Sopeutumisvaikeuksia

Tieto mahdollisesta Osasuna-lainapestistä tuli kesällä 2011 Hoffenheimin kirjoilla olleelle Raitalalle yllätyksenä.

– Kuulin ensimmäisen kerran edellisenä päivänä, että laina saattaisi toteutua. Seuraavana päivänä olinkin jo lentokoneessa. Ei siinä ehtinyt valmistautua millään tavalla.

Valmistautumisen puute ilmeni muun muassa kommunikaatio-ongelmina. 2011-12 kaudella Osasunan joukkue oli hyvin espanjalaispainotteinen ja nopeasti kävi ilmi, että englannilla ei pitkälle pötkitä.

– Kolme ensimmäistä kuukautta oli tosi vaikeita, kun ei oikein osannut kommunikoida kenenkään kanssa yhtään mitään, paria pelaajaa lukuun ottamatta. Sillä oli varmasti merkitystä. Alkuun auttoi se, että pääsi avaukseen ja sai muutaman pelin alle. Se oli tärkeää.

– Tietysti, se kommunikaation puute oli aika paha, koska saatoin valmistautua viikkoon tietämättä, että olenko avauksessa, penkillä vai kokonaan ulkona. Valmentaja ei antanut minkäänlaisia signaaleja sen suhteen. Valmentaja kertoi meille avauksen aina vain pari tuntia ennen pelin alkua. Se oli aikamoista henkistä kamppailua siinä mielessä.

Kielen lisäksi sopeutumista vaikeutti espanjalainen ruoka- ja juomakulttuuri.

– Ruuan yhteydessä nautittiin useasti alkoholia. Itse en koskenut siihen, mutta jotkut saattoivat ihan matsipäivänäkin lounaan yhteydessä ottaa pikkubissen ja mennä sen jälkeen päikkäreille. Pelit olivat siellä niin myöhään. Sen lisäksi kaikki team building -jutut alkoivat joskus kello 23. Se oli siinä mielessä vaikeata, että harjoitukset olivat seuraavana päivänä ihan normaalisti kello kahdeksalta tai yhdeksältä aamulla. Muistan, että ainakin kahdesti tapaamiset venyivät johonkin kolmeen yöllä.

Heittelevät otteet ja Barcan kaataminen

Pelit Osasunan paidassa La Ligassa jatkuivat elokuusta 2011 toukokuuhun 2012. Raitala myöntää, että omat otteet heittelivät kauden mittaan.

– Pelasin avauksessa varmaan muutaman pelin heti siinä kauden alussa, mutta sitten syksymmällä tuli vähän sellainen suvantovaihe. Osittain loukkaantumisten takia, ja sitten siinä oli myös joku oman kylän jäbä [nykyisin kolmostason Castéllonissa pelaava Eneko Satrústegui], jonka kanssa taistelin. Olimme aika samantasoisia pelaajia. Kaiken kaikkiaan omat otteeni olivat aika ailahtelevaisia. Oli minulla huonojakin pelejä, joissa en pelannut kovin kummoisesti. Se oli vähän vuoristorataa.

Kauden aikana Raitala kumppaneineen kohtasi suuren ja mahtavan FC Barcelonan kolmesti: kerran cupissa ja kahdesti liigassa.

– Cupissa hävittiin 4-0 ja toinen peli me hävittiin 8-0. Pelasin siinä ensimmäisen puoliajan, mutta minut otettiin puoliajalla vaihtoon 5-0-tilanteessa.

Ensimmäiset kaksi kohtaamista katalonialaisjättiä vastaan vieraissa eivät sujuneet ruusuisasti, mutta joukkueiden kolmas ja viimeinen kohtaaminen pelattiin Osasunan kotikentällä, El Sadar Stadiumilla. Kamppailusta teki erityisen sen haastavat olosuhteet.

Pohjois-Espanjassa härkäjuoksuistaan tunnetun Pamplonan kaupungissa sijaitsevan stadionin nurmi oli helmikuussa umpijäässä ja ottelu vietiin läpi kolmen asteen pakkasessa. 

– Meillä oli harjoitukset edeltävänä päivänä – eikä siellä mitään kentän lämmityksiä ollut – ja kenttä oli ihan jäässä. Silloin ymmärsi, että jos huomenna on samanlaista, niin ei siitä tule yhtään mitään. Valmentaja kehotti hankkimaan turffikengät peliä varten, ja pelasinkin sitten ottelun toisen puoliajan niillä. Tosi koominen ajatus, mutta nopeasti ymmärsi, että ne pitävät paljon paremmin kivikovassa alustassa.

