Titaani on metallinen alkuaine, jonka järjestysluku on 22 ja tunnus Ti. Titaanin löysi 1700-luvulla mies nimeltä William Gregor. Tämä kirjoitus kertoo kuitenkin toisenlaisesta titaanista. Alkuaineella ja tämän kirjoituksen titaanilla on kuitenkin useita yhteisiä piirteitä. Kumpikin tunnetaan kovuudestaan, kestävyydestään sekä esimerkiksi korkeasta ”sulamispisteestä”. Tekstin Titaani ”löytyi” Karlsruhesta, Saksasta vuonna 1969 ja hänen ”järjestyslukunsa” oli 1.Hänen selkäpuolella oli tunnus Kahn.

Karlsruhen kasvatti

Yhdeltä lempinimeltään ”Vol-kahn-o”, Oliver Rolf Kahn, syntyi 15. kesäkuuta vuonna 1969 Karlsruhen kaupungissa, joka sijaitsee Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa lähellä Ranskan rajaa. Oliverin sukujuuret ovat osittain latvialaiset, sillä hänen isänsä Rolf Kahn on syntynyt Liepājassa, Latviassa. Lisäksi perheeseen kuului äiti Monika Kahn sekä Oliveria neljä vuotta vanhempi veli Axel Kahn.

Oliver Kahn aloitti pelaajauransa Karslruher SC:n juniorijoukkueessa vuonna 1975, vain kuuden vuoden ikäisenä. Isä Rolf oli pelannut Karlsruher SC:ssa keskikenttäpelaajana Bundesliigaa vuosina 1962–1965, joten oli luonnollista, että myös Oliver liittyi Karlsruherin riveihin. Oliver ei suinkaan ollut alusta asti maalivahti, vaan hän aloitti pelaajauransa kenttäpelaajana. Pikkuhiljaa Oliver ja hänen valmentajansa huomasivat, että hänen pelitapansa ja taitonsa istuvat paremmin maalivahdin nappulakenkiin.

Oliver harjoitteli ankarasti, ja se tuotti tulosta. Hän siirtyi hierarkiassa ylemmäksi ja vihdoin vuonna 1987 hän allekirjoitti ensimmäisen ammattilaissopimuksensa kasvattajaseuransa Karlsruher SC:n kanssa. Ensimmäiset vuodet Kahn pelasi joukkueen kakkosmaalivahtina Alexander Famullan kantaessa ykköstorjujan viittaa.

Kahn pelasi debyyttiottelunsa Bundesliigassa 27.11.1987 ottelussa FC Kölniä vastaan.

Debyytti ei sujunut aivan kuten elokuvissa, sillä Kahn joutui antatumaan neljästi, ja hänen joukkueensa hävisi ottelun yhteismaalein 4-0. Kahn ei päässyt peliaikahierarkiassa Famullan edelle ennen kautta 1990-1991. Seuraavina kausina Kahn oli selkeä valinta Karlsruhen ykkösmaalivahdiksi.

Yksi Kahnin suurimpia saavutuksia Karlsruhe-ajoilta on ehkäpä joukkueen taival kauden 1993-1994 UEFA-cupissa. Ensimmäisellä kierroksella Karlsruhe eteni jatkoon pudottamalla PSV Eindhovenin kisasta yhteismaalein 2-1. Seuraavalla kierroksella vastaan asettui yksi Espanjan suurseuroista – Valencia.

Karlsruhe hävisi ensimmäisen ottelun Valenciassa 3-1, ja toiveet jatkoon pääsystä olivat karanneet kauemmaksi. Toinen ottelu on kuitenkin jäänyt mieleen varsin erikoisena, ja tuo ottelu saikin lempinimen ”Wildparkstadionin Ihme”. Ottelu oli totaalista Karlsruhen näytöstä ja joukkue voitti Valencian murskalukemin 7-0.

Kolmannella kierroksella vastaan asettui Zinedine Zidanen johtama Bordeaux. Karlsruhe onnistui päihittämään nimekkäillä pelaajilla varustetun ranskalaisseuran yhteismaalein 3-1, ja eteni näin puolivälieriin portugalilaista Boavistaa vastaan. Piskuinen Karslruhe onnistui päihittämään myös portolaiset, tällä kertaa yhteismaalein 2-1.

Paikka semifinaaleissa oli varmistunut, ja vastustaja SV Casino Salzburg tuli kätevästi naapurivaltio Itävallasta vastaan. Salzburgin miehistö olikin varsin itävaltalaispainotteinen, sillä kahdestakymmenestä runkopelaajasta peräti seitsemäntoista oli itävaltalaisia. Maaliskuun 29. päivänä vuonna 1994 Wienissä pelattu ensimmäinen ottelu päättyi 0-0-tasatulokseen.

Kaksi viikkoa myöhemmin Karlsruhen kotistadion Wildparkstadion oli lähes täynnä, ja katsojat pääsivät jännittämään kotijoukkueensa otteita. Salzburgin Hermann Stadler vei vierasjoukkueen kuitenkin jo 12 minuutin jälkeen 1-0 johtoon, mikä tiesi sitä, että kotijoukkueen tulisi tehdä vähintään kaksi maalia päästäkseen finaaliin.

Varsin tasainen kamppailu sai käänteen 54. peliminuutin kohdalla, kun kotijoukkueen hyökkääjä Rainer Krieg tasoitti ottelun 1-1. Lopun kovasta yrityksestä huolimatta Karlsruhe ei kuitenkaan onnistunut tekemään johtomaalia ja peli päättyi noihin tasalukemiin ja Karlsruhen tie kauden 1993–1994 UEFA-cupissa tuli päätökseensä.

On kerrottu, että Oliver Kahnin johtava pelitapa ja motivoiva persoona tekivät hänestä yhden Karlsruhen avainpelaajista joukkueen menestymiseen tuolla kaudella UEFA-cupissa.

Menestyminen mielessä Müncheniin

Kahnin mainiot peliesitykset Karlsruhessa herättivät suurseura Bayern Münchenin kiinnostuksen. Kahnista kaavailtiin silloisen Bayernin ykköstorjujan Raimond Aumannin korvaajaa. Lopulta Bayern hankki Kahnin Karlsruhesta kauden 1994–1995 alussa reilulla 2,3 miljoonalla eurolla, mikä oli maalivahdista maksettuna sen ajan ennätyssumma.

Jo heti alkumetreillä Kahn pääsi maistamaan menestymisen makua Bayernin riveissä, sillä kaudella 1995-1996 Kahn ja Bayern voittivat Uefa-cupin päihittämällä finaalissa Bordeauxin. Seuraavalla kaudella palkintokaapin täytettä tuli lisää Bundesliigan sekä Saksan cupin voittojen myötä. Tuon kauden päätteeksi Kahn valittiin toista kertaa Saksan vuoden parhaaksi maalivahdiksi.

