Seitsemän näistä joukkueista on myös antanut jo potkut valmentajalleen tällä kaudella. Marginaalit ovat siis todella pienet ja panokset todella suuret.

Kuka putoaa, kuka säilyy?

Kärkikuusikon takana on yleensä useampia keskikastin joukkueita, jotka ovat turvassa putoamiselta. Tällä kaudella näin ei kuitenkaan ole. Vain Leicester, Burnley ja Everton voivat pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta. Viime vuosien vakaat seurat kuten Southampton, Swansea, West Brom ja Stoke ovat pelanneet ailahtelevaisesti. Vastaavasti nousijajoukkueet Huddersfield, Brighton sekä Newcastle ovat yllättäneet monet peliesityksillään tällä kaudella.

Pienten erojen vuoksi yksikin onnistunut valmentajanvaihdos tai pelaajasiirto voi pelastaa joukkueen kauden. Yleensä tammikuun siirtoikkunassa muutama seura tekeekin kalliita paniikkihankintoja, mutta tänä vuonna sellaisilta vältyttiin. Valmentajanvaihdot näyttävät onnistuneen ainakin Swansealla, Crystal Palacella ja West Hamilla, mutta jo pari tappiota voi suistaa ne jälleen putoamisviivan alapuolelle.

Bournemouth (10. – 31 pistettä)

Eddie Howen miehet olivat, ennen viime kierroksen tappiota Huddersfieldille, peräti seitsemän tappiottoman ottelun putkessa Valioliigassa. Tuon putken aikana se päihitti muun muassa Arsenalin ja Chelsean. Bournemouth pelaa iloista ja hyökkäävää jalkapalloa, eikä sen tarvinnut tehdä yhtään hankintaa tammikuun siirtoikkunassa. Ykköshyökkääjä Callum Wilson on myös vihdoin täydessä pelikunnossa. Joukkue tullee säilyttämään sarjapaikkansa helposti.

Kirsikanpunaisissa pelaava Bournemouth operoi yhdellä Valioliigan pienimmistä budjeteista.

Watford (11. – 30 pistettä)

Watford antoi potkut valmentajalleen Marco Silvalle tammikuussa. Tilalle tulleen Javi Gracian alaisuudessa kolmesta ottelusta saaliina on neljä pistettä. Ei tule tippumaan vuotavasta puolustuksesta huolimatta, koska hyökkäyksessä on tarpeeksi leveyttä Gerard Deulofeun saapumisen jälkeen.

West Ham United (12. – 30 pistettä)

Fanien keskuudessa ei otettu hyvin vastaan Moyesin palkkaamista, mutta se on kannattanut ainakin tähän asti. West Ham on onnistunut ottamaan useita tärkeitä pisteitä alkuvuoden aikana ja varsinkin Marko Arnautovic on loistanut Moyesin alaisuudessa. Joukkue on yhtenäisempi tällä hetkellä, kuin ennen Slaven Bilicin potkuja, mikä kielii säilymisestä.

Newcastle United (13. – 28 pistettä)

Newcastle on piristynyt viime aikoina. Viime viikonloppuna Manchester United kaatui kotona, ja viisi pistettä viimeisestä kolmesta ottelusta antaa toivoa sarjapaikan säilyttämiselle. Rafael Benitez ei saanut haluamiaan vahvistuksia tammikuussa, koska rahaa ei seurapomo Mike Ashleylta vieläkään herunut. Kenedyn, Islam Slimanin sekä Martin Dubravkan lainadiilit olivat hyviä ratkaisuja. Uusi maalivahti Martin Dubravka pelasi loistavan debyytin ja Kenedy on ollut todella pirteä pelaamissaan otteluissa. Säilyy niukasti.

Brighton & Hove Albion (14. – 28 pistettä)

Brightonin itseluottamus on tällä hetkellä korkealla. Kahdeksan pistettä edellisestä neljästä ottelusta on nostanut joukkueen jo 14:nneksi. Kesän ykköshankinta Jose Izquierdo on alkanut lunastaa häneen kohdistettuja odotuksia, ja 34-vuotias Glenn Murray osaa tehdä edelleen maaleja. Fanit voivat myös iloita Leonardo Ulloan lainapestistä, ja Jurgen Locadian saapumisesta ennätyssiirrolla. Säilyminen tulee tekemään tiukkaa joka tapauksessa.

Crystal Palace (15. – 27 pistettä)

Seitsemänteen peliin asti vaikutti siltä, että Palace tippuu varmasti. Nolla pistettä ilman ainuttakaan tehtyä maalia. Frank de Boerin potkujen jälkeen Roy Hodgson on kuitenkin hiljalleen kääntänyt kurssin. Joukkue näyttää aivan toiselta, kuin kauden alussa. Se pelaa vahvuuksillaan ja tästä voi kiittää pitkälti Hodgsonia. Kotkien viime aikojen otteita ovat haitanneet lukuisat loukkaantumiset. Joukkueen parhaan pelaajan Wilfried Zahan menettäminen muutamaksi viikoksi on kova isku, mutta materiaalin pitäisi silti riittää säilymiseen. Midtjyllandista hankittu Alexander Sorloth voi olla tärkeä pelaaja loppukaudella, koska Christian Benteken ruuti on ollut läpimärkää.

