Espanjalaisen jalkapallon synty

Sevilla FC perustettiin 25 tammikuuta 1890 nuorten brittiläismiesten toimesta. Seuran ensimmäiseksi presidentiksi nimitettiin Edward Farquharson Johnston, joka toimi brittien varakonsulina kaupungissa sekä omisti maahantuonti yrityksen Andalusiassa. Seuran ensimmäiseksi sihteeriksi nimitettiin Isaias White Junior. Whiten ystävästä, nuoresta skotlantilaisesta Hugh McCollista tuli seuran ensimmäinen kapteeni.  

Seuran perustamista juhlistaakseen, White lähetti kirjeen Recreativo de Huelvalle, Espanjan vanhimmalle seuralle, ja kutsui heidät pelaamaan ottelun Sevillaan, kentälle, jossa yleensä järjestettiin hevosajoja. Kirje paljastettiin espanjalaislehti La Provincian toimesta. Recreation hyväksyttyä kutsun, ottelu pelattiin kahdeksas päivä maaliskuuta 1890 noin 150 katsojan edessä. Ottelu on historian ensimmäinen virallinen ottelu Espanjan maaperällä.

Sevilla voitti historiallisen kamppailun 2-0 numeroin. Samalla syntyi Espanjan jalkapallohistorian ensimmäinen virallinen maali Sevilla-pelaaja Ritsonin toimesta. Toisesta maalista vastasi Yugles ja näin espanjalainen jalkapallo oli saanut alkunsa.

Legendaarinen seurapresidentti sekä ainoa LaLiga -mestaruus 

Vuodesta 1958 Sevilla on pelannut kotiottelunsa Ramón Sánchez-Pizjuán -nimisellä kotistadionilla, jonka kantaa legendaarisen seurapresidentin nimeä. Vuonna 1900 syntynyt Sanchez-Pizjuan oli paikallinen lakimies, joka johti seuraa 17 vuoden ajan vuosina 1932–1956. Hänen presidenttikautensa aikana seura voitti historian ainoan LaLiga -mestaruutensa sekä kolmesti Copa del Reyn.

Myöhemmin myös Espanjan jalkapalloliiton puheenjohtajana toiminut Sanchez-Pizjuan menehtyi vuonna 1956 samoihin aikoihin kun seura oli siirtymässä uudelle kotistadionille, joka lopulta nimettiin legendan mukaan. On kuitenkin toinen juttu, olisiko mies edes halunnut nähdä seuransa ensimmäistä ottelua uudella kotistadionilla, sen päättyessä tappioon paikallisvastustaja Real Betisiä vastaan.

2000-luvun kulttimainetta seurassa niittää arvostettu urheilutoimenjohtaja, seuran entinen maalivahti Monchi. Lukuisia menestyshankintoja tehnyt mies loi yli 700 pelaajatarkkailijan verkoston, mikä auttoi häntä hankkimaan lukuisia nuoria huippupelaajia halvalla ja lopulta myymään heidät huomattavasti korkeampaan hintaan. Tästä hyvinä esimerkkeinä Barcelonassa pokaaleita rohmunneet Dani Alves, Adriano, Seidou Keita sekä Ivan Rakitic. Hänen on arvioitu tehneen Sevillassa yli 200 miljoonaa euroa voittoa pelaajamyynneillä.

70-luvulla pelannut gambialaishyökkääjä kulttimaineessa sekä ulkomaalaisten avauskokoonpano

Alhaji Momodo Nije, lempinimeltään Biri Biri oli ensimmäinen Sevillassa pelannut afrikkalaispelaaja, kun gambialainen liittyi seuraan vuonna 1973. Biri Biri onnistui tekemään 32 maalia 99 pääsarjaottelussa ennen pois siirtymistään vuonna 1978. Miestä pidetään edelleen Gambian jalkapallohistorian parhaana pelaajana ja hän on edelleen tuttu näky Ramon Sanchez-Pizjuanilla Sevillan kotiotteluissa. Biri Birin kulttimaineesta kertoo paljon hänen mukaansa nimetty Sevillan ultrakannattajaryhmä ”Biris Norte”. 

Sevilla on myös tunnettu suuresta määrästä ulkomaalaispelaajia, joita heidän kokoonpanostaan löytyy kaudesta toiseen. Tästä radikaalein esimerkki nähtiin kaudella 2016/2017 kun seurasta tuli ensimmäinen Espanjan pääsarjan historiassa, jonka avauskokoonpanossa liigaottelussa on ollut pelkästään ulkomaalaispelaajia. Vierasottelussa Eibaria vastaan Sevillan avauskokoonpanosta oli pelaajia kuudesta eri maasta sekä kolmesta eri maanosasta.