Die Mannschaftin viimeinen lukko

Kutsu Saksan maajoukkueeseen kävi Kahnille ensimmäisen kerran vuoden 1994 MM-lopputurnaukseen. Kahn kutsuttiin joukkueen mukaan viime hetken varapelaajaksi, Bodo Illgnerin toimiessa ykkösmaalivahtina Kahnin istui penkillä virkaveljensä Andreas Köpken kanssa koko turnauksen. Kahn pääsi tekemään ensiesiintymisensä maajoukkuepaidassa lopulta kesäkuussa 1995 ottelussa Sveitsiä vastaan. Saksa voitti tuon ottelun 2-1.

Kahn joutui tyytymään maajoukkueen kakkosmaalivahdin rooliin aina vuoden 1998 MM-lopputurnauksen loppuun saakka, kunnes Andreas Köpke ilmoitti lopettavansa maajoukkueuransa.

Kahnin ensimmäinen arvokisalopputurnaus, vuoden 2000 Euroopan mestaruus turnaus, ei sujunut hyvin. Kahn ja Saksa eivät saaneet alkulohkossaan kuin yhden pisteen tasapelistä Romaniaa vastaan, ja Saksa jäi nöyryyttävästi alkulohkon viimeiseksi. Kahn toimi turnauksessa joukkueensa kapteenina. Yhtenä syynä Saksan heikkoon tulokseen vuoden 2000 EM-lopputurnauksessa, on pidetty päävalmentajaa Erich Ribbeckiä, joka ei saanut omaa joukkuettaan puolelleen.

Kahn ja Saksa olivat lähellä voittaa maailmanmestaruuden vuonna 2002 Etelä-Koreassa ja Japanissa järjestetyssä yhteislopputurnauksessa. Vähin odotuksin turnaukseen lähtenyt Saksa eteni aina finaaliin asti, ja Kahn päästi taakseen koko turnauksessa vain kolme maalia. Kahn kärsi Brasiliaa vastaan pelatussa finaaliottelussa sormensa revähtämisestä, mutta pystyi kuitenkin pelaamaan.

Tämä kuitenkin näkyi pelissä ja varsinkin Brasilian 1-0-maalissa.

Rivaldo pääsi laukomaan noin kahdestakymmenestä metristä, sen jälkeen kun Saksan puolustus oli sählännyt pallon vastustajalle. Laukaus ei ollut tulisimmasta päästä ja suuntautui suoraan kohti Kahnia, mutta Titaani ei onnistunut liimaamaan palloa näppeihinsä, vaan pallo kimposi hänen sylistään parin metrin päähän suoraan paikalle juosseen Ronaldon jalkaan, jolla oli helppo työ pistää pallo tyhjään maaliin. Brasilian 2-0-maalista ei voi varsinaisesti Kahnia syyttää, sillä Ronaldon kuudentoista rajalta lähettämä pallo meni tarkasti tolppaa nuollen oikeaan alakulmaan ja Kahn ei millään ehtinyt pallon tielle.

Brasilia vei maailmanmestaruuden nimiinsä näillä lukemilla. Kahnille myönnettiin Lev Yashin –palkinto turnauksen parhaana maalivahtina sekä hänet valittiin ensimmäisenä maalivahtina Kultainen Pallo –palkinnon saajaksi parhaasta yksilösuorituksesta turnauksessa.

Kahnin maajoukkueura jatkui aina vuoteen 2006 saakka. Hän toimi pitkään Saksan maajoukkueen kapteenina, mutta ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta pelaajana. Hän kuitenkin saavutti urallaan Euroopan mestaruuden ja henkilökohtaisesti hänet valittiin kaksi kertaa vuoden jalkapalloilijaksi.

Palkintoja ja lipsahduksia

Kahnin ura Bayern Munchenin miehistössä oli erittäin voittoisa. Hän voitti seurajoukkueessaan kaiken voitettavan. Tiivistettynä Kahn voitti Bundesliigan mestaruuden kahdeksan kertaa sekä Saksan cupin kuusi kertaa, UEFA-cupin sekä Intercontinental Cupin molemmat kerran ja suurimpana kruununa Mestarien liigan vuonna 2001.

Kaiken glorian ja voitonhuuman keskellä Kahn kärsi kuitenkin pahoista loukkaantumisista, ajoittaisista motivaatio-ongelmista ja yksityiselämän puolelta pelikentälle heijastuneista vaikeuksista.

Yksi näistä tilanteista on jo aiemmin mainittu vuoden 2002 MM-finaalissa sattunut lipsahdus. Tämän jälkeen Kahnille sattui lipsahdus myös kauden 2003-2004 Mestareiden liigan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ottelussa Real Madridia vastaan. Real sai vapaapotkun, jota lähti antamaan, kukas muukaan kuin yksi kaikkien aikojen vapaapotkuspesialisteista, Roberto Carlos. Noin kolmestakymmenestä metristä Carlosin laittama vapaapotku, ei ollut millään mittareilla hänen parhaimmistoaan, mutta niin vain Kahn onnistui hyppäämään hieman sivuun pallosta ja kauhomaan pelivälineen omaan maaliin.

Vain viikkoa aiemmin Kahn oli epäonnistunut suorituksessaan maajoukkuepaidassa ystävyysottelussa Kroatiaa vastaan.

Kaikkien näiden epäonnisten tilanteiden seurauksena Kahnista tehtiin pienoinen syntipukki niin seurajoukkueessa kuin maajoukkueessakin, ja nämä muutamat Kahnin heikot otteet löivät ikävän varjon hänen muuten mahtavalle uralleen. Kaikesta huolimatta Kahn on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista maalivahdeista, ja hänet valittiin myös uransa aikana kolme kertaa maailman parhaaksi maalivahdiksi.

Titaanin pelityyli oli koko uran ajan (uhka)rohkea, aggressiivinen, johtava ja määrätietoinen. Pelaajana hänen suurimpia vahvuuksiaan olivat tekniset taidot, ketteryys, äärimmilleen viritetyt refleksit, oman pelialueen hallinta sekä torjuntataidot.

Peliuransa, joka kesti yli kaksikymmentä vuotta, Kahn lopetti vuonna 2008.

Peliuransa jälkeen Kahn on toiminut televisiossa asiantuntijana maajoukkuepeleissä sekä saksalaisen ZDV televisiokanavan jalkapalloasiantuntijana Mestarien liigan peleissä. Tämän lisäksi hän on perustanut Oliver Kahn -säätiön, jonka tehtävänä tukea koulutuskeskuksia, jotka auttavat sosiaalisesti heikossa asemassa olevia lapsia ja nuoria jalkapallon voimalla.

Vuoden 2011 lopussa Kahn päätti opiskelut ja valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Kahn on kirjoittanut omaelämäkerran ”Nummer Eins”, ja hän on käynyt puhumassa erilaisissa tapahtumissa motivaatiosta ja johtamisesta.

”If we perform as a unit and if every single player gives it his very best, everything can happen.”

– Oliver Kahn

The post Tolppien välissä: Saksan Titaani appeared first on Byyri.

