10. Frédéric Guilbert – Aston Villa

Listan aloittaa 26-vuotias oikea puolustaja Frédéric Guilbert, joka ei ole tällä kaudella päässyt kentälle edes vaihtopelaajan roolissa. Tammikuussa 2019 ranskalaisseura Caenista hankittu laitapuolustaja näytti viime kaudella varsin hyvältä hankinnalta. Aston Villan viime kausi oli kaikkea muuta kuin loistava, mutta Guilbert näytti muutamissa otteluissa hyvältä pallon kanssa ja myös kohtalaisen hyvältä alaspäin. Kesällä 2020 Aston Villa kuitenkin meni ja hankki Matty Cashin sarjatasoa alempaa Nottingham Forestista ja sen koommin ei ole Guilbertia Valioliiga- viheriöillä nähty. Kahdessa liigacupin pelissä Guilbert pelasi, mutta näillä näkymin siirto tammikuun tai ensi kesän aikana näyttää parhaimmalta vaihtoehdolta 26-vuotiaalle ranskalaispuolustajalle. 

9. Michael Obafemi – Southampton

Oli yllättävää saada selville, että nuori 20-vuotias irlantilaishyökkääjä Michael Obafemi ei ole tällä kaudella aloittanut yhdessäkään Valioliiga-ottelussa. Viime kaudella Obafemi pääsi ihmisten tietoisuuteen tehden maalin Chelseaa vastaan Stamford Bridgellä 2–0-vierasvoitossa. Edes Sotonin ykköshyökkääjä Danny Ingsin loukkaantumiset eivät ole antaneet nuorelle Obafemille mahdollisuuksia avauskokoonpanossa. Tällä kaudella Obafemi on pelannut vain 13 minuuttia Burnleya vastaan syyskuussa. Obafemi oli viime kaudella todella lupaavan näköinen hyökkääjä, vaikka hän tekikin vain kolme maalia. Hänen nopeus ja matala painopiste tekevät hänestä todella vaikean pidettävän puolustajille. On oletettavissa, että nuori irlantilainen tulee vielä saamaan omat mahdollisuutensa näyttää kykyjänsä. 

8. Axel Tuanzebe – Manchester United

Axel Tuanzeben Valioliiga-debyytistä on kohta neljä vuotta aikaa ja edelleenkään nuori puolustaja ei ole lyönyt itseään läpi Man Unitedissa. 23-vuotias Tuanzebe on edelleen todella lahjakas puolustaja ja näytti omat taitonsa tämän kauden Mestarien liigassa PSG:tä vastaan saadussa 2–1-voitossa. Valioliigassa kuitenkin peliaika on ollut kortilla ja Tuanzebe on tällä kaudella pelannut neljässä ottelussa vaivaiset 49 minuuttia. Harry Maguire, Victor Lindelöf ja Eric Bailly ovat kaikki tällä hetkellä Ole Gunnar Solskjærin papereissa Tuanzeben edellä ja voipi olla, että Tuanzeben olisi aika lähteä hakemaan peliaikaa Valioliigan keskikastista. Sillä hänellä on taitoa ja potentiaalia tullakseen loistavaksi Valioliiga-tason keskuspuolustajaksi.

7. Divock Origi – Liverpool

Divock Origi on Liverpoolin kulttisankari, joka oli isossa osassa seuran voittaessa Mestarien liigan kaudella 2018-19. Tällä kaudella on kuitenkin vastuu jäänyt todella vähäiseksi, sillä Valioliigassa peliaikaa on siunaantunut vain 13 minuuttia neljässä pelissä. Uuden hankinnan, Diogo Jotan tulon jälkeen Origin rooli on vähentynyt entisestään. Belgialaisen esitykset cup-kilpailujen puolella eivät ole vakuuttaneet Kloppia antamaan hänelle enemmän peliaikaa. Origin paras vaihtoehto on lähteä hakemaan peliaikaa muualta sillä kulttisankarin profiilistaan huolimatta, on hyvin vaikea nähdä miten 25-vuotiaan belgialaisen tilanne Liverpoolissa parantuisi. 

6. Carlos Vinicius – Tottenham

Viime kesänä Benficasta lainatulla Carlos Viniciuksella on ollut vaikeat ajat pohjois-Lontoossa. Viime kausina Tottenhamin ykköshyökkääjä Harry Kane on ollut loukkaantumisten takia sivussa ja hänelle tarvittiin kirijää vaihtopenkin puolelle. Tällä kaudella Kane on kuitenkin ollut niin hirmuisessa vireessä, ettei Viniciusille ole kerta kaikkiaan ollut käyttöä. 25-vuotias brassihyökkääjä on esiintynyt Valioliigassa vain neljästi pelaten 25 minuuttia. Pitkänhuiskea Vinicius on kuitenkin esiintynyt hyvin Eurooppa-liigan puolella ja teki kolme maalia ja kolme maalisyöttöä viidessä lohkopelissä. Olisin itse uskonut, että Viniciusille olisi ollut tarjolla enemmän peliaikaa sillä viime kaudella Benficassa maaleja mättänyt brassi vaikutti todella mielenkiintoiselta hankinnalta. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että rooli penkin puolella on sama kuin viime tammikuussa Benficasta lainalle saapuneella Gedson Fernandesilla. 

5. Billy Gilmour – Chelsea

Todellinen huippulupaus, Billy Gilmour ei ole tällä kaudella päässyt pelaamaan Valioliigassa kuin 34 minuuttia. Viime kaudella itsensä ihmisten tietoisuuteen lyönyt 19-vuotias skotti joutui olemaan alkukauden sivussa polvivamman takia. Sen jälkeen Gilmouria on nähty cup-pelien puolella, mutta todella lupaavalle keskikenttämiehelle on varmasti luvassa rutkasti peliaikaa kauden edetessä. Gilmour on yksi monista Chelsean akatemiapelaajista, jotka ovat viime kausien aikana lyönyt läpi Chelsean ykkösjoukkueessa. Keskikentän pohjalla pelaava Gilmour tykkää pelata pallo jalassa ja omaa jo nuoressa iässä todella hyvän pelisilmän. Jos Jorginho lähtee tammikuussa, on Gilmourille varmasti luvassa paljon isompi rooli jo kevätkaudella. 

4. Jonny – Wolves

Viime kaudella Wolvesin vasemmalla laidalla viilettänyt Jonny laittoi itsensä todella korkealle Valioliigan vasemman pakkien listalla. Oikeajalkainen vasen pakki on harvinainen näky nykyfutiksessa, mutta se ei ole 26-vuotiasta espanjalaista haitannut. Hyvä taklaaja, joka on myös oiva syöttäjä pallon kanssa. Jonny ei ole tällä kaudella Valioliigassa pelannut polvivamman takia ja hänen tilalleen Wolves osti nuoren ranskalaispuolustaja Rayan Aït-Nourin sekä brassi Marçalin. Joten voi olla, että loukkantumisesta parannuttua Jonnylla tulee olemaan vaikeata päästä takaisin avaukseen. Jos espanjalainen on edes lähellä samaa tasoa kuin ennen loukkaantumistaan niin uskon, että hän tulee ottamaan pelipaikkansa takaisin. 

3. Mesut Özil – Arsenal

Julkaisuhetkellä voi olla, ettei saksalaistaituri Mesut Özil ole enään Arsenal-pelaaja. Sillä häntä on hyvin vahvasti viety Turkkiin, Fenerbahcen joukkueeseen. Özil ei ainoastaan päässyt Valioliigassa avaukseen, vaan häntä ei edes nimetty Valioliiga-joukkueeseen täksi kaudeksi. Tarkkaa syytä ei kukaan Arsenalin joukkueen ulkopuolelta tiedä, miksi hänen vanha seurakaverinsa Mikel Arteta ei mahtunut edes joukkueeseen mukaan. Omana päivänään Özil oli yksi Valioliigan parhaista pelaajista ja 2015-16-kaudella tehdyt 19 maalisyöttöä on hyvä osoitus siitä. Özilin mahalasku on ollut käynnissä jo vuosien ajan, mutta tällä hetkellä 32-vuotias saksalainen on aivan pohjalla ja tarvitsee uuden sivun omalle uralleen. 

