Kahdeksan liigamestaruutta voittanut seura tunnetaan kuitenkin – maan kolmanneksi täysimmän palkintokaapin lisäksi – siitä, että ylpeä baskiseura on aikojen saatossa vastustanut niin maan keskushallintoa kuin Barcelonaakin melko ärhäköin ottein.

Tässä jutussa onkin käsitelty muutamia mielenkiintoisimpia yksittäisiä tapauksia Athleticin historian varrelta.

1980-luvun kilpajuoksu Barcelonan kanssa

Kaikki alkoi, kun kaudella 1982–1983 Barcelonan mestaruusjahti katkesi Athletic Bilbaon legendaarisen – yhtenä Espanjan kaikkien aikojen puolustajista pidetyn – Antoni Goikoetxean hajotettua Barcelonan keskikenttäpelaajan Bernd Schusterin polven.

Seuraavalla kaudella seurojen välinen eripura räjähti kuitenkin ilmiliekkeihin, kun joukkueet astelivat Camp Noun nurmelle alkusyksystä 1983. Bernd Schuster palautti kokemansa vääryyden läpi pelin kestäneillä kovilla otteilla, ja näistä turhautunut Goikoetxea maksoi takaisin joukkueen toiselle supertähdelle – katkaisten Diego Maradonan nilkan takaapäin tulleella tappotaklauksella.

18 ottelun pelikiellon saanut Goikoetxea on tämän jälkeen paremmin tunnettu lempinimellään Bilbaon teurastaja.

Maradonaton Barcelona, Real Madrid ja Athletic Bilbao kävivät yhden historian tiukimmista kolmen joukkueen mestaruustaistoista, joka lopulta päättyi bilbaolaisten juhliin. Ero katalaaneihin oli vain piste ja madridilaisten kanssa seura oli tasapisteissä, mutta se kruunattiin mestariksi keskinäisten ottelujen turvin.

Liigaa eniten ravisuttanut tapaus nähtiin kuitenkin vasta Copa del Reyn finaalissa, kun Athletic varmisti ensimmäisen tuplansa lähes 30 vuoteen kaatamalla Barcelonan 1–0. Ottelun lopussa pelin aikana useasti kaltoin kohdellulta Maradonalta meni kuuppa totaalisen nurin, ja hän vastasi Athleticin pelaajien provosointiin tavalla, joka synnytti täysimittaisin joukkotappelun. Argentiinalainen ei enää koskaan pelannut La Ligassa otteluakaan.

Vihasta ystävyydeksi

Vielä vuoden 1986 cupin välierissä joukkueiden kohtaaminen tulistui, kun riehaantunut yleisö ryntäsi Bilbaossa kentälle, pakottaen seuran maksamaan suuria sanktioita. 1990-luvulle tultaessa seurojen välinen viha kuitenkin laantui – osittain joukkueiden merkittävästä tasoerosta johtuen – ja 2000-luvun aikana seuroista on tullut käytännössä ystävällismieliset, molempien asettuessa Espanjan hallitusta vastaan vastaavalla agendalla, Barcelonan ajaessa Katalonian itsenäistymistä ja Bilbaon tehdessä samaa Baskimaalle.

Athletic onkin useasti esiintynyt julkisuudessa Baskimaan itsenäisyyden puolesta puhujana. Muun muassa kenraali Francon kuoleman jälkeen ensimmäinen Baskimaan lipun, Ikurriñan, julkinen esiintyminen nähtiin alueen paikallisottelussa Real Sociedadia vastaan 1976.

Baskimaan pääkaupungissa myös monet itsenäisyysliikkeen äärilaidan kannattajat ovat valjastaneet punavalkoiset itsenäisyysaatteiden viestimiskanavakseen.

Esimerkiksi järjestö nimeltä Herri Norte Taldea on virallisesti noin 200-henkinen Athleticin faniklubi, joka on kuitenkin ollut myös osallisena monessa väkivaltaisessa yhteenotossa ”äärioikeistolaisten” fanien kanssa. Myös seuran nykyinen presidentti on julkisesti maininnut haluavansa jonain päivänä nähdä Baskimaan oman joukkueen mukana virallisissa kilpailuissa.

Punavalkoiset… Vai sinivalkoiset?

Athletic Bilbao aloitti taipaleensa sinivalkoisissa peliasuissa. Tämä kuitenkin muuttui, kun vuonna 1909 Englannissa opiskelemassa ollut Juan Elorduy sai toimeksiannokseen ostaa ja tuoda seuralle Espanjaan 25 pelipaitaa. Mies ei kuitenkaan millään löytänyt väreihin sopivia peliasuja, ja niinpä hän matkasi Southamptonin satamaan tyhjin käsin ja murtuneena miehenä.

Matkalla hän kuitenkin sattumalta huomasi Southamptonin pelipaitoja, joiden hän heti tajusi sopivan Bilbaon kaupungin virallisiin väreihin. Nuori mies oli värimaailmaan niin tyytyväinen, että hän osti heti kasan paitoja, vei ne mukanaan Bilbaoon, ja sai myös johtoportaan niin tyytyväiseksi, että Athletic on siitä asti pelannut punaisessa ja valkoisessa.

Athletic Club pysyi kaksiväriselle paidalleen niin uskollisena, että se oli Euroopan viimeisiä seuroja, joiden paitaa ei sponsorin mainos korostanut. Tämä muuttui vasta 2011, kun rintamus sai ensimmäisen paitasponsorinsa logon. Itse asiassa vuodet 2001–2009 seura jopa itse valmisti paitansa, jolloin niissä ei esiintynyt edes ulkopuolisen paitavalmistajan logoa.

The post Lisää Athletic Bilbaosta: Vastakkainasettelu Barcelonan kanssa, Baskimaan itsenäisyys ja pelipaitahässäkkä appeared first on Byyri.

Välierät olivat itselleni harvinaista herkkua, tavallaan. Neljän parhaan joukkoon eteni kolme kaikkien aikojen suosikkiseuraani ja Tottenham. Ajax, Liverpool ja Barcelona ovat kaikki paitsi ihailemani hyökkäävän joukkuepelin lipunkantajia, myös kuningas Jari Litmasen entisiä seuroja. Olinkin riemusta revetä kun turnauksessa alkoi olla vain ”hyviä” joukkueita jäljellä.

Hyvin pian Barcelona – Liverpool-ottelun alettua alkoi kuitenkin hahmottua myös tilanteen kamaluus. Miten voi katsoa ottelua jossa toivoo kaikkien onnistuvan, eikä kenenkään epäonnistuvan? Tämä ottelupari meni kuitenkin loppujen lopuksi juuri parhain päin. Kummatkin voittivat kerran, pitivät nollapelit, tekivät hienoja maaleja, saivat kotiyleisönsä hurmioon, ja lopulta  paremmin pelannut Liverpool jatkoi finaaliin. Toinen ottelupari olikin Ajax-fanille helpompaa seurattavaa, vaikka siinäkin tunteet heittivät kuperkeikkaa moneen kertaan, varsinkin jälkimmäisessä osaottelussa, kun nuoren tähtisikermän sankaritarina tyssäsi Lucas Mouran viimeisen lisäajan sekunnin osumaan.

Liverpoolilla laajuutta ja nälkää, Tottenham hitsautunut yhteen

Kaiken tämän draaman jälkeen meillä on kuitenkin englantilainen finaalipari, aivan kuten Eurooppa-liigankin puolella. Valta on siis ainakin hetkellisesti vaihtumassa takaisin Espanjalta Englannille. Kuten alustuksesta ehkä saattoi tulkitakin, olen finaalissa punaisten puolella. Liverpoolin kannattamisen olen saanut isältäni verenperintönä. Edellisestä ”isokorvaisesta” alkaa olla jo aikaa, ja ottaen huomioon tämän upean Valioliiga-hopeaan päättyneen kauden, viime vuoden kirvelevän finaalitappion, Barcelonan huikean murskaamisen ja Jürgen Kloppin virheettömän hammasrivistön, pitäisin Liverpoolin finaalivoittoa jopa ansaittuna.

Nälkää ei Liverpoolin miehistöltä pitäisi ainakaan puuttua. Tällä kaudella Liverpoolilta on löytynyt kaivattua laajuutta rosterissa. Divock Origi, Georginio Wijnaldum ja Xherdan Shaqiri ovat paikanneet loistavasti pienistä vammoista kärsineitä tähtihyökkääjiä sekä nousseet muutenkin loppukaudella erittäin tärkeäksi osaksi joukkuetta. Viime vuoden finaalissa isoa kyseenalaista roolia ottanut Loris Karius on myös vaihtunut ehkä tämän hetken kuumimpaan veskariin Alisson Beckeriin, joten materiaalista ei pitäisi Liverpoolin voiton ainakaan olla kiinni.

Finaalissa on kuitenkin aina kaksi joukkuetta, ja kuten kaikki tiedämme ja olemme moneen kertaan huomanneet, yhdessä ottelussa voi tapahtua mitä vain. Tottenham Hotspur on yllättänyt ainakin minut kerta toisensa jälkeen sitkeydellään. Kuinka moni uskoi rehellisesti että Spurs pudottaa Manchester Cityn? Kuka uskoi että Lucas Moura tekee välierässä hattutempun Amsterdamin pätsissä? Pelkkä alkulohkosta jatkoon pääseminenkin tuotti Tottenhamille yllättäviä vaikeuksia. Silti he ovat taas Valioliigassa neljän sakissa ja lisäksi tavoittelemassa historiansa ensimmäistä Mestarien liigan voittoa.

Tottenhamin kauteen on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa. Maalivahti Hugo Llorisin rattijuopumuskohu riepotteli joukkueen henkistä selkärankaa syksyllä. Tähtilaituri Son Heung-min joutui kesken kauden lähtemään edustamaan Etelä-Koreaa Aasian kisoihin, välttääkseen asepalvelukseen joutumisen. Uuden kotistadionin piti valmistua jo ennen kauden alkua, mutta rakennustöiden viivästyttyä Tottenham joutui pelaamaan vielä syyskauden kotiottelunsa Wembleyllä ja vaihtamaan uuteen stadioniin siis kesken kauden. Muun muassa näiden tapahtumien lisäksi tähtipelaajat Dele Alli ja Harry Kane ovat kärsineet loukkaantumisista kauden mittaan, ja Kanen pelaaminen Madridin finaalissa lienee vieläkin epävarmaa. Kevätkaudella Valioliigassa tuli takkiin niin Burnleylta, Southamptonilta kuin Bournemouthilta.

Kaikista vaikeuksista huolimatta Spurs on raivannut tiensä Mestarien liigan finaaliin. Sen täytyy kertoa jostakin. Joukkuepeleissä puhutaan usein siitä, miten juuri vaikeudet hitsaavat joukkueen yhteen, joten Tottenhamin nipun luulisi olevan melko tiukkasti yhteen hitsautunut, ja valmentaja Mauricio Pochettino lienee päähitsari, tai ainakin työnjohtaja.

Lukuisten kysymysten finaali

Luvassa on varmasti trillerimäisen huikea finaali. Itseäni jännittää myös kauden mittaan kaverin kanssa käyty tekstiviestien vaihto. Muistan luvanneeni kaverille jotain, jos Tottenham voittaa joko Valioliigan tai Mestarien liigan; en vain muista mitä lupasin ja kuinka paljon. Kaikki toivoni on ”The Redsissä”.

