Maailmassa on yksi seura, joka uskaltaa sanoa olevansa ”enemmän kuin seura” – més que un club, kuten seuran motto katalaaniksi kuuluu. Tämä seura on FC Barcelona, tuttavallisemmin Barça. Muutkin seurat voivat toki tällaista väittää, ja aivan oikeutetustikin, mutta juuri Barçaan tuntuu kiteytyvän erityisen paljon sitä, joka jalkapallostakin tekee jotakin itseään suurempaa.

Katalonia ja sen kansa tukahdutettiin kenraali Francisco Francon diktatuuriin aikana. Oli kuitenkin yksi erityinen paikka Kataloniassa, jossa kansa sai edelleen päästää itsensä valloilleen: Camp Nou. Lehtereillä liehuivat kielletyt Katalonian liput ja katsojat palasivat koteihinsa yhtä väsyneinä kuin pelaajatkin.

”Kaduilla ei voinut huutaa: ’Franco on murhaaja!’, joten ihmiset huusivat sen sijaan Real Madridin pelaajille. Se on psykologinen ilmiö. Jos et voi huutaa isällesi, huudat jollekin toiselle”, kuten katalonialainen sosiologi Lluis Flaquer asian selitti. Katalonia oli siihen aikaan olemassa ainoastaan Camp Noulla, sillä Barça oli ainoa katalonialainen symboli, johon Franco ei uskaltanut koskea.

Tämä oli tietenkin omiaan tekemään seurastaan itseään suuremman. Franco on ollut kuolleena jo pitkään, mutta jäljet piirtyivät syvälle kansakuntaan. Edelleenkin monet katalonialaiset, jotka eivät edes välitä jalkapallosta, välittävät kuitenkin siitä, voittaako Barça Real Madridin. Jalkapallon perässä ympäri maailmaa matkustanut jalkapallotoimittaja Simon Kuper haastatteli Barcelonan olympialaisten aikoihin tällaista muuten jalkapalloon kyllästynyttä naista ja kysyi, miksi tämä piittaa El Clásicon lopputuloksesta. Nainen vastasi: ”Franco tuhosi itsehallintomme ja kielsi kielemme. Ja hän kannatti Real Madridia.”

Francon ajat ovat kaukana takanapäin, mitä ei ehkä ihan heti olisi uskonut, kun katsoi Twitteriin sunnuntaina jaettuja videoita pääkaupungista lähetettyjen poliisivoimien tekosista. Katalonian kansanäänestystä ”vastentahtoisesti” valvomaan tulleet poliisit pamputtivat satoja äänestäjiä ja mielenosoittajia verille ja mustelmille. Samaan aikaan Espanjan jalkapalloliitto pakotti kuuden pisteen pistemenetyksen uhalla Barçan pelaamaan oman kotiottelunsa Las Palmasia vastaan näissä epäinhimillisissä olosuhteissa. Turvallisuussyistä, mutta osin myös vastalauseena ja protestina hallinnon toimille joukkue päätti pelata ottelun tyhjille katsomoille – lähes sadantuhannen katalonialaisen puuttuminen katsomoista oli omalla tavallaan vaikuttava näky, kuten oli myös tulostaululle heijastettu kuva äänestyslipukkeesta ja sen oheen liitetystä yhdestä ainoasta sanasta: democràcia.

Harvoin joukkueiden peli- tai verryttelyasuista on kirjoitettu enemmän kuin itse ottelusta. Verryttelyssä Barçan pelaajat pitivät yllään vieraspelipaitaansa ja samalla Katalonian virallisen lipun Senyeran värejä. Samaan aikaan Las Palmas pelasi pelipaidoissa, joihin oli ommeltu, yhtenäisen Espanjan puolesta kirjoitetun julkilausuman saattelemana, pieni Espanjan lippu. Ei niin sulavaa toimintaa joukkueen PR-puolelta, kun samalla sosiaalisessa mediassa levisi kuva- ja videomateriaalia verisistä katalonialaisista. Jopa osa Las Palmasin omista faneista tuomitsi joukkueensa fasisteiksi.

Kuten Gerard Pique, itsekin näkyvästi Katalonian itsenäisyyden ja kansanäänestyksen puolesta puhunut joukkueen tukipilari ottelun jälkeen sanoikin, peli oli päivän merkityksettömin tapahtuma. Tapahtumat Katalonian kaduilla eivät sitä sen sijaan suinkaan olleet, eivät edes jalkapallon kannalta. Lajille luontainen vastakkainasettelu on kärjistynyt maan rakoilemisen myötä entisestään. Tästä saatiin vielä myöhään sunnuntaina esimakua, kun Real Madrid ja Katalonian kakkosjoukkue Espanyol kohtasivat sunnuntaina maan pääkaupungissa – Espanjan liput heiluivat ja isänmaalliset kannatuslaulut raikuivat.

