Englanti lähti Italian 4-3-3- -muodostelmaa vastaan 3-4-3 -muodostelmalla, jossa oikeana topparina hääri Kyle Walker. Walkerin nopeus on hyvä ase puolustussuuntaan ja Gareth Southgate hyödynsi sitä hyvin jo aiemmin turnauksessa. Englannin peli toimikin puolustussuuntaan hyvin. Pelinrakentelu oli kuitenkin haastavaa ja tekeminen meni roiskimiseksi.

Italian prässi tuotti vaikeuksia Englannille heti alusta alkaen. Harry Maguirelta tuli ensimmäinen harhasyöttö jo minuutin pelin jälkeen ja Italia sai ilmaiseksi kulmapotkun. Englanti kuitenkin puolusti tilanteen onnistuneesti ja nopeasta vastahyökkäyksestä nähtiin fantastinen maali.

Mason Mount ja Luke Shaw pelasivat hyvin laidalla ja pitivät pallon englantilaisilla. Harry Kane löytyi vapaana vierestä ja tilaa aukesi yllättävästi. Kanen levitys oikealle laidalle oli täsmällinen ja Kieran Trippier pääsi keskittämään. Takatolpalta löytyi vapaaksi unohdettu Luke Shaw, joka oli tehnyt onnistuneen prässinpurun jälkeen hyvän juoksun takatolpalle. Shaw potkaisi pallon suoraan ilmasta etutolpan kautta sisään. Ensimmäinen loppuottelun arvoinen suoritus nähtiin jo kolmannella minuutilla. Lähes samanlainen tilanne toistui muutamia minuutteja myöhemmin, mutta tuolloin takatolpalta löytyi vain Italian puolustaja, jonka kautta pallo kimposi päädystä yli.

Englannin loistavan alun jälkeen Italia alkoi päästä peliin sisään. Italia otti pallonhallinnan itselleen ja lähti etsimään murtautumisen paikkoja tiiviin englantilaispakan keskeltä. Italia pyöritti palloa muodon ympärillä ja haki nostoja linjan taakse tai teräviä palloja väleihin, mutta tilaa ei ollut. Keskityksiä italialaiset eivät ymmärrettävästi halunneet maalille toimittaa, sillä englantilaisten pääpelivoima oli merkittävästi suurempi. Siispä sinipaitojen piti jatkaa kärsivällistä sahaamista.

Italialaisten menettäessä pallon Englantikin sai omia, lyhyempiä hallintajaksojaan. Usein italialaisten aggressiivinen prässi tuotti Englannille myös vapaapotkun, mutta yleensä lähempänä keskiviivaa kuin vaara-alueita.

Ottelun erotuomarina toiminut alankomaalainen Björn Kuipers oli tehtäviensä tasalla koko ottelun ajan. Alkuvaiheessa nähtiin hieman rikkonaisempaa peliä, mutta turhiin sukelteluihin ei Kuipers mennyt, vaan viittilöi molempien joukkueiden pelaajia jatkamaan peliä käsien levittelyn sijaan. Välierässä nähdyn heppoisen pilkun kaltaisia tuomioita ei nähty. Linja oli selkeä: pelaajille annettiin enemmän mahdollisuuksia pelata kovaa. Tärkeää kuitenkin oli, että linja säilyi koko ottelun samanlaisena. Kuipers oli kentällä auktoriteetti, jota pelaajat tottelivat. Hän sijoittui hyvin ja kommunikoi pelaajien kanssa selkeästi. TV-kuvissa kasvojen ilmeet näkyivät hyvin, mutta suuret eleet välittyivät hienosti jopa katsomossa istuneille kannattajille, mikä entisestään lisäsi auktoriteettia.

Reilun tunnin pelin jälkeen Italia onnistui tasoittamaan. Federico Chiesan hyvä keskitys maalille pakotti Harry Maguiren puskemaan pallon päädystä yli. Sitä seuranneesta kulmapotkusta pallo tippui lopulta takatolpalle, josta Marco Verratti puski sen kohti maalia. Jordan Pickfordin torjunnan ja tolpan kautta pallo kimposi Leonardo Bonuccin ulottuville, ja peli oli 1–1.

Pian Italian maalin jälkeen Southgate muutti lähestymistään peliin. Pelisysteemi muutettiin ottamalla Kieran Trippier oikealta laidalta pois ja siirtymällä neljän linjaan. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt Italian myllytystä, vaan Englanti oli yhä vaikeuksissa. Myös TV-kuvissa näkyneet englantilaiskannattajat vaikuttivat lamaantuneilta. Bukayo Sakan sisääntulo aiheutti vaikeuksia Giorgio Chiellinille, joka ei tahtonut pärjätä juoksukilpailuissa Sakaa vastaan tämän päästyä toistuvasti Emersonin taakse. Tällaisesta tilanteesta Chiellinille nousi myös keltainen kortti, kun Italian kapteeni repäisi Sakan paidan kauluksesta tylysti nurin.

Jatkoajan alkaessa Englanti sai rivinsä koottua. Se lähti selvästi hakemaan voittomaalia, kenties tietäen, että pilkuissa Italia tulisi olemaan niskan päällä. Englanti keskitti paljon, mutta ei saanut kunnollisia jatkoja aikaiseksi. Myös maata pitkin yritettiin syötellä maalintekopaikkaa aivan maalin eteen, mutta Italian puolustus oli vankkumaton ja kesti jatkoajan loppuun saakka.

Eittämättä Englannin pelifilosofia kisoissa lähti siitä, että oma pää pidetään puhtaana. Koko EM-lopputurnauksen aikana omiin menikin vain kaksi maalia.

