Sanomalehti Le Monde muistutti, että Ranska oli edellisen kerran hävinnyt kotikentällään maaottelun yli kaksi ja puoli vuotta sitten. Tilastopalvelu OptaJeanin mukaan Ranska on päästänyt viimeksi kotipelissään kaksi maalia ensimmäisellä puoliajalla vuonna 2015.

Huuhkajien voitto oli Ranskassa järkytys. Maan suurimpiin lehtiin kuuluva L’Equipe otsikoi torstain lehtensä sanoin ”kaikki väärin”. Myös Le Monde, Le Parisien ja Le Figaro olivat lopputuloksesta tyrmistyneitä. Joukkueen suoritusta kuvailtiin aneemiseksi. Suurimmat syyt Ranskan aneemisuuteen löytyivät Suomen tiiviistä puolustuspelaamisesta ja nuoren parivaljakon Forss-Valakari hurjasta debyyttiottelusta.

Huuhkajat rokottivat Ranskaa ensimmäisen kerran 28. peliminuutilla, kun Rasmus Schüllerin loistavan prässin jälkeen pallo päätyi Rasmus Karjalaiselle, joka sai tökättyä pallon pystyyn Marcus Forssille. 21-vuotias Forss karkasi Ranskan puolustukselta ja laukoi pallon vasemmalla jalallaan verkon perukoille ja vei Suomen 0–1-johtoon.

– Kun sain pallon, piti päästä vastustajan etupuolelle. Sain loistavan spurtin ja loistavat kosketukset. Näin maalivahdin ennen kuin sain pallon, hän tuli vastaan aika alhaalla, joten nostin ylemmäs, Forss kertasi V Sportin haastattelussa.

Forss edustaa Englannin Mestaruussarjassa pelaavaa Brentfordia. Hän on tehnyt tällä kaudella kahdeksassa ottelussa neljä maalia, vaikka ei ole päässyt avauskokoonpanoon.

– Tuntui todella hyvältä, kun sain pelata 90 minuuttia. En ole pelannut vähään aikaan koko ottelua. Nautin, kun sain pelata niin kauan, hän kertoi V Sportin lähetyksessä.

Muutamaa minuuttia myöhemmin Suomi shokeerasi Ranskaa uudelleen. Ammatikseen Kyproksen pääsarjassa pelaava Onni Valakari laukoi vasemmalla jalallaan kierteisen pallon Ranskan maalin takayläkulmaan ja vei Huuhkajat 0–2-johtoon, mikä jäi ottelun lopputulokseksi.

– Tosi hieno voitto, koko joukkueelta yhtenäinen suoritus. Kaikki venyi parhaimpaansa ja kun kaikki tekee yhdessä hommia, voimme tällaisia isoja voittoja saada, Onni Valakari hehkutti V Sportin haastattelussa ottelun jälkeen.

Suomen riveistä löytyi myös paljon muita onnistujia. Keskikentän kaksikko Scüller-Kauko pelasivat, ehkä tähänastisen maajoukkue uransa parhaan pelin. Takataskusta löytyi ottelun jälkeen mm. yli 300 000 euroa viikossa tienaava Paul Pogba.

Suomen puolustuslinja ja maalivahti Jesse Joronen ansaitsee myös omat kehunsa. Nollapeli on aina hyvä suoritus, mutta erityisen siitä tekee, kun vastustajalla kirmaa kentällä maailmanluokan supertähtiä. Hyökkäyspään pelaajat Wissam Ben Yedder, Olivier Giroud, Marcus Thuram, Antoine Griezmann ja Anthony Martial saivat kokea Huuhkajien tiiviin ja työteliään puolustuspelaamisen.

Mitä tästä upeasta voitosta seuraa?

Päänvaivaa päävalmentaja Markku Kanervalle. Se on aivan varma juttu. Pasi Rautiainenkin sen totesi V Sportin studion suorassa TV-lähetyksessä: kuka skulaa sunnuntaina?

Ottelun piti olla maajoukkueessa vähemmän pelaaville näytön paikka ja pelituntuman hakemista. Nyt suoritus oli niin kova, että voidaan jo miettiä ketkä ansaitsevat avauskokoonpanon paikan tulevissa Kansojen liigan otteluissa.

