Saksan miesten maajoukkue ei ole viime vuosina yhdistänyt kansaa aiempaan tapaan. Tähtiyksilövetoinen die Mannschaft ei ole vakuuttanut nurmella eikä sen ulkopuolella: otteet kentällä ovat olleet surkeita ja myös pelaajat yksilöinä ovat jääneet etäisiksi saksalaisille. Vuoden 2014 maailmanmestaruuden jälkeen Saksa on enemmän tai vähemmän epäonnistunut jokaisessa EM- ja MM-turnauksessaan – useimmiten enemmän. Nelinkertaiselta maailmanmestarilta ja kolminkertaiselta Euroopan mestarilta odotetaan enemmän. Etenkin viime vuosina kentällä on nähty ajoittain ennalta arvattava ja haluton miehistö. 

Seurajalkapalloilun puolella Bayern Münchenin 11 mestaruuden putki kertoo omaa kieltään Bundesliigan valtarakenteesta. Muutaman kerran näinä vuosina Borussia Dortmund, RB Leipzig ja Schalke ovat antaneet ainakin näennäistä painetta onnistumatta kampeamaan müncheniläisiä pois valtaistuimelta. Viime kaudella FCB esiintyi poikkeuksellisen ailahtelevasti, mikä johti jopa hieman yllättäen nykyisen Bundestrainer Nagelsmannin potkuihin. Pestin perinyt Thomas Tuchel johdatti Bayernin mestaruuteen rimaa hipoen, kirjaimellisesti Jamal Musialan viime minuutin maalilla Dortmundin kompuroitua omassa ottelussaan Mainzia vastaan. 

Kuluvalla kaudella Xabi Alonson johtama Bayer Leverkusen etenee vakuuttavasti tappiottomana sarjan kärjessä ja on katkaisemassa baijerilaisten mestaruusputkea. Piste-eroa kärkikaksikon välillä on kirjoitushetkellä kahdeksan pistettä.

Tuchel, joka pestattiin turbulenssin keskellä parhaana vapaana olevana vaihtoehtona ei ole saanut joukkuetta pelaamaan oman pelifilosofiansa mukaan. Tuo filosofia ei mielestäni missään kohtaa ollut linjassa perinteisen Bayern-identiteetin kanssa. Tuchelin palkannut seurajohto toimi itsekin turbulenssissa ja Hasan Salihamidzicin ja Oliver Kahnin pestit päättyivätkin niin ikään keväällä mestaruudesta huolimatta. Laadukas pelaajarunko vahvistui kesällä Harry Kanella, mutta peli ei ole kauden mitassa vakuuttanut jatkuvuudellaan.

Odotettu ilmoitus siitä, että Tuchel ei jatka ensi kaudella Bayernin peräsimessä saatiin helmikuun lopulla. Yllättävää tässä ilmoituksessa oli se, ettei lähtöpasseja jaettu välittömästi, vaan seuran ja valmentajan tiet erkanevat kauden päätyttyä. 

Bayernin ja die Mannschaftin vahva side 

Saksan maajoukkueen runko on perinteisesti muodostunut aina kourallisesta Bayern Münchenin avainpelaajia. Kaksi viimeisintä maajoukkueluotsia (Nagelsmann, Hansi Flick) ovat tulleet pestiin suoraan FCB:stä. Maansa suurseurana Bayernissa on pelannut aina useita sen hetkisiä saksalaisia huippupelaajia. On siis varsin luonnollista, että maajoukkueen kokoonpanon runko valjastetaan tästä ryhmästä. Sekä kymmenen vuoden takaisessa maailmanmestarijoukkueessa että vuoden 2022 Qatarin kisojen miehistössä oli mukana seitsemän Bayernin pelaajaa. 

Nykyisestä Bayernin miehistöstä Saksan avainpelaajiin lukeutuvat Musialan lisäksi Joshua Kimmich, Manuel Neuer, Leon Goretzka, Serge Gnabry sekä Leroy Sané. Lisäksi maajoukkueuransa jo kertaalleen lopettanut Thomas Müller on sittemmin tehnyt paluun Nationalelfin riveihin. Tästä joukosta tulevan kesän EM-kisoissa nähdään erittäin todennäköisesti ainakin Musiala, Kimmich, Sané, Neuer sekä Goretzka. Jokainen heistä on pelannut kelvollista kautta, mutta kaikkien otteita leimaa koko joukkuetta vaivannut epätasaisuus.  

Neuer oli pitkään loukkaantuneena sivussa ja hänelle löytyy korvaavia vaihtoehtoja aivan maailman huipulta, Barcelonan Marc-André ter Stegenistä alkaen. Kotikisojen paine puoltaa Neuerin ykkösvahdin paikkaa myös kesälle, mutta uuden polven valmentaja Nagelsmann saattaa myös olla valmis vahdin vaihtoon. 

Muista pelaajista Musiala on kymppipaikan maestro, josta on kasvamassa maajoukkueen pelillinen johtaja. Myös Kimmichin ja Goretzkan paikat keskikentän keskustan rooleissaan vaikuttavat todennäköisiltä. Tämän kaksikon pelillinen taso on kuitenkin ollut poikkeuksellisen ailahteleva. Kummankin elekieli on kauden haastavimmilla hetkillä ollut haluton ja turhautunut. Sama haluttomuus ja turhautuneisuus on huokunut koko Saksan maajoukkueesta useamman vuoden ajan aina Joachim Löwin ylipitkäksi venyneen aikakauden lopulta lähtien. 

Rohkea uudistus vastaan kotikisojen paine 

Nuori tähtivalmentaja Nagelsmann on nyt pestissä, johon hänen odotettiin päätyvän ennemmin tai myöhemmin. Ajankohta tuli eteen silti yllättävän nopeasti 36-vuotiaana, kun tie Bayernin peräsimessä katkesi paljon odotettua aikaisemmin ja samoihin aikoihin maajoukkueen peli sukelsi syvällä Flickin alaisuudessa. Vain 28-vuotiaana Bundesliigassa Hoffenheimin pääkäskyttäjänä debytoinut Nagelsmann on kerännyt itselleen komean CV:n (Hoffenheim, RB Leipzig, Bayern) jonka ainoana isompana tahrana on potkuihin päättynyt FCB-keikka. 

Kotikisojen kokoonpanoa suunnitellessaan Nagelsmann joutuu tarkkaan analysoimaan millä joukkueeseen saadaan flegmaattisuuden sijaan voitontahtoa ja asennetta, jota siitä on viime vuodet puuttunut. Vuonna 2023 pelaamastaan 11 ottelusta maajoukkue voitti surkeasti vain kolme ja pelasi kahdesti tasan. On toki otettava huomioon otteluiden panoksettomuus, sillä muiden maiden pelatessa tärkeitä karsintaotteluita paahtoi Saksa nurmella ystävyysotteluiden merkeissä. Valonpilkahduksina voidaan pitää mahdollisuuksia ajaa sisään uusia pelaajia maajoukkuerinkiin ja tehdä kokeiluita, joita syksyn maaotteluissa nähtiinkin. 

Nyt Nagelsmannilla on erinomainen tilaisuus ravistaa kunnolla pakkaa ja saksalaisen jalkapalloilun valtarakenteita uudistamalla ryhmää kotikisoihin. Joukkueessa on kasvamassa nuoria johtajia kuten Leverkusenin Florian Wirtz ja Musiala. Viimeaikaisista debytanteista esimerkiksi Brightonin 32-vuotias keskikenttäpelaaja Pascal Gross onnistui erinomaisesti ensimmäisissä maaotteluissaan, samaa voi sanoa myös esimerkiksi Grischa Prömelistä ja Robert Andrichista.  

Kroonisesta hyökkääjäongelmasta kärsinyt maajoukkue lähti Qatarin MM-kisoihin ykköskärkenään huippukautta pelannut Werder Bremenin Niclas Füllkrug  – tässä valinnassa Flick osui napakymppiin. Sittemmin kaikkiaan 13 maaottelussa esiintynyt nykyinen Dortmund-kärki on onnistunut peräti 10 kertaa maalinteossa. Reilussa kalenterivuodessa hyökkääjävalikoima ei ole merkittävästi laajentunut, mutta hyvävireisistä pelaajista voisi hyvinkin löytyä Bremenin Marvin Duckschin tai Stuttgartin Deniz Undavin kaltaisia vaihtoehtoja täydentämään kisaryhmää. 

Samanlainen rohkeus pelaajavalinnoissa voi poikia isäntämaalle poikkeuksellisen edun kotikisoissa. Jos Nagelsmann lähtee rohkeasti priorisoimaan onnistuneen kauden pelanneita pelaajia vanhojen meriittien sijaan, tulee lopputulos olemaan takuulla kaukana virkamiespallosta. Painotettakoon, että maajoukkueen alennustilan taustalla ei ole pelkästään Bayernin pelaajat, vaan sama koskee laajemmaltikin etenkin kokeneiden pelaajien muodostamaa runkoa.  

Saksa on pelaajatuotannoltaan Euroopan suurmaita ja pystyy rakentamaan kilpailukykyisen joukkueen turnaukseen, mutta sillä on mahdollisuus valloittaa fanit takaisin taakseen yhtenä rintamana, jos nurmelle astelee aidosti motivoitunut ja taisteleva die Mannschaft.  

Pallo on nyt Nagelsmannilla. 

The post Ravistelun paikka — Saksan maajoukkueen ja Bayern Münchenin alavireessä yhtäläisyyksiä appeared first on Byyri.

Crvena Zvezda – Bayern München 24.4.1991

Vastakkain olivat Jugoslavian suurin seura Crvena Zvezda (Belgradin Punainen Tähti) ja Saksan mahtava Bayern München, joiden historialliseen yhteenottoon tiivistyy kaikki, mistä jalkapallossa voi olla kyse: intohimo, taituruus, odottamaton draama, historian painolastin murskaaminen ja jalkapalloa suurempi konteksti.

Koko ottelu henkii 90-lukua. Niin maalivahdille pelatut palautussyötöt kuin armottomat kahden jalan viikatteet ja takaapäin tulevat tappotaklaukset, vaihtopenkillä sauhutteleva valmentaja tai kesken pelikatkojen vilahtelevat liian värikkäät mainoksetkin kuuluvat kaikki olennaisena osana sen ajan kulttuuriin.

Silti keskiössä ovat taidoillaan loistavat, huimaa henkilökohtaista osaamista edustavat pelaajat.

Huolimatta siitä ilmeisestä viihteestä, mitä nostalgiatrippi 90-luvun alkuun tarjoaa, juuri konteksti on se, joka nostaa tämän ottelun ylitse kaikkien muiden. Yhtäkään jalkapallo-ottelua ei ole pelattu – eikä toivottavasti tulla pelaamaan – vastaavissa oloissa.

Jalkapalloa suurempi konteksti

Joskus sitä vain tietää, jopa kesken ottelun, katsovansa jotain todella eeppistä. En voi edes kuvitella, miten vahvasti katsojat Marakanalla ovat tuon tunteneet, tietäen, että kyseessä saattaa olla viimeinen stadionilla koskaan pelattava ottelu.

Harvoin jalkapallo on ollut niin irrallaan – ja silti samalla niin tiiviisti integroituna – sitä ympäröivään kontekstiin kuin tuona iltana Belgradissa. Sota oli alkamassa, Jugoslavia tulisi hajoamaan ja yksi sen hetken suurimmista seuroista, Crvena Zvezda, tulisi sen myötä menettämään asemansa jalkapallomaailman huipulla.

Jalkapallo oli sotaa odottaville ihmisille pakopaikka, saareke, jossa saattoi vielä tuntea riemua ympäröivästä maailmasta huolimatta. Juuri tämän kaksiosaisen välierän otteluiden välissä ammuttiin tulevan sodan ensimmäiset laukaukset, kun kroatialaisen ääriliikkeen edustajat laukaisivat kolme ohjusta kohti enimmäkseen serbien asuttamaa Borovo Selon kylää. Selkkausta kuitenkin edelsi jo kuukausia kestänyt etnisten jännitteiden ja yhteenottojen määrän nouseminen.

Siitä huolimatta – tai kenties juuri sen takia – keväinen Crvena Zvezdan marssi oli ihmisille niin merkityksellinen.