Pieni pala suomalaista jalkapallohistoriaa

Kun puhutaan Sevillasta, on suomalaisesta näkökulmasta mahdotonta olla puhumatta Teemu Pukista. Kotkalainen siirtyi Sevillaan tammikuussa 2008 KooTeePeestä vain 17-vuotiaana. Pukki pääsi pelaaman Sevillan kakkosjoukkueeseen Sevilla Atleticoon ja mies debytoi Segunda Divisiónissa 4. lokakuuta 2008 ottelussa Real Sociedadia vastaan. Avauskokoonpanossa ollut Pukki teki ottelun ainoan maalin, joka varmisti joukkueelle kauden ensimmäisen ja lopulta koko syyspuoliskon ainoan voiton. Pukki kutsuttiin edustusjoukkueen kokoonpanoon vierasotteluun Real Madridia vastaan, mutta se ottelu olisi mahdollisesti ollut nuorelle kotkalaispojalle liian kova paikka. 

Ainoan esiintymisensä edustusjoukkueessa LaLigassa hän teki 25. tammikuuta 2009 tultuaan vaihdosta kentälle ottelussa Racing Santanderia vastaan. Pukki pääsi heti ensimmäisestä hyökkäyksestä nokikkain Racingin maalivahdin kanssa, mutta ei pystynyt hyödyntämään mahdollisuuttaan. Ottelun jälkeen Pukki sai kehuja päävalmentajalta Manolo Jimeneziltä, joka sanoi lehdistötilaisuudessa olleensa ylpeä Pukista.  Miehestä tuli samalla historian toinen suomalaispelaaja Jari Litmasen kanssa, joka on pelannut Espanjan pääsarjassa. Pukin kerrotaan myös lahjoittaneen myöhemmin A-maajoukkuedebyyttiottelun pelipaitansa Sevilla-pomo Monchille. Sevilla oli silloin nuorelle Teemu Pukille liian kova paikka, mutta jo Espanjan aikoinaan lempinimen ”El Puki” saanut hyökkääjä on vanhemmalla iällä kasvanut maailman parhaiden hyökkääjien joukkoon.

The post Brittien perustama Sevilla FC on seura, joka on ollut mukana kirjoittamassa suomalaista jalkapallohistoriaa appeared first on Byyri.

Ottelusta puhutaan jokaisessa paikallisessa kaupassa tai kuppilassa. El Gran Derbi on arvostettu ympäri Espanjaa, kenties vielä joskus ympäri maailmaa.

Lauantaina ollessani paikallisessa sevillalaisessa urheiluliikkeessä kysyin nuorelta myyjältä, kumpi kaupungin joukkueista on parempi, Real Betis vai Sevilla. 

Myyjä vastaa olevansa kaupungin vihervalkoisten eli Betisin puolella. Katsomme tiukasti toisiamme silmiin ja hän kysyy, kumman puolella itse olen. Reissuun lähdettäessä olin jo päättänyt lähteväni katsomaan ottelua Betisin näkökulmasta, sillä ottelu pelataan joukkueen kotistadionilla Benito Villamarinilla. 

En olisi voinut uskoa, että keskustelen hänen kanssaan seuraavat puolituntia alkeis-espanjallani pelkästään Real Betisistä. Kävimme läpi mitä on olla ”Betico” eli seuran kannattaja, miksi joukkue pelaa niin huonosti verrattaen varsin hyvään pelaajamateriaaliin, mikä on päävalmentaja Rubin tilanne ja jatkaako ikinuori Joaquin vielä ensi kaudella.

Skandinaavinen ulkonäköni herätti huomiota paikallisessa. Hän oli hämmentynyt, miksi suomalainen mies oli tullut katsomaan Sevillan derbyä.

Kysyin vielä ennen kuin jatkoin matkaani mikä on maailman paras paikallisottelu. Myyjän vastaus kuului näin:

– River Plate vastaan Boca Juniors on maailman paras derby. Sevillan derby tulee heti toisena. Saat saman vastauksen noin 90% ihmisiltä Espanjassa.” 

Tämä oikeastaan kiteyttää kaiken olennaisen. 