On aika nostaa esille maalivahti, joka on jäänyt mieliin ehkä parhaiten esiintymisistään Brasilian maajoukkueen maalinsuulla sekä erityisesti vuoden 1994 USA:n MM-lopputurnauksesta. Kyseinen Seleçãon portinvartija oli turnauksessa joukkueensa selkeä ykkösmaalivahti ja pelasi kaikki ottelut lopputurnauksessa pitäen maalinsa puhtaana viidessä ottelussa seitsemästä. Kuten Byyrin ”Kohti MM-kisoja” –juttusarjan ensimmäisessä osassa ”Roberto Baggion epäonnistunut rankkari” kerroimme, kisojen loppuhuipennukseksi käytiin rangaistuspotkukilpailu, jolla maailmanmestaruus ratkaistiin. Herra nimeltä Claudio Taffarel oli yksi tuon loppunäytöksen pääosien esittäjistä.

Maanviljelijästä jalkapalloilijaksi

Mitä yhteistä on Claudio Taffarelilla ja soijapavuilla? Vastaus: kaupunki nimeltä Santa Rosa. Claudio Taffarel on syntynyt kyseisessä kaupungissa, joka sijaitsee Rio Granden osavaltiossa Brasiliassa. Santa Rosa tunnetaan myös soijapavuista, joita alueella on viljelty jo ensimmäisten siirtolaisten muutettua sinne 1900-luvun alkupuolella. Santa Rosa perustettiinkin alun perin lähinnä saksalaisten, venäläisten ja italialaisten maahanmuuttajien siirtokunnaksi.

Claudio Taffarel syntyi vuonna 1966 maanviljelijäperheeseen. Nuorena poikana Taffarel oli erittäin kiinnostunut lentopallosta, jota myös hänen ystävänsä ja sukulaiset harrastivat aktiivisesti. Hän oli lentopallossa vieläpä varsin hyvä, mutta ollessaan noin kymmenen vanha, päätti Claudio keskittyä toiseen lajiin: jalkapalloon. Hieman myöhemmin hän liittyi paikalliseen Crissiumalin joukkueeseen, jossa hän pelasi kahdessa eri joukkueessa, toisessa joko keskikenttäpelaajana tai hyökkääjänä ja toisessa maalivahtina. Kun Taffarel oli kahdeksantoista vuotta vanha, koitti päivä, jolloin Crissiumalin joukkueenjohtaja vei hänet Porto Allegreen paikallisen suurseura Sport Club Internacionalin testijaksolle. Sport Club Internacional on yksi koko Brasilian tärkeimmistä urheiluseuroista.

Claudion isä Ivar Taffarel ei ollut innoissaan poikansa jalkapalloharrastuksesta, eikä uskonut tämän mahdollisuuksiin tulla ammattilaiseksi. Hänen äitinsä Lurdi Taffarel oli kuitenkin tukensa ja uskonsa kanssa toisessa ääripäässä, ja Claudio onkin myöhemmin urallaan todennut olevansa suuressa kiitollisuudenvelassa äidilleen siitä, että hänestä kuoriutui jalkapalloammattilainen. Internacionalin testijakso kesti lopulta kolme päivää. Nuori Claudio oli päättänyt, että hän ei halua tehdä maatilan töitä lopun elämäänsä ja haluaa tulla jalkapalloilijaksi. Niinpä jo testijakson ensimmäisen päivän päätteeksi Claudio sai ilokseen kuulla, että hän saisi liittyä Internacionalin organisaatioon. Kun Taffarel palasi testijakson päätyttyä kotikaupunkiinsa Santa Rosaan, kaikki kaupunkilaiset tulivat onnittelemaan häntä ja juhlivat häntä sankarina.

Taffarel oli päässyt toteuttamaan unelmaansa jalkapalloammattilaisena, ja jo kauden 1988-1989 päätteeksi hän pääsi pokkaamaan parhaan pelaajan palkinnon Bola de Ouron, suomeksi Kultaisen pallon.

Seuraavaksi Taffarelin tie vei hänet Italiaan ja juuri kaudeksi 1990 Seria A:han nousseeseen Parmaan. Ensimmäisellä kaudellaan Italiassa Taffarel oli joukkueensa kokoonpanossa kaikissa 33 liigaottelussa, kun joukkue sijoittui kauden päätteeksi sarjassa kuudenneksi. Tuo sija oikeutti Parman pääsyn UEFA Cupiin seuraavaksi kaudeksi. Tuolla toisella kaudellaan Parmassa Taffarel voitti joukkueessa muun muassa Italian cupin sekä Euroopan Cup-voittajien Cupin. Tuon kauden jälkeen Taffarel kuitenkin oli enää varavaihtoehto Parman maalinsuulle Luca Buccin sekä Marco Ballottan kiilatessa hänen edelleen peliaikahierarkiassa, ja niinpä hän vaihtoi toiseen Seria A -seuraan, Reggianaan. Menestys antoi silti odottaa itseään, sillä Reggiana vältti nipin napin putoamisen Serie B:hen päätyen sijalle 14 kauden lopuksi.

Seleçãon portinvartija

Taffarelin maajoukkueura alkoi vuonna 1988, kun hän debytoi Australiassa järjestetyssä Bicentennial Gold Cupissa. Debyytti sujui hienosti; Taffarel päästi vain kaksi maalia selkänsä taakse neljässä ottelussa ja johdatti Brasilian turnauksen voittoon. Taffarel pääsi myös pelaamaan seuraavan vuoden Copa América -turnauksessa, jonka Brasilia lopulta voitti neljännen kerran.

Taffarel oli Seleçãon ykköstorjuja jo vuoden 1990 MM-lopputurnauksessa Italiassa. Turnaus alkoi Brasilian joukkueelta varsin hyvin, sillä joukkue voitti oman alkulohkonsa puhtaalla pelillä. Tie nousi kuitenkin pudotuspeleissä nopeasti vastaan, ja Brasilia hävisi heti ensimmäisellä kierroksella Argentiinalle 0-1. Taffarel pelasi kaikki neljä ottelua ja keräsi arvokasta kokemusta pitämällä muun muassa maalinsa puhtaana kahdessa alkusarjan ottelussa.

Palataan sitten alussa mainittuun vuoden 1994 MM-lopputurnaukseen Yhdysvaltoihin. FIFA oli myöntänyt kisat pidettäväksi Yhdysvalloissa, sillä se halusi tällä tavoin ”vallata” lajille uuden mantereen. Kädenojennus keräsi laajasti kritiikkiä ja epäilyä kisaisäntää kohtaan, mutta turnaus päätyi kuitenkin olemaan siihen mennessä yleisömäärältään MM-kisahistorian suurin.

Brasilian maajoukkue oli rakennettu keskikentän moottorin Dungan ympärille, ja joukkue oli yksi ennakkosuosikeista maailmanmestariksi. Seleção aloitti turnauksen jälleen vahvasti voittamalla oman alkulohkonsa. Taffarel piti jälleen maalinsa puhtaana kahdessa lohkon kolmesta ottelusta. Pudotuspeleissä Brasilia lakaisi tieltään kisaisännän Yhdysvallat, ”totaalisen jalkapallon” Hollannin sekä välierissä Ruotsin. Finaalissa vastaan tuli edellisten kisojen isäntämaa Italia. Finaali eteni maalittomana aina rangaistuspotkukilpailuun, jossa Taffarel torjui Daniele Massaron yrityksen. Tämän jälkeen Dunga onnistui yrityksessään ja kun Italian Roberto Baggion lähettämä pallo löynsi tiensä maata kiertävälle radalle, pääsivät Seleção ja Taffarel juhlimaan maailmanmestaruutta.

