Fortuna Düsseldorf on juuri päässyt kunnioitettavaan 125 vuoden ikään. Varmasti itse roomalaisen mytologian onnen ja sattuman jumalatar, josta seuran nimi juontaa juurensa, olisi toivonut parempaa hetkeä viettää juhlallisuuksia.

Fortunan seurahistoria onkin ollut varsin vaihteleva ja sattumia on riittänyt. Välillä on käyty konkurssin rajamailla ja sarjataso vaihtunut usein.

Fortuna suunnitteli isoja syntymäpäivä juhlia vanhaan kaupunkiin ja myös Die Toten Hosenin piti esiintyä niissä. Luonnollisesti kaikki tämä piti peruttaa. Ilman juhlia ja muistelua ei kuitenkaan jääty.

Tarrakuvakansio

125-vuotisjuhlien kunniaksi julkistettiin Paninin keräilykansio ja tekemisen puutteen vuoksi innostuin keräilemään kyseisiä kuvia. Kansiossa käydään hyvin läpi seuran historiaa, tärkeitä pelaajia, pelejä, paikkoja ja kaikkea mikä nyt Fortunaan liittyy.

Ensimmäiset 500 000 kuvapakettia myytiin loppuun heti ja toinen erä on kuulemma tulossa kauppoihin.

Keräilykansio alkaa seuran logojen kertauksella. Itselleni uutta oli noin 90 vuoden takaa oleva logo. Seura myös julkaisi pelipaidan tällä logolla ja veikkaan, että ilman koronaa paita olisi ollut käytössä. No voihan olla, että paita tuolla logolla vielä tällä kaudella näkyy, kunhan Bundesliiga käynnistyy ensi viikolla.

Menestystä

Fortuna voitti vuonna 1933 Saksan mestaruuden ja tämän kunniaksi Flingernissä on myös muistona Fortunastrasse – Fortunakatu. Katu uudelleennimettiin heti mestaruuden jälkeen.

Myös Bundesliiga-aika on vahvasti esillä. Fortuna pelaa nyt 25:ttä kautta Bundesliigassa.

Vahvin jakso ajoittui 70, 80 ja -90 luvuille, sillä silloin Fortuna pelasi 22 kautta ylimmällä tasolla. Kaudet olivat 1966/67, 1971–1987, 1989–1992 ja 1995–1997.

Tämän jälkeen koitti käynti nelosessa, josta on sitten pikkuhiljaa päästy taas ylöspäin. Kaudella 2012/13 maisteltiin kauden verran Bundesliigaa ja nyt on siis menossa toinen perättäinen kausi Bundesliigassa. Toivottavasti tämä erikoinen kausi päättyy kunnialla ja myös ensi kaudella pelattaisiin korkeimmalla sarjatasolla. Kausikortin menin jo ostamaan, eli siitä tämä ei jää kiinni.

1970 ja 80-luvut olivat Bundesliiga-menestyksen lisäksi myös hyvää aikaa Saksan cupissa. Fortuna pelasi vuosina 1978, 1979 ja 1980 finaalissa, voittaen sen kahdesti.

Menestys cupissa vei myös Euroopan kentille ja vuonna 1978 Fortuna pääsi jopa Cup-voittajien cupin loppuotteluun. Vastaan asettui silloin FC Barcelona, mutta valitettavasti peli hävittiin 4–3 jatkoajalla.

Tarinaa löytyy tietysti myös Fortunan kaikista Saksan maajoukkuepelaajista, joita on tähän mennessä kertynyt 25 kappaletta. Näistä kaksi voitti jopa maailmanmestaruuden. Ensimmäinen maailmanmestari oli legendaarinen Toni Turek. Toinen on vuoden 1974 maailmanmestari: Dieter Herzog.

Vahvasti esillä oli myös seuran synnyinseudut, eli Düsseldorf Flingernin kaupunginosa.

Flingernistä löytyy Fortunakadun lisäksi monia seuralle tärkeitä paikkoja. Aloitetaan kierros Toni-Turek-Haus:ista, joka sai nimensä vuonna 2012.

Seuran alueelta löytyy myös legendaarinen Paul-Janes stadion, jossa Fortuna Düsseldorf pelasi kotiottelunsa vuosina 1930 – 1972 ja 2002 – 2005.

Uusin tulokas alueella on Fortunan nuorisokeskus, joka avasi ovensa vuonna 2019. Ajatuksena on pitää omat lahjakkuudet seurassa, eikä menettää niitä turhan varhain muihin seuroihin. Tästä yksi esimerkki on Suomen U21-maajoukkueeseen tyrkyllä oleva Malick Thiaw. Hän pyörähti Fortunassa, ennen kuin siirtyi Bayer Leverkusenin ja Borussia Möchengladbachin kautta Schalkeen.

Koronakriisin alussa alueella harjoitteli myös Fortunan edustusjoukkue useiden viikkojen ajan. Nyt edustusjoukkue harjoittelee taas Merkur-Spiel Arenan kupeessa.

Syntymäpäivät – 5.5.

Koitti sitten Fortunan syntymäpäivä, jonka aloitin Fortuna-sämpylän ja kahvin parissa. Illemmalla kiertelin vielä paikkoja, sillä ihmisiä oli kehotettu isojen juhlien sijaan koristelemaan kotinsa punavalkoisella. Myös lukuisat yritiykset olivat osallistuneet tähän tempaukseen.

Ilta päättyi Düsseldorfin drive-in-teatterissa, joka oli kasattu Merkur-Spiel Arenan parkkipaikalle. Sisään mahtui 500 autoa ja ohjelmassa oli Fortunas Legenden – Fortunan legendat elokuva. Reilu kaksituntinen elokuva kävi läpi Fortunan ilot ja surut legendaaristen pelaajien silmin.

Väliajalla räjäytettiin vielä muutama ilotulitusraketti Die Toten Hosenin – An Tagen wie diesen kappaleen tahtiin.

Hienot oli juhlat ja lisää varmaan juhlitaan, kun sen aika koittaa. Bundesliiga alkaa 15.5 ja aika näyttää miten siinä käy ja kuka sarjassa säilyy.

Eikä Fortunalla varmasti tule olemaan helppoa kauden jälkeenkään. Fortunan tapaisen seuran on vaikea uusia pelaajia houkutella, kun kausi jatkuu epävarmoissa merkeissä kesäkuun loppuun asti ja sarjataso on täysi arvoitus. Suuri remontti on pelaajistossa kuitenkin edessä. Yhdeksän sopimusta loppuu ja lisäksi seitsemän vuokrapelaajaa palaa kotiseuroihin.

Silti ei voi muuta kuin toivoa, että päästäisiin taas joskus Areenalle – tasosta viis. Tällä erää kielto on voimassa elokuun loppuun asti, joten jäädään seuraamaan tilannetta.

Artikkelikuva – Nousu Bundesliigaan vuonna 2018 (Fortuna Düsseldorf – Holstein Kiel)

The post Saksan Bundesliigan paluu lähestyy – perinteikäs Fortuna Düsseldorf vietti 125-vuotisjuhliaan appeared first on Byyri.

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten reissustani Rot-Weiss Essenin (RWE) otteluun FSV Vohwinkeliä vastaan. Tällä kertaa reissun otteluksi valikoitui Essenin derby.

Punavalkoisten derby

Essen on Saksan yhdeksänneksi suurin kaupunki (vajaa 600 000 asukasta) Ruhrjoen varrella. Sinänsä harvinaista, että tuon kokoisesta kaupungista ei löydy jalkapallon ammattilaisjoukkuetta – ei Bundesliigasta, ei 2. Bundesliigasta tai edes 3. Liigasta. Tietysti kaupungissa jalkapalloa pelataan ja sieltä löytyy myös menestystä historian saatosta.

Kaupungin Rot-Weiss Essen pelaa tällä hetkellä Saksan neljännellä sarjatasolla Regionalliga Westissä. Seura on Saksassa tunnettu kultaisesta menneisyydestä ja kovista yleisökeskiarvoista amatööritasolla. Viime vuosina tavoite on ollut aina nousu kolmoseen, mutta yleensä homma on karahtanut kiville jossain vaiheessa kevättä.

2. Bundesliigaa Rot-Weiss Essen on pelannut viimeksi kaudella 2006/07 ja Bundesliiga kaudella 1976/77. Uskoa silti riittää, sillä peleissä on käynyt keskimäärin 11 151 katsojaa.

Stadion sijaitsee varsin karussa Bergeborbeck –nimisessä kaupunginosassa, jossa on pääosin pienteollisuutta. Paikalta löytyy tietty myös pelipäivän baareja ja Rot-Weiss Essenin Stadion, Stadion Essen.

Georg-Melches-Stadion

Essenin nykyisen stadionin paikalla sijaitsi myös edellinen stadion,Georg-Melches, josta löytyy vielä tänä päivänäkin muistoja vanhasta. Stadion purettiin vuonna 2012 ja tilalle rakennettiin Stadion Essen.

Georg-Melches-Stadionin vanha valomasto oli jätetty vanhojen aikojen muistoksi. Valomasto oli aikanaan ensimmäinen laatuaan Saksassa, joten hyvä sellainen oli jättää muistoksi. Lisäksi stadionin edustalla oli myös muistoja vanhoista mestaruuksista ja muista suurista tapahtumista.