2. Martin Dubravka – Newcastle

Viime kausien aikana oli hetkiä, jolloin olin sitä mieltä, että slovakki Martin Dubravka oli Valioliigan paras maalivahti. Riittävän paljon arvostusta ei Dubravka ole Newcastle-urallaan saanut, vaikka hänen torjuntansa ovat pitkälti pitäneet tynesidelaisseuraa Valioliigassa. Viime elokuussa 32-vuotias slovakki loukkasi kantapäänsä ja joutui sivuun useammaksi kuukaudeksi. Palattuaan loukkantumisestaan Newcastlen kakkosvahti Karl Darlow:n huippuotteet pudottivat Dubravkan penkin puolelle. FA-Cupissa Dubravka pelasi Arsenalia vastaan, mutta seitsemästä torjunnastaan huolimatta Newcastle hävisi 2–0 jatkoajan jälkeen. Kauden edetessä uskoisin, että Dubravka tulee hyppäämään takaisin tolppien väliin myös Valioliigassa, sillä hän on aivan liian hyvä lämmitääkseen penkillä. 

1.Ricardo Pereira – Leicester

Listan huipentaa portugalilaispuolustaja Ricardo Pereira. Viime kaudella Pereira oli jopa Trent Alexander-Arnoldin ohella paras oikea pakki Valioliigassa. Viime maaliskuussa 27-vuotias portugalilainen loukkaantui ja hänelle todettiin ristisiteen repeämä, joka vei hänet ulos kentiltä jopa puoleksi vuodeksi. Pereiran puuttuminen vaikutti suuresti siihen, ettei Leicester pystynyt pitämään Mestarien liiga paikastaan kiinni. Joulukuun alussa Pereira teki paluun pelatessaan Zoryaa vastaan Eurooppa-liigan puolella. Todella taitavan ja työteliään portugalilaisen paluuta Valioliiga-kentille varmasti moni odottaa. Huonoja esityksiä Leicester-paidassa pystyy varmasti laskemaan yhden käden sormilla. Jos Leicester haluaa estää sulamisen tälläkin kaudella pitää Pereiran päästä takaisin kentille. Nuori James Justin on osoittautunut hyväksi korvaajaksi, mutta ei hän ole lähelläkään sitä tasoa, jolla Pereira viime vuodet on pelannut.

The post Kymmenen parasta pelaajaa, jotka eivät ole aloittaneet tällä Valioliiga-kaudella appeared first on Byyri.

10. Sami Allagui – Mainz/Hertha Berlin (2010-17)

Tämän listauksen avaa Saksassa syntynyt, mutta Tunisiaa maajoukkuetasolla edustava Sami Allagui. Allagui tuli penkiltä 45 otteluun ja teki niissä yhdeksän maalia ja antoi viisi maalisyöttöä. Allagui aloitti uransa Belgian suurseura Anderlechtin riveissä ja palasi Saksaan kahden kauden jälkeen. Bundesliiga-debyyttinsä hän teki kaudella 2010-11 Mainzin paidassa ja kauden aikana Allagui teki 10 maalia joista viisi tultuaan vaihdosta sisään. Kahden Mainzissa vietetyn kauden jälkeen Allagui siirtyi Hertha Berliiniin, joka oli pudonnut 2. Bundesliigaan.

Allagui palasi Bundesliigaan voitettuaan 2. Bundesliiga-mestaruuden kaudella 2012-13 ja pelasi seuraavat seitsemän kautta Herthan paidassa, lukuun ottamatta kautta 2014-15, jolloin hän palasi lainalle Mainziin.Täksi kaudeksi Allagui siirtyi takaisin Belgiaan, Royal Excel Mouscroniin.

9. Arjen Robben – Bayern Munchen (2010-19)

Yhdeksäntenä listalla on Arjen Robben. Hollantilaislaituri joutui osittain loukkaantumisten takia useasti tulemaan vaihdosta kentälle. Robben otettiin kentälle yhteensä 34 kertaa ja hän teki näissä otteluissa 10 maalia ja kaksi maalisyöttöä. Koko vuosikymmenen Bayern Müncheniä edustanut hollantilainen lukeutuu varmasti yhdeksi tämän vuosikymmenen parhaista Bundesliiga-pelaajista. Vuonna 2009 Real Madridista Bayerniin saapunut Robben tuli tunnetuksi umpivasurina, mutta hyvin taitavana pallonikkarina. Hieman yllättäen Robben sai vain kaksi maalisyöttöä tililleen otteluissa, joissa hän tuli vaihdosta kentälle.

8. Martin Harnik – Stuttgart/Hannover/Werder Bremen (2010-19)

Kahdeksannelta sijalta löytyy itävaltalaislaituri Martin Harnik, joka esiintyi vaihtopelaajana vuosikymmenen aikana 53 kertaa, tehden 10 maalia ja viisi maalisyöttöä. Saksassa syntynyt Harnik aloitti vuosikymmenen Stuttgartin riveissä, jonne hän siirtyi pelattuaan hyvän kauden (2009-10) Düsseldorfissa 2. Bundesliigassa. Monipuolisena hyökkäyspään pelaajana Harnik pystyi pelaamaan niin oikeassa laidassa, kärjessä tai kymppipaikalla. 2015-16 kausi päättyi Stuttgartin putoamiseen Bundesliigasta ja Harnik siirtyi toiseen Bundesliigasta tippuneeseen joukkueeseen, Hannoveriin. Hän palasi Hannoverin paidassa Bundesliigaan ja hyvän kauden jälkeen sai siirron Werder Bremeniin. Täksi kaudeksi Harnik palasi syntymäkaupunkinsa seuran HSV:n riveihin lainalle Bremenistä.

7. Sven Schipplock – Stuttgart/Hoffenheim/HSV/Darmstadt (2010-18)

Seitsemännellä sijalla on Sven Schipplock, joka tuli vaihdosta kentälle 95 kertaa tehden 10 maalia ja kuusi maalisyöttöä. Schipplock aloitti vuosikymmenen Harnikin seurakaverina Stuttgartissa, siirryttyään seuraan vuonna 2008 Saksan neljänneltä sarjatasolta. Schipplock on täydellinen esimerkki kohdehyökkääjästä, joka tuli monessa ottelussa kentälle viimeiseksi vartiksi ja sai useasti pallon maaliin. Schipplock oli tehokkaimmillaan Hoffenheimin riveissä kausina 2011-15, mutta ei ikinä suuremmin vakuuttanut kyläseurassa. 2015-18 ajan hän vietti HSV:ssä, hän ei onnistunut maalaamaan HSV aikana kertaakaan. Kauden 2016-17 hän vietti lainalla Darmstadtissa. Nykyisin Schipplock edustaa 2. Bundesliigan piikkipaikalla olevaa Arminia Bielefeldiä ja on esiintynyt tällä kaudella neljä kertaa tehden yhden maalin ja ilman suurta yllätystä kaikki penkiltä.

6. Claudio Pizarro – Werder Bremen/Bayern Munchen/Köln (2010-20)

Kuudentena on Bundesliiga-legenda Claudio Pizarro, joka on 107 ottelussa osunut 11 kertaa ja saanut kuusi maalisyöttöä. Hän on tullut eniten kentälle tästä top 10:stä. Perulaishyökkääjä aloitti vuosikymmenen Werder Bremenissä, seurassa jonne hän on siirtynyt jopa viisi kertaa elämänsä aikana, yhden ollessa lainapesti Chelseasta. Suuren osan ajastaan Bayern Munchenissä Pizarro tuli vaihdosta kentälle ja käytti paikkansa hyvin. Bundesliigassa yli 20 vuotta pelannut perulainen tullaan muistamaan yhtenä Bundesliigan hienoimmista maalintekijöistä.

