Stadionhankkeen nokkamiehenä ja stadionyhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Tomi Kaismo, joka on myös AC Oulun hallituksen jäsen ja seuran suurin omistaja yrityksensä OTC-sijoitus Oy:n kautta. Oulussa syntynyt Kaismo on aina seurannut jalkapalloa.

– Olen sitä ikäluokkaa, että televisiosta katsottiin aina Valioliigaa lauantaisin. Tuohon aikaan ei muuta jalkapalloa televisiosta näkynyt.

AC Oulua mies on seurannut jo kauan, mutta päätös seuran omistajaksi lähtemisestä tuli yllättäen. Kaksi vuotta sitten Kaismo törmäsi toimitusjohtaja Juho “Äffä” Meriläiseen ja lopun voidaan sanoa olevan historiaa. Seura järjesti elokuussa 2018 ylimääräisen yhtiökokouksen, jossa Kaismo osti noin 26% osakkuuden 150 000 eurolla.

– Viime kaudella satsasimme joukkueeseen, mutta kaudesta tuli tappiollinen heikon urheilullisen menestyksen vuoksi. OTC:n omistusosuutta nostettiin noin 40%:iin ja näin saatiin edellisen kauden tappiot kuitattua. Tähän kauteen päästiin puhtaalta pöydältä. Toki korona-aika on rasittanut meitäkin todella paljon, mutta Äffä kuin koko seurayhteisö on tehnyt sinnikkäästi töitä, Kaismo kiittelee.

Valmentajan valinta osui nappiin

AC Oulun hallitus on henkilömäärältään suuri, mutta Kaismo näkee tämän vahvuutena, sillä jokaisella hallituksen jäsenellä on oma tarkka roolinsa. Vahvaa osaamista löytyy myös jalkapallon ulkopuolelta mm. talous- ja lakipuolelta. Oulussa on ollut vuosien saatossa jalkapalloseurojen taustoilla paljon politikointia. Kaismokin toimii Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana, mutta hän näkee politikoinnin olevan ohitse seuratoiminnassa.

– Tässä viedään aidosti koko kaupungin jalkapalloa eteenpäin. Teen politiikkaa siellä missä sitä pitääkin, en jalkapallon parissa. Oli seurassa sitten valtaa tai ei, tässä tehdään yhteistä juttua. Itse tykkään seurata jalkapalloa, mutta en kuvittele tietäväni jalkapallokentällä tapahtuvista asioista kaikkea. Urheilutoimenjohtaja ja päävalmentaja tekee seuran urheilulliset päätökset, hallituksen antamien raamien puitteissa.

Viime kauden huonon menestyksen vuoksi tilanne seurassa oli haastava urheilullisesta näkökulmasta. Seura teki valinnan, johon moni ei uskonut. Moni ei ollut edes kuullut Jyrki Aholan nimeä, eikä osannut pitää häntä varteenotettavana vaihtoehtona. Päävalmentajan palkkaamisen lisäksi kiitosta on saanut oululaistunut pelaajisto.

– Tehtiin todella hyvä valinta, sillä Jyrki on nuorten pelaajien kehittäjä. Viime kauden jälkeen odotukset olivat pienet, joten ei alkukaudesta ollut “nyt noustaan” -fiilistä. Hienoa olla tässä tilanteessa, missä nyt ollaan.

AC Oulu on tällä hetkellä myös rakentamassa uutta jalkapallohallia Oulun Heinäpäähän yhteistyössä OLS:n kanssa. Lisäksi seurat rakentavat yhdessä Oulunsalon Pallon kanssa yhteistä pelaajaputkea. Ouluun on muodostunut tänä vuonna myös toinen pelaajaputki, jonka takana ovat Hercules, Tervarit, HauPa, Ajax Sarkkiranta sekä Limingan Pallokarhut.

– Kilpailevat pelaajaputket eivät ole mielestäni ongelma. Hienoa, että jalkapallotoiminta alueella kehittyy. Vuosien saatossa Oulussa on ilmeisesti ollut paljon riitelyä asian tiimoilta, mutta nyt näyttää siltä, että sellaista ei ole.

Kaismo näkee paljon samaa 2020-luvun AC Oulussa kuin 2000-luvun alun Kärpissä.

– Kärpät hakivat silloin nousua nuorella joukkueella, jossa onnistuivat. Nykyään koko organisaatio on Kärpissä aivan huikea, niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Sieltä myös meidän täytyy ottaa oikealla tavalla mallia.

Tavoitteena Suomen toimivin jalkapallostadion

AC Oulu julkaisi lokakuun alussa OTC-stadion Oy:n suunnitelman noin 5000 henkeä vetävästä jalkapalloareenasta, jonka sijoituspaikka olisi Oulun Heinäpää. Alueella olisi tulevaisuudessa jalkapallostadion, kaksi jalkapallohallia sekä lämmitettävä ulkotekonurmi. Stadionyhtiöllä on tarkoitus saada hankkeelle suunnitteluvaraus lähiaikoina. Tämän jälkeen alkaa kaavamuutosprosessi, joka kestää vuoden, mikäli kaavasta ei valiteta. Stadionyhtiön tavoitteena on saada hanke valmiiksi kaudelle 2023.

”Jos julkinen raha saadaan kasaan, voin luvata, että myös yksityinen raha hoituu.”

Stadioniin on tulossa lisäksi neljä erikokoista toimistotilaa ulkopuolisille vuokralaisille, joiden avulla on pyrkimys saada stadionista tasaista vuokratuloa. Lisäksi stadionilla on tarkoitus järjestää konsertteja, joihin saataisiin nostettua kapasiteetti 8000-9000 henkilöön. Stadioniin on varattu aikaa vuosi kaavamuutokseen, jonka aikana lyödään lukkoon lopulliset suunnitelmat. Rakennusvaihe kestää noin vuoden.

– Tavoitteena on tehdä Suomen toimivin jalkapallostadion, joka on AC Oulun oma koti, mutta myös samalla kotipesä koko oululaiselle jalkapallolle. Pyrkimyksenä on, että stadionilla tulisi pelaamaan myös muut alueen miesten ja naisten edustusjoukkueet sekä osa junioreista, Kaismo avaa suunnitelmia.

Vaikka AC Oulun nousisikin ensi kaudeksi Veikkausliigaan, silti monesta oululaisesta tuntuu utopistiselta, että Oulussa olisi uusi jalkapallostadion 2-3 vuoden kuluttua. Stadionin kustannusarvio on 13 miljoonaa euroa, josta 10 miljoonaa on yksityistä rahaa ja kolme miljoonaa julkista rahaa. Julkisen rahan osuus on tarkoitus saada valtiolta, Oulun kaupungilta sekä Palloliitolta. Kaismo pitää stadionhanketta erittäin realistisena.

– Jos julkinen raha saadaan kasaan, voin luvata, että myös yksityinen raha hoituu.

Mikä sitten saa keski-ikäisen miehen sijoittamaan suomalaiseen jalkapalloon?

– On hienoa olla katsomossa ja tuntea se joukkuetta kohtaan oleva fiilis, kun kaupungin oma joukkue pärjää. Pelin viimeiset 10 minuuttia ovat minulle todella vaikeita, enkä oikein meinaa pysyä penkillä. Kyllä suomalaiseen jalkapalloon suhtautuu niin paljon intohimoisemmin, verrattuna siihen, että katsoo Valioliigaa televisiosta.

Kaismo haluaa kiittää pelaajien lisäksi erityisesti yhtä sidosryhmää, AC Oulun kannattajia. Kaismon mielestä kannattajat ovat olleet liigatasoa jo kauan.

– Kyllä joukkueen lisäksi liiganousun ansaitsisivat kannattajat ja koko Oulun kaupunki. Kannattajat ovat käsittämättömän suuri voimavara joukkueelle. Myös seuran taustalla toimivat vapaaehtoiset eivät voi saada liikaa kiitosta heidän työstään. Vaikka nousua tänä kautena ei tulisi, maailma ei siihen kaadu.

– Näen jalkapalloon liittyvät asiat enemmän maratonina enkä satasen suorana, Kaismo päättää.

The post AC Oulu marssii kohti Veikkausliigaa ja uutta stadionia – haastattelussa Oulun stadionhankkeen nokkamies Tomi Kaismo appeared first on Byyri.

Kalajoki on monelle tuttu hiekkasärkistään. Tuttuja ovat myös Kallankarit, Maakalla ja Ulkokalla, joilla on edelleen vuonna 1771 annetun määräyksen mukaan saarten itsehallinto. Urheiluihmiset saattavat muistaa Kalajoen Junkkarit ja menestyksen mm. 90-luvulla jääkiekon ykkösdivisioonassa. Mutta yksi asia mistä Kalajoki ei ole tuttu, on jalkapallo.

Jalkapallon arvostus vuosikymmenten aikana Kalajoella on ollut huono. Jalkapalloa on pidetty paikkakunnalla vain jääkiekkoilijoiden kesälajina. Lisäksi kaupungin virkamiehet ovat tehneet jalkapallolle epäkiitollisia päätöksiä. Näistä lähtökohdista on vaikea synnyttää jalkapallokulttuuria kaupunkiin.

K-Pallon historiikissa kerrotaan, että Kalajoen jalkapallon historia alkaa 1960-luvulta, jolloin joukko kylän poikia aloitti jalkapallon “potkimisen” Pohjankylän koulun kentällä. Kenttä oli kaikkea muuta kuin sopiva jalkapallon pelaamiseen, mutta se oli ainoa alue koko kunnassa missä silloisissa asenteissa epäilyttävää lajia, jalkapalloa, pystyi harrastamaan.

Vuonna 1971 joukko paikallisia miehiä olivat lähellä perustaa Pallo-71-nimisen jalkapalloseuran, mutta joistakin syistä seuraa ei ikinä perustettu. Kuusi vuotta myöhemmin 19.1.1977 perustettiin Kalajoen Pallo.

Seuraa olivat perustamassa Martti Konu, Simo Himanka, Eero Puumala ja Markku Männistö, joka valittiin seuran puheenjohtajaksi. Seuran perustamisen moottorina oli toiminut Puumala, joka muualta muuttaneena ei halunnut hyväksyä tilannetta, että kaupungissa ei olisi toimivaa jalkapalloseuraa.

Seuratoiminnan hiipuminen ja kenttäkriisi

1990-luvulle tultaessa K-Pallo oli pyörittänyt jalkapallotoimintaa Markku Männistön johdolla vaihtelevalla joukkuemäärällä reilu kymmenen vuotta, mutta kiinnostus seuratoimintaan oli nyt kaupungissa lopahtanut.

K-Pallo aloitti neuvottelut liittymisestä yleisseura Kalajoen Junkkareihin. Tämän jälkeen pelattiinkin pari kautta Junkkareiden riveissä, mutta yleisseuran kassaan uponneet varainkeruurahat jättivät jalkapalloväen epämiellyttävään tilanteeseen.