Rot-Weiss Essenin suurimmat voitot ovat 1950-luvulta. Siltä ajalta löytyy, sekä Saksan mestaruus, että Saksan cupin voitto. Seurahistorian ainoan mestaruuden Essen voitti vuonna 1955, kun 1. FC Kaiserslautern kaatui maalein 4–3.

Helmut Rahn pelasi kaudet 1951–1959 Rot-Weiss Essenissä, voittaen aiemmin mainitut Saksan cupin ja Saksan mestaruuden. Helmut ja hänen muistonsa elää Stadion Essenin seisomakatsomon edessä. Rahn oli myös Saksan mittakaavassa erittäin kuuluisia, sillä Rahn teki vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa sen ratkaisevan 3–2-voittomaalin Länsi-Saksalle.

Legendaarinen Pelé on muuten Rot-Weiss Essenin jäsen. Omien sanojensa mukaan Pelélle on suuri kunnia olla jäsen seurassa, jossa Helmut Rahn pelaisi.

Stadion Essen ja RWE vs. RWO

Tämän vuoden Regionalliga Westissä oli ja on varsin kutkuttava tilanne. Sarjaa johtaa SV Rödinghausen, joka oli jo karkaamassa 3. Liigan karsintoihin. Viime viikolla SV Rödinghausen kuitenkin ilmoitti, että se ei tule ottamaan paikkaa vastaan jos se nousisi. Sillä seura ja sen puitteet eivät ole siinä kunnossa, että se voisi pelata ylemmällä sarjatasolla.

Yhtäkkiä Essenillä oli taas toivoa noususta. Rot-Weiss Essen (RWE) sai vastaansa naapurikaupunki Rot-Weiss Oberhausenin (RWO). Oberhausen ja Essen ovat sarjassa kolmantena ja neljäntenä. Tämä myös tarkoitti, että naapurikaupungin derby kiinnosti entistä enemmän – paikalla oli yli 13 000 katsojaa, mikä on hurja luku nelostasolle!

Tämän lisäksi sarjan toisena oleva SC Verl ei välttämättä kykene nousemaan. 3. Liigaan pitäisi olla stadion, joka vetää yli 10 000 katsojaa ja Verlin stadion vetää vain noin 5000 katsojaa.

Essenin stadion avattiin vuonna 2012 ja se vetää 20 650 katsojaa. Stadionin laajentamiseksi on jo piirustukset, mutta se taitaa vaatia ensin Rot-Weiss Essenin nousua. Ensimmäisessä osassa suljettaisiin kulmat, jolloin kapasiteetti nousisi 25 000:een. Toisessa laajennuksessa rakennettaisiin toinen katsomokerros, jolloin kapasiteetti nousisi 35 000:een. Saa nähdä, tapahtuuko laajennus koskaan?

Kaikesta huomasi, että oli sähköä ilmassa. Matkalla stadionille junasta poimittiin kaikki RWO:n kannattajat ja heidät vietiin eri reittiä stadionille. Omasta mieleistä hienoin alasarjaderby, jossa olen ollut.

Ottelu eteni varsin tasaisesti, mutta lopulta Essenin punavalkoiset tekivät tarvittavan 1–0-voittomaalin. Samalla unelma noususta jatkoi elämistään jokaisessa RWE-kannattajassa, ja Oberhausenissa ja Essenissä on luvassa erittäin mielenkiintoinen kevätkausi.

Lopussa joukkue tuli vielä kiittelemään Essenin päätyä, joka kannustikin mahtavasti läpi ottelun.

The post Punavalkoisten derby Essenissä – yleisömäärät nelostasolla edelleen omassa luokassaan appeared first on Byyri.

Matkalla Müncheniin oli aikaa ottaa pieni pysähdys Ulmin yliopistokaupunkiin. Ulm sijaitsee Tonavan varrella ja on historiallinen 120 000 asukkaan kaupunki Saksasa.

Ulmin vanhassa kaupungissa sijaitsee maailman korkein kirkko – Ulmer Münster. Kirkko kohoaa 161,53 metrin korkeuteen, eli jopa ylemmäksi kuin kehuttu Kölnin kirkko.

Ulmista on kotoisin yksi maailman kuuluisin ja viisain saksalainen, eli Albert Einstein. Albert tosin asui Ulmissa vain vuoden. Kaupunki oli silti ottanut miehen omakseen, sillä Ulmista löytyi Einsteinkatu, Einstein-kahvila, Einstein Burgeri ja Einstein suihkulähde.

No ei Ulmiin tullut eksyttyä Albertin tai kirkon takia. Tarkoitus oli tietysti uuteen stadioniin tutustuminen ja nähdä kahden erittäin perinteikkään seuran kohtaaminen: SSV Ulm 1846 Fußball vastaan Kickers Offenbach.

SSV Ulm 1846 Fußball

SSV Ulm pelasi 1980- ja 1990-luvuilla pääosin kolmos- ja kakkos-Bundesliigaa. Kaudeksi 1999/00 seura nousi Bundesliigaan asti. Innostus taisi olla käsin kosketeltava, sillä seura myi silloin peräti 15 000 kausikorttia ja tilapäisten katsomoiden ansiosta katsojakeskiarvo oli jopa 21 500 katsojaa per peli. Bundesliiga-unelmaa kesti vain kauden verran, jonka jälkeen seura tippui vitoseen asti. Kaudesta 2016/17 lähtien seura on pelannut taas nelosta – Regionalliga Südwestiä.

Ulmin ehkä kuuluisimmat kasvatit ovat Bayern Münchenissä tutuksi tulleet veljekset Uli Hoeneß ja Dieter Hoeneß. Uli teki 17-vuotiaana 22 maalia Ulmille, jonka jälkeen suuri Bayern München poimi hänet ikiajoiksi. Myös PSG:n nykyinen valmentaja Thomas Tuchel pelasi aikanaan neljä kautta Ulmissa.

Kickers Offenbach

Offenbacher Kickers on näitä entisaikojen suuria saksalaisia jalkapalloseuroja, jotka vuodesta toiseen suunnittelevat paluuta parrasvaloihin. Toteutuksessa tosin on toivomisen varaa, silllä kaudesta 2013/14 lähtien on pelattu vain Regionalligaa.

Historiasta löytyy paljon pelejä ylemmältä sarjatasolta, sillä Offenbach pelasi ykkösliigaa vuosina 1945–1962, sekä Bundesliigaa kausilla 1968/69, 1970/71, 1972-1976 ja 1983/84. Seuran ehdottomasti suurin saavutus oli kaudella 1969/1970, jolloin OFC voitti Saksan cupin, vaikka pelasi vain kakkosliigaa.

Itselleni suurin koskaan seurassa pelannut on ehdottomasti vuoden 1990 maailmanmestari Rudi Völler. Tämän hetken Bundesliiga-pelaajista Sebastian Rode ja André Hahn kävivät uran alussa Offenbachissa.

Tällä hetkellä Offenbacher Kickers kiinnostaa erityisesti siellä pelaavan suomalaisen, Matias Pyysalon takia.

Donaustadion

Vuonna 1925 rakennettu Donaustadion – Tonava Stadion sijaitsee aivan Tonavan rannalla, joten nimi on varsin osuva. Stadionilla on järjestetty jalkapallo pelien lisäksi useita yleisurheilun Saksan mestaruuskilpailuja.

SSV Ulm oli selvästi parempi joukkue ja voitti 1–0. Sarjanoususta ei kummankaan kannata tällä kaudella haaveilla, sillä kärjessä oleva 1. FC Saarbrücken on jo karannut tavoittamattomiin.

Haastattelussa Matias Pyysalo

Matias Pyysalo on VJS:n kasvatti, joka on pelannut Suomen poikamaajoukkueissa sekä Yhdysvaltojen yliopistosarjoissa. Offenbachiin Matias päätyi testijakson kautta ja sai sitä kautta ammattilaissopimuksen. Pyysalosta on kirjoitettu myös aiemmin Byyriin ja nyt pääsin jututtamaan suomalaista paikan päällä ottelun jälkeen.

Miten olet kotiutunut Offenbachiin? Mitkä ovat olleet Saksaan muuttamisen tuomat suurimmat yllätykset?

– Saksaan muutossa ei ollut hirveästi ”yllätyksiä”. Olin aikaisemmin jo asunut ulkomailla (USA), niin tämä varmasti auttoi sopeutumaan kentän ulkopuolella. Suurin yllätys oli varmasti fudiksen taso ja pelaajien yksilöllinen laatu. Meilläkin on pelaajia joilla on kokemusta 1,2 ja 3 Bundesliigoista. Treeneissä taistellaan erittäin kovaa pelipaikoista viikonlopuille.

Regional-liiga on virallisesti amatöörisarja. Kuinka moni teidän joukkueesta pelaa täysipäiväisenä?

– Meillä kaikki pelaajat pelaavat täysipäiväisesti.

Miten harjoitukset eri maissa eroavat toisistaan? Jos vertaa Saksaa, Suomea ja USA:ta?

– Omasta kokemuksesta Saksassa treenataan fyysisesti erittäin kovaa ja rasitus on kova. Välillä on tosi pitkiä treenejä, ja juoksuvoima on täällä ehdoton jokaisella pelaajalla. Jenkeissä taas keskityttiin enemmän pitämään treenit lyhyempinä ja tehokkaina, mutta myös fysiikkavalmennus oli isossa osassa siellä.