Swansea City (16. – 27 pistettä)

Carlos Carvalhalin tulo valmentajaksi on antanut jo varmaksi putoajaksi tuomitulle Swansealle toivoa säilymisestä. Sam Clucas ja Alfie Mawson ovat kuin uudestisyntyneet hänen alaisuudessaan. Hienot voitot Liverpoolista ja Arsenalista nostavat myös varmasti itseluottamusta loppukaudeksi. Andre Ayewn paluu tuo kaivattua leveyttä hyökkäyspäähän Wilfried Bonyn loukkaannuttua loppukaudeksi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.

Swansea ei ole hävinnyt Liberty Stadiumilla sitten tammikuun alun.

Huddersfield Town (17. – 27 pistettä)

Voitto Bournemouthista antaa pientä toivoa paremmasta. Sitä ennen joukkue hävisi viisi ottelua putkeen ja pelasi peräti kahdeksan ottelua ilman voittoa. Kausi alkoi hyvin, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tippuminen on edessä. Kaikki on kuitenkin vielä omissa käsissä, koska joukkue kohtaa vielä kuusi sarjataulukon alapäässä majailevaa joukkuetta. En usko, että rahkeet riittävät sarjapaikan säilyttämiseen.

Southampton (18. – 26 pistettä)

Seura on useiden tasapelien vuoksi valunut pikkuhiljaa mukaan putoamiskamppailuun, eikä Mauricio Pellegrinon taktiikat ole miellyttäneet hyökkäysvoittoiseen jalkapalloon tottuneita faneja. Jack Stephens on ollu mainiossa vireessä viime viikkoina. Sen sijaan Charlie Austin on loukkaantumisherkkä, Shane Long ailahtelevainen ja Manolo Gabbiadini alavireinen. Joukkueen pitäisi olla tarpeeksi laadukas säilymiseen, mutta tasoa on nostettava.

Stoke City (19. – 25 pistettä)

Paul Lambert korvasi Mark Hughesin ja aloittikin vahvasti neljällä pisteellä kahdesta ensimmäisestä ottelusta. Xherdan Shaqiri näyttää päässeen vireeseen Lambertin alaisuudessa ja tammikuussa saapuneet Badou Ndiaye ja Moritz Bauer vaikuttavat hyviltä hankinnoilta. Stoken täytyy kuitenkin puolustaa paremmin. Joukkue on päästänyt koko sarjan eniten maaleja. Tiukkaa tekee säilymisen kannalta, ellei puolustusta saada tukittua.

Rory Delapin rajaheittoja on monella ikävä.

West Bromwich Albion (20. – 20 pistettä)

Joukkue on hävinnyt sarjassa kolme ottelua putkeen, eikä hyvältä näytä säilymisen kannalta. Tony Pulisin tilalle palkattu Alan Pardew ei ole saanut käännettyä suuntaa toivotulla tavalla, vaikka pelitapaa on muutettu hyökkäävämmäksi. Daniel Sturridge tuli lainalle loppukaudeksi, mutta loukkaantui vähemmän yllättäen heti. Ihmeitä täytyy tapahtua, jotta West Bromwich pelaa Valioliigassa ensi kaudella.

Pelien vähentyessä piste-erot tuppaavat kasvamaan Putoamistaistelun loppuratkaisu on varmasti silti kutkuttava viimeiseen kierrokseen saakka, ehkä jopa paras koskaan. Kun monet meistä harmittelevat, ettei tänä vuonna ole mestaruustaistelua, kannattaa katseet suunnata sarjataulukon peräpäähän. On nimittäin varmaa, että näissä peleissä tullaan näkemään suurta draamaa.

Kuvat: Chris Parker, Christoper Elkins, Ronnie Macdonald

The post Valioliigan putoamiskamppailu: jännittävin koskaan? appeared first on Byyri.

Huuhkajien tulevaisuuden toivo, 23-vuotias Robert Taylor siirtyi viime heinäkuussa Ruotsin Allsvenskanissa pelaavaan AIK:hon kolmen ja puolen vuoden sopimuksella Rovaniemen Palloseurasta.

Taylor vietti nuoruutensa Jyväskylässä, mutta kävi pariin otteeseen Englannissa pelaamassa sekä Nottingham Forestin että Lincoln Cityn junioreissa yhteensä noin neljän vuoden ajan. Ura ei Englannin kentillä kuitenkaan auennut. Hän rakastaa sikäläistä jalkapallokulttuuria, mutta kokee tulevaisuutensa olevan Keski-Euroopassa. Jälkikäteen Taylor on miettinyt, olivatko kovat vuodet Englannissa hyödyllisiä.

”Se oli upea elämänkoulu, ja tuskin olisin Suomessa kehittynyt niin paljon pelaajana”, Taylor miettii.

”Minulla ei ole tiettyä maata, johon haluaisin, mutta Saksa ja Hollanti olisivat loistavia vaihtoehtoja kehittyä pelaajana. Tällä hetkellä minulla on hyvä olla Ruotsissa, eikä siirto muualle ole ajankohtainen.”

