Chelsean toisesta osumasta ottelussa vastaa yhdysvaltalaisnuorukainen Christian Pulisic, joka on hankalien hetkien jälkeen raivannut tiensä väkisin Frank Lampardin avauskokoonpanoon. Hieman jo hiipumaan päin ollut supertalentti iski edellisenä viikonloppuna hattutempun Burnleyta vastaan. Viime aikaisten otteidensa perusteella jenkki on ehkä sittenkin kehittymässä sellaiseksi pelaajaksi, jota hänestä vielä pari vuotta sitten uumoiltiin.

Vaikka Watford onnistuukin kaventamaan tilanteeksi 1-2 toisen puoliajan aikana, nappaa Chelsea täydet kolme vieraspistettä lauantai-iltapäivän ottelusta. Tulos on Lampardin Chelsealle varsin tuttu viime ajoilta, sillä kyseessä on peräti kahdeksas voitto viimeiseen yhdeksään peliin. Tämän tuloksen myötä Chelsea-legendan suojatit ovat Valioliigan neljännellä sijalla ja taistelevat kynsin ja hampain jatkopaikasta Mestarien liigassa.

Voitettujen otteluiden lisäksi tunnusomaisiin piirteisiin on lukeutunut myös nuorten pelaajien esiinmarssi. Abrahamin ja Pulisicin lisäksi Mason Mount, Fikayo Tomori sekä loukkaantumisistaan toipuneet Callum Hudson-Odoi ja Reece James ovat joko jo nousseet tai nousemassa todella suureen rooliin Lampardin uudistuneessa Chelseassa.

Tasapaino on löytynyt

Kauden ensimmäisen kolmanneksen lähestyessä loppuaan on Chelsea sekä tuloksellisesti että pelillisesti erittäin hyvässä tilanteessa.

Hapuilevan alkukauden jälkeen Lampard on onnistunut löytämään joukkueensa pelaamiseen erinomaisen tasapainon, joka ei kuitenkaan tunnu vievän tehoja merkittävästi pois joukkueen hyökkäyspelaamisesta. Huomattavasti aiempaa enemmän pystysuuntaan peliä rakentava Chelsea on joukkueena viihdyttävämpi kuin moniin vuosiin, ja esimerkiksi lampardmaisesti hyökkäyksiä tukevan ja boksiin nousuja tekevän Mountin tyylistä pelaajaa joukkueen hyökkäyspelaaminen olisi kaivannut jo viime kaudella.

Chelsealla oli kauden ensimmäisissä otteluissaan huomattavia vaikeuksia pelin tasapainottamisen kanssa. Paras osoitus tästä nähtiin kauden avauskierroksella Manchester Unitedin vieraana. Tuossa ottelussa lontoolaiset olivat pitkiäkin pätkiä kuskin paikalla, mutta isännät käyttivät ottelun toisella jaksolla vieraidensa jättämät valtavat aukot kentällä hyväkseen ja iskivät lopulta taululle peräti neljä osumaa.

Puolustuspelaaminen ei ole etenkään erikoistilanteiden osalta vielä lähelläkään vaadittavaa tasoa, mutta yleisellä tasolla joukkueen tasapaino on parantunut huomattavasti. Tämä on näkynyt myös monen yksittäisen pelaajan osalta suoritusten parantumisina. Alkukaudesta ajoittain todella pahoissa ongelmissa olleet Cesar Azpilicueta ja Kurt Zouma ovat parantaneet otteitaan puolustuslinjassa huomattavasti, ja hitaista jaloistaan edelleen kärsivä Marcos Alonso on näyttänyt kentällä paremmalta kuin kertaakaan Mauricio Sarrin aikana.

Joukkueen keskikentällä viime kaudella kovasti kritiikkiä kerännyt Jorginho on vaihtanut alkukauden keltaisten korttien keräämisen keskikentän monipuolisen dominointiin, ja italialaisen vierellä pelaava Mateo Kovacic on ollut kentän molempiin suuntiin kuin uusi pelaaja.