Mitkä pelit ovat Offenbachille niin sanottuja derby-pelejä?

– Offenbachille isoin derby on Waldhof Mannheimia vastaan ja seurojen fanit vihaavatkin syvästi toisiaan. He nousivat viime kauden päätteeksi meidän sarjasta kolmosliigaan. Pienempi derby on FSV Frankfurtia vastaan.

Kickers Offenbach on vanha perinneseura, joka pelasi aikaan jopa Bundesliigaa. Perehdytetäänkö pelaajia mitenkään seuran menneisyyteen?

– Pelaajia ei liikaa perehdytetä seuran puolesta, mutta oletusarvo on, että jokainen pelaaja tietää seuran historiasta, eritoten Saksan Cupin voitosta.

Miten vieraspeleihin valmistaudutaan?

– Vieraspeleihin valmistaudutaan vaihdellen. Viikon aikana vastustajista käydään paljon videomateriaalia läpi. Peleihin, jotka ovat yli kolmen tunnin ajomatkan päässä, matkustetaan jo päivää aikaisemmin ja yövytään hotellissa. Lähempänä oleviin vieraspeleihin lähdetään sitten ihan normaalisti, niin että ollaan noin 1,5-2 tuntia ennen peliä paikalla.

Tulihan vietettyä taas hieno ilta uudessa kaupungissa, jota voi kyllä suositella. Peli ja stadion täyttivät myös jalkapalloromantikon odotukset. Ja myönnän, että suomalaisten pelaajien otteiden seuraaminen on aina upeaa. Matiaksen tapaaminen oli piste iin päälle.

The post Tien päällä: Albert Einsteinin kotikonnuilla Matias Pyysalon otteita katsomassa appeared first on Byyri.

Marraskuussa pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja vierailemaan Sittardissa. Sittardin ykkösseura Fortuna Sittard pelaa tällä hetkellä Hollannin pääsarjaa, Eredivisietä. Syy vierailulle oli alun pitäen rakas Fortuna-etuliite seuran nimessä, ja kun tälle kaudelle seuraan siirtyi vielä kaksi suomalaista, oli hyviä syitä entisistä enemmän.

Välimatkasta ei myöskään Fortuna Sittardin ja ADO Den Haagin välinen mittelö jäänyt kiinni, sillä Sittardiin on vain vajaa 100 kilometriä Düsseldorfista.

Fortuna Sittard

Vuonna 1968 geeleniläinen Fortuna 54 Geleen ja sittardilainen Sittardia yhdistyivät, minkä seurauksena syntyi seura nimeltä Fortuna Sittard. Kaudeksi 2018/19 Fortunezen nousi takaisin liigaan 16 vuoden tauon jälkeen, mutta sen suurimmat saavutukset löytyvät Alankomaiden cupin puolelta.

Sittard voitti KNVB Cupin vuosina 1957 & 1964 ja lisäksi se oli vuonna 1984 cupin finaalissa, jonka se hävisi kuitenkin Feyenoordille. Tämä kyseinen finaalipaikka oikeutti pelaamaan Euroopan Cup-voittajien cupia, ja siellä Fortuna Sittard eteni kahdeksan parhaan joukkoon ja tippui vasta Evertonille.

Seurasta on ponnistanut muutamia nimekkäitä pelaajia eteenpäin. Itse tunnistin ainakin Mark van Bommelin ja Huub Stevensin nimet, jotka molemmat aloittivat uransa Sittardissa. Itse tunnistan yleensä ne, jotka ovat vaikuttaneet Saksan puolella.

Yksi näkyvin pelaaja itse pelissä oli Borussia Dortmundista lainalla oleva Felix Passlack. Passlack pelasi muuten viime kaudella Teemu Pukin kanssa Norwichissa, mutta ei pelannut siellä kuin yhden pelin. Passlack on vielä nuori kaveri, 21-vuotias, joten tämä voi olla ponnahduslauta uralle.

Fortuna Sittard Stadion

Stadion avattiin vuonna 1999, kun Fortuna Sittard ja Schalke 04 kohtasivat 1–1-tasapeliin päättyneen harjoitusottelun merkeissä. Stadionilla on neljä katsomonosaa ja sinne mahtuu 12 500 katsojaa. Ultrat ja vieraskatsomot on sijoitettu vastapäisiin päätyihin.

Stadionilla maksettiin juotavat ja syötävät sitä varten tarkoitetulla maksukortilla, ja voidaan varmaan todeta, että noiden aika olisi jo ohi. Suosittelen lämpimästi muun muassa Leverkusenissa käytössä olevaa lähimaksutoimintoa.

Näissä ruokahommissa opin taas kovasti uutta. Luulin, että kroket ja frikandel oli yksi ja sama asia, mutta niin ei ollut. Frikandel oli makkaran näköinen, mutta jauhelihan tapainen hodari. Kroket taasen  löllömpi lihajaloste sämpylän välissä. Sen verran alkaa olemaan näitä Alankomaiden vierailuja alla, että alan pikkuhiljaa jo tykkäämään annista. Toisaalta itse maku peittyy, kun tarpeeksi sen tarpeeksi maustaa majoneesilla ja muulla.

Suomalainen Fortuna

Rasmus Karjalainen ja Patrik Raitanen siirtyivät tosiaan täksi kaudeksi Fortuna Sittardiin, jossa ei tietojeni mukaan ole aikaisemmin pelannut suomalaisia.

Karjalainen siirtyi kesken Veikkausliiga-kauden KuPSista Sittardiin, mutta miehellä oli kuitenkin sen verran pelejä kuopiolaisten riveissä, että hän sai ensimmäisen Suomen mestaruuden. Karjalainen kertoi, että mitali on matkalla kohti Alankomaita. Onnea mestaruudesta!

Eredivisietä on nyt pelattu 15 kierrosta ja Karjalainen on saanut vastuuta 11 pelissä eli suhteellisen usein hän on kentälle päässyt. Maalitilin Rasse avasi viime viikonlopun kierroksella iskemällä 1–0-voittomaalin Groningenin verkkoon.

Kauden kynnyksellä 18-vuotias Patrik Raitanen siirtyi Liverpoolin akatemiasta pelaamaan Fortunaan. Tähän mennessä Patrik on pelannut kahdessa Eredivisien ottelussa ja muutamia pelejä reserveissä. Hiljattain hänet valittiin taas Suomen U19 EM-karsintapeleihin.

Tässä ottelussa suomalaiset eivät pääseet kentälle, mutta pääsin jututtamaan Patrikia ennen ottelun alkua.

Haastattelussa Patrik Raitanen

Miten olet asettunut Sittardiin?

– Hyvin olen asettunut. Asun seuran klubitalolla muiden nuorten edustuksen pelaajien kanssa. Joukkueessa on tosi hyvä henki ja alusta asti ollut kotoisa olo kopissa ja kentällä. Englantia puhutaan joka paikassa, joten se helpotti sopeutumista.

Minkä verran Liverpoolin päävalmentaja Jürgen Klopp oli tekemisissä akatemian kanssa?

– Jürgen kävi usein katsomassa U18- ja U23-kotipelejä, ja häntä näkyi akatemialla aina välillä. Uskon, että hän on todella kiinnostunut, että millaisia nuoria pelaajia hänen seurassaan on.

Mikä on suurin ero Liverpoolin akatemian ja Fortuna Sittardin harjoitusten välillä?

– Täällä kovempi intensiteetti ja tempo. Miesten jalkapallossa kaikki tapahtuu nopeammin ja ei ole aikaa reagoida asioihin vaan pitää olla peliä edellä pärjätäkseen. Valmentajat vaativat, myös enemmän. Fyysisesti ja henkisesti tämä on vaativampi ympäristö. Liverpool oli nuorelle pelaajalle loistava paikka kehittyä ja oppia ammattilaisena olemista ja että joka päivä pitää taistella pelipaikasta. Täällä olen päässyt toteuttamaan oppimiani asioita.

Koska saa yleensä tietää onko kokoonpanossa?

– Valmistavien treenien jälkeen.

Miten läheisiä pelaajat ovat Sittardin Fanien kanssa? Miten pidetään yhteyttä?

– Meillä on pelien jälkeen fanitapaamisia stadionilla ja fanit ovat aina mukavia ja positiivisia ja tsemppaavat. Fanit käyvät myös usein katsomassa treenejä.

Millainen ultrakannattajien porukka Sittardilla on?

– Ultraporukka on loistava. Se matkustaa aina vieraspeleihin ja pitää meteliä tuloksesta huolimatta koko pelin. Heille on hieno pelata.

Alueella asuu muita suomalaisia (Jere Uronen, Urho Nissilä, Joel Pohjanpalo, Lukas Hradecky…), tuleeko pidettyä yhteyttä?

– Olen sen verran nuorempi ja minun maajoukkuekavereita ei pelaa lähellä, joten en ole tapaillut. Karjalaisen kanssa olemme joukkuekavereita, ja hänen kanssaan vietän aikaa kopissa ja sen ympärillä.

The post Tien päällä: Suomalaisväriä Sittardissa – Patrik Raitanen: ”Liverpool oli nuorelle pelaajalle loistava paikka kehittyä” appeared first on Byyri.

Bundesliiga pyörähti taas käyntiin, mutta alemmat sarjatasot käynnistyivät jo muutamia viikkoja sitten. Düsseldorfissa tapahtuu tällä kaudella myös 3. Bundesliigan osalta.