Isän opeissa kohti ammattimaisuutta

Robertin isä Paul Taylor tuli Suomeen jalkapalloammattilaiseksi vuonna 1988. Hän on Nottingham Forestin kasvatti. Suomeen hän saapui aluksi pelaamaan kolmosdivisioonaa Kalliosuon Sisuun Sonkajärvelle. Sittemmin hän palloili myös Veikkausliigan KuPSissa ja Ykkösen JJK:ssa. Kuten moni muukin ulkomaalainen jalkapalloilija, Paul Taylor rakastui ja jäi Suomeen.

”Intohimoni futikseen on peritty isältä. Isä sanoo aina, että eniten hän rakastaa jalkapalloa, toiseksi lapsiaan ja kolmanneksi vaimoaan”, Robert Taylor vitsailee.

Isällä on ollut suuri vaikutus siihen, millainen pelaaja poika on.

”Kokonainen kesäkin saattoi mennä isän ja pallon kanssa. Välillä se on ärsyttänyt, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Melkein vihaan sanoa tätä, mutta kaikki kunnia kuuluu isälle.”

Kun Robert Taylor seitsemänvuotiaana kertoi isälleen, että ei halua enää pelata jalkapalloa, hän sai korvilleen ja hänet pakotettiin takaisin kentälle. Se on ainoa kerta, kun hän ajatteli lopettavansa lajin.

”Hän on kasvattanut minut rajulla kädellä. Ei auttanut itkeä tai valittaa. Siitä syystä vastoinkäymisistä selviytyminen on helpompaa. Minulla on myös kova halu näyttää ihmisille, jotka eivät usko kykyihini. Koen pelaavani jopa paremmin sen jälkeen, kun saan kritiikkiä.”

Robert Taylor alkoi potkia palloa heti kävelemään opittuaan. ”Isä laittoi pallon eteen, ja sanoi, että potkaise!”, Taylor muistelee.

Intohimona pannukakut

Taylor antaa kiitosta myös JJK:n valmentajalle Juha Pasojalle sekä Ropsissa häntä valmentaneelle Juha Maliselle.

”Pasoja antoi minulle debyyttini miesten peleissä Ykkösessä ja luotti minuun. Oli hieno hetki myös myöhemmin päästä pelaamaan Veikkausliigaa. Se oli yksi iso tavoite urallani, ja odotin sitä kauan”, Taylor kehuu.

Siirtyessään Rovaniemelle Taylor ei kuvitellut marssivansa suoraan avauskokoonpanoon. Kausi sujui kuitenkin yllättävänkin hyvin. Malinen kehitti Taylorin mukaan huimasti hänen puolustuspeliään, mutta antoi myös vapauksia pallon kanssa.

”Hänellä on kova auktoriteetti, vaikka kopissa huumori lentääkin. Kun tehdään töitä, niin tehdään töitä, eikä vastaan sanota. Se sopii minulle.”

Rovaniemi oli Taylorin mukaan ”kiva kaupunki”.

”Kukapa nyt ei viihtyisi, kun kentällä kulkee. Talvella oli välillä raskasta, kun ulkona oli jatkuvasti pimeää ja kylmää. Ounashalli on myös ahdas paikka treenata.”

Robert Taylorin nykyseura AIK on tunnettu intohimoisista ja aktiivisista kannattajistaan. Taylor arvostaa Allsvenskania sekä ruotsalaista jalkapallokulttuuria.

”Tukholmassa on kova kannattajakulttuuri. Ihmiset tunnistavat kadulla ja tulevat moikkaamaan. Tämä on tosi hyvä ympäristö jalkapalloilijalle.”

Vapaa-ajallaan Taylor rentoutuu kavereiden, sarjojen sekä hyvän ruuan avulla.

”Olen sosiaalinen ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin, mutta joskus on vain kiva makoilla peiton alla televisiota katsellen. Jos en pelaisi jalkapalloa ammatikseni, olisin varmaan perustanut oman pannukakkukahvilan. Rakastan pannukakkuja!”

Kuvat: Heidi Viitamaa

The post Robert Taylor kasvoi isän rankalla kädellä appeared first on Byyri.

Viimeisen 20 vuoden aikana harrastajamäärät ovat olleet tasaisessa kasvussa. Laji on vuosien saatossa saanut jatkuvasti enemmän huomiota sekä mediassa että urheilupiireissä. Nykyään futsal on jo Suomen neljänneksi harrastetuin kilpalaji.

Suomessa on myös toimiva futsal-liiga, joka toimii oivana ponnahduslautana isompiin sarjoihin. Sitä on pelattu jo vuodesta 1997 ja sen parhaat pelaajat ovatkin päässeet kokeilemaan ammattilaisen elämää kovissa futsal-maissa. Viimeisimpänä esimerkkinä toimii Italiassa pelannut maajoukkueen maalihai Miika Hosio, joka kertoi mietteitään Byyrille loppuvuodesta.

Lähivuosina arvokisoihin?