Hyvältä näyttää

Parantuneen pelillisen tasapainon lisäksi Chelsea saa kiittää menestyksestään paljon myös kilpailevien joukkueiden ongelmia. Arsenalilla, Manchester Unitedilla ja Tottenhamilla on ollut alkukauden aikana huomattavia ongelmia, ja näistä suurimman hyödyn ovat saaneet Chelsea sekä Brendan Rodgersin alaisuudessa erinomaisesti esiintynyt Leicester.

Chelsealle langetetusta kahden ikkunan pituisesta siirtokiellosta on muodostumassa joukkueelle todellinen jättipotti. Aiemmin suuria summia uusiin pelaajiin ja suuren profiilin managereihin käyttänyt seura oli kauden alla pakotettu tilanteeseen, jossa se joutui luottamaan normaalisti muualle lainalle siirtyneisiin omiin poikiin. Kaikki seuraan jääneet nuoret miehet ovat onnistuneet täyttämään paikkansa ja raivaamaan tiensä jopa avainrooliin joukkueessa.

Frank Lampardin nimitys joukkueen peräsimeen tapahtui myöskin ideaaliin aikaan. Käynnissä oleva kausi on järjestyksessään ensimmäinen pitkään aikaan, jolloin lontoolaiselta suurseuralta ei odotettu mainetekoja. Myrskyisät tuulet Chelsean managerin pallilla ovat siis ainakin hetkellisesti tyyntyneet ja legenda-statuksensa lisäksi Lampardille on alusta alkaen tarjottu täyttä työrauhaa myös olosuhteiden pakosta.

Vaikka tilanne näyttää Chelsean osalta tässä vaiheessa kautta erittäin hyvältä, on olemassa myös tiettyjä uhkakuvia. Yksi näistä on kuormitus, jota on tullut tärkeiden pelaajien poissaoloista johtuen runsaasti monen pelipaikan pelaajille. Tämä kuormitus on ehtinyt näkymään etenkin alkukaudesta hirvittävän korkeassa lennossa olleiden Abrahamin ja Mountin esityksissä, jotka ovat yleisellä tasolla hieman laskusuhdanteessa. Etenkin N’Golo Kantén, Antonio Rüdigerin ja Ruben Loftus-Cheekin paluuta joukkueen pelaavaan kokoonpanoon odotetaankin jo kuumeisesti. Vaikka edellä mainittu kolmikko onkin tärkeä, vaatii murtautuminen avauskokoonpanoon jopa Kantélta silti kovaa työntekoa ja onnistuneita esityksiä. Niin hyvin alkukaudesta poissaoloja paikanneet pelaajat ovat tähän mennessä tehtävissään onnistuneet.

Ei enää Valioliigan vihatuin

Roman Abramovichin valtaannousu Lontoossa teki Chelseasta yli vuosikymmenen ajan jopa koko Valioliigan vihatuimman joukkueen. Frank Lampardin ja nuorten pelaajien esiinmarssi on kuitenkin kääntänyt joukkueen kelkan täydellisesti. Chelsea on ilahduttanut jalkapallofaneja alkukauden aikana laajalla rintamalla, ja tämä on saanut ainakin Suomessa useat joukkuetta ennen inhonneet muuttamaan mielipiteensä ja jopa symppaamaan lontoolaisia.

Muutoksia tapahtuu toivottavasti myös seuratasolla. Alkukausi on nimittäin osoittanut sen, että menestyäkseen joukkueen ei tarvitse polttaa rahaa satojen miljoonien edestä muualta tuleviin pelaajiin, vaan yksinkertaisesti antaa oman akatemian lahjakkaimpien yksilöiden näyttää taitonsa. Mikäli tämä muutos toteutuu, on Chelsea matkalla vahvasti oikeaan suuntaan myös seuratasolla.

The post Frank Lampardin Chelsea – sympaattinen ja freesi tulokas appeared first on Byyri.

