Olin tehnyt kompromissin ja heti ensitöikseni sunnuntai-aamuna hurautin Tokmannille ostamaan matkaradiota, josta aioin kuunnella illan ottelua luonnon helmassa. Iloisena lähetin ystävälleni kuvaviestin uunituoreesta retroradiostani. ”SE ON MAAILMAN PASKIN”, kuului vastaus. Ystäväni oli aiemmin astunut samaan sudenkuoppaan ja langennut edulliseen retroradioon, jonka hän oli myöhemmin paiskannut palasiksi päin seinää. Olin kuitenkin päätökseni tehnyt ja lähdin venetraileri heiluen ajelemaan kohti tuttua laskupaikkaa. ”Nyt äkkiä vene alle ja vapauteen!”

Pääsin perille saareen, joka toimisi leiripaikkanani. Edellisen illan ja yön 50-vuotiskekkerit (ei omat) alkoivat painaa pohkeissa, kun yritin tuskanhiki päällä kasata telttaa. Tuska ja hikoilu jatkui kun yritin selvittää Yle Puheen taajuutta keskellä Rautavettä ja samalla ruuvata Tokmannilta ostamaani helvetinkonetta kohdilleen. Kanavaa ei tietenkään löytynyt, ei mitään niistä vaihtoehdoista joita kokeilin. Miljöö oli kuitenkin upea – syksyinen tyyni järvimaisema.

Puhdas paistinpannu, syysmyrsky ja Huuhkajat

Kuhat olivat syvällä, joten aloin tavoitella niitä 6-8 metrin vedestä syvänteiden vierestä. Ensimmäisellä heitolla tärähtikin heti kiinni mittakuha, joka kuitenkin sylkäisi jigini pois veneen vieressä, minun hamutessani haavia ja kiristellessäni jarrua. Hieman se kaihersi mieltä, mutta Radio Suomi oli alkanut kuulua suhisten retroradiosta, joten heittely jatkui mukavissa merkeissä.

”Kadonneen levyn metsästäjät”- ohjelma tarjoili hyvää musaa aina Buddy Hollysta vanhaan jazziin. Kala söi nihkeästi ja paistinpannu näytti jäävän vain turhaksi painoksi repussa. Pitkän päivän jälkeen upeaa auringonlaskua katsellessani ahvenet alkoivat plutimaan pinnan tuntumassa, mutta totesin että nyt olisi viisainta lähteä nuotion sytyttämiseen – peli alkaisi pian.

Nuotio syttyi hitaasti, mutta varmasti ja radiokin alkoi toimia vähän paremmin kun katkaisin siitä vahingossa ”feikkiantennin”. Yle Puhetta en lopultakaan saanut tuosta mööpelistä kuulumaan, joten kännykkä ja Yle Areena olivat pelastukseni.

”Onpa hienoa. Täällä ei ole ketään muita kuin minä ja linnut. Ratinassa on tupa täynnä ja Huuhkajat. Siellä on loistava uusi nurmimatto, siellä on mahtava tunnelma. Voisiko Suomi sittenkin voittaa? Pukki varmaan tekee maalin. Alkaako täällä sataa?” pohdin.

Virkistävä vesisade, pimenevä ilta ja lämmittävä nuotio, yhdessä Jarmo Lehtisen värikkään selostuksen kanssa loivat miellyttävät olosuhteet kisastudiolle. Italia painoi päälle ensimmäisellä jaksolla, mutta Lukas Hradeckýn maali pysyi vielä puhtaana. Puoliajalla aloin mittakuhat mielessäni paistamaan makkaraa ja avasin yhden Brooklyn Lagerin. 59. minuutilla Italia aloitti maalinteon, ja tunnelma koki kolauksen.

Mieli kuitenkin kirkastui ja seuraava lager aukesi pian, kun Teemu Pukki pamautti rangaistuspotkusta pallon maaliverkkoihin. Lehtisen selostusta kuunnellessa sai ottelusta sellaisen kuvan että Italian keskikenttämies Stefano Sensi oli illan hahmo, niin monesti miehen nimi kaikui Kuivaluodon kallioilla. Sitten tuli se Italian pilkku. ”Väisänen perkele, mitä siellä nyt tapahtuu!?” raivosin leirissä. En tietenkään nähnyt tilannetta, joka myöhemmin paljastui täyden kympin tuomarifarssiksi.

Katkerasti kärsitty tappio toki kaiversi mieltä, mutta koko ilta oli ollut toisaalta poikkeuksellinen kokemus. Keskellä järveä, alkavan syysmyrskyn kourissa radioselostusta kuunnellessa, eivät paljoa arjen murheet ajatuksissa käväisseet. Ottelun jälkeen taistelun tauottua sammuttelin vielä nuotion ja kömmin lämpöiseen makuupussiini nukkumaan. Kolmen aikaan yöllä piti vielä kerran nousta otsalampun valossa kiinnittelemään myrskyn riepottelemia telttanaruja.

Selostuksesta jäi mieleen pari helmeä:

”Jotenkin vähän nolo tilanne. Tuntuu tylsältä”, selostaja Italian toisen maalin jälkeen.

”Rahaa on ja massia, millä ollaan sitten huipulla”, selostaja Italian toisen maalin jälkeen.

The post Suomi-Italia tunnelmointia – Kisastudio keskellä Rautavettä appeared first on Byyri.

FC Luufemma on tasaisen harvakseltaan pudotellut jalkapalloaiheisia kappaleitaan, ja edellisen ”Kosovon Härkä”-kappaleen tiimoilta haastattelimme heitä viime syksynä. Tämänkertaisen kappaleen aihe tulee selväksi jo ensisävelten tahdittamana:

”Pukki, Pukki, Pukki,Pukki, Pukki, Pukki,Pukki, Pukki…”

”P.U.K.I.N.” tuotannosta vastaa Luufemman luottotuottaja Anodi Virta. Suoraviivaisen ja aggressiivisen rumpukompin päälle on tällä kerta rakennettu kasarifuturistista konesaundia. Kappale tuo itselleni mieleen männävuosilta tutun Uuden Fantasian ja Freemanin kappaleen ”Liian Myöhään”. FC Luufemma jatkaa tutulla rajulla tyylillään, jossa riimeissä roiskuu rapa eikä vastustajien sääriä säästellä. Säkeistöjen räpit etenevät miesten ihannoimien divarijyrien lailla, suoraviivaisesti ja täysillä.

”Koko kentän kikkaan, vittuillakseen tsippaan. Pukki leikkii pässien kaa kaalimaalla hippaa.”

Luufemman omien sanojen mukaan kappaleesta löytyy esikuvansa tapaan ”tempoa, taitoa ja seksiä”. Kertosäkeessä odottaakin miellyttävä yllätys kun heleä-ääninen Mimosa tarjoilee hieman kevennystä karskeja läppiä tarjoilevien äijien pitäessä juomataukoa.

”Hän iski pallon suoraan byyriin, iski nuolen sydämeen. Hän on mies joka kuninkaan tyyliin laittaa kaikki muut polvilleen.”

Jalkapalloaiheisia kappaleita on syntynyt viime aikoina useita ja jalkapallokulttuuri nostaa päätään Suomessa, kiitos Huuhkajien ja Teemu Pukin kaltaisten starojen, mutta myös rohkeiden taiteentekijöiden ja kannattajien. Urheilumusiikin tekeminen on haastava laji, mutta FC Luufemma tuntuu löytäneen oman kulmansa toteuttaa sitä. Tätä alunperin 2018 pikkujoulubiisiksi kirjoitettua kappaletta kelpaa soittaa vaikkapa Viasatin Pukki-huippuhetkien taustalla.

The post FC Luufemma julkaisi uuden biisin – Teemu Pukki on nyt kuumaa kamaa appeared first on Byyri.

36-vuotias Otto Ripatti tunnetaan paitsi muusikko Bossapoikana, Radio City Lahden juontajana, myös pitkän linjan Chelsea-fanina. Ripatti on ollut intohimoinen futismies lapsesta asti. Pelin lisäksi häntä kiehtovat ilmiöt sen ympärillä, kuten se, miten jalkapallo saattaa samaan aikaan yhdistää, mutta toisaalta myös erottaa ihmiset toisistaan.

”Mikään ei voita sitä tunnetta, kun pallo kiertää ylänurkkaan puhtaan osuman jälkeen. Toisaalta fudis on myös kulttuuria, antropologiaa ja sosiaalipsykologiaa.”

Rakkaus roihahtaa

Englantilaista jalkapalloa televisiosta seurannut nuori Otto rakastui yhteen joukkueeseen ylitse muiden. Katsellessaan vuonna 1994 ottelua Arsenal – Chelsea, häneen teki suuren vaikutuksen tuolloisen Chelsean joukkueen taisteluilme. Asenteella korvattiin se, mikä taidossa hävittiin. Tuon ottelun aikana nuorelle miehelle alkoi valjeta, mikä merkitys esimerkiksi näillä paikallisotteluilla oli ja kenelle niitä lopulta pelattiin. Vaikka tiukka ottelu lopulta päättyi Ian Wrightin maalilla Arsenalille 1-0, oli rakkaus roihahtanut. Valioliigan pelityyli oli tuolloin alkanut pikku hiljaa ottaa askeleita kohti taitojalkapalloa enenevien ulkomaalaisvahvistusten myötä, mutta Chelsean peli perustui edelleen enimmäkseen kovalle taistelulle ja työnteolle. Keskikenttämies Dennis Wise edusti Ripatille tätä kaikkea, tärkeitä tahtomaaleja, kummallisia ylilyöntejä ja esimerkillä johtamista.

”Tarinan mukaan Wise koulutti nuorta John Terrya perijäkseen jo teinistä asti. Terryn velvollisuuksiin kuului muun muassa WC:n istuimen lämmittäminen ennen kuin kapteeni suvaitsi saapua tarpeilleen.”

Muina kaikkien aikojen suosikkipelaajinaan Chelseasta Ripatti mainitsee taitavan Gianfranco Zolan sekä ranskalaisen alemman keskikentän pelinrakentajan Claude Makélélén.

”Voisin kuvitella, että 2000-luvulla Chelseaan rakastuminen on erilaista, joskin tietysti yhtä arvokasta. Kaikuja siitä alkuperäisestä rosoisuudesta täytyy hakea kauempaa (kuten tietysti koko Valioliigassa), mutta kyllä sitä vieläkin on jäljellä. Se löytyy, kun urheilee 12 kerrosta Upper West Standin ylälehtereille tai vaihtaa juoruja McGettigan’sissa matsin jälkeen.”

”Chelsea on se mun perheeni”

Chelseassa seurana Ripattia viehättää ennen kaikkea yhteisöllisyys. Vaikka seuran nykyisen omistajan oligarkki Roman Abramovitšin miljoonat ovat tähtipelaajineen ja pokaaleineen muuttaneetkin duunarijoukkueen identiteettiä, on tunnelma matseissa edelleen lämmin ja intohimoinen. Kaikki tämä konkretisoituu seuran tunnusbiisin soidessa.

”Se on se kollektiivinen väreily, kun Liquidator lähtee soimaan ennen alkuvihellystä.”

Sininen väri ja sininen paita merkitsee Ripatille paljon. Hän kuvailee kannattajaryhmiä perheiksi, jonka jäsenet pukeutuvat samaan väriin taustoistaan ja lähtökohdistaan riippumatta. Mies muistuttaa, että kannattajat eivät ole sama asia kuin omistajansa. Mediaanikannattaja toivoo pitkäjänteistä työtä, jossa seuran omat kasvatit loistaisivat isoissa rooleissa. Ripatin mukaan useimmat Chelsean kannattajat arvostavat intohimoa menestystä enemmän.

”Chelsea on se mun perheeni ja tämä realisoituu matseissa, Fulham Roadin lähipubeissa ja somessa. Sininen paita kertoo tuntemattomastakin ihmisestä, että tämä on nähnyt samoja asioita ja tuntenut samoja tunteita.”

Ottelupäivä – Karneevaalitunnelmaa ja ravintolailtoja

Jalkapallo on tunnetusti parasta paikan päällä. Ripatti kertoo käyneensä Stamford Bridgellä Lontoossa monia kertoja, ja vähintään kerran vuodessa on päästävä peliä katsomaan. Television välityksellä hän ei ole missannut luultavasti peliäkään vuosikausiin. Hän kertoo myös olevansa seuran jäsen, ja pitävänsä yhteyttä Chelsea-yhteisöön muun muassa sosiaalisen median kautta.

Stamford Bridgellä käydessään hän on ihastellut karnevaalitunnelmaa, joka alkaa jo tunteja ennen alkuvihellystä, kun kadut ovat täynnä ihmisiä. Kannattamisesta Ripatilla on myös vauhdikkaita muistoja.

”Olen elämäni aikana lentänyt tasan kaksi kertaa ravintolasta ulos ja molemmat kerrat liittyvät Chelsean kannattamiseen. Ja ihan pätevästä syystä. On hienoa huomata, että jos ei itse pysty tunnistamaan sosiaalisesti sallittuja pettymyksen tai riemun tunteen ilmaisuun rajoja, niin koulutettu ammatti-ihminen tekee sen mielellään sinun puolestasti.”

Englannista Suomen jalkapallotapahtumiin Ripatti toisi mielellään lisää suunniteltua oheistoimintaa, ehkä vähän sitä karnevaalitunnelmaa. Puitteet ovat toki täällä pienemmät, mutta omaan identiteettiin ja perinteisiin nojaavaa kulttuuria voisi aina olla enemmän, joskin 20 vuodessa asiat ovat menneet paljon eteenpäin. Ripatti toivoisi myös otteluiden säilyvän koko perheen tapahtumina, jotta katsomot tulisivat täyteen.

Hän näkee ajoittaiset levottomuudet Veikkausliiga-katsomoissa marginaalisina, mutta mediahuomioltaan vaikuttavilta, jopa katsojamäärille hallaa tekevinä. Maailmankuulua englantilaista oivaltavaa huumoria hän soisi jalkapalloon väistämättä kuuluvaan vastustajalle huuteluun, rasististen ja alatyylisten huutojen sijaan. Suomen Maajoukkueen Kannattajat eli SMJK saa Ripatilta kehuja kotimaisen kannattajakulttuurin hyvänlaisesta edistämisestä.

Edessä kiinnostavin kausi pitkään aikaan

Chelsean kausi alkoi sunnuntaina 4–0-tappiolla Manchester Unitedilla, ja moni varmasti ajatteleekin Chelsealla olevan edessään todella ankea kausi valmentajavaihdoksen, supertähden poistumisen ja siirtokiellon johdosta.

Pitkään Chelseaa seurannut Ripatti on kaikesta huolimatta innoissaan. Hän näkee Eden Hazardin lähtemisen, siirtokiellon ja Frank Lampardin valmentajaksi valitsemisen kaltaiset tapahtumat mahdollisuutena ottaa askel kohti seuran perinteisempää identiteettiä, johon hän aikanaan ihastui.

”Odotan tulevaa kautta ehkä enemmän kuin mitään kautta kymmeneen vuoteen. Abramovitšin ensimmäisestä kaudesta lähtien seuran yllä leijuvat menestyspaineet ovat välillä tuntuneet jopa vähän tukahduttavilta. Managerina kokematon, mutta seuralegendana sisään tullut Lampard sekä siirtobanni yhdessä saattavat vapauttaa tunnelmaa ja vähentää painetta tulevalle kaudelle.”

Ripatti kertoo päävalmentaja Frank Lampardin ja kakkosvalmentaja Jody Morrisin tuntevan hyvin Chelsean akatemian nuoria pelaajia, ja toivookin että tämän siirtokiellon myötä nämä omat nuoret pelaajat saisivat näytönpaikkoja. Taktisesti Ripatti odottaa tämän kauden Chelseasta aiempaa suoraviivaisempaa ja nopeampaa joukkuetta. Lampardin harjoitusotteluissa käyttämä muodostelma 4-2-3-1 viestisi tästä, ja tämän kaltaisella pelillä saataisiin Ripatin mukaan myös paras irti alemman keskikentän tähdestä N’Golo Kantésta.

Vaikka lupaava Christian Pulisic ei kykenekään korvaamaan Eden Hazardin jättämää aukkoa, uskaltaa Ripatti toivoa Chelsean sijoittuvan ainakin Valioliigassa neljän sakkiin. Nuorista pelaajista mies intoutuu puhumaan vuolaasti.

”Uskon, että Ruben Loftus-Cheek ja Callum Hudson-Odoi tekevät lopullisen läpimurtonsa tällä kaudella Valioliigassa. Ethan Ampadu ei saanut Sarrin aikana käytännössä minkäänlaista mahdollisuutta ja tälle kaudella tie vei Leipzigiin, mutta puolustuspelaajista lähes täydet minuutit viime kaudella Lampardin alaisuudessa pelannut Fikayo Tomori saanee mahdollisuuden. Palaavista lainapelaajista kiinnostavin on kuitenkin uudeksi Lampardiksikin kutsuttu Mason Mount, joka on loistanut jo harjoitusotteluissa. Toivon myös Tammy Abrahamille aitoa mahdollisuutta tällä kaudella, mutta yhden kärjen taktiikalla se voi olla vaikeaa.”

Lopuksi myös Veikkausliigaa aktiivisesti seuraava Otto Ripatti lähettää terveisensä Byyrin lukijoille.

”Käykää matseissa, hyvät ihmiset. Oli sun sydän missä tahansa, anna siitä palanen myös paikalliselle, ja rakennetaan yhdessä Suomesta jalkapalloyhteiskunta!

Artikkelikuva – Jarkko Järveläinen

The post Radiojuontaja ja pitkän linjan Chelsea-fani Bossapoika valmiina kauteen – ”Seuran yllä leijuvat menestyspaineet ovat tuntuneet tukahduttavilta” appeared first on Byyri.

On 21. päivä kesäkuuta. Helteinen juhannusperjantai käy kauneimmillaan. Ilmassa on jotain taianomaista. Sastamalan taivaan alla leijuu suuren urheilujuhlan tuntu. Ottelun alkamisajaksi on sovittu kello 14, mutta jo yhden aikaan ensimmäisiä peltikiltalaisia saapuu Hopun urheilupyhätölle ottamaan alkulämpöjä. Vettä on varattu mukaan litratolkulla, sen verran kuumasti aurinko porottelee. Kentällä on näin juhannukseen nähden poikkeuksellisen paljon myös muita jalkapalloilijoita, enimmäkseen pikkuväkeä. Pikkuhiljaa paikalle alkaa valumaan myös Märhäryhmän jäseniä, arveluttavassa kunnossa, kuka kipeä, kuka puolitajuton. On järjestyksessään kuudennen Sastamalan juhannusklassikon aika.

Uhkapeliä, lahjontaa ja kuumia tunteita

Kuluneella viikolla oltiin käyty vielä vääntöä säännöistä WhatsApp-ryhmässä melko kiivainkin sanankääntein, joten ottelun alla kyti siis sopivasti jännitettä. Uusia pelaajia oltiin haalittu kumpaankin joukkueeseen vielä kalkkiviivoilla, sillä vaihtelevan kuntoisissa kokoonpanoissa lentäville vaihtomiehille oli totisesti käyttöä. Märhäryhmän maalivahti Vihattulan van der Sar lähti huhujen mukaan otteluun täysin uusilla sisäänajamattomilla hanskoilla, kun taas Peltikillan 30-vuotissyntymäpäiviään viettävä Smyrre Collina luotti vanhoihin kunnon Penaltyihin.

Jokusen uuden pelaajan ja uusien katsojien lisäksi ottelun vihelsi myös uusi päätuomari Denzel ”Chelsea” Karlsson. Märkäkorvaiseen tuomariin kohdistuikin tavallisen paljon voitelua ja lahjontayrityksiä ennen ottelua, varakkaan tuomarin tästä kuitenkaan hätkähtämättä. Ottelu oli valmis alkamaan.

Ensimmäinen jakso – tiukkaa taistelua

Märhäryhmä oli kasannut romuluisen miehistönsä trash talkista huolimatta kehiin täydessä iskussa. Kohupelaaja Kopi Figon ja tähtihyökkääjä Lasi-Janne Huntelaarin johdolla Märhäryhmä ottikin pelin haltuun heti alusta ja he alkoivat pommittaa kuin raivopäisinä palloa kohti Collinan maalia. Fc Peltikilta selvisi kuitenkin alun myllytyksestä ja alkoi hiljalleen luoda myös omia hyökkäyksiään, kunnes heidän pahin pelkonsa kävi toteen. Vuosi sitten draaman saattelemana joukkuetta vaihtanut Kopi Figo (ex- Kopinho) jysäytti täysin vastustamattomasti maannuoliaisen Peltikillan puolustuksen jalkojen läpi maaliin.

Maali siirsi otteen jälleen pelottavan oloiselle Märhäryhmälle ja tätä puitiin myös Peltikillan vaihtopenkillä: ”Jos Märhä tekee nyt toisen, niin se on sitten siinä.” Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Peltikilta nousi tasoihin. Pomiel Messi nousi pallon kanssa pitkin vasenta laitaa ja keskitti pallon maata pitkin maalintekosektorille, Läski-Ronaldo antoi nerokkaasti pallon mennä jalkojensa välistä jolloin takana väijyvä Heda Florenzi pääsi pyssyttämään taukolukemiksi 1-1.

Toinen jakso täynnä taikaa

Odotukset toista puoliaikaa kohtaan olivat suuret, sillä niin tiukkaa taistelua ensimmäinen puolisko oli tarjoillut. Yleisöä oli paikalla tänäkin vuonna, joskaan aivan loppuunmyyty kentänlaita ei ollut, sillä muun muassa viime vuodelta tuttu ”poppiryhmä” loisti poissaolollaan.

Kuva – Aliisa Tuomi

Toisen jakson maalinteon aloitti Peltikilta ja sen aamuinen hankinta Aleksi ”Pohjanpalo”, joka päätti vasemman laidan voimanousunsa tykittämällä pallon etuyläkulmaan ohi tilanteessa voimattoman Märhävahdin. Peltikilta alkoi heräilemään perjantaipäivään ja seuraava maali olikin kuin taidetta.

Pomiel Messi riisti pallon Kopi Figon jalasta oikealla laidalla, otti pari askelta hyökkäyssuuntaan ja leikkasi keskelle, vasemmalle jalalle. Kultainen vasen nilkka lähetti voimalla keskityksen takatolpalle, josta vanhan kunnon maalinnälän sytyttämä Läski-Ronaldo puski hirvittävällä vastavoimalla pallon maaliin, lähes läpi verkoista. Tämä upea maali taisi hetkellisesti suoristaa kiltalaisten selät, sillä hetkeä myöhemmin Märhäryhmän supertähti Lasi-Janne Huntelaar pääsi Kopi Figon kovan pystysyötön myötä läpiajoon, ja nakutti vuorenvarmasti tulostaululle 3-2.

Kova valtataistelu jatkui vielä hetken, kunnes Denzel Karlsson vihelsi selvän käsivirheen ja antoi Peltikillalle rangaistuspotkun. Peltikillan kapteeni Pirlu otti joukkueensa reppuselkään kovassa paikassa ja tämäytti pilkulta, kuinkas muuten kuin keskelle täysillä. Elämänsä jalkapallo-ottelun pelannut Läski-Ronaldo syöksyi vielä Pomiel Messin keskityksestä yhden maalin, sinetöiden loppulukemiksi 5-2 Peltikillalle.

Maailman kaunein klassikko

Peltikilta uusi siis mestaruutensa. Ottelu oli kaiken kaikkiaan siisti, eikä päätuomari Karlsson viheltänyt kuin yhden vapaapotkun, vaikka häneltä niitä useampia vaadittiinkin. Märhäryhmän yllätysvahvistus Calle Erosramazotti onnistui kampittamaan itsensä kertaalleen ja nukahtamaan vaihtopenkille, ja Märhän mörssärikaksoet Kauri ja Aarchibald kunnostautuivat Argusin juomisessa.

Peltikillan uusi pelaaja Jebacito taisteli ihailtavalla tavalla, kuten myös ilman maaleja jääneet Kingi ja Pinbecker Linbad. Kaiken kaikkiaan ottelun jälkeen tuntui siltä, että kaikilla oli ollut jälleen hauskaa, mikä on kuitenkin pääasia. Kaikki halukkaat pääsivät maistamaan voittoskumppaa ja poseeraamaan ”Botnanpaskoman” kanssa. Kaupungin kermaakin oli siunaantunut paikalle näin tärkeään urheilujuhlaan ja loppuseremoniassa Peltikillan kapteeni Pirlulle pokaalin ojensikin Sastamalan sivistyslautakunnan puheenjohtaja.