– Ajatellaan aikaisempiakin pelejä, mitä olemme pelanneet Kansojen liigassa; noin 30 pelaajaa on pelannut tänä vuonna pelejä. Tietyillä pelipaikoilla kilpailu varmasti kovenee. Positiivista päänvaivaa tulee varmasti, mutta otan sen mielellään vastaan, Kanerva kertoi MTV Urheilulle.

Suomella on vastassa sunnuntaina Bulgaria ja keskiviikkona Wales. Kahdella voitolla Suomi voittaa lohkonsa ja nousee Kansojen liigan A-liigaan ja parantaisi mahdollisuuksiaan MM-karsinnoissa.

Tästä on loistava jatkaa lentoa kohti kesän EM-kisoja. Voiko näillä näytöillä odottaa jopa jatkopaikkaa kivikovasta lohkosta, jossa vastaan tulevat Belgia, Tanska ja Venäjä?

The post Huuhkajat upeaan voittoon Ranskasta, mutta kuka skulaa sunnuntaina? appeared first on Byyri.

Kauden ensimmäiset kilpailulliset pelit alkoivat jo tammikuussa. Suomen Cupin ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui FC Honka. Ottelu päättyi 1–1-tulokseen, kun Honka tasoitti ottelun rangaistuspotkulta. HIFK taisteli alivoimalla kauden avauspisteen. Positiivinen alku moni ajatteli. Tämän jälkeen Suomen Cupin matsit toistivat samaa kaavaa.

Ei voittoja neljässä seuraavassa ottelussa, jolloin jatkopaikka jäi haaveeksi. Kaiken lisäksi peli kentällä näytti kaikkea muuta kuin valmiilta. Moni kannattaja alkoi jo nyt epäillä, että oliko päävalmentaja Tor Thodesenin pelikirja sitä, mikä veisi HIFK:n Veikkausliigan ylempään loppusarjaan.

Ei ollut.

Veikkausliigaa oli keretty pelaamaan vain kolme kierrosta, kun HIFK ilmoitti Thodesenin potkuista. Kolmen maalin häviöt FC Lahdelle ja KuPSille, sekä hikinen 0–1-voitto kauden heittopussiksi ennustetusta RoPSista oli liikaa HIFK:n seurajohdolle.

Thodesenin tilalle päävalmentajan paikalle asettui tuttu mies nimeltä Teemu Kankkunen. Yhdessä Mike Keeneyn kanssa he muodostivat omien sanojensa mukaan tasavertaisen valmentajakaksikon. Pari oli kieltämättä HIFK:n näköinen parivaljakko. Muutoksella haettiin ehkä vielä suoraviivaisempaa ja aggressiivisempaa pelitapaa ja kuuluisaa hyvää fiilistä joukkueeseen. Se toimi.

Viidessä seuraavassa pelissä HIFK päästi vain kolme maalia omiin, eikä hävinnyt otteluista yhtäkään. Neljän voiton ja yhden tasapelin jälkeen kurssi oli kääntynyt. Luotto uuteen valmentajakaksikkoon oli kova. Brasilialaiset hyökkääjät Luis Henrique ja Tiquinho pelasivat loistavaa alkukautta. Nopeudellaan ja taidollaan he aiheuttivat jokaisessa ottelussa harmaita hiuksia vastustajien puolustajille.

Kauden kahdeksannen ottelun jälkeen pistesaldo oli hyvä. 16 pistettä ja vain kaksi tappiota. HIFK oli noussut taistelemaan kaikkien ihmetykseksi jopa Eurooppa-liigan karsintapaikasta. TPS kaatui viimeisimmässä ottelussa 2–0, mutta synkkiä pilviä taivaalle toi Tiquinhon loukkaantuminen ensimmäisellä puoliajalla.

Seuraava peli viime vuoden hopeamitalistia FC Interiä vastaan oli raaka. HIFK taisteli ja pelasi hienon ottelun, mutta kahden heppoisen rangaistuspotkun ja HIFK:n maalivahdin Arnold Origin ulosajon jälkeen pisteet jäivät Turkuun lukemin 3–2. Tämän jälkeen kaksi häviötä ilman tehtyä maalia otteluissa Hakaa ja Turun Palloseuraa vastaan toi taas mustia pilviä joukkueen yläpuolelle varsinkin, kun seuraavaksi vuorossa olisi kaksi erittäin haastavaa ottelua FC Honkaa ja HJK:ta vastaan.

