Maassa, jossa jäsenet omistavat seurat niin sanotulla 51%-säännöllä, Alex Ryssholm ja AFC Eskilstuna ovat poikkeus. Ihan kuin Saksassa, missä jäsenomistussääntö kulkee nimellä 50+1, löytyy kuitenkin henkilöitä, jotka haluavat taivuttaa sääntöjä omien etujen haalimiseksi. Vaikka AFC onkin teoriassa samalla tavalla jäsenomistettu kuten Malmö, Djurgården tai Örgryte, kulisseissa meno ei ole samanlaista.

Neuvostoliitto

Alex Ryssholm, mies AFC Eskilstunan takana, saapui Neuvostoliitosta Ruotsiin vuonna 1989 vain pari vuotta ennen Neuvostoliiton hajoamista.

Alex Ryssholm syntyi 23. huhtikuuta 1958 Rostov-na-Donussa, Etelä-Venäjällä. Ryssholm-nimen hän otti itsellensä muutettuaan Ruotsiin, ja miehen alkuperäinen sukunimi on jäänyt hämärän peittoon. Suurimman osan lapsuudestaan Alex vietti lastenkodissa, ja vain välillä äiti toi poikansa kotiin pariksi päiväksi.

Alexin isä paiski töitä puna-armeijan riveissä, ja ei ollut Alexin tai lapsensa äidin kanssa kotona juuri koskaan. Teini-ikäisenä perhe muutti silloiseen Leningradiin, eli Pietariin. Koulussa Alex kiinnostui arkkitehtuurista, kunnes palvelusaika koitti ja 18-vuotiaana edessä oli siirtyminen armeijaan. Ensimmäiset puolitoista vuotta Alex oli sijoitettuna Karakumin aavikolla sijaitsevaan tukikohtaan, joka on osa nykypäiväistä Turkmenistania.

Leningradiin hän palasi 1978, juuri ajoissa ennen Neuvostoliiton hyökkäystä Afghanistaniin joulukuussa 1979. Moni entinen sotilasveli lähti sotimaan mujahidin-sissejä vastaan, ja moni heistä ei ikinä palannut.

Palattuaan Leningradiin, Ryssholm aloitti yliopistossa oikeustieteen opinnot  Jo 21-vuotiaana MVD poimi hänet koulunpenkiltä kersantiksi poliisilaitokselle. Ryssholmista tuli nuorin esimies Leningradin poliisissa, jossa hänen päätehtävänään oli jengirikollisten, eli mafian, tutkinta ja syyttäminen oikeuden edessä.

Neuvostoliiton pahamainen mafia eli jonkinlaista kulta-aikaa 1980-luvulla, kun glasnost ja perestroika vallitsi.

Ryssholmin mukaan 80-luku Neuvostoliitossa oli ”hullua aikaa”. Hän itse, läheiset, kollegat ja ystävät olivat tottuneet elämään jatkuvan uhan ja väkivallan varjossa. Leningradissa jotkut yrittivät muun muassa siepata Ryssholmin neljävuotiaan pojan, Maxin. Vaikka Ryssholm yritti päästä eroon alamaailmasta, ja muutti Kaukasiaan yritysasianajajaksi, hänen vihollisensa seurasivat perässä. Ajoittain Ryssholmin talo pengottiin läpi, ihan vain muistutukseksi, että vaara vaanii lähellä.

Vuoden 1989 lopussa Ryssholm oli saanut tarpeekseen Neuvostoliitosta. Hän ei halunnut enää elää jatkuvassa ahdingossa, eikä nähnyt itseään palvelemassa Neuvostoliiton virkavallassa vallitsevan ideologian aikana. Neuvostoaikana, eikä välttämättä nytkään, päässyt kuin tietylle tasolle hierarkiassa, jos ei omannut samanlaista ideologiaa.

Ryssholmin tytär Olga, ja todennäköisesti myös hänen ensimmäinen vaimo, jäivät rautaesiripun taakse. 18-vuotias Olga löytyi vuonna 2000 kuolleena yöjunasta Pietarin ja Moskovan välillä. Tiettävästi tapaus jäi selvittämättä.

Yhdysvaltojen sijasta Ruotsiin

Ryssholmin alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Yhdysvaltoihin, mutta välilasku Ruotsissa muutti kaiken. Ei ollut kovin yleistä, että neuvostovirkamies muutti ulkomaille, joten laskeuduttuaan Ruotsiin alkoi laaja selvitys miehen aikeista Ruotsin suojelupoliisiin (Säpo) toimesta. Säpo kuitenkin pystyi vahvistamaan monia asioita hänen taustoistaan, toki luonnollisesti ei kaikkea, ja lopuksi Ryssholm saikin oleskeluluvan Ruotsista.

Ruotsissa Ryssholm ryhtyi heti toimeen.

Vaikka mies ei ole esimerkiksi Roman Abramovitšin kaltainen oligarkki, hän kuitenkin käytti tietyllä tapaa samankaltaista tietä menestyäkseen liikemiehenä. Päivänselvää on, että Ryssholm ei pystynyt ostamaan valtion omaisuutta kuten oligarkit, mutta kyllä hän käytti Neuvostoliiton hajoamista hyväkseen. Ensimmäisinä vuosina hajoamisen jälkeen venäläinen auttoi ruotsalaisia yrityksiä, kuten Scaniaa, Spendrupsia ja Volvoa, ja haali markkinaosuuksia uudella itämarkkinalla.

Vuonna 1994 Ryssholm perusti oman yrityksen, Busmarket Swedenin, joka päätoimisesti aloitti käytettyjen bussien ja kuorma-autojen myynnin entisen Neuvostoliiton alueille. Reilun 20 vuoden aikana Busmarket Sweden on menestynyt kohtuullisen hyvin, ja Ryssholm on tätä myöten päässyt toteuttamaan unelmaansa: auttamaan lapsia.