Vuonna 1992 K-Pallo perustettiin toisen kerran puhtaalta pöydältä, ja sen jälkeen seura on pysynyt pystyssä. Tällä kertaa perustajajäseninä nähtiin Pertti Saukko, Jouko Kalaoja ja jälleen tuttu mies, Markku Männistö.

Vaikka jalkapallo oli vaikuttanut paikkakunnalla jo kolmella vuosikymmenellä, arvostus kaupungin, silloisen kunnan luottamushenkilöillä lajia kohtaan oli mitätön. Kesällä 1993 seuran ja koko Kalajoen ainoa täysimittainen, jalkapalloa varten käytössä oleva luonnonnurmi sijaitsi paikkakunnan yleisurheilukentällä.

Seuraavana kesänä Kalajoella oltiin järjestämässä viestijuoksun SM-kisat, joten kunnan isit halusivat nurmen täydelliseen kuntoon. Jalkapalloväeltä mitään kysymättä, nurmi laitettiin kesän alussa remonttiin ja paikkakunnan jalkapalloilijat jätettiin ilman pelikenttää.

– Seuran puolesta ilmoitettiin Kalajoen kunnalle, että meillä ei yksinkertaisesti ole paikkaa missä pelata. Meille sanottiin vain, että pelatkaa missä haluatte, Männistö kertoo.

Miesten joukkue päätti jättää kauden välistä ja juniorit harjoittelivat sekä pelasivat viereisellä pienemmällä harjoitusnurmella. Jos jotakin positiivista halutaan selkkauksesta hakea, saatiin jonkinasteinen lupaus uudesta, vain jalkapallokäyttöön tarkoitetusta luonnonnurmesta.

– Muutamaa vuotta myöhemmin seura saikin käyttöön Kummalan jalkapallokentän, joka on yhä edelleen ahkerassa käytössä.

Seurajohtajana viidellä vuosikymmenellä

Jos K-Pallo olisi henkilö, se olisi Markku Männistö. Hän aloitti jalkapallon pelaamisen Kalajoella suhteellisen varttuneella iällä, 17-vuotiaana vuonna 1965, ja lopetti pelaajauran kymmenen vuotta myöhemmin.

– Jos nykyään joku olisi aloittamassa jalkapalloa 17-vuotiaana, niin varmaan pyydettäisiin unohtamaan koko juttu. Vitosdivarin miehiähän meistä sitten tuli, mutta pelaamisen riemu ja joukkueeseen kuulumisen tunne on samaa tasoa kuin liigapelaajilla, Männistö muistelee pelaajauraansa.

Seuran puheenjohtajana Männistö aloitti vuonna 1977 heti seuran perustamisesta lähtien ja jatkoi tehtävässä aina vuoteen 2012 asti. Hän myös valmensi joka vuosi vähintään yhtä joukkuetta sekä tuomaroi otteluita. Lisäksi hän on vaikuttanut vahvasti jalkapallon lisäksi myös jääkiekon puolella toimien mm. seuran puheenjohtajana.

– 70-luvulla puheenjohtajan viitta ei ollut mitenkään arvostettu, että siitä olisi kilvoiteltu. Se oli pikemminkin taakka. Kun se minulla kerran lankesi, en saanut sitä helposti annettua seuraavalle. Olin mukana seuran viemisessä Kalajoen Junkkareihin ja perustamassa myös tätä K-Palloa. Vuonna 2012 jouduin kuitenkin jäämään pois, koska sairastuin verisyöpään, jossa elinaikaa ei annettu kovinkaan paljon.

Vuosien aikana seurassa oli pyöritetty jalkapallon rinnalla myös kaukalopalloa. 2000-luvulle tultaessa seurassa keksittiin tuoda myös Suomeen beachfutis eli rantajalkapallo. K-Pallo järjesti kymmenisen vuotta Beachfutiksen SM-kisat yksinoikeudella Kalajoen Hiekkasärkillä. Nykyisin Kalajoella pelataan huippusuosittu Beachfutis Finnish Open, ja turnausta pyörittää K-Pallon ulkopuolinen organisaatio.

Nykyisen Beachfutis Finnish Openin puuhamies Antti Roslander otti puheenjohtajan viitan kolmeksi vuodeksi, mutta hänen työkiireiden vuoksi seura jäi kakkoseksi. Kalajoen liikuntapalveluista eläköitynyt Markku Männistö palasi puheenjohtajaksi vuonna 2015.

– Nykyajan lääkkeet ovat onneksi sen verran hyviä, että sain vielä mahdollisuuden elää ja tässä sitä ollaan vieläkin vuonna 2020. Puheenjohtajaksi palasin, kun näytti, että seuratoiminta alkaa paikkakunnalla taas hiipumaan.

Vuonna 2017 seuraan saatiin uusi puheenjohtaja kuvioihin, kun Jouko Karekivi otti puheenjohtajan viitan vastaan.

– Nykyään toimin seuran rahastonhoitajana, joten kyllä tässä on seuran eteen tullut viime vuosinakin työtä tehtyä työtunteja laskematta. Taitaisi riittää meriitit jo Palloliiton kultaiseen ansiomerkkiin, Männistö naurahtaa.

– Monta kertaa olen miettinyt, että nyt saa riittää. Mutta en vain ole halunnut sitä, että jalkapallotoiminta lakkaa paikkakunnalla. Tänä päivänä meillä on vireää ja laadukastakin joukkuetoimintaa ja joukkueita on paljon, mutta seuran tarkoitusta ei ehkä täysin ymmärretä, Männistö avaa.

– Joukkueiden toiminta on tottakai sitä jalkapalloseuran päivittäistä toimintaa, mikä seuran toiminnalla tehdään mahdolliseksi. Jos emme saa pidettyä seuran asioita kunnossa ja jos emme pysty seuran sisällä yhteistyöhön, niin ei voi ennustaa kovin hyvää tulevaisuutta jatkossa. Lisäksi nykyajan haasteena on saada ihmisiä mukaan mihinkään seuraan liittyvään.

Jalkapallo elää nyt kulta-aikaansa

K-Pallossa on vuosien aikana parhaimmillaan ollut mukana kymmenisen joukkuetta 90-luvun loppupuolella, mutta toiminta on ollut vuosikymmenten aikana ailahtelevaa.

Vuonna 2015 seuraan saatiin iloisia uutisia Hiekkasärkiltä. Paikallisen rakennusyrityksen toimitusjohtaja Mika Alavesa muutti vanhan lentokonehallin monitoimitilaksi, jossa on alustana 40x56m kokoinen jalkapallonurmi. Nykyään tila tunnetaan Hiekkasärkät Areenana.

– Hallin saaminen oli meidän seuralle lottovoitto. Siitä lähti jalkapallon nousu Kalajoella. Nykyään meidän yhteisöön kuuluu 300 pelaajaa ja 100 taustahenkilöä. Kaikki jalkapalloperheet yhteen laskettuna meillä on kasassa 1000 henkilön yhteisö. Samassa ajassa arvostus lajia kohtaan on noussut ropisten, Männistö iloitsee.

Kasvava seura tarvitsisi jo vähintään yhden työntekijän pyörittämään seuran hallintoa.

– Ollaan haettu Palloliiton kautta projekteihin avustusta, mutta joka kerta olemme jääneet nuolemaan näppejämme. Toimintamme alkaa olemaan niin laajaa, että myös toiminnanjohtajan palkkaaminen on varmasti tulossa ajankohtaiseksi tulevaisuudessa.

Seuran taustalla löytyy myös halua kehittää koko suomalaista jalkapalloa.

– Hiekkasärkillä olisi olosuhteita luoda junioreille tarkoitettu jalkapallon leirikeskus. Tästä meillä on seurassa jo ollut puhetta, jos saisimme tähän mukaan myös omaa varainhankintaa. Alueelta löytyy juniorijoukkueille sopivan kokoinen ja loistavassa kunnossa oleva jalkapallohalli sekä runsaasti majoitustilaa ja ravintoloita. Alueelle voi saapua vaikka omalla yksityiskoneella, koska jalkapallohalli sijaitsee Kalajoen pienlentokentän vieressä, kertoo Männistö pilke silmäkulmassa.

Tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta. Voidaan todeta, että Kalajoen jalkapallokulttuuri on kasvanut vuosikymmenten aikana ja laji on lujassa nosteessa.

– Seurassa on tällä hetkellä myös lajijaostoina salibandy ja lentopallo. Useat pelaajat pelaavat seuran kaikkia lajeja sekä jääkiekkoa. Olemme selviytyneet asian kanssa, mutta vielä paremmin pitäisi setviytyä niin, että lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa montaa lajia samaan aikaan. Kalajoen pelaajamassa on kuitenkin rajallinen.

Yhdestä asiasta Männistö on erityisen ylpeä kalajokisessa jalkapallossa.

– 6–12-vuotiaiden jalkapallokoulua olemme järjestäneet katkeamatta vuodesta 1984 lähtien, yhteensä 36 vuoden ajan. Tarvittiin korona, että koulua ei järjestetty. Jalkapallokouluun on osallistunut vuosittain 100 lasta. Tämä on ollut kiistatta se mikä on antanut alkusysäyksen suurimmalle osalle Kalajoen Pallon pelaajista, jo kolmen sukupolven ajan.

Lopuksi, Markku Männistö, minkälainen Kalajoen Pallon tarina on sinun mielestäsi?

– Tarina on oikeastaan jalkapallokulttuurin taistelu nollatilanteesta nykyiseen 300 junioripelaajaan. Alkuaikojen maaperä ei ollut mitenkään otollista jalkapallolle. Suhtautuminen siihen aikaan oli jopa vihamielistä ja jalkapallo oli täysin toisen luokan urheilua. Lajin pelastus täällä on kuitenkin ollut se, että suurin osa lapsista on aina halunnut sitä pelata, päättää Männistö.

Vaikka Kalajoella olosuhteet eivät ole olleet otolliset jalkapallon kaltaiselle lajille, määrätietoinen työ ja lukemattomat työtunnit ovat mahdollistaneet sen, että jalkapallo elää paikkakunnalla nyt kulta-aikaansa.

The post Kalajoen Pallon tarina – Kun maaperä ei ollut otollinen jalkapallolle appeared first on Byyri.

Lista

Huomioita

Alkoholijuomia löytyi yhteensä 65 eri kappaletta, joista suurin osa on pienpanimoiden tekemiä oluita. Lukumäärää vääristää hieman RPS Brewingin julkaisemat Veikkausliigan Ultra Lagerit, joita on kevään aikana julkaistu 13 eri versiota Veikkausliigalle ja sen seuroille. Kaikkia listan oluita ei saa tällä hetkellä itselleen hankittua, koska niitä valmistetaan tai on valmistettu pieniä yksittäisiä eriä. Poikkeuksiakin löytyy ja jotkin oluet saattavat kuulua lähikaupan valikoimiin vakiotuotteena.

Listalla on erikoisuutena mm. KOFF Long Drink Huuhkajat edition, joka on ennättänyt jo kevään aikana näkyä joissakin kaupoissa. Lisäksi listalta löytyy PEPO Siideri, jota on voinut hankkia itselleen Lappeenrannan suunnalta. Listalla on mukana myös HJK:n vuonna 2013 julkaisemat puna- ja valkoviinit, Hongan kuohuviini sekä SJK:n valkoviini vuodelta 2016, jota saa vieläkin Alkon verkkokaupasta. 

