Jalkapalloileva akateemikko. San Siron ihme. Liikejohdon konsultti. Mika Aaltosen tuntee moni suomalainen futisfani, mutta mitä annettavaa hänellä olisi Suomen Palloliiton johdolle?

Laaja jalkapallotausta

Aaltonen palloili koko lapsuutensa ja nuoruutensa Turun Palloseurassa. Pitkä TPS-ura huipentui lopulta UEFA Cupissa voittoon Internazionalesta San Sirolla 1987. Ottelun voittomaalista alkoikin hänen kansainvälinen pelaajauransa. Pelit päättyivät kuitenkin jo 28-vuotiaana Tampereen TPV:ssä, ja Aaltonen palasi jo uran aikana alkaneiden yliopisto-opintojen pariin.

Vaikka aktiiviurasta on jo aikaa, Aaltonen elää ja hengittää jalkapalloa myös vuonna 2018. Vapaa-aika kuluu nykyisin HJK:n junioreissa pelaavan pojan treeneissä ja peleissä. Viime vuoden huippuhetkekseen jalkapallon parissa hän toteaakin hetkeäkään empimättä poikansa maalin kansainvälisten seurajoukkueiden turnauksessa Tanskassa ja jopa esittelee sen videoklippinä kännykästään.

Maali on kieltämättä komea – ja mikä parasta, lähes identtinen kuin isä Aaltosen maali San Sirolla 1987.

Kohti uutta jalkapallokulttuuria

Sitten asiaan. Mitä hyötyä entisestä jalkapalloammattilaisesta ja nykyisestä liikejohdon konsultista, kauppatieteiden tohtori Mika Aaltosesta olisi Suomen Palloliiton johdossa?

Aaltonen on hyvin perillä suomalaisesta jalkapallokulttuurista ja siitä osana suomalaista yhteiskuntaa sekä näkee maan tavoissa paljon kehitettävää. Aaltonen myöntää, että hänen ihailemansa eurooppalaisen futiskulttuurin tavoittamiseen Suomessa on vielä todella pitkä matka.

Italialainen jalkapallokulttuuri on erityisen lähellä Aaltosen sydäntä, ja juuri italialainen sekä englantilainen tapa seurata jalkapalloa ja keskustella siitä olisi hänen mukaansa hieno tavoite Suomessakin.

“Suomi on viimeinen Euroopan maa, jossa ei ole tällaista jalkapallokulttuuria”, Aaltonen linjaa.

Aaltonen korostaa koko jalkapalloyhteisön yhteistyötä ottelutapahtumia suunniteltaessa ja olisi valmis rakentamaan avoimempaa keskustelukulttuuria eri osapuolten välille.

“Kannattajien ottaminen mukaan ottelutapahtumien suunnitteluun voisi olla hyvinkin suomalainen tapa hoitaa asioita.”

Esimerkiksi Norjassa kokeillut “lailliset pyrot” saavat Aaltosen kannatuksen, kun lähtökohtana on nimenomaan yhteistyö jalkapalloyhteisön eri tahojen välillä.

“Kun asioista keskustellaan, myös tapa toimia muuttuu.”

Myös viime aikoina esimerkiksi Stadin derbyjen yhteydessä esiintyneet orastavat lieveilmiöt kuuluvat Aaltosen mukaan asiaan matkalla kohti jalkapalloyhteiskuntaa.

“Jos on sydämellään mukana, välillä voi tulla myös ylilyöntejä”, toteaa Aaltonen kannattajakulttuurin vähittäisestä murroksesta.

Rehellisyyden nimeen

Aaltosen vision ja vaalikampanjan voisi tiivistää hänen tavoitteeseensa saada jalkapallo entistä isommaksi osaksi avointa ja keskustelevaa yhteiskuntaa. Aaltonen muuttaisi Suomen Palloliittoa ennen kaikkea koko jalkapallokansan yhteisöksi: esimerkiksi fanien kritisoimasta hyväveli-verkoston ja salailukulttuurin vaikutelmasta pitäisi pyrkiä eroon.

Filosofiaa riittää niin paljon, että jatkokysymyksiä herää väistämättäkin. Kansanomaisen ytimekkäitä vastauksia häneltä on kuitenkin turha odottaa. Mika Aaltonen on ensisijaisesti isoja linjoja vetävä ajattelija, ei konkretiaa tykittävä duunari.