Futsal oli Suomessa pitkään lapsenkengissä. 1980-luvulla talvisin paikallisissa liikuntahalleissa pelattiin isolla karvaisella pallolla jalkapalloa. Varsinainen futsal-toiminta lähti liikenteeseen vuonna 1994, kun Suomesta koottiin maajoukkue opiskelijoiden maailmanmestaruuskisoihin Kyprokselle.

Suomalaiset saivat kiinni lajin viehätyksestä, ja seuraavat kisat järjestettiinkin Jyväskylässä vuonna 1996. Kisojen yhteydessä Palloliitto otti futsalin siipiensä alle. Ensimmäisestä suomenmestaruudesta pelattiin turnausmuodossa jo seuraavana vuonna.

Seurajoukkuetoiminta on mennyt Suomessa huimasti eteenpäin. Taso kovenee joka vuosi, ja vuosien varrella on syntynyt seuroja, joilla on kova halu kehittyä. Esimerkiksi Espoon GFT, Tampereen Ilves ja Jyväskylän KaDy ovat tehneet loistavaa työtä futsalin eteen Suomessa. Liigan lisäksi Palloliitto vastaa myös futsalin Ykkösen toiminnasta. Palloliiton piirit pyörittävät futsalin alempia sarjatasoja, joihin tulee joka vuosi uusia joukkueita mukaan. Pelkästään Helsingissä on futsalille useampi divaritaso ja siihen päälle vielä naisten ja miesten harrastesarjat.

Jos Futsal-Liiga on ottanut suuria harppauksia vuosien varrella, samaa voidaan  sanoa Suomen futsal-maajoukkueesta, Saliharreista. Hauska nimi juontaa juurensa harjuskalasta. Maajoukkue on tuoreimmassa maailmanrankingissa hienosti sijalla 33. ja Euroopan rankingissa sijalla 19.

Nykyään Suomi pystyykin jo haastamaan jopa lajin suurmaita, vaikka vielä kymmenen vuotta sitten huippumaat olisivat vieneet sinivalkoisia todennäköisesti kaksinumeroisin luvuin. Suomi on tällä hetkellä Pohjoismaiden ja Baltian kovin futsal-maa, jolta voidaan odottaa lähivuosina ainakin ensimmäistä arvokisapaikkaansa lajin historiassa.

Harrastetuimmat kilpalajit Suomessa:

1. Jalkapallo: 130 700
2. Jääkiekko: 73 000
3. Salibandy: 53 000
4. Futsal: 40 000
5. Yleisurheilu: 32 000
6. Koripallo: 18 000
7. Pesäpallo: 14 590
8. Voimistelu: 13 000
9. Suunnistus: 12 100
10. Lentopallo: 11 500

Jyväskylän derby innostaa pelaajaa

Vastikään Liikunnan Riemusta Espoon GFT:hen siirtynyt Eetu Parpala päätyi futsalin pariin jalkapallon kautta.

”Pelasin kolmosdivisioonassa Jyväskylässä. Joukkuekaveri pyysi minua kokeilemaan futsalia, ja innostuin lajista”, Parpala kertoo.

Suomalaisten futsal-seurojen toiminta on tehnyt pelaajan vaikutuksen. Eroja joukkueiden välillä kuitenkin löytyy.

”Varsinkin viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut suuri kehitys ammattimaisempaan suuntaan, ja yhä enemmän ihmisiä tekee töitä futsalin eteen.”

”Joissakin joukkueissa pelaajille ja taustoille maksetaan, ja toisissa seuroissa pelaajat hoitavat käytännössä kaiken ilman palkkaa.”

Valmistuminen ja Kotkaan muutto töiden perässä pakottivat Parpalan uuden seuran etsimiseen.

”GFT oli aika looginen valinta. Joukkueena se on loistava, tunsin entuudestaan monta pelaajaa. Lisäksi Espoo on inhimillisen matkan päässä Kotkasta, joten pystyn helposti käymään harjoittelemassa ja pelaamassa”, hän sanoo.

Katsojamäärät Futsal-Liigan otteluissa vaihtelevat.

”Jyväskylän derbyissä on selkeästi paras tunnelma Suomessa, ja kyllä Riemun fanit ovat parhaita silloin, kun innostuvat riittävästi. Katsojia ottelussa voi olla jopa yli tuhat”, Parpala kehuu.

Selostaja kehittää itseään

Ilveksen ja Mad Maxin kotipelit Pirkanmaalla selostava Toni Lång harmittelee vaihtelevia työolosuhteita.

”Suurin osa paikoista on perinteisiä koulun liikuntasaleja tai -halleja. Selostamiseen varattua tilaa ei monessa paikassa ole.”

”Usein selostan myös suoraan katsomosta ja näkyvyys kentällä voi olla hieman vajavainen”, Lång kertoo

Osalla paikkakunnista tilanne on kuitenkin valoisampi.

”Valkeakoskella pystyy selostamaan suoraan yläkopista, joten näkyvyys on hyvä. Ilveksen uusi Kauppi Sports Center on mitä mainioin paikka selostamiselle. Kun halli on saatu kokonaan valmiiksi, ei parempaa paikkaa futsalin parissa voisi kuvitella olevan.”