Kuva – Eero Kortelahti

Jälleen kerran maailman kaunein klassikko keräsi kaverukset ympäri Suomea kuningaslajin pariin pariksi tunniksi, kunnes kukin karkasi tahoilleen juhannuksen viettoon. Voimme vain kiittää, kumartaa ja siirtää katseemme jo ensi vuoteen.

Ottelun maalit:

0-1 Märhäryhmä, Kopi Figo (syöttäjä Arimo Lalas)

1-1 Fc Peltikilta, Heda Florenzi (syöttäjä Pomiel Messi)

2-1 Fc Peltikilta, Aleksi ”Pohjanpalo” (ei syöttäjää)

3-1 Fc Peltikilta, Läski-Ronaldo (syöttäjä Pomiel Messi)

3-2 Märhäryhmä, Lasi-Janne Huntelaari ( syöttäjät Kopi Figo, Jarmoulenko)

4-2 Fc Peltikilta, Pirlu (rp.)

5-2 Fc Peltikilta, Läski-Ronaldo (syöttäjä Pomiel Messi)

Päätuomari: Denzel ”Chelsea” Karlsson

Kokoonpanot:

Fc Peltikilta                                                                     Märhäryhmä

Smyrre Collina                                                                                      Vihattulan van der Sar

Slerba Puyol                                                                    Kauri

Aleksi ”Pohjanpalo”                                                        Lasi-Janne Huntelaar

Pirlu                                                                                                      Arimo Lalas

Jebacito                                                                          Kopi Figo (ex- Kopinho)

Kingi                                                                                                    Jarmoulenko

Pinbecker Linbad                                                            Juho Schweinsteiger

Pomiel Messi                                                                   Aarchibald Karlsson

Peetu Punniini                                                                 Calle Erosramazotti

Läski-Ronaldo                                                                                      Johnny Müller

Heda Florenzi

Artikkelikuva – Anni Kortelahti

The post Sastamalan juhannusklassikko 2019 – otteluraportti appeared first on Byyri.

Viime vuoden ottelu päättyi FC Peltikillan murskavoittoon Märhäryhmästä lukemin 6–1. Tänä vuonna viimeisimmätkin taistelijat alkavat käydä jo kolmeakymmentä, joten monilla palautuminen edellisen vuoden ottelusta jatkuu varmasti tulevaan alkuvihellykseen asti.

Grillipihvejä ja Argusia

Tämän vuoden otteluun valmistautuminen on ollut ilmeisen vähäistä, ainakin käytännön harjoittelun puolella, tai sitten treenaaminen on pidetty hyvin salassa. Joku on ehkä käynyt salilla, toinen pelailemassa frisbeegolfia, mutta lähinnä alkukesä on keskitytty ahmimaan grillipihvejä ja kiskomaan Argusin Camaro Cervezaa eli ”Argusia”.

WhatsApp-ryhmään on uhitteluja laitettu ajoittain. Uhittelun muoto on ollut lähinnä suun pieksäntä, mutta myös jokunen ”pelote” videon muodossa on saateltu ilmoille. Suurin yksittäinen puheenaihe on ollut FC Peltikillan ”Barcan sinisistä” Märhäryhmän ”Realin valkoisiin” loikanneen Kopinhon toiminta, ja häneen mahdollisesti ottelussa kohdistettava erikoisvartiointi.

Kokeneita sotaratsuja ja muovikuusia

Joukkueiden viralliset avauskokoonpanot on pidetty visusti salassa, mutta koko liuta valistuneita arvioita niistä on esitetty. Märhäryhmä on hankkinut keskikentän dynamon Kopinhon lisäksi mahdollisesti pari muutakin uutta yllätysnimeä rosteriinsa, mutta joukkueen runko rakentunee tuttujen peruspilareidensa varaan. FC Peltikilta kärsi viime vuonna loukkaantumisista, mutta nyt miesten pitäisi olla kunnossa, ainakin jonkinlaisessa. Varsinaisia supersubeja ei siis ole ollut tarvetta ostaa, mutta ainakin yksi uusi kasvo nähtäneen Peltikillankin paidassa.

Ottelu joka pelataan poikittaisella kentällä pikkumaaleihin, vaatii erityisiä taktiikoita ja pelaajilta nopeita ratkaisuja,sekä mieletöntä palloakrobatiaa. Kentällä joukkueella on kuusi kenttäpelaajaa ja veskari. 2-2-2 ja 2-3-1 lienevät muodostelmista kovimmassa huudossa, mutta toki 3-2-1, eli ”muovikuusi” voi olla myös toimiva tässä konseptissa.

Tämän vuoden ottelun luonteeseen tulee vaikuttamaan isosti myös uusi tuomari. Usean vuoden viheltänyt Erkkinen joutui valitettavasti perumaan osallistumisensa. Tämän vuoden viheltäjästä on käyty värikästä keskustelua, ja erittäin kovan tason nimiä on tiputeltu, sekä myös arvioitu näiden puolueettomuutta. Lopullinen tuomarivalinta tulee näyttelemään suurta roolia näinkin kuumassa kamppailussa.

Vielä on treeniaikaa jäljellä

Vielä on h-hetkeen aikaa reilu viikko. Lenkillä pitäisi jaksaa käydä, ja vähän potkutarkkuuttakin hienosäätää, mutta grillijuhlat, työt ja kalastuskausi tuntuvat haittaavan treeni-intoa. Joka tapauksessa huikea urheilutapahtuma tästä klassikko-ottelusta on jälleen rakentumassa. Lipunmyynti käy kuumana ja viimeiset uhkailut vihollisten leireihin sinkoilevat.

Tärkeintä tänä vuonna on muistaa hoitaa pokaali, eli ”Botnanpaskoma” paikalle, jotta voittaja pääsee sitä heti saunottamaan.

Seuraavassa osassa selviää kuka toi skumppapullon, kuka mätti maaleja, kuka vietiin sairaalaan, kuka sammui vaihtopenkille ja miten tuomari kesti paineet.

The post Sastamalan juhannusklassikko 2019 – otteluennakko appeared first on Byyri.

Välierät olivat itselleni harvinaista herkkua, tavallaan. Neljän parhaan joukkoon eteni kolme kaikkien aikojen suosikkiseuraani ja Tottenham. Ajax, Liverpool ja Barcelona ovat kaikki paitsi ihailemani hyökkäävän joukkuepelin lipunkantajia, myös kuningas Jari Litmasen entisiä seuroja. Olinkin riemusta revetä kun turnauksessa alkoi olla vain ”hyviä” joukkueita jäljellä.

Hyvin pian Barcelona – Liverpool-ottelun alettua alkoi kuitenkin hahmottua myös tilanteen kamaluus. Miten voi katsoa ottelua jossa toivoo kaikkien onnistuvan, eikä kenenkään epäonnistuvan? Tämä ottelupari meni kuitenkin loppujen lopuksi juuri parhain päin. Kummatkin voittivat kerran, pitivät nollapelit, tekivät hienoja maaleja, saivat kotiyleisönsä hurmioon, ja lopulta  paremmin pelannut Liverpool jatkoi finaaliin. Toinen ottelupari olikin Ajax-fanille helpompaa seurattavaa, vaikka siinäkin tunteet heittivät kuperkeikkaa moneen kertaan, varsinkin jälkimmäisessä osaottelussa, kun nuoren tähtisikermän sankaritarina tyssäsi Lucas Mouran viimeisen lisäajan sekunnin osumaan.

Liverpoolilla laajuutta ja nälkää, Tottenham hitsautunut yhteen

Kaiken tämän draaman jälkeen meillä on kuitenkin englantilainen finaalipari, aivan kuten Eurooppa-liigankin puolella. Valta on siis ainakin hetkellisesti vaihtumassa takaisin Espanjalta Englannille. Kuten alustuksesta ehkä saattoi tulkitakin, olen finaalissa punaisten puolella. Liverpoolin kannattamisen olen saanut isältäni verenperintönä. Edellisestä ”isokorvaisesta” alkaa olla jo aikaa, ja ottaen huomioon tämän upean Valioliiga-hopeaan päättyneen kauden, viime vuoden kirvelevän finaalitappion, Barcelonan huikean murskaamisen ja Jürgen Kloppin virheettömän hammasrivistön, pitäisin Liverpoolin finaalivoittoa jopa ansaittuna.

Nälkää ei Liverpoolin miehistöltä pitäisi ainakaan puuttua. Tällä kaudella Liverpoolilta on löytynyt kaivattua laajuutta rosterissa. Divock Origi, Georginio Wijnaldum ja Xherdan Shaqiri ovat paikanneet loistavasti pienistä vammoista kärsineitä tähtihyökkääjiä sekä nousseet muutenkin loppukaudella erittäin tärkeäksi osaksi joukkuetta. Viime vuoden finaalissa isoa kyseenalaista roolia ottanut Loris Karius on myös vaihtunut ehkä tämän hetken kuumimpaan veskariin Alisson Beckeriin, joten materiaalista ei pitäisi Liverpoolin voiton ainakaan olla kiinni.

Finaalissa on kuitenkin aina kaksi joukkuetta, ja kuten kaikki tiedämme ja olemme moneen kertaan huomanneet, yhdessä ottelussa voi tapahtua mitä vain. Tottenham Hotspur on yllättänyt ainakin minut kerta toisensa jälkeen sitkeydellään. Kuinka moni uskoi rehellisesti että Spurs pudottaa Manchester Cityn? Kuka uskoi että Lucas Moura tekee välierässä hattutempun Amsterdamin pätsissä? Pelkkä alkulohkosta jatkoon pääseminenkin tuotti Tottenhamille yllättäviä vaikeuksia. Silti he ovat taas Valioliigassa neljän sakissa ja lisäksi tavoittelemassa historiansa ensimmäistä Mestarien liigan voittoa.

Tottenhamin kauteen on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa. Maalivahti Hugo Llorisin rattijuopumuskohu riepotteli joukkueen henkistä selkärankaa syksyllä. Tähtilaituri Son Heung-min joutui kesken kauden lähtemään edustamaan Etelä-Koreaa Aasian kisoihin, välttääkseen asepalvelukseen joutumisen. Uuden kotistadionin piti valmistua jo ennen kauden alkua, mutta rakennustöiden viivästyttyä Tottenham joutui pelaamaan vielä syyskauden kotiottelunsa Wembleyllä ja vaihtamaan uuteen stadioniin siis kesken kauden. Muun muassa näiden tapahtumien lisäksi tähtipelaajat Dele Alli ja Harry Kane ovat kärsineet loukkaantumisista kauden mittaan, ja Kanen pelaaminen Madridin finaalissa lienee vieläkin epävarmaa. Kevätkaudella Valioliigassa tuli takkiin niin Burnleylta, Southamptonilta kuin Bournemouthilta.

Kaikista vaikeuksista huolimatta Spurs on raivannut tiensä Mestarien liigan finaaliin. Sen täytyy kertoa jostakin. Joukkuepeleissä puhutaan usein siitä, miten juuri vaikeudet hitsaavat joukkueen yhteen, joten Tottenhamin nipun luulisi olevan melko tiukkasti yhteen hitsautunut, ja valmentaja Mauricio Pochettino lienee päähitsari, tai ainakin työnjohtaja.

Lukuisten kysymysten finaali

Luvassa on varmasti trillerimäisen huikea finaali. Itseäni jännittää myös kauden mittaan kaverin kanssa käyty tekstiviestien vaihto. Muistan luvanneeni kaverille jotain, jos Tottenham voittaa joko Valioliigan tai Mestarien liigan; en vain muista mitä lupasin ja kuinka paljon. Kaikki toivoni on ”The Redsissä”.

Mutta miten Liverpoolin peli lähtee sykkimään Espanjan auringossa ilman Anfieldin täyttä tukea? Liverpoolilla oli vaikeuksia Mestarien liigan vierasotteluissa, varsinkin alkulohkossa. Tottenham on tottunut pelaamaan ”Wembleyn vieraskentällä” jo melkein pari kautta. Onko viime vuoden finaalipeikosta Liverpoolille enemmän hyötyä vai haittaa? Millä kokoonpanolla ja taktiikalla Tottenham lähtee vastaamaan Kloppin ”kiimaprässiin”? Kuka nousee sankariksi kuka mahdollisesti antisankariksi?

Tämä kaikki selviää seuraavassa jaks…Siis lauantaina 1.6.2019.

The post Ennakkofiilistelyssä Mestarien liigan finaali – Liverpoolin voitto olisi ansaittu, mutta mitä tekee vaikeuksista sisuuntunut Tottenham? appeared first on Byyri.

 vs. 

Portugalin pääsarjaa johtava FC Porto kohtaa Totittomaan aikakauteen oppineen AS Roman. Pitäisin materiaaliltaan vahvempaa Romaa hienoisena ennakkosuosikkina, ainakin mikäli Edin Džeko löytää maalivireensä jälleen. Mestarien liigassa Džeko onnistui syyskaudella, mutta Serie A:ssa vire on ollut hieman vaisumpi. Porto voitti helpohkon alkulolohkonsa ja pelit Portugalissa ovat kulkeneet, mutta puolivälieriin joukkue ei ole edennyt sitten kauden 2014-15.

Jatkoon: AS Roma

 vs. 

Erittäin vaikean syksyn läpi rämpinyt Manchester United elää uutta kevättä. Jose Mourinhon saatua kenkää valmentajaksi palkattiin seuralegenda Ole Gunnar Solskjær. Solskjær on saanut tähdistään kentällä enemmän irti, ja pelaajat kuten Paul Pogba, Marcus Rashford ja Antony Martial sekä tietysti maalivahti David de Gea ovat valmiita kohtaamaan Pariisin jättiläisen.

PSG sai hiljattain ikävimpiä mahdollisia uutisia, kun heidän ykköstähtensä, Neymar, loukkaantui jälleen kevään lähestyessä. Joukkue vilisee toki muutenkin Kylian Mbappén kaltaisia huippunimiä, mutta Neymarin syyskauden huimien otteiden takia hänen valtavaa rooliaansa joukkueessa ei voi ohittaa. Neymarin pysyessä sivussa tästä otteluparista ja Man Unitedin jatkaessa väkeviä otteitaan pidän Unitedia jopa suosikkina jatkoon. Eipä olisi uskonut ennen vuodenvaihdetta.

Jatkoon: Manchester United

 vs. 

Olisiko Ajaxilla paukut megayllätykseen? Eredivisietä tiiviisti seurannut Tarmo Lyytikäinen osaisi ehkä vastata tähän paremmin, mutta Mestarien liigan lohkovaiheen perusteella sen voisi kuvitella olevan mahdollista. Keskikenttämiehet Dušan Tadić ja Hakim Ziyech sekä vanha kunnon kärkimies Klaas-Jan Huntelaar taitavat maalinteon, ja joukkueessa on paljon nuoria pelaajia, jotka pursuavat näyttöhaluja.

Nuoruutta Real Madridissa edustaa esimerkiksi tuore brassilaituri Junior Vinicius, vaikkakin isoin maalintekovastuu jäänee edelleen Karim Benzeman ja mahdollisesti Gareth Balen harteille. Cristiano Ronaldon poistuminen Realin kokoonpanosta on joukkueen peleissä toki näkynyt, mutta Los Blancos on parantanut tuloksiaan kauden edetessä.

Erittäin mielenkiintoinen ottelupari. Vaikka tuntuisi hullulta, että Real Madrid putoaisi tässä vaiheessa turnausta, tahtoisin nähdä silti Ajaxilla pienen mahdollisuuden.

Jatkoon: Real Madrid

vs. 

Tottenhamista puhuttaessa on tietysti äärimmäisen tärkeä kysymys se, pääsevätkö Harry Kane ja Dele Alli pelikuntoon ajoissa. Kaksikon on uutisoitu olevan sivussa ainakin maaliskuuhun asti, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. Tottenham on yltänyt Valioliigassa voittoihin ilman kaksikkoakin, mutta Bundesliigan tulikuuma Dortmund on epäilemättä kovempi vastustaja kuin Newcastle tai Watford.

Paco Alcacer ja Marco Reus ovat paukutelleet maaleja kiitettävään tahtiin ja pitäneet Dortmundin Bundesliigan piikkipaikalla. Mielenkiintoinen seurattava Dortmundissa on myös isolla rahalla Chelseaan siirtyvä kaksikymppinen jenkkikeskikenttäpelaaja Christian Pulisic. Näkisin, että tässä parissa vastakkain ovat trendikäs ja nuorekas hyökkäävä Dortmund ja vaikeuksia uhmaten taisteleva, hieman kokeneempi Spurs.

Jatkoon: Borussia Dortmund

vs. 

Robert Lewandowski painoi kahdeksan häkkiä lohkovaiheessa ja johtaa Mestarien liigan maalipörssiä. Aivan voitosta voittoon ei Bayerninkaan kausi kokonaisuudessa ole edennyt, ja Lewa kaipaisi ehdottomasti hyökkäysavukseen sairastuvalta Arjen Robbenin ja Frank Riberyn. Viimeisin takaisku münchenilaisille sattui reilu viikko sitten, kun maalivahti Manuel Neuer teloi peukalonsa.

Liverpool taistelee jälleen tosissaan sekä Valioliigan, että Mestarien liigan voitosta, mutta tie on pitkä. Lohkovaihe osoitti Liverpoolin tähtijoukkueen haavoittuvuuden, etenkin vieraskentillä. Virgil van Dijk on mies paikallaan ohjaamassa Liverpoolin alakertaa, mutta hänkään ei pysty pelaamaan muiden puolustajien puolesta. Huolia tuo pitkä loukkaantuneiden lista, jolta löytyy muun muassa Trent Alexander-Arnold, Dejan Lovren, Jordan Henderson ja Georginio Wijnaldum.

Tämän kauden hankinnoista Naby Keita ei ole onnistunut pääsemään joukkueen peliin sisälle koko kautena. Rikkinäisen puolustuspelin onneksi Alisson Becker on tämän hetken yksi parhaiten torjuvista maalivahdeista. Vastakkain ovat kaksi todella kovaa kotijoukkuetta, ja onnistumiset vieraskentällä nousevatkin maalivahtipelin ohella ratkaiseviksi tässä parissa.

Jatkoon: Liverpool

 vs. 

Tiukasta lohkosta itsensä jatkoon taistellut Lyon on ollut kovassa vireessä tämän vuoden puolella, mistä viimeisimpänä osoituksena kotivoitto PSG:stä. Barcelona johtaa La Ligaa, mutta joukkueen otteet ovat olleet vaihtelevia ja etenkin omissa on soinut poikkeuksellisen paljon. Barcelona tuntuu olevan välilä täysin riippuvainen 90 minuuttia pelaavasta Lionel Messistä. Messi muuttaa pelin kulun myös vaihdosta tullessaan, mutta toisinaan argentiinalaisen saapuessa on jo liian myöhäistä voittoon. No, näissä pudotuspeleissä Messi tuskin penkkiä kuluttaa – ja hänen ollessa kentällä mikä vain on mahdollista.

Suurimmat ongelmat Barcelonalla löytyvät puolustuspäästä, missä ranskalaisen Samuel Umtitin pitkäaikainen poissaolo näkyy. Gerard Piquélla alkaa olla todellisia vaikeuksia juoksukilpailuissa hyökkäjien kanssa, ja se tuntuu olevan joukkueen vaikeaa hyväksyä. Vastikään Barcelona lainasi loukkaantumistilannetta ja Piquéta auttamaan Valenciasta puolustaja Jeison Murillon.

Nopeat vastahyökkäykset tulevat olemaan Lyonin mahdollisuus jatkopaikkaan, kunhan he samalla onnistuvat jotenkin kesyttämään Messin.

Jatkoon: FC Barcelona

 vs. 

Topparihuolia on niin ikään Juventuksella, kun sen kultainen kaksikko Giorgio Chiellini & Leonardo Bonucci vaikeroivat loukkaantumisiensa kanssa. Ikinuori Cristiano Ronaldo ja Mestarien liigassa hyvin esiintynyt Paulo Dybala pitänevät kuitenkin huolen, että vaikeuksia tulee myös Atlético Madridin puolustukselle.

Vähämaalisesti, joskin voittoisasti La Ligassa pelannut Atlético Madrid hankki tammikuussa lainalle Chelseasta Álvaro Moratan, korvaamaan pitkään sivussa ollutta Diego Costaa. Jotenkin ikuisesti aliarvioitu, kuitenkin Antoine Griezmannin kaltaisia tähtiä sisältävä Atlético Madrid antaa takuuvarmasti kovan vastuksen Juventukselle. Kumpikin joukkue on näissä karkeloissa mukana vuodesta toiseen, joten marginaalit ovat pieniä. Madridilaisten iskunpaikka on ehdottomasti olemassa, jos Juventus joutuu käyttämään kakkoskorin toppariparia.

Jatkoon: Ronaldon mitalla Juventus

 vs. 

Kaikki kunnia Schalkelle, mutta tämä ottelupari tuntuu ennakkoon kaikkein selkeimmältä. Schalken kausi Bundesliigassa on edennyt yskähdellen. Näkemieni muutamien otteluiden perusteella Schalke pyrkii erittäin vauhdikkaaseen hyökkäävään peliin, joka on saattanut kostautua herkästi omassa päässä. Kun vastaan asettuu Manchester Cityn kaltainen joukkue, jossa laidoilla viilettävät ex-Schalke-peluri Leroy Sanen ja Raheem Sterlingin kaltaiset taskuraketit, ja viimeistelystä vastaa tulikuuma Sergio Agüero, on selvää että kovin suuriin riskeihin Schalkella ei ole varaa.

Malttaako Schalke lyödä bussia parkkiin ja luottaa tekevänsä jonkun erikoistilannemaalin? Taitotasossa joukkueilla on sen verran eroa, että pelaamalla Schalke ei tästä parista voittajana selviydy. Suhteellisen ehjällä kokoonpanolla kevättä vastaanottava Manchester City on yksi isoimmista suosikeista koko kilpailun voittajaksi.

Jatkoon: Manchester City

The post Mestarien liigan pudotuspelit lähestyvät – ketkä menevät jatkoon? appeared first on Byyri.

Dokumentti on jaettu kuuteen eri osioon. Tarina alkaa vuoden 2011 Mestarien liigan finaalista, johon Guardiolan pesti Barcelonassa huipentui. Manchester Unitedia vastaan pelattu finaaliottelu oli todellinen Barça-näytös. Man Unitedin Michael Carrick muistelee Barcelonan olleen vain niin hyvä, että heillä ei ollut ottelussa mitään jakoa.

Huipentuman jälkeen aletaan syventyä niihin tapahtumiin ja syihin, jotka lopulta johtivat nähdyn kaltaisiin pelisuorituksiin.

Dokumentissa käydään läpi monia joukkuetta tiivistäneitä ja kehittäneitä hetkiä. Siinä puhutaan La Masia-akatemian kasvateista, Johan Cruyffin merkityksestä seuralle, Lionel Messin tiestä huipulle, Guardiolan taktisista oivalluksista, Eric Abidalin syöpätaistelusta ja monista muista seikoista, jotka tekivät juuri tuon ajan Barcelonasta täysin uniikin, maailmaa mullistaneen joukkueen, jonka rungon loivat oman kaupungin kasvatit.

Dokumentti päästää katsojat tarinoiden mukana tapahtumien kulisseihin. Tarinat ovat jalkapallofanille totta kai mielenkiintoisia ja herkullisia. On mielenkiintoista kuulla tarinoita tuon ajan El Clasicoista, jotka olivat muun muassa Pep Guardiolan ja José Mourinhon taisteluita.

Valittaessa seuraajaa Frank Rijkaardille Barca-luotsina, entinen Barcelonan kakkosvalmentaja, Mourinho, oli todella lähellä tulla valituksi. Lopulta seura päätyi kuitenkin paikalliseen mieheen, Guardiolaan, joka oli tuolloin vielä Barcelonan B-joukkueen kokematon valmentaja. 2010 Mourinho siirtyi Real Madridin valmentajaksi, ja asetelmat olivat valmiit.

”Se voi näyttää helpolta, mutta olemme harjoitelleet sitä vuosia”, kuvailee Lionel Messi Barcelonan pelityyliä. Dokumentissa puhutaan paljon Barcelonan harjoittelusta ja pallonhallintaan perustuvasta taktiikasta, niin ottelukohtaisesti kuin yleisestikin. ”Take the Ball, Pass the Ball”, kuvaa hyvin osuvasti juuri tuon taktiikan ydintä.