Omien sanojensa mukaan Ryssholm nimittäin eli ajoittain katulapsena pienenä, ja AFC Eskilstuna on hänen tapansa auttaa tämän päivän lapsia. Kun toiset rikkaat ovat kiinnostuneita kultaisista autoista ja räikeästä elämäntavasta, Ryssholm mieluiten sijoittaa rahansa omaan jalkapalloakatemiaansa.

Kiinnostus herää jalkapalloa kohtaan

Ryssholm löysi jalkapallon uuden vaimonsa pojan kautta, joka pelasi paikallisessa junioriseurassa Tukholmassa. Poikapuolen valmentajana toimi 18-vuotias Hamid Kabodvand, joka työskenteli pikaruokaravintolassa ja unelmoi urasta tunnettuna päävalmentajana. Ryssholm näki hänessä kunnianhimoa, joka teki vaikutuksen, ja mitä luultavammin Ryssholm näki myös nuoren itsensä Kabodvandissa. Sen lisäksi Ryssholm oli vaikuttunut siitä, miten paljon iloa jalkapallo toi nuorille lapsille ympäri Tukholmaa.

Ryssholm halusi tarjota lahjakkaille lisää mahdollisuuksia ammattilaisuuden tavoitteluun ja perusti vuonna 2007 Athletic FC Academyn.

Alkuaikoina Athletic FC järjesti harjoituksia pelaajille, jotka halusivat treenata omien jengiensä treenien lisäksi. Hiljalleen yhä enemmän ja enemmän uusia pelaajia liittyi henkilökohtaisiin harjoituksiin, joita veti Kabodvand ja muut valmentajat. Näistä pelaajista muodostui lopulta oma juniorijoukkue.

He, jotka olivat 16 vuotta tai vanhempia, muodostivat edustusjoukkueen, Athletic FC:n, joka alkoi pelata Division 3-sarjaa (5. sarjataso). Mutta pystyäkseen motivoimaan nuoria kykyjä, joukkue viidennellä sarjatasolla ei riittänyt. Sattumalta Ryssholm löysi kolmannella sarjatasolla pelaavan joukkueen, joka kiireisesti tarvitsi taloustilanteeseensa apua. Ryssholm otti ohjat Väsby Unitedista vuonna 2012 ja souti uppoavan laivan taloudellisesti kuiville.

Väsby on lähiö Tukholman pohjoispuolella, ja Väsby United fuusioseura perinteisestä Wäsby IK:sta sekä Nobis AB:n omistaja Alessandro Catenaccin FC Café Operasta. Nobis omistaa pari kuuluisaa tukholmalaisravintolaa, josta seuran nimi juontaa juurensa. Tietovisakilpailujen ystävänä voin kertoa, että entinen UEFA:n puheenjohtaja Lennart Johansson on myös tekemisissä Nobisin kanssa. Ruotsalaiset mestarijoukkueet ovat nostaneet Johanssonin mukaan nimettyä pokaalia jo vuodesta 2001.

Sekä Väsby IK että FC Café Opera pelasivat ennen fuusiota 2005 toiseksi ja kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Uuden seuran edustusjoukkue lähti kaudella 2005 pelaamaan Superettania, mutta eivät ikinä oikeastaan saaneet hommaa toimimaan ja kauden 2006 päätteeksi Väsby United putosi kolmannelle sarjatasolle. Kolme kautta myöhemmin paluu Superettaniin oli edessä, mutta visiitti jäi vain yhden kauden mittaiseksi. Hissijoukkueen leima ei kadonnut fuusiossa.

AFC Unitedin pelaajia parakkiensa ulkopuolella. Kuva: Magnus Hallgren/dn.se

Ensimmäiset kaksi kautta Ryssholmin uudelle seuralle olivat katastrofeja, kun päätavoite oli nousu.

Kaudella 2012, Väsby United päätyi 11. sijalle Division 1 Norrassa, ja 2013 sijoitus oli vain pykälän verran parempi samassa lohkossa. Nimenvaihdon tehnyt AFC United värväsi valmentajaksi Özcan Melkemichelin, joka aikoinaan Syrianskassa teki kovaa jälkeä nostamalla pienen seuran Allsvenskaniin asti, ja voitti myös viime vuonna Ruotsin cupin Djurgårdenin peräsimessä.

Tämä oli jälkikäteen todettuna nappihankinta, sillä AFC voitti oman Division 1 -lohkonsa kolmella pisteellä ennen IK Frejtä, ja Ryssholmin unelma Allsvenskan-joukkueesta oli nyt vain yhden nousun päässä.

Negatiivista julkisuutta

Vaikka kentällä kulki paremmin, kentän ulkopuolella AFC oli tasaisin väliajoin negatiivisessa julkisuudessa.

Jo vuonna 2013 Offside teki jutun AFC:stä, jossa esiin nostettiin pelaajien palkkatilanne. Osa pelaajista tienasi 2 500 kruunua kuussa (noin 250 euroa), ja vaikka asunto kuuluikin kaupan päälle, oli tämä kaukana minimipalkasta. Useimpien pelaajien ’asunnot’ olivat parakkeja alueella jonne Ryssholm halusi rakentaa AFC:lle harjoituskeskuksen, mutta paikalliset viranomaiset eivät myöntäneet Ryssholmin yhdeksän hehtaarin alueella rakennuslupia.

Kesken kauden 2013, seuran urheilutoimenjohtaja ehdotti pelaajille, jotka tienasivat yli 10 000 kruunua kuukaudessa, palkan alennusta tasan 10 000 kruunuun. Ehdotuksesta oli vaikea kieltäytyä, sillä muuten Ryssholm hakisi seuran konkurssiin. Lopulta kyse oli neljästä pelaajasta: Richard Jonson, Haris Laitinen, Alagie Sosseh ja Sebastian Senatore, jotka pelasivat seurassa korkealla palkalla Allsvenskan-meriittiensä turvin.

Tilanne raukesi siihen, kun pelaajat jättivät seuran ja saivat kolmen kuukauden sovinnon, mutta kyllä tällainen menettely vaikutti hyvin itäeurooppalaiselta, eikä ollenkaan ruotsalaiselta tavalta toimia.

