”Meidän seura on vielä aika nuori, joten perinteitä ja historiaa ei ole samalla tavalla kuin monella muulla seuralla, mutta Växjö on joka tapauksessa vahva urheilukaupunki ja myös Växjö DFF näkyy kaduilla. Vaikka pelin aikana ei katsojiin kiinnitä huomiota, niin olisihan se hienoa, jos katsojia olisi enemmän. Nuorena seurana meille ei ole vielä ehtinyt muodostua samanlaista kannattajajoukkoa kuin joillain seuroilla.”

Ottelun alla on ollut muutama sateinen päivä, mutta se saattaa olla vain hyvästä kuumaa ottelua varten. Växjö ja Brommapojkarna ovat ennen ottelua vain pisteen päässä toisistaan ja molemmat haluavat kääntää tuloskäyräänsä parempaan suuntaan.

”Pelissä on molemmille isot pisteet. Kummatkin joukkueet ovat pisteiden valossa vähän alisuorittaneet viime aikoina. Molemmille olisi ollut paikkoja iskeä maaleja ja napata pisteitä, mutta ne ovat joukkueita vältelleet. Odotettavissa on siis varmasti tiukka vääntö.”

Ottelu sai kotijoukkueen kannalta lähes täydellisen alun, sillä BP:n verkko heilui vain muutaman minuutin jälkeen. Vaikka se jäikin avauspuolikkaan ainoaksi osumaksi, oli Växjö enemmän hyökkäämässä kuin puolustamassa. Vierailijoiden maalilla pelannut Anna Koivunen oli kuitenkin tarkkana ja nappasi pallot kiinni, vaikka varsinkin muutama kulmapotku saattoi aiheuttaa ylimääräistä jännitystä.

”Futis on peli, jossa pitää varautua kaikkeen, sillä tilanteet muuttuvat nopeasti. Otimme tietysti sen tavoitteen, että teemme lisää maaleja ja rauhoitamme sitä kautta peliä. Edessä oli kuitenkin vielä koko ottelu, joten hyvän olon tunteeseen ei saanut jäädä kiinni, vaan pitää pelata fiksusti. Toisella puolikkaalla BP sai pientä momentumia, mikä on ihan normaalia, kun toinen on takaa-ajossa tauon jälkeen. Me vähän vetäydyimme ja puolustimme omaa maalia mikä taas johti siihen, että olimme vastaanottava osapuoli ja peli meni pieneksi taisteluksi.”

Ottelun lähestyessä loppuhetkiään, pääsi Växjön hyökkääjä yksin Koivusta vastaan. Koivunen peitti pienen kulman hyvin, mutta kotijoukkue onnistui painamaan pallon maaliverkkoihin. Kahden maalin johto kesti kuitenkin vain muutaman minuutin. Viimeisillä minuuteilla Brommapojkarna haki tasoitusta kiivaasti ja ajoittain jopa maalivahti Koivunen oli hyökkäyspäässä maalintekoa yrittämässä. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan Nurmela pääsi tuulettamaan voittoa muun Växjön joukkueen kanssa.

”Vaihdettiin lopussa muodostelmaa ja pyrittiin takaamaan johtoasema. Tämä kuitenkin johti samalla myös siihen, että välillä oli vähän hakemista, että ketä pitäisi puolustaa. Pelin loppu oli kyllä aika klassikko. Vastustaja lyö kovaa painetta meidän maalille ja BP:n maalilla pelannut Anna Koivunenkin oli välillä meidän boksissa yrittämässä maalintekoa.”

Växjön kausi alkoi hyvin, sillä neljästä ensimmäisestä ottelusta tuli kolme voittoa. Seuraavasta yhdeksästä ottelusta tuli kuitenkin vain viisi pistettä, voitto Hammarbysta ja tasapelit Djurgårdenin ja Vittsjön kanssa. Brommapojkarnaa vastaan tuli tärkeät kolme pistettä, mutta Nurmela toivoo syyskaudelle parempaa tulosta pisteiden merkeissä.

”Kausi lähti käyntiin hyvin, mutta sitten tuli pieni taantumavaihe, jonka aikana emme saaneet omaa peliämme kulkemaan. Viime aikoina olemme pallollisesti ja pelillisesti pelanneet paremmin, vaikka se ei olekaan tulostaululla näkynyt. Kokonaisuudessaan suht kelposuoritus, mutta syksyllä vaan täytyy napsia pisteitä paremmalla prosentilla. Jos joku Suomessa miettii futisreissua niin täällä olisi tarjolla kovia ja intensiivisiä
pelejä tulossa!”

The post Växjö-Brommapojkarna | Damallsvenskan appeared first on Byyri.

”Koko kylä elää ja hengittää Vittsjö GIK:n puolesta. Peleissä on aina loistava tunnelma ja jos tarvitset esimerkiksi pyörää niin sellainen hankitaan ja jos siihen tulee jotain vikaa, niin se korjataan. Eräs Eva leipoo joka torstai herkkuja ja muut satunnaisemmin, joten herkkuja on kyllä kauden aikana tullut syötyä! Vittsjön yhteisöllisyys tekee kylän tunnelmasta upean. Missään muualla ei ole vastaavaa tunnetta ollut.”

Yhteisöllisyys välittyy hyvin myös ulkopuolisiin henkilöihin. Stadionille saapuessa vastaanotto on erittäin lämmin ja apua ollaan valmiina antamaan enemmän kuin edes osaisi odottaa. Stadion itsessään on melko pieni, mutta omalla tavallaan se vain alleviivaa sitä, että kentällä pelaa tiiviin yhteisön oma joukkue.