Kokonaisuutena Take the Ball, Pass the Ball oli yksi parhaista Barcelona-aiheisista dokumenteista, joita olen nähnyt.

Suurin erona muihin dokumentteihin on se, että ”Take the Ball, Pass the Ball” keskittyy juuri tietyn aikakauden joukkueeseen. Mielestäni joukkueen tietä käydään läpi hyvin laaja-alaisesti ja riittävän yksityiskohtaisesti. Olisin kuitenkin kaivannut ehkä enemmän videokuvaa pukukopeista ja kentän reunoilta. Saattaa tietysti hyvin olla, että sellaista materiaalia ei paljoa löydy, ja siellä käydyt keskustelut eivät kuulu kaikkien korville.

Harmittavasti itse Guardiolalta kuullaan vain lyhyet kommentit vasta lopputekstien aikaan, mutta arvatenkin hänenkin muistonsa noista ajoista ovat hyviä.

Kaiken kaikkiaan voin suositella tätä dokumenttia kaikille jalkapallosta kiinnostuneille. Ennen kaikkea se on suuri nautinto Barcelona-faneille, mutta sisältää varmasti kiinnostavaa tarinaa myös muille. Itselleni tämä oli dokumentti siitä joukkueesta, joka palautti uskoni jalkapalloon.

The post Viihdepääty: Take the Ball, Pass the Ball appeared first on Byyri.

Talvi oli selätetty ja oli aika suunnata katseet kohti koittanutta kesää. Ikuiset kilpakumppanit, Märhäryhmä ja Fc Peltikilta, mittelisivät jälleen voimiaan jalkapallomaailman helmessä, Juhannusklassikossa.

Copat plankkiin

Kylmän talven aikana kuntoa oltiin pidetty yllä jääkiekon, koripallon ja sulkapallon muodossa. Päivänvalon lisäännyttyä kaivettiin esille lenkkikenkiä ja ennen kaikkea nappulakenkiä. Pelimiehet plankkasivat innoissaan Copa Mundialejaan, sillä tämän tulevan yksittäisen ottelun merkitys oli kaikilla tiedossa: voittaja nauttisi suurta ja syvää kunnioitusta seuraavan vuoden verran.

Kesällä, valtaväestön vahdatessa MM-kisoja, eksperttien katse kohdistui Hopun jalkapallopyhätön vihreälle veralle. Tänä vuonna legendaarisen ”Pojan” eli Botnanpaskoman eli pokaalin lisäksi kilpailtaisiin mahdollisesti tapahtumajärjestäjän sponsoroimasta kertalahjotteisesta Jaloviina-pullosta.

Vapaita agentteja ja vanhoja mestareita

Koko kevään auki pysynyt siirtoikkuna antoi mahdollisuuden herkullisille spekulaatioille. Siirtohuhuissa oltiin pyöritelty jo koviakin nimiä. Suurimman mediahuomion varasti kuitenkin Märhäryhmän legendaarinen maaliruisku Kalermo ”Lasijani” Huntelaar. Kalermon läsnäolo ”Märhän” avaavassa kokoonpanossa olisi ”Ryhmälle” elämän ja kuoleman kysymys. Myös Märhäryhmän takavuosien kohuhankinta, maalivahtilegenda Vammalan van der Sar oli tärkeää saada rauhoittamaan joukkueen tukkihumalaista alakertaa.

Fc Peltikilta eli myös epävarmoja aikoja kokoonpanonsa kanssa, mutta toisaalta pelipaikoista käytiin seuran sisällä myös kovaa kilpailua. Kaikki halusivat ratkaista voiton omilleen. Peltikillan rosterin peruspalikoita, toppari Pinbecker Linbadia ja ysipaikan Läski-Ronaldoa, tuuraamaan oli hankittu Platini ja Kopinho. Peltikillan sairastuvalta kymppipaita Pomiel Messi oli selättänyt terveysongelmansa kovalla vauhdilla ja alkoikin olla valmis kantamaan joukkuettaan kohti pokaalinryöstöä.

Juhannusklassikko on perinteisesti ottelu, jossa taktiikkataulut saavat suosiolla jäädä kirjahyllyyn, koska usein ottelun ratkaisee oikea tahtotila ja jumalaton voitonhimo. Märhäryhmän suunnaton voima vastaan Peltikillan ylivoimainen taito.

Let’s get ready to rumble

Uusia huippunimiä päästiin ihastelemaan siis vuoden 2018 klassikossa, mutta vanhojen kettujen merkitystä ei todellakaan voinut aliarvioida. Märhäryhmä oli vienyt edellisenä vuonna pokaalin mestaruussaunaansa erittäin dramaattisten vaiheiden jälkeen. Tuo äärimmäisen tasainen ottelu eteni aina poikkeuksellisen heikkotasoiseen pilkkukisaan asti, jossa Märhäryhmä otti voiton väkisin.

Uusi juhannus, uusi Juhannusklassikko. Pystyisikö Märhäryhmä puolustamaan voittoaan, vai olisiko Peltikillan nälkä heille liikaa? Tämän maailman kauneimman ottelun arvon kannalta toivottiin, että valtaosa pelaajista saataisiin ylipäätään hengissä kentälle. Yhteisö oli myös rukoillut jalkapallojumalia, että tiukkana mutta reiluna tunnettu päätuomari Erkkinen olisi jälleen jakamassa tuomioitaan. Ottelua edeltävänä yönä WhatsApp huusi hoosiannaa, kun kaljanjuomisvideot ja äänitetyt pilkkalaulut vaihtoivat omistajiaan. Jännitystä oli ilmassa, kohta rysähtäisi.

Jääkiekkolukemat ja saippuaoopperaa

”Kaarlsperit” kylmälaukuissaan ottelun tähdet olivat pikkuhiljaa saapuneet Hopulle. Paikalle oli saapunut myös merkittävää jalkapallomediaa ja yleisöä. Aurinko paistoi taivaalla vankkumattomasti, vaikka pientä sateen uhkaakin oltiin lupailtu. Lähestyttiin järjestyksessään viidettä Juhannusklassikkoa ja päätuomari Erkkisen suorittamaa alkuvihellystä.

Kuten mainittua, Fc Peltikilta oli saanut uusina joukkoihinsa kovafysiikkaisen toppari Platinin sekä vielä polvileikkauksesta toipuvan Kopinhon. Paremmassa terveystilanteessa ollut Märhäryhmä oli saanut jalkeille koko lailla parhaan aloituskuusikkonsa. 6 vs. 6 -ottelussa pelattiin kaksi 22 minuutin jaksoa, joiden välissä ja osin aikanakin juotiin keskikaljaa.

Peltikilta antoi myrskyvaroituksen jo ensimmäisen jakson aikana. Platinin ja Pomiel Messin aivot tavoittivat saman aaltopituuden ja tauolle siirryttiin 3-0-lukemissa kaksikon vastattua kaikista maaleista.  Ottelu eteni hyvin fyysisissä merkeissä, ja tuomari joutuikin jakamaan kolme varoitusta Märhäryhmälle. Kovasta taistelusta huolimatta tunnelma oli Hopun tekonurmikentällä hyvin välitön, ja paikalle eksynyt yleisömerikin tuntui viihtyvän.

Toisella jaksolla maalien makuun Peltikillalta pääsivät myös kapteeni Pirlu ja joukkueen oma leijonanharjas Slerba Puyol. Ottelu oli mennyt jo jääkiekkolukemiin 6-0, kunnes lisäajan viimeisellä minuutilla Märhäryhmälle tuomittiin vapaapotku. Hyvänolon tunne oli hiipinyt Peltikillan paitaan, ja Jarmoulenkon & Huntelaarin juonima Märhäryhmän vapaapotkukuvio kavensi lopputulokseksi 6-1.

Peltikilta pääsi silti vuoden tauon jälkeen nostamaan Botnanpaskomaa. Odotettu Jaloviina-pullo oli vaihtunut halpaan skumppaan, jota Märhäryhmän tappiosta katkeroitunut kapteeni yritti myös varastaa. Kilpailudelegaatio nimesi ottelun parhaaksi pelaajaksi hattutempun tehneen Pomiel Messin, joka sai palkinnoksi huurteisen Tyrvään Portterin. Sade odotti kohteliaasti ottelutapahtuman päätökseen asti, jonka jälkeen alkoi laskeutua voimalla kohti tekonurmea.

Peltikilta otti komealla voitollaan niskalenkin Märhäryhmästä mestaruustaulukossa. Mestaruusottelun jatkoilla koettiin kuitenkin vielä saippuaoopperamaisia juonenkäänteitä. Peltikillan keskikentän tuore dynamo Kopinho oli ajautunut juhannusjuhlissa veljeilemään märhäläisten kanssa. Näillä jatkoilla Kopinho oli hävinnyt mölkkykisassa, jossa panoksena oli joukkueen vaihtaminen.

Peltikillan jäsenet vastaanottivat surun murtamina viestin heidän uuden hankintansa loikkaamisesta vihollisleiriin. Tuomaria siis totisesti tarvitaan ensi kesänäkin, kun nämä suomalaisen juhannuksen Barca ja Real palaavat pallon muotoiselle törmäyskurssille.

Juhannusklassikoiden mestaruustaulukko:

2014 Märhäryhmä

2015 Fc Peltikilta

2016 Fc Peltikilta

2017 Märhäryhmä

2018 Fc Peltikilta

The post Kesämuistoja: Juhannusklassikko 2018 appeared first on Byyri.

Kirjoitin alkusyksystä ennakkoa ja omia arvioitani lohkojen voimasuhteista. Nyt onkin hauska vähän katsoa, miten omat ennustukset toteutuivat ja mitä lohkoissa lopulta kävi.

Tiistaina paketoitiin lohkot A, B, C ja D

Lohkossa A jatkopaikat oli jaettu jo ennen päätöskierrosta, eikä niissä juuri yllätyksiä nähty. Selvästi vahvimmat joukkueet olivat Bundesliigassakin kovassa liidossa oleva Dortmund sekä Atlético Madrid. AS Monacon kausi on ollut äärimmäisen synkkää katsottavaa niin Ranskan liigassa kuin Mestarien liigassakin. Club Brügge sijoittui lohkon kolmanneksi Monacon jäädessä lopulta vain yhteen pisteeseen.

Tämän lohkon ottelussa Atlético Madrid – Monaco nähtiin myös Mattias Gestraniuksen johtama suomalainen tuomariryhmä. Dortmund vei lohkon ykkössijan maalierolla 10-2, vaikka Bundesliigassa maalivastuuta ottaneet Paco Alcacer ja Marco Reus osuivat kumpainenkin vain kerran.

Jatkoon: Borussia Dortmund & Atlético Madrid

Lohkosta B mietin ennakkoon, että Inter tulisi haastamaan ennakkosuosikit kovaa. Inter on pelannutkin varsin pirteästi koko syksyn niin Serie A:ssa kuin Mestarien liigassakin. Lohkon kärkiottelut olivat kaiken kaikkiaan hyvin tiukkoja. Suosikeista varsinkin Tottenhamilla oli alkuun vaikeaa, johtuen osin loukkaantumisista. Se joutui pelaamaan otteluita ilman tärkeitä tähtiään Dele Allia ja Christian Eriksenia.

Barca otti lopulta lohkovoiton kirkkaasti, mutta toisesta sijasta käytiin kova taistelu aina loppuun asti. Barcelonan Lionel Messi mätti alkulohkoon kuusi maalia, vaikka pelasi vain neljässä ottelussa murtuneen käden vuoksi. Viimeisen kierroksen otteluiden päättyttyä tasapeleihin Tottenham nousi lopulta kiinni toiseen jatkopaikkaan.

Jatkoon: FC Barcelona, Tottenham Hotspur

Todellinen jännitysnäytelmä nähtiin lohkossa C, jossa koko kärkikolmikko oli vielä auki käännyttäessä loppusuoralle. Koska oletus oli, että PSG hoitaisi Crvena Zvezdan viimeisessä ottelussaan, jäivät isoimmat panokset otteluun Liverpool – Napoli.

Liverpool saattoi itsensä ongelmiin häviten lohkon kaikki kolme vierasotteluaan. Moni Liverpool-fani katseli näitä vierasotteluita hämillään siitä, miten ajoittain aivan loistavaa jalkapalloa pelaava joukkue saattoi muuttua jopa täysin surkeaksi lentomatkan aikana. Liverpool päästi enemmän maaleja lohkovaiheen kuudessa ottelussa kuin on päästänyt Valioliigassa 16 otteluun. PSG:n ja Napolin keskenäiset tasapelit kuitenkin loivat viimeiselle kierrokselle makeat asetelmat, joissa jopa Crvena Zvezdalla oli teoreettiset saumat Eurooppa-liigaan oikeuttavaan kolmanteen sijaan.

Anfieldilla oli tiistaina tunnelma huipussaan, kun fanien laulama ”You’ll never walk alone” peitti alleen Mestarien liigan tunnusmusiikiin jo alkuhetkillä.  Liverpool ja Napoli tarjoilivat turboahdettua futisviihdettä koko rahalla. Varsinkin Liverpool oli ensimmäisellä puoliajalla niin hurjalla pelipäällä, että se sai Napoli-fanit katsomossa kyyneliin. Liverpoolin voittoon päättyneessä ottelussa nähtiin loppuvihellykseen asti sellaista draamaa, jota vain urheilu voi parhaimmillaan tarjota. Lopulta Liverpool selvitti jatkopaikan tehtyjen maalien turvin. Huhhuh mikä matsi!

Jatkoon: PSG, Liverpool FC

D-lohkossa oli yksi ylitse muiden. FC Porto jätti toiset jalkoihinsa selkeästi. Schalke nappasi kakkossijan minimisuorituksella vähämaalisilla otteluillaan tehden vain kuusi maalia kuuteen otteluun. Eurooppa-liigapaikasta taisteltiin vielä viimeisellä kierroksella Galatasarayn ja Lokomotiv Moskovan kesken. Lokomotiv matkusti Schalken vieraaksi ja Galatasaray sai vieraakseen Porton. Istanbulin illassa yleisö piti ääntä, rokki soi ja kuuluttaja huusi ämyrit rämisten. Vaikka Galatasaray hävisi ottelun Portolle 2-3, lunasti se Eurooppa-liigapaikan Lokomotivin hävittyä Schalkelle 1-0.

Jatkoon: FC Porto, FC Schalke 04

Keskiviikkona lohkot E, F, G ja H

Lohkossa E yllätyin positiivisesti Ajaxin jatkopaikasta. Ennakoin Benfican olevan todennäköisin kakkonen, mutta Ajaxin pirteät esitykset veivät joukkueen taistelemaan aina lohkovoitosta asti. Lohkon jumboksi jäi AEK.

Viimeisellä kierroksella Ajax sai kotiareenalleen vastustajaksi Bayern Münchenin, jolla on kieltämättä ollut vaikeuksia alkukaudesta etenkin Bundesliigassa. Amsterdaminkaan ilta ei jättänyt kylmäksi. Kärkiottelu tarjoili parin punaisen kortin, parin rankkarin ja hienojen torjuntojen lisäksi ennen kaikkea energisen ja taitavan kotijoukkueen. Bayern München otti kuitenkin lopulta 3-3-tasapelin myötä lohkovoiton. Robert Lewandowski tehtaili peräti 8 maalia kuudessa ottelussa.

Jatkoon: Bayern München, AFC Ajax

F-lohkossakin nähtiin yllätyksiä ja tiukka lopputaistelu. Vaikka Manchester City olikin varmistanut jatkopaikkansa jo ennen päätöskierrosta, ei senkään lohkovaihe edennyt ruusuilla tanssien. Kapuloita rattaisiin löi jo ensimmäisessä ottelussa monet yllättänyt Lyon, joka haki vierasvoiton Englannista.

Shaktar Donetskin lisäajan vierasmaali Hoffenheimia vastaan viidennellä kierroksella toi heidät vielä mukaan kilpailemaan jatkopaikoista. Toisesta sijasta käytiinkin kovaa vääntöä Ukrainan yössä, jonne Lyon saapui kohtaamaan Shaktarin. Tuo ottelu päättyi tasapeliin, ja lohkokakkosena jatkoon eteni Lyon.

Jatkoon: Manchester City, Lyon

Lohko G ei jatkopaikkojen suhteen juuri yllättäviä käänteitä romantikoille tarjoillut. Real Madrid ja AS Roma marssivat lohkosta jatkopeleihin, vaikka molemmat olivat vaikeuksissa viimeisissä otteluissaan. Viktoria Plzeň ja TsSKA Moskova jännittivät vielä päätöskierroksella kumpi jatkaisi pelaamaan Eurooppa-liigaa. Keskiviikkoiltana Real Madrid lepuutti osaa ykkösnipustaan, ja TsSKA hyödynsi tilanteen. 0-3-vierasvoitto Santiago Bernabeulta oli kuitenkin laiha lohtu, sillä Plzen otti voiton Romasta kotiottelussaan ja eteni Eurooppa-liigaan.

Jatkoon: Real Madrid, AS Roma

Lohkossa H ovat Man Unitedin fanit saaneet huokailla joka suuntaan. Manchester United elää jollakin tavalla äärimmäisen mielenkiintoista aikakautta, jossa suoritusten taso, tunteet ja tulokset heittelehtivät laidasta laitaan. Suuri kivi tippui manchesterilaisten sydämeltä kuitenkin kun vanha kunnon Marouane Fellaini astui esiin lisäaikamaalillaan Young Boysia vastaan ja varmisti helpottavan jatkopaikan alkulohkosta. Fellainin kultaakin kalliimman maalin myötä United pelasi päätöskierroksella jopa lohkovoitosta, joka kuitenkin karkasi käsistä Valencia-tappion myötä.

Lohkon viimeiseksi jäi BSC Young Boys, vaikka se viimeisessä ottelussaan löikin ykkösmiehistöllään pelanneen Juventuksen. Young Boys pääsee nyt loppukaudeksi keskittymään vain Sveitsin Super Leagueen, jonka mestaruus heillä jo tuntunee hyppysissä – niin vakuuttavaa meno Bernissä on ollut.

Jatkoon: Juventus, Manchester United

Lohkovaihe tarjosi jälleen hienoja, tunnelmallisia hetkiä pimeisiin syysiltoihin. C Morella oli lähetystensä kanssa välillä vähän ongelmia, ja toivottavaa olisi, että niistäkin lopulta päästäisiin eroon kevään tärkeiden otteluiden alkaessa. Parhaimmillaan esimerkiksi Tuomas Virkkusen ja Petri Pasasen duo suorana Anfieldilta oli huikeaa kuunneltavaa.

16 parhaan joukkeen otteluparit arvottiin maanantaina 17.12., ja pudotuspelit alkavat 12. helmikuuta, jolloin otteluissa mukana on myös VAR-videotuomarit.

The post Mestarien liiga – Viimeinen kierros ja lohkovaihe pakettiin appeared first on Byyri.

”Suomen paras FC-alkuinen räppibändi” – näin kuvailee itseään Instagram-tilillään FC Luufemma.

Juuri uuden singlen ja menneenä kesänä kaksi biisiä julkaissut FC Luufemma on ottanut asiakseen levittää jalkapallon ilosanomaa räppäämällä. FC Luufemman rungon muodostavat räppärit Oiva Vedätys ja Kreivi. Tuotantopuolen koutsaamisessa päävastuuta kantaa Anodi Virta ja graafisen puolen huoltojoukkoja johtaa Samuli Lindberg.

Räppärit ovat alunperin kotoisin Kirkkonummen Masalasta, ja he ovat tunteneet toisensa jo pikkupojista asti. Vuosien varrella kaksikon tiet ovat hajanaisesti ristenneet eri projekteissa, kuten Likaisen Etelän ja Kolmiodraaman kappaleissa, mutta FC Luufemma on heidän ensimmäinen yhteinen bändinsä.

Divarifutiksesta biiseihinsä ammentavat räppärit ovat pelanneet jalkapalloa paljon, joten he tietävät mistä biiseissään puhuvat, kuten suomiräpin henkeen kuuluukin. Miehet ovat elämänsä varrella pelanneet jalkapalloa tai futsalia joukkueissa kuten Masalan Kisa, KyIF, FC Kirkkonummi, EBK, Honka, HJK ja Harjun Potku.

”Kreivin ominaisin pelipaikka on keskikentän pohjalla, Oiva Vedätys on jokapaikan höylä, allround. ”

FC Luufemma -nimi keksittiin jo vuonna 2012, jolloin oli suunnitteilla tätä nimeä kantava jalkapallojoukkue. Joukkue jäi syntymättä, mutta osuvalle nimelle tuli käyttöä vuosia myöhemmin, bändin muodossa.

Lasinilkkoja ja punaisia kortteja

FC Luufemma syntyi vuoden 2018 keväällä mielekkään yhteisen tekemisen tarpeesta. Alunperin oli tarkoitus tehdä perinteisempää suomiräppiä, ja vain yhdestä jalkapalloaiheisesta biisistä oli puhetta. Projektin edetessä Oiva Vedätys kuitenkin innostui ajatuksesta keskittyä futikseen, ja pian koko homma olikin pyhitetty kuningaslajille.

”Jalkapallon maailma on ehtymätön aarreaitta biisi-ideoille kaikkine tarinoineen, persoonineen, ilmiöineen, alakulttuureineen ja legendoineen. ”

FC Luufemman ensimmäinen biisi ”Punainen Kortti” syntyi yhteistyössä heidän kavereidensa Heikki Kuulan sekä tuottajakaksikon Bustaavat Budit kanssa. Somessa biisiä mainostivat myös suomalaistähdet Teemu Tainio ja Perparim Hetemaj. Heikki Kuulan julkaiseman biisin piti alunperin tulla ulos FC Luufemman nimellä, mutta ”Huukki-Heikin” ison roolin vuoksi biisi päädyttiin julkaisemaan Kuulan tuplasinkulla.

Kovaotteisesta pelistä kertova kappale julkaistiin sopivasti jalkapallon MM-kisojen kynnyksellä. Biisin piti alunperin tulla ulos jo ennen Veikkausliigan alkua, mutta kuten räppipiireissä yleisesti tiedetään, aikataulut saattavat usein venyä. Anodi Virran tuottama FC Luufemman ensimmäinen oma biisi ”Kivii taskuun” jatkaa samalla rosoisella linjalla.

”Pari kantapääkikkaa, teen mitä diggaan. Muista laittaa stebuja junnu sun fikkaan. Eikä mitkään vemmelsääret jaloilleni tallo. Pelin nimi: ensin mies, sitten pallo.”

Kovaa pelaaminen, aladivarifutis ja Suomen maajoukkue ovat lähellä FC Luufemman sydäntä. Kuten mainittua, pelaaminen on kaksikolle tuttua touhua, etenkin likainen sellainen.

”Mä oon joskus aladivareissa vastustajaa rapattuani poiminut hiekkakentältä kiviä ja tarjonnut niitä kamojaan keräävälle kaverille psyykatakseni ”, Oiva Vedätys mainitsee.

Keikkalavoille keväällä

Ruohikon tuoksu -nimeä kantava debyyttialbumi on jo työn alla, mutta ennen sen julkaisemista FC Luufemman on tarkoitus saada bändille lisää kuulijoita yksittäisillä biiseillä. Pallon on nyt tarkoitus pyöriä niin kauan kun peli kulkee, mielellään myös täysille katsomoille. Uunituore single ”Kosovon härkä” julkaistiin juuri UEFA Nations Leaguen pyöriessä kiivaasti.

Suomen joukkueen loistavat otteet Kansojen liigassa ovat aiheuttaneet maahamme varsinaisen futishuuman. Huuhkajien koppideejiille voitanee antaa vinkiksi, että tämän kappaleen siivittämänä olisi varmasti mahtavaa lähteä marraskuun isoihin otteluihin. Kovan työnteon nimeen vannovan biisin innoittajana toimii tietenkin maajoukkue-legenda Shefki Kuqi.

”Ei oo saumaa, rynnin läpi kiven. Kosovon härkä, siitä asenne sai nimen. Pakit kaatuu, isken kyynärpäät kaaliin. Lentävä tuuletus kun pallo menee maaliin.”

Kappaleella Luufemman kokoonpanoa vahvistaa myös punkbändi Anal Thunderin kitaristi El Loso. Pitkäsoitto tullaan kuitenkin todennäköisesti tekemään pitkälti omalla porukalla. Mahdolliset vierailijat tulisivat jostakin hieman yllättävämmästä suunnasta, eli JVG:n kaltaisia räppitähtiä levyllä tuskin kuullaan, vaikka duo saakin Luufemmalta pisteitä pelihuumoristaan. Muita yhtä intohimoisesti futiksesta räppääviä FC Luufemman miehet eivät tiedä, mutta muutamat hengenheimolaiset ansaitsevat tulla mainituksi.