Hyökkäyspäässä Englanti oli kuitenkin turhan varovainen ja tylsäkin. Englanti sai loppuottelussa yhden laukauksen maalia kohti. Se tuli ottelun toisella peliminuutilla ja meni maaliin. Italia puolestaan laukoi maalia kohti kuudesti. Harry Kane tippui usein huomattavan alas ja oli käynnistämässä maaliin johtanutta hyökkäystäkin keskiympyrässä. Anti hyökkäyspäässä jäi kuitenkin melko laihaksi, sillä Englannin yhdeksiköltä odotetaan laukauksia ja ennen kaikkea maaleja. Kane oli paljon pallossa ja sai suojattua sitä hyvin, mutta syötöt suuntautuivat enimmäkseen alas. Eikä Kane laukonut ottelussa kertaakaan. Sama pätee Raheem Sterlingiin ja Mason Mountiin. Englannin avauksen hyökkäyskolmikko ei laukonut ottelussa yhtä ainutta kertaa.

Kisoissa nähtiin paljon jatkoaikoja ja rankkarikisoja. Oli siis sopivaa, että myös finaali meni rankkareille asti.

Southgate teki jokseenkin yllättäviä valintoja, sillä hän otti peliin aivan jatkoajan lopussa vielä Jadon Sanchon (21 v.) sekä Marcus Rashfordin (23 v.) ja laittoi molemmat laukomaan kylmiltään. Viidenneksi laukojaksi Englannilta valittiin 19-vuotias Bukayo Saka. Nuoret pelaajat joutuivat älyttömän kovaan paikkaan ja se kostautui.

Englannin Jack Grealish kommentoi ottelun jälkeen Twitterissä, että olisi halunnut vetää rankkarin, mutta Southgate valitsi toisin. Grealish ei syytellyt valmentajaansa, vaan oikaisi ainoastaan hänelle tulleita valituksia siitä, että kokeneempana pelaajana hänen ja esimerkiksi Sterlingin olisi pitänyt olla laukojien joukossa ennen nuorisoa.

Italian sankari sen sijaan oli 22-vuotias Gianluigi Donnarumma, joka torjui ratkaisevat vedot kuin kaimansa Gianluigi Buffon konsanaan. Donnarumma valittiin myös EM-kisojen parhaaksi pelaajaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kyseisen palkinnon pokkaa maalivahti, ja täysin ansaitusti. Italialla on Donnarummassa maalivahti ehkä jopa kahdeksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin.

Englannin epäonnistujia ei kuitenkaan pidä tuomita, vaikka monet niin ovat jo tehneetkin. Jo se, että lähtee tuossa tilanteessa laukomaan rankkaria, osoittaa kovaa kanttia ja vastuunkantoa. Rohkeutta ei puutu, ja kokemustakin on taas enemmän. Paljon kovempaan paikkaan ei moni näistä vetäjistä joudu rankkaria laukomaan.

Ensi vuoden MM-kisoissa tämä Englanti on jälleen vahvempi. Mutta tällä kertaa Englannille kävi taas näin, eikä tuska hellittänyt vieläkään. Nyt se oli kaikesta huolimatta jo erittäin lähellä muuttaa vuosikymmenten mittaisen narratiivinsa, ja suunta heillä on oikea. Edellisissä MM-kisoissa tuli 4. sija, nyt EM-kisoissa 2. sija. Tätä joukkuetta kannattaa varoa Qatarissa 2022.

Italiaa kaikki jo osaavatkin varoa.

The post Italiassa juhlitaan, Englannissa tuskailu jatkuu appeared first on Byyri.

EM-kisoissa nyt toista kertaa käytössä olevaa systeemiä on arvosteltu siitä, että
lohkovaiheesta pääsee liian paljon joukkueita jatkoon. Toisaalta, kun kuudesta
lohkokolmosestakin neljä parasta etenee pudotuspeleihin, säilyy jännitys helpommin viimeisellekin kierrokselle. Niin nytkin, kun ensi kertaa kisoissa olleen Suomenkin jatkopaikka oli vielä teoriassa mahdollinen viimeisiin otteluihin saakka, vaikka Suomi oli jo omat ottelunsa pelannutkin.

Suomalaisilla on ensi kertaa ollut mahtava tilaisuus kannustaa myös omaa maataan miesten EM-lopputurnauksessa. Tien valitettavasti tyssättyä alkulohkoon saavat myös muut suosikit taas tilaa ajatuksissamme. Ja vaikka suosikkia ei löytyisikään, on ilo seurata nykyisten ja vasta nousevien huippupelaajien taitavia suorituksia viheriöllä.

Kisoissa on nähty paljon yllättäviä tuloksia. Turkilta nähtiin täydellinen mahalasku, kun alkulohkossa joukkue hävisi jokaisen pelinsä peli-ilmeen ollessa surkea. Myös Puolan kisat olivat pettymys, kun maalitykki Robert Lewandowski ei saanut hanoja avattua riittävästi. Epäonnistujien joukkoon voitaneen laskea myös kolme suurta: Ranska, Portugali ja Saksa.

Hallitseva maailmanmestari Ranska putosi rankkareilla Sveitsiä vastaan jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Hallitseva euroopanmestari Portugali joutui nöyrtymään samalla kierroksella Belgialle, eikä kotiinviemisiksi jäänyt muuta, kuin Cristiano Ronaldon uudet ennätykset. Ikisuosikki Saksa puolestaan kohtasi arkkivihollisensa Englannin pudotuspelien alkajaisiksi, ja Englanti näytti, että joukkueella on potentiaalia mennä vaikka päätyyn asti.