5. Franck Ribery – Bayern Munchen (2010-19)

Puolessavälissä, viidennellä sijalla on Franck Ribery. Pizarron ja Robbenin tavoin Ribery tullaan varmasti muistamaan yhtenä Bundesliigan hienoimmista pelajista. Arpinaamainen ranskalainen on listan toiseksi tehokkain pelaaja, tehden 56 ottelussa 11 maalia ja 12 maalisyöttöä. Robbenin kanssa Bayernin laidoilla puolustuksia tuhonnut laituri, kuitenkin hollantilaisen tavoin kärsi paljon loukkaantumisista. Varsinkin vuosikymmenen loppupuolella Ribery useasti joutui aloittamaan vaihtopenkin puolelta, mutta kentälle päästyään näytti minkä luokan pelaajasta oli kyse. Ribery siirtyi kesällä 2019 Serie A:han, Fiorentinan paitaan ja kausi ei ole ollut samaa luokkaa kuin Bayernissa vietetyt kaudet.

4. Paco Alcacer – Borussia Dortmund (2018-20)

Neljäntenä listalta löytyy espanjalaishyökkääjä Paco Alcacer, jonka tehot vaihdosta kentälle tulleessaan ovat melko käsittämättömiä. Valencia-kasvatti otettiin kentälle 20 kertaa tehden 12 maalia. Näissä 20 ottelussa Alcacer pelasi vaivaiset 432 minuuttia, johon nähden tehot tekevät Alcaceristä uskomattoman tehokkaan maalintekijän. Ainoa pelaaja top-25:ssä, jonka maali/minuutti -tilasto on parempi on Joel Pohjanpalo. Alcacerin peliaika Barcelonassa oli kortilla ja hänet lähetettiin lainalle Dortmundiin ja seuraavana helmikuuna BVB käytti osto-optionsa ja hankki Alcacerin 23 miljoonalla eurolla. Alcaceristä tuli Bundesliiga-historian ensimmäinen pelaaja, joka pystyi tekemään 10 maalia vaihtopelaajana saman kauden aikana. Alcacerin toinen kausi ei ollut yhtä menestykäs kuin ensimmäinen ja tammikuussa 2020 hän palasi La Liga-kentille Villarrealin riveihin.

3. Adam Szalai – Mainz/Schalke/Hoffenheim/Hannover (2010- )

Kolmantena listalla on unkarilaishyökkääjä Adam Szalai. Szalai on otettu kentälle 103 kertaa tehden 12 maalia ja viisi maalisyöttöä. Unkarilainen aloitti vuosikymmenen Mainzissa, jossa hän kärsi loukkaantumisista, jotka söivät ex-Real Madrid Castilla hyökkääjän potentiaalia. Kesällä 2013 unkarilaistargetti siirtyi Schalkeen, jossa puolet hänen esityksistään tulivat vaihtopenkiltä. Vain yhden kauden jälkeen, Szalai siirtyi Hoffenheimiin, jossa hän vietti suurimman osan vuosikymmenestä.

Kauden 2015-16 unkarilainen vietti Hannoverin riveissä, jossa hän ei osunut 12 pelissä kertaakaan ja Hannover putosi Bundesliigasta. Hannover-pettymyksen jälkeen Szalai pelasi kolme kelvollista kautta Hoffenheimissa, suurimmaksi osaksi vaihtopelaajana. Kesällä 2019 Szalai päätti palata Mainziin, jossa hän osui päättyneellä kaudella yhden kerran tultuaan vaihdosta kentälle.

2. Robert Lewandowski – Dortmund/Bayern Munchen (2010- )

Toisena listalla on varmastikin hyvin yllättävä nimi. Robert Lewandowski ja maalit kävelevät käsi kädessä, mutta sitä ei välttämättä uskoisi, kuinka monta maalia puolalainen on penkiltä mättänyt. 16 maalia ja yksi maalisyöttö 36 ottelussa tekee Lewandowskista listan toiseksi tehokkaimman vaihtopelaajan Alcacerin jälkeen. Moni ei varmaan muista, että Lewandowski aloitti vuosikymmenen Dortmundin penkillä paragualaishyökkääjä Lucas Barriosin vaihtopelaajana.

Kaudella 2010-11 puolalaishyökkääjä tuli vaihdosta kentälle 18 kertaa. Bayernissa Lewandowski on ollut yhtä kautta lukuun ottamatta avaushyökkääjä. Kaudella 2017-18 Legia Warsaw-kasvatti tuli kentälle kuudessa ottelussa ja teki niissä kolme maalia. Lewandowski on kiistelemättä ollut tämän vuosikymmenen paras hyökkääjä Bundesliigassa ja yksi parhaista kautta aikojen.

1. Nils Petersen – Bayern Munchen/Werder Bremen/Freiburg (2010- )

Listan ylivoimaisena ykkösenä on Bayern Munchenin ex-hyökkääjä Nils Petersen. Bundesliiga-historian tehokkain vaihtopelaaja, Petersen on tehnyt 79 vaihtokomennuksessa 25 maalia ja seitsemän maalisyöttöä.

Bayernissa ei Petersen kuitenkaan peliaikaa saanut ja lähti lainalle Werder Bremeniin. Hyvin menneen kauden jälkeen Bremen osti Petersenin itselleen. Seuraavalla kaudella saksalaishyökkääjä joutui aloittamaan vaihtopenkiltä yhdeksässä ottelussa. Kevään 2015 Petersen vietti Freiburgissa ja seuraavana kesänä Freiburg osti hyökkääjän ja varsinkin kauden 2016-17 aikana Petersen tuli vaihdosta sisään peräti 26 kertaa tehden kahdeksan maalia. Kaiken kaikkiaan Petersenin aika Freiburgissa on ollut todella loistava ja mies on noussutkin seuran historian parhaaksi maalintekijäksi. Jos 31-vuotias Petersen jatkaa tahtiaan voi vain nostaa Bundesliiga-ennätystään vieläkin korkeammalle.

The post 2010-luvun tehokkaimmat Bundesliiga-vaihtomiehet appeared first on Byyri.

Entisen Hollannin huippuhyökkäjän Marco van Bastenin nimen mukaan nimettyä palkintoa on jaettu jo 26 vuoden ajan. Palkinnon ovat saaneet aikoinaan muun muuassa Nwankwo Kanu, Christian Chivu, Maxwell, Rafael Van Der Vaart sekä Steven Pienaar. Näiden viiden pelaajan urat olivat hyvin erilaisia, mutta jokaisen ura oli hyvinkin menestyksekäs. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut kaikille palkinnon saaneille.

2010 – Toby Alderweireld

Alderweireldista tuli kolmas belgialaispuolustaja, joka saavutti kyseisen palkinnon. Kahden edeltäjänsä ja joukkuekaverinsa Thomas Vermaelenin ja Jan Vertonghenin tavoin Alderweireld siirtyi Ajaxin akatemiaan nuorena poikana belgialaisseura Germinal Beerschotista. Alderweireld teki Ajax-debyyttinsä tammikuussa, mutta vasta seuraavalla kaudella hän pääsi pelaamaan vakituisesti Ajaxin avauskokoonpanossa Vermaelenin lähdettyä Arsenaliin. Alderweireld pelasi Ajaxissa yhteensä viisi kautta ja voitti kolme Eredivisie-titteliä.

2013 Alderweireld siirtyi Atletico Madridin riveihin noin seitsemällä miljoonalla eurolla. Hän ei kuitenkaan pelannut paljoakaan Diego Godinin ja Mirandan ollessa Diego Simeonen vakituinen topparipari. Alderweireld pelasi La Ligassa vain 12 ottelua ja pelasi vakituisesti vain cup-otteluissa. Hän voitti Atleticossa ollessaan La Ligan ja pääsi pelaamaan Mestarien liigan finaalissa, jossa naapuri Real Madrid kuitenkin voitti.

