Vuonna 2011 järjestettiin ensimmäistä kertaa Football Triathlon -turnaus, ja elokuun viimeisenä päivänä 2019 turnaus huipentui, kun LaLigan Pohjoismaiden ja Madridin delegaatit palkitsivat Football Triathlon x LaLiga -turnauksen voittajajoukkueen pelimatkalla Espanjaan.  Miten ihmeessä kaveriporukan järjestämään turnaukseen saatiin mukaan Espanjan pääsarja?

– Rakkaudesta jalkapalloon, kaveriporukalle sanoin aikanaan, että kun kaikkia kolmea lajia tykätään pelata, niin järjestetään turnaus. Siitä se ajatus lähti ja kun olin heti ensimmäisen Football Triathlonin jälkeen syksyllä 2011 Barcelonassa vaihdossa, niin alkoi hahmottua tämä isompi kuva.

Työtä Football Triathlonin eteen on tehty nyt vuosia ja Helsingin turnaus on toistaiseksi koko homman kruunu.

– Viime vuonna kävin Madridissa World Football Summit – tapahtumassa ja sieltä homma La Ligan kanssa lähti vireille. Ja nyt pieni tamperelainen startup-yritys tekee yhteistyötä La Ligan kanssa. On se jo sellaista, että kehtaa äidillekin hehkuttaa, Niva kertoo tunteikkaana tapahtuman palkintojenjaon jälkeen.

Nykyään turnausta pyörittää Robert Nivan perustama viihdeyhtiö HILLA Entertainment Oy ja Football Triathlon on tapahtumana kasvanut jatkuvasti. Nivan tavoitteena on kasvattaa Football Triathlonista yhteistyökumppanuuksilla ja lisensoinnilla kansainvälinen ilmiö, joka toisi iloa jalkapallokulttuurin ystäville ympäri maailmaa. Tänä vuonna tapahtumapaikka siirtyi Tampereelta Helsinkiin LaLiga-yhteistyön vuoksi.

Turnausta on vuosien saatossa kehitetty asiakaspalautteen perusteella, mutta turnauksen rakenne ja säännöt ovat kuitenkin säilyneet pitkälti samana vuosien saatossa.

Turnauksessa yhdistyy perinteinen jalkapallo, pöytäfutis (kicker/foosball), sekä virtuaalijalkapallo, joka suoritetaan sponsorina toimivan PlayStationin konsoleilla ja uusimmalla ilmestyneellä versiolla ikisuositusta EA Sportsin FIFA – sarjasta.

Turnaukseen osallistuvien joukkueiden määrä kasvoi tänä vuonna 20 joukkueeseen, jotta mukaan saatiin kaikki LaLiga-joukkueet, jotka satunnaisesti arvottiin turnaukseen ilmoittautuneille joukkueille.

Jokaisessa joukkueessa on viisi pelaajaa, jotka ottavat turnauksen aikana mittaa vastustajistaan 5v5 jalkapallon, pöytäfutiksen ja FIFAn merkeissä. Joukkueet pelaavat kaikkia kolmea lajia neljästä kuuteen ottelua. Sijoituksistaan kussakin lajissa joukkue kerää pisteitä, ja mestaruus ratkotaan kahden eniten pisteitä keränneen joukkueen välisessä FIFA-matsissa.

Turnauspäivä

Turnaus lähti käyntiin lauantaina aamupäivästä, kun joukkueet saapuivat Töölön kuplahalliin kamppailemaan futiksen merkeissä. Pienen kentän futiksessa oli kova tempo, ja taitoakin pelissä nähtiin yllättävän paljon. Joukkueiden positiivinen kilpailuhenki ja pelitaidot vakuuttivat LaLigaa edustaneen Gorka Herreron.

– Yllätyimme siitä, kuinka kova taso joukkueilla oli jalkapallossa! Olemme nähneet superhyviä pelejä, mutta tärkein asia on se, että kaikilla on ollut hauskaa ja pelit on pelattu hyvässä hengessä. Vaikka tiedämme, että Suomessa jääkiekko on ykköslaji, niin haluamme auttaa jalkapallon kasvua Suomessa, Herrero toteaa ja jatkaa:

– Suomessa varsinkin nuoret tuntuvat olevan enemmän ja enemmän innostuneita jalkapallosta, ja pitävät myös viihteestä. LaLiga haluaa aina tarjota viihdettä ja intohimoa faneilleen. Pidimme Football Triathlonista ideana, koska se oli jotain erilaista. Nyt on mahtavaa nähdä pitkän työnteon jälkeen pelaajat nauttimassa turnauksesta!