On kerrottu, että finaalin jälkeisenä päivänä paikallinen taksikuski Juan Blanco sai maailmanmestari Taffarelin kyytiinsä. Juan Blanco ei tuolloin tiennyt, kuka Taffarel on. Myöhemmin päivällä Juan Blanco huomasi taksin takapenkillä lojuvan kassin. Hän koki elämänsä yllätyksen, kun kassin sisältä paljastui Taffarelin passi, noin kuusikymmentätuhatta dollaria käteistä sekä kultamitali. Samoihin aikoihin Taffarel oli huomannut unohduksensa ja oli ilmoittanut taksin tarkat tuntomerkit paikalliselle poliisille. Kun tieto kadonneesta Taffarelin omaisuudesta saapui taksiyritykseen, oli Juan Blanco jo matkalla Taffarelin hotellille palauttamaan laukkua ja sen sisältöä. Blanco oli luovuttanut laukun hotellin omalle poliisivirkailijalle, mutta Taffarel oli vaatinut tavata Blancon. Kiitollisuuden osoituksena Taffarel antoi rehelliselle taksikuljettaja Blancolle muun muassa tuhat dollaria käteistä sekä pelipaidan omalla nimikirjoituksellaan.

Taffarel toimi vielä seuraavat neljä vuotta Seleçãon ykkösmaalivahtina ja johdatti joukkueen vuoden 1998 MM-lopputurnauksessa hopealle.

Jumalallinen väliintulo

Claudio Taffarelin sanotaan olevan henkisesti uudelleen syntynyt kristitty. Vuosi 1994 oli ollut Brasilian kansalle raskas, sillä maan talous sakkasi ja kaiken kukkuraksi kansan ihannoima, brasilialainen kolminkertainen F1-maailmanmestari Ayrton Senna oli menehtynyt vain jotain kuukausia ennen Yhdysvaltojen MM-lopputurnausta. Muun muassa näiden tapahtumien jälkeen moni Brasilian maajoukkueen pelaajista tuli uskoon. Entinen F1-kuljettaja Alex Ribeiro oli värvätty Brasilian jalkapallomaajoukkueen mukaan vuoden 1994 MM-lopputurnaukseen. Hänen tehtävänään oli johtaa joukkueen uskossa olevien pelaajien rukoushetkiä. Ribeiro on kertonut joukkueen hyökkääjän Bebeton kertoneen: ”Välillä rukoilimme yhdessä Paulo Sergion, Taffarelin, Jorginhon ja muiden kanssa ennen pelejä. Minä uskon, että sillä oli suuri merkitys meidän joukkueelle ja uskon, että kristityt pelaajamme todella auttoivat meitä voittamaan. Rukoushetkillämme oli todella suuri merkitys koko ryhmällemme”

Vuoden 1994 maailmanmestaruuden jälkeen Taffarel joutui paitsioon Regginassa ja oli ilman seuraa seitsemän kuukautta. Tuona aikana hän pelasi kirkkonsa harrastejoukkueessa hyökkääjänä, kunnes palasi kotimaahansa ja Clube Atlético Mineiroon, jossa Taffarel viihtyi vuoteen 1998 saakka. Kaudeksi 1998-1999 hän siirtyi Turkkiin, Galatasarayn joukkueeseen, jossa hän voitti yhteensä kuusi merkittävää kilpailua – tärkeimmät saavutukset olivat lopulta kaksi Turkin liigamestaruutta sekä UEFA Cupin voitto kaudella 1999-2000.

Taffarel palasi Parmaan kaudeksi 2001-2002. Lopulta hän päätti pelaajauransa 37-vuotiaana vuonna 2003 oltuaan Parman kakkosmaalivahtina puolentoista kauden ajan.

Taffarelin pelaajauran lopettamiseen liittyy kuitenkin ”Jumalallinen väliintulo”. Taffarelin oli nimittäin tarkoitus jatkaa vielä uraansa. Hän oli siirtymässä toiseen Seria A -seuraan, Empoliin. Hän oli ajamassa BMW-merkkisellä autollaan A1-moottoritietä kohti Empolia tarkoituksenaan mennä allekirjoittamaan sopimus uuden seuran kanssa. Taffarelin BMW kuitenkin hyytyi kesken matkanteon, ja siihen loppui niin Taffarelin matka kohti Empolia kuin myös hänen pelaajauransa. Taffarel tiesi siinä hetkessä mitä Jumala tahtoi hänelle kertoa: oli aika laittaa hanskat naulaan.

Aamen

Mitkä ominaisuudet tekivät Taffarelista yhden maailman parhaimmista maalivahdeista? Taffarel oli pelityylillisesti johdonmukainen maalivahti, joka vältti tekemästä hätiköityjä ratkaisuita. Hänen tärkeimpiin ominaisuuksiin lukeutuivat hyvät refleksit, järkevä sijoittuminen, päättäväisyys pelitilanteissa sekä kyky torjua rangaistuspotkuja. Hänen ominaispiirteisiin lukeutui myös nopeus, varsinkin niissä tilanteissa, joissa hänen täytyi tulla ulos maaliltaan. Taffarel oli myös taitava käsittelemään palloa jaloillaan.

Yksityiselämän puolella Taffarel on suurperheen pää, sillä hänellä on yhteensä 17 lasta, joista kaksi hänen omaa ja viisitoista adoptoituja. Taffarel on sanonut nauttivansa eniten ajasta vaimonsa Andrea Taffarelin sekä hänen lapsiensa kanssa. Uskonnollinen Taffarel on myös kova kalamies ja viettääkin omien sanojensa mukaan mahdollisimman paljon aikaa veden äärellä.

Claudio Taffarel ei suinkaan jättänyt jalkapalloa peliuransa lopettamisen jälkeen. Hän perusti yhdessä Atlético Mineiron aikaisen pelikaverinsa Paolo Roberton kanssa pelaaja-agentuuritoimiston, joka keskittyy lähinnä nuoriin, kehittyviin pelaajiin. Tämän lisäksi Taffarel liittyi uudelleen Galatasarayn organisaatioon vuonna 2004 – tällä kertaa maalivahtivalmentajaksi. Vuodesta 2014 alkaen Taffarel on toiminut myös Brasilian maajoukkueen maalivahtivalmentajana ja myöhemmin myös Brasilian jalkapalloliiton maalivahtivalmentajana.