Ensimmäiseksi vieraspeli FC Honkaa vastaan. Espoolaiset eivät olleet vielä kauden aikana tappiota kokenut, mutta nyt oli sen aika. Stadilaiset hakivat erittäin maukkaat kolme pistettä Tapiolan nurmelta. Voittomaalista vastasi Sakari Tukiainen, kun Luis Henrique istui koko ottelun penkillä kaikkien ihmetykseksi.

Koitti kauden ensimmäisen Stadin Derbyn vuoro. Jo ennen ottelua HIFK ilmoitti synkästä uutisesta. Luis Henrique palaisi omistajaseuraansa Vejleen. Stadin Kingeissä kiehui. Kukaan ei ymmärtänyt, että miksi juuri ennen kauden tärkeintä ottelua ykköshyökkääjämme päästetään lähtemään muualle. HIFK:n uusi kiinalainen omistaja Lucas Jin Chang ei tästä tempusta paljoakaan positiivisia pisteitä itselleen kerännyt.

Ottelua oli keretty pelaamaan seitsemän minuuttia, kun HIFK:n toinen toppari Joel Mero jouduttiin vaihtamaan kentältä loukkaantumisen vuoksi. HJK pyöritti ottelun ensimmäistä kymmentä minuuttia miten tahtoi. Uskoiko kukaan, että ottelusta tulisi ehkä koko Veikkausliiga kauden ikimuistoisin.

Yhtäkkiä peliä oli pelattu 20 minuuttia ja HIFK johti kahdella vastahyökkäysmaalilla 2–0. HJK näpäytti heti perään hienolla vapaapotkumaalilla kavennuksen. Sitten oli taas punaisten vuoro. Moshtagh ”Mosa” Yaghoubi pääsi rangaistuspotkusta siirtämään HIFK:n taas kahden maalin johtoasemaan. Toinen puoliaika alkoi HJK:n neljällä pelaajavaihdolla. Seitsemän minuuttia toista puoliaikaa takana ja HJK kaventaa jälleen ankaran painostuksen päätteeksi. Vielä olisi noin 40 minuuttia puolustustaistelua jäljellä. Lopulta HJK pääsee tasoittamaan ottelun rangaistuspotkusta kymmenen minuuttia ennen ottelun päättymistä. Paine jatkui valtavana ja kaikki odottivat, milloin Klubi onnistuisi voittomaalin tekemisessä. Toisin kävi. HIFK sai viimeisillä minuuteilla erikoistilanteen. Sivuvapaapotku, jonka varmasti jokainen Stadin Kingi muistaa vielä pitkään. Takatolpalta syöksypuskulla vasenpuolustaja Eero-Matti Auvinen oli sekoittanut Bolt Areenan täysin. HIFK oli tehnyt sen mihin kukaan ei uskonut. 4–3-voitto arkkivihollisesta HJK:sta oli totta.

Kaksi erittäin suurta voittoa takana. Mahdollisuudet vaikka mihin. Niin moni ajatteli, mutta totuus oli toinen. Kauden viimeisistä yhdeksästä ottelusta HIFK onnistui voittamaan vain yhden. Sekin oli ottelu sarjan heittopussia RoPSia vastaan. Kausi oli päättynyt kahdeksanteen sijaan. Tavoite jäi saavuttamatta. Ylempään loppusarjaan ei ollut asiaa loppukauden näytöillä, vaikka loppusarjoja ei lopulta päätetty edes pelata.

Oliko kausi sitten onnistunut, epäonnistunut vai jotain siltä väliltä? Luultavasti jotain siltä väliltä?

Oli hienoja ja hyviä hetkiä, mutta loppukauden rimpuilu ei kyllä jätä hyvää makua koko kaudesta. HIFK:n pelaajamateriaali ei tällä kertaa riittänyt. Oli onnistujia, mutta varsinkin kauden loppupuolella enemmän epäonnistujia, tai ehkä vain tiettyjen pelaajien taso ei riitä taistelemaan Veikkausliigan kärjen kanssa. Pelitapakin jätti paljon jossiteltavaa. Ei HIFK tällä kaudella kaunista jalkapalloa pelannut, mutta ehkä se ei ollut missään vaiheessa tarkoituskaan. Se on nyt todistettu, että pelkällä tsemppaamisella ja hyvällä hengellä ei pitkässä sarjassa pärjää.