Perinteinen jalkapallo huipentui finaaliotteluun. Finaalissa ei nähty LaLigan suurseuroja edustettuna, vaan Getafe kohtasi Espanyolin. Jännittävä finaaliottelu eteni 2–2-tasatilanteessa jatkoajalle, jossa kahden salamamaalin turvin Getafe siirtyi 4–2-johtoon. Espanyol kavensi vielä, mutta tasoitusta ei enää nähty ja Madridin esikaupunkialueen joukkue, jota edusti itähelsinkiläinen kaveriporukka, pääsi juhlimaan finaalin voittoa ensimmäisessä osuudessa.

– Ollaan kaikki pelattu aikanaan samassa joukkueessa. Nykyään pelataan eri joukkueissa, mutta haluttiin kasata tähän turnaukseen dream team. Pöytäfutiksessa saa nähdä miten käy, mutta FIFAa on takana tuhansia tunteja ja ollaan harjoiteltu Getafella pelaamista turnauksen alla, vaikka vähän oltiin vihaisia, kun Getafe saatiin arvonnassa. Mutta altavastaajana lähdetään, vähän kuin Teemu Pukki Valioliigassa, sanaili joukkueen kapteeni.

Huipennus Casinolla

Turnaus jatkui futiksessa hikoilun jälkeen Casino Helsingissä. Joukkueet saapuivat pienen hengähdystauon jälkeen Casinolle ja iltapäivällä pyörähti käyntiin kovat väännöt niin Kickerin, kuin konsolifutiksen merkeissä. Pelejä pelattiin hyvissä fiiliksissä, ja vaikka välillä ilmoille kantautui kiihtynyt huuto tai intohimoinen tuuletus, pelit pelattiin hyvässä hengessä vastustajaa kunnioittaen.

Casinolla joukkueita palveli baaritiski, josta pelaajat saivat virvokkeita ja ruokaa tilattua turnaushuuman ohessa. Football Triathlon -turnauksen kaksinkertaisen mestarin mielestä turnaus on muuttunut virallisemmaksi, mutta tunnustaa tapahtuman kehittyneen.

– Pelit menivät meiltä tänä vuonna penkin alle, mutta ollaan pidetty tunnelmaa yllä, kertoi Sevillaa edustanut tamperelainen Ville Laurila.

Kilpailu oli kovaa ja fiilis korkealla, kun turnaus ratkaistiin Casino Helsingin Fennia salongissa pöytä- ja virtuaalijalkapallon merkeissä

Illan edetessä alettiin lähestyä turnauksen huipennusta. Virtuaalijalkapallon finaalissa nähtiin pääkaupunki Madridin paikallisottelu. Kuten usein aikaisemminkin, Los Blancos otti niskalenkin pikkuveljestään ja eteni koko turnauksen finaaliin Espanyolin kanssa kamppailemaan huikeasta pääpalkinnosta. Turnauksen pääpalkintona oli liput ja matkat majoituksineen voittajajoukkueen aikatauluihin sopivaan Madridissa pelattavaan LaLiga-otteluun, joten panosta illan viimeisistä FIFA -väännöistä ei ainakaan puuttunut.

Turnaukseen osallistuneet joukkueet kerääntyivät isolla screenilla pelatun finaalin ympärille, ja jännitys ottelun aikana oli aistittavissa finaalijoukkueista ja yleisöstä. Kuten jalkapallokentillä aamupäivällä, saatiin myös virtuaalijalkapallon puolella finaalin arvoinen kamppailu.

Real Madrid tasoitti ottelun 1–1:een aivan viimeisillä hetkillä. Espanyol otti johtoaseman takaisin jatkoajalla, mutta toistamiseen Real Madridia turnauksessa edustanut tamperelaisporukka raapi itsensä tasoihin ja vei finaalin hermoja raastavaan rangaistuspotkukilpailuun. Rankkareilla voitto meni kuitenkin Espanyolille, ja juhlat olivat valmiita alkamaan.

Espoolainen voittajajoukkue on tuntenut toisensa ala-asteelta lähtien, ja pelannut yhdessä niin futista, FIFAa, kuin vähän myös pöytäfutista. Yhteispeli oli pitkään toisensa tunteneella joukkueella hallussa ja voiton myötä kaveriporukka suuntaa Madridiin katsomaan LaLiga-ottelua paikan päälle.

– Luotettiin, että ollaan futiksessa vahvoilla ja muuten suoriudutaan tasaisesti. Pidettiin ennen kaikkea pää kylmänä! Osallistuttiin turnaukseen ekaa kertaa ja ollaan nyt voitettu kaikki mitä voi voittaa, vaikka se nälkä kasvaakin syödessä, kertoo Football Triathlonin voittajajoukkueen kapteeni.

Kuvassa turnauksen kolme parasta joukkuetta. Keskellä voittaja Espanyol, oikealla toiseksi tullut Real Madrid ja vasemmalla pronssin napannut Villarreal.