Voimmekin nyt siis mielenkiinnolla odotella, millaisia lahjakkuuksia Taffarel saa kaivettua esiin Seleçãon tuleviksi portinvartijoiksi. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kesän MM-lopputurnauksessa ensimmäinen vaihtoehto Brasilian maalinsuulle on Seria A:ssa Romaa edustava Alisson Becker. Yhdistävä tekijä Beckerin ja Taffarelin välillä on se, että molemmat ovat Sport Club Internacionalin kasvatteja. Saako Taffarel ulosmitattua oppinsa Beckerin kohdalla, vai joutuuko Brasilian joukkue jälleen turvautumaan ylempiin voimiin?

The post Tolppien välissä: Rukoileva brasilialainen appeared first on Byyri.

Juttusarjamme toisessa osassa nostetaan jalustalle henkilö, joka loi puitteet nykymaalivahtien aktiiviselle pelityylille. Pelottomasta asenteesta ja notkeasta pelityylistä johtuen fanit kutsuivat häntä nimellä Musta pantteri. Vuonna 1963 pelatussa Englanti vs. Muu maailma -ottelussa nähtyjen otteiden ja torjuntojen ansiosta häntä ruvettiin kutsumaan myös nimellä Musta hämähäkki.

Hänellä oli yllään kokomusta peliasu ja hän esitti lukuisia henkeäsalpaavia torjuntoja. Katsojista tuntui aivan kuin hänellä olisi ollut kahdeksan kättä. Samana vuonna hän voitti Ballon d’Or -palkinnon, ja hän on edelleen ainut maalivahti, jolle kyseinen kunnia on suotu. Hän on Lev Jašin.

Elämme vuotta 2018, ja maailman seuratuin jalkapallotapahtuma, MM-lopputurnaus, on enää muutamien kuukausien päässä. Tänä vuonna lopputurnaus järjestetään Venäjällä 14.6–15.7. Kisojen virallisessa julisteessa palloa torjuu lakkipäinen Lev Jašin. Julisteen on tehnyt venäläinen taiteilija Igor Gurovich, ja hän on saanut vangittua julisteeseen jalkapalloilun sekä jalkapallon MM-lopputurnauksen ydinsanomaa. Jos julisteen haluaa tiivistää nykyajan hengessä muutamaan avainsanaa, ne ovat vaikkapa #haasteet, #yhteisöllisyys, #parrasvalot, #mahdollisuus ja #esikuva.

Jalkapallo on näitä kaikkia ja toki paljon muutakin. Näillä sanoilla voi kuvata myös Lev Jašinin elämää, uraa jalkapalloilijana sekä häntä ihmisenä. On sataprosenttisesti oikein, että Jašin on valikoitunut vuoden 2018 MM-lopputurnauksen virallisen kisajulisteen keskiöön.

#Haasteet

Jašin syntyi vuonna 1929 moskovalaiseen työläisperheeseen. Perhe oli köyhä, ja lapsuus- ja nuoruusajat olivat hankalat. Jašinin perhe asui pienessä asunnossa, jonka he jakoivat muiden sukulaisten kanssa.

Toisen maailmansodan alettua ja Neuvostoliiton liityttyä siihen mukaan Jašin joutui evakkoon Volgan alueelle. Pian hän aloitti työt oppipoikana paikallisessa metallitehtaassa. Palatessaan Moskovaan vuonna 1944 Jašin sai töitä asetehtaasta ja aloitti saman aikaan jalkapalloilun tehtaan joukkueessa. Tuon joukkueen riveistä Moskovan Dynamo yhytti Jašinin vuonna 1949.

Juuri ennen Dynamon riveihin liittymistä Jašinin tie muuttui mutkikkaaksi. Olleessaan kahdeksantoistavuotias nuorukainen Jašin koki syvän hermoromahduksen ja joutui lopettamaan työnsä asetehtaassa. Jotta hän ei olisi saanut ylleen työnvälttelijän leimaa, päätti Jašin liittyä armeijaan. Valitettavasti Jašinin henkiset ongelmat eivät ottaneet laantuakseen, ja ne alkoivat heijastua myös hänen otteisiinsa pelikentällä. Hänellä oli suuria vaikeuksia vakuuttaa Dynamon valmennusryhmä hyvyydestään.

Heikot esitykset viheriöllä ajoivat Jašinin toisen, Neuvostoliiton suosituimman urheilulajin pariin: hän päätti kokeilla jääkiekkoa.

Hyvin nopeasti Jašinista kuoriutuikin yksi Neuvostoliiton liigan parhaimmista jääkiekkomaalivahdeista, ja hän oli yksi ehdokkaista Neuvostoliiton maalinsuulle vuoden 1954 jääkiekon MM-kisoihin Ruotsiin. Tässä vaiheessa Jašin päätti kuitenkin jälleen kääntää kurssia ja valitsi jalkapallon uudelleen lajikseen.

#Mahdollisuus

Yksi isoimmista syistä siihen, että Jašin päätyi takaisin jalkapallon pariin, oli se, että hänen kilpakollegansa Valter Sanaya ja Alexei Khomich lähtivät Moskovan Dynamosta kauden 1953 päätteeksi. Tämä antoi Jašinille mahdollisuuden tulla seuran ykkösmaalivahdiksi. Jašin oli tehnyt debyyttinsä Dynamon paidassa jo vuonna 1950, mutta hänen esityksensä ei tuolloin vakuuttanut ketään. Tuossa ystävyysottelussa muun muassa vastustajan maalivahti laukoi pallon suoraan maalipotkusta ohi Jašinin ja aina Dynamon maaliin asti.

Tällä kertaa Jašin ei kuitenkaan epäonnistunut. Mainiot otteet maalilla johdattivat Dynamon tuplamestaruuteen hänen ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan. Hienot suoritukset seurajoukkuepaidassa huomioitiin myös kansallisella tasolla, ja Jašin sai paikan Neuvostoliiton maajoukkueesta. Tuon paikan hän piti itsellään kokonaisen vuosikymmenen.

#Parrasvalot

Lev Jašin pelasi yhteensä 326 ottelua Dynamo Moskovan edustusjoukkueessa ja 74 ottelua Neuvostoliiton maajoukkueessa. Yhteensä pelattuja otteluita ”Musta hämähäkki” kerrytti tililleen joidenkin lähteiden mukaan jopa yli kahdeksansataa. On arvioitu, että Jašin torjui yli 150 rangaistuspotkua ja piti koko uransa aikana maalinsa koskemattomana jopa 270 kertaa.

Palkinnoista, joita Jašininille kertyi uran aikana muhkea määrä, mainittakoon vuoden 1960 Euroopan-mestaruus, viidesti voitettu Neuvostoliiton mestaruus sekä kolminkertainen Neuvostoliiton Cup-voitto Dynamon riveissä.

Kaiken hehkutuksen taustalle mahtuu myös muutamia parrasvalojen himmentymisiä. Näistä yksi tapahtui vuoden 1962 MM-lopputurnauksessa Chilessä. Avausottelu Jugoslaviaa vastaan oli ollut vahva näytös niin Jašinilta kuin koko Neuvostoliiton joukkueelta. Seuraavaksi vastaan asettui Kolumbia, joka oli hävinnyt aiemman ottelunsa 2-1 Uruguaylle. Neuvostoliitto johti ottelua 11 peliminuutin jälkeen jo 3-0, ja peli näytti pelatulta.