Vaikka Espanyol ei olekaan nimestään huolimatta erityisen isänmaallinen joukkue – nimi oli alkujaan vain pilkka Barçan ulkomaalaisuutta kohtaan – oli nimi kuitenkin enne: Francon aikana kaupunkiin ”järjestystä” pitämään lähetetyt sotilaat, poliisit ja heidän perheensä alkoivat kannattamaan joukkuetta, ja lopulta joukkueesta tulikin yhtä espanjalainen kuin katalonialainenkin. Näin Bernabéulla nähtiinkin tällä kertaa pikemminkin vain espanjalaisuuden yksipuolinen ylistys kuin kahden eri kansan räjähdysaltis törmääminen. Sellainen on kuitenkin varmasti luvassa jo seuraavalla kierroksella maaottelutauon jälkeen, kun Barça matkustaa pääkaupunkiin Atletico Madridin vieraaksi – varsinkin, kun Diego Simeonen miehistö on tunnettu Espanjan poliisin kaltaisista kovista otteista.

Mutta jottei peli (ja tämä kolumni) menisi aivan liian poliittiseksi –  kai siellä Espanjassa sunnuntaina myös pelattiinkin? Lionel Messi tehtailee edelleen maaleja samaan tahtiin Real Madridin kanssa, joka palasi voittojen tielle ”Katalonian espanjalaisten” kustannuksella. Kierroksen upein ottelu nähtiin kuitenkin Espanjan toisessa vähemmistökolkassa, Baskimaan San Sebastiánissa, jossa kotijoukkueen Diego Llorente puski pallon voimalla maalin kattoon muutama minuutti ennen pelin loppua: Real Sociedad 4 – Real Betis 4.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Simon Kuperin teosta Matka pallon ympäri.

Kirjoittaja: Tatu Salonen

Kuva: Luis Miguel Bugallo Sánchez

The post Poliittista peliä appeared first on Byyri.

Jalkapallo on eriskummallinen laji, sen joutuu tasaisin väliajoin toteamaan, uudelleen ja uudelleen –  etenkin juuri silloin, kun kaikki aina asiantuntijoista kannattajiinkin tuntuvat olevan yhteisymmärryksessä siitä, miten pisteet ja maalit tulevat tulevalla kaudella jakaantumaan.

La Ligan piti olla tällä kaudella täysin Real Madridin heiniä. Huippuvireinen joukkue varustettuna huippuvireisellä Cristiano Ronaldolla, joka omilla harteillaan vei ensin Portugalin Euroopan mestaruuteen ja heti sen perään seurajoukkueensa La Ligan voittoon sekä toiseen peräkkäiseen Mestarien Liigan mestaruuteen. Mikä voisi mennä tällä kaudella pieleen?

Samaan aikaan Barcelonaan tuntuivat ennen kauden alkua menettäneen uskonsa jopa joukkueen omat kannattajat, monestakin syystä. Ensinnäkin Lionel Messin viime vuosien vire on ollut ennen kaikkea Ronaldon rinnalla kalpenemaan päin. Toisekseen joukkueen valmentajissa ei ole nähty riittävää guardiolamaista johtajuutta ja karismaa. Kesällä sama linja sai jatkoa, kun Luis Enriquen tilalle joukkuetta johtamaan astui arvostettu, mutta kovissa liemissä vielä keittämätön Ernesto Valverde.

Siirtomarkkinoilla Barcelonassa tunnuttiin menevän kuitenkin eniten metsään. Tähtikolmikko MSN hajosi kun PSG osti N-kirjaimen ulos järjettömään 222 miljoonan euron hintaan. Ei siinä mitään, jos rahoille olisi löydetty hyvää käyttöä – vaikkapa jo pitkään kaivatut todelliset manttelinperijät Xaville, Iniestalle tai Puyolille, tai sitten vastaava korvaaja Neymarille. Barcelonassa päätettiin sijoittaa hulppeat 145 miljoonaa euroa toki lupaavaan, mutta ei vielä täysin valmiiseen hyökkääjään, 20-vuotiaaseen Ousmane Dembéléen. Summa on aivan järjettömän suuri niin nuoresta pelaajasta, kolmanneksi suurin koskaan kenestäkään maksettu – ainoastaan tämän kauden PSG:n hullujen päivien Neymarista ja Mbappésta maksamat hintalaput ajavat edelle. Ehkä pientä ylihintaa – ja millaiset paineet tuollaisesta siirtosummasta kasaantuu lopulta itse pelaajan harteille?

Fanien silmissä eniten närkästystä aiheutti kuitenkin Paulinhon osto kiinalaisesta Guangzhou Evergrandesta. 40 miljoonaa 29-vuotiaasta pelaajasta, joka on jo hylännyt kaikki ammatilliset haaveensa ja siirtynyt kullan kiilto silmissä jäähdyttelemään Kiinan liigaan? Ei varsinaisesti sellainen pelaaja, jonka kannattajat näkisivät Xavin tai Iniestan paikalla.