Espoon Tapiolasta lähtöisin oleva kaveriporukka nappasi Football Triathlon x LaLiga turnauksen mestaruuspokaalin ja huikean pääpalkinnon.

LaLigan Pohjoismaiden delegaatti Gorka Herrero ja Madridista saapunut Blanca Ochoa olivat tapahtumaan äärimmäisen tyytyväisiä.

– Olemme todella iloisia. Oli upeaa, että kaikki olivat tyytyväisiä ja päivä oli erittäin onnistunut. Olin todella tyytyväinen siihen miten paljon intohimoa ja tunnetta pelaajat näyttivät turnauksen aikana. Pidin myös turnauksen konseptista, koska mukana oli eritasoisia joukkueita, jotka olivat parempia tietyissä lajeissa, mutta pystyivät kompensoimaan toisissa osuuksissa. Näin jännitys säilyi loppuun asti, Herrero kuvailee onnistunutta päivää.

Blanca Ochoalle jäi puolestaan päivästä yksi selkeä suosikkihetki.

– Espanjassa ei ole kovin yleistä nähdä esimerkiksi Espanyolin kaltaisen pienemmän seuran voittavan, joten olin loppuun asti lähes varma Real Madridin voitosta, mutta olin niin iloinen, että Espanyol lopulta otti yllättäjänä voiton, hehkuttaa Ochoa.

Kuvat: HILLA Entertainment & Paavo Pykäläinen

The post Football Triathlon x LaLiga -turnaus kisattiin viikonloppuna Helsingissä – voittajaksi selviytyi kaveriporukka Tapiolasta appeared first on Byyri.

Torstai-illan Ykkösen ottelussa kotijoukkue Tampereen Pallo-Veikot isännöi pietarsaarelaista FF Jaroa. Historian kirjoja (Wikipediaa) selaillessa voi lukea, että TPV voitti seurahistoriansa ainoan Suomen mestaruuden vuonna 1994. Silloin mestaruus ratkesi juuri Jaroa vastaan viimeisellä sarjakierroksella. Jaron tämänpäiväiseen joukkueeseen tuskin kuuluu montaa henkilöä, jotka tuon ottelun elävästi muistaisivat, mutta ehkä 15 vuoden takainen TPV:n mestaruusriemu Pietarsaaressa toi lisämotivaatiota ainakin yhdeksälle vierasjoukkueen tueksi nyt matkustaneelle Jaro-kannattajalle.

Stadionille sisään saavuttaessa havaitsi heti rennon perheseuran tunnelman. Talkootyöläisinä matsipäivinä työskentelevät seuran jäsenet ja tukijat hoitavat portilla rahastuksen tamperelaiseen tyyliin rennosti, mutta asiallisesti.

Mediana sisään mennessä järjestelyt olivat loistavan käytännölliset; portilla järjestyksenvalvojilta löytyi toimittajan ja valokuvaajan nimi ruutupaperille kuulakärkikynällä rustattuna, ja lehdistötiloihin kävellessä ei turhia kyselty. Apua kuitenkin tarjottiin välittömästi eksyneen näköisille mediatyöläisille!

Stadionin aitojen sisäpuolelta löytyy anniskelupiste niille, joilla heräsi jano lähes hellelukemiin yltäneessä kesäsäässä. Ruokapuolella tarjontaa oli TPV:n toimesta laajennettu perinteisestä kahvi & makkara -tarjonnasta hodareihin, ja vaihtoehtoina oli myös erilaisia vegaanisia makkaroita kasvisruuan ystäville. Puoliajalla tarjoilut vetivät mukavasti ja perinteisesti seisaallaan taukoeväänsä nauttinut yleisö ehti mainiosti takaisin ennen kuin erotuomarin pilli soi toisen puoliajan alkamisen merkiksi.

Kahden perinteikkään joukkueen kohtaamisessa tarjolla oli myös seitanmakkaroiden kaltaisia vähemmän perinteisiä herkkuja. Kuvat: Jerri Laurikka.

Itse ottelu oli varmasti Paltsareille ja kotiyleisölle turhauttava, sillä pietarsaarelaisvieraat olivat toden teolla tulleet Tampereelle ryöstöretkelle. Jaro avasi ottelun vahvasti ja vieraiden hyökkäyksessä läpi ottelun vakuuttanut Anthony Olusanya oli TPV-maalivahti Tuomas Karjalahden kanssan nokikkain jo minuutin pelin jälkeen, mutta ainoastaan TPV-puolustajan uhrautuva liuku oli vieraiden salama-alun tiellä.  Ensimmäiset viisi peliminuuttia näyttivät siltä, että koko isäntäjoukkue olisi aivan pihalla siitä, mitä peliä pelataan. Jaro dominoi ottelun alkua vahvalla pallonhallinnallaan ja näytti olevan kutakuinkin jokaisella osa-alueella askeleen pari isäntiä edellä.