Tunteet pinnassa

El Gran Derbi on Espanjan paras paikallisottelu ja koko maailman tulisimpia derbyjä. Kaupungissa kaikki ihmiset hengittävät jomman kumman joukkueen ilmaa. Keskustelu derbystä alkaa siinä vaiheessa, kun selviää milloin ottelut tullaan kaupungissa pelaamaan, ja loppuu vasta muutaman viikon päästä otteluista. 

Paikallisten ihmisten mukaan tämän kertainen ottelu oli vähiten puhuttu mediassa pitkään aikaan, johtuen joukkueiden suuresta erosta sarjataulukossa. Sevilla kamppailee jälleen eurosijoista, kun taas kesällä kovia värväyksiä tehnyt Betis keikkuu putoamisviivan liepeillä.

Ottelutapahtuma oli silti ainutlaatuinen. Kaupungissa oli täysi härdelli päällä jo monta tuntia ennen ottelun alkua. Liikenne aivan jumissa, kymmeniä poliisiautoja ja ratsupoliiseja. 

Olin selvittänyt, mistä löytäisin Betisin fanijoukot ennen ottelua. Suuntasin kadulle, jossa Betisin ultrakannattajat eli ”Beticokset” elämöivät illan ottelua. Pommit paukkuivat ja vierasjoukkuetta alentavat kannatushuudot kaikuivat. Kannattajat ottivat minut hyvin vastaan, varmasti osittain siksi, että kaulaani komisti Betisin kaulahuivi. Heidän kaikesta toiminnastaan huomasi, kuinka tärkeässä osassa seura heidän elämässään ja sydämessään on.

Sevillan kannattajien tavoittaminen ottelupäivänä oli käytännössä mahdotonta. Aamupäivällä Sevillan kotistadionilla Ramon Sanchez Pizjuanilla ei ollut oikeastaan ketään. Illalla ennen ottelua stadionin läheisyydessä kysyin poliisilta, mistä voisin tavoittaa Sevillan kannattajia. Hän osoitti stadionin vieressä sijaitsevan suihkulähteen taakse. Mahdollisuudesta haastatella Sevillan kannattajia, hän vastasi kylmästi ”onnea matkaan”. Kun yritin suunnata kohti Sevilla-faneja, poliisit komensivat minut sivuun.

Tunnelma stadionilla oli huima. Ennen ottelua säväyttänyt valoshow Stereo Loven tahtiin kruunasi kaiken.

Sevilla on punainen

Itse ottelu oli lopulta punaisten juhlaa. 

Sevilla oli joukkueista selkeästi vahvempi ja pystyi olemaan alati vaarallinen läpi ottelun. Betis sen sijaan ei missään vaiheessa yltänyt parhaimpaansa. Joukkueen parhaat pelaajat kuten Nabil Fekir ja Sergio Canales väläyttelivät ajoittain. Lucas Ocamposin ja Luuk de Jongin maalit riittivät silti tekemään Sevillasta punaisen. Loren Moronin kauden kahdeksas osuma oli laiha lohtu.

Henkilökohtaisesti yksi koko ottelun hienoimmista hetki nähtiin, kun peliaikaa oli jäljellä noin puoli tuntia. Betis-legenda Joaquin kirmasi uransa 18. derbyyn LaLigassa. 38-vuotias sai jopa osalta Sevillan kannattajista suosionosoitukset. Ikäisekseen hyvin liikkuva laituri haastoi muutaman kerran tyylikkäästi, mutta hänkään ei voinut helpottaa Betisin tuskaa.

Ottelun päätyttyä Sevillan kannattajat jäivät vielä stadionille juhlimaan noin tunniksi, kun taas pettyneet Betis-fanit suuntasivat koteihinsa. Seuraavana aamuna olisi taas paluu arkeen töiden muodossa.

Tämän piti olla se ottelu, kun Betisin kausi kääntyy nousuun. Näin ei kuitenkaan käynyt ja köysi päävalmentaja Rubin kaulan ympärillä kiristyy.

Jo pelkästään Joaquinin vuoksi olisin suonut Sevillan olevan ”verdiblanca” eli vihreävalkoinen. Tappion myötä miehestä nimittäin tuli eniten LaLiga otteluita hävinnyt pelaaja sarjanhistoriassa. Tämä ei ole se ”kunnia”, jonka hänelle ottelun päätyttyä olisi suonut.

Betis pääsee yrittämään kunnianpalautusta Sevillaa vastaan maaliskuussa, mutta sitä ennen tuska kaupungin vihreällä puolella on kova. Se kuuluu asiaan.

El Gran Derbi on kaikkea, mitä futisottelulta ja tapahtumalta voi toivoa.