“Sen sijaan, että täällä lähetettäisiin tappouhkauksia hävityn paikalliskamppailun sijaan, saattaa seuraaviin treeneihin tulla vähän lisäherkkuja piristämään. Koko Vittsjö-yhteisö on tukena niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.”

Lämmittelyjen aikana iskee melkoinen rankkasade, mutta siitä huolimatta kotiyleisö on löytänyt paikalle. Sekin saattaa toki lisätä mielenkiintoa, että vastassa on Ruotsin pääsarjaa, Damallsvenskania, lähes ylivoimaisella tavalla johtava Rosengård. Neljätoista ottelua, neljätoista voittoa ja vain neljä päästettyä maalia. Vittsjö puolestaan majailee vähän sarjataulukon puolivälin alapuolella neljällä voitolla, kahdella tasapelillä ja seitsemällä tappiolla. Kauden ensimmäinen ottelu oli päättynyt malmölaisten 5–0-voittoon.

Avauskokoonpanoissa oli sinivalkoisia molemmissa joukkueissa. Vittsjön puolelta kentälle astelivat Linda Sällström, Julia Tunturi sekä Heidi Kollanen. Rosengårdin puolella avauksessa suomalaisista oli puolestaan Ria Öling.

Itse ottelussa vierailijat painoivat alusta asti kovaa päälle ja Vittsjön omat mahdollisuudet olivat lähinnä vastahyökkäyksissä, jotka Rosengård kuitenkin selvitti ilman isompia ongelmia. Kotijoukkueen puolustus oli kuitenkin hereillä ja tauolle lähdetään tasatilanteessa.

Sällström myönsi, että alku oli odotettua.

“Rosengård on tehnyt kauden aikana tuhoisaa jälkeä ja pari edellistä ottelua oli päättynyt todellisiin murskavoittoihin. Tiedettiin kyllä hyvin, että vastassa on todella kova joukkue ja omat mahdollisuudet ovat parhaimmillaan vastahyökkäyksissä. Tiivis ja tarkka puolustus päälle ja isketään omista paikoista.”

Tiivis puolustus kesti lopulta 70 minuuttia, ennen kuin Rosengård iski ottelun avausmaalin ja muutamaa minuuttia myöhemmin taululla oli 0–2. Ottelun loppuhetkillä vierailijat iskivät vielä yhden osuman paitsiolta haiskahtavasta tilanteesta. Toisella puolikkaalla nähtiin myös lisää suomalaisia, kun Anni Hartikainen vaihdettiin kentälle. Maalivahti Paula Myllyoja istui sen sijaan koko ottelun kotijoukkueen vaihtopenkillä.

“Jaksettiin hyvin 70 minuuttia ja pidettiin maali puhtaana, mutta ihan loppuun asti se ei riittänyt. Puolustettiin hyvin, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin. Maalin tekeminen on ollut vähän liian vaikeaa viime aikoina, joten sitä täytyy petrata syksyllä. Tavoitteena on olla kauden jälkeen ylemmässä keskikastissa, eli kesän jälkeen taas uuteen nousuun.”

Moni pelaajista siirtyy nyt pienelle kesälomalle, mutta Sällström suunnistaa maajoukkueleirille yhdessä Rosengårdin Ölingin ja Hartikaisen kanssa.

“Maajoukkueen leireille on aina hienoa lähteä! Meillä on tosi jännittäviä ja kovia pelejä tulossa, joissa on myös kovat panokset, joten toivottavasti katsomot ovat taas täynnä. Turun peleissä on aina ollut hyvä tunnelma, joten samaa odotetaan kyllä tältäkin peliltä. Olisiko nyt mahdollisesti jopa loppuunmyyty ottelu?”

Pienenä loppukevennyksenä keskustelimme vielä Sällströmin sosiaalisen median käytöstä. Monelle urheilijalle some on erittäin kiillotettua ja kaupallistettua. Sällströmiä seuraavat ovat kuitenkin varmasti huomanneet, että someen voi lisätä myös omanlaista, vähän kevyempää sisältöä.

“Laitan someen sillaista sisältöä, mitä itsekin haluaisin siellä nähdä. Ei liian vakavaa, vaan pieni pilke silmäkulmassa. Esimerkiksi kämppiksen roolia toimittava luuranko Bony Tyler on päässyt esiin. On mukavaa pelata kun tietää, että Bony kannustaa kotona pelipaita päällään!”

The post Suomalaisinvaasio Vittsjössä – Yhteisöllisyys tekee pikkukylän joukkueesta ainutlaatuisen appeared first on Byyri.

Oman matkani suunnittelu alkoi alkukesästä ja melko nopeasti matkan kohteeksi valikoitui juuri länsinaapuri. Miesten otteluista on Byyrin lukijoilla paljon kokemuksia, mutta monen kohdalla naisten ottelut ovat ehkä jääneet pienemmälle huomiolle.

Lyhyiden, mutta hedelmällisten keskusteluiden jälkeen omaksi ottelukseni valikoitui Damallsvenskanin matsi Hammarby-Piteå. Suurimpana huomiona tietysti Anna Tammisen, Adelina Engmanin ja Eva Nyströmin otteet.

Ottelun alla tulee suomalaisittain ikäviä uutisia. Helmareihin valittu Tamminen on loukannut itseään ja pelit jäävät välistä. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että häntä ei Piteå-ottelussa tulla näkemään.

