupen – Belgian liigan näyteikkuna appeared first on Byyri.

Tällaisia kysymyksiä pyöri Pietarin taivaalla ennen Ranskan ja Belgian välistä MM-välierää.

Maalivahtien näytös

Sellainen ensimmäisestä jaksosta muodostui.

Taktiseen kysymykseen saatiin vastaus hyvin nopeasti: molemmat maat lähtivät pelaamaan niillä omilla vahvuuksillaan, millä ne olivat Pietarin semifinaaliin asti selvinneet.

Ranska luotti tiiviiseen puolustuspelaamiseensa ja nopeaan suunnanvaihtoon, jossa vastustajan linjaa pyrittiin puhkomaan juoksuilla syvyyteen. Belgia puolestaan nojasi aktiiviseen pallonhallintapeliinsä ja mielikuvituksellisiin hyökkäysvariaatioihin, joissa pallo teki usein työtä miehen puolesta.

Taktisesta pelaamisesta huolimatta, molemmille joukkueille avautui paikkoja tasaiseen tahtiin ja pelin viihdearvo säilyi suurena. Välierissä kun hieman liian usein on peli mennyt historian saatossa kyttäilyksi.

Ensimmäisen jakson tähdet löytyivätkin tolppien välistä. Belgian Thibaut Courtois ja Ranskan Hugo Lloris esittivät maalivahtiosaamista maailman huipulta. Tauolle asteltiin kiikarilukemissa 0-0.

Umtiti Ranskan sankarina

Ottelun avausmaalia ei toisen jakson käynnistyttyä tarvinnut enää kauaa odotella. Samuel Umtiti nousi Belgian maalin edustalla erikoistilanteessa korkeimmalle ja siirsi päällään Ranskan johtoon.

Maali ei olisi voinut paremmalle miehelle osua. Barcelonan puolustaja loukkaantui toukokuussa ja koko hänen kisamatkansa oli vielä kaksi kuukautta takaperin epävarma. Umtiti kuntoutti itsensä, on pelannut hienot kisat ja piti nyt Belgian suurimman syömähampaan Romelu Lukakun poissa maalipaikoilta välierässä. Siinä ohessa kävi painamassa voittokaapin.

Loppua kohden Ranskan pelaaminen oli jälleen toisintoa Uruguay-pelin toiselta jaksolta. Didier Deschampsin miehistö, jos jokin taitaa tässä turnauksessa pelin tappamisen. Ranska finaaliin.

Ottelun loppupuolella sattunut Blaise Matuidin ikävä loukkaantuminen oli Ranskan muuten hienon illan ainoa miinusmerkki. Aika näyttää, ehtiikö hän kuntoutua sunnuntain finaaliin.

Miten tästä eteenpäin?

Ranska pelaa sunnuntaina Moskovassa maailmanmestaruudesta! Loppuottelu on maan historian kolmas. Edellisen kerran se pelasi jalkapallomaailman himotuimmasta palkinnosta 12 vuotta sitten. Les Bleusin ainoa maailmanmestaruus on 20 vuoden takaa kotikisoista.

Moskovan loppuottelu tulee olemaan Ranskalle toinen suuri finaali kahteen vuoteen. Maa pelasi kaksi vuotta sitten EM-kisojen finaalissa ja siellä kärsitty tappio Portugalille toimii varmasti valtavana motivaattorina sunnuntain koitoksessa.

Usein on tapana sanoa hyvin pelanneesta, lähes kalkkiviivoille asti päässeestä joukkueesta, että sen aika ei ollut vielä. Belgiaan tämä ei päde, sen aika oli nyt. Maan nykyisen menestyksen runko on auttamatta parasta ennen päiväyksensä tuolla puolen, kun seuraavan kerran kisataan maailmanmestaruudesta.

Pettymyksen täytyy olla massiivinen. Sillä on nyt pronssiottelu edessä ja suuri kysymys onkin, että pystyvätkö he motivoitumaan siihen?

