Ruotsin puolustusvoimissa uraa tehnyt Daniel Kindberg muutti perheineen Östersundiin 2004, kun hänestä tuli pataljoonajohtaja Östersundin rykmentissä. Kun Ruotsin eduskunnassa tehtiin rajuja leikkauksia puolustusvoimiin, lakkautettiin muun muassa Östersundin rykmentti vuonna 2005. Ei mennyt kauaa, kun Kindberg palkattiin Suomessakin toimivan rakennusyhtiö PEAB:n tytäryhtiö Fältjägareniin toimitusjohtajaksi.

PEAB oli ostanut paljon maata, joka oli aiemmin puolustusvoimien käytössä. Fältjägarenin toimitusjohtajana yksi Kindbergin ensimmäisistä työtehtävistä oli rakennuttaa Östersundiin näille maille uusi kaupunginosa – Stadsdel Norr. Uraa tehneen Kindbergin nimi oli kaupungissa monien huulilla, ja pian häntä pyydettiin lajista kiinnostuneena liittymään ÖFK:n taustavoimiin.

Kindbergin virallinen rooli oli epäselvä, sillä ajoittain häneen viitattiin urheilutoimenjohtajana, muina kertoina taas puheenjohtaja Rolf Lohsen oikeana kätenä. Everstiluutnantilla oli joka tapauksessa näpit joka puolella seuratoiminnassa.

Kindberg teki nopeasti vaikutuksen. Hänellä oli verkostoja ja vyöllään onnistuneet neuvottelut kaupungin hallituksen kanssa uudesta jalkapallostadionista juuri Stadsdel Norriin. Heinäkuussa 2007 vietettiin Jämtkraft Arenalla mahtipontisia avajaisia Markoolion ja Amy Diamondin säestämänä.

Kenellekään ei tuolloin tullut mieleen kyseenalaistaa, miten Kindberg oli onnistunut neuvottelemaan talviurheilukaupunkina tunnettuun Östersundiin 86,5 miljoonaa kruunua kustantavan jalkapallostadionin, kun ÖFK pelasi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla eikä sarjanoususta ollut mitään merkkejä.

Jämtkraft Arena (Kuva: martinsons.se)

Edes stadionomistuksen jako ei herättänyt kysymyksiä. Kaupungin osuus oli 32%, Kindbergin työnantajan rakennusyhtiö Fältjägarenin 33% ja itse jalkapalloseura omisti 35% stadionista. Jos Kindbergillä oli aiemmin näpit kaikkialla, oli hänen lonkeronsa saaneet vielä ulottuvamman otteen. Rkennusprojektin Kindberg delegoi oman työnantajansa emoyhtiölle PEAB:lle, ja hänestä itsestä tuli stadiontoimintaa pyörittävän yhtiö Driftaren AB:n puheenjohtaja.

Uusi stadion ei taannut urheilullista menestystä, päinvastoin. Vuonna 2010 ÖFK putosi neljännelle sarjatasolle, ja Kindberg jätti tehtävänsä niin urheilutoimenjohtajana kuin hallitusjäsenenä. Hallituksesta oli sitä ennen eronnut muutama muu jäsen, jotka kertoivat paikallislehti Östersunds-Postenille Kindbergin vaikutusvallan kasvaneen liian suureksi.

Vaikutusvallan suuruus tuli hyvin nopeasti selväksi Kindbergin erottua. Moni Kindbergin hankkima ulkomaalaispelaaja uhkasi jättävänsä seuran, ellei Kindberg palaisi seuratoimintaan. Ei mennyt kauaa, kun puheenjohtaja ja seuran perustaja Rolf Lohsen erosi. Yhtäkkiä Kindbergin paluu oli ajankohtainen, tosin selkein ehdoin: koko hallituksen oli erottava, ja hänellä olisi oikeus koota uusi hallitus. Näin myös kävi joulukuussa 2010.

On sanomattakin selvää, että seuran talous oli rapakunnossa. Nousun takaisin Norrettaniin oli tapahduttava nopeasti. Sponsoroinnin avulla Kindberg onnistui palkkaamaan englantilaisen Graham Potterin päävalmentajaksi. Toistaiseksi on epäselvää, millä sponsorirahoilla Potterin palkkaus onnistui. Tappiota ÖFK teki joka tapauksessa 380 000 kruunua Norrettanissa kaudella 2012, 1,8 miljoonaa kruunua vuonna 2013 ja kaudella 2014 puoli miljoonaa kruunua.