Ensimmäiseen välierään tiensä ovat selvittäneet mestarisuosikkien joukkoon useimmiten lukeutuvat Espanja ja Italia. Toisessa välieräparissa mittelevät avausottelussaan Suomelle hävinnyt Tanska ja huippuvireinen Englanti.

Espanja on jälleen näyttänyt merkkejä samasta pallonhallintaan perustuvasta, suorastaan dominoivasta pelitavasta, kuin siltä nähtiin vuosina 2008-2012. Silloin joukkue voitti perätysten kolmet arvokisat, EM-kisat vuosina 2008 ja 2012 ja vuonna 2010 maailmanmestaruuden.

Tämän vuoden kisoissa alku oli hieman yskähtelevä. Tasapeli kahdesta ensimmäisestä ottelusta ja vain yksi tehty maali. Kaikki kuitenkin muuttui Slovakiaa vastaan, kun Espanja onnistui peräti viidesti maalinteossa. Tuohonkin otteluun mahtui missattu pilkku Alvaro Moratalta. Viisi maalia Espanja teki myös Kroatiaa vastaan. Tuolloin Morata onnistui jatkoajalla saaden jälleen varmasti paljon anteeksi. Kahdessa perättäisessä EM-lopputurnausottelussa viisi tehtyä maalia on kieltämättä melkoinen myrskyvaroitus. Sveitsiä vastaan oli hankalampaa, mutta voitto tuli lopulta rankkareilla. Tuossa rangaistuspotkukilpailussa nähtiin erityisen paljon epäonnistuneita laukauksia. Espanja ei varmasti toivo enää rankkareita tulevissa otteluissaan.

Italia on ollut vakuuttava alusta asti. Se eteni alkulohkosta jatkoon täydellä pistepotilla. Italia oli Englannin lisäksi ainoa maa, joka ei päästänyt yhtään maalia omiin lohkovaiheessa.

Neljännesvälieräottelu Itävaltaa vastaan oli kuitenkin hankala, ja voitto irtosi vasta jatkoajan jälkeen lukemin 2-1. Samoin lukemin kaatui seuraavalla kierroksella Belgia, jolla kenties oli nyt viimeisiä hetkiä ottaa mestaruus tällä kokoonpanolla.

Loukkaantumisten runtelemat belgit joutuivat kuitenkin pettymään jälleen. Maailmanlistan ykkönen ei juhli mestaruutta tälläkään kertaa.

Italia sen sijaan on hävinnyt ottelun viimeksi syksyllä 2018. Puolustuspelin on oltava tiukkaa, kun Espanja vyöryttää hyökkäyksiään kohti Italian maalia. Jos joku tuon vyöryn pystyy pysäyttämään, niin Italia. Yksi suuri palanen on poissa Italian vasemmalta laidalta, kun Leonardo Spinazzola joutuu jättämään joukkueen loukattuaan akillesjänteensä edellisessä ottelussa. Keskuspuolustuksen Giorgio Chiellini sen sijaan on italialaisten onneksi pelikunnossa. Voitto ei ole helppo tehtävä kummallekaan.

Tanskan tie välieriin on ollut eittämättä värikäs, kun joukkueen tähtipelaaja Christian Eriksen sai sydäninfarktin jo ensimmäisen ottelun ensimmäisen jakson lopulla. Hänen kisansa tietysti päättyivät siihen. Suomalaisille kyseinen ottelu jäi ikuisesti mieliin myös siksi, että kyseessä oli Huuhkajien ensimmäinen arvokisaottelu. Huuhkajat vieläpä menivät ja voittivat tuon matsin Joel Pohjanpalon maalilla.

Järkyttävien tapahtumien jälkeen Tanska on saanut rivinsä koottua uskomattoman hienosti, ja on nyt täysin ansaitusti taistelemassa finaalipaikasta. Pystyisivätkö tanskalaiset jopa uusimaan liki kahdenkymmenen vuoden takaisen mestaruutensa? Siitä jäisi suomalaisillekin hyvä tarina kerrottavaksi: “Me voitimme mestarin.”

Tanskaa vastaan astelevalla Englannilla olisi mahdollisuus tehdä käsittämätön ennätys ja voittaa EM-kisat päästämättä yhtäkään maalia omiin. Lohkovaiheen jälkeen Englanti piti maalinsa puhtaana myös pudottaessaan Saksan sekä Ukrainan.

Jo tämä on ennätys, josta englantilaiset voivat olla ylpeitä. Sitä varmasti on ainakin paljon parjattu Jordan Pickford, joka lienee vihdoin onnistunut vakuuttamaan viimeisetkin epäilijät puolelleen. “Jalkapallon kotiinpaluusta” on tullut tietyissä piireissä jo jonkinlainen vitsi, mutta nyt se on erittäin lähellä. Englanti lähtee suurena ennakkosuosikkina otteluun Tanskaa vastaan. Lisäksi kaavion kanssa kävi hyvä tuuri, sillä toisella puolella olivat ennakkoon kaikki kovemmat maat. Paitsi tietysti Saksa, joka asettui Englantia vastaan heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella.

Englanti kuitenkin hoiteli tuon pelin mestarin elkein. Nähtäväksi jää, pystyykö joukkue tällä kertaa myös olemaan mestari, eikä vain näyttämään siltä. Englannin valmentaja Gareth Southgate osoitti tuossa ottelussa Saksaa vastaan taktista kykyään. Kokoonpano herätti kummastustakin, mutta siihen oli syynsä. Kyle Walker sekä Kieran Trippier oikealla laidalla pystyivät nollaamaan Thomas Müllerin ja ennen kaikkea Robin Gosensin, jolla oli tuohon asti menossa loistavat kisat. Samoin toisen laidan vahvasti nouseva Luke Shaw sekä hyökkäyksen luottomies Raheem Sterling onnistuivat Matthias Ginterin laidalta tekemään tuhojaan. Southgate oli tehnyt kotiläksynsä.