Chelsea ajautui tammi-helmikuun aikana tulokselliseen kriisiin, ja joukkue ei tuona aikana tuntunut saavan pisteitä kasaan edes niistä otteluista, joissa se oli alkukauden aikana loistanut Mauricio Sarrin alaisuudessa. Altavastaajat puolustivat joukkueen yksilöt pimentoon helposti, ja esimerkiksi helmikuun pelillisen alakulon kruunasivat kaksi historiallisen suurta tappiota Bournemouthia ja Manchester Cityä vastaan.

Kokonaisuudessaan Chelsea onnistui voittamaan kahden kuukauden aikana pelaamastaan 15 ottelusta ainoastaan kahdeksan. Tämä saldo ei ollut todellakaan lähelläkään sitä, mitä Mestarien liigan paikoista taisteleva joukkue tavoittelee.

Olen ollut viime viikkoina todella pettynyt etenkin brittiläisen ja yhdysvaltalaisen median toimintaan. Otteluita ammatikseen analysoivat toimittajat ovat vetäneet Chelsean pelillisten ongelmien ratkaisemisen osalta mutkia ihan toden teolla suoriksi. Yhdeksi suurimmista pelillisistä ongelmista on yleisellä tasolla määritetty se, että Sarri peluuttaa joukkueen ranskalaistähteä N’Golo Kantéa väärällä pelipaikalla.

Kaikkein parhaimmat naurut sain itselleni aikaan katsottuani pari viikkoa sitten YouTubesta Sky Sportsin palveluun lataamaa videota, jossa Tim Sherwood ja Steve McMahon pohtivat Sarrin korvaamista Chelsea-legenda Frank Lampardilla.

Lopetin videon katsomisen kohtaan, jossa McMahon toteaa Kantén olevan ”maailman paras keskikentän pohjapelaaja” ja että hän pelaa Chelseassa väärällä pelipaikalla. Myötähäpeän sietokykyni ylittyi tässä vaiheessa, enkä nähnyt mitään syytä enää jatkaa tämän ”laadukkaan analysoinnin” katsomista. Kuinka pihalla ammatikseen näitä hommia tekevät voivatkaan olla?

Näkemykseni Kantésta

N’Golo Kanté on pelannut käytännössä koko huippu-urheilu-uransa samalla pelipaikalla, eli keskikentän keskustassa ja oikealla puolella. Kaikkein menestyksekkäimmissä joukkueissaan, eli Leicester Cityssä, Chelseassa Antonio Conten ensimmäisellä kaudella ja Ranskan maajoukkueessa, Kanté on pelannut aina keskikentän alimmassa kaksikossa. Kanté ei ole kuitenkaan koskaan pelannut keskikentän alimpana pelaajana, oli keskikentän kolmio piirretty sitten miten päin tahansa.

Leicester Cityssä Kantén rinnalla pelasi erittäin älykäs ja kokonaisvaltainen Danny Drinkwater, joka hoiteli keskikentällä pelinrakentelun lisäksi varmistavan roolin Kantén operoidessa ylempänä etenkin aktiivisen prässäyspelaamisen osalta. Siirryttyään Chelseaan kaudeksi 2016/16 Kanté pelasi nykyään Manchester Unitedia edustavan Nemanja Maticin rinnalla. Matic hoiti tästä kaksikosta puolustusvelvoitteet ja Kanté operoi jälleen useimmissa tilanteissa Maticin yläpuolella. Ranskan maajoukkueessa Maticin kanssa puolustusvelvollisuuksia on puolestaan ollut jakamassa useimmin Juventusta edustava Blaise Matuidi, joka on jälleen mainitusta kaksikosta se enemmän puolustava.  

Kantén vahvuudet pelaajana löytyvät ranskalaisen uskomattomasta fyysisestä kunnosta ja kyvystä voittaa pallo omalle joukkueelle erittäin aggressiivisella riistopelaamisella. Nämä ominaisuudet avaavat Kantélle usein mahdollisuuden voittaa pallo omalle joukkueelle jo ennen kentän puoliväliä ja näin käynnistämään vastahyökkäyksiä pääasiallisesti irtautumalla vastustajan keskikentästä pallon kanssa juosten.