Mika Aaltonen on työssään tulevaisuuden visionäärinä tottunut ajattelemaan isoissa mittakaavoissa ja pitkillä aikaväleillä. Eurooppalaisen jalkapallokulttuurin tuominen Suomeen käynnistyy Aaltosen mukaan vuosia vievän projektin avulla, läpinäkyvyyttä edistämällä ja puhetapojen muutoksen kautta.

Tulevaisuudentutkijalla ei ole tarjottavanaan yksinkertaisia ja populistisia vaalilupauksia, vaan hänen kaksi pääteemaansa ovat jalkapallon nostaminen keskeisemmäksi osaksi yhteiskunnan arkea (vaalislogan “Enemmän kuin jalkapalloa”) sekä avoimen keskustelukulttuurin tuominen Suomen Palloliittoon. Muiden puheenjohtajaehdokkaiden tavoin myös Aaltonen lupaa, että puheenjohtajana kertoisi, ketä äänestäisi FIFA:n puheenjohtajavaaleissa.

Aaltosen puheenjohtajakaudella Palloliitossa otettaisiin tavoitteeksi myös jalkapallokeskustelun “intellektuaalisen tason” nostaminen, mitä ikinä se tulisikaan käytännössä tarkoittamaan.

Onko Palloliitto valmis korjausliikkeeseen?

Miten niin Thomas Lockea kuin Kalevalaakin mielellään siteeraava tohtori lopulta saisi suomalaisen jalkapallokulttuurin uuteen ja pysyvään nousuun?

Suurten kokonaisuuksien hahmottaminen ja valmius itsekritiikkiin ovat kenties Mika Aaltosen suurimmat vahvuudet puheenjohtajakilvassa. Samalla kuitenkin arkipäivän pienten, mutta sitäkin tärkeämpien asioiden hoito saattaa jäädä sivummalle. Aaltosesta ei meinaa saada mitään konkreettista irti, kun lähes kaikkea suunnitellaan pitkällä aikavälillä koko 5.5-miljoonaisen yhteiskunnan tasolla.

Futislegendalla on suuri visio ja paljon puheita, mutta kuka olisi valmis kuuntelemaan? Onko suunnitelma sittenkään aukoton? Ja ennen kaikkea, haluavatko Palloliiton päättäjät muutosta?

Aaltonen on ennen kaikkea mietiskelevä ja realistinen idealisti, joka tietää, että isot muutokset eivät tapahdu käden käänteessä. Jos Mika Aaltonen valitaan puheenjohtajaksi, on luvassa lockemaisesti “läpinäkyvyyttä, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta” – ei taloudellisia pikavoittoja.

Kuva: Jetro Valtonen

The post Mika Aaltonen ei lupaa pikavoittoja appeared first on Byyri.

Kankkunen kokee päässeensä hyvin joukkueeseen sisälle, sillä hän on jo aiemmin toiminut edustusjoukkueessa muun muassa Jani Honkavaaran apuvalmentajana. Lisäksi suurin osa pelaajista on Kankkuselle entuudestaan henkilökohtaisesti tuttuja joko edustusjoukkueen tai A-junioreiden kautta. Tällä kaudella A-junioreita ei edustusjoukkueessa juurikaan nähty, mutta asiaan on tulossa muutos, mikä kiteytyi juuri uuden päävalmentajan valinnassa.

Eroon ammattilaissopimuksista

Ykköseen pudonnut HIFK ei ole jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan on tehnyt jo useita kiinnityksiä ensi kaudelle. Viikon sisällä julkaistiin muun muassa Gnistanista saapuneen maalivahti Daniel Kollarin sopimus sekä Pauli Kuusijärven, Tuukka Andbergin ja Jani Bäckmanin jatkosopimukset.

Seurassa selvästikin tiedostetaan, että Suomen Cup alkaa jo kuukauden kuluttua, eikä viime talven Cup-katastrofia haluta toistaa. Uusi päävalmentaja kertoi rakentavansa joukkueen omien pelillisten tavoitteidensa edellyttämällä tavalla eli fanit voivat hyvillä mielin odottaa näkevänsä täysin uudistuneen HIFK:n jo Suomen Cupin lohkovaiheessa.

Sarjaputoamisen ja vaikean osakeannin jälkeen seuran toimintaa ohjaavat uudet taloudelliset realiteetit, joiden varaan myös ensi kauden joukkue on rakennettava. Seuralla ei ole varaa tarjota kalliita ammattilaissopimuksia, vaan pelaajarosteri rakennetaan täysin puoliammattilaisuuden perusteelle.