Vain lyhyesti tämän jälkeen, vuonna 2014, seura siirtyi Solnaan, Tukholman naapurikuntaan, joka lähinnä tunnetaan AIK:n kotipaikkana. AFC valitsi kotistadionikseen Skytteholmin, joka on kivenheiton päässä siitä, missä Råsunda aikanaan komeili. Sekoilut jatkuivat Solnassakin, kun kaudella 2015 Svenska Spel poisti kaikki AFC:n ottelut pelivalikoimastaan. UEFA ja Ruotsin Palloliitto SvFF olivat laatineet raportin epäilystä ottelumanipulaatiosta.

Kaudella 2016, Ryssholmin unelma toteutui vihdoin. AFC pelasi hyvän kauden, ja toinen sija oikeutti suoraan nousuun Allsvenskaniin.

AFC:n kotikenttä Skytteholm ei kuitenkaan täyttänyt stadionkriteerejä, joten sirkus paketoitiin jälleen kerran ja siirrettiin tällä kertaa 100 kilometriä länteen Eskilstunaan. Seura vaikutti vihdoin olevan jonkinlaisessa harmoniassa, sillä Eskilstunassa oli suhteellisen komea stadion ja kaupungissa oli ollut aiemminkin Allsvenskanissa pelaava jengi, vaikkakin viime kerrasta oli jo yli 60 vuotta aikaa.

Myös sopimus paikallisen Eskilstuna Cityn kanssa tehtiin, jotta AFC pääsisi lähemmäksi paikallisia ihmisiä. Eskilstuna City on sekin pelannut yhden kauden Allsvenskanissa, kaudella 1924/25, joten ehkä huippujalkapalloa janoava kaupunki auttaisi myös AFC:n toiminnan uudelle tasolle?

AFC:n ensimmäinen Allsvenskan-kausi oli kuitenkin, jos ei häpeällinen, niin ainakin katastrofi. Vasta 15:nnellä kierroksella joukkue otti ensimmäisen voittonsa, ja lukuun ottamatta suuria vierasfanijoukkoja stadion ammotti tyhjyyttään. Vain ottelut kolmea suurta tukholmalaisjoukkuetta vastaan olivat loppuunmyytyjä, mutta silloinkin suurin osa katsojista oli vierasjoukkueen kannattajia.

AFC Eskilstunan nousua Allsvenskaniin juhlittiin viime marraskuussa. Kuva: AFC Eskilstuna

Kaudella 2018 AFC pelasi, katsoen lähivuosina Allsvenskanista tippuneita joukkueita, yllättävän hyvän kauden. Joukkue oli kolmas Helsingborgin ja Falkenbergin jälkeen, ja pääsi karsimaan paikasta pääsarjassa IF Brommapojkarnaa vastaan. AFC hoiteli otteluparin ja teki paluun Allsvenskaniin. Ensi kaudella voimme odottaa näkevämme kypsemmän AFC:n kuin viimeksi, mutta isoin kysymys on, kuinka kauan vanheneva Ryssholm jaksaa seuraa pyörittää?

Lähteet: Offside, Eskilstuna Kuriren, Fotbollskanalen

The post AFC Eskilstunan omistaja hämmentää Ruotsissa – Alex Ryssholm pakeni Neuvostoliitosta ja päätyi fuusioseuran johtoon appeared first on Byyri.

Magnus Pehrsson aloitti keväällä toista kauttaan Malmön peräsimessä. Ensimmäinen kausi oli sujunut suhteellisen mallikkaasti, kun Di Blåe voitti 20 kerran Ruotsin mestaruuden ja sai rintaansa toisen tähden seuralogon yläpuolelle. Pehrsson oli kuitenkin perinyt pitkälti Åge Hareiden kokoaman joukkueen, joka pelasi kaksi vuotta putkeen Mestarien liigan lohkovaiheessa. Hänen siirryttyä sivuun tanskalainen Allan Kuhn voitti kultaa. Kuhn epäonnistui totaalisesti sekä Eurokarsinnoissa että cupissa, jonka seurauksena Pehrsson pestattiin hänen tilalleen kauden 2016 jälkeen.

Ensimmäisen reilun kuukauden aikana Malmö voitti vain kolme ottelua kahdeksasta Allsvenskanissa. Toisaalta Ruotsin cupissa Malmö oli selvittänyt tiensä finaaliin asti, jossa Djurgården oli kuitenkin selvästi parempi. Kolme päivää cupin finaalin jälkeen Pehrssonin urakka sai lopullisen sinetin, kun Trelleborg voitti Malmön 1-0 kotona. Päivää myöhemmin Pehrsson erotettiin ja väliaikaiseksi päävalmentajaksi asettui urheilutoimenjohtaja Daniel Andersson.

Kesätauolle mentäessä Malmö oli yksitoista pistettä sarjajohtaja Hammarbyn perässä ja yhdeksän pistettä sarjakakkosena olevan AIK:n perässä. AIK saalisti alkukauden jälkeen 43 pistettä 54:stä jaossa olleesta, joten heidän tavoittaminen oli näin jälkikäteenkin katsottuna melkein mahdotonta. Uwe Röslerin Malmö löysi lopulta pelinsä ja oli todella kovassa vireessä loppukauden ajan, mikä enteilee kiehtovia asetelmia ensi vuodelle ja voi synnyttää melkoisen kilpavarustelun.

Tummia pilviä Jämtlannin taivaalla

Monien symppaamalla Östersunds FK:lla on ollut kentän ulkopuolella hieman myrskyistä pitkin kautta. Vielä helmikuussa joukkue kohtasi Arsenalin Eurooppa-liigan pudotuspelivaiheessa, mutta reilu kuukausi myöhemmin seuran puheenjohtaja Daniel Kindberg pidätettiin. Kindberg on vieläkin epäiltynä talousrikoksista, ja tietenkin tämä on aiheuttanut paljon närää ympäri Ruotsia. Asiaa ei toden totta auttanut sekään, että seura tuli vaatimattomista oloista Allsvenskaniin ja saavutti menestystä erittäin nopeasti.