”Pietarin Vauhti ja Kurvi on klassikkobiisi, ja mainitaan myös Solosen ja Boxin Me ollaan KPV. Hannibal välillä heittää riimeissään jotain hyviä Liverpool-läppiä. Kirkkonummelainen Mirkovic on viime vuosikymmenen puolivälissä räppäillyt futiksesta. Liian deeppi -omakustanteella on biisi nimeltä 90 minuuttia, joka on helvetin hyvä. ”

Kuten jalkapallossakin, ihmisille esiintyminen on musiikissa koko homman suola. FC Luufemma on jonkun kerran jo lavalle astunutkin, mutta varsinainen keikkailu odottaa vielä lisää esitettäviä biisejä. Ensi keväälle on alustavasti jo puhuttu keikoista ja lisää keikkatarjouksia voi lähettää suoraan Luufemmalle sähköpostin tai sosiaalisen median kautta. Facebookista bändi löytyy nimellä FC Luufemma ja Instagramista luufemma-nimellä.

Oiva Vedätys ja Kreivi pelaavat edelleen myös itse jalkapalloa. Heidän joukkueensa tavoitteet eivät aladivarijoukkueiksi yllätä: sarjanousua haetaan. Jalkapalloa hengittävät räppärit seuraavat lajia myös aladivareita laajemmin, ja myös kaikkien aikojen pelaajien pohtiminen synnyttää intohimoista keskustelua. Lopulta kaksikon nimeämä top-4 -lista pelipaikoittain on hyvin heidän näköisensä. Kovuutta, kikkailua ja tehoja edustavat maalivahti Rene Higuita, puolustaja Roberto Carlos, keskikenttäpelaaja Vinnie Jones ja hyökkääjä Jari Litmanen.

Studiossa ahkerointia jatkava FC Luufemma lähettää Byyrin lukijoille terveisensä:

”Käykää katsomassa futista livenä ja kannattakaa ääneen!”

Artikkelikuvassa vasemmalla Kreivi, oikealla Oiva Vedätys. Kuvaaja Mikko Ramula.

The post FC Luufemma rappaa jaloille ja räppää narulle appeared first on Byyri.

Itse huomasin Jussi Vatasen Instagram-tililtä mainoksen Pelipäivä-ohjelmasta. Missään muualla en ollut törmännyt tähän ohjelmaan ennakkoon, joten tieto ohjelmasta on saattanut mennä muiltakin ohi. Vatanen on minulle tuttu lähinnä Kimmo- ja Downshiftaajat -sarjoista, sekä tietenkin Putouksesta ja Tuntemattomasta Sotilaasta.

Jostain on kuitenkin jäänyt käsitys, että Vatanen olisi jalkapallomiehiä, ja kenties kulttielokuva Kulman Pojilla on tässä merkittävä rooli.

Pelipäivä taitaa sen sijaan olla PK-37:n kasvatin ensimmäisiä puhtaita jalkapallo-ohjelmia, ja toivoinkin että hän avaisi siinä omaa suhdettaan jalkapalloon. Pidän Vatasesta näyttelijänä ja odotin mielenkiinnolla jaksojen katsomista. Ohessa luonnehdinnat jaksoista, jotka sisältävät juonipaljastuksia.

Kolme kulttuuria

Ensimmäisessä osassa Vatanen seikkailee Englannissa. Hän keskustelee fanien ja toimittajan kanssa muun muassa rahan vaikutuksesta seuroihin ja fanikulttuuriin. Manchesterissa vieraillaan niin Manchester Unitedin, kuin myös seuran fanien protestilauseena rahamiehille perustaman FC United of Manchesterin kotistadioneilla. Viimeksi mainitun kutosdivarijoukkueen perustajat kritisoivat seurajohtoa siitä, että pitkäaikaiset fanit on jätetty huomiotta rahamiesten hypättyä ruoriin. Jaksossa käydään myös jututtamassa Liverpool-faneja Anfieldilla, sekä tavataan entinen maalivahti Jussi Jääskeläinen.

Toisessa osassa ollaan Saksassa. Vatanen tapaa eri joukkueiden faneja, ja käy katsomassa Dortmundin peliä Eintracht Frankfurtia vastaan. Ottelun jälkeen haastattelussa on tuolloin vielä Kotkien riveissä pelannut Lukas Hradecký, jolta kysellään mielipiteitä saksalaisesta jalkapallokulttuurista. Vatanen käy myös 2.Bundesliigaa pelaavan VfL Bochumin kotiottelussa, jossa hän tapaa VfL Bochum Finlandin fanclubin jäseniä. ”We are blue, we are white, we are Finnish dynamite”-kannatuslaulu jää soimaan päähän jakson jälkeenkin.

Kauttaaltaan jakso antaa sen vaikutelman, että saksalaisfanit ovat pääasiassa paljon tyytyväisempiä seuroihinsa kuin englantilaiset. Seurat ottavat kannattajansa hyvin huomioon ja ymmärtävät heidän arvonsa toiminnalle. Jaksossa tavaan myös Byyristä ja Fussball-Ranskalaiset -blogista tuttu Martin Vieth!

Kolmannessa osassa Vatanen on Espanjassa tutustumassa Baskimaan menestyneimpään seuraan Athletic Bilbaoon.

Seura vaikuttaa olevan todella sydämen asia paikallisille faneille. Joukkueen kotistadion San Mamés sijaitsee aivan Bilbaon ydinkeskustassa ja ykkösjoukkue koostuu vain baskitaustaisista pelaajista. Joukkue, joka on aina pelannut Espanjan korkeimmalla sarjatasolla, on bilbaolaisten ylpeyden aihe, ja paikalliset tutut pelaajat lisäävät intohimoa entisestään. Vatanen tapaa niin faneja, toimittajan kuin pelaajiakin ja viimeinen jakso käykin läpi pelkästään Athletic Bilbaon toimintaa.

Kolme jaksoa jätti minut lopulta odottamaan lisää. Nyt esiteltiin hieman pintapuolisesti kolme erilaista jalkapallomaata ja jalkapallokulttuuria, joten ehkä jatkoa on luvassa.

Tiivistettynä sarjasta jäi mieleen, että englantilaisfanit ovat vähän katkeria ja kriittisiä maailman rikkaimmasta sarjastaan, ja huolissaan englantilaispelaajien tulevaisuudesta. Saksalaisfanit ovat puolestaan erittäin karnevaalitunnelmaisia sekä ylpeitä seurajärjestelmistään, ja espanjalaiset puolestaan hyvin intohimoisia, paikallisromanttisia ja osin poliittisiakin.

Jussi Vatanen antoi haastateltavilleen parrasvalot, ja hänen oma jalkapallotaustansa ja näkemyksensä jäivät lopulta vähälle huomiolle. Ohjelma oli hyvin leikattu, melko vauhdikas ja nopeasti eteenpäin soljuva. Mahdollisissa tulevissa jaksoissa toivoisin käsittelyyn pääsevän myös suomalaisjoukkueita ja faniryhmiä. Ne ansaitsivat päästä Yle Urheilun näyttämölle.

Puutteistaan huolimatta Pelipäivä on askel oikeaan suuntaan. Aiheet ovat mielenkiintoisia, joten mikäpäs tässä on katsella syysiltojen ratoksi suomeksi tehtyjä jaksoja jalkapallokulttuurista.

The post Pelipäivä – ohjelma jalkapallokulttuurista ja sen faneista appeared first on Byyri.

Tästä kaudesta eteenpäin Mestarien liigan näyttämisestä Suomessa vastaa C More. C More on ilmoittanut monihenkisen selostajatiimin otteluihin, joten todennäköisesti pelejä näytetään laajalla rintamalla suomeksi selostettuna. Itse olen vanhana Tuomas Virkkusen kannattajana iloinen hänen palkkaamisestaan.

Ottelustudioissa nähdään entisiä suomalaisia jalkapalloilijoita, joiden joukkoa johtaa itselleni aiemmin lähinnä radiohupailuista tuttu Ilkka ”IlE” Uusivuori. Olen katsellut C Moren lähetyksiä alkukaudesta netin kautta, ja pelit ovat pyörineet hyvin, lukuun ottamatta pieniä ongelmia selostuksien kanssa. Toivottavasti nekin saadaan kuntoon, kun sininen tähtipallo liikahtaa ensimmäisen kierroksen alkaessa 18.9.

Monacon lohkoarvontaa varten Giorgio Marchetti oli taas kaivettu esiin valvomaan pallojen nostelua, ja bongattiin muuan Aki Riihilahtikin yleisön joukosta. Arvonta on keskeinen ja erittäin kutkuttava osa kesäkuussa huipentuvaa Mestarien liigan taivalta.

Keitä vastaan suosikkijoukkueesi tulee pelaamaan? Tuleeko helppoja tai mielenkiintoisia kohtaamisia? Mikä muodostuu kuoleman lohkoksi? Ja toden totta, kaiken naureskelun ja poskisuudelmien keskellä lohkotkin saatiin Monacossa lopulta arvottua.

Lohko A:

Atlético Madrid, Borussia Dortmund, AS Monaco, Club Brugge

A-lohkon ennakkosuosikkeina jatkoon pidän Atlético Madridia ja Dortmundia. Mestarien liigan finaali pelataan ensi keväänä Atlético Madridin kotistadionilla ja uskon heidän tekevän kaikkensa finaalipaikan eteen – ainakaan toista Madridin joukkuetta he eivät halua nähdä kannua nostelemassa.

Kelvollisesti Bundesliigassa aloittanut Dortmund vaikuttaa jälleen vahvalta kapteeni Marco Reusin johdolla. Joukkueen keskikenttää on vahvistettu Axel Witselillä ja Thomas Delaneylla, kun taas maalintekovoimaa tuo Barcelonasta lainattu Paco Alcacer.

AS Monacon osakkeet ovat hieman heikentyneet huippuhetkistä heidän myytyään kasapäin tähtiään, kuten Kylian Mbappén, Fabinhon ja Thomas Lemarin. Club Brugge jäänee lohkon hännille.

Lohko B:

FC Barcelona, Tottenham Hotspur, PSV Eindhoven, Inter Milan

Lohkossa B Inter tulee ehdottomasti haastamaan tosissaan suosikkeja Barcelonaa ja Tottenhamia jatkopaikasta. Milanolaisjoukkueet hamuavat takaisin Italian kärkikastiin Interin johdolla, ja Radja Nainggolanin kaltaisten vahvistusten kautta se onkin mahdollista. Koko kesän velloneet huhut Luka Modrićin siirrosta Interiin jäivät lopulta huhujen tasolle. PSV Eindhovenilla tuskin laatu riittää isompaan kiusantekoon, vaikka Hollannin liigassa alkukausi onkin jälleen lähtenyt hyvin käyntiin.

Lohko C:

PSG, Napoli, Liverpool, Crvena Zvezda

Kolme suurta ja Belgradin Punainen Tähti. Napoli tulee taistelemaan Carlo Ancelottin johdolla varmasti lohkovoitosta, mutta entisestään vahvistunut Liverpool ja tähtisikermä PSG lienevät kuitenkin veikkaajien papereissa ykkös- ja kakkossijalla. PSG hankki maalilleen Gianluigi Buffonin Juventuksesta. Viime keväisen katastrofifinaalin jälkeen Liverpoolikin on vaihtanut maalivahtiaan brasilialaiseen Alissoniin. Tämä lohko lienee näistä kaikista lähimpänä sitä kuoleman lohkoa, ainakin serbialaiselle Crvena Zvezdalle.

Lohko D:

Lokomotiv Moskova, FC Porto, FC Schalke 04, Galatasaray

Tämä lohko ennakkoon on yksi tasaisimmista. Saksalainen Schalke lähtee nuoren päävalmentajansa Domenico Tedescon johdolla hakemaan vahvasti jatkopaikkaa. Lohko tarjoilee myös iloisia jälleennäkemisiä, kun kesällä Lokomotiv Moskovaan siirtynyt ex-Schalke Benedikt Höwedes pääsee palaamaan Veltins-Arenalle. Uskoisin että jatkopaikat ratkotaan kolmen joukkueen kesken, Galatasarayn miehittäessä jumbosijan.

Lohko E:

Bayern München, SL Benfica, Ajax, AEK

Vaikka kuinka Ajax-lasien läpi katsoisi, niin amsterdamilaisilla on kova työ edetä tästä lohkosta jatkoon. Hieman tasaisen suorittamisen kanssa ajoittain vaikeroiva Benfica on suosikki toiseen jatkopaikkaan Bayernin viedessä ykköspaikan leikiten. Ajaxin otteita tulee varmasti katseltua kuitenkin mielenkiinnolla, jo pelkästään Lasse Schönen samettisen potkutekniikan vuoksi.

Hienoa olisi myös, jos suomalaislupaus Saku Ylätupa nostettaisiin ykkösjoukkueen mukaan kehiin. Todellisuudessa Ajaxin kakkosjoukkueessa pelaavalla Ylätuvalla on vielä aimo harppaus Mestarien liigan peleihin.

Ateenan AEK tulee varmasti tarjoamaan upeatunnelmaisia otteluita yli 70 000 katsojaa vetävällä Olympiastadionillaan, vaikka kentällä se olisikin vastaantulija.

Lohko F:

Manchester City, FC Shakhtar Donetsk, Lyon, Hoffenheim

Erittäin tiukka on tämäkin lohko. Shakhtar Donetsk on jo vuosia pystynyt haastamaan kenet tahansa etenkin Ukrainassa pelatuissa otteluissa, mutta pidän kuitenkin Hoffenheimia todennäköisimpänä ottamaan toisen jatkopaikan lohkosta. Manchester City lähtee tavoittelemaan koko turnauksen voittoa, eikä kenestäkään lohkon kolmesta joukkueesta pitäisi olla sille vastusta.

Lyonin nuorekas ryhmä on aloittanut Ranskan liigan ailahtelevasti, ja jatkoonpääsy vaatisikin todellisen nappisuorituksen.

Lohko G:

Real Madrid, AS Roma, TsSKA Moskova, Viktoria Plzeň

Real Madrid lähtee jahtaamaan jotain ennen näkemätöntä, nimittäin neljättä peräkkäistä mestaruutta. Eihän siihen kukaan usko, mutta ei uskonut kolmanteenkaan.

Tällä kaudella temppua yritetään vieläpä ilman viime vuosien ykköstähteä, Cristiano Ronaldoa, joka pakkasi kesällä laukkunsa ja lähti Juventukseen. Mielenkiintoista on myös seurata Realin maalivahtitilannetta. He hankkivat Chelseasta Thibaut Courtoisin, joka istui kauden kaksi ensimmäistä liigaottelua penkillä Mestarien liigan viime kauden parhaaksi maalivahdiksi valitun Keylor Navasin pelatessa.

Koko turnauksen pienimmällä pelaajabudjetilla operoivan Viktoria Plzeňin pelaajat pääsevät nauttimaan hienoista illoista, mutta jatkopaikat tästä lohkosta jaettaan Real Madridin ja AS Roman kesken.

Lohko H:

Juventus, Manchester United, Valencia, BSC Young Boys

1800-luvulla perustettu sveitsiläinen Young Boys tekee debyyttinsä Mestarien liigassa tällä kaudella. Piristävää nähdä uusia joukkueita näissäkin karkeloissa. Young Boys pääsee pitämään Sveitsin lippua korkealla, kun viime vuosina se rooli on ollut FC Baselilla.

Manchester Unitedin kausi ei ole todellakaan saanut unelmastarttia ja valmentaja José Mourinhokin alkaa olla jo tulisilla hiilillä. Valioliigassa on odotettavissa vaikeita aikoja tällä kaudella, joten jatkopaikka tästä lohkosta on elintärkeä. Muun muassa Ronaldolla ja Emre Canilla vahvistettu Juventus lähtee todella kovalla rosterilla hakemaan ihan sitä kirkkainta kruunua. Vanhana romantikkona toivoisin tästä jatkopaikkaa Young Boysille, mutta eiköhän iso tasoero tuo kuitenkin ManU:lle ja Juvelle kultaiset tiketit.

The post Mestarien liiga alkaa taas! appeared first on Byyri.

Kesä on ollut pitkä, ja jatkuu yhä vaikkakin päivä jo lyhenee. Mestarien liigan finaalista asti on pallo pyörinyt niin Veikkausliiga-kentillä, Venäjällä, harjoitusotteluissa rapakon takana kuin Hopun tekonurmella juhannusklassikossakin.

Venäjän MM-kisoja tuli katseltua niin kotisohvalla televisiosta, veneessä kännykästä kuin juhannuskekkereissä screeniltäkin. Tunnelmani MM-kisojen alkaessa olivat hieman kummalliset, sillä suuri suosikkini Hollanti ei ollut mukana ollenkaan ja seuraavatkin symppaamani maat putosivat pois ennen ratkaisupelejä. Yritin kuitenkin nauttia täysin rinnoin otteluista ja kyllä kisat paljon hienoja hetkiä jälleen tarjosikin.

Monelle upealle pelaajalle nämä olivat viimeiset kisat, kun taas toisaalta monelle nuorelle tähdelle nämä olivat vasta ensimmäisiä näytönpaikkoja isommille futisyleisöille.

Oman näkemykseni mukaan parempi joukkue voitti kaikissa ratkaisevissa peleissä, ja lopulta myös mestaruus meni ansaitusti Ranskalle. Yleisradiota täytyy vielä kiittää mahtavasta työstä MM-kisojen välittämisessä suomalaisiin koteihin.

Alle 19-vuotiaiden EM-kisat jäivät itseltäni hieman vähemmälle seurannalle. MM-kisojen jälkeen kun tuli ähky futiksesta ylipäätään. Suomen peleistä katsoin vain viimeisen, Portugalia vastaan pelatun ottelun, joka olikin selvästi kotijoukkueen kisojen heikoin esitys. Vaikka takkiin tuli, esitteli tuokin ottelu taitavaa uutta sukupolvea. Etenkin Timo Stavitski ja Saku Ylätupa herättelevät toivoa tulevaisuuden pallotaitavista Huuhkajista.

Suomalaisjoukkueista HJK:lla on vielä edessään Eurooppa-liigan karsintoja, kun muilla joukkueilla eurotaival nousi pystyyn jo aiemmin kesällä.

Kesällä käyvät myös ovet moneen suuntaan. Siirtomarkkinat ovat tarjonneet viihdettä futisfaneille ilman otteluitakin. Cristiano Ronaldo siirtyi Juventukseen, Alisson Becker Liverpooliin ja Gianluigi Buffon PSG:hen. Siirtomarkkinoilla piisaa vielä odotettavaa, ja nähtäväksi jää muun muassa kuka korvaa ”Rollen” Real Madridissa.

Kohtahan ne sitten jälleen käynnistyvät, isot euroliigat. Lukas Hradecky veskaroi Leverkusenissa, Barcelona pelaa ilman Andrés Iniestaa, Liverpool on vahva haastajaehdokas Valioliigan mestaruuteen, Neymar ja Mbappé jäivät Pariisiin ja Juventus lähtee hallitsemaan Italiaa ilman Buffonia, mutta silti ylivoimaisena suosikkina jälleen.

Televisiointioikeuksissa tapahtuneiden muutosten vuoksi tänä syksynä täytyy ostaa tavallista enemmän kanavapaketteja. Mestarien liiga ja La Liga näkyvät C Moren kautta, kun taas Valioliiga, Bundesliiga, Ligue 1, ja Nations League näkyvät Viaplayn kautta.

Minulle on vielä hieman epäselvää, näyttääkö Yle mitään jalkapalloa tulevalla kaudella. Toinen epäselvä asia on vielä Serie A:n näkyminen.

Pelejä tulee joka tapauksessa katsottua taas niin paljon, että rahoilleen saa vastinetta aivan varmasti!

The post Futiskesä kääntyy kohti syksyä appeared first on Byyri.

Ja seuraavana päivänä sama kaava toistuu uudelleen.

Onneksi juhannuksesta alkaa viikon loma, niin ehtii keskittymään rauhassa olennaiseen, ilman häiriötekijöitä.

Ensimmäinen kierros tarjosi sitä, mitä vain ensimmäinen kierros parhaimmillaan voi: paljon upeita maaleja, yllätyksiä ja ennakkosuosikkien vaikeuksia.

Kisat käynnistyivät isäntämaa Venäjän murskavoitolla Saudi-Arabiasta, ja jo seuraavana päivänä Portugali ja Espanja tarjoilivat kuuden maalin ottelun. Joukkueiden voimasuhteisiin ovat vaikuttaneet niin Espanjan valmentajafarssi, vaihtelevasti sujuneet harjoitusmaaottelut, kuin myös supertähtien Manuel Neuerin, Mohamed Salahin ja Neymarin pelikunto.

Itselleni kova pettymys tuli jo ennen kisoja, kun kuulin tanskalaislegenda Niklas ”Lord” Bendtnerin jäävän ulos turnauksesta.

Ennen MM-kisoja kädet syyhyävät tehdä kaikenlaisia veikkauksia ja analyyseja. Itsekin osallistuin Ylen Futistietäjä-tulosveikkaukseen.

Tätä kirjoittaessani olen sijalla 4825, joten vielä löytyy parannettavaa!

Perinteisesti olemme tehneet alkusarjan tulosveikkauksen myös perheen sisällä. Ainokaisen rahallisen vedon tein avausotteluun, johon lähdin rohkeasti hakemaan Saudi-Arabian voittoa kympillä.

Vaikka kaikki veikkaukset ja analyysit ovatkin tähän asti kelvanneet syttypaperiksi kiukaanpesään, en vaivu epätoivoon. Juuri nämä yllätykset, pettymykset ja nurkan takaa esiin astuvat muuttujat ovat arvokisojen suola.

Ihan kaikkia pelejä en ole töiden takia päässyt ihastelemaan, mutta joitain havaintoja voi kuitenkin tehdä. Ranska ja Englanti aloittivat vahvasti. Argentiinalla ja Saksalla oli vaikeuksia. Cristiano Ronaldo aloitti vahvasti, aiheuttaen Espanjalle ongelmia. Belgia pelasi hyvin samankaltaisesti kuin harjoitusotteluissaan, parantaen hyökkäyspeliään nousujohteisesti toisella puoliajalla.

Osa Ylen asiantuntijoista ansaitsee myös kiitoksen. Jari ”Kuningas” Litmasen, Petri ”Peetu” Pasasen, Erkka V. Lehtolan ja Jarkko Wissin studioesiintyminen on ollut erinomaista! Kunhan vain ihmiset muistaisivat kuunnella heidän puheitaan, sillä ne auttavat ymmärtämään monia aspekteja pelien sisällä.

Toinen kierros alkaa, ja se tuo peleihin aivan uudenlaisen jännitteen. Ensinäytökset on esitetty, nyt pitäisi alkaa voittamaan. Kenellä kasetti kestää? Kuka skarppaa? Kenen kisat päättyvät katastrofiin? Nähdäänkö yhä kauniimpia maaleja? Kohtahan se selviää.

The post Penkkiurheilijan päiväkirja: Avauskierros takana appeared first on Byyri.

Kisakatsomoista löytyy futishulluja joka lähtöön. Maajoukkueiden otteita seuraamaan ja jännittämään kerääntyy eri seurojen ja eri kulttuurien kannattajia. Kaikkia yhdistää kuitenkin rakkaus kuningaslajiin.

Kysyimme kolmelta luovan alan ammattilaiselta heidän suosikkimaataan kisoissa ja yleisesti mietteitä tulevista karkeloista.

Pelataan 90 minuuttia, ja Brasilia voittaa

Joni Bollström tunnetaan rap-piireissä paremmin artistinimellään Bulle. Mies on kauniin ja taitavan jalkapallon ystävä. MM-kisoissa on Bullen mukaan aina ihan omanlaisensa fiilis ja kisoja seurataan vuodesta toiseen. Bullen suosikkijoukkue tulevissakin kisoissa on Etelä-Amerikan jalkapallojättiläinen Brasilia.

Brasiliassa Bullea miellyttää etenkin se, että joukkue on aikojen saatossa kehittäneet pelilleen täysin oman identiteetin. Vaikka Brasilian kuuluisa sambajalkapallo onkin omaksunut vaikutteita pelaajien eurooppalaisilta seurajoukkueilta, on sille yhä ominaista ilmiömäinen taituruus ja pallolla leikittely.