Mikäli listalta puuttuu jokin Suomifutis-aiheinen olut tai muu alkoholijuoma, laita meille viestiä, niin lisäämme sen!

The post Suomen olutbuumi näkyy Byyrin suuressa olutkatsauksessa – erilaisia futisseurojen ja kannattajien oluita on pantu puolensataa appeared first on Byyri.

The post Viikon futisvisassa Suomen maajoukkue ja Veikkausliiga keskiössä appeared first on Byyri.

Listasimme muistin virkistykseksi tähän kaikki kauden 2020 Veikkausliigan, Ykkösen, Kakkosen ja Kansallisen Liigan joukkueiden verkkokauppojen linkit. Elokuiseen tilanteeseen nähden on ollut ilo huomata, että useammalle seuralle on avattu verkkokauppoja, joista fanituotteita voi itselleen ostaa. Nyt jos koskaan seurat tarvitsevat apuasi. Pidetään itsestämme, rakkaasta lajistamme ja suomalaisista jalkapalloseuroista yhdessä huolta! 

Veikkausliiga

FC Haka

FC Honka

FC Inter

FC Lahti

HIFK

HJK

IFK Mariehamn

Ilves

KuPS

RoPS

SJK

TPS

Kansallinen Liiga

FC Honka

HJK

TPS

TiPS

Ilves

JyPK (Ei verkkokauppaa)

PK-35

PK-35 Vantaa

KuPS

Ykkönen

AC Kajaani (ei verkkokauppaa)

AC Oulu

EIF (ei verkkokauppaa)

FF Jaro (ei verkkokauppa)

Gnistan

KPV

KTP

MP (ei verkkokauppaa)

MuSa

MYPA

SJK Akatemia

VPS

Kakkonen A-lohko

EPS

FC Honka Akatemia

JäPS (Ei verkkokauppaa)

PKKU (Ei verkkokauppaa)

Kiffen (Ei verkkokauppaa)

Kultsu (Ei verkkokauppaa)

MiPK (Ei verkkokauppaa)

NJS

PEPO

PK-35

Reipas

Viikingit

Kakkonen B-lohko

Atlantis

FC Espoo

FC Jazz

GrIFK

HJS Akatemia

Ilves 2

KaaPo

Klubi 04

Pallo-Iirot

PIF (Ei verkkokauppaa)

SalPa (Ei verkkokauppaa)

TPV

Kakkonen C-lohko

FC Vaajakoski

GBK

Hercules

JBK (Ei verkkokauppaa)

JIPPO

JJK (Ei verkkokauppaa)

Kemi City (Ei verkkokauppaa)

Kiisto (Ei verkkokauppaa)

KuFu

OLS (Ei verkkokauppaa)

RoPS Akatemia

VIFK (Ei verkkokauppaa)

The post Jatkoa Byyrin fanikauppakatsaukselle – seurojen verkkokaupat listattuna appeared first on Byyri.

Fysiikkavalmentajasta apuvalmentajaksi – palkintokaappiin heti iso pokaali

Jani Sarajärvi aloitti vuoden vaihteen jälkeen Independiente del Vallen Filial-nimisen kakkosjoukkueen valmentajana, vastuualueena mm. fysiikkavalmennus. Maaliskuun alussa toimenkuva vaihtui kakkosvalmentajaksi. Viralliselta nimeltään C.D. Independiente Juniors oleva kakkosjoukkue pelaa Ecuadorin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Serie B:ssä. Liigakausi alkoi maaliskuun alussa 0–1-tappiolla, mutta tuolloin joukkueesta puuttui suurin osa alle 20-vuotiaista pelaajista.

Emoseura Independiente del Vallen alle 20-vuotiaiden joukkue osallistui vuoden alussa Etelä-Amerikan alle 20-vuotiaiden seurajoukkueturnaukseen U-20 Copa Libertadoresiin. Joukkue oli kasattu edustus- ja kakkosjoukkueen alle 20-vuotiaista pelaajista. Jani Sarajärvi oli mukana joukkueen taustoissa. Joukkue voitti alkulohkossa kaikki kolme otteluaan. Semifinaalissa kaatui brasilialainen Flamengo voittomaalikilpailun päätteeksi lukemin 4–5. Finaalissa kaatui argentiinalainen River Plate lukemin 2–1.

Joukkue näytti näin muille kaapin paikan turnauksessa ja otti koko Ecuadorin historian ensimmäisen mestaruuden kyseisessä kilpailussa.

Painonnostaja-Pepen kanssa fysiikkavalmennusta

Mutta itse Jani Sarajärveen ja siihen miten Pudasjärven oma poika ja FC Kurenpoikien kasvatti päätyi Ecuadoriin. Koko kuvio sai alkunsa jo vuosia sitten kun Sarajärvi tutustui Jarkko Tuomistoon, joka toimii seurassa maalivahtivalmentajana. Tapaamisesta lähtien he olivat keskustelleet laaja-alaisesti eri aiheista, pääasiassa jalkapallosta. Jarkon toimiessa Independiente del Vallessa auttoi hän Sarajärven kontaktiin seuran kanssa jo vuonna 2018.

Silloin Sarajärvi keskusteli koulutyön ja seuran pelianalyytikkona toimimisen yhdistämisestä, mutta kuvio ei tuolloin toteutunut. Yhteys kuitenkin säilyi ja Sarajärvi oli viime vuonna seuran kanssa kontaktissa mm. tutkimusyhteistyöhön liittyen. Tämä projekti liikahti eteenpäin ja samalla, seuran etsiessä Filial-joukkueeseensa fysiikkavalmennuksen osaavaa jalkapallovalmentajaa, kysyi Tuomisto Sarajärveä tehtävään.

– Olin kiinnostunut, jonka jälkeen asiat etenivät suhteellisen nopeasti seuran johtohenkilöiden kanssa. Nyt toimin kakkosvalmentajana Filialissa ja samalla kehitämme seuran kanssa tutkimusta pääpelitaidon kehittämiseen liittyen, kommentoi Sarajärvi.

Suomessa HJK:ssa, VPS:ssa ja FC YPA:ssa valmentanut Jani Sarajärvi ei kauaa miettinyt tarjousta, sillä hän oli tietoinen seuran laadukkaasta toiminnasta liittyen pelaajakehitykseen ja pelitapaan. Seuran toiminta- ja pelitapa sopivat yhteen Sarajärven ajattelun kanssa. Alussa Sarajärven vastuulla oli kenttävalmennuksen lisäksi joukkueen pelaajien fysiikkavalmennus, josta vastaa myös seuran voimavalmentajana toimiva entinen painonnostaja Pepe.

– Nyt olen entistä enemmän mukana kenttävalmennuksessa kakkosvalmentajan roolissa ja pyrimme rakentamaan seuran kanssa yhteistyössä aiemmin mainittua pääpelitutkimusta, kertoo Sarajärvi roolistaan.

Tunteiden ja palautteen annetaan virrata vapaammin kuin Suomessa

Ecuador, joka on nimetty valtion läpi kulkevan päiväntasaajan mukaan, on erilainen paikka elää kuin Suomi. Banaanien tuotannosta tunnettu maa on vaurastunut viime vuosikymmeninä myös öljyn vuoksi. Sarajärven edustama joukkue Independiente Juniors pelaa ottelunsa seuran akatemian kentällä, samassa, jossa he harjoittelevat päivittäin. Sarajärven alkutaival on ollut hektinen uusien tehtävien, koulutöiden sekä kielen ja kulttuurin oppimisen kanssa. Hän kertoo kuitenkin nopeasti päässeen sisään toimintaan, joka auttaa sopeutumisessa. Kulttuuri on hyvin erilainen Suomeen verrattuna, joten oppimista on Sarajärven mukaan ollut.

– Ihmisten oma tila on pienempi kuin Suomessa ja samalla tunteiden sekä palautteen annetaan virrata vapaammin. Tämä on tehnyt minulle hyvää, tunnen itseni vapautuneeksi erilaisten tunteideni ja käyttäytymistapojeni kanssa. Kykenemme ihmisten kanssa erilaisiin keskustelutapoihin, joihin liittyy ajoittain myös konfliktit. Toisin kuin joidenkin kokemuksieni mukaan Suomessa, täällä isojenkin väittelyiden jälkeen elämä jatkuu sormia napsauttamalla normaalisti.

Sarajärvi kertoo Ecuadorin olevan kaunis ja monimuotoinen maa ja hänen tapaamansa ihmiset ovat olleet ystävällisiä, vaikka muistissa kannattaa Sarajärven mukaan pitää maan tietyn asteinen rikollisuus. Ecuadorin luonto on erittäin moniulotteinen, kun sieltä löytyy sademetsiä, tulivuoria, rannikkoa ja mm. Galapagossaaret. Myös kulttuurien kirjo on maassa rikkaus, Ecuadorissa on alkuperäiskansoja sekä tietysti paljon espanjalaisvalloittajien jälkeläisiä.

– Maassa on köyhyyttä ja asiat toimivat epäjärjestelmällisemmin kuin Suomessa. Quitossa ja muualla maassa on lukuisia alueita, joihin ei kannata länsimaalaisena mennä. Liikennekulttuuri on aluksi kaoottiselta tuntuva, mutta siihen tottuu. Aistit toimivat herkemmin täällä, pelisilmän täytyy olla herkkänä useammin kuin Suomessa. Tässä on myös hyvät puolensa, tällä tavoin tuntee olevansa enemmän hetkessä, kertoo Sarajärvi Ecuadorin kulttuurista.

Ecuadorin jalkapallokulttuuri on tunteellinen ja syvä

Sarajärven kotiutumista Ecuadoriin on auttanut huomattavasti seuran toinen suomalainen, Jarkko Tuomisto, joka toimii seurassa maalivahtivalmentajana. Sarajärvi ja Tuomisto ovat olleet tekemissä erittäin tiiviisti. Haastattelun hetkellä (maaliskuun alussa) Sarajärvi kertoo asuvansa Tuomiston luona ja on häneen paljon yhteydessä myös töissä, sillä Tuomisto auttaa Filial-joukkuetta ja hänen toimistonsa on lähellä muiden valmentajien tiloja. Sarajärvi kertoo Tuomiston toiminnan tehneen suuren vaikutuksen ja hänelle on osaamisensa ansiosta kasvanut seurassa iso rooli.

Minkälaisia pelaajia sitten Tuomisto ja Sarajärvi kasvattavat Ecuadorissa?

– Jalkapallokulttuuri on eteläamerikkalaiseen tapaan tunteellinen ja syvä. Laji on maassa ylivoimainen ykkönen, ja seuroja sekä peliä kohtaan tunnetaan suuria tunteita. Kulttuurista kertoo esimerkiksi suuri Barrial-liiga, jossa paikalliset lähiöjoukkueet pelaavat joka viikonloppu toisiaan vastaan. Barrial-joukkueilla saattaa olla oma pieni stadion, johon ihmiset kokoontuvat katsomaan perheenjäseniensä pelejä ja kokemaan yhteisöllisyyttä.