Kävi lopulta sitten miten tahansa, jalkapallon arvokisoissa hienoa on aina se, kun pelaajat upeilla otteillaan pelaavat tiensä katsojien sydämiin. Näissäkin kisoissa onnistujia löytyy jo ennen välieriä runsaasti.

Kuka jää kenellekin parhaiten mieleen? Saksan vasemmalla laidalla hienosti esiintynyt Robin Gosens? Englannin maalilla nollan ainakin välieriin asti pitänyt Jordan Pickford, vai Englannin kolme voittomaalia iskenyt laitahyökkääjä Raheem Sterling?

Italian laidalla uskomattoman määrän töitä tehnyt Leonardo Spinazzola? Italian keskikentällä niin hienosti pelannut Manuel Locatelli, ettei edes Marco Verrattin avauspaikka ole ollut varma? Christian Eriksenin poisjäännin myötä suurempaa roolia Tanskan keskikentällä ottanut Pierre-Emile Højbjerg, jolla on jo kolme maalisyöttöä kasassa – samoin kuin Englannin Luke Shaw’lla, joka on edelleen Jose Mourinhon kritiikin kohteena?

Pirteästi esiintynyt ruotsalainen Alexander Isak tai hänen neljä maalia iskenyt joukkuekaverinsa Emil Forsberg? Viisi maalia tehnyt Tšekin Patrick Schick, joka osui puolesta kentästä Skotlantia vastaan loistavalla kierteisellä vedolla yläkulmaan? Eikä unohdeta Portugalin Cristiano Ronaldoa, jolla on nyt läjä EM-kisaennätyksiä tilillään, muun muassa eniten tehtyjä maaleja (14, näissä kisoissa 5), eniten pelattuja otteluita EM-lopputurnauksissa (25), eniten voitettuja otteluita EM-lopputurnauksissa (12) ja niin edelleen. Uskomattomia pelaajia, joista osa on vasta matkalla huipulle.

Vielä tulevat kolme ottelua voivat tuoda paljon lisää. Minulle jäänee kuitenkin parhaiten mieleen kaksi asiaa: Pohjanpalon maali ja se kuva Paulus Arajuuresta laulamassa Maamme-laulua arvokisoissa.

The post EM-kisat lähestyvät huipennusta – mitä jää mieleen? appeared first on Byyri.

Ääneni värisi, kun sain laulaa Maamme-laulua ensimmäistä kertaa arvokisatunnelmissa. Olkoonkin, että itse seurasin ottelua kotoa televisiosta.

Ensimmäisellä jaksolla Suomi oli suurissa vaikeuksissa tanskalaisten hallitessa ottelua. Kannattajat pitivät hienoa meteliä stadionilla ja kaikesta näkyi, kuinka paljon arvokisoja ja liveyleisön paluuta areenoille oltiin odotettu. Kaikki kuitenkin muuttui äkisti. Tanskan kymppipaitaa kantanut Christian Eriksen lyyhistyi yllättäen kentän pintaan vastaanottaessaan rajaheittoa viitisen minuuttia ennen taukoa. Lähellä ollut Robin Lod havaitsi heti, että kaikki ei ole kunnossa, ja viittilöi paikalle apua.

Tanskan kapteeni Simon Kjær meni auttamaan joukkuetoveriaan, käänsi tämän kylkiasentoon ja elvytyksen alkaessa käski muut Tanskan pelaajat näkösuojaksi Eriksenin ympärille.

Stadionilla oli hiirenhiljaista ja TV-kuvissa näytettiin aivan liian tarkasti, mitä kentällä tapahtui.

Otteluun liittyvän valtavan tunnelatauksen vuoksi tilannetta oli hyvin hankala käsitellä. Järkytys korostui, kun tunteet olivat valmiiksi niin pinnassa.

Suomifanit keräsivät kiitosta toiminnallaan monella tapaa: he antoivat suuren Suomen lipun näkösuojaksi Eriksenin elvytyksen aikana ja aloittivat chantin “Christian”, johon Tanskan kannattajat vastasivat “Eriksen”. Kaikille oli selvää, että ainoa tärkeä asia oli Eriksenin vointi.

Kaikkien yllätykseksi peliä jatkettiin vielä samana iltana liki kahden tunnin odottelun jälkeen. Joel Pohjanpalo onnistui maalinteossa, mutta ei tuulettanut kunnioituksesta aiemmin tapahtunutta kohtaan. Ensimmäinen Huuhkajien arvokisamaali sai kuitenkin kyyneleet virtaamaan minunkin poskillani.

Huuhkajien kannattajat saivat ottelun jälkeen valtavasti kiitosta toiminnastaan odottamattomassa tilanteessa. Samoin suomalaispelaajat, joista jokainen sanoi haastattelussa ensin, että nyt tärkeintä on Eriksenin tilanne – pelaajat, jotka juuri olivat voittaneet maansa ensimmäisen arvokisaottelun!

Ottelun jälkeen istuin parvekkeella ja tutkin uutislähteitä ja somea saadakseni lisätietoa Eriksenin tilanteesta. Näin paljon järkyttäviä kuvia, mutta myös niin paljon hienoja kirjoituksia ja videoklippejä tapahtuneesta. Koko tunnelataus purkautui ja vähitellen pystyin kokoamaan itseni takaisin tähän maailmaan. En ehkä koskaan ole tuntenut niin suurta ylpeyttä suomalaisuudestani.