Alun horroksestaan heränneet isännät kuitenkin pääsivät hieman peliin mukaan ja punapaitojen hyökkäyksessä operoinut Paavo Näykki loi ensin pari vaarallista tilannetta ja oli itse 12 minuutin kohdalla hyvin lähellä saada puolustuksesta lähteneen pitkän avauksen haltuunsa juostessaan vieraiden puolustuslinjan taakse. Kuitenkin lähes välittömästi parin hyvän TPV:n tilanteen jälkeen isäntien huolimattomuus kostautui, kun puolustuksessa peliä rakentaessa sattui tarpeeton pallonmenetys. Jaro pystyi parilla syötöllä pelaamaan pallon oikealla laidallaan keskityspaikkaan, ja täsmällisesti noin kuuteen metriin maalista tippunut keskitys suuntautui vieraiden Jahir Barrazan puskusta ohi Karjalahden.

Ottelun jälkeen lehdistötilaisuudessa Jaron päävalmentaja Niklas Käckö manasi joukkueensa päästäneen TPV:n mukaan peliin hyvän alkunsa jälkeen, ja näin todellakin tapahtui.

Ensimmäisen puoliajan lopun TPV loi tukun hyviä maalintekopaikkoja. Isäntien nopeat hyökkäykset tapahtuivat usein pallonriistojen jälkeen ja tulivat oikeaa laitaa pitkin, missä ensimmäistä kertaa TPV:n avauskokoonpanossa pelannut Mauro Severino loi jatkuvasti vaikeuksia Jaron puolustuksella nopeudellaan ja hyvällä yhteispelillään erityisesti Lamminpään oman Mika Ahosen kanssa. Klassinen jalkapallo-ottelun kaava kuitenkin toteutui jälleen kerran, ”kun et itse tee niin kyllä kaveri lopulta tekee”, ja Jaro rankaisia isäntiä lähes identtisestä tilanteesta kuin ensimmäisessä maalissa.

Vaikean ensimmäisen puoliajan pelannut Giorgi Ositashvili menetti vasemmalla laidalla pallon, ja TPV:n kenttätasapaino oli menetyksen jäljiltä aivan levällään. Nimenomaan menetyksien jälkeinen tasapaino oli asia, jota kotijoukkueen päävalmentaja Anssi Ylinen lehdistötilaisuudessa kertoi painottaneensa puoliaikapuheessaan. Tämä ei yllätä, sillä hetken ennen puoliaikaa Jaro pelasi menetyksen jäljiltä jälleen parilla syötöllä isäntien puolustuksen auki. Olusanya pääsi juoksemaan pallon kanssa boksin sisään ja lähetti matalan laukauksensa Karjalahden torjunnan kautta verkkoon, vieden vieraat hetkeä kahden maalin johtoon.

Jaron käskyttäjä Käckö myönsi ottelun jälkeen, että toinen maali tuli yllättäen, ja kenties isäntien kannalta hieman julmalla tavalla heidän hyvän vaiheensa jälkeen. Ottelun toinen puoliaika ei tarjonnut isännille lohtua, kun vieraiden maalilla ottelun parhaaksi pelaajaksi valittu Ville Seppä oli punapaitojen hyökkäysten tiellä. Seppä torjui mahtavalla vastaantulollaan muun muassa Ahosen syötöstä läpi päässeen Severinon chippi-yrityksen, mutta sai myös apuja puolustukseltaan, kun Toni Takamäki siivosi torjunnasta maaliviivaa kohti valuneen pallon ajoissa pois vaaranpaikasta.

TPV haki kavennusta väkevästi, mutta 781 Tammelaan saapunutta katsojaa joutuivat lopulta pettymään ja onnittelemaan vierasjoukkuetta sekä heitä uskollisesti seuranneita kannattajia voitosta.

Ottelun aikana kotijoukkueen kannattajaryhmä piti mainiota tunnelmaa yllä hakaten rytmisoittimiaan ja kannustaen omiaan esimerkiksi arabivaikutteisella rytmikkäällä Jalla Jalla TPV -chantilla. Pietarsaaresta saapunut yhdeksänhenkinen vieraskannattajien joukko sai ottelun jälkeen Jaro-pelaajat rivissä eteensä voitonhuutojen ja tuuletuksien merkeissä. Pettyneet kotijoukkueen pelaajat jäivät myös ottelun jälkeen kentälle pääkatsomon eteen juttelemaan yleisölle, mikä oli varsin miellyttävä näyte seuran yhteisöllisyydestä.

Sekä koti- että vierasjoukkueella oli ainakin jonkinmoinen kannattajaporukka. Kuvat: Jerri Laurikka.