Mutta miten Liverpoolin peli lähtee sykkimään Espanjan auringossa ilman Anfieldin täyttä tukea? Liverpoolilla oli vaikeuksia Mestarien liigan vierasotteluissa, varsinkin alkulohkossa. Tottenham on tottunut pelaamaan ”Wembleyn vieraskentällä” jo melkein pari kautta. Onko viime vuoden finaalipeikosta Liverpoolille enemmän hyötyä vai haittaa? Millä kokoonpanolla ja taktiikalla Tottenham lähtee vastaamaan Kloppin ”kiimaprässiin”? Kuka nousee sankariksi kuka mahdollisesti antisankariksi?

Tämä kaikki selviää seuraavassa jaks…Siis lauantaina 1.6.2019.

The post Ennakkofiilistelyssä Mestarien liigan finaali – Liverpoolin voitto olisi ansaittu, mutta mitä tekee vaikeuksista sisuuntunut Tottenham? appeared first on Byyri.

Odotetaan epäonnistumisia, joita voidaan tuomita. Suorituksia, joita pilkata tekemällä hauskoja meemejä. Positiivisiakin asioita käytetään mieluiten pointtina, jolla vittuilla kilpailijaa kannattavalle kaverille tai tuntemattomille ihmisille netissä.

Pelaaja voi epäonnistua yksittäisessä suorituksessa millimetrien mitalla, kun pelataan maailman jalkapalloilun absoluuttisella huipulla. Lähes millisekunneissa joku ehtii arvostella hänet täysin turhaksi huijariksi ja sulajaksi, jonka ei ikinä pitäisi olla lähelläkään ammattilaiskenttiä. Kommenttikentät ja Twitter räjähtävät välittömästi: ”Olisin itsekin tehnyt!”, ”Messi/Ronaldo on parempi”, ”Can he do it on a rainy night in Stoke?” ja niin edelleen.

Edellinen oli pieni yleistys ja väritys siitä, millainen ilmapiiri usein vallitsee kansainvälisen futiksen ympärillä pyörivässä keskustelussa. Ottelupäivä kerrallaan fanit ympäri maailman arvioivat yksittäisten pelaajien ja managereiden suoriutumisia. Tätä lajin intohimoisesti seuraaminen isoin osin onkin, ja fanien mielipiteet pitävät futiksen elossa. Fanien luoma loputon keskustelu lajin ympärillä pitää myös toimittajat työssään suodattamassa näitä mielipiteitä, joilla usein vaikutetaan vähintään epäsuorasti median ja seurojen viestintään.

Julkinen mielipide ja viesti tuodaan lopulta aina pelaajien ja managerien eteen, jolloin fanien luomat ilmiöt koskettavat henkilöitä, joiden työntekoa miljoonat ja miljoonat ihmiset ympäri maailman seuraavat. Tämä tekee mielestäni jalkapallosta ainutlaatuisimman ja koskettavimman lajin.

Tänä päivänä palautteen antaminen on kuitenkin niin helppoa ja välitöntä, että futiskansan ja median välillä jo pelkästään sosiaalisessa mediassa syntyy niin nopeasti uusia ilmiöitä, väitteitä ja narratiiveja, että niistä on mahdotonta pysyä perässä. Maailma, jossa jokainen voi sekunneissa lähettää oman mielipiteensä maailmalle ja löytää minuuteissa sille vastakaikua, on kärsimätön ja salamannopea arvostelemaan kaiken näkemänsä.

Hiekkalaatikkoriitely ei ole keskustelua

En osaa omassa ajatusmaailmassani jäsennellä, miksi hetkellisen ensireaktion tarvitsee ilmaista välittömänä ja lopullisena arviona koko maailman nähtäville. Tai ainakin näen, että rationaalisen ihmisen pitäisi olla kykeneväinen ja valmis muuttamaan omaa mielipidettään, kun on saanut tapahtumista lisää informaatiota ja ehtinyt muodostamaan valistuneemman mielipiteen. Tällöin on helpompaa perustella oma näkemyksensä asioista, vaikka olisikin niistä osittain puolueellinen, kuten futista koskevissa keskusteluissa usein ollaan.

Samalla voi oppia kuuntelemalla muiden mielipiteitä ja peilata niitä omiinsa. Totuus on jossain siinä välissä, ja sitä kaivaessa voi nauttia meidän kaikkien suosikkihuvista, futiskeskusteluista.

Vastustajien tai ”omien” pilkkaaminen ja hiekkalaatikkotasoinen kiistely siitä, kuka on paras tai parempi milloin missäkin ei täytä omia kriteereitäni keskustelusta. Itse arvostan ja ihailen useita jalkapallon parissa työskenteleviä ammattilaisia, ja näen että keskustelussa pitäisi kuulua kunnioitus sitä työtä kohtaan, jota jalkapalloseuroissa tehdään ja joka mahdollistaa sen, että saamme seurata maailman suurinta lajia.

Mielestäni ammattilaisjalkapalloa seuratessa riittää loputtomasti mielenkiintoisia puheenaiheita ja asioita, joita seurata ja opiskella. Toki urheilun fanittamiseen kuuluu kilpailu ja vastustajille kuittailu, mutta tuntuu että tämän hetkisessä kannattajakulttuurissa negatiivisuus on suuressa roolissa.

Hätäilevät kommentoijat häpeään

Usein tuntuu, että fanit ovat aktiivisempia muiden epäonnistumisten kommentoinnissa kuin omien kannustamisessa. Oman seuran ja joukkueen tekemisiä kommentoidaan myös herkemmin negatiivisessa mielessä kuin kannustaen. Tuntuu, että elämme aikaa, jona kilpaillaan mielipiteiden suosiosta. Epäonnistumisiin on helppo tarttua ja tehdä niistä negatiivisia havaintoja. Näihin löytää vastakaikua etenkin internetin ihmeellisestä maailmasta hyvin helposti.

Jos huipputason futismatsissa, vaikka koko maailman seuraamassa El Clasicossa, pelaaja esimerkiksi missaa selvän näköisen maalipaikan, välittömän palautteen määrä ja intensiteetti ympäri maailman on huimaava. Niistä kommenteista voisi aina poimia törkeimmät ja odottaa pelin loppuun.

Joku saattaa vaikka kertoa Twitterissä ensimmäisen puoliajan jälkeen, että Lionel Messin pitäisi jäädä eläkkeelle, kun hän ei onnistunut jokaisessa suorituksessaan puolikkaan matsin aikana, tai mitä tahansa vastaavaa. Nämä kommentit pitäisi kerätä talteen ja lukea ääneen julkisella paikalla kirjoittajien itse läsnäollessa.

Messi totutusti kuittaa tällaiset tekemällä toisella puoliajalla hattutempun. Silloin voidaan arvioida, kuka suli. Messi yhdessä tilanteessa ensimmäisellä puoliajalla? Vai kaikki, jotka vaivautuivat reagoimaan siihen pilkkaamalla henkilöä, joka on maailman paras työssään?

The post Kolumni: Kuka sulaa? Futismaailman välitön palaute ja sen kohtuuttomuus appeared first on Byyri.

Homman piti olla hanskassa. Camp Noulla viikko takaperin Roma nöyrtyi lukemin 4-1, eikä joukkueella ollut siinä ottelussa niin sanotusti mitään jakoa. Avausottelussa roomalaiset olivat jopa surkeita ja sössivätkin puolet Barcelonan maaleista itse verkkoonsa. Barcelona sen sijaan onnistui paineistamaan läpi ottelun vierailijoita ja luomaan vaarallisia paikkoja.

Lionel Messin hattutemppu La Ligan sarjaottelussa viikonloppuna antoi lupauksia maalivireen jatkumisesta. Barça lähti Stadio Olimpicolle itsevarmana, mutta ehkä hieman liikaa pää pilvissä leijuen. Työrukkaset olivat jääneet kotiin.

Barcelonan kausi on edennyt voitosta voittoon uskomattomalla tahdilla. Peli on ollut paria höntsää lukuun ottamatta tehokasta ja työteliästä silti pelin kauneutta unohtamatta.  Saman rallin piti jatkua Mestarien liigassa AS Romaa vastaan pelatussa toisessa osassa. Barça-luotsi Ernesto Valverden mukaan ottelua lähdettin ehdottomasti voittamaan myös Roomassa.

Näin ei kuitenkaan käynyt.

Uskomaton ottelu

Jo heti ottelun alusta kotijoukkue prässäsi korkealta useammalla pelaajalla tehden Barcelonan syöttö- sekä avauspelin yllättävän hankalaksi. Jopa itse varmuutena tämän kauden esiintynyt maalivahti Marc-André ter Stegen availi sivurajoista yli ja pudotteli palloja. Barcelonalla kentällä olivat kuitenkin kaiken nähneet ja kokeneet miehet, kuten Gerard Piqué , Andrés Iniesta ja Sergio Busquets.

Barcelonaa seuratessa jakssaa aina uudestaan ihmetyttää se, että korkea aktiivinen prässi saa joukkueen täysin sekaisin.

Monesti joukkueet pelaavat alhaalla puolustaen Barcelonaa vastaan, mutta silloin tällöin joku uskaltaa yrittää kollektiivista prässäämistä. Silloin prässääminen kuitenkin yleensä hyytyy pelaajien pohkeiden alkaessa kramppaamaan tai Barcelonan onnistuessa iskemään puolustuslinjoihin syntyneisiin rakoihin. Vaikeankin alun jälkeen Barcelona on noussut lukuisia kertoja lopulta voittoon.

Tiistai-iltana kotiyleisön loistavan tuen innoittamana roomalaisten pohkeet kuitenkin kestivät, eikä Barcelonan hyökkäyksistä ollut vaaraa heille.

AS Roma sai otteluun unelmastartin: nopea maali, joka näissä toisen osan takaa-ajoissa on kultaakin arvokkaampi. Luulen, että suurin osa katsojista ja varmaan pelaajistakin uskoi siihen, että Barcelona tulisi tekemään ainakin yhden vierasmaalin Roman verkkoon. Toisen puoliajan alkupuolella Barcelonan pelaajat alkoivatkin jo selvästi turhautua aktiivisen kotijoukkueen paineistukseen ja oman pelin sekaisuuteen.

Tämän turhautumisen myötä keltaisia kortteja nosteltiin Piquélle, Messille ja Luis Suárezille.

Tiistain esitys ei ollut mielestäni kotijoukkueelta mitenkään yliluonnollinen, mutta riittävä tähän paikkaan. Mitään Romalta pois ottamatta, Barcelonan totaalinen aseettomuus yllätti minut toden teolla.

70 minuuttia surffailua, jopa passiivista vastaanottamista, roiskimista, pallonmenetyksiä, harhasyöttöjä ja vastuuttoman tuntuista löysäilyä. Kaikki ne elementit, jotka puskevat esiin usein niinä iltoina, kun vastustaja uskaltautuu aktiiviseen riskejä ottavaan paineistukseen.

