Kesäkuu on toki muillakin tavoilla merkityksellinen jalkapallokuukausi, sillä reilun viikon päästä tiedämme viimeisetkin Qatarin MM-kisoihin osallistuvat maat. Kaiken tämän päälle Argentiina ja Italia ratkoivat tämän viikon keskiviikkona historian ensimmäisen Finalissiman voittajan. Aiemmin vastaava ottelu oli pelattu vuosina 1985 & 1993, mutta eri nimellä.

Uefan ja Conmebolin keinotekoisen Etelä-Amerikan ja Euroopan parhaiden kohtaamisen aidosta merkityksellisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin ottelu tarjosi hyvää jalkapalloviihdettä – ja hyvän tavan oman pelillisen tasonsa testaamiseen sekä Argentiinalle että Italialle.

Vain toinen joukkueista voi suunnata kohti kesää pää pystyssä Wembleyn kohtaamisen jälkeen. Argentiina oli pelillisesti valovuoden Italiaa edellä ja dominoi ottelua lähes miten halusi. Loppulukemat 3–0 mairittelivat enemmän Gli Azzurria kuin La Albicelestea. Ilman Gianluigi Donnarummaa Italian ilta olisi voinut olla vielä paljon synkempi.

Italialle kyseessä oli jo toinen pelillinen nöyryytys tämän vuoden puolella. Vaikka tappio Argentiinalle ei paperilla ole yhtä suuri takaisku kuin putoaminen Pohjois-Makedonialle MM-karsintojen pudotuspelivaiheessa, oli esitys kentällä jopa tuota maaliskuista iltaa vaisumpi.

Giorgio Chiellinin maajoukkueuran loppuminen symboloi tietynlaisen aikakauden päätöstä, ja Roberto Mancinin onkin aika repiä taktiset suunnitelmansa ja aloittaa Euroopan mestariensa kanssa alusta.

Hallitsevalle Etelä-Amerikan mestarille ottelu oli puolestaan jälleen vain yksi askel vakuuttavalla matkalla kohti MM-kultaa. Tai näin Argentiinassa ainakin halutaan uskoa.

Argentiina on viimeksi hävinnyt ottelun Copa Américan välierissä heinäkuussa 2019. Sen jälkeen joukkue on pelannut lähes kolme vuotta ja 32 ottelua ilman tappiotakaan.

Valkosiniset ovat näyttäneet vihdoinkin löytävän toimivan hyökkäyskolmikon Lionel Messin ympärille. Ángel Di María ja Lautaro Martínez täydentävät joukkueen kapteenia hyvin, ja pelin rakenne näyttää vihdoin siltä, ettei kentällä ole vain Messiä ja kymmentä paria toimettomia jalkoja.

Kaikkein merkittävintä on kuitenkin joukkueen puolustuspelaamisen kehittyminen. Argentiina ei ole päästänyt yhtä maalia enempää nyt 19 otteluun. Muun muassa Rodrigo De Paulin, Cristian Romeron ja Nicolás Otamendin edustama ajokoiraryhmä muodostaa tukevan selkärangan, jonka varaan pallollista peliä voi rakentaa.

Vedonlyöntiyhtiöiden listoilla Argentiinaa pidetään jopa neljänneksi suurimpana MM-kisojen voittajasuosikkina. La Albiceleste kantaa Etelä-Amerikan valtikkaa ylpeänä yhdessä Brasilian kanssa, joka, ehkä hieman yllättäenkin, on nostettu Qatarin MM-kisojen suurimmaksi mestarisuosikiksi.

Brasilia ei nimittäin ole tuon vuoden 2019 Copa Américan jälkeen onnistunut Argentiinaa voittamaan. Millekään muulle maalle Brasilia ei sitten olekaan hävinnyt vuoden 2018 MM-kisojen jälkeen. Etelä-Amerikan MM-karsinnat Seleção Canarinho voitti lähes näytöstyyliin. Eroa Argentiinaan kertyi kuusi pistettä ja kolmanneksi tulleeseen Uruguayhin jopa 17 pistettä, vaikka Brasilia ja Argentiina pelasivat ottelun kaikki muita joukkueita vähemmän.

Brasilian ja Argentiinan leimaaminen mestarisuosikeiksi onkin ymmärrettävää, mutta omalla tavallaan myös ongelmallista. Maiden vertailu esimerkiksi Euroopan huippumaihin on nimittäin äärimmäisen haastavaa.

Finalissima oli Argentiinalle vasta toinen ottelu eurooppalaista joukkuetta vastaan sen jälkeen, kun joukkue hävisi Ranskalle vuoden 2018 MM-kisojen neljännesvälierissä, ja ensimmäinen sitten lokakuun 2019, jolloin se pelasi tasan Saksaa vastaan.

Brasilia on puolestaan pelannut vain kerran Euroopan maata vastaan Belgialle Venäjän MM-kisoissa kärsityn tappion jälkeen. Sekin kerta oli jo maaliskuussa 2019, eli reippaasti yli kolme vuotta sitten.

Kun Qatarin MM-kisat marraskuussa alkavat, on mahdollista, että Brasilia ja Argentiina ovat yhteensä pelanneet vain pari hassua ottelua Euroopan kärkijoukkueita vastaan edellisen neljän vuoden periodilla.

Joukkueiden asema MM-kisojen voittajasuosikkien joukossa perustuukin ennen kaikkea maanosan sisäiselle menestykselle. On äärimmäisen vaikea aidosti tietää, missä Brasilia ja Argentiina pelillisesti menevät suhteessa esimerkiksi eurooppalaisiin joukkueisiin.

Tilanne on toki sama kaikille. Euroopan maat keräävät kuitenkin tässä suhteessa kilpailuetua, sillä Euroopassa joukkueet pääsevät pelaamaan enemmän kovia otteluita MM-tason vastustajia vastaan.

Viimeisten neljän MM-turnauksen 12 välieriin selvinneestä joukkueesta vain kolme on tullut Euroopan ulkopuolelta. Vain kerran (Uruguay vuonna 2010) on välierissä pelannut joku muu kuin Brasilia, Argentiina tai eurooppalainen joukkue.

Brasilia ja Argentiina ovat kiistämättä maailman kovinta kärkeä, ja täysin mahdollisia maailmanmestareita. Muuttuneen kansainvälisen ottelukalenterin takia maiden tie MM-kultaan on kuitenkin huomattavasti vaivalloisempi kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.

Toisin kuin ennen, enää eri maanosien maat eivät juuri kohtaa kansainvälisissä ystävyysotteluissa. Nations League on käytännössä vienyt Euroopan maat ystävyysottelukorin ulkopuolelle, eikä potentiaalisia päiviä maanosien välisille harjoitusotteluille enää ole.

Toisaalta täysin mielivaltaisesti ja lähes joka kesä pelattava Copa América on tehnyt Etelä-Amerikasta entistä suljetumman kerhon, jossa maat pelaavat vain toisiaan vastaan joko karsinoissa tai arvokisoissa.

Periaatteessa kilpailullisten kansainvälisten otteluiden kasvanut määrä on hyvästä. Maaottelutauot, ja sitä kautta maaotteluiden määrä, on lähes vakio, joten tavalla tai toisella kansainvälisen ottelukalenteri tullaan täyttämään.

Nations Leaguen menestyksekkyys on osoittanut, että ihmiset katsovat huomattavasti mieluummin kilpailullisia pelejä kuin merkityksettömiä harjoitusotteluita. Tietyssä mielessä harjoitusotteluiden vähentynyt määrä on vain sitä, mitä kansa on jo pitkään toivonut. Pois ovat jääneet myös Confederations Cupin tapaiset höpöhöpökilpailut, joiden merkitystä kukaan ei koskaan ymmärtänyt.

Samalla MM-kisoista on tullut entistä mielenkiintoisemmat, sillä kyseessä on ainoa tapahtuma, jossa eri maanosien joukkueet kohtaavat aidosti merkityksellisissä otteluissa. Ennakointi on vaikeampaa ja jännitys, ehkä jopa lapsenomainen innostus, on taattu.

Maajoukkueiden kannalta kisat ovat kuitenkin muuttuneet haastavimmiksi, sillä valmistautuminen on nyt selvästi aiempaa haastavampaa.

Tavallaan kyseessä on kuitenkin paluu menneeseen – kuin hyppy 60-luvulle, jolloin jalkapallomaailmaa dominoinutta Brasiliaa oli mahdollista nähdä vain MM-kisoissa. Harva suomalainen tiesi mitään Euroopan ulkopuolisista maista, muuten kuin ehkä tilastojen valossa, mikä teki MM-kisoista nykyistä salamyhkäisemmät, mystisemmät ja sitä kautta kiinnostavammat.

Jalkapallomaailma on menossa kovaa vauhtia suuntaan, jossa mystisyyttä ei enää ole. Jokainen ottelu striimataan joka puolelle maailmaa, kaikki parhaat pelaajat pelaavat tunnetuimmissa ja helpoiten saavutettavissa olevissa sarjoissa ja kansainväliset seurakilpailut ja megaseurat keräävät tähdet yhteen paikkaan. Pian erilaiset superliigat korvaavat jo kansalliset sarjatkin.

Eri maanosien joukkueiden välisten harjoitusotteluiden puute ei auta joukkueita valmistautumaan MM-kisoihin, eikä ole omiaan nostamaan turnauksen pelillistä tasoa, mutta se on silti vain hyväksi. Se ajaa tilanteeseen, jossa vielä nykyisellä informaatiotulvan aikakaudella MM-kisoissa on jotain salaperäistä ja yllättävää. Se on modernin jalkapallon aikakaudella ainoa menneisyyden kahva, johon voi vielä jotenkuten tarttua.

Pidetään siitä kiinni.

Hyvää viikonloppua

Nations League alkaa tänään! Saatiin Helsingin taivaalta niskaan sitten räntää, salamoita tai yllättävää auringonpaistetta, on kyseessä yksi suomalaisen jalkapallokalenterin merkittävimpiä päiviä.

Huuhkajat on oman lohkon kakkossijoitettu, ja kaikki avaimet voittoon ja A-sarjaan nousuun ovat omissa käsissä. Lohko ei ole helpoin, muttei missään tapauksessa vaikeinkaan.

Voit jakaa omia mietteitäsi Huuhkajien lohkosta Twitterissä @TeravinKyna tai sähköpostitse juuso@teravinkyna.com. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi pääset tästä.

Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo: Menneen salaperäisyyden kahva appeared first on Byyri.

Keskiviikko 25.11.2020 kello 18.45.

Olen juuri tiputtanut ex-vaimolleni ja hänen nykyiselle miehelleen itselleni ylimääräiseksi jääneen TV-tason. Pysähdyn kotimatkalla tankkaamaan autoa ja huomaan, että minulle on tullut kolme viestiä. Ne olivat viestejä, joita en olisi halunnut lukea.

Diego Armando Maradona, lapsuuteni suurin sankari, oli poissa.

Askel autosta pois bensapumpulle oli tietyllä tapaa hyvin symbolinen. Se oli ensimmäinen askel, kun viimeinenkin jämä lapsuudestani jäi taakse. En muista, että kenenkään muun sellaisen ihmisen kuolema, jota en ollut koskaan tavannut, olisi pysäyttänyt aiemmin samalla tavalla.

Maradona on ollut pitkään puhelimeni taustakuvana, olen lukenut hänestä älyttömästi kirjallisuutta, ja kirjahyllystäni löytyy pitkä liuta DVD:nä hänen parhaita pelejään.

21 tuntia myöhemmin tartun näppäimistöön kirjoittaakseni tätä muistelua. Tuntuu, että tällä välin kaikki on jo kirjoitettu ja sanottu. Mutta aina voin kirjoittaa siitä mitä Diego oli juuri minulle ja miten näen hänen perintönsä jalkapallolle.

Napoli saapuu olohuoneeseen

Olen syntynyt jouluaattona 1982. Aina tasaisin väliajoin kuulee keskusteluita, jossa kysytään, kuka oli kaikkien aikojen paras? Uskaltaisin näin mututuntumalla väittää, että yhdeksän kymmenestä 1970-luvulla ja 80-luvun alussa syntyneistä vastaa kysymykseen Diego Armando Maradona.

Aivan pienestä pitäen olen ollut urheiluhullu. Jo olympiavuonna 1988 imin viiden vanhana itseeni aivan kaiken mahdollisen Soulin ja Calgaryn kisoista. Mikään laji ei ollut ylitse muiden, kaikki kiehtoi judosta mäkihyppyyn.

Seuraavana vuonna pelasin ensimmäiset futispelini Lahden kupeessa Orimattilassa paikallisessa junnusarjassa, jossa ikäluokkani futaajan alut oli jaettu asuinpaikkojen mukaan eri joukkueisiin. Joukkueilla oli nimet ja paidat ulkomaisten seurojen mukaan. Minä pelasin Evertonissa ja ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui Napoli. Hävisimme rumasti.

Napoli poikkesi muista sarjan joukkueista siinä, että se oli pienen pojan helppo lausua. Todennäköisesti ikäiselleni tyypilliseen tapaan hoin sitä sitten rasittavuuteen asti, kunnes eräänä sunnuntaina äiti oli lukenut TV-ohjelmaa ja huomannut, että ”siellä se sinun Napoli nyt sitten pelaa”, ja istutti minut TV:n ääreen saadakseen arvatenkin itselleen hetken rauhaa.

Tuon jälkeen maailmani ei ollut enää entisensä. Lumouduin Maradonasta. Hänen taidostaan käsitellä palloa, liikkua, harhauttaa ja tehdä maaleja. Serie A:ta näkyi tuohon aikaan joka sunnuntai yhden ottelun verran Suomessa televisiosta. Katselin aina, jos Maradonan peli näkyi, ja tapitin hänen jokaista liikettä pienillä silmilläni. Maradona nousi noina sunnuntai-iltapäivinä He-Man -hahmojen yläpuolelle ja jalkapallo otti ajatusmaailmassani ratkaisevan irtaantumisloikan muista urheilulajeista.

Italia 1990

Tultaessa Italian MM-kisoihin Diego oli jo minulle sankari. Elin ja hengitin Argentiinaa läpi kesän. Muistan kisoista erityisesti kolme asiaa. Ensimmäisenä yhä hämmentävän hyvin ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelun Brasiliaa vastaan, jonka Argentiina voitti täysin järjen vastaisesti kenttätapahtumiin nähden.

Toisena nousee välierä Italiaa vastaan, jota äiti ei antanut katsoa sen myöhäisen alkamisajankohdan takia. Itkupotkuraivareiden jälkeen kehitin nerokkaan suunnitelman, jossa odotin, että kaikki menivät nukkumaan, ja hiivin salaa katsomaan pelin lopun ilman valoja huoneessa sekä ääntä televisiossa. Oli vain pakko nähdä omin silmin, pääseekö Diego loppuotteluun, eikä vain kuulla tulosta aamulla. Ja pääsihän se!

Kolmas erittäin selkeä muistikuvani on Maradonan kyyneleet Länsi-Saksalle hävityn tappion jälkeen, kun hän kädet lanteilla seuraa vierestä saksalaisten korokkeelle kapuamista hakemaan pystiä. Se oli seitsemänvuotiaalle liikaa ja itkin silmät päästäni.

Suurin on poissa

Näin aikuisiällä suhde Maradonaan on tietyllä tapaa luonnollisesti kypsyneempi. Tiedostan paljon paremmin myös ne kaikki jalkapallojumalan elämässään tekemät väärät valinnat. Diego ei ollut se kukkakedon puhtain kukka, mutta se ei poista sitä mitä hän sai aikaan kentällä.

