Tehdään aluksi yksi asia selväksi: Perparim Hetemaj, tuttavallisemmin ”Perpa”, on yksi kaikkien aikojen suomalaisjalkapalloilijoista. Sellainen pelaaja ja henkilö, jonka tarina suorastaan huutaa tulla kerrotuksi. Odotukset ja lähtökohdat kirjan lukemiselle olivat näin verrattain korkealla ja yksi asia pyöri mielessä – toivottavasti Meri ja Remmel ovat menneet pintaa syvemmälle, eivätkä ole tyytyneet luettelemaan pelkästään kausitilastoja.

Kirja etenee lähes kronologisessa järjestyksessä lapsuuden ensimmäisistä pallotatseista uran ehtoopuolelle välillä piipahtaen tarkemmin tietyissä päivämäärissä ja uran tärkeissä hetkissä sekä henkilöissä. Jo ensimmäisistä kappaleista käy ilmi teoksen ominaispiirre, joka ansaitsee isot kehut. Perpan tarinan lisäksi Meri & Remmel korostavat tutkittua tietoa ja nostavat esiin tärkeitä teemoja liittyen niin lapsuusvaiheen jalkapalloon kuin myös pelikentän ulkopuolella tapahtuvaan ihmisenä sekä urheilijana kasvamiseen.

Harjoituksissa ja peleissä he pääsivät purkamaan murheitaan ja levottomuuttaan. Valmentajat eivät olleet pelkästään valmentajia vaan myös kasvattajia.

Tutkittu tieto rytmittää hyvin kirjaa, joka on myös täynnä elämänmakuisia tarinoita. Tasapaino asiapitoisuuden ja draaman sekä viihteen välillä on hyvä. Ei tarvitse olla jalkapalloromantikko saadakseen Perpan tarinasta jotain irti.

Perparim Hetemaj lähti Ateenaan AEK:n riveihin kesällä 2006. Paluu Suomeen, HJK:hon, tapahtui lähes 16 vuotta myöhemmin. Perpa pelasi siis leijonanosan ammattilaisvuosistaan ulkomailla ja muokkasi itsestään, tai omaksui, vakavan loukkaantumisen jälkeen eliittipelaajan keskikentän kovana vääntäjänä. Nämä ammattilaisvuodet maajoukkuetta unohtamatta ylä- ja alamäkineen on dokumentoitu ansiokkaasti teokseen. Kaiken pohjalla on kysymys siitä, mitä ja keitä kaikkia tämän saavuttaminen on vaatinut – ja millainen selviytyjä Perpan on pitänytkään olla, ettei ole antanut periksi kovista takaiskuista huolimatta.

Perparim Hetemaj – Selviytyjä on enemmän kuin pelkkä urheilukirja. Se on kertomus periksiantamattomuudesta ja siitä, millainen vaikutus omilla valinnoilla urapolkuun ja elämään voi olla. Se on kirja, jonka toivoisin jokaisen nuoren (jalkapalloilijan) lukevan.

The post Kirja-arvio: Perparim Hetemaj – Selviytyjä on viiden tähden kasvutarina appeared first on Byyri.

Helleauer on poikkeuksellinen kotimainen romaani. Suomessa korkeakirjallisuuteen harvoin yhdistetään jalkapalloa. Olli-Pekka Jauhiaisen kansi antaa jo osviittaa mitä on tulossa. Nyt ollaan jännän äärellä.

KASVUTARINA

Helleauer on jaettu kolmeen isompaan lukuun, eikä kappaleita ole väliotsikkojen kera kymmeniä. Se voi haastaa osaa lukijoista, kun asiaan pitää paneutua ja keskittyä, mutta voin taata että se myös palkitsee. Teoksen juonta sen enempää paljastamatta se kuvaa elämää ja kuolemaa, rakkautta ja kaihoa sekä jalkapalloa kortteliliigasta katsomoihin.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat pitkälle aikajanalle ja ajan myötä niin hahmot, paikallinen jalkapalloseura kuin myös ympäröivä maailma muuttuu. Miten Lemmikkien ja Keisarien välisessä ottelussa käy? Entä miten kaupungin ylpeys, Lumous, pärjää? Tämä on mielestäni myös kirjan vahvuus. Kansien väliin rakennettu maailma tempaisee mukaansa ja äärimmäisellä pieteetillä tapahtuva asioiden kuvailu herättää kokonaisuuden henkiin.

Okei, ehkä asioiden kuvailu menee välillä hieman yli, mutta asia ei ärsytä vaan pikemminkin saa hymyn huulille. Taidetta, voisi joku sanoa.

Juoksin maalille ja silitin tolppaa. Paksun lakkakerroksen alta tunsin sen epäsymmetristen harmaiden viirujen peittämät säikeet ja kuulin mielessäni niiden kertovan, miten joskus kauan aikaa sitten syysmyrskyssä sormieni alla yhtä hengittävä pyökki oli taipunut ja seurannut, kuinka koko muu metsä sen ympärillä pudotti lehtensä, mutta tuuleen taipuneena tuo sinnikäs puu piti kiinni purppuroista, suipoista lehdistään, joiden suonet levisivät geometrisesti kohti lehden kärkeä ja taivasta, kunnes viimein ote höltyi ja yksi kerrallaan lehdet nousivat pyörimään huutavaan tuuleen ja katselivat sieltä Helleaueria allaan, kaupungin vääristyneitä valoja kosteassa ilmassa ja siihen sulautuvia katseita, talven alla haikeita.

Pidin Helleauerista kovasti. Ymmärrän myös, ettei se missään nimessä maistu jokaiselle jalkapalloihmiselle. Se on kenties kaukana siitä, mitä on tottunut lukemaan, jos lautasella on ollut urheilu- tai futisaiheisia teoksia. Kirja ei ole missään nimessä pelkkää jalkapalloa. Se on myös kertomus aikojen muuttumisesta ja miten ennen, jos ei nyt kaikki niin tietyt asiat, olivat paremmin. Havaittavissa on kenties kaikuja myös meidän aikaamme ja maailmaamme.

Helleauer on vaikuttava teos. Erilainen ja valtavirrasta poikkeava. Kaunis kuvaus elämästä – ja jalkapallosta.

The post Rakkausromaani jalkapalloromantikoille – Helleauer on kauneinta kotimaista futiskirjallisuutta appeared first on Byyri.

Jalkapallo-ottelut eivät olisi samanlaisia ilman kannattajia. Suomen Maajoukkueen Kannattajat ry täytti kesäkuussa 2022 kunnioitettavat 20 vuotta, mutta miten SMJK:sta kasvoi merkittävä voimavara maajoukkueillemme ja varteenotettava kannattajaryhmä maaotteluissa ympäri Euroopan?

Kulttuurityötä

Liskin kirjoittama teos on perusteellinen läpikäynti SMJK:n ensimmäisistä vuosikymmenistä. Matkaan lähdetään perustamisesta ja vuosia mennään eteenpäin Suomen otteluiden värittäessä tarinoita. Karsinta- ja matkaraportteja tasapainottavat muut aiheet, kuten tärkeiden henkilöiden ja ilmiöiden esittely. Lähteitä on käytetty runsaasti ja haastatteluja tehty yli kolmekymmentä kirjaa varten.

Historiikeilla tai historiakirjoilla on nähdäkseni yksi tavoite ja siinä joko onnistutaan tai ei. SMJK:n ja Pohjoiskaarteen vaiheet on tässä teoksessa kuvattu tarpeeksi laajasti ja sivujakin on reilu kolmesataa. Kaikki oleellinen ja ehkä jotain vähemmän oleellistakin on tallennettu nyt yksien kansien väliin ja se, jos mikä on tärkeää futiskulttuurityötä.

Kirjan lopussa on pieni kuvakooste ja mielellään olisin katsellut enemmänkin kuvia, mutta hyvä että edes jotain on mukana. Tekstimuodossa olevat tarinat ovat tietysti tärkeämpiä tämänkaltaisessa teoksessa ja avaavat kyllä hyvin kannattajatoiminnan iloja ja haasteita.

Maajoukkueen kannattamisessa on tiettyjä eroja seurajoukkuekannattamiseen ja varsinkin Suomessa maajoukkueet ovatkin vetäneet kansakunnan huomion. Pohjoiskaarteeseen, ja vierasreissuille, kerääntyy vuosi toisensa jälkeen suuri joukko eri elämäntilanteissa olevia henkilöitä. Otteluita on vähemmän kuin seurajoukkueilla, jolloin ehkä useampi saa raivattua kalentereihin tilaa tai yksinkertaisesti arvottaa nämä tapahtumat korkeammalle.

Tämän, eräänlaisen toistuvan vuosittaisen ”rituaalin” kertomisessa Pohjoiskaarre – 20 vuotta unelmia ja katsomohommia onnistuu. Jo pitkään on jännitetty arvonnoissa ketä vastaan pelataan ja mitkä päivät almanakasta pyhitetään maaotteluille, tuttavien näkemiselle ja tietysti kannattamiselle.

Pohjoiskaarre – 20 vuotta unelmia ja katsomohommia kertoo kannattajaryhmän tarinan ja kasvun alle kymmenen hengen poppoosta tuhatpäiseksi joukoksi, joka on maajoukkueiden kannattajaskenessä Euroopan huipputasoa.

The post Kirjaesittely: Pohjoiskaarre – 20 vuotta unelmia ja katsomohommia kertoo Euroopan mittapuullakin merkittävän kannattajayhdistyksen tarinan appeared first on Byyri.

Jalkapallon ja rahan suhde on ristiriitainen. Toisaalta laji tarvitsee sitä kasvaakseen, mutta miten kasvavia rahavirtoja käytetään ja kuka niitä käyttää? Kadotammeko samalla jotain alkukantaista, jalkapalloromantikkoja kiehtovaa lajista ja sen ympäriltä, kun menemme kohti viihdemäistä, mahdollisimman paljon otteluita tarjoavaa viihdekoneistoa?

Muun muassa näitä asioita ja kaikkea muuta lokaa rahakasojen alta kaivaa ja kertoo Hannu Aaltonen ja Tapio Keskitalo ansiokkaassa teoksessa Jalkapallon musta kirja.

Ei pelkkää peliä

Kirja lähtee liikkeelle Englannista ja ajassa matkaan yli sata vuotta taaksepäin. On hyvä ymmärtää, mistä asetelmista on tultu nykypäivään, jossa Qatarin MM-kisoja voidaan pitää eräänlaisena antikliimaksina ja häpeäpilkkuna koko lajille. Miten tähän tultiin ja miten tämmöisen annetaan mennä läpi?

Englannista liikutaan muualle Eurooppaan, mutta myös kokonaan muihin maanosiin ja kulttuureihin. Laji on sama ja säännöt ovat samat, mutta myös rötöstely ja rikollinen toiminta on samankaltaista maasta riippumatta.

Kirjan esipuheessa käytetään esimerkkinä Saksan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaa (1936-64) Josef ”Sepp” Herbergeriä. Hän piti muistivihkoa ja uppoutui lajiin samalla, kun ympäröivässä maailmassa tapahtui hirveyksiä. Viimeistään herran vuonna 2022 pitää ymmärtää, ettei jalkapallo tai muukaan urheilu ole pelkkää peliä, joka ei kytkeydy millään tavalla sitä ympäröivään maailmaan. Sen varjoissa tapahtuu jatkuvasti törkyä, jota pitäisi pyrkiä kitkemään pois.

Aaltonen ja Keskitalo kuljettavat lukijaa sopivan kokoisin askelin eteenpäin, sillä kirja ei ole ajoittain kevyintä luettavaa tai kuunneltavaa. Numeroita ja faktoja pitää prosessoida, eikä kaikkea lukemaansa meinaa uskoa ensi-istumalta.

Laput pois silmiltä

Kovemmalle futisnörtille teoksessa on aika paljon tuttua tarinaa ja esimerkiksi uutisilta Superliigasta ja Qatarista on ollut vaikea välttyä viime vuosien aikana.

Kirja olisikin tärkeä saada sellaiselle kohderyhmälle lukuun tai kuunteluun, joka kuluttaa lähinnä futista viihdetuotteena. Omaa seuraa ei välttämättä ole tai laji ei liikuta sohvaa pidemmälle. Se on tietysti toinen kysymys, kiinnostaako tai välittääkö heistä moni, mutta mitä enemmän lajiin liittyvistä ikävistä asioista kerrotaan, sen parempi.

Vaikka kirjassa maalaillaan vähän tympeään sävyyn kokemusta suomalaisesta futiskatsomosta, niin pakko sanoa, ettei Suomi-futis ole monelta osin samalla tavalla pilalla kuin sen maailmaa nähnyt isoveli. Kotimaisestakin futiksesta löytyy valitettavat tapahtumasarjat, jotka kirjassa avataan, mutta samalla pieni toivo, että tämän maan sisällä asioita voitaisiin valvoa paremmin. Mittakaava on niin paljon pienempi kuin muissa maissa, mutta kuten todettua, se ei kaikessa ole huono asia.

Noin 300-sivuinen kirja on riittävän kattava luomaan uskottavan todistuksen aiheelleen. Tarinat eivät ole yksittäisiä sattumia, vaan vihreällä veralla pelataan harmaan sävyistä peliä jatkuvasti. Kepulikonsteilla tavoitellaan omaa etua ja taloudellisia voittoja, ja jos jokin asia ei suoraan riko lakia, niin monia niistä voi pitää silti vääränä.

Jalkapallon musta kirja on kattava teos, joka tarjoaa erilaisen lähestymistavan lajiin. Tarinoita on riittävästi ja ne ovat paria lukuunottamatta teoksen teemaan sopivia ja sitä tukevia. Kirja pistää pohtimaan ja miettimään:

Kuka lopulta omistaa jalkapallon?

The post Kirja-arvostelu: Jalkapallon musta kirja avaa ansiokkaasti kuningaslajin ja rahan ristiriitaisen suhteen appeared first on Byyri.

Kylänraitti on hiljainen ja harvat liikkeet ovat kiinni tai sulkeutumassa aikaisin, vaikka on lauantai.

Grilli onneksi palvelee ja leijonapaitaan pukeutunut myyjä puhuu murtaen suomeakin. Reilu 80% Vöyrin asukkaista puhuu ruotsia äidinkielenään, mutta suomellakin pärjää, jos toinen kotimainen ei taivu. Naapurikunnista Kauhava ja Isokyrö ovat käytännössä täysin suomenkielisiä. Kontrasti on iso.

Makkaraperunat tulevat kaikilla mausteilla, kuten asiaan kuuluu. Kasvisvaihtoehtoja vanhan liiton grillillä ei edes ole. Ennen otteluun siirtymistä tutustun vielä kahteen ruokakauppaan ja muutamaan nähtävyyteen.

Vöyrin ”keskustan” yhdellä suoralla tiellä pärjää kävellen, jahka on ensin saanut kyydin perille asti. Bussilla voi tulla esim. Vaasasta vaihdon kera parisen tuntia ja junalla Kauhavan asema on lähin (43 km). Saavutettavuus on heikko ja oikeastaan kaikilla lähialueilla toteamme saman asian reissun aikana: lähes jokainen tulee omalla autolla peliin.

Norrvalla FF:n tunnetuin kasvatti on Tim Sparv. Sparv on kotoisin Oravaisista, joka nykyään kuuluu Vöyrin kuntaan. Sparv ei ole kuitenkaan ainoa tunnettu pelaaja piskuisesta seurasta. Muun muassa Mathias Kullström, Nora Jåfs ja Jesper Engström ovat Norrvallan kasvatteja. Kovia nimiä noin 6000 asukkaan kunnasta.

Ottelutapahtumassa kasvatteja ja muita merkittäviä tapahtumia seuran historiasta tuodaan hienosti esiin vanhojen lehtileikkeiden voimin. Myös kuuluttaja huomioi juhlaottelussa merkittävät pelaajat. Omista kasvateista ollaan ylpeitä ja tätä ei pelätä tuoda esiin.

Ottelu on viihdyttävä Kolmosen kamppailu Norrvallan ja NIK:n (Uusikaarlepyy) välillä. Aurinko tulee esiin pilvien takaa ja sympaattinen, mutta vanha katettu katsomo saa lehtereilleen reilun satahenkisen yleisön. Puoliajalla on Poprilliä ja kahvia, sekä junioreiden tekniikkakisa. Sparv ja Jåfs ovat vuosia sitten tuoneet samankaltaisesta kisasta kultaa Vöyriin.

Vierailijat hallitsevat ottelua Thomas Kulan johdolla, mutta kotijoukkue on tehokas paikoissaan. Skotlannista tullut Aberdeen-taustainen hyökkääjä Michael Dangana on pitelämätön ja todella kova Kolmosen tasolle. Nuoren miehen hattutemppu siivittää Norrvallan 4–2-voittoon.

En osaa arvioida, ponnistaako Dangana Norrvallasta korkeammalle, mutta mainittakoon nyt samalla Luqman Kassimin nimi. Englantilaislaituri tuli täysin puskista Norrvallan riveihin Kolmoseen ja sen jälkeen matka on vienyt VPS:n kautta Järvenpään Palloseuraan. Jotain tälläkin rintamalla tehdään Vöyrissä oikein, kun saavat hankittua tämän kaliiperin vahvistuksia.

Juttelen ennen ottelua NFF:n taustoihin ja kakkosjoukkueeseen kuuluvan Tonin kanssa. Puheesta paistaa rakkaus seuraa kohtaan ja ylpeys, kun hän muistelee pelanneensa ”Timpan” kanssa aikoinaan. Tämä on myös asia, jonka aistin yhden lauantain aikana. Sparv on selkeästi jättänyt lähtemättömän vaikutuksen alueelle ja voisiko nuorille futareille parempaa esikuvaa edes keksiä?

The post Tim Sparvin jalanjäljissä – kuvareportaasi Vöyriltä appeared first on Byyri.

Robert Ivanov (Warta Poznan)

Millainen rooli Ivanovilla on?

– Ivanovin tärkeyttä nuoren päävalmentajan, Dawid Szulczekin, miehistössä ei voi olla korostamatta. Warta prässää kovaa ja korkealta, ja kun heillä on pallo, on Ivanovilla tärkeä rooli pelinavausvaiheessa.

Miten viime kausi sujui?

– Viime kausi oli todella vaikea ja joukkue vaihtoi valmentajaa kesken kauden. Valmentajasta riippumatta Ivanov suoritti tasaisen varmasti ja vaikka joukkueen sijoitus oli lopulta yhdestoista, oli Wartan puolustus Ivanovin johdolla sarjan parhaimmistoa. Ylöspäin Ivanovista oli uhkaa (1 maali ja kaksi maaliin johtanutta syöttöä) sekä pääpelissä, mutta ajoittain jopa kauempaa lähteneiden laukausten myötä.

Millainen Ivanovin arvostus on, kun mietitään koko sarjaa eikä vain Wartaa?

– Superlatiivit meinaavat ajoittain loppua Ivanovin kohdalla. Paulus Arajuuri juhli Puolassa mestaruutta, mutta Joona Toivion alavireinen reissu jätti tiettyjä ennakkoluuloja sarjan seuraajille suomalaistoppareista. Ivanovin hienot otteet ovat kuitenkin kohentaneet jälleen suomalaisten osakkeita. Robert Ivanov voidaan ehdottomasti lukea sarjan parhaiden toppareiden joukkoon.

Ovatko nämä hienot otteet nostaneet siirtohuhuja?

– Kyllä. Viimeisimpänä Ivanovia on viety Legia Varsovaan, mutta myös muut seurat olivat Puolassa kesällä kiinnostuneita. Legia myi topparina pelanneen Mateusz Wieteskan Ranskaan ja Ivanovin nimi nousi esiin korvaajana. Huhuja oli noin 300 000€ siirtosummasta. Legia hankki kuitenkin Rafal Augustyniakin, joka pystyy pelaamaan keskikentän lisäksi topparina, joten keskustelu Ivanovin siirrosta on hiljentynyt.

Mitä Wartalta voi odottaa tällä kaudella?

– Wartan kohdalla kannattaa kiinnittää huomiota sarjan nuorimpaan päävalmentajaan, 32-vuotiaaseen Dawid Szulczekiin. Häntä pidetään yhtenä Ekstraklasan lupaavimpana valmentajana. Szulczekilla on visio ja pelitapa, jota ajetaab sisään ja Warta ei kumartele isommillensa, vaan toteuttaa tätä rohkeasti. Ongelma tuntuu olevan suht kapea miehistö, joka kaipaisi vahvistuksia. Todennäköisesti Warta taistelee jälleen sarjapaikastaan.

Niilo Mäenpää (Warta Poznan)

Millainen rooli Mäenpäällä on?

– Mäenpään roolia keskikentän keskustassa on vaikea arvioida suoraan. Loukkaantumiset ja lepuutukset ovat tuoneet avauksen paikkoja, mutta yhtä lailla Mäenpää on aloittanut otteluita vaihtopelaajana. Hyvä pelaaja rotaatiossa, mutta matkaa vielä joukkueen tärkeimpien pelaajien joukkoon. Monikäyttöinen pelaaja, ei missään nimessä pettymys.

Onko kuulunut siirtohuhuja?

– Mäenpään kohdalla ei ole kuulunut mitään. Sopimus ulottuu kesään 2024 asti.

Richard Jensen (Górnik Zabrze)

Millainen rooli Jensenillä on?

– Richard Jensen hankittiin Zabrzeen avauksen toppariksi. Joukkue menetti viime kauden miehistöstään kaksi tärkeää puolustajaa ja siirtoikkunassa oli pakko löytää korvaajia. Jensenin alkua vaikeutti myöhään toteutunut siirto ja lyhyeksi jäänyt valmistautuminen joukkueen mukana. Jensenin ensimmäisessä ottelussa tämä ei näkynyt kuitenkaan lainkaan. Vierasvoitto, nollapeli ja valinta kierroksen joukkueeseen! Kannattajien palaute oli myös erittäin positiivista.

Mitä Górnik Zabrzelta voi odottaa tällä kaudella?

– Tätä on vaikea ennustaa. Seuraikoni, Jan Urban, vapautettiin päävalmentajan pallilta kesällä kuukausi ennen kauden alkua. Lopulta nuori, Puolassa syntynyt, Bartosch Gaul tuli Saksasta joukkueen peräsimeen. Ennen Jensenin hankintaa puolustuspään puutteet vaikuttivat katastrofaalisilta, mutta Richardin hankkiminen rauhoitti osittain tilannetta. 37-vuotiaan Lukas Podolskin ympärille kasattu ryhmä koostuu myös monista nuorista pelaajista, ja onnistuessaan he taistelevat sarjan paremman puoliskon sijoituksista.

Benjamin Källman (Cracovia)

Millainen rooli maalitilinsä avanneella Källmanilla on?

– Benjamin Källman ajetaan todennäköisesti hitaasti sisään joukkueeseen. Cracovialla ei ole ns. tähtihyökkääjää, mutta vuoden nuorempi Patryk Makuch saa ainakin aluksi isommat minuutit. Makuch viimeisteli 14 maalia ja antoi 7 maaliin johtanutta syöttöä viime kaudella Puolan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

Källmanin Ekstraklasa-uran ensimmäinen maali nosti kuitenkin miehen osakkeita välittömästi.

– Ottelun jälkeen valmentaja kehui uskovansa Källmaniin ja myös odottavansa tältä paljon. On mahdollista myös että Cracovia pelaisi kahden kärjen taktiikalla, ja se lisäisi Källmanin minuutteja.

Mitä Cracovialta voi odottaa tällä kaudella?

– On tullut aika, jolloin Cracovian joukkuetta rakennetaan maltilla ja järjellä. Kokenut valmentaja, merkittävä määrä nuoria pelaajia ja mielenkiintoisia, harkittuja vahvistuksia ulkomailta. Cracovian tähtipelaajan, Pelle van Amersfoortin, korvaaminen on hankalaa, mutta joukkue on kenties hieman yhtenäisempi ilman ison valokeilan tähtiä. Cracovian pitäisi sijoittua taulukon paremmalle puolelle ja jos kaikki menee nappiin, taistelee se europaikoista.

Minne menet Ekstraklasa?

Europeleissä kerätään maapisteitä ja UEFAlla on olemassa maapisteranking, joka vaikuttavat eurokilpailuihin osallistumisiin. Korkeimmalla rankingissa olevat saavat suoraan lohkovaiheen paikkoja ja pääsevät aloittamaan karsinnoissa pidemmältä. Vastaavasti toisessa päässä olevilla on kivisempi tie eurokilpailuihin. Puolan sijoitus on ollut kahdenkymmenen parhaan joukossa vielä muutama vuosi takaperin, mutta sijoitus on ollut laskemaan päin ja tällä hetkellä se on 28. (Suomi 36.).

Eurooppa-liigassa menestystä ei ole tullut ja edellisen kerran puolalaisjoukkue oli Mestarien liigan lohkovaiheessa kaudella 2016/17 (Legia Varsova). Tällä kaudella vielä Lech Poznanilla ja Raków Częstochowalla on mahdollisuus edetä Konferenssiliigan lohkovaiheeseen, kun kaksi muuta puolalaisjoukkuetta on jo pudonnut europeleistä.

Onko Puolassa tapahtunut jotain erityistä vai mistä laskeva trendi johtuu?

– Puolalaisjoukkueiden pärjääminen on klassikkoaihe maamme mediassa. Mitään yksittäistä selitystä tai ratkaisua ei ole, mutta tietyt aiheet nousevat esiin. Tuntuu etteivät karsintakierroksille osallistuvat joukkueet halua ottaa taloudellisia riskejä vahvistaakseen miehistöään. Ekstraklasassa läpilyöneitä pelaajia myydään ja korvaaja on saattanut olla kuukausia pelaamatta. Kun tällaista pelaajaa pitäisi sitten tuoda joukkueeseen sisään ja rakentaa, niin kärsivällisyys tai sopimus saattaakin jo päättyä. Vähän kuten Suomessa, eikö?

– Ekstraklasa näkyy ja kuuluu erinomaisesti, joten sen suhteen sarjassa ei ole  moitittavaa. Parannettavaa löytyy kuitenkin joukkueiden rakentamisesta ja seuraorganisaatioista. Positiivisena esimerkkinä mainitsen Rakowin, joka palasi kaudelle 2019-20 pääsarjatasolle reilun kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tuon jälkeen seura on voittanut Puolan cupin kahdesti ja sijoittunut sarjassa toiseksi kaksi kertaa putkeen. Sama manageri on ollut siellä vuodesta 2016 lähtien, jolloin joukkue oli vielä kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Järkevästi ja pitkäjänteisesti rakennettu projekti, joita toivon näkeväni enemmän.

The post Huuhkajat maailmalla: katsaus Puolan liigan neljään suomalaiseen Mateusz Dubiczenkon johdolla appeared first on Byyri.

EM-kisat päättyivät dramaattisten vaiheiden jälkeen (se oli pilkku!) Englannin juhliin viime sunnuntaina. Helmarit jäi alkulohkoon, mutta suomalaisten otteita on aina hienoa seurata arvokisoissa. Kisojen myötä olin bongaavinani useamman kirjan koskien naisten jalkapalloa tai Helmareita. Esittelytekstien perusteella ainakin osa teoksista sisälsi samoja asioita, joten pientä ylitarjontaakin saattoi olla. Tiesin Ruohosen matkustelleen kirjaa varten ympäri Eurooppaa ja ainakin minulle se oli oikea myyntipuhe. Tämän eteen on nähty vaivaa!

Kuusi lukua täyttä asiaa

Kirjan matka alkaa Englannista ja etenee Ranskan, Italian sekä Espanjan kautta takaisin pohjolaan. Eräänlainen reissuraportti keventää mukavasti asiasisältöä. Ruohonen on tehnyt kotiläksyjään ja haastatteluista (Helmareita ja muita tuttuja nimiä Suomi-futiksen saralta) jää hyvä kuva, eivätkä ne ole pelkkää sanahelinää. Monin paikoin silmiä avaavaa tämmöiselle pitkälti miesten pelejä seuraavalle henkilölle.

Jokainen pääluku on jaettu pienempiin otsikoihin, mikä sujuvoittaa lukemista. Osassa mennään pintaa syvemmälle ja osassa raapaistaan vain vähän kuorta. Monesta aiheesta kun saisi varmasti kokonaisen kirjan kirjoitettua. Omaksi suosikiksi nousee heti kirjan toinen iso luku, jossa pyöritään Englannissa. Kenties EM-kisoillakin on osuutta asiaan ja aihe tuntuu enemmän kuin ajankohtaiselta.

Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä, miten yleisömäärät kasvavat WSL:ssä, koska pakkohan niiden on kasvaa. Onhan? Nykyisin sarja on muuten BWSL, kun Valioliigastakin tuttu Barclays toimii nimisponsorina.

Paljon ikävää, paljon tukahdetettua

Raflaavasta otsikosta huolimatta lukukokemus ei ollut missään nimessä inhottava. Naisten kohtelussa jalkapallon saralla, ja ihan muutenkin, on vain ollut niin paljon asioita, jotka eivät nykyään kestäisi päivänvaloa. Paljon on myös jätetty kertomatta tai sitten asioita täytyy tuoda esiin anonyymisti. Ei tässä tekstissä tai kirjassa ole tarkoitus sääliä ketään, vaan kyse on yksinkertaisesti ikävienkin asioiden perkaamisesta.

Haastattelut ovat kirjassa pääosin hyviä. Olisin mielelläni lukenut osalta haastatelluista enemmänkin ajatuksia ja kokemuksia. Toisaalta liian isoksi kasvava sivumäärä voisi pelottaa osan lukijoista pois ja sitä löytäisi itsensäkin vajoamassa toisiin ajatuksiin. Vajaa neljäsataa sivua tuntui sopivalta.

Naisten laji -kirjaa voi lämpimästi suositella ensinnäkin jokaiselle futisihmiselle, mutta etenkin miehille! Moni asia on luultavasti tavalla tai toisella tuttuja naisfutareille tai heidän kanssaan tekemisissä oleville. Meille muille kuitenkin tässä on loistava mahdollisuus ottaa Naisten laji edes jotenkin haltuun.

Paluuta entiseen ei enää ole ja hyvä niin. Töitä riittää monella saralla ja isoja askelia on otettu oikeaan suuntaan. Eteenpäin on menty.

Tilaa omasi: https://kustantamo.sets.fi/kirja/naisten-laji-2/

The post Kirjaesittely: Naisten laji appeared first on Byyri.