Lång selostaa ensimmäistä vuottaan ja pyrkii kehittämään itseään.

”Itselleni tämä on harrastustoimintaa ja ammatillista kasvua. Lisäksi saan nimeäni näkyviin koko ajan enemmän, ja selostukset paranevat kerta toisensa jälkeen”, hän sanoo.

The post Suomi, tuleva futsalin maailmanmestari appeared first on Byyri.

Eilinen 4–1-voitto Burnleystä osoitti jälleen tason, jolla City pelaa. Pep Guardiolan joukkue pallotteli kakkosvaihteella ison osan ensimmäisestä puoliajasta ennen kuin lisäsi tempoa toiselle jaksolle. Ottelu oli 21. tappioton ottelu putkeen ja 14. perättäinen kotivoitto. Suurin osa vastustajista on joutunut kokemaan tällä kaudella Cityn tuhoisan maalintekovoiman. Joskus jopa vastustajan fanit ovat taputtaneet Cityn esitykselle: näin kävi viimeksi kolme viikkoa sitten Swanseaa vastaan.

Ainoa joukkue, joka on pystynyt pitämään Cityn nollilla Valioliigassa tällä kaudella, on Roy Hodgsonin Crystal Palace. Palace olisi jopa ansainnut voiton viime sunnuntaina pelatusta ottelusta, mutta Luka Milivojević ei onnistunut lisäajan rangaistuspotkussaan. Niinpä vaaleansinisten 18 ottelun voittoputki katkesi. Cupin otteluiden jälkeen seuraavaksi Cityn syöttövalikoiman pääsee kokemaan liigassa 14. tammikuuta Liverpool.

Uudistunut joukkue

Arabiemiraateista tulevan sheikki Mansour bin Zayed al-Nahyanin komennossa olevan seuran rahamuskelit ovat valtavat, eikä hauista ole epäröity näyttää. City käytti kesän siirtoikkunan pelaajahankintoihinsa arviolta 220 miljoonaa puntaa eli yli 245 miljoonaa euroa. Summa oli selvästi Valioliigan suurin.

Vielä viime kaudella City jäi mestaruudesta 15 pistettä. Sellaiset pelaajat kuin Fernando, Jesús Navas, Gaël Clichy, Nolito ja Bacary Sagna olivat joukkueessa mukana. He eivät sopineet Pepin sapluunaan ja heidät on korvattu lahjakkuutta, nuoruuden energiaa sekä itseluottamusta pursuavilla pelaajilla, jotka voivat hyvin johdattaa Cityn mestariksi myös tulevina vuosina. Varsinkin Ederson sekä Kyle Walker ovat osoittautuneet loistaviksi hankinnoiksi. Myös kauemmin joukkueessa olleet Raheem Sterlingin ja Kevin De Bruynen kaltaiset pelaajat ovat nousseet Pepin alaisuudessa uudelle tasolle.

Guardiolan shakkipöytä

Kuinka estät David Silvaa sääntöjen mukaisesti sillä tavalla, ettei Kevin De Bruyne saa samalla liikaa tilaa? Jos saat belgialaisen pidettyä kiinni, kuka estää Raheem Sterlingiä juoksemasta laidalta maalintekoon? Entä kuinka estät Sergio Agüeroa tekemästä maalia, kun et tiedä kuka viidestä tai kuudesta mahdollisesta vaihtoehdosta tarjoaa hänelle ratkaisevan syötön? Ehkä kuitenkin kaikista tärkeimpänä kysymyksenä, kuinka voit hyökätä sellaista joukkuetta vastaan, joka ei lopeta hyökkäämästä?

Pep Guardiola on myöntänyt, että hänen joukkueensa on hieman haavoittuva puolustussuuntaan. Tämän takia hänen valmennusfilosofiansa perustuukin pallonhallintaan, tehokkaaseen lyhytsyöttöpelaamiseen ja vahvaan prässäämiseen.

Kun Guardiolan joukkue menettää pallon, se pyrkii pakottamaan vastustajan omalle kenttäpuoliskolleen prässäämällä laitapakeilla ylempää keskikentältä saakka. Lisäksi laitahyökkääjät hoitavat oman prässäämisensä hyökkäysalueella. Tämä on viihdyttävää ja onnistuessaan tekee joukkueesta lähes mahdottoman voitettavan.

Tilastosivusto WhoScored.comin mukaan Cityn pallonhallintaprosentti on liigan suurin. Myös lyhyiden syöttöjen määrässä se on omassa kastissaan.

On vielä epäselvää, mihin mittasuhteisiin saakka manchesterilaiset voivat viedä fantastiset suorituksensa. Joka viikko eteen tulee uusi testi, ja joka viikko joukkue läpäisee sen. Joka viikko, kun ajattelen ettei paremmin voi pelata, City pelaa paremmin.