Kindberg on ÖFK:n hallituksen puheenjohtaja, mutta hän on myös ollut Östersundin kunnan asuntoyhtiön toimitusjohtaja. Häntä epäillään törkeästä petoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Polemiikki seuran ympärillä on jatkunut läpi kauden. Vaikka Kindberg sanoi siirtyvänsä sivuun rikostutkinnan ajaksi, hän on ollut mukana julkisuuskuvassa sekä pelaajamyynneissä.

Menestyksen jäljiltä paljon kehuja ja ihailua kerännyt valmentaja Graham Potter jätti seuran, kuten myös pelaajista Ken Sema ja Saman Ghoddos – isoja siirtosummia vastaan.

Tällä kaudella kuudenneksi sijoittuneen ÖFK:n toiminta talvella tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa. Tuomitaanko Kindberg ja miten mahdollinen tuomio vaikuttaa seuraan? Pystyykö uusi valmennusjohto uudistamaan pelaajaryhmää tarpeeksi hyvin vai onko edessä vaikeat ajat myös pelillisesti?

Monen legendan viimeinen kausi

Andreas Johansson, Daniel Sjölund, Andreas Isaksson, Kennedy & Tobias Hysén. Muun muassa nämä herrat jättivät hyvästit Ruotsin korkeimmalle sarjatasolle. Viimeisten vuosien aikana on tullut rutkasti paluumuuttajia Allsvenskaniin. Viime vuonna yksi 2000-luvun Ruotsin maajoukkueen suurimmista pelaajista, Kim Källström, päätti uransa Djurgårdenin paidassa. Tänä vuonna MM-kisoissakin pelannut Sebastian Larsson siirtyi Englannista AIK:n riveihin ja voitti kultaa.

Minulle ei kuitenkaan muistu mieleen sellaista kautta, jonka lopuksi näin moni rakastettu ja kunnioitettu pelaaja olisi päättänyt Allsvenskan-uransa samaan syksyyn.

36-vuotias Johansson aloitti jokaisen ottelun viimeisen kolmen kauden aikana. Hän palasi Allsvenskaniin 2012, ja pelasi 205 sarjaottelua avauksessa 210 mahdollisesta. Viidelle missatulle ottelulle löytyy pätevät syyt – kolme kertaa Johansson oli pelikiellossa ja kaksi kertaa todistamassa jälkikasvunsa syntyä. Sjölund on ollut puolestaan meille suomalaisille ikoni länsinaapurissa.

Isaksson pelasi 133 maaottelua Ruotsin maajoukkuepaidassa ja on kiistatta yksi 2000-luvun suurimmista pelaajista sinikeltaisessa paidassa. Kennedy voitti kultaa Hammarbyn kanssa 2001 ja palasi ulkomailta nostamaan seuraa takaisin Allsvenskaniin.

Ikävä tulee kaikkia, mutta onneksi uusia tähtiä ja legendoja syntyy joka vuosi.

Yleisömäärät

Tällä kaudella nähtiin Allsvenskanissa sekä komeita että häpeällisiä yleisömääriä. AIK:n viimeisessä kotiottelussa, jossa joukkue olisi voinut ratkaista mestaruuden, oli 50 128 silmäparia todistamassa toiseksi suurinta yleisömäärää Allsvenskanissa ikinä. Sitä ennen AIK kohtasi syyskuussa Hammarbyn 49 034 katsojan edessä paikalliskamppailussa, joka oli myös samalla kärkiottelu. Kalmarissa rikottiin stadionennätys viimeisellä kierroksella (11 991), ja myös Brommapojkarna rikkoi Grimsta IP:n yleisöennätyksen (6 820).

Toisaalta nähtiin myös huonoja lukuja, kun Dalkurd pääsi kahteen otteeseen surkeimpien yleisömäärien listalle. Häckeniä vastaan lokakuussa oli 202 katsojaa, joka on Allsvenskanin toiseksi pienin lukema ikinä, kun tyhjille katsomoille pelattuja otteluita ei lasketa. Heinäkuussa Dalkurdin kotiottelussa Brommapojkarnaa vastaan ei mennyt sen paremmin, kun 211 katsojaa oli löytänyt tiensä katsomoon. Vaikka Dalkurd pelaakin vapaaehtoisessa evakossa, niin 1 058 katsojan keskiarvoa ei voi puolustella.

Veikkausliigan alin keskiarvo tällä kaudella oli muuten PS Kemin 1 209. Vaikka AIK ja Hammarby ylittivät 20 000 hengen yleisökeskiarvon, Allsvenskanin yleinen keskiarvo laski viime kaudelta.

Nuorten valmentajien Allsvenskan

Vuonna 2015 Allsvenskanin valmentajien keski-ikä oli 49,09 vuotta sarjan käynnistyessä 4. huhtikuuta, joka oli korkein lukema miesmuistiin. Sen jälkeen keskiarvo on pudonnut tasaisesti, ja tämän kauden alkaessa keski-ikä oli 43,91.

Kun vielä 2015 valmentajina oli Pelle Olssonin (s. 1963), Janne Jönssonin (s. 1960) ja Nanne Bergstrandin (s. 1956) kaltaisia kokeneita nimiä, niin tämän kauden valmentajissa oli mukana huomattavasti nuorempaa verta, kuten Poya Asbaghi (s. 1985) ja Magnus Pehrsson (s. 1976)

Kesällä Bergstrand passitettiin sairaslomalle uupumuksen takia, joka herätti monet pohtimaan nuorempien valmentajien tulevaisuutta. Muun muassa Bergstrandin apuvalmentaja ja korvaaja, entinen Allsvenskan-jyrä Henrik Rydström (s.1976), on jälkeenpäin kertonut miettivänsä miten suhtautua valmentajuuteen.