Diego Maradonan kohdalla ei mielestäni tuoda riittävän usein esille sitä millä aikakaudella hän pelasi. 1980-luvulla taklaaminen oli huomattavasti tylympää kuin tänä päivänä. Linja oli kovaan peliin huomattavasti nykyistä sallivampi. Serie A oli sen ajan paras sarja maailmassa ja otteet erityisen fyysisiä. Kovaotteisia puolustajia rakastettiin Italiassa aivan kuten tänäkin päivänä.

Maradona oli käytännössä jokaisessa pelissä kahden pelaajan, välillä jopa kolmen pelaajan vartioinnissa, ja jaloille tultiin surutta. Joka ilta. Mutta aina hän nousi, ottaen seuraavan taklauksen vastaan, tinkimättä pätkääkään pelityylistään. Maradona dominoi taidolla aikana, jolloin peli oli kaikkein fyysisimmillään.

Argentiinalaisella ei ollut yhtä ainoaa fyysistä etua vastustajiin pienen kokonsa takia. Hänellä oli kuitenkin muita ylivoimaisia elementtejä, jotka tekivät hänestä kaikkein suurimman.

Hänen kosketuksensa palloon oli jotain niin puhdasta, että sitä on vaikea edes ymmärtää. Peliäly löytyy toisena listalta. Se kuinka salaman nopeasti hän oivalsi asioita kentällä, ruokkien joukkuetovereita ympärillään mitä oivaltavimmilla syötöillään, ja yllättäen maalivahteja omilla henkilökohtaisilla ratkaisuillaan peli toisensa jälkeen.

Maradona sai usein vastustajat näyttämään hölmöiltä. Hän pystyi harhauttamaan lukuisia pelaajia ympärillään hyvin pienessä tilassa ja uskomattomalla nopeudella. Tuntui, että harhauttaessaan ensimmäistä pelaajaa, olisi hän jo ajatuksissaan siirtynyt siihen, kuinka tulee harhauttamaan seuraavan.

Diego Armando Maradona nosti taitojalkapallon kunniaan. Hän teki kauniista pelistä kauniin. Hän muokkasi pelin evoluutiota ollen merkittävä tienraivaaja tulevaisuuden messeille ja kumppaneille. Juuri näiden elementtien takia hän on minulle suurin ja kaunein kaikista.

Lokakuun viimeisenä päivänä Diego Maradona täytti 60 vuotta. Huomioin juhlapäivän itsekin valmistamalla oikein hyvän pihvin, jonka nautin argentiinalaisen punaviinin kera. Illan päätteeksi katselin viime vuonna ilmestyneen Asif Kapadian ohjaaman dokumenttielokuvan jalkapallosuuruudesta.

Jossain vaiheessa iltaa mielessäni kävi häviävän pienen hetken mielessä, että mahtaakohan kuinka paljon syntymäpäiviä vielä olla edessä. Tähän ohi kiitävään hetkeen mieleni palasi, kun tankkasin autoani uutisen kuultuani.

Samaisessa Asif Kapadian dokumentissa Maradonan sisko sanoo lopussa hyvin, että on raskas taakka olla niin uskomattoman kuuluisa. Länsimaisessa maailmassa tuskin on kovinkaan montaa prosenttia ihmisiä, jotka eivät tiedä kuka oli Diego Maradona. El Diego nousi Buenos Airesin slummista samaan kategoriaan Paavin ja Elviksen kanssa. Se oli liian paljon pojalle, joka halusi vain pelata palloa.

Koronakevään aikana viihdytin ystäviäni Voitto kotiin -kilpailuilla Skypen kautta joka torstai-ilta kymmenen viikon ajan. 2000-luvun alussa Nelosella näkyneessä TV-ohjelmassa oli kysytty yksinkertainen kysymys sadalta eri ihmiseltä, ja kilpailijat yrittivät arvuutella mitä ihmiset olivat vastanneet. Sitä enemmän sai pisteitä mitä enemmän ihmisiä oli vastannut samoin. Otin kysymyksiini vastaukset sadalta tuttuvalta ja sukulaiseltani.

Yksi kysymys oli yksinkertainen. Jalkapalloilija? Eniten vastauksia sai Diego Maradona, vielä 23 vuotta viimeisen ottelunsa jälkeen.

Tämä tiivistänee sen mitä olemme juuri menettäneet.

The post Kiitos kaikesta, Diego Armando Maradona appeared first on Byyri.

Kesällä 2018 istuin divariottelun katsomossa Kaakkois-Suomessa, kun korviini osui keskustelu vierasjoukkueen vaihtopenkiltä. Valmentaja vinkkasi joukkueen jo ikämiessarjoihin lukeutuneelle huoltajalle, että vaihtopelaajien vähäisen määrän takia seuraavaksi olisi hänen vuoronsa astua mukaan peliin. Huoltaja kuittasi nopeasti tuovansa riquelmemaista vaarallisuutta erikoistilanteisiin, mutta ei tästä johtuen valitettavasti ehtisi enää puolustamaan.

Huoltajan humoristinen heitto viittasi luonnollisesti muun muassa Boca Juniorsista, Villarrealista ja Argentiinan maajoukkueesta tuttuun pallotaituriin. Köyhissä oloissa San Fernandossa, Buenos Airesin laidalla varttuneen Riquelmen ovet jalkapallossa avautuivat toden teolla, kun Argentinos Juniors värväsi taitavan nuorukaisen riveihinsä. Pääkaupungin suurseurat Boca Juniors sekä River Plate olivat molemmat hänen kintereillään, ja lopulta siirto sinikeltaiseen Bocaan toteutui vuonna 1995.

Riquelme hurmasi tuoreeltaan Bocan kannattajat pelitaidoillaan, joten vertailut toiseen seuralegendaan, Diego Maradonaan alkoivat kannattajien keskuudessa. Myöhemmin hän kantoikin vuosia El Diegon tutuksi tekemää kymppipaitaa yllään. Riquelmea kutsuttiin uransa aikana yhdeksi viimeisistä ”aidoista” kymppipaikan pelaajista, El Último 10.

Menestyksekkäiden Bocassa vietettyjen kausien aikana palkintokaappiin kertyi muun muassa kaksi Argentiinan mestaruutta, Aperturaa, kausina 1998 ja 2000. Lisäksi Riquelme johti seuransa kahteen Etelä-Amerikan seurajoukkueiden mestaruusturnauksen, Copa Libertadoresin, voittoon kausilla 2000 ja 2001. Paine nuoren tähden siirtymiselle Eurooppaan kasvoi jatkuvasti, kun hänen perässä spekuloitiin olevan useammankin vanhan mantereen suurimmista seuroista. Lopulta kesällä 2002 odotettu siirto toteutui, kun FC Barcelona sai Riquelmen nimen sopimuspaperiin.

Euroopan valloitusta yllättävässä osoitteessa

Siirtoa Eurooppaan edelsi dramaattinen tilanne Argentiinassa. Riquelmen veli Christian kidnapattiin hieman ennen siirtoa ja hän joutui maksamaan rikollisille lunnaat jotta tämä saatiin ehjänä takaisin. Riquelme halusi tapauksen jälkeen mahdollisimman pikaisesti kauas myrskyn silmästä ja tarttui Barcan tarjoamaan sopimukseen. 

Siirto Barcelonaan itsessään oli kirjoitettu tähtiin, mutta aika katalonialaisseurassa oli kaikkea muuta kuin menestys. Riquelmen pelillinen taso oli riittävä, mutta samalla joukkue pursusi tähtipelaajia ja peliaika oli kortilla. Toiselle kaudelle Barcelona lainasi vastuuta kaivanneen hankintansa Villarrealiin, josta muodostui lopulta merkittävä kappale hänen urallaan.

Riquelme nousi sarjan parhaimpien pelaajien joukkoon heti avauskaudellaan Keltaisen Sukellusveneen riveissä. Vyölle karttui 33 liigaottelua, joissa syntyi kahdeksan maalia.

Toisella lainakaudellaan vauhti vain yltyi ja 35 ottelussa syntyi 16 maalia. Maalejakin olennaisempaa oli tapa, jolla argentiinalainen dominoi kenttätapahtumia. Ensiluokkaisen tekniikkansa avulla hän rytmitti joukkueensa hyökkäyspeliä ja auttoi joukkueen sen kautta aikojen parhaaseen sarjasijoitukseen, kolmanneksi. Sarjasijoitus tiesi paikkaa Mestarien liigaan seuraavalle kaudelle. Kauden 2004-05 päätteeksi Villarreal lunasti Riquelmen pysyvästi Barcelonasta.

Mestarien liigassa keltapaidat olivat kauden sensaatiojoukkue yltäen aina välieriin asti. Matka tyssäsi tuolloin, kun Riquelme missasi rangaistuspotkun Arsenalia vastaan pelatun kaksiosaisen otteluparin viimeisellä minuutilla.

The Guardianin toimittaja Sid Lowe kuvaili myöhemmin, että argentiinalaistaituri ei koskaan toipunut tuosta epäonnistumisesta. Pelaaja itse kommentoi tapausta omaan suorasukaiseen tyyliinsä.

– En tappanut ketään. Epäonnistuin ainoastaan rangaistuspotkussa.

Kuinka monesti maajoukkueessa voi lopettaa?

Riquelme debytoi maajoukkueessa harjoitusottelussa Englantia vastaan marraskuussa 1997. Vaikka kutsua seuraavan kesän MM-turnaukseen ei tullutkaan, kertyi hänelle myöhemmin varsin kunniakas maajoukkueura. Debyytti tapahtui vuoden 1999 Copa Americassa, jossa myös vastuuta kertyi mukavasti. Turnaus päättyi Argentiinan osalta kuitenkin puolivälierissä tappioon Brasilialle.

Riquelmen maajoukkueuran kohokohdiksi nousevat vuoden 2006 MM-turnaus sekä vuoden 2008 kesäolympialaiset. Saksassa pelatussa MM-lopputurnauksessa hän kuului joukkueensa avauskokoonpanoon jokaisessa ottelussa. Alkusarjan 6–0-murskajaisissa Serbia ja Montenegroa vastaan hänet valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi. Turnauksessa La Albicelesten matka katkesi tappioon rangaistuspotkuilla isäntämaa Saksalle.

Pekingissä 2008 Riquelme oli yksi päävalmentaja Sergio Batistan kolmesta miehistöön valitsemasta yli-ikäisestä pelaajasta. Argentiina eteni turnauksessa vakuuttavasti kohti finaalia ja Riquelme sinetöi pilkulta välierän 3–0-voiton Hollannista. Finaalissa joukkue kaatoi Nigerian maalein 1–0 ja juhli toista perättäistä olympiakultaa.

Riquelme lopetti maajoukkueuransa ensimmäistä kertaa jo vuoden 2006 MM-kisojen jälkimainingeissa. Maajoukkueen heikkojen esitysten suurimmaksi syntipukiksi mediassa nostetun Villarreal-tähden äidin terveys järkkyi negatiivisen julkisuuden seurauksena ja pelaaja ilmoitti lopettavansa uransa Argentiinan paidassa. Hän kuitenkin pyörsi päätöksensä seuraavan syksynä ja liittyi joukkueen matkaan seuraavien MM-kisojen karsintoihin.

Keväällä 2009 hän riitaantui silloisen maajoukkueluotsin, toisen Boca Juniorsin legendan Maradonan kanssa ja vetäytyi kansainvälisiltä kentiltä lopullisesti.

Paluu tuttuun ja turvalliseen

Riquelmen tähti Espanjassa kääntyi laskuun sensaatiokauden jälkeen.

Kauden 2006-07 alkupuoliskolla otteluita kertyi vaihtelevasti ja lopulta talven siirtoikkunassa Villarreal lainasi pelaajansa tuttuun ympäristöön, Boca Juniorsiin. Lainapesti muuttui myöhemmin pysyväksi ja hän vietti uransa loppuvuodet tutussa seurassa aina kauden 2013-14 loppuun. Pelaajauransa viimeisenä etappina ympyrä sulkeutui Argentinos Juniorsin riveissä, ennen kuin Riquelme ripusti virallisesti nappulansa tammikuussa 2015.

Ulkopuolisen silmin hänen ansiokas peliuransa jäi ilman viimeistä sinettiä, joka olisi nostanut hänet kaikkien aikojen suurimpien pelaajien joukkoon. Riquelmea on kuvailtu laiskaksi harjoittelijaksi ja samoja piirteitä oli havaittavissa myös pelikentällä läpi hänen uransa. Timanttisen pallollisen taituruutensa vastapainoksi hänen palloton pelinsä oli hyvin keskinkertaista. Kyvyttömyys jättää sataprosenttisesti kaikkensa kentälle aiheutti hänen uransa aikana yhteydenottoja niin kanssapelaajien kuin valmentajienkin kanssa.

Kotiympyröissään Buenos Airesissa hän oli pidetty pelaaja koko uransa ajan ja sementoi asemansa yhtenä Boca Juniorsin suurista. Hän kantoi sinikeltaista 10-paitaa toistakymmentä vuotta, selässään teksti Román. Tätä nykyä hän toimii Bocan varapresidenttinä. Tulisieluinen Riquelme on jatkanut omien mielipiteidensä aktiivista esittämistä myös uransa jälkeen.

Kun veriviholliset River Plate ja Boca Juniors kohtasivat syksyllä 2018 Copa Libertadoresin loppuottelussa, toisen osan alla Bocan bussin kimppuun hyökättiin. Seuranneiden väkivaltaisuuksien vuoksi toinen osaottelu siirrettiin lopulta pelattavaksi neutraalille kentälle, Madridiin Espanjaan. Riquelme kutsui tätä tapahtumaketjua ”vitsiksi” sekä ”maailman kalleimmaksi ystävyysotteluksi”. Oman tiensä kulkija ei koskaan muutu ja hyvä niin.

The post Ei vain yksi ”uusi Maradona” – Juan Riquelme oli sukupolvensa parhaita pelaajia appeared first on Byyri.

Joukkueiden nimivahvuudessa merkittäviä eroja

Länsi-Saksan joukkue on täynnä nimimiehiä. Joukkuetta kipparoi Inter Milan -tähti Karl Heinz Rummenigge ja hänen kanssaan vihreän vieraspaidan pukevat, ainakin omasta mielestäni, tähtipelaajiksi määriteltäviksi pelaajiksi kivikova keskikentän kaksikko Felix Magath–Lothar Matthäus sekä laitapuolustaja Andreas Brehme. Laatua löytyy myös penkiltä mm. viiksisankari Rudi Völlerin muodossa.

Argentiina puolestaan vaikuttaa pitkälti yhden miehen joukkueelta. Vaikka Jorge Valdano, Jorge Burruchaga ja muut ovat laatupelaajia, kiteytyy Argentiinan peli täysin yhteen mieheen. Maailman parhaaseen jalkapalloilijaan, legendaarista kymppipaitaa kantavaan Diego Armando Maradonaan.

Argentiina eteni finaaliin Maradonan johdolla, Saksa hieman haparoiden

”Konemainen ja tylsä Saksa” on käsite, jota viljellään nykyäänkin jalkapallossa. Keisari Franz Beckenbauerin valmentamaa joukkuetta pidetään tämän käsitteen aloittajana. Länsi-Saksa eteni alkulohkostaan Tanskan jälkeen toisena jatkoon, eivätkä peliotteet ole loppupeleissäkään olleet varsinaisesti vakuuttavia. Toisella kierroksella Marokko kaatui niukasti 1–0, Meksiko vasta rangaistuspotkukilpailussa, ja välierässä Ranskaa vastaan Rudi Völler iski ratkaisevan 2–0-maalin ottelun viimeisellä minuutilla.