Vaikuttaakin siltä, että saatamme todistaa uuden aikakauden alkua. Voisiko Manchester City dominoida Eurooppaa vaikka seuraavat kymmenen vuotta? Joku voi olla asiasta eri mieltä, mutta ainakin Valioliigan ystävät ympäri maailman ovat etuoikeutettuja nähdessään tämän joukkueen pelaavan.

The post Manchester City on Euroopan dominoivin joukkue appeared first on Byyri.

4.12. Villarrealin Cedric Bakambu vitsailee Manchester Unitedin David De Gean torjuntataidoista. De Gea pelasi loistavan ottelun Arsenalia vastaan viime lauantaina. Hän sivusi Valioliigan yhden ottelun torjuntaennätystä 14 torjunnallaan.

5.12. Arsenalin Jack Wilshere riemuitsee, ettei loukkaantunut perheensä kanssa luistellessaan. Hän on pelikunnossa Eurooppa-liigan otteluun BATE Borisovia vastaan.

6.12. HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti tarjosi ensin Telia 5G Areenaa lasten itsenäisyyspäivätapahtuman käyttöön ja  haastoi sen jälkeen lapset pelaamaan. Pisteet Akille!

6.12. Daily Mailin toimittaja vitsailee Spartak Moskovan 0-7 tappiosta Liverpoolista.

6.12. Jalkapalloromantikko Tatu Virtanen vitsailee linnanjuhlien kuninkaasta.

6.12. AIK:sta Dynamo Dresdenissä lainalla oleva Eero Markkanen onnittelee Suomea Instagramissa.

6.12. Päättyvällä kaudella New York Red Bullsissa vaikuttanut Gideon Baah onnittelee myös Suomea. Entinen HJK-pelaaja toipuu tällä hetkellä pitkästä loukkaantumisesta.

The post Somepoiminnat: #Suomi100 ja luisteleva Wilshere appeared first on Byyri.

“Sopimukseni Italiaan syntyi, kun paikallinen agentti otti minuun yllättäen loppukesästä yhteyttä. Kyselin tutuilta italialaisesta futsalista, ja sen jälkeen asiat menivät eteenpäin nopealla aikataululla.

Elämänmuutos on ollut tänne saavuttuani suuri. Saan keskittyä täydellä teholla pelkästään futsalin pelaamiseen. Harjoitteleminen on helpompaa, kun energiaa säästyy. Harjoittelemme joinakin päivinä jopa kahdesti.

Italiassa seuratoiminta on ammattimaista. Meillä on käytössä omat lääkärit, fysioterapeutit ja hierojat. Myös muissa asioissa autetaan tarvittaessa. Pelaajille on laadittu oma ruokasuunnitelma ja tehty kehonkoostumusmittaus. Ruoka on myös erittäin hyvää ja ravintolat hienoja.

Valmentaja ja pelaajat ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Englantia täällä ei juurikaan puhuta, mutta opin italian kieltä pikkuhiljaa. Olen selvinnyt pelisilmällä tähän asti tarpeeksi hyvin.

Tällä kaudella tavoitteenani on pelata mahdollisimman paljon ja pitää taso korkealla koko kauden ajan. Seuran ainoa tavoite on nousu ylemmälle sarjatasolle. Minulle tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen askeleeni ulkomailla, ja tavoitteeni on päästä pelaamaan vieläkin korkeammalla tasolla tulevaisuudessa. Tällä hetkellä elän päivä kerrallaan.

Kausi on vasta alkanut, mutta kahdessa kotipelissä on käynyt noin 700 katsojaa ottelua kohden. Tunnelma hallissa on ollut loistava. Rummut lyövät, liput heiluvat ja yleisö elää täysillä pelissä mukana. Ultras-kannattajaryhmä löytyy myös, kuten jalkapallon puolelta on totuttu näkemään. Kentän ulkopuolellakin kannattajat tunnistavat ja tulevat juttelemaan. Jos on pelannut hyvin, kehutaan, jos taas ei, saa paljon negatiivista palautetta. Se on vain hyvä asia; pidän ihmisten avoimuudesta.”

Miika Hosion saavutukset:

Kaksi hopeaa ja yksi pronssi Futsal-liigassa

Kolme Suomen cupin voittoa

Suomen Futsal-liigan paras pelaaja sekä paras hyökkäävä pelaaja

Pistepörssin voitto

Kuva: Miika Hosio

The post Maagi pelaa futsalia Italiassa appeared first on Byyri.

Olet keskittynyt koko viikon henkisesti tulevan viikonlopun ottelua varten. Olet juossut aamulenkkejä parantaaksesi kuntoasi, käynyt salilla töiden jälkeen vahvistaaksesi lihaksia sekä syönyt oikein. Lauantai–ilta saapuu ja huomaat, että kaikki tämä on jälleen unohtunut. Olet humalassa ja lähdössä kavereiden kanssa baariin. Baarin jälkeen poikkeat vielä pikaisesti lähiravintolassa kebabilla tai pizzalla. Aamulla heräät sängystä raskaalla jalalla ja pää kipeänä. Laitat sortsit ja pelipaidan päälle. Olet valmis ottelua varten.