Roman taktiikan ei olettaisi kuitenkaan tulleen yllätyksenä. Mestarien liigan puolivälierissä ei vain ole varaa antaa yhtään löysää, jos haluaa voittaa. Onnistumiset pitää aina ansaita, olit sitten maailman paras pelaaja tai kuka tahansa. Huippupelaajien ja hyvien pelaajien tasoerot pienenevät huomattavasti heti, kun huiput eivät ole sataprosenttisessa iskussa ja heistä tulee tavallisia kuolevaisia.

Visca el Barça! Daje Roma!

Roomassa Barcelona päätti aloittaa pelaamisen vasta 80 minuutin kohdalla, mutta kone ei kuitenkaan käynnistynytkään kuin napista painamalla. Jopa maailman paras ”Messias” Leo Messi laskeutui maan pinnalle hukaten vapaapotkuja ja puskien päätänsä seinään tai tässä tapauksessa Roma-puolustukseen. Kokoonpanostakin voi etsiä syitä tappioon.

Oliko Nelson Semedo paras vaihtoehto laitapuolustajaksi? Oliko loukkaantumisista kärsinyt Sergio Busquets sittenkään paras valinta keskikentälle? Barcelona suoritti kaikki kolme vaihtoaan vasta viimeisellä kymmenminuuttisella. Ehkä valmennus luotti siihen, että tarvittava yksi maali tippuu taivaasta, keinolla kuin keinolla.

AS Roma oli virittänyt tiistai-iltaa varten peli-ilmeen kasvoilleen, kun taas Barcelonan taisteluilme näytti lähinnä turhautuneelta ja epäuskoiselta.

Takana oli yksi kaikkien aikojen Mestarien liigan sulamisista. Jalkapalloromantikkona ei voi kuitenkaan olla kuin onnellinen Roman puolesta. Millainen meininki Stadio Olimpicolla olikaan! Roma pelasi juuri niin kuin heidän pitikin ja teki täten mahdottomasta mahdollisen.

Ikuisen kaupungin ylpeys loi ottelussa lähes puolet enemmän maalipaikkoja kuin Barcelona. Roma laukoi aktiivisesti selvästi hermostunutta ter Stegeniä kohti, ja iskivät tyrmäyksellä kanveesiin epäilemättä hieman ylimielisenä iltaan lähteneen Barcelonan. Urheilu on ihmeellistä ja jalkapallo sitäkin ihmeellisempää. Barça joutui oikeastaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella tiukkaan paikkaan selkä seinää vasten, ja vihkoon meni.

Kaikki kunnia Romalle ja onnittelut jatkopaikasta Kari ”Hissu” Hietalahdelle ja muille AS Roma -faneille. Nyt on Barcelonan miljonääreillä aika vilkaista peiliin ja keskittyä hoitamaan loppukaudesta Espanjan tupla kotiin.

The post Mikä ilta Roomassa! appeared first on Byyri.

Vuonna 2014 julkaistu ja vuotta myöhemmin suomenkielisen painoksensa saanut Luis Suárezin elämästä kertova kirja etenee kohtauksesta toiseen hänen ja vaimonsa Sofian tarinan kautta. Vilkkaan jalkapalloilevan pahan pojan ja lähikylän hyvän tytön mielenkiintoinen retki kulkee uruguaylaislähiöistä monen mutkan kautta Barcelonan metropoliin.

Kirja alkaa pelikieltoa kärsivän Suárezin tuntemuksista: Brasilian MM-kisoissa Giorgio Chielliniä purrut Suárez sai tempauksestaan neljän kuukauden pannan pelikentille.

Lähes parinkymmenen sivun alustus antaa hyvän kuvan siitä, miten kirja käsittelee Suárezin uraa. Asioita perustellaan hyvin seikkaperäisesti ja avoimesti Luis Suárezin omin sanoin. Kaikki me tunnemme kohu-uutiset ja faktat, mutta on hyvin mielenkiintoista päästä kurkistamaan huippu-urheilijan pään sisään tilanteiden keskiöön. Kirjan aikana käydään läpi kaikki muutkin kohut tarkasti, ja erittäin hyvin kirjoitettu teksti avaa kyllä selkeästi syitä tapahtuneisiin.

Luis Suárez on pelaaja, joka jakaa mielipiteitä. Mielipiteet muodostuvat osittain sen kautta, pelaako Suárez kannattamassasi joukkueessa vai pelaako hän sitä vastaan. Itselleni hän on suosikki, joka on edustanut samaa taitavaa tyyliä ja samoja joukkueita kuin suurin sankarini Jari Litmanen. Tähänastisen elämäni hienoin kokemus oli päästä Camp Noulle katsomaan Mestarien liigan ottelua Barcelona vs. Arsenal.

El Pistoleron tuossa ottelussa tekemä volley-maali tulee elämään ikuisesti muistojeni syövereissä.

”Haluan jonain päivänä pelata Barcelonassa”, Suarez kommentoi haaveitaan urugualais-tv:lle pikkupoikana, tarinansa alussa. Päätöksensä kirja puolestaan saa siirrossa Liverpoolista Barçaan. Sitä ennen ehtii kuitenkin tapahtua monenlaista. Kesken suurimman teinirakkauden Suárezin tuleva vaimo joutuu muuttamaan perheineen Espanjaan.

Tuo polttava rakkaus antaa Suárezille syyn tavoitella uraa Euroopassa. Kirja on pullollaan oikein ajoitettuja sattumuksia – tai sitten kohtaloa. Se on yksi onnistunut tarina, mutta se kertoo myös hyvin siitä, miten pienestä kaikki on kiinni. Miljoonille muille pelaajille tähdet eivät ole yhtä suotuisia.

”Saapuessamme ensimmäistä kertaa Hollantiin kumpikaan meistä ei osannut laittaa ruokaa. Ronald McDonald oli paras ystävämme, ja hankin sähkögrillin pihvien paistamista varten. Koko talo täyttyi savusta. Siihen aikaan pihvit olivat meistä mahtavia, mutta nyt kun ajattelen tuota aikaa…Madre mia! Kuinka saatoimme syödä sellaista.”

Vajaa 300-sivuinen kertomus on koukuttava teos, jota voin suositella kaikille hyvistä tarinoista pitäville. Jalkapallo on keskiössä, mutta myös jokapäiväiset asiat saavat ihailtavasti jalansijaa. Se auttaa ymmärtämään paitsi Luis Suárezia, mutta myös muita Etelä-Amerikasta Eurooppaan saapuvia pelaajia, jotka joutuvat sopeutumaan täysin uuteen kulttuuriin.

Kirja sisältää yksityiskohtaista kerrontaa hienojen maalien, kohujen, ja turnausten takaa. Esimerkiksi vuoden 2010 Etelä-Afrikan MM-turnauksen aikana Suárezin vaimo oli viimeisillään raskaana ja joutunut matkustamaan Barcelonaan. Tästä turnauksesta muistetaan myös Suárezin Ghanaa vastaan tekemä ”paholaisen käsi” -torjunta, jota käsiteltiin myös Byyrin Kohti MM-kisoja -juttusarjassa. Tilanne kesti vain hetken, mutta kirjassa tähän syvennytään antoisasti kymmenen sivun verran.

Pidin kirjasta todella paljon. Aihe oli minulle mieluisa, enkä malttanut laskea teosta käsistäni. Välillä urheilijoista kertovat kirjat tuppaavat luettelemaan tilastoja ja tapahtumia vain ulkopuolisen silmin, mutta tässä kirjassa oli onneksi lihaa luiden ympärillä.

Kirjasta erinomaisen tekevät sen henkilökohtainen ote ja viihdyttävä kirjoitustyyli. Monen järkkymätön mielipide Suárezia kohtaan on toki perusteltua, mutta ainakin oma suhtautumiseni Luis Suárezia kohtaan muuttui teoksen luettuani. Kirja on hyvä muistutus siitä, että huippu-urheilijatkin ovat ihmisiä, joihin vaikuttavat ympärillä tapahtuvat asiat.

”Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat uhranneet aikaansa ja energiaansa, jotta saisin tarinani kerrottua. Olen yrittänyt kertoa elämästäni rehellisesti ja tunteella.”

The post Viihdepääty: Luis Suárez – Minun tarinani appeared first on Byyri.

Tiistai, 13. helmikuuta

Illan otteluista päätin katsella Juventus-Tottenhamin. Ottelupari oli erityisen mielenkiintoinen siksi, että monissa puheissa lontoolaisia voitiin pitää jopa lievänä ennakkosuosikkina suurta ja mahtavaa Juventusta vastaan, eikä vähiten Spurs-hyökkääjä Harry Kanen loistovireen ansiosta. Toisaalta myös eurokentillä rutinoituneen Juventuksen riveissä on tehomiehiä: esimerkiksi Gonzalo Higuain on paukuttanut keväällä maaleja liukuhihnalta.

Kännykkä lauloi hoosiannaa jo ennen yhdeksää, kun viestit sinkoilivat pitkin sosiaalista mediaa. Kuka sulaa? Kestääkö sipuli? Tuleeko vierasmaaleja? Ottelun alkutahdit määräsi kotijoukkue. Juventus takoi ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin tylysti 2-0 valotaululle, ja kukas muukaan osumista vastasi kuin juuri Higuain.

Antaisiko Vanha Rouva nyt Spursille oppitunnin europeleistä ja oikein isän kädestä? Tottenham sinnitteli kuitenkin pelissä mukana, eikä ollut halukas osallistumaan tälle oppitunnille. 35. minuutilla Harry Kane pääsi vastakkain Gianluigi Buffonin kanssa, harhautti tämän ja kavensi tilanteeksi 2-1. Juventus sai vielä toisen rangaistuspotkun ensimmäisen jakson lisäajalla, mutta hattutemppua yrittänyt Higuain kumautti sen voimalla ylärimaan. Omasta mielestäni molemmat pilkut olivat ansaittuja.

Toisella jaksolla Tottenham hallitsi palloa selvästi, vaikka laukaustilastot olivatkin lopulta melko tasaväkiset. Tasoitusmaalin Tottenhamille teki tanskalainen Christian Eriksen, jonka vapaapotku näytti menevän varsin helpon oloisesti ohi maalivahtilegenda Gianluigi Buffonin.

Tätä kohtalaisen vauhdikasta ottelua seuratessa tuli lapioitua popcorn-kulhollinen aikamoiseen tahtiin. 2-2-tulos antaa jännittävät asetelmat Wembley Stadiumilla pelattavaan toiseen osaotteluun. Kaksi vierasmaalia ovat arvokkaita lontoolaisille, ja Juventuksella olisi käyttöä nyt loukkaantuneena olleelle Paulo Dybalalle.

Tiistai-iltana pelattiin myös Sveitsissä, siellä kohtasivat kotijoukkue FC Basel ja Manchester City. Viaplayn esittämän ottelukoosteen perusteella Citizens näytti napanneen 0-4-voiton ilman suurempaa vastarintaa. Maaleissa Basel-puolustus joko sekoili, hölkkäili tai antoi aivan liikaa tilaa City-tähdille. Tämä vuosi on City-luotsi Pep Guardiolalle se, jolloin hänen joukkueeltaan on lupa odottaa menestystä Mestarien liigassa. Suojattien otteet ovat olleet odotusten mukaiset.