Jalkapallo-olosuhteet vaihtelevat paljon

Independiente del Vallen edustus- ja kakkosjoukkueen pelaajat harjoittelevat samassa treenikeskuksessa, joka sijaitsee parin miljoonan asukkaan Quitossa. Tarkemmin ottaen Sangolquín lähiössä, joka on noin 30 kilometrin päässä pääkaupunki Quiton ytimestä.

Sarajärvi kertoo seuralla olevan hyvät harjoitteluolosuhteet. Harjoituskeskuksessa toimii seuran edustusjoukkue ja kaikki juniorijoukkueet. Harjoituskeskuksesta löytyy seuran hallinto sekä seitsemän isoa kenttää, pieni tekonurmi ja maalivahtien harjoittelunurmi. Suurin osa pelaajista asuu keskuksessa, jossa pelaajat ja valmentajat syövät aamiaisen, lounaan ja tarvittaessa päivällisen. Pelaajat käyvät keskuksessa sijaitsevaa koulua. Jos päivä venyy pitkäksi, on myös valmentajilla mahdollisuus yöpyä omissa huoneissaan keskuksessa.

– Ecuadorissa olosuhteet pelata jalkapalloa vaihtelevat paljon. Yleisesti täällä on huonommat olosuhteet kuin Suomessa, mutta muutamalla seuralla on todella nykyaikaiset stadionit ja harjoitteluolosuhteet, jotka kestävät vertailussa eurooppalaistenkin seurojen kanssa. Suurin osa pelaajistamme tulee köyhiltä alueilta, joissa toimitaan vaihtelevissa, mutta Suomeen verrattuna pääasiallisesti heikoissa olosuhteissa.

Joukkueessa nuorten MM-pronssimitalisteja

Sarajärvi toimii seurassa tärkeässä roolissa nuorien pelaajien kehittäjänä. Mielenkiintoista on tietää myös erot suomalaisten ja ecuadorilaisten pelaajien kesken. Sarajärvi kertoo pelaajien tulevan pääsääntöisesti köyhiltä alueilta ja heidän taustoissa on usein rosoisuutta. Pelaajien koulutustaso on heikko ja joissakin tavoissa (esim. aikataulut, paikkojen siistinä pitäminen) on Sarajärven mukaan kehittämistä.

– Valmentajia pelaajat kutsuvat profeksi ja suhteemme on mielestäni osittain enemmän hierarkkinen kuin Suomessa. Samalla olemme kuitenkin läheisessä kanssakäymisessä ja kommunikointi pelaajien kanssa on eläväistä. Mielestäni kanssakäymisen skaala on laajempi kuin Suomessa, pidän siitä kovasti.

Sarajärvi kertoo suurimman osa pelaajista olevan uskonnollisia ja joukkue pitää kentän laidalla pienen rukoushetken ennen pelejä. Raamatusta ei Sarajärven mukaan kuitenkaan opittu kovin paljon altruismiin liittyviä osia, sillä hän kokee pelaajien olevan enemmän itsekkäitä kuin Suomessa.

– Pelaajien kyky tehdä esimerkiksi liikehallintaliikkeitä ei ole niin hyvä kuin suomalaisilla hyvien seurojen pelaajilla, mutta kyky pelata jalkapalloa on ikäisiään suomalaisia parempi. Joukkueessamme on useita nuorten MM-pronssimitalisteja viime vuodelta ja suurin osa pelaajista kuuluu eri ikäisten maajoukkueisiin. Uskoakseni johtuen pelaajien taustoista (paljon vapaata pelaamista erilaisissa olosuhteissa), kykenevät he käsittelemään palloa ja käyttämään esimerkiksi riistotekniikoita tavoilla, joita en ole Suomessa nähnyt. Suomalaiset pelaajat koen enemmän kurinalaisiksi kuin paikalliset täällä.

Tavoitteena kehittää pelaajia ja kielitaitoa

Jani Sarajärveä voidaan pitää tulevaisuudessa oikeana jalkapallotohtorina, sillä miehen opinnot Lissabonin yliopistossa ovat hyvässä vaiheessa. Maaliskuussa julkaistiin Sarajärven ensimmäinen tutkimus, jossa aiheena oli pääpeli huippujalkapallossa ja lähteenä Englannin Valioliigan ottelut kaudella 2017-2018.

– Olen loppuvaiheessa tohtorinopintoihin liittyvien kurssien kanssa. Ensimmäinen tutkimukseni on julkaistu tieteellisessä julkaisussa, toinen ja kolmas ovat valmisteilla. Paljon on vielä tekemistä ja väitöskirjan valmistumiseen mennee (etenkin valmennustöiden ohessa) vielä muutamia vuosia.

Tulevalla jalkapallotohtorilla on vuoden mittainen sopimus Ecuadoriin. Mitä tavoitteita hän asettaa itselleen sopimuskaudelle?

– Hyvin selkeä ykköstavoite on auttaa valmennustiimiä ja joukkuetta toimimaan laadukkaasti sekä sitä kautta seuraa kehittämään ja myymään pelaajia. Toinen tärkeä tavoite liittyy kielitaitooni. Sen tulee kehittyä, jotta pystyn kommunikoimaan espanjaksi ihmisten kanssa. Samalla muut tavoitteeni oppimiseen (koulu, kulttuuri ja valmennus) liittyen pysyvät, Sarajärvi päättää.

The post Jani Sarajärvi valmentaa Ecuadorin eksotiikassa – joukkue voitti Etelä-Amerikan seurajoukkueturnauksen appeared first on Byyri.

Mietiskelin keväällä mahdollisia jalkapalloreissuja kesää varten. Mieleeni juolahti ajatus eksoottisesta Tromssasta ja sen suomalaisjoukkueesta, jota valmentaa Simo Valakari. Kentän puolella olisi mahdollisuus nähdä Onni Valakari, Robert Taylor ja Juha Pirinen. Pohjoisessa asumisesta löytyy sijainnin puolesta löytyy kuin löytyykin positiivisia puolia.

Katselin Google Mapsista, että Oulusta Tromssaan on vain noin 750 kilometrin matka. Lento Oulusta Tromssaan ei tule enää kysymykseen, kun reitti suljettiin toukokuussa 2018. Näin kulkuneuvoksi valikoitui auto.

Oman kesälomani aikatauluihin sattui sopimaan elokuun 4. pelattu Eliteserienin ottelu Tromsø – Mjøndalen. Valakarin luotsaama Tromsø oli tuolloin sarjataulukossa sijalla 13 ja vastustaja Mjøndalen pari pykälää ylempänä. Panoksia tuosta ottelusta ei siis puuttunut, kun vielä ajatellaan, miten Tromsølle lopulta sarjassa kävi.

Emme olleet ainoat suomalaiset

Itse matkan kohti Tromssaan aloitimme kaverin kanssa pari päivää ennen ottelua ja ajoimme menomatkalla Ruotsin läpi Haaparannan ja Kiirunan kautta. Matkaa tätä kautta kertyy noin 100 kilometriä enemmän kuin suorimmalla reitillä Kilpisjärven kautta.

Ruotsin läpi ajettaessa näimme myös jylhät rautamalmin louhinnan muokkaamat näkymät Kiirunassa sekä kuvankauniit maisemat lähempänä Norjan rajaa. Lisäksi Norjan puolella sai mahdollisuuden nähdä upeita näkymiä Narvikissa hieman Tromssasta etelään.

Ottelupäivänä matkasimme majoituksesta näppärästi paikallisbussilla Jäämerenkirkon ohi ja Tromsøbruan sillan yli Tromssan keskustaan. Keskustasta Alfheim Stadionille on kävellen matkaa reilu kilometri, ajallisesti noin 15 minuuttia. Kävellessämme kohti stadionia huomasimme myös muutaman muun suomalaisen, jotka olivat tulossa katsomaan Simo Valakarin johtaman Tromsøn ottelua.

Stadionilla oli noin tunti ennen ottelua jo etäisesti aistittavissa urheilujuhlan tuntua. Stadionin käytävällä tuli vastaan muun muassa lehtileike Simo Valakarista.

Turvatarkastuksen jälkeen aukeni pääsy stadionin sisään. Omille paikoillemme päästyämme huomasimme, että ottelueväät täytyy lähteä hakemaan järjestyksenvalvojien toiselta puolelta, eli koko stadionalue ei ollut eristettyä aluetta, kuten Suomessa yleensä on tapana.

Pettymykseksemme huomasimme, että stadionilta ei ole mahdollista saada olutta, joten jouduimme tyytymään hot dogiin ja alkoholittomaan virvoitusjuomaan. Fasiliteetit ja oheismyynti vastasivat mielestäni perustason Ykkösen tai Veikkausliigan ottelutapahtumaa.

”Simo, Simo!”

Stadionilta avautuneet upeat maisemat ja Eliteserienin tunnuskappale, jonka tahdissa pelaajat marssivat kentälle, tekivät kyllä vaikutuksen heti ottelun alussa. Itse kentällä nähtiin heti ensimmäisellä puoliajalla uskomattoman hieno maali, ja vielä suomalaispelaajan toimesta. Onni Valakari iski volleysta pohjoisnorjalaiset 1–0-johtoon kauniilla eurogoalilla. Ensimmäisen puoliajan aikana kuultiin myös komeat “Simo, Simo!” -kannatushuudot kotijoukkueen kannattajilta.

Tromsøn silloinen tuore hankinta Fitim Azemi iski kotijoukkueen toisen puoliajan alussa jo 2–0-johtoon, mutta sitten tapahtui sulaminen. Vierasjoukkue Mjøndalen iski kaksi maalia vartin sisään, eikä kotijoukkue Tromsø enää tästä toipunut.

Jälkikäteen ajateltuna voitto tästä ottelusta olisi voinut pitää Simo Valakarin ja Tromsøn liigassa. Joukkue nimittäin tippui sarjasta maalierolla tilanteessa jossa neljä joukkuetta oli samassa pistemäärässä.

Stadion ja ottelutapahtuma olivat samanlainen kokemus kuin mitä Veikkausliigassa pystyvät tarjoamaan ne seurat, joilla on käytössään oikea jalkapallostadion. Alfheim Stadionin kapasiteetti, 7 500 katsojaa, oli vajaakäytöllä, sillä kyseisessä ottelussa oli paikalla 3 101 katsojaa. Kannattajaporukkaa oli noin 50 henkilöä, niin koti- kuin vierasjoukkueellakin.

Ottelun jälkeen kävimme tutustumassa paikalliseen pubiin, jossa nautimme hintavat oluet.

Muutaman päivän lomailun jälkeen matkasimme Kilpisjärven kautta takaisin Ouluun. Norjan jylhät maisemat alkoivat pikkuhiljaa häviämään Suomeen tulon myötä. Kokonaisuutena reissu oli mahtava kokemus niin maisemien kuin jalkapallonkin osalta.