Matka Tukholmaan sujuu erittäin kivuttomasti iltalaivalla ja aamulla herätäänkin Ruotsin puolella. Tukholma on saanut paljon kehuja erinomaisesta joukkoliikenteestään ja tämä näkyy myös otteluun reissatessa. Metro nimittäin pysähtyy vain muutaman minuutin kävelymatkan päähän Hammarbyn stadionilta.

Vaikka itse olenkin liikkeellä hyvissä ajoin, näkyy lyhyen kävelyn varrella hyvin, että kyseessä on pelipäivä. Hammarbyn t-paita siellä, toinen täällä, huivi kaulassa tai näin kuumana kesäpäivänä käteen sidottuna. Sääennuste oli luvannut ilkeää sadetta pelin ajaksi, mutta tältä onneksi vältyttiin.

Stadionille päästyä heräsi heti mielenkiinto siitä, millaiset tarjoilut paikalla on. Mennäänkö sieltä, missä rima on matalin, eli mokkapaloja (tai mikä ikinä onkaan ruotsalainen versio sille) ja makkaraa, vai onko tarjoiluihin panostettu?

Makkaraa toki löytyy, mutta suolaiselta puolelta löytyy myös hodareita ja hamppareita. Hinnatkin ovat melko kohtuullisia ja alle kymmenellä eurolla saa ruokaa ja juomaa. Myös pienempää purtavaa on tarjolla karkkien ja sipsien muodossa. Juomapuolella alkoholitarjonta näytti oman silmän mukaan olevan oikeastaan vain olutta, mutta tästä tuskin kovin moni harmistuu.

Alkoholittomien juomien puolelta löytyy totutusti limonadeja ja vettä maulla tai ilman, sekä tietysti myös oluen alkoholitonta versiota.

Ruuan jälkeen kiinnostus siirtyy kannattajatuotteisiin. Hammarby on pohjoismaisella tasolla iso brändi ja se näkyy myös kannatustuotteissa. Tarjolla on neljä erilaista huivia, erilaisia lippiksiä, aurinkolaseja, tutteja ja nalleja perheen pienimmille ja niin edelleen.

Yleisön saapuessa huomaa myös nopeasti, että kannattajatuotteita käytetään paljon. Kotimaan katsomoissa toivoo toisinaan enemmän omia värejä katsomoon, mutta Hammarbyn ottelussa valkoinen ja vihreä näkyvät joka puolella.

Yleisön valuessa paikalle olo on ensin iloinen, mutta muutamaa minuuttia ennen ottelun alkua ennemminkin hämmästynyt. Yleisöä vain tulee ja tulee! Kaikki eivät edes mahdu katsomoihin, vaan osa jää seisoskelemaan kentän laidalle ja iso kasa katsomoa istahtaa rinteelle seuraamaan matsia.

Noin kymmenen euroa maksaneet liput ovat menneet kaupaksi kovaan tahtiin. Jos yleisömäärä sai hämmästymään positiivisesti, on kannattajien intohimo vielä isompi asia. Kun naisten ottelussa yli 2000 ihmistä nostaa huivinsa ilmaan ja laulaa sydämensä pohjasta ei vaan voi olla herkistymättä.

Odotin kärkipään kamppailulta tiukempaa ja tasaisempaa vääntöä, mutta jopa (periaatteessa) puolueettomana voin sanoa yllättyneeni siitä, kuinka alakynnessä vierailijat olivat. Hammarby vyörytti päälle kuin se kuuluisa yleinen syyttäjä, kun taas Piteån hyökkäykset jäivät lähinnä yksittäisiin vastahyökkäyksiin.

Ennen ottelun alkua mietitytti myös maalivahtipeli. Tamminen on tehnyt kauden aikana erittäin hyvää työtä maalinsuulla, mutta vaikka Moa Edrud ei kovaan tulitukseen joutunut, hoiti hän työnsä kunnialla.

Yksi kuvatoiveista kohdistui ymmärrettävästi kannattajiin, joten ison osan ottelusta vietin Hammarbyn kannattajakatsomon lähellä. Jokaisesta ilmeestä välittyi rakkaus omaa seuraa kohtaan ja reaktioista paistoi aito intohimo. Paikalle ei oltu tultu seuraamaan naisten jalkapalloa, vaan Hammarbyn peliä.

Vaikka olinkin paikalla median edustajana, niin huomasin lauleskelevani kannattajien mukana. Kotimaan pelien jälkeen tuntui todella käsittämättömältä, että naisten ottelussa on tällainen tunnelma!

Jos ottelusta jotain jäi kaipaamaan, niin se oli ehdottomasti maali. Hammarby loi hyviä paikkoja läpi ottelun, mutta viimeistely ontui. Tämä tuntui olevan viikon teema, sillä myös maanantaina pelattu paikalliskamppailu päättyi maalittomaan tasapeliin. Suomalaisittain oli mukavaa nähdä Nystromin ja Engmanin saavan runsaasti vastuuta Hammarbyn paidassa.

Ottelun jälkeen pääsin vielä keskustelemaan Anna Tammisen kanssa.

– Ihan rehellisesti sanottuna tänään jännitti todella paljon! On todella vaikeaa vain istua katsomossa sen sijaan, että voisin itse vaikuttaa pelin kulkuun. Viimeiset parikymmentä minuuttia olivat ihan hirveitä kun pallo pyöri vastustajan maaliviivalla, mutta ei vaan mennyt sisään. Muutaman kerran oli pakko katsoa jonnekin ihan muualle!