Alderweireld kaipasi vakituista peliaikaa, joten hänet lähetettiin lainalle Valioliigan Southamptoniin. Hän sai paikan avauskokoonpanosta Ronald Koemanin ryhmästä. Hän pelasi niin Jose Fonten kuin Maya Yoshidan kanssa Southamptonin puolustuksessa. Joukkueen alkukausi oli todella loistava ja vielä joulukuussakin Saintsit olivat kärkikolmikossa ja Alderweireld oli yksi kauden suurista menestyjistä. 

Belgialaistopparin perässä oli moni seura ja heinäkuussa 2015 Tottenham hankki Alderweireldin 11 miljoonalla eurolla. Alderweireld muodosti entisen Ajax ja maajoukkuetoverinsa Vertonghenin kanssa loistavan puolustuskaksikon. Varsinkin Alderweireldin ensimmäinen kausi Pohjois-Lontoossa oli suuri menestys.

Hänet valittiin Valioliigan tähtikentälliseen kauden päätteeksi ja Spurs pääsi top 3:een. Vaikka Ajaxista saapunut Davinson Sanchez on tuonut kilpailua Spurs-puolustukseen on Alderweireld edelleen Tottenhamin ykköspuolustajia. Hän oli myös suuressa roolissa Belgian maajoukkueessa, joka voitti pronssia 2018 MM-kisoissa

2011 – Christian Eriksen

Eriksen saapui Ajaxiin 16-vuotiaana ja hän oli jo nuorella iällä todellinen pallotaituri. 2009-10 oli hänen ensimmäinen kausi Ajaxissa ja tanskalainen sai paikan Tanskan maajoukkueesta 2010 MM-kisoihin. Eriksen oli seuraavien kolmen kauden aikana Ajaxin tähtipelaaja ja hän voitti Alderweireldin ohella kolme Eredivisie-mestaruutta.

Eriksenin pallolliset osaamiset eivät jääneet huomaamatta monilta huippuseuroiilta ja kesällä 2013 Tottenham hankki Eriksenin noin 14 miljonaalla eurolla. Ensimmäisen Spurs-kauden aikana Eriksen pelasi monesti vasemassa laidassa sillä Tim Sherwood valitsi Gylfi Sigurdssonin, Paulinhon tai Nacer Chadlin pelaamaan kymppipaikalla. Kauden päätteeksi Eriksen kuitenkin valittiin Tottenhamin vuoden pelaajaksi.

Mauricio Pochettinon tultua sisään Eriksenin peliaika kasvoi ja hän pääsi pelaamaan enemmän kymppipaikalla kuin vasemmassa laidassa. 2015-18 välisenä aikana tanskalainen oli Valioliigan parhaita kymppipaikan pelaajia. Todella hyvät laukaukset ja syötöt omaava keskikenttäpelaaja, jolla myös riitti kykyä hallita palloa. 2017 hänet valittiin jälleen Tottenhamin vuoden pelaajaksi ja 2017-18 päätteeksi hän pääsi Valioliigan tähtikentälliseen. Kaudella 2019-20 Eriksen peliaika väheni ja hän halusi lähteä pois Spursista ja aiheutti pientä kitkaa joukkueen sisällä.

Tammikuussa 2020 Eriksen siirtyi Inter Milaniin vain 20 miljoonalla eurolla. Hänen aikansa Italiassa ei ole vielä ollut kovinkaan lupaava. Antonio Conte ei ole ainakaan vielä saanut parasta irti tanskalaisesta.

2012 – Ricardo van Rhijn

Ajaxin akatemiassa jo kymmenen vuotta ollut van Rhijn teki Ajax-debyyttinsä kaudella 2011-12 vasta 20 vuoden ikäisenä. Van Rhijn pelasi akatemiassa enimmäkseen topparina, mutta Ajaxin ykkösjoukkueeseen tultaessa hän siirtyi oikeaksi pakiksi. Hän nousi nopeasti Ajaxin ykkösvalinnaksi oikean pakin paikalle Gregory van der Wielin ollessa loukkaantuneena. Van der Wiel lähti kesällä 2012 PSG:hen ja jätti oikean pakin tontin van Rhijnille.

21-vuotias oikea puolustaja pelasi seuraavat kolme kautta Ajaxin vakiokokoonpanossa ja esitti monia hyviä esityksiä varsinkin 2013-15 välisenä aikana. Kausi 2015-16 oli kuitenkin van Rhijnilta surkea. Hän pelasi vain 12 peliä sillä valmentaja Frank de Boer nosti toisen lupaavan oikean pakin, Kenny Teten Ajaxin akatemiasta van Rhijnin eteen.

Kesällä 2016 oli odotettavissa, että van Rhijn jättäisi Ajaxin, mutta kukaan viidestä suuresta liigasta ei kaivannut 25-vuotiasta oikeata puolustajaa. Heinäkuun lopulla Club Brugge osti van Rhijnin vajaalla kahdella miljoonalla eurolla. Hänen aikansa ei kuitenkaan ollut suuri menestys ja van Rhijn pelasi 18 ottelussa, ja joutui olemaan loppukauden sivussa nilkkavamman takia

Kaudeksi 2017-18 van Rhijn lähetettiin takaisin Hollantiin lainalle AZ Alkmaarin riveihin. Peliaika oli kortilla ja hän joutui monesti pelaamaan reservijoukkueessa. Seuraavana kesänä Brugge myi van Rhijnin AZ:aan vakituisesti. Toinen kausi AZ:ssa oli edellistä surkeampi ja hän teki jopa kolme omaa maalia kauden aikana, ja ei pelannut kuin 14 kertaa.

Kesällä 2019 van Rhijn siirtyi Heerenveeniin ilmaisella siirrolla. Heerenveenissä peliaikaa on irronnut, mutta edelleenkin van Rhijnin esitykset eivät ole samalla tasolla kuin Ajax-vuosinaan.

2013 – Viktor Fischer

Eriksenin tavoin Tanskasta teini-iässä Ajaxiin siirtynyt Fischer teki debyyttinsä kaudella 2012-13. Kausi oli hänelle suuri menestys, sillä hän teki kymmenen maalia ja viisi maalisyöttöä, mikä oli todella hieno saavutus debyyttikaudella. Seuraavan kauden aikana tehot uupuivat ja vasemmassa laidassa pelaava tanskalainen loukkasi reitensä 2014 helmikuussa AZ Alkmaaria vastaan ja oli sivussa yli vuoden. Takaisin tultuaan Fischer pelasi vielä yhden hyvän kauden Ajaxissa, kunnes oli aika lähteä.

Kesällä 2016 Fischer siirtyi Valioliigan nousijaseura Middlesbroughiin. Peliaika jäi kuitenkin hyvin vähäiseksi ja lopulta vain 13 kertaa pelannut tanskalainen päätti jättää kauden päätteeksi pudonneen Middlesbroughin.

Seuraava osoite oli Bundesliigan keskikastissa pelaava Mainz. Saksassa hän pääsi pelaamaan vielä harvemmin sillä pelejä kertyi vain kymmenen. Fischerin ura oli ottanut todella huonon suunnan. Middlesbroughin ja Mainzin aikana hän pelasi vain 23 kertaa osumatta kertaakaan.

Tammikuussa 2018 Fischer päätti palata kotiin ja siirtyi FC Kööpenhaminan riveihin. Ura on lähtenyt takaisin nousuun Tanskassa, mutta nähtäväksi jää, tuleeko Fischer pelaamaan Ajaxin tasoisessa seurassa enää koskaan?