The post Tien päällä: Matka Tromssaan tarjosi kauniita maisemia ja huippujalkapalloa appeared first on Byyri.

Rasmus Karjalainen on viime vuosina ollut ensimmäinen valopilkku pitkään aikaan, kun mies on saanut useita kutsuja Huuhkajien riveihin. Edelliset isommassa roolissa olleet oululaiset A-maajoukkuepelaajat ovat Mika Nurmela ja Antti Niemi, jotka lopettivat maajoukkueuransa vuonna 2007. Valkeakoskella syntynyt, mutta OLS:n junioreita oleva Otto Fredrikson pelasi puolestaan viimeisen maaottelunsa vuonna 2011, ja myös OLS:ssa juniorina pelannut, mutta vain ystävyysotteluissa Suomea edustaneen Toni Kolehmaisen maajokkuepelit ovat menneen talven lumia.

Karjalainen teki debyyttinsä Huuhkajissa viime vuonna, ja pienemmässä roolissa ollut Jarkko Hurme pelasi viimeksi karsintaottelun 2014, joten A-maajoukkueessa oli oululaispelaajien osalta pitkä musta aukko.

Oululaisessa jalkapallossa ei ole aina puhallettu yhteen hiileen, mutta nyt asiat tuntuvat olevan toisin, ainakin tietyissä seuroissa. Kaupungilla liikkuu tietysti aina moninaisia huhuja, mutta yritetään hieman selvittää, missä mennään nyt.

Ouluun syntymässä kaksi pelaajapolkua

Ouluun on muodostumassa tällä hetkellä kaksi eri pelaajaputkea, jotka kilpailevat keskenään. Tervarit Juniorit, Ajax-Sarkkiranta, Haukiputaan Pallo ja Limingan Pallokarhut ovat jo aikaisemmin alkaneet tehdä tiivistä yhteistyötä, joka näkyy seurojen päivittäisessä tekemisessä. Kyseisen koalition pelaajamassa on varsin suuri, sillä seuroissa on yhteensä 2 400 pelaajaa.

– Kaksi ja puoli vuotta olemme hieroneet sopimusta, joka on nyt allekirjoitusta vaille valmis. Ajatuksena on, että teemme yhteistyötä todella tiiviisti. Olemme tehneet nyt kovia hankintoja meidän 04- ja 05-syntyneiden yhteisjoukkueisiin, joten panostamme vahvasti laatuun, Tervarit Juniorien toiminnanjohtaja Ville Luotola kertoo.

Seurakoalition pelaajapolun pää on tällä hetkellä JS Hercules, joka pelaa Kakkosessa. Tervarit Juniorit on toiminut seurayhteistyön pääseurana, sillä yhteisjoukkueet ovat pelanneet Tervarit-lipun alla. Tulevalle kaudelle yhteisjoukkueiden valmentajina toimivat Rauno Ojanen ja Frank Bernhardt, joiden on tarkoitus toimia mukana myös Herculesin valmennustiimissä.

– Kakkosen tasolta eteenpäin pelaajien pitää päästä sellaiseen organisaatioon, jossa pelaajiamme pidetään tärkeinä ja heillä on urapolku valmiina. Joidenkin Veikkausliigaseurojen kanssa olemme asiasta keskustelleet, mutta pohdimme vielä parasta vaihtoehtoa, kertoo Luotola.

Perinteisellä Oulun Luistinseuralla on kaupungin toinen pelaajapolku, johon kuuluu hieman yli 1 000 junioripelaajaa. Tämän pelaajapolun pää on AC Oulu, Ykkösessä paluuta Veikkausliigaan tavoitteleva joukkue.

 Luotolan mielestä urheilullinen kilpailu vie molempien organisaatioiden toimintaa eteenpäin.

– Ilmapiiri oli vielä 15 vuotta sitten todella huono oululaisten junioriseurojen välillä, mutta nyt ilmapiiri on tervehtynyt. Jos tässä kaupungissa ei ole mitään kilpailua, on pieni riski, että seurojen kehittyminen loppuu, Luotola miettii.

– Hienoa, että pelaajille on vaihtoehtoja. Pitää olla vain keskinäinen kunnioitus. Toisten pelaajia ei ryöstökalasteta.

Haastatteluun jälkeen OLS:n sivuilla julkaistiin ensi kauden B-juniorijoukkueen lista, jossa on viisi pelaaja, jotka pelasivat viime kaudella Tervarien riveissä. Jonkun korvaan tämä voisi kuulostaa ryöstökalastelulta.

“Riidankylväjiä ei enää ole”

Palloliiton Pohjois-Suomen valmennuskeskuksen johtaja Juha Malinen on Luotolan kanssa samaa mieltä siitä, että kaupungissa tulee olla kilpailua.

– Tällä hetkellä oululaisen jalkapallon tilanne on hyvä, riidankylväjiä ei enää ole. Nyt ihmiset suhtautuvat toisiinsa avoimesti. Olin itse ehdottamassa tätä kahden pelaajapolun mallia toissa kesänä, kun vierailin seuroissa asian tiimoilta, Malinen toteaa.

– Hercules ei kuitenkaan pelaa liigassa, joten se ei häiritse AC Oulun toimintaa millään tavalla. Parhaat pelaajat kuitenkin haluavat AC Oulun riveihin. Silti sekin on täysin normaali ilmiö, että pelaajia menee ohi Veikkausliigaan ja ulkomaille. Jos pelaajia kohdellaan Oulussa hyvin, he kyllä tulevat takaisin myöhemmin urallaan, Malinen toteaa.

Kakkosessa pelaavan JS Herculesin päävalmentaja Mikko Isokangas näkee seuran roolin olevan osa isompaa kokonaisuutta.

– Kausi 2019 oli ensimmäinen vuosi, kun teimme työtä ensisijaisesti pelaajakehityksen näkökulmasta. Toiminnalla on nyt pitempi ja isompi tarkoitus. Joukkue on palanen isompaa kokonaisuutta, summaa Isokangas.

“AC Oulun tulisi ottaa aktiivisempi rooli”

700 juniorin pelaajamassan omaavan Ajax-Sarkkirannan toiminnanjohtaja Arttu Kauppisen mielestä Oulun kaupungissa on vielä tehtävää B-juniorivaiheen jälkeen.

– Käymme keskusteluja JS Herculeksen ja AC Oulun kanssa siitä, miten tätä vaihetta voitaisiin hoitaa rakenteellisesti paremmin ja sitä kautta taata pelaajille mahdollisuus maailmalle. Kilpaurheilun tulisi keskittyä jatkossa yhden tai kahden seuran alle. Tämä ei ole meiltä millään tavalla pois, koska pitää olla myös seuroja, jotka tarjoavat laadukkaan haaste- ja harrastetason muille pelaajille.

– AC Oulun tulisi ottaa aktiivisempi rooli yhteistyössä yhteistyökykyisten junioriseurojen kanssa ja perustaa putki, joka ylettyisi C-junioreista aina edustusjoukkueeseen asti. Tämä selkeyttäisi pelaajapolun rakennetta. Tähän rinnalle voitaisiin luoda myös yhteinen valmentajapolku, pohtii Kauppinen.

Limingan Pallokarhujen valmennuspäällikkö Antti Kiviniemi on Kauppisen kanssa samoilla linjoilla siitä, että pelaajapolku ei toimi tällä hetkellä Oulun alueella optimaalisesti.

– Poikapuolella pelaajapolku ei [OLS:ia lukuun ottamatta] vie tällä hetkellä korkeimmalla sarjatasolla pelaavaan alueen edustusjoukkueeseen, AC Ouluun, johon murtaudutaan tällä hetkellä lähinnä OLS:n B-junioreiden kautta. Osaltaan tämä lisää OLS:n vetovoimaa, Kiviniemi arvioi.

Hän uskoo, että Oulun seudulle mahtuisi kaksi B-juniorien SM-tason joukkuetta.

 – Seurayhteistyön tuloksena uskomme, että saamme laadukkaan pelaajapolun kautta tien aukaistua myös AC Ouluun, kertoo Kiviniemi.

Oulun Luistinseuran seurajohtaja Samuli Niskanen ei luonnollisesti näe samoja ongelmia pelaajaputkessa kuin naapuriseurojen edustajat.

– Pelaajapolun alkupäässä omassa toiminnassamme emme näe suuria muutostarpeita. Pelaajapolun yläpäässä B-junioreissa eteenpäin on syytä käydä keskustelut laajemmin myös muiden oululaisten seurojen kanssa. Tälle keskustelulle olemme avoimia, päättää Niskanen.

Oulun alueen edustusjoukkueen AC Oulun toimitusjohtaja Juho Meriläinen ei myöskään näe nykyisessä pelaajapolussa ongelmaa vaan heittää pallon kehityksestä junioriseuroille.

– Ajatuksena on, että alueen junioriseurat tekevät juniorityötä ja kun pelaajista kasvaa tarpeeksi hyviä, he tulevat AC Ouluun. Silti kokonaisuuden kannalta pelaajapolku ei ole se suurin ongelma, koska pelipaikkoja pelaajille tästä kaupungissa kyllä löytyy. Jos junioriseurat haluavat muutosta, niin siitä voidaan keskustella, päättää Meriläinen.

RoPS ja SJK kiinnostuneita myös oululaispelaajista

Oululainen junioripolku ja kaupungissa vallinnut epäselvä tilanne pelaajapolusta on herättänyt kiinnostusta ainakin Seinäjoella ja Rovaniemellä. Rovaniemen Palloseuran urheilujohtaja Jari Ilola on seurannut tarkasti Oulun juniorituotantoa.

– Olemme käyneet seurojen kanssa keskusteluja, lähinnä Tervareiden kanssa, että miten asioita tehdään Oulussa. Kaupungista on kuitenkin lähtenyt huomattava määrä pelaajia Seinäjoen akatemiaan, joten olemme Rovaniemellä miettineet, mitä voisimme tehdä paremmin, että oululaiset pelaajat saataisiin tänne jo ennen liigaporrasta.

Ilolan mukaan pelaajia pitäisi saada siirtymään Ouluun jo lukioiässä. RoPS voisi olla koko Pohjois-Suomen joukkue, ikään kuin Kärpät jääkiekossa.

Myös Seinäjoella ollaan kiinnostuneita oululaisista junioripelaajista. Tällä hetkellä myös SJK:n järjestämässä jalkapallolukiossa on monta oululaispelaajaa.

– Tarkkailemme oululaispelaajia ja siellä olevien seurojen pelaajapolkuja. Pystymme Seinäjoella tarjoamaan varteenotettavan vaihtoehdon monelle nuorelle pelaajalle tulevaisuudessakin. Oulun nuoret pelaajat ovat läheisessä seurannassa, seuran mediavastaava Lari Paski kertoo.

Mitä seuraavaksi?

Ouluun on rekrytoitu syksyn ja talven aikana Tervareiden yhteisjoukkueen valmentajien lisäksi AC Ouluun Jyrki Ahola ja Teemu Tavikainen. Jälkimmäinen tulee valmentamaan myös OLS:n B-juniorijoukkueessa, joten valmentajaosaamista kaupungissa tuntuu olevan.

