Juhlavuottaan viettävän Real Torspon perustivat 15 vuotta sitten helsinkiläiset yhteiskuntahistorian opiskelijat, jotka muodostavat yhä joukkueen merkittävän rungon muiden valtiotieteilijöiden ohella.

Torspon toiminta on ympärivuotista: syksyllä ja keväällä pelataan ulkona, ja talvella on futsal-kausi.

Jokaisena kolmena kautena pelataan yliopiston liikuntapalveluiden Unisportin pitämää sarjaa, johon osallistuu joukkueita Helsingin yliopistosta sekä Aalto-yliopistosta, biotieteilijöistä ruotsinkielisiin insinööriopiskelijoihin.

Torspon General Manager Markus Kivistö kehuu toiminnan edistävän opiskelijanuorten terveitä elämäntapoja.

– Real Torspon tarkoitus on tasapainottaa opiskelijoiden elämää ja tarjota sellaista vapaa-aikaa, jossa alkoholin suurkuluttamisen sijaan voi ennen luentoa pyörähtää matsissa ja saada keskelle päivää tilaisuuden urheilla yhdessä ystävien kanssa, Kivistö sanailee.

Jokainen on tervetullut

Kaikki ovat tervetulleita Torspoon, ikään ja sukupuoleen katsomatta – tarkoitus on pitää hauskaa. Jos samalla satutaan voittamaan matseja tai jopa mestaruuksia Unisportin rento-sarjassa, aina parempi.

Kivistö vertaakin joukkuetta Suomen jalkapallomaajoukkueeseen, Huuhkajiin. Toimintaa ei ole viime vuosina leimannut turha ryppyotsaisuus tai tuloshakuisuus, mutta jokaisesta voitosta otetaan ilo irti.

Niinpä Real Torspon sielu ei pihisekään loputtomassa rääkissä ja harjoittelussa.

– Torspo on matalan kynnyksen joukkue. Jalkapallokengillä ja jonkinasteisella Urho Kekkosta koskevalla asiantuntemuksella pääsee pitkälle, Kivistö virnistää.

Vaikka punapaidat vaalivat terveitä arvoja, arvostetaan toisaalta muitakin suorituksia – näytöt joukkueelle annetaan usein pelikenttien sijaan eurooppalaisten suurkaupunkien yöelämässä.

– Joskus pelataan jalkapalloa, joskus bailataan, Kivistö myöntää.

Vasen kuva on Prahasta Karlovy Lazne -yökerhosta. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa poseeraa eräs tunnettu suomalainen tosi-TV-julkkis Helsingin Karaokekellarissa.

Mielenkiintoisen nimen tausta on Kivistön mukaan sisäpiiritietoa.

– Real Madridiin, jääkiekkovarusteisiin saati Aleksi Valavuoreen se ei kuitenkaan liity, Kivistö vihjaa.

Paitoja tilattu lähes 120

Joukkueen näkyvyys ei rajoitu missään nimessä pelipäiviin ja -paitoihin.

Yliopiston keskustakampuksella kävelee harva se päivä vastaan opiskelija, jolla on päällään valkoinen kollari kirkkaanpunaisella logolla, jossa lukee Real Torspo.

– Kollaripaitoja tulee vastaan niin bileissä, luennoilla kuin ruokakaupoissakin, Kivistö naurahtaa.

Idea fanipaidoista syntyi syksyllä 2017.

– Paitoja on tilattu toistaiseksi noin 120 kappaletta. Kivistö kertoo.

“Jotain muuta kuin kutosdivarin äijämeininkiä”

Real Torspon toimintaan on haluttu rekrytoida myös naisia, sillä punapaitojen toiminnassa tähdätään tasa-arvoon.

Joukkueen parhaimmistoon kuuluva naismaalivahti on Kivistön mukaan erinomainen osa Torspoa, mutta yleisesti ottaen koko sarjassa pelaa vain yksittäisiä naisia yksittäisissä peleissä.

– Haluamme kuitenkin ehkä olla jotain muutakin kuin kutosdivarin väsynyttä äijämeininkiä, Kivistö pohdiskelee.

Sukupuolijakaumasta riippumatta Real Torspo on iloinen yliopisto-opiskelijoiden joukko, jossa pelataan yhdessä toisiaan kannustaen. Pallon perässä juoksevat Torspon punapaidat ovat otteluissa tietyllä tapaa usein varsin lähellä kuningaslajin syvintä olemusta.

Voiko itse Torspon vetovoimaa kuitenkaan tiivistää yksittäiseen tekijään?

– Isäni on kannattanut Torspoa 1970-luvulta lähtien, joten syntyessäni…

General Manager Kivistö vakavoituu.

– Jari Litmasta lainaten: Jalkapallohan on kiva peli. Torspolaisten kanssa tuppaa olemaan hauskaa, Kivistö hengähtää ja hymyilee vienosti.

The post Real Torspo urheilee ja pitää hauskaa – “Joskus pelataan jalkapalloa, joskus bailataan” appeared first on Byyri.

Raitiovaunu rymistelee Vltavan luoteispuolta. Sporaan astuu tipotellen miehiä punaiset kaulahuivit kauloissaan. AC Sparta Praha kohtaa iltapäivällä cup-ottelussa FC Baník Ostravan, ja olemme menossa katsomaan paikallista futista opiskelijakaveriporukalla.