2014 – Davy Klaassen

Klaassen oli todellinen lupaus hollantilaiselle futikselle. Kahden ensimmäisen kauden aikana hän ei kuitenkaan päässyt juuri pelaamaan Ajaxin ykkösmiehistössä, mutta 2013-14 kausi oli häneltä loistava. Kymmenen maalia ja kolme maalisyöttöä, ja nousu nopeasti myös Hollannin maajoukkueeseen. 2014 Klaassen valittiin niin Ajaxin kuin Hollannin suurimmaksi lupaukseksi. Seuraavien kolmen kauden aikana Klaassen esitti loistoesityksiä Ajaxin keskikentällä. Kaudella 2015-16, sekä 2016-17 Klaassen ylsi yli kymmeneen maaliin.

Kesällä 2017 Everton pulitti 27 miljoonaa euroa saadakseen 24-vuotiaan keskikenttämiehen riveihinsä. Kausi oli kuitenkin Evertonilta sekä Klaassenilta heikko. Klaassen pelasi vain seitsemän peliä Valioliigassa ja leimattiin nopeasti yhdeksi kauden suurimmista flopeista.

Everton teki ison virheen ja joutui maksamaan siitä. Nimittäin Klaassen lähti seuraavana kesänä Werder Bremeniin vain 13 miljoonalla eurolla eli noin puolet siitä hinnasta, jonka Everton maksoi Ajaxille. Meno Bundesliigassa on ollut parempaa kuin Valioliigassa ja päättyneellä kaudella Niklas Moisanderin seurakaveri iski seitsemän maalia ja antoi kuusi maaliin johtanutta syöttöä Bundesliigassa, kun Werder Bremen vältti niukasti putoamisen.

2015 – Anwar El Ghazi

El Ghazi teki debyyttinsä kaudella 2014-15 ja oli todella kovassa iskussa. Ensimmäisellä kaudella syntyi yhdeksän maalia ja kahdeksan maalisyöttöä. Pallovarma ja nopea oikea laituri teki vaikutuksen Ajax-kannattajiin. El Ghazi oli Ajaxin vihollisseuran Feyenoordin kirjoilla nuorena poikana. Kahden loistavan kauden päätteeksi moni seura oli El Ghazin perässä.

Talvella 2017 El Ghazi siirtyi ranskalaisseura Lilleen seitsemällä miljoonalla eurolla, mutta hollantilaisen esitykset eivät olleet samalla tasolla kuin Ajaxissa. Seuraava kausi oli parempi, mutta edelleen El Ghazilta odotettiin paljon enemmän.

Kauden 2018-19 El Ghazi vietti Championshipissä Aston Villan riveissä ja oli mukana nostamassa Villaa takaisin Valioliigaan. Kausi oli häneltä paljon parempi kuin kumpikaan kausi Lillessä, joten Villa päätti käyttää osto-option ja hankki El Ghazin vakituisella siirolla. Kausi Valioliigassa on ollut hyvin epätasainen, El Ghazi on väläytellyt siellä täällä, mutta ei ole oikein vakuuttanut.

2016 – Riechedly Bazoer

16-vuotiaana PSV:stä Ajaxin akatemiaan siirtynyt Bazoer oli todellinen huippulupaus, ja hänen perässään olivat myös Arsenal ja Manchester City. Bazoer nousi Ajaxin avauskokoonpanoon keväällä 2015. Pallolliset taidot vakuuttivat ja kausi oli Bazoerilta lupaava. Kaudella 2015-16 nuori keskikenttäpelaaja muodosti hyvän kaksikon serbialaispelaaja Nemanja Gudeljin kanssa Ajaxin keskikentän pohjalla. Bazoer oli näihin aikoihin vasta 20-vuotias ja hänen siirtoaan isompaan seuraan odoteltiin.

Tammikuussa 2017 Bazoer siirtyi Wolfsburgiin 12 miljoonalla eurolla. Hänen otteensa kevään aikana olivat kuitenkin heikkoja. Seuraavalla kaudella Bazoerin esitykset heikkenivät vieläkin enemmän. Puolentoista vuoden aikana Bazoer pelasi 25 ottelua ja sai niissä yhden maalisyötön.

Elokuussa 2018 Bazoer lähetettiin lainalle Portoon hakemaan peliaikaa, mutta loukkantumiset vaikeuttivat Bazoerin aikaa Portugalissa. Peliaikaa ykkösjoukkueessa ei irronnut ja reserveissäkin peliaikaa tuli vain kahdessa ottelussa.

Bazoer lähetettiin takaisin Wolfsburgiin ja hän vietti loppukauden lainalla Utrechtissa. Kevät Utrechtissa meni kohtalaisen hyvin ja Bazoer pelasi paljon hyökkäävämmässä roolissa kuin Ajaxissa tai Wolfsburgissa. 2019 kesällä hänet myytiin Vitessen riveihin ja hänen kautensa on ollut kohtalaisen hyvä. Bazoer on vasta 24-vuotias, mutta hän ei mahdollisesti tule koskaan saavuttamaan futiksen eliittiä.

Hollantilainen huippuskoutti Piet de Visser harmitteli Bazoerin hukattua potentiaalia ja uskoi miehen pelanneen väkisin väärällä pelipaikalla. Puolustajana Bazoerista olisi voinut de Visserin mukaan tulla Euroopan eliittiä.

2017 – Kasper Dolberg

Kolmas tanskalainen, joka on kyennyt Van Basten -palkinnon voittamaan. Dolberg tuli Ajaxiin tanskalaisseura Silkeborgista 18-vuotiaana ja teki debyyttinsä kaudella 2016-17. Kuten monen edeltävän pelaajan, niin myös Dolbergin ensimmäinen kausi oli todella hyvä.

Tanskalainen teki 16 maalia ja kuusi maalisyöttöä ja oli Ajaxin ykkösvalinta piikkipaikalle. Seuraava kausi oli Dolbergilta vaikea. Vain kuusi maalia ja jalkavamma piti hänet sivussa monista otteluista. Klaas Jan Huntelaarin paluu vaikeutti Dolbergin tilannetta ja kaudella 2018-19 hän joutui vuorottelemaan kärkipaikkaa Huntelaarin sekä Dusan Tadicin kanssa.

Kesällä 2019 Ajax päätti myydä tanskalaisen ranskalaisseura Niceen 20 miljoonalla eurolla. Dolbergin ympärillä oli alkukaudella kohua, kun hänen kallis rannekellonsa varastettiin. Roistona oli hänen seurakaverinsa Lamine Diaby-Fadiga, joka sai potkut seurasta viikkoa myöhemmin. Dolbergin kausi Etelä-Ranskassa on ollut kohtalaisen hyvä, sillä maaleja on tullut, mutta monet varmasti odottivat nuoren tanskalaisen yltävän korkeammalle.

2018 – Matthijs de Ligt

De Ligt tuli Ajaxin akatemiasta ryminällä. Hän teki debyyttinsä Willem II:ta vastaan Hollannin cupissa ja osui debyytissään ja tämä teki hänestä Ajaxin toiseksi nuorimman maalintekijän. Kevät 2017 oli de Ligtiltä todella lupaava ja hänestä tuli nuorin ikinä Mestarien- tai Eurooppa-liigan finaalissa pelannut pelaaja. Seuraavalla kaudella De Ligt vakiinnutti paikkansa Ajaxin avauskokoonpanossa Davinson Sanchezin lähdettyä Tottenhamiin. Maaliskuussa 2018 hänestä tuli Ajaxin historian nuorin kapteeni vain vajaan 19-vuoden iässä. Kausi 2018-19 oli Ajaxilta kerrassaan loistava ja de Ligtistä tuli seuran vakituinen kapteeni ja johdatti Ajaxin Eredivisie-mestaruuteen viiden vuoden tauon jälkeen. Mestarien liigassa de Ligt teki tärkeän maalin Juventusta vastaan, joka vei Ajaxin semifinaaleihin.

Kauden päätteksi hänet valittiin Hollanin parhaan pelaajan palkinnolla ja hänet valittiin UEFA:n vuoden tähtikentälliseen.