Matsin jälkeen kansan oli mainio suunnata läheisten ravintoloiden ja pubien terasseille. Keskustan kupeessa sijaitseva Tammelan kaupunginosa tarjoaa urheilun ja oluen ystäville monta vaihtoehtoa jälkipeleille. Tammelantoria vastapäätä sijaitsevaa puistoa ympäröi Legendaarinen Pub Pikilinna ja Tammelan Voima, ja stadionilta Teiskontien suuntaan lähdettäessä löytyy Suomen pisimpään samalla nimellä toiminut Salhojankadun Pubi. Itse valitsin Tammelan puistokadulta Joseph’s-nimisen alkuvuodesta avanneen terassilla varustetun pubin. Joseph’s on muuten myös jalkapallohenkisessä omistuksessa, ja torstai-iltanakin tiskin takaa löyty walesilaisomistaja Mark Joseph, joka 1990-luvulla pelasi yhteensä toistasataa ottelua TPV:n ja paikallisvastustaja Ilveksen riveissä.

Lauantaina Tammelassa nähdään lisää kotimaista futista, kun Veikkausliigaa johtavan Ilveksen vieraaksi saapuu HJK. Lauantainen ottelu myydään suurella todennäköisyydellä loppuun, ja ottelu on Ilveksen mestaruushaaveiden kannalta valtava. Ottelun tasosta tai panoksista riippumatta suosittelen lämpimästi vielä tänä kesänä käymään vanhassa Tammelassa nauttimassa ainutlaatuisesta suomalaisesta futiskokemuksesta.

Artikkelin pääkuva: Jerri Laurikka

The post Ykkösen matsipäivä Tammelassa: TPV – Jaro kuvina ja kertomuksena appeared first on Byyri.

Mestaruustaisto Manchester Cityn ja Liverpoolin välillä on kenties tiukimpia Valioliigan historiassa. ja myös kauden pelaajaksi ehdolla olevat löytyvät vähemmän yllättäen näistä joukkueista. Tuleeko henkilökohtaisen palkinnon voittaja väistämättä mestarijoukkueesta? Onko voittaja aina tilastollisesti tehokkain pelaaja? Ja vaikuttavatko kentän ulkopuoliset tapahtumat valintaan?

Virgil van Dijk – Liverpool

Liverpool osti puolustaja Virgil van Dijkin tammikuussa 2018 Southamptonista, ja miehestä tuli siirron myötä historian kallein puolustaja. 75 miljoonan punnan siirtosummaa pidettiin aluksi järkyttävän suurena ja ylihintana pelaajasta, jolla ei ollut näyttöjä huippuseuroista.

Kelataan eteenpäin reilu vuosi, ja tuota ennätyksellistä siirtosummaa ei van Dijkin yhteydessä enää juuri mainita. Van Dijk rauhoitti Liverpoolin puolustuslinjan ja oli isossa osassa Liverpoolin matkaa viime kauden Mestareiden liigan finaaliin. Hän oli myös mukana varmistamassa sarjasijoituksen, joka oikeutti samaan turnaukseen osallistumiseen myös tällä kaudella.

Kauden 2018-2019 alussa van Dijk jatkoi siitä mihin edellisellä kaudella jäi. Hollantilaisen johdolla Liverpool päästi pallon omaan maalinsa ensimmäisen kymmenen Valioliiga-kierroksen aikana vain neljästi, pitäen vastustajan nollilla kuudesti. Kovaa vauhtia Liverpoolin historiaan itseään naulaava jättimäinen mutta elegantti puolustaja on suoriutunut kauden edetessä erittäin tasaisesti, ja tilastoja katsoessa jopa hämmentävän virheettömästi.

Hollantilaistoppari voittaa kaksinkamppailuistaan maassa ja ilmassa yli 78%; häntä ei ole ohitettu kertaakaan pallon kanssa. Squawkan tilastojen mukaan mies on hävinnyt pääpallon Anfieldilla viimeksi tammikuussa. Näiden lisäksi toppari on osunut maalipuiden väliin kolmesti. Voidaan lähes kiistatta todeta, että van Dijk on pelaaja, jolla on yksilöllisesti ollut valtava vaikutus joukkueensa tuloksiin ja menestykseen.

Van Dijkin Liverpool-uran 50. ensimmäisessä ottelussa, verraten edelliseen 50 otteluun ennen miehen saapumista Anfieldille, joukkueen voittoprosentti on noussut 52:sta 66:een. Päästettyjen maalien määrä on laskenut 57 maalista 41 maaliin ja nollapelejä tullut 24, kuusi enemmän kuin ennen miehen saapumista Anfieldille.