Isäntien dominointia

Ensimmäinen osaottelu oli Zvezdan tasoitusmaalia myöten täydellinen alkupala otteluparin pääruoaksi tarjoiltavalle kiimaiselle koitokselle Marakanan nurmella. Belgradilaisten 2–1-voittoon päättynyt ottelu jätti Zvezdan loistaviin asemiin, vaikka maailmalla suhteellisen tuntematon joukkue nähtiinkin vielä altavastaajana suurta ja mahtavaa Bayernia vastaan.

Myös ensimmäinen osaottelu on katsottavissa YouTubesta.

Tunnelma stadionilla on kuitenkin ottelun alla jotenkin tietoinen, kun kiehuva yleisö toivottaa saksalaiset tervetulleeksi Belgradiin. Paikalliset tietävät tasan tarkkaan, kuinka hyvä joukkue Zvezda on. He tietävät, että ottelu tulee päättymään heidän juhliinsa.

Tunnelma pelin käynnistyessä on infernaalinen. Bayern yrittää koetella isäntien hermoja heti alussa, kokeillen pariin otteeseen rohkeasti kaukaa ja ollen koko ajan aktiivisesti pelin päällä. Saksalaiset dominoivat pelin alkuminuutteja, ja etenkin Brian Laudrup ja Stefan Effenberg tuntuvat olevan pelin ytimessä.

Kympin kohdalla Zvezda pääsee kuitenkin ensimmäiseen kunnon hyökkäykseensä ja testaamaan Raimond Aumannin päivän kuntoa Bayernin maalilla. Meteli Marakanalla on järisyttävä, kun isännät alkavat saada pelistä otetta.

Pian Dejan Savićević jo vapauttaa tuulennopean Dragiša Binićin puolittaiseen läpiajoon, mutta vielä vailla tulosta. Samalla kun Bayern luottaa hitaaseen pelinrakenteluunsa, alkavat isännät lisätä kierroksia koneessa ja nostaa ottelun tempoa.

Peli aaltoilee todella vauhdikkaana ja kummankin joukkueen pelaajien henkilökohtainen taitotaso on hämmästyttävä. Jatkuvasti pallossa oleva Savićević pysäytetään rumalla takaapäin tulevalla taklauksella, jonka myötä nykyaikana punakortti irtoaisi tuomarin kädestä nopeammin kuin keihäs Aki Parviaisen hansikkaasta. Näin ei kuitenkaan vuonna 1991 ollut.

Seuranneesta vapaapotkusta Zvezda kuitenkin antaa oikeuden toteutua.

Siniša Mihajlović lataa belgradilaiset johtoon, ja kotiyleisössä räjähtävät niin äänihuulet kuin pommitkin. Zvezda johtaa otteluparia nyt yhteismaalein 3–1. Finaalipaikka alkaa olla jo selvä, vai alkaako?

Kun pääsemme ensimmäisen jakson loppupuoliskolle, Bayernin vaarallinen hyökkäystrio on kadonnut kuvasta kokonaan. Isännät dominoivat pelitä, ja pelin ytimessä oleva Savićević pyörittää yksin koko saksalaispuolustusta.

Vieraiden turhautuminen alkaa näkyä, ja viikatteita jaellaan ympäri kenttää. Tämä kuitenkin vain tuntuu innostavan kotijoukkuetta, ja kaunista jalkapalloa pelannut Zvezda päättää puoliajan joukkueista selvästi parempana.

Maineensa vanki?

Riemuhuudot saattelevat Zvezdan pelaajat tunnelista kentälle. Isännät aloittavat terävästi, ja vaikka Bayern yrittää ottaa pelistä aktiivisempaa otetta, ovat belgradilaisten vauhdikkaat vastaiskut jatkuva vaara vieraille.

Saksalaiset alkavat kuitenkin päästä peliin mukaan, ja joukkue saakin rakennettua pari loistavaa tilaisuutta ottelun tasoihin tuomiseksi. Peli on avointa ja viihdyttävää, ja tunnelma stadionilla on huikea. Kesken maata riepottelevan poliittisen konfliktin Marakanan yleisö saa todistaa todellista jalkapallon riemujuhlaa.

Kotiyleisön usko saa kuitenkin kolauksen, kun Laudrupia pitkin ottelua kovin ottein kohdellut Mihajlović rikkoo tanskalaista jälleen oman boksinsa rajalla. Klaus Augenthalerin vapaapotku sujahtaa juuri ja juuri muurista irronneen Mihajlovićin jalkojen välistä, ja Zvezdan maalilla koko ottelun epävarmasti esiintynyt Stevan Stojanović hörppää pallon käsittämättömästi längistään. Peli on 1–1.

90-luvun alussa jugoslavialaisilla joukkueilla oli tietynlainen maine jalkapallomaailmassa. Ne pelasivat lähes järjestäen taidokasta ja viihdyttävää jalkapalloa, mutta tuntuivat aina murtuvan paineen alla. Epäusko alkoi hiipiä pelaajien mieliin. Eihän niin voi käydä taas tänään, eihän?

Bayern saa maalistaan vain lisää uskoa tarvittavan johto-osuman tekemiseen, ja kesken äänekkäiden ”Crvena, Crvena” -huutojen se osuu taas.

Vasemmalta lähtenyt Effenbergin keskitys kimpoaa onnekkaasti Manfred Benderille, joka saa vapaasti siirtää müncheniläiset 2–1-johtoon. Yhteismaalit ovat nyt tasan 3–3, ja ottelu etenee vahvassa saksalaiskomennossa.

Historian ja tulevaisuuden painolastit murskaantuvat

Tänään kohtalo on kuitenkin päättänyt puuttua peliin. Pian Bayernin johto-osuman jälkeen Mihajlović kiskoo vaarallisen vapaapotkun viidestäkymmenestä metristä, ja hetkeä myöhemmin Binić on äärimmäisen lähellä muuttaa lukemia tulostaululla. Hallinta alkaa selvästi kääntyä uudestaan isännille, ja Zvezdan pelin sydän Savićević alkaa taas viihtyä kiusatessaan Bayernin puolustusta.

Vieraiden maalilla Aumann joutuu jo venymään parhaimpaansa pitääkseen joukkueensa johdossa. Isäntien penkillä valmentaja Ljubomir Petrović reagoi vain puhaltamalla tupakan savua keuhkoistaan hieman tavallista intensiivisemmin.

Molemmat joukkueet haluavat selvästi ratkaista pelin varsinaisen peliajan puitteissa, ja mitä lähemmäs täyttä aikaa tullaan, sitä vauhdikkaammaksi ottelu käy. Marakanan yleisö elää täysillä mukana jalkapallon intensiivisintä tilannetta, jossa maali kummalle tahansa joukkueelle riittää varmistamaan finaalipaikan.

Tällä kertaa jugoslavialainen joukkue ei yksinkertaisesti suostu musertumaan paineiden alla. Tämä Jugoslavian lipun alla esiintynyt seura, jonka pelaajat edustaisivat jatkossa yhden maan sijasta niin Serbiaa, Makedoniaa, Montenegroa, Bosniaa ja Hertsegovinaa kuin Kroatiaakin, eivät peräänny. Eivät enää, kun voitto on ollut jo niin lähellä.

Ottelun loppu on kuin kooste yhden Mestarien liiga -kevään kohokohdista, niin paljon huippupaikkoja molemmilla joukkueilla on. Ja lopulta, kun varsinaista peliaikaa on vain väsynyt hengähdys jäljellä, Zvezda saa palkintonsa.

Vladimir Jugović tuo pallon yksin hyökkäysalueelle. Pallo ajautuu vasempaan laitaan Robert Prosinečkille. Prosinečki vie pallon päätyrajan tuntumaan ja saa pudotettua sen boksin kulmalle Mihajlovićille, joka lähettää keskityksen maalille. Kosketus palloon kuitenkin epäonnistuu, ja keskitys jää auttamattoman lyhyeksi. Bayern-puolustaja Augenthaler saa jalkansa väliin, mutta vain osittain.

Sen sijasta, että pallo lentäisi raketin lailla katsomoon, se kimpoaa lähes suoraan ylöspäin. Lakipisteensä saavutettuaan se putoaa, lähes laiskasti, kohti Bayern-maalia ja yli lamaantuneen Aumannin, joka on kuin naulannut itsensä nurmeen.

Maalin tullessa yleisön valtaa hetkeksi mystinen hiljaisuus. Kuin kukaan ei voisi uskoa, että Zvezda on todella tasoittanut pelin tuolla tavalla. Kuin ei olisi mahdollista, että tuollainen maali hyväksyttäisiin.

Mutta kun ilonkarjaisu lopulta tulee, se tulee voimakkaampana kuin yksikään aiempi ihmiskunnan historiassa. Se on jotain eläimellistä, jotain alkukantaista, ja samalla niin tilanteeseen sopivaa. Se on voittoa juhlivan jalkapalloyleisön totaalinen henkinen laukeaminen, mutta samalla hajoavan kansakunnan viimeinen korahdus. Bayern vie pallon vielä keskiympyrään ja ottelua jatkaakseen, mutta yleisö tuskin huomaa.

Soihdut syttyvät, 100 000 ihmistä huutaa. Valmentajat ja vaihtomiehet ryntäävät kentälle. Kuka on pelaaja, kuka valmentaja, kuka kannattaja? Millään niistä ei ole enää mitään väliä, sillä peli on 2-2 ja isännät ovat etenemässä Eurooppa Cupin finaaliin. Zvezdan hyökkääjät heittävät puolivoltteja kentällä. Stadion on yhtä huuto- ja pommimyrskyä.

Jalkapalloa suurempi ottelu

Kun loppuvihellys lopulta tuli, katsomo tyhjeni kentälle, ensin vain muutamien uskaliaiden nuorten voimalla, mutta sitten koko tuhatpäisen ihmislauman vastustamattoman merenä. Yksi fani on täysin tunnekirjonsa vanki, tietämättä missä on, toinen päättää kiinnittää maaliin kasan ilmapalloja.

Jotkut suutelevat nurmea, toiset harhailevat päämärättömästi, imien Marakanan ilmaa sisäänsä, ikään kuin se voisi parantaa kaikki maailman taudit. Mutta jokainen, taustoistaan tai ympäröivästä maailmasta välittämättä, on onnensa kukkuloilla Crvena Zvezdan edettyä Eurooppa Cupin loppuotteluun.

Jos katseesi oli suunnattu Töölöön, kun Suomen historian ensimmäinen arvokisapaikka varmistui, sinulla on jokin käsitys, mitä stadionilla tapahtuu.

Onnellisten ihmisten muodostama meri on kuin kesän parhaimmat festarit yhdellä stadionilla. Juhlat jatkuvat vielä pitkään ottelun päättymisen jälkeen. Vielä on edessä finaali Marseillea vastaan, mutta tällä hetkellä näiden fanien mielessä on vain voitto ja eripuran runteleman maan jalkapallosuuruuden paikka Euroopan huipulla. Vaikka pelaajia ei ole enää hetkeen nähty, kaikuvat Crvena-huudot ympäri kiehuvaa stadionia. Bileet stadionilla jatkuvat vielä myöhään yöhön.

Fanien juhlinta Marakanan nurmella sai myös hieman ikäviä piirteitä, kun niin maalitolpat kuin kentän nurmikin tuhottiin täysin. Toisaalta kuka siinä poliittisessa tilanteessa välittäisi pätkääkään siitä, mitä jollekin jalkapallokentän nurmelle tulee käymään? Katsojat vain halusivat muiston ikimuistoisimmasta jalkapallo-ottelusta, jota he koskaan olivat todistaneet, tietäen, että se saattoi olla viimeinen, jonka he Marakanalla koskaan näkisivät.

Ja vielä tänäkin päivänä, huolimatta kaikesta, mitä sen jälkeen on tapahtunut, huolimatta siitä, että Jugoslavia on lakannut olemasta, voit löytää ihmisiä, jotka ylpeänä toteavat, että heidän kotipihansa nurmi on saanut alkunsa palasta Marakanan nurmea vuonna 1991.  

Ottelu, ja sen jälkeiset juhlat, ovat nähtävissä YouTubesta.  

The post Legendaariset ottelut: onko Crvena Zvezdan ja Bayern Münchenin kohtaaminen kaikkien aikojen ottelu? appeared first on Byyri.