Kauden kaksi tukipilaria olivat tällä kaudella Moshtagh ”Mosa” Yaghoubi ja seurasta pois lähtevä, ja samalla ison aukon jättävä, Arnold Origi. Ilman näitä miehiä kyyti olisi ollut kylmää.

The post Veikkausliigasta: HIFK:n kausi jätti kannattajalle valjun maun appeared first on Byyri.

Ensi kesän kisapaikoista on ennennäkemätön kilpailu, joka on tietysti loistava asia Suomen joukkueelle. Vuosi sitten marraskuussa Suomi varmisti paikkansa ensimmäisiin arvokisoihinsa koskaan. Silloin Liechtenstein kaatui ratkaisevassa ottelussa lukemin 3–0. Suurimpia sankareitamme oli koko kansan suosikiksi noussut Teemu Pukki, joka teki ottelussa kaksi maalia. Koko karsinnoissa El Pugi maalasi Suomelle yhteensä kymmenen kertaa. Kaikki hyökkäyspaineet oli sysätty Norwichissa loistaneelle hyökkääjälle. Kuka tahansa olisi silloin antanut Pukin pelata, jopa koko tulevat EM-kisat.

Voiko tämä hullunkurinen vuosi tiputtaa jopa Teemu Pukin pois Huuhkajien avauskokoonpanosta?

Vuoden aikana voi tapahtua paljon, ja niin tapahtuikin. Norwich tippui lopulta Valioliigasta pitkän kauden jälkeen. Pukki pelasi Valioliigassa maaleitta viimeiset 14 ottelua. Viime kaudella vielä puhtaasti Huuhkajien ykköshyökkääjänä pidetty Pukki on menettämässä näillä näytöillä vapaalipun pelaavaan kokoonpanoon.

Kansojen liigassa nähty hyökkääjäpari Pukki-Pohjanpalo ei ole toiminut toivotulla tavalla. Vaikeaksi asian tekee se, että Joel Pohjanpalo taas pelasi viime kauden lopun loistavasti. 2. Bundesliigassa Hampurissa lainalla ollut Pohjanpalo takoi 14 ottelussa yhdeksän maalia ja oli lähellä nostaa joukkueensa Saksan korkeimmalle tasolle, mutta ei aivan siinä onnistunut.

Uusi kausi alkoi Jollella taas lainalla, nyt Bundesliigassa Union Berlinin riveissä. Kausi on alkanut hyvin. Neljässä ottelussa kaksi maalia, eikä yhtään täyttä 90-minuuttista vielä takana. Pukin kausi on myös alkanut paremmin kuin mihin viime kausi loppui.

Kymmenen ottelun jälkeen Pukilla on kasassa neljä maalia, jotka ovat auttaneet Norwichia sarjataulukon kärkipäähän. Hyvän vireen on syytä jatkua. Samanlaisiin maalittomiin putkiin ei ole enää varaa, jos Pukki haluaa pitää Huuhkajien ykköshyökkääjän paikan itsellään. Pohjanpalo varmasti haluaa haastaa Pukkia, varsinkin jos heidän yhteispelinsä ei lähde toimimaan ja Markku Kanerva joutuu toisen tiputtamaan vaihtopenkille tulevaisuudessa.

Yhdellä hyökkääjällä Huuhkajat harvoin pelaavat. Pukkia ja Pohjanpaloa taas haastavat jo seuraavat nälkäiset hyökkääjät. Fredrik Jensen on onnistunut Suomen paidassa loistavasti.

Neljässä Kansojen liigan ottelussa Jensen on onnistunut kolmesti maalinteossa. Vaihdosta kentälle tultuaan Jensen on Suomen paidassa melkein aina tuonut kentälle positiivisia asioita. Viimeisimmässä Irlanti-pelissä Jensen murtautui jo avauskokoonpanoon ja samalla viimeisteli 1–0-voittomaalin Suomelle. Saksan Bundesliigassa rooli on Augsburgin riveissä ollut vähän samanlainen, mutta ilman onnistumisia. Minuutteja on tullut vähän (168′ viidessä liigaottelussa tällä kaudella).