Tammisen kanssa oli pakko keskustella myös kannattajakulttuurista meren toisella puolen.

– Suomessa pelatessa en olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan tällaista tunnelmaa. Täällä ei kiinnosta taululla oleva tulos tai mikään muukaan, vaan meidän kannattajat ovat joka tilanteessa meidän tukenamme. Joskus tuntui, että Suomessa katsojia ”pakotetaan naisten otteluihin”, kun täällä tullaan seuraamaan omien otteita.

– Otteluiden jälkeen on aina iso joukko pyytämässä nimmareita ja valokuvia ja pidän sitä itse suurena kunniana. Eikä nyt puhuta vain pienistä lapsista, vaan ikäluokka vaihtelee vauvasta vaariin.

– Haluaisin vain kutsua jokaisen katsomaan meidän peliä, jotta he voivat itse kokea tämän tunnelman. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä. Meillä on vielä yhdeksän peliä jäljellä, joten kannattaa tulla kokemaan tämä tunnelma vielä kun tämän kauden osalta ehtii!

Loppukauden kotiottelut:
10.9. vs. Djurgården
29.9. vs. Uppsala
7.10. vs. Kristianstad
22.10. vs. Linköping
5.11. vs. Häcken

Loppusanoiksi kaksi sanaa,
Forza Bajen

The post Tien päällä: Hammarbyn Helmarit ja maailmanluokan tunnelma appeared first on Byyri.

Heja Sverige

Pienen odottelun jälkeen auto suhahtaa ulos ruotsinlaivasta ja aamuinen Tukholma jää taakse, sillä määränpäänä on noin 200 kilometrin päässä sijaitseva Örebro ja OBOS Damallsvenskanin ottelu KIF Örebron ja IF Brommapojkarnan välillä. Reissun syy selviää viimeistään siinä vaiheessa kun joukkueet julkaisevat avauskokoonpanot ja kotijoukkue marssittaa kentälle Elli Pikkujämsän, Heidi Kollasen ja Amanda Rantasen.

Kaudella 2021 KIF Örebro taisteli loppuun asti jopa mitalista, mutta kausi 2022 on ollut vaikea. Sarjapaikka on jo lähes varma, mutta yhtä varmaa on myös se, ettei mitaleille ole asiaa. Illan vastustajan kausi on ollut vaikeampi ja BP taistelee sarjapaikastaan.

Kahden tunnin ajomatka on erittäin nopeasti takana ja pääsen ottamaan ensipuraisua stadionin ympäristöön. Autolla liikkuessa ensimmäinen huomio kiinnittyy siihen, ettei pysäköintipaikkoja juurikaan ole. Tämä on kuitenkin vain hieno asia, sillä stadion sijaitsee lähes keskustassa ja näin on helppoa kannustaa yleisöä saapumaan jalan, pyörällä tai julkisella liikenteellä.

Stadionin sisälle ei kuitenkaan vielä ole asiaa, vaan sitä saadaan odotella iltapäivään asti. Hotellilla huomaan, että kalenteriin merkattu alkamisaika oli tietysti Suomen aikaa, eli tavarat saikin kasata nopeammin kuin olin suunnitellut. Lyhyet keskustelut järjestyksenvalvojan kanssa ja pääsen kameralaukkuni kanssa sisään (kiitos Byyri!).

KIF Örebro – IF Brommapojkarna

Koska hellerajat paukkuvat kovalla tahdilla suuntaan suoraan kohti kioskia. Nopeasti huomaan, että tarjoilut eivät merkittävästi poikkea kotimaisesta: on pientä makeaa, limonadia, kivennäisvettä ja muuta pikkupurtavaa. Makkaraa en kuitenkaan ainakaan itse onnistu löytämään. Kioskien yhteydessä on myös pieni pöytä, jossa myydään erilaisia KIF Örebron kannatustuotteita. Näissäkään ei mitään kovin yllättävää tai mielenkiintoista ole, mutta huivi on tyylikäs ja päätän sellaisen ostaa. Tässä tulee kuitenkin pieni varoitus: varatkaa varmuuden vuoksi kruunuja mukaan!

Olin itse lähtenyt sillä ajatuksella, että ”kyllä kortti riittää”, mutta stadionilla annetaan kaksi vaihtoehtoa: käteinen, tai Swish -sovellus. Nopealla selvityksellä selviää, ettei ainakaan oma pankkini kyseistä sovellusta tue, joten ostokset voi unohtaa siihen.

No, onneksi tänne ei tultu ostoksille, vaan katsomaan kuningaslajia! Ottelun alku vastaa kotijoukkueen osalta keliä: tuskaiselta vaikuttaa. 26′ peliminuutin kohdalla ottelu saa yllättävän käänteen. Elli Pikkujämsä heittää palloa vastustajan maalin eteen ja kuin ihmeen kaupalla vierailijoiden maalivahti onnistuu upottamaan pallon taakseen. Pikkujämsä ei itse edes tajua heti osuneensa, sillä suunta oli jo kohti puolustuspäätä.

Maalin myötä Brommapojkarnan selkäranka napsahtaa täysin. Yhdeksän minuuttia myöhemmin tyly laukaus painuu vierailijoiden maaliverkkoihin ja lähes seuraavasta tilanteesta Heidi Kollanen (joka muuten syötti 2-0-osuman) upottaa pallon maaliverkkoihin Amanda Rantasen kirjauttaessa itselleen syöttöpisteen. Sopivasti maalia juhlitaan ensimmäisenä Rantasen ja Pikkujämsän kanssa.