Juuri vuoden 2013 talous on huomionarvoinen. ÖFK nousi Superettaniin eli eliittisarjatasolle. Svensk Elitfotboll (SEF) asettaa tiettyjä vaatimuksia seuroille myöntääkseen eliittilisenssin. Jotta seura saisi esitettyä hyväksyttävät luvut, lahjoitti Daniel Kindberg Fältjägarenin omistaman 1,1 miljoonan kruunun arvoisen parakin seuralle ravintolakäyttöön. ÖFK:n tilinpäätöksessä parakin arvo oli yhtäkkiä kolminkertainen, 3,2 miljoonaa kruunua.

Kiistelty ravintolaparakki (Kuva: SVT)

Maaliskuussa 2013 Kindberg oli yrittänyt solmia sponsorisopimuksen Fältjägarenin ja ÖFK:n välillä. Juuri tämän sopimuksen tiedot ovat keskeinen osa Uppdrag Granskningin paljastusta. Kindberg oli kirjoittanut 16 miljoonan kruunun arvoisen sponsorointisopimuksen, joka perustui siihen, ettei rakennusyhtiö ollut täyttänyt kaikkia odotuksia Jämtkraft Arenanin toteutuksessa.

Kaiken lisäksi sopimukseen oli kirjoitettu selkeä ehto, jonka mukaan papereita oli säilytettävä kassakaapissa, eikä muiden kuin yhtiöiden päämiesten tullut nähdä sopimusta.

Nuo 16 miljoonaa kruunua perusteltiin siten, ettei yhtiö ollut rakennuttanut ravintolatiloja, jotka siis myöhemmin korvattiin sopimuksen mukaisesti parakilla, sekä siirrettäviä päätykatsomoita. Sopimuksessa ÖFK arvioi seuran menettäneen 17,4 miljoonan kruunun edestä tuloja. Kun sopimusta laadittiin, oli Fältjägaren jo ehtinyt maksaa 6,4 miljoonan edestä korvauksia. PEAB veti käsijarrusta saman tien, kun se sai kuulla tytäryhtiön sponsorisuunnitelmista. Samalla alkoi PEAB:n sisäinen tutkinta Kindbergiä kohtaan.

Kindberg päätti kuitenkin irtisanoutua itse ja tutkinta laitettiin jäihin. Entisen toimitusjohtajan ei tarvinnut pitkään virua työttömänä, kun kaupungin omistama asunnointiyhtiö Östersundshem palkkasi everstiluutnantin uudeksi toimitusjohtajakseen. Kuinkas sattuikaan, teki Östersundshem pian kaupat PEAB:n kanssa Stadsdel Norrissa.

Uppdrag Granskning teki toisen ison paljastuksen liittyen tähän kauppaan.

Östersunds-Postenin Linda Hedenljung oli nostanut ison haloon juuri tähän kauppaan liittyen paikallislehden tutkivassa raportissa. Östersundshem oli nimittäin ostanut PEAB:lta tontin 127 miljoonalla kruunulla ilman ulkoista hinta-arviointia. Hedenljungin pyytäessä riippumattomalta taholta hinta-arviota tontista, oli tontin arvo huomattavasti alhaisempi, 86 miljoonaa kruunua. Kunnallinen yhtiö olisi siis pulittanut 45 miljoonaa kruunua ylihintaa.

Östersunds-Postenin julkaistua Hedenljungin raportin arvioineen tontin arvosta, kutsui Kindberg pikaisesti median tiedotustilaisuuteen. Kindberg syytti Östersunds-Postenia ajojahdista, ja esitti toisen ulkoisen arvion tontin arvosta, joka oli yli 127 miljoonaa kruunua. Kindberg kehui kaupan olleen Östersundin historian paras. Uppdrag Granskning paljasti poliisin ratsiassa takavarikoidusta tietokoneesta löytyneen Kindbergin oman arvion tontista, jonka hän oli laatinut vain viikkoja ennen itse kauppaa.