Argentiina puolestaan on tukeutunut supertähteensä. Maradona on eteläamerikkalaisten ainoa pelaaja, joka on iskenyt pudotuspeleissä useamman maalin, ja tapa, millä hän otti maansa reppuselkäänsä ensin Englantia(2–1, Maradonalle kaksi maalia), ja välierässä Belgiaa(2–0, Maradonalle molemmat maalit), ovat jääneet jalkapallon historiaan. Toisella kierroksella Uruguayta vastaan ratkaisevan 1–0-maalin iski kärkipelaaja Pedro Pasculli. Carlos Bilardon joukkue on siis edennyt, nimivahvuuden puutteestaan huolimatta, vakuuttavalla tavalla finaaliin.

Tasainen alku

Ensimmäisen puoliajan alussa kumpikaan joukkue ei onnistu saamaan yliotetta ottelusta. Länsi-Saksa pitää palloa hieman enemmän, ja pääsee pari kertaa maalintekoetäisyyksille. Vaarallisin paikka tulee n. 15 minuutin kohdalla, kun maa saa vapaapotkun aivan rangaistusalueen rajalta. Saksalaisten kikkailu kuitenkin epäonnistuu ja tilanne puretaan.

Argentiina pääsee tämän jälkeen peliin mukaan, ja 5 minuuttia saksalaisten vapaapotkusta, on heidän vuoronsa lähteä rakentamaan peliä erikoistilanteen avulla. Matthäus rikkoo Maradonaa kortin arvoisesti, mikä tietää huonoja uutisia Länsi-Saksalle, sillä Matthäus on ollut ottelun alun Maradonan päällystakkina. Työ, johon tarvitaan kaikki kikat.

Burruchaga astelee pallon taakse, keskittää vitosen alueelle, johon Toni Schumacher lähtee myös palloa vastaan. Keskityspalloon nousee kuitenkin korkeimmalle toppari Jose Luis Brown, jonka tyylikäs pusku suuntautuu oppikirjamaisesti ristikkäiseen kulmaan – ja maaliin! Argentiina siirtyy 23. minuutilla 1–0-johtoon.

Maalin jälkeen ottelu pysyy tasaisena. Suuria maalintekopaikkoja ei juurikaan ole. Yksi poikkeus kuitenkin tulee, kun Rummeniggelle avautuu avopaikka keskityspallosta, mutta saksalainen ei saa ohjattua palloa takatolpalta edes maalia kohti. Maradona pysyy suhteellisen näkymättömänä, kun Lothar Matthäus onnistuu siinä, missä ketään muu ei ole koko turnauksessa onnistunut: pimentämään maailman parhaan jalkapalloilijan.

Toinen puoliaika alkaa Argentiinan avopaikalla

Argentiina aloittaa toisen puoliajan. Palloa pyöritellään tasaisesti muutama minuutti, kunnes Länsi-Saksan vapaapotkun jälkeen Argentiina pääsee kolmella yhtä vastaan -hyökkäykseen. Burruchaga kuitenkin jäätyy totaalisesti, ja yrittää itse kikkailla ohi puolustajan, vaikka kaksi pelaajaa on aivan vapaana. Argentiina saa kulmapotkun, mutta tämä tuntuu lohdutuspalkinnolta.

56. minuutilla Argentiina saa jälleen kerran eurooppalaisten erikoistilanteen jälkeen vastahyökkäyksen. Tällä kertaa pallo on Real Madridissa elantonsa tienaavan Jorge Valdanon jalassa, eikä hän erehdy! Tyylikäs sijoitus takanurkkaan ohi Toni Schumacherin, ja Buenos Airesin kaduilla tavataan jo mestaruustangon askeleita. Länsi-Saksa ei voi nousta tästä enää, eihän?

Länsi-Saksa on purjeissa, eikä viherpaitaisilla tunnu olevan punaista lankaa pelissään. Keisari Beckenbauer hakee ratkaisua vaihtopenkiltä: Rudi Völler tuli kentälle jo puoliajalla, ja 62. minuutilla Dieter Hoeness tulee kentälle tuomaan, toivottavasti, ratkaisuvoimaa.

Ottelu tasoittuu hieman, ja Argentiina alkaa selkeästi puolustamaan johtoaan. Kunnes.

Pelikello näyttää 73 minuuttia, Länsi-Saksalla kulmapotku. Kulmapotku annetaan etutolpalle, josta Rudi Völler jatkaa, ja Karl-Heinz Rummenigge ohjaa pallon maaliin.

Noin 10 minuuttia myöhemmin saksalaiset saavat toisen kulmapotkun, jälleen vasemmalta. Tällä kertaa kulma annetaan takatolpalle, josta pallo jatketaan keskelle, ja Rudi Völler iskee tasoitusmallin! Völleristä tuli samalla historian kolmas pelaaja, joka on vaihtopelaajana tehnyt maalin MM-finaalissa!

Hetki oli pedattu Maradonalle

Finaali oli pelattu Diegolle. Maradona oli kantanut joukkueensa finaaliin, mutta hän on pysynyt toistaiseksi pimennossa. Länsi-Saksa on toki käyttänyt otteita, jotka saavat nykyjalkapalloilijan henget salpautumaan – eikä tässä tapauksessa ihailusta rehellistä puolustusta kohtaan. Peliä on hieman reilut viisi minuuttia jäljellä. Pystyykö taikuri kaivamaan hatustaan vielä yhden jäniksen?

Kyllä ja ei.

Pallo pelataan vain Diegon jalkaan. Tällä kertaa ratkaisuna ei ole kuljetus, vaan nerokas syöttö linjan taakse. Syöttö, joka vapauttaa Burruchagan läpiajoon. Burruchagalla on ollut ottelussa paikkansa, mutta nyt hän ei petä, ja Argentiina siirtyy jälleen kerran johtoon.

Tällä kertaa Argentiinan johto pitää loppuun asti, ja maa voittaa mestaruuden toisen kerran!

Kisoissa oli vain yksi hahmo

Kun kisoja pohtii isommasta näkökulmasta, niin jälkipolville jää mieleen kaksi sanaa: Diego ja Maradona. Tässäkin tekstissä miehestä on puhuttu jo kyllästymiseen asti. Maradonan kisat ovat kuitenkin olleet jotain historiallista.

Melkein kaikki, mitä Maradona teki, on jäänyt historiaan. Esimerkiksi Englanti-ottelu, ja upeat kaksi maalia. Toinen maali on omasta mielestäni hienoin jalkapallomaali, mitä vihreällä veralla on ikinä tehty. Silti ottelu muistetaan siitä toisesta maalista. ”Jumalan kädestä”, kuten Diego itse on sen ristinyt.

Lisäksi kuva, jossa Maradona juhlii mestaruutta, on noussut kisahistorian tunnetuimpien joukkoon.

Ennen kisoja Maradonasta puhuttiin maailman parhaana pelaajana. Kisojen aikana hän nousi kuitenkin listalla korkeammalle. Cruyff ja Pelé ovat molemmat loistavia pelaajia, jotka saavuttivat MM-tasolla mahtavia asioita. Heitä kuitenkin yhdistää yksi asia: he olivat loistavien joukkueiden, enemmän tai vähemmän ylivoimaisesti, parhaita pelaajia. Maradona puolestaan kantoi hyvän, muttei mitenkään erityisen, joukkueen lähes yksin finaaliin.

Jalkapallo-ottelua ei voi voittaa yksin, maailmanmestaruudesta puhumattakaan.

Diego Maradona saavutti vuonna 1986 jotain, mikä on varmasti tätä saavutusta lähimpänä.

Ottelun voit katsoa täältä.

The post Legendaariset ottelut: Jumala on todellinen, ja hän on argentiinalainen appeared first on Byyri.

Nappikautta seurasi siirto PSG:n riveihin jalkapallohistorian toiseksi kalleimpana pelaajana, missä nuorukainen päätti kautensa toista kertaa peräkkäin Ranskan mestarina.

Suurelle yleisölle Ranskan liiga on kuitenkin melko tuntematonta maaperää, eikä moni jalkapalloa seuraava ollut omin silmin saanut ihmetellä Mbappén taitoja muutamaa satunnaista Mestarien liigan ottelua lukuun ottamatta.

Se kaikki kuitenkin muuttui kesän 2018 MM-kisojen aikana, kun nuorukainen räjäytti itsensä koko maailman tietoon. Teinisensaation esityksistä mieleenpainuvin oli kiihkeä neljännesvälierä Argentiinaa vastaan.

Erilaiset lähtökohdat

Ranska oli aloittanut turnauksen mestarisuosikille sopivin elein, varmistamalla jatkopaikan lohkostaan jo ennen päätöskierrosta, ja saapui otteluun selvänä ennakkosuosikkina. Argentiina sen sijaan oli pelannut koko siihen astisen turnauksen järkyttävän huonoa jalkapalloa, selviten vain täpärästi lohkostaan jatkoon. Jorge Sampaoli oli menettänyt asemansa pukuhuoneessa, ja lahjakkaan joukkueen peli koostui lähinnä siitä, että pallo toimitettiin Messille ja toivottiin ihmettä. 

Jostain La Albiceleste kuitenkin kaivoi ensimmäiseen pudotuspeliotteluun turnauksen parhaan esityksensä, jolla se sai Ranskan huojumaan köysistä tukea hakien. Mbappéa vastaan sekään ei kuitenkaan riittänyt.

Estas al horno

Kazan Arena tervehtii Volga-joen varrelle saapuneita 45 000 katsojaa täydellisellä jalkapallosäällä. Iranilainen Alireza Faghani viheltää pelin käyntiin, ja varovaisten ensiminuuttien jälkeen yleisö saa heti osoituksen Kylian Mbappén vaarallisuudesta.

Kello kertoo kahdeksasta pelatusta minuutista, kun nuori ranskalainen irtoaa Argentiinan puolustukselta naurettavan helposti ja ohittaa yksin kolme pelaajaa. Eteneminen saadaan pysäytettyä vain sääntöjen vastaisin ottein, ja seuranneesta vapaapotkusta Antoine Griezmann kohahduttaa täyttä stadionia ensimmäistä kertaa kiskaisten pallon ylärimaan.

Hetkeä myöhemmin Mbappé päättää haastaakin kerralla koko Argentiinan joukkueen.

Pallo haltuun omalla kenttäpuoliskolla ja kiihdytys, joka jättää kolme vastustajaa täysin telineisiin, ohi alimpana olevasta Marcos Rojosta silkalla nopeudella ja argentiinalaisen pakottaminen rikkeeseen omalla kuudentoista-alueellaan.

Tätä erikoistilannetta Griezmann ei enää tyri. Peli on 1–0 Ranskalle.

Vain reilut viisi minuuttia edellisestä ja Paul Pogba lähettää pitkän avauksen omalta alueeltaan. Mbappé voittaa juoksukilvassa koko puolustuksen, vaikka lähtee kymmenen metrin takamatkalta, ja jälleen argentiinalaiset joutuvat rikkomaan nuorukaista aivan rangaistusalueen reunalla.

Vajaan puolen tunnin kohdalla myös Griezmann alkaa päästä peliin mukaan ja väläyttelee omaa osaamistaan. Argentiina puolestaan pääsee ensimmäistä kertaa lähentelemään Hugo Llorisin vartioimaa maalia, mutta ei saa mitään vaarallista aikaiseksi.

Sen jälkeen ei hetkeen tapahdu mitään. Pallonhallinta on lähes 70 % Argentiinalla, mutta joukkueen kollektiivinen pelaaminen on niin onnetonta, etteivät he osaa sitä hyödyntää. Ranska hidastaa peliä tarkoituksella, pitää välit tiiviinä eikä prässää ylhäältä käytännössä ollenkaan, koska tietää, ettei Argentiinan puolustuksella ole kykyä avata peliä. Jopa vapaaehtoisesti uusintaa katsovana huomasin huomioni lipuvan kohti puhelimen näyttöä.

Mutta malttakaa. Parempaa on tulossa.

Kisojen upein maali ja Kylian-show

40 minuutin jälkeen Argentiinan Ángel Di María löytyy kentältä ensimmäistä kertaa, ja mies antaa Ranskan puolustukselle heti syyn katsoa peiliin siitä hyvästä, että jättää yhdelle pelin parhaista vasemmista jaloista niin paljon tilaa. Pallo 30 metristä yläkulmaan ja tauolle siirrytään tasatilanteessa.

Heti toisen puoliskon alussa Di María jatkaa kentän kuninkaana. Mies vie Ranskan puolustusta kuin litran mittaa ja ansaitsee vapaapotkun, jonka jälkitilanteesta Messi ohjaa sokkokeskityksen Ranskan boksiin. Maalin edestä löytyy Gabriel Mercado, joka on onnekas kuin mehiläisfarmilla talviuniltaan heräävä otso. Mies yrittää välttää osumasta palloon, muttei onnistu yrityksessään ja ohjaakin sen tyhjään maaliin. Vastoin kaikkia pelitapahtumia Argentiina on siirtynyt ottelussa 2–1-johtoon.

Seuraa ottelun toinen suvantovaihe, kun seuraavaan varttiin kumpikaan joukkue ei saa pelistä otetta. Sitten kuin vuohen vetämillä vankkureilla taivaasta saapuukin hetki, joka määrittelee ottelua kenties merkittävämmin kuin Mbappén urotyöt.

Les Bleusin laitapuolustaja Lucas Hernández nousee vasemmalta laidalta ja lähettää päätyviivalta epätoivoisen keskityksen. Pallo pomppii koko rangaistualueen läpi aina boksin ristikkäiseen kulmaan asti, missä se kohtaa Benjamin Pavardin oikean jalan, joka lähettää volleysta kenties kisojen hienoimman maalin. Bonjour mes amis! Riikinkukko kiekuu taas.

Vain hetki edellisestä ja on jälleen Kylian Mbappén aika astua näyttämölle. Hernándezin keskitystä seuranneen kimmokkeen jälkeen nuorukainen irtoaa kahden metrin matkalla kolme metriä Argentiinan puolustukselta ja viimeistelee Franco Armanin haparoidessa tyhjää.

Tuskin viittä minuuttia on kulunut Mbappén johto-osumasta, kun Les Bleusin vertikaalinen tiki-taka tuottaa jälleen tulosta. Pallo saadaan muutamalla syötöllä pelattua omalta alueelta täyteen vauhtiin kohti vastustajan puolustuslinjaa, ja Olivier Giroud vapauttaa oikealta laidalta kiihdyttävän Mbappén, joka viimeistelee illan toisensa.

Tärkeä osa MM-kisojen mytologiaa

Ranskan 4–2-osuman jälkeen peli ottaakin tutun käänteen. Les Bleus antaa Argentiinan pitää palloa, mutta puolustaa tiiviinä ryhmänä, eivätkä eteläamerikkalaiset saa tehtyä pallolla taikojaan.

Noin viisi minuuttia ennen täyttää aikaa piilossa pysytellyt Messi löytää lopulta taikasauvansa. Ensin mies irtautuu Ranskan puolustukselta taitavasti, muttei ehdi saada laukausta aikaan. Hetkeä myöhemmin Leo vapauttaa vaihdosta tulleen Sergio Agüeron loistavalla syötöllä, mutta Samuel Umtiti ehtii ratkaisevasti tämän vedon eteen.