Pronssiottelu on Belgialle toinen. Belgia hävisi juurikin Ranskalle himmeimmän mitalin Meksikon kisoissa vuonna 1986. Se on Punaisten paholaisten paras saavutus MM-kisoissa. Lauantain pronssipeli antaisi mahdollisuuden laittaa tuo tilasto uusiksi. Tästä Belgia yrittänee motivaation rippeensä kerätä.

The post Samuel Umtitin suuri ilta – Ranska MM-finaaliin appeared first on Byyri.

Taktinen ylikävely

Brasilialaiset ovat oikeastaan koko maajoukkuehistoriansa tottuneet pelaamaan tiukasti puolustavia nippuja vastaan. Se on joutunut välillä puhkomaan hyvinkin tiukkoja välejä ja pujottelemaan yksilötaidolla ihmismassasta läpi. Vastustajan koko pelaajiston pallon alla pysyminen on brasseille arkipäivää, kaikkeen on totuttu.

Belgian espanjalaisvalmentaja Roberto Martinez nosti melkoisen aropupun hatustaan ja jättikin kaksi pelaajaa ylös. Romelu Lukakun oikealle ja Eden Hazardin vasemmalle, isolla erolla. Martinez tiesi, että Brasilialla ei ole varaa jättää heitä ilman varmistettua miesvartiointia.

Näin Brasilialta puuttui puolustajia tukemasta hyökkäyksiä ja Belgialla oli tulivoimaa vauhdikkaisiin vastaiskuihin. Nerokasta. Ensimmäisellä jaksolla Martinezin virkaveljellä Titellä ei ollut lääkettä tähän pelisuunnitelmaan.

Tämä alkoi näkyä myös tulostaululla. Ensin Belgia siirtyi 0-1-johtoon kulmapotkusta, jossa pallo painui kahden brasilialaisen kautta omiin ohi Alissonin. Kevin De Bruyne lisäsi upealla laukauksella johdon jo kahden maalin suuruiseksi.

0-2 numeroissa tauolle ja Brasilia näytti hölmöltä.

Brasilian vastaisku

Toiselle jaksolle Belgia ei muuttanut mitään. Brasilia lisäsi puolestaan painetta Lukakua ja Hazardia kohtaan. Belgialaiset eivät saaneet enää pidettyä palloa ylhäällä, vaan pallonhallinta siirtyi yhä kokonaisvaltaisemmin Brasilialle.

Kun ottelua oli tunti tahkottu, oli asetelma muuttunut päälaelleen. Brasilia vei ja Belgia vaikutti neuvottomalta, sillä erotuksella tosin, että Punaiset Paholaiset olivat yhä kahden maalin karkumatkalla.

Tilanne kävi Belgian leirissä yhä tukalammaksi, kun vahvasti hetkeä aikaisemmin vaihdosta sisään tullut Renato Augusto toi Brasilian jo maalin päähän. Brasilialla oli peli täysin hallussa, henki päällä ja Martinez mietti peukalo suussa ensimmäistä vaihtoaan. Tilanteet muuttuvat.

Oli aika lunastaa odotukset

Kuten jo aiemmin ottelupäivänä Byyristä oli luettavissa, on Belgian tulemista odotettu. Moni oli valmis kuoppaamaan Belgian ikuisten lupausten arkistoon siinä vaiheessa, kun maa hävisi kaksi vuotta sitten Ranskan EM-kisoissa puolivälierän Walesille.

Belgian mediassa oli aiemmin päivällä kirjoitettu, että Brasilia-ottelu oli peli, jossa kokonainen sukupolvi punnitaan. Kovasti sanottu, mutta tiukkaa ja inhorealistista faktaa myös samalla.

Roberto Martinez säästeli vaihtorulettiaan 83. peliminuutille asti. Vaihdot rauhoittivat Belgiaa, antoivat mahdollisuuden hengähtää ja rikkoa Brasilian vahvan hetken. Yksi vaihto jäi vielä lopulta taskuunkin.

Belgia onnistui laajalla rintamalla, mutta maalivahti Thibaut Courtois ansaitsee tulla nostetuksi. Hän oli mies paikallaan silloin, kun hänen joukkueensa ja kansakuntansa eniten häntä tarvitsi. Hattu päästä!