Van Dijkin on johdettava Liverpool lähivuosina suuriin pokaaleihin noustakseen seuran ja lajin historiassa legendaaristen puolustajien joukkoon. Loppukauden mestaruuskamppailusta huolimatta huolimatta jalkapallomaailman parhaaksi puolustajaksi nousuaan tekevä Van Dijk on selkeä suosikki voittamaan PFAn (Professional Footballers Association) vuoden pelaaja palkinnon. Kauden pelaaja palkinto on viimeksi mennyt puolustajalle vuonna 2005 John Terryn voittaessa palkinnon johdatettuaan Chelsean mestaruuteen.

Raheem Sterling – Manchester City

Liverpoolin punaisen Manchesterin taivaansiniseen kesällä 2015 vaihtanut 23-vuotias englantilaishyökkääjä on ollut tiuhaan tahtiin otsikoissa käytännössä aina kohutusta siirrosta lähtien. Sterling liikkui Manchester Cityyn 50 miljoonan punnan siirtosummalla. Siirtomarkkinat ovat viimeisten vuosien aikana menneet uusiksi, ja tänä päivänä tuo summa olisi Sterlingin tasoisesta nuoresta pelaajasta suhteellisen vaatimaton. Siirtoa edelsi kuitenkin julkisuuteen noussut kohu Liverpoolin tarjoamasta jatkosopimuksesta, josta Sterling agenttinsa johdolla vaati tällöin parempaa sopimusta.

Sterling sai siirron yhteydessä maineen ahneena nuorena superstarana, joka ei kunnioita hänelle annettuja mahdollisuuksia ja vaatii liikaa nuoreen ikäänsä ja antamiinsa näyttöihin verrattuna. Tämä narratiivi on jatkunut brittimediassa, ja Sterling on ollut valtavan kritiikin alaisena otteistaan jalkapallokentällä, etenkin Englannin maajoukkuepaidassa, jossa hänestä on nuoresta iästään huolimatta haluttu jatkuvasti tehdä syntipukkia joukkueen epäonnistuessa.

Tehtyään ensimmäisessä 45 maaottelussaan vain kaksi maalia, on jamaikalaissyntyinen laituri tehnyt viimeisessä kolmessaan viisi maalia. Miehen itseluottamus on ollut tasaisessa nousussa. Viime kauden päätteeksi Sterling nosti urallaan ensimmäistä kertaa Valioliigan mestaruuspokaalia ja pelasi henkilökohtaisella tasollaan uransa tehokkaimman kauden, tehden 18 liigamaalia.

Sterlingilla on kuluvan kauden ajalta kasassa 15 liigamaalia. Vaikka mies ei tekisi maaliakaan enää tällä kaudella, nousisi hän joukkuekaverinsa Sergio Agüeron ja Cristiano Ronaldon kanssa ainoiksi pelaajiksi, jotka ovat tehneet yli 15 maalia mestaruuden voittavassa joukkueessa peräkkäisinä kausina. Kolmikko olisi tämän vuosisadan puolella ainoat saavutukseen kyenneet. Tämä toki toteutuu vain, jos City uusii mestaruutensa kauden päätteeksi. Jos näin käy, Sterlingin jatkuvasti kasvanut panos kentällä vahvistaa hänen asemaansa Vuoden pelaajan palkintoa valitessa.

Kentän ulkopuolella Sterling on nostanut kauden aikanaan suosiotaan käsittelemällä erittäin kypsästi kentällä kohtaamaansa rasismia. Hän on tuonut esiin median epäreilua kohtelua tummaihoisia englantilaispelaajia kohtaan. Raheem Sterling on noussut koko kansan vihaamasta ahneesta parikymppisestä pojasta nuorille esimerkkiä näyttäväksi ammattilaiseksi ja tasa-arvokeskustelun edelläkävijäksi. Kentän ulkopuoliset uroteot eivät kaikkien mielestä saisi vaikuttaa tällaisten palkintojen valinnoissa, mutta itse näen että Sterlingin näyttämän esimerkin vaikutus on ollut niin valtava, että se voi näkyä myös parasta pelaajaa valitessa. Jos valinta osuu Sterlingiin,  sen vaikutus yltää pitkälle loistavana esimerkkinä ja antaa toivoa Raheemin jalanjälkiä seuraaville nuorille tummaihoisille englantilaispelaajille.

Sterling on kertoimien mukaan Van Dijkin perässä, mutta suosikki voittamaan PFA:n kauden nuoren pelaajan palkinnon.

Sergio Agüero – Manchester City

Aliarvostettu ei ole välttämättä ensimmäinen sana, joka tulee mieleen Sergio ”Kun” Agüerosta. Sitä hän saattaa kuitenkin olla. Kolmekertainen Valioliiga-mestari on liigan historian kymmenen parhaan maalintekijän joukossa ja saavuttanut 30 maalin rajapyykin City-urallaan jo neljästi. Tästä huolimatta Agüero on valittu Valioliigan kauden tähdistöjoukkueeseen vain kerran. PFA:n kauden pelaajan valinta ei ole vielä kertaakaan kohdistunut argentiinalaiseen maalipyssyyn.