Mielenkiintoinen sivujuonne oli lupaavan oululaisvalmentajan Aleksi Tannerin siirtyminen Rovaniemen Palloseuran kakkosjoukkueen valmentajaksi ja Lapin urheiluopiston jalkapallon lajivastaavaksi. Luulisi, että miehelle olisi löytynyt käyttöä myös oululaisseuroissa. Saa nähdä valmentaako Tanner tulevaisuudessa lupaavia oululaisjunioreita Rovaniemellä.

Oman lusikkansa junioripolku-soppaan tuovat Veikkausliiga-seurat, jotka haluavat sateenvarjojensa alle mahdollisimman ison pelaajamassan. Tämä on uhka oululaiselle edustusjalkapallolle, mutta mahdollisuus oululaisille pelaajille. Katsotaan, toteutuuko se tärkein, eli oululaisten pelaajien pääseminen Suomen ja maailman kartoille.

The post Oululaisessa jalkapallossa oli pitkä musta aukko – Byyri kyseli Oulun futisvaikuttajilta, ovatko riidat historiaa appeared first on Byyri.

Fanituotteet ovat erittäin iso osa jalkapallokulttuuria ja auttavat huomattavasti joukkueiden näkyvyyden parantamisessa. Täten olisi myös tärkeää, että fanituotteet olisivat helposti saatavilla. Nykyajan saatavuus on oltava pelien lisäksi myös verkossa, joten lähdimme tarkastelemaan, kuinka laajoja valikoimia seurat pystyvät tarjoamaan faneilleen.

Mittareina tarkastelussa olivat päähineet, miesten, naisten ja lasten asusteet, halvimman huivin ja pelipaidan hinnat sekä fanituotteiden yhteismäärä. Tiedot kerättiin 19.–22. elokuuta.

Veikkausliigassa pääsääntöisesti kaikki hyvin

Melkein kaikilta Veikkausliiga-joukkueilta löytyy suhteellisen kattava valikoima fanituotteita verkkokaupasta. Laajin valikoima löytyy Tampereelta Ilves-kaupasta, jossa tuotteita on tarjolla reilusti yli 200 artikkelia. Täytyy muistaa, että tämä on jalkapallo- ja jääkiekko-Ilveksen yhteinen verkkokauppa.

Noin 40 tuotteen verkkokauppoja löytyy Lahdesta, Kuopiosta, Seinäjoelta, Kokkolasta ja Turusta. 30 fanituotteen haarukkaan mahtuu HJK:n ja VPS:n fanikaupat. Rovaniemeltä tuotteita löytyy parisen kymmentä ja kummankin IFK:n verkkokaupasta 13 kappaletta.

Ainoa seura, jolta verkkokauppaa ei löydy, on FC Honka.

Ykkösessä ja Kakkosessa laatua sekä ei-oota

Ykkösessä TPS ja AC Oulu lunastavat verkkokaupoillaan helposti liigalisenssin, sillä molemmista kaupoista löytyy lähemmäs 40 tuotetta. TPV ja MYPA seuraavat noin 15 tuotteen verkkokaupoilla. MuSa ja KTP tarjoavat alle kymmenen fanituotetta kaupassaan. EIF:ltä, Jarolta, Hakalta ja AC Kajaanilta ei löydy verkkokauppoja laisinkaan.

Kakkosen A-lohkossa laadukkaimman verkkokaupan tarjoaa VJS, jolla on lähemmäs 30 tuotetta tarjonnassaan. Viikingit ja Sudet tulevat perässä noin 15 tuotteen kaupoillaan. Jipolla on myynnissä kahdeksan eri artikkelia ja NJS:lla kolme eri fanituotetta. MP, JäPS, Reipas, PEPO, MiKi ja Kiffen eivät tarjoaa fanituotteitaan verkon yli laisinkaan.

Kakkosen B-lohkossa jopa kahdeksan eri joukkuetta myy tuotteitaan verkossa. Gnistanilla on verkkokaupassa nelisenkymmentä tuotetta. Suurin osa näistä on seuratuotteita, mutta mukana on myös fanituotteita. Tampere United tarjoaa 20 eri artikkelia myyntiin. FC Espoo, FC Jazz, Pallo-Iirot, KäPa, EPS ja GrIFK ovat tuoneet valikoimiin 8-13 tuotetta. B-lohkon seuroista ainoastaan KaaPolla sekä SalPalla ei ole laisinkaan verkkokauppaa.

C-lohkossa onkin sitten hieman hiljaisempaa. Vain GBK:lla, JS Herculeksella ja KajHalta löytyy verkkokauppa. GBK:lla kauppa on oikein mainio, sillä kokkolalaisseuran fanituotteita löytyy myytävänä 30 eri artikkelia. KuFu, JBK, FCV, OLS, VIFK ja PK-37 ovat tyystin ilman verkkokauppaa.

Fanituotepaketeissa hintaeroja

Veikkausliigan joukkueiden osalta pystyi perustietojen lisäksi ottamaan tarkasteluun yhteenlasketun fanituotepaketin, johon laskettiin yhteen verkkokaupan halvin fanihuivi sekä halvin numeroimaton fanipelipaita.

Halvin fanihuivi + numeroimaton fanipelipaita kombo löytyy Rovaniemeltä, josta saat Poron Voimalla -fanipelipaidan ja fanihuivin todella huokeaan yhteishintaan 44,90€. Kallein paketti taasen löytyy Kokkolasta, jossa KPV:n pelipaidasta ja huivista saa maksaa yhteensä 84€. Täytyy ottaa huomioon, että KPV:n versio on virallinen pelipaita, johon sisältyy painatus. Loput seitsemän Veikkausliiga-seuran verkkokauppaa tarjoavat vertailussa olleen fanipaketin hintaan 60-80€.

Vertailussa ollutta fanipakettia ei ole millään verkkokaupalla valmiina, vaan hinnat on laskettu yhteen tätä vertailua varten. Tarkastelu tehtiin ilman HIFK:ta (verkkokaupassa ei fanihuivia), SJK:ta (verkkokaupassa ei pelipaitaa) sekä Honkaa (ei verkkokauppaa).

Ykkösessä vain kahdella joukkueella oli myynnissä pelipaita sekä huivi. MYPA shopista yhdistelmän saa hintaan 60 euroa ja AC Oulun verkkokaupasta 70 eurolla. Kakkosen lohkoissa millään joukkueella ei ollut sekä pelipaitaa että huivia valikoimassaan.

Fanituotteita tärkeää olla tarjolla vauvasta vaariin ja mummiin

Kaikki seurat, joilla on fanituotteita myynnissä joko peleissä tai verkkokaupassa, on ottanut huomioon luonnollisesti isoimman kohderyhmän eli miehet. Kokonaisvaltaisen jalkapallokulttuurin eteenpäin viemiseksi on tärkeää myös tarjota fanituotteita naisille ja lapsille.

Kaksi loistavaa esimerkkiä tällä saralla ovat antaneet SJK ja TPS. Turkulaisseura lahjoitti keväällä kaikille vuonna 2012 syntyneille turkulaislapsille aidot pelipaidat. SJK masinoi muutama vuosi sitten kampanjan, jolloin lahjoitettiin SJK-potkupuvut kaikille vuonna 2017 Seinäjoen keskussairaalassa syntyneille lapsille.

Veikkausliiga-seuroista vauvabodyja verkkokaupassaan tarjoavat Ilves, KuPS, VPS, Inter sekä Ykkösen TPV ja Kakkosen Jippo. Isompien lasten tuotteita tarjoavat ainakin Veikkausliigasta HJK, HIFK, Ilves, SJK, KPV ja Ykkösestä TPS ja TPV sekä liuta Kakkosen joukkueita.

Useammat seurojen tarjoamat asusteet menevät myös naisille, mutta puhtaasti naisille suunnattuja asusteita tarjoavat Ilves, SJK, VPS, KPV, Ykkösestä TPS, AC Oulu ja TPV sekä osa Kakkosen joukkueista.

Veikkausliiga

HJK

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 26 kpl

Päähineitä: 6 kpl

Miesten asusteita: 5 kpl

Naisten asusteita: –

Lasten asusteita: 4 kpl

Halvin huivi + paita: 20€ + 60€ = 80€

Tuotenosto: Sinivalkoinen solmio

HIFK

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 13 kpl

Päähineitä: 2 kpl

Miesten asusteita: 3 kpl

Naisten asusteita: –

Lasten asusteita: 1 kpl

Halvin huivi + pelipaita: Ei huivia, pelipaita 50€

Tuotenosto: Game Worn -pelipaitojen varaus

FC Lahti

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 38 kpl

Päähineitä: 8 kpl

Miesten asusteita: 10 kpl

Naisten asusteita: –

Lasten asusteita: –

Halvin huivi + pelipaita: 25€ + 50€ = 75€

Tuotenosto: FC Lahti & Ivalo parkatakki

Kommentti: Laaja valikoima tyylikkäitä tuotteita

Ilves

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): Yli 240 kpl

Päähineitä: useita

Miesten asusteita: useita

Naisten asusteita: useita

Lasten asusteita: useita

Halvin huivi + pelipaita: 20€ + 45€ (2018 pelipaita) = 65€

Tuotenosto: Ilves-nahkatakki

IFK Mariehamn

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 13 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 1 kpl

Naisten asusteita: –

Lasten asusteita: –

Halvin huivi + pelipaita: 20€ (eurohuivi) + 60€ = 65€

Tuotenosto: Älska Grönvitt t-paita

KuPS

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 39 kpl

Päähineitä: 4 kpl

Miesten asusteita: 7 kpl

Naisten asusteita: –

Lasten asusteita: –

Halvin huivi + pelipaita: 20€ + 40€ (europelipaita) = 60€

Tuotenosto: Kukko KuPS t-paita

RoPS

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 20 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 4 kpl

Naisten asusteita: –

Lasten asusteita: –

Halvin huivi + pelipaita: 15€ + 29,90€ = 44,90€

Tuotenosto: RoPS kaulaliina – 1950

SJK

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 41 kpl

Päähineitä: 6 kpl

Miesten asusteita: 10 kpl

Naisten asusteita: 6 kpl

Lasten asusteita: 4 kpl

Halvin huivi + pelipaita: Halvin huivi 10€ (2018), ei pelipaitaa myynnissä

Tuotenosto: Tissot rannekello

Kommentti: Hyvä valikoima Adidas-fanituotteita

VPS

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 32 kpl

Päähineitä: 5 kpl

Miesten asusteita: 10 kpl

Naisten asusteita: 2 kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: 20€ + 50€ = 70€

Tuotenosto: VPS collegehaalari

Kommentti: Ainoa seura, jolla on vauvoille suunnattuja fanituotteita useampi kuin yksi

KPV

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 36 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 3 kpl

Naisten asusteita: 3 kpl

Lasten asusteita: 3 kpl

Halvin huivi + pelipaita: 25€ + 59€ = 84€

Tuotenosto: KPV 80v-Historiikki

FC Inter

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 41 kpl

Päähineitä: 5 kpl

Miesten asusteita: 5 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: 10€ + 60€ = 70€

Tuotenosto: Valkoinen t-paita, tekstillä (Nike)

FC Honka

Ei verkkokauppaa

Ykkönen

TPS

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 39 kpl

Päähineitä: – kpl

Miesten asusteita: 21 kpl

Naisten asusteita: 9 kpl

Lasten asusteita: 8 kpl

Halvin huivi + pelipaita: –

Tuotenosto: Palloseura Kicker College

Kommentti: Monipuolinen valikoima asusteita miehille, naisille kuin lapsillekin.