Toivottavasti tulee jatkossa vielä lisää, jotta pelituntuma pysyisi hyvänä. Maalivireen löytyessä Jensen voi olla aidosti uhka Pukille ja Pohjanpalolle, jotka ovat vielä nokkimisjärjestyksessä edellä.

Uusin vaihtoehto Huuhkajien hyökkäyskalustoon on juuri kutsun A-maajoukkueeseen saanut Marcus Forss. Edellisellä kaudella Englannin kolmanneksi ylimmällä sarjatasolla Forss onnistui maalinteossa 11 kertaa. Lainalla Wimbledonissa ollut nuori mies pelasi 18 ottelua ja sai arvokasta kokemusta miesten peleistä.

21-vuotias Forss onnistui niin hyvin viime kaudella, että Brentford ei enää täksi kaudeksi miestä lainalle päästänyt. Nyt sarjatasoa ylempänä pelaava Forss on lunastanut häneen kohdistuneita odotuksia. Seitsemässä ottelussa on syntynyt jo neljä maalia. Se on aivan loistava suoritus, koska avauskokoonpanoon Forss ei ole vielä Championshipissä päässyt!

Ainoa syy tähän taitaa olla maalintekijätilastoa johtava joukkuekaveri Ivan Toney, joka on onnistunut tällä kaudella jo kymmenen kertaa. A-maajoukkue pelejä Forssilta ei vielä löydy, mutta pian tämä tilasto muuttuu. Toivottavasti jo ensi viikolla.

On mahtavaa, että meillä on erilaisia ja hyviä vaihtoehtoja hyökkäykseen. Yhden miehen varaan on aina niin vaikea kaikkea luottoa laittaa. Uskon, että koko kansan Markku löytää oikeat valinnat, kuten on löytänyt tähänkin asti. Oli se sitten Pukki yksin kärjessä, Jensen vaihdosta tai vaikka Forss-Pohjanpalo avauksessa. Kaikki variaatiot kelpaavat, kunhan maaleja syntyy ensimmäisissä arvokisoissamme. Luotto on kova.

The post Kuka tekee Huuhkajien maalit ensi kesänä? appeared first on Byyri.

Voidaan sanoa hyvällä omallatunnolla, että tähti on syttynyt. Oikeastaan tähti on syttynyt jo kauan aikaa sitten, mutta nyt me suomalaiset päästään nauttimaan tähden loistosta. Tampereella vuonna 1995 syntynyt Glen Kamara on monilla tavoin poikkeus suomalaisessa jalkapallossa.

12-vuotiaana muutto Espoosta Lontooseen on varmasti ollut yksi isoimmista tekijöistä Kamaran uran kannalta. Äidin kanssa Englantiin muuttaminen ei ollut aluksi helppoa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna kaikki jalkapallon ystävät voivat olla kiitollisia, että näin tapahtui.

Southend Unitedin kautta Arsenalin akatemiaan ja sieltä Skotlantiin

Kamara pääsi jo nuorena poikana näkemään mitä huippu ammattilaisuus on. Se on varmasti opettanut häntä monin tavoin. Päivää ennen 20-vuotissyntymäpäiväänsä Kamara pääsi edustusjoukkueen avauskokoonpanoon. Hieno saavutus nuorelle miehelle, vaikka uskonkin, että isoimmat saavutukset ovat vasta tulossa. Arsenalissa tie tähtiin ei auennut ainakaan vielä nuorella iällä. Viidettä kauttaan nyt Skotlannissa pelaava Kamara on kehittynyt jatkuvasti vuosi vuodelta.

Rangersin päävalmentajana nykyään toimiva entinen huippujalkapalloilija Steven Gerrardkin on varmasti ollut yksi iso tekijä tähän.

Gerrard on kehunut Kamaraa usein julkisesti ja myöntänyt, että näkee hänessä paljon samoja piirteitä mitä itsessään. Gerrardin tasosta päävalmentajana en ole varma, mutta kyllä hän tietää mitä keskikentällä pelaajilta odotetaan ja on varmasti kädestä pitäen näyttänyt Kamaralle mitkä ovat oikeita asioita kentällä ja mitkä vääriä. 