Jos katsotaan puolestaan keskikentän pohjapelaajan tärkeimpiä ominaisuuksia, Kanté ei täytä niitä kovinkaan monella osa-alueella. Keskikentän pohjapelaajan pitää pääasiallisesti olla sijoittumisen ja miesvartioinnin mestari, fyysisesti vahva pelaaja ja ennen kaikkea kurinalainen. Kanté ei ole ominaisuuksiensa puolesta mitään näistä. Tästä viimeisimpänä osoituksena nähtiin edellisen viikonlopun ottelu Valioliigassa Fulhamia vastaan, kun isäntien Tom Cairney piti fyysisissä väännöissä Kantéa ajoittain pilkkanaan ja onnistui karkaamaan ranskalaisen miesvartioinnista useampaan otteeseen ottelun aikana.

Sarrin 4-3-3-muodostelmassa keskikentän pohjapelaajan roolina ei ole pelata perinteistä pohjapelaajan roolia, vaan paikalla tällä hetkellä pelaavan Jorginhon tehtävä on sekä pystyä liikuttamaan pallon nopeasti alakerrassa ja näin auttaa joukkuetta tulemaan pois paineen alta palloa aktiivisesti liikutellen. Jorginhon roolin toinen oleellinen osa on ohjata kanssapelaajia sekä liikkumisen että syöttövalintojen suhteen. Näitä pelillisiä seikkoja on helppo tutkailla sekä artikkeleja lukemalla että videoita katsomalla.

Kantén rooli Sarri-pallossa

Mauricio Sarrin alaisuudessa Kantén osalta miehen hyökkäysvastuun suuruus on korostunut. Kanté pelaa keskikentän kolmikossa usein niin sanotun kolmannen miehen roolissa, jonka tehtävänä on tehdä aktiivisesti juoksuja sekä topparin ja laitapakin väliseen taskuun että puolustuslinjan taakse. Kantén ruokkijana pelitavassa toimii luonnollisesti Jorginho tai erinomaisesti peliä avaava toppari David Luiz.

Hapuilevan alun jälkeen Kanté on kehittynyt roolissaan erinomaiselle tasolle. Ranskalainen on ollut yhdessä Eden Hazardin kanssa joukkueen eniten maalipaikkoja luonut pelaaja, ja onpa mies itsekin osunut Valioliiga-kauden aikana jo kolmeen otteeseen. Chelsean oikean laidan hyökkäyspelaaminen on viime aikoina rullannut nimivahvempaa vasenta laitaa huomattavasti jouhevammin, ja Kantén rooli tässä on ollut suuri. Erinomaisella ja aina 90 minuuttia kestävällä liikkeellään Kanté on luonut tilaa sekä laidalla operoivalle Pedrolle tai Willianille että nykyään varsin innokkaasti hyökkäyksiin mukaan liittyvälle Cesar Azpilicuetalle.

Chelsean hyökkäyspeli ei Kantén hyvistä esityksistä huolimatta ole silti edelleenkään Valioliigan kärkipäätä, ja tässä vaiheessa herääkin kysymys: missä kaikki sitten mättää?

Yhdeksi suurimmaksi syyksi nostaisin Chelsean osalta sen, että joukkueen hyökkäyspelaamisesta puuttuu edelleen tarvittava määrä pystysuuntaan etenevää liikettä. Sarrin Chelsean tavoitteena on pelata paljon kombinaatioita seinäsyötöillä ja yhdistää tämä nopea pallon liikuttelu suoraviivaiseen etenemiseen kohti vastustajan maalia. Tällä systeemillä vastustajan linjojen väliin jää aukkoja, ja puolustus ei ehdi ryhmittyä helppoihin puolustusasemiin.

Chelsean osalta ongelmat ovat kuitenkin siinä, että joukkue ei vieläkään osaa liikkua yhtenä yksikkönä siten, että seinäsyöttökombinaatiossa pallon tyhjään tilaan saavalla pelaajalla olisi tarjolla tarpeeksi vaihtoehtoja pelata palloa pystyyn. Tästä johtuen hyvätkin aihiot tahtovat päättyä vaihtoehtojen vähyyteen ja Chelsean peli tylsyy pallon sivuttaissiirtelyyn keskikentällä.