Kun Anfieldin nurmella viimeksi pelattiin Mestarien liigaa, saivat the Reds –kannattajat syytä juhlaan. Toistuuko sama tällä kertaa?

Haavoittuva Bayern?

Monien ennakkoarvioiden ja kannattajamielipiteiden mukaan arvontatulos oli Liverpoolille niin suotuisa kuin se vain Bayernin kokoista jalkapallojättiä vastaan olla. ”Jos joskus pitää Bayern kohdata, on se nyt” kuului monesta englantilaisten leiristä.

On kuitenkin syytä lisätä jäitä pipoon ja muistaa yksi asia: kyseessä on Bayern München, hallitseva Saksan mestari kuudetta kertaa putkeen, yksi maailman suurimmista seuroista ja joukkue, joka nyt hakee pääsyä Mestarien liigan välieriin kahdeksatta kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana – käsittämätön saavutus maailman kovimmassa kilpailussa.

Vaikean alun kauteen ja Niko Kovacin aikakauteen saanut Bayern alkaa löytää peliään, ja onkin hyvillä viimeaikaisilla otteilla noussut takaisin kärkitaistoon Bundesligassa. Hyvien liigatulosten lisäksi seuralla on myös alla kahdeksan ottelun tappioton vierasotteluiden putki Mestarien liigassa, minkä lisäksi se ei hävinnyt kertaakaan kilpailun lohkovaiheessa.

Eteläsaksalaisilla on kuitenkin myös ongelmansa. Kovac ei ole vielä löytänyt täydellistä tasapainoa joukkueen pelaamiseen, ja vaikka maaleja on hurjavireisen Robert Lewandowskin johdattamana syntynyt kiitettävästi, on etenkin puolustuspää aiheuttanut kroaattiluotsille harmaita hiuksia.

Viimeisimmissä otteluissaan Bayern pakotettiin jatkoajalle Saksan cupissa Hertha Berliiniä vastaan, ja se ajautui kahteen kertaan tappioasemaan liigassa Augsburgin vieraana. Lisäksi joukkue näytti todella haavoittuvalta edellisessä Mestarian liigan koitoksessa Ajaxin iskiessä kolme osumaa baijerilaisten verkkoon. Kovac on tasapainoillut erilaisten muodostelmien välillä eikä selvästikään ole vielä löytänyt joukkueelle parhaiten toimivaa kenttäkoostumusta.

Seuralla on murheensa myös pelaajarintamalla.

Ykkösvahti Manuel Neuer on puolikuntoinen peukalovamman jäljiltä, eikä joukkueen kippari ole muutenkaan enää se sama maalivahti, joka dominoi omaa pelipaikkaansa muutama vuosi takaperin. Lisäksi pitkäaikainen topparipari Mats Hummels – Jerome Boateng on alkanut osoittaa vanhenemisen merkkejä, vaikka suurimmat puolustuspään ongelmat voidaankin laittaa joukkuepelaamisen piikkiin.

Ja vaikka Kingsley Coman lieneekin pelikunnossa merseysideläisiä vastaan, Bayern kärsii myös merkittävistä poissaoloista, kun Thomas Müller on pelikiellossa sekä Arjen Robben, Corentin Tolisso ja Renato Sanches ovat sivussa loukkaantumisten vuoksi. Saksalaisten keskikenttä onkin tällä hetkellä harvinaisen ohut, ja todennäköisimmin kentälle astelevat James Rodriguez, Thiago Alcantara sekä Leon Goretzka – äärimmäisen laadukas kolmikko, mutta myös hyvin hyökkäyspainotteinen.

Tämä, jos mikä saattaa kääntyä hurjavauhtisia vastahyökkäyksiä rummuttavan Liverpoolin eduksi.

Myrskypilviä Mersey-joen päällä

Liverpool käy otteluun varmasti hurjalla voitontahdolla ja halulla uusia viimevuotinen finaalipaikka. Toisaalta myös Anfieldin isännät joutuvat painimaan omien huoliensa kanssa, kun pitkäaikaispotilas Alex Oxlade-Chamberlainin lisäksi ottelusta ovat sivussa loukkaantumisten vuoksi sekä Joel Gomez että Dejan Lovren ja pelikieltoa kärsivä Virgil van Dijk.

Etenkin elintärkeän hollantilaisen puuttuminen on Poolille merkittävä isku, ja joukkue on nyt tilanteessa, jossa sillä on käytössään vain yksi edustusjoukkueen toppari.

Kaikella todennäköisyydellä manageri Jürgen Klopp joutuukin tiputtamaan huimassa lennossa olevan Fabinhon topparin paikalle selviytyäkseen loukkaantumiskurimuksesta. Ironista toki on, että pelityyliltään sopivin korvaaja van Dijkille on kenties juuri brasilialainen keskikenttäpelaaja, sillä myös hän osaa tarvittaessa katkoa hyökkäyksiä aggressiivisesti ja laadukkaasti ja antaa erinomaisia, pitkiä avaussyöttöjä, eikä pallo tule polttamaan viime kesänä hankitun brassin jalassa.

Fabinhosta onkin viime aikaisilla otteilla kuoriutunut yksi seuran parhaita pelaajia.

Hänen pelaamisensa topparina näin kovassa ottelussa yhdistettynä loukkaantumisestaan toipuneen Trent Alexander-Arnoldin pelikuntoon ovat kuitenkin kysymysmerkkejä, jotka leijuvat niin Pool-fanien kuin Kloppinkin pään yllä harmaiden myrskypilvien lailla. Voimme vain toivoa, etteivät nuo pilvet realisoidu kevätmyrskyksi Liverpoolin illassa.

Fabinhon peluutus topparina nostaa myös todennäköisesti kapteeni Jordan Hendersonin avaukseen keskikentän pohjalle. Vaikka kippari onkin laadukas pelaaja, ei hän esitä puolustussuuntaan samanlaista taidetta kuin brasilialainen. Keskikentälle kenties ensimmäisenä nimenä Kloppin papereihin piirtyvän Giorgio Wijnaldumin harteille nousevatkin entistä suuremmat odotukset, ja työmyyrän onnistuminen roolissaan tulee olemaan elintärkeää suotuisan tuloksen kannalta.

Pokaalia metsästämässä

Mutta vihtahousuja seinille paiskottuani on pakko todeta, että Anfieldin tiistai-illassa odottaa varmasti sellainen eurohurmos, joka saattaa lurauttaa ruskeaa kokeneemmankin vieraspelaajan nahkapöksyihin ja toimia kahdentenatoista kenttäpelaajana isännille. Jos Liverpool löytää pelaamisensa vaihteen, joka siltä parhaimmillaan löytyy, maailmassa ei ole joukkuetta, joka sen voisi kaataa.

Ihannetilanteessa Liverpoolilla on potentiaalia tykittää tulostaululle sellaiset lukemat, joiden jälkeen toinen osaottelu Saksassa on pelkkä muodollisuus.

Uskonkin, että lopputulos on lopulta kiinni merseysideläisten henkisesta tilasta. Onko jo katse-etäisyydellä oleva Valioliigan mestaruuspokaali vienyt joukkueen keskittymisen kotimaan kentille, vai vieläkö riittää paukkuja menestyä myös Mestarien liigassa? Miten Klopp priorisoi otteluihin valmistautumisen näiden kahden kilpailun välillä, kun liigamestaruus on selvästi seuran haaveissa korkeimmalla?

Liverpool on palannut niin suureksi seuraksi, että sen on tavoiteltava menestystä jokaisella rintamalla. Voin kuitenkin ääni varmuutta pursuten luvata, että jos seura toukokuussa nostelee kauan kadoksissa ollutta Valioliigan mestaruuspokaalia, ei ketään kiinnosta missä vaiheessa taival Mestarien liigassa katkesi. Toisaalta, jos liigamestaruus karkaa hyppysistä, eikä Euroopassakaan tule menestystä, jää kaudesta jokaiselle kannattajalle katkera maku.

Ja vaikka Klopp ei asiasta varmasti kenellekään mainitsekaan, on hänellä, ainakin alitajuntaisesti, jonkinlainen preferenssi siitä, kumman pokaalin hän mielummin toisi Mersey-joen rannalle kauden päätyttyä. Uskon, että tiistai-iltana saamme erityisoikeuden nähdän saksalaisluotsin alitajuntaan.

The post Mersey-joen rannalta: Haavoittuva Bayern München kohtaa myrskyisän Liverpoolin appeared first on Byyri.

 vs. 

Portugalin pääsarjaa johtava FC Porto kohtaa Totittomaan aikakauteen oppineen AS Roman. Pitäisin materiaaliltaan vahvempaa Romaa hienoisena ennakkosuosikkina, ainakin mikäli Edin Džeko löytää maalivireensä jälleen. Mestarien liigassa Džeko onnistui syyskaudella, mutta Serie A:ssa vire on ollut hieman vaisumpi. Porto voitti helpohkon alkulolohkonsa ja pelit Portugalissa ovat kulkeneet, mutta puolivälieriin joukkue ei ole edennyt sitten kauden 2014-15.

Jatkoon: AS Roma

 vs. 

Erittäin vaikean syksyn läpi rämpinyt Manchester United elää uutta kevättä. Jose Mourinhon saatua kenkää valmentajaksi palkattiin seuralegenda Ole Gunnar Solskjær. Solskjær on saanut tähdistään kentällä enemmän irti, ja pelaajat kuten Paul Pogba, Marcus Rashford ja Antony Martial sekä tietysti maalivahti David de Gea ovat valmiita kohtaamaan Pariisin jättiläisen.

PSG sai hiljattain ikävimpiä mahdollisia uutisia, kun heidän ykköstähtensä, Neymar, loukkaantui jälleen kevään lähestyessä. Joukkue vilisee toki muutenkin Kylian Mbappén kaltaisia huippunimiä, mutta Neymarin syyskauden huimien otteiden takia hänen valtavaa rooliaansa joukkueessa ei voi ohittaa. Neymarin pysyessä sivussa tästä otteluparista ja Man Unitedin jatkaessa väkeviä otteitaan pidän Unitedia jopa suosikkina jatkoon. Eipä olisi uskonut ennen vuodenvaihdetta.

Jatkoon: Manchester United

 vs. 

Olisiko Ajaxilla paukut megayllätykseen? Eredivisietä tiiviisti seurannut Tarmo Lyytikäinen osaisi ehkä vastata tähän paremmin, mutta Mestarien liigan lohkovaiheen perusteella sen voisi kuvitella olevan mahdollista. Keskikenttämiehet Dušan Tadić ja Hakim Ziyech sekä vanha kunnon kärkimies Klaas-Jan Huntelaar taitavat maalinteon, ja joukkueessa on paljon nuoria pelaajia, jotka pursuavat näyttöhaluja.

Nuoruutta Real Madridissa edustaa esimerkiksi tuore brassilaituri Junior Vinicius, vaikkakin isoin maalintekovastuu jäänee edelleen Karim Benzeman ja mahdollisesti Gareth Balen harteille. Cristiano Ronaldon poistuminen Realin kokoonpanosta on joukkueen peleissä toki näkynyt, mutta Los Blancos on parantanut tuloksiaan kauden edetessä.

Erittäin mielenkiintoinen ottelupari. Vaikka tuntuisi hullulta, että Real Madrid putoaisi tässä vaiheessa turnausta, tahtoisin nähdä silti Ajaxilla pienen mahdollisuuden.

Jatkoon: Real Madrid

vs. 

Tottenhamista puhuttaessa on tietysti äärimmäisen tärkeä kysymys se, pääsevätkö Harry Kane ja Dele Alli pelikuntoon ajoissa. Kaksikon on uutisoitu olevan sivussa ainakin maaliskuuhun asti, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. Tottenham on yltänyt Valioliigassa voittoihin ilman kaksikkoakin, mutta Bundesliigan tulikuuma Dortmund on epäilemättä kovempi vastustaja kuin Newcastle tai Watford.

Paco Alcacer ja Marco Reus ovat paukutelleet maaleja kiitettävään tahtiin ja pitäneet Dortmundin Bundesliigan piikkipaikalla. Mielenkiintoinen seurattava Dortmundissa on myös isolla rahalla Chelseaan siirtyvä kaksikymppinen jenkkikeskikenttäpelaaja Christian Pulisic. Näkisin, että tässä parissa vastakkain ovat trendikäs ja nuorekas hyökkäävä Dortmund ja vaikeuksia uhmaten taisteleva, hieman kokeneempi Spurs.