Miten tästä eteenpäin?

Ensimmäinen välierä on valmis, Ranska-Belgia tiistaina Pietarissa. Samalla varmistui, että kaikki mitalipeleissä olevat maat ovat näissä kisoissa eurooppalaisia.

Nyt avainasioita Belgian kannalta on tämän suuren voiton nollaaminen. Vatsa ei saa olla alkuunkaan täynnä, muuten tulee Olivier Giroud -niminen noutaja. Myös palautuminen nousee isoon rooliin. Ranska pääsi kuitenkin aiemmin perjantai-iltana suhteellisen helpolla Uruguayn kanssa.

Brasiliassa kaikki muu kuin maailmanmestaruus on täydellinen epäonnistuminen. Näiden kisojen teemana oli neljän vuoden takaisen kansallisen katastrofin hyvittäminen jalkapalloa rakastavalle kansalle, kunnian palauttaminen ja mestaruuspytyn tuominen takaisin Brasiliaan 16 vuoden tauon jälkeen.

Vieraillessani Brasilian alkulohko-ottelussa Costa-Ricaa vastaan Pietarissa, koin lähietäisyydeltä brasilialaisen futisyleisön intohimon ja kiihkon. Heille jalkapallo ja sen MM-turnaus oli elämää sekä uskontoa suurempaa. Tippuminen lopulta jopa aikaisemmassa vaiheessa kuin viime kerralla on sen megaluokan pettymys, että heidän osalta ei voi vielä vastata kysymykseen: Miten tästä eteenpäin?

Monella brasilialaisella on juuri nyt suuria vaikeuksia nähdä valoa edes huomisessa.

The post Vihdoinkin Belgia appeared first on Byyri.

Haaste edessä

Belgia päätyi alkulohkostaan lopulta ennakkoon kovatasoisemmalle puolelle kaaviota. Tie finaaliin on kivinen, mutta ei mahdoton.

Puolivälierissä vastaansa Belgia saa perjantai-iltana Brasilian, joka on vedonlyöntiyhtiöiden suosikki voittamaan maailmanmestaruuden. Haaste on valtava, mutta täysin hoidettavissa oleva. Belgia pääsee lähtemään kamppailuun ykkösmiehistöllään, kun taas Brasilialta on sivussa pelikieltoa kärsivä Casemiro.

Maanantain viime hetkillä varmistunut voitto on varmasti tarjonnut huiman itseluottamusruiskeen Punaisten paholaisten ryhmälle.

Kevin de Bruyne ja Eden Hazard ovat huippuyksilöitä, jotka ovat kykeneväisiä ratkaisemaan otteluita omalla henkilökohtaisella panoksellaan. Romelu Lukaku on kisojen aikana osoittanut olevansa muutakin kuin rymistelevä, silloin tällöin maalinteossa onnistuva kärki. Älykkäät juoksut vastustajan puolustuslinjan hämmentämiseksi ovat tuottaneet tulosta ja luoneet tilaa hyökkäyspäässä taitavalle ryhmälle.

Belgian puolustuksella riittänee kuitenkin kiirettä Neymarin ja kumppaneiden kanssa.

Ei enää musta hevonen

Belgiasta muodostui joitakin vuosia sitten jalkapallohipsterien suosikki. Perusteellinen ja laadukas juniorityö alkoi hiljalleen tuottaa hedelmää ja belgialaisten nousu kohti maailman huippua oli alkutaipaleellaan.

Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja nyt olisi aika odottaa jo konkreettisia tuloksia. Belgia ei ole enää potentiaalinen yllättäjä, vaan ehdoton huippujoukkue.

Yllättäjän asema perustunee osittain siihen, ettei Belgia ole saavuttanut MM-tasolla kovin mairittelevaa menestystä, lukuun ottamatta vuoden 1986 kisojen neljättä sijaa. EM-turnauksista löytyy pronssia ja hopeaa, tosin 1970- ja 1980-luvuilta.