Esimerkiksi voitokkaassa ottelussa Tottenhamia vastaan N’Golo Kanté karkasi pallonriiston myötä Tottenhamin puolustuslinjan ja keskikentän väliin noin puolen kymmentä kertaa, mutta tilanteet kuivuivat kasaan vaihtoehtojen vähyyden vuoksi. Kantén ainoa taustatuki hyökkäyksissä oli kerta toisensa jälkeen kokenut argentiinalaishyökkääjä Gonzalo Higuain. Kahdella viittä vastaan hyökkääminen menestyksekkäästi on aika tekemätön paikka.

Valoa tunnelin päässä?

Sunnuntain Valioliigaottelussa Wolverhamptonia vastaan Chelsea joutui jälleen pelaamaan pitkälti oman mukavuusalueensa ulkopuolella vierasjoukkueen keskittyessä voimakkaasti oman maalinsa suojelemiseen. Erinomaisesti läpi kauden nimenomaan Valioliigan kuuden kärkeä vastaan esiintynyt Wolves teki sunnuntaina jälleen sen, minkä se oli aiemmin tehnyt myös esimerkiksi Old Traffordilla, Webleyllä ja Emiratesilla: se hyydytti ennakkosuosikkina otteluun lähteneiden isäntien hyökkäyspelin ja nappasi näin mukaansa tärkeitä vieraspisteitä. Ainoastaan Eden Hazardin lopun kaukolaukausosuma toi isännille edes pisteen.

Jos jätämme laskuista sunnuntain vaisun pelillisen esityksen, on perusteltua sanoa, että Chelsean otteissa on ollut viime aikoina havaittavissa myös jonkin verran positiivisia seikkoja.

Etenkin Chelsean aktiivinen prässipeli on ollut viime peleissä ajoittain komeaa katsottavaa, ja joukkue onkin saanut kollektiivisella paineen luonnilla vastustajiensa alakerran ajoittain niin pahoihin ongelmiin, että edes puoleen kenttään pääseminen pallon kanssa on tuottanut suuria vaikeuksia. Myös luotujen paikkojen ja hyvien hyökkäysten aihioiden määrät ovat nousseet viime peleissä huomattavasti.

Monen muun Chelsea-pelurin tavoin Kantén ottelu Wolvesia vastaan oli hankala. Ottelun ensimmäisellä 45 minuuttisella Kanté sai kuitenkin paljon hyvää aikaan kentän molemmissa päissä. Ensimmäisellä jaksolla Kanté loi joukkueensa ainoan kohtuullisen tilanteen hienolla pystysyötöllä Gonzalo Higuainille. Tämän lisäksi Kanté käynnisti puoliajan aikana kaksi Chelsean vaarallista hyökkäyksen aihiota, teki kaksi pallonriistoa omalla puolustuskolmanneksella ja kolme riistoa vastustajan kenttäpuoliskolla.

Vaikka konkreettinen tulos jäikin tulostaululta pois sunnuntaina, yllä mainitut asiat ovat ehdottomasti juuri niitä, joita Kanté kentällä tekee parhaiten ja minkälaista pelaamista Kantén nykyinen pelillinen rooli myös tukee. Kantén operoiminen kentällä mahdollisimman laajalla säteellä onkin Chelsean menestyksen kannalta aivan yhtä tärkeä tekijä kuin vaikkapa Eden Hazardin suoritusten tasaantuminen, Jorginhon pystysyöttöjen putoaminen oikeaan paikkaan tai Gonzalo Higuainin parhaan fyysisen kunnon ja maalijyvän löytyminen.