Keskiviikko 14. helmikuuta

Ystävänpäivänäkään ei levätty. Työpäivä valui eteenpäin hitaasti, mutta tappavasti. Illalla odotti aivan mieletön herkkupala: Real Madrid vs. PSG. Ronaldo vastaan Neymar Jr, Zidane vastaan muu maailma, Los Blancos vastaan Les Parisiens. Töiden jälkeen pääsin hetkeksi purkamaan hermoja vielä sulkapallovuorolle, jonka jälkeen kysymykset alkoivat pyöriä päässä.

Ottaisiko Real isännän otteet kotonaan? Saisiko Zidane vielä jatkaa, jos ottelusta tulisi turpaan? Neymar ostettiin järjenvastaisella summalla voittamaan Mestarien liigan PSG:lle, onnistuuko se? Juuri hänhän oli suuressa roolissa viime UCL-kaudella, kun jalkapallomaailma näki Camp Noun ihmeen ja Barca lähetti PSG:n laulukuoroon. Nyt vastassa olisi La Ligassa ontunut, Copa del Reyssakin pudonnut ”Ronaldo and boys”, joka takuulla lataisi kaikki aseensa voittaakseen tämän otteluparin. Eihän tätä pystynyt tarpeeksi hehkuttamaan.

Tiistaina pelattaisiin myös toinen ottelu. Portugalin sarjaa johtava FC Porto kohtaisi kotikentällään Liverpoolin. Tämä ottelu ei missään nimessä olisi mikään läpihuutojuttu kummallekaan, vaikka moni pitikin Liverpoolia suosikkina jatkoon. Paikka paikoin Liverpool on ollut tällä kaudella suorastaan hurlumhei-hyvä, mutta tiukoissa paikoissa ongelmiakin on ilmennyt. Isoa vastuuta Liverpoolilla onnistumisesta tulisi kantamaan Roberto Firmino, Mohammed Salah ja puolustuksen johtajaksi ostettu Virgil Van Dijk. FC Porton puolustus oli toisaalta päästänyt kotoisessa liigassaan vain 10 maalia omiin. Liverpoolin Roberto Firmino oli haastattelussa uhonnut, että he ”laittavat Porton kärsimään.”

Santiago Bernabeun päätykatsomoa koristi ottelun alkaessa näyttävä Vamos Real -tifo. ”Superottelu megaseurojen välillä”, selostaja Ville Kuusinen kuvaili ottelua. Ottelun ensimmäinen vartti pelattiin kovalla intensiteetillä, ja jaloille tultiin surutta puolin ja toisin. Taitavien joukkueiden ottelua seurasi todella mielellään.

Avausmaalista vastasi vierasjoukkue. Kylian Mbappé keskitti oikealta laidalta maalille, ja Adrien Rabiot tykitti irtopallon verkkoihin. Jo ensimmäisen jakson lopussa Ronaldo pääsi kuitenkin tasoittamaan pilkulta. Toisen jakson aikana Real Madrid alkoi näyttää muskeleitaan: vastahyökkäyksen jälkimainingeista Ronaldo tuikkasi johtomaalin 2-1, ja Santiago Bernabeun fanit pääsivät huutamaan puolijumalansa nimeä. Hetkeä myöhemmin Marcelo sinetöi loppulukemiksi 3-1. Ottelu oli tasainen ja laadukas, ja voiton ratkaisi Realille etenkin heidän tarvittava röyhkeytensä kuudentoista rajan sisällä.

Madridin ottelun aikana ruutuun lävähteli myös minulle mieleistä informaatiota Portugalista. Pling! Liverpool otti vieraspelissään hommat haltuun Roberto Firminon uhkausten mukaisesti jo heti avausjaksolla. Pyhä Iker katsoi kurmootusta vaihtopenkiltä, kun Liverpool murjoi Porton lukemin 0-5. Liverpoolin maaleista vastasi tuttu kolmikko: Mohamed Salah tyytyi tänään vain yhteen maaliin, Roberto Firmino tekaisi myös yhden ja kolmikosta muita hieman harvemmin maalaillut Sadio Mane tehtaili tyylipuhtaan hattutempun. Tästä ottelusta olin vain koosteen varassa, mutta arempikin kaveri uskaltaisi veikata, että ottelupari on taputeltu jo ennen Anfieldin ottelua.

Tiistai 20. helmikuuta

Taas yksi olympialaispäivä kääntyi kohti iltaa, ja sukset vaihtuivat jalkapalloon. Ei siinä muuta kuin sinipunaista fanipaitaa päälle ja hieman takavasemmalta alkoholiton Crisp lager palvelemaan juomapuolta. Tänään katselisin Chelsean ja FC Barcelonan ottelun. Viasatin alkustudiossa onniteltiin Litmasen Jaria syntymäpäivän johdosta ja heitettiin jälleen viihdyttävää analyysiä. Kentällä olisi tänään luvassa muun muassa iloisia jälleennäkemisiä, kun Chelsean paidassa pelaavat entiset barcelonalaiset Pedro Rodriguez ja Cesc Fabregas kohtaisivat vanhat pelikaverinsa.

Kun joukkueet kättelivät, katsomosta erottui vielä Barcelonan hymni Cant del Barca, mutta se hukkui pian lontoolaisten laulujen alle. Ottelu vihellettiin alkaneeksi, ja samalla sekunnilla sykkeeni pompsahti ylöspäin. ”Onnistuukohan ne tänään vai ei? Kun ei nyt kukaan vain mokaisi.”

Ensimmäiset minuutit paljastivat, että kummatkin joukkueet olivat pelipäällä, ja etenkin Chelsea lähti hakemaan maaleja raivoisasti. Kumpikin joukkue piti yllä kovaa tempoa ja pelasi erittäin taitavaa syöttöpeliä koko maalittoman ensimmäisen jakson ajan. Chelsea-brassi Willian pääsi tykittämään kahdesti tolppaan, kerran kumpaankin. Tauon aikana syke pääsi hieman tasaantumaan. Sitten uusi crispi auki ja kohti toista puoliaikaa.

Toisella jaksolla Barcelona pääsi paremmin peliin mukaan. Ensimmäinen maali tehtiin kuitenkin 60 minuutin kohdalla ter Stegenin taakse, kun Willian sijoitti pallon kulmapotkun jälkitilanteesta komeasti alakulmaan. Sen jälkeen kännykkäni vastaanotti monta kirosanoja sisältänyttä viestiä. Johto-osuman jälkeen Chelsea pelasi jopa odotettua paremmin, ja etenkin Pedron aktiivinen prässäys sekä Willianin pallollinen tekeminen vakuuttivat.

Tilanteet muuttuvat kuitenkin nopeasti. 75. minuutilla Lionel Messi lähetti pallon keskialueelta Luis Suárezille maalialueelle. Suárezia rikotaan tilanteessa, mutta peli saa jatkua Pistoleron jäädessä raivoamaan tuomareille. Tämä tilanne hämmensi kuitenkin Chelsea-puolustusta sen verran, että keskittyminen herpaantui hetkeksi. Andrés Iniesta ja Messi käyttivät sekoilun hyödyksi ja saivat aikaan tasoitusmaalin. Maali oli Lionel Messin uran ensimmäinen Chelseaa vastaan. Viimeinen viisitoistaminuuttinen oli kovaa taistelua, mutta pallolliset hienoudet jäivät odottamaan seuraavaa osaottelua Camp Noulla.

Toinen illan otteluista pelattiin Saksassa. Allianz Arenalla Bayern München oli tyly isäntä Beşiktaşille. Beşiktaşin puolustaja Domagoj Vida lähti suoralla punaisella suihkuun jo viidentoista minuutin kohdalla, ja Bayern pääsi myllyttämään loppuajan miesylivoimalla. Ottelun edetessä myös vanhat kunnon Arjen Robben ja Franck Ribery pääsivät kentälle nautiskelemaan murskajaisista. Pienessä lumisateessa pelattu ottelu päättyi lopulta 5-0. Mikään ei ole jalkapallossa mahdotonta, mutta eiköhän tämä tulos haudannut jo Beşiktaşin toiveet jatkopaikasta.

Keskiviikko, 21. helmikuuta

Keskiviikkona päätettiin ensimmäinen kierros pudotuspeleistä. Toisen viikon loppuhuipennus oli jo tempaissut sen verran kisatunnelmaan, että Crispit saivat jäädä tällä kertaa kaupan hyllylle ja palautusjuomana toimi Olvin Ipa. Viasatin studion ”Batman ja Robin” eli Pasi Rautiainen ja sidekick Mika Kottila johdattivat jälleen katsojaa kohti Sevilla-Manchester United -ottelua.

Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla oli lähetyksen perusteella tänäänkin upea tunnelma. Nyt Barca-faninkaan ei tarvinnut jännittää eilisen tapaan, sen kun vain otti mukavan asennon ja alkoi nautiskella. Peli eteni rumpujen ja laulujen säestämänä tasaisissa merkeissä molempien joukkueiden luoden keskinkertaisia paikkoja. Ensimmäisen puolen tunnin aikana merkittävin tapahtuma oli varmaankin se, kun Ander Herreran takareisi kyykkäsi syöttöä antaessa ja vaihtopenkiltä häntä korvaamaan nostettiin Paul Pogba. Sevilla kuitenkin lisäsi kaasua jakson edetessä ja hallitsi peliä lievästi saaden myös kosolti hyökkäyspään erikoistilanteita. Lisäajan jo pyöriessä Sevillan Luis Muriel pääsi puskemaan upeasta keskityksestä maalia kohti, mutta ManU-koppari David de Gean highlight-torjunta pelasti Unitedin takaiskulta.

Toinen jakso jatkoi samalla erittäin tasaisella linjalla. Kokenut ManU-luotsi José Mourinhokin istuskeli huvittavan tyynesti koutsin penkillä läpi ottelun. 80. minuuttiin asti ottelu eteni melko rauhallisissa merkeissä, ja silmäluomeni alkoivat jo totella painovoimaa. Manchester United onnistui saamaan kerran pallon maaliin, mutta osuma hylättiin Romelu Lukakun käsivirheen vuoksi.

0-0-tulos oli varsin osuva ottelun tapahtumiin nähden. Sevilla lähtee jahtaamaan vierasmaaleja ”Unelmien Teatterilta” Manchesterista, kotikentällä viimeistely kun jätti toivomisen varaa. Mielestäni Unitedin parhaimmistoa ottelussa olivat vaihtoon asti hyvin töitä tehnyt Alexis Sanchez ja tietysti tärkeitä torjuntoja ottanut maalivahti de Gea. Sevillan näkyvimpiin pelaajiin kuuluivat argentiinalaiset Ever Banega ja Joaquin Correa sekä loppua kohden lämmennyt Pablo Sarabia.

Illan toisessa ottelussa Shaktar Donetsk nappasi voiton AS Romasta. Kylmässä illassa kotijoukkueen maaleista vastasivat argentiinalainen Facundo Ferreyra sekä brasilialainen Fred. Fredin hieman Alex Ring -tyylinen vapaapotkumaali yläriman kautta oli yksi kauden kauneimmista. Avausjaksolla arvokkaan vierasmaalin Romalle teki Cengiz Under.