Sunnuntailiiga on termi, jota käytetään Iso-Britanniassa kuvaamaan jalkapallosarjoja, joiden pelipäivä on sunnuntai eikä lauantai kuten normaalisti muissa sarjoissa. Sunnuntailiiga on Iso-Britannian suosituimpia keskustelunaiheita baareissa ja pubeissa. Se pakottaa satojatuhansia eri ikäisiä ihmisiä ylös sängyistään joka sunnuntai taistelemaan rakkaalle jalkapallojoukkueelleen. Se on pelaajille oiva tilaisuus kehittää kykyjään ja hankkia kokemusta ennen siirtymistä paremmalle tasolle lauantaina pelattaviin sarjoihin tai jopa ammattilaiseksi saakka.

Ei mikään Valioliiga

Saavut kentälle, jossa on sateen jäljiltä enemmän koiran ulostetta ja multaa kuin ruohoa. Kuusi joukkueen pelaajaa “lämmittää” maalivahtia potkimalla palloa täydellä voimalla häntä kohti. Toisen kenttäpäädyn maaliverkkoja paikataan juuri jeesusteipillä. Loput pelaajat löytyvät pukuhuoneesta kehuskelemassa varsin värikkääseen sävyyn edellisen illan seuralaisestaan. Olet unohtanut säärisuojasi kotiin. Mietit mielessäsi, että ethän sinä niitä kuitenkaan tarvitse, mutta päädyt kuitenkin taittamaan sanomalehden sukkasi sisälle. Teippaat sukat runsaalla teipillä, laitat kuluneet kenkäsi jalkaan ja lähdet pelaamaan.

Aloituspotku on kello kymmenen. Vartin päästä kentän laidalla aukeavat ensimmäiset kaljatölkit. Puolet joukkueesta on selvästikin juonut liikaa edellisenä iltana ja on selvää, että ottelun jälkeen loputkin suuntaavat yhdessä pubiin muutamalle palauttavalle oluelle. Pelataan nyt ottelu kuitenkin ensin.

Sunnuntailiiga on amatöörisarja, joka ei kuulu Englannin perinteiseen sarjapyramidiin. Sillä on oma erillinen riippumaton sarjasysteemi, jossa voi nousta ja tippua vain liigan sisällä. Vuosien varrella on ollut joitakin erityistapauksia, joissa liigan joukkue on vaihtanut ammattilaissarjaan, jotta nousu on ollut mahdollista.

Joukkueet ovat yleensä kaveri- tai työporukoita, joihin voidaan ottaa ulkopuolisia vahvistuksia samalla tavalla kuin Suomen puulaakissa. Pääsääntöisesti joukkueet eivät ole tekemisissä virallisten seurojen kanssa.

Aina sattuu ja tapahtuu

Jo ensimmäisten spurttien aikana huomaa, että tietylle osalle pelaajista peli on vakavaa. Osa taas yrittää pitää oksennuksen maun pois suupielistä, ja loput miettivät, ketä lyödä kyynärpäällä seuraavassa pääpallossa. Kaikki kuitenkin nauttivat loppujen lopuksi pelistä omalla tavallaan.

Huijaaminen, uhkailu, väkivalta ja muut viehättävät piirteet ovat suhteellisen normaalia toimintaa Sunnuntailiigassa pelatessa. Kuka tahansa pelaajista voi hyvällä omallatunnolla vapauttaa sisäisen luolamiehensä kohdatessa vastustajat, joiden kävellessä vastaan siirtyisi yleensä kadun toiselle puolelle.

On itse asiassa onni, jos joukkue lopettaa pelin täydellä miehityksellä. Joskus haukutaan tuomaria liian rajusti, toisinaan taklaukset myöhästyvät pahasti tai joskus pelin alkaessa ei vain ole tarpeeksi pelaajia, jotka olisivat vaivautuneet paikalle. Ikinä ei voi tietää mitä kentällä tapahtuu.

Just Can’t Get Enough

Vähintään 70-vuotias erotuomari puhaltaa kiihkeän ottelun päättyneeksi. Onnistuitte nousemaan 2-0-tilanteesta tasoihin joukkueen veteraanipelaajan nostalgiaa tihkuvan taukopuheen ansiosta. Hän on ainakin kymmenen vuotta kaikkia muita vanhempi.

Käytte kylmässä suihkussa ja lähdette kohti pubia. Kausi on jälleen ohitse, ja juhlitte kahdeksatta sijaa iltaan saakka kuin mestaruutta.

Jäät kaipaamaan jalkapalloa seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Seuraavan kauden alkaessa olet luultavasti jälleen surkeassa kunnossa ja kymmenen kiloa ylipainoinen.

Sunnuntait eivät ole samanlaisia ilman Sunnuntailiigaa.

Kirjoittaja: Timo Harvey

Kuva: Timo Harvey

Kuvassa Orpington & Bromley District Football Leaguen tuore mestarijoukkue FC Bickley.

The post Hikeä, kamppailua ja krapulaa – tätä on Sunnuntailiiga appeared first on Byyri.