Saavutamme Generali Arenan ennen kello viittä, mutta fanituotteiden hankkimiseen ja oikean portin löytämiseen menee hetki. Kun pääsemme kentän puolelle, seuralaulut on jo kajautettu ja alkuvihellys vihelletty. Mietin, jääkö meiltä jotain näkemättä. Tunnen itseni todella suomalaiseksi: miksi pitäisi olla pilkulleen ajoissa paikalla, kyllähän paikallisiakin saapuu vielä kauan matsin alun jälkeen? Samalla kummastelen, miksi ottelu pelataan niin aikaisin iltapäivällä. Tulkitsen sen kuuluvan niihin paikallisjalkapallon hienouksiin, jotka eivät avaudu minulle.

Kyselen skeneä paremmin tuntevalta seurueemme jäseneltä joukkueiden taustoja ja menestystä. Käy ilmi, että Sparta on melko tasokas joukkue, Baník taas sijoittunut sarjataulukossa loppupäähän. Oletan, että kotijoukkueella on siis hyvät mahdollisuudet voittaa vieraansa.

Ultria, kaljaa ja boikotti

Pelin ensimmäinen puoliaika on tasavahvaa pelaamista. Suotuisia maalintekopaikkoja aukeaa vain vähän, ja huomioni kiinnittyykin Baníkin kannattajiin. Heidän päädyssään on banderolli, jossa lukee Chachaři, jälkikäteen Wikipediasta tarkistettuna suomeksi pahat pojat.

Siltä meno vaikuttaakin. Vastustajien leiristä kaikuvat akustisesti onnistuneella areenalla jatkuvat, rytmikkäät kannustuslaulut, jotka sanoja osaamatta tunnistaa kyllä. Samoja veisuja kuulee ympäri Euroopan, jopa ympäri maailman. Chachařin odotus palkitaan ensimmäisen puoliajan lopulla, kun Baník tekee ottelun avausmaalin.

Puoliajalla jonotamme muiden katsojien kanssa kaljaa, ja haaveilen taas siitä, että Suomi vielä joskus purkaisi alkoholibyrokratiaansa, ja kahden euron oluet saavuttaisivat vielä elinaikanani Itämeren koillisosan. Samalla katselen muita katsojia. Karkeasti arvioiden 80 % on keski-ikäisiä miehiä, loput lähinnä alaikäisiä. Naisia näkyy kourallinen.

Jo sisään tullessa huvitti, että naisille oli oma portti ja turvatarkastus, vaikkakin vain laukkuni tarkastettiin. Eräs tuttavani väitti alkusyksystä, että urheilupiirit tulevat viimeiseen asti vastustamaan sukupuolineutraaliutta. Väitteestä voi olla montaa mieltä, mutta lokakuussa 2017 Generali Arenalla tämä tuntuu pitävän paikkansa.

Toisen puoliajan alussa ilmoitetaan katsojamäärä. Nelisen tuhatta, siis noin neljäsosa areenan kapasiteetista. Kanssakatsoja kertoo, että paikalliset ultrat boikotoivat Spartan valmentajaa, Andrea Stramaccionia. Vaikka Tšekin poliittinen johto on pahasti korruptoitunut, urheilussa ihmiset haluavat oikeutta: jos saa kovaa liksaa, tuloksien täytyy yltää yhtä korkealle tasolle. Spartan menestys ei ole tällä kaudella yltänyt kannattajien vaatimuksiin.

Tasaisen taiston dramaattinen loppu

Spartan ensimmäisen puoliajan hapuilu päättyy, kun vaihdosta kentälle tullut Marc Janko iskee tasoitusmaalin 77. minuutilla. Muuten hiljainen kotikatsomon pääty räjähtää hetkeksi kannattamaan omiaan. Sparta saa kaipaamansa piristyksen maalista, ja varsinaisen peliajan loppu on kotijoukkueen hallintaa, joskin peli katkeaa jatkuviin rikkeisiin. Maalia ei kuitenkaan synny, joten ottelu jatkuu jatkoajalle.

Jatkoajan ensimmäisinä minuutteina Baník nousee jälleen johtoon, mutta toisella puoliskolla Spartan Josef Sural tasoittaa saksarillaan jälleen pelitilanteen. Rikkeitä riittää edelleen, mutta ei voittomaalia.

Edetään siis rangaistuslaukauksiin. Niiden suhteen meillä käy tuuri, sillä kilpailu suoritetaan edessämme, kotijoukkueen päässä. Aluksi palloa ladotaan maaliin vuorotellen, mutta Spartan kolmannella ja neljännellä yrittämällä pallo lentää maalin yli. Baníkin ratkaisija ei erehdy, ja niinpä Baník voittaa ja etenee Tšekin cupin viidennelle kierrokselle.

Kokonaisuutena ottelutapahtuma oli viihdyttävä koko pitkän kestonsa ajan. Erityismaininnan tunnelmanluonnista annan taukojen aikana soitetulle Eminemille sekä parille pyroräjäytykselle peliajan toisella puoliskolla.

Menisin uudelleen. Menkää tekin, kun Tšekissä matkustatte.

Kuva: Alec Neihum

The post Tien päällä: Baniikkia Prahassa appeared first on Byyri.