Lisäajalla Messi lopulta onnistuu, kun kymppipaidan keskitys löytää Agüeron pään ja Argentiina nousee maalin päähän. La Albiceleste on kuitenkin auttamattomasti myöhässä. Jalkapallotrilleri on jo saanut täyttymyksensä.

Vaikka ottelussa oli omat suvantovaiheensa, jotka saivat ihmettelemään, miksi oikein olin tämän ottelun katsottavaksi valinnut, tarjoaa se kokonaisuudessaan lähes kaiken, mitä jalkapallo-ottelu voi tarjota. Kylian Mbappén räjähtävyyttä ei voi kuin ihailla, ja Di Marían sekä Pavardin maalit ovat jalkapallokauneutta parhaimmillaan.

Ranskan ja Argentiinan neljännesvälierä kuuluu olennaisena osana 2018 MM-kisojen tarinaa. Vaikka La Albiceleste tekikin pelistä tiukan, läpi ottelun oli selkeä tunne siitä, että Les Bleus on joukkueista selvästi kyvykkäämpi. Ranskalla tuntuikin koko kisojen ajan olevan yksi lisävaihde varastossa, ja se teki aina vain juuri sen, mitä voittoon tarvittiin. Väitän, että tämä ottelu antoi joukkueelle sen lisäboostin, jonka se tarvitsi marssiakseen lopulta mestaruuteen asti.

Ottelu on nähtävissä FIFAtv:n YouTube-kanavalta.

The post Legendaariset ottelut: kun Kylian Mbappé valloitti maailman appeared first on Byyri.

Näistä jälkimmäinen, legendaarinen pelaaja, on palannut kotimaahansa kymmenen vuoden tauon jälkeen. Maradona on valittu Club de Gimnasia y Esgrima La Platan (GELP) uudeksi manageriksi. Joukkue, lempinimeltään El Lobo (“susi”) tai Los Triperos (“sisälmystenkäsittelijät”, on tällä hetkellä toiseksi viimeisenä Argentinan Primera Divisionassa. Haaste on vähintään yhtä vaikea kuin silloin, kun Maradona valittiin Argentiinan maajoukkueen päävalmentajaksi

Sarjatilanne on hetkellä erittäin haasteellinen, varsinkin kun katsotaan tämän hetkistä sarjataulukkoa ja sen pistelaskusysteemiä. Sarjasta nimittäin tippuvat joukkueet, joilla viimeisen kolmen kauden keskimääräiset pisteet ovat alhaisimmat.

Toissa kaudella GELP ylsi 27 pisteeseen, viime kaudella tuli kaksi pistettä enemmän ja tällä hetkellä koossa on vain neljä pistettä. Kokonaisuudessaan joukkue on siis kerännyt 61 ottelussa 60 pistettä.

Valkosinisten yläpuolella on tällä hetkellä useita joukkueita, mukaan lukien nousijajoukkue Central Cordoba, jonka keskimääräinen pistemäärä lasketaan vain kuluvalta kaudelta. Näitä faktoja katsottaessa voidaan sanoa, että tehtävä on miltein mahdoton, varsinkin kun sarjaa on jäljellä enää 14 ottelua.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Maradona on tottunut tekemään ihmeitä! Hänen saapuminen GELP:iin oli jo suuri voitto faneille. Yksistään Diegon saapuminen valmentajaksi sai fanit innostumaan, ja uusia kausikortteja myytiin heti yli 1500 kappaletta.

Yleisesti tunnelma joukkueen ympärillä on ollut mahtava sen jälkeen kun Maradona allekirjoitti sopimuksen, vaikka alku ei ole ollutkaan paras mahdollinen. Kolme ensimmäistä peliä Racingia, Talleresia ja Riveria vastaan päättyivät tappioon. Lokakuun alussa Godoy Cruzia vastaan tuli vihdoin ensimmäinen voitto, ja entinen numero 10 juhli juuri niin kuin hän on aina tottunut juhlimaan… Tai totta puhuen ei ehkä kuitenkaan aivan kuin parhaimmillaan/pahimmillaan.

Seitsemäs Maradonan joukkue

Ennen kuin Maradona saapui la Plataan, hän oli ollut valmentajana kuudessa eri joukkueessa. Nämä joukkueet ovat Mandiyú, Racing Club de Avellaneda, Argentiinan maajoukkue, Al-Wasl, Fujairah ja Dorados de Sinaloa.

Kaksi ensimmäistä valmentajakokemusta olivat Maradonalle aika kaoottisia. Työn tulokset alkoivat näkyä vasta hänen valmentaessaan Albicelestea eli maajoukkuetta.

Maajoukkueessa Maradona käytti taktiikkaa 4-4-2 (myös muunnelmana 4-4-1-1). GELP:ssä Diego peluutti kahdessa ensimmäisessä ottelussa samaa tuttua keskikentän neljän linjaa ja kahta hyökkääjää pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Riveriä vastaan hän muutti taktiikkaa yrittäen voittaa keskikentän taistelun ja peluutti 4-2-3-1-taktiikaa, mutta lopputuloksena oli jälleen tappio.

Kun Gimnasia matkusti Mendozaan, teki Maradona pelitaktisen muutoksen peluuttaen ryhmitystä 4-1-3-2, ja vihdoin Maradonan aikakauden ensimmäinen voitto näki päivänvalon.

Nykyisessä Gimnasian pelaajaryhmässä ei ole välttämättä montaa suomalaisten jalkapallofanien tuntemaa pelaajaa, mutta sitäkin enemmän nuoruutta. Joukkueen tunnetuimpia pelaajia ovat Marco Torsiglieri (aiempia joukkueita Sporting CP, Almería ja Metalist Kharkiv) tai Lucas Licht (Getafe).

Seura täynnä historiaa

Maradonalle Gimnasia on siis seitsemas joukkue koko hänen valmentajaurallaan, mutta myös seitsemäs seura/joukkue, johon hänen nimensä voi Argentiinassa yhdistää. Gimnasian ja kolmen muun valmentamansa joukkueen (Mandiyu, Racing ja maajoukkue) lisäksi Diego pelasi aikanaan Argentinos Juniorsissa, Bocassa ja Newells Old Boyssa. Kaikki paitsi Mandiyu ovat suurseuroja.

Omat kannattajat kutsuvat GELP:ä myös nimellä El Decano (”Dekaani” tai ”Vanhin”), koska seura perustettiin jo kesäkuussa 1887. Seuraa kutsutaankin Argentiinan ammattilaisjoukkueista vanhimmaksi seuraksi (vaikka alemmissa sarjoissa pelaava Club Mercedes aloitti kaksi vuotta ennen).

Gimnasia ei ole tunnettu ainoastaan jalkapallosta. Seuralla on myös toimintaa niin koripallossa, lentopallossa, maahockeyssa, yleisurheilussa, karatessa kuin miekkailussa. Viimeksi mainitusta lajista on muotoutunut koko seuran nimi – esgrima tarkoittaa miekkailua.

Seura ei ole päässyt juhlimaan jalkapallossa kuin ainoastaan yhtä liigamestaruutta, mutta Gimnasian omalla stadionilla Juan Carmelo Zerillolla (lempinimi El Bosque,  ”metsä”) on käynyt erikoisia tapahtumia.

Voidaan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Argentiinassa derbyt merkitsevät vähän enemmän kuin monissa muissa maissa. Tämän voi havaita esimerkiksi silloin, kun kannattajat juhlivat maaleja hullun lailla! Yksi näistä erikoisista tapahtumista Metsässä kävikin vuonna 1992, jolloin Gimnasia pelasi La Platan derbyä Estudiantesia vastaan.

Uruguayalainen Jose Perdoma laukoi vapaapotkumaalin 35 metristä, joka oli Lobolle ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa maali arkkivihollisia vastaan. Perdoman vapaapotku ei kuitenkaan itse maalina ollut mitenkään erityisen maaginen. Erikoiseksi sen teki se, että kannattajien ilo ja huuto nousivat niin infernaaliseksi, että stadionin lähellä olevassa seismografissa mitattiin maan värähtelyä heti byyrin jälkeen.

Tämä maali jäi ikuisesti futiksen historiaan ensimmäisenä maalina, joka on mitattu Richterin asteikolla. Tämän jälkeen on ollut useampiakin maaleja, jotka ovat päässeet samaan ”Richter-kategoriaan”. Näistä lähivuosien tunnetuimpana voidaan ehkä pitää FC Barcelonan Sergi Roberton 6-1–voittomaalia Champions Leaguessa vuonna 2017 PSG:tä vastaan.

Nyt Metsän keskellä on Maradona. Jos hän pystyy säilyttämään Gimnasian ykkösdivisioonassa, voi olla mahdollista että La Platassa koetaan kohta historian toinen maanjäristys!

The post Diego Maradona valmentaa nyt Argentiinan liigan putoamistaistelussa – maanjäristys Metsässä? appeared first on Byyri.

Lapsesta saakka pallon perässä

Kolmevuotias pikkupoika potkii palloa kulahtaneella nurmikolla. Äiti katsoo pojan perään päivittäin, kun isä tienaa perheelle elantoaan tien päällä, rekkakuskina. Muutaman sadan asukkaan Cululússa ei ole käytännössä mitään.

Argentiinan maaseudulla sijaitsevasta kylästä löytyy katolinen kirkko, pari koulua ja pieni virtaava puro, Kolú Kolú, kuten sen vartta asuttaneet alkuperäiset asukkaat tapasivat sanoa. Kesät ovat kuumia ja talvet leutoja. Otollinen paikka viljanviljelylle ja karjanhoidolle.

Pojan isä, Horacio Sala, ja äiti, Mercedes Taffarel, pohtivat muuttoa reilun kymmenen kilometrin päähän Progreson kaupunkiin. Muutto olisi perheelle merkittävä, sillä uudessa kotipaikassa asuisi yli 2 000 asukasta, ja Emi pääsisi aloittamaan futisharrastuksen ensimmäisessä seurassaan, Club San Martín de Progresossa.

Perhe muuttaa ja Emiliano ottaa ensimmäiset askeleet kohti futisuraa.

Emiliano Sala liittyi neljän vanhana Progreson junioreihin. Hän ihaili pienestä pitäen Gabriel Batistutaa, joka oli kotoisin Avellanedasta. Kaupunki kuuluu Progreson tavoin Santa Fen maakuntaan, joten kyse oli oman alueen supertähdestä. Hieman myöhemmällä iällä Sala sai tutulta kuulostavan lempinimen: Emigol.

Sala pelasi Progreson junioreissa 15-vuotiaaksi asti, kunnes hän siirtyi skoutin suosittelemana Proyecto Crecerin jalkapalloakatemiaan. Naapurimaakunnassa Córdobassa sijainnut jalkapallokoulu tarjosi suorat yhteydet RCD Mallorcaan ja FC Girondins de Bordeauxiin. Sala muutti nuorena asumaan muiden teini-ikäisten kanssa ja pisti kaikki munat yhteen koriin, tavoitteenaan ammattilaisura.

Sinnikkyys palkitaan

Jo nuorella iällä Salan kehityksessä alkoi näkyä hyökkääjän vahvuus sekä fyysisellä että henkisellä puolella. Hän ei ollut erityisen taitava, pelasi hyökkääjänä selkä maalia kohti ja sai treenata tuplasti päästäkseen eroon hontelon pojan maineestaan. 19-vuotiaana Sala oli käynyt useamman kerran Bordeaux’n testeissä, mutta Ranskassa ei oltu vakuuttuneita maalaispojan kyvyistä.

Sala kävi Ranskan testien ohella pelaamassa yhden ottelun portugalilaisen alasarjaseura FC Craton riveissä ja teki ainoassa pelissään kaksi maalia. Henkilökohtaisiin syihin vedoten Sala matkusti Portugalista takaisin Argentiinaan, Proyecto Creceriin. Tulevaisuus näytti vaikealta.

Kesällä 2010 viimein tärppäsi. Sala kirjoitti sopimuksen Bordeaux’n kanssa ja siirtyi pelaamaan seuran kakkosjoukkueeseen. Puolentoista vuoden päästä Sala debytoi ykkösmiehistön mukana Ranskan cupin ottelussa Lyonia vastaan tullen vaihdosta kentälle. Luottoa ei kuitenkaan sen enempää tullut, ja edessä oli uuden seuran etsiminen.

Hektisten ja haastavien vuosien aikana Sala rentoutui dekkareita lukemalla. Emilianon veli Dario on kuvaillut kadonnutta hyökkääjää haastatteluissa hiljaiseksi ja maanläheiseksi ihmiseksi. Sellaiseksi, joka jo nuoresta iästä lähtien teki kaikkensa uransa eteen.

Tuosta työnteosta parhaat esimerkit ovat vuodet 2012–2014 Ranskassa. Sala ei päästänyt unelmastaan irti, vaan paukutti ensin US Orléansin riveissä 19 maalia Ranskan kolmostasolla, ja seuraavalla kaudella 18 maalia Chamois Niortaisin paidassa Ligue 2:ssa. Onnistuneiden lainapestien jälkeen Bordeaux tarjosi Salalle palkinnoksi jatkosopimuksen ja lupauksen peliajasta uuden kauden alla.

Peliaikaa ja mahdollisuus tulikin, mutta se kesti vain puolen kauden ajan. Maaleja syntyi syyskaudella yksi, joten vauhtia oli jälleen haettava lainasopimuksella, tällä kertaa SM Caenista. Lainapesti sujui mallikkaasti ja loppukauden aikana Sala viimeisteli viisi maalia.

Aika Bordeaux’n kanssa oli epäonnistumisten myötä tullut kuitenkin päätökseensä ja Emiliano Sala siirtyi heinäkuussa miljoonan euron kaupassa ”Länsi-Ranskan Venetsiaan”, Nantesiin.

Jäähyväiset

Viiden vuoden sopimuksen Nantesin kanssa tehnyt Sala koitettiin ostaa Englantiin jo seuraavassa siirtoikkunassa. Nantes hylkäsi Wolvesin tarjouksen, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Ensimmäisen kauden kuusi maalia muuttui kahdeksitoista seuraavalla kaudella, ja viime syksynä argentiinalainen pelasi uransa parasta futista 28-vuotiaana.

Sala keikkui Ranskan liigan maalipörssin kärkisijoilla Cavanin ja Mbappen kaltaisten nimien kanssa ja oli pitkään parhaiten onnistunut argentiinalaiskärki Euroopassa. Puheita oli jopa maajoukkuekutsusta miehelle, joka ei ollut edustanut maataan edes junioritasolla. Se, jos mikä, kertoo myöhäisestä kukkaan puhkeamisesta.

Salan 13 maalia käsittänyt huippuvire noteerattiin ympäri maailmaa ja kaksi tiedettyä tarjousta tuli Kiinasta sekä Walesista. Kiinan Superliigassa olisi ollut tarjolla suurempi palkka ja isompi siirtokorvaus Nantesille sekä Bordeauxille, joka oli sopinut 50% osuudesta miehen siirtyessä eteenpäin, mutta Walesin päässä odotti monen pikkupojan unelma – Valioliiga.

Asiat etenivät sutjakkaasti, Sala valitsi pienemmän palkan ja Valioliigan, ja läpäisi lääkärintarkastuksen tammikuun 18. päivä. Enää täytyi hoitaa asiat kuntoon Ranskan päässä, kiittää seuraa ja kannattajia. Sen jälkeen edessä siintäisi debyytti Arsenalia vastaan.