On kuitenkin aika unohtaa puheet Belgiasta mustana hevosena – niin kova joukkueen materiaali on. Tappio Brasilialle olisi pettymys, jota ei voitaisi enää laittaa kokemattomuuden piikkiin.

Valiojoukko

Jos vielä Brasilian kisoissa 2014 Belgian pelaajamateriaalia pidettiin lupaavana, niin nyt sen on tullut aika lunastaa odotuksia.

Neljännesvälierässä Japania vastaan avauskokoonpanon pelaajien seurajoukkueet olivat Chelsea, Manchester United, Manchester City, Tottenham, PSG ja Napoli, joiden lisäksi avaukseen kuului kaksi Kiinan liigan tähtipelaajaa.

Kun tarkastellaan Transfermarkt-sivuston arvioita pelaajien markkina-arvoista, Belgian kokoonpano tulee keskiarvolla mitattuna kisajoukkueista kuudentena, edellään vain Ranska, Espanja, Brasilia, Saksa ja Englanti. Arviot ovat toki hyvin suuntaa-antavia, mutta osoitus siitä, että Belgia kuuluu materiaaliltaan aivan maailman kirkkaimpaan kärkeen.

Juuri aikataulussa

Belgia on viimeksi hävinnyt ottelun syyskuussa 2016, kun Espanja kaatoi sen harjoitusottelussa. Viimeisin kilpailullisessa ottelussa koettu tappio on kahden vuoden takaisista EM-kisoista, jolloin Wales tiputti Belgian puolivälierässä.

Noista ajoista joukkue on saanut lisää kokemusta ja monet avainpelaajat ovat saavuttaneet parhaan peli-ikänsä. Nämä lienevät ne kisat, joissa menestystä on tultava – ainakin jos MM-tasosta puhutaan.

Neljän vuoden päästä nykyinen puolustuslinja Kompany–Alderweireld–Vertonghen on jo auttamattoman vanha. Hyökkäyspäästä Romelu Lukaku ja Kevin de Bruyne saattavat olla tuolloin uransa huipulla, mutta pääasiassa materiaalin ikärakenne osuu kohdilleen juuri meneillään oleviin kisoihin.

Joko juhlitaan?

Mikäli Belgia onnistuu kaatamaan Brasilian, se kohtaa välierässä Ranskan tai Uruguayn. Kummatkin täysin voitettavissa. Uruguayta vastaan Belgia saattaisi olla jopa ennakkosuosikki. Jos Brasilia kukistuu, on Belgialla loistavat saumat historiansa ensimmäiseen maailmanmestaruuteen.

Vuoden 2014 MM-turnauksessa Belgian jonkinlaisena kisabiisinä toimi brysseliläisen megatähden Stromaen kappale Ta Fête – vapaasti käännettynä ”sinun juhlasi”. Silloin punapaitojen lento päättyi puolivälierätappioon Argentiinalle.

Olisiko tänä kesänä on vihdoin juhlan aika?

The post Punaiset paholaiset potentiaaliaan lunastamassa appeared first on Byyri.

Odotin otteluun suurta belgialaisinvaasiota, mutta yllätyksekseni paikalla oli vähintään saman verran tunisialaisia kuin belgialaisia. Ja ääntä – sitä pohjoisafrikkalaisista riitti. Jos Belgia vei nurmella 5-2, olivat lukemat samat katsomossa tunisialaisille.

Oli miten oli, Moskovan Spartakin punainen stadion täyttyi kahdesta punaisesta kannattajajoukosta, jotka muodostivat ikimuistoisen ja intiimin tunnelman.

Pari sanaa Tunisiasta

Arvostusta Tunisialle, joka Englanti-pelin kilpikonnan jälkeen tuli Moskovaan oikeasti pelaamaan. Tämä ratkaisu mahdollisti sen, täysi ja intensiivinen tupa sai nauttia helteen lisäksi myös viihdyttävästä jalkapallosta.

Tunisialla on käynyt tässä turnauksessa runsaasti huonoa onnea. Arpa heitti sen pitkään aikaan parhaan maajoukkueen ennalta jatkon kannalta lähes mahdottomaan lohkoon.