Jatkoon: Borussia Dortmund

vs. 

Robert Lewandowski painoi kahdeksan häkkiä lohkovaiheessa ja johtaa Mestarien liigan maalipörssiä. Aivan voitosta voittoon ei Bayerninkaan kausi kokonaisuudessa ole edennyt, ja Lewa kaipaisi ehdottomasti hyökkäysavukseen sairastuvalta Arjen Robbenin ja Frank Riberyn. Viimeisin takaisku münchenilaisille sattui reilu viikko sitten, kun maalivahti Manuel Neuer teloi peukalonsa.

Liverpool taistelee jälleen tosissaan sekä Valioliigan, että Mestarien liigan voitosta, mutta tie on pitkä. Lohkovaihe osoitti Liverpoolin tähtijoukkueen haavoittuvuuden, etenkin vieraskentillä. Virgil van Dijk on mies paikallaan ohjaamassa Liverpoolin alakertaa, mutta hänkään ei pysty pelaamaan muiden puolustajien puolesta. Huolia tuo pitkä loukkaantuneiden lista, jolta löytyy muun muassa Trent Alexander-Arnold, Dejan Lovren, Jordan Henderson ja Georginio Wijnaldum.

Tämän kauden hankinnoista Naby Keita ei ole onnistunut pääsemään joukkueen peliin sisälle koko kautena. Rikkinäisen puolustuspelin onneksi Alisson Becker on tämän hetken yksi parhaiten torjuvista maalivahdeista. Vastakkain ovat kaksi todella kovaa kotijoukkuetta, ja onnistumiset vieraskentällä nousevatkin maalivahtipelin ohella ratkaiseviksi tässä parissa.

Jatkoon: Liverpool

 vs. 

Tiukasta lohkosta itsensä jatkoon taistellut Lyon on ollut kovassa vireessä tämän vuoden puolella, mistä viimeisimpänä osoituksena kotivoitto PSG:stä. Barcelona johtaa La Ligaa, mutta joukkueen otteet ovat olleet vaihtelevia ja etenkin omissa on soinut poikkeuksellisen paljon. Barcelona tuntuu olevan välilä täysin riippuvainen 90 minuuttia pelaavasta Lionel Messistä. Messi muuttaa pelin kulun myös vaihdosta tullessaan, mutta toisinaan argentiinalaisen saapuessa on jo liian myöhäistä voittoon. No, näissä pudotuspeleissä Messi tuskin penkkiä kuluttaa – ja hänen ollessa kentällä mikä vain on mahdollista.

Suurimmat ongelmat Barcelonalla löytyvät puolustuspäästä, missä ranskalaisen Samuel Umtitin pitkäaikainen poissaolo näkyy. Gerard Piquélla alkaa olla todellisia vaikeuksia juoksukilpailuissa hyökkäjien kanssa, ja se tuntuu olevan joukkueen vaikeaa hyväksyä. Vastikään Barcelona lainasi loukkaantumistilannetta ja Piquéta auttamaan Valenciasta puolustaja Jeison Murillon.

Nopeat vastahyökkäykset tulevat olemaan Lyonin mahdollisuus jatkopaikkaan, kunhan he samalla onnistuvat jotenkin kesyttämään Messin.

Jatkoon: FC Barcelona

 vs. 

Topparihuolia on niin ikään Juventuksella, kun sen kultainen kaksikko Giorgio Chiellini & Leonardo Bonucci vaikeroivat loukkaantumisiensa kanssa. Ikinuori Cristiano Ronaldo ja Mestarien liigassa hyvin esiintynyt Paulo Dybala pitänevät kuitenkin huolen, että vaikeuksia tulee myös Atlético Madridin puolustukselle.

Vähämaalisesti, joskin voittoisasti La Ligassa pelannut Atlético Madrid hankki tammikuussa lainalle Chelseasta Álvaro Moratan, korvaamaan pitkään sivussa ollutta Diego Costaa. Jotenkin ikuisesti aliarvioitu, kuitenkin Antoine Griezmannin kaltaisia tähtiä sisältävä Atlético Madrid antaa takuuvarmasti kovan vastuksen Juventukselle. Kumpikin joukkue on näissä karkeloissa mukana vuodesta toiseen, joten marginaalit ovat pieniä. Madridilaisten iskunpaikka on ehdottomasti olemassa, jos Juventus joutuu käyttämään kakkoskorin toppariparia.

Jatkoon: Ronaldon mitalla Juventus

 vs. 

Kaikki kunnia Schalkelle, mutta tämä ottelupari tuntuu ennakkoon kaikkein selkeimmältä. Schalken kausi Bundesliigassa on edennyt yskähdellen. Näkemieni muutamien otteluiden perusteella Schalke pyrkii erittäin vauhdikkaaseen hyökkäävään peliin, joka on saattanut kostautua herkästi omassa päässä. Kun vastaan asettuu Manchester Cityn kaltainen joukkue, jossa laidoilla viilettävät ex-Schalke-peluri Leroy Sanen ja Raheem Sterlingin kaltaiset taskuraketit, ja viimeistelystä vastaa tulikuuma Sergio Agüero, on selvää että kovin suuriin riskeihin Schalkella ei ole varaa.

Malttaako Schalke lyödä bussia parkkiin ja luottaa tekevänsä jonkun erikoistilannemaalin? Taitotasossa joukkueilla on sen verran eroa, että pelaamalla Schalke ei tästä parista voittajana selviydy. Suhteellisen ehjällä kokoonpanolla kevättä vastaanottava Manchester City on yksi isoimmista suosikeista koko kilpailun voittajaksi.

Jatkoon: Manchester City

The post Mestarien liigan pudotuspelit lähestyvät – ketkä menevät jatkoon? appeared first on Byyri.

23.11. Leverkusen – VFB Stuttgart

Matkaan lähdettiin perjantaina suoraan koulun penkiltä. Ensiksi edessä oli Nijmegen-Arnheim junareissu ja sitten RE-junalla kohti Düsseldorfia. VR:ään tottuneelle Deutsche Bahnin myöhästelyt eivät olleet uusi juttu – tällä kertaa oltiin vartin verran myöhässä jo muutenkin tiukasta aikataulusta.

Alunperin oli tarkoitus hypätä Duisburgissa nopeampaan ja suoraan Leverkuseniin vievän junan kyytiin, mutta eihän siihen ehditty, joten Düsseldorfissa oli vaihto seuraavaan junaan. Düsseldorfista Leverkuseniin pääsee joko RE5- sai S6-junilla.

Düsseldorfin asemalta löytyikin yllättäen suomalaisia, ja matka stadionille taittuikin mukavasti Espoota haukkuen ja kaljaa juoden.

Vähän turhan myöhään oltiin lopulta pelipaikoilla. Kello oli 19:35, kun saavuttiin Leverkuseniin ja asemalta kävelymatkaa stadionille on noin 10 minuuttia. Harmitusta lisäsi viime kerralla palauttamani stadionkortti, joten ei muuta kuin pitkän jonon perälle uutta hakemaan. Kortin pantti on muuten 10€, joten ilmeisesti haluavat korttinsa takaisin. Parikymppiä kortille ja kohti A3-katsomoa, jonne lippu kustansi kotiin postitettuna 25€.

Kotifanit olivat vaisuja ja muutenkin stadionilla oli yllättävän paljon tyhjiä paikkoja, eikä yleisömäärä ollut kuin 24 632. Stuttgartista oli kuitenkin saapunut porukkaa ja paljon!

Peli oli itsessään peruskauraa. Ensimmäinen puoliaika tylsää kun mikä ja toisella Kevin Volland täräytti pari maalia, ensin missattuaan muutaman avopaikan, ja varmisti Leverkusenille 2-0-voiton, Lukas Hradeckýn pitäessään maalinsa tilkittynä. Kaiken kaikkiaan Leverkusenin pelistä jäi sellainen kutina, että Joel Pohjanpalolle on kyllä tilaa, kunhan vain kuntoutuu ensiksi.

Muuten pelissä tuntui, että stadionilla oli enemmän suomalaisia kuin saksalaisia. Valehtelematta ainakin 30 suomalaista tuli vastaan, ja toki Ruhrin alueella oli käynnissä hieno futisviikonloppu useamman pelin voimin. Oma matka kuitenkin jatkui FlixBussilla kohti Münchenia.

Aikataulut osuivat niin nappiin kuin vain mahdollista. Peli loppui klo. 22:25 ja bussi lähti rautatieaseman välittömästä läheisyydestä klo. 23:30. Seuraavaksi oli tiedossa yhdeksän tuntia täydessä yöbussissa.

24.11. Bayern München – Fortuna Düsseldorf

Yöbussihan tuli tietysti Düsseldorfista päin ja oli täynnä Fortunan kannattajia. Yllätyksekseni huomasin seassa olevan myös Münchenin ukkoja. Bussilippu kustansi 29€, joka ei ollut ollenkaan paha. Pitkin yötä pysähdeltiin, ja unta sai pätkissä yhteensä noin neljä tuntia. Systeri oli saapunut Müncheniin jo aamuseitsemän jälkeen omalla yöbussillaan, ja itse saavuin Hackerbrücken asemalle tunnin myöhemmin.

Sateisessa Münchenin aamussa sai kävellä aivan rauhassa. Rautatieasemalta päivälippu julkisiin kahdelle hintaan 14,30€ ja menoksi. Etsin TripAdvisorista ensimmäisen kohtuuhintaisen aamupalapaikan ja lähdimme sitä kohti. U-Bahnilla Frauenhoferstrasselle ja paikkaan nimeltä Hungriges Herz – avokado-pekonileipää ja kahvia naamariin, niin jaksaa vääntää koko pitkän päivän!

Ruokailun jälkeen otimme suunnaksi Münchenin olympiapuiston diktaattorimaisella päätökselläni. Nappasin muutaman vehnäoluen kylkeen ja menimme katselemaan paikkoja. Harmikseni stadionille ei päässyt, mutta olihan tuo puisto hienon näköinen! Paljon porukkaa kävi stadionin portteja kolkuttamassa, mutta turhaan.

Pienten pähkäilyjen jälkeen lähdettiin takaisin kohti keskustaa. Raitiovaunulla kuljetun vartin jälkeen olimme takaisin Karlsplatzilla. Sieltä löytyi jo joulumarkkinat, joten pysähdyimme glühweinin kera tarkastelemaan kaupungin menoa. Seuraavaksi suunta otettiin kohti fanikauppaa, joka oli täysin aasialaisten valloittama. Systerille huivi riistohintaan 18€, ja matka jatkui kohti kuppilaa, kohteena Kilian´s Irish pub Frauenkirchen vieressä. Kellon lähestyessä yhtä lähdettiin kohti Marienplatzin metroasemaa.

Pelipäivää ei muusta huomannut kuin vieraskannattajien määrästä. Kotijoukkueen logot ja paidat loistivat poissaolollaan keskustassa. Allianz Arenan pääsee kiertämään kokonaan, joten se tehtiin. Systeri on Bayernin fani, joten kohtuullista innostusta oli havaittavissa.

Stadionilla juomat laitetaan pantilliseen mukiin, joka on sama niin stadionin sisä- kuin ulkopuolellakin. Reput olivat vielä mukana kummallakin, joten ne piti saada säilytykseen. Törkeään 2€ hintaan reput jätettiin narikkaan, ja seuraavaksi ohjelmassa oli stadionkortin hankinta.

Turvatarkastuksen jonot vetivät tuskallisen hitaasti ja tarkastuskin oli kohtuullisen tiukka. Kioskijonot vetivät sen sijaan suhteellisen hyvin, eikä hirveästi joutunut odottelemaan. Iso miinus tulee kuitenkin currywurstin puuttumisesta.

Vessat taas oli suunniteltu ihan päin helvettiä. Ei ole noin huonoa systeemiä tullut vastaan missään. Koppeja paljon ja kusilaareja vähän. Niin hirveä tungos käytävämallisessa vessassa, ettei mitään järkeä.