Naapurikaupungin KFC Uerdingen (Krefelder Fußballclub Uerdingen) pelaa nimittäin evakossa Düsseldorfin Areenalla (Merkur Spiel-Arena). Sen verran oli omaa stadionia ikävä, että oli lähettävä käymään katsomomassa mitä evakkoseuralle kuuluu.

Krefeld on Düsseldorfin naapurikaupunkeja ja Uerdingen sen kaupunginosa. Vastaansa KFC Uerdingen sai suhteellisen muovisen FC Ingolstadtin.

FC INGOLSTADT

FC Ingolstadt on perustettu vuonna 2004. Audi on 20% omistuksella mukana tukemassa toimintaa. Audi on mukana sen takia, että Audin pääkonttori on Ingolstadtissa. Seura on noin 15 vuotta vanha ja noussut siinä ajassa vitosesta (Oberliiga), jopa Bundesliigaan (vuodet 2014–2016) asti. Matka on viime vuosina ollut alaspäin ja tällä kaudella Ingolstadt pelaa kolmosta.

Jalkapalloromantikko ei tällaisesta muovisesta seurasta pidä.

Oli jotenkin aavemaista saapua Areenalle, sillä sen edustalla oli erittäin väljää. En meinannut uskoa, että Areenalla on pelipäivä. Piti oikein varmistaa järjestysmieheltä. Tuntui, että järjestysmiehiä oli enemmän kuin katsojia.

Pelipäivän metropysäkki, voisitteko kuvitella että kohta alkaa peli?

Fortuna Düsseldorf ja sen kannattajat vastustivat KFC Uerdingenin evakkovierailua, mutta ei auttanut vastustaminen tällä kertaa. Areena on Düsseldorfin kaupungin omistama, ja se päättää, kuka pelaa ja mihin Areenaa käytetään.

Onneksi KFC Uerdingenin kannattajilla ei ole mitään asiaa Fortuna pyhimpään, eli sen päätykatsomoon. Se ammottikin peleissä tyhjänä, kuten melkein koko muukin Areena. Kävijöitä on ollut vaan vajaat 3.000 katsojaa per peli.

Itse pääsin kuitenkin omaan katsomooni.

KFC UERDINGEN

Sinänsä minulla ei ole mitään KFC Uerdingeniä (FC Bayer 05 Uerdingen (1953–1995)) vastaan. Se on varsin perinteikäs seura, mutta sen suuruuden ajat sijoittuvat 1970-, 80- ja 90-luvuille, jolloin Bayer 05 Uerdingen pelasi Bundesliigaa. Kuten nimestä voi päätellä, kemiankonserni Bayer tuki silloin toimintaa.

Seuran suuriin aikoihin Uerdingenissä kävi pelaamassa myös oululainen Seppo Pyykkö. Seppo pelasi kausina 1980/82 seurassa yhteensä 12 peliä.

Uerdingen voitti vuonna 1985 jopa DFB Pokalin (eli Saksan cupin). Finaalissa kaatui silloin suuri FC Bayern München luvuin 2-1. 1980-luvun lopussa se urapelasi myös Euroopassa sekä UEFA-Cupia että cup-voittajien cupia. Silloin Grotenburg stadion:illa vierailivat jopa suuret FC Barcelona ja Atletico Madrid.

Vuonna 1995 Bayer vetäytyi jalkapallotoiminnasta ja seuran nimi muuttui KFC Uerdingeniksi. Konsernin tuen ja sponsorirahan hävittyä seura romahti kuudenteen liigan asti. Tässä on mallia ja esimerkkiä kaikille, mitä muoviselle seuralle voi tapahtua, kun tuki loppuu.

Saksan alasarjoja kiertänyt Tuukka Salonen pistäytyi kausilla 2006–2009 myös KFC Uerdingenissä tehden 59 pelissä 14 maalia. Sarjatasot olivat silloin nelonen ja kutonen.

Sen verran hyvin homma ilmeisesti meni, että Salonen nimettiin kaudeksi 2008 KFC Uerdingen 05 kakkosjoukkueen valmentajaksi. Siinä hommassa meni kolme kautta. Varmaan näitä harvoja suomalaisia valmentajia Saksassa, Sami Hyypiän lisäksi en ainakaan tiedä muita.

GROTENBURG STADION

Seuran alasarjakierroksen aikana unohtui myös klassinen Grotenburg-stadion ja sen kunnossapito. Tällä hetkellä se ei ole siinä kunnossa, että stadionilla voitaisiin pelata ammattilaisjalkapalloa. Tämä on siis KFC Uerdingenin evakkopelaamiseen syy.

Kuvissa vanha Grotenburg-stadion.

Krefeldin kaupunki on luvannut remontoida stadionin, ja remontin pitäisi alkaa syksyllä. Remonttiin menevät pääkatsomot, jolloin stadionille voidaan ottaa 10 000 katsojaa. Päätykatsomoita ei tässä vaiheessa remontoida, joten kapasiteetti jää ensin tuohon.

Täysin kunnostettuna Grotenburg-stadion vetäisi 34 500 katsojaa.

VENÄLÄISRAHAA

Kaudella 2016 venäläinen Michail Ponomarew tuli mukaan kuvioihin ostamalla seurasta 97,5%. Tämän jälkeen KFC Uerdingen on noussut vitosesta (Oberliga Niederrhein) aina kolmoseen asti. Ponomarew on ollut hääräämässä myös Englannissa AFC Bournemouthissa sekä myös jääkiekon parissa Düsseldorfer EG:ssä.

Eli maisema vaihtuu, jos alkaa kyllästyttämään. En ihan luottaisi herran touhuihin.

Nyt on menossa toinen kausi 3. Bundesliigassa ja toinen evakkokausi. Ensimmäinen kausi meni MSV Duisburgin Schauinsland-Reisen-Arenalla.

Ponomarew on tehnyt satsauksia, mutta valmentajat ovat vaihtuneet tiuhaan. Viime kaudella KFC Uerdingeniä valmensi viisi valmentajaa. Ei kuulosta pitkäjänteisellä.

Tuntuu, että joukkue kootaan lähinnä kovilla nimillä. Nimekkäimmät ovat kapteeni Jan Kirchhoff (Bayern München, Bolton Wanderers, FC Schalke 04, Sunderland), maailmanmestari Kevin Großkreutz (Borussia Dortmund, Vfb Stuttgart, SV Darmstadt 98) ja Stefan Aigner (Colorado, Eintracht Frankfurt, TSV 1860 München).

KFC Uerdingenin peliä katsottuani tulin siihen tulokseen, että kentällä ei todellakaan ollut joukkuetta. Ingolstadt voitti selvästi 0-3. Ingolstadt näyttää olevan jälleen matkalla 2. Bundesligaan, kun taas KFC Uerdingenissä vaihtuu varmasti taas valmennusjohto.

KFC Uerdingenin fanipiste meidän Areenalla.

Myös seuraan kohdistuva kiinnostus oli ottelun perusteella varsin vähäinen. Areenalla oli muutaman sadan hengen kannatusporukka. Odotin suurempaa innostusta, kun seura on noussut kuutosesta kolmoseen. Lauantaina katsojia oli vain 2658. Surkea suoritus sekä katsomossa että kentällä.

The post Myös Saksan futispiireistä löytyy venäläisrahaa – KFC Uerdingenin esitys oli surkea sekä kentällä että katsomossa appeared first on Byyri.

s-Hertogenbosch

Oli taas aika siirtyä rajan toiselle puolelle Alankomaihin ja s-Hertogenbosch:in kaupunkiin, lyhyesti sanottuna Den Boschiin. Kaupungissa on noin 150 000 asukasta ja matka Düsseldorfista kesti pari tuntia. Den Boschin vierailu on ollut listallani jo siitä lähtien, kun kuulin että suomalaisväriä pelaa seurassa. Intoa lisäsi se, että vierailu tiesi uutta stadionbongausta, ja alasarjat tietysti kiinnostavat aina.

Kaupungin jalkapallon lippulaiva on FC Den Bosch, joka vieraili Eredivisissä viimeksi kaudella kaudella 2004/05, jonka jälkeen se on pelannut vaihtelevalla menestyksellä Eerste Divisiessä.

Moni varmasti huomasi sensaatiomaista pelaavan Ajax Amsterdamin voittaneen Eredivisien ja Hollannin cupin, mutta kausi Alankomaissa ei ole vielä ohi, vaan nousukarsinnat käyvät paraikaa kuumimmillaan.

Saavuin autolla paikalla ja huomasin, että FC Den Boschin etkoja voi viettää esimerkiksi Café ‘t Zonneke:ssa, jossa terassi oli ennen peliä tupaten täynnä. Porukka siirtyi sieltä laulaen ja soihtuja polttaen stadionille.

Eredivisieen nousee suoraan vain sarjan voittaja, joka oli tänä vuonna FC Twente. Kaksi muuta nousijaa ratkeaa suhteellisen laajojen karsintojen kautta. Karsintoihin osallistuu Eredivisien kaksi viimeistä (De Graafschap ja Excelsior) ja Eerste Divisie:n kahdeksan parasta.