Kisahuuma nousi valtavaksi koko Suomessa. Maajoukkueen pelipaidat menivät kuumille kiville ja sosiaalinen media täyttyi Huuhkajiin liittyvistä viesteistä. Kenties kolme pistettä yllätyksellisestä avausottelusta tai erityisen pitkä kisojen odotus koronan vuoksi ruokkivat vielä entisestään tätä huumaa. Ja kaiken sen suitsutuksen ja huuman Huuhkajat myös ansaitsi.

Toiseen otteluun mennessä kisakuume näkyi kaikkialla. Venäjää vastaan Suomella oli mahdollisuus ottaa elintärkeä piste tai kolmekin, mutta valitettavasti Joel Pohjanpalon alkuhetkien maali hylättiin paitsiona. Hyvistä hetkistä huolimatta toistamiseen palloa ei Venäjän maaliin saatu ja tuloksena oli maalin tappio.

Viimeisessä lohkovaiheen ottelussa vastaan tuli Belgia, joka on maailmanlistan ykkönen. Ottelusta ei missään nimessä ollut tulossa helppoa, vaikka Belgia oli jo jatkopaikan varmistanut. Huolimatta Suomen hyvästä aiempien otteluiden saldosta Belgiaa vastaan taistelu ei millään riittänyt. Kun kapteeni Tim Sparv piti ottaa vaihtoon tunnin pelin jälkeen, oli tärkeä palanen poissa. Joukkueiden kiistaton tasoero alkoi väkisinkin näkymään pelin edetessä pidemmälle, ja lopulta Hradecky joutui antautumaan. Belgia ansaitsi voittonsa.

Alkulohkosta kolme pistettä kolmesta pelistä olisi ennen kisoja ollut varmasti tulos, johon oltaisiin oltu tyytyväisiä. Mutta kuten yleensäkin, nälkä kasvaa syödessä, ja alkulohkoon jääminen tuntuu pieneltä pettymykseltä. Apuja muilta olisi tarvittu Belgia-tappion jälkeen vähän liikaa, eikä niitä sitten saatu.

Markku Kanerva päätti lähestyä pelejä puolustus edellä, ja kahdessa ensimmäisessä ottelussa omiin meni vain yksi maali. Maailman ykkönen onnistui kahdesti ottelun viimeisellä vartilla.

Siihen nähden lienee kohtuullista todeta, että Kanervan valinta oli jälleen kerran oikea. Paremmalla tuurilla kolme pistettä olisi riittänyt jatkopaikkaan. Yritys oli erittäin hyvä.

Huuhkajat voi olla suoritukseensa tyytyväinen, ja niin tulee olla myös kannattajien. Pienet pettymyksen tunteet unohtuvat pian ja niiden tilalle tulee päällimmäiseksi ylpeys ja hyvät muistot.

Kun juhannuksena nostimme lipun mökillä salkoon, muistelin, kuinka nostin lipun myös jokaisena Suomen pelipäivänä taloyhtiömme pihalla. Vaikka matka tyssäsi alkulohkoon, on kauniimpaa vaikea edes kuvitella. Lippua katsellessani mieleeni palasivat hurmaavat kuvat Huuhkajista arvokisoissa. Toivottavasti samaan albumiin saadaan pian lisää täytettä.

The post Huuhkajat EM-kisoissa: lyhyt, mutta kaunis matka appeared first on Byyri.

Myös edellisellä voitokkaalla kaudella 2011-12 Chelsean manageri vaihtui kesken kauden, tuolloin Roberto Di Matteon korvattua André Villas-Boasin.

Molempien joukkueiden osalta ennakoidut kokoonpanot toteutuivat yhtä pelaajaa lukuunottamatta. Chelsealla Christian Pulisicin sijaan aiemmissa otteluissa hyvin esiintynyt Kai Havertz sai avauspaikan. Manchester City kuitenkin yllätti, sillä City lähti liikkeelle kokonaan ilman puolustavaa keskikenttäpelaajaa, eli Fernandinhon tai Rodrin sijasta kentällä nähtiin Bernardo Silva.

Ankkurin puuttuessa Cityn laiva oli tuuliajolla.

Edouard Mendyn sekä N’Golo Kantén pelikunnosta oli hieman epäselvyyttä ennen ottelua, mutta molemmat oli saatu Chelsean avausmiehistöön. Kanté osoittautui erittäin tärkeäksi palaseksi Chelsealle, sillä ranskalaisen väsymätön uurastus keskikentällä ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta. Kanté oli lopulta selkeä valinta ottelun parhaaksi pelaajaksi.

Guardiolan kentälle marssittamassa City-kokoonpanossa oli kaksi huomionarvoista seikkaa. Ensinnäkin, kuten jo mainittu, keskikentältä puuttui puolustava keskikenttäpelaaja. Kolmikosta Bernardo Silva – Ilkay Gündogan – Phil Foden puolustavin vaihtoehto lienee Gündogan, joka hänkin on selvästi hyökkäävä pelaaja. Siitä kielivät jo valioliigakauden 13 maalia selvää sanomaansa.

Keskikentältä Cityltä siis löytyi hyökkäysvoimaa ja taitoa, mutta kukaan ei ollut rytmittämässä peliä eikä suojaamassa puolustuslinjaa.