Ensimmäiset osaottelut ovat nyt takana. Maaliskuun toiselle kierrokselle jää paljon jännitettävää moneen otteluun. Ennalta arvioiduista haastajista Baselille, Portolle ja Beşiktaşille kävi kylmät ja heidän nousuunsa uskoo tuskin enää kovin moni. Barcelona pääsee kuitenkin taistelemaan jatkopaikastaan Camp Noulle, PSG:n pitäisi tehdä nousu Realia vastaan Parc des Princesillä ja Juventuksen kohtalo ratkeaa Tottenhamin vieraana Wembleyllä. Noiden otteluiden aikana ainakin minut löytää kotisohvalta sipsikulho sylissä tuijottamassa näköradiota.

The post Penkkiurheilijan päiväkirja: Mestarien liigan pudotuspelejä appeared first on Byyri.

Syyskausi oli Barcelonalta totaalista näytöstä niin La Ligassa kuin Mestarien liigan lohkovaiheessakin. Tätä kirjoittaessani Barcelona johtaa La Ligaa, ja lähin haastaja, Atlético Madrid, on jo yhdeksän pisteen päässä. Homma on todellakin toiminut, eikä tappioita ole tullut kesän lopulla hävittyjen Supercup-matsien jälkeen kuin yksi – sekin Copa del Reyn -ottelussa Espanyolille, ja siitä huolimatta Barca eteni jatkoon.

Barcelonalta ei ole tällä kaudella nähty montaa ohipeliä, mikä on selkeä parannus viime vuosiin verrattuna.

Suurimman mediahuomion onkin varastanut kilpakumppani Real Madrid, jonka kone on yskähdellyt pahasti.

Kun kaikki toimii

Messi on ollut jälleen ilmiöimäinen, maalivahti Ter Stegen itse varmuus, keskikentän legendaosasto Iniesta & Busquets varmoja sekä laitapakit Semedo, Alba ja Sergio Roberto loistavia molempiin suuntiin. Myös koko alkukauden tehojen kanssa tuskaillut Luis Suárez tuntuu viimein löytäneen pelihuumorinsa, ja maaleja on syntynyt liigassa jo 16 – toiseksi eniten Messin jälkeen. Suárezin tavaramerkiksi muodostuneita volley-maalejakin ollaan päästy ihastelemaan. Toisin sanoen, kaikki on skulannut.

Kesän hankinnoista Paulinho on jatkanut hyvää tekemistään, kun taas nopeajalkainen laituri Ousmane Dembélé ehti pelata vain hetken, ennen toista loukkaantumistaan tällä kaudella.

Rahaa ja pelaajia on liikuteltu myös tammikuun siirtoikkunan aikana. Myydyistä pelaajista Javier Mascheranosta ehti muodostua jo tuttu näky Barcan paidassa pelattuaan seuran riveissä kahdeksan vuoden ajan. El Jefeciton uusi seura on Kiinan Superliigassa pelaava Hebei China Fortune. Lainalle sen sijaan lähetettiin Gerard Deulofeu Valioliigan Watfordiin, Arda Turan Turkin Superliigan Basaksehiriin ja Rafinha Serie A:n Interiin. Toppariosastolle uutta verta hankittiin Brasilian liigasta, josta siirtynyt kolumbialaisjätti Jerry Mina on kuitenkin toistaiseksi istunut vain vaihtopenkillä.

Keskikentälle saatiin lopulta pitkien neuvotteluiden jälkeen Philippe Coutinho. Brassitaiturin siirrosta on varmasti sanottu jo kaikki mahdollinen, mutta itse katselen ilolla hymyä kaverin huulilla, kun hän pääsee viimein kikkailemaan ihailemansa seuran paidassa. Coutinho on päästetty parissa pelissä jo irti, ja Camp Noulle saapunut yleisö on nauttinut pikku taikurin taidonnäytteistä. Coutinho tuo Barcelonan hyökkäykseen muun taidon lisäksi myös kaukolaukauksensa. Maailman taitavimpien hyökkääjien nopea ja miltei virheetön syöttömylly vaatii kuitenkin harjoittelua ja totuttautumista keneltä tahansa.

Kohti kevään kovia pelejä

Tämä kausi on toistaiseksi antanut Barca-faneille herkkua oikein roppakaupalla. Pelaajanippu alkaa olla jo paperillakin naurettavan kova, ja sen lisäksi peli rullaa. Barcelona on porskuttanut pokaaleita kohti niin Mestarien liigassa, Copa del Reyssä, kuin La Ligassakin. Otteluita on takana 35, ja maaliero on varsin murhaava: 86-14. Triplan voittamiseen on vielä kaikki mahdollisuudet.

Siinä riittää pohdittavaa myös Mestarien liigassa vastaan asettuvalle Chelsealle. Nämä kaksi suurseuraa eivät kuitenkaan kohtaa toisiaan ihan ensimmäistä kertaa, joten mitä vain voi tapahtua.

Kämmenet hioten mutta luottavaisin mielin jatkan kevään odottelua. Tosipelit koittavat!

The post Mitä kuuluu, Barcelona? appeared first on Byyri.

Little Magician, kuten brittilehdistö on häntä viime aikoina tituleerannut, jätti Liverpoolin virallisesti 6. tammikuuta 2018, ikuisuuden kestäneen ja monia itkuja ja nauruja tuottaneen siirtosaagan jälkeen. Countinho saapui Merseysidelle 30. päivä tammikuuta vuonna 2013, silloin vasta lupaavana, mutta raakileena brassina, vaivaisen 13 miljoonan euron siirtosummaa vastaan. Kun melko negatiivissävytteinen siirtoruljanssi on saanut monen The Reds -fanin kääntämään selkänsä brasilialaiselle, on mielestäni oiva tilaisuus nostaa pelaaja hieman positiivisempaan valoon.

Raakileesta taikuriksi

Viiden Mersey-joen rannalla vietetyn vuoden aikana nuoresta ja fyysisesti kykenemättömästä taikurista kasvoi yksi maailman parhaita hyökkäyspään pelaajia, joka parhaimmillaan terrorisoi Valioliigan puolustuksia enemmän kuin Salatut Elämät –elokuva suomalaista elokuvateollisuutta. Oli Coutinhon siirtorimpuilusta mitä mieltä tahansa, tuotti hän punaisten faneille lukemattomia ”vau”-efektejä ja leukojen loksahtamisia. Omasta puolestani voin sanoa, etten ole tuollaista syöttötyöskentelyä nähnyt Anfieldillä sitten Xabi Alonson. Ja vaikka joukkueen parhaidan pelaajien myyminen aina hieman kiristää vannetta, auttaa 160 miljoonan euron siirtosumma unen saamisessa iltaisin.

Kaiken myllerryksen takana Big Phil on kuitenkin ollut äärimmäisen tärkeä pelaaja Liverpoolille. SAS-kolmikon hajoamisen jälkeen punaisten avainpelaajaksi noussut brassi muun muassa iski Valioliigassa Poolille 41 maalia. Tärkeämpänä perintönä Coutinho jättää Merseysidelle kuitenkin sen, että hän oli seuran hyökkäämisen sielu Jürgen Kloppin aikakaudella, jonka myötä Liverpool teki väkevän paluun Mestarien Liigan kahinoihin. Itse nostan virtuaalista hattuani miehelle siitä syystä, että kaiken sen kesäisen rummutuksen, siirtopyyntöjen ja huhuillun kiukuttelun jälkeen mies esitti kentällä, ja mitä ilmeisimmin myös harjoituksissa, todella ammattimaisia otteita, iski pöytään todella väkevät tehot ja oli ajoittain aivan maaginen.

Vaikka pikku taikuri olikin asettanut jo Barcelonan sydämeensä, eivätkä hänen itsensä sekä edustajiensa kiukuttelu, lakkoilu ja muut tavat puskea siirto väkisin läpi jättäneet kovin mielekästä kuvaa, sanon silti vain yhden asian: kiitos Philippe näistä vuosista.

Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi Mersey-joen rannan toimistossa onkin aika alkaa pohtia: mitä seuraavaksi? Kuka tilalle? Pelaajaa, joka Philippe Coutinhon korvaisi suoraan, ei markkinoilla – tai ehkä koko maailmassa – ole. Tämän lisäksi muut seurat tietävät, että Poolilla on nyt tukku kahisevaa, joka polttaa taskussa enemmän kuin jäähdytysneste ruokatorvessa. Punaiset ovatkin vaikeassa paikassa: korvaajaa tarvittaisiin kipeästi, mutta markkinoille ei kannata rynnätä suinpäin, sillä silloin todennäköisesti joudutaan maksamaan pahasti ylihintaa.

Mahdolliset korvaajat ovat monen nimisiä ja laatuisia, aina Leon Goretzkasta Riyad Mahreziin ja jo kesällä siirtohuhuissa pyörineeseen Thomas Lemariin. Ylihintaa kiimaisesti himoitsevien seurojen lisäksi Pool kohtaa siirtorintamalla muitakin ongelmia: ostettavan pelaajan olisi nimittäin suotavaa olla myös edustuskelpoinen Mestarien Liigassa. Tätä hän ei ole, jos on jo edustanut jotain toista seuraa kilpailussa tällä kaudella, kuten Lemar. Lisäksi Kloppin toimintatapoja seuranneena pidän hyvin todennäköisenä, että jos saksalaisen ensimmäinen ehdokas ei ole saatavilla, ketään ei osteta. Kuka tämä ykkösvaihtoehto sitten on, sen tietää todennäköisesti vain itse The Normal One. Lehdistön uutisointiin luotan tässä kohdassa suunnilleen yhtä paljon kuin pääsiäispupuun toimittamassa joululahjoja.

On myös mahdollista, että siirtosummaa käytetään vahvistamaan niitä kentän heikompia osa-alueita. Virgil van Dijk saapui jo puolustukseen, ja seuraavana ostoslistalla lienee uusi maalivahti. Tämä taktiikka kuitenkin asettaisi kohtuuttomasti paineita vasta kuntoutuneelle Adam Lallanalle ja jättäisi keskikentän vaihtoehdot hyvin vähälle, varsinkin kun edellinenkin hankinta, Naby Keita, saapuu joukkueen vahvuuteen vasta kesällä.

Oli niin tai näin, voimme odottaa Liverpoolin pyörivän siirtohuhuissa koko tammikuun kuin Selma-mummo kuivausrummussa.

The post Mersey-joen rannalta: Kiitos, Big Phil appeared first on Byyri.

Tiesin etukäteen, että maaliskuussa 2016 keuhkosyöpään 68 vuoden iässä menehtynyt Johan Cruyff oli aikansa suurimpia ellei jopa suurin pelaaja. Olin myös tietoinen, että hän ei ainoastaan vaikuttanut peliin, vaan myös muokkasi sen evoluutiota.

Kirja on ilmestynyt alunperin nimellä Mijn Verhaal, ja oli työn alla Cruyffin saadessa syöpädiagnoosinsa. Suomenkielinen teos (Minerva, 2017) on suomennettu englanninkielisestä laitoksesta My turn : the autobiography (2016). 