Moni nuorista on hyvin innokkaita, mutta toisaalta Bergstrandia on joskus moitittu siitä, miten vähän hän tekee töitä. Jos Bergstrand jaksoi kolme vuosikymmentä Kalmarissa ja muissa pienemmissä seuroissa, niin kuinka kauan jaksaa IFK Göteborgin Asbaghi?

Kuvat – bildbyrån

The post Allsvenskan-kausi pakettiin – Mitkä asiat puhuttivat? appeared first on Byyri.

110 vuotta maaotteluita

Ruotsia voi melkein kutsua vakiojoukkueeksi MM-kisoissa, sillä maa pelaa jo 12:nnen kerran MM-kisojen lopputurnauksessa, ja naapurimaassa odotetaankin 12 vuoden tauon jälkeen MM-kisoja vesi kielellä. Tämän takana on pitkä ja kunniakas historia, johon kuuluu muun muassa kansainvälisen jalkapalloliitto Fifan perustaminen. Ruotsi oli yksi seitsemästä maasta, jotka olivat perustamassa Fifaa Pariisissa 21. toukokuuta 1904.

Nykyään Ruotsin palloliitto tunnetaan nimellä Svenska Fotbollsförbundet, mutta Fifaa perustamassa ollut organisaatio oli Svenska Bollspelsförbundet.

Svenska Bollspelsförbundet kuitenkin lakkautettiin, koska sen toimijat eivät halunneet kuulua kansallisen urheiluliiton (Riksidrottsförbundet) lipun alle. Tilalle perustettiin Svenska Fotbollsförbundet, joka liittyi Riksidrottsförbundetiin ja hyväksyttiin Fifan jäseneksi 1906.

Ruotsi pelasi ensimmäisen maaottelunsa 12. heinäkuuta 1908 Göteborgissa, jossa se kaatoi Norjan murskalukemin 11-3. Ottelu pelattiin lähes tulkoon samalla paikalla, josta tänä päivänä löytää Gamla Ullevin, eli IFK Göteborgin, GAISin ja Örgryten kotikentän.

Vertailun vuoksi Suomen A-maajoukkue otteli ensimmäistä kertaa virallisesti vain kolme vuotta myöhemmin, 22. lokakuuta 1911, kun juuri Ruotsi saapui Helsinkiin pelaamaan ystävyysottelua. Olympialaisiin valmistautumassa olleet joukkueet kohtasivat Eläintarhan kentällä, ja kokeneemmat ruotsalaiset veivät kamppailun lukemin 2-5.

Pienenä kuriositeettina sanottakoon, että Suomi eteni lopulta Tukholman olympialaisissa mitalipeleihin asti, eli pidemmälle kuin isäntämaa Ruotsi. Ruotsi joutui taipumaan jo neljännesvälierissä Alankomaille, kun taas Suomi hävisi välieräottelun Iso-Britannialle. Pronssiottelussa Alankomaat ryöpytti silloista Suomen ruhtinaskunnan maajoukkuetta lukemin 9-0.

MM-kisoja 30-luvulta asti

Ensimmäiset MM-kisat järjestettiin vasta 1930, ja ennen sitä varsinainen arvokisa oli kesäolympialaisissa järjestetty jalkapalloturnaus. Ruotsi osallistui vuosina 1908-1952 jokaiseen jalkapalloturnaukseen olympialaisissa, poikkeuksena Amsterdamin kisat 1928, joista Ruotsi jättäytyi pois.

Ensimmäisiin MM-kisoihin, Uruguayssa 1930, ei järjestetty karsintaa, vaan kaikki Fifan jäsenmaat kutsuttiin. Eurooppalaisjoukkueiden keskuudessa kiinnostus oli aluksi alhainen hintavan matkan ja pitkän poissaolon vuoksi. Lopulta kuitenkin Ranska, Jugoslavia, Romania ja Belgia matkasivat Etelä-Amerikkaan.

Italian kisoihin 1934 järjestettiin ensimmäistä kertaa karsinnat. Suomi ei osallistunut, mutta Ruotsi karsi ensimmäisenä Pohjoismaana MM-kisoihin voitettuaan Viron ja Liettuan yksinkertaisessa karsintalohkossa. Ruotsi voitti Argentiinan neljännesvälierissä, mutta taipui pronssimitalisteille Saksalle puolivälierissä. Finaalissa nähtiin kuitenkin ruotsalaisvärejä, kun Ivan Eklind toimi erotuomarina Italian voittaessa Tšekkoslovakian 2-1.

Silloin 29-vuotias Eklind on vielä tänä päivänäkin nuorin MM-finaalin viheltänyt erotuomari.

Vuoden 1938 kisoissa Ruotsi oli neljäs, ja toisen maailmansodan takia pidetyn tauon jälkeen Ruotsi otti pronssia Brasilian MM-kisoissa 1950. Ruotsi ei karsinut Sveitsin kisoihin 1954, mutta palasi lopputurnaukseen isäntänä 1958.

Kisapaikkakuntina toimivat Solna (Tukholma), Göteborg, Malmö, Helsingborg, Eskilstuna, Norrköping, Sandviken, Uddevalla, Borås, Halmstad, Örebro ja Västerås.

Jotkut nimet voivat yllättää, mutta esimerkiksi Sandviken on suuri palloilukaupunki, joka on nykyään tunnettu lähinnä jääpallosta. Sekä Sandvikens IF (21 kautta) ja Sandvikens AIK (yksi kausi) ovat pelanneet Allsvenskanissa. Kaupunki on tunnettu valimosta, ja jalkapalloa käytettiin aikanaan parantamaan suhteita työntekijöiden ja esimiehien välillä 1900-luvun alussa.

Tämä oli Ruotsissa yleistä viime vuosisadan alkupuoliskolla ja myös suurin syy siihen, miksi jalkapallosta muodostui kansallisliike.

Ruotsin onni oli myös saada juuri ne MM-kisat, joista television myötä tuli suuri läpimurto. Jalkapallon suosio näkyi myös katsomoissa, ja Ruotsin menestys tarkoitti käytännössä loppuunmyytyä välieräottelua ja finaalia.