Juuri tämän näkisin itse korjaavan menneen kauden suurinta ongelmaa: rahaa tuhlattiin aivan vääriin kohteisiin, ja siellä ei säästetty, missä olisi pitänyt. Seuran loistaville nuorille lupauksille annettiin aivan liian vähän peliaikaa, eikä joukkueen esityksiin saatu juuri ollenkaan kovasti kaivattua nuoruuden voimaa ja energiaa.

Nuorella voimalla uuteen alkuun

Kankkunen tuntee seuran juniorit ja aikoo myös hyödyntää tätä resurssia. Siinä missä viime kaudella juniorit jäivät olemattomalle vastuulle edustusjoukkueessa, rakennetaan tulevan kauden HIFK enemmänkin seuran taitavien A-junioreiden näköiseksi. Erityisesti lupaaville Antti Ulmaselle ja Nikolas Sairalle Kankkunen on kaavaillut vastuullisia rooleja. Kankkusen puheista saa selvän kuvan siitä, että menneet on jätetty taakse, ja HIFK on ensi kaudella kuten valmentajansa: nuori, energinen ja taisteleva. HIFK-fanien rukouksiin on lopultakin vastattu.

Veikkausliiga myönsi 12. joulukuuta liigalisenssit kaikille ensi kauden Veikkausliiga-joukkueille, eikä täydennysmenettelyä näillä näkymin tarvita. Vaikka teoreettinen skenaario Veikkausliigassa jatkamisesta olisi esimerkiksi mainostulojen ja näkyvyyden kannalta ollut loistouutinen HIFK:n toimistolle, olisi se itse joukkueelle ja faneille ollut vaikeampi pala purtavaksi.

Nyt tulevasta kaudesta voidaan rauhassa rakentaa uutta alkua ja korjausleikkausta koko joukkueelle, eikä seuran tarvitse tasapainotella pääsarjan byrokratian ja epävarmojen taloudellisten muuttujien välillä. Siirtymä Veikkausliigasta Telia 5G -areenalta Ykköseen Oulunkylään toivottavasti herättää koko organisaation toimimaan entistä tiiviimmin yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

The post HIFK:n lyhyt talvi appeared first on Byyri.

Se, että Ykköseen putoava joukkue hakee liigalisenssiä, ei ole sinänsä harvinaista. Näin toimitaan siltä varalta, jos jokin liigajoukkue sattuisikin vaikkapa menemään konkurssiin tai muuten luopumaan sarjapaikastaan. Skenaario ei näytä tällä kaudella erityisen todennäköiseltä, vaikka PS Kemistä onkin jotain pientä kuiskuteltu.

Hakemuksesta juolahtaa mieleen kuitenkin eräs kysymys. Yrittääkö seuraorganisaatio kieltää sen, ettei HIFK mitä todennäköisimmin pelaa Veikkausliigaa vuonna 2018? Seuran hallitus vältteli koko kauden ja erityisesti syksyn keskustelua putoamisesta. Samalla on toistettu mantraa, jonka mukaan Veikkausliigalla ei ole varaa menettää HIFK:ta, sarjan toiseksi kiinnostavinta seuraa.

Vaikka Ykköseen putoavat joukkueet monesti hakevat liigalisenssiä, ne harvoin kuitenkaan kokevat olevansa korvaamattomia. Veikkausliigan on tosiasiat myönnettävä, mutta niin on myös HIFK:n – urheilullisin perustein joukkue ei pärjännyt Veikkausliigassa.

Kausi oli alusta loppuun vaikea niin pelaajille kuin faneillekin. Toppari Kim Raimi tiivisti kauden päätyttyä tosiasiat Twitterissä seuraavasti: ”Moni asia tehtiin vasemmalla kädellä jo alkuvuodesta, lopputulos on tämä. Ei selvityksiä.”

Jopa pelaajienkin mielestä seuran rakenteissa on siis jotain syvästi pielessä. Kuinka näin vaikeassa tilanteessa oleva organisaatio voisikaan menestyä?

Vaikka osakeannin tavoite täyttyikin, on HIFK:n kohdalla kyseenalaistettu sitä, miten kerätty summa riittää kuluneen kauden tappioiden kuittaamiseen, saati uuden rakentamiseen. Kannattajapiirien keskusteluissa on väläytelty jopa sillä vaihtoehdolla, että tähtirintojen toiminta ottaisi uuden alun HIFK/2:n sarjapaikalta Kakkosessa.