Emiliano Sala jätti viimeiseksi jääneen viestin lentokoneesta matkalla takaisin Cardiffiin. Miehen ääni ei kuulostanut pelokkaalta, vaikka viestin sisältö kielikin toista. Ohessa on ääniviestin vapaa käännös:

’’Moikka kundit, miten menee? Hitto, että voikin väsyttää. Mulla oli Nantesissa miljoona asiaa hoidettavana. Olin varma ettei ne ikinä lopu. Oon nyt menossa Cardiffiin lentokoneella, joka tuntuu hajoavan palasiksi. Hullua ajatella, että huomenna alkaa duunit täällä. Iltapäivällä treenaan uuden jengin kanssa, mutta saa nähdä mitä siitä tulee. Mutta joo, miten teillä menee? Kaikki hyvin? Jos ette kuule musta seuraavaan puoleentoista tuntiin, niin ehkä ne lähettää jonkun etsimään. Isä, mua pelottaa tosi paljon.’’

Salan etsinnät lopetettiin jo kertaalleen, mutta uuden rahoituksen myötä, johon osallistui useita huippufutareita, etsintöjä jatkettiin tällä viikolla. Maanantaina Ranskan valtion viranomaiset raportoivat Cotentin niemimaan läheltä löytyneen koneen istuintyynyjä.

Nantesin keskiviikkona pelatussa kotiottelussa tuomari keskeytti pelin yhdeksännellä minuutilla ja koko stadion yhtyi kunnianosoitukseen. Kuvat kyynelehtivästä päävalmentaja Vahid Halilhodžićista toivat liikutuksen kotisohvalle asti. Bosnialainen oli Salan viimeiseksi jäänyt valmentaja ja itse entinen Nantesin huippuhyökkääjä.

Edessä siintää kuoleman vahvistaminen ja sen hyväksyminen, mutta älkäämme unohtako Salan kulkemaa matkaa Argentiinan maaseudulta Euroopan huippusarjoihin. Se tarina ansaitsee tulla kuulluksi.

The post Emiliano Sala – Hontelo poika Cululústa appeared first on Byyri.

Estadio Santiago Bernabéulla pelatun finaalin, ja koko turnauksen, voittajaksi selviytyi jatkoajan jälkeen River Plate. Todellisuudessa finaalilla ei kuitenkaan ollut kuin häviäjiä, ja suurin niistä oli argentiinalainen jalkapalloilu.

Argentiinan ongelmainen jalkapallohistoria

Argentiinalla on vaiheikas, kiihkeä ja kaunis jalkapalloperinne, joka viimeistään nyt on tahrattu koko maailman silmissä faneiksi itseään kutsuvien rikollisten toimesta. Huliganismi on kuitenkin ollut Argentiinassa ongelma yhtä kauan, kun maassa jalkapalloa on pelattu.

Salvemos al Fútbolin mukaan Argentiinassa on kuollut vuodesta 1924 alkaen 328 ihmistä jalkapalloon liittyvissä väkivaltaisuuksissa, joista kuusi tänä vuonna. Myös River Platen presidentti, Rodolfo D’Onofrio, kertoo saaneensa useita tappouhkauksia johtuen asemastaan seuran johdossa. Argentiinan jalkapallosta onkin tullut monella tavalla peilikuva ja reitti purkautua ongelmille maassa, joka kärvistelee suurissa talousvaikeuksissa. Inflaatio on maassa pahimmillaan lähes 50%, samalla kun korkotasot voivat nousta jopa yli 60%.

Tottenhamin argentiinalainen manageri Mauricio Pochettino innostuikin avaamaan sanaisen arkkunsa maan kulttuuriin liittyen ja kommentoi, ettei ole varma, että huliganismi onnistutaan kytkemään pois samalla tavalla kuin tehtiin Englannissa, jossa se myös oli aikoinaan vakava ongelma. Niin syvällä ongelmat ovat argentiinalaisessa kulttuurissa.

Ennusmerkit tällekään ottelulle eivät olleet hyvät. Viimeksi kun joukkueet kohtasivat Copa Libertadosin pudotuspeleissä, neljännesvälierässä kolme vuotta sitten, ottelu jouduttiin keskeyttämään ensimmäisen puoliajan jälkeen, kun Boca-fanit hyökkäsivät River-pelaajien kimppuun pippurisumutteella. Tämä johti Boca Juniorsin diskaamiseen kilpailusta, mikä toki ennestään lisäsi vettä Bocan Buenos Airesilaisen auringon alla porottavalle kiukaalle tämän vuotisen River-fanien hyökkäyksen jälkeen.

Superclásico onkin jalkapallomaailman kuumaverisimpiä, ja valitettavasti myös aidosti verisimpiä kamppailuja, joka tällä kertaa läikkyi jopa oman ruutitynnyrinsä yli joukkueiden kohdatessa Etelä-Amerikan Mestarien liigaa vastaavan kilpailun finaalissa ensimmäistä kertaa.

”The derby to end all derbies”, kaikkien toivoma finaali, olikin finaali jota kukaan ei lopulta toivonut. Kahden vihollisseuran luoma räjähdysherkkyys yhdistettynä finaalin panoksiin oli enemmän, kuin jalkapallomaailma oli valmis vastaanottamaan.

Menetetty mahdollisuus

Argentiinalaisella jalkapallolla oli saumansa näyttää, että se on päässyt yli menneisyyden ongelmista ja maassa pystytään nykyään järjestämään kansainvälisen tason jalkapallo-ottelu. Finaalia parempaa näyteikkunaa MM-kisoja 2030 yhdessä Uruguayn ja Paraguayn kanssa hakeva maa tuskin olisi voinut toivoa. Ja se mokasi sen – isosti.

Kaksi maailmamestaruutta voittanut maa epäonnistui turvatoimissa niin totaalisesti, että ”vuosisadan ottelu” jouduttiin siirtämään pelattavaksi 10 000 kilometrin päässä Buenos Airesista. Eikä pelkästään silloin, kun koko jalkapalloilevan maailman katseet olivat suuntautuneet siihen – maa oli myös politiikkaa seuraavan maailman tarkkailevan silmän alla, sillä maan pääkaupungissa oli alkamassa G20-maiden kokous vain viisi päivää alkuperäisen finaalin jälkeen. Ei siis ihme, että päättäjillä oli kiire siirtää turvallisuusongelmia aiheuttava tapahtuma pois maasta.

Ja tämä toki sen jälkeen, kun maan jalkapalloliitto oli promonnut finaalia suurena saavutuksenaan, mahdollisuutena hyvittää fanien mielestä katastrofiin loppuneet kesän MM-kisat. Argentiinan presidentti, Mauricio Macri, ehdotti jopa vieraskannattajien päästämistä otteluun, ensimmäistä kertaa näiden kahden joukkueen välillä sitten vuoden 2013, osoituksena Argentiinan hienosta kannattajakulttuurista. Voinemme kaikki olla iloisia siitä, ettei näin tehty.

Etelä-Amerikan suurimman kilpailun finaalin siirtäminen vanhalle mantereelle vain korostaa sitä mädäntynyttä, korruptoitunutta ja kaoottista tilaa, jossa argentiinalainen jalkapallo elää. Kuten Boca Juniorsin valmentaja Barros Schelotto asian muotoili: Valitettavasti finaalin pelaaminen kotimaassamme on mahdotonta. Näyttää siltä, ettemme koskaan opi, ja vahingoitamme argentiinalaisen jalkapallon imagoa jatkuvasti virheillämme.

Meidän pitäisi olla puhumassa siitä, kuinka River ja Boca tekevät Argentiinan ylpeäksi, mutta sen sijaan puhumme siitä, kuinka argentiinalainen jalkapallo hävisi väkivallalle.

Myös argentiinalaisen jalkapallon legendat intoutuivat kommentoimaan tätä surullista tapausta. Gabriel Batistuta kirjoitti Twitterissä kuinka Argentiina menetti jälleen yhden mahdollisuuden häpeällisesti ja valitettavasti, kun Juan Roman Riquelme kommentoi Espanjaan siirrettyä ottelua menetetyksi finaaliksi ja ”maailman kalleimmaksi ystävyysotteluksi”.

Kuten Argentiinan suurin sanomalehti sen sanoi: koko maailma katsoi, ja me näytimme sille rumimman puolen jalkapallossamme.

Artikkelikuva – Jens Björknäs

The post River Plate voitti – mutta koko Argentiina hävisi appeared first on Byyri.

Seurajalkapalloilun merkittävin ottelu tai tässä tapauksessa ottelupari tällä vuosisadalla sai alkunsa 11.11.2018, kun finaalin ensimmäinen osa pelattiin Boca Juniorsin kotistadionilla La Bomboneralla. Vaikka ottelulle oli pedattu historian kovimmat odotukset, se onnistui silti saavuttamaan ne. Lukemin 2-2 päättynyt peli oli täynnä kiimaa, jalkapalloromantiikkaa ja historian havinaa – ja Boca-fanien karjuntaa. Infernaalinen tunnelma oli omiaan vain nostattamaan odotuksia seuraavaa, ratkaisevaa osaa kohtaan.

Tässä kohtaa on pakko painottaa sanaa Boca-fanit, sillä vierasjoukkueen kannattajilta on evätty pääsy Superclásicoihin. Molempien fanien päästäminen stadionille ei yksinkertaisesti olisi mahdollista ilman uhreja. Se kertonee jotain näiden joukkueiden välillä vallitsevista asetelmista.

Maaottelutauon myötä finaalin osien välillä oli kaksi piinaavaa viikkoa. Koko Argentiina pysähtyi niille sijoilleen, kenties korkeintaan hikoilemaan ja pureskelemaan kynsiä kotisohvalla tai heittelemään pulloilla naapuria, joka sattui olemaan väärän seuran kannattaja.

Lauantaina 24.11. klo 22.00 Suomen aikaa oli koittava Inferno. Hetki, jona maailma pysähtyy, taivaan kappaleet asettuvat jonoon ja Diego Maradonan mielenkiinnon vie joku muu kuin valkoinen pulveri. Jos jalkapallossa on mahdollista pelätä maailmanloppua, se olisi todennäköisesti tämä.

Ja sitten, Bocan bussin kurvatessa kohti El Monumental -stadionia (kaupunginosaan, johon Boca Juniorsin faneilla ei muuten ole mitään asiaa), sen piirittävät sadat River Platen kannattajat. Joukosta löytyy myös muutama ihmisroska, jotka hyökkäävät bussin kimppuun heitellen bussin ikkunoihin kiviä, pulloja ja kyynelkaasukranaatteja. Seurauksena useita pelaajia loukkaantuu, kapteeni Pablo Pérez joutuu sairaalahoitoon ja loputkin ryhmästä altistuvat kyynelkaasulle.

Täydellinen valmistautuminen maan historian tärkeimpään otteluun.

”Superclásico on jotain aivan muuta kuin jalkapalloa”

No, tietysti ottelu peruttaisiin, kuten viisaat ihmiset tekevät. Eihän tuollaisen tapahtuman jälkeen jalkapallolle ole mitään sijaa. Tärkeintä on, että kaikki iskun kohteeksi joutuneet ovat turvassa.

Näin eurooppalaisen kasvatuksen saaneena kuvittelin. Superclásico on kuitenkin jotain aivan muuta kuin jalkapalloa. Etelä-Amerikan jalkapalloliitto ilmoitti, että ottelua siirretään tunnilla.

Boca Juniors luonnollisesti valitti päätöksestä ja pyysi ottelun perumista, sillä kaikki heidän pelaajansa olivat juuri kärsineet hyvin traumatisoivan kokemuksen, jonka lisäksi useampi heidän avainpelaajistaan oli loukkaantunut iskussa fyysisesti eivätkä todellakaan olleet pelikunnossa. Muun muassa sairaalassa oleva kapteeni Pablo Pérez oli saanut lasinsiruja silmäänsä. Myös muut Bocan pelaajat tarvitsivat lääkärin hoitoa iskuissa saatuihin vammoihin.  

Asiaa vatvottiin eteen ja taakse. Punnittiin hyötyjä ja haittoja. Spekuloitiin ottelun perumisella ja pelaamisella myöhemmin tyhjille katsomoille. Pohdittiin mellakkaa, joka syntyisi, jos 70 000 River-fania päästettäisiin kaduille ilman ottelua. Toisaalta yritettiin selvittää Bocan pelaajille koituneita todellisia vahinkoja.

Lopulta liittokin joutui nöyrtymään. Ottelua päätettiin lopulta siirtää kokonaista 2 tuntia 15 minuuttia.

Vaikka mitään iskua ei olisi koskaan tapahtunut, tämä on kenties vaikein mahdollinen ratkaisu pelaajien kannalta. Kaikki valmistautuminen, ravinto ja henkinen latautuminen oli hoidettu viimeisen päälle yhtä hetkeä varten. Sitten tuota hetkeä päätetään siirtää juuri sen verran, ettei koko prosessia ehdi millään aloittaa alusta, mutta kaikki aikaisempi valmistautuminen lentää suoraan roskakoriin.

Ja toki toisen joukkueen pelaajia vastaan oli hyökätty kivillä, lasinsiruilla ja kyynelkaasulla vain 3 tuntia aikaisemmin.

Huhuja FIFAn vaatimuksista

Seurasin itse päivityksiä jokaisesta mahdollisesta kanavasta reaaliajassa, mutta kaikki julkisuuteen vuotava tieto oikeastaan vain lisäsi spekulaatioita. Kumpikin seura oli ottelun pelaamista vastaan. Bocan pelaajilta saaduissa haastatteluissa ainoa viesti oli, ettei peliä pitäisi edes harkita enää, kun osa heidän pelaajistaan on sairaalassa. Ja silti ottelua pidettiin elossa.

Kaiken huipuksi julkisuuteen levisi dokumentti, jonka mukaan liitto ei ollut saanut varmistusta Bocan loukkaantuneiden pelaajien tilasta (koska nämä olivat sairaalassa), joten ottelun perumiselle ei ollut lääketieteellistä syytä. Ja koska kakkua ei oltu vielä koristeltu tarpeeksi, lähti sosiaalisessa mediassa kiertämään huhu, että FIFAn presidentti Gianni Infantino vaati ottelun pelaamista. Jos ottelua ei pelattaisi, FIFA kuulemma ilmoittaisi, että Boca Juniors on diskattu kilpailusta.

FIFAn painostamisen syistä levisi monenlaisia spekulaatioita, mutta vakavasti otettavin tuntui olevan TV-tulot, jotka ottelusta oli jo maksettu. Toivon todella, että nämä ovat vain spekulaatioita ja totuuspohja on nolla, mutta FIFAn nykyisen toimintakulttuurin tuntien ei valitettavasti olisi yllättävää, vaikka jotain totuutta niissä piilisikin.

Luvassa vuosisadan ottelu

Lopulta, kun ottelu oli ilmoitettu aloittettavaksi klo 00.15 Suomen aikaa, eikä pelaajia tai ketään muutakaan vielä puoli yhdeltäkään näkynyt kentällä, ilmoitettiin ottelun perumisesta ja siirrosta seuraavalle päivälle, sunnuntaille 25. marraskuuta.. Ainoa oikea päätös, joka olisi pitänyt tehdä jo tunteja aiemmin.