Kilpailu koveni kansainvälisellä tasolla hurjaa vauhtia 1950-luvulta eteenpäin. Sveitsin vuoden 1954 kisoihin karsi 37 maata, ja vuoden 1958 kisoihin peräti 55, mikä näkyi myös osittain Ruotsin menestyksessä.

Ruotsalaiset jäivät Chilen (1962) ja Englannin (1966) kisojen ulkopuolelle, mutta 1970-luvulla Ruotsissa elettiin taas maajoukkuejalkapallon kulta-aikaa, ja Ruotsi osallistui kolmiin perättäisiin kisoihin: 1970 (Meksiko), 1974 (Länsi-Saksa) ja 1978 (Argentiina).

Silloinen maajoukkue ei ollut nimekkäimmästä päästä, ja suurimpana tähtenä voidaan pitää Länsi-Saksan ja Argentiinan kisoissa mukana ollutta Ralf Edströmiä.

Vaikka Allsvenskan kärsi yleisökadosta, oli maajoukkue suhteellisen suosittu. Vahvan kollektiivisen idean omaava joukkue sijoittui parhaimmillaan viidenneksi 70-luvun kisoissa. Seurajoukkuetasolla ruotsalaisten menestys oli 1970-luvulla maltillista, poikkeuksena Malmön esiintyminen Euroopan Cupin (nykyinen Mestarien liiga) finaalissa 1979.

Maajoukkueen jatkuva eteneminen kisoihin oli siinä mielessä hiukan yllättävää: lopputurnausjoukkueissa vain kuusi pelaajaa pelasi seurajoukkueessa Ruotsin ulkopuolella.

Kasarilta nykypäivään

Vielä mielenkiintoisempaa oli maajoukkueen konttaaminen 1980-luvulla, kun kotimaiset seurat menestyivät eurokentillä. IFK Göteborg voitti UEFA-cupin (nykyinen Eurooppa-liiga) kaksi kertaa (1982 ja 1987) ja eteni myös Euroopan Cupissa välieriin asti vuonna 1985, joissa Barcelona oli kuitenkin vahvempi edeten finaalin rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Maajoukkue sai vielä odottaa paluuta parrasvaloihin, ja sekä Espanjan kisat 1982, että Meksikon kisat 1986 jäivät väliin. Espanjan kisoihin joukkuemäärää oli kaiken lisäksi lisätty kahdeksalla.

Paluu MM-kisoihin tuli vuonna 1990, kun Ruotsi selviytyi Italian kisoihin. Ruotsi passitettiin kuitenkin tylysti kotiin jo lohkovaiheessa, saldonaan kolme perättäistä tappiota Brasiliaa, Skotlantia ja Costa Ricaa vastaan.

Vuonna 1992 Ruotsi pääsi ensimmäistä kertaa EM-kisoihin.

Viimeistä kertaa kahdeksan joukkueen kesken ratkottu Euroopan mestaruus pelattiin Ruotsissa, ja isäntämaa raivasi tiensä semifinaaleihin lohkovoittajana. Saksa oli kuitenkin vahvempi Ruotsia vahvempin, mutta hävisi sensaatiomaisen mestaruuden ottaneelle Tanskalle. Lohkovaiheessa Tanska oli vieläpä jäänyt Ruotsin taakse!

Päävalmentaja Tommy Svensson oli vasta aloittanut oman tarinansa kirjoittamista, ja suurin menestys odotti jo kulman takana Ruotsin raivatessa tiensä vuonna 1994 Yhdysvalloissa pelattuihin MM-kisoihin.

Svensson oli luonut joukkueen, jolla oli itseluottamus kohdillaan. Suhteellisen nuori joukkue, 30-vuotias Roland Nilsson oli vanhin, hävisi vain yhden pelin. Hävitty peli oli semifinaali tulevia maailmanmestareita, Brasiliaa, vastaan. Pronssiottelussa Ruotsi kyykytti Bulgariaa 4-0, ja juhli 36 vuoden jälkeen taas mitalia jalkapallon MM-kisoissa.

Vertailun vuoksi Ruotsin jääkiekkomaajoukkue voitti 1959-1994 neljä MM-kultaa, kymmenen hopeaa ja kahdeksan pronssia, sekä kruunasi kaiken voittamalla keväällä 1994 olympialaisten jääkiekkoturnauksen.

Jalkapallomaajoukkue oli silti kansan keskuudessa rakastetuin.

Ranskan kisoihin Ruotsi ei karsintalohkostaan päässyt, jäätyään Skotlannin ja Itävallan taakse, mutta sekä vuonna 2002 (Etelä-Korea ja Japani) että 2006 (Saksa) Ruotsi oli jälleen MM-karkeloissa mukana.

Molemmissa kisoissa länsinaapurin taival katkesi neljännesvälieriin.

EM-kisoissa Ruotsi on esiintynyt joka kerta lähtien vuodesta 2000, mutta vain kerran se on edennyt lohkovaiheesta jatkoon. Puolivälieriin pääsy vuonna 2004 on ainakin italialaisilla hyvässä muistissa. Lohkon viimeisessä pelissä Ruotsi ja Tanska pelasivat 2-2-tasapelin, mikä oli ainoa tulos, jolla Italia saattoi pudota jatkosta.

Ruotsi selvisi Venäjän kisoihin kaatamalla Italian pudotuspeliparissa, ja myös San Sirolla miltei 14 vuoden takaiset tapahtumat olivat yhä muistissa.

Karsinnoista jälleen kisoihin

Ruotsi on tullut tutuksi historian saatossa kurinalaisella joukkuepelaamisella, johon ollaan palattu päävalmentaja Janne Anderssonin aikana. Erik Hamrén rakensi maajoukkuetta lähinnä Zlatan Ibrahimovicin ympärille, mikä oli Ruotsissa ennennäkemätöntä.