Yksilötasolla Kanté on yhdessä toppari Antonio Rüdigerin kanssa ollut ainoa Chelsea-pelaaja, joka on pystynyt pitämään tasonsa tasaisena läpi koko kauden. Kantén kohdalla suoritukset ovat itse asiassa parantuneet kauden aikana ja jos sama trendi jatkuu, on Chelsealla pian riveissään erinomainen sekoitus Ramiresia muistuttavaa ikiliikkujaa ja erittäin kokonaisvaltaista kahden suunnan taitajaa Michael Essieniä.

Maailman parhaan työmyyrän valjastaminen rajoitetumpaan rooliin keskikentän pohjalle olisi sulaa hulluutta, ja tällainen valinta sotisi lähes kaikkia Kantén pelillisiä ominaisuuksia vastaan. Chelsean pelillisiä ongelmia etsiville ihmisille toteaisinkin: jättäkää N’Golo Kanté rauhaan.

The post Kolumni: Jättäkää N’Golo Kanté rauhaan! appeared first on Byyri.

Kokonaisuudessaan Maurizio Sarrin Chelsea elää nyt ensimmäistä pelillistä kriisivaihettaan. Tästä vahva osoitus saatiin edellisenä viikonloppuna Tottenhamin nöyryytettyä Chelseaa Wembleyllä lukemin 3-1. Pelitapahtumien perusteella tulos olisi hyvin voinut olla paljon rumempikin.

Lupaava startti

Jos ei oteta lukuun Community Shieldin tappiota Manchester Cityä vastaan, oli Sarrin startti Chelsean peräsimessä lupaava. Mukaan mahtuu Chelsean valmentajien seuraennätys, eli peräti kymmenen ottelun putki ilman tappiota Valioliigassa seurassa aloittamisesta lähtien sekä yhteensä 18 ottelua ilman tappioita kaikissa kilpailuissa ennen Tottenhamia vastaan koettua tappiota. Tästä huolimatta Sarrin Chelsean voidaan sanoa olevan nyt selkeästi ongelmissa.

Paperilla hyvin sujuneen alkukauden ei kannata Chelsean tapauksessa antaa hämätä liikaa. Joukkueen alkukauden otteluohjelma on ollut helpohko, ja se on lisäksi saanut pelata lähestulkoon täysin kakkosmiehistöllään sekä Euroopassa että liigacupin puolella.

Niin sanottujen kovien pelien saldo liigassa on Sarrin alaisuudessa ollut tähän mennessä heikko. Chelsea on kauden mittaan kohdannut kotonaan Arsenalin, Liverpoolin ja Manchester Unitedin sekä vieraissa Tottenhamin. Näistä Chelsea on onnistunut voittamaan ainoastaan Arsenalin, ja lopuista kolmesta ottelusta joukkue on saanut kasaan kaksi pistettä.

Hyökkäävää pelifilosofiaa suosivan valmentajan maineessa vahvasti olevan Sarrin suurimmaksi ongelmaksi Chelsean peräsimessä on yllättäen muodostunut nimenomaan hyökkäyspelaaminen, siinä missä hieman hapuilevan startin jälkeen joukkueen heikkoudeksi ennakoitu puolustuslinja on pääasiallisesti suoriutunut urakastaan kunnialla.

Hyökkäyspelaamisen osalta Sarrilla on mielestäni käsissään ainakin kolme selkeää ongelmakohtaa, jotka esittelen seuraavaksi.

Maalintekijän puuttuminen

Chelsea ei ole tälläkään kaudella löytänyt kokoonpanoonsa säännöllisesti maalintekoon myös kovissa otteluissa pystyvää maalintekijää.

Alvaro Moratan startti viime kaudella oli erittäin lupaava, mutta marraskuun jälkeen espanjalainen vaipui käytännössä koko loppukaudeksi varjojen maille eikä hän ole pienistä väläytyksistään huolimatta onnistunut nousemaan tuosta montusta. Maailmanmestari Olivier Giroud ei puolestaan mahtunut avaukseen Arsenalissa, eikä hän sinällään erinomaisista yksittäisistä ominaisuuksistaan huolimatta ole pystynyt nousemaan selkeäksi ykköskärjeksi alisuoriutuneen Moratan ohi, vaikka avauskokoonpanon paikkoja on viime peleissä tullutkin.