Ottelun perumisesta ilmoitettaessa oli vielä epäselvää, pelataanko tuleva ottelu tyhjille vai täysille katsomoille. Tyhjille katsomoille pelaaminen olisi oikeanlainen näpäytys Argentiinassa vallitsevaa vakavaa huliganismiongelmaa vastaan, mutta epäilen, että vuosisadan ottelun kohdalla sellaista päätöstä uskallettaisiin tehdä.

Oli miten oli, ehdotan ja toivon, että jokaisen futisihmisen ja jalkapalloromantikon katse ja kuulo kääntyvät kohti Buenos Airesia sunnuntai-illalla kello 22.00 Suomen aikaa. Sillä silloin alkaa, lopulta, ottelu, joka tullaan varmasti muistamaan seuraavat sata vuotta. Peli, jota tullaan tituleeraamaan vuosisadan tapahtumaksi seurajalkapallossa.

Ja silti, viimeistään nyt, kyse on täysin kaikesta muusta kuin jalkapallosta.

Kuva: mundo_maldini / Instagram

The post Argentiinassa pelataan tänään vuosisadan ottelu – vuorokauden sisällä järkyttävästä farssista appeared first on Byyri.

Helvetistä taivaaseen ja takaisin – näin voisi ottelua Argentiinan kannalta kuvailla. Antoine Griezmann laittoi jo varhaisessa vaiheessa pallon pilkulta Argentiinan maalivahdin Franco Armanin selän taakse. Ranska pelasi järkevästi ja nollasi tämän jälkeen Argentiinan lähes täysin.

Sitten tuli ensimmäisen jakson lopussa Angel Di Marian neronleimaus, joka tasoitti pelin ja toisen nelivitosen kärkeen pallo pomppi sopivasti Sevillan puolustajalle Gabriel Mercadolle, joka vei Argentiinan johtoon.

Tässä vaiheessa kaikki näytti lupaavalta. Mutta sitten koetti Stuttgartissa pelaavan Benjamin Pavardin aika tehdä elämänsä maali. Argentiinan selkä nousi, eikä siitä ollut tämän jälkeen enää vastusta Ranskalle, joka teki Kylian Mbappen johdolla selvää eteläamerikkalaisista.

Mihin itseluottamus katosi?

Argentiinan turnaus kesti siis lopulta neljä peliä. Tämä viimeinen ottelu oli oiva esimerkki koko kisoista.

Takaiskun jälkeen kaikkien yhdentoista kentällä olleen argentiinalaisen itseluottamus tuntui katoavan totaalisesti. Onnistumisten jälkeen uskallettiin puolestaan kokeilla oikeastaan mitä tahansa.

Huomionarvoista oli myös se, kuinka yksinkertaisilla taktisilla asioilla Argentiina saatiin ahtaalle. Tänään ranskalainen resepti oli heittää pitkää palloa Argentiinan toppareiden taakse Kylian Mbappelle ja tällä saatiin hirvittävä määrä tuhoa aikaiseksi. Argentiinan valmennukselta ei tuntunut löytyvän lääkkeitä.

Argentiinan jalkapallon koko kuva yhdessä hetkessä

Kun ilmat olivat pihalla, löysivät argentiinalaiset vielä jostain yhden kaniinin, joka oli hatusta nostamatta. Lisäajan alkuhetkillä Lionel Messi heitti loistavan keskityksen Sergio Aguerolle, joka puski maansa maalin päähän. Huikeaa pelaamista ja loistavaa osaamista hetkellä, jolloin moni oli jo heittänyt pyyhkeen kehään.

Sitten se Argentiinan nurja puoli. Kun liekki on vielä kerran sytytetty, niin se hölmöillään sammuksiin ihan itse. Täysin ääliömäinen Paul Pogban rikkominen keskialueella, minkä jälkeen Nicolas Otamendin absoluuttista idiotismia lähentelevä pallon täysiä potkaisu päin maassa makaavaa Pogbaa.

Otamendi teki turnauksessa kaikkensa, että hänestä jäisi maailmalle mahdollisimman vastenmielinen kuva jalkapalloilijana. Tässä kyseisessä olohuoneessa hän onnistui tavoitteessaan. Onnittelut siitä.

Tapahtunutta seurasi lähes kaksiminuuttinen torikokous, jossa laput liehuivat erinomaisesti ottelua tuominneen iranilaistuomarin Alireza Faghanin käsissä. Kaiken tuon ajan argentiinalaiset olisivat voineet käyttää tasoituksen hakemiseen.

Argentiinan jalkapallojohtaminen on ollut pitkään hyvin sekasortoisessa tilassa. Riittävän pitkään, että kaikkein kriittisimmällä hetkellä se heijastuu kentällä keskittymisenä täydellisiin epäolennaisuuksiin.

Evita-musikaalin kappale Et itkeä saa Argentiina on meille kaikille tuttu. Tänään maassa on riittävästi aihetta itkuun. Nyt saa, ja pitääkin itkeä.

Miten tästä eteenpäin?

Viimeisen parin viikon aikana Ranskan pelaamista on arvosteltu. Ennen lauantai-iltapäivää Les Bleus oli paukuttanut palloa maaliin turnauksessa kolmesti. Yksi osuma oli syntynyt rangaistuspotkusta ja yksi vastustajan omana maalina. Nyt verkot saatiin tötterölle oikein huolella, mikä on erinomainen asia lähipäivien kannalta.

Ranskalaiset ottavat seuraavaksi yhdet sivistyneet lasilliset punaviiniä samalla, kun seuraavat iltapelin Uruguayn ja Portugalin välillä, josta tulevan puolivälierän vastus selviää.

Samaan aikaan Argentiinassa tapahtuu seuraavaa: Päävalmentaja Jorge Sampaoli on mitä suurimmalla todennäköisyydellä eronnut tai erotettu tätä lukiessasi. Lionel Messi vahvistanee lähipäivinä maajoukkueuransa päättymisen. Argentiinan liitossa myllerrys jatkuu, ja Diego Maradonan varjo maajoukkueen yllä kasvaa entisestään.

The post Nyt saa itkeä, Argentiina – Ranska jatkoon tulevaisuuden klassikkokamppailusta appeared first on Byyri.

Sisuuntunut Argentiina

Argentiina oli monen papereissa pari viikkoa takaperin jopa suurin suosikki voittamaan koko turnauksen. Näin ajatteli allekirjoittanutkin. Islanti-ottelun ja varsinkin Kroatia-nöyryytyksen jälkeen moni muutti mielipiteensä ja on lapioinut surutta sontaa Argentiinan niskaan. Syystäkin.

Pietarin tiistai-illassa nähtiin alusta alkaen keskittynyt Argentiina, joka oli päättänyt tehdä sen tarvittavan: voittaa ottelun.

Pelisysteemiä ja pelaajia oli jälleen kerran muutettu ja yksi mahdollisuuden paraatipaikallaan saanut pelaaja oli Argentiinan Ever Banega. Hän oli lopulta ottelun paras pelaaja. Syöttö kohti Messin juoksulinjaa hipoi täydellisyyttä ja johti Argentiinan 0-1 -osumaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti heidän kannalta hyvältä.

Mascheranon painajainen

Kun toista jaksoa oli tahkottu vitonen, niin Argentiinan päässä tapahtui. Javier Mascherano repi hieman nigerialaista boksissa kulmatilanteessa ja pallo painettiin suhteellisen heppoisesti pilkulle. Victor Moses oli varma 11 metristä ja tasoitti pelin.

Tilanne oli vain Mascheranon vaikean illan karmein hetki. Hän oli yksinkertaisesti aivan järkyttävän huono koko ottelun ajan ja katseet kääntyvätkin Argentiinan valmennukseen, kuinka hän sai olla säheltämässä kentällä koko ottelun ajan.

Yksi tilanne kaiken muuttaa voi

Jos Argentiinasta uhkui itsevarmuus vielä toisen jakson alussa, niin välittömästi Nigerian tasoituksen jälkeen joukkue vajosi sille samalle apaattiselle tasolle mitä se oli aiemmin turnauksessa esiintynyt.

Mikään ei onnistunut. Kuin taikasauvan heilahduksesta kosketukset muuttuivat louhikkoisiksi, pallo poltti jaloissa, viimeistelyt olivat surkeita ja kaikki näytti karmealta. Jalkapallo on mielenkiintoinen peli, kun se voi pienessä hetkessä joko nostaa tai tuhota kokonaisen joukkueen itseluottamuksen.

Kaikki näytti siltä, että Argentiina ei kestä paineita, mutta sitten ilmestyi odottamaton ratkaisija: Marcos Rojo. Manchester Unitedin puolustaja oli hetkeä aikaisemmin ollut lähellä härvätä Nigerialle jo toisenkin pilkun, mutta oli pian toisessa päädyssä ratkaisevassa roolissa. Tarkka laukaus oikeaan alakulmaan säilytti Argentiinan kasvot. Joukkue 1-2 -voittoon ja jatkopeleihin.

Ei vielä Nigeria

Vielä ei ollut Nigerian vuoro. Sen jatkopaikka oli lopulta vain muutamasta minuutista kiinni. Nigerialla oli Venäjällä hyvin nuori tulevaisuuden joukkue. Jotenkin jäi joukkueen esityksistä sellainen kutina, että nyt maksetut oppirahat lunastetaan tulevaisuudessa vielä korkojen kera takaisin.

Samalla historia toisti itseään. Nigeria ja Argentiina kohtasivat nyt kuudennen kerran MM-kisoissa. Kaikki nämä kuusi ottelua on nyt päättynyt Argentiinan maalin voittoon.

Yhtäläisyyksiä 28 vuoden takaa

Väistämättä ottelua katsellessa mieleen juolahtivat Italian kisat vuonna 1990. Tuolloin Argentiina kompuroi pahasti alkulohkossaan. Sillä oli kahden ensimmäisen ottelun jälkeen Kamerunia ja Neuvostoliittoa vastaan kerättynä yksi piste, aivan kuten nytkin. Se vaihtoi kolmanteen peliin maalivahtia, aivan kuten nytkin. Se eteni rimaa hipoen lohkosta jatkoon, aivan kuten nytkin.

Sitten tuli toisen kierroksen ottelu Brasiliaa vastaan, jossa täydellisen dominoinnin jälkeen brassit hävisivät lopulta 0-1 ja Argentiina marssi aina Rooman loppuotteluun asti. Voisiko historia toistaa itseään? Käsikirjoitus on ainakin sama.

Palaan alun ennustuksiin. Itse veikkailin ennen kisoja loppuotteluksi Ranskan ja Argentiinan kohtaamista. Nyt tämä ottelu nähdään jo heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Kazanissa lauantaina klo 17.00. Voi olla, että kyseistä pelistä ei tule pelkästään kisojen parasta peliä. Kohtaamisessa on kuitenkin kaikki elementit muodostaamaan jalkapalloromantikoille kaikkien aikojen ihanimman alkuillan.

The post Nigeria-Argentiina: Argentiina tarttui viimeiseen oljenkorteensa appeared first on Byyri.

Se todellinen Tapaus Jumalan käsi puolestaan on yksi kaikkein ikonisimmista ja kenties kaikkein puhutuin yksittäinen hetki koko jalkapallo-nimisen lajin olemassaolon aikana. Siihen ottivat aikanaan kantaa niin valtiojohtajat kuin julkisuuden henkilötkin. Maailmasta ei löydy sellaista jalkapalloasiantuntijaa, jolla ei olisi omaa näkemystään tapahtuneesta, vaikka tämä ei olisi ollut maalin tekohetkellä vielä edes syntynyt.

Jumalan käsi on niin puhuttu, kelattu ja kirjoitettu tapaus jalkapallon historiassa, että usein unohdamme samassa ottelussa syntyneen toisen osuman. Osuman, joka valittiin sittemmin vuosisadan maaliksi. Tuostakin maalista vastasi sama metrikuusikymmentäviisisenttinen kiharatukkainen argentiinalainen.

Kaikki tämä tapahtui Mexico Cityssä Estadio Azteca -stadionilla 22. päivä kesäkuuta 1986.

Jännitteet korkealla

Ottelupäivänä Argentiinan ja Englannin välisen sodan päättymisestä oli kulunut lähes päivälleen neljä vuotta. Argentiinan lähistöllä olevat Falklandin saaret kuuluivat Yhdistyneelle kuningaskunnalle, ja Argentiina oli pitkään vaatinut saaria itselleen. Lopulta Argentiinan sotilashallitus päätti yrittää huhtikuussa 1982 saarten valtaamista olettaen, etteivät britit tekisi aseellista vastarintaa.

Tämä olettama osoittautui harvinaisen vääräksi. Alkoi kolme kuukautta kestänyt sota, joka vaati yli 900 kaatunutta, valtaosa heistä argentiinalaisia. Haavoittuneita oli lähes 2000. Sota johti lopulta Argentiinan sotilasjuntan kaatumiseen ja demokratian palaamiseen maahan. Saaret ovat yhä tänä päivänä brittien hallussa.

Jännitteet olivat siis korkealla, kun maat kohtasivat ensi kertaa näiden tapahtumien jälkeen vihreällä veralla, molemmille kansakunnille niin kovin rakkaan lajin mittelössä. Tunteet olivat kuumenneet jo entisestään helteisillä Mexico Cityn kaduilla Englannin ja Argentiinan fanien otettua rajusti yhteen. Pidemmän aikaa ottelun jälkeen argentiinalaisen seurajoukkueen Boca Juniorsin kannattajilla oli tapana näytellä kotiotteluissaan yhteenotoista mukaan tarttuneita Englannin lippuja ryöstösaaliina. Näistä lähtökohdista lähdettiin maiden väliseen puolivälieräotteluun.

Aika ennen Jumalan kättä

Jos ottelun jälkimmäinen puoliaika jäi historian kirjoihin, niin ensimmäinen ei sitä tehnyt. Argentiina ja varsinkin Diego Maradona hallitsi kenttätapahtumia. Peter Shilton piti englantilaisia pystyssä hienoilla torjunnoillaan. Myös Englannille siunaantui puolivarkain hyvä paikka, kun Nery Pumpido Argentiinan maalilla erehtyi seikkailemaan, mutta hieman yllättäen avautunut mahdollisuus jäi hyödyntämättä. Tauolle mentiin tilanteessa 0-0.

Toisen jakson kuudennella peliminuutilla Diego Maradona puikkelehtii pallon kanssa kohti Englannin rangaistusaluetta. Hän käyttää pallon Jorge Valdanolla ja jatkaa juoksunsa sisään boksiin. Englantilaisista Steve Hodge yrittää katkaista syöttöä, mutta saa epäpuhtaan osuman palloon. Pallo nousee korkealle ja Peter Shilton tulee maaliltaan nyrkkeilemään pelivälinettä väljemmille vesille.

Samaan aikaan Diego Maradona nousee korkeuksiin puskemaan palloa. Hän havaitsee, ettei ylety siihen ja kurottaa kätensä palloon. Pallo pomppii Englannin verkkoon, ja argentiinalainen tuulettaa sydämensä kyllyydestä.

Niin se syntyi.

Käytännössä kaikki stadionilla odottivat vapaapotkua Englannille. Joku on joskus todennut, että ottelun Tunisialainen tuomari Ali Bin Nasser oli stadionilla ainoa henkilö, joka ei nähnyt käsivirhettä. Kommentti on ehkä hieman liioittelua, mutta kertoo toki jostakin. Maradona puolestaan tuuletti maaliaan estoitta, ja häneltä onkin monesti kysytty, eikö häntä hävettänyt juhlia osumaansa. Argentiinalainen on toistuvasti vastannut näihin kyselyihin samaan tyyliin: ”En kokenut huijanneeni. Koin tuossa hetkessä näpistäneeni lompakon englantilaisupseerin taskusta jäämättä siitä kiinni.”