MuSa

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 9 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 3 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 15€

Tuotenosto: Musa kahvipaketti

KTP

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 8 kpl

Päähineitä: 4 kpl

Miesten asusteita: 1 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 20€

Tuotenosto: KTP – Reipas ottelujuliste (1964)

AC Oulu

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 37 kpl

Päähineitä: 4 kpl

Miesten asusteita: 21 kpl

Naisten asusteita: 1 kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: 20€ + 50€ = 70€

Tuotenosto: AC Oulu tennissukat

Kommentti: Kattava valikoima miesten asusteita

TPV

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 15 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 2 kpl

Naisten asusteita: 1 kpl

Lasten asusteita: 1 kpl

Halvin huivi + pelipaita: –

Tuotenosto: TPV fanilippu 75x100cm

MYPA

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 16 kpl

Päähineitä: 4 kpl

Miesten asusteita: 2 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: 20€ + 40€ = 60€

Tuotenosto: MYPA – pyyhe

Kakkonen A-lohko

Jippo

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 8kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 2 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: 1 kpl

Halvin huivi + pelipaita: –

Tuotenosto: Jippo -kangaskassi

FC Viikingit

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 15 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 2 kpl

Naisten asusteita: 2 kpl

Lasten asusteita: 1 kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 10€

Tuotenosto: FC Viikingit – tupsupipo

Sudet

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 12 kpl

Päähineitä: 1 kpl

Miesten asusteita: 5 kpl

Naisten asusteita: 3 kpl

Lasten asusteita: 3 kpl

Halvin huivi + pelipaita: –

Tuotenosto: Sudet -huppari

VJS

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 27 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 12 kpl

Naisten asusteita: 2 kpl

Lasten asusteita: 9 kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 15€

Tuotenosto: Vantaa Original t-paita

Kommentti: Kakkosen tasolle todella kattava valikoima laadukkaan oloisia tuotteita

NJS

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 3 kpl

Päähineitä: – kpl

Miesten asusteita: – kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 20€

Tuotenosto: Palokärkisydän muki

MP

Ei verkkokauppaa.

JäPS

Ei verkkokauppaa.

Reipas

Ei verkkokauppaa.

PEPO

Ei verkkokauppaa.

MiKi

Ei verkkokauppaa.

Kiffen

Ei verkkokauppaa.

Klubi04

Katso HJK. 

Kakkonen B-lohko

FC Espoo

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 11 kpl

Päähineitä: 2 kpl

Miesten asusteita: 5 kpl

Naisten asusteita: 1 kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 20€

Tuotenosto: FC Espoo – Snapback

FC Jazz

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 13 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 4 kpl

Naisten asusteita: 1 kpl

Lasten asusteita: 2 kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 25€

Tuotenosto: Kausikorttihuppari

Pallo-Iirot

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 13 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 4 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 15€

Tuotenosto: T-paita ja huivi

Kommentti: Ei varsinaisesti verkkokauppaa, tuotteet tilataan sähköpostilla

KäPa

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 9 kpl

Päähineitä: – kpl

Miesten asusteita: – kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 15€

Tuotenosto: Käpylan Pallo -muki

EPS

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 8 kpl

Päähineitä: 4 kpl

Miesten asusteita: 1 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 20€

Tuotenosto: EPS varisity jacket

TamU

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 20 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: 12 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: 3 kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 20€

Tuotenosto: Huivi ”Tampereen siluetti”

Gnistan

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 38 kpl

Päähineitä: 3 kpl

Miesten asusteita: Useita

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Pelipaita 39€

Tuotenosto: Gnistan 1924 -huppari

Kommentti: Pääosin seuratuotteita, mutta mukana myös fanituotteita.

GrIFK

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 9 kpl

Päähineitä: 1 kpl

Miesten asusteita: 1 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 20€

Tuotenosto: GrIFK -sateenvarjo

KaaPo

Ei verkkokauppaa.

SalPa

Ei verkkokauppaa.

Honka Akatemia

Katso Honka.

Ilves 2

Katso Ilves.

Kakkonen C-lohko

GBK

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 30 kpl

Päähineitä: – kpl

Miesten asusteita: 19 kpl

Naisten asusteita: 6 kpl

Lasten asusteita: 3 kpl

Halvin huivi + pelipaita: Pelipaita 69€ (numeroitu kauden 2017)

Tuotenosto: GBK baseball college

Kommentti: Laadukas kauppa Kakkosen tasolle

JS Hercules

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 2 kpl

Päähineitä: – kpl

Miesten asusteita: 1 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 15€

Tuotenosto: Kelme talvitakki

KajHa

Fanituotteita yhteensä (pl. kausikortit yms.): 4 kpl

Päähineitä: 2 kpl

Miesten asusteita: 1 kpl

Naisten asusteita: – kpl

Lasten asusteita: – kpl

Halvin huivi + pelipaita: Huivi 20€

Tuotenosto: Kajaanin Haka tupsupipo

KuFu

Ei verkkokauppaa.

JBK

Ei verkkokauppaa.

FCV

Ei verkkokauppaa.

OLS

Ei verkkokauppaa.

VIFK

Ei verkkokauppaa.

PK-37

Ei verkkokauppaa.

SJK Akatemia

Katso SJK.

RoPS 2

Katso RoPS.

VPS 2

Katso VPS.

The post Byyrin suuri fanikauppakatsaus – minkälaisia verkkokauppoja Veikkausliigan, Ykkösen ja Kakkosen joukkueilta löytyy? appeared first on Byyri.

28. helmikuuta 2019 jäi suomalaiseen jalkapallohistoriaan päivänä, jona perustettiin Suomen pohjoisin jalkapalloseura, Ivalon Palloseura.

Ivalo on Pohjois-Lapin hallinnollinen keskus, jonka taajamassa asuu noin 3000 ihmistä. Ivalon taajama kuuluu Inarin kuntaan, joka on pinta-alaltaan Suomen suurin kunta. Ivalon perinteisiin joukkueurheilulajeihin on kuulunut jääkiekko ja lentopallo, joiden parissa viihtyy yli 100 junioria.

Ivalolainen jalkapallo sai alkunsa yleisseura Lapin Susien alajaostona heinäkuussa 2017. Tuleva kesä on siis ivalolaisen jalkapallohistorian kolmas ja uuden seuran ensimmäinen.

– Meillä on aktiivisia pelaajia jo aika paljon, mukaan lukien oma 13-vuotias poikani, joka elää ja hengittää jalkapalloa. Kaikilla seuran perustajajäsenillä on omia lapsia mukana seuran junioreina, kertoo puheenjohtaja Tutta Romakkaniemi.

Seuran perusti kahdeksan aktiivia, joista kuvassa ovat Tero Leppiaho ja Tutta Romakkaniemi (Kuva: Mikko Rahja).

Olosuhteet hyvällä tasolla

Vaikka seura on nuori ja sijaitsee todella pohjoisessa, olosuhteet ovat kunnossa.

– Meillä on kesäisin käytössä noin viisi vuotta vanha tekonurmi, joka sijaitsee Ivalon yleisurheilukentällä. Olemme ottaneet kentän vapun tienoilla käyttöön ja saaneet harjoitella syyskuun loppuun asti ulkona. Näillä leveysasteilla lokakuussa alkaa olla jo turhan kylmät kelit jalkapallolle, kertoo Romakkaniemi.

Viime kesänä Ivalossa harjoitteli komea määrä junioreita, huomioon ottaen senkin, kuinka nuori laji jalkapallo on kyseisellä alueella.

– Meillä oli viime kesänä 5-8-vuotiaita lapsia 40 ja 9-13-vuotiaita noin 30. Vanhemmat 05-06-syntyneet pelasivat Lapin harrastesarjassa. Pelit menivät hyvin, tytöt ja pojat tykkäsivät kovasti. Lisäksi olemme osallistuneet kahtena viime kesänä Lapissa pelattavaan Revontuli Cupiin, kertoo seuran valmentaja, aikoinaan RoPS:n junioreissa pelannut Tero Leppiaho.

Talvisin Ivalossa on treenattu kahdessa pienessä liikuntasalissa futsalia. Talviharjoittelun olosuhteisiin on silti tulossa muutosta lähitulevaisuudessa, sillä Ivaloon ollaan rakentamassa uutta yhteiskoulua, johon on suunnitelmien mukaan tulossa isompi liikuntasali.

Ivalosta osallistuttiin Lapin harrastesarjaan viime kesänä Lapin Susien alaisuudessa.

Talvella Ivalossa pelataan futsalia liikuntasaleissa.

Intressinä saada lapset liikkumaan

Ivalon Palloseuralla on maltilliset tavoitteet, ja kasvua aiotaan hakea hallitusti.

– Nyt aletaan rakentamaan historiaa ja perinteitä jalkapallon ympärille myös Ivaloon. Täällä ei ole ollut käytännössä minkäänlaista jalkapallokulttuuria eikä entisiä jalkapallon pelaajia. Tavoitteena on saada vanhempia kiinnostumaan lajista ja rakentaa verkostoa seuran ympärille, toteaa Leppiaho.

Romakkaniemen mukaan intresseissä on saada liikkumaan ne lapset, joille ei aiemmin ole löytynyt sopivaa urheilulajia.

– Toivottavasti myös joskus tulevaisuudessa seurasta löytyisi aikuisille omat joukkueet. Olisi hienoa saada tarjottua kaikenikäisille mahdollisuus pelata jalkapalloa, Romakkaniemi sanoo.

Palloliitto ja RoPS mukana auttamassa

Palloliiton Pohjois-Suomen piirissä ollaan iloisia uudesta, Suomen pohjoisimmasta jalkapalloseurasta.

– On tietenkin hienoa, että jalkapallo kiinnostaa ja liikuttaa ihmisiä aivan Suomen pohjoisimmissakin osissa. Erikoisseura keskittyy omaan lajiinsa ja edesauttaa jalkapallon kehittymistä alueella, piirin kilpailusihteeri Malla Rautava toteaa.

– Jalkapallon harrastaminen on todella haasteellista pohjoisessa, johtuen lähinnä sää- ja keliolosuhteista. Lisäksi maantieteellisesti hyvin laajan Pohjois-Suomen piirin sisällä pelimatkat ovat todella pitkiä. Rakkaudesta tähän hienoon lajiin, jokainen tekee silti kaikkensa, jatkaa Rautava.

Suomifutislegenda Mika Nurmela kävi pitämässä jalkapallokoulua Ivalossa kesällä 2017.