Peli on käytännössä ohi heti ensimmäisen puolikkaan jälkeen. Örebrolla oli toisella puolikkaalla paikkoja iskeä lisämaalejakin, mutta vain Kollanen onnistuu kasvattamaan maalisaldoa yhdellä osumalla. Suomalaisten, ja tietysti kotiyleisön, on helppoa olla ottelun jälkeen iloisia: neljästä maalista kolme tuli suomalaisen jalasta. Myös kotiyleisö on selkeästi ottanut sinivalkoiset omikseen, sillä nimikirjoitukset ovat kysyttyä tavaraa. Pelit Helmareissa eivät ainakaan vähentäneet mielenkiintoa.

Ottelun jälkeen suurin mietinnän aihe on suomalaisille tuttu: yleisömäärä. Viralliseksi määräksi ilmoitetaan 395 katsojaa, mutta silmämääräisesti arvioituna katsojia oli ehkä puolet tästä. Liekö syy mollivoittoisessa kaudessa, häntäpään vastustajassa vai tukalasta kelistä. Sitä emme saa ehkä koskaan tietää, mutta mitä tästä voi oppia? No, ainakin sen kuuluisan lauseen, että jalkapallo on parasta paikan päällä ja siksi kannattaa suunnata tukemaan paikallista seuraa.

Matsiarvostelu

Kiitämme: Viihdyttävää avauspuolikasta, komeita puitteita, järjestäjien ystävällisyyttä, suomalaisten hyviä otteita.
Moitimme: Yleisömäärää, korttimaksamisen puutetta, ottelun ratkeamista ensimmäiseen puoliaikaan.

Lopuksi: Suomalaisittain huvittavaa oli se, että stadionin kulmalla oli pikaruokala, josta pystyi ottelua seuraamaan. Tämä tapa on Ruotsissa melko yleinen, eikä sen järkevyyttä tarvi pitkään miettiä. On kuitenkin hassua edes miettiä, että seuraisi esimerkiksi Veritas Stadionin nurmella pelattavaa ottelua Hesburgerista.

The post Tien päällä: suomalaisia katsomassa Örebrossa appeared first on Byyri.

Pink Bari

Barin historia jalkapallossa on melko kunnioitettavassa iässä, sillä AS Bari perustettiin vuonna 1928. Tästä joukkueesta olisi paljon kerrottavaa, mutta sen sijaan keskitymme Puglian jalkapallon tuoreempaan tulijaan, A.S.D. Pink Sport Timeen, eli tuttavallisemmin Pink Bariin, Barin naisten joukkueeseen.

Pink Bari on huomattavasti AS Baria nuorempi, sillä joukkue perustettiin vasta vuonna 2001. Seuran nousu kohti Serie A:ta huipentui kaudeksi 2014-2015, kun se nousi ensimmäistä kertaa korkeimmalle sarjatasolle. Joukkue oli jo ensimmäisen kauden jälkeen putoamassa takaisen Serie B:hen, mutta säilyi täydennysmenettelyn turvin. Seuraavalla kaudella joukkue ei enää onnistunut sarjapaikkaansa pitämään, mutta visiitti Serie B:n puolelle jäi lyhyeksi, sillä joukkue nousi heti ensi yrittämällä takaisin ja pelaa siellä tälläkin hetkellä.

Suomalaisittain joukkueessa kiinnostavinta on varmasti joukkueen maalilla pelaava Paula Myllyoja, joka siirtyi kesällä Åland Unitedin riveistä Italian aurinkoon. Joukkue sai lisää suomalaisväriä, kun Henna-Riikka Honkanen allekirjoitti sopimuksen marraskuussa ja siirtyi JyPK:n vihreästä paidasta Barin punaiseen.

Ennen ottelua oli mahdollisuus viettää aikaa Pink Barin virallisen kannattajayhdistyksen kanssa ja keskustella jalkapallosta. Paikallisuus on tietysti oleellisin asia, mutta halusin silti kysyä yhden ison kysymyksen: miksi Bari on heille niin tärkeä?

Vastausta ei mietitä pitkään vaan käytännössä heti todetaan, että tärkeintä on tunne, joka tulee suoraan sydämestä. Naisten joukkue ei myöskään Italiassa ole se suurin asia, vaan miesten puoli vie siellä suurimman huomion, mutta silti rakkautta riittää myös Pink Barille. Pink Barin puolella ei ole jaottelua kannattajien ja pelaajien välillä, vaan kaikki ovat yhtä suurta perhettä. 

Suomalaiset pelaajat ovat kiinnittäneet myös paikallisten kannattajien huomion. Varsinkin pidempään Barissa ollut Myllyoja on intohimollaan hurmannut paikalliset niin hyvin, että osa on jopa opetellut suomalaisille tärkeät sanat ”oi Suomi on” ja ”perkele”. Honkasen kohdalla paikalliset eivät vielä osanneet kommentoida pelaamista, sillä Honkanen oli ehtinyt edustaa Pink Baria vain yhdessä ottelussa. Suomalaisten otteet Italiassa ovat kuitenkin olleet niin vakuuttavia, että omien pelien lisäksi katseet ovat kiinnittyneet myös Suomeen.