Kesällä 2019 De Ligtin perässä olivat monet Euroopan jättiseurat, mutta hän päätti siirtyä Juventukseen 85 miljoonalla eurolla. Hänen kautensa Juventuksessa on jättänyt paljon toivomisen varaan, mutta vasta 20-vuotiaalla on varmasti valoisa tulevaisuus edessään.

de Ligtin urapolkua käsiteltiin tarkemmin Byyrin artikkelissa vuonna 2018.

2019 – Noussair Mazraoui

Viime vuonna Van Basten -palkinnon voittanut Mazraoui on de Ligtiä kaksi vuotta vanhempi. Marokkoa maajoukkuetasolla edustava oikea pakki tuli Ajaxin akatemiasta kauden 2017-18 lopulla ja esiintyi lupaavaasti. Erik ten Hag vakiinnutti Mazraouin paikan avauskokoonpanossa kaudella 2018-19 ja marokkolainen kiitti. Todella hyökkäyspainoitteinen pelaaja, jolta löytyy hyvät syöttely -ja pallonhallintakyvyt. Kausi 2019-20 on Mazraouin osalta mennyt ja surkeasti kentällä ollessaan hän ei ole päässyt lähellekkään samaa tasoa kuin edelliskaudella, mutta toisaalta Mazraoui on kärsinyt myös paljon loukkaantumisista.

Tuorein van Basten -palkinnon voittanut on Yhdysvaltojen maajoukkuemies Sergiño Dest. Nimi mieleen!

The post Ajaxin parhaalle lupaukselle jaettavan van Basten-palkinnon saaneet – missä 2010-luvun voittajat ovat nyt? appeared first on Byyri.

Ibrahim Afellay

2000-luvulla PSV hallitsi Hollannin liigaa ja joukkueessa oli muutama todella lupaava pelaaja kuten Jefferson Farfan sekä DaMarcus Beasley. Kuitenkin PSV:n suurin lupaus oli Ibrahim Afellay. Marokkolaistaustainen hyökkäävä keskikenttäpelaaja omasi taidot nousta yhdeksi Hollannin parhaista pelaajista. Hän pelasi myös säännöllisesti Hollannin maajoukkueessa ja pelasi kolmessa EM 2008 -ottelussa.

Afellay pysyi PSV:n riveissä aina vuoden 2011 tammikuuhun asti, kunnes Barcelona osti miehen vain kolmella miljoonalla eurolla. Syyskuussa 2011 Afellay koki suuren mullistuksen urallaan. Hänen eturistisiteensä hajosi ja tämä tiesi pitkää toipumisaikaa 25-vuotiaalle hollantilaispelaajalle.

Afellay vietti seuraavan vuoden sivussa eikä oikeastaan ikinä päässyt samalle tasolle kuin ennen loukkaantumistaan. Lainapestit Schalkessa ja Olympiakosissa menivät kohtalaisesti, mutta Barcelonan tai Hollannin avaukseen ei Afellaylla ollut enää mitään asiaa.

Seuraavat kaudet Afellay pelasi Valioliigassa Stoken riveissä, missä hän ei suuremmin vakuuttanut, ja myös loukkaantumiset jälleen söivät Afellayn peliaikaa. Nyt Afellay on palannut PSV:n paitaan; sinne mistä kaikki lähti liikkeelle. Loukkaantumiset ovat edelleen riesana Afellayn uralla.

Adel Taarabt

Pelipäällä ollessaan yksi viihdyttävimmistä pelaajista, joita Valioliigassa 2010-luvun alussa nähtiin. Adel Taarabt saapui brittikentille vain 18-vuotiaana. Tottenhamissa Taarabtin potentiaali ja he ostivat hänet vakituisesti ranskalaisseura Lensistä.

Taarabt ei kuitenkaan suuremmin päässyt näyttämään taitojaan ja hänet myytiin QPR:n riveihin. Tässä vaiheessa näytti jo siltä, että Taarabtin potentiaali oli jo hukattu.

Hän kuitenkin nousi QPR:n keulahahmoksi, kun Neil Warnockin ryhmä nousi Valioliigaan 2010–11 kauden päätteeksi. Taarabt teki kaudella 19 maalia ja 21 maalisyöttöä. Valioliiga-vuosina tehot uupuivat, mutta halutessaan Taarabt pyöritteli puolustajia, miten tahtoi. 2012–13 kaudella Taarabt loi 2,5 isoa tilannetta ja 2,7 harhautusta per peli. QPR putosi kauden päätteksi Valioliigasta, mutta odotettavissa oli, ettei marokkolaistaituri halua pelata Championshipissä.

Hän vietti seuraavan kauden lainalla Fulhamissa ja AC Milanissa. Fulhamin lainapesti meni varovasti sanoen penkin alle, mutta Milanissa hän pelasi todella hyvin. Edellisen kauden 2,7 harhautusta nousi 3,6:een ja Taarabt pelasi selvästi rakentavammassa roolissa kuin Valioliigassa.

QPR nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin Valioliigaan, mutta Taarabt ei ollut samalla tasolla kuin ennen. Hän oli menettänyt nopeutensa ja kärsi loukkaantumisista. Harry Redknapp pudotti miehen penkille ja lopulta Taarabt myytiin Benficaan. 2015–16 kaudella pelejä Benfican ykkösjoukkueessa ei kertynyt ainuttakaan ja suuntana oli reservijoukkue.

2016–18 ajan Adel Taarabt vietti lainalla Genoassa ja oli kuin varjo entisestään. Tällä kaudella Taarabt on pelannut puolustavammassa roolissa ja tuonut nimeään takaisin. Taarabt tullaan kuitenkin muistamaan vain parista hyvästä kaudesta.

Adnan Januzaj

Adnan Januzajn nousu parrasvaloon tapahtui todella nopeasti. Hän nousi Manchester Unitedin edustusjoukkueeseen 18-vuotiaana ja silloinen valmentaja David Moyes antoi nuorelle belgialaiselle peliaikaa.

Januzaj oli todellinen huippulupaus ja jo ensimmäisen kauden aikana hän näytti kykenevän pelamaan korkeimmalla tasolla. Tehoja ei hirveästi tullut, eikä tilastotkaan tukeneet Januzajn peliesityksiä. Hänen pelaamisestaan kuitenkin huomasi, kuinka nuorimies oli etevä pelaamaan niin oikealla kuin vasemallakin laidalla.

Debyyttikaudella Januzaj pelasi yhteensä 27 Valioliiga-ottelua ja teki niissä neljä maalia ja antoi neljä maaliin johtanutta syöttöä

Seuraava kausi oli Januzaj’lta todella heikko eikä hän saanut oikein mitään aikaiseksi. Sitten seurasi lainapestit Sunderlandiin ja Dortmundiin. Kummatkin jäivät kuitenkin suuriksi pettymyksiksi. Tässä vaiheessa jo vaikutti siltä, ettei Januzaj kykene pitämään potentiaalistaan kiinni. Real Sociedad hankki Januzaj’n itselleen vuonna 2017. Siirto maksoi 8,5 miljoonaa euroa. Sociedadissa Januzaj’n taso on ailahdellut edelleen ja vasta 25-vuotiaasta belgialaisesta voi jo sanoa, ettei hän tule ikinä tavoittamaan potentiaaliaan. 

Alexandre Pato

Harvoin on nähty yhtä suuria lupauksia kuin Alexandre Pato 2000-luvun lopussa. Pato oli siirtyessään AC Milaniin vuonna 2007 vasta 17-vuotias eikä Milan saanut peluuttaa Patoa virallisissa peleissä ennen talvea 2008, sillä hän siirtyi Euroopan ulkopuolelta alaikäisenä.

Patosta kuitenkin kuoriutui nopeasti todellinen huippulupaus.

Hän teki tehoja minkä kerkesi ja voitti Golden Boy -palkinnon vuonna 2009. 2008–2011 -kausien aikana hän teki noin maalin joka toisessa pelissä. Patolla oli taidot tulla yhdeksi Brasilian tähtipelaajista 2010-luvulla, mutta sitten alkoi loukkaantumiskierre, joka ei oikeastaan ikinä hellittänyt. Kaudella 2011–12 Pato pelasi vain 11 ottelua ja teki niissä yhden maalin.