10. Goal!

Kun Newcastle ilmoitti viime kesänä hankkineensa meksikolaisen hyökkääjän nimeltä Santiago Munoz, moni heristi korviaan. Vuonna 2005 ilmestyneessä Goal-elokuvassa meksikolainen Santiago Munez on päähenkilönä ryysyistä rikkauksiin -tarinassa. Ensimmäisen elokuvan melko hyvä suosio poiki trilogian, mutta kahta jälkimmäistä (etenkään kolmatta!!) en voi suositella. Ensimmäinen Goal jätti kuitenkin jälkensä teini-ikäiseen ja toi myös Newcastlen monen huulille.

Katso: Disney+.

9. Kulman Pojat

Eero Ritalan, Jussi Vatasen ja Joonas Saartamon tähdittämä Kulman pojat on listan ainoa suomalaiselokuva. Mukiinmenevä komedia kertoo kannattamisen iloista ja tuskista, mutta vaatii tiettyä rakkautta lajia kohtaan, jotta KuPasta saa enemmän irti. Satunnaiselle katsojalle valuu monien muiden suomalaiskomedioiden kanssa automarketin alelaariin.

Katso: Viaplay.

8. Green Street Hooligans

IMDb:n arvosanoihin ei kannata luottaa sokeasti, vaikka joskus opinkin seuraavan nyrkkisäännön: kaikki paljon arvosteluja keränneet yli 7.0 leffat ovat harvemmin huonoja. Green Street Hooligans arvosana 150 000 äänen jälkeen on peräti 7.4/10.

Ei elokuva tietenkään niin hyvä ole, mutta se on nauttinut hämmentävän isoa suosiota. Elijah Woodin ja Charlie Hunnamin futishuligaanileikkiä Lontoossa on hellyttävä katsella, mutta ehkä tämä koko leffa oli kovempi juttu hieman nuorempana.

Jatko-osat olivatkin pelkällä nimellä ratsastamista ja niitä, Goalin tapaan, en suosittele missään tapauksessa.

Katso: Seuraa tilannetta tai suuntaa YouTubeen.

7. Fever Pitch

Nick Hornbyn Fever Pitch -kirjaan (suom. Hornankattila) löyhästi perustuva elokuva vuodelta 1997 on kepeä romanttinen komedia Arsenalin kannattamisesta ja ylipäätään kannattamisen sovittamisesta (rakkaus)elämään. Älä sekoita vuoden 2005 jenkkileffaan.

Katso: Vuokrattavana mm. Applen ja Google Playn kautta.

6. A Shot at Glory

Hieman harvinaisempi ja pienelle huomiolle jäänyt Robert Duvallin tähdittämä elokuva kuvitteellisen skotlantilaisen alasarjoissa pelaavan Kilnockie FC:n cup-taipaleesta ja taistelusta olemassaolonsa eteen. Duvall kannattelee piskuista elokuvaa ja muissa rooleissa nähdään mm. Michael Keaton ja Brian Cox.

Katso: Ei valitettavasti suoratoistopalveluissa eikä muistikuvia milloin olisi tullut telkkarista. DVD tai YouTube vaihtoehtoina.

5. Superclásico

Argentiinaan sijoittuva ja Bocan & River Platen ottelusta nimensä saava tanskalaiselokuva on jostain draaman ja romanttisen komedian välimaastosta. Sympaattinen, temperamenttinen ja hauska. Tanskalaiset tuntuvat osaavan tämän.

Katso: Viaplay.

4. Looking for Eric

Hämmentävä, elegantti ja taiteellinen kuin yksi päähenkilöistään – Eric Cantona. Suomessa myös Ystäväni Eric -nimellä tunnettu elokuva on koskettava ja humoristinen matka postimiehen minuuteen ja itsetutkiskeluun. Ei niinkään urheilu- tai futiselokuva, mutta teema on Cantonan myötä vahvasti mukana ja on muutenkin tämän listauksen vakavammin otettavia tekeleitä.

Katso: Vuokrattavissa, mutta seuraa, jos tulee uudestaan Yle Areenaan.

3. Shaolin Soccer

Olin ala- tai yläasteella kun näin Shaolin Soccerin ensimmäisen kerran ja se vakuutti jo silloin. Hongkongilainen futiskomedia menee täysin yli kaikkien rajojen, mutta se osaa myös nauraa itselleen. Monet futista ja komediaa yhdistävät leffat aiheuttavat myötähäpeää ja niitä on kiusallista katsoa, mutta Shaolin Soccerissa ei ole sitä ongelmaa. Tietyllä tapaa kun koko elokuvassa ja futis-kungfussa ei ole mitään järkeä. Aivot narikkaan ja viihtymään.

Katso: Valitettavasti ei edes vuokrattavissa tällä hetkellä. DVD irtoaa alle kympillä nettikirpputoreilta ja Justwatch-sivustolta voit tilata ilmoituksen, kun on jossain suoratoistopalvelussa katsottavissa.

2. Kaksi puoliaikaa helvetissä

Toisen maailmansodan aikaiseen ja osittain tositapahtumiin perustuvaan kuolemanotteluun keskittyvä Kaksi puoliaikaa helvetissä (Két félidö a pokolban) on kuuluisan unkarilaisen Zoltán Fábrin teos. Varmasti tunnetuin elokuva kyseisestä kuolemanottelusta on Sylvester Stallonen tähdittämä Pako voittoon, mutta nostetaan tälle listalle vain yksi filmatisointi aiheesta.

Katso: Seuraa Yle Areenaa, kun ollut siellä ennenkin. Maksua vasten ja englanninkielisillä teksteillä katsottavissa: Easterneuropeanmovies.com -sivustolla.

1. The Damned United

Kertoo edesmenneen englantilaisen, räiskyvänä persoonana tunnetun Brian Cloughin, farssimaisesta pestistä Leeds Unitedin peräsimessä 70-luvulla. Perustuu osittain tositapahtumiin, mutta alkuperäisessä kirjassa ja sitä seuranneessa leffassa on paljon taiteellisia vapauksia. Brittifutisdraama on pakollista katsottavaa futisniiloille, mutta varsin kiehtovaa ajankuvaa myös muille.

Katso: Tulee Kakkoselta sunnuntaina 10.7.2022 ja sen jälkeen katsottavissa Yle Areenasta parin viikon ajan! Vuokrattavissa myös useasta palvelusta.

Kunniamainintoja

Voiko FC Venusta jo kutsua kulttielokuvaksi? Karsea tekele, mutta Suomi-futiksesta kiinnostuneille silti pakollinen katsottava.

Monelle tunnetuin hulileffa Green Streetin ohella on Football Factory. Ehkä vähän liian totista menoa, mutta pakko se on mainita, kuten on myös mainittava sellaiset ”klassikot” kuin Bend It Like Beckham ja She’s the Man. Nämä elokuvat eivät todellakaan ole kestäneet aikaa.

Sen sijaan vuonna 2006 julkaistut Offside-elokuvat (sama nimi, mutta ei tekemistä toistensa kanssa) ovat ajankohtaisia. Iranilainen Offside kertoo tytöistä, jotka tekevät kaikkensa päästäkseen katsomaan jalkapalloa, kun muuten se on heiltä maassa kiellettyä.

Viaplaylta löytyvä ruotsalainen Offside-elokuva kertoo puolestaan työttömyydestä, alasarjafutiksesta ja tähtipelaajan tulosta kyläjoukkueeseen. Samaistuttava monelta osin ja voisi tapahtua oikeastikin.

Moni top kympin elokuvista voi olla vaikeasti saatavilla. Siihen hätään Netflixistä löytyvät mm. seuraavat filmit: puolalaishuligaaneista kertova Furioza, heikko italialaisdraama The Match, meksikolainen aikuistumistarina All the Freckles in the World ja näistä selkeästi laadukkain ysärileffa The Golden Ball.

Lopuksi katselulistalle kannattaa lisätä Taika Waititin ohjaama Next Goal Wins, jonka pitäisi saada ensi-iltansa vielä tämän vuoden aikana. Se kertoo surullisenkuuluisasta MM-karsintaottelusta, jossa Australia voitti Amerikan Samoan 31–0. Tätä elokuvaa kohtaan odotukset ovat verrattain korkealla ja se voisi raivata paikkansa oman ranking-listani kärkipäähän.

The post Futisleffoja sadepäivien ratoksi – top 10 ja muutama päälle appeared first on Byyri.

Ennustan jalkapalloseurojen historiikkien olevan tulevaisuudessa yhä katoavampi luonnonvara. Siksi jokaista sellaista täytyy tervehtiä kiitoksella ja kunnioituksella. Jos seuran tarinaa ei tallenneta johonkin muotoon, niin siitä tarinasta katoaa sivuja pois ikiajoiksi.

Siispä tervehdin suurella ilolla piskuisen, mutta alueelleen erittäin tärkeän, porilaisen Musan Salaman 60-vuotisteosta ja kysyn kirjoittajalta, mistä kaikki sai alkunsa ja miltä nyt tuntuu?

– Päädyin tekemään kirjaa sattuman kautta. Musan Salaman puheenjohtaja, Mikko-Tapio Mattila, soitteli tammikuussa 2020 ja kyseli kiinnostusta tehdä seuralle 60-vuotisjuhlaliite. Mattila oli saanut suosituksen Pekalle soittamisesta seuran nuorisopäälliköltä, Mikko Heikkilältä, joka sattuu olemaan entinen luokkakaverini. Näin kolmen vuonna ’79 syntyneen länsiporilaisen tiet yhdistyivät 25 vuoden jälkeen erikoisissa, mutta mukavan yllättävissä merkeissä Pekka Ruissalo taustoittaa.

Liite oli jo oikeastaan valmis, kun korona iski. Se alkoi tuntua tarpeettomalta ja asia pyöri Ruissalon mielessä aina unissa asti.

– Viime kesänä apurahoja oli kerätty ja pistin Mikolle viestiä, että eiköhän tehdä kirja.

Unelma omasta kentästä ja seurasta

Musan Salama syntyi 10.4.1960 työläiskaupunginosan poikien halusta päästä pelaamaan yhdessä. Kaupungissa oli jo muitakin seuroja, mutta oma seura ja oma kenttä olivat houkuttelevampi vaihtoehto mm. sijainnin ja talousasioiden kannalta.

Jalkapallo oli isossa roolissa uudessa seurassa, mutta jääkiekkoakin musalaiset pelasivat 70-luvulle saakka. Mimmifutis tuli 70-luvun alussa mukaan ja Musan Salamalla on siitäkin pitkät perinteet. Nykyään lajikirjossa on myös futsal, jossa MuSan naiset voittivat vastikään toisena kautena peräkkäin Suomen mestaruuden.

Kirjassa edetään tarinoiden avulla kronologisessa järjestyksessä kohti nykyhetkeä. Haastateltavia on paljon ja vuosien saatossa tapahtuneet asiat käydään pieteetillä läpi. Mielenkiintoisimmiksi nousevat vaikeat ajat ja hyvin henkilökohtaisetkin tarinat unohtamatta legendaarisia otteluita.

Rehellisyys maan perii

Kun viime aikoina on lukenut suomalaisseurojen talousvaikeuksista, niin ei voi olla ajattelematta musalaista tai porilaista mielenmaisemaa. Jotain jääräpäistä, mutta samalla päättävää siinä täytyy olla.

MuSa ei ole pelannut Ykköstä korkeammalla elintaipaleensa aikana, mutta taloudellisia haasteita silläkin on silti välillä ollut. Jotenkin kaikesta seura on kuitenkin pudonnut jaloilleen ja teoksen lopussa pohditaankin MuSan edustukselle parhaan paikan olevan Kakkosen tasolla ja omalla kentällä, Musan Wembleyllä.

Eriäviä mielipiteitä myös löytyy ja tavoitetta nousta taas Ykköseen perustellaan mm. pelaajapolun mielekkyydellä ja yleisesti laadukkaammalla toiminnalla seurassa. Vakiintui tekeminen mille tasolle tahansa, niin Musan kentän arvoa ei seuran kohdalla voi sivuuttaa. Se on näin neutraalille ja ulkopuoliselle seuraajalle jopa ykkösasia, joka ensimmäisenä tuele mieleen kun kuulee sanan MuSa. Harmi ettei siellä ole edellytyksiä pelata Ykköstä.

Rehellisyys onkin historiakirjan kantavia teemoja. Sympaattisen kaupunginosaseuran maineen MuSa on ainakin omissa papereissani saanut, vaikka kentällä onkin vuosien varrella pelattu kovaa.

Kirjan luettuani koen saaneeni pikakurssin Musan Salaman ytimeen. Haasteita on ollut, mutta niistä on aina selvitty. Rehellisyys on tärkeää ja omaa toimintaa pitää pystyä arvioimaan kriittisesti.

Ruissalo auttaa sanoittamaan asiaa vielä omasta näkemästään ja kokemastaan.

– Hienointa seurassa on se, että ne ihmiset jotka olivat kentällä aktiivia kun itse yritin pentuna pelata, ovat edelleen seuratoiminnan ydinryhmää. Nyt he ovat jo vanhoja harmaita panttereita. Se on yhteisöllisyyttä ja musalaisuutta hienoimmillaan, Ruissalo päättää.

Tilaa omasi: https://kauppa.musansalama.fi/pd/etusivu/202/kirja-me-ollaan-musa-nyt-aina

The post Kirjaesittely: Me ollaan MuSa appeared first on Byyri.

Oi suomi on. eräänlainen selviytymistarina. Keropää 2018, 72 s. Mika Keränen

Oi Suomi on

”Vahingossa varasin kun luulin jalkapallokirjaksi. Ei tullut oikeaan tarpeeseen, joten olen jäävi arviossani”, kuuluu kahden tähden arvio erään nettisivuston kävijältä. Arvostelija on sinänsä täysin oikeassa. Nimestään huolimatta 70-sivuinen kirja ei ole jalkapalloa, vaikka sitäkin on aukeaman verran mukana.

Kirja on kokoelma, vai runoelma, lyhyitä suomalaisille tuttuja lausahduksia, kuten:

– ei meidän aikana ollut karkkia suklaata korkeintaan

– ostin kaksi kappaletta kun oli tarjouksessa

– kaikki ulos

– ainatuleeuusiamatsejaainatuleeuusiamatsejaaina

Vironkieliseen alkuteokseen en ole tutustunut, mutta Keräsen mukaan suomenkielinen versio on ”Suomen oloihin koulittu” eli mikään suora käännös se ei tietenkään ole. Onkohan Virolla edes Unkari-ottelun kaltaista peikkoa futishistoriassaan?

Humoristista teosta ei nauramatta lue läpi, mutta futisiaiheisia kirjoja Keräseltä löytyy muita, joista seuraavaksi hieman lisää.

Tartossa asuu hullu suomalainen, joka kirjoittaa jalkapallosta

Viron Tartossa asuva Mika Keränen on erikoistunut lastenkirjoihin. Jalkapallon ympärillä pyöriviä teoksia ovat mm. Maaliviivalla ja Armando-sarja. Armando-sarjan päähenkilö asuu Vantaalla, käy Mikonkallion koulua ja pelaa MiPSissä eli Mikonkallion Palloseurassa. Pahin paikallisvastustaja on VanU (Vantaan Urheilijat). Armando-kirjojen toinen osa, Armando ja Uunilinnut, on juuri ilmestynyt ja se sopii erinomaisesti ala-asteikäisille.

Aikuisille voin suositella runokirjaa Latvis, joka on pseudonyymisti julkaistu teos. Kannessa lukee Keräsen sijaan Tommi Turunen. Keräsen kiteeläisjuuret näkyvät murteella kirjoitetussa Latviksessa. Teoksista välittyy myös kirjailijan rakkaus jalkapalloa kohtaan.

The post Kirjavinkki: Mika Keräsen oi suomi on ei ole futiskirja, vaan runoelma, jossa on ripaus jalkapalloa appeared first on Byyri.

Yhdeksän kautta, viisi sarjanousua

Alastaron Urheilijat on vuonna 1946 perustettu monilajiseura, jonka ykköslaji tänä päivänä on futsal.

– AU:ssa on harrrastettu yleisurheilua, hiihtoa, salibandya, jalkapalloa ja mahdollisesti lentopalloa. Futsal on tänä päivänä ehdoton ykköslaji, jonka parista löytyy eniten harrastajia ja on muutenkin se näkyvin laji seuran tarjonnassa, 7-vuotiaasta asti AU:ssa mukana ollut Jesse Happonen taustoittaa.

Jalkapallon puolella AU on pelannut viime vuodet Kutosta ja Vitosta. Futsal ja hiihto ovat tällä hetkellä seuran tärkeimmät lajit, joista futsal ehdoton ykköslaji.

– Futsal on tosiaan hiipinyt ykköslajiksi. Jalkapallo oli pitkään ykkösjuttu Alastarolla, mutta siihen ei ole enää riittänyt pelaajia. Futsal on helpompi laji harrastaa pienellä paikkakunnalla pelkästään jo pelaajamäärän takia (viisi pelaajaa vs. yksitoista pelaajaa).

– Miesten joukkue on kitkutellut futissarjoissa mukana, mutta esimerkiksi ilman vaihtomiehiä pelaaminen on ihan arkipäiväistä, kun pelaajat eivät meinaa riittää.

Syksyllä 2012 Alastaron Urheilijat tai kuten joukkueen Turtlesista lainattu lempinimi kuuluu, Purppuralohikäärmeet, aloitti nousu-urakkansa Futsal-Vitosesta eli sille alimmalta mahdolliselta sarjatasolta. Futsal-Kutosta on lähtökohtaisesti pelattu vain Helsingin piirissä.

– Kärjistetysti tämä on kolmen veljeksen pyörittämä juttu. Isoveli Sami toimii pelaajavalmentajana, pikkuveli Tuomas takoo kentällä tehopisteitä ja minä toimin managerina eli hoidan seuran hallinnollisia asioita, kuten mediaa ja varainkeruuta.

Mennyt kausi oli AU:lle vasta toinen Ykkösessä, joten nousu tuli täytenä yllätyksenä. Joukkue sijoittui sarjassa TPK:n jälkeen toiseksi ja lunasti näin paikkansa neljän joukkueen liigakarsintaan. TPK ja AU myös nousivat karsinnasta liigaan, kun puolestaan pirkanmaalaiset PJK ja Ilves FS tippuivat Ykköseen. PP-70 ja HIFK tippuivat jo aiemmin suoraan Ykköseen.

– Oli symbolisesti hienoa pudottaa juuri Ilves alas. He olivat koko historiansa pelanneet liigaa ja ovat sarjan menestynein seura kahdeksalla mestaruudellaan. Ehkä nyt oli Ilveksen aika tehdä tilaa uusille, Happonen sanoo pilke silmäkulmassa.

Vuosi sitten keväällä koronan takia keskeytetystä liigasta ei pudonnut yhtään seuraa, mutta ensi kaudella liiga palaa 12 joukkueen sarjaksi.

– Kun sarjanousu varmistui, kolme yhteistyökumppania oli heti ovella kolkuttamassa. Alastarolla noususta oltiin erityisen ylpeitä ja kyllä se helpottaa tekemistä, kun joukkueesta on jäänyt ihmisille positiivinen kuva.

Alastarosta välittyy näin ulkopuoliselle kuva paikkana, jossa on totuttu tekemään asioita yhdessä ja yhteisen hyvän eteen.

– Bisons ja Hurrikaani ovat meihin nähden todella isoja organisaatioita ja yksi haaste tulee olemaankin pelin ulkopuolisten asioiden kehittäminen. Näkyvyyttä on eri tavalla tarjolla liigassa ja ottelutapahtumaakin pitäisi viedä eteenpäin, Happonen pohtii tulevia haasteita.

Alastaron noususta iloittiin myös Loimaalla, jossa AU pelaa kotiottelunsa ja jossa toimii yhteistyöseura LoPS. Muuten vuoden 2009 kuntaliitoksella ei ole ollut vaikutuksia.

– Mieluusti pelattaisiin Alastarolla, mutta halli ei täytä vaatimuksia (on liian pieni). Silloin kun Alastaro oli oma kuntansa, niin harrastusmahdollisuudet olivat ihan yhtä hyvät eli olosuhteet eivät ole muuttuneet maagisesti paremmiksi kuntaliitoksen myötä. Alastaron aikaan harjoitusvuorot olivat jopa maksuttomia, mutta eivät nykyisetkään maksut korkeat ole missään nimessä.

Loimaalla harrastamisen hankala puoli on kunnan monet pääsarjaseurat. Harjoitusvuorot ovat kiven alla eivätkä hyvin perheellisille tai työssä käyville.

– Jostain syystä meille on sattunut mm. klo 20.30 alkavia vuoroja. Valtaosa AU:n joukkueesta ajelee vielä Turun suunnalta treeneihin eli ovat takaisin kotona puolen yön aikoihin.

AU-manageri Happonen toivoo treeniaikoihin vähän joustoa lähempää treenaamaan tulevilta seuroilta. Heille ”lepakkovuoron” ei luulisi olevan niin paha kuin Alastaron Urheilijoille, joista moni ajaa treeneihin kauempaa.

– Uskon liigastatuksen helpottavan treenivuoroista neuvottelua. Nykyinen tilanne on kestämätön ja pakkohan tässä on saada oma ääni kuuluviin, Happonen painottaa.

Samalta alueelta, samoilta pihoilta

AU:n joukkueen runko koostuu omista kasvateista ja FC Interissä Veikkausliiga-porteille pelanneista pelaajista. Joukkueessa on vielä viisi alkuperäistä pelaajaa, jotka ovat pelanneet Vitosesta Futsal-Liigaan asti. Pelaajat ovat edenneet samalta alueelta ja samoilta pihoilta aina liigaan asti.

Joukkueen nousu oli pitkän työn tulos. Aladivareissa ei käytännössä saanut hävitä peliäkään, jotta nousu ylempään divisioonaan olisi mahdollista. Joukkueita on paljon ja kilpailu Länsi-Suomessa on kovempaa kuin monessa muussa paikassa Suomessa, joissa sarjatasoja voi olla vähemmän.

– Yksi nousun mahdollistanut tekijä oli kliseisesti sanottuna yhteen hiileen puhaltaminen. Nousu oli sen ansiota, että pelatiin koko joukkuueella hyvin yhteen.

Mitä tämä tarkemmin sanottuna tarkoittaa?

– Opittiin puolustuspelistä todella paljon ja sopeuduimme siihen, millä Ykkösessä pärjää.

Pelimuodostelmaa AU oli hionut jo aiemmin.

– Tähän liittyy hauska tarina Ykkösen ensimmäisestä matsista. Pelasimme ns. ’’neliöllä’’ eli 2-2-muodostelmalla, jota kukaan ei enää käytä kahden ylimmän sarjatason joukkueista muuta kuin mahdollisissa alivoima- ja ylivoimatilanteissa. Olimme ensimmäisen puoliajan jälkeen 3-0-tappiolla ja kopissa todettiin yhteen ääneen, että eihän tämä hemmetti enää toimi.

– Vaihdoimme taktiikkaa timanttimaisempaan muotoon, ja sitä olemme hioneet siitä lähtien. ’’Neliöllä’’ nousimme alasarjoista ja sen me osasimme hyvin, mutta isolla Loimaan kentällä neliö jätettiin puoliajalla pukukoppiin eikä ole siihen enää palattu.

Nykymuoto on ominaisempi futsaliin ja Ykkösen kaudet ovat olleet opettavaisia aina erikoistilanteista lähtien.

– Olemme havainnoineet muiden joukkueiden kuvioita, mutta myös miettineet niitä ihan itse. Seuraavan vastustajan skouttaaminen on ollut läsnä, ja siitä saatu hyöty on ollut myös nousun tukena.

Vaikka Happonen korostaa joukkuepeliä ja yhteen hiileen puhaltamista, niin kyllä muutama nimi pelaajistosta nousee esiin. Tuomas Happonen ja Jani Luoma ovat olleet avainasemassa kaikki nämä vuodet. Kumpikin on voittanut kertaalleen Kakkosen pistepörssin ja tilastoihin on saatu kirjata satoja tehopisteitä AU:lle.

Kuusamosta lähtöisin olevan Mikke Louhelan (FC Inter, KaaPo, SalPa) kanssa kolmikko valtasi Ykkösen pistepörssin kärkisijat nousukaudella ja vaikka kyse on joukkuepelistä, niin trion 141 paukuttamaa pistettä on kunnioitusta herättävä lukema.

– Happosen ja Luoman kohdalla hienointa on vielä se, että molemmat ovat AU-kasvatteja, ja molempien jalkapalloura vei aina FC Interiin ja junioreiden SM-mitaleille asti. Happonen pääsi kokeilemaan siipiään myös Veikkausliigan viheriöillä yhden kauden ajan, mutta minuutit jäivät vähiksi ja uusi sopimustarjous jäi allekirjoittamatta.

Happosen ja Luoman tarinat ovat hieno esimerkki siitä, että AU:stakin voi nousta korkealle.

Joitakin vuosia sitten mukana oli myös Ilari Mettälä, jonka voi nykyisin bongata Veikkausliigasta Ilveksen paidasta. Lahjakkaita pelaajia on siunaantunut useita pieneen ’’kyläjoukkueeseen’’.

Yksikään joukkue ei kaadu yhteen mieheen, mutta kyllä tämän kolmikon onnistuminen vaikuttaa merkittävästi AU:n pärjäämiseen myös liigatasolla.

– Joukkueen vahvuuksista haluan mainita myös maalivahtipelin. Teemu Kulmala oli aluksi veskari, johon pystyimme luottamaan ja nyt viitisen vuotta ykköstorjujan viittaa on kantanut Henri Saarinen (mm. Pallo-Iirot). Aivan loistava maalivahti, eikä keskinkertaisella maalivahdilla liigaan olisi noustukaan. 

Mainitsemisen arvoinen nimi on myös joulukuussa AU:hun palannut Ville Seppä. Muun muassa Ykkösestä ja Ruotsin kolmanneksi korkeimmalta sarjatasolta kokemusta omaava maalivahti on yksi useammasta paluumuuttajasta, joita Happonen paljastaa AU:n halajavan. AU:ssa Seppä on nähty kenttäpelaajana.

– Liigaan lähdetään tosissaan taistelemaan sarjapaikasta ja vielä haussa on ainakin kolmesta neljään pelaajaa, sillä muuten rinki uhkaa olla liian kapea.

Yhteisöllisyyden ja avainpelaajien lisäksi Happonen nostaa AU:n taitotason avaintekijäksi liigaan nousulle. Monella on nuorten SM-tasolta futiksesta taustaa, mikä auttoi sopeutumaan futsalkentille. Noin puolet AU:n futsalista omaa Inter-taustan ja omia kasvatteja mukana on vielä seitsemän. Yksi pelaaja on puolestaan Loimaan Palloseuran kasvatti.

Siinä missä Suomen futsalmaajoukkue eteni historiallisesti ensi vuoden EM-lopputurnaukseen, on laji mennyt seuratasollakin eteenpäin isoin harppauksin. Yksi merkittävä kysymys AU:lle ensi kautta kohden koskeekin pelaajavalmentajan käyttöä. Onko ongelmia tiedossa ja pärjääkö pelaajavalmentajalla?

– Tätä pitää miettiä tarkasti ja vastuuta jakaa oikein. Kun pelaajavalmentaja Sami Happonen pelaa, niin silloin peluutusvastuu ja tietyt pelilliset ratkaisut siirtyvät managerin hoiviin. Tuomaksen vastuulla on paljon vastustajan skouttaamista ja ainakaan tällä hetkellä ei ole tarkoitus lähteä tätä palettia muuttamaan, Jesse Happonen paljastaa.

Kun ottaa huomioon muiden seurojen vaikeudet pelaajavalmentajien kanssa, voi AU:llekin povata vaikeuksia Futsal-Liigassa. Tähän päälle perhe- ja työasiat, niin veljeksillä riittää todella paljon hommia liigakauteen valmistautuessa ja paletin kasassa pitämisessä läpi kauden.

Kävi Futsal-Liigassa lopulta miten tahansa, ei kukaan vie Alastaron Urheilijoilta jo saavutettua pois. Yhdeksässä kaudessa vitosdivarista liigaan on tuhkimotarina, jota kerrataan kylällä vielä moneen otteeseen – ja josta saa olla aivan hemmetin ylpeä.

Miksi futsalissa nähdään AU:n kaltaisia nousuja?

AU:n kaltainen nousu olisi käytännössä mahdotonta miesten puolella Suomi-futiksessa. Pasi Rautiainen johdatti 90-luvulla PK-35:n aina Kolmosesta liigaan ja europeleihin asti, ja Antti Muurinen nosti KontUn Nelosesta liigakarsintaan KePSiä vastaan 80-luvulla. KePS ja neljä maalia kahdessa ottelussa viimeistellyt Keith Armstrong olivat kuitenkin lopulta vahvempia.

Peimari United puolestaan nousi Kutosesta Kakkoseen muutama vuosi sitten, mutta kukin saavutus on erittäin harvinainen ja liki mahdoton toistaa. Vitosesta tai Kutosesta liigaan asti nousu vaatisi rikkaan namusedän, eikä se siltikään tapahtuisi yhdessä yössä.

– Futsal on Suomessa siinä mielessä erikoinen laji, että urheilullisuudella ja kelvollisella jalkapallotaustalla (noin Kakkosen taso) on mahdollisuus nousta alasarjoista aina Ykköseen asti, kertoo Mikko ”Monska” Seppälä.

Monska on futsalin ja jalkapallon moniottelija, jolla on kokemusta niin pelaamisesta, selostamisesta, kuvaamisesta, kannattamisesta, valmentamisesta kuin myös tuomaroinnista.

– Futsalissa on useampi tarina, jossa joukkue on noussut suht lyhyessä ajassa monta sarjatasoa ylöspäin. Kaikkiin näihin joukkueisiin liittyy koheesio eli nämä joukkueet ovat olleet tietyn yhteisön tuotteita, Monska avaa.

– Tampereen Peli-Pojat-70 vetäisi muutamia vuosia sitten jopa AU:ta nopeamman nousurupeaman. PP-70 voitti ensin nuorten Suomen mestaruuden futsalissa ja samalla joukkueella lähtivät pelaamaan alinta sarjaa ja nousivat viidessä vuodessa liigaan.

– Tuossa PeePeen porukassa oli poikkeuksellisen taitavia jätkiä, joista on tälläkin hetkellä maajoukkueessa neljä pelaajaa.

– Korsunov, Intala, Intala ja Hovi ovat näitä, jotka ovat leirityksissä mukana. Näistä Korsunov ja Tero Intala ovat ihan majun vakiokasvoja.

Muita vahvasti tiettyyn yhteisöön yhdistettäviä joukkueita löytyy Jyväskylästä.

– Kampuksen Dynamo eli KaDy on puolestaan yliopiston jengi, joka rupesi pelaamaan futsalia tosissaan, nousi liigaan ja eteni mestaruuksiin ja europeleihin asti.