Naisten Liiga ei ole vielä italialaisia katsojia kerännyt, mutta Helmareiden ja Huuhkajien pelit ovat herättäneet kiinnostusta.

Bari–Empoli

Kauden alku oli Barille melko haastava. Seitsemästä pelistä oli tullut vain kaksi tappiota, mutta tasapelejä oli neljä ja voittoja vain yksi. Kannattajien mielestä kauden tärkein tavoite on se, että Pink Bari säilyttää paikkansa Serie A:ssa. Tavoitetta ei pidetä epärealistisena, vaan usko sarjapaikkaan on vahva. Tuleva ottelu on iso, sillä Pink Bari saa kotikentälleen vieraita Toscanasta, kun Empoli Ladies matkustaa Pugliaan. Empoli on kolme pistettä Baria edellä ja vaikka kausi on vasta alkupäässä, olisi voitto iso askel kohti sarjapaikan säilyttämistä.

Ensiminuuteista lähtien kotijoukkueen kannattajat pitivät hyvää tunnelmaa ja rummut pärisivät koko pelin, sangrian juomiseen käytettäviä taukoja lukuun ottamatta. Ääntä pitävä ryhmä oli noin kymmenen kannattajaa, mutta silti koko katsomo oli hyvin mukana pelissä ja osoitti niin arvostusta omia kohtaan, kuin kritiikkiä tuomaria kohtaan.

Aidatun kentän laidalla oli pieni kyltti, jossa luki ”rispettare il verde”, mikä tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”kunnioita kenttää”. Kyltti oli tietysti suunnattu katsomossa olijoille, mutta saman kommentin voisi antaa myös pelaajille ennen peliä. Kenttä sai todennäköisesti kaiken kunnioituksen, sillä vastustajan oli turha sellaista odottaa.

Pelaajat painoivat joka tilanteessa kovaa, eikä kovia kontakteja puuttunut. Italialaisiin verrattuna iso Honkanen sai lähes jokaisessa mahdollisessa tilanteessa osumaa jalkoihinsa, eikä rumiltakaan rikkeiltä vältytty. Liikenteen tavoin myös kentällä säännöt tuntuivat olevan enemmänkin suosituksia, joita noudatettiin omien tarpeiden mukaan.

Heti ottelun alussa kotiyleisö äityi ankaraan protestointiin, kun Barin pelaaja kaadettiin rangaistusalueella, mutta tuomari ei nähnyt tilanteessa rikettä. Vielä suurempaa protestointia tuli kuitenkin ensimmäisen puoliajan lopussa, kun Empolin pelaajan jalka osui suoraan Barin pelaajan päähän. Pelaajat kerääntyivät välittömästi tarkkailemaan tilannetta ja protestoimaan kovaan ääneen kumpaankin suuntaan.

Barin pelaaja jouduttiin poistamaan kentältä paarien avulla, mutta jostain syystä Empolin pelaaja sai jatkaa pelaamista. Jopa turistina oli helppo yhtyä protestointiin, kun ulosajon arvoisesta rikkeestä ei noussut edes keltaista korttia. Yleensä tuomaritoiminta on sellainen asia, josta valittaminen on tyhmää, mutta Barin pelissä tuli väkisinkin sellainen olo, että Barista ei pidetä, vaan joukkue haluttaisiin takaisin Serie B:hen keinolla millä hyvänsä. 

Bari oli ottelussa hallitsevampi osapuoli ja loi lukuisia paikkoja, mutta pallo ei päätynyt maaliin asti. Myllyoja joutui ottelun aikana kahdesti tiukan paikan eteen.

Ensin Empoli sai harhasyötön jälkeen loistavan paikan iskeä pallo maaliin, mutta Myllyoja venytti upeasti alakulmaan suuntautuneen vedon eteen ja pelasti tilanteen kulmaksi. Myös Empolin toinen vaarallinen paikka syntyi Barin omasta virheestä. Empolin pelaaja nappasi pallon ja karkasi läpiajoon, mutta Myllyoja nousi hyvin vastaan ja pakotti laukomaan pallon ohi maalista. Kertaalleen Empoli sai pallon maalikehikoihin, mutta muuten suomalaisveskari selvisi ilman isompia ongelmia.

Pink Bari painoi loppuun asti kovalla paineella, mutta pallo ei lopulta maaliin päätynyt, vaan ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Matsin jälkeen kannattajat jäivät soihtujen kanssa kiittämään omiaan ottelusta.

Haastattelussa Henna-Riikka Honkanen & Paula Myllyoja

Ottelun päätyttyä oli mahdollisuus kuviin ja haastatteluihin, joten sain mahdollisuuden kuulla Myllyojan ja Honkasen kommentteja Pink Barista, Serie A:sta ja Naisten Liigasta. Ennen muuta keskustelua oli tietysti pakko kysyä pelaajien kommentit päivän ottelusta.

Myllyojalle ottelu oli kauden toinen nollapeli, joten se lämmitti mieltä, vaikka Empolia vastaan torjuntoja ei tullut yhtä paljon kuin aikaisemmissa otteluissa. Yleensä torjuntoja tulee parikymmentäkin, mutta tässä ottelussa tuli maksimissaan kymmenen torjuntaa, jos kaikki lasketaan, eli maalivahdille peli oli helpompi. Myllyoja on tyytyväinen joukkueen suoritukseen siinä mielessä, että Bari sai omaa ideologiaa vietyä eteenpäin ja uskalsi pelata peliä pelaamalla eteenpäin, eikä vain roiskittu.