Arvion mukaan tontti oli arvoltaan 82 miljoonaa kruunua. Östersundshemin nykyisen hallituksen puheenjohtajan Mattias Löövin mukaan kauppa oli täysi katastrofi.

17. huhtikuuta raportoi ruotsalaismedia Daniel Kindbergin pidätyksestä. Kindbergin työhuoneisiin oli tehty ratsia, ja ÖFK:n puheenjohtajaa epäiltiin törkeästä talousrikoksesta. Kindberg jätti toimitusjohtajan roolin Östersundshemissä ja ilmoitti jäävänsä ”aikalisälle” Östersundin puheenjohtajana.

Uppdrag Granskning paljasti miten Kindberg oli onnistunut vuosien ajan kaunistelemaan Östersundin lukuja. Oleellista oli Kindbergin rooli Östersundshemin toimitusjohtajana, jona hän pystyi lähettämään tekaistuja tilauksia lapsuudenystävälleen, johon Uppdrag Granskning viittaa ”Sollefteåmannenina”.

Sollefteåmannen omisti muuttofirman Nordic Moving AB:n Sollefteåssa, noin 160 km itään suunnilleen Östersundin ja Sundsvallin välissä. Sollefteåmannen lähetti sitten edelleen tekaistun tilauksen PEAB:lle, missä oli Kindbergin ja Sollefteåmannenin yhteinen kontakti.

Tekaistut laskut teettivät Östersundshemin kautta verorahoin sponsorointia Nordic Movingilta. Nordic Moving tilitti PEAB:lta summan, jonka Östersundshem maksoi tilauksestaan. Nämä rahat, jotka päätyivät tekaistujen tilausten kautta Nordic Movingille, päätyivät lopulta ÖFK:lle sponsorirahoina. Juuri tämä kuvio sai poliisin tekemään ratsiat viime huhtikuussa.

PEAB:n mies myönsi kuulusteluissa tietäneensä ainakin joidenkin tilausten olleen täysin tekaistuja.

Näin tekaistut laskut ja rahat liikkuivat (Kuva: Uppdrag gransking)

Entä Daniel Kindberg? Lehdistötilaisuudessa 17. huhtikuuta 2018 hän kielsi osallisuutensa rikokseen, ja pyysi mediaa pitämään Östersunds FK:n sivussa tutkinnasta. Kuulusteluissa Kindberg kuitenkin myönsi osallisuuden muutamaan tekaistuun laskuun.

Syytökset Kindbergiä kohtaan saivat myös poliittisia seurauksia. Östersundissä pitkään vallassa olleet demarit hävisivät syksyn 2018 vaaleissa keskustapuolueelle. Joulukuussa kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja AnnSofie Andersson erosi oppositiovaltuustosta, kun hänet liitettiin Kindbergin tapaukseen.

Uppdrag Granskningissa näytetään, kuinka läheinen suhde Anderssonilla on ollut Kindbergiin. Andersson matkasi joukkueen kanssa Eurooppa-liigan vierasotteluihin. UG:n pyytäessä tältä kuittiselvityksiä lennoista, ei hänellä ollut antaa kuittia, joka näyttäisi, kuka lennot oli maksanut. Kauden 2018 päättäjäisiin ÖFK kutsui myös koko kaupungin valtuuston, mutta valtuusto päätti kollektiivisesti kieltäytyä kutsusta – Anderssonia lukuun ottamatta siis.

Ruotsin palloliitto SvFF ei ole ainakaan toistaiseksi poissulkenut mahdollisuutta antaa urheilullisia sanktioita ÖFK:lle.

Siinä missä viime vuonna Kindbergin teot vaikuttivat vielä olevan henkilökohtaisia, on Uppdrag Granskningin tietojen myötä talousrikokset ja epäilyt laajemmasta tiedosta liitettävissä Östersundiin seurana. Seurauksia Östersundille on tulossa varmasti, mutta kuinka vakavia, saamme tietää joko tänä keväänä tai vasta kauden 2019 jälkeen.

Huomionarvoista on Uppdrag Granskenissa esiintyneen eläkkeellä olevan ÖFK-kannattajan kommentit koko vedätyksestä.

Hän sanoo hyväksyvänsä kaiken, koska koko menestys on ollut sen arvoista.