Huono onni ei päättynyt siihen. Ykköstorjuja lasarettiin avauspelin alussa ja toisessa pelissä kaksi avainpelaajaa kannetaan paareilla ulos, ennen kuin ensimmäinen jakso on päättynyt.

Tunisia on ihan OK joukkue tähän turnaukseen, mutta sen penkiltä tuleva laatu ei vain yksinkertaisesti enää riitä.

Pari sanaa Belgiasta

Belgian peli pyöri mukavasti ja tasapaino henki katsomoon. Tunisian ensimmäinen oli vartiointivirhe ja toinen selkeässä johtoasemassa pelaavan joukkueen laiskaa pelaamista.

Belgialla on nyt kasassa kuusi pistettä kahdesta pelistä maalierolla 8-2. Niin pitääkin olla. Se on kohdannut Panaman ja Tunisian.

Seuraavaksi Belgia kohtaa Kaliningradissa Englannin. Tuo ottelu antaa enemmän vastauksia kysymykselle: Missä Belgia menee nyt?

Belgia oli Moskovassa vahva. Sen keskikentän peliä Eden Hazardin johdolla oli suoranainen ilo seurata. Hyökkäyksestä löytyi toinen toistaan mielenkiintoisempia kombinaatioita. Ja mikä parasta – sillä löytyy penkiltä paitsi laatua, niin myös erilaisia pelillisiä vaihtoehtoja.

Belgia vaikuttaa valmiilta. Se naulasi Moskovan helteessä jatkopaikkansa ja lähtee suosikkina toisen kierroksen pudotuspeliotteluun, tulee siinä vastaan kuka tahansa.

Tuon ottelun jälkeen tuleekin sitten puolivälierä. Se on se peli, missä Roberto Martinezin Belgia punnitaan.

The post Belgia – Tunisia: Punainen Moskova appeared first on Byyri.

3. kesäkuuta 1970. Estadio Azteca, Mexico City.

El Salvadorin ensimmäisen jalkapallon MM-kisaottelun paikka ja päivämäärä. Vastassa oli Belgia.

Väli-Amerikan maan historiallista kisapaikkaa edelsi kuitenkin äärimmäisen valitettavalla tavalla jalkapallon historiaan jäänyt tapahtumaketju.

Maareformi jalkapallosodan taustalla

Jalkapallosota tai 100-tuntinen sota. Molempia nimityksiä käytetään, mutta ne tarkoittavat yhtä ja samaa asiaa: sotaa, joka syttyi El Salvadorin ja Hondurasin välisen MM-karsintaottelun jälkeen.

Naapurimailla Hondurasilla ja El Salvadorilla oli sopuisa historia, mutta vuonna 1969 tunnelma maiden välillä oli muuttunut kireäksi. Hondurasin valtiojohdon asettama uusi maareformi karkotti siirtomaalaiset viljelijät pois maatiloiltaan ja palaamaan kotimaahansa. Tämä koski yli 300 000 elsalvadorilaista. Honduras oli pinta-alaltaan valtiona yli viisi kertaa El Salvadoria isompi, mutta El Salvadorissa asui jo entuudestaan 40% enemmän asukkaita. Reformi kiristi El Salvadorissa valtiojohtoa ja kansalaisia.

Tässä jännittyneessä tilanteessa maat karsivat keskenään kisapaikasta MM-kisoihin kesällä 1969. Honduras voitti ensimmäisen osaottelun kotonaan 1-0. Karsintasysteemissä vaadittiin kaksi voittoa, ja yhteismaaleja ei laskettu. Näin San Salvadorissa pelattava toinen ottelu saattoi olla ratkaiseva.

Hondurasin pelaajat saapuivat El Salvadoriin pelon vallassa. He kirjaimellisesti pelkäsivät henkensä puolesta. Osa pelaajista on sittemmin myöntänyt, että joukkueessa oli kentällä pelaajia, jotka eivät olleet pystyneet nukkumaan kahteen tai kolmeen päivään ennen ottelua.