– Tietysti harmittaa, ettei saatu maalia tehtyä, mutta tulokseen voi silti olla tyytyväinen. Pitää vaan viedä hommaa eteenpäin. Ollaan joukkueena onnistuttu odotettua paremmin, mutta silti pelaajissa on vankka usko siihen, että potentiaalia on vielä parempaankin.

Honkasta ottelun lopputulos jäi harmittamaan. Honkasella oli muutama paikka iskeä pallo maaliin, mutta maalit jäivät vielä odottamaan tulevia pelejä. Katsomoon näytti siltä, että Italiassa pelataan kovaa ja koko ajan tulee pientä rikettä ja potkimista jaloille. Hennasta kuitenkin tuntuu, että hänen on jopa helpompi pelata Italiassa fyysisesti, mutta allekirjoittaa katsomosta tehdyn havainnon rikkomisesta.

– Suomessa on opetettu siihen, että täytyy pysyä pystyssä, kun taas nyt tilanne on päinvastainen. Pitäisi oppia siihen, että aina ei ole pakko väkisin pysyä pystyssä.

Mitä Myllyojan ja Honkasen päässä liikkui, kun Serie A -seura osoitti kiinnostusta?

Myllyojan ensimmäinen ajatus oli vähän epäuskoinen. Kausi Suomessa oli vielä kesken ja ensimmäinen ajatus oli, että ”tuskin tämä lopulta onnistuu” mutta silti Myllyoja päätti, että annetaan mahdollisuus ja kaikesta huolimatta lähdetään liikkeelle positiivisella asenteella.

– Mainittiin asiasta tietysti myös Åland Unitedille, mutta sillä hetkellä mentiin vielä ihan rauhassa ja katsottiin, mistä on kyse. Olo oli lähinnä epäuskoinen.

Honkasen kohdalla oli jo pitkin kesää tullut eri seuroista kyselyjä. Aluksi ajatus oli, että Suomessa on kaikki hyvin ja ikääkin on jo, joten miksi sitä enää lähtisi.

– Sain opiskelut päätökseen ja olin urheiluakatemiassa fysioterapeuttina ja nautin työstäni todella paljon. Elämä Suomessa oli kaikin puolin mallillaan.

Hennan kohdalla käännekohdaksi muodostui se, kun JyPK:n päävalmentaja Mikko Manninen lähti kääntämään päätä ja sanomaan, että jos vaan tulee sauma päästä isompiin piireihin, niin ehdottomasti se kannattaa hyödyntää. Fysioterapeutiksi valmistuminen tarkoitti joka tapauksessa sitä, että Honkanen tulisi tekemään töitä jalkapallon parissa.

Keskustelu valmennuksen kanssa tuli loistavaan väliin, sillä jo samana iltana tuli viestiä, että kiinnostaisiko Serie A ja Pink Bari.

– Ajatus oli totta kai erittäin kiinnostava, mutta päätöstä ei voinut sanoa heti, vaan piti myös kotiväen kanssa keskustella muutosta Italiaan. Olisihan edessä melkoinen seikkailu. Kiinnostus italiasta oli todella iso asia itseluottamukselle ja uskolle omaan tekemiseen.

Miten Naisten Liigasta pelaajista kiinnostutaan Italiassa ja päädytään pelaamaan Serie A:han?

Myllyoja toteaa ettei mitään virallisia keskusteluja ole käyty, mutta rivien välistä on pystynyt lukemaan paljon. Maalivahdin mielestä se on tavallaan jopa parasta, että hänet löydettiin ”vahingossa”. Hän ei itse ollut tyrkyllä pelaamaan, vaan herätti mielenkiintoa omilla taidoillaan ja päivittäisellä toiminnallaan.

– Skoutti oli ollut katsomassa Hongan pelejä aikaisempina vuosina ja sitä kautta oli kiinnostus oli herännyt.

Honkasen kohdalla Barin osoittama kiinnostus oli erilainen tilanne, sillä siellä oli jo toinen suomalainen pelaaja, jolta oli mahdollisuus kysyä lisätietoja. Honkanen kiittelee Myllyojan avoimuutta ja sosiaalisuutta, ja toteaa niiden auttaneen sopeutumisessa. Vaikka Honkanen on ollut Italiassa vasta muutamia viikkoja, tuntuu hyökkääjästä siltä, että siellä olisi ollut jo pitkään.

Siirto Serie A:ssa pelaavaan Pink Bariin tarkoitti sitä, että molemmat ovat ammatikseen jalkapalloilijoita. Miten tämä näkyy pelaajien elämässä?

Myllyojalle tilanne ei ole täysin uusi, sillä jo Åland Unitediin siirtyminen tarkoitti sitä, että hän oli ammatiltaan jalkapalloilija. Pelaamisen ohella Paula myös valmensi junioreita, mutta se ei missään nimessä tuntunut työltä.

– Olen koko ikäni haaveillut, että jonain päivänä olisin jalkapalloammattilainen ja nyt se unelma on totta. Kaiken lisäksi sopimus tuli paikkaan, jossa on todella hyvä olla ja pystyn nauttimaan jokaisesta päivästä.

Siirto Bariin on Myllyojan mukaan parasta, mitä hänen urallaan on käynyt. Ammattilaisena oleminen on niin erilaista, että paluu puoliammattilaisuuteen ei kuulosta enää oikealta ja on vaikeaa nähdä, että hän enää siihen lähtisi. Joko mennään täysillä, tai ei mennä ollenkaan.