Keskiviikkona-iltana oli edessä toisen kierroksen toinen ottelu. Vastakkain olivat Go Ahead Eagles ja FC Den Bosch. Ensimmäinen osaottelu Go Ahead Eagles:n kotona päättyi tasan 2–2, joten FC Den Boschille olisi riittänyt maaliton tasapeli. Otteluparin voittaja etenisi kolmannelle kierrokselle, jonka voittajat nousevat ensi kaudeksi pääsarjaan.

FC Den Boschin kuuluisin kasvatti on varmasti legendaarinen hyökkääjä Ruud van Nistelrooy. Tänä päivänä tunnetuin, ja korkeimmalle urallaan noussut, on varmasti Crystal Palacen Patrick van Aanholt, joka on pelannut Valioliigassa viimeiset 10 vuotta.

Stadion De Vliert

FC Den Boschin stadion on Stadion De Vliert, joka rakennettiin vuonna 1951. Tuolloin lehtereille mahtui jopa 30 000 katsojaa, mutta lopulta vanhan stadionin tilalle rakennettiin vuonna 1979 täysin uusi, jalkapallolle pyhitetty, stadion. Nykyään stadikalla on neljä katsomoa ja sen kapasiteetti on 8500.

Stadionille tullessa huomasin nopeasti kaiken käteisen unohtuneen Saksaan. Ajattelin, että ei hätää, kyllähän Alankomaissa kortti käy. Eipä muuten käynyt, joten tällaiset kuuden oluen setit jäi juomatta ja makkarat maistamatta. Halpa reissu, kun kävin vessassa juomassa kraanavettä.

Go Ahead Eagles

Illan vierasjoukkue Go Ahead Eagles tulee Deventerin kaupungista, noin 100 kilometriä Den Boschista pohjoiseen. Go Ahead Eagles on Den Boschia menestyksekkäämpi seura. Se on voittanut jopa neljä Alankomaiden mestaruutta, tosin siitä viimeisimmistäkin alkaa olemaan luvattoman pitkä aika: 1917, 1922, 1930 ja 1933. Viimeisin käynti pääsarjassa oli kaudella 2016/17, mutta vierailu jäi silloin yhden kauden mittaiseksi.

Nousukarsintaan Go Ahead Eaglesin kannattajia oli tullut vajaa 1000 paikalle ja he täyttivätkin vieraslohkon melkein kokonaan. Voittomaalin kunniaksi paloi myös vähän keltapunaista soihtua.

Viimeinen sysäys reissuun tuli, kun luin Byyrin jutun FC Den Boschin Leo Väisäsestä.

Leo Väisäsen veli Sauli Väisänen pelaa Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla FC Crotonessa.

Kysymys kuuluukin, mistä tietää, että alkaa olla vanha? Kun muistaa liian hyvin Väisäsen Leon ja Saulin äidin Anna-Liisa Tiluksen ja hänen missivuodet.

Den Boschissa on pelannut ennen Leoa myös toinen suomalainen, nimittäin maalivahti Niki Mäenpää.

Nousukarsinta

Jalkapalloihmiset eivät aina ole play-offien kannalla, mutta nousukarsintaottelu Den Boschin ja G.A. Eaglesin kohdalla oli ainakin omasta mielestä hyvä. Tunnetta oli mukana ensimmäisestä sekunnista lähtien ja lopussa koettiin vielä suurta draamaa. Ottelun toinen puoliaika oli selvästi kotijoukkueen, mutta Den Bosch hävisi kuitenkin yllättäen viime minuutin maalilla 0–1.

Tämä tarkoitti sitä että Väisäsen ja FC Den Boschin kausi loppui siihen, kun taas Go Ahead Eeagles pelaa ratkaisevan kolmannen kierroksen RKC Waalwijkiä vastaan. Saadaan taas uutta verta Eredivisieen, sillä molemmat seurat pelasivat kauden Eerstessä.

Leo oli joutunut puoliajalla vaihtoon ja pääsin vielä lyömään kättä pelin jälkeen vaihtoaition takana. Otin myös selfien, mutta ei ruveta pettyneen miehen kuvaa nyt tässä julkaisemaan. Tämä oli myös minulle tämän kauden vihoviimeinen sarjapeli. Hyvään paikkaan tulee ottelutauko minulle ja yli vuoden futista yhtämittaisesti pelanneelle Väisäselle.

The post Tien päällä: Leo Väisäsen nousukarsintaa katsomassa Den Boschissa appeared first on Byyri.

Alankomaiden Eredivisie tarjoili lauantai-illan päätteeksi iltapelin Tilburgissa. Düsseldorfista sinne oli matkaa noin 150 kilometriä. Lähellä Belgian rajaa sijaitseva kaupunki on asukasmäärältään Alankomaiden suurimpien joukossa noin 213 000 asukkaalla, joten kannatusta kaupungissa riittää. Itse muistan ainakin Tilburgin Sami Hyypiän ensimmäisenä ulkomaan stoppina, ja ehkä juuri se sai minut ajamaan sinne. Tietysti osasyynä toimi myös se, että Willem II:n stadion oli vielä bongaamatta.

Seura perustettiin 1896 nimellä Tilburgia, mutta nimi muutettiin vuonna 1898 Willem II:ksi, entisen Alankomaiden kuninkaan, Vilhelm II:n, mukaan.

Willem II on menneisyydessä voittanut Alankomaiden mestaruuksia (1915/16, 1951/52, 1954/55) ja päässyt kerran jopa Mestarien liigan lohkovaiheeseen (1999/2000). Tällä hetkellä se yrittää päästä eroon hissijoukkueen maineesta ja vakiinnuttaa taas paikkaansa pääsarjaan, jonne se nousi vasta kaudella 2015/16 takaisin.

Willem II:n kohdalla voidaan myös puhua todellisesta suomalaisseurasta. Siellä on pelannut huomattava määrä suomalaisia, kuten Sami Hyypiä, Joonas Kolkka, Niki Mäenpää, Juha Hakola, Marko Kolsi, Jukka Koskinen ja Veli Lampi.

Kuuluisampia hollantilaispelaajia seurassa ovat olleet Marc Overmars, Jaap Stam ja Virgil van Dijk. Maailman kallein puolustaja van Dijk pelasi Tilburgissa junioreissa ja siirtyi sieltä FC Groningenin edustukseen, jossa hän myös teki Eredivisie-debyyttinsä. Seurajohto on varmasti pari kertaa miettinyt, miksi pelaaja päästettiin ilmaiseksi menemään.

Seuraava isosti läpilyövä pelaaja Willem II:sta on mahdollisesti espanjalainen Fran Sol, joka on tällä hetkellä Eredivisien maalipörssin kakkosena 12 maalillaan. Fran on muuten Real Madridin junioreita ja hyvä esimerkki siitä, että läpilyönti tapahtuu usein muualla kuin isossa kasvattiseurassa. Nähtäväksi jää, mikä seura nappaa Solin siirtomarkkinoilla.

Willem II:n pelipaikka on Koning Willem II Stadion, joka on pienehkö 14 750 katsojan stadion. Se on varmasti sopivan kokoinen Tilburgiin, koska katsojakeskiarvo on reilut 12 000 katsojaa. Näissä lukemissa liikuttiin myös lauantaina, kun vastaan asettui S.C. Heerenveen. Heerenveenissä on myös käynyt liuta suomalaisia pelaajia pelaamassa, joista nimekkäin lienee Mika Väyrynen. Muut ovat Hannu Haarala, Mika Nurmela, Mika Pulkkinen, Jukka Raitala ja Niklas Tarvajärvi.

King Side – Päätykatsomo

Stadionin pääty oli varattu ultrille, mutta pahaksi onnekseni se oli loppuunmyyty. Uteliaana oli kuitenkin käytävä pyörimässä käytävillä ja katsastettava paikkoja. King Siden oltua loppuunmyyty ostin liput E-lohkosta, josta näki kentän lisäksi hyvin ultrien kurvin ja vieraskatsojat. Outoa oli kuitenkin se, että vieraskatsomo oli laitettu ultrapäädyn kanssa vierekkäin.

Willem II ja Bristol City FC:lla on läheinen faniystävyys ja on tavallista, että faniryhmät vierailevat toistensa peleissä. Tästä oli paljon tarroja siellä tällä.

Kun saavuin katsomoon ihmettelin, että miksi katsomon puolella oli lämpimämpää kuin ulkopuolella. Syy oli katossa olevat lämmittimet, jotka kyllä selvästi lämmittivät yleisöä. Itse Willem II ei siihen pystynyt, kun se sai lopulta 1-5 selkään Heerenveeniltä.

Lämmittimillä olisi käyttöä myös Suomessa. Vinkki Kuopioon, jos ja kun siellä aloitettaan rakentamaan uutta Stadionia.

Olihan taas kerran upea visiitti Alankomaihin, eikä varmasti viimeinen. Tunnelmaa ja maaleja riitti. Tämä oli minulle kahdeksas stadion Alankomaissa, eli edelleen riittää kierrettävää.

The post Tien päällä: Suomalaisille tuttu Willem II appeared first on Byyri.

Olin pitkästä aikaa tutustumassa minulle uuteen kaupunkiin, stadioniin ja seuraan. Oman osavaltion seurat alkavat olla jo pikkuhiljaa nähty, mutta muutama vierailematon paikka vielä löytyy. Viikonloppu meni tällä kertaa ilman futista paikan päällä, joten asia piti korjata heti maanantai-iltana.