Liput saatiin Bayernin zweitmarktin kautta katsomoon 216, joka on kotipäädyn yläpuolella vasemmassa reunassa. Ihan hyvät paikat, jotka kustansivat 54€ per henkilö, eli kalleimmasta päästä tällä reissulla. Liput eivät olleet vierekkäisille paikoille, mutta katsomossa oli sen verran tyhjää että vierekkäin kuitenkin päästiin.  Lippujen hommaaminen oli yllättävänkin helppoa. Ajattelin, että olisi mahdotonta saada liput edes samaan katsomoon, mutta zweitmarkt oli täynnä lippuja.

Düsseldorfista oli todella paljon katsojia ja he pitivät hyvää meteliä. Vaikka kotipääty oli melkein alapuolellamme, kuului laulu tosi huonosti. Muu katsomo olikin sitten tyystin hiljaa. Paljon aasialaisia, paljon perheitä ja paljon tyhjää, vaikka loppuunmyytyä väittivät.

Peli päättyi yllätyksellisesti 3-3, mikä antoi lisää siimaa Dortmundille. Jotain täytyy Bayern Münchenissa tapahtua, että ei tule pokaalitonta kautta.

Matsin jälkeen Allianz oli yksi suuri kaaos. Systeri halusi käydä vielä stadionin fanimyymälässä, jossa ei meinannut mahtua kävelemään väenpaljoudesta johtuen. Siitä sitten palauttamaan stadionkorttia ja hakemaan reput narikasta. Ei mennyt kuin 45 minuuttia tähän toimenpiteeseen, jonka jälkeen siirryttiin metrolla hotellille.

Mercure Munchener Neuss toimitti yöpymispaikan virkaa. Viidelläkympillä sai varsin pätevän huoneen yhdeksi yöksi. Miinuksena sijainti, 20 minuuttia Marienplatzilta metrolla tai S-Bahnilla.

Kamat hotellille ja etsimään ruokaa. Googleen ei kannata luottaa, tai ainakaan siihen, mitä se kertoo aukioloajoista. Kolmannen turhaan etsityn paikan jälkeen alkoi ärsyttämään niin paljon, että tyydyimme syömään subit. Viime päivien reissaaminen alkoi tuntua, ja unta ei tarvinnut kauaa odottaa.

25.11. Jahn Regensburg – St.Pauli

Kello soi yhdeksältä, ja retkikunta alkoi valmistautua päivän ohjelmaan. Kohteena oli Regensburg, joka sijaitsee reilun tunnin junamatkan päässä Münchenistä koilliseen. Metroasemalta Bayernticket (31€) kahdelle, jolla saa liikkua Baijerin alueella koko päivän niin paljon kuin lystää. RE-juna kohti Nürnbergiä vei meidät Regensburgiin. Perillä oltiin sopivasti puolitoista tuntia ennen peliä.

Regensburg ei mikään metropoli ole, joten majapaikaksi sitä tuskin voi suositella. Lyhyen matkan päässä kuitenkin on isompia kaupunkeja joissa majoittua. Toisin kuin Munchenissä, pelipäivän kyllä huomasi. Kymmenminuuttisen matkan rautatieasemalta stadionille taittoi bussilla, joita meni tauotta. Paremmalla säällä tuo olisi varmasti ollut mukava kävellä, mutta pienessä tihkusateessa ja miltei nollakelissä se ei huvittanut.

Continental Arenalle mahtuu reilu 15 000 ihmistä ja se olikin yllätyksekseni loppuunmyyty! Liput olimme ostaneet ajoissa nettikaupasta. Päätyyn piletti kustansi 31€, joten kohtuullisen kalliista lystistä oli kyse. Paikat sijaitsivat yllättäen vieraskatsomon vieressä. Oikeastaan päädyssä oli melkein enemmän pääkallologoa kantavia hampurilaisia kuin punaiseen pukeutuneita. Ostokset sai maksaa käteisellä ja sen huomasi jonosta.

Tunnelma oli jotain ihan muuta kuin Allianzilla edellisenä päivänä, ja meteliä riitti molemmilta fanijoukoilta. Peli oli kakkosbulille luonteenomaista; ei ihmeellistä, mutta todella nautinnollista katsoa. 1-1-tasapeli oli pelitapahtumiin nähden erittäin oikeutettu.

Asemalle paluu olikin sitten aivan eri kaliiberin homma. Bussit täyttyivät hitaasti ja ruuhkat hidastivat matkaa. Kymmenen minuutin matka muuttui puoleksi tunniksi. Juna-asemalta kuljimme taas RE-junalla kohti Müncheniä odottamaan kotimatkaa.

Munchenissä kävimme vielä etsimässä dönerpaikkaa, joka ehkä olisi auki. Päädyttiin Best Kebab-Döner -nimiseen paikkaan Hackerbrücken aseman lähellä. Dönertaschen-leipä paistettiin itse ja sen kyllä maistoi. Viiden euron hintaan sain yhden parhaista dönereistä, mitä olen ikinä maistanut. Suosittelen vahvasti käymään!

Ruokailun jälkeen olikin aika lähteä kohti kotia. Systeri Eurolinesin bussilla ja meikäläinen FlixBussilla kohti Nijmegeniä. Kymmenen tunnin yöbussi ei houkutellut, mutta eipä muitakaan järkeviä vaihtoehtoja ollut. Onneksi sain vielä tuplapaikan itselleni, niin sai edes jonkunlaiset yöunet.

Aamulla bussista lähdettyäni, huomasin puhelimeni jääneen sinne. Puhelin jatkoi matkaa kohti Amsterdamia ja itse unisena juoksin turhaan bussin perässä. Matkoissa FlixBussin kanssa ei ollut muuten mitään vikaa, mutta törmäsin kyllä yhteen huonoimmista asiakaspalveluista ikinä. Kukaan ei tiennyt mistään mitään, ja kaikki puhuivat tietysti vain saksaa. Ei muuta kuin uutta puhelinta metsästämään.

The post Tien päällä: Kolme päivää, kolme peliä Saksassa appeared first on Byyri.

Lauantain kohtaaminen on historian saatossa jo 119., ja ensimmäisen kerran joukkueet iskivät yhteen lokakuussa 1965. Voittajana Grünwalderilta poistui Dortmund, joka haki pisteet lukemin 0-2. Müncheniläiset ovat pärjänneet tilastollisesti huomattavasti paremmin voittamalla lähes puolet pelatuista otteluista (55). Viimeisin kohtaaminen päättyi myös baijerilaisten juhliin joukkueen napattua 6-0-murskavoiton.

Vaikka maantieteellisesti ottelu ei olekaan derby, se herättää silti suuria tunteita. Syynä tähän ovat 1990-luvun tiukat väännöt, jolloin Dortmund nousi toiseksi vahvaksi mestarisuosikiksi Bayernin ohelle. Dortmund onnistuikin nappaamaan mestaruuden Bayernin nenän edestä kausilla 1994-95 ja 1995-96. Näiden pyttyjen jälkeen Saksassa oli kaksi suurta ja kilpailutilanne valmis.

Jatkuuko vahva vire?

Tämän kauden Dortmund on aloittanut erittäin vahvasti ja johtaa ansaitusti Bundesliigaa ilman tappioita. Tehtyjä maaleja on jo 30, mikä tarkoittaa kolmen maalin keskiarvoa per ottelu. Maaleja omiin on tullut kymmenen kappaletta.

Huomio kannattaa kuitenkin kiinnittää Dortmundin hyökkäämiseen. Se haluaa jatkuvasti olla pallon kanssa tekemisissä ja liikkua määrätietoisesti sekä ennen kaikkea järkevästi kohti vastustajan rangaistusaluetta. Turhia taka-askelia ei oteta.

Dortmund johtaa myös Mestarien liigan lohkoaan maalieron turvin ennen Atlético Madridia. Tiistaina se kärsi nimenomaan Atléticolle kauden ensimmäisen tappionsa – kaikki kilpailut mukaanlukien.

Saksan cupissa DFB-Pokalin ottelussa 2. Bundesliigan Union Berlin kaatui viikko sitten jatkoajan jälkeen. Näin Keltamustat jatkavat myös cupissa neljännesvälieriin.

Nuoret tähdet kantavat vastuuta

Allekirjoittanut oli katsomassa Signal Iduna Parkilla Dortmundin kotiotteluita Atlético Madridia sekä Hertha Berliniä vastaan. Molemmissa otteluissa tuli hyvin ilmi tempo, jota joukkue haluaa pitää yllä. Ja se tempo on huikea. Marco Reus, Jadon Sancho, Paco Alcacer sekä Christian Pulisic ovat tämän hetken iskussa ikäviä pideltäviä kaikille joukkueille. Bayernille voi hyvin ennustaa kiirettä näiden pelaajien kanssa lauantaina.

Myös alakerrasta löytyy iso liuta onnistujia. Real Madridista lainalle tullut Achraf Hakimi on pelannut ilmiömäisesti. Myös Dan-Axel Zagadou ja Abdou Diallo ovat vakuuttaneet. Keskikentältä voi nostaa yhden miehen ylitse muiden. Hän on Belgian maajoukkueen Axel Witsel.

Päävalmentaja Lucien Favrelta ovat saaneet hyvin minuutteja myös Raphael Guerreiro, Lukasz Piszscek, Thomas Delaney sekä Mario Götze. Lauantaina maalissa pelaa sveitsiläinen Roman Bürki.

Bayernin pelin täytyy parantua

Bayern Münchenin alkukausi on ollut vaikea päävalmentaja Niko Kovačin alaisuudessa.

Bundesliigassa saldona on kuusi voittoa sekä kaksi tasapeliä ja tappiota. Maaliero on 18-11, mikä on hieman epätavallinen viime vuosiin peilaten. Omiin on mennyt jo 11 maalia, joten kysymyksiä puolustuksen pitävyydestä on ollut. Myöskään kippari Manuel Neuerin nykyinen taso ei ole sitä, mitä se oli muutama vuosi sitten.

Maalitykki Robert Lewandowski on iskenyt vasta viisi maalia kuluvalla kaudella liigassa, ja seuraavaksi parhaat maalintekijät, Arjen Robben & James Rodriguez, ovat osuneet kolmesti. Maaleja pitäisi viikonloppuna Signal Iduna Parkilla tehdä, mutta kaksi maaliakaan ei välttämättä toisi edes pistettä, jos puolustus on nähdyn kaltaista.

Pirteitä otteita ovat väläytelleet nuoret Leon Goretzka ja laituri Serge Gnabry. Muita paljon peliaikaa saaneita ovat tuttu keskikentän jyrä Javi Martinez sekä puolustuksen Joshua Kimmich, Niklas Süle ja David Alaba.

Joukkue on sarjataulukon kolmas, mutta se ei kerro ihan koko totuutta. Joukkue on hävinnyt liigassa jo Hertha Berlinille sekä Borussia Mönchengladbachille. Lisäksi kotona on tullut kolme tasapeliä SC Freiburgia, Ajaxia sekä FC Augsburgia vastaan.

Mestarien liigassa Bayern johtaa lohkoaan, kukistettua AEK:n keskiviikkona 2-0. Tuokin esitys oli isänniltä kaikkea muuta kuin vakuuttava.

Voitto pelastaisi Kovačin

Bayern Münchenin alkukausi on siis ollut vaikea.

Huhuja Niko Kovačia koskevista potkuista on liikkunut paljon. Toki sen ymmärtää, kun vertailee materiaalia, perinteitä sekä tämän hetken tuloksia. Voitto Der Klassikerista kuitenkin pelastaisi Kovačin ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Toki tappiokaan ei tarkoita automaattisesti potkuja.

Baijerilaisten kokoonpanosta puuttuu viikonloppuna ainakin Kingsley Coman, Corentin Tolisso sekä Thiago. Loukkaantumisten taakse Münchenissä ei auta piiloutua, vaikka kaikki kolmikosta ovatkin kovan luokan pelimiehiä.

Lauantaina vastakkain ovat siis kaksi hyökkäysvoittoista joukkuetta, joiden alakerrassa sattuu silloin tällöin nukahduksia. Tällä tasolla niistä rokotetaan armotta, ja sellaiseen voi tämäkin ottelu hyvinkin ratketa.

Itse pidän kotijoukkue Dortmundia suosikkina loistavan vireen ja kotiyleisön vuoksi. Signal Iduna Parkille ei ole vierasjoukkueen koskaan kiva mennä, ei varsinkaan Bayern Münchenin. Luvassa on mielenkiintoinen ottelu!

Lauantaina klo 19.30 Borussia Dortmund – FC Bayern München.