– Taustalla näkyi Jyväksylän rooli vanhana futsalkaupunkina, jossa oli pelattu opiskelijoiden kisoja jo 90-luvulla. Tämä rooli korostui myös toisen jyväskyläläisen seuran, Liikunnan Riemun, kohdalla, joka nousi alasarjoista liigaan muutamassa vuodessa.

Muista nopeasti liigaan nousseista joukkueista Monska nostaa esiin vielä Tornion Palloveikot. Heidänkin kohdallansa toistuvat samat asiat eli urheilullisuus ja korkea taitotaso.

– Liiga on sitten aivan oma maailmansa. Siellä ei enää hyvä meininki ja ’’rock ’n’ roll -futsal’’ riitä. Liigassa futsaljoukkueen organisaation täytyy olla huomattavasti parempi kuin Ykkösessä. Pelaajavalmentajalla voit vielä Ykkösen voittaa, mutta liigaa et.

Lopulta se, miksi kaikki tämä on futsalissa mahdollista, alkaa käydä järkeen.

Lajiin satsaavia joukkueita on vähän, mutta Suomessa on paljon taitavia jalkapalloilijoita, jotka ovat hieman jäähdyttelemässä futisuransa suhteen. Kaveriporukassa pelit maistuvat ja futsal lajina sopii monelle heistä. Täydellinen yhtälö tuhkimotarinoille.

Manageri-Happonen kertoi oman näkemyksensä AU:n noususta. Miten sen näki otteluita toisesta perspektiivistä seuraava henkilö?

– AU:n noususta voi löytää samoja elementtejä, mitä on Liikunnan Riemulla ja Peli-Pojilla. Liikunnan Riemun kanssa yhteistä on urheilullisuus ja näyttävä sekä hyökkäysvoittoinen pelityyli. PP-70:n kanssa AU:lla on taas yhdistävänä tekijänä pitkään yhdessä ollut tiivis porukka, Monska vakuuttaa.

Hyökkäyspelin kanssa AU:n vastustajat olivatkin vaikeuksissa läpi kauden. Joukkue mätti maaleja keskimäärin 6,1 ottelua kohden.

– AU:ta vastaan on vaikea puolustaa. Heidän pelinsä muistuttaa koulun pihalla pelattavaa futsalia. Silloin peli perustuu korkeaan taitotasoon ja siihen, miten hyvin pelaajat tuntevat toisensa. Taustalla on vahva koheesio. AU:n ydinporukka on pysynyt pitkään yhdessä ja haluaa pysyä yhdessä.

Samalla se, mikä on AU:n suurin vahvuus, on myös heidän suurin heikkoutensa.

– AU:n futsal on parhaimmillaan kuin balettia pallon kanssa. Jotain sellaista, johon suunnitelmallisesti olisi lähes mahdoton pystyä. Siksi heitä vastaan puolustaminen on vaikeaa ja siksi he ovat kaataneet kovia joukkueita vuosien mittaan. Kun AU:lta saa tuon ’’zen-tilan’’ tukahdutettua, on vahvoilla.

Alastarolla on aihetta nyt juhlaan, mutta pian alkaa armoton työnteko, ettei liigavisiitistä tule mallia ranskalainen.

– Tämä ei koske pelkästään AU:ta, vaan yleisesti Suomi-futsalissa on helpohko nousta parrasvaloihin, mutta siellä pysyminen on paljon vaikeampaa, Monska päättää.

Kuvat: AU futsal, Wikipedia

Videot: MNR

The post Vitosdivarista liigaan alle vuosikymmenessä – Alastaron Urheilijoiden nousu Suomi-futsalin kirkkaimpiin valoihin ei ollut sattuman kauppaa appeared first on Byyri.

Kuuntelin itsekin kyseistä biisiä keväällä tiuhaan tahtiin, vaikka samalla peruin lentojani ja hotellimajoituksia kisakaupungeista. Ei niitä kisoja pelattaisikaan. Mitä iloa kesässä enää olisi, kun se suurin spektaakkeli vietäisiin pois?

Normaaliin futisvuoteeni katsojana kuuluu yleensä yhdestä kahteen ulkomaanreissua. Joskus perheloman yhteyteen yritetään änkeä futista ja joskus reissu kulkee pelkästään futis edellä. Näiden lisäksi olen seurannut yhä enemmän Suomi-futista, vaikka yhtä suurta suosikkiseuraa minulla ei olekaan.

Kun nuo turistireissut vietiin tänä vuonna pois, löysin itseni useammin kotoisista katsomoista, jos vain siihen oli turvallinen mahdollisuus.

Mikä sitten muuttui aiempiin vuosiin nähden?

Koronavuosi sai minut arvostamaan vielä enemmän paikallista ja kaikkea koto-Suomesta löytyvää. Ulkomaanmatkat olivat aina syöneet säästöjäni jonkun verran, joten tuon säästyneen rahan sijoitin mieluusti ja hyvällä omalla tunnolla kotimaisiin seuroihin ja muihin palveluihin.

Heräämisen koin lopulta Lapin reissullamme. Alasarjafutis oli ennenkin kiehtonut, mutta paikallisen seuran vetäjän ilmoille heittämä lause jäi elämään mielessäni. Hän puhui siitä, miten peli on keskiössä ja se kiinnostaa aina.

Jos olet nähnyt Christopher Nolanin tieteiselokuva Inceptionin, niin tiedät miten elokuvassa henkilön alitajuntaan istutetaan idea asiasta hänen tietämättään tapahtuneesta mitään. Jotain samankaltaista koin kesällä Kolarissa.

Olin ehkä ennen seurannut futista liian yksipuolisesti (muutamaa sarjaa, maaotteluita) ja jopa tylsistynyt välillä, mutta viime vuosien aikana ja etenkin tänä vuonna olen saanut kiinni ajatuksesta, jossa itse peli on kaiken a ja o. Oli se sitten junnufutista, Veikkausliigaa, Valioliigaa, Pohjois-Suomen alasarjoja taikka Huuhkajien & Helmareiden maaotteluita. Pelin taso ei ole tärkein asia, vaan jokaisesta ottelusta voi löytää kiinnostavia asioita.

Ottelutapahtumat, kannattajat ja muu lajiin liittyvä kulttuuri ovat tähän kakkuun kuorrute, mutta ilman peliä (kakkua) ei ole myöskään näitä muita asioita.

EM-kisojen siirron tuoma pettymys oli valtava ja käsittelin sitä pitkään. Lopulta se vei minut useammin seisomakatsomoihin, puupenkeille ja taukomakkaroiden pariin. Se sai myös minut ymmärtämään yhä paremmin yhteisöjen voiman, joten jotain hyvääkin tässä poikkeusvuodessa on ollut.

Vaikka tulevaisuudessa uskon matkustamiseni vähentyvän merkittävästi, niin haluan edelleen nähdä ja kokea muita (futis)kulttuureita ympäri maailman. Koronavuosi kuitenkin opetti, että ilman yhteisön tai tietyn joukon tukea, ei paikallisia seuroja ja palveluita ole kohta enää täällä tai muuallakaan niin paljoa, jos niitä ei koeta pelastamisen arvoiseksi.

Rohkaisen jokaista lukijaa lähtemään vuonna 2021 katsomaan turvallisesti järjestettyä Suomi-futistapahtumaa ja toivottavasti yllättymään positiivisesti.

Peli tarjoaa näilläkin lakeuksilla parhaimmillaan todellisen tunteiden vuoristoradan ja jännityksen iltapäivien ratoksi. Samalla tulet tukeneeksi paikallista seuraa ja ties vaikka kentällä viilettäisi seuraava Teemu Pukki tai Tinja-Riikka Korpela. Tai vaihtoehtoisesti voit nähdä entisen maajoukkuepelaajan dominoimassa alasarjakenttiä.

Jokaiselle lajin ystävälle löytyy varmasti jotain Suomi-futiksen parista ja ehkä juuri sinäkin saatat rakastua – uudestaan tai ensi kerran.

The post Oodi Suomi-futikselle – tänä vuonna rakastuin uudestaan appeared first on Byyri.

Saku-Pekka Sundelinin Brittifutis on mukaansatempaava tarina suomalaisille niin rakkaiden brittikenttien futiksesta, sen historiasta ja siitä, mitä away days tarkoittaa.

Brittifutis koskettaa jokaista suomalaista

Väitän, että jokainen suomalainen, joka ei itse seuraa jotain Englannin jalkapallosarjaa, tuntee tai vähintäänkin tietää henkilön, joka seuraa esimerkiksi Valioliigaa. Ilmiö ei ole poikkeuksellinen vain Suomessa, vaan myös monissa muissa maissa nimenomaan brittifutis on korkeimmalla pallilla.

Tästä lähtökohdasta on varmasti hedelmällistä lähteä kirjoitustyöhön ja se näkyy Sundelinin kirjan ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Ilmiö on jo olemassa, mutta kuinka moni oikeastaan tietää brittifutiksen taustoja ja sitä, mitä kaikkea se on kirkkaimpien valojen (Valioliiga) ulkopuolella?

”Yleisradion televisiolähetykset 1970-luvulla oli vasta toinen aalto Suomen brittifutisinnosta. Ensimmäinen oli toisen maailmansodan jälkeen ja alkoi vedonlyönnistä.”

Kirja koostuu napakoista, noin parinkymmenen sivun mittaisista tarinoista. Liikkeelle lähdetään sivuten lajin syntyä, käydään läpi arvokisoja ja hypitään Margaret Thatcherista Aulis Virtaseen ja journalismista huliganismiin.

Hyppiminen kuvailee kirjan kulkua hyvin. Mukana on paljon pohdiskelevaa ja analyyttistäkin tekstiä aiheesta riippuen, mutta kirjasta välittyy myös briteille tyypillinen sarkastinen ja humoristinen suhtautuminen kuningaslajiin. Tämä tasapainoilu asiallisen ja viihteellisemmän tekstin välillä toimi omalla kohdallani erinomaisesti.

Kukkupallosta ja 1-2-7-muodostelmasta siirrytään sujuvasti kansainvälistyneeseen ja modernimpaan brittifutikseen. Läpi käydään myös mm. Valioliigan alkuvaiheita ja naisfutista. Suomi-suhde kulkee mukana läpi teoksen, mutta se ei varasta koko valokeilaa.

Olin itse elänyt eräänlaisessa harhassa, että 1970-luku ja Aulis Virtanen oli ”syypää kaikkeen”, mutta siemen brittifutikselle oli kylvetty Suomeen jo aiemmin, kuten Sundelin kirjoittaa:

”Yleisradion televisiolähetykset 1970-luvulla oli vasta toinen aalto Suomen brittifutisinnosta. Ensimmäinen oli toisen maailmansodan jälkeen ja alkoi vedonlyönnistä.”

Toisaalta pitkälle ulottuvat juuret eivät ehkä yllätä, kun ottaa huomioon, että suomalaisfutareita pelasi Englannissa jo 1920-luvulla.

Tiivis johdatus brittifutikseen

Brittifutis-kirja on ihaltavan monipuolinen. Monipuolisuus toisaalta syö lukujen pituutta, mutta useampi aihe on yksinkertaisesti niin tärkeä, ettei niitä voi jättää käsittelemättä brittifutiksen yhteydessä.

Luvut, kuten ”Miksi ihminen haluaa lyödä toista nyrkillä päähän?” ja ”Miten nännilaskuri liittyy jalkapallojournalismiin?” eivät käsittele kalliolaisen punkbändin uutuussinglejä, vaan tärkeitä palasia brittifutiksen historiassa.

Kaikessa tekemisessä näkyy Sundelinin vahva tausta brittifutikseen (vuodet kirjeenvaihtajana), mutta myös pelaajatausta. Pilke silmäkulmassa voisi todeta kirjoittajan ymmärtävän jotain itse pelistä. Lisäksi uskottavuutta tuovat useat eri brittifutiksen monien koukeroiden asiantuntijat. Ääneen pääsevät niin valmentajat, journalistit, agentit, pelaajat kuin kannattajatkin.

Ilmiöistä kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa, mutta myös tilastojen ja taktiikoiden tuominen kirjaan vaatii harjaantuntta silmää. Tämä ei ole vain löysä kehu kirjan kirjoittajalle, vaan todiste teoksen laadukkuudesta. Ei ole menty sieltä, missä aita on matalin. Taustatyöt on tehty.

Brittifutis-kirja oli lähes täydellinen lukukokemus. Osa kappaleista loppui, kun ne mielestäni vasta pääsivät kunnolla vauhtiin, joten niihin olisi kaivannut hieman enemmän lihaa luiden ympärille. Myös lopussa oleva Englannissa ammattilaiskentillä pelanneiden suomalaispelaajien taulukko vaikuttaa puutteelliselta (miespelaajia on tiettävästi ollut 54) ja heistä olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Jo nyt kirjassa olleet suomalaisten tarinat kun olivat opettavaisia, mutta myös pirun hauskoja.

Suomalaistarinoiden lisäksi erityismaininta täytyy antaa matkaraportille Port Valen kannattajien kanssa, naisten jalkapallolle omistetulle lyhyelle luvulle ja myös lajiin liitettävien ikävämpien asioiden käsittelylle.

Kirjaa on luonnollisesti helppo suositella futisihmisille, mutta myös heille, jotka ihmettelevät miksi juuri brittifutiksesta on tullut maailmanlaajuinen ilmiö. Brittifutis-kirja ei ole ensyklopedia, vaan monipuolisten tarinoiden yhteennivoutuva kokonaisuus sumujen saarten futisskenestä.

P.S.

Lopuksi on pakko ottaa lyhyesti kantaa kirjassa esitettyyn kotimaisen futiksen ja brittifutiksen suhteeseen tai tarkemmin siihen, onko englantilaisen joukkueen seuraaminen pois Suomi-futikselta? Se mikä Suomi-futiksen suurkuluttajia, kuten itseäni, ärsyttää on aika ajoin toistuva vähättely. Ulkomaisen seuran seuraaminen kulkee monella käsi kädessä kotimaisen seuran kanssa, mutta aina löytyy niitä ihmisiä, jotka keskittyvät toisille lällättelyyn ja potkupallotteluun.

Olen seurannut itse Valioliigaa 20 vuoden ajan ja se ei ole ollut millään tavalla pois kotimaisilta kentiltä. Molemmille on jäänyt aikaa, ja rahaa on tullut laitettua niin kausikortteihin, seuratuotteisiin kuin TV:n kanavapaketteihin. Eli ei, brittifutis tai muukaan ulkomainen futis ei ole mielestäni pois kotimaiselta, kunhan paikallisia seuroja muistetaan tukea ja kannustaa.

The post Kukkupalloa pukinkonttiin – arvostelussa Brittifutis: Englantilaisen jalkapallon tarina appeared first on Byyri.

Suomi-Bulgaria 2–0

Kuvat: Jimi Soinila

The post Suomen Bulgaria-voitto kuvina: Yleisö palasi vihdoin Olympiastadionille appeared first on Byyri.

Pelaajalista on haettu Transfermarktista 28.9.2020 ja kaikki siinä olevat tiedot eivät välttämättä ole ajan tasalla. Jos joku pelaajaa puuttuu tai jollain on esimerkiksi väärä seura, niin laita viestiä somekanavissa tai sähköpostilla osoitteeseen henkka@byyri.com. Joitain alasarjoissa pelaavia pelaajia on myös jätetty pois puuttuvien tietojen vuoksi.

Saksa

Onni Turunen, 15, Zehlendorf U17

15-vuotiaasta Turusesta ei löydy juurikaan tietoja. Puolustajana pelaava Turunen on kuitenkin merkitty U17-Bundesliigassa pelaavan Zehlendorfin rinkiin. Zehlendorf on samannimisen Berliinin kaupunginosan seura, joka on tunnettu erityisesti laadukkaasta juniorituotannostaan.

Jesse Kilo, 16, Hamburg U17

16-vuotias hyökkääjänä sekä keskikenttäpelaajana pelaava Jesse Kilo on HSV:n uusin suomalainen. KäPasta Suhosen ja veljensä tavoin Hampuriin lähtenyt Kilo liittyi aluksi seuran U16-joukkueeseen ja pelaa tätä nykyä U17-joukkueessa. Kilo on tehnyt jo debyyttinsä syyskuussa St. Paulia vastaan. Peliaikaa keskikentällä 4–0-tappiossa tuli tunnin verran.

Luka Hyryläinen, 16, Frankfurt U17

HJK:n B-SM-joukkueen pelaaja Luka Hyryläinen siirtyi Eintracht Frankfurtiin elokuussa monivuotisella sopimuksella. LPS:ssä futiksen aloittanut Hyryläinen on ulottuva keskikenttäpelaaja, jonka syöttövalikoimaa kehutaan.

Debyytin Hyryläinen teki 19.9. Nürnbergin U17-joukkuetta vastaan. Peliminuutteja tuli 80 3–1-tappiossa.

Yanick Abayomi, 16, Chemnitz U17

Suomen kansalaisuuden Transfermarktin mukaan omaava puolustaja pelaa B-junioreiden Bundesliigaa Chemnitzin riveissä.

Emmanuel Patut, 17, Wolfsburg U18

Halssilan Nousussa 7-vuotiaana pelaamisen aloittanut Patut päätyi JJK:n kautta Wolfsburgiin. Keskikentällä pelaava Patut oli heti ensimmäisellä Wolfsburg-kaudellaan isossa roolissa. U17-Bundesliigassa minuutteja tuli 1536, maaleja syntyi kaksi ja Patut antoi myös kolme maaliin johtanutta syöttöä.

Tuttu myös nuorten maajoukkueista.

Anton Sirén, 17, Hertha BSC U19

Keskikentällä pelaava Sirén on päätynyt Zehlendorfista Hertha BSC:n junnuihin. Ollut mukana alueleireillä Suomessa, mutta ainakaan vielä maajoukkuesiintymisiä ei ole.

Lasse Schulz, 17, Greuther Fürth U19

Greuther Fürthin juniorimaalivahti. Ei tarkempia tietoja.

Juho Ojanen, 18, Greuther Fürth U19

Hongasta lähtenyt huippulupaus on pelannut Greuther Fürthissa U19 Bundesliigaa ja debytoinut myös seuran kakkosjoukkueen mukana Regionalligassa. Tuttu myös nuorten maajoukkueista.

Juho Kilo, 18, HSV U19

18-vuotias keskikenttäpelaaja on Anssi Suhosen tavoin pelannut viime kaudella U19-sarjaa. Viime kaudella maaleja reilun tuhanne peliminuutin aikana syntyi neljä, ja maaliin johtaneita syöttöjä komeat seitsemän kappaletta.

Juho Kilo on poikamaajoukkueiden vakiokalustoa, kuten muutkin HSV:n nuoret suomalaiset.

Jasper Maljojoki, 18, U’haching U19

Puolustajana pelaava Maljojoki on pelannut nuorten Bundesliigaa SpVgg Unterhachingissa. Baijerista, Untenhachingin kunnasta tulevan seuran edustusjoukkue on viimeksi pelannut Bundesliigassa 2000-luvun alussa.

Niklas Linke, 18, SC Union Nettetal

Ainakin kerran Suomen U19-maajoukkueen mukana ollut Linke pelaa maalivahtina viidenneksi korkeimman sarjatason SC Union Nettetalissa. Aiemmin Linke on pelannut mm. Mönchengladbachin junioreissa.

Anssi Suhonen, 19, HSV II

19-vuotias keskikentän keskellä pelaava Suhonen väänsi viime kaudella U19-Bundesliigan pohjois/koillis -lohkoa. Debyytti miesten peleissä tuli lokakuussa HSV:n kakkosjoukkueen Regionnalligan ottelussa SV Drochtersenia vastaan. Suhonen on päässyt pelaamaan myös parissa edustusjoukkueen harjoitusottelussa; vuoden alussa mm. Schalkea vastaan. HSV:n silloinen päävalmentaja Dieter Hecking oli erittäin tyytyväinen edustusjoukkueen kanssa harjoitelleeseen Suhoseen.

Suhonen loukkasi heinäkuussa polvensa ja on valitettavasti vielä peleistä sivussa.

Julius Schmid, 19, Holst. Kiel II

Julius Schmid (maalivahti) on edustanut vuosikaudet saksalaisen Unterhachingin junioreita päästen parhaimmillaan jopa 3. Bundesligassa pelaavan edustusjoukkueen harjoitusottelussa kentälle. Toissa kaudella Schmid pelasi U17-Bundesligassa 24 peliä nollaten Heidenheimin kahdesti ja Augsburgin kerran.

Münchenin alue vaihtui Pohjois-Saksaan, kun Schmid siirtyi vuosi sitten Holstein Kielin organisaatioon. Tänä päivänä Schmid pelaa jo avauksessa Regionalligan U23-joukkueessa ja nollasi avauskierroksella St. Paulin II-joukkueen.

Selman El Baset, 19, Ingolstadt II

15-vuotiaana Kolmosessa ÅIFK:n paidassa debytoinut toppari siirtyi jo 2017 Ingolstadtin organisaatioon. Välillä El Baset kävi Turun Interissä lainalla (ei pelannut Veikkausliigaa) hakemassa peliaikaa ja nyt joukkueensa on Saksan viidenneksi korkeimmalla tasolla pelaava Ingolstadt II. El Baset on pelannut myös Suomen nuorisomaajoukkueissa.

Julius Tauriainen, 19, SC Freiburg II

Tauriainen solmi kesällä 2+2 -vuotisen sopimuksen Freiburgin kanssa ja on pelannut viime kauden seuran U19-joukkueessa. Tällä kaudella keskikenttäpelaaja on saanut vastuuta Freiburgin kakkosjoukkueen otteluissa Regionalligassa.

Malick Thiaw, 19, FC Schalke 04

Bundesliigassa jo 18-vuotiaana debytoinut puolustaja on erittäin lupaava ja mielenkiintoinen nimi Suomen maajoukkuetta ajatellen. Thiawin äiti on oululainen, mutta Malick on halunnut vielä pitää auki mahdollisuuden edustaa Saksaa maajoukkuetasolla.

Tällä kaudella Thiaw on pelannut Schalken kakkosjoukkueessa Regionalligaa ja ollut jo penkillä Bundesliigassakin.

Albin Sahiti, 19, 1. FC Bruchsal

Viidenneksi korkeimmalla tasolla pelaava suomalais-kosovolainen laituri/kärki on aloittanut kauden yhdellä maalilla ja kolmella maaliin johtaneella syötöllä (8 pelattua ottelua). Alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa Sahiti on pelannut kahdesti ystävyysotteluissa.

Tobias Fagerström, 20, HSV II

Hyökkäyksessä sekä laidalla että kärjessä operoiva Fagerström pelasi Suomessa Kakkosta BK-46:ssa ennen siirtymistään HSV:hen vuonna 2016. Viime kaudella Fagerström pelasi Regionalligassa 13 ottelua, joissa mies viimeisteli seitsemän maalia ja antoi kolme maaliin johtanutta syöttöä.

Felix Ferahyan, 21, K. Offenbach

Suomen alle 16-vuotiaiden ja alle 17-vuotiaiden maajoukkueissa pelannut Ferahyan päätyi muutaman vuoden jälkeen jälleen Saksaan. Ferahyanille on Suomen kansalaisuuden lisäksi myös Saksan kansalaisuus ja nuorempana mies harjoitteli mm. Man Unitedin kanssa, mikä huomioitiin laajalti iltapäivälehdissä.

Ura ei ehkä lähtenyt sellaiseen kiitoon kuin se olisi voinut ja tällä hetkellä Ferahyan torjuu palloja Kickers Offenbachissa Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Ilmari Niskanen, 22, FC Ingolstadt

Veikkausliigan tähtipelaaja sai odotetun kutsun Suomen maajoukkueeseen ja myös odotetun siirron ulkomaille. Siirto ”ainoastaan” Saksan kolmannelle sarjatasolle herätti jonkun verran porua, mutta viime kaudella 3. ligan neljänneksi sijoittunut Ingolstadt pelasi vielä muutama vuosi takaperin Bundesliigassa (2015-2017). Peliaikaa Immille on luvassa ja nyt on se kuuluisa näytönpaikka.

Jos nousua ei tule, mutta Niskanen loistaa muuten, niin väylä ylöspäin on kyllä auki. Ja jos Ingolstadt nousee 2. Bundesliigaan, niin se alkaa olla jo todellinen testi ja laadukas sarja KiuPan kasvatille.

Leevi Lehtovuori, 22, SV Frisia 03

Hongan ja HJK:n junnuissakin pelannut Lehtovuori on edustanut viimeksi Saksan viidennen tason SV Frisiaa. 29.9.2020 seura kuitenkin tiedotti Lehtovuoren muuttavan Hampuriin, joten kenties sieltä löytyisi seuraava seura.

Haris Ibrahimovic, 22, FC Oberneuland

Saksassa opintojaan aloittava Haris Ibrahimovic sai aikaan pienoisen mediamylläkän sukunimensä ansiosta. Saksan neljännelle tasolle siirtynyt tamperalaislähtöinen hyökkääjä on Ilveksen ja TamUn lisäksi edustanut Suomessa mm. HIFK:ta ja FC Espoota. Kakkosta Ibra on tahkonnut 40 ottelun verran ja kerennyt jo debytoida Regionalligassa FC uuden seuransa väreissä.

Fredrik Jensen, 23, FC Augsburg

Twentessä läpilyönyt Fredrik Jensen aloitti kolmannen Bundesliga-kautensa Augsburgissa. Bundesliigassa maaleja on näiden kausien aikana syntynyt yksi ja Saksan cupissa kaksi, mutta toistaiseksi Jensen on joutunut tyytymään pieniin minuutteihin. Tämän kauden kahdessa ensimmäisessä ottelussa minuutteja on tullut yhteensä 37. Toivottavasti suunta on vain tästä ylöspäin, sillä Jensenillä on melkein kolme vuotta sielä sopimusta jäljellä Augsburgin kanssa.

Suomen maajoukkueessa Jensen vetää muuten todella kovilla tehoilla siihen nähden, miten vähämaalisia otteluita Huuhkajat ovat pelanneet. Jensen on pelannut A-maajoukkueessa 462 minuuttia ja tehnyt näiden minuuttien aikana peräti viisi maalia!

Mikko Dornbusch, 23, BW Königsdorf

Puolustajana pelaava Dornbusch vääntää alasarjoja (Landesliga) TuS Blau-Weiß Königsdorf 1900:n riveissä.

Jesper Brechtel, 26, SV Rülzheim

Saksalais-suomalainen Brechtel voi olla monille tuttu nimi, sillä hän pelasi 2014 TPS:ssä yhden kauden ajan, kaksi peliä SJK:ssa testipelaajana sitä ennen ja oli myös Pikkuhuuhkajiin asti mukana Suomen maajoukkuetoiminnassa. Suomen vuosia ja maajoukkuepelejä voidaan pitää jonkinlaisena huippuna, sillä sen jälkeen keskikenttämies on tahkonnut Saksan viidettä ja kuudetta sarjatasoa.

Tällä hetkellä Brechtel pelaa SV Rülzheimissa, joka sijaitsee lähellä miehen synnyinseutua.

Joel Pohjanpalo, 26, Bayer Leverkusen

Loukkaantumiset toivottavasti selättänyt maalitykki teki vakuuttavaa jälkeä lainalla HSV:ssa. 14 ottelussa, 908 peliminuutin aikana syntyi 9 maalia 2. Bundesligassa. Nousu jäi HSV:lta saavuttamatta, mikä oli suuri pettymys jättiläiselle. Pohjanpalolla oli taas edessään paluu Peter Boszin alaisuuteen Leverkuseniin ja sehän tiesi välitöntä penkkikomennusta.

Painajaiselle saatiin onneksi nopea loppu, kun Pohjanpalon lainasopimus Union Berlinin kanssa julkistettiin. Kauden mittaisen lainan jälkeen Union Berlinillä on osto-optio maajoukkuehyökkääjää varten. Mahdollinen debyytti nähdään perjantaina 2.10. Mainzia vastaan.

Kimmo Hovi, 26, Viktoria Berlin

Kimmo Hovin otteita on Byyrissäkin seurattu satunnaisesti, sillä Hovin urapolku on hyvin mielenkiintoinen. Hovi on toki ollut lupaava pelaaja, mistä kertovat mm. yhdeksän ottelua Pikkuhuuhkajien riveissä, mutta Regionalligassa noin joka toisessa ottelussa (3099’ minuuttia / 16 maalia) maaleja paukuttavaksi hyökkääjäksi nouseminen on silti hieno saavutus. Täksi kaudeksi Viktoria Berliniin siirtynyt Hovi on osunut viidesti kahdeksassa sarjaottelussa ja tavoittelee tosissaan joukkueensa kanssa sarjanousua 3. Ligaan. Eli sinne samalle tasolle, jonne esimerkiksi Ilmari Niskanen vasta siirtyi.

Lukas Hradecky, 30, Bayer Leverkusen

Suomen maajoukkueen supertähti ja Euroopan top-sarjojen parhaiden maalivahtien joukkoon kuuluva Hradecky on aloittanut kautensa kahdella nollapelillä ja yhdellä päästetyllä maalilla. Europelejä Lukelle on tällä kaudella tarjolla Eurooppa-liigan puolella ja jos Leverkusenin pokaalimahdollisuuksia miettii, niin juuri Eurooppa-liiga ja Saksan cup voivat pieniä saumoja tarjota.

Hradeckyn viiden vuoden Leverkusen-sopimuksesta on jäljellä vielä noin kolme vuotta (päättyy kesällä 2023).

Niklas Moisander, 34, Werder Bremen

Werder Bremenin kapteeni aloitti jo viidennen Bundesliiga-kautensa syyskuussa. Maajoukkueeseen Moisander tuskin palaa, vaikka onkin väläytellyt kiinnostustaan pelata EM-kisoissa. Kanervan ryhmä on kuitenkin ollut melko yhtenäinen ja hirveästi uusia pelaajia on vaikea nähdä rynnivän kisamiehistöön.

Bundesliigassa Moisander sen sijaan oli harvoja valopilkkuja Werder Bremenissä viime kaudella ja pystynee pelamaan ainakin tämän kauden verran vielä korkealla tasolla.

Tuomas Keltto, , Hurricanes

Puolustajana pelaava Keltto edustaa amatööriseura Hamburg Hurricanesia. Hurricanes on erityisesti alueella asuville ulkomaalaisille tarkoitettu seura, ja kansallisuuksia pelaajalistalta löytyy reilusti yli 20.