Honkaselle ammattilaisuus oli uusi asia, joten totuttelemista on ollut todella paljon, muun muassa valmennuksessa käytetyn kielen osalta.

– Ammattilaisuus on toki ollut hieno asia, mutta kun on aina ollut puoliammattilainen, on ehtinyt jo tottua siihen, että elämässä on paljon muutakin kuin jalkapallo. Olen pohtinut ottavani jalkapallon lisäksi joitain kursseja, jotta saisin arkeen vähän vaihtelua.

Serie A:n ja Naisten Liigan välillä on paljon eroja, mutta mikä on suurin ero ja voisiko Italian jalkapallo jopa oppia jotain Suomesta?

Myllyojan mielestä Serie A:ssa henkilökohtainen taitotaso ja tekninen suorittaminen on parempaa kuin Naisten Liigassa. Myös Serie A:n tempo ja intensiivisyys on korkeamalla tasolla.

– Naisten Liigassa pelaajat ajattelevat peliä enemmän ja tietävät pelistä enemmän teoriatietoa kuin keskiverto Serie A:n pelaaja. Uskon että suurin syy tähän on se, että ainakin Etelä-Italiassa tyttöjen valmennus on vasta matkalla kohti huippua. 

Honkasen mielestä yksi suuri ero on se, kuinka omistautuneita kaikki ovat jalkapallolle.

– Italiassa kaikki saavat keskittyä vain jalkapalloon. Valmennus, pelaajat ja fanit elävät kaikki jalkapallolle, kun taas Suomessa valmentajat saattavat tehdä valmennuksen ohella jotain muuta työtä, taustoista ja pelaajista puhumattakaan.

Myös Honkanen on sitä mieltä, että tempo on kova, mutta taktinen taso on Suomessa edellä. Jos Italian vauhtiin saisi mukaan Suomen järjen, olisi peli todella kovaa.

Naisten Liigassa kannattaminen on vielä lähinnä yksittäisten kannattajien harteilla, joten miltä italialasten soihdut ja savut tuntuvat?

– Vaikka olin yrittänyt tutkia ja opiskella ja olin katsonut aiempia pelejä, oli ensimmäisessä pelissä silti erikoinen tunne. Vaikka kannattaminen on hienoa, on se silti tavallaan myös vähän kuluttavaa, sillä tulee lisää ajateltavaa pelin aikana. Pitää pystyä huutamaan kaiken katsomosta kuuluvan metelin yli kaikki ohjeet ja vielä italiaksi, Myllyoja kertoo.

– Kaikesta huolimatta se on kuitenkin todella hienoa, kun katsojat chanttaavat koko pelin ja pelaajille kohdistetut laulut ja kannustukset oli suunniteltu jo ennen kauden ensimmäistä peliä.

Myllyoja pelaa itse hyvin voimakkaalla tunteella, mutta on erilaista räjähtää tuulettamaan ja juhlimaan yhdessä kannattajien kanssa, eikä vain yksin. Siitä saa todella paljon energiaa, kun koko katsomo mylvii ja tukee joukkuetta pelin ajan. Myllyoja myöntää olevansa todella iloinen siitä, että kannattaminen on Italiassa korkealla tasolla.

Vaikka italialainen kannattaminen on myös Honkaselle uutta, haluaa hän silti kiittää JyPK:n kannattajaa Felixiä siitä, että on päässyt edes vähän tottumaan siihen että katsomossa on kannattajia. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että suurimmaksi osin hän ei edes ehdi huomata kannattajia, vaan peliin keskittyminen vie kaiken huomion.

– Kun tapahtuu jotain erikoisempaa ja peli pysähtyy, niin kannattajien paikallaolo kyllä näkyy hyvin. Jos yleisö esimerkiksi protestoi tuomarin toimintaa, niin kyllä kannattajat silloin huomaa, mutta suurin osa huudoista menee täysin ohi pelin tiimellyksessä.

Tällä hetkellä molemmat keskittyvät Pink Barissa pelaamiseen, mutta mikä on seuraava askel?

Kausi on lähtenyt käyntiin hyvin ja kehitystä sekä henkilökohtaisia onnistumisia on tullut 35-vuotiaalle maalivahdille. Myllyoja on saavuttanut joukkueessa hyvän ja vankan aseman, mutta ei silti tyydy tähän hetkeen.

– Olisi mahtavaa, jos seurana kehityttäisiin ja saisi pysyä laadukkaassa valmennuksessa. Ensimmäinen tavoite on tietysti jatkosopimus, mutta toisaalta myös ajatus isommista saappaista houkuttelee, niin maajoukkueessa, kuin seurajoukkueessakin. Nälkä kasvaa syödessä, Myllyoja toteaa.

Honkanen ei halua lähteä ajattelemaan liian pitkälle, vaan etenee askel kerrallaan. Tällä hetkellä tärkein asia on se, että kehittyy pelaajana, mutta jos jostain osoitetaan kiinnostusta, ei Honkanenkaan tyrmää ajatusta suurimmista saappaista.

Ottelun ja pelaajien tapaamisen jälkeen kasvoillani on vieno hymy. Johtuu se sitten matsissa nautitusta sangriasta tai laadukkaasta jalkapallosta, on helppo hymyillä ja huutaa ääneen kaksi sanaa:

Forza Bari!

The post Tien päällä: Tunnelmia Barista ja pari kysymystä Henna Honkaselle ja Paula Myllyojalle appeared first on Byyri.