Reilun tunnin junamatkan päässä sijaitsee yliopistokaupunki Münster. Münsterin jalkapallovaltikkaa pitää perinteinen SC Preußen Münster, jonka kotikenttä on vanhahtava yleisurheiluunkin suunniteltu vuonna 1926 valmistunut Preußenstadion.

Ennen peliä kävin aistimassa fiilistä joulumarkkinoilla, Münsterin vanhassa kaupungissa ja katsomassa löytyykö futiskulttuuria glögikojuilta. Ehkä se johtui maanantaista, mutta en törmännyt juurikaan mustavihreisiin kaulahuiveihin.

Preußen Münster oli yksi Bundesliigan perustajaseuroista (1963/64). Paikalliset muistelivat ylpeänä, että heidät valittiin suuren Bayern Münchenin sijaan Bundesliigaan. Meno pääsarjatasolla jäi silloin valitettavan lyhyeksi, vain yhden kauden mittaiseksi. Tämän jälkeen on pelattu kakkosta, kolmosta ja nelosta. Tällä hetkellä menee taas vähän paremmin ja Preußen taistelee tosissaan noususta kakkosbundesliigaan.

Münsterin kautta aikain kuuluisin pelaaja on varmasti Christoph Metzelder, joka teki Münsterin jälkeen pitkän uran Borussia Dortmundissa, Real Madridissa ja Schalke 04:ssä.

Preußenstadion rakennettiin vuonna 1926 ja siinä pelattiin luonnollisesti myös se yksi ikimuistoinen Bundesliigakausi. Alun pitäen sienne mahtui jopa 40 000 katsojaa, mutta tänä päivänä stadionin kapasiteetti riittää enää 14 300 katsojalle, joista 3 000 on istumapaikkoja. Tällä kaudella katsojia on käynyt keskimäärin 8 159, ja saman verran oli myös maanantai-iltana väkeä.

Ultrakannattajat sijoittuisivat kaarteeseen juoksuratojen taakse, mikäli eivät olisivat lakossa. Minulle kerrottiin, että he olivat lakossa, koska vastustavat jalkapallojaoston yhtiöittämistä. Lakon takia he eivät kannustaneet omiaan, eivätkä pitäneet tifoja ja lippuja esillä.

Itse ostin tietysti katetun seisomapaikkalipun. Hinta oli miellyttävät 11€ ja lipun sai kätevästi hankittua ja tulostettua Eventim-lippukaupan kautta.

Münsterissä, kuten monessa muussakin kaupungissa, haaveillaan kunnon jalkapallostadionista. Viime perjantaina tämä toive kävi toteen, kun vuosien väännön jälkeen päädyttiin remontoimaan stadion 40 miljoonalla eurolla. Remontin jälkeen stadion tulee vetämään 20 000 katsojaa, ja se tehdään katsomo kerrallaan, jotta sarjapelejä voidaan jatkaa samaan aikaan.

Jos haluat nähdä vanhan stadionin, niin kannattaa lähteä piakkoin käymään Münsterissä.

Törmäsin pelissä myös pariin suomalaiseen, jotka olivat inspiroituneet Ylen Pelipäivä-sarjasta ja tulleet katsomaan aitoa alasarjameininkiä. Uskomaton sattuma, että meidän paikat olivat vielä vierekkäin. Heidän matka jatkui tästä Mestarien liigan pariin Dortmundiin.

Maanantai-illan vieraaksi oli tullut toinen Bundesliigan perustajajäsen, Eintracht Braunschweig. Seura on jyrkässä alamäessä ja varmasti yhdessä isoimmasta kriisistä, jonka minä muistan. Ajatella, että kaudella 2013/2014 Eintracht Braunschweig pelasi vielä Bundesliigaa ja kaudella 2016/2017 se karsi Bundesliigaan pääsystä Vfl Wolfsburgia vastaan!

Viime kaudella Leijonilla oli kakkosbundesliigan korkein budjetti, peräti 42 miljoonaa euroa, mutta tästä huolimatta se onnistui tippumaan sarjaa alemmaksi. Seura ei ollut varautunut ollenkaan tippumiseen, sillä pelaajien sopimukset eivät kattaneet alempaa sarjatasoa ja 18 pelaajaa jätti seuran ilmaiseksi. Olisiko seuralla ollut edes varaa pitää pelaajia?

TV-rahat romahtivat samalla, kun seura tippui kolmoseen. Eintrachtin budjetti tippui tälle kaudelle ja on ”ainoastaan” 17 milj. €. Kauteen lähdettiin sarjan nuorimmalla kokoonpanolla, keski-iän ollessa vain 22,6 vuotta. Muun muassa näiden syiden vuoksi Eintracht pitää tällä hetkellä perää kolmosessa, ja on ajautumassa kovaa vauhtia Regionalliigaan.

Yleisön tuki jatkuu kuitenkin vakaana ja seuran peleissä on käynyt kaikesta huolimatta keskimäärin yli 17 000 katsojaa.

Ottelun farkkuliivimiehellä oli aihetta juhlaan, kun Preussen voitti lukemin 3-0 ja syvensi Eintrachtin alamäkeä. Tällä kertaa kaikki maalit menivät Preussenin arvokkaimmalle pelaajalle eli, Martin Kobylanskille.

The post SC Preußen Münster vs. Eintracht Braunschweig – Bundesliigan perustajia katsomassa appeared first on Byyri.

Tämän viikonlopun stadionvierailu vei minut naapurikaupunki Mönchengladbachiin. 250 000 asukkaan kaupunki sijaitsee noin 25 kilometriä Düssedorfista länteen. Kaupungissa ei juurikaan kannata aikaa viettää, sen verran ruma ja tylsä se on. Mielestäni ainoat näkemisen arvoiset asiat ovat Bundesliiga-seura Borussia Möchengladbach ja sen stadion, Borussia-Park.

Düsseldorfista pääsee kätevästi S-Bahn:lla (numero 8) suoraan Möchengladbachin rautatieasemalle. Rautatieasemalta bussit sysäävät ihmiset suoraan stadionin aukiolle. Matka bussilla liikenneruuhkan läpi kestää tovin, varsinkin, jos on myöhään liikkeellä.

Stadion avattiin vuoden 2004 kesällä pelaamalla harjoitusturnaus Borussia Mönchengladbachin, Bayern Münchenin ja AS Monacon kesken. Bundesliigassa stadion vetää 54 022 katsojaa, joista seisomapaikkoja on 16 149.

Itse Borussia-Park sijaitsee keskellä ei mitään, varsin kaukana keskustasta Nordpark-nimisellä alueella.

Stadionin edusta on kuitenkin saatu melko viihtyisäksi. Screeniltä voi seurata menossa olevia Bundesliiga-pelejä, fanikauppa palvelee ja monenlaista ruokaa ja juomaa riittää. Kyseessä on paikka, jonne voi tulla helposti tunteja ennen peliä viihtymään.

Aukion kupeesta löytyi myös sunnuntain hienoimmat, erikoisimmat ja mieleenpainuvimmat liivit. Tällä kertaa oli ommeltu ja askarreltu tavallista pidempi malli.

Luvassa oli huikea sunnuntai-iltapäivä, kun Borussia Mönchengladbach kohtasi Fortuna Düsseldorfin. Vuorossa oli Rheinderby, jonka joukkueet ovat kohdanneet 47 kertaa vuosien saatossa. Viime vuosina pelejä on tosin ollut hivenen harvemmin, kun Fortuna on kyntänyt alemmilla sarjatasoilla.

Kaikki pelit, jossa kohtaavat Fortuna Düsseldorf, Bayer Leverkusen, 1. FC Köln ja Borussia Mönchengladbach lasketaan Rheinderbyksi. Jotkut väittävät, että vain Kölnin ja Borussia Mönchengladbachin kohtaaminen on se oikea Rheinderby. Kyseiset joukkueet ovat aiemmin mainituista kohdannet eniten kautta historian, joten pieni totuuden siemen väitteessä piilee.

Suomalaisista derbyn ovat kokeneet ainakin Joonas Kolkka (Borussia Möchengladbach), Alexander Ring (Borussia Möchengladbach), Mikael Forssell (Borussia Möchengladbach), Sami Hyypiä (Bayer Leverkusen) Joel Pohjanpalo (Bayer Leverkusen) ja Lukas Hradecky (Bayer Leverkusen).

Loppuunmyydyssä pelissä tapahtumia riitti katsomossa ja kentälläkin, ja välillä tuntui, että olin tullut poliisien autonäyttelyyn. Niin paljon virkavaltaa oli paikalla.

Saavuin paikalla sen verran ajoissa, että seurasin miten Fortunan ultrat tulivat seisomakatsomoon. Erikoisinta oli, että katsomoa kuvaava videokamera peitettiin heti ensimmäisenä. Tästä tietenkin tiesi, että jotain erikoista ja ei niin sallittua oli luvassa.

Ultrat olivatkin onnistuneet kuljettamaan soihtuja ja pommeja katsomoon. Näitä sitten poltettiin melkein koko pelin ajan. Peli keskytettiin kolme kertaa ja Fortunan kapteenin Rouwen Hennings joutui pariin otteeseen pyytämään, että oltaisiin hievenen rauhallisemmin.

Omasta mielestä soihdut tuovat kyllä hienon tunnelman, mutta mustat soihdut haisevat aivan hirvittävän pahalle ja kentälle ei kyllä tahdo nähdä. Pommeista en välitä ollenkaan, kun kuulo siinä tuppaa vaan menemään. Niin kauan, kun ei minun vieressä pauku, homma sopii minulle.