Ruotsi

Simon Uusitalo, 15, Sundsvall U17

Siirtyi isoveljensä kanssa Jarosta Sundsvalliin aiemmin tänä vuonna. Pelannut Suomen nuorten maajoukkueissa ja Ruotsissa Simonin peliesityksiä on kehuttu mm. seuraavasti:

”Hela försvarslinjen i GIF, med mittbacken Simon Uusitalo som primus motor var bäst i ett väl spelande GIF Sundsvall.”

Isak Vidjeskog, 16, Kalmar U19

FF Jaron lahjakas keskikenttäpelaaja siirtyi kesällä Allsvenskan-seura Kalmariin. Tällä kaudella Vidjeskog ennätti pelata myös viisi ottelua Kakkosta JBK:n riveissä ja viimeisteli myös yhden maalin. Kolmen ja puolen vuoden sopimuksen Kalmarin kanssa tehnyt Vidjeskog aloittaa ottelut seuran U19-joukkueessa.

Vidjeskog on luonnollisesti myös Suomen nuorisomaajoukkueissa mukana.

Adrian Svanbäck, 16, Helsingborgs IF

Suomen maajoukkueesta, Jarosta ja Ruotsin vuosista tutun Fredrik Svanbäckin poika pelaa Helsingborgissa. Ei tietoa tarkemmin maajoukkue-edustuksista.

Robin Tihi, 18, AIK

AIK:n puolustuslinjassa alkukaudesta paljon vastuuta saaneen Robin Tihin nimi nousi nopeasti otsikoihin, kun selvisi, että Tihin äiti on suomalainen. Asiat etenivät nopeasti ja pian Tihi debytoikin jo Pikkuhuuhkajien mukana EM-karsinnoissa.

Lupaava toppari, mutta oli ehkä ajoittain vielä liian kovassa paikassa Allsvenskan-otteluissa, vaikka ajoittain esiintyi myös edukseen.

Samuel Uusitalo, 18, Sundsvall U19

Siirtyi pikkuveljensä kanssa Jarosta Sundsvalliin aiemmin tänä vuonna. Topparina pelaava Samuel on myös edustanut Suomea nuorten maajoukkueissa ja pelannut GIF Sundsvallin U19-joukkueessa nuorten Allsvenskan Norraa.

Linus Kåla, 18, Djursholm U19

GBK:n juniori siirtyi viime vuonna Djursholmiin ja on päässyt pelaamaan ainakin U17 Allsvenskania, jossa on onnistunut myös maalinteossa. Tällä hetkellä keskikenttäpelaaja on merkitty seuran U19-joukkueeseen, joka pelaa U19 Allsvenskan Norrassa.

Jonatan Guseff, 19, Åtvidaberg

Juniorina KaaPossa pelannut toppari oli aikoinaan Enqvistin kanssa otsikoissa Åtvidaberg-siirron yhteydessä. Guseff & Enqvist ovat edelleen Åtvidabergissä ja pelaavat tätä nykyä Ruotsin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Daniel Enqvist, 19, Åtvidaberg

Laitapuolustajana pelaavalla Enqvistilla on yksi ottelu Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa viime vuoden keväältä. Tällä hetkellä Enqvist pelaa Åtvidabergin joukkueessa neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Buster Blosse, 20, Smedby AIS

Suomen että Ruotsin kansalaisuuden omaava Buster Blosse siirtyi elokuussa pelaamaan Ruotsin viidenneksi korkeimmalle tasolle. IFK Norrköpingissä futiksen aloittanut Blosse on pelannut aiemmin Sylviassa kolmanneksi korkeimmalla tasolla ja myös nuorten Allsvenskania (U21) kahden ottelun verran.

Eeti Ämmälä, 20, Sandviken

VPS:stä Hammarbyn organisaatioon siirtynyt hyökkääjä pelaa nykyisin Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Conrad Emretsson, 20, Sirius U19

Saltvikissa, Ahvenanmaalla syntynyt Emretsson kuuluu Siriuksen akatemiajoukkueeseen. Vuosi sitten Emretsson kävi Venäjän liigassa pelaavan PFC Sochin testissä, mutta jäi ilman sopimusta.

Rasmus Aspholm, 20, Täfteå

Maalivahti on tällä hetkellä lainalla Täfteåssa neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla. Tätä ennen Aspholm on ollut Umeåssa ja Vasa IFK:ssa.

Samuel Persson, 21, Norrby

Laitapuolustaja on Superettania pelaavan Norrbyn riveissä, mutta ei ole vielä sillä tasolla saanut peliaikaa. Alemmilta tasoilta Ruotsissa on kokemusta.

Leo Väisänen, 23, Elfsborg

Maajoukkuetoppari siirtyi pelaamaan pääsarjafutista Elfsborgiin. Hyvin sujuneen Den Bosch -pestin jälkeen Väisänen on löytänyt itsensä nopeasti Elloksen vakioavaajista. Hienosti sarjan kolmantena oleva Elfsborg on ollut vaikea vastustaja ihan jokaiselle seuralle Allsvenskanissa. Tappioita on ainoastaan kaksi, mutta peräti 12 tasapelin johdosta Malmö on karannut kärjessä kahdeksan pisteen etumatkalle.

Väisäsen otteet läpi kauden ovat saaneet kehuja ja Allsvenskan tuskin jää topparin uran parhaaksi sarjatasoksi, vaan latu on auki kovempiin liigoihin.

Bakr Abdellaoui, 23, Östersund

Abdellaoui on kyllä kirjoilla Allsvenskan-seurassa, mutta ei hän siellä pelaa. Kanadalais-marokkolais-suomalaista keskikenttäpelaajaa on hehkutettu mm. Ylen jutussa, mutta mitään kovia näyttöjä ei Abdellaouilla ole. Viimeisimmät ottelut ja pienet minuutit ovat vuoden alusta Real Balompédica Linensen riveistä, joka pelaa Espanjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Keväällä paikallislehti Östersunds-Posten kirjoitti Abdellaouin isän firman sponsoroivan seuraa, mikä nostatti kysymyksiä pojan saatua sopimuksen.

Rasmus Karjalainen, 24, Örebro SK

Byyrin Penkillä (Instagram-haastattelu) vasta ollut Rasmus Karjalainen pelaa Örebrossa lainalla hollantilaisesta pääsarjaseurasta Fortuna Sittardista. Sittardissa peliaika, pelipaikka ja peliesitykset jättivät hieman toivomisen varaa, mutta Örebrossa Rasse on aloittanut paremmin.

Viidessä pelissä Karjalainen on viimeistellyt yhden maalin ja antanut yhden maaliin johtaneen syötön, mutta vasta kahdessa viimeisimmässä hän on ollut kärjessä heti avauksesta lähtien. Kolmessa ensimmäisessä ottelussa Karjalainen pelasi yhteensä kahdeksan minuuttia, mutta nyt vastuuta näyttäisi tulevan.

Jasse Tuominen, 24, Häcken

Kovasti töitä tekevä, mutta maalittomuudestaan ajoittain kritisoitu Jasse Tuominen löysi kolmen Valko-Venäjän vuoden jälkeen uuden osoitteen Häckenistä. Jos BATEssa peliaika oli tiukassa, niin Häckenissä sitä on tullut hieman paremmin. Allsvenskan ja Ruotsin cup mukaan lukien Tuominen on pelannut noin 950 minuuttia tällä kaudella ja tuhannen minuutin raja olisi ylittynyt ilman loukkaantumista viime cupin ottelussa. Se olisi eniten sitten Veikkausliiga-kauden 2016, jolloin Tuominen pelasi noin 2400 minuuttia.

Maaleja Häckenissä on syntynyt yksi ja maaliin johtaneita syöttöjä neljä (Allsvenskan & cup).

Ville Seppä, 24, Nyköping

Seppä siirtyi keväällä Nyköpingiin, joka pelaa Ettan Norra -sarjassa Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla tasolla. Tätä ennen Seppä oli edustanut Suomessa FF Jaroa, ja pelannut Ykkösen lisäksi mm. Kakkosta useassa eri seurassa. Suomalaisvahti on saanut hyvin peliaikaa Ruotsissa, mutta valitettavasti joukkueen kausi on ollut murheellinen. Sarjataulukossa toiseksi viimeisenä olevan Nyköpingin maaliero on karmaiseva 28-60.

Carljohan Eriksson, 25, Mjällby

Eriksson oli isossa roolissa ja pelasi paljon, kun Mjällby nousi viime kauden päätteeksi Allsvenskaniin. Eriksson aloitti myös kauden kaksi ensimmäistä liigapeliä, mutta joutui pian penkkiveikoksi. Elokuusta alkaen Eriksson on kuitenkin ollut taas avauksen maalivahti ja kauden ensimmäinen nollapeli tuli tärkeässä Örebro-voitossa syyskuussa. Yhteensä Eriksson on pelannut toistaiseksi 14 Allsvenskan-ottelussa.

Yhdeksäntenä oleva Mjällby on tällä hetkellä seitsemän pisteen päässä putoamisviivasta ja ottelut Helsingborgia ja Falkenbergia vastaan ovat elintärkeitä Erikssonille ja kumppaneille.

Henri Louste, 27, Övertorneå SK

Puolustajana pelaava Louste on Transfermarktin mukaan viimeksi pelannut Övertorneå SK:ssa alasarjoja.

Lousteen kaltaisia, rajan läheisyydessä asuneita tai asuvia ja Ruotsin puolelle pelaamaan lähteneitä on varmasti enemmänkin. Tarkempi seuranta näiden pelaajien kohdalla on usein vaikeaa, jos otteluraportteja tai pelaajalistoja ei halua kahlata yksityiskohtaisesti läpi. Esimerkkinä Ohtana/Aapua FF, jossa taitaa olla useampi suomalaistaustainen.

Johannes Ström, 29, FC Stockholm

Vasa IFK:ssa viimeksi Suomessa pelannut maalivahti edustaa tällä hetkellä Ruotsin neljänneksi korkeimmalla tasolla pelaavaa FC Stockholmia.

Felix Åkerlund, 30, Huddinge IF

Veikkausliigaa kymmenen vuotta sitten sadan minuutin verran pelannut Åkerlund siirtyi Ruotsiin pelaamaan seitsemisen vuotta sitten. Keskikenttäpelaaja edustaa Ruotsin neljänneksi korkeimmalla tasolla pelaavaa Huddingea.

Albin Granlund, 31, Örebro SK

Paraisten kasvattia käsiteltiin laajemmin Byyrissä julkaistussa henkilökuvassa viime vuonna. Lähtökohtaisesti Granlundin tilanne on pysynyt melkein ennallaan. Hän pelaa isoja minuutteja Örebron puolustuksessa (oikeana laitapuolustajana, mutta tarvittaessa myös vasemmalla ja topparin tontilla), mutta Huuhkajissa vastuu on vähentynyt.

Örebron sijoitus ei yllätä, kun 20 kierrosta Allsvenskania on pelattu. Joukkue on yhdentenätoista ja viideltä edellisestä kaudelta lopulliset sijoitukset ovat olleet seuraavanlaiset: 9., 9., 11., 9., & 9.

Joona Toivio, 32, BK Häcken

Kolmatta kauttaan Häckenissä pelaava Toivio pelaa viikko toisensa jälkeen isoja minuutteja ja hyvin pelaakin. Europaikoista taisteleva Häcken on päästänyt tällä kaudella toiseksi vähiten maaleja Allsvenskanissa ja ennen Malmö-tappiota joukkue oli iskuetäisyydellä mestaruustaistelussakin.

Kansojen liigan otteluista Toivio oli sivussa perheenlisäyksen johdosta.

Tommi Vaiho, 32, Djurgården IF

Viime kauden Allsvenskan-mestari Tommi Vaiho on tässä listauksessa, vaikka mieheltä Suomen passi puuttuu. Vaihon suomalaiset vanhemmat muuttivat Ruotsiin 1980-luvulla ja Vaiho onkin syntynyt Tukholman läänissä sijaitsevassa Järfallan kunnassa.

On hauska spekuloida ajatuksella, että pahimmassakin skenaariossa (loukkaantumiset & pelikiellot) Suomen maajoukkue voisi periaatteessa kutsua Allsvenskan-veskarin tolppien väliin. En sitten tiedä estäisikö joku pykälä vaihdon tässä vaiheessa, mutta spekuloida aina voi.

Ville Viljanen, 49, Jonsereds IF

Suomen maajoukkueessa yhden ottelun pelannut ja mittavan uran Ruotsissa tehnyt hyökkääjä on ollut tälläkin kaudella Jonsereds IF:n penkillä kuudenneksi korkeimmalla tasolla ja viime kaudella Viljanen kävi kentänkin puolella! Silloin Jonsereds pelasi vieläpä yhtä pykälää ylemmällä tasolla.

Englanti

Tomas Galvez, 15, Watford (youth)

Keskikenttäpelaaja on kirjoilla Watfordin junioreissa, ja hän on myös osallistunut Suomen U15-maajoukkueen toimintaan.

Aleksi Heino, 16, Chelsea

16-vuotias hyökkääjä siirtyi vastikään Chelsean akatemiaan FC Interistä.

Jimi Tauriainen, 16, Chelsea U18

Lukuisten huippuseurojen kiikarissa ollut Tauriainen siirtyi kesällä HJK:sta Chelsean akatemiaan. Kirkkonummelaisen FC Wildin kasvatti on jo debytoinut Chelsean U18-joukkueen riveissä ja iski heti toisessa ottelussaan maalin paikallispelissä West Hamia vastaan.

Transfermarktin mukaan Tauriainen pystyy pelaamaan niin laidalla kuin keskikentän keskelläkin.

Lucas Bergström, 18, Chelsea U18 & U21

16-vuotiaana Chelsean akatemiaan TPS:stä siirtynyt maalivahti kirjoitti viime syksynä ammattilaissopimuksen Chelsean kanssa. Viime kausi ja tämän kauden alku meni U18-joukkueen kanssa, mutta viime peleissä Bergström on nostettu jo U21-joukkueen maalille!

Terry Ablade, 18, Fulham U23

Nuori keskushyökkääjä siirtyi kaksi vuotta sitten FC Jazzista Fulhamin organisaatioon ja on edennyt siellä hienosti. Alle kahdeksantoistavuotiaiden peleistä Ablade on hiljalleen siirtymässä U23-joukkueen peleihin, joka pelaa ns. Valioliiga 2:sta. Kyseinen sarjan kaikki joukkueet ovat tarkoitettu kehittyville, alle 23-vuotiaille pelaajille.

Tämän kauden toisessa ottelussa West Bromwich Albionia vastaan Ablade viimeisteli voittomaalin 2–1-voitossa, mikä lupaa hyvää jatkoa ajatellen.

Jaakko Oksanen, 19, AFC Wimbledon

Brentfordin B-joukkueen viime kauden parhaaksi pelaajaksi valittu Jaakko Oksanen pelaa lainalla tämän kauden Ykkösliigan Wimbledonissa. Lupaava keskikenttäpelaaja on päässyt pelaamaan toistaiseksi kahdessa ottelussa ja sai kehuja Wimbledonin päävalmentaja Glyn Hodgesilta Fleetwood-voiton jälkeen. Hodges kehui erityisesti Oksasen pelikäsitystä.

Emil Jääskeläinen, 19, Kendal Town FC

Will Jääskeläisen pikkuveli pelaa hyökkääjänä Kendal Townissa Englannin sarjajärjestelmän kahdeksannella tasolla Division One North Westissä. Kendal Town on aloittanut kautensa tappiolla ja tasapelillä, ja käsinkirjoitetun pelaajalistan mukaan Jääskeläinen on avauksen miehiä.

Marcus Forss, 21, Brentford

Feed the Forss and he will score.

Olisiko Marcus Forssista Mikael Forssellin kaltaiseksi maalintekijäksi Englannissa? Viitteitä siitä on saatu jo, mutta tiukassa ovat avauskoonpanon paikat Brentfordin ryhmässä. Pelaamaan päästyään Forss on yleensä saumansa käyttänyt. Viime kausi Wimbledonissa oli yhtä lentoa ennen loukkaantumista ja tälläkin kaudella maaleja on syntynyt 306 peliminuutin aikana kolme, ja myös kaksi rangaistuspotkukilpailuissa. Näistä minuuteista 270 on tullut Englannin liigacupissa.

Maajoukkuepohdintaan on myös saatu väliaikainen vastaus, kun Forss on Pikkuhuuhkajien mukana EM-karsinnoissa Pohjois-Irlantia ja Tanskaa vastaan. Oikeampi paikka monen mielestä voisi olla A-maajoukkue, mutta sen aika varmasti vielä tulee.

Alex Bradley, 21, Lincoln City

National Leaguessa (viidennes sarjataso) 23 ottelua lainalla Harrogatessa pelannut Alex Bradley palasi Lincoln Cityyn ja pääsi viime viikolla pelaamaan Liverpoolia vastaan liigacupissa. Rökäletappiosta huolimatta minuutit olivat tärkeitä, sillä Lincolnin Ykkösliigassa pelaavaan miehistöön nouseminen voi olla iso urakka. Cup-kilpailuissa, kuten EFL Trophyssa peliaikaa on varmasti luvassa keskikentällä ja laitapuolustajana pelaavalle Bradleylle.

Alex Bradleyn taustoja avattiin tarkemmin Byyrin jutussa vuosi sitten.

Aapo Halme, 22, Barnsley FC

Viime kaudella suomalaistoppari pääsi viimein urakoimaan Championshipissä. 32 ottelussa peliaikaa kertyi 2287 minuuttia ja peliesitykset olivat parhaimmillaan erinomaisia, mutta tällä kaudella Halmeelle on tullut vain vaihdosta minuutteja lukuunottamatta Chelsealle kärsittyä selkäsaunaa liigacupissa, jossa Halme pelasi täydet 90 minuuttia. Siinäkin ottelussa Halme oli joukkueensa parhaimmistoa.

Halmeen nostoa Huuhkajiin on rummutettu jo jonkun aikaa eri tahojen toimesta ja kieltämättä yksi mahdollinen tulevaisuuden topparipari Suomen maajoukkueessa voisi olla Halme-Väisänen, joten toivottavasti se nähdään piakkoin jossain harjoitusottelussa.

Will Jääskeläinen, 22, Crewe Alexandra

Jääskeläinen oli Crewen takuumiehiä koronan katkaisemalla, mutta sarjanousuun päättyneellä Kakkosliigan kaudella. Ykkösliigassa pelit luonnollisesti kovenevat, mutta kolmannessa ottelussaan Jässi jr. onnistui jo pitämään nollat maalillaan! Crewe Alexandra pelaa lähtökohtaisesti alemman keskikastin sijoituksista, mutta nuorille pelaajille, kuten Jääskeläiselle jokainen ottelu on loistava näytönpaikka tulevia siirtoja ajatellen.

Niko Hämäläinen, 23, QPR

Viime kaudella hyvän lainasesongin Skotlannissa (Kilmarnock) pelannut Hämäläinen on palannut Englantiin. Championshipissä vastuuta ei toistaiseksi ole tullut, eikä Hämäläinen ole mahtunut edes QPR:n kokoonpanoon, mutta U23-joukkueen kanssa laitapuolustaja on pelannut.

Teemu Pukki, 30, Norwich

Pukki-party näytti jatkuvan myös Valioliigassa, mutta upean alun jälkeen Pukin ja Norwichin tahti hiipui kohti vääjäämätöntä putoamista. Jaakko Tiira avasi kirjoituksessaan sitä, kuinka Norwich teki itsestään sympaattisen putoajan. Iän puolesta sen ison siirron pitäisi tulla nopeasti, jos Pukki vielä sellaista haluaa. Championshipin parhaan pelaajan tittelillä ja 11 Valioliiga-maalilla riittäisi ottajia, mutta toisaalta tuttu ja turvallinen asema Norwichissa niin kentällä kuin sen ulkopuolella voi viedä voiton mukavuudenhaluiselta Pukilta.

Uusi sesonki on alkanut varsin kelvollisesti Pukilta, kun kolmen pelin jälkeen plakkarissa on yksi maali ja yksi maaliin johtanut syöttö. Tämän lisäksi Pukki on ollut joukkueensa parhaimmistoa, mutta muuten voitolla, tasapelillä ja tappiolla aloittaneella Norwichilla on jäänyt parantamisen varaa.

Anssi Jaakkola, 33, Bristol Rovers

Jaakkola pelasi erinomaisesti Ykkösliigassa viime kaudella ennen tammikuussa sattunutta olkapäävammaa, mikä vaati leikkaushoitoa. Nyt vamma on menneen talven lumia ja Jaakkola torjuu jälleen Bristol Roversin ykkösveskana, ja voisi torjua jopa korkeammalla sarjatasolla. Roversin kausi on alkanut nihkeästi kahden tappion ja tasapelin myötä, mutta Jaakkolaan mikään ottelu ei ole kaatunut.

Tässä parhaita paloja kauden avausottelusta Sunderlandia vastaan, jossa Jaakkola torjui seitsemästi.

Italia

Kasper Paananen, 17, Bologna U19

Poikamaajoukkueissa maaleja mättänyt OLS:n kasvatti siirtyi Bolognaan viime vuoden elokuussa. U17-sarjassa maaleja syntyi heti ensimmäisellä kaudella kahdeksan, ja loppukaudesta kutsu kävi reservijoukkueeseen ja edustuksen harjoitusrinkiin. Tämä kausi käynnistyi Paanasen osalta Primavera-joukkueessa (reservit/U19) ja ensimmäisessä ottelussa hyökkääjä tuli lupaavan Mattia Pagliucan tilalle kärkeen loppuminuuteiksi.

Mattian isä Gianluca muistetaan mm. Italian maajoukkueesta ja yli 500 Serie-A -ottelusta, joten Paananen saa tehdä täyden päivätyön ja vähän enemmän ansaitakseen kannuksensa Bolognan reserveissä.

Patrik Raitanen, 19, SPAL

Ulvilasta lähtöisin oleva Patrik Raitanen siirtyi 16-vuotiaana Liverpoolin akatemiaan. Sieltä matka on jatkunut hollantilaisen Fortuna Sittardin kautta Serie B:ssä pelaavaan SPAL:n riveihin. Raitanen on ennättänyt jo debytoida SPAL:n Primavera-joukkueen kanssa ja nuori toppari on myös tuttu näky nuorten maajoukkueissa. Iän puolesta Raitanen ei kauaa Primaverassa pelaa, joten on mielenkiintoista nähdä, mistä miesten tasolta avauksen pelipaikka lopulta löytyy.

Abukar Mohamed, 21, Lazio

Abukar Mohamedia hehkutettiin Lazio-siirron yhteydessä Italian mediassa saatesanoilla ’Pogba finlandese’. Siirto huomioitiin myös Suomessa aina iltapäivälehtien kansia myöten, mutta sittemmin on ollut hiljaisempaa. Abukar sai hyvin vastuuta Lazion Primavera-joukkueessa (nuorten liiga, U19), mutta miesten peleissä peliaikaa ei ole tullut.

Vuosi sitten keskikentällä pelaava Mohamed siirtyi lainalle Ukrainen pääsarjaseuraan, Karpaty Lviviin, jossa lopputulemana oli 44 minuuttia Ukrainan liigaa ja U21-pelejä. Uran pelastamiseksi Abukar Mohamedin pitäisi päästä piakkoin pelaamaan viikosta toiseen miesten otteluita, eikä rehellisesti sanottuna paluu Suomeenkaan olisi huono päätös. Tällä hetkellä lupaava ura on menossa viemäristä alas.

Simon Skrabb, 25, Brescia

Allsvenskanista yllättävän Serie A -siirron saanut Skrabb pääsi pelaamaan kymmenen ottelua, vähillä minuuteilla, Italian pääsarjassa ennen loukkaantumistaan. Serie B:n kauden avausottelun Skrabb istui penkillä, mutta sarjataso voisi nyt olla otollisempi Jaron kasvatille.

Sauli Väisänen, 26, Chievo

Chievon penkille hautautuneen Väisäsen tilanne ei vaikuta hyvältä. Siviilissä perheenlisäys lämmittää varmasti mieltä ja on kultaakin tärkeämpi asia, mutta jalkpallon osalta asiat voisivat olla paremminkin.

Toppari on kärsinyt loukkaantumisesta tämän vuoden aikana, mutta silloin kun Väisänen on päässyt pelaamaan, ovat otteet olleet ailehtelevia. Tänä vuonna Väisäselle on kirjattu toistaiseksi vain yhden kerran täydet minuutit Chievon kokoonpanossa, eikä avauspaikan saaminen loukkaantumisen jäljiltä ole mikään helppo tehtävä, varsinkaan jos mies ei ole siitä täysin toipunut.

Vielä vuosi sitten Väisänen tahkosi säännöllisesti ysikymppisiä, mutta jos nykymeno jatkuu, seuran vaihtaminen voisi tulla ajankohtaiseksi.

Jesse Joronen, 27, Brescia

Joronen oli sukkana Serie B:hen pudonneen Brescian valopilkkuja viime kaudella. Tietyillä mittareilla jopa Euroopan top-sarjojen parhaaksi maalivahdiksi valittu SiU:n kasvatti oli lähdössä siirtoikkunan aikana puolen tusinaan eri seuraan. Siirtoa ei kuitenkaan, ainakaan vielä, tapahtunut, joten Joronen nähtiin viikonloppuna Brescian maalilla Serie B:n avauskierroksella.

Kalenterivuoden vasta kolmatta voittoa hakenut Brescia joutui tyytymään 1–1-tasapeliin Ascolin kanssa.

Kalle Multanen, 31, Igea 1946

Viime vuonna Ykkösen kaikkien aikojen kovin maalintekijä Kalle Multanen vaihtoi KTP:n vihreävalkoisen peliasun Italian viidennellä sarjatasolla pelaavan Giorgione Calcion punavalkoisiin kesken sarjakauden. Multanen kertoi Italian kokemuksistaan Byyrille ja myös siitä, miten nousutaistelu vaihtui parkkipaikkalenkkeilyyn koronan vuoksi.

Pitkän hiljaiselon jälkeen uusi osoite löytyi elokuussa Sisiliasta sarjatason pysyessä samana. Hiekkakentilläkin pelaamaan joutunut Multanen on avannut maalitilinsä myös uudessa seurassaan ja miehen tasoa on kehuttu vuolaasti.

Perparim Hetemaj, 33, Benevento

Kymmenes kausi Serie A:ssa on uskomaton suoritus. Sen Hetemaj pääsi aloittamaan lauantaina, kun Benevento nousi 3–2-voittoon Sampdoriasta ja Perpa sai kymmenen minuuttia peliaikaa lopusta. Kauden toisessa, tappiollisessa, ottelussa Hetemaj pelasi parikymmentä minuuttia Interiä vastaan.

Viime kauden Benevento vei Serie B:ssä näytöstyyliin ja varmisti nousunsa hyvissä ajoin ennen sarjan päättymistä.

Tanska

Leo Walta, 17, Nordsjaelland U19

HJK:sta ”merkittävällä siirtosummalla” Nordsjaellandiin siirtynyt keskikenttäpelaaja on ottanut paikkansa U19-joukkueesta. Viime kaudella vastuuta tuli seitsemässä ottelussa noin 400 peliminuutin verran, ja maaleja Walta onnistui viimeistelemään kaksi maalia.

Tällä kaudella Walta on ollut jo neljästä avauksessa eli kauden toistaiseksi kaikissa otteluissa! Viime kauden peliminuutit rikkoutuvat näillä näkymin jo seuraavalla kierroksella U19-nuorten liigassa.

Tony Miettinen, 18, Nordsjaelland U19

Kakkosta jo 15-vuotiaana pelannut ja KuPS:n harjoitusryhmään samanikäisenä liittynyt Tony Miettinen sai 12 ottelussa vastuuta viime kaudella Nordsjaellandin U19-joukkueen mukana. Tämän kauden neljästä ottelusta Miettinen on pelannut toistaiseksi yhdessä: 45 minuuttia oikeana puolustajana SönderjysKEä vastaan.

Matias Riikonen, 18, FC Köbenhavn U19

Veikkausliigaa tällä kaudella seuranneet ovat jo saaneet nauttia Matias Riikosen torjunnoista. Ilveksen riveissä väkevästi esiintynyt maalivahtilupaus sai syyskuussa kymmenen kuukauden mittaisen lainasiirron Pohjoismaiseen suurseuraan, FC Kööpenhaminaan. Jos Riikonen vakuuttaa otteillaan, voi tanskalaisseura käyttää osto-optionsa. Muussa tapauksessa Riikonen saatetaan nähdä jo ensi kesänä takaisin Veikkausliiga-viheriöillä.

Oliver Antman, 19, Nordsjaelland

Yksi mielenkiintoisimmista nuorista suomalaispelaajista. Ympäri Eurooppaa mielenkiintoa jo nuorella iällä herättänyt Antman on panostanut kaiken futikseen ja nyt se näyttäisi tuovan hedelmää pääsarjatasolla. Liigadebyytti tuli jo viime vuonna ja kertalleen Antman on myös aloittanut pääsarjaottelun Nordsjaellandille sekä onnistunut tekemään avausmaalinsa Superliigassa.

Tanskassa Antman on pelannut hyökkäyspään roolien lisäksi keskikentän keskellä.

Max Christensen, 20, Roskilde KFUM

FC Kööpenhaminankin juniorijoukkueessa ollut Suomen ja Tanskan kansalaisuuden omaava Christensen pelaa maalivahtina KFUM Roskilden joukkueessa Tanskan kakkosdivisioonassa (kolmanneksi korkein sarjataso).

Pyry Soiri, 26, Esbjerg fB

Soiri pelaa nyt toista kauttaan Esbjergissä, mutta valitettavasti peliaika on kääntynyt laskuun. Alussa vastuuta kyllä tuli, mutta tehoja ei niinkään, mitä hyökkäyspään pelaajalta voisi odottaa. Tämän lisäksi olkapäävamma piti Soirin kentiltä sivussa talvella, joten tulevat kuukaudet ja alkanut kausi ovat erityisen tärkeitä kisapaikkaa ajatellen.

Soiri on ollut melko varma valinta maajoukkueeseen viime vuosina, mutta jos peliaikaa ei seurajoukkueessa yksinkertaisesti tule, voi kisamatka olla kiven alla.

Joni Kauko, 30, Esbjerg fB

”Suomen Messi” on jatkanut isossa roolissa Esbjergissä myös liigasta putoamisen jälkeen. Kaukon maalitili on auennut jo divarissakin ja joukkue on aloittanut kauden vahvasti kolmella voitolla ja yhdellä tappiolla. Kauko on pelannut kenties uransa parasta futista juuri Esbjergissä ja myös kannattajien keskuudessa suomalainen vaikuttaa erityisen pidetyltä pelaajalta.