The post Der Klassiker – Saksan suurin ja kaunein appeared first on Byyri.

Tulevalla kaudella Bundesliigassa nähdään totutusti 18 joukkuetta, joista Fortuna Düsseldorf sekä 1. FC Nürnberg nousivat kakkosesta eli ”Zweitesta” täksi kaudeksi korkeimmalle sarjatasolle. Luvassa on yhdeksän kuukautta saksalaisen jalkapallon juhlaa ja mielenkiintoisia suomalaispelaajia.

Tässä tekstissä esitellyt joukkueet ovat jaoteltu loppusijoitusarvion mukaan.

Bundesliigan avauskierros

Perjantai 24.8.

Klo 21.30 Bayern München – Hoffenheim

Lauantai 25.8.

Klo 16.30 Werder Bremen – Hannover

Klo 16.30 Hertha Berlin – 1. FC Nürnberg

Klo 16.30 Fortuna Düsseldorf – FC Augsburg

Klo 16.30 SC Freiburg – Eintracht Frankfurt

Klo 16.30 VFL Wolfsburg – Schalke 04

Klo 19.30 Borussia Mönchengladbach – Bayer Leverkusen

Sunnuntai 26.8.

Klo 16.30 FSV Mainz 05 – VFB Stuttgart

Klo 19.00 Borussia Dortmund – RB Leipzig

Joukkueet

Bayern München

Borussia Dortmund

Schalke 04

Bayer Leverkusen 04

RB Leipzig

TSG 1899 Hoffenheim

Borussia Mönchengladbach

VfB Stuttgart

Eintracht Frankfurt

Werder Bremen

Hertha Berlin

VfL Wolfsburg

FC Augsburg

1. FSV Mainz 05

SC Freiburg

Hannover 96

1. FC Nürnberg

Fortuna Düsseldorf

The post Bundesliiga kaudella 2018-19 appeared first on Byyri.

Kokenut hyökkäystrio

Peru selvitti tiensä Venäjällä pelattaviin MM-kisoihin kaadettuaan jatkokarsintojen kaksiosaisessa piinapenkissä Uuden-Seelannin yhteismaalein 2-0. Liman kansallisstadionilla pelatun toisen osaottelun voittomaaliksi jääneen 1-0-osuman iski konkarilaituri Jefferson Farfan.

Maansa johdattaminen lopputurnaukseen, 36 vuoden tauon jälkeen, huipentaa Farfanin ikäpolven maajoukkuetaipaleen. Hänen taistelutovereinaan Perun hyökkäysarsenaalissa yli vuosikymmenen tahkonneen hyökkäyskaksikon tilanne on kauan odotetun turnauksen alla hyvin erilainen.

Flamengon hyökkääjä Paolo Guerreron kohtalo on ollut paljon esillä mediassa viime aikoina. Positiivisen kokaiininäytteen viime lokakuussa antaneen tehokärjen piti selvitä kuuden kuukauden pannalla, mutta toukokuussa urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin pidensi kiellon 14 kuukauteen.

Murtunut Guerrero ei tätä purematta niellyt.

Sveitsin liittovaltion tuomioistuimeen tekemänsä valituksen myötä hän saikin lopulta peliluvan muutaman viikon jatkuneen epätietoisuuden jälkeen. Päätös on herättänyt polemiikkia doping-rikkeiden rangaistuksista ja niiden tasapuolisuudesta.

Kolmikosta kokeneimman, Bundesliigassa legendaksi nousseen Pizarron tilanne ei sisällä vastaavaa dramatiikkaa. Syksyllä 40 vuotta täyttävän konkarin maajoukkueura päättyi vuoden 2016 Copa Americaan, ja peliurakin näytti jo kertaalleen olleen ohi viime keväänä Werder Bremenin kauden päätyttyä. Nappulakengät kaivettiin komerosta vielä kerran 1. FC Kölnin pelastustalkoisiin, mutta ura huipputasolla lienee nyt taputeltu.

Huikeat saavutukset erityisesti Saksan kentillä

Ensimmäisen kerran Eurooppaan saapuessaan Pizarrolla oli takanaan menestyskaudet Alianza Liman paidassa. Helmikuussa 1999 hän debytoi Perun maajoukkueessa iskien heti maalin 2-1-tappiossa Ecuadorille. Kausina 1999-2001 Bremenin paidassa syntyi 29 maalia ja taas taitavaa viimeistelijää vietiin, tällä kertaa Bayern Müncheniin.

Kuuden vuoden aikana Pizarro niitti mainetta ja menestystä niin henkilökohtaisesti kuin joukkuetasollakin. Tämän jälkeen tuli siirto Valioliigaan. Chelseassa peliaika oli kuitenkin tiukassa eikä sopivaa roolia löytynyt.

Paluu Bremeniin, ”kotiin”, tuli lainapestin kautta. Maalijyvä löytyi jälleen. Kaudelle 2012-2013 kutsui jälleen Bayern, josta mukaan tarttui koko uran kirkkaimpana tavoitteena ollut Mestarien liigan voitto. Uran (toistaiseksi) viimeiset täydet kaudet kuluivat Bremenin vihreä paita yllä.

Seurajoukkueurallaan Pizarro on kerännyt palkintokaappiinsa myös muun muassa kuusi Bundesliigan mestaruutta sekä Bundesliigan maalikuninkuuden. Hän on myös 192 maalillaan Bundesligan historian paras ulkomaalainen maalintekijä ja saattaa pitää titteliä hallussaan vielä pitkään.

Pahin uhkaaja, 171 maalin Bayern-kanuuna Robert Lewandowski on huhujen mukaan halukas siirtymään uusiin haasteisiin jo mahdollisesti kuluvana kesänä.

Maajoukkuepaidassa samanlaista glooriaa ei ollut tarjolla. Peru on kuulunut Etelä-Amerikan heikoimpiin joukkueisiin vuosikymmenten ajan. Vuonna 2007 Pizarro oli skandaalin pyörteissä, kun Perun joukkueen hotellihuoneessa sekoiltiin alkoholin ja naisseurueen kanssa ennen maaottelua Ecuadoria vastaan.

Tapauksen vuoksi Pizarro hyllytettiin maajoukkuetoiminnasta, kunnes hänet myöhemmin todettiin syyttömäksi tilanteeseen.

Andien pommittaja rentoutuu hevosten parissa

Erityisesti ensimmäisen Münchenin visiitin aikana liuhulettinen Andien pommittaja oli julkisuudessa myös kriittisten kommenttien kohteena. Tagesspiegel–lehti kirjoitti tuolloin Pizarron olevan otteluiden aikana kiinnostuneempi hiuksistaan kuin itse pelistä.

Ulkokuorestaan hyökkääjä oli toki tuolloin tarkka, mutta siihen pinnallisuus jäikin. Pizarro on omistautunut kolmen lapsen isä, joka on ollut naimisissa teinirakkautensa Karlan kanssa vuodesta 1999 lähtien.

Välittömänä persoonana julkisuudessa esiintyvän Pizarron vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu hevosurheilu. Hän on vuosien saatossa omistanut useamman kymmentä hevosta Argentiinassa. Pizarro ja Saksan maajoukkuetähti Thomas Müller omistavat yhdessä kilpahevosen, jonka he nimesivät kekseliäästi Don Juppiksi kaksikkoa Bayernissa valmentaneen Jupp Heynckesin mukaan.

Perulainen omistaa myös Crying lightning– nimisen kilpahevosen futiskenttien pahan pojan Joey Bartonin kanssa. Tämä brittiyhtye Arctic Monkeysin kappaleen mukaan nimetty hevonen on päässyt mittaamaan vauhtiaan kansainvälisissä kilpailuissa. Pizarron oma maajoukkuetaival ei vienyt niihin kaikkein kirkkaimpiin valoihin, mutta se ei tahraa arvostetun kärkimiehen upeaa uraa.

Perun kisataival alkaa 16. kesäkuuta Saranskissa ottelulla Tanskaa vastaan. Lohkon muut joukkueet ovat Ranska ja Australia.

Kuva – Benjamin Radzun

The post Claudio Pizarro – Inka-keisarin valtakausi sisälsi kaiken paitsi MM-kisat appeared first on Byyri.

Titaani on metallinen alkuaine, jonka järjestysluku on 22 ja tunnus Ti. Titaanin löysi 1700-luvulla mies nimeltä William Gregor. Tämä kirjoitus kertoo kuitenkin toisenlaisesta titaanista. Alkuaineella ja tämän kirjoituksen titaanilla on kuitenkin useita yhteisiä piirteitä. Kumpikin tunnetaan kovuudestaan, kestävyydestään sekä esimerkiksi korkeasta ”sulamispisteestä”. Tekstin Titaani ”löytyi” Karlsruhesta, Saksasta vuonna 1969 ja hänen ”järjestyslukunsa” oli 1.Hänen selkäpuolella oli tunnus Kahn.

Karlsruhen kasvatti

Yhdeltä lempinimeltään ”Vol-kahn-o”, Oliver Rolf Kahn, syntyi 15. kesäkuuta vuonna 1969 Karlsruhen kaupungissa, joka sijaitsee Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa lähellä Ranskan rajaa. Oliverin sukujuuret ovat osittain latvialaiset, sillä hänen isänsä Rolf Kahn on syntynyt Liepājassa, Latviassa. Lisäksi perheeseen kuului äiti Monika Kahn sekä Oliveria neljä vuotta vanhempi veli Axel Kahn.

Oliver Kahn aloitti pelaajauransa Karslruher SC:n juniorijoukkueessa vuonna 1975, vain kuuden vuoden ikäisenä. Isä Rolf oli pelannut Karlsruher SC:ssa keskikenttäpelaajana Bundesliigaa vuosina 1962–1965, joten oli luonnollista, että myös Oliver liittyi Karlsruherin riveihin. Oliver ei suinkaan ollut alusta asti maalivahti, vaan hän aloitti pelaajauransa kenttäpelaajana. Pikkuhiljaa Oliver ja hänen valmentajansa huomasivat, että hänen pelitapansa ja taitonsa istuvat paremmin maalivahdin nappulakenkiin.

Oliver harjoitteli ankarasti, ja se tuotti tulosta. Hän siirtyi hierarkiassa ylemmäksi ja vihdoin vuonna 1987 hän allekirjoitti ensimmäisen ammattilaissopimuksensa kasvattajaseuransa Karlsruher SC:n kanssa. Ensimmäiset vuodet Kahn pelasi joukkueen kakkosmaalivahtina Alexander Famullan kantaessa ykköstorjujan viittaa.

Kahn pelasi debyyttiottelunsa Bundesliigassa 27.11.1987 ottelussa FC Kölniä vastaan.

Debyytti ei sujunut aivan kuten elokuvissa, sillä Kahn joutui antatumaan neljästi, ja hänen joukkueensa hävisi ottelun yhteismaalein 4-0. Kahn ei päässyt peliaikahierarkiassa Famullan edelle ennen kautta 1990-1991. Seuraavina kausina Kahn oli selkeä valinta Karlsruhen ykkösmaalivahdiksi.

Yksi Kahnin suurimpia saavutuksia Karlsruhe-ajoilta on ehkäpä joukkueen taival kauden 1993-1994 UEFA-cupissa. Ensimmäisellä kierroksella Karlsruhe eteni jatkoon pudottamalla PSV Eindhovenin kisasta yhteismaalein 2-1. Seuraavalla kierroksella vastaan asettui yksi Espanjan suurseuroista – Valencia.

Karlsruhe hävisi ensimmäisen ottelun Valenciassa 3-1, ja toiveet jatkoon pääsystä olivat karanneet kauemmaksi. Toinen ottelu on kuitenkin jäänyt mieleen varsin erikoisena, ja tuo ottelu saikin lempinimen ”Wildparkstadionin Ihme”. Ottelu oli totaalista Karlsruhen näytöstä ja joukkue voitti Valencian murskalukemin 7-0.

Kolmannella kierroksella vastaan asettui Zinedine Zidanen johtama Bordeaux. Karlsruhe onnistui päihittämään nimekkäillä pelaajilla varustetun ranskalaisseuran yhteismaalein 3-1, ja eteni näin puolivälieriin portugalilaista Boavistaa vastaan. Piskuinen Karslruhe onnistui päihittämään myös portolaiset, tällä kertaa yhteismaalein 2-1.