Bullen mielestä Brasilian pelit ovatkin juuri kaikista viihdyttävimpiä seurata: joukkue pelaa aina suurella tunteella.

Suosikkipelaajikseen Bulle nimeää kaksi vasenta laitapuolustajaa. Kisoihin lähtevästä joukkueesta Bulle ihailee Marceloa ja entisistä pelaajista Roberto Carlosia. Bullen mielestä Marcelo pelaa pelistä riippumatta aina omalla loistavalla tasollaan ja on pelipaikastaan huolimatta suoranainen taiteilija.

Roberto Carlos on puolestaan Bullen kaikkien aikojen suosikki, jonka vaparimaalia Ranskaa vastaan jaksaa katsoa aina vain uudelleen.

Venäjän kisoissa Bulle uskoo vähemmän yllättäen Brasilian voittoon. Vuoden 2014 kotikisat päättyivät katastrofiin Brasilian osalta, kun Saksa löylytti isäntiä välierässä numeroin 1-7. Pää painuksissa pelatussa pronssiottelussa tuli vielä pataan Hollannilta, mutta viime aikoina on näyttänyt paremmalta.

Tämän kesän harjoitusottelut ovatkin edenneet voitokkaasti ja supertähti Neymar on ollut huikeassa vedossa palattuaan sairaslomalta.

Kuva – Marcello Casal Jr.

Näissä kisoissa Brasilialla on Bullen mukaan kasvojenpesun paikka, ja sen myötä joukkue palaa ansaitsemalleen paikalle, maailmanmestariksi.

”Koska 90 minuuttia ja Saksa ei pidä tällä kertaa paikkaansa”, Bulle tiivistää lopuksi.

Suosikit voivat syntyä myös verenperintönä

Keski-Suomen sydämestä tuleva muusikko Iida Nättinen kertoo jalkapallon olleen hänelle iso osa elämää aina vauvasta saakka. Vaikka unelmat jalkapalloammattilaisen urasta haihtuivatkin vuosien saatossa, on futiksella edelleen paikkansa. Jalkapallon arvokisat jaksavat aina sytyttää.

”Maa vastaan maa on aina jotenkin kova juttu. Rehti peli. Kukaan ei voi maksaa itselleen kovempia pelaajia ja tehdä huippujoukkuetta. Tässä merkkaa tunteet ja jokaisen maan oma me-henki”, Iida pohtii.

Iida kertoo seuraavansa kisoja avoimesti – kannatettava joukkue saattaa vaihtua kisojen sisälläkin. Kisojen aikana voi syntyä ilmiöitä ja tarinoita, jotka herättävät mielenkiinnon jotain joukkuetta kohtaan. Perinteisesti Iida on syttynyt Brasilian tai Argentiinan peleihin.

Brasilian kohdalla mielenkiintoa lisää myös viehtymys sikäläiseen musiikkikulttuuriin. Portugalin joukkueen hän mainitsee kestosuosikikseen, jossa edellä mainittujen joukkueiden tapaan arvostetaan taitavaa syöttöpeliä ja sisukkuutta.

Rakkaus Portugalin joukkuetta kohtaan syttyi vuoden 2004 EM-kisoissa, joissa isäntämaa hävisi loppuottelussa katkerasti Kreikalle 0-1. Iidan mielestä taitavaa jalkapalloa pelannut Portugali olisi ansainnut voiton puuduttavaa puolustuspeliä pelanneen Kreikan sijaan.

Nättinen nimeää kaikkien aikojen suosikkipelaajakseen portugalilaishyökkäjä Luís Figon. Figo oli Iidan isän ja veljen suosikki, joten perinteitä vaalien Figosta tuli myös hänen sankarinsa.

”Figo oli tyyni ja kova kikkailija, ja tuntui, että se ei kihahtanut hänellä kuitenkaan hattuun. Pitäisi järjestää vielä eläkeläisten MM-kisat, joissa pelaisivat muun muassa Ronaldo, Zidane, Beckham ja Figo !”

Nykyjoukkueesta Nättinen kertoo ihailevansa eniten Cristiano Ronaldoa. Iidan mielestä Ronaldo on käsittämättömän taitava. Kun Ronaldon peli sujuu, se tarjoaa katsojalle todellista silmänruokaa.

Kuva – soccer.ru

Venäjän kisoissa Iida uskoo Brasilian tai Argentiinan mahdollisesti selviävän finaalin asti, mutta luulee Portugalin pelien tyssäävän hieman aiemmin. Hän uskoo myös Espanjan ja Saksan olevan perinteiseen tyyliin vahvoja. Iida kuitenkin toivoo, että Saksan rutiini ja konemaisuus sekä Espanjan voittotehdas saisivat kunnon haastajia altavastaajista.

Iida haluaa toivottaa ihanaa kesää Byyrin lukijoille ja kaikille omia lempijoukkueitaan kannattaville.

”Futiskisakesä on aina paras kesä. Nyt saa nauttia, ja aion kyllä nauttia kaikesta huolimatta myös Saksan ja Espanjan peleistä!”

Kun rakkaus johtaa käkikellojen maahan

Valokuvaaja Jani Kankaanniemi kertoo olevansa jalkapallofanina omien polkujen tallaaja. Pikkupoikana hän ihaili eri maajoukkueita ja niiden tähtiä, kuten Argentiinan Diego Maradonaa, Englannin Gary Linekeria, Italian Paolo Maldinia ja Hollannin Ruud Gullitia. Aikuisiällä hänen tiensä johti Keski-Eurooppaan ja Sveitsiin, jonne Jani onkin asettunut sveitsiläisen vaimonsa kanssa.

Kankaanniemi kuvailee pienehkön maan jalkapalloa yllättävän laadukkaaksi ja monikulttuuriseksi. Pelit pelataan kovalla tunteella silmiä hivelevän kauniissa maisemissa.

Kankaanniemen ensimmäiset muistot Sveitsin joukkueesta ovat vuoden 1996 EM-kisoista, kun joukkue pelasi 1-1-tasapelin isäntämaa Englannin kanssa. Sveitsi taisteli tuolloin samassa lohkossa Hollannin, Englannin ja Skotlannin kanssa, mutta jäi lohkon jumboksi.

Kaikkien aikojen suosikikseen Kankaanniemi nimeää juuri Arsenaliin siirtyneen laitapuolustajan Stephan”Forrest Gump” Lichtsteinerin. Kankaanniemi pahoittelee vastauksensa olevan hieman tylsä, mutta uskoo kuitenkin luotettavan juoksukoneen ansaitsevan nimeämisen.

Kuva – Steindy

Nuoremman polven pelaajista suosikiksi nousee Xherdan Shaqiri. Kankaanniemi kuvailee Shaqiria viihdyttäväksi, arvaamattomaksi ja oivaltavaksi pelaajaksi, joka kykenee myös upeisiin kaukolaukauksiin. Kankaanniemen mukaan isoa roolia nauttiva Shaqiri taistelee maanmiehensä Granit Xhakan kanssa siitä, kumpi laukoo kisojen komeimman maalin.

Kankaanniemi haluaa uskoa Sveitsin mahdollisuuksiin kisoissa. Häntä ihmetyttää joukkueen alisuorittaminen, vaikka laatua heiltä löytyy. Sveitsi on tällä hetkellä esimerkiksi FIFA-rankingissa Ranskan ja Espanjan kaltaisten maiden edellä sijalla 6.

Voittopystin nostamisen pitää tietenkin olla tavoitteena, mutta siihen Kankaanniemi ei  vielä usko. Putoaminen ennen puolivälieriä olisi kuitenkin pettymys. Vetolapulle Kankaanniemi laittaisi todennäköisesti Brasilian tai Espanjan voittajasuosikiksi, mutta toivoo, että kovassa nosteessa oleva Belgia ottaisi tänä kesänä suuren askeleen kohti MM-pokaalia.

Tulevista kisoista Kankaanniemi toivoo aktiivisen ja hyökkäysvoittoisen jalkapallon esitystä ilman politiikkaa. Byyrin lukijoita hän kannustaa fanittamaan isolla tunteella ja jakaa myös meidän kaikkien elävän unelman siitä, että vielä jonakin päivänä pääsemme huutamaan Huuhkajien puolesta kisoissa.

Lopuksi Kankaanniemi kiteyttää runollisesti, mistä jalkapallon MM-kisoissa hänen mielestään on kysymys:

”Uskomatonta kuinka jalkapallo yhdistää kansoja ympäri maailman fiilistelemään hienoja jalkapallotarinoita ja huikeita suorituksia. On huikea tunne, esimerkiksi kisojen aikaan reissun päällä ollessa, napata kisakatsomossa paikallisten kanssa tuopillinen jalkapallofilosofiaa.”

Artikkelikuva – Jani Kankaanniemi

The post MM-kisat 2018 – Fanihaastattelussa Bulle, Iida ja Jani appeared first on Byyri.

Homman piti olla hanskassa. Camp Noulla viikko takaperin Roma nöyrtyi lukemin 4-1, eikä joukkueella ollut siinä ottelussa niin sanotusti mitään jakoa. Avausottelussa roomalaiset olivat jopa surkeita ja sössivätkin puolet Barcelonan maaleista itse verkkoonsa. Barcelona sen sijaan onnistui paineistamaan läpi ottelun vierailijoita ja luomaan vaarallisia paikkoja.

Lionel Messin hattutemppu La Ligan sarjaottelussa viikonloppuna antoi lupauksia maalivireen jatkumisesta. Barça lähti Stadio Olimpicolle itsevarmana, mutta ehkä hieman liikaa pää pilvissä leijuen. Työrukkaset olivat jääneet kotiin.

Barcelonan kausi on edennyt voitosta voittoon uskomattomalla tahdilla. Peli on ollut paria höntsää lukuun ottamatta tehokasta ja työteliästä silti pelin kauneutta unohtamatta.  Saman rallin piti jatkua Mestarien liigassa AS Romaa vastaan pelatussa toisessa osassa. Barça-luotsi Ernesto Valverden mukaan ottelua lähdettin ehdottomasti voittamaan myös Roomassa.

Näin ei kuitenkaan käynyt.

Uskomaton ottelu

Jo heti ottelun alusta kotijoukkue prässäsi korkealta useammalla pelaajalla tehden Barcelonan syöttö- sekä avauspelin yllättävän hankalaksi. Jopa itse varmuutena tämän kauden esiintynyt maalivahti Marc-André ter Stegen availi sivurajoista yli ja pudotteli palloja. Barcelonalla kentällä olivat kuitenkin kaiken nähneet ja kokeneet miehet, kuten Gerard Piqué , Andrés Iniesta ja Sergio Busquets.

Barcelonaa seuratessa jakssaa aina uudestaan ihmetyttää se, että korkea aktiivinen prässi saa joukkueen täysin sekaisin.

Monesti joukkueet pelaavat alhaalla puolustaen Barcelonaa vastaan, mutta silloin tällöin joku uskaltaa yrittää kollektiivista prässäämistä. Silloin prässääminen kuitenkin yleensä hyytyy pelaajien pohkeiden alkaessa kramppaamaan tai Barcelonan onnistuessa iskemään puolustuslinjoihin syntyneisiin rakoihin. Vaikeankin alun jälkeen Barcelona on noussut lukuisia kertoja lopulta voittoon.

Tiistai-iltana kotiyleisön loistavan tuen innoittamana roomalaisten pohkeet kuitenkin kestivät, eikä Barcelonan hyökkäyksistä ollut vaaraa heille.

AS Roma sai otteluun unelmastartin: nopea maali, joka näissä toisen osan takaa-ajoissa on kultaakin arvokkaampi. Luulen, että suurin osa katsojista ja varmaan pelaajistakin uskoi siihen, että Barcelona tulisi tekemään ainakin yhden vierasmaalin Roman verkkoon. Toisen puoliajan alkupuolella Barcelonan pelaajat alkoivatkin jo selvästi turhautua aktiivisen kotijoukkueen paineistukseen ja oman pelin sekaisuuteen.

Tämän turhautumisen myötä keltaisia kortteja nosteltiin Piquélle, Messille ja Luis Suárezille.

Tiistain esitys ei ollut mielestäni kotijoukkueelta mitenkään yliluonnollinen, mutta riittävä tähän paikkaan. Mitään Romalta pois ottamatta, Barcelonan totaalinen aseettomuus yllätti minut toden teolla.

70 minuuttia surffailua, jopa passiivista vastaanottamista, roiskimista, pallonmenetyksiä, harhasyöttöjä ja vastuuttoman tuntuista löysäilyä. Kaikki ne elementit, jotka puskevat esiin usein niinä iltoina, kun vastustaja uskaltautuu aktiiviseen riskejä ottavaan paineistukseen.

Roman taktiikan ei olettaisi kuitenkaan tulleen yllätyksenä. Mestarien liigan puolivälierissä ei vain ole varaa antaa yhtään löysää, jos haluaa voittaa. Onnistumiset pitää aina ansaita, olit sitten maailman paras pelaaja tai kuka tahansa. Huippupelaajien ja hyvien pelaajien tasoerot pienenevät huomattavasti heti, kun huiput eivät ole sataprosenttisessa iskussa ja heistä tulee tavallisia kuolevaisia.

Visca el Barça! Daje Roma!

Roomassa Barcelona päätti aloittaa pelaamisen vasta 80 minuutin kohdalla, mutta kone ei kuitenkaan käynnistynytkään kuin napista painamalla. Jopa maailman paras ”Messias” Leo Messi laskeutui maan pinnalle hukaten vapaapotkuja ja puskien päätänsä seinään tai tässä tapauksessa Roma-puolustukseen. Kokoonpanostakin voi etsiä syitä tappioon.

Oliko Nelson Semedo paras vaihtoehto laitapuolustajaksi? Oliko loukkaantumisista kärsinyt Sergio Busquets sittenkään paras valinta keskikentälle? Barcelona suoritti kaikki kolme vaihtoaan vasta viimeisellä kymmenminuuttisella. Ehkä valmennus luotti siihen, että tarvittava yksi maali tippuu taivaasta, keinolla kuin keinolla.

AS Roma oli virittänyt tiistai-iltaa varten peli-ilmeen kasvoilleen, kun taas Barcelonan taisteluilme näytti lähinnä turhautuneelta ja epäuskoiselta.

Takana oli yksi kaikkien aikojen Mestarien liigan sulamisista. Jalkapalloromantikkona ei voi kuitenkaan olla kuin onnellinen Roman puolesta. Millainen meininki Stadio Olimpicolla olikaan! Roma pelasi juuri niin kuin heidän pitikin ja teki täten mahdottomasta mahdollisen.

Ikuisen kaupungin ylpeys loi ottelussa lähes puolet enemmän maalipaikkoja kuin Barcelona. Roma laukoi aktiivisesti selvästi hermostunutta ter Stegeniä kohti, ja iskivät tyrmäyksellä kanveesiin epäilemättä hieman ylimielisenä iltaan lähteneen Barcelonan. Urheilu on ihmeellistä ja jalkapallo sitäkin ihmeellisempää. Barça joutui oikeastaan ensimmäistä kertaa tällä kaudella tiukkaan paikkaan selkä seinää vasten, ja vihkoon meni.

Kaikki kunnia Romalle ja onnittelut jatkopaikasta Kari ”Hissu” Hietalahdelle ja muille AS Roma -faneille. Nyt on Barcelonan miljonääreillä aika vilkaista peiliin ja keskittyä hoitamaan loppukaudesta Espanjan tupla kotiin.

The post Mikä ilta Roomassa! appeared first on Byyri.

Kun Italian maajoukkue alkoi toukokuun lopussa 2006 Firenzessä valmistautua pian Saksassa käynnistyviin jalkapallon MM-kisoihin, oli lehdistöä pakkautunut harjoituskeskukseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Heitä eivät kuitenkaan kiinnostaneet ennen kisoja pelattavat harjoitusottelut, valmentaja Marcello Lippin pelitapa, kokoonpanovalinnat tai ylipäätään mikään, mikä liittyi mitenkään pian alkaviin MM-kisoihin.

Mikä ihmeen Calciopoli?

Kaikki huomio keskittyi julkisuuteen hetkeä aikaisemmin vuotaneisiin keskusteluihin, joissa hiljattain Italian pääsarjan Serie A:n voittaneen Juventuksen puheenjohtaja ja Italian jalkapalloliiton työntekijä kävivät läpi, ketä tuomareita asetetaan mihinkin Juventuksen otteluun. Välittömästi tapauksen tultua julkisuuteen Juventus peruutti suuren kansanjuhlan, jossa oli tarkoitus juhlistaa seuran 29. Italian mestaruutta.

Tapaus lähti laajenemaan ja kävi ilmi, että muista seuroista ainakin AC Milan, Lazio ja Reggina olivat jollakin tapaa sekaantuneet vyyhtiin. Hetkeä myöhemmin myös Fiorentina ja AC Arezzo liittyivät tuomioita saaneiden seurojen listaan. Epäilyksenalaisten joukkueiden kirjo oli tätäkin laajempi.

Mittasuhteet kasvoivat päivä päivältä, ja varsinkin maan suurimmasta seurasta Juventuksesta sekä sen urheilutoimenjohtajasta Luciano Moggista leivottiin italialaismediassa itse piru ja pääperkele. Kaiken nähneet ja kuulleet italialaiset olivat tyrmistyneitä. Se on saavutus maassa, jossa vehkeily, sääntöjen kiertäminen ja voiton tavoittelu hinnalla millä hyvänsä ovat vakiintuneita maan tapoja.

Laajuus ja kaiken avoimuus järkytti ihmisiä. Koko maan jalkapallo oli muutamassa päivässä muuttunut kansan silmissä täysin läpimädäksi.

Italiassa valittiin samoihin aikoihin uusi parlamentti sekä presidentti. Nämä vähäpätöiset asiat menivät kansakunnalta täysin ohi, kun lukuisten pelkästään urheiluun – käytännössä jalkapalloon – keskittyvien päivälehtien lisäksi kaikki muutkin maan mediatoimijat keskittyivät Italian urheiluhistorian suurimpaan skandaaliin, joka sittemmin nimettiin calciopoliksi.

Saksaan kaikesta huolimatta

Kun calciopoli kasvoi kasvamistaan, ei Italiasta löytynyt taatusti yhtään jalkapallotoimijaa, jota ei epäilty asiaan sekaantumisesta. Yksi heistä oli Italian maajoukkueen päävalmentaja Marcello Lippi, jonka jokaista sanaa ja elettä tutkailtiin saapasmaan mediassa erityisellä tarkkuudella. Lopulta lehdistö sai kaipaamansa liekkiroihun, kun pääsivät kehittämään draamaa Lippin ja maajoukkueen kapteenin, Juventuksessa pelaavan Fabio Cannavaron välille.

Paine siitä, että Italia jopa jättäytyisi pois kesän MM-kisoista, kasvoi kotimaassa. Mitä lähemmäksi kisat tulivat, sitä enemmän tämä vahvistui Italiassa yleiseksi mielipiteeksi tulevista kisoista. Kaikesta huolimatta azzurri-miehistö matkasi Saksaan edustamaan maataan.

Avausottelussa Italia kaatoi Ghanan 2-0. Niin pitikin.

Italian voitto sai kotimaassa varsin vähäisen huomion. Calciopoli oli samaan aikaan yhä paisunut, ja kaikki keskittyivät siihen. Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa valtaosa esitetyistä kysymyksistä ei liittynyt mitenkään juuri pelattuun MM-kisojen otteluun.

Paineet kasvavat

Viisi päivää voitollisen Ghana-pelin jälkeen Italia kohtasi USA:n Kaiserslauternissa. Avausottelussaan Tshekin jyrän alle jääneet jenkit taistelivat ottelusta tasapelin.

Vasta tässä vaiheessa Italiassa oikeastaan havaittiin MM-kisojen olevan käynnissä. Huono tulos synnytti kansallisen raivon. Maan seurajalkapallo on mätä, ja nyt vielä maajoukkue konttaa MM-kisoissa! Tuloksen jälkeen Italian maajoukkue vähensi huomattavasti kommunikointiaan median kanssa.

Lohkon päätöspelissä sisuuntunut Italia voitti Tshekin maalein 0-2 Marco Materazzin ja Filippo Inzaghin osumilla. Näin saapasmaa voitti oman lohkonsa ja eteni kaikesta huolimatta jatkopeleihin. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella se voitti Francesco Tottin lisäajan rangaistuspotkumaalilla 1-0 urhoollisesti taistelleen Australian. Italia eteni puolivälieriin, ja joukkue alkoi hiljalleen saamaan tukea taakseen myös kotimaastaan.

Itsemurhayrityksestä eteenpäin

Päivä riemukkaan Australia-voiton jälkeen Italiasta kantautui murheellinen uutinen.

Maan sisäisen skandaalin masentamana, Juventuksen puolustaja Gianluca Pessotto oli hypännyt Juventuksen toimiston ikkunasta yrittäen itsemurhaa.

Pessotto oli ollut Italian maajoukkueessa mukana kaksissa edellisissä arvokilpailuissa. Kaikki Saksassa mukana olleet pelaajat ja taustahenkilöt tunsivat hänet hyvin. Osa oli Pessotton hyviä ystäviä, heistä kaikkein läheisimpänä seurajoukkuetoveri ja maajoukkueen kapteeni Fabio Cannavaro.

Sairaalaan päätynyt Pessotto jäi henkiin, ja kuin ihmeen kaupalla hänelle ei lopulta jäänyt pysyviä vammoja. Kaikki kuitenkin ymmärsivät, että tapaus ei voi olla vaikuttamatta Italian joukkueeseen. Maan lehdistö höllensi prässiään maajoukkuetta kohtaan, ja koko jalkapalloileva maailma seurasi suurella mielenkiinnolla, saako italialaismiehistö kerättyä itsensä ainoastaan kolme päivää ikävän uutisen jälkeen edessä olleeseen puolivälierään Ukrainaa vastaan.

Italia pelasi upean pelin. Gianluca Zambrotta maalasi kerran, Luca Toni kahdesti – Ukraina jätettiin tylysti nollille. Italia marssi välierään isäntämaa Saksaa vastaan. Viimeistään tässä hetkessä koko saapasmaa seisoi miestensä takana.

Yhtenäiset mestarit

Välierä Saksaa vastaan eteni maalittomana jatkoajalle ja aivan sen loppuhetkille. Jatkoajan toiseksi viimeisellä peliminuutilla syntynyt laitapuolustaja Fabio Grosson maali on ainakin allekirjoittaneelle ensimmäinen asia, joka tulee mieleen Saksan MM-kisoista 2006.

Kulmapotkussa pallo pelattiin Andrea Pirlolle. Hän oivalsi boksin sisällä vapaana olleen Grosson, joka upotti tarkan laukauksen vasempaan kulmaan.

0-1 ja hyvää yötä kisaisännille. Fabio Grosso tuuletti juosten koko kentän toiseen päähän. Tuossa pienessä hetkessä näkyi valtaisa tunne ja viimeisten viikkojen tuskan helpotus.

Loppuottelussa Italia kohtasi Ranskan. Tuo ottelu muistetaan parhaiten Marco Materazzin ja Zinedine Zidanen keskinäisestä yhteenotosta jatkoajalla. Ottelu oli MM-kisojen historian toinen rangaistuspotkukilpailuun edennyt finaali. Italia oli pilkuilla parempi ja voitti lähtökohdat huomioiden käsittämättömästi maailmanmestaruuden.

On paljon sanottu, mutta Italian miehistö vuonna 2006 on ehkä kaikkein yhtenäisin koskaan maailmanmestaruuden voittanut joukkue. Pelaajat ovat itsekin epäilleet myöhemmin, olisiko heillä ollut mahdollista voittaa turnaus ilman calciopolin aiheuttamaa yhteen hitsautumista.

Italiassa maailmanmestaruus toi suuren juhlan häpeän keskelle. Finaalipäivän jälkeinen La Gazzetta dello Sport on perinteikkään lehden eniten myyty painos tänäkin päivänä. Innokkaimmat olivat maailmanmestaruuden jälkeen valmiita jopa lakaisemaan koko skandaalin maton alle.

Calciopolin rangaistuksista kärsivät useat seurat, eniten Juventus, jolta vietiin kaksi edellistä mestaruutta ja joka tiputettiin sarjaporrasta alemmaksi. Tämä johti monien maailmantähtien lähtöön seurasta ja myös Italiasta. Oikeusprosessit saatiin lopullisesti päätökseen vasta vuonna 2015.

Teksti: Tarmo Lyytikäinen

The post Kohti MM-kisoja: Calciopolin keskeltä mestariksi appeared first on Byyri.