Juhani Ojala, 31, Vejle BK

Vahvoista HIFK-kytköksistä tuttu Vejle saa pian toisen suomalaispelaajan, kun Joel Mattssonin jo sovittu siirto astuu ensi tammikuussa voimaan. Juhani Ojala sen sijaan oli isossa roolissa Vejlen noustua takaisin Tanskan liigaan viime kauden päätteeksi ja on ollut myös avauksessa kauden kahdessa ensimmäisessä liigaottelussa. Aarhusia vastaan Ojala pääsi maalin makuun.

Norja

Kaan Kairinen, 21, Lillestrøm SK

Edelleen Tanskan mestarin, Midtjyllanin, pelaajia oleva Kairinen jatkoi lainarumbaansa. Alunperin jo 2016 Tanskaan lähtenyt talentti pelasi viime kaudella Veikkausliigaa HJK:n riveissä ja nyt vuorossa on ollut Norjan divari Lillestrømin kanssa. Hyvän potkutekniikan omaava Kairinen on tarjoillut kauden aikana jo neljä maaliin johtanutta syöttöä ja ollut muutenkin joukkueensa parhaimpia pelaajia.

Tason luulisi riittävän Norjan divaria korkeammalla, mutta aika näyttää, mihin asti se riittää. Huipputalentin maineella Kairinen ei enää montaa vuotta ratsasta.

Robert Taylor, 25, SK Brann

Norjan pääsarjan ainoa suomalaispelaaja esiintyi edukseen Kansojen liigan ottelussa Irlantia vastaan ja on ollut varsin hyvä myös seurajoukkueessaan. 18 ottelussa kolme maalia ja kaksi maaliin johtanutta syöttöä antanut Taylor on pelannut isoja minuutteja, mutta valitettavasti europaikat ovat jo karanneet Brannilta 12 pisteen päähän. Sopimusta Taylorilla on bergeniläisseuran kanssa kaksi vuotta jäljellä ja Norjan liiga ei vaikuttaisi ollenkaan hullummalta tasolta Huuhkaja-pelurille.

Joni Mäkelä, 26, Florö SK

Veikkausliigasta ja Ykkösestä tuttu, ja Playoff-ohjelmassakin nähty monen pelipaikan taitaja, Joni Mäkelä siirtyi hieman yllättäen ulkomaille. Toisaalta Florössa on ollut tarjolla iso rooli avauskokoonpanossa ja maalejakin on syntynyt kolme kappaletta sarjan keskikastissa seilaavalle seuralle.

Akim Sairinen, 26, Florö SK

MP:n ja EIF:n kautta Norjaan ja sieltä virolaiseen JK Tammekaan pariksi vuodeksi siirtynyt Akim Sairinen pelaa nykyään Norjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Topparina pelaava Sairinen kauden kymmenssä sarjaottelussa varsin mukavasti peliaikaa, 500 minuutin verran.

Saku-Pekka Sahlgren, 28, Kongsvinger

Sahlgren vaihtoi Norjan sisällä Sandnes Ulfista Kongsvingeriin vuoden alussa. Treenipeleissä ja kauden alussa Sahglren nähtiin avaavana maalivahtina, mutta pian tämän jälkeen mies loukkaantui. Ensiksi vähän lievemmin ja heti perään sen verran pahasti, että joutui elokuussa polvileikkaukseen. Paluu tapahtunee vasta talven aikana.

Patrick Byskata, 30, Brattvag IL

Patrick Byskata lähti keväällä Kokkolasta Norjan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Byskata sai peliaikaa kolmessa ottelussa, yhteensä 200 minuutin verran, mutta jäi sen jälkeen penkille. Pian tämän jälkeen tulikin tieto, että Byskata olisi purkanut sopimuksensa Brattvagin kanssa ja palannut Suomeen.

Ville Jalasto, 34, Kongsvinger

Puolustuksen monitoimimies palasi Norjaan kolmen Veikkausliiga-kauden jälkeen. Toista kauttaan Kongsvingerissä, (nyt jo potkut saaneen) Mika Lehkosuon alaisuudessa, pelaava Jalasto on tällä kaudella ollut topparin tontilla avauksessa kuudesti, istunut vaihtopenkillä täydet minuutit kuudesti ja tullut vaihdosta muutamaan otteeseen kentälle.

Kongsvingerin kausi on ollut mollivoittoinen, mistä kertoo myös sijoitus OBOS-liigan (toiseksi korkein sarjataso) viimeisenä.

Viro

Marcus-Aurelius Touru, 17, JK Legion II

Keisarillisesti nimetty Touru on Virossa syntynyt Suomen kansalaisuuden omaava toppari. Touru pelaa tällä hetkellä JK Legionin kakkosjoukkueessa. Legionin edustus pelaa Meistriliigaa, joten toivotaan Marcus-Aureliukselle hyviä otteita ja kutsua liigakentille!

Markus Sjöblom, 24, Kalev U21

Virossa pelaavista hieman tuntemattomammista suomalaisista ei tahdo löytyä paljoa tietoa tai tilastoja. Ilmeisesti puolustavana keskikenttäpelaajana pelaava Sjöblom on viimeksi kellottanut peliminuutteja Kalevin U21-joukkueen kanssa. Tourun tavoin Sjöblomilla voisi olla tähtäimessä edustusjoukkue, joka pelaa Meistriliigaa.

Lasse Siltanen, 31, JK Suema

Tallinnalaisen JK Sueman joukkueessa alasarjafutista. Puolustaja.

Eetu Sakari Uusi-Hakimo, 32, JK Suema

Tallinnalaisen JK Sueman joukkueessa alasarjafutista. Keskikenttäpelaaja.

Mikko Miettinen, 39, Rumori Calcio

Varsin aktiivisen somepresenssin omaavan tallinnalaisen Rumori Calcion maalivahti alasarjoissa.

Hollanti

Nikolas Talo, 17, Groningen U18

Viime vuoden maaliskuussa TPS:stä FC Groningenin organisaatioon siirtynyt topparilupaus sai ilouutisen sopimuksensa jatkosta kesällä, kun FC Groningen käytti sopimukseen sisältyneen option ja halusi Talon jatkavan seurassa. Viime kausi meni U17-joukkueen avainpelaajana, ja Talo pääsi myös pelaamaan kolmesti U19-joukkueen mukana. Hollannin kieltä nuorimies ymmärtää moitteettomasti seuran julkaiseman haastattelun mukaan ja tulevalla kaudella on lupa odottaa otteluita jo seuran U21-joukkueen mukana.

Talo on myös vakiokasvo nuorten maajoukkueissa.

Timo Stavitski, 21, MVV Maastricht

Ranskan valloitukseen RoPS:sta lähtenyt Stavitski on kärsinyt viime vuodet loukkaantumisista. Huolimatta nuorella iällä (18-vuotiaana) tehdystä debyytistä Ranskan pääsarjassa Bordeaux’ta vastaan, tuntui sarjataso olevan auttamatta vielä liian kova nopealle suomalaislaiturille. Farssimaisen Kroatian visiitin jälkeen Stavitski on päätynyt täksi kaudeksi lainalle Hollannin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, MVV Maastrichtin joukkueeseen.

Kauden kolmesta ensimmäisestä ottelusta Stavitski on pelannut kahdessa (yhteensä 65 minuuttia) ja on nyt kaiken järjen mukaan hyvällä, ja suomalaispelaajille varsin tutulla, sarjatasolla hakemassa läpimurtoa.

Richard Jensen, 24, Roda JC

Vanhempi Jensenin veljeksistä aloitti kolmannen kautensa Rodan riveissä, Hollannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Ennen Rodaan siirtymistä Jensenille kertyi kokemusta Eredivisiestä kymmenen ottelun verran Twenten riveissä, mutta loukkaantumiset ovat hidastaneet porvoolaisen paluuta pääsarjatasolle. Kunnossa ollessaan on avauskokoonpanon vakionimiä ja edellytykset pitäisi olla kunnossa pelatakseen Hollannin divaria korkeammalla tasolla.

Thomas Lam 26, PEC Zwolle

Tämän hetken ainoa suomalaispelaaja Hollannin pääsarjassa. Pystyy pelaamaan sekä topparin että puolustavan keskikenttäpelaajan roolia hyvin, ja onkin aloittanut kauden jälleen avauksen miehenä. Harmillisesti kauden toisessa ottelussa AZ Alkmaaria vastaan Lam joutui katselemaan punaista korttia. Monipuolisuutensa ansiosta on edelleen kelpo vaihtoehto myös Huuhkajiin.

Kypros

Olli Kilpeläinen, 19, APEA Akrotiri

Kakkosta ja junnusarjoja tätä ennen pelannut nuori toppari teki yhden kesän yllättävimmistä siirroista. Tai oikeastaan MP ja Kilpeläinen purkivat sopimuksen, jotta siirto Kyproksen neljännellä tasolla pelaavaan APEA Akrotiri onnistui. Pelaaminen pienen kyläseuran kanssa upeissa maisemissa Kyproksella on varmasti kokemus jo sinänsä, mutta jos siitä vielä maksetaan Suomea paremmin, niin diili on varmasti houkutteleva nuorelle pelaajalle.

Onni Valakari, 21, Pafos FC

Valakari siirtyi Pafoksen riveihin viime kaudella. Siirto herätti kummastelua, sillä Pafos tai Kyproksen liiga ei vaikuttanut välttämättä siltä parhaalta vaihtoehdolta nuoren pelaajan kehittymiseksi. Valakari aloitti kuitenkin ryminällä ja mätti helmikuun aikana viidessä pelissä viisi maalia. Tämä kausi on alkanut kolmella tappiolla ja kahdella tasapelillä, ja Valakari on pelannut kaikissa otteluissa täydet minuutit sekä viimeistellyt yhden maalin.

Asiat ovat myös muuttuneet nopeasti ja Arajuuren ohella Pafosin organisaatiosta löytyy tätä nykyä rutkasti suomalaisosaamista. Maanmiehistä ei siis ole pulaa Kyproksellakaan.

Paulus Arajuuri, 32, Pafos FC

Jos Valakarin sopimusta saattoi hieman ihmetellä, niin Arajuuren kohdalla ehkä asiaa ajatteli toiselta kantilta. Ei nyt vielä vanhalle pelaajalle, mutta yli kolmekymppiselle todennäköisesti taloudellisesti mukava sopimus ihanteellisessa ilmastossa ja avauksen paikka Huuhkajissa ainakin toistaiseksi, pelasi sitten missä tahansa.

Arajuuri on toistaiseksi pelannut yhteensä 19 ottelua Pafosissa ja viimeistellyt kaksi maalia. Keltaisia kortteja on tullut viisi kappaletta ja aina kunnossa ollessaan on ehdottomasti avauskokoonpanon pelaaja. Arajuuri palasi maanantaina kokoonpanoon pienen loukkaantumisen jälkeen ja pelasi täydet minuutit 2–1-tappiossa Olympiakos Nicosiaa vastaan.

Berat Sadik, 34, Doxa Katokopias

Lyhyttä Espanja-stinttiä lukuunottamatta Berat Sadik on viihtynyt jo kolmisen vuotta Kyproksella. Täksi kaudeksi Doxaan palannut Sadik on aloitta kauden jälleen räväkästi. Kolmen pelatun ottelun jälkeen KiuPan kasvatti on viimeistellyt kaksi maalia, joista varsinkin ensimmäistä kelpaa ihastella.

Sadik on pelaamassa itseään jonkinlaiseksi Doxan legendaksi, sillä 45 pelaamassaan ottelussa Sadik on pöllyttänyt maaliverkkoja peräti 32 kertaa!

Belgia

Marius Könkkölä, 16, KRC Genk U18

Marius Könkkölä solmi jo 15-vuotiaana sopimuksen Genkin kanssa. Siirto belgialaisseuraan tapahtui viime vuonna, sillä siirtolupaa ei ole alle 16-vuotiaille pelaajille.

Tällä hetkellä lokakuun lopussa 17 vuotta täyttävä keskikenttäpelaaja on Genkin U18-joukkueen miehistössä ja luonnollisesti mukana myös poikamaajoukkueissa. Joukkuekuvassa Könkkölä on alarivissä toinen vasemmalta.

Mikael Soisalo, 22, Zulte Waregem

Nelisen vuotta sitten ulkomaille lähtenyt laituri on viettänyt viimeiset kaksi vuotta Zulte Waregemissa. Nopeasti katsottuna voi nähdä Soisalon pelanneen 32 ottelussa, mutta menemellä syvemmälle tilastoihin paljastuu ikävä totuus. Peliminuutteja noissa otteluissa on tullut ainoastaan 732.

Soisalo kävi viime kaudella lainalla portugalilaisessa Varzimissa, mutta minuutteja ehti tulla vain kahdessa ottelussa. Pikkuhuuhkajissa Soisalo on nauttinut Juha Malisen luottamusta, mutta pian nekin pelit ovat ohitse iän puolesta.

Jere Uronen, 26, KRC Genk

Aiemmin Arsenaliin ja nyt Celticiin siirtohuhujen kohteena ollut Jere Uronen aloitti jo viidennen kautensa Genkin riveissä. Ilman loukkaantumisia Uronen on edelleen käytännössä varma avauskokoonpanon pelaaja ja paikka kentällä on ollut tuttu vasemman laitapuolustajan tontti.

Kauden 2018/19 mestari on aloittanut sesongin heikosti ja se majailee seitsemän kierroksen jälkeen vasta sijalla 11. Eroa sarjakärkeen, Charleroihin, on kertynyt tässä vaiheessa jo kymmenen pistettä!

Yhdysvallat

Emil Koho, 23, Virginia Tech

Muun muassa Kakkosta (FC Espoo) ja A-nuorten SM-sarjaa (HJK & FC Espoo) Suomessa pelannut Koho vietti viimeiset vuodet Virginia Techin riveissä pelaten Yhdysvaltojen yliopistosarjaa. 23-vuotias keskikenttämies palasi Yhdysvalloista Suomeen, mutta ei toistaiseksi ole minkään seuran sopimuspelaaja.

Robin Lod, 27, Minnesota United

Hieman tahmean alun jälkeen Robin Lod on päässyt oivaan vireeseen Minnesota Unitedissa. Sekä vasemmalla että oikealla laidalla urakoinut Suurmetsän Urheilijoiden kasvatti on seitsemän maalia ja antanut kaksi maaliin johtanutta syöttöä playoffeja kohti menevälle Unitedille tällä kaudella.

Koronan vuoksi Lod tai muutkaan suomalaiset MLS-pelaajat eivät ole päässeet maajoukkueen mukaan, mutta EM-kisoja ajatellen Lodin isoa merkitystä Huuhkajille ei voi olla korostamatta.

Alexander Ring, 29, New York City FC

Sen jälkeen, kun Ring lopetti maajoukkueessa, ei miehen otteita ole seurattu niin suurella pieteetillä kuin ennen. NYCFC:n kapteenina toimiva Ring on arvostetussa asemassa seurassaan ja on myös ollut joukkueensa tärkeimpiä pelaajia kentällä. Peliesitysten perusteella Huuhkajissakin olisi vielä käyttöä, mutta valitettavasti se ovi ei taida enää aueta sulkemisen jälkeen. Tälläkin kaudella Ring on kellottanut täysiä ysikymppisiä illasta toiseen.

Muiden suomalaispelaajien joukkueiden tavoin, myös NYCFC on etenemässä playoffeihin.

Puola

Antoni Grzelczak, 15, MKS Polonia (Varsova)

Osallistunut viime talvena sekä Suomen että Puolan U15-maajoukkuetoimintaan. 

Santeri Hostikka, 22, Pogon Szczecin

JäPS:n riveissä futiksen aloittanut Hostikka pelaa jo kolmatta kauttaan Puolan liigassa. Viime kaudella vastuuta tuli 27 ottelussa noin 1400 peliminuutin verran hyökkäyksen vasemmalla ja oikealla laidalla. Maaleja Hostikka viimeisteli yhden ja antoi myös yhden maaliin johtaneen syötön. Tällä kaudella Hostikka on toistaiseksi saanut jämäminuutteja tultuaan vaihdosta kentälle.

Robert Ivanov, 26, Warta Poznan

Hongassa läpilyönyt ja Suomen maajoukkueessakin käynyt toppari siirtyi muutama viikko sitten 25 vuoden tauon jälkeen Ekstraklasaan palanneeseen Warta Poznaniin. Debyytti on vielä tekemättä ja nokkimisjärjestyksessä Ivanov ei ainakaan vielä ole avauksen pelaaja.

Petteri Forsell, 29, Stal Mielec

Forsell kuuluu Puolan pääsarjaan, mutta valitettavasti miehen edustamat seurat ovat sieltä tupanneet pudota. Kokkolalaisen kolmanneksi seuraksi Puolassa valikoitui sarjanousija 60 000 asukkaan Mielecin kaupungista. Avauskokoonpanossa kauden kolmessa ensimmäisessä liigaotteluissa ollut Forsell on väläytellyt, mutta maalitilasto on vielä liigaossa tällä kaudella avaamatta, eikä Stal Mieleckään ole onnistunut nappaamaan kuin yhden voiton viiden pelatun ottelun jälkeen. Viimeiset pari viikkoa Forsell on ollut loukkaantumisen takia sivussa.

17 maalia ja viisi maaliin johtanutta syöttöä 55 ottelussa tehtaillut Forsell on kulttipelaajan maineessa Puolassa ja työpaikka löytynee siltä tasolta tulevaisuudessakin, kävi Stal Mielecille miten tahansa. Maajoukkueesta sen sijaan ei näytä löytyvän Forsellille roolia.

Itävalta

Solomon Duah, 27, Mauerwerk

Veikkausliigan seuraajille tuttu oikean laidan pelaaja, Solomon ’’Solmu’’ Duah, siirtyi heinäkuussa Itävallan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Koronan takia Mauerwerkin otteluohjelma on kärsinyt ja peruutuksia on tullut. Joukkue on pelannut toistaiseksi vain kaksi ottelua, joissa Duah on molemmissa ollut avauskokoonpanossa.

Santtu Uusitalo, 30, Deutsch-Wagram

Puolustajana pelaava Uusitalo on Transfermarktin mukaan siirtynyt jo vuonna 2011 Deutsch-Wagramin joukkueeseen ja seuran kotisivut vahvistavat miehen pelaavan siellä edelleen. Peliesityksistä tai muista taustoista ei ole enempää tietoa, mutta komean uran Uusitalo on Itävallan alasarjoissa tehnyt, kun otteluita on kertynyt lähes 200!

Antti Koskinen, 32, ASK Elektra

Landesligassa eli neljänneksi korkeimmalla tasolla pelaava ASK Elektra luottaa myös suomalaispuolustajaan. 120 Veikkausliiga-ottelun kokemuksen omaava Koskinen lähti Itävaltaan pari vuotta sitten työn perässä. Mies kertoi tarkemmin työn ja futiksen yhdistämisestä Länsi-Suomen haastattelussa.

Koskisen ja muiden Itävallassa pelaavien suomalaisten tilastoihin voi tutustua Itävallan liiton sivuilta. Koskiselle vastuuta näyttää tälläkin kaudella tulleen avauskokoonpanossa varsin mukavasti.

Skotlanti

Viljami Sinisalo, 18, Ayr United

Aston Villassa pelaava Viljami Sinisalo päätyi täksi kaudeksi lainalle Ayr Unitediin. Aston Villan U23-joukkueessa Sinisalo sai vastuuta 11 ottelun verran ja lisäksi 4 ottelua kertyi U18-joukkueessa viime kauden aikana. Skotlannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava Ayr United aloittaa kautensa 17.10.

Sinisalon otteita ja kehitystä kannattaa seurata tarkasti, sillä lähteiden mukaan Aston Villassa Sinisaloa pidetään yhtenä lahjakkaimmista 01-syntyneistä maalivahdeista koko Euroopassa!

Miko Virtanen, 21, Arbroath

12-vuotiaana Englantiin muuttanut ja TPV:n Evertonin akatemiaan vaihtanut Miko Virtanen on pelannut viimeiset vuodet Skotlannissa. Pääsarjaseura Aberdeenin sopimuspelaajana oleva Virtanen ei ole vielä The Donsin riveissä päässyt pelaamaan, reservijoukkuetta lukuun ottamatta, mutta lainasiirto viime kaudella sarjaporrasta alemmas Arbroathiin oli jättimenestys, sillä Virtanen valittiin heti ensimmäisellä kaudellaan joukkueen parhaaksi nuoreksi pelaajaksi.

Onnistunut sesonki poiki toisen lainadiilin ja keskikenttäpelaaja pääsee aloittamaan kauden lokakuussa tuulisessa rannikkokaupungissa.

Glen Kamara, 24, Rangers

Jatkuvien siirtohuhujen kohteena oleva Glen Kamara jatkaa toistaiseksi Glasgow Rangersissa. Suomen paidassa Kamara on usein loistelias ja on Huuhkajien tärkeimpiä pelaajia EM-kisoja ajatellen, mutta Skotlannissa keskikenttämies on joutunut toisinaan taistelemaan peliajasta. Sinivalkolasein katsottuna Kamara on pelannut yleisesti ottaen hyvin Skotlannissa ja välillä suorastaan dominoinut. Paikalliset kannattajat ovat kriittisempiä arvioissaan ja mm. Kamaran laukausten puutetta ja laukausten laatua on kritisoitu. 

Kahdeksan pelatun ottelun jälkeen Rangers johtaa Skotlannin liigaa, mutta yhden ottelun vähemmän pelannut Celtic hengittää niskaan pisteen päässä. Peliaikaa Kamaralle kahdeksassa ottelussa on siunaantunut 620 minuuttia ja lisäksi Eurooppa-liigan karsinnoissa kolmesti täydet minuutit. Lohkovaiheen paikan varmistaneessa Galatasaray-voitossa Kamara oli jälleen totutun hyvä.

Kanada

Lassi Lappalainen, 22, Montreal Impact

Bolognaan reilu vuosi sitten siirtynyt, mutta saman tien lainalle Montreal Impactiin lähtenyt Lassi Lappalainen viettää kanadalaisseurassa tämän vuoden loppuun asti. Peliaikaa Lappalainen on saanut jatkuvasti, mutta paikka avauksessa ei ole ollut mitenkään sinetöity ja minuutteja on tullut paljon vaihdosta.

Yhteensä Lappalainen on pelannut Impactissa 26 ottelua (~ 1400 peliminuuttia) pääosin vasempana laitahyökkääjänä ja viimeistellyt niissä seitsemän maalia.

Jukka Raitala, 32, Montreal Impact

Montrealin toinen suomalainen, Jukka Raitala, pelaa kolmatta kauttaan Kanadan toiseksi suurimmassa kaupungissa. 100 pelattua (94) MLS-ottelua lähestyvä laitapuolustaja oli tärkeässä roolissa Suomen karsintaurakassa ja on myös vakioavaaja seurajoukkueessaan.

Tällä hetkellä Itäisen konferenssin kuudentena oleva Impact taistelee playoff-paikkaan oikeuttavasta sijoituksesta.

Ranska

Frédéric Gotte, 25, Genêts Anglet

Ranskassa syntyneellä ja kasvaneella Gottella on Suomen ja Ranskan passit. Vuonna 2014 Gotte pelasi Pikkuhuuhkajien riveissä EM-karsintaottelun Walesia vastaan, mutta sittemmin maajoukkuekutsuja ei ole tullut. Tuohon aikaan Gotte kuului AS Monacon pelaajiin, mutta edustukseen asti hän ei ikinä noussut. Ammattilaisura ei myöskään näyttänyt auenneen, vaan viimeisin seuratieto osoittaa Genêts Angletin suuntaan, joka on Ranskan viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava joukkue. Transfermarktin mukaan Gotte liittyi Angletiin kaksi vuotta sitten, mutta viimeisimmistä otteluista, tai edes siitä pelaako Gotte enää, ei ole tietoa.

Roope Keskitalo, 26, Stade Poitevin

Kakkosta ja Ykköstä pelanneen Roope Keskitalon urapolku on ollut mielenkiintoinen. Keskitalo päätyi isänsä työkaverin kautta testille Ranskan viidenneksi korkeimmalla tasolla pelaavaan Poitiersiin ja onnistui vakuuttamaan valmentajat. Sitä ennen Keskitalo oli pelannut mm. Herculesissa, JIPPOssa, PS Kemissä, HauPassa ja OTP:ssä.

Tuosta siirrosta on pian kulunut kolme vuotta, mutta otteista Ranskan päässä tai nykyisestä joukkueesta ei ole tietoja. Hieno osoitus kuitenkin, miten Suomesta voi päästä alasarjoihin koviin futismaihin ja saada siellä pelaamisesta rahallista korvausta.

Venäjä

Roman Eremenko, 33, Rostov

Eremenko on jatkanut hyviä otteitaan pitkän pelikieltonsa jälkeen Venäjän liigassa Rostovin riveissä. Maajoukkuekysymys ei valitettavasti ole edennyt, mutta erittäin epätodennäköiseltä paluu Huuhkajiin vaikuttaa, eikä iän puolesta Eremenkolla enää kovin montaa vuotta huipputasolla ole edessään. Asioiden pitäisi edetä nopeasti, jos keskikentän maestron esityksiä haluaisi vielä Suomen paidassa ihastella.

Alkaneella kaudella Eremenko on ollut kolmesti avauksessa ja tullut kolmesti vaihdosta kentälle Rostovin liigaotteluissa.

Boris Rotenberg, 34, Lokomotiv Moskova

Rotenberg roikkuu huippuseura Lokomotivin riveissä muista kuin pelillisistä syistä. Tietojemme mukaan pelannut viimeksi virallisessa ottelussa pari vuotta sitten Venäjän cupissa Rubin Kazania vastaan noin varttitunnin verran.

Tsekki

Kasper Hämäläinen, 34, FK Jablonec

Hämäläinen voitti Puolan vuosinaan neljästi Puolan mestaruuden, kahdesti Puolan cupin ja kertaalleen Super cupin. Otteluita Puolassa Lech Poznanin ja Legian riveissä kertyi 245 ja maaleja 60, joten voinee huoletta todeta Kapen huippuvuosien olleen Puolassa.

Vuosi sitten Hämäläinen siirtyi tsekkiläiseen FK Jabloneciin, eikä tässä vuoden aikana peliminuutteja ole tullut kuin nelisensataa. Olisiko seuraavaksi aika palata koto-Suomeen, kun ura on jo jäähdyttelyvaiheessa?

Moldova

Sebastian Dahlström, 23, Sheriff

Moldovan jättiläiseen siirtynyt Sebastian Dahlström kertoi ensifiiliksistään Byyrin haastattelussa viime keväänä. Moldovan liigaa dominoivan Sheriffin (11 ottelua, 11 voittoa) avaukseen Dahlström on yltänyt vain kolmesti ja muut minuutit keskikenttäpelaajalle ovat tulleet vaihtopenkin kautta.

Slovakia

Juha Pirinen, 28, AS Trencin

Mollivoittoisen kauden Tromsøn riveissä pelannut Juha Pirinen pääsi jatkamaan pääsarjatasolla siirryttyään slovakialaiseen Trenciniin. Laitapuolustajalle Slovakian pääsarja on varmasti parempi vaihtoehto kuin Norjan ykkösdivari ajatellen mahdollista kutsua ensi kesän EM-kisoihin.

Alkaneella kaudella Pirinen on ollut avauskokoonpanon miehiä pelaten täydet minuutit viidessä ottelussa.

Kreikka

Tim Sparv, 33, AE Larisa

Huuhkajien kapteeni lähti Kreikan pääsarjaan hakemaan tärkeitä minuutteja ennen EM-kisoja. Seuralegendan asemaan FC Midtjyllandissa noussut Sparv ei enää mahtunut Tanskan liigan mestaruutta juhlineen joukkueen avaukseen, eikä minuutteja juuri tullut vaihdostakaan. Uudessa seurassaan Sparv debytoi välittömästi ja pelasi täydet minuutit PAOK-tappiossa.

Irlanti

Teemu Penninkangas, 28, Sligo Rovers

Koko uransa Suomessa pelannut Teemu Penninkangas ei jättänyt keväällä tilaisuutta käyttämättä, kun mahdollisuus pelata ulkomailla avautui. Penninkangas on saanut koronan katkaisemalla kaudella ihan mukavasti vastuuta yhdessätoista liigaottelussa vasempana laitapuolustajana ja topparina. Sarjassa neljäntenä oleva Rovers taistelee tiukasti europaikoista.

Islanti

Elias Tamburini, 25, Grindavik

Tamburinin uraa käsiteltiin laajemmin pari vuotta sitten Byyrin sivuilla julkaistussa jutussa. Tamburini pelaa yhä Islannissa ja on avauksen vakionimiä toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Grindvikin riveissä. Vasemman puolustajan taso riittäisi varmasti Islannin liigaan, mutta tällä hetkellä nousuun oikeuttavat sijoitukset ovat karanneet jo kahdeksan pisteen päähän keskikastiin jumittuneelta Grindavikilta.

Liettua

Akseli Kalermo, 23, FK Riteriai

Nuoresta iästään huolimatta Akseli Kalermo on ehtinyt edustaa jo kymmentä eri seuraa. Matka on vienyt niin nuorten Allsvenskanista Atalantan organisaatioon kuin myös Norjan kakkosdivarista Liettuan pääsarjaan. Näiden lisäksi Kannuksessa syntyneelle Kalermolle on tullut esiintymisiä Suomen sarjatasoilla aina Veikkausliigaa myöten.

Vilnan kaupungista kotoisin oleva FK Riteriai (Ritarit) pelaa murheellista kautta. Kuuden joukkueen sarjassa joukkue on kerännyt vain kahdeksan pistettä kuudestatoista pelaamastaan ottelusta. Peliaikaa Kalermo on saanut neljässä liigaottelussa ja Eurooppa-liigan karsinnassa Derry Cityä vastaan.

Aikoinaan jonkinasteisena Suomi-futiksen lupauksena pidetty Kalermo on pelannut eri ikäluokkien nuorten maaotteluita yli 30 kappaletta ja on valittu myös vuoden poikapelaajaksi. Olisiko Veikkausliiga seuraava askel ja ura uuteen nousuun?

Espanja

Valtteri Vesiaho, 21, Haro Deportivo

Espanjan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle Segunda B:hen siirtynyt, poikamaajoukkueistakin tuttu, Vesiaho pääsee aloittamaan ottelut Espanjan kentillä lokakuussa. Pelituntumaa Vesiaho keräsi kesän aikana yhdessätoista Ykkösen ottelussa KTP:n topparina.