Toinen puuttuva palanen oli puhdas kärkipelaaja. Tälläkin kertaa Guardiola lähti liikkelle 4-3-3:lla, jossa Kevin De Bruyne oli merkitty piilokärjeksi. Valinta ei siinä mielessä tullut yllätyksenä, sillä City lähti samaan tyyliin myös edelliseen voittamaansa otteluun Chelseaa vastaan, eikä Guardiola ole usein ennenkään tarvinnut varsinaista kärkeä.

Chelsean kokoonpanosta mainittakoon, että Reece James palasi jälleen oikean wingbackin rooliin ja César Azpilicueta palasi kolmen linjaan oikeanpuoleiseksi toppariksi. James dominoi laidalla Raheem Sterlingiä, kunnes tämä otettiin vaihtoon 77 minuutin jälkeen.

Ottelu alkoi kohtuullisen vauhdikkaasti, ja jo ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin oli molemmilla loistavat maalipaikat. Chelsean Timo Werner jatkoi tuhlailua kahdesta loistopaikasta, kun vajaa vartti oli pelattu. Antonio Rüdiger sai 26 minuutin kohdalla puolestaan jalkansa Phil Fodenin laukauksen eteen, ja Chelsean maali varjeltui. Samankaltaisen uroteon teki kymmenisen minuuttia myöhemmin myös Cityn Oleksandr Zintšenko toisessa päässä.

Chelsealle murheita aiheutti puolustuskolmikossa keskellä pelanneen Thiago Silvan loukkaantuminen jo ensimmäisen jakson lopulla. Andreas Christensen tuli hänen tilalleen ja suoriutui lopulta mainiosti.

Kolmisen minuuttia ennen ensimmäisen jakson päättymistä Chelsea iski.

Hyökkäys lähti vasemmalta laidalta nopealla syötöllä Ben Chilwellille, joka jatkoi pallon saman tien Mason Mountille. Mount näki pystyjuoksuun lähteneen Kai Havertzin, jolle aukeni yllättävän paljon tilaa citypuolustuksen keskellä. Tilanteessa Werner teki älykkään juoksun sitoen yhden puolustajista seuraamaan itseään. Mountin syöttö oli tarkka ja Havertz sai sen hyvin haltuunsa vauhdissa. Maaliltaan vastaan tullut Ederson Moraes osui palloon kädellään boksin ulkopuolella, kun nuori saksalainen tökkäsi sen hänen ohitseen. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, sillä Havertz pääsi viimeistelemään tyhjiin ja siirsi lontoolaiset 1–0-johtoon. Maali oli Havertzin uran ensimmäinen Mestarien liigassa.

Ensimmäisellä jaksolla Chelsea oli kenties vastoin odotuksia hallinnut ottelua manchesterilaisten tyytyessä enimmäkseen nopeisiin vastahyökkäyksiin. Toisella jaksolla Chelsea tiivisti puolustustaan ja City otti pallonhallintaa entistä enemmän itselleen. Taivaansiniset eivät kuitenkaan onnistuneet luomaan vaarallisia maalintekopaikkoja. Suurta roolia tässä näytteli Chelsean keskikentän dynamo N’Golo Kanté.

Väsymätön ikiliikkuja Kanté riisti pallon vastustajilta 10 kertaa ja voitti 11 kaksinkamppailua. Hän oli koko kentän lyhin pelaaja, mutta vei siitä huolimatta nimiinsä neljä pääpalloa kaksinkamppailutilanteissa – eniten koko Chelsean joukkueesta. Tällä aktiivisuudella on täysin käsittämätöntä, että Kanté ei rikkonut ottelussa yhden yhtä kertaa.

Eittämättä tärkeä palanen lontoolaisten palapelissä oli myös Edouard Mendy, joka piti jälleen oman pään puhtaana. Nollapeli oli jo Mendyn yhdeksäs Mestarien liigassa. Samaan ovat yltäneet aiemmin vain Santiago Cañizares sekä Keylor Navas. Ensimmäistä kauttaan Mestarien liigassa pelaavista maalivahdeista samaan ei ole yltänyt aiemmin kukaan. Tuchelin alaisuudessa Chelsea on pitänyt nyt 19 kertaa nollan ja pelattuja otteluita on kertynyt 30.

Toisen jakson alussa City koki henkisesti kovan kolauksen, kun Kevin De Bruyne koki kolauksen ihan konkreettisesti.

Rüdiger törmäsi belgialaiseen rajusti keltaisen kortin arvoisesti. Molemmat jäivät hetkeksi maahan makaamaan tilanteen jälkeen, mutta De Bruyne merkittävästi pidemmäksi aikaa. Silmä mustana lopulta kentän pinnasta nostettu De Bruyne poistui kentältä kyyneleet silmissään ja antoi tilaa Gabriel Jesusille.

Myös Belgiassa varmasti seurattiin tilannetta huolestuneina, sillä EM-kisoihin on enää pari viikkoa aikaa. De Bruyne kertoi myöhemmin Twitterissä, että hänellä on murtuma sekä nenässä että silmäkuopassa, mikä voi asettaa De Bruynen avauspaikan vaakalaudalle.

Werner teki tilaa Pulisicille 66 minuutin pelin jälkeen. Tuchelin ajatuksena oli varmastikin hyödyntää Pulisicin nopeutta vastahyökkäyksissä, kun Cityn oli pakko nostaa pakkaansa ylemmäs tasoitusmaalin toivossa. Parikymmentä minuuttia ennen peliajan loppua aukesikin Pulisicille loistava maalipaikka Havertzin syötöstä nopean hyökkäyksen päätteeksi. Viimeistely kuitenkin karkasi ohi maalin ja Cityn unelma pysyi vielä hengissä.