Myös seuran perustaja Rolf Lohse antoi Offsidelle keväänä 2016 varsin mielenkiintoiset kommentit haastattelussa. Lohse oli siis eronnut eikä ollut käynyt kertaakaan Jämtkraft Arenalla eroamisen jälkeen. Hän ei myöskään halunnut kommentoida syitä eroamiselle. Hän halusi vain kertoa olevansa iloinen ÖFK:n menestyksestä.

>>Underbar och älskad av alla?<< (Offside, 2/2016) eli ”Ihailtava ja kaikkien rakastama?” on ruotsalaisen jalkapallon aikakauslehti Offsiden otsikko raportissa, jossa perehdyttiin Östersunds-Postenin toimittaja Linda Hedenljungin selvityksiin Östersunds FK:n taloudesta. Hedenljung on tehnyt enemmistön paljastuksista liittyen Kindbergiin ja ÖFK:n. Ellei tekstissä erikseen viitata lähteeseen, on juuri Hedenljung tiedon takana.

Artikkelikuva – idrottensaffarer.se

The post Synkkä sotku Östersundin tuhkimotarinan takana – kuinka everstiluutnantti Kindberg järisytti koko kaupunkia appeared first on Byyri.

Dalkurdin nousu huipulle on satumainen – sitä ei kukaan pysty kiistämään. Seura perustettiin vuonna 2004 Taalainmaan Borlängessä yhteiskuntaprojektina kurdilaispakolaisille, mistä seuran nimi on myös saanut syntynsä. Joukkueen logo symbolisoi vahvasti seuran taustaa – Kurdistanin lipun päälle on leimattu kaksi taalainmaanhevosta.

Yrityksistä huolimatta Dalkurd ei koskaan onnistunut kasvattamaan sen suurempaa paikalliskulttuuria. Seura nousi rakettimaisesti joka kausi sarjaporrasta ylemmäs, kunnes kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla oli aika hengähtää. Nousun aikana Dalkurd oli saanut suurta seurantaa kurdilaiselta diasporalta ympäri maailmaa. Yli miljoona tykkääjää epävirallisella Facebook-sivustolla herätti huomiota kansallisissa medioissa.

Dalkurdista oli muodostunut Kurdistanin epävirallinen maajoukkue. Borlängestä löytyi jo vuonna 1925 perustettu IK Brage, joka nautti paikallisväestön kannatusta ja oli pitkään ollut Taalainmaan suurin seura. Dalkurdin noustua Norrettaniin pelasi Brage vielä Superettania. Kurdilaisseurassa satsattiin siitä huolimatta kovasti nousuun, mikä söi myös Bragen resursseja.

2013 Brage putosi Superettanista, ja yhtäkkiä Borlängessä oli kaksi joukkuetta tavoittelemassa nousua Superettaniin.

Kohti parrasvaloja

Noin 50 000 asukkaan Borlängessä alkoi kova taistelu noususta. Ensimmäinen kahden borlängeläisseuran Division 1 -kausi päättyi Dalkurdin 3. ja Bragen 4. sijaan. Resurssit olivat vielä tasaisesti jaettu, mutta seuraavalla kaudella Dalkurd lähti karkumatkalle. Se voitti sarjan ylivoimaisesti 13 pisteen marginaalilla.

Nousu eliittitasolle kasvatti kiinnostuksen seuraavalle tasolle. Kaksi kuukautta ennen debyyttikautta Superettanissa kurdilaistaustaiset miljonääriveljekset Kawa ja Sarkat Junad ostivat 49% seuran osakkeista. Ruotsalaisurheilussa on lajista riippumaton sääntö, joka estää yksityisten osakeomistajien enemmistön. Samalla tavalla kuin Saksassa, ovat Ruotsissa seurat jäseniensä omistamia. Junad-veljesten miljoonat ovat siis poikkeuksellinen rahalähde nuorelle seuralle.

Kilpavarustus Superettaniin oli muiden kärkijengien tasolla ellei jopa niitä kovempi. Kurdi-ikoni Rawez Lawanin muutto Borlängeen ei olisi ollut mahdollinen ilman veljesten investointeja, vaikka Lawanin palkka todennäköisesti putosikin IFK Norrköpingissä tienatusta.