Viime kaudella piskuinen Haro Deportivo oli oman lohkonsa kymmenentenä ennen kuin sarja päätettiin koronan vuoksi. Tuleva kausi on vasta seuran historian (perustettu 1914) kolmas Segunda B:ssä ja Vesiaho on tällä hetkellä joukkueensa toinen ulkomaalaisvahvistus japanilaisen Yuya Yoshimuran ohella.

Turkki

Onuray Köse, 24, Darıca Gençlerbirliği

Lahdessa syntynyt Köse on viimeksi pelannut keskikenttämiehen tontilla Turkin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla, jonne hän siirtyi Lahden Reippaasta reilu vuosi sitten. Reippaan lisäksi Köse edusti Suomessa MP:tä, Kuusysiä ja FC Lahtea. Onuray Kösen isoveli, Ibrahim Köse, on tiettävästi jo lopettanut pelaajauransa.

Kösen veljekset ovat pelanneet Suomessa aina Veikkausliiga-tasolla asti ja edustaneet Suomea myös nuorten maajoukkueissa.

Portugali

Lucas von Hellens, 15, Benfica U15 & Tomas von Hellens, 14,

Pienestä Madeiran paikallissarjaa pelaavasta Associação Desportiva Os Xavelhasin joukkueesta Benfican akatemiaan ponnistanut Lucas von Hellens on pelannut Transfermarktin mukaan topparin ja puolustavan keskikenttäpelaajan rooleissa. Pikkuveli Tomas pelaa puolestaan maalivahtina. Molemmat Hellensin veljekset ovat olleet mukana Suomen Palloliiton pelaajakehitystapahtumaksi ja pelaajapolun tukemiseksi järjestetyssä Huuhkajaturnauksessa, ja Lucas on pelannut myös Suomen U15-maajoukkueessa.

Turks- ja Caicossaaret

Atte Heino, 41, SWA Sharks

Byyrin tietojen mukaan töiden perässä Turks- ja Caicossaarille päätynyt Heino pelasi ainakin viime kaudella SWA Sharksin puolustuslinjassa maan pääsarjaa, Provo Premier Leagueta. Pelaajalistauksen mukaan Sharksin joukkueessa oli useampi yli 50-vuotias, joten vanhemmillekin suomalaispelaajille Turks- ja Caicossaaret voivat tarjota pääsarjafutista!

The post Huuhkajat maailmalla: suurkatsaus ulkomailla pelaaviin miesfutareihin appeared first on Byyri.

17.7.2020

18.7.2020

19.7.2020

Budjetti

• Meno-paluuliput yöjunaan kahdelle: 256€ (halvimmillaan yhden makuupaikka kustantaa 49€/suunta)
• Kahden hengen huone hotellista sis. aamupalan: 115€ (varaa majoitus ajoissa, jos aiot yöpyä kirkonkylällä, vaihtoehdot harvassa)
• Ruoat ja juomat: 50-100€
• Bensat siirtymisiin: noin 50€

Kahdelta futisviikonloppu Kolarissa kustansi noin 450-520€. Futismatkalle hieman eksoottisempi kohde on siis täysin saavutettavissa jopa pelkällä julkisella liikenteellä (hotellilta keskuskentälle on kolmen kilometrin matka) ja matsiin sekä lähiseutuun voi tutustua kävellenkin. Auto kuitenkin helpottaa asioita ja sitä voi suositella lämpimästi. Samalla pystyy tutustumaan laajemmin Länsi-Lappiin.

The post Tien päällä: Yöjunalla Kolariin katsomaan alasarjafutista – mitä matka kustansi? appeared first on Byyri.

Kaikki Pohjoismaat seurannassa

Nordisk Football -sivusto seuraa noin kymmenen hengen voimin niin Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin futista kuin myös mahdollisuuksien mukaan Färsaarten ja Grönlannin tarjontaa. Seuraaminen ja kirjoittaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja syvään kiinnostukseen Pohjoismaiden futiksesta.

– Olemme aina olleet erityisen kiinnostuneita Pohjoismaista ja niiden kulttuurista. Jalkapallo on ollut myös lähellä sydäntä ja näiden kahden asian pohjalta Hugo perusti amatöörisivustomme viisi vuotta sitten, Nicolas kertoo.

Opiskelijoista ja työssäkäyvistä koostuvalla tekijäporukalla on omat vastuualueensa ja maat, joita he seuraavat. Tähän seurantaan kuuluu uutisten kirjoittamista ja sosiaalisen median ylläpitoa. Twitterin puolella Nordisk Footballin päätiliä seuraa lähes 10 000 ihmistä.

Sivuston Suomi-kategorian alla on Suomessa pelaavien ranskalaisten (Jean-Christophe Coubronne, Walid Abdelali) haastatteluja, isommalle yleisölle tuttujen pelaajien, kuten Tim Sparvin & Teemu Tainion, haastattelut ja kaiken kukkuraksi varsin kattava kausiennakko Veikkausliigasta. Vaikka ranskan kieli ei taittuisi, niin käännösohjelman avulla jutut ovat täysin ymmärrettävissä.

– Ranskan isommissa medioissa Pohjoismaiden futis ei tietenkään näy, ellei kyse ole siirtohuhuista tai siitä, että ranskalainen joukkue asettuisi vastaan europeleissä tai joku siellä pelaava ranskalainen pelaaja nousisi otsikoihin. Kun samasta asiasta kiinnostunut isompi joukko löytyi ja ajautui yhteen, niin huomasimme sivustollemme olevan kysyntää – edes vähän.

Abdelalin ja Coubronnen lisäksi esiin nousevat Julien Faubertin, Aulis Rytkösen ja Teemu Tainion nimet.

– Harmi ettei Faubert pärjännyt sen paremmin Veikkausliigassa, mutta joka tapauksessa hän on edelleen iso nimi! Rytkönen ja Tainio puolestaan ovat ja olivat legendan asemissa omissa seuroissaan, ja toivottavasti ilmasilta Suomen ja Ranskan välillä toisi uusia pelaajia seurattavaksemme.

Suomi-futiksen seuraaminen tapahtuu uutisia lukemalla ja sosiaalisen median seurannalla.

– Ruudun lähetykset eivät valitettavasti Ranskassa näy, mutta seuraamme suomalaista jalkapalloa niin Byyrin, Suomifutiksen kuin Ylenkin uutisoinnin, ja tietysti sosiaalisen median, avulla. Valtaosa jutuista aukeaa meille Googlen kääntäjän kautta, mutta tiimistämme yksi henkilö osaa suomea ja ranskaa, joten se auttaa paljon.

Ranskan päässä Nicolas kertoo seuraavansa Lillen otteita pääsarjassa, mutta maantieteellisesti lähimmät seurat miehelle ovat Ranskan keskiosien Tours ja Orléans.

– Käyn tietysti katsomassa pelejä paikan päällä täällä, mutta alemmilta sarjatasoilta on myös tarjolla ilmaiseksi hyvät ottelulähetykset, mikä helpottaa seuraamista.  

Suomeen ensi kesänä?

Sivuston tekijöillä ei ole yhtä suosikkiseuraa Suomesta, mikä nousisi muiden yläpuolelle, mutta sympatioita suomalaisjoukkueille löytyy varsinkin europelien aikaan.

– Mitään yhtä varsinaista suomalaista suosikkiseuraa meillä ei ole. Toivomme suomalaisten seurojen pääsevän aina europeleissä mahdollisimman pitkälle ja HJK on menestymisen ja Mestarien liigan ansiosta Ranskassa se tunnetuin suomalaisseura. Hehän pudottivat ranskalaisen FC Metzin pudotuspelikierroksella 1998-99 ennen etenemistä lohkovaiheeseen ja se kyllä muistetaan!

– Viime kaudella mestarin vaihtuminen lämmitti mieltä. Ranskassa PSG on voittanut viimeisestä kahdeksasta mestaruudesta seitsemän, joten Veikkausliigan neljä eri mestaria viimeisen viiden kauden ajalta ovat olleet tervetulleita neutraaleille seuraajille, kuten me. Hallitsevaa mestaria, KuPSia, on ollut ilo seurata viime aikoina ja heidän joukkueensa on vaikuttanut alkukaudella vahvalta. Kenties sillä voisi pärjätä eurokentilläkin, Nicolas pohtii.

Suomen ollessa pitkä maa tietyt ääripisteet herättävät myös kiinnostusta Ranskan päässä. Ahvenanmaa ja IFK Mariehamnin mestaruus (2016) saavat ranskalaisilta erityismaininnan, mutta myös Lappi kiinnostaa kovasti.

– Sivustomme perustaja oli suuri PS Kemi -fani! RoPS kiinnostaa meitä muita Lapin joukkueena, ja yleisesti Lappi kiinnostaa alueena. Eikö sinne kaikki turistit mene pääkaupungin jälkeen, Nicolas naurahtaa.

Nordisk Finlanden jäsenet eivät juuri ole Suomessa peleissä käyneet, mutta Nadir Bkh oli katsomassa RoPS:n ja PS Kemin välistä derbyä vuonna 2017. Matsikokemuksesta syntyi blogiteksti ja intoa Suomeen tuloon löytyy myös muilta jäseniltä runsaasti.

– Haluaisimme matkustaa useampaan Pohjoismaahan kerralla ja mieluiten europelien tai paikallispelien aikaan. Stadin Derby täytyy nähdä ehdottomasti, mutta toisaalta myös alasarjat kiinnostavat. Toivottavasti ensi kesänä pääsisimme matkustamaan, Nicolas avaa ryhmän suunnitelmia.

Näkemyksiä Ranskasta

Alla esitetyt näkemykset perustuvat eritysesti ryhmän omaan seuraamiseen ja havainnointiin, mutta myös ranskalaispelaajien kokemuksiin, joita he ovat haastatelleet.

– Ranskalaispelaajat ovat kehuneet sitä, kuinka hyvin heidän seuroissaan asiat on järjestetty. Treenimahdollisuudet ovat olleet hyvät ja asioiden hoito on sujunut hyvin, Nicolas avaa.

– Meille taas Suomi-futiksessa on ollut oma charminsa, mikä on tehnyt sen seuraamisesta nautinnollista. Kannattajatoiminta on näyttänyt hyvältä etenkin paikallispeleissä alasarjoja myöten, ja myös median tekeminen on antanut sen kuvan, että Suomi on paljon muutakin kuin jääkiekkoa, moottori- ja talviurheilua. Kyllä Suomessa on futiskulttuuriakin.

Kaikki ei kuitenkaan ole positiivista, vaan negatiivista palautettakin tulee.

– Miksi teillä on niin suuri into pelata arkipelejä? Puhun tietysti Ranskan näkökulmasta, mutta arkipelit eivät herätä täällä hurraa-huutoja ja myös usean pelin alkaminen samaan aikaan on sääli, koska se tekee seuraamisesta vaikeampaa. 

Pienistä valuvioista huolimatta Nordisk Finlanden porukka on yhtä mieltä siitä, että Suomi on menossa oikeaan suuntaan, kun sitä vertaa muihin Pohjoismaihin. Tällä he tarkoittavat erityisesti sitä, miltä liigan seuraaminen näyttää täysin toisesta maasta käsin. Uutisoinnin taso kerää kiitosta – tuoreena esimerkkinä Ylen juttu Ilmari Niskasesta – ja tekstijuttujen seuraaminen on mahdollista jopa kieltä ymmärtämättömälle ummikolle.

Podcastien suuri määrä on myös yllättänyt, vaikka niistä Nordisk Finlanden porukka ei ole juuri saanut mitään irti. Poikkeuksena on englanninkielinen The Finnish Football Show.

– Meidän mielestämme suomalainen jalkapallo on menossa hyvään suuntaan. Ennen se saattoi näyttäytyä hieman ulkopuolisena, jopa hylkiönä Pohjoismaiden kesken, mutta nyt se on ottanut oikeita askeleita. Emme tiedä mitä se on ruohonjuuritasolla, mutta ulkopuolisille EM-kisapaikan saaminen oli valtavan iso piristysruiske Suomi-futiksen uskottavuudelle, Nicolas päättää.

Nordisk Football Twitterissä

The post Suomi-futista, s’il vous plaît – Nordisk Football -sivusto seuraa Pohjoismaiden sarjoja Ranskasta käsin appeared first on Byyri.

Karhulan Pojat Kotkasta

Karhulan Pojat eli KarPo on vuonna 2009 perustettu jalkapalloseura. Kaakon alasarjoissa pelaava KarPo on korkeimmillaan ollut Vitosessa ja tällä hetkellä se pelaa Kutosessa. Neljällä tappiolla kautensa aloittaneelta KarPolta nousu näyttää jo karanneen. Kahdeksan joukkueen lohkon kärkipaikkaa pitää hallussaan Popinniemen Ponnistuksen kanssa Kotkan Jäntevä/Ukot, joiden riveistä löytyy mm. kovalla tahdilla liigassa maaleja paukuttanut Kim Liljeqvist.

Mutta se Kutosen voimasuhteista tällä erää. Tässä jutussa keskitytään Karpot-TV:hen.

Youtubessa toimiva Karpot-TV syntyi seura-aktiivien toimesta tarkoituksena kuvata KarPon omia otteluita. Karpot-TV:tä tekee tällä hetkellä Sakarias eli Sakke, Teemu eli Basari, Jonne eli Pyle ja Arto (ei lempinimeä). Vuosina 2018 ja 2019 kuvaamassa oli myös Miro Manner.

Siinä missä esimerkiksi FC Vaajakosken koosteet ovat saaneet ansaittua hehkutusta niiden näyttävyyden vuoksi, on Karpot-TV monilta osin kotikutoisempi tuotos. Molemmat kuitenkin ajavat asiansa, eli futisotteluiden striimaamisen, vallan mainiosti.

– Tarina sai alkunsa vuonna 2018 halusta jakaa kokemuksia ja kerätä muistoja omasta jalkapallourasta. Aluksi oli tarkoitus kuvata vain ja ainoastaan Karhulan Poikien omia otteluita, mutta kerta laitteisto oli hankittu, niin tuumattiin että voisihan sitä käydä kokeilemassa muidenkin joukkueiden kuvaamista.

Ensimmäiseksi muuksi kuin KarPon peliksi valikoitui 4.5.2019 pelattu Kolmosen ottelu PeKa – STPS Karhulan keskuskentän tekonurmella.

– Sakke lähti kuvamaan peliä yksin, joten tämä ottelu ei tullut livenä, vaan pelkkänä tallenteena. Tämä oli kuitenkin se ottelu, jossa Sakke syttyi kuvaamiseen ja alle viikon päästä koittikin ensimmäinen livelähetys, Kymin derby, jossa KarPo ei pelannut itse.

Kymin derbyyn KyPa – PeKa (0–3) Arto Tolsa Areenalle oli saapunut yli 500 katsojaa ja mukana oli myös tuttuja kasvoja.

– Ei sen parempaa peliä voinut sattua ekaksi liveksi. Teemu Pukki oli paikalla ja Sakke pääsi miehen kanssa yhteiskuvaankin. Tästä lähti asiat pyörimään lumipallon lailla eteenpäin ja jäimme koukkuun kuvaamiseen, Jonne muistelee.

Kolme pelaajaa ja yksi taivaanrannanmaalari

Karpot-TV:tä tekee kolme asialle omistautunutta KarPon pelaajaa ja yksi poissaoleva taivaanrannanmaalari. Kullakin tekijällä on selkeä tonttinsa retroa pursuavan tv-spektaakkelin toteutuksessa.

– Sakke tuo ryhmään energiaa ja ekstroverttinä on aina jututtamassa porukkaa sekä pitämässä yhteyttä joukkueisiin. Teemun eli Basarin logiikka on puolestaan pettämätön ja yleensä mies lakonisesti toteaa, mitä tehdään seuraavaksi. Basari on myös aina valmiina vaihtamaan oman peliaikansa kamerahommiin, jos sinne tarvitaan tekijää.

– Jonne eli Pyle on erikoistilanteiden erikoismies ja pitää huolen mitä puuttuu, ja rakentaa tarvittavan. Pyle vastaa myös pitkälti ATK-asioista. Arto vastaa visuaalisesta puolesta ja hänellä on myös aikaisempaa kokemusta ottelukuvauksista, mikä on vauhdittanut kaikkien oppimista ja sen avulla joihinkin asetettuihin tavoitteisiin on jopa päästy.

Arto oli kaudella 2017-18 KTP:n mediatiimissä ottelukuvaajana ja toimitsijana, ja soitti myös mainoksia legendaarisen Jaakko Leistin kuuluttaessa.

– Kun KTP nousi Ykköseen, niin omat aikataulut eivät enää sopineet yhteen sen kanssa. Jonne pyysi sitten käymään hallilla ja sitä kautta päädyin Karpot-TV:n porukkaan, Arto taustoittaa ja jatkaa:

– Tässä Topi Pasin & Jhonatan Donadon suorituksessa oli aikoinaan sitä jotain, mikä sai innostumaan kuvauksesta, ja sen jälkeen olen metsästänyt samoja fiiliksiä, mitä tuosta sain. Onneksi kotiväki on kestänyt meidän harrastamista, joten siihen suuntaan isot kiitokset!

Ahkerien striimaajien täytyy olla myös kovia futismiehiä, sillä hommaa tehdään täysin vapaaehtoisesti ja rakkaudesta lajiin, joten annetaan kunkin tekijän kertoa omasta futistaustastaan.

Sakke (45-v.)

– Olen aina tykännyt futiksesta ja jo pienestä pojasta lähtien on sitä tullut harrastettua pihapelien merkeissä. Vähän vanhempana kävin kesäisin järjestetyissä futiskouluissa ja myös puulaakifutista tuli pelattua, mutten ikinä ole ennen edustanut mitään muuta seuraa virallisesti kuin Karhulan Poikia. Olen itseasiassa yksi kolmesta seuran perustajajäsenestä.

Kuvaamista en ollut ikinä ennen harrastanut ja aivan kylmiltään lähdin tuota ekaa peliä kuvaamaan. Ajatuksena oli muutenkin pysyä jalkapallon parissa jollain tapaa, kun tuo ikä alkaa olemaan jo kutosdivariinkin liian korkea.

Basari (42-v.)

– Isän jalanjäljissä jalkapallon pariin. Ala-asteella koulujen joukkueissa, jonka jälkeen Kyminlinnan Väkinäisissä, mutta sitten jalkapallo jäi joukkueen hajotessa. Puulakijoukkueiden kautta KarPoon. Hidas ja kankea, ja kun ei oikein enää pysy pallon perässä, niin kameran kanssa sentään edes jotenkin.

Pyle (33-v.)

– Jalkapalloinnostus alkoi, kun 7-vuotiaana alettiin Mussalossa kasaamaan joukkuetta. Mussalon Kummelit olikin aika kova pala monelle vastustajalle. Sittemmin on tullut pelailtua KTP-junnuissa, ja sieltä sitten aikuistuttua siirrytty FC SuSien kautta KarPoon. Myös puulaakisarjat kuuluvat lähelle sydäntä ja sitäkin tulee kesäsin pelattua useassa joukkueessa.

Arto (32-v.)

– Vuoden KTP:n juniorijoukkueessa pelannut Kotkan Nappuloiden kasvatti Arto näki enemmän mahdollisuuksia kentän ulkopuolella jo varhaisessa vaiheessa.

”Otteluissa palkitsevinta ovat zen-hetket, kun kameraa ei voi erottaa kuvaajasta ja saa suljettua kaiken tarpeettoman pois mielestään. Kuulee valmentajan huudot, Näkee pelaajien välittömän reaktion ja kenen katseet kohtaavat. Tulee tunne siitä, että tietää missä pallo on kolmen sekunnin päästä.”

– Arto

Mitä kuvauspäivään kuuluu?

Vaikka Karpot kuvaavat paljon heille läheisillä seuduilla, niin kuvauspäivät venyvät välillä silti kovin pitkiksi. Asiaa ei helpota siviilityöt, mutta viisivuorotyötä painava Sakke muistaa myös kiittää työkavereitaan, jotka ovat joutuneet vaihtamaan vuoron, jos toisenkin, jotta mies pääsee irti kuvaushommiin.

– Viimeistään peliä edeltävänä iltana sovitaan kyydit ja aikataulut, ja otan myös yhteyttä kotijoukkueen joukkueenjohtajaan ja pyydän toimittamaan kokoonpanot, taustat ja tuomarit viimeistään pari tuntia ennen matsin alkua, jotta kerkeän tehdä ne valmiiksi kotona, Sakke avaa keskiverron, Arto Tolsa Areenalla sujuvan, kuvauspäivän kulkua.

– Kentällä pyrimme olemaan ainakin tunnin ennen ottelun alkua, jotta kerkeämme roudaamaan autosta tarvittavat kamat ja hieman haistelemaan ottelupäivän tunnelmaa ennen yleisön saapumista paikalle. Sen jälkeen säädetään kamera ja äänet (joissa on muuten lähestulkoon aina ongelmia), ja live laitetaan päälle vartti ennen matsin alkua. Tällöin jää vielä aikaa tarkistaa, että kaikki toimii varmasti. Ottelun aikana yksi toimii sitten kuvaajana ja toinen on tietokoneella merkkaamassa vaihtoja, maaleja ja kortteja, Sakke tiivistää.

– Maalikamerat asennetaan mikäli aiomme tehdä ottelukoosteen. Viime kaudella maalikamerat olivat ongenvapojen avulla noin kolmen metrin korkeudessa, jolloin maalit näkyivät selkeämmin, mutta asentaminen oli todella haastavaa. Tällä kaudella käytämme kahta kiinteää kamerajalustaa, jolloin ne on helpompi ja nopeampi asentaa. Lisäksi maalikameroihin laitetaan varavirtalähteet kiinni, koska eivät halpisaction-kamerat muuten kestä loppuun asti, Basari tarkentaa ja antaa puheenvuoron Pylelle.

– Minä hoidan yleensä laitteiston kasauksen, ja käyn striimausohjelmasta joukkueiden logot ja muut grafiikat läpi. Seuraavaksi tarkistan että joukkueiden kokoonpanot ovat kunnossa. Tämä kohta on hoidettu jopa etäyhteydellä ruotsinlaivalta keskeltä merta, kun ei lähtenyt pojilla streamit pyörimään. Pelin päätyttyä siirretään koneelta videotiedostot ulkoiselle levylle, jotta pääsee mahdollisimman helposti tekemään ottelukoosteita.

Karpot-TV:n toiminnasta saa todella sen kuvan, että itse peli kiinnostaa ja sitä varten kuvaamaan ylipäätään lähdetään – ei pakosta, vaan halusta. Taktiikkana on yleensä kuvaajan vaihto puoliajalla, mikä mahdollistaa ottelusta nauttimisen myös ’’kannattajan’’ näkökulmasta.

– Puoliajalla käydään ostamassa vähintään makkarat ja tukemassa seuraa, jota kuvataan. Ottelun loputtua on kamojen kasaaminen ja roudaaminen takaisin autoon. Tällä kaudella emme ole käyttäneet useasti maalikameroita, joten se on helpottanut meidän hommia.

Mitä kuvauskalustonne sisältää?

• Canon Legria HF10 videokamera, johon tulee kiinni erillinen mikrofoni sekä kuulokkeet, jolloin kuvaaja kuulee, toimiiko mikrofoni hyvin vai ottaako tuulta.
• 2 kpl halpisaction-kameroita maalikameroina sekä niihin varavirtalähteet, jotta akut kestävät koko ottelun ajan.
• Welbon-jalusta. Aiemmin käyttämämme halpisjalusta aiheutti nykivää liikettä ja se siirrettiin maalikameran jalustaksi.
• Tietokone
• Streamdeck, jolla saa kätevästi laitettua kesken pelin uusinnat, maalintekijät, keltaiset kortit yms.
• Kuvauskärry, koska osa otteluista pelataan kentillä, joilla ei ole minkäänlaista katsomoa ja maan tasalta kuvattu materiaali ei ole kovin miellyttävää katsoa. Kärry vaatisi selkeästi oman esittelyvideon, koska on todella erikoinen, Pylen ja Mikko Konttisen rakentama viritys. Kärryä modattiin Pylen ja Basarin toimesta sään kestävämmäksi mm. valokattein, verhoin ja kattopellein. Rumahan se on kuin mikä ja herättää huomiota liikenteessä.
• Jatkojohtoa tarvitsee aina, pahimpana esimerkkinä Metsolan Uk, jossa tarvitaan 125 metriä jatkojohtoa, jotta live toteutuu.
• Paljon erilaista varustetta mm. aurinkovarjo, mustekaloja, HDMI-kaapeleita, nettipiuhaa, adaptereja ja tietysti jesaria. Poraa ei sentään tällä kaudella ole vielä tarvittu!

Mikä ottelu tai kenttä on jäänyt erityisesti mieleenne?

– Ehdottomasti viime kauden ’’villisikajahti’’ JaVo – FC Villisiat! Oltiin sympaattisella Jaalan kentällä keskellä metsää. Ei sähköä, eikä valmista kuvauspaikkaa. JaVo oli rakentanut kuormalavoista meille korokkeen, jotta pystyttiin kuvaamaan.

– Koska oltiin ilman sähköä, ei livelähetys ollut mahdollinen. Tapahtuma oli ilmainen ja omakohtaisella lahjoitetulla summalla sai syödä ja juoda niin paljon, kuin halusi. Siellä oli makkaran lisäksi ihan kunnon ruokaakin tarjolla. Kuvaajat saivat nauttia tarjoilusta ilmaiseksi ja ilmassa oli pienen kyläjuhlan tuntua, Sakke muistelee.

Kuvauspaikoista Karpot-TV jakaa erityisesti kehuja Arto Tolsa Areenalle.

– Arto Tolsa Areena on siitä hyvä paikka kuvauksen suhteen, että saat kuvauskaluston säältä suojaan ja itsekin olet suojassa. Siellä on myös kiinteä netti, joten omaa ei tarvita, eikä jatkojohtoja tarvitse vetää kilometritolkulla. Kylmimpinä kuukausina voit kytkeä kuvauspaikan yllä olevan lämmittimen päälle ja se jos mikä on luksusta. Pääsääntöisesti Karpot-TV:lle sopivat kaikki kuvauspaikat, kunhan pääsee hieman ylemmäs kentästä ja saa ainakin tietokoneen säältä suojaan.

Harrastus ilman sen suurempia unelmia

Karpot-TV kuvaa pääosin Kotkan seudulla otteluita ilman mitään virallista yhteistyötä minkään seuran kanssa. Tekijät eivät mielellään halua sitoutua mihinkään, vaan jatkaa harrastuspohjalta, koska silloin paikalle ei ole pakko mennä väkisin, vaan silloin kun itselle parhaiten sopii.

– FC KTP:n naisten joukkueen suurina faneina pyrimme olemaan tasa-arvon asialla ja kuvaammekin Naisten Kolmosta mahdollisimman paljon. KarPo on tietysti edelleen tärkeä kohde ja sitten PeKa (Peli-Karhut) kuuluu myös tähän joukkoon, jonka kotipelit pyrimme kuvaamaan.

Karpojen poppoo on yllättänyt siitä, miten hyvin heidät on otettu otteluissa vastaan. Lähtökohtana on ollut tuottaa joukkueille lisäarvoa näkyvyyden muodossa ja taltioida unohtumattomia viheriöllä nähtäviä hetkiä, ja tämän seurat ovat myös tajunneet. Ja toisaalta, ketäpä se oikeasti haittaisi, jos joku on kuvaamassa ottelua?

 – Erilaisten turnausten ja yleisötapahtumien kuvaamisella olemme myös voineet tehdä palveluksen niille, jotka eivät paikan päälle jostain syystä pääse.

Jalkapallon lisäksi Karpot-TV on kuvannut mm. Kotkan meripäiväparaatin, mikä on edelleen kanavan katsotuin video, sekä yhden kerran futsalia. Käytännössä kuvaaminen on pelkkää jalkapalloa, mutta kuvauspyyntöjä myös muista lajeista ja tapahtumista voi laittaa. Mitään sen suurempia unelmia miehillä ei kuvaamiseen suhteen ole.

– Toki isommatkin kuvauspyynnöt otamme listoille, mutta kuten tuli todettua, tämä on meille harrastus ja olemme kaikki perheellisiä ja käymme töissä, joten aina kaikkialle ei pääse, vaikka haluaisikin. Joka kausi pyrimme kuvaamaan vähintään yhtä uutta joukkuetta kentällä, jossa emme ole aiemmin kuvanneet.

Vaikka ’rakkaudesta lajiin’ on melko kulunut sanonta, niin se kuvaa parhaiten Karpot-TV:n, ja muiden striimaajien sekä vapaaehtoisesti futiksen parissa puuhaavien, toimintaa. Palo lajia kohtaan roihuaa, eikä sitä toivottavasti tukahduta mikään. Kaikki tämänkaltainen toiminta vie lajia ja lajikulttuuria eteenpäin. Tehdään enemmän ja monipuolistetaan tarjontaa.

– Suurelle yleisölle näkyvä urheilu on kovin yksipuolista. Kun penkkiurheilija siirtyy kentän puolelle voi tapahtua mitä tahansa. Huippusuoritukset eivät ole odotusarvo lähetyksissämme ja yksi tuhannesta hetken osuessa kohdalle, haluamme olla jakamassa sen.

Karpot-TV Youtubessa

Karpot-TV Instagramissa

Kuvauspyynnöt: karpot2009@gmail.com

The post 125 metriä jatkojohtoa, halpisaction-kameroita ja runsaasti rakkautta lajiin – Karpot-TV kuvaa ja striimaa alasarjafutista harrastuspohjalta appeared first on Byyri.

Huuhkajien pääsy jalkapallon EM-kisoihin vauhditti kotimaisen futiskirjallisuuden määrää. Kaikki tänä vuonna julkaistavat teokset eivät liity Huuhkajiin, mutta kymmenkunta suomalaista futiskirjaa vuoden aikana on paljon. Poikkeuksellisen paljon. Kentänvaltaajat – Rakkautena jalkapallo -kirjassa joukko tunnettuja suomalaisia kirjoittajia pohtii omaa suhdettaan, ja myös meidän muiden suhdetta, jalkapalloon.

Esseet antavat ajateltavaa…

Karo Hämäläisen ja Tommi Melenderin toimittamassa Kentänvaltaajat – Rakkautena jalkapallo on 12 esseetä kuningaslajista. Hämäläisen ja Melenderin lisäksi kirjoittajina ovat Olli Rehn, Sami Kolamo, Veera Luoma-Aho, Tuomas Nevanlinna, Marianne Miettinen, Johanna Venho, Matti Apunen, Tommy Lindgren, Juha Kanerva ja Johanna Nordling.