Viitisen minuuttia myöhemmin Sergio Agüero pääsi kentälle. Agüeron ura Cityssä ei kuitenkaan saanut sitä upeinta kruunua hänen viimeiseksi jääneessä ottelussaan, sillä argentiinalainen ei pystynyt luomaan sen kummempia tilanteita Chelsean maalille.

Tuchel tsemppasi omiaan ottelun loppuvaiheilla raivokkaasti ja pyysi tukea yleisöltä ja sitä myös sai. Chelsea puolusti loppuun saakka maltilla ja sai Cityn nollattua, vaikka lisäaikaa tuli peräti seitsemän minuuttia De Bruynen loukkaantumisesta johtuen.

Chelsea puolusti yksilötasolla ja joukkueena läpi ottelun aivan upeasti, eikä City onnistunut millään murtautumaan läpi. Kyse ei kuitenkaan suinkaan ollut mistään bussin parkkeeraamisesta, vaan Chelsea otti pelin hallintaansa ja toteutti pelisuunnitelmaansa tyylikkäästi loppuun asti.

Manchester Cityn kannattajille kuitenkin vielä pieni lohdutuksen sana: myös kahdeksan edellistä Mestarien liigan finaalin ensikertalaisjoukkuetta on hävinnyt sen. Niin kävi myös Chelsealle vuonna 2008. Kenties seuraavalla kerralla on siis Cityn aika, mutta nyt soi blues.

Tilastot: ESPN.

The post Kaikessa soi blues, Portossa soi Blues appeared first on Byyri.

Guardianin haastattelussa Ilkay Gündogan totesi Cityn vahvistuneen erityisesti puolustuspäässä, ja tämän vuoden finaali voikin muodostua kahden kovan puolustuksen taisteluksi. Pep Guardiolan City on aina tehnyt paljon maaleja, mutta myös omissa on soinut. Tällä kaudella myös puolustus on toiminut hienosti. Sama on nähtävissä Chelsealla Thomas Tuchelin tultua joukkueen käskyttäjäksi, sillä ensimmäiseen yhdeksään peliin joukkue päästi vain kaksi maalia omiin. Mikäli loukkaantumisesta kärsinyt N’Golo Kanté saadaan pelikuntoon, on myös Chelseaa vastaan vaikea tehdä maalia. Vastakkain finaalissa ovatkin kaksi tämän kauden Valioliigan vähiten maaleja päästänyttä joukkuetta (City 32, Chelsea 36).

Tämän vuoden finaali oli alunperin kaavailtu pelattavaksi Turkissa, mutta se siirrettiin vallitsevan koronatilanteen vuoksi Portugaliin. Sinne myös joukkueiden englantilaiskannattajat pääsevät matkustamaan. Porton Estádio do Dragão -stadionia ei voida ottaa täyteen, mutta onneksi paikalle saadaan kuitenkin kymmenisen tuhatta kannattajaa.

Vaikka varmaa on vain se, että mestaruus matkaa tällä kaudella Englantiin, lähtee Guardiolan luotsaama Manchester City otteluun ennakkosuosikkina. Mestaruus Valioliigassa meni Citylle vakuuttavaan tyyliin, vaikka joukkue oli ajoittain vaikeuksissa. Joukkue kun oli sijalla 13., kun yhdeksän kierrosta oli pelattu. Loppukauden suoritus oli sitä vakuuttavampi, joten epäselvää ei jäänyt.

Man City on kärsinyt kaksi tappiota Chelsealle Tuchelin otettua ohjat Frank Lampardilta. Lähtö tuli Citylle FA Cupin välierissä Chelseaa vastaan ja samoin kotikentällään City kärsi tappion Valioliigassa. Valioliigan puolella molemmat voittivat kertaalleen vieraskentällä, City lukemin 3–1 ja Chelsea vastaavasti 2–1. Cityn voitto tosin tuli vielä Lampardin ollessa Chelsea-luotsina.

Vaikka molemmat joukkueet ovat vahvoja puolustuspäässä, ei maalintekoa pidä unohtaa, ja sen Manchester City osaa. Valioliigassa mestarijoukkue City teki 83 maalia, kun niukinnaukin neljänneksi tullut Chelsea onnistui vain 58 kertaa. Ero on huima.

Lontoolaisten maalinteon tuskaa alleviivaa se, että joukkueen paras maalintekijä Valioliigassa oli Jorginho, joka teki vain seitsemän maalia. Ne tulivat kaikki pilkulta. Seuraavina listassa ovat kuudella maalilla Mason Mount, Timo Werner sekä Tammy Abraham. Näistä Abraham on jo jäänyt kokoonpanon ulkopuolelle Tuchelin papereissa ja Werner on tehnyt kauden aikana enemmän hylättyjä maaleja kuin hyväksyttyjä.

Kuka siis tekee maalit Chelsealle? Mestarien liigassa maalinteossa on kunnostautunut Olivier Giroud, jolla on tältä kaudelta vyöllään kuusi osumaa. Se on enemmän kuin Cityn parhailla Mestarien liigassa, sillä Riyad Mahrezilla ja Ferran Torresilla on molemmilla neljä maalia kasassa. Tästä huolimatta Giroud’n avauspaikkaan on vaikea uskoa. Valioliigassa Cityltä löytyy peräti viisi pelaajaa, jotka ovat tehneet enemmän maaleja, kuin Chelsean ykkönen. Gündoganin (13) ja Raheem Sterlingin (10) lisäksi myös yhdeksän maalin miehiä löytyy kolme: Gabriel Jesus, Phil Foden ja Mahrez.