Agüero tunnetaan lähinnä maaleistaan, mutta mies on viime vuosina joutunut myös uudistamaan pelityyliään ja osallistumaan joukkueensa pelinrakenteluun entistä aktiivisemmin. Tätä muutosta lähti vaatimaan Cityn peräsimeen 2016 kesällä palkattu Pep Guardiola. Guardiola tunnetaan äärettömän korkeasta vaatimustasostaan ja pelillisestä perfektionismistaan. Agüero on joutunut sopeutumaan Guardiolan vaativaan pelitapaan ja on onnistunut tämän myötä nousemaan uudelle tasolle.

Aikaisemmin lähinnä maaleistaan tunnettu pelaaja on muuttunut kokonaisvaltaiseksi hyökkääjäksi, joka tekee tärkeitä juoksuja ja liikkeitä pallottomana, avaten tilaa Cityn nopeille laitahyökkääjille, jotka ovat myös kohentaneet tehojaan tasaisesti Guardiolan alaisuudessa.

Agüero johtaa Valioliigan maalitilastoja jälleen kerran, miehellä on kasassa 19 maalia ja 7 maalisyöttöä. Maalisyöttöjen osalta Agüero tarvitsee enää yhden maaliin johtaneen syötön tasoittaakseen oman yhden kauden ennätyksensä. Agüero on siis ollut maalien tai syöttöjen muodossa suoraan mukana 26 maalissa ja on tällä lukemalla joukkuetoveri Raheem Sterlingin (15+9) ja viime kauden parhaaksi valitun Mo Salahin (17+7) edellä. Guardiolan pallolliseen ja alueelliseen dominointiin perustuva vaativa pelityyli on siis tuonut myös Agüerosta parhaan mahdollisen panoksen esiin, ja mies kerää tästä kiitosta myös manageriltaan.

“Siitä asti, kun olen ollut täällä, en ole nähnyt Sergiota tällaisena.” kertoi Guardiola Sky Sportsin haastattelussa kauden alussa. “Hän palasi kesälomaltaan vahvalla hengellä ja on uskomattomassa kunnossa. Pallon kanssa, ja pallottomana, hän on terävä, älykäs ja totta kai hänen kykynsä tehdä maaleja on aina nähtävissä.”

Jos City onnistuu uusimaan mestaruutensa tällä kaudella, on Agüeron pakko olla vahva ehdokas kauden pelaajaa valitessa. Miehellä on tällä kaudella kasassa jo kolme hattutemppua, joista kaksi tulivat helmikuussa viikon sisään lontoolaisia top-6-joukkueita Arsenalia ja Chelsea vastaan. Agüeron tuntien hänellä on takataskussaan vielä hattutemppu tai toinenkin, ja mies on jälleen johdattamassa seuraansa mestaruuteen sarjan parhaana maalintekijänä. Jäämme odottamaan saako yksi kiistatta Valioliiga-historian parhaista maalintekijöistä vihdoin tunnustusta saavutuksistaan.

The post Valioliigan kauden pelaaja 2019 – maailman paras puolustaja, kypsynyt roisto, vai aliarvostettu maalikone? appeared first on Byyri.

Odotetaan epäonnistumisia, joita voidaan tuomita. Suorituksia, joita pilkata tekemällä hauskoja meemejä. Positiivisiakin asioita käytetään mieluiten pointtina, jolla vittuilla kilpailijaa kannattavalle kaverille tai tuntemattomille ihmisille netissä.

Pelaaja voi epäonnistua yksittäisessä suorituksessa millimetrien mitalla, kun pelataan maailman jalkapalloilun absoluuttisella huipulla. Lähes millisekunneissa joku ehtii arvostella hänet täysin turhaksi huijariksi ja sulajaksi, jonka ei ikinä pitäisi olla lähelläkään ammattilaiskenttiä. Kommenttikentät ja Twitter räjähtävät välittömästi: ”Olisin itsekin tehnyt!”, ”Messi/Ronaldo on parempi”, ”Can he do it on a rainy night in Stoke?” ja niin edelleen.

Edellinen oli pieni yleistys ja väritys siitä, millainen ilmapiiri usein vallitsee kansainvälisen futiksen ympärillä pyörivässä keskustelussa. Ottelupäivä kerrallaan fanit ympäri maailman arvioivat yksittäisten pelaajien ja managereiden suoriutumisia. Tätä lajin intohimoisesti seuraaminen isoin osin onkin, ja fanien mielipiteet pitävät futiksen elossa. Fanien luoma loputon keskustelu lajin ympärillä pitää myös toimittajat työssään suodattamassa näitä mielipiteitä, joilla usein vaikutetaan vähintään epäsuorasti median ja seurojen viestintään.