RAKKAUS AJAXIIN LÄMMITTÄÄ

Hollantilaisen meriitit pelikentillä ovat sitä luokkaa, että kirjasta olisi helposti voinut tulla tylsää tulosten sekä saavutusten luettelua. Siihen ei onneksi ole sorruttu. Pidän tavasta, jossa kansien väliin on tuotu mukaan Cruyffin persoona, mieltymykset, ajatukset sekä henkilökohtaiset suhteet. Kun laitoin kirjan viimeisen kerran kiinni, liikkuivat päällimmäiset ajatukseni täysin pelikenttien ulkopuolella: kuinka mukavan oloinen ihminen!

Jalkapalloromantikkona minua myös lämmittää se, kuinka tekstistä nousee syvä rakkaus omaa kasvattajaseuraa Ajaxia kohtaan. En laskenut, mutta kirjassa ei taida olla kovin montaa aukeamaa, jossa Ajaxia ei olisi jossain yhteydessä mainittu.

Erityistä kiitosta minulta saa kirjan aloitus. Olisi ollut helppo lähteä suoraan aktiiviurasta liikkeelle, mutta lapsuus on jaksettu käydä läpi kiirehtimättä. Tarinat harjoittelusessioista jo pikkupoikana Ajaxin kentällä kenttämestarin suostumuksella ovat mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi Cruyffin isän kuolemaa ei pelätä käsitellä. Kirjan toinen lause, ”Menetin isäni 12-vuotiaana, ja sen jälkeen elämääni ohjasi Ajax”, kuvastaa koko teosta todella hyvin.

VAIKEUKSISTA USKALLETAAN KERTOA

Kirjalla on paljon annettavaa myös niille, jotka kaipaavat lisäselkoa suuruuden hetkiin ja pokaalien nosteluihin. Kuuluin heidän joukkoonsa, mikä olikin päällimmäinen motiivini kirjan lukemiseen. Kuten eräs mainos aikanaan osuvasti sanoi: ”Nyt tiedän”.

Eniten Johan Cruyffin urasta ja hänestä ihmisenä saa kuitenkin irti, kun käsitellään uran vaikeita asioita. Esimerkkinä mainittakoon punainen kortti, jonka hän sai ensimmäisenä hollantilaisena pelaajana maajoukkueessa. Siitä seurasi pitkä pelikielto Oranjessa. Toisena esimerkkinä voidaan mainita Ajaxin kapteeniäänestys, jonka häviäminen johti aikanaan siirtymiseen Barcelonaan.

Nämä tarinat ovat paitsi koukuttavan mielenkiintoista luettavaa, myös hyviä oman aikansa kuvia.

YOUTUBE TUO LISÄARVOA LUKUKOKEMUKSEEN

Huomasin kirjaa lukiessani myös tekeväni jotain, mitä en ollut aikaisemmin futiskirjallisuuden yhteydessä tehnyt. Tasaisin väliajoin, kun olin lukenut mielenkiintoisen yksityiskohdan pelikentiltä, havaitsin kirjan siirtyneen sivuun pöydälle ja yllätin itseni katsomasta kyseistä tapahtumaa YouTuben kautta. Koin, että sain näin vielä enemmän irti kirjasta.

Myös itse kirjan visuaalisesta ilmeestä on annettava pisteitä. Oranssit kannet ja oranssit sivujen ulkoreunat – erinomainen ratkaisu! Oranssi kirja saa nyt arvoisensa paikan kirjahyllystäni. Olen vakuuttunut, että tulen ottamaan sen sieltä uudelleen lukuun vielä tämän vuosikymmenen puolella.

The post Viihdepääty: Cruyffin Totaalista Peliä appeared first on Byyri.

32 joukkuetta aloitti syyskuussa Mestarien liigan lohkovaiheen. Nyt kunkin lohkon kaksi parasta eli yhteensä 16 joukkuetta jatkavat taistelua kohti kirkkainta kruunua, Mestarien liigan voittoa.

Pariisin maalitykit

Ennakkoon ajateltuna alkusarjan lohkot C ja H olivat mielestäni kovatasoisimmat. C-lohkossa suosikkeina pelasivat AS Roma, Chelsea sekä Atlético Madrid, jonka pelit loppuivat tällä kertaa alkulohkoon. Lohkosta H jatkoon tiensä selvittivät Tottenham ja Real Madrid jättäen varjoonsa muun muassa saksalaisseura Borussia Dortmundin.

Kovin suuria yllätyksiä ei jatkoon päässeissä nähty. Pienehkönä yllätyksenä voidaan pitää lohkon G lopputulosta, jossa turkkilainen Beşiktaş jatkoi voittajana, kun taas viime vuoden haastaja Monaco jäi lohkon viimeiseksi. Kenties superteini Kylian Mbappén lähtö joukkueesta jätti joukkueen jälkeen muista – oli miten oli, Beşiktaş pystyy varmasti jatkossakin kiusaamaan suurempiaan varsinkin kotikentällään. Lohkossa F Shakhtar Donetsk pudotti puolestaan jatkosta italialaisen suurseura Napolin.

Joukkueista eniten maaleja tehtaili, ei niin yllättäen, pariisilainen PSG. Les Parisiens mätti kuuteen otteluun 25 maalia. Toiseksi eniten maaleja (23) teki Liverpool, jonka Fantastic Four – Philippe Coutinho, Sadio Mané, Mohamed Salah ja Roberto Firmino – on ollut alkukauden todellisessa liidossa. Heidän jälkeensä Liverpoolin muu kokoonpano ei ole kuitenkaan tahtonut yltää ihan samalle tasolle, varsinkaan pallollisessa pelissä. Se rikkoo kenttätasapainoa, ja aika ajoin, kun palloa ei hallita vastustajan päädyssä, on Liverpoolin alakerrassa ilmennyt todellisia ongelmia.

Ronaldo hirmuvireessä

Selvästi parhaiten omaa maaliaan varjeli Barcelona. He päästivät omiinsa vain yhden maalin alkulohkossa, vaikka pelasivat esimerkiksi kaksi ottelua Italian Vanhaa rouvaa Juventusta vastaan. Barcelonalla ei siis ole juurikaan omissa soinut, ja suurin kiitos siitä kuuluu aivan loistavaa kautta pelaavalle maalivahdille Marc-André ter Stegenille. Kaikki yllättänyt kesän hankinta Paulinho on istunut hyvin Barçan hyökkäykseen, ja todennäköisesti tammikuussa mukaan saadaan myös pitkään sivussa ollut Ousmane Dembélé.

Yksilötasolla Mestarien liigan maalipörssiä johtaa tällä hetkellä, myöskään ei niin yllättäen, Cristiano Ronaldo, joka voitti juuri maailman parhaan pelaajan palkinnon Ballon d’Orin. Hieman nihkeän alkukauden jälkeen vauhtiin päässyt Ronaldo teki alkulohkossa huimat yhdeksän maalia.

Voittajasuosikkia on tässä vaiheessa tietenkin vielä vaikea nimetä, mutta sen voi sanoa, että jatkopeleissä on mukana läjäpäin todellisia jalkapallon jättiläisiä. Mukana ovat vielä esimerkiksi PSG, Real Madrid, Barcelona, Bayern München, Juventus sekä viisi Valioliiga-joukkuetta.

Kohti jatkopelejä

Pudotuspeliparien arvonta suoritettiin maanantaina 11. joulukuuta Sveitsissä. Auditorioon oli pakkautunut totisia suurseurojen edustajia kalliit ja hyvin istuvat puvut hohtaen. Ensimmäisenä lavalle hipsutteli UEFAn kilpailujohtaja Giorgio Marchetti. Lähinnä tämäntyyppisistä arvontalähetyksistä tuttu hymyilijä sai seurakseen lavalle Xabi Alonson, joka oli valittu onnettaren virkaan. Seuraavaksi lavalle puskenut harmaahapsi kertoi juurta jaksaen arvonnan säännöistä ja tulevista päivämääristä.

Lopulta äijät saivat otteluparit arvottua, ja kyllä oikein vesi helähti kielelle. Muutama huippuluokan ottelu on pian taas käsillä. Barcelonat, Tottenhamit ja PSG:t joutuvat koviin paikkoihin. Harmaahapsen puheista ei paljoa jäänyt mieleen, mutta sen muistan, että 13. helmikuuta ottelut tärähtävät jälleen käyntiin. Taas on kylmenevässä talvessa jotain mitä odottaa!

The post Mestarien liigan lohkovaihe paketissa appeared first on Byyri.

Barcelona lähti kamppailuun Olympiakosista otettu UCL-voitto plakkarissa, kun taas Málaga tahkoaa alkukauttaan vielä ilman voiton voittoa. Avauskokoonpanossa ei ollut minulle suuria yllätyksiä, mitä nyt kapinakenraali Gerard Piqué aloitti vaihteeksi vaihtopenkin puolella. Toisena laitahyökkääjänä operoi Gerard Deulofeu, jolla on ollut saumoja näyttää kykynsä jättihankinta Ousmane Dembélén pitkän sairasloman yhä jatkuessa. Alkukauden suurinta roolia Barça-hyökkäyksessä on kuitenkin jälleen ottanut minua itseäni vuotta nuorempi ja suuresti ihailemani Lionel Messi. Messin ikätoveri Luis Suárez on puolestaan antanut kuivimman ruutinsa vielä odottaa tuhrien koko kasan maalipaikkoja.

Itse otteluun. Koko lailla puuduttava avausjakso alkoi kaikesta huolimatta vauhdilla, kun juuri Deulofeu aloitti maalinteon jo toisella peliminuutilla. Maaliin johtanut syöttö lähti selvästi Málagan päätyrajan ulkopuolelta. Tuomarit eivät kuitenkaan tilannetta havainneet, ja maali hyväksyttiin, joten tilanne oli 1-0. Alkuminuuteilla tehty maali oli muuten Deulofeun ensimmäinen Blaugrana-nutussa, ellei harjoitusotteluita lasketa.

Toiselle jaksolle Málaga tuli hyvällä asenteella ja hallitsikin palloa ensimmäiset viisi minuuttia. Ottelun seuraavasta maalista vastasi kuitenkin kotijoukkue ja viime vuosina hieman harvemmin maaleja tykitellyt Andrés Iniesta. Barça-kapteenin laukoma pallo löysi tiensä verkon perukoille lopulta topparin jalan kautta.

Tämä taisi lopettaa Málagan halut vastarintaan, sillä loput pelistä vain käytännössä pelailtiin pois. Málagan omat maalipaikat olivat vähäisiä, ja laukaukset päätyivät useimmiten suoraan Barça-koppari Marc-André ter Stegenin syliin.

Ottelu ei ollut todellakaan mitenkään ikimuistoinen, mutta kolme sarjapistettä jäivät taas Camp Noulle. Barcelona jatkaa La Ligan piikkipaikalla kovakuntoisen Valencian väijyessä selän takana toisena. Barcelonalle kauden aloittaneet El Clásicot taisivat antaa tarvittavaa shokkihoitoa, sillä niiden jälkeen peli on alkanut asettua uomiinsa, ja kentälle on syntynyt riittävää tasaisuutta sekä rauhaa otteisiin. Málaga sen sijaan – noh, pitää liigan jumbopaikkaa melkoisen murheellisin tilastoin.