Pato palasi Brasiliaan jossa hän pelasi Corinthiansin ja Sao Paolon riveissä. Hän ei onnistunut vakuuttamaan kuitenkaan edes Brasilian liigassa. Pato palasi Eurooppaan tammikuussa 2016, lainasopimuksella Chelsean kanssa, mutta pelasi lopulta vain kaksi ottelua. Seuraavan kauden Pato pelasi Villarrealissa, jossa jälleen kerran tehot olivat hukassa.

Sen jälkeen Pato on viettänyt aikaansa Kiinan ja Brasilian kentillä. Pato tullaan varmasti muistamaan ainoastaan pelaajana jolla oli taidot ja potentiaali, mutta loukkaantumiset veivät häneltä kaiken.

Danny Welbeck

Toinen Man United -pelaaja tällä listalla: Danny Welbeck. Welbeck nousi Manchester Unitedin akatemiasta suuren potentiaalin kanssa. Hän kuitenkin joutui kohtaamaan uran alkuaikoina vaikeuksia murtautua kivenkovaan United-hyökkäykseen, jossa pelasivat Cristiano Ronaldo, Wayne Rooney, Carlos Tevez sekä Dimitar Berbatov. 

Welbeck vietti vuodet 2009–2011 lainalla Prestonissa sekä Sunderlandissa. 2011–12 oli kausi jolloin Welbeck nousi Unitedin avauskokoonpanoon ja teki yhdeksän maalia ja antoi neljä maaliin johtanutta syöttöä 30 pelissä. Seuraavien kausien aikana Welbeckin rooli pieneni Robin van Persien tulon myötä. Viimeisellä United-kaudellaan Welbeck teki jälleen yhdeksän maalia, mutta hänen aikansa Manchesterissa tuli päätökseen.

Siirto Arsenaliin maksoi 20 miljoonaa euroa ja hänen ensimmäinen kautensa Tykkimiehissä oli todella lupaava. Vain neljä maalia ja viisi maalisyöttöä, mutta useissa peleissä Welbeck oli todella pirteä ja häneltä odotettiin paljon myös seuraavien kausien aikana. Welbeck kuitenkin kärsi paljon loukkaantumisista eikä saanut tarpeeksi peliaikaa.

Kesällä 2019 Welbeck siirtyi ilmaisella siirrolla Watfordiin. Peliaikaa on irronut vain yhdeksässä pelissä ja loukkaantumisista edelleen kärsivän Welbeckin tarina ei varmastikaan tästä tule parantumaan.

The post Viisi pelaajaa, jotka eivät koskaan saavuttaneet potentiaaliaan appeared first on Byyri.

Maalivahti: Flavio Roma

Italialaismaalivahti Flavio Roma oli ollut jo useamman vuoden Monacon ykkösvalinta tolppien väliin. 2001 Piacenzan riveistä saapunut Roma pelasi uransa huipulla kaudella 2003–04 ja UCL-finaali oli suurin saavutus, minkä italialainen ykkösmaalivahtina urallaan saavutti. 2009 menetettyään ykkösmaalivahdin paikan nuorelle Stephane Ruffierille, Roma päätti siirtyä takaisin kotimaahansa ja suurseura AC Milaniin. Milanissa hän kuitenkin pääsi pelaamaan vain kahdessa ottelussa ja oli suurimman osan ajasta Christian Abbiatin, Marco Storarin sekä Marco Amelian takana nokkimisjärjestyksessä.

2012 Roma palasi Monacoon, mutta jälleen konkarimaalivahti kärsi peliajan puutteesta. Roma lopetti uransa vuonna 2014, ollessaan 40-vuotias.

Oikea puolustaja: Hugo Ibarra

Hugo Ibarra oli siitä mielenkiintoinen tapaus, että argentiinalaispuolustaja vietti kauden 2003–04 lainalla juurikin finaalissa vastassa olleesta Portosta. Ibarra, joka ei oikein koskaan päässyt Portossa väläyttämään, oli Monacon ykkösvalinta oikean puolustajan tontille. Vikkeläjalkainen Ibarra oli seuraavan kauden lainalla Espanyolissa, jonka jälkeen hän palasi Argentiinaan Boca Juniorsin riveihin. Vuonna 2007 hän voitti uransa neljännen Copa Libertadores -pokaalin Boca Juniorsin riveissä. Ibarra lopetti uransa 36-vuotiaana vuonna 2010.

Oikea keskuspuolustaja: Julien Rodriguez

Monacon oma kasvatti 26-vuotias Julien Rodriguez oli juuri vakiinnuttanut paikkansa Monacon keskuspuolustajana Rafael Marquezin lähtiessä Barcelonaan kesällä 2003. Rodriguez oli keskiverto puolustaja parhaimmillaan ja hänen uransa eteni Glasgowiin, kun Rangers hankki miehen vuonna 2005. Topparin aika Rangersissä ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä vyölle kertyi vain 34 ottelua kahden kauden aikana. Skotlannin jälkeen Rodriguez palasi Ranskan etelärannikolle Marseillen riveihin. Hän ei oikeastaan koskaan saanut vakiopaikkaa Marseillen puolustuksesta ja olikin lopulta rotaatiopelaaja. Rodriguez lopetti uransa 34-vuotiaana vuonna 2012.

Vasen keskuspuolustaja: Gael Givet

Rodriguezin tavoin myös Gael Givet oli Monacon oma kasvatti. Kolme vuotta Rodriguezia nuorempi Givet oli saanut peliaikaa jo edellisten kausien aikana. Givet oli 2004 UCL-finaalin aikoihin hyvinkin lupaava nuori puolustaja, joka nousi myös Ranskan maajoukkueeseen. Givet pelasi Ranskan maajoukkueessa kesän 2006 MM-kisoissa, jonka jälkeen siirtyi Marseillen riveihin vuonna 2007 ja samana kesänä myös Rodriguez siirtyi Marseilleen.

Tammikuussa 2009 Givet sai siirron Valioliigassa silloin pelanneeseen Blackburniin. Blackburnissa varsinkin 2009–11 välisenä aikana Givet oli Sam Allardycen vakiopuolustaja. Peliaika kuitenkin väheni ja Blackburn tippui Championshipiin, ja Givet palasi Ranskaan. Hän pelasi joitakin pelejä kotikaupunkinsa Arlesin sekä Evianin riveissä. Givet lopetti uransa 35-vuotiaana vuonna 2016.

Vasen puolustaja: Patrice Evra

Menestynein pelaaja koko Monacon ryhmästä. Patrice Evra oli 2004 UCL-finaalin aikoihin vain 23-vuotias. 2002 Nicestä siirtynyt Evra pelasi 2002–05 välisenä aikana miltein jokaisessa ottelussa. Kesällä 2005 Evra sai suuren siirron Manchester Unitediin, mutta Evralla oli vaikeuksia päästä Man Unitedin avauskokoonpanoon. 2006 MM-kisat jäivät Evralta välistä, mutta kaudella 2007-08 Evrasta muodostui yksi Valioliigan parhaimmista vasemmista puolustajista.

Evrasta tuli lopulta myös Manchester Unitedin kapteeni ja hän pelasi yhteensä 379 ottelua Man United -paidassa. Kirkkaimpina pokaaleina Manchesterin vuosilta Evran palkintokaappiin jäivät viisi Valioliigan mestaruutta ja Mestarien liigan voitto vuonna 2008.

Kesällä 2014 Evra siirtyi Juventukseen jossa hän voitti kaksi Serie A -mestaruutta. Kahden kauden jälkeen Evra palasi Ranskaan Marseillen riveihin. Marseille-aika päättyi hyvin dramaattisesti, kun Evra potkaisi katsojaa päähän ja hänet erotettiin joukkueesta. Evra vietti vielä yhden kauden Valioliigassa West Hamin riveissä, kunnes hän päätti lopettaa uransa 37-vuotiaana vuonna 2018. 