Tänä keväänä monella maajoukkueella on kesällä edessään Venäjän MM-kisat, joten nämä matsit nousevat erityiseen arvoon. Pelaajat haluavat näyttää parhaimpansa päävalmentajilleen, kun seurajoukkuepomot kiristelevät hampaitaan ja toivovat, etteivät tähtipelaajansa vain loukkaantuisi.

Huuhkajien vuosi jatkuu

Suomen maajoukkueen harjoitusotteluilla Makedoniaa ja Maltaa vastaan ei annettu näyttöjä MM-kisoihin, mutta niistä haettiin uutta alkua. Ensi syksynä starttaa UEFA Nations League eli Kansojen liiga, jossa myös Huuhkajat on mukana.

Suomen joukkueen miehityksessä on tapahtunut muutoksia. Siinä missä muun muassa Kari Arkivuo ja Perparim Hetemaj ovat lopettaneet maajoukkueuransa, on uusina niminä joukkueeseen nousseet esimerkiksi Moshtagh Yaghoubi, Pyry Soiri ja Glen Kamara.

Ottelu Makedoniaa vastaan ei juuri herkkupaloja tarjoillut, ja se päättyikin 0-0 lukemiin. Ottelusta esiin nostettavaa lienee ainakin Lukas Hradeckyn nollapeli. Seurajoukkueessaan penkkimiehen rooliin joutunut Joel Pohjanpalo loukkaantui lievästi ottelussa ja palasikin Saksaan hoitoa saamaan ennen Malta-ottelua.

Maltaa vastaan homma sujuikin Huuhkajilta ilman vaikeuksia. Maaleja toivottiin ja niitä myös saatiin. Malta nuijittiin lopulta maalein 5-0. Selkeä ykköshyökkääjämme Teemu Pukki viimeisteli 2 maalia. Mielestäni ottelun selkeitä onnistujia olivat työteliään Pukin lisäksi hyökkääjänuorukaiset Fredrik Jensen,Pyry Soiri sekä keskikentän taikuri Moshtagh Yaghoubi. Yaghoubi tarjoili oivaltavia, tarkkoja, oikean kovuisia ja peliä edistäneitä syöttöjään läpi koko ensimmäisen puoliajan. Tämä poikkeuksellisen lupaava pallonkäsittely- ja syöttötaito ei ikävä kyllä Suomen maajoukkueessa ole mikään itsestäänselvyys. Kehitettävää puoliajalla vaihtoon otetulta Yaghoubillakin toki on vielä, jotta onnistumisista saataisiin nauttia koko 90 minuuttia.

Mielestäni Suomi pelasi ihan hyvät pelit, vaikka joukkueelle kritiikkiä ja naureskelua varmasti taas sataakin.

Tiistaina näytillä mestarisuosikkeja

Tiistai-ilta tarjoili lisää maajoukkueherkkua, kun yhteen ottivat tuleva kisaisäntä Venäjä ja Ranska, sekä myöhemmin Saksa ja Brasilia. Aiemmissa otteluissaan Ranska kärsi tappion Kolumbialle ja Venäjä odotetusti Brasilialle. On aina mielenkiintoista nähdä eri maiden sarjoissa loistavien pelaajien kerääntyvän maajoukkueihinsa yhteen, ja nähdä, miten he toimivat tässä ympäristössä muiden pelaajien kanssa.

Ranskan avauskokoonpanossa oli muun muassa Samuel Umtiti ja Ousmane Dembélé Barcelonasta, Anthony Martial ja Paul Pogba Manchester Unitedista, Kylian Mbappé ja Adrien Rabiot PSG:sta ja N’Golo Kanté Chelseasta. Lisäksi penkiltä löytyi ”vaatimattomasti” esimerkiksi Sevillan Wissam Ben Yedder, Chelsean Olivier Giroud sekä Atlético Madridin Antoine Griezmann. Ranskan todella kansainvälisen kokoonpanon vastapainoksi kotijoukkue Venäjän miehistö tuli pääasiassa kotimaisesta pääsarjasta.

Ottelu pelattiin Pietarin Zenitin kotiareenalla, joka toimii myös tulevissa Venäjän MM-kisoissa yhtenä kisanäyttämönä.

Ottelun ensimmäinen puoliaika eteni Ranskan luodessa tasaiseen tahtiin maalipaikkoja, Venäjän hyökkäysten tyssätessä keskikenttämies N’Golo Kantén johtamaan ranskalaispuolustukseen. Toisella puoliajalla asetelma oli hyvin samankaltainen. Vaihtorumban alettua ja Ranskan hieman löysättyä kaasujalkaansa Venäjä pääsi iskemään 1-2-kavennusmaalin nopeasta vastahyökkäyksestä. Maalista hurmioitunut ottelukuuluttaja piiskasi kotiyleisöä kovaan kannustukseen, mutta Ranska vei lopulta ottelun lukemin 1-3.

Vasta 19-vuotias supertähti Kylian Mbappé iski 2 maalia ja antoi päävalmentaja Didier Deschampsille kovia näyttöjä avauskokoonpanoa ajatellen. Deschampsilla onkin tulevissa kisoissa positiivinen ongelma pelaajistonsa suhteen, kun Ranska lähtee uusimaan 20 vuoden takaista temppuaan – jalkapallon maailmanmestaruutta.

Pelataan 90 minuuttia ja Saksa voit…

Materiaalin puutetta ei ollut myöskään Brasilialla tai hallitsevalla maailmanmestarilla Saksalla, vaikka Brasilia pelasikin ilman ykköstähteään Neymaria ja Saksa ilman monivuotista ykkösvahtiaan Manuel Neueria, joka näillä näkymin on kuntoutumassa MM-kisoihin.

Brasilia lähti hakemaan ottelusta kasvojen pesua vuoden 2014 kisojen katastrofin jälkeen. Tuolloin se hävisi välierissä juuri Saksalle 1-7.

Saksan avauksessa kärjessä pelasi kokenut Mario Gomez, kun taas muilta paikoilta löytyi nuoria pelaajia kuten Leroy Sane, Leon Goretzka ja puolustaja Joshua Kimmich. Brasilialla sen sijaan kentällinen oli muuten kokenutta kalustoa, mutta kärjessä aloitti parikymppinen Gabriel Jesus. Tämä Berliinissä pelattu ottelu oli näkemistäni maaotteluista selvästi laadukkain ja viihdyttävin. Olympiastadionin yleisössä kiersi myös näyttävän näköinen vanha kunnon aaltoliike. Muutoin ensimmäinen puoliaika oli paitsioiden ja erikoistilanteiden sävyttämä, mutta tasaväkinen. Avausjakson ainoan maalin puski keskityksestä sisään Gabriel Jesus.

Vaikka Brasilian maajoukkue onkin eurooppalaistunut kovimman sambafutiksen ajoista, on silti aina ilo nähdä väläyksiä kikkailusta. Tämän päivän joukkueestakin löytyy taitureita kuten Marcelo tai Philippe Coutinho, jotka edes pienen hetken saattavat leikitellä pallon kanssa kentällä keskenään. Tänäänkin tämän kaltaista neppailua nähtiin avausjaksolla pariin kertaan.

Omasta mielestäni on harmillista, että tuo kaikki nähdään Euroopan kentillä usein jotenkin vastustajaa halventavana tai ylimielisenä. Kaunistahan se on onnistuessaan.

Toisella jaksolla Saksa teki vaihtoja, joiden myötä se pääsikin taas peliin paremmin mukaan pienen suvantovaiheen jälkeen. Keskityksillä pyrittiin ruokkimaan jykevää vaihdosta tullutta hyökkääjää Sandro Wagneria, joka saikin hyviä puskupaikkoja.

Saksa käytti lopulta viisi vaihtoa Brasilian vaihtaessa vain kerran. Vaihdosta Saksa toi kentälle lisää nuoria Bundesliigapelureita. Julian Brandt, Niklas Sule ja Timo Werner ovat hyvä otanta laadukkaasta jatkumosta Saksan maajoukkueessa.

Pelin hallinta kääntyi 70 minuutin jälkeen enemmän Saksalle, joka haki vimmatusti tasoitusta loppuun asti. Brasilia kuitenkin onnistui kasvojen pesussaan ja nappasi 0-1 voiton. Ottelu sinänsä ei kertonut juuri muuta kuin sen, että Brasilialla lienee jo Saksaa selvemmät sävelet siitä, minkälainen joukkue Venäjän kisoihin lähetetään.

The post Maistiaisia maaottelutauolta appeared first on Byyri.

Vuonna 2014 julkaistu ja vuotta myöhemmin suomenkielisen painoksensa saanut Luis Suárezin elämästä kertova kirja etenee kohtauksesta toiseen hänen ja vaimonsa Sofian tarinan kautta. Vilkkaan jalkapalloilevan pahan pojan ja lähikylän hyvän tytön mielenkiintoinen retki kulkee uruguaylaislähiöistä monen mutkan kautta Barcelonan metropoliin.

Kirja alkaa pelikieltoa kärsivän Suárezin tuntemuksista: Brasilian MM-kisoissa Giorgio Chielliniä purrut Suárez sai tempauksestaan neljän kuukauden pannan pelikentille.

Lähes parinkymmenen sivun alustus antaa hyvän kuvan siitä, miten kirja käsittelee Suárezin uraa. Asioita perustellaan hyvin seikkaperäisesti ja avoimesti Luis Suárezin omin sanoin. Kaikki me tunnemme kohu-uutiset ja faktat, mutta on hyvin mielenkiintoista päästä kurkistamaan huippu-urheilijan pään sisään tilanteiden keskiöön. Kirjan aikana käydään läpi kaikki muutkin kohut tarkasti, ja erittäin hyvin kirjoitettu teksti avaa kyllä selkeästi syitä tapahtuneisiin.

Luis Suárez on pelaaja, joka jakaa mielipiteitä. Mielipiteet muodostuvat osittain sen kautta, pelaako Suárez kannattamassasi joukkueessa vai pelaako hän sitä vastaan. Itselleni hän on suosikki, joka on edustanut samaa taitavaa tyyliä ja samoja joukkueita kuin suurin sankarini Jari Litmanen. Tähänastisen elämäni hienoin kokemus oli päästä Camp Noulle katsomaan Mestarien liigan ottelua Barcelona vs. Arsenal.

El Pistoleron tuossa ottelussa tekemä volley-maali tulee elämään ikuisesti muistojeni syövereissä.

”Haluan jonain päivänä pelata Barcelonassa”, Suarez kommentoi haaveitaan urugualais-tv:lle pikkupoikana, tarinansa alussa. Päätöksensä kirja puolestaan saa siirrossa Liverpoolista Barçaan. Sitä ennen ehtii kuitenkin tapahtua monenlaista. Kesken suurimman teinirakkauden Suárezin tuleva vaimo joutuu muuttamaan perheineen Espanjaan.

Tuo polttava rakkaus antaa Suárezille syyn tavoitella uraa Euroopassa. Kirja on pullollaan oikein ajoitettuja sattumuksia – tai sitten kohtaloa. Se on yksi onnistunut tarina, mutta se kertoo myös hyvin siitä, miten pienestä kaikki on kiinni. Miljoonille muille pelaajille tähdet eivät ole yhtä suotuisia.

”Saapuessamme ensimmäistä kertaa Hollantiin kumpikaan meistä ei osannut laittaa ruokaa. Ronald McDonald oli paras ystävämme, ja hankin sähkögrillin pihvien paistamista varten. Koko talo täyttyi savusta. Siihen aikaan pihvit olivat meistä mahtavia, mutta nyt kun ajattelen tuota aikaa…Madre mia! Kuinka saatoimme syödä sellaista.”

Vajaa 300-sivuinen kertomus on koukuttava teos, jota voin suositella kaikille hyvistä tarinoista pitäville. Jalkapallo on keskiössä, mutta myös jokapäiväiset asiat saavat ihailtavasti jalansijaa. Se auttaa ymmärtämään paitsi Luis Suárezia, mutta myös muita Etelä-Amerikasta Eurooppaan saapuvia pelaajia, jotka joutuvat sopeutumaan täysin uuteen kulttuuriin.

Kirja sisältää yksityiskohtaista kerrontaa hienojen maalien, kohujen, ja turnausten takaa. Esimerkiksi vuoden 2010 Etelä-Afrikan MM-turnauksen aikana Suárezin vaimo oli viimeisillään raskaana ja joutunut matkustamaan Barcelonaan. Tästä turnauksesta muistetaan myös Suárezin Ghanaa vastaan tekemä ”paholaisen käsi” -torjunta, jota käsiteltiin myös Byyrin Kohti MM-kisoja -juttusarjassa. Tilanne kesti vain hetken, mutta kirjassa tähän syvennytään antoisasti kymmenen sivun verran.

Pidin kirjasta todella paljon. Aihe oli minulle mieluisa, enkä malttanut laskea teosta käsistäni. Välillä urheilijoista kertovat kirjat tuppaavat luettelemaan tilastoja ja tapahtumia vain ulkopuolisen silmin, mutta tässä kirjassa oli onneksi lihaa luiden ympärillä.

Kirjasta erinomaisen tekevät sen henkilökohtainen ote ja viihdyttävä kirjoitustyyli. Monen järkkymätön mielipide Suárezia kohtaan on toki perusteltua, mutta ainakin oma suhtautumiseni Luis Suárezia kohtaan muuttui teoksen luettuani. Kirja on hyvä muistutus siitä, että huippu-urheilijatkin ovat ihmisiä, joihin vaikuttavat ympärillä tapahtuvat asiat.

”Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat uhranneet aikaansa ja energiaansa, jotta saisin tarinani kerrottua. Olen yrittänyt kertoa elämästäni rehellisesti ja tunteella.”

The post Viihdepääty: Luis Suárez – Minun tarinani appeared first on Byyri.

Tiistai, 13. helmikuuta

Illan otteluista päätin katsella Juventus-Tottenhamin. Ottelupari oli erityisen mielenkiintoinen siksi, että monissa puheissa lontoolaisia voitiin pitää jopa lievänä ennakkosuosikkina suurta ja mahtavaa Juventusta vastaan, eikä vähiten Spurs-hyökkääjä Harry Kanen loistovireen ansiosta. Toisaalta myös eurokentillä rutinoituneen Juventuksen riveissä on tehomiehiä: esimerkiksi Gonzalo Higuain on paukuttanut keväällä maaleja liukuhihnalta.

Kännykkä lauloi hoosiannaa jo ennen yhdeksää, kun viestit sinkoilivat pitkin sosiaalista mediaa. Kuka sulaa? Kestääkö sipuli? Tuleeko vierasmaaleja? Ottelun alkutahdit määräsi kotijoukkue. Juventus takoi ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin tylysti 2-0 valotaululle, ja kukas muukaan osumista vastasi kuin juuri Higuain.

Antaisiko Vanha Rouva nyt Spursille oppitunnin europeleistä ja oikein isän kädestä? Tottenham sinnitteli kuitenkin pelissä mukana, eikä ollut halukas osallistumaan tälle oppitunnille. 35. minuutilla Harry Kane pääsi vastakkain Gianluigi Buffonin kanssa, harhautti tämän ja kavensi tilanteeksi 2-1. Juventus sai vielä toisen rangaistuspotkun ensimmäisen jakson lisäajalla, mutta hattutemppua yrittänyt Higuain kumautti sen voimalla ylärimaan. Omasta mielestäni molemmat pilkut olivat ansaittuja.

Toisella jaksolla Tottenham hallitsi palloa selvästi, vaikka laukaustilastot olivatkin lopulta melko tasaväkiset. Tasoitusmaalin Tottenhamille teki tanskalainen Christian Eriksen, jonka vapaapotku näytti menevän varsin helpon oloisesti ohi maalivahtilegenda Gianluigi Buffonin.

Tätä kohtalaisen vauhdikasta ottelua seuratessa tuli lapioitua popcorn-kulhollinen aikamoiseen tahtiin. 2-2-tulos antaa jännittävät asetelmat Wembley Stadiumilla pelattavaan toiseen osaotteluun. Kaksi vierasmaalia ovat arvokkaita lontoolaisille, ja Juventuksella olisi käyttöä nyt loukkaantuneena olleelle Paulo Dybalalle.

Tiistai-iltana pelattiin myös Sveitsissä, siellä kohtasivat kotijoukkue FC Basel ja Manchester City. Viaplayn esittämän ottelukoosteen perusteella Citizens näytti napanneen 0-4-voiton ilman suurempaa vastarintaa. Maaleissa Basel-puolustus joko sekoili, hölkkäili tai antoi aivan liikaa tilaa City-tähdille. Tämä vuosi on City-luotsi Pep Guardiolalle se, jolloin hänen joukkueeltaan on lupa odottaa menestystä Mestarien liigassa. Suojattien otteet ovat olleet odotusten mukaiset.

Keskiviikko 14. helmikuuta

Ystävänpäivänäkään ei levätty. Työpäivä valui eteenpäin hitaasti, mutta tappavasti. Illalla odotti aivan mieletön herkkupala: Real Madrid vs. PSG. Ronaldo vastaan Neymar Jr, Zidane vastaan muu maailma, Los Blancos vastaan Les Parisiens. Töiden jälkeen pääsin hetkeksi purkamaan hermoja vielä sulkapallovuorolle, jonka jälkeen kysymykset alkoivat pyöriä päässä.

Ottaisiko Real isännän otteet kotonaan? Saisiko Zidane vielä jatkaa, jos ottelusta tulisi turpaan? Neymar ostettiin järjenvastaisella summalla voittamaan Mestarien liigan PSG:lle, onnistuuko se? Juuri hänhän oli suuressa roolissa viime UCL-kaudella, kun jalkapallomaailma näki Camp Noun ihmeen ja Barca lähetti PSG:n laulukuoroon. Nyt vastassa olisi La Ligassa ontunut, Copa del Reyssakin pudonnut ”Ronaldo and boys”, joka takuulla lataisi kaikki aseensa voittaakseen tämän otteluparin. Eihän tätä pystynyt tarpeeksi hehkuttamaan.

Tiistaina pelattaisiin myös toinen ottelu. Portugalin sarjaa johtava FC Porto kohtaisi kotikentällään Liverpoolin. Tämä ottelu ei missään nimessä olisi mikään läpihuutojuttu kummallekaan, vaikka moni pitikin Liverpoolia suosikkina jatkoon. Paikka paikoin Liverpool on ollut tällä kaudella suorastaan hurlumhei-hyvä, mutta tiukoissa paikoissa ongelmiakin on ilmennyt. Isoa vastuuta Liverpoolilla onnistumisesta tulisi kantamaan Roberto Firmino, Mohammed Salah ja puolustuksen johtajaksi ostettu Virgil Van Dijk. FC Porton puolustus oli toisaalta päästänyt kotoisessa liigassaan vain 10 maalia omiin. Liverpoolin Roberto Firmino oli haastattelussa uhonnut, että he ”laittavat Porton kärsimään.”

Santiago Bernabeun päätykatsomoa koristi ottelun alkaessa näyttävä Vamos Real -tifo. ”Superottelu megaseurojen välillä”, selostaja Ville Kuusinen kuvaili ottelua. Ottelun ensimmäinen vartti pelattiin kovalla intensiteetillä, ja jaloille tultiin surutta puolin ja toisin. Taitavien joukkueiden ottelua seurasi todella mielellään.

Avausmaalista vastasi vierasjoukkue. Kylian Mbappé keskitti oikealta laidalta maalille, ja Adrien Rabiot tykitti irtopallon verkkoihin. Jo ensimmäisen jakson lopussa Ronaldo pääsi kuitenkin tasoittamaan pilkulta. Toisen jakson aikana Real Madrid alkoi näyttää muskeleitaan: vastahyökkäyksen jälkimainingeista Ronaldo tuikkasi johtomaalin 2-1, ja Santiago Bernabeun fanit pääsivät huutamaan puolijumalansa nimeä. Hetkeä myöhemmin Marcelo sinetöi loppulukemiksi 3-1. Ottelu oli tasainen ja laadukas, ja voiton ratkaisi Realille etenkin heidän tarvittava röyhkeytensä kuudentoista rajan sisällä.

Madridin ottelun aikana ruutuun lävähteli myös minulle mieleistä informaatiota Portugalista. Pling! Liverpool otti vieraspelissään hommat haltuun Roberto Firminon uhkausten mukaisesti jo heti avausjaksolla. Pyhä Iker katsoi kurmootusta vaihtopenkiltä, kun Liverpool murjoi Porton lukemin 0-5. Liverpoolin maaleista vastasi tuttu kolmikko: Mohamed Salah tyytyi tänään vain yhteen maaliin, Roberto Firmino tekaisi myös yhden ja kolmikosta muita hieman harvemmin maalaillut Sadio Mane tehtaili tyylipuhtaan hattutempun. Tästä ottelusta olin vain koosteen varassa, mutta arempikin kaveri uskaltaisi veikata, että ottelupari on taputeltu jo ennen Anfieldin ottelua.

Tiistai 20. helmikuuta

Taas yksi olympialaispäivä kääntyi kohti iltaa, ja sukset vaihtuivat jalkapalloon. Ei siinä muuta kuin sinipunaista fanipaitaa päälle ja hieman takavasemmalta alkoholiton Crisp lager palvelemaan juomapuolta. Tänään katselisin Chelsean ja FC Barcelonan ottelun. Viasatin alkustudiossa onniteltiin Litmasen Jaria syntymäpäivän johdosta ja heitettiin jälleen viihdyttävää analyysiä. Kentällä olisi tänään luvassa muun muassa iloisia jälleennäkemisiä, kun Chelsean paidassa pelaavat entiset barcelonalaiset Pedro Rodriguez ja Cesc Fabregas kohtaisivat vanhat pelikaverinsa.

Kun joukkueet kättelivät, katsomosta erottui vielä Barcelonan hymni Cant del Barca, mutta se hukkui pian lontoolaisten laulujen alle. Ottelu vihellettiin alkaneeksi, ja samalla sekunnilla sykkeeni pompsahti ylöspäin. ”Onnistuukohan ne tänään vai ei? Kun ei nyt kukaan vain mokaisi.”

Ensimmäiset minuutit paljastivat, että kummatkin joukkueet olivat pelipäällä, ja etenkin Chelsea lähti hakemaan maaleja raivoisasti. Kumpikin joukkue piti yllä kovaa tempoa ja pelasi erittäin taitavaa syöttöpeliä koko maalittoman ensimmäisen jakson ajan. Chelsea-brassi Willian pääsi tykittämään kahdesti tolppaan, kerran kumpaankin. Tauon aikana syke pääsi hieman tasaantumaan. Sitten uusi crispi auki ja kohti toista puoliaikaa.

Toisella jaksolla Barcelona pääsi paremmin peliin mukaan. Ensimmäinen maali tehtiin kuitenkin 60 minuutin kohdalla ter Stegenin taakse, kun Willian sijoitti pallon kulmapotkun jälkitilanteesta komeasti alakulmaan. Sen jälkeen kännykkäni vastaanotti monta kirosanoja sisältänyttä viestiä. Johto-osuman jälkeen Chelsea pelasi jopa odotettua paremmin, ja etenkin Pedron aktiivinen prässäys sekä Willianin pallollinen tekeminen vakuuttivat.

Tilanteet muuttuvat kuitenkin nopeasti. 75. minuutilla Lionel Messi lähetti pallon keskialueelta Luis Suárezille maalialueelle. Suárezia rikotaan tilanteessa, mutta peli saa jatkua Pistoleron jäädessä raivoamaan tuomareille. Tämä tilanne hämmensi kuitenkin Chelsea-puolustusta sen verran, että keskittyminen herpaantui hetkeksi. Andrés Iniesta ja Messi käyttivät sekoilun hyödyksi ja saivat aikaan tasoitusmaalin. Maali oli Lionel Messin uran ensimmäinen Chelseaa vastaan. Viimeinen viisitoistaminuuttinen oli kovaa taistelua, mutta pallolliset hienoudet jäivät odottamaan seuraavaa osaottelua Camp Noulla.

Toinen illan otteluista pelattiin Saksassa. Allianz Arenalla Bayern München oli tyly isäntä Beşiktaşille. Beşiktaşin puolustaja Domagoj Vida lähti suoralla punaisella suihkuun jo viidentoista minuutin kohdalla, ja Bayern pääsi myllyttämään loppuajan miesylivoimalla. Ottelun edetessä myös vanhat kunnon Arjen Robben ja Franck Ribery pääsivät kentälle nautiskelemaan murskajaisista. Pienessä lumisateessa pelattu ottelu päättyi lopulta 5-0. Mikään ei ole jalkapallossa mahdotonta, mutta eiköhän tämä tulos haudannut jo Beşiktaşin toiveet jatkopaikasta.