Tekstien aiheet vaihtelevat niin kannattamisesta valmentamiseen kuin myös jalkapallon yhteisöllisyydestä sen ja uskonnon välisiin yhtäläisyyksiin ja eroavaisuuksiin. Siinä missä toiset esseet antavat lukijalle kovan prässin ja pistävät ajattelemaan toden teolla, ovat toiset löysiä roiskaisuja yksinäiselle kärkipelaajalle. Toisaalta jokaiselle lukijalle löytyy tällöin jotain mielenkiintoista teoksesta. On kevyempää pohdintaa ja myös hyvin syvällistä.

…Mutta kaikki eivät sytytä

Nautin kirjan lukemisesta ja ahmin sen viikonlopun aikana, vaikka se olikin epätasainen. Olisin kaivannut siihen enemmän Suomi-futista käsittelevää sisältöä, mutta ymmärrän hyvin, että jokainen kirjoittaja kirjoitti juuri omasta suhteestaan jalkapalloon, ja jos tämänkaltaiselta joukolta (ikä, sukupuoli) tekstejä pyytää, niin esimerkiksi brittifutis tulee näkymään niissä ja paljon. Olisiko mukana voinut olla nuorempia kirjoittajia?

Se että tämä arvostelija ei syttynyt ja pitänyt osaa esseistä kiinnostavina ei tietenkään tarkoita, että ne olisivat huonoja. Toiset esseet saivat lähestulkoon kyyneleet poskille, niin kyllä niissä huomaa kirjoittajan onnistuneen kuvailemaan täydellisesti jalkapallon herättämiä tunteita rakkaudesta suruun. Jotain sellaista, jota kirjan kannen nähtyään siltä osasi odottaa.

Reilu kaksisataasivuinen kokoelma on nopeasti luettu ja siihen on helppo tarttua, joten teosta voi helposti suositella lajista pitämättömillekin. Jokainen lukija varmasti löytää joukosta esseen, joka osuu täydellisti maaliin ja josta saattaa tunnistaa itsensä.

”Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajalle parasta aikaa on ottelua edeltävä kutkuttava odotus, kun kaikki on vielä mahdollista.”

– Tommi Melender

The post Kirja-arvostelu: Kentänvaltaajat – Rakkautena jalkapallo tarjoilee 12 erilaista, mutta myös epätasaista, esseetä jalkapallosta appeared first on Byyri.

RoPS-HIFK 8.7.2020

The post Tasaisen nyhjäyksen jälkeen kolme pistettä Helsinkiin – kuvakooste Veikkausliigan kamppailusta RoPS-HIFK appeared first on Byyri.

Veikkausliigan tiedote

– On hienoa, että Veikkausliiga on nyt käynnissä ja yleisöllä on ollut alusta lähtien mahdollisuus päästä otteluihin, sanoo Veikkausliigan toimitusjohtaja Timo Marjamaa.

Veikkausliiga kiittää, että avauskierroksella ihmiset ovat ymmärtäneet hyvin koronaepidemian vuoksi tehtyjä erityisjärjestelyjä katsomopaikoilla ja anniskelutiloissa. Koko Veikkausliigayhteisölle terveys- ja turvallisuusasioiden toimivuus on ehdottoman merkittävää. Tapahtumien on oltava turvallisia kaikille osallistujille.

Veikkausliiga korostaa edelleen koronaepidemiaan liittyviä varotoimia ja toivoo katsojilta malttia ja turvavälien kunnioittamista.

– Seurat käyvät omien kannattajiensa kanssa jatkuvaa keskustelua katsomoturvallisuudesta. Jatkamme myös keväällä aloitettua dialogia viranomaisten kanssa, Marjamaa sanoo.

Veikkausliiga vetoaa, että jokainen paikalle saapuva noudattaa stadioneilla annettuja turvallisuusohjeita. Ohjeet on tehty jokaisen hyvinvoinnin varmistamiseksi ja ohjeiden noudattaminen mahdollistaa sarjan pelaamisen.

– Tilanne on kaikille uusi ja olemme käyneet läpi avauskierroksen kokemuksia. Veikkausliiga seuraa edelleen kaikkia ottelutapahtumia ja jos katsomojärjestelyissä havaitaan ongelmia, olemme tarvittaessa valmiit puuttumaan niihin nopeasti. Haluamme varmistaa, että viranomaisten kanssa laadittuja turvallisuusohjeita noudatetaan yksityiskohtaisesti.

– Ihmisten terveys on koko jalkapalloväelle äärimmäisen tärkeä asia, jota ei voi unohtaa suurtenkaan tunteiden hetkillä, Marjamaa sanoo.

Turvavälit olemattomia

Kotikatsomoon avauskierroksella eniten ihmetyttivät Lahden ja Helsingin järjestelyt. Sadekelillä katsojat pakkautuivat yhteen FC Lahden stadionilla, sillä katsomoa ei ole katettu alas asti, ja HIFK:n ottelussa puolestaan kannattajapääty oli kuin sillit suolassa.

Muuten järjestelyissä tai turvaväleissä ei näyttänyt olevan moitittavaa, mutta tiedotteesta on selkeästi luettavissa se tärkein viesti. Epidemia ei ole vielä ohi.

Veikkausliigan seuraavat ottelut

Tiistai 7.7. kello 18.30

KuPS – FC Inter

TPS – Ilves

Keskiviikko 8.7. kello 18.30

FC Lahti – SJK

HJK – FC Haka

IFK Mariehamn – FC Honka

RoPS – HIFK

The post Veikkausliigalta muistutus ja toive etenkin kannattajille: ”Ihmisten terveys on koko jalkapalloväelle äärimmäisen tärkeä asia, jota ei voi unohtaa suurtenkaan tunteiden hetkillä” appeared first on Byyri.

RoPS – IK Myran 4.7.2020

Voiton jälkeen RoPS on Naisten Ykkösessä kolmantena yhdeksän kerätyn pisteen turvin. IK Myranilla on puolestaan neljän pelatun ottelun jälkeen kasassa ainoastaan yksi piste. Sillä irtoaa tällä hetkellä kymmenes sija 12 joukkueen sarjassa.

The post RoPS IK Myrania vahvempi Naisten Ykkösessä – katso kuvakooste Rovaniemen keskuskentältä appeared first on Byyri.

Veikkausliigakausi lähestyy kovaa vauhtia, vaikka perinteistä avajaistilaisuutta ei tänä vuonna järjestetäkään. 1.7. alkavan liigan koko otteluohjelman näet täältä. Seurat ovat ilmoittaneet kauden alla edustusjoukkueen pelaajabudjetteja ja muita tunnuslukuja medialle, joista alle on kerätty muutamia tärppejä.

Muistutuksena lukijalle, että luvut ovat arvioita ja eivät kerro niin tarkkaa tietoa kuin kauden jälkeen selvillä olevat, toteutuneet palkkabudjetit.

Pelaajabudjetit

Edustusjoukkueen pelaabudjetti sisältää pelaajien bruttopalkat, lomakorvaukset, bonukset, luontaisedut (asuntoetu, ruokaetu, autoetu, puhelinetu, yms.), palkkasivukulut ja mahdolliset muut veronalaiset palkkoihin tai sivukuluihin liittyvät kustannukset.

HJK lähtee jo totuttuun tapaan kauteen Veikkausliigan suurimmalla pelaajabudjetilla. Hankinnat ovat olleet kovia ja myös tulokset Suomen Cupissa vakuuttavia. Kerta europelejä ei HJK:lla ole, niin budjetin ja puheiden perusteella mikään muu paitsi mestaruus olisi valtava pettymys.

Veikkausliigassa erot ovat maltillisia Euroopan kovimpiin liigoihin vertailtaessa, joissa kärjen ja peräpään suhteen puhutaan satojen miljoonien eurojen erosta.

Vertaillessa Veikkausliigan pelaajabudjetteja toiseen pohjoismaiseen liigaan käy nopeasti ilmi, miten pitkällä takaa-ajomatkalla olemme. Tanskassa HJK olisi nimittäin toisessa päässä taulukkoa.

Nämä Tanskan Superliigan edutusjoukkueiden pelaajabudjetit on ilmoitettu syyskuussa 2019 Tipsbladetin toimesta, ja valuutta on muunnettu kurssilla 1 DKK = 0,134132€. Luvut ovat suuntaa-antavia, eikä ole tiedossa sisältävätkö ne täysin samat asiat kuin mitä Veikkausliigan pelaajabudjetti sisältää.

Tavoitteet

Seuraavassa taulukossa joukkueet ovat asetettu pelaajabudjetin mukaiseen järjestykseen suurimmasta pienimpään ja viereisellä rivillä on joukkueen ilmoittama kauden tavoite.

Jäämme innolla seuraaman, miten ilmoitetut budjetit korreloivat lopullisen sarjataulukon kanssa. Floppaako joku enemmän satsannut joukkue ja yllättääkö jokin pienellä budjetilla operoiva?

The post Heinäkuun alussa alkavan Veikkausliigan pelaajabudjetit antavat osviittaa voimasuhteista – HJK lähtee kauteen suurena ennakkosuosikkina, mutta on kaukana Tanskan luvuista appeared first on Byyri.

Sami Hyypiästä tuli kirkkain tähti, mutta muiden tarinat ovat kiinnostavampia

Jussi Eskolan käsikirjoittamassa, ohjaamassa ja tuottamassa kolmen vartin mittaisessa dokumentissa käsitellään vuosina 1973 ja 1974 syntyneiden, samassa poikamaajoukkueessa pelanneiden, pelaajauria ja elämää futiksen jälkeen. Tuon ikäluokan alle 18-vuotiaiden joukkue napsi kovia päänahkoja kaataen mm. Espanjan, Hollannin ja Ranskan. Niin sanottu ”missä he ovat nyt -lähtökohta” on herkullinen ja luo hyvän pohjan dokumentille.

Osa pelaajista loi kunnioitettavan uran ulkomailla, joista kirkkaimpana nimenä yli muiden nousee Sami Hyypiä, jota ei kuitenkaan dokumentissa nähdä. Hattua täytyy nostaa myös Teuvo Moilaselle ja Antti Sumialalle, mutta ketään heistä ei voi silti pitää dokumentin tähtenä.

Eskolan teos välittää rehellisen, eikä ollenkaan ruusuisen, kuvan pelaajien erilaisista ja rankoistakin elämänpoluista. Alkoholi, loukkaantumiset ja läheisen menetys vaikuttivat osan elämään ja unelmat merkittävästä kansainvälisestä urasta murenivat. Nämä ”unohtuneet” nimet ovatkin dokumentin tähtiä ja ansaitusti valokeilassa.

Vanha joukkuekuva kertoo hienon tarinan siitä, miten monen tekijän summa on päästä aivan sille korkeimmalle huipulle kansainvälistä uraa tavoitellessa, ja miten paljon jalkapallo voi antaa, vaikka ei kaikkia unelmia ikinä saavuttaisikaan.

Dokumentti on toistaiseksi katsottavissa Yle Areenasta:

Katso Vanha joukkuekuva

The post Yle Areenassa katsottavissa oleva Vanha joukkuekuva on yksi parhaista Suomifutis-dokumenteista appeared first on Byyri.

Apinan Hirttäjät

Hartlepool United FC:n yksi lempinimistä on Monkey Hangers. Termi on paikallista folklorea 1800-luvun alkupuolelta. Erään tarinan mukaan ranskalainen laiva haaksirikkoitui kaupungin rannikolle ja ainoa selviytyjä oli apina. Tuolloin elettiin Napoleonin sotien ajanjaksoa eivätkä paikalliset olleet koskaan ennen nähneet apinaa.

Asia eskaloitui ja pian apinaa epäiltiin ranskalaiseksi vakoojaksi ja se päätettiin hirttää. Tapahtumasarjan jälkeen hartlepoolilaisia alettiin kutsua apinan hirttäjiksi ja myöhemmin nimi liitettiin myös kaupungin futisseuraan.

Vuonna 1999 apinayhteys vietiin uudelle tasolle, kun seuran maskotti, H’Angus the Monkey, näki päivänvalon ottelussa Millwallia vastaan.

Cimbom

Tätä Galatasarayn lempinimeä ei voi suomentaa, koska se on täyttä siansaksaa. Nimi syntyi, hatarien lähteiden mukaan, 1920-luvulla, kun Galatasarayn turkkilaispelaaja Sabit Cinol siirtyi pelaamaan sveitsiläiseen FC Servetteen. Servetten hyökkäyksessä pelasi muuan Jim (sukunimi ei ole tiedossa), jota joukkueen fanit kannustivat huutamalla ”Jim Bom Bom.”

Tunnelma ja etenkin Jimille suunnattu kannustus jäivät Sabit Cinolin mieleen ja kun mies palasi Turkkiin, päätti hän luoda Galatasaraylle oman kannustushuudon, josta myös lempinimi otettiin käyttöön.

Joutsenet

Joutsenet-lempinimi on tuttu brittifutiksen seuraajille Swansean myötä, mutta se on ollut myös Kakkosessa pelaavan SalPan lempinimi vuoden 1998 syksystä lähtien. Ennen sitä joukkue tunnettiin ”Punaisina Helminä.” Uudistuksen ja uuden lempinimen taustalla oli halu kunnioittaa SalPan lippua ja vaakunaa sekä salolaisuuden ja suomalaisuuden värejä. Myös Salon vanhasta vaakunasta joutsen oli jo tuttu.

Kanarialinnut

Lintuteema on erittäin suosittu aihe lempinimissä ja Kanarialinnuiksi on Suomessakin kutsuttu ainakin Kuopion Palloseuraa ja Åbo IFK:ta. Näiden joukkueiden kohdalla lempinimen tausta liittynee joukkueiden peliasuihin ja KuPSin kohdalla myös logoon, joten avataan hieman tarkemmin toisten Kanarialintujen, toisin sanoen Norwich Cityn, lempinimen taustaa.

1500-luvulla Norwichiin saapui suuri joukko pakolaisia Belgiasta ja Hollannista. The Strangers -nimellä kutsuttu porukka tykkäsi kasvattaa ja pitää lemmikkeinä kanarianhemppoja, joista on jalostettu kaikki, mukaan lukien Norwichin keltainen, kanarialinnuiksi kutsutut rodut.

1900-luvun alussa Norwich Cityn keltaisiin paitoihin ja logoon sopivaksi lempinimeksi vakiintui The Canaries eli Kanariahempot tai Kanarialinnut. Ennen tätä seuran lempinimi oli ollut Citizens, mikä taas yhdistetään tänä päivänä erityisesti Manchester Cityyn.

Kellopelijuusto

Albacete Balompién lempinimi on Queso Mecánico. Mistä ihmeestä klassikkoelokuvaan ja –kirjaan viittaavaa lempinimi on tullut Espanjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavalle seuralle?

Kaakkois-Espanjassa sijaitseva Albacete kuuluu Kastilia-La Manchan itsehallintoalueeseen. Alueen kuuluisimpiin ruokatuotteisiin kuuluu Euroopan Unionin alkuperäisnimityksellä suojattu Manchego-juusto. Futisjoukkueen lempinimi onkin tullut juuston ja pelityylillään ihastuttaneen Hollannin maajoukkueen mukaan, jota kutsuttiin Anthony Burgessin romaanin mukaisesti La Naranja mecánicaksi (Clockwork Orange).

Kurkut

Jatketaan Espanjassa. Leganés tunnetaan lempinimellä Los Pepineros eli kurkut tai kurkun kasvattajat. Leganésin seudulla on ollut paljon maanviljelyä ja kurkut olivat yksi kysytyimmäistä ja viljellyimmistä vihanneksista. Paikallisia alettiin kutsua pepineroiksi ja myöhemmin nimi päätyi myös kaupungin futisylpeyden lempinimeksi. Maskottia myöten siitä on otettu kaikki ilo irti.

Lentävät Aasit

Suomalaisille viimeistään Perparim Hetemajn myötä tutuksi tulleen italialaisen Chievo Veronan yksi lempinimistä, tai alunperin pilkkanimistä, on I Mussi Volanti. Paikalliskilpailija Hellas Veronan kannattajat olivat kuuleman mukaan 90-luvulla pilkanneet Chievoa ja todenneet aasien lentävän ennen kuin Chievo pelaa Serie A:ssa.

Lopulta Chievo nousi Italian pääsarjaan vuonna 2001 ja oli heti ensimmäisellä kaudellaan sarjan viides! Näpäytyksenä paikallisvastustajalle, päätti Chievo ottaa Lentävät Aasit mukaan seuran lempinimien joukkoon.

Perunakuoriaiset

Suomalaisille toinen, lähimenneisyydestä tutuksi tullut asia, on koloradonkuoriainen eli perunakuoriainen. Tuo viheliäinen hyönteinen on myös yksi saksalaisen Alemannia Aachenin lempinimistä. Muusta listasta poiketen, tähän lempinimeen ei liity sen ihmeellisempää tarinaa, vaan nimi tulee seuran väreistä, mitkä muistuttavat kuoriaisen vastaavia.

Miljonäärit

Tämän lempinimen voi mahdollisesti yhdistää muihinkin seuroihin, mutta tässä tapauksessa yhdistetään se argentiinalaiseen River Plateen. Los Millonarios nimi juontaa juurensa 1930-luvulle. Tuohon aikaan jalkapallosta tuli Argentiinassa ammattilaisurheilua ja River Platesta tuli sen ajan Galácticos, jota sittemmin on käytetty kuvaamaan Real Madridin tiettyjä pelaajahankintoja ja supertähdistä koottuja joukkueita.

River Plate hankki tuolloin maailmanennätyssummilla pelaajia ja rakensi joukkueen, josta muut argentiinalaisseurat saattoivat vain unelmoida.

Mustat Hurmurit

Kirjoittajan ehdottomasti yksi suosikeista, mitä tulee suomalaisten seurojen lempinimiin. Helsingin Kruununhaassa perustettu Kiffen on tunnettu jo 1930-luvulta lähtien mustina hurmureina.

Lempinimi sai alkunsa vuonna 1926, kun Kiffenin jääpallojoukkue matkusti Ruotsiin turnaukseen. Joukkue pukeutui mustiin paitoihin ja prässättyihin housuihin sekä valkoisiin käsineisiin. Pukeutumisen lisäksi Kiffenin pelityyli oli katsojaystävällinen, ja näin oli hurmurit (De svarta charmörerna) syntynyt.

Mustat Kuhnurit

Kuhnuri on urospuolinen mehiläinen, joka jättää naisille pesässä kaikki työt, kun se itse vain lorvii.

FC Lahden lempinimi on siitä poikkeuksellinen, että se on toimittaja-kirjailijan käsialaa. Etelä-Suomen Sanomiin kirjoittava Kalle Veirto käytti Mustia Kuhnureita FC Lahtea käsittelevissä teksteissään 2000-luvun alkupuolella, mutta ei välttämättä niin positiivisessa mielessä, vaan pikemminkin ivallisesti. FC Lahti oli useana kautena aloittanut sarjassa heikosti kuin keväällä kohmeessa oleva kuhnuri, mutta oli parantanut peliään kelien lämmetessä. Alkuperäinen versio lempinimestä oli Hiihtostadionin Mustat Kuhnurit.

Kuhnuri-teemaa on Lahdessa hyödynnetty muun muassa Konsta Hietasen ja Osmo’s Cosmos -yhtyeen esittämän tunnuskappaleen muodossa.

Oikukas Diiva

Eintracht Frankfurtin lempinimistä se tuntemattomampi on Launische Diva. Toisinaan niin kauniisti pelaava ja pelannut Eintracht Frankfurt on onnistunut välttelemään sen suurempaa menestystä. Toisin sanoen Eintracht on voittanut isompiaan, mutta toisaalta hävinnyt ne ottelut, mitkä sen olisi pitänyt voittaa. Tämän tulosten valossa ailahtelevaisen ja oikukkaan ”käytöksen” myötä on diiva-lempinimi pinttynyt seuraan.

Rautakaminat

Rautakaminat-nimi hehkuu pohjoismaisuutta ja Ruotsistahan siihen liitetty seura löytyy. Djurgårdens IF:n yksi lempinimistä on Järnkaminerna ja myös sen kannattajayhdistys tunnetaan samalla nimellä. Lempinimi otettiin käyttöön 1960-luvulla, jolloin joukkueen pelityyliin yhdistettiin kovaa pelaaminen ja sen peliasujen värityksestä tuli mieleen kaminassa palava tuli.

Valkoiset Tiikerit

”On isot valkoiset tiikerit karanneet,
On kadonneet jäljet länsituuleen.
Ja rukous kiirii moskeijaan hiljaiseen kun
Isot valkoiset tiikerit katoaa pimeyteen.”

Näin lauloi Pertti ”Nipa” Neumann vuonna 1985. Sittemmin Valkoiset Tiikerit on ollut porilaisen Musan Salaman sisääntulobiisinä ja riippuen keneltä kysyy, ainakin seuran epävirallinen, jos ei virallinen lempinimi. Ja kyllähän MuSan valkoinen kotipelipaita sopii myös teemaan.

Vuonna 1986 Neumann ja edesmennyt Yö-yhtyeen laulaja Olli Lindholm olivat markkinointimielessä liigassa pelanneen Porin Pallo-Tovereiden vaihtopelaajina. PPT:llä oli myös valkoiset asut, jolloin Valkoiset Tiikerit -nimeä ilmeisesti käytettiin lehti-ilmoituksissa PPT:n kohdalla.

Vihreät Jääkärit

Hopsi eli Helsingin Palloseura eli Vihreät Jääkärit. Kristian Lindbohm on avannut kirjassaan ”Vihreät Jääkärit – HPS:n 100 vuoden matka mestarista kasvattajaksi 1917 – 2017” lempinimen syntyä, vaikka aivan täyttä varmuutta asialle ei ole.

Selostaja Martti Jukola käytti toukokuussa 1932 Suomen Urheilulehteen kirjoittamassaan jutussa HPS:n ja HIFK:n ottelusta kotijoukkueesta nimitystä Vihreät Jääkärit, josta se levisi eteenpäin. HPS:n historiikin mukaan nimen on täytynyt olla kuitenkin käytössä jo 1922 ja se on syntynyt melko pian sisällissodan jälkeen HPS:n pelipaitojen sekä jääkäriliikkeen samankaltaisen värityksen johdosta. Myös Helsingin suomalaisen lyseon eli Ressun lukion lipussa oli vihreä väri ja seuran perustajat sekä aktiivit olivat ressulaisia.

The post Kanarialinnut, Lentävät Aasit ja Mustat Kuhnurit – esittelyssä 15 tavallisesta poikkeavaa futisseuran lempinimeä appeared first on Byyri.

RoPS:n soveltava jalkapallo

Soveltava jalkapallo jaetaan Palloliiton mukaan viiteen eri lajiin. Niitä ovat erityisryhmät, sähköpyörätuolijalkapallo, unified-jalkapallo, sokeiden jalkapallo ja CP-jalkapallo. Perusajatuksena on jalkapalloharrastuksen mahdollistaminen jokaiselle.

Rovaniemen Palloseuralla soveltavan jalkapallon ryhmiä on ollut pystyssä muutaman vuoden ajan. Toiminta käynnistyi alun perin syksyllä 2016 kuuden pelaajan voimin ja on ympärivuotista. Kesäisin ryhmät treenaavat Saaren koulun kentällä ja talvisin Syväsenvaaran koululla.

Pelaajia on tänä päivänä mukana parhaimmillaan jopa 45, mutta määrä hieman vaihtelee talvi- ja kesäkausittain. Osa pelaajista käy pelailemassa ainoastaan talvisin ja osa ainoastaan kesäisin. Uudet pelaajat soveltavan ryhmiin ovat enemmän kuin tervetulleita.

– RoPS:n soveltavissa ryhmissä on pelaajia alakouluikäisistä aina aikuispelaajiin. Ryhmien pelaajilla on erityisen tuen tarpeita esimerkiksi oireyhtymästä tai oppimisen haasteista johtuen. Suosio on noussut koko ajan reilun kolmen vuoden aikana, Valtiala sanoo.

Valtiala päätyi soveltavaan jalkapalloon mukaan ammattikorkeakoulun harjoittelun kautta.

– Alun perin tarkoitus oli tehdä RoPS:lle projektia, mikä liittyi tunnetaitojen kehittämiseen jalkapalloharjoittelun avulla. Kuulin samoihin aikoihin tästä soveltavan ryhmästä ja päädyin tekemään harjoittelun tänne ja jatkoin siitä mukaan toimintaan. Pääsin siis toteuttamaan alkuperäisen tunnetaitoihin liittyvän visioni soveltavan ryhmässä.

Apuvalmentajan nimikkeellä soveltavassa mukana oleva Valtiala vertaa rooliaan pilke silmäkulmassa englantilaiskeskikenttäpelaaja Michael Carrickin vastaavaan. Molemmilla on pelaajataustaa ja molemmat ovat apuvalmentajia. Valtiala RoPS:n soveltavassa jalkapallossa ja Carrick Manchester Unitedissa.

– Autan käytännön asioissa ja suunnittelen sekä vedän treenejä. Jarmo Harju toimii joukkueenjohtajana ja Sirpa Oiva vastaavana ohjaajana. Sirpa onkin varmasti tärkein yksittäinen henkilö koko soveltavan toiminnassa ja organisoi kaikkea maan ja taivaan väliltä, Valtiala kertoo

Antti, Jarmo ja Sirpa muodostavat joukkueen johtoryhmän, ja kuuluvat myös ohjaajien ryhmään, jossa on tällä hetkellä kahdeksan jäsentä. Ajoittain ohjaajia on silti haastavaa saada riittävästi treeneihin. Valtiala myöntää, ettei itsekään aina siviilitöiltään ole ehtinyt mukaan ja kiittääkin ja korostaa Jarmon ja Sirpan pyyteetöntä työtä soveltavan eteen.

Tunnetaitoja ja viitseliäisyyttä

Soveltavan futiksen vetäjältä vaaditaan paljon samoja ominaisuuksia kuin juniorifutiksessa mukana olevalta. Valtiala korostaa viitseliäisyyttä eli sitä, että yksinkertaisesti viitsii lähteä tekemään jotakin.

– Halu ja kiinnostus opettaa, oppia uutta ja luoda hyvää ilmapiiriä. Jokainen pelaaja pitäisi pystyä huomioimaan yksilöllisesti niin harjoitteissa kuin palautteen antamisessa. Mielestäni soveltavassa korostuu nimenomaan yksilön kokonaisvaltainen huomioiminen ja esimerkiksi tunnetilojen läpikäynti on erittäin tärkeää.

Vetäjiä ei Valtialan mukaan ole ollut jonoksi asti ja silloin myös toiminta voi kärsiä, jos päteviä tekijöitä puuttuu.

– Lajitaitojen harjoittelu on meilläkin tärkeää, mutta ennen kaikkea ne ilot ja surut otetaan yhdessä vastaan ja käsitellään. Vuorovaikutuksen tärkeyttä, niin pelaajien kuin muiden vetäjien kesken, en voi olla korostamatta. Toimiva vuorovaikutus on perusta, jonka päälle on hyvä rakentaa.

Soveltavan ryhmissä korostuu myös pelaajien liikkuvuus, mikä vetäjien tulee ottaa hyvin huomioon.

– Toisille liikkuminen on haastavampaa, jolloin harjoituksissa pyritään huomioimaan jokaisen tarpeet. Onnistumisen kokemuksia pitää hyvin mietittyjen harjoitteiden kautta pystyä luomaan jokaiselle pelaajalle, Valtiala avaa.

Lopulta kyseessä on yksi ja sama laji kuin muillakin sen harrastajilla ympäri maailman. Pallo on pyöreä ja futista on hauska pelata, ainakin toivottavasti.

– Ja kyllä se siltä vaikuttaisi, että porukalla on hauskaa, koska kevään aikanakin olen nähnyt erittäin motivoituneita ryhmäläisiä, vaikka tilanne on ollut poikkeuksellinen. Rovaniemen keskuskentällä ja muilla kentillä ovat tehneet yksilöharjoitteita rajoitteita noudattaen, ja eivät millään malttaisi odottaa treenien jatkumista.

Lämpimiä muistoja ja kohtaamisia

On aika siirtyä jalkapallon merkitykseen. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta Valtiala nostaa kuitenkin soveltavan jalkapallon kautta muutamia esimerkkejä, joiden avulla voi saada langan päästä kiinni.

– Ensimmäisenä haluan nostaa RoPS:n edustuksen porukalle hattua. Miesten pelaajat ovat olleet vähintään kerran talvella ja kerran kesässä pelailemassa soveltavan futiksen kanssa, mikä on ollut todella hieno ja merkityksellinen teko. Toinen jo perinteeksi muodostunut tapahtuma on aina yhtä hartaasti odotettu vanhemmat vastaan pelaajat -ottelu.

– Välillä noissa otteluissa on pitänyt turvautua sääntömuutoksiin, joilla ottelun tempoa on saatu laskettua, kun vaaratilanteita on meinannut pelin tiimellyksessä syntyä. Kukapa toisaalta haluaisi vanhemmilleen hävitä, Valtiala naurahtaa.

Peli- ja turnausmatkat ovat myös olleet ikimuistoisia. RoPS:n soveltavan porukka on osallistunut mm. Oulussa järjestettävään Luovi Cupiin ja perinteikkääseen, Suomen toiseksi suurimpaan junnuturnaukseen, Kokkola Cupiin. Rovaniemellä pelitapahtumia on ollut mm. Ounashallissa, Saarenkylän tekonurmella ja Susivoudilla.

– Lämpimistä muistoista yksi tapahtumasarja on vielä pakko mainita. Erään pelaajamme peliesitykset olivat olleet jatkuvasti loistavia, mutta se kruunu eli maalin tekeminen kartteli nuorta. Yhdessä turnauksessa kauan kaivattu maali sitten tuli, reilun kolmen vuoden yrittämisen jälkeen. Vaikka en itse nähnyt tilannetta, niin sen merkityksen pelaajalle ja myös muille pystyi aistimaan.

Kesää on odotettu suomalaisen futisväen keskuudessa toden teolla. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti urheilukilpailut ja -sarjat voidaan käynnistää 1.6.2020 alkaen erityisjärjestelyin. Tämä mahdollistaa myös lajin- ja pelinomaisen harjoittelun käynnistämisen. Tarkkana pitää olla ja ohjeistuksia tulee noudattaa, mutta yhdessä tekemisen riemu palaa hiljalleen myös futisviheriöille.

”Olen jutellut keväällä ryhmäläisten kanssa ja heidän puheistaan on käynyt ilmi, miten iso asia treenien jatkuminen on.”

Vaikka pelien ja turnausten jatkumista voi joutua vielä odottelemaan tovin, niin jo pelkkiä treenejä ja tutun porukan näkemistä on Rovaniemellä odotettu kuin kuuta nousevaa.