Julkinen mielipide ja viesti tuodaan lopulta aina pelaajien ja managerien eteen, jolloin fanien luomat ilmiöt koskettavat henkilöitä, joiden työntekoa miljoonat ja miljoonat ihmiset ympäri maailman seuraavat. Tämä tekee mielestäni jalkapallosta ainutlaatuisimman ja koskettavimman lajin.

Tänä päivänä palautteen antaminen on kuitenkin niin helppoa ja välitöntä, että futiskansan ja median välillä jo pelkästään sosiaalisessa mediassa syntyy niin nopeasti uusia ilmiöitä, väitteitä ja narratiiveja, että niistä on mahdotonta pysyä perässä. Maailma, jossa jokainen voi sekunneissa lähettää oman mielipiteensä maailmalle ja löytää minuuteissa sille vastakaikua, on kärsimätön ja salamannopea arvostelemaan kaiken näkemänsä.

Hiekkalaatikkoriitely ei ole keskustelua

En osaa omassa ajatusmaailmassani jäsennellä, miksi hetkellisen ensireaktion tarvitsee ilmaista välittömänä ja lopullisena arviona koko maailman nähtäville. Tai ainakin näen, että rationaalisen ihmisen pitäisi olla kykeneväinen ja valmis muuttamaan omaa mielipidettään, kun on saanut tapahtumista lisää informaatiota ja ehtinyt muodostamaan valistuneemman mielipiteen. Tällöin on helpompaa perustella oma näkemyksensä asioista, vaikka olisikin niistä osittain puolueellinen, kuten futista koskevissa keskusteluissa usein ollaan.

Samalla voi oppia kuuntelemalla muiden mielipiteitä ja peilata niitä omiinsa. Totuus on jossain siinä välissä, ja sitä kaivaessa voi nauttia meidän kaikkien suosikkihuvista, futiskeskusteluista.

Vastustajien tai ”omien” pilkkaaminen ja hiekkalaatikkotasoinen kiistely siitä, kuka on paras tai parempi milloin missäkin ei täytä omia kriteereitäni keskustelusta. Itse arvostan ja ihailen useita jalkapallon parissa työskenteleviä ammattilaisia, ja näen että keskustelussa pitäisi kuulua kunnioitus sitä työtä kohtaan, jota jalkapalloseuroissa tehdään ja joka mahdollistaa sen, että saamme seurata maailman suurinta lajia.

Mielestäni ammattilaisjalkapalloa seuratessa riittää loputtomasti mielenkiintoisia puheenaiheita ja asioita, joita seurata ja opiskella. Toki urheilun fanittamiseen kuuluu kilpailu ja vastustajille kuittailu, mutta tuntuu että tämän hetkisessä kannattajakulttuurissa negatiivisuus on suuressa roolissa.

Hätäilevät kommentoijat häpeään

Usein tuntuu, että fanit ovat aktiivisempia muiden epäonnistumisten kommentoinnissa kuin omien kannustamisessa. Oman seuran ja joukkueen tekemisiä kommentoidaan myös herkemmin negatiivisessa mielessä kuin kannustaen. Tuntuu, että elämme aikaa, jona kilpaillaan mielipiteiden suosiosta. Epäonnistumisiin on helppo tarttua ja tehdä niistä negatiivisia havaintoja. Näihin löytää vastakaikua etenkin internetin ihmeellisestä maailmasta hyvin helposti.

Jos huipputason futismatsissa, vaikka koko maailman seuraamassa El Clasicossa, pelaaja esimerkiksi missaa selvän näköisen maalipaikan, välittömän palautteen määrä ja intensiteetti ympäri maailman on huimaava. Niistä kommenteista voisi aina poimia törkeimmät ja odottaa pelin loppuun.

Joku saattaa vaikka kertoa Twitterissä ensimmäisen puoliajan jälkeen, että Lionel Messin pitäisi jäädä eläkkeelle, kun hän ei onnistunut jokaisessa suorituksessaan puolikkaan matsin aikana, tai mitä tahansa vastaavaa. Nämä kommentit pitäisi kerätä talteen ja lukea ääneen julkisella paikalla kirjoittajien itse läsnäollessa.

Messi totutusti kuittaa tällaiset tekemällä toisella puoliajalla hattutempun. Silloin voidaan arvioida, kuka suli. Messi yhdessä tilanteessa ensimmäisellä puoliajalla? Vai kaikki, jotka vaivautuivat reagoimaan siihen pilkkaamalla henkilöä, joka on maailman paras työssään?

The post Kolumni: Kuka sulaa? Futismaailman välitön palaute ja sen kohtuuttomuus appeared first on Byyri.