The post Tien päällä: El Gran Derbi jakaa Sevillan viher- ja punavalkoisiin appeared first on Byyri.

Diego Simeone, joka kasvoi Buenos Airesissa, Palermon kaupunginosassa, kasvatettiin kovaan työntekoon jo nuorena. Hänen äitinsä oli kampaaja ja isä amatöörijalkapalloilija, josta lopulta tuli myyntimies. Hänen molemmat vanhempansa olivat kovia työntekijöitä. Tämä ominaisuus tarttui pikku Diegoon jo geenien mukana.

”He opettivat minulle arvoja, arvostusta, järjestystä ja muita asioita, jotka ovat auttaneet minua elämässä. Tuohon kuuluu myös kestävyyteni kentällä. He olivat todella jaloja.”  

Diego Simeone kunnioitti aina isäänsä sekä kuunteli hänen neuvojaan, oli sitten kyse elämästä tai jalkapallosta.

Rakkikoirasta taktiikkaneroksi

Peliurallaan Simeone oli niin sanottu ”rakkikoira”, pelaaja, jonka jokainen joukkue tarvitsee. Pelaaja, jota omat rakastavat ja vastustajat vihaavat.

”Hän ei ollut erityisen nopea, hän ei ollut teknisesti erityisen hyvä, mutta hän oli Diego Simeone.”

Näin puhui Simeonen entinen valmentaja Radomir Antic. Hänen kommenttinsa kuvastaa Simeonea parhaiten. Hän oli omanlaisensa ihminen, persoona, pelaaja.

Hänen pelitapansa raastaa, repiä, ärsyttää, provosoida sekä halu voittaa otteluita ovat säilyneet hänen mukanaan aina valmentajaksi asti. Hänen kilpailullisuutensa on tehnyt hänestä sen, mitä hän on tänä päivänä.

Valmennusuransa Simeone aloitti kotimaansa Racing Clubissa, jonka jälkeen hän valmensi Argentiinassa vielä seuraavat neljä vuotta eri seuroissa.

Vuonna 2011 Simeone siirtyi Catanian peräsimeen Italiaan, jonka jälkeen hän siirtyi Espanjaan Atletico Madridin valmentajaksi. Espanjassa Simeonesta muodostui se, mitä hän on tänä päivänä – taktinen nero.

Jalkapallokapinallinen

Simeonen valmentajaura Atletico Madridissa on tarjonnut paljon. Kohuja, menestystä ja jalkapallon taktista taidetta. Häntä voidaankin kutsua monessa suhteessa jalkapallokapinalliseksi. Hän on valmentaja, joka rikkoo nykypäivän yleistä ajatusmaailmaa siitä, kuinka pallonhallinta sekä näyttävä hyökkäysvoittoinen jalkapallo ovat ainoa oikea tapa voittaa pelejä.

Diego Simeone on todistanut, ettei aina tarvitse sopia muottiin. Hänen pelitapansa Atleticossa on puolustusvoittoinen ja yksilöiden sijaan joukkuepeliin keskittyvä. Hänen joukkueensa pelaajat ovat äärimmäisen kurinalaisia sekä taktisesti lahjakkaita. Itsekkäitä pelaajia ei hänen joukkueestaan löydy.

”Pidän kapinallisista, pelaajista, joiden kanssa työskenteleminen on kaikista vaikeinta, koska se on haaste muuttaa heidän ajatusmaailmaansa, jotta he pystyisivät kasvamaan elämässä. Kentällä pelaajat käyttäytyvät täysin samoin kuin elämässä. Itsekäs pelaaja ja antelias pelaaja ovat samanlaisia kentällä ja sen ulkopuolella.”

Tämän kauden Atletico on ollut kuitenkin argentiinalaisen alaisuudessa ollut poikkeuksellinen. Se on luottanut poikkeuksellisesti hyökkäysvoittoisempaan peliin, joka on näkynyt myös uudessa pelaajistossa.

Tärkeiden pelien tullen Simeonen kuitenkin uskotaan palaavan vanhaan pelitapaansa takaisin.

Mihin koira karvoistaan pääsisi? Tämä pätee Simeonen kohdalla.

LaLiga: Atlético Madrid – Real Madrid 28. syyskuuta klo 22.00 C More

[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=sFo4qMMnbCE[/embedyt]

The post Atlético Madridin valmentaja Diego Simeone on kapinallinen, joka sotii nykyjalkapallon normeja vastaan appeared first on Byyri.