Paikka semifinaaleissa oli varmistunut, ja vastustaja SV Casino Salzburg tuli kätevästi naapurivaltio Itävallasta vastaan. Salzburgin miehistö olikin varsin itävaltalaispainotteinen, sillä kahdestakymmenestä runkopelaajasta peräti seitsemäntoista oli itävaltalaisia. Maaliskuun 29. päivänä vuonna 1994 Wienissä pelattu ensimmäinen ottelu päättyi 0-0-tasatulokseen.

Kaksi viikkoa myöhemmin Karlsruhen kotistadion Wildparkstadion oli lähes täynnä, ja katsojat pääsivät jännittämään kotijoukkueensa otteita. Salzburgin Hermann Stadler vei vierasjoukkueen kuitenkin jo 12 minuutin jälkeen 1-0 johtoon, mikä tiesi sitä, että kotijoukkueen tulisi tehdä vähintään kaksi maalia päästäkseen finaaliin.

Varsin tasainen kamppailu sai käänteen 54. peliminuutin kohdalla, kun kotijoukkueen hyökkääjä Rainer Krieg tasoitti ottelun 1-1. Lopun kovasta yrityksestä huolimatta Karlsruhe ei kuitenkaan onnistunut tekemään johtomaalia ja peli päättyi noihin tasalukemiin ja Karlsruhen tie kauden 1993–1994 UEFA-cupissa tuli päätökseensä.

On kerrottu, että Oliver Kahnin johtava pelitapa ja motivoiva persoona tekivät hänestä yhden Karlsruhen avainpelaajista joukkueen menestymiseen tuolla kaudella UEFA-cupissa.

Menestyminen mielessä Müncheniin

Kahnin mainiot peliesitykset Karlsruhessa herättivät suurseura Bayern Münchenin kiinnostuksen. Kahnista kaavailtiin silloisen Bayernin ykköstorjujan Raimond Aumannin korvaajaa. Lopulta Bayern hankki Kahnin Karlsruhesta kauden 1994–1995 alussa reilulla 2,3 miljoonalla eurolla, mikä oli maalivahdista maksettuna sen ajan ennätyssumma.

Jo heti alkumetreillä Kahn pääsi maistamaan menestymisen makua Bayernin riveissä, sillä kaudella 1995-1996 Kahn ja Bayern voittivat Uefa-cupin päihittämällä finaalissa Bordeauxin. Seuraavalla kaudella palkintokaapin täytettä tuli lisää Bundesliigan sekä Saksan cupin voittojen myötä. Tuon kauden päätteeksi Kahn valittiin toista kertaa Saksan vuoden parhaaksi maalivahdiksi.

Die Mannschaftin viimeinen lukko

Kutsu Saksan maajoukkueeseen kävi Kahnille ensimmäisen kerran vuoden 1994 MM-lopputurnaukseen. Kahn kutsuttiin joukkueen mukaan viime hetken varapelaajaksi, Bodo Illgnerin toimiessa ykkösmaalivahtina Kahnin istui penkillä virkaveljensä Andreas Köpken kanssa koko turnauksen. Kahn pääsi tekemään ensiesiintymisensä maajoukkuepaidassa lopulta kesäkuussa 1995 ottelussa Sveitsiä vastaan. Saksa voitti tuon ottelun 2-1.

Kahn joutui tyytymään maajoukkueen kakkosmaalivahdin rooliin aina vuoden 1998 MM-lopputurnauksen loppuun saakka, kunnes Andreas Köpke ilmoitti lopettavansa maajoukkueuransa.

Kahnin ensimmäinen arvokisalopputurnaus, vuoden 2000 Euroopan mestaruus turnaus, ei sujunut hyvin. Kahn ja Saksa eivät saaneet alkulohkossaan kuin yhden pisteen tasapelistä Romaniaa vastaan, ja Saksa jäi nöyryyttävästi alkulohkon viimeiseksi. Kahn toimi turnauksessa joukkueensa kapteenina. Yhtenä syynä Saksan heikkoon tulokseen vuoden 2000 EM-lopputurnauksessa, on pidetty päävalmentajaa Erich Ribbeckiä, joka ei saanut omaa joukkuettaan puolelleen.

Kahn ja Saksa olivat lähellä voittaa maailmanmestaruuden vuonna 2002 Etelä-Koreassa ja Japanissa järjestetyssä yhteislopputurnauksessa. Vähin odotuksin turnaukseen lähtenyt Saksa eteni aina finaaliin asti, ja Kahn päästi taakseen koko turnauksessa vain kolme maalia. Kahn kärsi Brasiliaa vastaan pelatussa finaaliottelussa sormensa revähtämisestä, mutta pystyi kuitenkin pelaamaan.

Tämä kuitenkin näkyi pelissä ja varsinkin Brasilian 1-0-maalissa.

Rivaldo pääsi laukomaan noin kahdestakymmenestä metristä, sen jälkeen kun Saksan puolustus oli sählännyt pallon vastustajalle. Laukaus ei ollut tulisimmasta päästä ja suuntautui suoraan kohti Kahnia, mutta Titaani ei onnistunut liimaamaan palloa näppeihinsä, vaan pallo kimposi hänen sylistään parin metrin päähän suoraan paikalle juosseen Ronaldon jalkaan, jolla oli helppo työ pistää pallo tyhjään maaliin. Brasilian 2-0-maalista ei voi varsinaisesti Kahnia syyttää, sillä Ronaldon kuudentoista rajalta lähettämä pallo meni tarkasti tolppaa nuollen oikeaan alakulmaan ja Kahn ei millään ehtinyt pallon tielle.

Brasilia vei maailmanmestaruuden nimiinsä näillä lukemilla. Kahnille myönnettiin Lev Yashin –palkinto turnauksen parhaana maalivahtina sekä hänet valittiin ensimmäisenä maalivahtina Kultainen Pallo –palkinnon saajaksi parhaasta yksilösuorituksesta turnauksessa.

Kahnin maajoukkueura jatkui aina vuoteen 2006 saakka. Hän toimi pitkään Saksan maajoukkueen kapteenina, mutta ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta pelaajana. Hän kuitenkin saavutti urallaan Euroopan mestaruuden ja henkilökohtaisesti hänet valittiin kaksi kertaa vuoden jalkapalloilijaksi.

Palkintoja ja lipsahduksia

Kahnin ura Bayern Munchenin miehistössä oli erittäin voittoisa. Hän voitti seurajoukkueessaan kaiken voitettavan. Tiivistettynä Kahn voitti Bundesliigan mestaruuden kahdeksan kertaa sekä Saksan cupin kuusi kertaa, UEFA-cupin sekä Intercontinental Cupin molemmat kerran ja suurimpana kruununa Mestarien liigan vuonna 2001.

Kaiken glorian ja voitonhuuman keskellä Kahn kärsi kuitenkin pahoista loukkaantumisista, ajoittaisista motivaatio-ongelmista ja yksityiselämän puolelta pelikentälle heijastuneista vaikeuksista.

Yksi näistä tilanteista on jo aiemmin mainittu vuoden 2002 MM-finaalissa sattunut lipsahdus. Tämän jälkeen Kahnille sattui lipsahdus myös kauden 2003-2004 Mestareiden liigan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ottelussa Real Madridia vastaan. Real sai vapaapotkun, jota lähti antamaan, kukas muukaan kuin yksi kaikkien aikojen vapaapotkuspesialisteista, Roberto Carlos. Noin kolmestakymmenestä metristä Carlosin laittama vapaapotku, ei ollut millään mittareilla hänen parhaimmistoaan, mutta niin vain Kahn onnistui hyppäämään hieman sivuun pallosta ja kauhomaan pelivälineen omaan maaliin.

Vain viikkoa aiemmin Kahn oli epäonnistunut suorituksessaan maajoukkuepaidassa ystävyysottelussa Kroatiaa vastaan.

Kaikkien näiden epäonnisten tilanteiden seurauksena Kahnista tehtiin pienoinen syntipukki niin seurajoukkueessa kuin maajoukkueessakin, ja nämä muutamat Kahnin heikot otteet löivät ikävän varjon hänen muuten mahtavalle uralleen. Kaikesta huolimatta Kahn on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista maalivahdeista, ja hänet valittiin myös uransa aikana kolme kertaa maailman parhaaksi maalivahdiksi.

Titaanin pelityyli oli koko uran ajan (uhka)rohkea, aggressiivinen, johtava ja määrätietoinen. Pelaajana hänen suurimpia vahvuuksiaan olivat tekniset taidot, ketteryys, äärimmilleen viritetyt refleksit, oman pelialueen hallinta sekä torjuntataidot.

Peliuransa, joka kesti yli kaksikymmentä vuotta, Kahn lopetti vuonna 2008.

Peliuransa jälkeen Kahn on toiminut televisiossa asiantuntijana maajoukkuepeleissä sekä saksalaisen ZDV televisiokanavan jalkapalloasiantuntijana Mestarien liigan peleissä. Tämän lisäksi hän on perustanut Oliver Kahn -säätiön, jonka tehtävänä tukea koulutuskeskuksia, jotka auttavat sosiaalisesti heikossa asemassa olevia lapsia ja nuoria jalkapallon voimalla.

Vuoden 2011 lopussa Kahn päätti opiskelut ja valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Kahn on kirjoittanut omaelämäkerran ”Nummer Eins”, ja hän on käynyt puhumassa erilaisissa tapahtumissa motivaatiosta ja johtamisesta.

”If we perform as a unit and if every single player gives it his very best, everything can happen.”

– Oliver Kahn

The post Tolppien välissä: Saksan Titaani appeared first on Byyri.

Tiistai, 13. helmikuuta

Illan otteluista päätin katsella Juventus-Tottenhamin. Ottelupari oli erityisen mielenkiintoinen siksi, että monissa puheissa lontoolaisia voitiin pitää jopa lievänä ennakkosuosikkina suurta ja mahtavaa Juventusta vastaan, eikä vähiten Spurs-hyökkääjä Harry Kanen loistovireen ansiosta. Toisaalta myös eurokentillä rutinoituneen Juventuksen riveissä on tehomiehiä: esimerkiksi Gonzalo Higuain on paukuttanut keväällä maaleja liukuhihnalta.

Kännykkä lauloi hoosiannaa jo ennen yhdeksää, kun viestit sinkoilivat pitkin sosiaalista mediaa. Kuka sulaa? Kestääkö sipuli? Tuleeko vierasmaaleja? Ottelun alkutahdit määräsi kotijoukkue. Juventus takoi ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin tylysti 2-0 valotaululle, ja kukas muukaan osumista vastasi kuin juuri Higuain.

Antaisiko Vanha Rouva nyt Spursille oppitunnin europeleistä ja oikein isän kädestä? Tottenham sinnitteli kuitenkin pelissä mukana, eikä ollut halukas osallistumaan tälle oppitunnille. 35. minuutilla Harry Kane pääsi vastakkain Gianluigi Buffonin kanssa, harhautti tämän ja kavensi tilanteeksi 2-1. Juventus sai vielä toisen rangaistuspotkun ensimmäisen jakson lisäajalla, mutta hattutemppua yrittänyt Higuain kumautti sen voimalla ylärimaan. Omasta mielestäni molemmat pilkut olivat ansaittuja.

Toisella jaksolla Tottenham hallitsi palloa selvästi, vaikka laukaustilastot olivatkin lopulta melko tasaväkiset. Tasoitusmaalin Tottenhamille teki tanskalainen Christian Eriksen, jonka vapaapotku näytti menevän varsin helpon oloisesti ohi maalivahtilegenda Gianluigi Buffonin.

Tätä kohtalaisen vauhdikasta ottelua seuratessa tuli lapioitua popcorn-kulhollinen aikamoiseen tahtiin. 2-2-tulos antaa jännittävät asetelmat Wembley Stadiumilla pelattavaan toiseen osaotteluun. Kaksi vierasmaalia ovat arvokkaita lontoolaisille, ja Juventuksella olisi käyttöä nyt loukkaantuneena olleelle Paulo Dybalalle.