Piiri on kerennyt auttamaan myös Ivalon jalkapallotoiminnan aloittamisessa muun muassa valmentajakurssien muodossa.

– Palloliiton puolesta neuvomme uusia seuroja yhdistyksen perustamisessa sekä annamme ohjeet sitä, miten haetaan Suomen Palloliiton jäseneksi. Kun seura on saatu lisättyä jäsenrekisteriimme, koulutamme seuran ihmisiä liiton eri järjestelmien käytössä, jotta he saavat pelaajat kentälle ja pallon pyörimään sääntöjen mukaisesti, päättää Rautava.

280 kilometriä etelämpänä sijaitseva Rovaniemen Palloseura on myös tarjonnut jo auttavan kätensä Ivalon suuntaan.

– RoPS haluaa olla mukana tukemassa ja kehittämässä ivalolaista jalkapallotoimintaa. Tarjoamme koulutustukea paikallisille valmentajille ja pelaajille sekä hyviä toimintamalleja toiminnan pyörittämiseen. Olemme luoneet vajaan vuoden verran seurayhteistyöverkostoa ja Ivalon Palloseuran on tarkoitus olla yksi seuroista, RoPS:n nappulapäällikkö Juho Luukkonen kertoo.

– Jalkapallo on kuitenkin Suomen suosituin harrastus ja senkin vuoksi on tärkeää, että meillä pysytään harrastamaan myös niinkin pohjoisessa kuin Ivalossa, Luukkonen toteaa.

Kuvat: Tero Leppiaho

The post Suomen pohjoisin jalkapalloseura perustettiin helmikuussa Ivaloon – ”Täällä ei ole ollut käytännössä minkäänlaista jalkapallokulttuuria” appeared first on Byyri.

Vuonna 1985 syntynyt Ylivieskan Pallon kasvatti aloitti jalkapallon 10-vuotiaana seuran junioreissa. Pakola nousi edustusjoukkueen mukaan varsin nopeasti, sillä hän aloitti edustusjoukkueen mukana treenaamisen jo 16-vuotiaana. Kaudella 2003, samana vuonna kun Pakola täytti 18, hän teki läpimurron FC YPA:n edustusjoukkueessa ja Kakkosessa.

FC YPA oli pelannut Kakkosessa jo kaudella 2001, mutta visiitti oli ranskalainen. Kaudella 2002 nousu Kolmosesta Kakkoseen oli merkittävä, vaikka sitä ei tuolloin vielä moni tiennyt. Seura pelaisi samalla sarjatasolla vielä seuraavat 14 kautta. Tuona aikana seura kasvattaisi muun muassa Ville Saxmanin kaltaisia liigapelaajia.

– Tuostahan on jo vuosia vierähtänyt. Taisin nousta edustukseen aika nopeasti, jos oikein muistan. Treeneissä olin mukana jonkin verran kaudella 2002. Kausi 2003 oli läpimurtokausi, ja sen jälkeen olen pelannut melkein jokaisen pelin, jossa olen ollut mukana, Pakola muistelee.

”Juniorivuosilta tulevat mieleen Moisanderin veljekset”

Urallaan “Paksi” on pelannut lähinnä vasemmalla laidalla keskikentällä tai hyökkääjänä. Hänet tunnetaan etenkin monipuolisuudestaan. Eritysvahvuuksiin kuuluu terävä laukaus, joka lähtee todella hyvin molemmilla jaloilla. Iän myötä herran pelipaikka on vakiintunut laitapuolustajaksi.

– Olen oikeasti oikeajalkainen. Vasen jalka pääsi kehittymään juniorivuosina, kun valmentaja peluutti minua vasemmassa laidassa.

Yli 300 Kakkosen otteluun mahtuu monenlaisia tapahtumia ja vastustajia, mutta muutamat ovat jääneet myös Pakolan mieleen.

– Juniorivuosilta tulevat mieleen Moisanderin [Niklas ja Henrik] veljekset. Paljon hyviä pelaajia on ollut Kakkosessa vastassa. Monet ovat pelanneet liigassa.

– Tapahtumista ikimuistoisimmat ovat olleet YPA:n kanssa pelatut paikalliskamppailut Kokkolan GBK:ta ja KPV:tä vastaan. Ne olivat aina vähän enemmän kuin muut pelit.

Vuosien aikana Pakolaa on kysytty testillä niin Ykköseen kuin Veikkausliigaankin.

– Molemmilta sarjatasoilta on tullut kyselyjä, että olisinko tullut käymään näytillä. Ehkä siinä vaiheessa oli jo vähän mennyt ohi se, että olisi ollut tarpeeksi mielenkiintoa lähteä yrittämään ammattilaiseksi. Itse olisi pitänyt olla paljon aktiivisempi silloin parikymppisenä, että olisi päässyt korkeammalle pelaamaan.

Pakola vauhdissa Kokkolan Palloveikkoja vastaan syksyllä 2012. YPA voitti ottelun 3-1. Kuva: Mika Pajala.

Futsal-pelaaja ja monitoimimies

Pakola tunnetaan Suomessa myös huipputason futsal-pelaajana. Hän on pelannut futsal-liigaa eniten Sievi Futsalissa sekä muutamia kausia Mad Maxissa ja Ilveksessä. Maajoukkueessa on vuosien aikana kertynyt kunnioitettavat 57 ottelua ja kuusi maalia.

– Onhan se ollut välillä aika rankkaakin yhdistää näitä kahta lajia. Hyvin olen itse kyllä jaksanut pelata molempia. Mielenkiinto ja halu on ollut kova, se on auttanut eteenpäin. Tietenkin se on myös iso asia, että on pysynyt suhteellisen terveenä. Nyt en ole hetkeen lähtenyt maajoukkueen mukaan, koska elämäntilanteet ovat muuttuneet.

Vaikka selvästi suurin osa Kakkosen pelaajista onkin korkeintaan puoliammattilaisia, mahtuu joukkoon aina myös jonkin verran ammattilaispelaajia. Pakola on pelannut muutamia kausia keskittyen vain jalkapalloon.

– Suurimmaksi osaksi olen joko opiskellut tai ollut töissä. Muutamia kausia on ollut, että olen vain pelannut. Jalkapallosta olen myös saanut jonkinlaista korvausta. Ei sillä kuitenkaan ole itseä täysin elättänyt. Ajan saatossa olen ollut yhdistelmäajoneuvonkuljettaja, linja-autonkuljettaja, kaivinkoneenkuljettaja ja liikenneopettaja. Nykyisin toimin yrittäjänä.

Nousu Ykköseen oli viime kaudella lähellä

Joni Pakola edusti FC YPA:aa Kakkosessa putkeen peräti 14 kautta vuosina 2003–2016. Tammikuussa 2017 kuultiin kuitenkin surullisia uutisia, kun seura julistettiin konkurssiin.

– Kyllähän YPA:ssa oli mukava pelata. Totta kai konkurssiin meno harmitti silloin, mutta olihan siihen omat syynsä.

FC YPA:n konkurssin jälkeen Ylivieskasta tai sen lähialueelta puuttui Kakkosen seura. Lähin seura, GBK, löytyi Kokkolasta 80 kilometrin päästä.

– GBK oli jo aikaisemmin kiinnostunut minusta. Kaudeksi 2017 siirtyminen oli aika luontevaa, koska Ylivieskassa ei enää ollut Kakkosen seuraa. Minulla ei ollut myöskään kiinnostusta pelata alemmalla sarjatasolla.

– Välimatka ei minusta ole liian pitkä. GBK:hon siirtyminen myös piristi omaa pelaamista, siellä on ollut ammattimainen meno.

Viime kaudella GBK oli todella lähellä nousua Ykköseen. Nousukarsinnoissa porilainen Musan Salama oli kuitenkin rangaistuspotkukilpailun päätteeksi parempi. Kakkosen C-lohkon lohkovoitto oli aikaisemmin päätynyt TPV:n eduksi paremmalla maalierolla, joten sarjapaikkaa Ykköseen ei irronnut myöskään kabineteista.

– Tottakai se harmitti, mutta sellaista se urheilu on. Se oli todella pienestä kiinni.

Joukkuekaveri: ”Kun hän puhuu, kaikki kuuntelevat”

FC YPA:ssa ja GBK:ssa Pakolaa on valmentanut viisi eri valmentajaa, muun muassa Jani Sarajärvi, joka työskentelee tällä kaudella HJK:n valmennusryhmässä.

– Melkein kaikki valmentajani ovat pelanneet itsekin paljon pelejä, joten heillä näkyi valmentamisessa oma pelikokemus ja ymmärrys pelaajia kohtaan.

Pakola pallossa ottelussa Kerho -07:a vastaan kaudella 2013. Vastustajana Roope Takala. Kuva: Mika Pajala.

Mutta minkälainen pelaaja Joni Pakola itse on? Monivuotinen joukkuekaveri Juho Alasuutari luonnehtii Pakolaa pelaajaksi, joka tuntuu tekevän kentällä aina oikeita ratkaisuja.

– Hän on tosi pallovarma, räjähtävä ja pystyy laukomaan loistavasti molemmilla jaloilla. Sen tyyppinen laitapelaaja, jonka jokainen joukkue ottaisi mielellään omaan rosteriinsa. Hän olisi pystynyt pelaamaan korkeammallakin, mutta “Paksi” on halunnut aina pelata lähiseudun futisjoukkueissa, Alasuutari arvioi.

– Joukkuekaverina hän on hyvä esimerkki kaikille muille pelaajille, aina hyvällä asenteella treeneissä ja peleissä. Kopissa “Pakoperän pendolino” on melko rauhallinen persoona, mutta silloin kun hän puhuu, kaikki kuuntelevat. En usko, että kenelläkään on mitään pahaa sanottavaa hänestä. Herrasmies kentällä ja kentän ulkopuolella.

Uran jatkosta ei vielä varmuutta

Entäpä kuinka paljon Kakkonen on mennyt sarjana eteenpäin vajaassa 20 vuodessa? Pakolalla jos kenellä on vertailupohjaa Kakkosen tasoon eri vuosina.

– Seurat ovat menneet ammattimaisempaan suuntaan ja tätä myötä sarjan taso on noussut huomattavasti 2003 kaudesta. Ollaan taktisesti ja myös teknisesti taitavampia.

Joni Pakolan pelejä on mahdollista nähdä talvellakin, sillä ura jatkuu Sievi FS:n riveissä futsal-liigassa. Mutta entä jalkapalloura kaudella 2019?

– Saa nähdä, miten asiat menevät. Voi olla, että jatkuu, mutta onhan olemassa aina se toinenkin vaihtoehto.

Ura eittämättä päättyy joskus – mutta jalkapallo pysyy.

– Kyllä varmasti jollain muotoa jalkapallo pysyy mukana elämässä. Onko se valmennus vai jokin muu taustahenkilön rooli, jää nähtäväksi, Pakola päättää.

Kuvat: Mika Pajala

The post Joni Pakola on suomifutiksen ennätysmies – yli 330 ottelua Kakkosessa on ottanut ja antanut paljon appeared first on Byyri.