Kuva: der sportmanager / Flickr

The post Barcelona – Málaga: näin se eteni appeared first on Byyri.

Maailmassa on yksi seura, joka uskaltaa sanoa olevansa ”enemmän kuin seura” – més que un club, kuten seuran motto katalaaniksi kuuluu. Tämä seura on FC Barcelona, tuttavallisemmin Barça. Muutkin seurat voivat toki tällaista väittää, ja aivan oikeutetustikin, mutta juuri Barçaan tuntuu kiteytyvän erityisen paljon sitä, joka jalkapallostakin tekee jotakin itseään suurempaa.

Katalonia ja sen kansa tukahdutettiin kenraali Francisco Francon diktatuuriin aikana. Oli kuitenkin yksi erityinen paikka Kataloniassa, jossa kansa sai edelleen päästää itsensä valloilleen: Camp Nou. Lehtereillä liehuivat kielletyt Katalonian liput ja katsojat palasivat koteihinsa yhtä väsyneinä kuin pelaajatkin.

”Kaduilla ei voinut huutaa: ’Franco on murhaaja!’, joten ihmiset huusivat sen sijaan Real Madridin pelaajille. Se on psykologinen ilmiö. Jos et voi huutaa isällesi, huudat jollekin toiselle”, kuten katalonialainen sosiologi Lluis Flaquer asian selitti. Katalonia oli siihen aikaan olemassa ainoastaan Camp Noulla, sillä Barça oli ainoa katalonialainen symboli, johon Franco ei uskaltanut koskea.

Tämä oli tietenkin omiaan tekemään seurastaan itseään suuremman. Franco on ollut kuolleena jo pitkään, mutta jäljet piirtyivät syvälle kansakuntaan. Edelleenkin monet katalonialaiset, jotka eivät edes välitä jalkapallosta, välittävät kuitenkin siitä, voittaako Barça Real Madridin. Jalkapallon perässä ympäri maailmaa matkustanut jalkapallotoimittaja Simon Kuper haastatteli Barcelonan olympialaisten aikoihin tällaista muuten jalkapalloon kyllästynyttä naista ja kysyi, miksi tämä piittaa El Clásicon lopputuloksesta. Nainen vastasi: ”Franco tuhosi itsehallintomme ja kielsi kielemme. Ja hän kannatti Real Madridia.”

Francon ajat ovat kaukana takanapäin, mitä ei ehkä ihan heti olisi uskonut, kun katsoi Twitteriin sunnuntaina jaettuja videoita pääkaupungista lähetettyjen poliisivoimien tekosista. Katalonian kansanäänestystä ”vastentahtoisesti” valvomaan tulleet poliisit pamputtivat satoja äänestäjiä ja mielenosoittajia verille ja mustelmille. Samaan aikaan Espanjan jalkapalloliitto pakotti kuuden pisteen pistemenetyksen uhalla Barçan pelaamaan oman kotiottelunsa Las Palmasia vastaan näissä epäinhimillisissä olosuhteissa. Turvallisuussyistä, mutta osin myös vastalauseena ja protestina hallinnon toimille joukkue päätti pelata ottelun tyhjille katsomoille – lähes sadantuhannen katalonialaisen puuttuminen katsomoista oli omalla tavallaan vaikuttava näky, kuten oli myös tulostaululle heijastettu kuva äänestyslipukkeesta ja sen oheen liitetystä yhdestä ainoasta sanasta: democràcia.

Harvoin joukkueiden peli- tai verryttelyasuista on kirjoitettu enemmän kuin itse ottelusta. Verryttelyssä Barçan pelaajat pitivät yllään vieraspelipaitaansa ja samalla Katalonian virallisen lipun Senyeran värejä. Samaan aikaan Las Palmas pelasi pelipaidoissa, joihin oli ommeltu, yhtenäisen Espanjan puolesta kirjoitetun julkilausuman saattelemana, pieni Espanjan lippu. Ei niin sulavaa toimintaa joukkueen PR-puolelta, kun samalla sosiaalisessa mediassa levisi kuva- ja videomateriaalia verisistä katalonialaisista. Jopa osa Las Palmasin omista faneista tuomitsi joukkueensa fasisteiksi.

Kuten Gerard Pique, itsekin näkyvästi Katalonian itsenäisyyden ja kansanäänestyksen puolesta puhunut joukkueen tukipilari ottelun jälkeen sanoikin, peli oli päivän merkityksettömin tapahtuma. Tapahtumat Katalonian kaduilla eivät sitä sen sijaan suinkaan olleet, eivät edes jalkapallon kannalta. Lajille luontainen vastakkainasettelu on kärjistynyt maan rakoilemisen myötä entisestään. Tästä saatiin vielä myöhään sunnuntaina esimakua, kun Real Madrid ja Katalonian kakkosjoukkue Espanyol kohtasivat sunnuntaina maan pääkaupungissa – Espanjan liput heiluivat ja isänmaalliset kannatuslaulut raikuivat.

Vaikka Espanyol ei olekaan nimestään huolimatta erityisen isänmaallinen joukkue – nimi oli alkujaan vain pilkka Barçan ulkomaalaisuutta kohtaan – oli nimi kuitenkin enne: Francon aikana kaupunkiin ”järjestystä” pitämään lähetetyt sotilaat, poliisit ja heidän perheensä alkoivat kannattamaan joukkuetta, ja lopulta joukkueesta tulikin yhtä espanjalainen kuin katalonialainenkin. Näin Bernabéulla nähtiinkin tällä kertaa pikemminkin vain espanjalaisuuden yksipuolinen ylistys kuin kahden eri kansan räjähdysaltis törmääminen. Sellainen on kuitenkin varmasti luvassa jo seuraavalla kierroksella maaottelutauon jälkeen, kun Barça matkustaa pääkaupunkiin Atletico Madridin vieraaksi – varsinkin, kun Diego Simeonen miehistö on tunnettu Espanjan poliisin kaltaisista kovista otteista.

Mutta jottei peli (ja tämä kolumni) menisi aivan liian poliittiseksi –  kai siellä Espanjassa sunnuntaina myös pelattiinkin? Lionel Messi tehtailee edelleen maaleja samaan tahtiin Real Madridin kanssa, joka palasi voittojen tielle ”Katalonian espanjalaisten” kustannuksella. Kierroksen upein ottelu nähtiin kuitenkin Espanjan toisessa vähemmistökolkassa, Baskimaan San Sebastiánissa, jossa kotijoukkueen Diego Llorente puski pallon voimalla maalin kattoon muutama minuutti ennen pelin loppua: Real Sociedad 4 – Real Betis 4.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Simon Kuperin teosta Matka pallon ympäri.

Kirjoittaja: Tatu Salonen

Kuva: Luis Miguel Bugallo Sánchez

The post Poliittista peliä appeared first on Byyri.

Jalkapallo on eriskummallinen laji, sen joutuu tasaisin väliajoin toteamaan, uudelleen ja uudelleen –  etenkin juuri silloin, kun kaikki aina asiantuntijoista kannattajiinkin tuntuvat olevan yhteisymmärryksessä siitä, miten pisteet ja maalit tulevat tulevalla kaudella jakaantumaan.

La Ligan piti olla tällä kaudella täysin Real Madridin heiniä. Huippuvireinen joukkue varustettuna huippuvireisellä Cristiano Ronaldolla, joka omilla harteillaan vei ensin Portugalin Euroopan mestaruuteen ja heti sen perään seurajoukkueensa La Ligan voittoon sekä toiseen peräkkäiseen Mestarien Liigan mestaruuteen. Mikä voisi mennä tällä kaudella pieleen?

Samaan aikaan Barcelonaan tuntuivat ennen kauden alkua menettäneen uskonsa jopa joukkueen omat kannattajat, monestakin syystä. Ensinnäkin Lionel Messin viime vuosien vire on ollut ennen kaikkea Ronaldon rinnalla kalpenemaan päin. Toisekseen joukkueen valmentajissa ei ole nähty riittävää guardiolamaista johtajuutta ja karismaa. Kesällä sama linja sai jatkoa, kun Luis Enriquen tilalle joukkuetta johtamaan astui arvostettu, mutta kovissa liemissä vielä keittämätön Ernesto Valverde.

Siirtomarkkinoilla Barcelonassa tunnuttiin menevän kuitenkin eniten metsään. Tähtikolmikko MSN hajosi kun PSG osti N-kirjaimen ulos järjettömään 222 miljoonan euron hintaan. Ei siinä mitään, jos rahoille olisi löydetty hyvää käyttöä – vaikkapa jo pitkään kaivatut todelliset manttelinperijät Xaville, Iniestalle tai Puyolille, tai sitten vastaava korvaaja Neymarille. Barcelonassa päätettiin sijoittaa hulppeat 145 miljoonaa euroa toki lupaavaan, mutta ei vielä täysin valmiiseen hyökkääjään, 20-vuotiaaseen Ousmane Dembéléen. Summa on aivan järjettömän suuri niin nuoresta pelaajasta, kolmanneksi suurin koskaan kenestäkään maksettu – ainoastaan tämän kauden PSG:n hullujen päivien Neymarista ja Mbappésta maksamat hintalaput ajavat edelle. Ehkä pientä ylihintaa – ja millaiset paineet tuollaisesta siirtosummasta kasaantuu lopulta itse pelaajan harteille?

Fanien silmissä eniten närkästystä aiheutti kuitenkin Paulinhon osto kiinalaisesta Guangzhou Evergrandesta. 40 miljoonaa 29-vuotiaasta pelaajasta, joka on jo hylännyt kaikki ammatilliset haaveensa ja siirtynyt kullan kiilto silmissä jäähdyttelemään Kiinan liigaan? Ei varsinaisesti sellainen pelaaja, jonka kannattajat näkisivät Xavin tai Iniestan paikalla.

Super Cupin show ja odottamattomat jälkimainingit

Eikä siinä vielä kaikki. Kelataanpa viikko taakse päin näistä ”huippuhankinnoista” Espanjan Super Cupin El Clásicoon. Real vei Barcelonaa miten tahtoi, niin kotona kuin vieraissa, eikä sen hetken tasoero joukkueiden välillä jäänyt kenellekään epäselväksi. Lisäksi Realilta löytyi rosterista paljon laajempaa ja vakuuttavampaa materiaalia, muun muassa eräs maailman parhaaksi valittu jalkapalloilija. Ja kun hänet lopulta päästettiin kentälle Camp Noulla – no, sanotaan, että show oli esittäjänsä näköinen. Ensin upea 1-2-johtomaali Barçan verkkoon, paita pois, lihakset esiin ja tuomarilta keltainen kortti tästä kaikesta kiitokseksi. Hetkeä myöhemmin kamppailutilanne rangaistusalueella, mies nurin, ja toinen keltainen filmaamisesta.

Mitä sen jälkeen tapahtui, saneli aivan uudenlaiset lähtökohdat koko alkavaan kauteen. Ronaldo käy töytäisemässä punaisen päätteeksi tuomaria, ja perästä kuuluu: miehelle viiden ottelun pelikielto Espanjan sarjoihin. Real kruisaili vajaamiehisenäkin 1-3-voittoon ja lopulta Super Cupin mestariksi, mikä ei tosin paljon mieltä lämmitä, jos muut pokaalit ajautuvat Barcelonan käsiin.