Oikea keskikenttäpelaaja: Edouard Cisse

Fyysinen ja todella hyvin puolustava keskikenttämies Edouard Cisse saapui Monacoon lainasopimuksella PSG:n riveistä. Cisse, joka pelasi Monacon ankkurina ei kuitenkaan saanut vakituista siirtoa Monacoon seuraavana kesänä. Seuraavan kolmen kauden ajan Cisse pelasi PSG:n keskikentällä.

Kesällä 2007 Cisse siirtyi Turkkiin suurseura Besiktasin riveihin. Hän pelasi Besiktasissa kahden kauden ajan, jonka jälkeen hän palasi Ranskaan Marseillen riveihin. Marseillessä pelatessaan hän voitti Ranskan liigan vuonna 2010 ja oli tärkeä osa Marseillen keskikenttää yhdessä Charles Kaboren ja Lucho Gonzalezin kanssa. Cisse lopetti uransa 34-vuotiaana vuonna 2012 pelattuaan vielä yhden kauden Auxerressä.

Keskikenttäpelaaja: Lucas Bernardi

Lucas Bernardi saapui Monacon keskikentälle kesällä 2001 pelattuaan yhden kauden Marseillessa. Bernardi pelasi myös Argenttinan maajoukkueessa, mutta ei päässyt vuoden 2006 MM-joukkueeseen. Bernardi oli arvostettu pelaaja Monacon keskikentällä ja argentiinalainen pelinrakentaja viihtyi Monacossa aina vuoteen 2008 asti.

Kesällä 2008 Bernardi siirtyi Argentiinaan kasvattajaseuransa Newell’s Old Boysin riveihin, jossa hän pelasi aina vuoteen 2014 asti, jolloin hän lopetti uransa 37-vuotiaana. Tämän jälkeen Bernardi ryhtyi valmentamaan Newell’s Old Boysia kaudella 2015–16. Kausi ei kuitenkaan ollut suuri menestys ja tämän jälkeen Bernardi vietti lyhyitä manageripestejä Arsenal de Sarandin, Godoy Cruzin, Estudiantesin sekä Belgranon peräsimessä. Tällä hetkellä hän valmentaa Godoy Cruzia toisella pestillään.

Vasen keskikenttäpelaaja: Akis Zikos

Cissen kaverina keskikentän pohjalla ollut Akis Zikos tuli Monacoon kesällä 2002. Kreikkalainen keskikenttämies oli jo yksi kokeneimmista pelaajista tässä joukkueessa. Zikos pelasi Monacossa vielä kaksi lisäkautta, kunnes uudet keskikenttäpelaajat kuten Jaroslav Plasil ja Diego Perez veivät hänen pelipaikkansa. Kesällä 2006 Zikos palasi AEK Ateenan riveihin Kreikan pääsarjaan. Hän pelasi kaksi kautta AEK:n riveissä, kunnes hän päätti lopettaa uransa 34-vuotiaana vuonna 2008. Hänestä tuli myöhemmin AEK:n juniorijoukkueen joukkueenjohtaja ja on tässä roolissa edelleen.

Oikea hyökkäävä keskikenttäpelaaja: Ludovic Giuly

Joukkueen ykköstähti ja kapteeni, Ludovic Giuly oli todellinen helmi Monacon vuosinaan. Giuly saapui Monacoon Lyonista jo vuonna 1998 ja hänestä muodostui 2002–04 välisenä aikana Ranskan liigan parhain oikea laituri. Giuly pystyi pelaamaan myös vasemmassa laidassa sekä kymppipaikalla hyökkääjän takana.

Tässä UCL-finaalissa Giuly pelasi hyvin vapaassa roolissa oikeana hyökkääjänä. Seuraavana kesänä Giulya odotti suuri siirto Barcelonaan. Hänen ensimmäinen kautensa oli todella hyvä, mutta seuraavien parin kauden aikana Giulyn peliaika alkoi vähenemään. Hän ei päässyt samalle tasolle kuin Monacossa ja kesällä 2007 Giuly siirtyi AS Roman riveihin. Ranskalaistaituri ei juuri vakuuttanut Serie A:ssa ja palasi seuraavana kesänä Ranskan kentille PSG:n riveihin.

PSG:ssä ensimmäinen kausi meni Giulylta ihan hyvin, mutta sen jälkeen ranskalaisen taso lähti laskuun. 2011 Giuly palasi Monacoon, joka oli pudonnut Ligue 1:stä. Ranskalainen pelasi vielä yhden kauden Lorientin riveissä ja ilmoitti lopettavansa uransa 37-vuotiaana vuonna 2013. Hän kuitenkin pelasi vielä kolme kautta Ranskan alasarjoissa.

Vasen hyökkäävä keskikenttäpelaaja: Jerome Rothen

Ranskan maajoukkueessakin näihin aikoihin pelannut Jerome Rothen tuli Monacoon Troyesin riveistä vuonna 2002. Rothen ja Giuly muodostivat todellisen tehokaksikon hyökkääjän takana. Kummallakin nopeutta ja harhautuksia riitti. Rothen ei kuitenkaan ollut mikään maalintekijä, mutta kaudella 2003-04 hän sai kaikissa kilpailuissa peräti 19 maalisyöttöä. Rothen siirtyi seuraavana kesänä EM-kisojen jälkeen PSG:n riveihin. PSG:ssä tehot uupuivat, mutta pelatessaan Rothen oli PSG:n parhaimpia ja varsinkin viihdyttävimpiä pelaajia. Kauden 2009-10 hän oli lainalla niin Rangersissa kuin turkkilaisessa Ankaragucussa. 2010 PSG päätti päästää Rothenin menemään, mutta hän ei löytänyt uutta seuraa ennen seuraavaa kesää jolloin hän siirtyi Bastiaan, jonka riveissä hän pelasi kaksi kautta. Tämän jälkeen Rothen siirtyi takaisin kasvattajaseuransa Caenin riveihin puoleksi kaudeksi, jonka jälkeen hän lopetti uransa 35-vuotiaana vuonna 2013.

Keskushyökkääjä: Fernando Morientes

Real Madridissa ja Espanjan maajoukkueessa maaleja paukuttanut Fernando Morientes siirtyi lainalle Monacoon kaudeksi 2003–04. Hänen peliaikansa Real Madridissa oli kortilla Ronaldon saapumisen seurauksena. Monacossa Morientes loisti ja oli todella tärkeä osa Monacon menestystä Mestarien liigassa. Hän muodosti todellisen tähtitrion Giulyn ja Rothenin kanssa. Seuraavaksi kaudeksi Morientes palasi Realiin, mutta hänet myytiin tammikuussa 2005 Liverpooliin, jossa hän viihtyi puolentoista kauden ajan.

Tämän jälkeen espanjalaishyökkääjä siirtyi Valenciaan, jossa ensimmäinen kausi oli hyvä. Seuraavat kaksi kautta menivät kuitenkin loukkaantumisten sävyttämänä ja hän palasi Etelä-Ranskaan vielä kaudeksi 2009–10. Marseillessa hän oli voittamassa Ranskan mestaruutta yhdessä Cissen ja Rodriguezin kanssa. 34-vuotias Morientes päätti lopettaa uransa vuonna 2010, mutta palasi kuitenkin pelaamaan vielä kolme peliä Espanjan kuudennella sarjatasolla talvella 2015. Pelaajauransa jälkeen Morientes toimi Real Madridin juniorijoukkueissa valmentajana. Kaudella 2015–16 hän valmensi Espanjan kolmannella sarjatasolla pelannutta Fuenlanbradaa.

The post AS Monaco ylsi sensaatiomaisesti Mestarien liigan finaaliin vuonna 2004 – Millaisia pelaajauria finaalin avausyksitoistikolla lopulta oli? appeared first on Byyri.