Fortuna onnistui pitämään pelin ensimmäisellä jaksolla varsin tasaisena. Toisella puoliajalla tuomittiin taas kerran rankkari Fortunaa vastaan. Paketti hajosi siitä pahasti ja peli päättyi lopulta kotijoukkueen 3-0 -voittoon. Thorgan Hazard oli Mönchengladbachin parhaita tehden joukkueelleen kaksi maalia.

Niin minä kuin Fortunan liivimieskin jäi miettimään, että miten tästä noustaan. Hyökkäys on varsin tehoton, enkä edes enää muista, koska olen viimeksi nähnyt joukkueen tekevän maalin liigassa. Seuraava vastustajajoukkue pääkaupunki Berliinistä ei ennakkoon tunnu yhtään sen helpommalta.

The post Pyroja ja poliiseja Rheinderbyssä appeared first on Byyri.

Byyristäkin tuttu VfL Bochum Finland oli hakenut kuntoa jo pari päivää syysreissun kohokohtaa varten. Sanomattakin oli selvää, että kyseessä oli VfL Bochumin peli ja kohteena tietysti Bochumin Vonovia Ruhrstadion. Seuran fanittaminen otti tälle kaudelle uuden ulottuvuuden, kun ensimmäiset yhdistyksen jäsenet ostivat seuran kausikorit.

Mikään ei ole sen ihanampaa kuin valua Bochumin asemalta Castroper Straßea pitkin stadionille. Matkalla voi pysähtyä aistimaan matsipäivän fiilistä, jota todellakin täällä riittää. Ihmiset tapaavat toisiaan kadun varrella sijaitsevilla makkara- ja kaljakojuilla, joista sitten hiljalleen valuvat muiden mukana sisään stadionille.

Stadion alkaa itseasiassa olemaan hivenen vanhahtava (rakennettu vuonna 1976), mutta siitä löytyy lutuuria sitäkin enemmän. Aikanaan myös Suomen maajoukkue kävi testaamassa Ruhrstadionin tunnelman. Vuosi oli 1981, Rummenigge, Breitner ja kumppanit pieksivät Suomen peräti 7-1. Pelissä oli silloin täysi tupa, 42 000 katsojaa, mutta tänä päivänä sama stadion vetää ainoastaan 27 599 katsojaa. Suomen ainoan maalin teki Kopareiden ja KuPS:in oma poika Hannu Turunen.

Päivän liivitkin löytyivät yllättävän helposti. Se sai taas minut ihmettelemään mistä tämä Vfl Bochum – Bayern München -ystävyys on oikein peräisin? Kuuleman mukaan vuonna 1973 Bochumilainen Fan Club Bochumer Jungen (Bochumin Pojat) pelasti Müncheniläisten faniporukan kahakalta. Tämä välikohtaus sovittiin sitten paikallisessa baarissa ja siitä lähtien seurojen fanit ovat pitäneet yhtä; välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Ystävyyteen törmää edelleen siellä täällä, tarroissa ja kaulaliinoissa. Siitä ystävyydestä on myös kangasmerkki tämän vanhan herran liiveissä.

The post VfL Bochum Finlandin matkassa appeared first on Byyri.

Maaottelutaon aikana ehdin Saksassa pelattavien otteluiden lisäksi käydä myös naapurimaassa. Alankomaiden ykkösliiga, Eredivisie, oli tauolla, joten tarkastelussa oli pykälää alempi sarjataso, Eerste Divisie. Valintaani helpotti se, että Roda JC on uusi ”suomalaisseura” tulppaanimaassa. Suomalaispelaajien edesottamukset lisäävät aina mielenkiintoa stadionbongaukseen.

Roda JC Kerkrade sijaitsee Limburgin osavaltiossa Kerkrade-nimisessä kaupungissa, jonne matka Düssedorfista kestää tunnin autolla. Kaupunki sijaitsee aivan Saksan rajalla ja oli aikanaan osa Herzogenrathin kaupunkia. Yhteensä näissä kahdessa, nykyisin jaetussa, kaupungissa on noin 100 000 asukasta.

Roda pelasi pitkään Eredivisiessä, mutta tippui viime kauden pääteeksi karsinnoissa Eersteen. Seuran parasta aikaa taisi olla vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, jolloin se pääsi muutaman otteeseen eurokentille asti ja uusi stadion valmistui.

Rodan Parkstad Limburg Stadion avattiin vuonna 2000 ja se vetää 19 979 katsojaa. Vuodesta 2015 stadionilla on ollut alustana keinonurmi. Lauantai-illan ottelussa Roda JC – NEC Nijmegen oli ainoastaan 8500 katsojaa, jota selittää osin ottelun myöhäinen alkamisaika – 20:45.

Fanimyymälä stadionin pääkatsomossa täytti kaikki odotukset. Paitoja, huiveja ja muuta rekvisiittaa oli tuttuun tapaan myynnissä. Parasta olivat kuitenkin muistot menneisyydestä, ja etenkin seuran euro-ottelut oli hienosti muistettu.

Stadionin länsipäädyn alla on Dick Nanningan käytävä. Tämä seuralegendan mukaan nimetty länsipääty esittelee hienosti seurahistoriaa. Dick pelasi pitkään Rodassa ja oli myös maajoukkueen mukana vuoden 1978 MM-kisoissa. Pääty toimii samalla ultrien kotina, ja jos tie vie Rodan peliä katsomaan, niin hommaa ihmeessä matsilippu länsipäätyyn.

Tällainen muistojen vaaliminen tuo luonnetta paikkaan. Stadion ei ole silloin pelkkä stadion, vaan se on koti. Fani ja pelaaja tietää heti, minkä asian parissa ovat.

Roda pääsi ensimmäisen kerran Eurooppaan hollantilaisvalmentaja Huub Stevensin johdolla. Huub jatkoi Rodasta pitkälle kierrokselle Saksaan ja Eurooppaan. Huubin nimi putkahteli siellä täällä esille reissun aikana, sillä Rodan kaltaisen pikkuseuran vieminen eurokentille on kunnioitettava saavutus. Schalkessa Huub on edelleen legendan statuksella, sillä hänen johdolla Schalke 04 voitti UEFA-cupin.

Seinälle on ikuistettu Rodan euro-ottelut.

Seurahistorian merkittävin voitto oli erittäin hienosti esillä.

Myös seuran suurimmat voitot olivat kunniagalleriassa esillä, sillä Roda voitti Alankomaiden cupin (KNVB Beker) kahteen kertaan: 1996/1997 ja 1999/2000.

Porvoolainen puolustaja Richard Jensen siirtyi täksi kaudeksi Rodaan FC Twentestä. Alankomaissa Richard on pelannut jo tovin, siirryttyään vuonna 2012 Twenten junioriakatemiaan HJK:n junioreista. Huonoksi onnekseni Richard oli tällä kertaa kipparoimassa Suomen U21-joukkueetta Tanskassa.

Tim Väyrynen siirtyi puolestaan elokuun lopussa Hansa Rostockista Rodaan. Tim on pitkään kiertänyt Saksaa (BVB, Viktoria Köln, Dynamo Dresden), joten Roda onkin miehen ensimmäinen seura Alankomaissa. Ottelu oli myös Timin debyytti uudessa seurassa. On mielenkiintoista nähdä, löytyykö vuonna 2014 Hongassa Veikkausliigan maalikuninkuuden voittaneelle vihdoin seura, jossa hyökkääjäkolossi lyö isosti läpi. Tim tuli kentälle tunnin pelin jälkeen, pelasi pirteästi ja sai muutaman hyvän maalipaikan, mutta avausmaali Rodan paidassa jäi vielä tekemättä.

[pullquote]Rodassa on pelannut aikanaan myös minulle täysin tuntematon suomalainen maalivahti Petteri Korkala. Petteri pelasi myös Saksan puolella rajaa Alemannia Aachenissa 2. Bundesliigaa.[/pullquote]

Näin hienon stadionin sekä varsin iloisen ja maalirikkaan pelin. Vieraat olivat lopulta vahvempia lukemin 2-3, vaikka Roda ottelua vielä vartti ennen loppua johtikin. Suomalaisilla on Rodassa hienot puitteet, ja toivottavasti he saisivatkin myös pelata mahdollisimman paljon. Roda JC on perinteinen pääsarjaseura ja nappisuorituksella suomalaiset pääsisivät nauttimaan Hollannin liigan peleistä ensi kaudella.

The post Jensenillä ja Väyrysellä hienot puitteet Kerkradessa appeared first on Byyri.

Keskiviikkoilta ja maaottelutauko – mahdollisuus seurata harjoitus-, alasarja- ja paikallisia cup-pelejä. Kaikesta tarjonnasta valitsin Essenin ja paikallisen seuran, Rot-Weiss Essenin. Tarjolla oli Niederrheinpokalin toisen kierroksen ottelu Rot-Weiss Essen – FSV Vohwinkel.

Essen sijaitsee noin 40 km päässä nykyisestä kotikaupungistani, Düsseldorfista. Mikään pikkukaupunki ei ole kyseessä, sillä Essenissä majailee vajaat 600 000 asukasta, joten tarvittaessa kannatusta RWE:lle löytyy. Essen on entinen kaivoskaupunki ja se näkyy yhä katukuvassa.