Käynnissä oleva kilpailutilanne on paperilla hyvä asia, mutta fakta on se, että mainituista pelaajista kumpikaan ei vedä vertoja kilpailevien seurojen vastaavan pelipaikan pelaajille.

Hyökkäyksen oikea laita

Kaiken uransa aikana kokenut ja voittanut Pedro aloitti kauden erinomaisesti uuden valmentajan alaisuudessa. Syyskuun lopulla tullut olkapäävamma Kreikassa pakotti kokeneen espanjalaisen sairastuvan puolelle ja paluunsa jälkeen Pedro on muistuttanut jälleen pelillisesti enemmän sitä pelaajaa, josta Chelsean fanit olivat vahvasti hankkiutumassa eroon jo viime kesänä.

Toinen kokenut pelaaja, brasilialainen Willian, elää puolestaan jälleen pelillisesti erästä uransa suvantovaihetta, jotka ovat tulleet tutuiksi jo aiempina vuosina. Parhaimmillaan taitava brassi on ollut jopa joukkueen paras pelaaja, mutta vielä 30 vuoden iässäkin suoritusten tasaisuus vaihtelee huomattavan paljon. PAOKia vastaan erinomaisesti Eurooppa-liigassa esiintynyt vasta 18-vuotias Callum Hudson-Odoi voisi vähäisillä minuuteilla antamillaan näytöillä ehdottomasti ansaita näytönpaikan myös liigan puolella.

Keskikentän kolmikko

Chelsea on Sarrin alaisuudessa palannut ensi kertaa vanhaan kunnon 4-3-3-muodostelmaan, joka oli José Mourinhon valmentaessa aikoinaan ajoittain erittäin menestyksekäs. Italialaisen Jorginhon oletettiin olevan Chelsealle se pelillinen Messias, joka nostaisi Chelsean keskikentän pitkästä aikaa tasolle, jota se oli reilut kymmenen vuotta sitten, ja samalla Chelsean taistelemaan Valioliiga-tittelin lisäksi myös Mestarien liigan pystistä.

Jorginhon pelillinen anti on ollut pääasiallisesti hyvä, ja mies on suoriutunut roolistaan kunnialla. Muun keskikentän tasapainon järkkyminen on viime peleissä näkynyt kuitenkin myös siinä, että Jorginho on etenkin puolustuspäässä joutunut tilanteisiin, joissa hänen puolustuksellinen osaamisensa on joutunut äärirajoille, ja tämä on johtanut virheisiin ja rikkeisiin.

Chelsean keskikentän tämän hetken suurin ongelma on maailmanmestari ja ”omassa roolissaan” maailman paras keskikenttäpelaaja N’Golo Kanté.

Kauden alla ja kauden mittaan sekä Kanté itse että asiantuntijat ovat useaan otteeseen maininneet ranskalaisen ikiliikkujan uuden pelillisen roolin, jossa aiemman suoriutumisen lisäksi Kantén pitäisi pystyä tekemään enemmän tulosta myös hyökkäyspäässä.

Kauden avaus oli Kantén osalta lupaava miehen iskiessä Chelsean kauden avausmaalin Huddersfieldiä vastaan. Tämä on kuitenkin tähän mennessä jäänyt lähestulkoon ainoaksi Kantén hyökkäyspään onnistumiseksi sekä maalien että maalipaikkojen luonnin osalta. Kantésta ei myöskään olla tähän mennessä saatu irti oikeastaan mitään Sarrin aktiivisessa prässipelaamisessa, joka on etenkin viime aikoina vahvasti loistanut poissaolollaan. Pahimmillaan Kanté on kauden aikana näyttänyt olevan hukassa kentällä sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan.

Reilut kymmenen vuotta sitten Chelseassa tällä paikalla operoi muuan Michael Essien, jota pystyttiin tarvittaessa peluuttamaan missä tahansa roolissa keskikentän ankkurista aina pelintekijään asti. Kanté ei ole ainakaan vielä onnistunut monipuolisuudessaan nousemaan lähellekään tuota tasoa.