Aika Jumalan käden jälkeen

Vain neljä minuuttia myöhemmin Diego Maradona teki sittemmin vuosisadan maaliksi valitun osuman. Hän otti pallon haltuunsa omalla kenttäpuoliskolla. Nopealla pyörähdyksellä Maradona sai kaksi häntä varjostanutta englantilaista jätettyä taakseen, pinkoen samalla pakoon kolmannelta. Kovassa vauhdissa hän kiersi ensimmäisen vastaan tulleen vastustajan ja sitten toisen. Lopulta hän päätyy juoksunsa päätepisteeseen, Englannin maalille. Maradonalla oli vielä malttia kiertää vastaan tullut Shilton ja siirtää pallon maaliin. Argentiina 2-0-johtoon.

Tämän jälkeen Englanti sai otteen pelistä ja pystyi luomaan toinen toistaan laadukkaampia maalipaikkoja. Lopulta Gary Lineker osui kymmenen minuuttia ennen loppua, mutta tämä ei riittänyt. Argentiina eteni finaaliin Länsi-Saksaa vastaan lukemin 2-1.

Ottelun jälkeen osa englantilaisista vaati avoimesti kohtaamisen uusimista. Maalin tehnyt Gary Lineker on todennut, ettei kokenut urallaan koskaan muulloin pukukopissa niin avointa vihan ilmapiiriä kuin tuolloin. Myös ottelun bulgarialainen linjamies Bogdan Dotchev sai päätuomarin ja Maradonan lisäksi koko brittilehdistön niskaansa ottelun jälkeen.

Ottelusta tulee tänä kesänä kuluneeksi 32 vuotta. Jumalan käsi on jäänyt elämään. Diego Maradonan ympärille on kasvatettu muun muassa oma uskonto, Maradoniaaninen kirkko, johon pääsemiseksi yhtenä rituaalina on tehdä samanlainen maali kädellä kuin argentiinalainen teki Estadio Azteca -stadionilla 115 000 katsojan edessä. Maradonan ottelussa käyttämä paita myytiin muutama vuosi takaperin 300 000 punnalla.

Keskustelu jatkuu yhä

Vuonna 2016 tapahtumista tuli täyteen 30 vuotta ja ne huomioitiin laajasti varsinkin brittilehdissä. Englannin paidassa ottelussa pelannut puolustaja Kenny Sansom kertoi tuolloin Daily Mailille yhä avoimesta vihastaan Maradonaa kohtaan ja siitä, kuinka syvästi myös hänen äitinsä vihasi argentiinalaista elämänsä loppuun asti. ”Hän varmasti yhä tuolla jossain toivoisi pääsevänsä lyömään Diegoa”, Sansom aukaisi edesmenneen Rose-äitinsä suuttumusta.

Argentiina ja Englanti ovat kohdanneet MM-areenalla tämän jälkeen vuosina 1998 ja 2002. Varsinkin ensiksi mainittu ottelu Saint-Étiennessa oli tunteiden kuohuttama. Tulevana kesänä kohtaaminen on varsin epätodennäköinen: maat voivat turnauspuussa kohdata toisensa aikaisintaan välierissä.

Kuva: Dani Yako / Clarín

Kirjoittanut: Tarmo Lyytikäinen

The post Kohti MM-kisoja: Jumalan käsi appeared first on Byyri.

Tällä kertaa aikamatkailukiikarimme osoittavat vuoteen 1998 ja Loire-joen rannalle Kaakkois-Ranskaan, Saint-Étiennen kaupunkiin. On kesäkuun viimeinen päivä ja on turnauksen toisen kierroksen päättävän ottelun aika. Argentiina-Englanti: toinen jatkaa kahdeksan joukkoon ja toinen on lähtevä pettyneenä kotimatkalle.

Argentiina oli voittanut H-lohkonsa ylivoimaiseen tyyliin. Jalkoihin olivat jääneet Kroatia, Jamaika ja Japani, eivätkä argentiinalaiset olleet päästäneet maaliakaan. Englanti oli puolestaan voittanut vakuuttavasti niin Tunisian kuin Kolumbiankin, mutta yllätystappio Romanialle alkulohkon keskimmäisessä kamppailussa tiesi sitä, että joukkue oli jäänyt lohkossaan toiseksi. Näin nämä kaksi suurta kohtaavat jo aikaisessa vaiheessa pudotuspelikaaviota.

Pilkkuja ja upeita maaleja

Ottelulta odotettiin ennakkoon paljon. Englanti ja Argentiina olivat vuosikymmenien saatossa pelanneet todella kiihkeitä kamppailuja, eikä maiden välillä vuonna 1982 käyty Falklandin sotakaan ollut kuuttatoista vuotta myöhemmin unohtunut. Odotettavissa oli dramatiikkaa ja intensiivistä taistelua.

Katsojat saavat vastinetta odotusarvolleen käytännössä heti. Jo ottelun viidennellä minuutilla ottelun tanskalaiserotuomari Kim Milton Nielsen osoittaa palloa pilkulle ja Argentiinan Gabriel Batistuta pääsee laukomaan rangaistuspotkua. Maalivahti David Seaman on laukauksessa hyvin mukana, mutta pallo painuu kuitenkin vastustamattomasti vasempaan nurkkaan. Argentiina johtaa 1-0.

Vain neljä minuuttia myöhemmin pallo on pilkulla kentän toisessa päässä. Pallon takana on nyt Alan Shearer. Myös Shearerin ratkaisu on laukoa voimalla vasemmalle, ja Seamanin kollega Carlos Roa on samoin mukana. Aivan kuten muutamaa minuuttia aikaisemmin, on veto kuitenkin liian voimakas, ja Shearer upottaa pallon Argentiinan maaliin ensimmäisenä pelaajana turnauksessa.

Eikä kauaakaan, kun Roa saa poimia uudelleen pallon selkänsä takaa.

Englantilaisten teinisensaatio Michael Owen ottaa nopeassa vauhdissa vaikeahkon pystysyötön haltuunsa. Argentiinalaispuolustaja yrittää roikkua ja repiä Owenia kumoon, mutta englantilainen juoksee väkisin karkuun. Kovassa vauhdissa ja hieman haparoivassa tasapainossa hän siirtää pallon oikealla ulkosyrjällään rangaistusalueen rajalla siten, että myös toppari Roberto Ayala tippuu kyydistä. Tarkka sijoitus vasempaan ylänurkkaan ja yksi tuolloin 18-vuotiaan Michael Owenin pitkän uran upeimmista osumista on tosiasia.

Ensimmäinen jakso ei ole kuitenkaan vielä valmis. Pelataan lisäaikaa ja Argentiinalla on vapaapotku 20 metristä. Kaikki odottavat suoraa laukausta, ja Seaman onkin asetellut muurinsa hyvin sitä varten. Ensimmäinen argentiinalainen ottaa kovan vauhdin ja juoksee pallosta ohi. Samaan aikaan Javier Zanetti ottaa pari askelta sivuun. Seuraa Juan Sebastian Veronin nopea syöttö yksin jääneelle Zanetille, joka upottaa tasoituksen. Osuma on yksi turnauksen ikimuistoisimmista, ellei jopa ikimuistoisin.

Beckhamin kasetti ei kestä

Ottelun toinen jakso ei tarjoa enää vastaavaa hyökkäyspään ilotulitusta, mutta draamaa nähdään senkin edestä. Heti jakson alussa Argentiinan kapteeni Diego Simeone tulee rajusti David Beckhamia selkään keskialueella. Beckham jää kentänpintaan makaamaan, mutta tekee pian oikealla jalallaan potkuliikkeen kohti häntä rikkonutta argentiinalaista. Erotuomari Nielsen on aivan vieressä ja tekee ratkaisunsa: keltainen kortti Simeonelle, Beckhamille punainen, ja näin Englanti hupenee vajaamiehiseksi ottelun 47. minuutilla.

Miehen ylivoimalla pelannut Argentiina ei kuitenkaan onnistu hyödyntämään tilannetta, ja tilanteessa 2-2 mennään aina rangaistuspotkuille asti.

Pilkkukisassa maalivahdit ovat Michael Owenin maalia lukuun ottamatta jokaisessa vedossa hyvin mukana. Toisella vetokierroksella maalivahdit torjuvat sekä Hernán Crespon että Paul Incen yritykset.

Kaikki ratkeaa viidenteen vetäjäpariin. Ensin Roberto Ayala onnistuu: pallo viuhuu maata nuollen oikeaan alanurkkaan. Paineet ovat Englannilla.

Jatkoajalla vaihdosta sisään tullut keskikenttäpelaaja David Batty asettuu vetäjäksi. Maalivahti Carlos Roa aavistaa oikein, ja Englanti putoaa turnauksesta.

Englantilaisten tuska

Tappio jatkoi Englannin kirousta rangaistuspotkukilpailuissa. Saarivaltakunnassa syyttävä sormi osoitti kuitenkin David Beckhamiin, ja hänen kohtelunsa kotimaassaan oli vähintäänkin tylyä. Kesti todella kauan, että englantilaiset jalkapallofanit antoivat hänelle anteeksi tuon täysin turhan punaisen kortin. Kaikkein fanaattisimmat ovat tuskin vieläkään antaneet.

Meille suomalaisille jäi tuon ottelun jälkimainingeista erityisesti mieleen Ylen studiossa Englannin pelipaidassa istunut kyynelehtivä asiantuntija Keith Armstrong, joka antoi kotikatsomoihin kasvot englantilaisten tuskalle.

The post Kohti MM-kisoja: Argentiina-Englanti 1998 – draamaa koko rahalla appeared first on Byyri.

MM-kisatarinoiden sarjassa on aika palata sinne, mistä kaikki alkoi.

Ajatus jalkapallon MM-kisojen järjestämisestä oli muhinut kansainvälisen jalkapalloliitto Fifan päättävissä elimissä jo jonkin aikaa. Maiden keskinäinen paremmuus jalkapallossa oli tähän asti mitelty olympialaisissa, ja olympiaturnauksen jalkapallosta oli tullut koko ajan suositumpaa. Lopullinen päätös ensimmäisten kisojen järjestämisestä tapahtui Amsterdamissa toukokuussa 1928.

Euroopan mailla viikkojen merimatka

Hakijakandidaatteja kisoille oli kuusi: Euroopasta Hollanti, Espanja, Ruotsi, Unkari ja Italia sekä Etelä-Amerikasta Uruguay. Ehkä kaikista eksoottisimmalta vaikuttanut Uruguay oli suurin suosikki hakuprosessissa ja saikin vuotta myöhemmin pidetyssä Fifan kongressissa Barcelonassa kisat järjestettäväkseen. Uruguay hallitsi tuolloin kansainvälistä jalkapalloa ja oli luonteva valinta. Maa oli voittanut vuosien 1924 ja 1928 olympiaturnaukset.

Uruguayn valinta johti lopulta siihen, että moni Euroopan maa jättäytyi pois kilpailuista. Tuohon aikaan matka Atlantin yli vei höyrylaivalla kolme viikkoa suuntaansa. Itse asiassa vain puoli vuotta ennen kisojen alkua yksikään Euroopan maa ei ollut ilmoittautunut kisoihin, ja tämäkös aiheutti suurta hampaiden kiristelyä Etelä-Amerikan mantereella.

Lopulta Ranska, Jugoslavia, Romania ja Belgia suuntasivat pitkälle merimatkalle. Vuoden 1930 kilpailut ovatkin tähän asti ainoat, joihin ei ole järjestetty karsintaturnausta, vaan kaikki halukkaat ovat päässeet mukaan.

Ensimmäinen maalintekijä eli 2000-luvulle

Uruguayssa kisapaikkojen rakentaminen alkoi välittömästi valinnan jälkeen. Pääpaino oli päästadionina toimineen Estadio Centenarion kunnostuksessa. Se oli suurin ja modernein stadion maailmassa Englannin ulkopuolella. Aikaa kisapaikkojen kuntoon saamiseksi oli vain kahdeksan kuukautta. Uruguayssa onnistuttiin rutistuksessa, mikä on uskomaton suoritus, kun ottaa huomioon sen aikaiset työvälineet.

Kisoja odotettiin maassa suurella mielenkiinnolla. Jalkapallo oli suosittua, ja sen olympiasankarit olivat juhlittuja idoleita. Turnaus pelattiin kolmella stadionilla pääkaupungissa Montevideossa. Uruguayn ottelut olivat suuren mielenkiinnon kohteena, mutta muut pelit eivät saaneet massoja liikkeelle. Esimerkiksi Perun ja Bolivian välisessä alkulohko-ottelussa Estadio Pocitos -stadion, jonka kapasiteetti oli tuhat katsojaa, ei täyttynyt edes puolilleen.

Ensimmäinen virallinen MM-kisojen ottelu pelattiin lopulta Ranskan ja Meksikon välillä 13. heinäkuuta 1930. Ranska voitti ottelun maalein 4-1, ja Lucien Laurent jäi historiankirjoihin MM-kisojen ensimmäisenä maalintekijänä. Laurent ehti nähdä hyvin lajin ja kisojen kehityksen, sillä pitkän elämän elänyt ranskalainen menehtyi vasta vuonna 2005 kunnioitettavassa 97 vuoden iässä.

Alkulohkoistaan jatkoon menivät lohkovoittajat Argentiina, Jugoslavia, Uruguay ja USA. Argentiina murskasi Yhdysvallat omassa välierässään lukemin 6-1 ja Uruguay samoin numeroin Jugoslavian.

Finaali saa massat liikkeelle

MM-historian ensimmäinen loppuottelu pelattiin 30. heinäkuuta 1930 Estadio Centenariolla. Ottelu aiheutti valtaisaa kansainvaellusta myös Argentiinasta, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet Rio de la Plata –joen yli kulkeviin laivoihin. Ottelussa oli virallisen ilmoituksen mukaan 68 000 katsojaa, mutta perimätiedoissa on kerrottu paikalla olleen jopa yli 90 000 silmäparia.

Itse ottelu oli ensimmäisen MM-finaalin arvoinen. Pablo Dorado vei ensin isännät johtoon 12. peliminuutilla. Argentiina iski kuitenkin pian kahdesti ja meni paikan päälle matkustaneiden kannattajiensa riemuksi tauolle 1-2-johdossa.

Vajaan tunnin pelin jälkeen Uruguay tuli tasoihin keskikenttämies Pedro Cean osumalla ja kymmenen minuuttia myöhemmin isännät menivät 3-2-johtoon Santos Iriarten maalilla. Iriarten maalista ei ole jäänyt kuvaa jälkipolville, mutta sitä on kuvailtu esimerkiksi sanoilla ”huikea” ja ”uskomaton”.

Kun kärkimies Héctor Castro vielä viimeisteli loppulukemat 4-2 ottelun viimeisellä minuutilla, sai Uruguay juhlia kautta aikain ensimmäisenä jalkapallon maailmanmestarina. Montevideon kadut täyttyivät riemuitsevasta kansasta, ja mestaruutta juhlittiin päiviä. Suurin voittaja oli kuitenkin peli nimeltä jalkapallo, sillä jotain kaunista oli juuri saanut alkunsa.

The post Kohti MM-kisoja: Kaiken alku appeared first on Byyri.