Joku voisi sanoa Barcelonan poistuneen otteluparista jopa voittajana, vaikkakaan ei pelillisenä sellaisena. Ronaldon puuttuminen alkukauden peleistä nimittäin on näkynyt Realin otteissa ehkäpä enemmän, kuin moni olisi odottanut. Ronaldon palattuakaan ongelmat eivät tunnu olevan vielä ohitse. Keskiviikkona 20. syyskuuta shokeeraavaan 0-1-kotitappioon päättyneessä ottelussa Betisiä vastaan Ronaldon otteissa oli nähtävissä pelaamattomuus. Terävyys maalintekopaikoissa ei ollut aivan totutulla tasolla.

Katalonialainen kurssinkäännös

Messi ja Barcelona ovat sen sijaan palanneet samaan aikaan ehkä odotusten vastaisestikin omalle tasolleen. Barcelona murjoi Eibarin tiistaina 6-1, ja ero Realiin kasvoi sarjataulukossa jo seitsemään pisteeseen. Jotain vaihtuneista voimasuhteista kertoo myös se, että Messi on tehnyt viidessä ottelussa yhtä monta maalia (9) kuin koko Real Madridin joukkue. Alkuviikon maalit kertovat niin ikään omaa kieltään pelaajien tämän hetken vireestä: Messi 4 – Ronaldo 0.

Myös Barcelonan kannattajat ovat joutuneet hiljaisena nielemään ennenaikaisia sanojaan vuosikymmenen floppisiirrosta. Paulinhon alkukausi keskikentällä on ollut vahva molempiin suuntiin. Lauantain voittomaali Getafea vastaan sai jatkoa tiistaina puskumaalilla Eibarin verkkoon, ja pohjustuksilla Messin maaleihin mies on jo nyt ansainnut paikkansa Barçan pelaavassa kokoonpanossa.

Jalkapallo on siitä upea laji, että mitä vain voi tapahtua. Joskus tarvitaan vain pieni tönäys, ja analyytikoiden arviot kaudesta heittävät häränpyllyä.

Toki kausi on vasta alkutekijöissään, ja monet asiat puhuvat edelleen Realin mestaruuden uusimisen puolesta: laajempi materiaali, Zidanen pyörittämä rotaatio ja Ronaldon odotettavissa oleva paluu huippukuntoon ovat tekijöitä, jotka varmasti alkavat kantaa hedelmää, kun mestaruuksia ratkotaan niissä ensi kevään oikeasti tärkeissä otteluissa. Toisaalta täytyy muistaa, että La Liga on sarjana hyvin armoton, ja mestaruuteen on poikkeuksetta vaadittu päälle 90 pistettä – jatkuviin pistemenetyksiin ei ole missään vaiheessa kautta varaa. Realin onkin saatava käännettyä kurssinsa mahdollisimman nopeasti, mikäli he mielivät pysyä Barcelonan tuntumassa, ja jotta äärimmäisen kiintoisana alkanut alkukausi pysyy sellaisena myös mestaruustaistelun osalta.

Käsikirjoitus on tähän asti ollut priimaa tavaraa. Toivottavasti show pysyy yhtä jännittävänä myös jatkossa!

Kirjoittaja: Tatu Salonen

The post Messi 4 – Ronaldo 0 appeared first on Byyri.

La Ligan viidennen kierroksen avasi ottelu, jossa Valencia murskasi kotonaan Malagan luvuin 5-0. Ottelupallon kotiinsa vei rankkarispesialisti Simone Zaza, joka onnistui saamaan pallon kolme kertaa Malagan veskari Roberto Jiménezin taakse. Malagan alkukausi on jälleen synkkää luettavaa. Viiden pisteettömän ottelun jälkeen maaliero on jo 1-11.

Tiistain myöhäisillan ottelussa FC Barcelona toivotti tervetulleeksi Camp Noulle keskikastin baskiseura Eibarin. Huippuhankinta Ousmane Dembélén ollessa Suomen Turussa tohtori Oravan operoitavana joutui Barcelona aloittamaan ilman viimeisintä superostostaan. Jalkeille saatiin hyökkäystrio, jonka jäsenet olivat Denis Suárez, Gerard Deulofeu sekä muuan Lionel Messi. Itse olen sikäli tietyllä tapaa mielissäni Dembélén paussista, että pääsen näkemään ainakin kolmen kuukauden ajan La Masian oman kasvatin Deulofeun otteita kentällä.

Ensimmäisellä jaksolla Barcelona loi vaihtelevasti tilanteita, Eibarin iskiessä satunnaisesti vastaan lähinnä japanilaisen Takashi Inuin johdolla. Barcelonaan oikean laitapakin ongelmaa hoitamaan Benficasta saapunut Nelson Semedo hankki jälleen loistavalla nousullaan rangaistuspotkun, josta Messi viimeisteli Barcelonan johtoon. Kohuhankinta Paulinho pukkasi 2-0-maalin kulmapotkusta voimalla verkkoihin ja onkin vain muutaman ottelun jälkeen nousemassa sylkykupista suosikiksi.

Toisella jaksolla peli eteni kotisohvalta katsoessa hiljaisissa merkeissä. Viaplaysta katosivat äänet kokonaan. Hiljainen tv-lähetys antoi toki mahdollisuuden harjoitella myös itsekin selostusta: ”What a save by Hextall! Ei kun…”

Murheeni eivät Barcelonaa tuntuneet haittaavan, sillä Denis Suárez upotti rebound-pallon verkkoihin jo 53 minuutin kohdalla Eibar-puolustuksen viittoillessa turhaan paitsiota. Tästä alkoikin maaliralli. Aluksi jo ensimmäisellä jaksolla hyvin uurastanut Sergi Enrich toi lohtua Eibarille kaventaen lukemiksi 3-1 hiukan alle tunnin kohdalla. Messi oli kuitenkin päättänyt, ettei jää hattutemppusankari Simone Zazaa huonommaksi. Messi viimeisteli illan toisensa 59. minuutilla ja kolmantensa Paulinhon avustuksella 62. minuutin kohdalla. Tämän jälkeen peli oli käytännössä ohi. Ottelussa nähtiin alusta loppuun kummaltakin osapuolelta vauhdikasta peliä, eikä mistään puolustustaistelusta voida todellakaan puhua. Tiistain lopulliseksi sinetiksi Lionel Messi pamautti vielä illan neljännen maalinsa.

Alkusyksyn Supercup-tappioiden jälkeen Barçalla on alkanut pikkuhiljaa sujua peli paremmin, vaikka La Ligan puolella alkukauden vastukset eivät ole toki olleet siitä kovimmasta päästä. Kylläpä oli joka tapauksessa taas viihdyttävä vapaailta tämän kauneimman lajin ja yhden kauppa-Ipan parissa!

Tiistain La Liga-tulokset:

Valencia-Malaga 5-0

Barcelona-Eibar 6-1

Kirjoittaja: Olli Mäkelä

Kuva: Kieran Lynam

The post La Liga 5/38: Maalijuhlat kotisohvalta appeared first on Byyri.

Avauskierros tarjosi lyhyellä matematiikalla 54 maalia jättäen täysin osumitta ainoastaan AS Roman ja Atlético Madridin välisen kamppailun. Allekirjoittaneen monivedot vetivät jälleen vesiperän. Suurilukuisimmista murskavoitoista vastasivat Chelsea vieden Qarabağia 6-0, sekä PSG, jonka ryöstöretki Skotlantiin päättyi 0-5-voittoon Celticistä.

Liverpoolin 1-1-tasoitusmaali Sevillaa vastaan oli kuin siitä kuuluisasta oppikirjasta. Alberto Morenon seinä Jordan Hendersonin kautta, kova keskitys maalille rynnivälle Roberto Firminolle ja boom boom boom! Liverpoolin kohdalla hieno maali ei riittänyt kuitenkaan voittoon, vaan Anfieldin illassa päädyttiin jakamaan pisteet. Sevillan valmennusryhmä kävi ottelun aikana sekä sen jälkeen melkoisen kuumana, ja päävalmentaja Eduardo Berizzo ohjattiinkin katsomon puolelle ennen päätösvihellystä.

Katselin tiistaina kahden kotimaassaan hyvin kautensa aloittaneen joukkueen, Barcelonan ja Juventuksen välisen ottelun. Juventus kärsi muutamista tärkeistä poissaoloista, mutta oli saanut kentälle kuitenkin nimekkään jengin, kuinkas muutenkaan. Barcelonalla oli käytössään koko ykköskentällinen, mukaan lukien uudet hankinnat Nélson Semedo ja Ousmane Dembélé. Ottelu eteni sikäli odotetusti, että Barcelona hallitsi palloa, mutta Juventus loi enemmän maalipaikkoja. Barçan pelissä oli jälleen positiivisia viitteitä aiempina vuosina tutuksi tulleesta vauhdikkaasta syöttörallista, joka tällä kertaa toimi tehokkaasti; onnistuneet syötöt menivät katalaaneille 662–358. Lionel Messi onnistui murtamaan kirouksensa Gianluigi Buffonia vastaan, ja Barcelona nappasi upean 3-0-voiton hieman tehottomasta Juventuksesta.

Varsinaisia suuria yllätyksiä kierros ei tarjoillut: odotetut joukkueet pärjäsivät ja tekivät tarvittavan. Ehkä hienoisina yllätyksinä voitaisiin pitää portugalilaisseurojen Benfican ja Porton kotitappioita CSKA Moskovalle sekä Beşiktaşille. Olen itse koittanut vähentää liikaa keskittymistä tuomaritoimintaan, jotta virheiden kyttääminen ei veisi iloa pelisuoritusten seuraamiselta. Puhuttavaa jäi silti toki tälläkin kertaa. Ensimmäisenä mieleen tulee Dortmundin Pierre-Emerick Aubameyangin virheellisesti paitsiona hylätty maali Spursia vastaan.

Näin aloittivat siis nämä tähtijoukot matkansa kohti Euroopan himoituinta pokaalia. Viisi englantilaista, neljä espanjalaista ja kolme saksalaista joukkuetta kohtaavat seuroja muun muassa Hollannista, Portugalista, Ranskasta ja Azerbaidžanista. Tätä kansainvälistä vihreän veran shakkia saamme iloksemme seurata suomeksi selostettuna ainakin Ylen ja Viaplayn kautta. Parin viikon kuumeisen odottamisen jälkeen jatketaan – silloinkin on luvassa herkkupaloja, kuten Dortmund-Real Madrid, Atletico Madrid-Chelsea ja PSG-Bayern München.

Peli on avattu!

Kirjoittaja: Olli Mäkelä

The post Mestarien liiga käyntiin: tähtiloistoa ja murskajaisia appeared first on Byyri.

Ensimmäinen mahdollisuus kasvojen kohotukseen kentällä toki tulee jo sunnuntai kotiavauksessa Real Betisiä vastaan. Muilta osin joudumme odottamaan mihin seuran tie tulevan syksynä vie.

Teksti: Kai Pekkinen

The post Barcelonan ”kriisi” appeared first on Byyri.