Kuqia ärsyttää, kuinka seura toimii vastoin hänen tahtoaan. Hän ei ole saanut mieleisiään pelaajia, ja seurajohto on hankkinut hänen mielestään vääriä vahvistuksia. Hän on riidellyt muutaman pelaajan sekä apuvalmentajien kanssa ja näyttää mielipiteensä hienostelematta.

 Inter antaa hänelle seuraavana päivänä potkut. Kuqi on jälleen vaikeuksissa.

Shefki Kuqi on hämmentänyt Suomessa jalkapallovalmentajana yleisöä, pelaajia, valmentajia, erotuomareita ja mediaa. Hän on tullut tunnetuksi temperamenttisena miehenä, joka on säälimättä lytännyt otteluiden jälkeen suomalaista jalkapallokulttuuria, pelaajien asennetta ja erotuomarien taitoja. Käytös on ymmärrettävästi aiheuttanut yleistä hämmennystä ja toimitsijakieltoja.

Jo jalkapallouransa aikana Kuqi tunnettiin rymistelevänä voimahyökkääjänä, joka periksi antamattomalla asenteellaan ja kovalla työnteollaan raivasi tiensä Englannin ylimpien jalkapallosarjojen kulttihahmoksi ja Suomen jalkapallomaajoukkueen kantavaksi voimaksi.

Värikäs startti valmennukseen

Kuqin valmennusura alkoi reilut kolme vuotta sitten talousvaikeuksien kanssa painineessa FC Hongassa. Debyyttikaudella riitti alamäkiä, mutta Honka onnistui säilyttämään sarjapaikkansa jättämällä TPS:n taakseen.

Lopulta Hongan sarjapaikka kuivui talousvaikeuksien myötä kabinetteihin, mutta Kuqille avautui pesti PK-35 Vantaan peräsimessä. Kausi 2015 olikin mainio ja vantaalaiset nousivat Veikkausliigaan. Pääsarjassa peli ei luistanut aivan yhtä hyvin, ja farssit seurasivat toisiaan.

Vuosi sitten Kuqi jätti PK-35:n savuavat rauniot taakseen siirryttyään FC Interin päävalmentajaksi. Taival Turussa ei kuitenkaan alkanut ruusuisesti, ja Inter joutui lopulta karsimaan sarjapaikastaan.

Vaisusta syksystä huolimatta 40-vuotias Kuqi sai jatkosopimuksen Interiin. Turkulaiset kasasivat jälleen nimekkään nipun, ja tällä kertaa päävalmentaja pääsi itse vaikuttamaan joukkueen kasaamiseen.

Inter voitti kuitenkin Kuqin alaisuudessa 19 ottelustaan ainoastaan kuusi, eikä 82 Veikkausliigan ottelussa valmentanut Kuqi ole vieläkään onnistunut voittamaan kahta ottelua putkeen.

Suomi ei ollut valmis

Shefki Kuqi on tuomittu yksinäiseksi sudeksi. Sheriffi on nähdäkseni liian suorasanainen ja tulisieluinen suomalaiseen kulttuuriin. Kuqilla on tiukat mielipiteet asioihin, ja hän osaa olla todella vaativa. Tavoitteet asetetaan korkealle, ja Kuqi olettaa, että pelaajat antavat kaikkensa hänelle, niin kuin hänkin antoi jokaiselle joukkueelle, jossa oman uransa aikana pelasi. Käsitykseni mukaan Kuqi on yrittänyt tuoda ammattimaisuutta ja kurinalaisuutta joukkueilleen, mutta tämä ei vain ole mennyt Suomessa läpi. Englannin kentillä hänen persoonaansa ja valmennustyyliään tullaan varmasti ymmärtämään paremmin, mikä antaa paremman mahdollisuuden menestymiseen.

Totta kai Kuqikin tekee virheitä, mutta osaa myös ottaa opiksi ja kantaa niistä vastuun. Kun häntä poljetaan maahan, hän taistelee itsensä takaisin ylös. Hyvänä esimerkkinä tästä on aika Englannissa Crystal Palacen pelaajana. Näytettyään huonon ottelun jälkeen faneille keskisormea Kuqi hyllytettiin juniorijoukkueeseen ja laitettiin siirtolistalle. Hän kuitenkin taisteli itsensä takaisin edustusjoukkueeseen ja oli lopulta joukkueen kauden paras maalintekijä.

Tämä kertoo mielestäni paljon siitä, mitä Kuqi odottaa myös omilta pelaajiltaan. Maailmalla ei pärjää olemalla kiltti poika; Suomi ei ollut valmis Kosovon härälle.

Seuraava osoite löytyykin todennäköisesti Iso-Britanniasta, johon Kuqilla on jo valmiiksi vahvat suhteet pelaajauransa ansiosta ja jossa hän on huhujen mukaan käynyt viime päivinä neuvottelemassa valmentajanpaikasta.  Kuqi pelasi vuosina 2001–2013 yhteensä kymmenen vuotta Englannin ja yhden vuoden Skotlannin sarjoissa. Uusi seura tulee todennäköisesti olemaan joko League Onen tai League Twon joukkue.

Kirjoittaja: Timo Harvey

The post Shefki Kuqi – Temperamenttinen taistelija appeared first on Byyri.