Vaisujen tuloksien takia maajoukkue eli tietynlaista suvantovaihetta Hamrénin alaisuudessa, ja ennakko-odotukset MM-karsintoihin olivat matalat. Ranskan ja Hollannin oletettiin kävelevän muiden ylitse. Fantastisesti sujuneet karsinnat ovat kuitenkin jälleen nostaneet Blågultin kansan suosioon.

Ruotsin mahdollisuuksiin ei uskottu, mutta onnekas tasapeli Hollantia vastaan osoittautui kultaakin arvokkaammaksi. Kyseisestä ottelusta jäi jossiteltavaa, kun Bas Dostin maali hylättiin loppuminuuteilla, mutta Ruotsi ei jäänyt tilannetta surkuttelemaan.

Lopulta Ruotsi eteni maalieron turvin pudotuspelivaiheeseen Ranskan voitettua lohkon.

Italiaa vastaan pudotuspeliparissa Ruotsi oli myös selvä altavastaaja. Kotona Ruotsi kairasi 1-0-voiton, mutta silti Italia oli selvä suosikki myös toiseen osaotteluun. San Sirolla kotijoukkue ei kuitenkaan pystynyt murtamaan tiivistä ruotsalaispuolustusta, ja tippui dramaattisesti MM-kisoista ensimmäisen kerran sitten vuoden 1958.

Venäjällä tullaan näkemään joukkue, joka pelaa toisilleen ja puolustaa erittäin tarkasti. Kisojen alla suurin huolenaihe on ollut maalinteko, kun Ruotsi on poistunut kentältä kolmessa viimeisimmässä maaottelussa tekemättä maaliakaan.

Ruotsin mahdollisuudet päästä jatkoon lohkostaan ovat realistiset, mutta edessä on kolme kovaa peliä. Ennakkosuosikkina lohkoon lähtee puolustava maailmanmestari Saksa, kun taas toisesta jatkopaikasta vääntävät tiukimmin Ruotsi ja Meksiko. Neljättä lohkojoukkuetta, Etelä-Koreaa, povataan jumboksi. Jatkopaikka ratkotaan todennäköisesti Ruotsin ja Meksikon ottaessa mittaa toisistaan lohkovaiheen viimeisellä kierroksella Jekaterinburgissa.

Ruotsissa uskotaan mahdollisuuksiin, mutta riittääkö kollektiivisuus menestykseen?

The post Ruotsi – arvokisakävijä jo yli sadan vuoden ajan appeared first on Byyri.

Moni suomalainen suuntaa ulkomaille kokemaan jalkapallokulttuuria, jota ei välttämättä löydä Suomesta. Viime vuosina jalkapallomatkojen määrä varsinkin Ruotsiin ja Allsvenskanin otteluihin on kasvanut. Matkakohteina toimivat usein Tukholman derbyt AIK:n, Djurgårdenin ja Hammarbyn välillä.

Vaikka Ruotsi on Suomelle läheisin naapurimaa monella tapaa, on maiden jalkapallokulttuurissa isojakin eroja. Mutta onko Ruotsi se Pohjoismaiden luvattu futismaa?

Nopea vilkaisu kaukaloihin

Joidenkin suomalaisten jalkapallofanien silmätikkuna on pitkään ollut jääkiekko. Tässä juttusarjassa jääkiekko tulee vastaan niin lajina kuin myös vertailukohtana jalkapalloon. Vaikka futis tuli Suomeen vuosikymmeniä ennen jääkiekkoa, on jääkiekko valtalaji tänä päivänä.

Yrjö Salminen toi jääkiekon Suomeen 1920-luvulla, mutta laji lähti nousuun vasta vuosikymmenten päästä 1950- ja 1960-luvuilla. Ensimmäinen jäähalli rakennettiin Hakametsään 1960-luvulla. Ruotsissa vastaavasti Raoul Le Mat toi jääkiekon maahan 1919, ja ensimmäinen hallityyppinen rakennus vihittiin käyttöön jo 1930-luvulla.

Molemmissa maissa jääkiekko on edelleen suuri laji, ja Ruotsi on kerännyt siinäkin rutkasti menestystä voittamalla muun muassa 11 MM-kultaa ja kaksi olympiakultaa miesten puolella.

Ruotsin sarjat kiinnostavat

Sekä Ruotsissa että Suomessa jalkapallo on kuitenkin harrastetuin kaikista joukkuelajeista. Kiinnostavuuden ja arvostuksen suhteen jalkapallo silti kamppailee Suomessa monen muun lajin kanssa, eikä ole ykkönen.

Vastaavasti Ruotsissa jalkapallo on seuratuin laji, ja sen ympärille on muodostunut kansanliike.

Ruotsista ja ruotsalaisesta jalkapallosta puhuttaessa vanhemmat sukupolvet muistavat ehkä Malmö FF:n dominoinnin, tai IFK Göteborgin seikkailut Euroopassa 1980-luvulla. Toisille mieleen juolahtaa Tomas Brolinin, Thomas Ravellin ja kumppaneiden sensaatiomainen MM-pronssi Yhdysvalloista 1994.

Nuoremmille sukupolville Tukholman derbyt, tifot, soihdut ja Zlatan Ibrahimović ovat kenties tutumpia. Joillekin tuttuja ovat varmasti myös synkemmät ilmiöt, kuten huligaanit firmoineen.

Yhteinen kiinnostuksenkohde kaikille ruotsifutiksen suomalaisseuraajille lienevät kuitenkin suomalaispelaajien edesottamukset Ruotsin sarjoissa, joissa suomalaisia on pelannut 1950-luvulta lähtien.

Ensimmäinen Ruotsissa pelanneista suomalaisista oli Jorma Vaihela (IK Oddevold 1954-1957). Allsvenskanissa ulkomaalaispelaajat olivat kiellettyjä vuoteen 1974 saakka, mutta Pekka Utriainen pelasi kaksoiskansalaisena IFK Holmsundin kanssa Allsvenskanissa 1967. Sen jälkeen suomalaisia on käynyt tasaiseen tahtiin länsinaapurissa, ja tälläkin kaudella Allsvenskanissa suomalaisvärejä edustaa kuusi pelaajaa.