Keskikentän kolmannen lenkin osalta kilpailua on kauden mittaan käyty Ross Barkleyn sekä Real Madridista lainalle saapuneen Mateo Kovacicin välillä. Kovacicin piti kauden alla olla selkeähkö ykkösvalinta Sarrin paletin kolmanneksi lenkiksi, mutta toisin on käynyt, ja uutta tulemistaan elävä Barkley on tässä taisteluparissa ollut ajoittain jopa niskan päällä. Chelsean harmiksi tasaisen varmaan suorittamista ei olla nähty kummaltakaan ja siitä syystä kilpailutilanne on suorastaan valitettava, kun kumpikaan pelaajista ei ole onnistunut nousemaan tarvittavalle tasolle.

Sarrin Napolissa tätä kyseistä roolia pelasi slovakialainen Marek Hamsik, joka on jalkapalloilijana tullut tunnetuksi paitsi komeasta irokeesistaan, myös vahvasta hyökkäyspään panoksesta keskikenttäpelaajan paikalta. Hamsik pystyi Sarrin systeemissä sekä viimeistelemään itse että luomaan tekopaikkoja muille hyökkäyspään pelaajille. Chelseassa Ross Barkley on pystynyt tähän ajoittain, mutta hyvää yksittäistä ottelua on usein seurannut kaksi vaisumpaa. Kovacic ei puolestaan ole edes pelaajatyyppinä kyseiseen rooliin soveltuva, vaan hän on pelaajana lähempänä Jorginhoa, jonka paikalle kroaatilla ei nykyisillä näytöillä ole minkäänlaista asiaa.

Pienemmälle vastuulle tällä kaudella jääneistä pelaajista voisi löytyä apu, kun maalintekotaidoistaan vähemmissä määrin tunnetuksi tullut Englannin MM-ryhmässäkin väkevästi esiintynyt Ruben Loftus-Cheek on löytänyt maalivirettään myös Chelseassa. Kasassa on nyt viisi maalia viimeiseen kuuteen peliin.

Aika käy vähiin

Sarrin hyökkäyspään pelisuunnitelman voisi tällä hetkellä sanoa olevan erittäin pahasti levällään, ja tämä näkyy otteluiden tulosten ja pelien kontrolloinnin lisäksi vahvasti myös yksilötasolla. Alkukaudesta joukkuetta pitkälti yksin kannatellut Eden Hazard on tehojen puolesta kadonnut kuvasta lähes täysin, ja taustalta tukea tuova Marcos Alonsokin on loistanut hyökkäyspäässä poissaolollaan.

Huolestuttavampaa on kuitenkin se, että esimerkiksi Manchester Unitedia ja viimeisimpänä myös Tottenhamia vastaan koko pelillinen paketti puolustuspeliä ja maalivahtia myöten olivat niin sekaisin, että koko Chelsean joukkue näytti ajoittain kentällä eksyksissä olevalta lammaslaumalta.

Sarrilla on käsissään loppuvuodeksi valtava taakka. Italialaisella on kieltämättä käsissään pääosin kyvykäs ja ennen kaikkea leveä ryhmä. Aikaa Sarrilla ei kuitenkaan ole enää paljon, ja pelilliset umpisolmut pitäisikin saada aukaistua mieluiten jo ennen joulukuun otteluruuhkaa. Hyväksi tavoitteeksi loppuvuoden osalta voisikin asettaa sen, että Chelsea olisi vielä vuoden vaihtuessa taistelemassa realistisesti sijoista 2–3 Manchester Cityn todennäköisesti mennessä jälleen kerran menojaan.

Sarrin seuraava todellinen pelillinen mittari siintääkin jo silmissä, kun Chelsea isännöi 8. joulukuuta Manchester Cityä Stamford Bridgellä.

Artikkelikuva – talkchelsea.net

The post Analyysi: Chelsea FC ja Sarri-pallon kriisi appeared first on Byyri.