Vihaa ja väkivaltaa

Hondurasin pelaajat tiedostivat pian, että heidän pelkonsa oli ollut aiheellista. Matkalla stadionille heidän bussisaattuettaan kivitettiin ja heitettiin kaikella mahdollisella käteen tarttuvalla. Bussi eteni täyttä vauhtia poliisisaattueessa, eikä se saanut pysähtyä, koska se ei olisi ollut turvallista.

El Salvador voitti ottelun 3-0, mutta se ei tyynnyttänyt kansalaisia. Hondurasin joukkue joutui poistumaan aivan yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin. Hondurasin paikalle uskaltautuneet fanit joutuivat väkivallan kohteeksi. Kaksi heistä tapettiin.

Pian ottelun jälkeen El Salvador käynnisti sotilasoperaation. Raja suljettiin ja ilmavoimat alkoivat pommittaa Hondurasin strategisia kohteita. Sota oli syttynyt.

Sota ja sen seuraukset

Sodan ensimmäisenä päivänä El Salvador oli aktiivisempi osapuoli, mutta heti seuraavana aamuna Honduras käynnisti massiiviset vastatoimet. Konflikti kävi yhä hurjemmaksi, ja kuolleiden määrä kasvoi nopeasti.

Lopulta Amerikan valtioiden järjestö OAS:n diplomaattinen väliintulo johti konfliktin päättymiseen. Sota oli raju. Se kesti tasan sata tuntia ja on tiettävästi maailmanhistorian lyhyin erillinen kahden valtion välinen sota.

Taistelut vaativat 2000 kaatunutta, eikä kumpikaan osapuoli saavuttanut mitään. Rajasta jäi maiden välille erimielisyyksiä, mutta kymmenen vuotta myöhemmin kiistalle saatiin sopimus YK:n kansainvälisessä tuomioistuimessa. Maat erotettiin Väli-Amerikan yhteismarkkinajärjestöstä, mutta ne saivat jäsenyytensä takaisin 12 vuotta myöhemmin.

Maailma oli ihmeissään, miten jalkapallo-ottelu voi synnyttää sodan. Väite jalkapallosodasta on kuitenkin myytti. Ottelu sattui vain yksinkertaisesti todella huonoon ajankohtaan, ja poliitikot sekä armeijat käyttivät sen avaamaa mahdollisuutta ja kansalaistensa tunnekuohua häikäilemättömästi hyväkseen.

Takaisin jalkapalloon

Laukausten tauottua edessä oli vielä yksi sinänsä vähäpätöinen, mutta kuitenkin iso ongelma. Maa tuleviin MM-kisoihin oli vielä ratkaisematta.

Kolmas ja ratkaiseva ottelu vietiin puolueettomalle maaperälle Meksikoon. El Salvador voitti ottelun jatkoajalla maalein 3-2 ja eteni lopputurnaukseen.

Avausottelussaan se sai vastaansa, kuten kerrottua, Belgian. Belgia oli vahvempi maalein 3-0, eikä jättänyt El Salvadorille oikeastaan mitään mahdollisuuksia. Tätä seurasi 4-0-tappio kisaisäntä Meksikolle ja 2-0-tappio Neuvostoliitolle. Näin valtavan hinnan kisapaikastaan maksaneet elsalvadorilaiset saivat pakata laukkunsa ja lähteä kotimatkalle alkulohkon jälkeen tekemättä maaliakaan turnauksessa.

El Salvador selviytyi sittemmin MM-kisoihin vielä vuonna 1982, mutta sieltäkin tuomisina oli kolme tappiota ja vielä karummalla maalisuhteella 13-1.

Tulevaisuus näyttää, tuleeko MM-historia vielä joskus muistamaan El Salvadorin jostain muustakin kuin sen traagisesta karsintataipaleesta vuoden 1970 kisoihin. Näissä samaisissa Meksikon kisoissahan pelattiin myös yksi MM-historian upeimmista otteluista, mutta siitä lisää viikon kuluttua.

Kuva: KArLiToS sv / Wikimedia Commons

The post Kohti MM-kisoja: Sadan tunnin sota appeared first on Byyri.