Satsauksista huolimatta nousu debyyttikaudella jäi haaveeksi. Dalkurd jäi neljänneksi eli juuri karsintasijan ulkopuolelle. Nousu-uhoon ei tullut silti loppua, vaan seura jatkoi Allsvenskaniin panostamista. Seuraavalla kaudella 2017 joukkue vihdoin nousikin. Dalkurdin matka alimmalta sarjatasolta Allsvenskaniin ei kuitenkaan ole ollut täysin viaton.

Kesällä 2014 kaksi seuran hallituksen jäsentä, Halil Karkas sekä Mehmet Abic, joiden yritys toimi seuran pääsponsorina, tuomittiin veronkierrosta vankilaan. Myös seuran perustaja Elvan Cicen tuomittiin ehdonalaiseen.

Ennen nousun varmistumista päävalmentaja Andreas Brännström alkoi Twitterissä syyttämään Superettanin jumbojoukkue Syrianskaa sopupeleistä. Brännström likasi oman ja osittain myös seuransa nimen.

Brännström oli myös neuvotteluissa valmentamisesta IFK Göteborgissa, mistä hän kertoi avoimesti medioissa. Dalkurd antoi valmentajalleen potkut, ja Göteborgin pestin vei Brännströmin entinen apuvalmentaja Poya Asbaghi.

Evakko

Nousun varmistuttua Dalkurd aloitti saman tien mediasodan Borlängen kuntaa vastaan. Seuran hallitus viestitti, ettei kunta ollut yhteistyöhalukas. Kunnanvaltuusto kielsi heidän olevan konfliktissa seuran kanssa, mutta Dalkurd pysyi linjansa takana. Heidän mukaan kunta ei ollut halukas remontoimaan Domnarvsvallenia Allsvenskan-kuntoon, vaikka valtuusto väittikin olevansa valmis stadionin kunnostukseen.

Seuran hallitus äänestikin pian muutosta Uppsalaan, jonka kanssa se oli ollut yhteydessä muutosta.

Muutto ei aluksi mennyt SvFF:ssä läpi, sillä seuran omien pykälien mukaan muutosta piti äänestää vuosikokouksessa. Seuran järjestettyä ylimääräinen vuosikokous muutto pystyttiin demokraattisesti hyväksymään.

Perustelut muutolle Uppsalaan ovat sinänsä ristiriitaiset. Borlängen valtuusto oli valmis kunnostamaan Dalkurdin kotistadionin, mutta tämä ei jostain syystä kelvannut seuralle. Uppsalassa puolestaan oli jo nuijittu läpi Studenternas IP -stadionin remontti. Kunnostusprojekti on jo alkanut, mutta valmistuu vasta kaudelle 2020. Lisäksi uppsalaisseura Sirius pelaa stadionilla jo Allsvenskania, eikä luonnonnurmi kestäisi kahden Allsvenskan-seuran käyttöä. Ratkaisuna oli evakko Gävleen, missä perinteikäs Gefle IF pelaa Superettania Gavlevallenilla.

Seura elää siis ei-kenenkään-maalla, mikä näkyy myös mediaseurannassa. Borlängen paikallismedia on kommentoinut, ettei se aio uutisoida Dalkurdista kuten se teki seuran pelatessa vielä Taalainmaalla. Uppsalan UNT ei sekään aio raportoida Dalkurdista samaan tahtiin kuin Siriuksesta, seura kun ei vielä edes pelaa Uppsalassa.

Myös Gävlen paikallismedia kohauttaa olkiaan evakkoseuran suhteen. Gävlessä Dalkurd ei paikallisia kiinnosta, vaan siellä seurataan edelleen Gefleä.

Kirsikkana kakun päälle Uppsalan valtuusto ilmoitti, ettei Dalkurdilla ole seuraavallakaan kaudella asiaa Uppsalaan. DFF saa siis pelata kaksi kautta Gävlessä evakossa. Kuinka menestyksekäs muutosta Uppsaalaan lopulta tulee, jää nähtäväksi.

The post Taalainmaan Dalkurd muutti Uppsalaan ja pelaa Gävlessä – miten tässä näin kävi? appeared first on Byyri.