Jos HIFK kuitenkin aikoo pelata Ykköstä kaudella 2018, talven aikana täytyy tapahtua suuria muutoksia. Joukkueen kasaaminen täytyy silti aloittaa välittömästi. Pelaajasopimuksia pitää tehdä varsinkin lupaavien junioreiden ja perusvarmojen runkopelaajien kanssa. Myös päävalmentaja pitäisi hankkia. Ja ennen kaikkea: rahakkaat sopimukset on unohdettava. Missä sarjassa HIFK ensi kaudella pelaakaan, seuran tulevaisuuden kannalta tärkeimmät päätökset tehdään tulevien parin kuukauden aikana.

Kauden päätyttyä toimiston porukka alkaa suunnitella stadionhanketta ja pelaajat pääsevät keskittymään palkkatöihinsä ja opiskeluihinsa. Moni HIFK-fani puolestaan kiinnittää katseensa jääkiekon SM-liigaan. Jääkiekon puolella HIFK takoo hyvää taloudellista tulosta vuosi toisensa perään, järjestää laadukkaita koko perheen ottelutapahtumia ja muun muassa rakentaa Kaisaniemeen joulukuuksi 18 000 katsojaa vetävän ulkostadionin juhlaottelua varten. Tietotaitoa HIFK-perheessä riittää siis yllin kyllin. Olisiko viimein aika myös hyödyntää sitä?

Kuva: Jetro Valtonen

The post Missä menet, HIFK? appeared first on Byyri.

Osakeannilla on määrä kerätä 250 000 – 400 000 euroa uutta omaa pääomaa, jolla yhtiön hallituksen mukaan ensinnäkin vahvistetaan seuran heikkoa taloudellista tilannetta ja toiseksi mahdollistetaan mahtipontisen Oma stadion -hankkeen käynnistäminen. Yhden osakkeen hinta on 189,70 euroa, kuten edellisessäkin annissa vajaat kolme vuotta sitten. Uuteen antiin voi osallistua osoitteessa https://omista.hifkfotboll.fi.

Lisämausteena tämänkertaisessa annissa on nimenomaan Oma stadion -hanke, joka käynnistetään osakeanti-esitteen mukaan jo loka-marraskuussa, jos anti saavuttaa 250 000 euron vähimmäismäärän. Oma stadion -hankkeeseen pääsee mukaan merkitsemällä vähintään kymmenen osaketta eli sijoittamalla vähintään 1897 euroa. Anti on käynnissä alustavasti 9. lokakuuta asti, jolloin se joko a) viedään läpi (250 000 euroa täyttyy) b) keskeytetään (rahat palautetaan) tai c) sille annetaan jatkoaikaa.

Osakeanti oli määrä käynnistää jo aiemmin, mutta osakkeenomistajille pidetyssä infotilaisuudessa 31.8. nousseen kriittisen ja kiivaan keskustelun seurauksena antia siirrettiin viikolla eteenpäin. Osakkeenomistajat esittivät huolensa erityisesti siitä, että kaikki laskelmat perustuvat siihen, että HIFK säilyttää paikkansa Veikkausliigassa ja että annin toteutumiseen vaadittava 250 000 euron vähimmäismäärä on hilattu aivan liian korkealle. Tänään julkaistun osakeantiesitteen mukaan nämä seikat ovat yhä osakeannin lähtökohtina.

Suurin kysymys kuitenkin lienee: kuka antiin tällä kertaa osallistuu?

Kolme vuotta sitten Veikkausliigaan nouseva HIFK oli kovassa huudossa ja jokaiselle HIFK-fanille tarjottiin ainutkertaiselta vaikuttava mahdollisuus päästä lempijoukkueensa omistajaksi. Suurin osa viime antiin osallistuneesta yli 700 tukijasta ostikin ainoastaan yhden osakkeen. Harva yhden osakkeen omistaja tuskin ostaa enää toista osaketta hyväntekeväisyysmielessä.

Kuka on valmis ostamaan Ykköseen tippumassa olevan joukkueen osakkeen? Saako Oma stadion -hanke varakkaat yksityissijoittajat liikkeelle?

Kausi on ollut meille HIFK-faneille todella raskas. Oma Stadion -hanke pitäisi käynnistää samaan aikaan, kun luvassa näyttää olevan pikemminkin paluu Bollikselle. Salamyhkäinen hanke vaikuttaa tällä hetkellä toimiston haaveilulta – varsinkaan kun mitään konkreettista ei ole vielä tuotu esille.

Kirjoittaja: Jetro Valtonen

The post Kysymyksiä HIFK:n osakeannista appeared first on Byyri.