Super Cupin show ja odottamattomat jälkimainingit

Eikä siinä vielä kaikki. Kelataanpa viikko taakse päin näistä ”huippuhankinnoista” Espanjan Super Cupin El Clásicoon. Real vei Barcelonaa miten tahtoi, niin kotona kuin vieraissa, eikä sen hetken tasoero joukkueiden välillä jäänyt kenellekään epäselväksi. Lisäksi Realilta löytyi rosterista paljon laajempaa ja vakuuttavampaa materiaalia, muun muassa eräs maailman parhaaksi valittu jalkapalloilija. Ja kun hänet lopulta päästettiin kentälle Camp Noulla – no, sanotaan, että show oli esittäjänsä näköinen. Ensin upea 1-2-johtomaali Barçan verkkoon, paita pois, lihakset esiin ja tuomarilta keltainen kortti tästä kaikesta kiitokseksi. Hetkeä myöhemmin kamppailutilanne rangaistusalueella, mies nurin, ja toinen keltainen filmaamisesta.

Mitä sen jälkeen tapahtui, saneli aivan uudenlaiset lähtökohdat koko alkavaan kauteen. Ronaldo käy töytäisemässä punaisen päätteeksi tuomaria, ja perästä kuuluu: miehelle viiden ottelun pelikielto Espanjan sarjoihin. Real kruisaili vajaamiehisenäkin 1-3-voittoon ja lopulta Super Cupin mestariksi, mikä ei tosin paljon mieltä lämmitä, jos muut pokaalit ajautuvat Barcelonan käsiin.

Joku voisi sanoa Barcelonan poistuneen otteluparista jopa voittajana, vaikkakaan ei pelillisenä sellaisena. Ronaldon puuttuminen alkukauden peleistä nimittäin on näkynyt Realin otteissa ehkäpä enemmän, kuin moni olisi odottanut. Ronaldon palattuakaan ongelmat eivät tunnu olevan vielä ohitse. Keskiviikkona 20. syyskuuta shokeeraavaan 0-1-kotitappioon päättyneessä ottelussa Betisiä vastaan Ronaldon otteissa oli nähtävissä pelaamattomuus. Terävyys maalintekopaikoissa ei ollut aivan totutulla tasolla.

Katalonialainen kurssinkäännös

Messi ja Barcelona ovat sen sijaan palanneet samaan aikaan ehkä odotusten vastaisestikin omalle tasolleen. Barcelona murjoi Eibarin tiistaina 6-1, ja ero Realiin kasvoi sarjataulukossa jo seitsemään pisteeseen. Jotain vaihtuneista voimasuhteista kertoo myös se, että Messi on tehnyt viidessä ottelussa yhtä monta maalia (9) kuin koko Real Madridin joukkue. Alkuviikon maalit kertovat niin ikään omaa kieltään pelaajien tämän hetken vireestä: Messi 4 – Ronaldo 0.

Myös Barcelonan kannattajat ovat joutuneet hiljaisena nielemään ennenaikaisia sanojaan vuosikymmenen floppisiirrosta. Paulinhon alkukausi keskikentällä on ollut vahva molempiin suuntiin. Lauantain voittomaali Getafea vastaan sai jatkoa tiistaina puskumaalilla Eibarin verkkoon, ja pohjustuksilla Messin maaleihin mies on jo nyt ansainnut paikkansa Barçan pelaavassa kokoonpanossa.

Jalkapallo on siitä upea laji, että mitä vain voi tapahtua. Joskus tarvitaan vain pieni tönäys, ja analyytikoiden arviot kaudesta heittävät häränpyllyä.

Toki kausi on vasta alkutekijöissään, ja monet asiat puhuvat edelleen Realin mestaruuden uusimisen puolesta: laajempi materiaali, Zidanen pyörittämä rotaatio ja Ronaldon odotettavissa oleva paluu huippukuntoon ovat tekijöitä, jotka varmasti alkavat kantaa hedelmää, kun mestaruuksia ratkotaan niissä ensi kevään oikeasti tärkeissä otteluissa. Toisaalta täytyy muistaa, että La Liga on sarjana hyvin armoton, ja mestaruuteen on poikkeuksetta vaadittu päälle 90 pistettä – jatkuviin pistemenetyksiin ei ole missään vaiheessa kautta varaa. Realin onkin saatava käännettyä kurssinsa mahdollisimman nopeasti, mikäli he mielivät pysyä Barcelonan tuntumassa, ja jotta äärimmäisen kiintoisana alkanut alkukausi pysyy sellaisena myös mestaruustaistelun osalta.

Käsikirjoitus on tähän asti ollut priimaa tavaraa. Toivottavasti show pysyy yhtä jännittävänä myös jatkossa!

Kirjoittaja: Tatu Salonen

The post Messi 4 – Ronaldo 0 appeared first on Byyri.