”Glen on käynyt läpi hyvän koulutuksen ja se näkyy hänessä sekä kentällä että sen ulkopuolella. Hän on hyvätapainen nuori mies, joka haluaa oppia ja paiskia töitä. Hän pelaa fantastisesti myös Suomen maajoukkueessa”, Gerrard kertoi Scottish Sunille.

Otteluissa Bulgariaa ja Irlantia vastaan, ja niin monessa muussakin Huuhkajien ottelussa, Kamara on ollut selvästi kentän paras. Hänellä on ihana kyky rauhoittaa peliä oikeissa paikoissa. Pienillä vartaloharhautuksilla saadaan usein ylimääräinen aika pallon kanssa mitä muut harvemmin saavat itselleen. Pallovarmuus näkyy pitkälle.

Kamara uskaltaa odottaa vastustajan prässiä ja irrottaa pallo juuri oikeaan aikaan, jotta vastustaja varmasti joutuu juoksemaan ylimääräiset metrit. Syöttövarmuus on ihailtavaa. Bulgaria ja Irlanti -otteluissa syöttöjen onnistumisprosentti oli keskiarvoltaan huimat 96.

Kamaran pallollinen pelaaminen ei ole todellakaan ainoa ihailtava asia. Työmoraali on suuri. Kaksinkamppailuissa Kamara loistaa. Syötönkatkoja hän lukee loistavasti. Kamaran rutiinitaso on niin korkealla, että hän voi olla huonompanakin päivänä Huuhkajien tärkeimpiä pelaajia. Hän tekee myös vierellä olevista pelaajista paljon parempia.

Yksi hyvä esimerkki on Huuhkajien kapteeni Tim Sparv, joka on ottanut myös askeleita oikeaan suuntaan. Sparv on mielestäni näyttänyt ajoittain paljon paremmalta jalkapalloilijalta, kun vierellä on häärännyt Kamara ja myös Kamaran peli on sujunut nimenomaan Sparvin rinnalla.

Skotlannin pääsarja vaihtuu vielä jossain vaiheessa suurempiin parrasvaloihin; se on aivan varmaa. Ihmettelin miten Kamaraa ei jo viime siirtoikkunassa kukaan kaapannut. Huhuja liikkui paljon, mutta vielä osoite ei muuttunut. Oletettavasti tie voisi viedä Valioliigaan. Olisiko Kamara seuraava suomalainen pelaaja maailman parhaassa jalkapallosarjassa? Teemu Pukkikin uskoo, että jos siirto nähdään niin siitä ei tarvitse huolehtia tuleeko Kamara sarjassa pärjäämään.

”Glen on huippupelaaja ja uskon, että pärjäisi varmasti hyvin Englannin Valioliigassa. Veikkaan, että jossain vaiheessa uraa hän siellä pelaa”, viime kaudella Valioliigassa 11 maalia tehnyt Pukki kertoi Huuhkajien tiedotustilaisuudessa.

Toivotaan ja rukoillaan, että keskikenttämme tämänhetkinen dynamo pysyy kunnossa ensi kesän EM-kisoihin saakka. Sillä Suomi on pulassa, jos Kamara ei kentällä kapellimestarina ole.

Artikkelikuva – Jimi Soinila

The post Glen Kamara – Huuhkajien aito tähti appeared first on Byyri.

21-vuotias suomalais-albanialainen vasen laitahyökkääjä on säväyttänyt tällä kaudella upeilla maaleillaan. Ademi johtaa Veikkausliigan tehopörssiä tällä hetkellä. Hän on tehnyt 12 maalia ja antanut kolme maaliin johtanutta syöttöä. Se on kova suoritus, sillä saarelaiset ovat tehneet kauden aikana 26 maalia. Ademi on pelannut IFK Mariehamnin jokaisessa Veikkausliigan ottelussa tällä kaudella.

Tason nosto on ollut huomattava, sillä hän ei ole ennen tätä kautta onnistunut tekemään aikuisten sarjoissa yli viittä maalia kauden aikana. Albion Ademi edusti vielä Suomen nuorisomaajoukkuetta vuonna 2018, jonka jälkeen hän siirtyi edustamaan Albaniaa. Päätös ei ole vielä lopullinen, ainakaan paperilla. Halutessaan Ademi voisi vielä valita Albanian lisäksi myös Suomen uudestaan tai synnyinmaansa Kosovon, koska hän ei ole pelannut vielä yhtään A-maaottelua. 