– Tietysti se on meille ryhmien vetäjillekin tärkeää, mutta pelaajille merkitys on suurempi kuin osaan edes kuvitella. Ei sitä (jalkapallon merkitystä) välttämättä edes käsitä kunnolla ennen kuin sen itse näkee ja kokee, Valtiala päättää.

The post Futiksen paluu näkyy myös rahakenttien ulkopuolella – RoPS:n soveltava jalkapallo merkitsee paljon sekä pelaajille että ohjaajille: ”Ilot ja surut otetaan yhdessä vastaan” appeared first on Byyri.

Pelaajat

Rezgar Amani

Iranilais-suomalainen hyökkäyspään pelaaja ei pelannut mestaruuskaudella, mutta on ennättänyt pelata Veikkausliigassa uransa aikana 53 ottelua, usein vähillä minuuteilla, viimeistellen niissä yhden maalin. Edelliset peliesitykset ovat Kolmosessa pelaavan FC Ålandin riveistä, jossa Amani viimeisteli viime kaudella 21 maalia 25 pelaamassaan ottelussa.

Diego Assis

Hyökkäävänä keskikenttäpelaajana pelannut Diego Assis oli joukkueensa luottomiehiä mestaruuskaudella. Assis viimeisteli kuusi maalia, joista maukkain oli mestaruuden ratkaissut 2–1-voittomaali Ilvestä vastaan liigan viimeisellä kierroksella. Assis lähti mestaruuskauden jälkeen Thaimaan liigan Thai Honda FC:hen, josta matka jatkui Indonesiaan ja Saudi-Arabiaan. 32-vuotias Assis on tällä hetkellä ilman seuraa, mutta on ilmaissut halustaan jatkaa Indonesian liigassa.  

Anthony Dafaa

Keskikentän pohjalla pelannut kenialainen jatkoi mestaruuden jälkeen vielä kauden verran Maarianhaminassa. Dafaa siirtyi vuoden 2018 alussa Hakaan, mutta pelasi lopulta vain kahdessa cupin ottelussa. Loukkaantumisista kärsineen Dafaan sopimus purettiin yhteisymmärryksessä ja mies liittyi vielä saman kauden aikana Ykkösen FF Jaroon, jossa pelasi aina viime kauden loppuun saakka. 31-vuotias Dafaa on ilman seuraa tällä hetkellä.

Amos Ekhalie

Ekhalien kohdalla voidaan puhua IFK-legendasta, sillä pelejä saarelaisten paidassa 11 kauden aikana on kertynyt lähes 300! Dafaan tavoin edustanut myös Kenian maajoukkuetta ainakin yhdessä ottelussa. Keskikentän vasemmalla laidalla viihtyvä Ekhalie on nakuttanut mestaruuskauden jälkeen suht tasaisia minuutteja lukuun ottamatta viime sesonkia, jolloin peliaika väheni. Dafaan tavoin 31-vuotias Ekhalie on ilman seuraa tällä hetkellä. Uusi sopimus kariutui vuoden alussa eriäväisiin näkemyksiin pelaajalle maksettavasta korvauksesta.

Bobbie Friberg da Cruz

Mestaruuskaudella erinomaisesti pelanneen puolustuslinjan vasen laitapakki. Ruotsalainen jatkoi Maarianhaminassa vielä yhden kauden verran, ennen kuin lopetti ammattilaisuransa. 38-vuotias Friberg da Cruz pelaa tätä nykyä Ruotsin kuudenneksi korkeimmalla sarjatasolla Nacka FC:ssä

Albin Granlund

Kärsi loukkaantumisista kauden 2016 alussa, mutta pelasi lopulta 21 ottelua pääsääntöisesti puolustuslinjan oikeana laitapakkina. Sai kutsun Huuhkajiin, jatkoi IFK:ssa vielä seuraavan kauden ja siirtyi sitten Allsvenskaniin Örebron riveihin.

Petter Hemming

Nuori toppari ei pelannut mestaruuskaudella ja muutenkin Veikkausliigassa otteluita on kertynyt vasta kaksi. Ilmoitti viime kauden päätteeksi keskittyvänsä opiskeluihin ja jatkaa uraansa FC Ålandin riveissä.

Josef Ibrahim

Kultajoukkueen supersub ilman merkittäviä maalimääriä, mutta toi juonikkuutta kentälle. Jatkoi Maarianhaminasta kotimaahansa, Ruotsiin, jossa on pelannut Syrianskan ja Degerforsin riveissä jämäminuutteja Superettania ja örebrolaisen BK Forwardin riveissä isoja minuutteja Ettan Norraa (kolmanneksi korkein taso). Pelaa tällä kaudella nelostasolle tippuneessa Forwardissa.

Aleksei Kangaskolkka

Mestaruuskaudella Kangaskolkka viimeisteli ’’vain’’ kuusi maalia, mutta hoiti target-roolinsa Orgillin vierellä mallikkaasti. Seuraavalla kaudella Pikkuhuuhkajissa ja Eredivisiessäkin pelannut hyökkääjä voitti Veikkausliigan maalikuninkuuden 16 osumallaan. Kangaskolkka ripusti nappulakengät naulaan jo 30-vuotiaana ja päätti keskittyä liike-elämän pariin. Tätä nykyä työelämässä.

Kristian Kojola

Kojola pelasi varmasti toppariuransa parhaan kauden vuonna 2016, mikä poiki Granlundin tavoin kutsun maajoukkuerinkiin. Suomen harjoitusottelussa Marokkoa vastaan vuonna 2017 Markku Kanerva nimesi Kojolan vaihtopelaajien joukkoon. Kojola jatkoi mestaruuden jälkeen vielä kaksi kautta ennen kuin lopetti uransa 32-vuotiaana. FC Hongan kasvatille kertyi lopulta 238 ottelua IFK Mariehamnin riveissä. Nykyisin työelämässä.

Jani Lyyski

Topparina pelannut seuran oma kasvatti kipparoi vihreävalkoiset mestaruuteen ja oli myös nostamassa Suomen cupin pokaalia vuotta aiemmin. Valittiin sarjan parhaaksi puolustajaksi tuolla kaudella. Lyyski pelasi yhden kauden mestaruuden jälkeen, jonka jälkeen kehitti mentorinsa kanssa henkilökohtaisen ohjelman lopettamisen helpottamiseksi. Nykyisin pitkäaikaisen IFK-valmentaja Pekka Lyyskin poika on työelämässä.

Philip Sparrdal Mantilla

Ruotsalainen keskikentällä ja puolustuksessa pelaava Philip Mantilla jatkoi mestaruuden jälkeen IFK Mariehamnissa kahden kauden ajan, jonka jälkeen miehestä ei löydy minkäänlaisia merkintöjä jalkapallon saralta. Pelasi viimeisen Veikkausliiga-ottelun 25-vuotiaana ja on nykyisin työelämässä.  

Joel Mattsson

Hyökkäävissä rooleissa pelaava 17-vuotias superlupaus vietti mestaruuskauden vaihtopenkillä ja Kakkosessa silloin pelanneen FC Ålandin riveissä, mutta sai myös peliaikaa yhdessä liigaottelussa. Nyt 21-vuotias Mattsson pelaa viimeistä kauttaan HIFK:ssa, jonka jälkeen odottaa jo sovittu siirto Tanskaan ja Vejleen. Sarjataso Tanskassa on vielä auki, mutta Vejle on hyvää vauhtia nousemassa takaisin maan pääsarjaan.

Thomas Mäkinen

Poikamaajoukkueissa pelannut Mäkinen oli pitkälti vaihtopelaajan roolissa, mutta ikääkään ei tuolloin ollut kuin 19 vuotta. Sai kauden jälkeen siirron ja 2,5 puolen vuoden sopimuksen Italian kolmanneksi korkeimmalla tasolla pelanneeseen AC Renateen. Tilastoihin kertyi yksi ysikymppinen cupissa ja 19 peliminuuttia sarjassa. Vuosi Italian-siirrosta oli Mäkinen jo takaisin IFK Mariehamnin riveissä. Pelasi keskikentällä ja puolustuksessa uransa kenties parhaimman kauden (29 ottelua, 3 maalia), mutta ilmoitti sen jälkeen keskittyvänsä opintoihin. Viime kaudella Mäkinen edusti FC Ålandia.

Marc Nordqvist

Maarianhaminan oma poika on lähes koko uransa edustanut IFK:ta. Pelasi mestaruuskaudella FC Ålandissa ja oli muuten, kuten myöhemminkin, varamaalivahtina. Tänä vuonna Nordqvistilla on tilillään ysikymppinen Honkaa vastaan Suomen Cupissa, mutta muuten nokkimisjärjestyksessä Oskari Forsman vie pidemmän korren. Ainut pelaaja kaudelta 2016, joka on edelleen IFK Mariehamnin riveissä.

Knoppitietona todettakoon Nordqvistin debytoineen liigassa 17-vuotiaana KuPSia vastaan ja olleen Watfordin testissä sekä Pikkuhuuhkajissa.

Dever Orgill

Mestaruuskauden tärkeimpiä palasia, joukkueensa paras maalintekijä ja todellinen tähtihyökkääjä. Jamaikan maajoukkuemiehen tie vei Maarianhaminasta Itävallan pääsarjan Wolfsbergeriin. Parin kauden ja 13 maalin jälkeen Orgillin seuraava osoite oli turkkilainen Ankaragücü. Neljä liigamaalia tällä kaudella viimeistellyt 30-vuotias Orgill ja Ankaragücü taistelevat putoamista vastaan Turkin liigassa.

Gabriel Petrovic

Keskikentän raataja jatkoi mestaruuden jälkeen kahden kauden ajan IFK:ssa ja oli vakioavaajia, kunnes loukkaantumisten runtelemana päätti uransa vuonna 2018. Suuntasi uran jälkeen lääketieteen opintoihin Solnan Karoliiniseen instituuttiin.

Robin Sid

Parikymppinen Robin Sid löi läpi mestaruuskaudella ja on sittemmin noussut erinomaiseksi, jokseenkin aliarvostetuksi, liigapelaajaksi. 25-vuotias Sid otti viimein uuden haasteen uralleen siirryttyään tämän vuoden alussa SJK:hon. Sitä ennen oli IFK:n avainpelaajia keskikentän ja hyökkäyksen eri rooleissa.

Brian Span

Jenkkipeluri oli mestaruusjoukkueen vakiokasvo keskikentän oikealla laidalla. Jatkoi vielä kauden verran, jonka jälkeen siirtyi Västeråsiin. Pelaa ruotsalaisseurassa edelleen ja antoi viime kaudella Superettanissa peräti yhdeksän maaliin johtanutta syöttöä. Syksyllä julkaistussa haastattelussa Span nosti Kasper Hämäläisen parhaimpien pelaajien joukkoon, kenen kanssa on pelannut, ja kehui suomalaista vuolaasti.

Walter Viitala

Mestaruuskauden parhaaksi liigavahdiksi valitulla Walter Viitalalla riitti kysyntää huippukauden jälkeen. Uusi seura löytyi Tanskan liigasta ja Viitala solmi 2019 kesään asti ulottuvan sopimuksen Viborgin kanssa. Hyvin sujuneen alun ja Huuhkaja-debyytin jälkeen tuli mutkia matkaan. Lopulta ennen kesää 2019, oli Viitala käynyt jo ruotsalaisessa Malmössa ja norjalaisessa Sandefjordissa. Tämän vuoden helmikuussa Viitala siirtyi SJK:hon, jossa pelaa IFK:n mestarijoukkueesta myös Robin Sid.

Craig Wight

Wight liittyi mestaruuskauden alla IFK:n kolmosveskaksi ja toimi samaan aikaan Åland Unitedin apu- ja maalivahtivalmentajana. Pelasi kauden aikana yhden Kakkosen pelin FC Ålandin riveissä, mutta ei Veikkausliigaa. Seuraavan kauden jälkeen Wight jätti Maarianhaminan taakseen ja pelasi vielä Skotlannin neljännellä sarjatasolla Stirling Albionissa kolme ottelua. Nya Ålandin mukaan syy lähdölle oli se, että Wight ilmestyi humalassa harjoituksiin. Tämän vuoden alussa uutisoitiin Wightin lähteneen Carlisle Unitedista, jossa hän toimi maalivahtivalmentajana.

Tommy Wirtanen

Laitapuolustajana pelannut ahvenanmaalainen oli pienessä roolissa mestaruuskaudella, mutta hoiti 60 Allsvenskan-pelin kokemuksella tonttinsa hyvin, kun vastuuta tuli. Pelasi vielä yhden kauden ajan IFK:ssa ennen siirtymistään divarikentille. 2018 Wirtanen pelasi FC Ålandin riveissä 16 ottelua Kolmosta ja on toiminut sittemin myös joukkueen valmentajana.

Valmentajat

Peter Lundberg

Pekka Lyyskin apuvalmentajasta IFK Mariehamnin päävalmentajaksi kaudeksi 2016 noussut Lundberg toimi vielä seuraavatkin kaudet maarianhaminalaisten päävalmentajana, mutta otti mestaruuskauden jälkeen vetovastuun ja Virtanen siirtyi neuvonantajaksi. Aloitti tämän vuoden alussa Suomen alle 19-vuotiaiden poikien maajoukkueen päävalmentajana.

Kari Virtanen

Niin pelaajana kuin valmentajana paljon nähnyt ja kokenut Kari ”Karo” Virtanen valittiin Lundbergin kanssa vuoden liigavalmentajiksi IFK:n mestaruuskaudella. Pysyi sen kauden jälkeen IFK:n neuvonantajana ja on sittemmin ollut FC Interin apuvalmentajana, Interin reservien valmentajana ja viime kauden loppupuoliskolla EIF:n valmennusryhmässä. Liittyi täksi kaudeksi Kakkoseen nousseen Pargas IF:n eli Piffenin valmennusryhmään.

Muut

Valmennustiimissä olivat mukana myös Daniel Norrmén, Johan Sundman ja Kristoffer Weckström. Norrmén toimii tulevalla kaudella uuden päävalmentajan, Lukas Syberyjskin, apuvalmentajana, Sundman aloittaa jo kymmenennen kautensa seuran maalivahtivalmentajana ja kuusi vuotta IFK Mariehamnin fysiikkavalmentajana toiminut Weckström lähtee uusien haasteiden pariin.

Pelaajien maalit, peliminuutit ja muut tilastot Veikkausliigan ja Transfermarktin sivuilta.

Kuvat – Mika Laakso / https://mplaakso.kuvat.fi/

The post IFK Mariehamn voitti sensaatiomaisesti Veikkausliigan mestaruuden vuonna 2016 – missä mestarijoukkueen pelaajat ovat nyt? appeared first on Byyri.

Kesätöistä rahat ensimmäiseen kameraan

– Ei minulla ollut aikaa valokuvaukselle ennen kuin lopetin urheilu-urani. Olin kyllä ollut siitä aina kiinnostunut, mutta vasta uran jälkeen hankin kesätöistä tienaamillani rahoilla ensimmäisen järjestelmäkamerani ja aloin käyttää urheilusta jääneen ajan kuvaamisen harjoittelemiseen.

Arno Hämäläinen on 25-vuotias lappilainen ammattikuvaaja, joka on viime vuosina tullut tutuksi monelle urheilukuvistaan. Hämäläisen otoksia on näkynyt paljon etenkin Byyrin ja Jatkoajan julkaisuissa.

– Alussa urheilu ei ollut ollenkaan mukana repertuaarissa, mutta muutama vuosi sitten päätin ottaa kameran mukaan PS Kemin ja RoPSin väliseen jänkäderbyyn, jotta pääsisin harjoittelemaan kuvaamista futisottelussa. Kuvasin kentän laidalta, mutta kalustossa ei ollut ulottuvuuksia, joten melko tekemätön paikka se oli, Hämäläinen muistelee.

Tuore valokuvaaja päätyi työskentelemään melko pian tämän jälkeen Tampereen Ilveksen mediatiimiin jääkiekon puolelle, jossa hänet noteerattiin ja kutsuttiin kuvaamaan myös Ilveksen futisotteluihin.

– Ensimmäisen kerran kuvasin futista ”kunnolla” syksyllä 2018 Ilvekselle. Homma oli sen verran mukavaa, että pakkohan sinne oli päästä uudelleen. Seuraavana vuonna Ilveksen futispuoli tuli enemmän kuvioihin mukaan ja sen lisäksi tuli nämä Byyrille kuvatut jutut. Erityiskiitos kuuluu Lyytikäisen Tarmolle, jota ilman en välttämättä futista olisi päätynyt kuvaamaan yhtä ahkerasti.

Kilpapyöräilytaustan omaava Hämäläinen on kuvannut monia muita lajeja jalkapallon ja jääkiekon lisäksi. Tästä on ollut iso hyöty kehittymisessä ja monipuolinen lajikirjo voikin tuoda kuvaajalle mukavaa vaihtelua.

– Olen kuvannut mm. jenkkifutista, judoa, maastohiihtoa, sähköpyörätuolisalibandya ja omaa lajiani, eli maantiepyöräilyä. Olen pyrkinyt kuvaamaan monipuolisesti ja tietyt lainalaisuudet pätevät lajiin kuin lajiin. Kun on kuvannut jääkiekkoa hallissa ja futista ulkona, niin on myös helpompi lähteä kuvaamaan muita lajeja, Hämäläinen avaa.

Futiskuvauksessa huomioitavat asiat

Futiskuvauksessa on tiettyjä asioita, joita aloitteleva kuvaaja ei ennen ensimmäistä kertaa tule välttämättä ajatelleeksi.

– Yksi merkittävä asia on jalkapallokentän suuri koko, jolloin kuvaajan hyvä sijoittuminen ja tilanteiden ennakointi korostuu. Tärkeintä on kuitenkin keskittyä kuvaamiseen ja kuvaussuunnitelmaan.

Ennen ottelua pitää siis miettiä kenelle kuvataan ja mitä kuvataan, eli millaisia otoksia halutaan saada.

– Seuralle kuvattaessa sijoitun yleensä siihen päähän, johon kyseinen joukkue hyökkää ja saan sieltä halutut otokset, kuten maalit ja tuuletukset. Tilanteita voi ennakoida ja sijoittua sen mukaan, mutta moni asia on myös tuurista kiinni. Median toiveissa voi näkyä puolestaan paikallisuus (joukkue) tai joku tietty pelaaja, ketä pitää seurata tarkemmin. Lisäksi on hyvä saada ns. yleiskuvia ottelusta, joista käy ilmi ketkä kentällä pelaavat.

Kenties tärkeimpään asiaan eli sijoittumiseen kuvaaja pystyy hyvin vaikuttamaan Suomen sarjoissa pelatuissa otteluissa. Liikkuminen on vapaampaa ja paikkaa pystyy vaihtamaan ottelun aikana.

– Isommissa otteluissa (esim. europelit ja maaottelut) liikkuminen on rajoitetumpaa, joten on hyvä olla suunnitelma ennen ottelun alkua, millaisia kuvia haluaa ja missä paikassa kenttää ne todennäköisesti saa. Suosituimmissa otteluissa kuvaajia on paljon ja silloin täytyy osata noudattaa tiettyä varovaisuutta. Ihan muiden kuvaajien takia, mutta myös omaa kalustoa suojellakseen, Hämäläinen sanoo.

Sijoittumisongelmaa helpottaakseen osa kuvaajista käyttää kaukolaukaisimia, joilla yleensä maalin taakse asetettua kameraa voidaan ohjata.

Toinen merkittävä asia on, kuten ulkokuvaukseen kuuluu ja mikä antaa siihen oman mausteensa, sääolosuhteet.

– Kesällä mennään yleensä shortseissa ja t-paidassa, kun taas alkukeväästä ja loppusyksystä voi olla kunnon talviolosuhteet vastassa. Oman pukeutumisen huomioimisen lisäksi kamera täytyy osata suojata rankkasateen varalta.

Sääennustetta ei tarvitse kuitenkaan pelätä, vaan sateella ja lumituiskussakin voi saada onnistuneita ja makeita kuvia. Aloittelijoille Hämäläinen suosittelee pilvisellä säällä kuvaamista.

– Tasainen valo on hyvä asia kuvaajalle ja pilvisellä säällä tai stadionin keinovalolla on helpompi aloittaa. Auringonpaisteella on puolestaan vaikeampi kuvata, koska valo on niin ”kovaa”, jolloin tulee kontrasteja. Lisäksi aurinkoisella kelillä on varjopaikkoja ja valotus auringon ja varjon kohdalla muuttuu todella radikaalisti. Asetuksia saa olla vaihtelemassa, varsinkin jos aurinko menee välillä pilveen.

Katso siis sääennuste, suojaa tarvittaessa itsesi ja kalustosi, ja sijoitu kentän laidalle oikein.

Vinkit aloittelijoille

Ennen kuvausharrastuksen aloittamista tulee hommata tarvittava kalusto sitä varten. Pohdi mitä lajia tai minkälaisia kuvia tulet ottamaan ja lähde vasta sitten kamerakaupoille.

– Urheilukuvaus on kallista, koska se vaatii rungon, mikä jaksaa suurta laukaisumäärää. Rungon pitäisi olla nopea ja nopeudella viitataan siihen, montako kuvaa kamera sekunnissa ottaa. Objektiivissa pitää puolestaan olla ulottuvuutta ja nekin maksavat sievoisen summan.

Hämäläinen suosittelee metsästämään käytettyjä objektiiveja kamerakaupoista ja nettikirpputoreilta, sillä objektiivit eivät kulu samalla tavalla käytössä kuin rungot. Tiukalla budjetilla liikkuvalle käytetyt tuotteet voivat olla elinehto kuvauksen aloittamiselle tai sen viemiselle ns. seuraavalle tasolle.

– Ensimmäisenä kannattaa panostaa hyvään optiikkaan. 70-200 mm:n objektiivi hyvällä valovoimalla (vähintään f/4) on klassinen valinta urheilukuvaukseen. Jalkapallossa kentän suuruus aiheuttaa toki sen, että polttovälit loppuvat pian kesken, jolloin suoraan 300 mm:n objektiivin hankkiminenkaan ei ole huono ratkaisu. Kompromisseja joudut todennäköisesti kalustohankinnoissa tekemään, sillä kuten tuli jo todettua, urheilukuvaus ei ole halvimmasta päästä.

Kun kalustopuoli on kunnossa, voi asettaa katseensa matsipäivään. Akkreditointi täytyy olla kunnossa, jos sellainen vaaditaan, mutta alemmillakin sarjatasoilla on hyvä ja suotavaa ilmoittaa tulostaan. Tällöin turvallisuudesta vastaava henkilökunta on perillä siitä, kuka kentän laidalla liikkuu.

– Ota selvää missä saat liikkua kentän ympärillä. Jos mikään arveluttaa, voit kysy apua kokeneemmilta kuvaajilta ketään kuitenkaan liikaa häiritsemättä. Ota mukaan retkituoli tai varaudu muuten istumaan, sillä alhaalta päin otetut kuvat näyttävät paremmilta.

Ensimmäiset kerrat ovat aina harjoittelua ja kokeilua, mutta se kuuluu pelin henkeen ja kliseisesti sanottuna kuvaamaan oppii vain kuvaamalla. Epäonnistumisia ei kannata pelätä.

– Valotuksen suhteen aloittelija voi käyttää asetuksissa hyvin auto-ISOa, jolloin kamera säätää sopivan valotusajan automaattisesti vallitsevan valaistuksen mukaan.

Jokaisen kuvaajan kohdalla on lopulta makuasia, millä tavalla kuvat haluaa ottaa.

– Toiset haluavat että vauhti näkyy ja toiset haluavat pysäyttää liikkeen kokonaan. Minulle tärkeää on, että kuvattavan kasvot ovat kameraan päin, jolloin kuvista välittyy tunne paremmin.

Editoiminen

Kuvauskärpäsen pureman ja ensimmäisten ottelukuvien oton jälkeen päästään kuvien käsittelyyn.

– Editointi erottaa nykypäivänä kuvaajia toisistaan. Itse suosin tyyliä, mikä tekee kuvista raikkaita ja värikkäitä. Kuvan tulee olla kuvaustilanteessa valotettu hyvin, jotta se näyttää raikkaalta myös editissä. Toisaalta kuvan pitää olla realistinen, jotta se sopii journalistisiin tarkoituksiin.

Hämäläinen editoi aina kuvansa itse ja se on myös yksi hyvä keino saada niihin persoonallista sävyä. Läppäri ja nopeat muistikortit kulkevat mukana joka ottelussa, jolloin editoituja kuvia saa eteenpäin vielä ottelun ollessa käynnissä. Sosiaalisen median aikakautena nopeasti toimitetut kuvat voivat olla melkoinen kilpailuvaltti.

Suosikkikuvaa tai sitä täydellistä futiskuvaa ei nuorella kuvaajalla vielä ole tai ainakaan hän ei halua sellaista valita, kun asiasta kysyn. Ottelu tai pikemminkin rupeama, joka tulee varmasti jäämään ikuisiksi ajoiksi takaraivoon on sen sijaan helppo nimetä.

– Viime vuoden EM-karsinnat on futiksen puolelta ehdottomasti yksi uran kohokohdista. Ensimmäinen vuosi kunnolla futiskuvausta ja heti pääsee todistamaan historiallista ja ikimuistoista hetkeä! Juuri niitä juttuja, joista voi vanhana kertoa keinutuolissa lapsenlapsille, Hämäläinen päättää.

Arno Hämäläisen kuvauskalusto

Ohessa on Hämäläisen tämänhetkinen kalusto, johon on kuitenkin kesällä tulossa päivityksiä.

• 2x Canon EOS 5D Mark IV -runkoa
• Sigma 120-300 mm f/2.8
• Canon 70-200 mm f/4
• Canon 24-105 f/4
• Monopodeja
• Jalustoja
• Salamoita
• Läppäri, siirtovälineet
• Editointiin: Adobe Lightroom & Photoshop, Photo Mechanic

Arno Hämäläinen Instagramissa & Twitterissä.

Artikkelikuva: Jimi Soinila Photography

The post Valokuvaaminen futisotteluissa – urheilukuvaaja Arno Hämäläisen vinkit aloittelijoille: ”Tilanteita voi ennakoida, mutta moni asia on myös tuurista kiinni” appeared first on Byyri.

Himmeämpien valojen kentät on erilainen futiskirja kuin mihin Suomessa on totuttu. Se käsittelee vaikeita asioita, jotka pohjautuvat kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin ja joihin lukuisat nuoret voivat samaistua. Eerik Kuuselan debyyttiteos on tarina kolmesta nuoresta jalkapalloilijasta, jotka painivat fyysisten ja henkisten ongelmien äärellä.

Kirjassa seurataan Ilarin, Lassin ja Veetin elämää niin jalkapallon kuin kuhunkin nuoren elämänvaiheeseen liittyvien haasteiden kautta. Veeti käy toista vuottaan yliopistossa, Ilari aloittelee itenäistä elämää ja lukioikäinen Lassi kamppailee mm. yksinäisyyden kanssa. Hyvin tuttuja ja arkisia asioita siis monelle, mutta jotka voivat pahimmillaan uuvuttaa henkilön täysin.

Tärkeä aihe

Kirjassa käsiteltävät teemat ovat erittäin tärkeitä ja niistä tulisi voida ja uskaltaa puhua tänä päivänä. Kynnys puhumiseen varmasti madaltuu tämänkaltaisen kirjojen ja esimerkiksi Katarina Naumasen tuoreen Helsingin Sanomissa olleen haastattelun avulla.

Tärkeitä teemoja käsittelevä kirja on ajoittain kerronnassaan kömpelö ja kolmen henkilön seuraaminen hyppelee liikaa, mutta debyyttikirjailijalle tämä suotakoon. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla ja Kuuselalla on varmasti annettavaa vielä tällä saralla.

Suosittelen Himmeämpien valojen kenttiä teini-iässä oleville futisjunioreille, mutta myös heidän vanhempansa voisivat oppia siitä asian jos toisenkin. Kuinka kuunnella nuoria ja kuinka kannustaa puhumaan vaikeistakin asioista?

Varttuneemmille lukijoille voin suositella samankaltaisia teemoja käsittelevää Robert Enken elämäkertaa. Tärkeitä kirjoja vakavista asioista.

The post Kirja-arvostelu: Eerik Kuuselan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva Himmeämpien valojen kentät kertoo loppuunpalamisesta appeared first on Byyri.

Mikä ihmeen futisgolf?

Futisgolf on lajina yhdistelmä jalkapalloa, golfia ja hieman minigolfia. Lähtökohtana on saada pallo aloituspisteestä noin 55cm kokoiseen maaliin eli reikään mahdollisimman pienellä potkumäärällä. Suomesta löytyy parisenkymmentä erityyppistä futisgolfrataa, Hangosta Muhokselle ja Joensuusta Poriin. Hyvin hoidetut radat ovat tyypillisesti maksullisia, mutta myös hyviä ilmaisia ratoja löytyy.

Useilla futisgolfradoilla on nappisten käyttäminen kiellettyä, joten pelaamiseen suositellaan turf- tai futsalkenkiä. Toki pelata voi vaikka lenkkareilla. Pelipallona käytetään aikuisilla normaalia vitoskoon palloa ja junioreilla oman ikäluokan kokoista palloa. Lajin ainoahko ”välinehifistely” liittyy pallon ilmanpaineeseen. Kovaksi pumpattu pallo rullaa avauksissa pidemmälle, mutta hieman löysä pallo on lähipelissä helpommin kontrolloitavissa. 

Futisgolfin tarkemmat säännöt voit lukea täältä ja kaikki fradat löytyvät samalta sivustolta: https://futisgolfradat.fi/.

Uusi rata mielessä?

Oman futisgolfradan rakentaminen ei vaadi isoa panostusta, vaan radan rei’iksi kelpaa noin 55cm halkaisijalla olevat ämpärit. Reikää kaivaessa täytyy kuitenkin muistaa ettei sadevesi keräänny reikään eli veden poisto on oltava kunnossa. 

Korona-aikana muistetaan pitää kentillä riittävät etäisyydet eikä futisgolfia ole muutenkaan soveliasta pelata yli 4 hengen ryhmässä. Liian suuret pelaajaryhmät aiheuttavat turhia jonoja, eivätkä radat vedä silloin kunnolla.

Uudet radat voi ilmoittaa suoraan sivustolle:https://futisgolfradat.fi/ilmoita-uusi-rata/

Teksti: Petteri / Futisgolfradat.fi

The post Futisgolfista uusi harrastus korona-arkeen? Futisgolfradat -sivusto kertoo miten pelataan ja missä ratoja on appeared first on Byyri.