Kolumbia kavensi tilanteen 21. peliminuutilla kuitenkin 3-1:een. Varsin hitaan hyökkäyksen jälkeen Kolumbian pelaaja pääsi chippaamaan pallon helpon näköisesti ohi Jašinin. Seuraavan Kolumbian maalin (3-2) ansiosta ”Musta hämähäkki” on saanut varsin kyseenalaisen kunnian olla MM-lopputurnauksen historian ensimmäinen ja ainut maalivahti, joka on päästänyt maalin suoraan kulmapotkusta lauottuna. Varsin löysänä laukauksena kohti maalia pomppiva pallo upposi etutolpan vierestä maaliin, ohi Neuvostoliiton hölmistyneen puolustajan ja muualla seikkailevan Jašinin. Kolumbian 3-3-tasoituskin voitaneen osittain laskea Jašinin piikkiin, puhumattakaan Kolumbian 3-4 johtomaalista, jossa Jašin tuli kovalla vauhdilla maaliltaan vastaan ja osui vain puolittain palloon, joka jatkoi matkaansa kohti Neuvostoliiton maalia Kolumbian hyökkääjän mukana.

Peli päättyi lopulta 4-4-tasapeliin. Jašinilla oli tapana nauttia ”tiukka” drinkki ennen ottelua rauhoittaakseen hermonsa, ja uruguaylainen toimittaja Eduardo Galeano totesikin ivallisesti ”Jašinin nauttineen muutaman drinkin liikaa ennen ottelua”. Neuvostoliitto eteni turnauksessa puolivälieriin, jossa vastaan asettunut Chile oli liian kova pala purtavaksi.

#Esikuva

Lev Jašin kehitti aivan uuden pelitavan maalivahdille. Ottamatta pois mitään joukkuemenestyksestä tai henkilökohtaisista palkinnoista, pelityylin kehittäminen on eittämättä yksi Lev Jašinin suurimmista saavutuksista. Kehitystyöhön sisältyi esimerkiksi maalivahdin aktiivisuuden korostaminen oman joukkueen vastahyökkäyksiin lähdöissä. Sen sijaan, että Jašin olisi torjunnan jälkeen potkaissut pallon hätäisesti vailla varsinaista kohdetta, hän alkoi heittää pallon nopeasti joukkuetovereilleen tai antamaan tarkkoja potkuja, jotta hänen joukkueensa pääsi toteuttamaan nopeita vastahyökkäyksiä.

Toinen tärkeä piirre, jonka ”Musta Pantteri” kehitti modernin maalivahdin pelityyliin, on maalivahdin aktiivinen syöttöpeli ja ylipäätänsä peliin osallistuminen rangaistusalueen ulkopuolella. Jašinin pelityylin kehittelystä on nähtävillä selviä piirteitä esimerkiksi Gianluigi Buffonin, Iker Casillaksen, Marc-Andre ter Stegenin ja Manuel Neuerin pelityyleissä. Kaikkien edellä mainittujen (ja myös monien muiden) maalivahtien pelityylejä yhdistää nykyisin jatkuva aktiivisuus, pelin ohjaaminen, tarkat avaukset ja syöttelypeli oman joukkueen puolustuksen kanssa. Myös yksi mainitsemisen arvoinen Jašinin keksinnöistä oli pallon nyrkkeily pois vaara-alueelta keskitystilanteissa.

Modernin jalkapallomaalivahdin pelityylin kehittämisen lisäksi Lev Jašinilla oli monia huippuominaisuuksia alkaen nopeista reflekseistä aina rangaistusalueen fyysiseen hallitsemiseen.

#Yhteisöllisyys

”Musta hämähäkki” päätti uransa 40-vuotiaana vuonna 1970. Vuotta myöhemmin yli satatuhatta fania jätti hänelle jäähyväiset Jašinin kunniaksi pelatussa juhlaottelussa Lenin Stadiumilla Moskovassa. Tuossa ottelussa pelasivat sellaiset legendaariset jalkapallonimet kuin Pelé, Eusebio, Bobby Charlton, Gerd Müller ja Franz Beckenbauer.

Lev Jašin kuoli vatsasyöpään 60-vuotiaana vuonna 1990. Hänelle järjestettiin viralliset valtion hautajaiset Neuvostoliiton kunniaurheilija -nimikkeellä. Vuodesta 1994 vuoteen 2006 MM-lopputurnauksen parhaalle maalivahdille jaettu palkinto oli nimetty Lev Jašin -palkinnoksi. Vuonna 2007 Moskovan Dynamo pystytti patsaan Jašinin kunniaksi, ja Dynamon uusi stadion VTB Arena on viralliselta nimeltään Lev Yashin Stadium. Vuonna 2000 Fifa nimesi Lev Jašinin 1900-luvun parhaimmaksi jalkapallomaalivahdiksi.

Lev Jašin oli ja on edelleen erittäin arvostettu pelaaja sekä ihminen jalkapallomaailmaa ja maalivahteja seuraavien ja tuntevien parissa. Hän oli edelläkävijä ja kehittäjä, jonka omintakeinen pelityyli muutti jalkapalloa lajina pysyvästi. Tuo leima kantaa nykymaalivahteja eteenpäin tänäkin päivänä.

The post Tolppien välissä: Musta hämähäkki appeared first on Byyri.

Juttusarjamme ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelemme maalivahtia, jolle fanit ovat antaneet lempinimen ”Pyhä Iker”. Espanjalainen Iker Casillas on eittämättä yksi kaikkien aikojen parhaimmista jalkapallomaalivahdeista ja useat hänen saavutuksista ja ennätyksistä hakevat yhä vertaistaan.

1.2 miljoonan euron arvoinen lapsus

Iker Casillas Fernández syntyi vuonna 1981 Espanjassa, Móstolesin kaupungissa, joka sijaitsee noin parinkymmenen kilometrin päässä metropoli Madridista. Ikerin isä José Luis Casillas toimi valtion virkamiehenä opetusministeriössä ja äiti puolestaan työskenteli kampaajana. Seitsemän vuotta myöhemmin perheeseen syntyi vielä pikkuveli Unai.

Isä José Luis oli innokas jalkapallon seuraaja ja myös innokas vedonlyöjä. José Luisilla oli tapana tehdä pitkävetolappu ja antaa nuoren Ikerin tehtäväksi viedä kuponki paikalliseen vedonlyöntitoimistoon. Eräänä lauantaina José Luis huomasi, että hänen veikkaamistaan peleistä kaikki 14 olivat osuneet oikein. Hetkeä myöhemmin kuitenkin selvisi, että Ikerille annettu vastuu pitkävetokupongin jättämisestä oli ollut liian suuri tehtävä hänelle – nuori Iker oli jostakin syystä unohtanut pitkävetolapun viemisen kokonaan. Tuo unohdus maksoi perheelle 1.2 miljoonaa euroa.