Tiistai-iltana pelattiin myös Sveitsissä, siellä kohtasivat kotijoukkue FC Basel ja Manchester City. Viaplayn esittämän ottelukoosteen perusteella Citizens näytti napanneen 0-4-voiton ilman suurempaa vastarintaa. Maaleissa Basel-puolustus joko sekoili, hölkkäili tai antoi aivan liikaa tilaa City-tähdille. Tämä vuosi on City-luotsi Pep Guardiolalle se, jolloin hänen joukkueeltaan on lupa odottaa menestystä Mestarien liigassa. Suojattien otteet ovat olleet odotusten mukaiset.

Keskiviikko 14. helmikuuta

Ystävänpäivänäkään ei levätty. Työpäivä valui eteenpäin hitaasti, mutta tappavasti. Illalla odotti aivan mieletön herkkupala: Real Madrid vs. PSG. Ronaldo vastaan Neymar Jr, Zidane vastaan muu maailma, Los Blancos vastaan Les Parisiens. Töiden jälkeen pääsin hetkeksi purkamaan hermoja vielä sulkapallovuorolle, jonka jälkeen kysymykset alkoivat pyöriä päässä.

Ottaisiko Real isännän otteet kotonaan? Saisiko Zidane vielä jatkaa, jos ottelusta tulisi turpaan? Neymar ostettiin järjenvastaisella summalla voittamaan Mestarien liigan PSG:lle, onnistuuko se? Juuri hänhän oli suuressa roolissa viime UCL-kaudella, kun jalkapallomaailma näki Camp Noun ihmeen ja Barca lähetti PSG:n laulukuoroon. Nyt vastassa olisi La Ligassa ontunut, Copa del Reyssakin pudonnut ”Ronaldo and boys”, joka takuulla lataisi kaikki aseensa voittaakseen tämän otteluparin. Eihän tätä pystynyt tarpeeksi hehkuttamaan.

Tiistaina pelattaisiin myös toinen ottelu. Portugalin sarjaa johtava FC Porto kohtaisi kotikentällään Liverpoolin. Tämä ottelu ei missään nimessä olisi mikään läpihuutojuttu kummallekaan, vaikka moni pitikin Liverpoolia suosikkina jatkoon. Paikka paikoin Liverpool on ollut tällä kaudella suorastaan hurlumhei-hyvä, mutta tiukoissa paikoissa ongelmiakin on ilmennyt. Isoa vastuuta Liverpoolilla onnistumisesta tulisi kantamaan Roberto Firmino, Mohammed Salah ja puolustuksen johtajaksi ostettu Virgil Van Dijk. FC Porton puolustus oli toisaalta päästänyt kotoisessa liigassaan vain 10 maalia omiin. Liverpoolin Roberto Firmino oli haastattelussa uhonnut, että he ”laittavat Porton kärsimään.”

Santiago Bernabeun päätykatsomoa koristi ottelun alkaessa näyttävä Vamos Real -tifo. ”Superottelu megaseurojen välillä”, selostaja Ville Kuusinen kuvaili ottelua. Ottelun ensimmäinen vartti pelattiin kovalla intensiteetillä, ja jaloille tultiin surutta puolin ja toisin. Taitavien joukkueiden ottelua seurasi todella mielellään.

Avausmaalista vastasi vierasjoukkue. Kylian Mbappé keskitti oikealta laidalta maalille, ja Adrien Rabiot tykitti irtopallon verkkoihin. Jo ensimmäisen jakson lopussa Ronaldo pääsi kuitenkin tasoittamaan pilkulta. Toisen jakson aikana Real Madrid alkoi näyttää muskeleitaan: vastahyökkäyksen jälkimainingeista Ronaldo tuikkasi johtomaalin 2-1, ja Santiago Bernabeun fanit pääsivät huutamaan puolijumalansa nimeä. Hetkeä myöhemmin Marcelo sinetöi loppulukemiksi 3-1. Ottelu oli tasainen ja laadukas, ja voiton ratkaisi Realille etenkin heidän tarvittava röyhkeytensä kuudentoista rajan sisällä.

Madridin ottelun aikana ruutuun lävähteli myös minulle mieleistä informaatiota Portugalista. Pling! Liverpool otti vieraspelissään hommat haltuun Roberto Firminon uhkausten mukaisesti jo heti avausjaksolla. Pyhä Iker katsoi kurmootusta vaihtopenkiltä, kun Liverpool murjoi Porton lukemin 0-5. Liverpoolin maaleista vastasi tuttu kolmikko: Mohamed Salah tyytyi tänään vain yhteen maaliin, Roberto Firmino tekaisi myös yhden ja kolmikosta muita hieman harvemmin maalaillut Sadio Mane tehtaili tyylipuhtaan hattutempun. Tästä ottelusta olin vain koosteen varassa, mutta arempikin kaveri uskaltaisi veikata, että ottelupari on taputeltu jo ennen Anfieldin ottelua.

Tiistai 20. helmikuuta

Taas yksi olympialaispäivä kääntyi kohti iltaa, ja sukset vaihtuivat jalkapalloon. Ei siinä muuta kuin sinipunaista fanipaitaa päälle ja hieman takavasemmalta alkoholiton Crisp lager palvelemaan juomapuolta. Tänään katselisin Chelsean ja FC Barcelonan ottelun. Viasatin alkustudiossa onniteltiin Litmasen Jaria syntymäpäivän johdosta ja heitettiin jälleen viihdyttävää analyysiä. Kentällä olisi tänään luvassa muun muassa iloisia jälleennäkemisiä, kun Chelsean paidassa pelaavat entiset barcelonalaiset Pedro Rodriguez ja Cesc Fabregas kohtaisivat vanhat pelikaverinsa.

Kun joukkueet kättelivät, katsomosta erottui vielä Barcelonan hymni Cant del Barca, mutta se hukkui pian lontoolaisten laulujen alle. Ottelu vihellettiin alkaneeksi, ja samalla sekunnilla sykkeeni pompsahti ylöspäin. ”Onnistuukohan ne tänään vai ei? Kun ei nyt kukaan vain mokaisi.”

Ensimmäiset minuutit paljastivat, että kummatkin joukkueet olivat pelipäällä, ja etenkin Chelsea lähti hakemaan maaleja raivoisasti. Kumpikin joukkue piti yllä kovaa tempoa ja pelasi erittäin taitavaa syöttöpeliä koko maalittoman ensimmäisen jakson ajan. Chelsea-brassi Willian pääsi tykittämään kahdesti tolppaan, kerran kumpaankin. Tauon aikana syke pääsi hieman tasaantumaan. Sitten uusi crispi auki ja kohti toista puoliaikaa.

Toisella jaksolla Barcelona pääsi paremmin peliin mukaan. Ensimmäinen maali tehtiin kuitenkin 60 minuutin kohdalla ter Stegenin taakse, kun Willian sijoitti pallon kulmapotkun jälkitilanteesta komeasti alakulmaan. Sen jälkeen kännykkäni vastaanotti monta kirosanoja sisältänyttä viestiä. Johto-osuman jälkeen Chelsea pelasi jopa odotettua paremmin, ja etenkin Pedron aktiivinen prässäys sekä Willianin pallollinen tekeminen vakuuttivat.

Tilanteet muuttuvat kuitenkin nopeasti. 75. minuutilla Lionel Messi lähetti pallon keskialueelta Luis Suárezille maalialueelle. Suárezia rikotaan tilanteessa, mutta peli saa jatkua Pistoleron jäädessä raivoamaan tuomareille. Tämä tilanne hämmensi kuitenkin Chelsea-puolustusta sen verran, että keskittyminen herpaantui hetkeksi. Andrés Iniesta ja Messi käyttivät sekoilun hyödyksi ja saivat aikaan tasoitusmaalin. Maali oli Lionel Messin uran ensimmäinen Chelseaa vastaan. Viimeinen viisitoistaminuuttinen oli kovaa taistelua, mutta pallolliset hienoudet jäivät odottamaan seuraavaa osaottelua Camp Noulla.

Toinen illan otteluista pelattiin Saksassa. Allianz Arenalla Bayern München oli tyly isäntä Beşiktaşille. Beşiktaşin puolustaja Domagoj Vida lähti suoralla punaisella suihkuun jo viidentoista minuutin kohdalla, ja Bayern pääsi myllyttämään loppuajan miesylivoimalla. Ottelun edetessä myös vanhat kunnon Arjen Robben ja Franck Ribery pääsivät kentälle nautiskelemaan murskajaisista. Pienessä lumisateessa pelattu ottelu päättyi lopulta 5-0. Mikään ei ole jalkapallossa mahdotonta, mutta eiköhän tämä tulos haudannut jo Beşiktaşin toiveet jatkopaikasta.

Keskiviikko, 21. helmikuuta

Keskiviikkona päätettiin ensimmäinen kierros pudotuspeleistä. Toisen viikon loppuhuipennus oli jo tempaissut sen verran kisatunnelmaan, että Crispit saivat jäädä tällä kertaa kaupan hyllylle ja palautusjuomana toimi Olvin Ipa. Viasatin studion ”Batman ja Robin” eli Pasi Rautiainen ja sidekick Mika Kottila johdattivat jälleen katsojaa kohti Sevilla-Manchester United -ottelua.

Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla oli lähetyksen perusteella tänäänkin upea tunnelma. Nyt Barca-faninkaan ei tarvinnut jännittää eilisen tapaan, sen kun vain otti mukavan asennon ja alkoi nautiskella. Peli eteni rumpujen ja laulujen säestämänä tasaisissa merkeissä molempien joukkueiden luoden keskinkertaisia paikkoja. Ensimmäisen puolen tunnin aikana merkittävin tapahtuma oli varmaankin se, kun Ander Herreran takareisi kyykkäsi syöttöä antaessa ja vaihtopenkiltä häntä korvaamaan nostettiin Paul Pogba. Sevilla kuitenkin lisäsi kaasua jakson edetessä ja hallitsi peliä lievästi saaden myös kosolti hyökkäyspään erikoistilanteita. Lisäajan jo pyöriessä Sevillan Luis Muriel pääsi puskemaan upeasta keskityksestä maalia kohti, mutta ManU-koppari David de Gean highlight-torjunta pelasti Unitedin takaiskulta.

Toinen jakso jatkoi samalla erittäin tasaisella linjalla. Kokenut ManU-luotsi José Mourinhokin istuskeli huvittavan tyynesti koutsin penkillä läpi ottelun. 80. minuuttiin asti ottelu eteni melko rauhallisissa merkeissä, ja silmäluomeni alkoivat jo totella painovoimaa. Manchester United onnistui saamaan kerran pallon maaliin, mutta osuma hylättiin Romelu Lukakun käsivirheen vuoksi.

0-0-tulos oli varsin osuva ottelun tapahtumiin nähden. Sevilla lähtee jahtaamaan vierasmaaleja ”Unelmien Teatterilta” Manchesterista, kotikentällä viimeistely kun jätti toivomisen varaa. Mielestäni Unitedin parhaimmistoa ottelussa olivat vaihtoon asti hyvin töitä tehnyt Alexis Sanchez ja tietysti tärkeitä torjuntoja ottanut maalivahti de Gea. Sevillan näkyvimpiin pelaajiin kuuluivat argentiinalaiset Ever Banega ja Joaquin Correa sekä loppua kohden lämmennyt Pablo Sarabia.

Illan toisessa ottelussa Shaktar Donetsk nappasi voiton AS Romasta. Kylmässä illassa kotijoukkueen maaleista vastasivat argentiinalainen Facundo Ferreyra sekä brasilialainen Fred. Fredin hieman Alex Ring -tyylinen vapaapotkumaali yläriman kautta oli yksi kauden kauneimmista. Avausjaksolla arvokkaan vierasmaalin Romalle teki Cengiz Under.

Ensimmäiset osaottelut ovat nyt takana. Maaliskuun toiselle kierrokselle jää paljon jännitettävää moneen otteluun. Ennalta arvioiduista haastajista Baselille, Portolle ja Beşiktaşille kävi kylmät ja heidän nousuunsa uskoo tuskin enää kovin moni. Barcelona pääsee kuitenkin taistelemaan jatkopaikastaan Camp Noulle, PSG:n pitäisi tehdä nousu Realia vastaan Parc des Princesillä ja Juventuksen kohtalo ratkeaa Tottenhamin vieraana Wembleyllä. Noiden otteluiden aikana ainakin minut löytää kotisohvalta sipsikulho sylissä tuijottamassa näköradiota.

The post Penkkiurheilijan päiväkirja: Mestarien liigan pudotuspelejä appeared first on Byyri.