Keskiviikko, 21. helmikuuta

Keskiviikkona päätettiin ensimmäinen kierros pudotuspeleistä. Toisen viikon loppuhuipennus oli jo tempaissut sen verran kisatunnelmaan, että Crispit saivat jäädä tällä kertaa kaupan hyllylle ja palautusjuomana toimi Olvin Ipa. Viasatin studion ”Batman ja Robin” eli Pasi Rautiainen ja sidekick Mika Kottila johdattivat jälleen katsojaa kohti Sevilla-Manchester United -ottelua.

Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla oli lähetyksen perusteella tänäänkin upea tunnelma. Nyt Barca-faninkaan ei tarvinnut jännittää eilisen tapaan, sen kun vain otti mukavan asennon ja alkoi nautiskella. Peli eteni rumpujen ja laulujen säestämänä tasaisissa merkeissä molempien joukkueiden luoden keskinkertaisia paikkoja. Ensimmäisen puolen tunnin aikana merkittävin tapahtuma oli varmaankin se, kun Ander Herreran takareisi kyykkäsi syöttöä antaessa ja vaihtopenkiltä häntä korvaamaan nostettiin Paul Pogba. Sevilla kuitenkin lisäsi kaasua jakson edetessä ja hallitsi peliä lievästi saaden myös kosolti hyökkäyspään erikoistilanteita. Lisäajan jo pyöriessä Sevillan Luis Muriel pääsi puskemaan upeasta keskityksestä maalia kohti, mutta ManU-koppari David de Gean highlight-torjunta pelasti Unitedin takaiskulta.

Toinen jakso jatkoi samalla erittäin tasaisella linjalla. Kokenut ManU-luotsi José Mourinhokin istuskeli huvittavan tyynesti koutsin penkillä läpi ottelun. 80. minuuttiin asti ottelu eteni melko rauhallisissa merkeissä, ja silmäluomeni alkoivat jo totella painovoimaa. Manchester United onnistui saamaan kerran pallon maaliin, mutta osuma hylättiin Romelu Lukakun käsivirheen vuoksi.

0-0-tulos oli varsin osuva ottelun tapahtumiin nähden. Sevilla lähtee jahtaamaan vierasmaaleja ”Unelmien Teatterilta” Manchesterista, kotikentällä viimeistely kun jätti toivomisen varaa. Mielestäni Unitedin parhaimmistoa ottelussa olivat vaihtoon asti hyvin töitä tehnyt Alexis Sanchez ja tietysti tärkeitä torjuntoja ottanut maalivahti de Gea. Sevillan näkyvimpiin pelaajiin kuuluivat argentiinalaiset Ever Banega ja Joaquin Correa sekä loppua kohden lämmennyt Pablo Sarabia.

Illan toisessa ottelussa Shaktar Donetsk nappasi voiton AS Romasta. Kylmässä illassa kotijoukkueen maaleista vastasivat argentiinalainen Facundo Ferreyra sekä brasilialainen Fred. Fredin hieman Alex Ring -tyylinen vapaapotkumaali yläriman kautta oli yksi kauden kauneimmista. Avausjaksolla arvokkaan vierasmaalin Romalle teki Cengiz Under.

Ensimmäiset osaottelut ovat nyt takana. Maaliskuun toiselle kierrokselle jää paljon jännitettävää moneen otteluun. Ennalta arvioiduista haastajista Baselille, Portolle ja Beşiktaşille kävi kylmät ja heidän nousuunsa uskoo tuskin enää kovin moni. Barcelona pääsee kuitenkin taistelemaan jatkopaikastaan Camp Noulle, PSG:n pitäisi tehdä nousu Realia vastaan Parc des Princesillä ja Juventuksen kohtalo ratkeaa Tottenhamin vieraana Wembleyllä. Noiden otteluiden aikana ainakin minut löytää kotisohvalta sipsikulho sylissä tuijottamassa näköradiota.

The post Penkkiurheilijan päiväkirja: Mestarien liigan pudotuspelejä appeared first on Byyri.

Kosovon alue on myös suomalaisille tuttu siinä mielessä, että Suomeen on kasvanut jo varsin mittava kosovolaispopulaatio. Jalkapalloa seuraaville tutuimpia heistä lienevät Hetemajt, Kuqit ja monet muut Veikkausliigassa pelanneet. Sotahistoria ja politiikka eivät ole kuitenkaan vahvinta aluettani, joten annan dokumentin valaista minua.

Vaikeat lähtökohdat

Dokumentti etenee pääasiassa valmentaja Albert Bunjakin näkökulmasta. Bunjaki on saanut valmennusoppinsa Ruotsissa, jonne hän pakeni sotaa 90-luvulla. Valmentajalla on haastava tehtävä pitäytyä vain urheilullisissa asioissa, kun rahaa ei ole, ja edes otteluita ei tahdo järjestyä. Pelaajat ovat kuitenkin motivoituneita, sillä heille maajoukkue on kunnia-asia.

Rahan puutteesta kielii se, että joukkueella on antaa pelaajille vain yhdet pelipaidat, jotka tulee palauttaa takaisin aina pelin jälkeen.

Tässä kohtaa huomaan, että Viaplayn tallenteessa ei olla suomennettu ollenkaan infotekstejä, joita esiintyy aika-ajoin ruudulla ruotsinkielisenä. Nämä kohdat menevät itseltäni hieman ohitse, mutta onneksi puhe on sentään tekstitetty.

Kosovo itsenäistyi yksipuolisesti vuonna 2008. Suurin ongelma maajoukkueella on se, että kaikki maat eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä, eikä Fifa ja Uefa tahdo täten antaa maajoukkeelle pelilupaa virallisiin otteluihin. Itsenäisyyttä ei tunnusta esimerkiksi Espanja, koska se pelkää Kosovon tilanteen vaikuttavan myös Espanjan keskushallinnon ja Katalonian tilanteeseen. Tilanne on ikävä Kosovon jalkapalloa rakastavalle kansalle, jonka oman liigan otteluissa riittää tunnelmaa katsomossa kuin isoimmillakin stadioneilla.

Pelaajamateriaali kosovolaisilla on siinä mielessä mielenkiintoinen, että pelaajia on muuttanut todella moniin maihin etenkin 90-luvulla. Näitä lukuisia pelaajia eri maiden sarjoissa tarkkaillaan, ja heitä yritetään haalia maajoukkuerinkiin. Osa pelaajista kuitenkin valitsee maajoukkueekseen uuden kotimaansa, kuten esimerkiksi Perparim Hetemaj.

Dokumentissa käydään läpi myös Jugoslavian alueen sotaisaa historiaa. Kroatian irtautuessa Jugoslaviasta, valmentaja Albert Bunjaki kieltäytyi sotimasta heitä vastaan armeijassa ja muutti tuolloin rangaistusta paetakseen Ruotsiin. Perheen tarinaa kerrottaessa näytetään heistä otettua valokuvaa ja jumiudun siihen. Bunjakin isä näyttää aivan joltain toiselta tyypiltä! Hän on yhdistelmä Jukka Kuoppamäkeä ja José Mourinhoa, näyttää vähän Morrisseyltä, mutta ehkä eniten mieleen tulee Juha Kanerva.

Hämmentyneenä jatkan dokumenttia eteenpäin, mutta jään miettimään ketä muuta isä vielä muistuttaa.

Kohti ensimmäistä ottelua

Pelaajat, valmennus sekä huoltoporukka kokevat olevansa osa isoa muutosta Kosovon jalkapallossa. Omien tavoitteidensa lisäksi, maajoukkue on ajamassa koko maan asiaa. Keskikenttämies Anel Raskajn mukaan tällainen rooli on omiaan nostattamaan joukkuehenkeä. Hän kertoo pelaajien uskovan valmentajaansa, ja kehuu tämän jaksamista, kun hoidettavana on valmennuksen lisäksi lähes kaikki muutkin käytännön asiat joukkueessa.

Valmentaja Bunjaki johtaa muun muassa operaatiota, jossa Kosovoon kuljetetaan ruotsalaiselta stadionilta purettuja katsomon osia.

Lopulta joukkue saa epävirallisen harjoitusottelun. Se pelataan makedonialaista seurajoukkue FK Renovaa vastaan, ja päättyy maalittomaan tasapeliin. Maajoukkueen toiminta on vielä amatööripohjalla, eivätkä seurajoukkueetkaan mielellään päästä pelaajiaan Kosovon peleihin. Askel kohti parempaa koetaan vuonna 2014, kun Fifa myöntää Kosovolle luvan ensimmäiseen viralliseen harjoitusmaaotteluun Haitia vastaan, ja vuotta myöhemmin Kosovo saa Fifan jäsenyyden.

Ottelua ennen joukkue on kokoontunut hotellille palaveriin. Pelaajien keskuudessa on aistittavissa ylpeyden tunnetta, ja Bunjakin ilmoittaa hieman naureskellen, että seuraava tavoite olisi 2018 MM-kisat. Kesken otteluun valmistautumisen hotellin eteen saapuu satapäinen kannattajajoukko soihtuineen ja rumpuineen laulamaan joukkueelle. Pelaajat ovat sekä ihmeissään, että iloisia – he ovat tekemässä jotain suurta.

Tässä kohtaa katsojakin alkaa liikuttua, kun kuva siirtyy yleisöä täynnä olevalle stadionille. Pienimuotoisten ilotulituksien sävyttämänä laulut raikaavat kilpaa Fifan tunnarin kanssa, kun joukkueet astelevat kentälle. Pelin aikana yleisöä kapellimestarin tavoin huudattaa kentän tasalle laskeutunut mieskatsoja ilman paitaa. Ottelu päättyy 0-0 lukemiin, mutta tapahtuma on ollut upea kaikille osallistujille.

Dokumentti huipentuu tanssiaskeliin. Pukumiesten tanssin syynä on se, että myös Uefa myönsi jäsenyyden Kosovon jalkapalloliitolle, huolimatta muutamien maiden vastustuksesta.

Futis sivuosassa

Unelma maajoukkueesta oli noin tunnin mittainen, mikä oli ihan sopiva näin raskaiden aiheiden käsittelyyn. Itse jalkapallon pelaaminen oli hieman sivuroolissa, mutta laji tuotiin esille suurena voimavarana, joka on auttanut kosovolaisia rankkoina aikoina. Dokumentissa pompittiin välillä eri vuosiin, joita johtavat väliotsikot oli kirjoitettu ruotsiksi. Otsikoita ei siis oltu suomennettu, joka tällä kielipäällä hieman haittasi seuraamista.

Aloittaessani dokumentin katsomista aihealue tuntui jotenkin etäiseltä, mutta juonen edetessä pystyin asettumaan sympaattisen valmentajan ja jalkapallokansan puolelle. Itse olisin toivonut näkeväni jalkapalloa hieman enemmän, mutta lyhyehkön keston vuoksi jostain täytyi varmasti karsia. Dokumenttia voi suositella Kosovon historiasta, nykytilanteesta ja tulevaisuudesta kiinnostuneille, mutta miksei myös jalkapalloromantikoille.

Niin, ja ne MM-karsinnat. Kosovon osalta karsinnat toivat hienoja kokemuksia, mutta vain yhden pisteen. Me kaikki luultavasti muistamme ketä vastaan se piste tuli Turun pimenevässä illassa.

Artikkelikuva: Burim

The post Viihdepääty: Unelma maajoukkueesta appeared first on Byyri.

Syyskausi oli Barcelonalta totaalista näytöstä niin La Ligassa kuin Mestarien liigan lohkovaiheessakin. Tätä kirjoittaessani Barcelona johtaa La Ligaa, ja lähin haastaja, Atlético Madrid, on jo yhdeksän pisteen päässä. Homma on todellakin toiminut, eikä tappioita ole tullut kesän lopulla hävittyjen Supercup-matsien jälkeen kuin yksi – sekin Copa del Reyn -ottelussa Espanyolille, ja siitä huolimatta Barca eteni jatkoon.

Barcelonalta ei ole tällä kaudella nähty montaa ohipeliä, mikä on selkeä parannus viime vuosiin verrattuna.

Suurimman mediahuomion onkin varastanut kilpakumppani Real Madrid, jonka kone on yskähdellyt pahasti.

Kun kaikki toimii

Messi on ollut jälleen ilmiöimäinen, maalivahti Ter Stegen itse varmuus, keskikentän legendaosasto Iniesta & Busquets varmoja sekä laitapakit Semedo, Alba ja Sergio Roberto loistavia molempiin suuntiin. Myös koko alkukauden tehojen kanssa tuskaillut Luis Suárez tuntuu viimein löytäneen pelihuumorinsa, ja maaleja on syntynyt liigassa jo 16 – toiseksi eniten Messin jälkeen. Suárezin tavaramerkiksi muodostuneita volley-maalejakin ollaan päästy ihastelemaan. Toisin sanoen, kaikki on skulannut.

Kesän hankinnoista Paulinho on jatkanut hyvää tekemistään, kun taas nopeajalkainen laituri Ousmane Dembélé ehti pelata vain hetken, ennen toista loukkaantumistaan tällä kaudella.

Rahaa ja pelaajia on liikuteltu myös tammikuun siirtoikkunan aikana. Myydyistä pelaajista Javier Mascheranosta ehti muodostua jo tuttu näky Barcan paidassa pelattuaan seuran riveissä kahdeksan vuoden ajan. El Jefeciton uusi seura on Kiinan Superliigassa pelaava Hebei China Fortune. Lainalle sen sijaan lähetettiin Gerard Deulofeu Valioliigan Watfordiin, Arda Turan Turkin Superliigan Basaksehiriin ja Rafinha Serie A:n Interiin. Toppariosastolle uutta verta hankittiin Brasilian liigasta, josta siirtynyt kolumbialaisjätti Jerry Mina on kuitenkin toistaiseksi istunut vain vaihtopenkillä.

Keskikentälle saatiin lopulta pitkien neuvotteluiden jälkeen Philippe Coutinho. Brassitaiturin siirrosta on varmasti sanottu jo kaikki mahdollinen, mutta itse katselen ilolla hymyä kaverin huulilla, kun hän pääsee viimein kikkailemaan ihailemansa seuran paidassa. Coutinho on päästetty parissa pelissä jo irti, ja Camp Noulle saapunut yleisö on nauttinut pikku taikurin taidonnäytteistä. Coutinho tuo Barcelonan hyökkäykseen muun taidon lisäksi myös kaukolaukauksensa. Maailman taitavimpien hyökkääjien nopea ja miltei virheetön syöttömylly vaatii kuitenkin harjoittelua ja totuttautumista keneltä tahansa.

Kohti kevään kovia pelejä

Tämä kausi on toistaiseksi antanut Barca-faneille herkkua oikein roppakaupalla. Pelaajanippu alkaa olla jo paperillakin naurettavan kova, ja sen lisäksi peli rullaa. Barcelona on porskuttanut pokaaleita kohti niin Mestarien liigassa, Copa del Reyssä, kuin La Ligassakin. Otteluita on takana 35, ja maaliero on varsin murhaava: 86-14. Triplan voittamiseen on vielä kaikki mahdollisuudet.

Siinä riittää pohdittavaa myös Mestarien liigassa vastaan asettuvalle Chelsealle. Nämä kaksi suurseuraa eivät kuitenkaan kohtaa toisiaan ihan ensimmäistä kertaa, joten mitä vain voi tapahtua.

Kämmenet hioten mutta luottavaisin mielin jatkan kevään odottelua. Tosipelit koittavat!

The post Mitä kuuluu, Barcelona? appeared first on Byyri.

Ironman-kilpailujakin kiertänyt Tomi Kaukinen on tullut tunnetuksi viimevuosina mobiili-sporttibaari Sportacamin toimitusjohtajana. Sportacam-sovellusta on viety myös ulkomaille ja etenkin Espanjaan, jossa majaansa pitää myös Kaukisen fanittama jalkapallojoukkue ”Los Blancos”, eli Real Madrid Club de Fútbol.

Zinédine Zidanen kuuluisa volleymaali teki lähtemättömän vaikutuksen parikymppiseen Tomiin. Zidane oli siirtynyt Juventuksesta Real Madridiin ennätyssummalla vuonna 2001, ja ratkaisi tuolla maalillaan Mestarien liigan voiton Leverkusenia vastaan keväällä 2002. Noihin aikoihin seuran toimitusjohtaja Florentino Pérez kokosi Madridiin niin kutsutun Los Galacticós -tähdistön, johon kuului nykyisiä legendoja kuten Zidane, Ronaldo, Roberto Carlos ja David Beckham.

Kaukinen kertoo nauttivansa juuri siitä, että joukkueessa on pelannut ja pelaa aina loistavia pelaajia, eikä peleistä puutu draaman kaarta. Esimerkkinä tästä draamasta hän mainitsee UCL-finaalit vuosilta 2014 ja 2016 Atlético Madridia vastaan.

”Realin pelissä viehättää absoluuttinen ja röyhkeä voitonhalu. Mikäli liigaa ei voiteta tyylikkäästi, voi valmentaja saada kenkää. Tämä härski mahtipontisuus on piirre, josta tykkään.”

Kun työ vie Santiago Bernabéulle

Tomi Kaukinen kertoo viettävänsä paljon aikaa Madridissa, ja ohjelmaan kuuluu käydä katsomassa huippujalkapalloa aina kun se on mahdollista. Työnsä puolesta hän on päässyt tapaamaan useiden seurojen pelaajia ja seurajohtoa – niin myös Real Madridin.

Kaukinen ynnäilee nähneensä noin kymmenkunta kertaa Real Madridin, niin kotiluolassa Santiago Bernabéulla kuin vieraskentilläkin. Hän mainitsee myös olevansa madridista eli seuran kannattajajäsen.

”Näin muun muassa Zidanen ensimmäisen ottelun valmentajana ja UCL-välierän 2016 Manchester Citya vastaan, jolloin varmistettiin finaalipaikka.”

Espanjalaiselle katsomokulttuurille Kaukinen antaa kritiikkiä. Hän sanoo kaipaavansa sinne hieman meininkiä suomalaisista sekä erityisesti ruotsalaisista katsomoista. Ruotsissa varsinkin pääkaupungin joukkueilla on Kaukisen mukaan todella äänekäs ja intensiivinen meno. Hän kertoo, että Bernabeulla samanlaista tunnelmaa saadaan aikaan ainoastaan El Derbi madrileñossa Atleticoa vastaan sekä tietysti El Clásicossa.

”Espanjassa kannatuskulttuuri on aika hiljainen. Jengillä on omat safkat mukana ja meno on yllättävän rauhallista. ”

Matkaan on mahtunut myös hauskoja tarinoita. Yksi niistä liittyy uuden työntekijän palkkaamiseen. Potentiaalinen hakija asui Brasiliassa, mutta oli kiinnostunut tulemaan Suomeen töihin. Kaukinen oli yhtiökumppaninsa kanssa tuolloin Madridissa, ja samaan aikaan oli tulossa Realin ja Atléticon välinen paikallispeli. He päättivät näyttää työnhakijalle, kuinka hauskaa heidän hommissaan todella on ja mitä kaikkea pääsee näkemään.

Brasilialainen lennätettiin Madridiin työhaastatteluun, mutta hommat eivät kuitenkaan menneet ihan nappiin. Viagogosta ostettuja lippuja ei ottelupäivänä jostain syystä hyväksytty, ja peli jäi lopulta näkemättä. Kaiken lisäksi Atlético voitti 1-0.

Seuraavana päivänä he menivät katsomaan tuolloin vielä Segunda Divisiónia pelanneen CD Leganésin ottelua, jonka Leganés sentään voitti 2-0. Ilmeisesti tämä toisen päivän omalta osin kiimainen taisto teki kuitenkin odotetun vaikutuksen.

”Thiago, kyseinen Brasilialainen, tuli meille hommiin.”

Mestarien liigan voitto realistinen tavoite joka vuosi

Kaukinen myöntää kauden näyttävän huonolta La Ligan voiton suhteen. Pragmaatikoksi itseään kuvaileva Kaukinen ei kuitenkaan lähde erittelemään sen suuremmin kritiikkiä joukkueellensa. Suurin piirtein nykyisellä kokoonpanolla Real Madrid on voittanut Mestarien Liigan kahdesti ja Espanjan mestaruuden kerran, joten huonoja asioita on vaikea löytää. Myös esimerkiksi valmentajaa tai hänen valintojaan on ulkopuolisen vaikea arvostella, koska valmentaja tietää kaiken pelaajistaan ja on usein kriitikoitaan kokeneempi.

Jos jotain syitä haluaa väkisin hakea tämän kauden hieman heikompaan vireeseen, Kaukinen epäilee, että liika voittaminen on saattanut laiskistaa tähtiä. Tämän kauden Mestarien liigassa kaikki on kuitenkin edelleen auki, kun Real Madrid kohtaa pudotuspelien todellisessa huippuparissa pariisilaisen PSG:n.

”Toivon, että pääsen Madridin kultajuhliin UCL-voiton jälkeen.”

Voitontahtoa ja röyhkeää mahtipontisuutta

Kaikkien aikojen Los Blancos-pelaajaa pohtiessa Kaukinen miettii ensin nykyistä päävalmentajaa Zinédine Zidanea, mutta päätyy lopulta Sergio Ramosiin. Tämä yli 300 ottelua Real-paidassa pelannut ikitaistelija sopii parhaiten kuvastamaan joukkueen voitontahtoisuutta ja taistelutahtoa. Kaukinen nimeää Ramosin maailman kautta aikojen parhaimpien puolustajien joukkoon lukeutuvaksi pelaajaksi, jonka meriittilistalta ei puutu juuri mitään.

Kaukinen uskoo, että lähitulevaisuudessa Ramosin nimi tullaan mainitsemaan samassa lauseessa sellaisten puolustajalegendojen kuin Franco Baresin ja Franz Beckenbauerin kanssa.

”Finaalin ratkaisija ja yleinen seuraikoni. Jumala. ”

Lähes runomitat täyttävän Ramos-kuvailun päätteeksi Kaukinen kannustaa Byyrin lukijoita ennen kaikkea nauttimaan jalkapallosta ja muistamaan yhden asian.

”Ei se oo niin vakavaa.”

Kuvat: Tomi Kaukisen arkisto

The post Tomi Kaukinen, madridista Helsingistä appeared first on Byyri.

32 joukkuetta aloitti syyskuussa Mestarien liigan lohkovaiheen. Nyt kunkin lohkon kaksi parasta eli yhteensä 16 joukkuetta jatkavat taistelua kohti kirkkainta kruunua, Mestarien liigan voittoa.

Pariisin maalitykit

Ennakkoon ajateltuna alkusarjan lohkot C ja H olivat mielestäni kovatasoisimmat. C-lohkossa suosikkeina pelasivat AS Roma, Chelsea sekä Atlético Madrid, jonka pelit loppuivat tällä kertaa alkulohkoon. Lohkosta H jatkoon tiensä selvittivät Tottenham ja Real Madrid jättäen varjoonsa muun muassa saksalaisseura Borussia Dortmundin.

Kovin suuria yllätyksiä ei jatkoon päässeissä nähty. Pienehkönä yllätyksenä voidaan pitää lohkon G lopputulosta, jossa turkkilainen Beşiktaş jatkoi voittajana, kun taas viime vuoden haastaja Monaco jäi lohkon viimeiseksi. Kenties superteini Kylian Mbappén lähtö joukkueesta jätti joukkueen jälkeen muista – oli miten oli, Beşiktaş pystyy varmasti jatkossakin kiusaamaan suurempiaan varsinkin kotikentällään. Lohkossa F Shakhtar Donetsk pudotti puolestaan jatkosta italialaisen suurseura Napolin.

Joukkueista eniten maaleja tehtaili, ei niin yllättäen, pariisilainen PSG. Les Parisiens mätti kuuteen otteluun 25 maalia. Toiseksi eniten maaleja (23) teki Liverpool, jonka Fantastic Four – Philippe Coutinho, Sadio Mané, Mohamed Salah ja Roberto Firmino – on ollut alkukauden todellisessa liidossa. Heidän jälkeensä Liverpoolin muu kokoonpano ei ole kuitenkaan tahtonut yltää ihan samalle tasolle, varsinkaan pallollisessa pelissä. Se rikkoo kenttätasapainoa, ja aika ajoin, kun palloa ei hallita vastustajan päädyssä, on Liverpoolin alakerrassa ilmennyt todellisia ongelmia.