Tällä hetkellä kaksi Huuhkajien mukana olevaa pelaajaa tienaa elantonsa Ruotsin pääsarjassa: Simon Skrabb (IFK Norrköping) ja Albin Granlund (Örebro SK). Heidän lisäksi maajoukkueesta tutut Kari Arkivuo (BK Häcken), Daniel Sjölund (IFK Norrköping), Juho Pirttijoki (GIF Sundsvall) ja Juhani Ojala (BK Häcken) pelaavat Allsvenskanissa.

Maajoukkueet eri planeetoilta

Ruotsin maajoukkue pelasi ensimmäistä kertaa maaottelun 1908 ja Suomen maajoukkue kolme vuotta myöhemmin, alle vuosi ennen Tukholman olympialaisia, joissa Suomi oli mukana. Jopa maiden ensimmäiset ulkomaille siirtyvät pelaajat sijoittuvat melkein samalle vuodelle: Gunnar Nordahl siirtyi AC Milaniin 1949 ja Aulis Rytkönen Tuolouseen 1952.

Tänä päivänä Suomi ja Ruotsi vääntävät eri tasolla sekä seurajoukkue- että maajoukkuetasolla. Ruotsin MM-ryhmästä 14 pelaajaa pelasi viime kaudella Euroopan top-5-sarjoissa (Englanti, Espanja, Italia, Ranska ja Saksa). Huuhkajien kesäkuun maaotteluryhmästä ainoastaan Lukas Hradecky ja Sauli Väisänen pelaavat yhtä kovissa sarjoissa.

Huuhkajat ei ole vielä yltänyt EM- tai MM-lopputurnaukseen, mutta länsinaapurissa odotetaan 12 vuoden tauon jälkeen taas tulevia MM-kisoja vesi kielellä. Ruotsin esiintyminen MM-lopputurnauksessa Venäjällä on 12. kerta sen historiassa. Esimerkiksi suuret jalkapallomaat Alankomaat ja Portugali eivät ole osallistuneet yhtä moniin MM-lopputurnauksiin.

Ensimmäisen kerran Ruotsi esiintyi jalkapallon MM-kisoissa Italiassa vuonna 1934, ja vuosien saatossa palkintokaappiin on kertynyt kaksi pronssia ja yksi hopea. Kirkkain näistä, eli hopea, tuli tasan 60 vuotta sitten kotikisoissa 1958, kun Brasilia oli vahvempi loppuottelussa Råsundalla. Brasilialaiset voittivat loppuottelun 5-2, ja eräs 17-vuotias Santos FC:n lupaus nimeltä Pelé iski kaksi maalia Ruotsin verkkoon.

Mainittakoon, että Pelé pokkasi turnauksen päätteeksi parhaan nuorimman pelaajan palkinnon ja nousi koko maailman tietoisuuteen.

MM-kisat 2018

Ruotsi joutui kovaan karsintalohkoon kisaamaan paikasta Venäjän MM-kisoihin. Samassa lohkossa pelasivat muun muassa Ranska ja Alankomaat, mutta Blågult suoriutui karsintaurakasta mallikkaasti ja pudotti kaikkien yllätykseksi Italian pudotuspelivaiheessa.

Kotikentällä Erik Hamrénin alaisuudessa maajoukkue ei aina ollut kovin pidetty, mutta Janne Anderssonin aikakaudella se on noussut jälleen suosioon.

Andersson aloitti pestinsä viime EM-kisojen jälkeen, ja huonosti sujuneiden kisojen jäljiltä odotukset eivät olleet kovin korkealla. Ruotsin jäätyä alkolohkoon Zlatan Ibrahimovic päätti lopettaa maajoukkueuransa. Zlatan jäi toistaiseksi historiankirjoihin maansa kaikkien aikojen parhaana maalintekijänä, mutta samalla voidaan todeta kollektiivin vihdoin korvanneen maailmantähden.

Ensi torstaina alkavissa MM-kisoissa Saksan, Meksikon ja Etelä-Korean kanssa samassa lohkossa pelaava Ruotsi on myös ilman Zlatania mielenkiintoinen nippu seurattavaksi.

Sankarin viittaa voidaan asetella Emil Forsbergin harteille, mutta ennen kaikkea Ruotsi on pitkästä aikaa joukkue, jota ei häikäise kenenkään supertähden valokeila.

Menestyshullu kansa

Suomessa monesti ihaillaan Ruotsin yleisömääriä derbyissä ja muissa isoissa otteluissa seuratasolla. Maajoukkueen osalta Ruotsissa yleisömäärät olivat MM-karsintojen alussa tapetilla, kun ensimmäiseen karsintapeliin Alankomaita vastaan paikalle raahautui vain reilu 36 000 katsojaa.

Solnassa sijaitsevan Friends Areenan kapasiteetti maajoukkueen pelatessa kun on hieman yli 50 000 katsojaa.

Seuraavaan kotiotteluun Bulgariaa vastaan paikalle löysi tiensä enää 21 777 silmäparia, mutta viimeisissä kolmessa kotikarsintapelissä pelissä tupa oli lähes täysi.

Myös Allsvenskanissa yleisömäärät vaihtelevat isolla haitarilla. Suomessa puhutaan aktiivisesti varsinkin Veikkausliigan ja Huuhkajien yleisömääristä, mutta ei Ruotsissakaan kaikki ole täydellisesti.

Ovatko arvokisoissa esiintyminen ja aikoinaan niissä menestyminen ainoat syyt, miksi Ruotsi on askelia Suomea edellä jalkapallossa? Miksi  ruotsalaisjoukkueet ovat viime vuosina menestyneet eurokentillä?

Lähteet: svenskfotboll.se, fifa.com, hockeysverige.se, aik.se, Riksidrottsförbundet, KIHU

The post Ruotsi – se luvattu futismaa? appeared first on Byyri.