Real Madridin tuotekehityksen tulos

Iker Casillas aloitti pelaajauransa kaudella 1990/1991 Real Madridin nuorisoakatemiassa, joka tunnetaan nimellä La Fábrica, suomeksi ”Tehdas”. Tuo tehdas takoikin Casillasista hyvin nopeasti yksilön, joka nostettiin Los Blancosin edustusjoukkueeseen. Iker oli vasta 16-vuotias nuorukainen, kun hänet kutsuttiin suoraan koulunpenkiltä ykkösjoukkueen mukaan vaihtomieheksi Mestarien liigan otteluun Rosenborgia vastaan. Päivämäärällä 12. syyskuuta 1999, Casillasin ollessa kahdeksantoistavuotias, hänestä tuli kautta aikojen nuorin Realin edustusjoukkueessa debytoinut maalivahti. Kolmea päivää myöhemmin hän debytoi kautta aikojen nuorimpana maalivahtina Mestarien liigassa ottelussa Olympiakosia vastaan. Tuota ennätystä Casillas piti hallussaan lähes kaksikymmentä vuotta, kunnes 2017 Benfican Mile Svilar teki oman debyyttinsä.

Yhdeksän kuukautta ensiesiintymisensä jälkeen Iker pelasi nuorimpana maalivahtina Mestarien liigan finaalissa kautta aikojen. Real Madrid voitti finaalissa Valencian 3-0, ja Casillas piti maalinsa puhtaana. Tämä kaikki oli alkua Casillasin huikealle uralle, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä.

Paras torjunta ikinä

4. lokakuuta 2009 suuri ja mahtava Real Madrid kohtasi Sevillan sen kotistadionilla Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla. Realin kokoonpano vilisi supertähtiä: Sergio Ramos, Xabi Alonso, Raúl, Kaká, Karim Benzema ja maalissa, tietenkin, Iker Casillas. Tuolloin La Ligaa johtanut Real ja kolmatta sijaa miehittänyt Sevilla pelasivat varsin vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan ottelun, jota kuvailtiin ottelun jälkeisenä päivänä sevillalaislehdissä ”Kaikkien aikojen kamppailuksi”. Ottelusta on jäänyt mieleen ja tallentunut esimerkiksi videopalvelu YouTubeen muutama häikäisevä torjunta à la Iker Casillas.

Sevilla hallitsi lievästi ensimmäistä puoliaikaa. Hieman ennen puoliaikaa Sevillan Renato puski pallon vastustamattomasti täydellä voimalla kohti Realin maalia, mutta kuin tyhjästä pallon tielle tuli Casillasin jalka ja pallo viuhui maalin ohitse. Sevilla jatkoi kovaa painostamista heti toisen puoliajan alussa, ja 46. minuutilla nähtiin Iker Casillasin ”paras torjunta ikinä”.

Sevillan Alvaro Negredo nousi oikeaa laitaa pitkin ja pääsi aina Realin maalin läheisyyteen saakka, josta hän laittoi kovan, maata pitkin rullaavan keskityksen takatolpalle. Casillas ei jäänyt toiselle tolpalle ihmettelemään vaan syöksyi kohti takatolppaa, jonka luona Diego Perotti oli jo sijoittamassa palloa maaliin. Casillas loikkasi pallon tielle ja torjui kenties uskomattomimman torjuntansa ikinä. Kyseinen peli muistetaan erityisesti Casillasin huikeista torjunnoista, mutta myös Sevillan 2-1-voitosta maailmantähtiä pursunneesta Realista.

Palkintoja, ennätyksiä ja penkitystä

Mikä tekee Iker Casillasista yhden kautta aikojen legendaarisimmasta maalivahdeista? Vastauksen voi tiivistää yhteen lauseeseen: Iker Casillas on pelannut pitkän uran, rikkonut monia ennätyksiä ja voittanut kaiken.

Iker Casillas päätyi lopulta edustamaan Real Madridia yhteensä 25 vuoden ajan, pelasi seuran edustusjoukkueessa yhteensä 725 virallisessa ottelussa ja saavutti Realissa seurajoukkuetasolla kaiken saavutettavan, merkittävimpinä tietenkin Mestareiden Liigan voittaminen kolmesti. Hän on kaikkien aikojen toiseksi eniten otteluita Real Madridissa pelannut pelaaja, heti Raúlin jälkeen.

Vuonna 2015 Casillasin pitkä kausi Realissa tuli päätökseen. Iker siirtyi vapaalla siirrolla portugalaisseura Portoon suoralla kahden vuoden sopimuksella, jossa oli vielä optio yhdestä lisävuodesta. Huhut kertoivat, että Casillas olisi käytännössä pakotettu jättämään Real Madrid seuran presidentin Florentino Pérezin toimesta.

Portossakin ennätyksiä sittemmin rikkonut Casillas on joutunut kuluneella kaudella penkitetyksi useassa ottelussa, sillä Portugalin Primeira Ligan kahdestakymmenessä ottelussa Casillas on päässyt tolppien väliin vain kahdeksan kertaa. Portugalilaismediat kertovat, että penkitys on johtunut Casillasin toistuvasta sääntöjen rikkomisesta, mitä tulee puhelimen käyttöön joukkueen yhteisellä ajalla.

A-maajoukkueessa Casillas debytoi vuonna 2000 Ruotsia vastaan pelatussa ottelussa. Casillas pelasi yhteensä 167 ottelua Espanjan maajoukkueessa ja on näin ollen eniten maajoukkueotteluita Espanjan paidassa pelannut pelaaja. Iker on kaksinkertainen Euroopan mestari, ja vuonna 2010 hän saavutti La Rojan kanssa maailmanmestaruuden Etelä-Afrikan MM-lopputurnauksessa.

Maailman paras

Iker Casillasin vahvuuksiin maalivahtina lukeutuvat monet ominaisuudet, joista merkittävimpinä voitaneen pitää loistavaa reaktiokykyä, notkeutta, jalkatyöskentelyä sekä nopeita refleksejä. Myös Ikerin luonteella on ollut suuri rooli hänen menestyksessään. Rauhallisena, mutta voimakkaana johtajana tunnetuksi tullut Casillas on toiminut esimerkkinä muille jo nuoresta lähtien.

Iker Casillas on valittu maailman parhaaksi maalivahdiksi IHHFS:n toimesta yhteensä viidesti ja Fifan vuoden parhaaksi maalivahdiksi kerran. Kaiken glorian ja saavutusten lisäksi hänet on myös nimitetty Yhdistyneiden Kansakuntien hyväntahdon lähettilääksi, ja hänellä on myös oma hyväntekeväisyysjärjestö Fundación Iker Casillas, jonka tehtävä on edistää ja luoda muun muassa koulutusmahdollisuuksia vähävaraisille lapsille.