Ronaldo hirmuvireessä

Selvästi parhaiten omaa maaliaan varjeli Barcelona. He päästivät omiinsa vain yhden maalin alkulohkossa, vaikka pelasivat esimerkiksi kaksi ottelua Italian Vanhaa rouvaa Juventusta vastaan. Barcelonalla ei siis ole juurikaan omissa soinut, ja suurin kiitos siitä kuuluu aivan loistavaa kautta pelaavalle maalivahdille Marc-André ter Stegenille. Kaikki yllättänyt kesän hankinta Paulinho on istunut hyvin Barçan hyökkäykseen, ja todennäköisesti tammikuussa mukaan saadaan myös pitkään sivussa ollut Ousmane Dembélé.

Yksilötasolla Mestarien liigan maalipörssiä johtaa tällä hetkellä, myöskään ei niin yllättäen, Cristiano Ronaldo, joka voitti juuri maailman parhaan pelaajan palkinnon Ballon d’Orin. Hieman nihkeän alkukauden jälkeen vauhtiin päässyt Ronaldo teki alkulohkossa huimat yhdeksän maalia.

Voittajasuosikkia on tässä vaiheessa tietenkin vielä vaikea nimetä, mutta sen voi sanoa, että jatkopeleissä on mukana läjäpäin todellisia jalkapallon jättiläisiä. Mukana ovat vielä esimerkiksi PSG, Real Madrid, Barcelona, Bayern München, Juventus sekä viisi Valioliiga-joukkuetta.

Kohti jatkopelejä

Pudotuspeliparien arvonta suoritettiin maanantaina 11. joulukuuta Sveitsissä. Auditorioon oli pakkautunut totisia suurseurojen edustajia kalliit ja hyvin istuvat puvut hohtaen. Ensimmäisenä lavalle hipsutteli UEFAn kilpailujohtaja Giorgio Marchetti. Lähinnä tämäntyyppisistä arvontalähetyksistä tuttu hymyilijä sai seurakseen lavalle Xabi Alonson, joka oli valittu onnettaren virkaan. Seuraavaksi lavalle puskenut harmaahapsi kertoi juurta jaksaen arvonnan säännöistä ja tulevista päivämääristä.

Lopulta äijät saivat otteluparit arvottua, ja kyllä oikein vesi helähti kielelle. Muutama huippuluokan ottelu on pian taas käsillä. Barcelonat, Tottenhamit ja PSG:t joutuvat koviin paikkoihin. Harmaahapsen puheista ei paljoa jäänyt mieleen, mutta sen muistan, että 13. helmikuuta ottelut tärähtävät jälleen käyntiin. Taas on kylmenevässä talvessa jotain mitä odottaa!

The post Mestarien liigan lohkovaihe paketissa appeared first on Byyri.

Näin räppää fudisromantikoksi tunnustautuva Matti Happonen alias Matti. Muun Muassa -nimisestä rap-duostakin tuttu 31-vuotias Happonen on paitsi taitava riimittelijä myös intohimoinen futismies.

Kipinä jalkapalloa kohtaan syntyi jo lapsena, kun Matti pääsi seuraamaan otteluita Warkauden Lehdessä urheilutoimittajana työskennelleen isoisänsä kanssa.

”Seurasin, kun ukki haastatteli pelaajia ja valmentajia. Tykkäsin itse katsoa pelejä paikan päällä, kun kuuli pelaajien huudot ja aisti tunnelman. Siitä olen varmaan saanut innon käydä matseissa”, Happonen muistelee.

Matin joukkue on Helsingin Jalkapalloklubi. Ensimmäinen pelireissu ajoittuu 90-luvun alkuun, jolloin Happonen pääsi isänsä mukana Olympiastadionille katsomaan ottelua FinnPa – HJK. Jokin kolahti. Seuraava iso vuosi oli 1998, jolloin HJK eteni Mestarien liigan lohkovaiheeseen. Tuolloin viimeistään Klubi vakiinnutti paikkansa Happosen sydämessä. Miehen muutettua Helsinkiin vuonna 2008 on hän pyrkinyt käymään peleissä niin usein kuin aikataulut sen sallivat.

”Olen sen verran tiukka futisromantikko, että haluan olla osana luomassa Suomeen suurta kannatuskulttuuria. Maailmalla pelataan kyllä hienoa futista, mutta minulle ei riitä se, että näen yhden tai maksimissaan kaksi peliä vuodessa paikan päällä”, Happonen tiivistää.

Katsomossa huolet unohtuvat

Kaudet 2015 ja 2016 olivat HJK-kannattajille tuskaisia, mutta tällä kaudella joukkueen peli sujui jälleen. Happonen on tyytyväinen siihen, että aiempien kausien ongelmakohtiin on tartuttu. Yksi tekijä on hänen mukaansa ollut valmennukseen hankittu apuvalmentaja José Riveiro. Pelillisesti Happonen pitää HJK:n tavasta hallita palloa ja täten pyrkiä dominoimaan peliä.

”Joukkueet tulee Töölöön paskat housuissa ja pelkää Klubia”, Matti lohkaisee.

Myös junioritoiminta saa mieheltä kiitosta, ja hän uskookin HJK-junioreista nousevan jatkossa entistä enemmän Sebastian ”Dale” Dahlströmin ja Aapo Halmeen kaltaisia kovia pelaajia.

Kauden aikana Matti pyrkii katsomaan valtaosan kotiotteluista paikan päällä Töölössä sekä käymään muutamalla vierasreissulla. Klubin kannattajat ovat Matin mukaan kavereita keskenään, ja myös uudet tuttavuudet otetaan aina hyvin vastaan. Kannattajien keskuudessa vallitsee vahva yhteisöllisyys, eikä kenenkään taustoja tuijotella sen kummemmin.

”90 minuutin ajan saa unohtaa huolet sekä murheet ja olla osa jotain suurempaa.”

Meininki Klubipäädyssä on kasvanut viime vuosina paljon. Happonen ei kuvaile itseään kaikkein kovimmaksi äänenkannattajaksi, mutta jakaa kiitosta erityisesti päädyn aktiiveille ja kertoo nauttivansa heidän sekä kaikkien päädyssä käyvien luomasta tunnelmasta.

”Excuse me, are you Matti – Keho?”

Vuosi 2014 on Matille muistossa erityinen. HJK pelasi Eurooppa-liigan lohkovaihetta. Katsomosta todistetut voitot Torinosta ja FC Kööpenhaminasta ovat jäänet ikimuistoisiksi. Kööpenhaminan reissulla Telia Parkenilla syntynyt euforian tunne säilyi kannattajilla vielä pitkään ja näkyi myös loppukauden kotipeleissä.

Samaiselta Kööpenhaminan matkalta on jäänyt muitakin hauskoja muistoja. Joukkueen kannattaminen vei Matin yllättävään fanikohtaamiseen.

”Matsin jälkeisenä päivänä marssittiin hotellin lähelle pankkiautomaatille, kun joku paikallinen sankari kysyy: ’Excuse me, are you Matti – Keho?’ Hämmennyin täysin, kun toveri rupesi selittämään, että hän on minun suuri fani, ja translatoria käyttäen kääntää biisejäni.”

Kuva: Matti Happonen

Olosuhteissa parantamisen varaa

Veikkausliigakausi 2017 päättyi lopulta HJK:n suhteellisen suvereeniin mestaruuteen. Kotimaan mestaruus on Matin mukaan joukkueelle aina minimitavoite. Ensi kaudelta hän toivoo mahdollisimman hyvää menestystä europeleissä, ja lisäksi Suomen cupin voitto olisi mukava lisä.

Matti on käynyt katsomassa futista myös ulkomailla matkatessaan. Hän myöntää, että monissa maissa yleisömäärät ja kannatuskulttuuri ovat paremmalla tolalla kuin Suomessa: mukavaa on esimerkiksi se, että katsomoissa saa nauttia pelin lisäksi olutta.

”Olut ja jalkapallo kuuluvat yhteen. Mikään ei ole mukavampaa kuin olla hyvässä seurassa, juoda olutta, syödä hodaria ja analysoida matsia”, Happonen sanoo.

Matti harmittelee kotimaista lainsäädäntöä ja sen hitautta katsomoista puuttuvan oluen suhteen, mutta kehottaa ihmisiä liikkumaan kuningaslajin pariin otteluihin. Suomalaisten stadioneiden olosuhteet ja käytettävyys saavat silti kritiikkiä.

”Telski on kunnon tuulitunneli ja puoliaikapalvelut ihan lapsen kengissä. SJK:n stadika on piristävä poikkeus ja hyvä suunnannäyttö siitä, miltä suomifutiksen olosuhteiden tulee näyttää.”

On vain yksi kuningas

HJK-Töölö-divarijoukkueessakin pelannut Matti on todellinen klubifani, minkä kertoo jo eräs hänen kappaleistaankin, ”HJK Anthem”. Vapaa-aika kuluu suurilta osin vaimon ja juuri syntyneen lapsen kanssa, mutta peleissä käydään aina kun mahdollista.

Kaikkien aikojen suosikikseen Matti nostaa HJK-pelaajista ansaitusti Jari Litmasen.

”On vain yksi kuningas. Ei tarvitse selittelyitä. Kruunuksi kuninkaan päähän sopii oivasti Klubissa 2011 Schalkea vastaan tehty liukkari. Herrasmiespelaaja alusta loppuun, mutta kun tilanne vaati, Kuningas ei kumartele.”

Lopuksi Matti heittää vielä läpät Byyrin lukijoille:

”Nauttikaa futiksesta, siitä paikallisesta futiksesta, mitä voi seurata paikan päällä. Ulkomaalaisten joukkueiden kannattaminen on ok, mutta samalla pitää muistaa, että oma kulttuuri ja pelaaminen saadaan nousemaan korkeammalle tasolle vain nostamalla perse penkistä, menemällä matsiin ja luomalla positiivista hypeä futiksen ympärille. Tehdään Suomesta jalkapalloyhteiskunta ja moikataan peleissä kun tavataan!”

Kuva: Jammmmu / YouTube

The post Matti: räppäri ja HJK-kannattaja appeared first on Byyri.

Kalle päätyi Schalken kannattajaksi saksalaisen perhetutun kautta. Tarkkaa ajankohtaa hän ei saa kaivettua muististaan, mutta 2010-luvun alkupuolta tuolloin kuitenkin elettiin. Saksan tuliaisina isältä saatu Schalken huivi sekä Temen eli Teemu Pukin siirtyminen joukkueeseen lisäsivät kiinnostusta seuraan. Aluksi fanittaminen oli lähinnä tulosten seuraamista, kunnes tuli mahdollisuus lähteä katsomaan ottelua paikanpäälle Gelsenkircheniin.

Mikä seurassa sitten viehättää?

”Schalke on perinteikäs seura, jolla on esimerkiksi loistava junioriakatemia”, Kalle kertoo.

”Akatemia on tuottanut maailmantähtiä, kuten Mesut Özilin, Manuel Neuerin, Julian Draxlerin sekä Leroy Sanen.”

Joukkueen parhaiksi puoliksi Kalle mainitsee sen periksiantamattomuuden ja taistelutahdon. Joukkue on yksittäistä pelaajaa tärkeämpi, mutta suosikkipelaajasta kysyttäessä kaksi pelaajaa – Hunte ja Höwe, Klaas-Jan Huntelaar ja Benedikt Höwedes – saavat kuitenkin maininnan.

Schalken kannattajissa on Kallen mukaan hienointa se, että ääntä ja laulua riittää aina tuloksesta riippumatta.

”Täällä Suomessa Schalke-faneihin törmää hieman harvemmin. Meitä ei voi kritisoida ”muoviseuran” fanittamisesta.”

Kalja kuuluu asiaan

Kalle on käynyt katsomassa tähän mennessä kahdeksan Schalken ottelua livenä. Kotipeleissä Veltins Arenalla tunnelma on usein äänekäs. Yksi tunnelmallisimmista peleistä oli tasapeliin päättynyt viime kevään derby Lüdenscheidia eli Borussia Dortmundia vastaan.

Kalle on alusta alkaen seurannut pelejä päätykatsomo Nordkurvessa, jossa toimii myös faniryhmä Ultras Gelsenkirchen. Peleistä on lähdetty monta kertaa vaatteet kaljassa, koska kaljaa lentää aina, jos menee huonosti tai kun oma joukkue tekee maalin. Muutama vuosi sitten Kalle pääsi myös liittymään pieneen Schalker Kreisel Röcke von 2004 -fanclubiin, joka on osa isompaa Schalken faniyhteisöä.

Mitä sieltä Saksasta sitten voisi tuoda kotimaisiin katsomoihin? Kallen mukaan oluen juominen katsomoissa otteluiden aikana tulisi sallia.

”Moni tuntee saksalaisen olutkulttuurin, joka nähdään siellä myös ihan normaalina osana jalkapallon seuraamista”, Kalle kommentoi.

Unohtumaton hetki raitiovaunussa

Tämä kausi on moneen vuoteen ensimmäinen, jona Schalke ei ole mukana europeleissä. Kallen odotukset joukkuetta kohtaan tälle kaudelle ovat selkeät.

”Kauden tavoitteena on pääseminen takaisin europeleihin, mieluiten Mestarien Liigaan, eli kolmen-neljän sakkiin Bundesliigassa pitäisi selvitä.”

Tällä hetkellä joukkueen otteet näyttävät Kallen mielestä pitkästä aikaa hyviltä. Uusi valmentaja Domenico Tedesco ja nuorten pelaajien esitykset ovat tuoneet joukkueeseen sitä jotakin, mitä seura on kaivannut. Tammikuun siirtoikkuna on toki aina pelottavaa aikaa Schalken kaltaiselle seuralle, varsinkin, kun menee hyvin; isommat seurat kaappaavat usein lupaavimmat pelaajat sheikkien shekeillä.

Yhden parhaista muistoistaan kannattajana Kalle kertoo liittyvän Wolfsburg-otteluun. Hän oli bückeburgilaisen ystävänsä kotona, jossa reissuillaan muutoinkin majoittui. Jo ottelupäivän aamuna ystävykset lähtivät junalla Gelsenkircheniin pelireissuun reput täynnä Jeveriä. Peli päättyi Schalken voittoon 4-1. Ottelun aikana Schalken maskotti Erwin oli näyttänyt ottelun päätuomarille ”ihan ansaitusti” punaista korttia, jonka tuomari oli pudottanut hetkeä aikaisemmin pelin tuoksinassa. Tämän jälkeen fanipääty oli alkanut laulaa ”Hooligan hooligan Erwin hooligan!”

Pelin jälkeen Kalle ystävineen lähti ratikalla kohti rautatieasemaa. Ratikassa sama chantti oli toistunut, joskin se oli jossain kohtaa muotoutunut muotoon ”Drunken Finn drunken Finn, he is a drunken Finn!”

”Se fiilis, kun ratikallinen saksalaisia futisfaneja laulaa sinulle omistettua chantia, on syöpynyt mieleen”, Kalle kertoo.

Haastattelun lopuksi Kalle lähettää vielä terveisensä Byyrin lukijoille.

”Futis on parasta paikan päällä. Olkaa ylpeitä siitä mitä kannatatte! Glück Auf!”

Kuvat: Olli Mäkelä

The post Kalle, harvinainen Schalke-kannattaja appeared first on Byyri.

Barcelona lähti kamppailuun Olympiakosista otettu UCL-voitto plakkarissa, kun taas Málaga tahkoaa alkukauttaan vielä ilman voiton voittoa. Avauskokoonpanossa ei ollut minulle suuria yllätyksiä, mitä nyt kapinakenraali Gerard Piqué aloitti vaihteeksi vaihtopenkin puolella. Toisena laitahyökkääjänä operoi Gerard Deulofeu, jolla on ollut saumoja näyttää kykynsä jättihankinta Ousmane Dembélén pitkän sairasloman yhä jatkuessa. Alkukauden suurinta roolia Barça-hyökkäyksessä on kuitenkin jälleen ottanut minua itseäni vuotta nuorempi ja suuresti ihailemani Lionel Messi. Messin ikätoveri Luis Suárez on puolestaan antanut kuivimman ruutinsa vielä odottaa tuhrien koko kasan maalipaikkoja.

Itse otteluun. Koko lailla puuduttava avausjakso alkoi kaikesta huolimatta vauhdilla, kun juuri Deulofeu aloitti maalinteon jo toisella peliminuutilla. Maaliin johtanut syöttö lähti selvästi Málagan päätyrajan ulkopuolelta. Tuomarit eivät kuitenkaan tilannetta havainneet, ja maali hyväksyttiin, joten tilanne oli 1-0. Alkuminuuteilla tehty maali oli muuten Deulofeun ensimmäinen Blaugrana-nutussa, ellei harjoitusotteluita lasketa.

Toiselle jaksolle Málaga tuli hyvällä asenteella ja hallitsikin palloa ensimmäiset viisi minuuttia. Ottelun seuraavasta maalista vastasi kuitenkin kotijoukkue ja viime vuosina hieman harvemmin maaleja tykitellyt Andrés Iniesta. Barça-kapteenin laukoma pallo löysi tiensä verkon perukoille lopulta topparin jalan kautta.

Tämä taisi lopettaa Málagan halut vastarintaan, sillä loput pelistä vain käytännössä pelailtiin pois. Málagan omat maalipaikat olivat vähäisiä, ja laukaukset päätyivät useimmiten suoraan Barça-koppari Marc-André ter Stegenin syliin.

Ottelu ei ollut todellakaan mitenkään ikimuistoinen, mutta kolme sarjapistettä jäivät taas Camp Noulle. Barcelona jatkaa La Ligan piikkipaikalla kovakuntoisen Valencian väijyessä selän takana toisena. Barcelonalle kauden aloittaneet El Clásicot taisivat antaa tarvittavaa shokkihoitoa, sillä niiden jälkeen peli on alkanut asettua uomiinsa, ja kentälle on syntynyt riittävää tasaisuutta sekä rauhaa otteisiin. Málaga sen sijaan – noh, pitää liigan jumbopaikkaa melkoisen murheellisin tilastoin.

Kuva: der sportmanager / Flickr

The post Barcelona – Málaga: näin se eteni appeared first on Byyri.

Kuluneen kuukauden aikana on tullut väijyttyä varmaan parisenkymmentä matsia. Suomi-Islanti oli ainoa, jonka todistin paikan päällä. Sivussa on tullut kieltämättä nautittua sipsejä, pizzoja, Cokista, ties mitä herkkuja ja muutama Heinäkenkä kaupan päälle. Sinkkuudessa on ehdottomasti puolensa. Olen siinä suhteessa onnekas, että minulla on katto pään päällä, sohva, tyyny, jääkaappi, televisio ja Viaplayn urheilupaketti.

Tällainen kovan luokan penkkiurheilu vie toki jonkin verran aikaa, lähinnä illoista. Yhdeksästä eteenpäin ei sovi mielellään mitään menoja. Toinen tärkeä asia on sohvanpohjalla vietettyjen tuntien hyvittäminen kropalle. Palkkatyössä tulee onneksi liikuttua päivittäin, ja lisäksi käyn pelailemassa sulkapalloa kerran viikossa. Perisuomalaista selkäjumia on hyvä ehkäistä laittamalla veret kiertämään silloin tällöin. Ja sitten takaisin itse asiaan.

Lapsena ja nuorena pelasin myös itse futista. Lajin seuraaminen taantui muutamiksi vuosiksi, kun harrastus vaihtui musisointiin ja muuhun hippeilyyn. Kipinä syttyi kuitenkin myöhemmin uudelleen, kun liityin mukaan perheeni viettämiin Mestareiden liiga -iltoihin. Barcelona, lapsuuteni lempiseura 1990-luvulta, lumosi minut. Joukkueen pelin kauneus Pep Guardiolan alaisuudessa oli minulle kuin taidetta. Kuningaslaji oli back in business.

Jalkapallo, kuten urheilu yleensäkin, antaa meille monille paljon. Se saa aikaan sosiaalisuutta ja tuo ihmisille onnen tunnetta, ehdottomasti iloa ja jännitystäkin. Pettymykset ja voiton juhlat ovat itsessään isoja asioita, mutta kaikkein hienointa tämä kaikki on jakaa muiden ihmisten kanssa: sellaisten ihmisten, jotka ymmärtävät sinua tai ainakin puhuvat samaa jalkapallo-kieltä kanssasi. Näitä syyskuun pelejäkin olen katsonut niin yksin kuin kaverinkin kanssa, porukalla ja isäni seurana sekä itselle paljon hauskuutta tuoneissa Sportacam-kisastudioissa.

Toivotan kaikille lukijoille elämyksellisiä hetkiä pallon parissa, nyt kun saapunut on syys!

Kirjoittaja: Olli Mäkelä

Kuva: Flickr / Alexander van Loon

The post Penkkiurheilijan päiväkirja appeared first on Byyri.

La Ligan viidennen kierroksen avasi ottelu, jossa Valencia murskasi kotonaan Malagan luvuin 5-0. Ottelupallon kotiinsa vei rankkarispesialisti Simone Zaza, joka onnistui saamaan pallon kolme kertaa Malagan veskari Roberto Jiménezin taakse. Malagan alkukausi on jälleen synkkää luettavaa. Viiden pisteettömän ottelun jälkeen maaliero on jo 1-11.

Tiistain myöhäisillan ottelussa FC Barcelona toivotti tervetulleeksi Camp Noulle keskikastin baskiseura Eibarin. Huippuhankinta Ousmane Dembélén ollessa Suomen Turussa tohtori Oravan operoitavana joutui Barcelona aloittamaan ilman viimeisintä superostostaan. Jalkeille saatiin hyökkäystrio, jonka jäsenet olivat Denis Suárez, Gerard Deulofeu sekä muuan Lionel Messi. Itse olen sikäli tietyllä tapaa mielissäni Dembélén paussista, että pääsen näkemään ainakin kolmen kuukauden ajan La Masian oman kasvatin Deulofeun otteita kentällä.

Ensimmäisellä jaksolla Barcelona loi vaihtelevasti tilanteita, Eibarin iskiessä satunnaisesti vastaan lähinnä japanilaisen Takashi Inuin johdolla. Barcelonaan oikean laitapakin ongelmaa hoitamaan Benficasta saapunut Nelson Semedo hankki jälleen loistavalla nousullaan rangaistuspotkun, josta Messi viimeisteli Barcelonan johtoon. Kohuhankinta Paulinho pukkasi 2-0-maalin kulmapotkusta voimalla verkkoihin ja onkin vain muutaman ottelun jälkeen nousemassa sylkykupista suosikiksi.

Toisella jaksolla peli eteni kotisohvalta katsoessa hiljaisissa merkeissä. Viaplaysta katosivat äänet kokonaan. Hiljainen tv-lähetys antoi toki mahdollisuuden harjoitella myös itsekin selostusta: ”What a save by Hextall! Ei kun…”

Murheeni eivät Barcelonaa tuntuneet haittaavan, sillä Denis Suárez upotti rebound-pallon verkkoihin jo 53 minuutin kohdalla Eibar-puolustuksen viittoillessa turhaan paitsiota. Tästä alkoikin maaliralli. Aluksi jo ensimmäisellä jaksolla hyvin uurastanut Sergi Enrich toi lohtua Eibarille kaventaen lukemiksi 3-1 hiukan alle tunnin kohdalla. Messi oli kuitenkin päättänyt, ettei jää hattutemppusankari Simone Zazaa huonommaksi. Messi viimeisteli illan toisensa 59. minuutilla ja kolmantensa Paulinhon avustuksella 62. minuutin kohdalla. Tämän jälkeen peli oli käytännössä ohi. Ottelussa nähtiin alusta loppuun kummaltakin osapuolelta vauhdikasta peliä, eikä mistään puolustustaistelusta voida todellakaan puhua. Tiistain lopulliseksi sinetiksi Lionel Messi pamautti vielä illan neljännen maalinsa.

Alkusyksyn Supercup-tappioiden jälkeen Barçalla on alkanut pikkuhiljaa sujua peli paremmin, vaikka La Ligan puolella alkukauden vastukset eivät ole toki olleet siitä kovimmasta päästä. Kylläpä oli joka tapauksessa taas viihdyttävä vapaailta tämän kauneimman lajin ja yhden kauppa-Ipan parissa!

Tiistain La Liga-tulokset:

Valencia-Malaga 5-0

Barcelona-Eibar 6-1

Kirjoittaja: Olli Mäkelä

Kuva: Kieran Lynam

The post La Liga 5/38: Maalijuhlat kotisohvalta appeared first on Byyri.