Kauden viimeisellä kierroksella Chelsealta oli jo lipsua top 4 -sijoitus ja paikka ensi kauden Mestarien liigaan sivu suun, mutta Lontoon sininen puoli saa tällä kertaa kiittää liljanvalkoista puolta, kun Tottenham onnistui kukistamaan Leicesterin vieraissa varmistaen Chelsean jatkopaikan ensi kaudelle. Mestarien liiga -paikan varmistuminen molemmille joukkueille jo etukäteen tarkoittaa ainakin sitä, että mieletöntä painetta voitosta ei ainakaan kasvata enää tuska siitä, että tappiolla olisi ulkona myös ensi kaudelta.

Chelsean keskikentän avainpelaaja Kanté loukkaantui ottelussa Leicesteriä vastaan. Ranskalainen pelaa kuitenkin varmasti, jos on jonkinlaisessa pelikunnossa, jopa pienellä riskillä. Mateo Kovačićin otteissa näkyi loppukauden otteluissa pitkä pelaamattomuus, eikä hän esiintynyt erityisesti edukseen myöskään Aston Villaa vastaan. Samalla Jorginhon otteissa alkaa näkyä kova pelitahti, kun Kanté ja Kovacic ovat vuoroin olleet sivussa. Chelsean mahdollisuudet nousevat merkittävästi, mikäli Kanté on pelikuntoinen. Ilman Kantéa Chelsean keskikenttä on vaikeuksissa. Jorginho joutuu rikkomaan enemmän ja se avaa Citylle mahdollisuuksia.

Chelsean valioliigakauden päättäneessä ottelussa Aston Villaa vastaan Edouard Mendy loukkaantui ja hänet vaihdettiin kentältä pois tauolla. Mikäli vamma on vähäinen, on Mendy varma aloittaja. Kepa Arrizabalaga on kuitenkin saanut hyviä otteluita alle ja itseluottamustaan takaisin, joten hänetkin Tuchel voi melko huoletta laittaa tolppien väliin tilanteen vaatiessa.

Ennakoitu Chelsean avauskokoonpano:

Mendy; Rüdiger, Silva, James; Chilwell, Jorginho, Kanté, Azpilicueta; Mount, Werner, Pulisic

Manchester Cityn kenraaliharjoitus oli Valioliigan päätöksessä kotikentällä Evertonia vastaan. City ei jättänyt mitään epäselväksi, vaan nuiji Evertonin maanrakoon lukemin 5–0. Myös vaihdosta sisään tullut seuraikoni Sergio “Kun” Agüero onnistui kahdesti maalinteossa jättäessään hyvästit kotiyleisölle.

Jäähyväiset olivat sikälikin sopivat, että aikoinaan myös debyyttiottelussaan Cityn paidassa mies teki kaksi maalia tultuaan kentälle vaihdosta. Tuon ensimmäisen kauden päätteeksi Agüero sinetöi Cityn ensimmäisen mestaruuden 44 vuoden tauon jälkeen satumaisella tavalla lisäajan maalillaan. Nyt Agüeron siirto kauden päätteeksi on varma ja osoitteena on Barcelona.

Agüero on viimeinen pelaaja, joka tuosta kauden 2011-12 mestarijoukkueesta on enää seuran palkkalistoilla. Jos ura Manchester Cityssä päättyisi valioliigamestaruuden lisäksi historialliseen ensimmäiseen Mestarien liigan pokaaliin, ei kyyneliltä välttyisi yksikään jalkapalloromantikko. Jos ratkaisija olisi argentiinalainen Agüero, olisi yksi kaikkien aikojen futistarinoista täydellinen.

Cityn kokoonpanoa finaaliin on hieman hankalampi ennakoida, sillä vaihtoehtoja pelipaikoille on runsaammin. Manchesterilaisten materiaali on niin laaja, että yhdenkään yksittäisen pelaajan puuttumisella ei ole heidän peliinsä ratkaisevaa vaikutusta. Evertonia vastaan Bernardo Silva huilasi. Myös hyvin tällä kaudella esiintynyt Gündogan oli penkillä koko ottelun. Haluaako Guardiola mahduttaa samanaikaisesti kentälle Fodenin ja Silvan, joiden ollessa samaan aikaan kentällä on Cityn voittoprosentti ollut huikaiseva 94? Vai jatkaako peräti viisi maalia Evertonin verkkoon takonut kokoonpano muuttumattomana myös Chelseaa vastaan?

Kysymysmerkki on myös se, aloittaako City puhtaalla kärjellä, jolloin Jesus olisi avauksessa, vai laitetaanko Kevin De Bruyne jälleen valeysiksi. Sergio Agüero todennäköisesti tulee vaihdosta sisään, sillä hän on vasta hiljan palannut täysillä joukkueen mukaan loukkaantumisen jäljiltä.

Ennakoitu Manchester Cityn avauskokoonpano:

Ederson; Zinchenko, Dias, Stones, Walker; Foden, Fernandinho, Gündogan; Sterling, De Bruyne, Mahrez

Lauantai-iltana jalkapallon jumalat taiteilevat sinisen teoksen, mutta sinisen sävy on vielä epävarma. Maalataanko taulu taivaansiniseksi, vai soitellaanko sittenkin Länsi-Lontoon bluesin säveliä?

Oli lopputuotos mikä tahansa, nauttikaamme sen luomisprosessista.

Manchester City – Chelsea, 29.5.2021 klo 22.00 @ Sub / C More

The post Isokorvainen matkalla Englantiin – Mestarien liigan finaalin ennakko appeared first on Byyri.