Jos nuoren Iker Casillasin vahvuuksiin ei lukeutunut isänsä vedonlyöntilapun jättäminen, niin myöhemmin hänestä tuli aikansa paras maalivahti samassa lajissa, jossa hänen isänsä veikkasi 14 oikein. Ehkäpä juuri tuo tapahtuma on ollut alkusysäys sille, että Iker Casillas on tähän mennessä saanut yhteensä 57 oikein – seurajoukkuepalkinnot ja henkilökohtaiset palkinnot yhteenlaskettuna. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan mitä kaikkea Pyhä Iker tulee vielä urallaan tekemään, sillä hän on todennut, että jos hänen kollegansa Gianluigi Buffon lopettaa uransa 40-vuotiaana, hän itse tulee pelaamaan ainakin 41-vuotiaaksi saakka.

The post Tolppien välissä: Pyhä Iker appeared first on Byyri.

Kaikki vähänkään jalkapallomaailmaa tuntevat tietävät varmasti, kuka on Gianluigi Buffon, mutta kuka on Buffonin mahdollinen manttelinperijä nimeltään Gianluigi Donnarumma?

Isoveli edeltä, pikkuveli perästä, vai kuinka?

Gianluigi Donnarumma syntyi vuonna 1999, vuonna, joka muistetaan niin milleniumia edeltävästä kuumottuneesta ilmapiiristä ja Y2K:n pelosta, Manchester Unitedin triplamestaruudesta kuin myös Salatut Elämät –saippuasarjan alkamisesta. Donnarumman synnyinpaikka Castellammare di Stabia on vajaan seitsemänkymmennentuhannen asukkaan kunta, joka sijaitsee kuuluisan tulivuori Vesuviuksen eteläpuolella. Vesuviuksen kainalossa sijaitsee myös eräs hieman tunnetumpi jalkapallopaikkakunta, Napoli. Gianluigi ”Gigio” Donnarumman ensimmäiset juniorivuodet kuluivat perinteikkään SSC Napolin riveissä, kunnes hän vuonna 2013 siirtyi AC Milanin junioriakatemiaan.

Gigion yhdeksän vuotta vanhempi veli Antonio, jonka pelipaikkana on myös maalivahti, oli jo vuosia aiemmin käynyt läpi samaisen junioripolun. Hän ei kuitenkaan päässyt murtautumaan Paholaisten edustusjoukkueen veräjänvartijaksi, vaan pelasi lähinnä lainoilla Serie B:ssä. Lopulta vuonna 2012 Antonio myytiin Genoaan, johon hän teki kolmen vuoden sopimuksen. Antonio ei kuitenkaan päässyt koskaan Genoan pelaavaan kokoonpanoon yhtä ainoata ottelua lukuun ottamatta. Seuraavat vuodet olivat jälleen kiertolaisen elämää, kunnes vuoden 2017 joulukuussa Antonio palasi Milanoon tehden neljän vuoden sopimuksen ja pääsi debytoimaan voitokkaassa derbyssä Inter Milania vastaan.

Banaanipotku siis seuraavaan: Sillä välin kun isoveli Antonio Donnarumma seikkaili eri seuroissa ympäri saapasmaata sekä yhdessä kreikkalaisseurassa etsimässä itselleen kotia, oli pikkuveli Gianluigi käynyt läpi Milanin junioriputken, noussut AC Milanin edustusjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon, ottanut itselleen ykkösmaalivahdin paikan, pelannut ensimmäiset ottelunsa Eurooppa-liigassa, voittanut Italian Supercupin, pelannut eri ikäluokkien nuorisomaajoukkueissa ykkösmaalivahtina rikkoen samalla ennätyksiä sekä päässyt pelaamaan Italian miesten maajoukkueessa nuorimpana maalivahtina kautta aikojen. Mikä mielenkiintoisinta, tämä kaikki tapahtui vain noin viiden vuoden sisällä.

Sopimussoppaa ja pykäliä

Numerolla 99 pelaavan Gigion tehdessä hienoa työtä kentällä on agentti Mino Raiolan puhelin alkanut soida entistä kiivaampaan tahtiin. Huhujen mukaan Donnarummaa houkuteltiin erityisesti viime kesänä Manchesterin eri seuroihin, Real Madridiin, Ranskan suurseura PSG:hen sekä Juventukseen. Gigio teki kuitenkin kaikesta kosiskelusta huolimatta heinäkuussa Punamustien kanssa jatkosopimuksen, joka kestää aina vuoteen 2021 saakka.

Viime aikoina eri mediat ovat nostaneet esille, että Donnarumma olisi ilmoittanut sittemmin haluavansa purkaa allekirjoittamansa sopimuksen, koska hän tuntee, että oli suuren ”painostuksen” ja ”stressin” alaisuudessa kirjoittaessaan nimensä paperiin. Eri italialaismedioissa on kommentoitu, että kyseessä on agentti Raiolan keino pyrkiä purkamaan sopimus: siinä kun ei lähteiden mukaan ole pykälää, joka vapauttaisi Donnarumman sopimuksesta, jos AC Milan ei pääse pelaamaan Mestareiden Liigaa.

Huhujen mukaan Raiola käy jatkuvasti keskusteluita Gigion siirtymisestä eri suurseuroihin, ja ilman edellä mainittua pykälää Milanilla on kaikki valta päättää, kuinka paljon nuoren kassarin mahdollinen tuleva seura joutuisi nuorukaisesta talousvaikeuksissa kompuroivalle italialaisseuralle pulittamaan. Tämä huhumylly sopimuksen ympärillä on tietenkin myös suututtanut Milanin fanit jo moneen kertaan.

Italian seuraava supertähti

Lähes kaksimetriä pitkästä Donnarummasta on jo vuosia puhuttu yhtenä Italian lupaavimmista jalkapalloilijoista ja vakavimmin otettavimmista Gianluigi Buffonin seuraajista Italian maajoukkueen tolppien väliin. Donnarumman pelitapa ja otteet ovat keränneet ylistyssanoja aiempien vuosien kuuluisilta maalivahdeilta kuten Dino Zoffilta ja Giovanni Gallilta. Entinen Milan-maalivahti Dida puolestaan on sanonut Donnarumman yltävän Milanissa vielä suurempiin urotekoihin kuin mitä hän itse aikoinaan seurassa saavutti.

Yhdeksi Donnarumman ehdottomista vahvuuksista on listattu hänen luonteensa. Hän on luontainen johtajapersoona, joka pystyy ohjaaman joukkueensa puolustuspeliä vaivattomasti, riippumatta siitä millaisilla meriiteillä varustettuja kanssapelaajia hänen joukkueessaan ahkeroi.

Vain tulevaisuus tulee näyttämään, kuinka Donnarumman veljesten kilpailussa peliajasta Milanissa käy, mutta nyt voi jo melko varmuudella sanoa, että Gianluigin viimeiseksi seuraksi ”Maailman menestynein joukkue” tuskin jää. Muun muassa Gigion fyysiset ominaisuudet, loistava paineensietokyky, hyvät reaktiot ja oivallinen kyky torjua rangaistuspotkuja antavat hänelle enemmän kuin suotuisat eväät tulla Italian maajoukkueen seuraavaksi Gianluigiksi, erään toisen Gianluigin tilalle.

The post Gianluigi hamuaa Gianluigin paikalle appeared first on Byyri.