Naatan Skyttä (7.5.2002) 

Toukokuussa 18 vuotta täyttänyt Skyttä on tehnyt tällä kaudella lopullisen läpimurron Veikkausliigassa. Debyytin hän teki jo kaudella 2018 pääsarjatasolla ja ensimmäinen maali syntyi seuraavalla kaudella.

Tällä kaudella kymppipaikalla taituroiva Skyttä on pelannut 13 ottelussa, jossa hän on viimeistellyt kuusi osumaa ja antanut kaksi maaliin johtanutta syöttöä. Hän johtaa samalla Ilveksen tehopörssiä. Suomen Lionel Messiksikin pelityylin takia kutsuttavaa Skyttää on ollut ilo seurata kauden aikana. Hän tekee paljon muitakin hyviä asioita kentällä kuin pelkästään tehoja. Nuori lupaus nähdään myös Pikkuhuuhkajissa EM-karsinnoissa lokakuussa, jossa vastaan asettuvat Pohjois-Irlanti ja Tanska. 

Jasin-Amin Assehnoun (26.12.1998) 

Kolmatta kauttaan Lahdessa pelaava Assehnoun on maalipörssin neljännellä sijalla kahdeksalla maalilla. Parasta kauttaan pelaava laitahyökkääjä on pelannut FC Lahden jokaisessa tämän kauden Veikkausliiga-ottelussa. Jasin on kahdella edellisellä kaudella tehnyt 27 ottelussa kolme maalia, joten henkilökohtaiset ennätykset on laitettu jo uusiksi. Assehnoun on vakiokalustoa Juha Malisen Pikkuhuuhkajissa ja hänet nähdään myös lokakuun EM-karsinta otteluissa. 

Joel Mattsson (17.3.1999) 

HIFK:ssa jo viime kaudella paljon vastuuta saanut Mattsson on nostanut tasoaan tällä kaudella, vaikka maali- tai syöttötilastoissa se ei ehkä näy suoranaisesti. Viime vuonna enemmän laidalla pelannut Joel on ollut tänä vuonna enemmän kymppipaikan pelaajana, kun HIFK on pelannut yhdellä kärjellä.

Luis Henrique palasi omistajaseuraansa Vejleen ja toinen brasilialainen hyökkäyspään pelaaja Tiquinho on loukkaantuneena. Tämä on avannut Mattssonille ison roolin joukkueessa ja hän on käyttänyt sen mainiosti. Taitavana pallolisena pelaajana sekä hyvänä 1v1-haastajana tunnettu Mattsson on selvästi nauttinut pienestä pelipaikan muutoksesta ja on ollut yksi suurista HIFK:n onnistujista. 

Ilmari Niskanen (27.10.1997) 

Kuopiossa jo vuonna 2013 Veikkausliiga-debyytin tehnyt Niskanen pelasi tällä kaudella viimein läpimurtokautensa valtakunnan eliittiin. Tällä kaudella 13 ottelua Kuopion Palloseuran riveissä pelannut laitahyökkääjä viimeisteli otteluissa kuusi maalia ja antoi kaksi maaliin johtanutta syöttöä.

Näillä näytöillä 22-vuotias Ilmari kutsuttiin Markku Kanervan toimesta ensimmäistä kertaa A-maajoukkueeseeen ja debyytti tapahtui Kansojen Liigan ottelussa Walesia vastaan. 86 minuuttia kentällä viilettäneen laiturin näytöt puhuivat puolestaan ja siirto Saksan kolmanneksi ylimmälle sarjatasolle Ingolstadtin riveihin oli valmis. KuPS sai siirrosta seurahistoriansa suurimman korvauksen. 

Erikoismaininta: 

Kai Meriluoto (2.1.2003) 

Vasta 17-vuotias Meriluoto on tehnyt tuhoa Kakkosessa Klubi 04:n riveissä. 14 ottelussa 13 maalia viimeistellyt superlupaus on jaetulla ykkössijalla maalintekijätilastossa ja on nostamassa HJK:n kakkosjoukkuetta ensi kaudeksi Ykköseen. Meriluoto teki toisessa liigaottelussaan liigauransa debyyttimaalin. Peliminuutteja on kertynyt pääsarjatasolla vasta 20.  