Kesäkuun 14. päivä on jalkapallon ystävillä kalenterissa isolla. Tuona päivänä käynnistyvät MM-kisat ja kuukauden kestävä lähes tauoton futisjuhla. Avausottelulla on aina ollut suuri symbolinen merkitys koko kisoille, ja sillä on maailmanlaajuisesti reilusti enemmän katsojia kuin muilla alkusarjan otteluilla keskimäärin. Tulevana kesänä avausottelun magiaa pääsevät maistamaan Venäjä ja Saudi-Arabia.

PERÄÄNANTAMATTOMAT LEIJONAT MAAILMANMESTAREIDEN KIMPPUUN

Italiassa järjestettyjen vuoden 1990 MM-kisojen avausottelu on jäänyt historiaan yhtenä mieleenpainuvimmista avausotteluista. Vastakkain olivat hallitseva maailmanmestari Argentiina ja toista kertaa MM-karkeloissa ylipäätään mukana ollut Kamerun.

Argentiina oli kisoihin lähdettäessä yksi suurimmista suosikeista, ja joukkue vilisi maailmantähtiä, Diego Maradona heistä kirkkaimpana. Kamerun puolestaan oli tuntematon suuruus koko jalkapalloilevalle maailmalle. Heidän edellinen ja tuohon asti ainoa MM-visiitti kahdeksan vuotta aikaisemmin oli tuottanut kolme tasapeliä ja alkulohkoon jäämisen.

Lähtökohdat olivat siis harvinaisen selvät. Katsojat täpötäydellä Milanon San Sirolla sekä miljoonat TV:n ääressä ympäri maailmaa ottivat hyvän asennon ja alkoivat nauttia avajaisohjelmana olleesta muotinäytöksestä ja sitä seuranneesta maailmanmestareiden näytöksestä.

Ottelun alku oli kuitenkin Argentiinalle hankala. Joukkueella oli yllättäen suuria vaikeuksia murtaa Kamerunin puolustusta, ja varsinkin Diego Maradona oli suhteellisen neuvoton. Hän sai aikaan muutamia hyviä harhautuksia keskialueen tuntumassa, mutta hyvät avaavat pystysyötöt loistivat poissaolollaan. Tauolle mentiin maalittomassa tasatilanteessa.

Reilun tunnin pelin jälkeen stadionilla ja kotikatsomoissa luultiin ottelun käännekohdan koittaneen. Kamerunilainen André Kana-Biyik tuli takaapäin hyvässä vauhdissa olleen Claudio Caniggian jaloille, ja ottelun erotuomari Michel Vautrot antoi tilanteesta suoran punaisen kortin. Yleisesti nähtiin, että vajaamiehisenä Kamerun ei pysyisi enää mukana. Ja mitä vielä!

SENSAATIO VALMIS

Vain muutama minuutti edellisestä Kamerunille tuomittiin vapaapotku vasemmasta laidasta. Vapari löysi boksista Cyrille Makanakyn, joka jatkoi maalille. Korkeimmaksi nousi Francois Omam-Biyik, joka sai huonosta asennostaan huolimatta suunnattua puskun alas ja keskelle kohti maalia. Nery Pumpido haparoi. Kamerun 0-1-johtoon.

Tästä käynnistyi Argentiinan hurja kiri ja Kamerunin sitäkin hurjempi puolustustaistelu.

Edellä mainitun ruumiillistuma nähtiin, kun ottelua oli pelattu 88 minuuttia. Caniggia murtautui väkisin oikeasta laidasta. Hän sai kierrettyä ensimmäisen taklauksen, mutta ei toista. Benjamin Massing tuli argentiinalaista päin kuin pikajuna pistäen hänet kumoon yhdellä jalkapallon MM-historian rajuimmista taklauksista. Taklaus oli niin raju, että kamerunilaiselta lähti kenkäkin jalasta. Punainen kortti oli selviö.

Ulosajettu Massing menehtyi viime joulukuussa 55 vuoden ikäisenä.

Yhdeksällä miehellä pelannut Kamerun selvitti kaikesta huolimatta vielä viimeiset hetket ja sai aikaan sensaation Milanon illassa kaatamalla hallitsevan mestarin. Kamerunin voitto oli seuraavana päivänä ykkösuutinen maailman medioissa. Sitä pidettiin yleisesti suurimpana MM-kisojen yllätyksenä sitten vuoden 1982, kun Algeria kaatoi Länsi-Saksan.

MORAALISET VOITTAJAT

Argentiina ryhdistäytyi turnauksessa tämän tappion jälkeen ja eteni lopulta loppuotteluun asti. Kamerun puolestaan jatkoi ihmisten shokeeraamista.

Se voitti seuraavassa ottelussaan Romanian Roger Millan kahdella maalilla ja tanssi veteraanihyökkääjän ikonisten tuuletusten tahtiin sensaatiomaisesti alkulohkosta jatkoon.

Ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle mentäessä kamerunilaiset, joilta ei ennen kisoja osattu odottaa mitään, olivat raivanneet tiensä ihmisten sydämiin ympäri maapalloa. Taru ei ollut tuolloin kuitenkaan vielä valmis. Pudotuspelit käynnistänyt mittelö Kamerunin ja Kolumbian välillä toi jälleen yhden shokkituloksen, kun Kamerunin leijonat rynnivät Millan osumilla puolivälieriin ensimmäisenä afrikkalaisena maana MM-kisojen historiassa.

Puolivälierässä Englanti pysäytti Kamerunin lennon, mutta vasta jatkoajan jälkeen. Värikäs kamppailu, jossa tuomittiin peräti kolme rangaistuspotkua, päättyi lopulta lukemiin 2-3.

Jos Länsi-Saksa voittikin itse MM-kisat, niin moraalinen voittaja oli Kamerun, joka toimi afrikkalaisen jalkapalloilun lähettiläänä. Joukkue oli tienraivaaja, joka osoitti, että Afrikassa on riittävästi taitoa ja osaamista aivan maailman huipulle. Tästäkin huolimatta ainoastaan Senegal (2002) ja Ghana (2010) ovat pystyneet tämän jälkeen sivuamaan kamerunilaisten suoritusta Italiassa vuonna 1990.

Kuva: Daniele Fantini

The post Kohti MM-kisoja: Kamerunin ihme 1990 appeared first on Byyri.

Stadio San Paolo, 3. heinäkuuta 1990

MM-kisojen välieräottelun alkuun on aikaa vajaa tunti. Isäntämaa Italia kohtaa pian Argentiinan. Ottelun voittajalle on luvassa paikka Rooman loppuotteluun, joten tunnelma ja jännitys ovat korkealla. Joukkueiden astellessa lämmittelemään koetaan kuitenkin jotain sellaista, mistä voidaan aavistaa, että ottelu tulee päätymään MM-kisojen historiaan.

Kotijoukkue Italia saa luonnollisesti valtaisat suosionosoitukset, mutta niin saa myös Argentiinakin. Napolilaisyleisö hurraa erityisesti sen kapteenille Diego Maradonalle, joka johdattaa joukkueensa omalle kotinurmelleen.

Napoli – Maradonan kaupunki

Vuonna 1984 Napoliin saapunut Maradona on kaupungin suurin sankari, pari askelta Jumalasta ylöspäin. Napolin vuosien aikana hän on kasvanut maailman parhaimmaksi jalkapalloilijaksi. Ennen argentiinalaisen saapumista ei S.S.C. Napoli ollut voittanut historiassaan kuin kaksi kertaa Italian Cupin. Toukokuussa 1990, eli reilua kuukautta aikaisemmin, samaisella stadionilla juhlittiin toistamiseen muutaman vuoden sisään Scudettoa, Italian mestaruutta. Myös cupin voitto keväältä 1987 sekä varsinkin UEFA Cupin voitto 1989 olivat tuoreessa muistissa.

Maradonan asema napolilaisten rakastamana ikonisena hahmona tiedettiin olevan kiistaton. Hän oli ristiriitainen hahmo, joka loisti kentällä, mutta jonka siviilielämää värittivät erinäisen käänteet. Monen mielestä juuri hänen epätäydellisyytensä ihmisenä teki hänestä Napolissa niin kovin suositun – maagisten peliesitysten ohessa. Jos jollain oli hänestä kaupungissa jotain pahaa sanottava, oli parempi pitää se omana tietonaan.

Siksi olikin erityisen kuumottavaa, kun Maradona onnistui suututtamaan ottelun alla ison joukon kaupunkilaisia ja italialaisia.

Pari päivää ennen ottelua oli järjestetty perinteinen lehdistötilaisuus, jossa kaikki huomio oli keskittynyt vähemmän yllättäen Diego Maradonaan. Argentiinalainen sai myrskyn aikaiseksi, sillä hän vetosi napolilaisiin, että nämä kannattaisivat välierässä Argentiinaa. Lausuntoa pidettiin yleisesti ottaen ylimielisenä ja röyhkeänä. Koko saapasmaan media antoi kuulua täyslaidallisen Maradonan suuntaan.

Siksi se hetki, jona napolilaiskatsomo osoitti tukea myös Argentiinalle joukkueen saapuessa kentälle, oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hämmentävä. Mitä tänään oikein tapahtuu?

Numero 10 kaiken keskiössä

Ottelun aloituspotkun yhteydessä Maradona saa poikkeuksellisen suuren vihellyskonsertin. Lämmittelyn aplodit ovat saaneet monet Italian kannattajat varpailleen: tämä on meidän ilta, ei tuon pienikokoisen argentiinalaisen! Silti stadionilla on pieni joukko, joka toteuttaa sankarinsa toivettaan. Ilmapiiri San Paololla muuttuu hetkessä poikkeuksellisen sähköiseksi koko ottelun ajaksi, ja Diego Maradona on kaiken keskiössä.

Peli alkaa Argentiinan lievällä hallinnalla ja Jorge Burruchagalle siunaantuu paikka viedä vierailijat johtoon, mutta Walter Zenga Italian maalilla saa pidettyä tilanteen maalittomana. Hetken kuluttua tapahtuu toisessa päässä.  Argentiinan maalivahti Sergio Goycochea torjuu flipperipalloilun jälkeen Italian ensimmäisen yrityksen eteensä, mutta on voimaton, kun hyökkäyksen alkuun laittanut Salvatore Schillaci tulee painamaan karan sisään. Italia menee 1-0-johtoon ottelun 17. minuutilla. Näissä numeroissa mennään myös tauolle.

67. minuutin kohdalla tulee tasoitus. Diego Maradona on pallossa 30 metriä Italian maalista. Hän pelaa sen vasemmalle, josta keskitys tavoittaa korkeuksiin ponnistaneen Claudio Caniggian. Hän saa puskettua pallon ohi myöhässä ja tarpeettomasti palloa nyrkkeilemään tulleen Walter Zengan. Ottelun varsinainen peliaika päättyy tilanteessa 1-1; edessä on jatkoaika.

Vajamiehisen Argentiinan selviytymistaisto

Jatkoajan Italia aloittaa vahvasti. Sergio Coycochea Argentiinan maalilla saa vain vaivoin torjuttua oikeasta ylänurkasta Roberto Baggion antaman erinomaisen vapaapotkun. Hetkeä myöhemmin Argentiina joutuu vajamiehiseksi, kun Ricardo Giusti saa katsella punaista korttia.

Tästä eteenpäin ottelu onkin sitten aivan yhtä maalia. Italia vyöryttää hyökkäyksiä lähes taukoamatta, ja varsinkin ottelun toisen jakson loppupuolella sisään otettu Roberto Baggio on erityisen vaarallinen. Argentiinalla on enää yksi tavoite: selviytyä, saada jatkoaika loppuun ilman takaiskua ja päästä rangaistuspotkukilpailuun.

Kun ottelun ranskalaiserotuomari Michel Vautrot puhaltaa pilliinsä jatkoajan päättyneeksi, tuulettaa Maradona provosoivasti, kuin Argentiina olisi voittanut juuri jotain suurta. Hän saa italialaiskatsomon vielä suurempaan raivoon – ja sen pienen osan katsomosta entistä haltioituneemmaksi hänen suuruudestaan.

Coycochea voiton takuumiehenä

Italia aloittaa rangaistuspotkut. Kaikki onnistuvat, kunnes tulee Italian neljäs laukoja: Roberto Donadoni. Erinomaisesti aiemmissa pilkuissa mukana ollut Coycochea aavistaa oikein ja venyttää palloon.

Tulee Argentiinan neljännen laukojan vuoro. Hän on Diego Maradona.

Vihellyskonsertti yltyy San Paolon stadionilla. Maradona sijoittaa pallon rauhallisesti vasemmalle, Walter Zengan aavistaessa toiseen nurkkaan. Yleisöstä kuuluu kummallisen paljon hurraahuutoja.

Argentiina on nyt todella lähellä lippua Rooman finaaliin. Maalistaan haltioitunut Maradona tuulettaa ja juoksee kohti Argentiinan vaihtopenkkiä. Videoilta voi yhä kuulla äänimaailman eron Maradonan maalin ja muiden argentiinalaisonnistumisten kesken.

Tulee Italian viidennen laukojan vuoro, hänen on onnistuttava. Aldo Serena asettuu pallon taakse ja ottaa lyhyen vauhdin. Coycochea haistaa keskelle ja alhaalle tuleva vedon. Argentiina voittaa ja etenee loppuotteluun Länsi-Saksaa vastaan.

Italialaislehdistö hyökkää napolilaisia vastaan

On sanottu, että Italia olisi voittanut välierän, jos se olisi pelattu missä tahansa muualla kuin Napolissa. Uskon väitteen olevan yliampuva. On kuitenkin myönnettävä, että yksittäiset Maradonan ja Argentiinan saamat suosionosoitushetket olivat riittäviä saamaan iltaan sellaisen jännitteen, jota missään muualla Italiassa ei olisi syntynyt.

Oliko jännite sitten riittävä siihen, että italialaisten usko ei riittänyt miesylivoimalla jatkoajalla? Sen saa jokainen päättää itse. Parhaiten tuohon osaavat vastata ne 60 000 onnekasta ihmistä, jotka olivat tuona iltana San Paololla ottelua todistamassa.

Heti ottelun jälkeen italialaislehdistö nosti suuresti esille stadionilla olleen argentiinamyönteisen ilmapiirin. Italia pelasi vuoden 1990 kisoissa hienoa jalkapalloa, ja on myös inhimillisesti ymmärrettävää, että kansa ja erityisesti sen lehdistö tarvitsi sylkykuppia.  Italian maajoukkueen eli Azzurrin eri historiankirjateoksissa on väitetty, että Napolin välierä jätti vuosiksi jäljen myös siihen, miten muualla Italiassa suhtauduttiin napolilaisiin. Heitä pidettiin yleisesti maanpettureina, Maradonan narreina. Olisiko näin tapahtunut, jos asiasta ei olisi kirjoitettu niin paljon ottelun jälkeisinä päivinä?

Jälkikäteen on mahdotonta arvioida, kuinka moni stadionilla olleista oikeasti kannatti Argentiinaa ja kuinka moni halusi vain antaa aplodit omalle pojalleen ja kannattaa muutoin Italiaa. Ottelu on kuitenkin tarjonnut mahdollisuuden tuhansiin tarinoihin siitä, mitä tapahtui heinäkuun kolmantena päivänä vuonna 1990. Ja juuri tarinoiden takia jalkapallo on maailman kaunein asia.

Rangaistuspotkukilpailu YouTubessa

Kuva: El Grafico / Wikimedia

The post Kohti MM-kisoja: Napolin erikoinen ilta appeared first on Byyri.