Essenissä eletään jälleen parempia aikoja, kun RWE johtaa tällä hetkellä Saksan Regionalliga Westiä (nelosen länsilohko). Katsojakeskiarvokin on noussut joukkueen pärjätessä: 9797 katsojaa/ottelu on mieletön luku jopa Saksan kaltaiselle futismaalle.

Olin jo innoissani päästessäni palaamaan upealle satamakadun stadionille (Stadion an der Hafenstrasse). Stadion on valmistunut 2013, vetää 20 650 katsojaa ja on tyystin futikselle tarkoitettu. Se koostuu neljästä katsomonosasta, josta länsikatsomo (Alte West Tribüne) on seisomakatsomo ja se katsomonosa, jossa minäkin halusin fiilistellä tunnelmaa. Edeltävä stadion oli nimetty edesmenneen RWE:n perustajan, Georg Melchesin, mukaan.

Hetken pyörittyäni stadionin kupeella, aloin ihmettelemään ympäristön hiljaisuutta. Lopulta tajusin cup-pelin pelattavan aivan muualla, nimittäin Sportpark Am Hallossa. Tämä 3800 katsojaa vetävä yleisurheilusstadion sijaitsi tietysti kaupungin toisella puolen. Ei muuta kuin kauhealla vauhdilla kävelemään sinne.

Paikallinen RWE on ollut alamaissa vuosia, josta myös nykyinen sarjataso kielii. Bundesliigaa se on pelannut viimeksi kaudella 1976/77 ja kakkosbulia viimeksi kaudella 2006/07. Seura on aikoinaan voittanut jopa Saksan mestaruuden (1955) ja Saksan cupin (1953).

[pullquote]RWE on onnistunut saamaan Pelén seuran kunniajäseneksi. Kenelläpä muulla seuralla on moinen kunniajäsen? Arsenalin Mesut Özil puolestaan pelasi viisi vuotta RWE:n junioreissa ennen siirtoaan Schalke 04:ään. RWE nettoaa Özilin siirroista yhä tänäkin päivänä.[/pullquote]

Saksassa nopein tie parrasvaloihin on voittaa alasarjojen cup-kilpailu. Voittaja pääsee suoraan Saksan cupin (DFB-Pokal) ensimmäiselle kierrokselle. Silloin seura saa varmasti kotiottelun ja astetta kovemman vastustajan – monesti 1. tai 2. Bundesliigasta. Kilpailulla on myös todella suuri merkitys pienten seurojen talouteen. Näin myös tällä kaudella, kun Saksan cupin toisella kierroksella nelosen SV Rödinghausen kohtaa suuren ja mahtavan Bayern Münchenin.

Pääsylippu cupin otteluihin sekä liigaotteluihin kustantaa 8€, joten rahasta tämä ei jää kiinni. Kuten Saksassa aina, paikallisliikenne kuuluu samaan hintaan.

Tunnin hölkkäämisen jälkeen olut todellakin maistui taivaalliselta. Tarjolla oli Esseniläisen Jacob Stauderin panimon tuotantoa.

Kauden 2017/2018 Niederrheinpokalissa RWE hävisi loppuottelun pahimmalle mahdolliselle kilpailijalle eli Rot-Weiss Oberhausenille (RWO). Loppuottelun yleisömäärä oli komea, 13 000. RWO onkin RWE:n tämän hetken pahin vastustaja ja lähes joka kohtaamisessa on pientä hulinaa. Muita ”vihollisia” ovat Schalke 04, Alemannia Aachen, Wuppertaler SV, Fortuna Düsseldorf, Hamburger SV ja Preußen Münster. Borussia Dortmund lasketaan sen sijaan RWE:n ystävyysseuraksi.

Normaalissa liigaottelussa fanit ovat todella aktiivisia ja stadionin ympäristön kuppiloissa tunnelmaa riittää. Kannattaa tulla todellakin ajoissa paikalle aistimaan fiilistä.

Peli päättyi lopulta RWE:n 2-0 voittoon ja se eteni cupin kolmannelle kierrokselle. Uskomatonta ajatella, että Bundesliigan Fortuna Düsseldorf oli näissä samoissa karkeloissa reilu 10 vuotta sitten! Kyllä RWE:kin ylös pääsee, jos seuraa johdetaan oikein, sekä puitteet ja kannatus on kunnossa.

Artikkelikuva – imago

The post Rot-Weiss Essen vetää tuhansia katsojia Saksan nelostasolla appeared first on Byyri.

Vihdoinkin Bundesliigaa, ja vielä omassa kotikaupungissa. Ei meinaa vieläkään uskoa, että Fortuna Düsseldorf nousi viiden vuoden tauon jälkeen Bundesliigaan. Edellinen visiitti oli kaudella 2012/13, ja jos lehdistöä ja muita tietoviisaita on uskominen, niin Bundesliiga visiitti jää nytkin yhden kauden mittaiseksi. Ennen peliä vanhassa kaupungissa oli silti reilusti porukkaa, ja uskoa omiin riitti ennen ja jälkeen pelin!

Avauspeliin vieraaksi saapui Bayerin osavaltion kakkosseura eli FC Augsburg. Augsburg alkaa olemaan vakiintunut nimi Bundesliigassa, kun sen aloittaa jo kahdeksannen kauden Saksan pääsarjassa. Seuran kautta aikain suurimmat saavutukset ovat Bundesliigaan nousu vuonna 2011 ja Eurooppa-liigan 32 parhaan joukkoon yltäminen vuonna 2015.

Vierailija Augsburg sai pidettyä maalivahti Marvin Hitzia lukuun ottamatta kaikki tärkeät pelaajat seurassa.

Seuran kovin nimi taitaa olla Islannin maajoukkuehyökkääjä Alfreð Finnbogason. Hän oli viime kaudella Augsburgin paras maalintekijä (12 maalia), mutta Fortunan onneksi mies oli vielä loukkaantunut, eikä pelannut lauantaina.

[pullquote]FC Augsburgissa pelaa muutamia mielenkiintoisia “nimimiehiä’. Maailmanmestareiden Mario Götzen ja Sami Khediran veljet, Felix Götze ja Rani Khedira, pelaavat nimittäin Augsburgissa.[/pullquote]

Toinen kova nimi on Philipp Max, joka on kaksinkertaisen Bundesligan maalikuninkaan Martin Maxin poika. Viime kausi oli todellinen läpimurto, Philipin tarjoillessa esityön peräti 12 maaliin. Huhut ovat vieneet miestä muualle, varsinkin Schalkeen.

Tärkeimmät hankinnat ovat paluun Augsburgiin tehnyt Andre Hahn ja suomalainen Fredrik Jensen. Fredrik Jensen oli Fortunan onneksi loukkaantunut ja ei ollut kokoonpanossa. Sitä vastoin Hahn osui heti paluuottelussaan ja tekikin voittomaalin vierailijoille.

Tämä oli myös samalla ensimmäinen käynti Merkur Spiel-Arenalle, sillä sponsori vaihtui täksi kaudeksi, mikä tarkoittaa, että Esprit Arenaa ei enää ole.

Avauskierroksen yleisömäärä Düsseldorfissa oli 40 996, vaikka enemmänkin olisi mahtunut (54 600). Joidenkin mielestä jokaisen pelin pitäisi olla loppuunmyyty, mutta Bundesliigan pieniä vastaan sellainen ei ole kovin realistista.

Kirjoittelin Fortunan kokoonpanosta jo heinäkuun harjoituspelin yhteydessä. Tämän jälkeen Fortuna hankki vielä muutamia vahvistuksia lainalle: Dodi Lukebakio (FC Watford), Takashi Usami (FC Augsburg) ja Marcin Kaminski (VfB Stuttgart).

Fortuna avasi kauden Saksan cupissa, jossa se pudotti Rot-Weiss Koblenzin jatkosta vakuuttavasti 0-5 lukemin. Uudet hankinnat Dodi Lukebakio, Marvin Ducksch (viime kauden kakkosen maalikuningas Holstein Kielssä) ja Kevin Stöger osuivat kaikki. Valmentaja päätti kuitenkin pelata Augsburgia vastaan puolustusvoittoisemmin ja vain Kevin Stöger oli edellä mainituista nimistä avauksessa tänään.

Peli alkoi hiljaisella hetkellä ja tifolla kesällä menehtyneen Wolf Wernerin muistoksi. Werner oli vuosina 2007–2014 Fortunan valmentaja ja manageri.

Itse peli oli kaksijakoinen. Ensimmäinen puolituntinen oli pelkkää Augsburgin hallintaa, minkä jälkeen peli tasoittui. Lopulta Augsburg oli ehkä hivenen kypsempi, teki paikoistaan maalit ja voitti ottelun 1-2.

Yleisö oli silti varsin tyytyväinen kotijoukkueen esitykseen ja joukkue palkittiin laululla ja taputuksilla. Seuraavaksi Fortuna matkaa Leipzigiin, ja nähtäväksi jää, miten seikkailu Bundesliigassa jatkuu.

Loppuun vielä knoppitieto. Kukapa olisi uskonut, että PSG:n nykyvalmentaja Thomas Tuchel valmensi vielä 10 vuotta sitten FC Augsburgin amatöörejä?

The post Bundesliiga palasi Düsseldorfiin appeared first on Byyri.