The post Veikkausliigasta: kauden nuoret onnistujat appeared first on Byyri.

Kolmanneksi ylimmällä sarjatasolla Suomessa useimmat pelaajat juoksevat pallon perässä olemattomilla palkoilla. Sarjataso, jossa jäähdyttelevä konkari voi kohdata nuoren huippulupauksen. Sarja, jossa nousua tavoittelevat seurat usein kohtaavat noustessaan kauden jälkeen talouteen liittyviä haasteita, kun taas putoaminen voi aiheuttaa monen vuoden taistelun alemmalla tasolla ennen uutta nousua. Mitä pelaajan arki tässä romanttiseksikin kutsutussa sarjassa on?

Puoliammattilaisuus on sana mikä kuvaa hyvin suurinta osaa sarjan pelaajista. Päivätöitä tekeviä on paljon. Nuoret saattavat opiskella vielä pelaamisen ohella. Erittäin harva pelaaja pärjää vain jalkapallolla, pääkaupunkiseudulla tuskin kukaan. 

Harjoituksia voi olla viikossa neljät ja viikonloppuna peli. Tapahtumia kertyy viisi viikossa. Harjoitukset kestävät tunnista kahteen. Matkat kotiovelta kentälle ja takaisin, ja tunnit ovat usein jo tuplaantunut. Tämän päälle kopissa vietetty aika ja viikonlopun mahdollinen pelireissu. Käytettyjä tunteja joukkueen eteen alkaa kertymään. Viikossa lukema tunteina voi olla kahdenkymmenen hujakoilla. 

Haasteen arkeen tuo esimerkiksi puoliso, lapset, kaverit tai koulu. Näitä yhdistellessä monella loppuu tunnit päivästä. On siis tehtävä valintoja, niitähän elämä on täynnä. Jokainen valitsee mitä valitsee, mutta harva pelaaja jokaiseen joukkueen tapahtumaan saapuu hammasta purren. Usein kentälle saapuminen on pelaajalle muutaman tunnin pakomatka pois oravanpyörästä.  

Saattaa kuulostaa toisen korvaan aika rankalta, mutta ei kukaan tähän pakota. Suurimmalla osalla sarjan pelaajista on pitkä ura jo alla, joten rytmiin on totuttu. Nuori pelaaja, joka tähtää korkeammille tasoille, on vielä matkan alussa. Tunteja lajin parissa tulee lisää ja paljon. 

Se mikä ottaa, myös antaa. Mitä pelien sisällä tuntee, on jotenkin korvaamatonta. Moni pelaaja ei saa samanlaisia fiiliksiä mistään, kuin mitä esimerkiksi vierasvoitto parinsadan kilometrin päässä olevasta kilpailijasta tarjoaa.

Vanhempien pelaajien keskuudessa usein korkeassa arvossa on myös se kuuluisa koppielämä. Se yhteisöllisyys mitä joukkue tai koko seura antaa. Pukuhuone on siis usein kaiken keskiössä. On maagista olla huoneessa, jossa kännykät on unohdettu housujen taskuihin ja keskittyminen on kanssa pelaajissa, tai itse lajin taktisissa asioissa. Kaikillahan on ainakin yksi ja sama mielenkiinto, jalkapallo ja sen pelaaminen. 

Kakkonen on sarjataso missä treenataan tavoitteellisesti ja täysillä, mutta usein pieni pilke silmäkulmassa. Pelipaikka on täällä harvoin työpaikka, joten pahoilta ylilyönneiltäkin usein vältytään. Harjoitukset ja pelit saattavat joskus mennä tunteisiin. Yleensä viimeistään pukuhuoneessa on jo rauhoituttu ja ollaan taas yhtä ja samaa joukkuetta. Viimeistään kierrokset laskevat kotona nukkumaan mentäessä ja seuraavana päivänä saavutaan kentälle taas hymy huulilla.  

Rakkaudesta lajiin, sitä Suomen kolmanneksi ylin sarjataso on – olit sitten pelaaja, valmentaja tai muu seurahenkilö. 

The post Kolumni: Kakkosessa treenataan tavoitteellisesti ja täysillä, mutta usein pieni pilke silmäkulmassa appeared first on Byyri.