– Sen huomasi kyllä, että Barcan jätkät eivät olleet ihan valmistautuneet. Nappisten kanssa liukastui tosi helposti.

Osasuna voitti loppujen lopuksi Barcelonan sensaatiomaisesti lukemin 3-2. Raitala paiski hartiavoimin koko ottelun töitä, pelaten väsymättömästi puolustuslinjan taakse juossutta Dani Alvesia vastaan ja pohjustaen Osasunan ensimmäisen maalin.

Edes Lionel Messillä ei ollut aseita Suomen maajoukkuepelaajan ohittamiseen. Raitalan parhaimmat palat ottelusta ovat edelleenkin nähtävissä YouTubesta.

– Se oli varmaan itselleni uran hienoin voitto. Ja koko seuralle. Ei ollut koko joukkueessa montaa jätkää, joka oli Barcan pystynyt kaatamaan. Se oli ihan fantastinen peli, ihan Osasunan tyyppinen. Eihän me silloin oltu tasollisesti mikään huippujoukkue, mutta taisteleva ja taitava.

Raitala kuitenkin lisää, että niin hieno kuin voitto olikin, se on vain yksi peli. Ehkä niin, mutta kuinka moni suomalaispelaaja voi sanoa voittaneensa FC Barcelonan? Ei kovin moni.

Suoritus antoi Osasunalle tarvittavan sysäyksen loppukautta varten, ja joukkue sijoittuikin hienosti kauden päätteeksi seitsemänneksi ainoastaan pisteen päähän Eurooppa-liigan play-off-paikasta.

Espanjalainen harjoittelukulttuuri

Ennen Osasuna-pestiä Raitala oli palloillut Saksassa sekä 1899 Hoffenheimin että SC Paderbornin riveissä. Eroavaisuudet maiden harjoittelukulttuurien välillä on helppo nimetä.

– Saksassa oli tottunut siihen, että asiat tehdään ihan viimeisen päälle, muun muassa kaikki oheisharjoittelut. Saksassa pre-season juostaan jossain metsässä. Espanjassa ei ollut mitään sellaista. Kaikki harjoitteet tehtiin pallon kanssa. Ei ollut mitään kuntosalijuttuja, ei mitään. Kaikki treenit olivat kentällä, ja ne olivat lyhyitä ja teräviä. Pisimmät treenit kestivät ehkä tunnin ja vartin.

Raitalan mukaan kuntosaliharjoittelun puute ei kuitenkaan näkynyt pelin tempossa.

– Olin yllättynyt, että Espanjassa pelaajat – ainakaan meidän joukkueessa – ei ollut ulkokuoreltaan vahvanoloisia. Mutta sitten kun pelattiin, niin pelin nopeus ja fysiikka siellä kentällä olivat aivan huippuluokkaa, vaikka siellä ei oltukaan pumpattuja.

Saksalaisen ja espanjalaisen harjoittelukulttuurin väliltä Raitalalla on selvä suosikki.

– Kun katson omaa uraani taaksepäin, kallistun Saksan mallin puolelle. Espanjassa minulla oli aika paljon pieniä vammoja. Nyt kokeneempana voin sanoa, että pidän kyllä oheisharjoittelua todella tärkeänä. Pysyy kroppa paremmin kasassa.

– Mutta totta kai futaajana tykkää, että on pallo mukana koko ajan. Se oli Espanjan vahvuus.

Kun tällä hetkellä MLS:n Montreal Impactissa palloilevalta Raitalalta tiedustelee kovatasoisinta liigaa, jossa hän on itse pelannut, vastaa laitapakki pilke silmäkulmassa.

– Kyllä La Liga on ollut tasokkain. Pelin tempo on todella kova. MLS ei ihan yllä samalle tasolle…Mutta ei sekään huono ole!

The post Jukka Raitalan aika Osasunassa: Barcelona kaatui turffikengillä, ja joukkuekavereille saattoi maistua kalja pelipäivinäkin appeared first on Byyri.

Granada Club de Fútbol perustettiin vuonna 1931 Julio Lopez Fernandezin toimesta, ja vain kymmenen vuotta joukkueen perustamisen jälkeen Granada CF oli tehnyt lähes mahdottoman ja saavuttanut Espanjan korkeimman sarjatason, La Ligan. Joukkue vakiinnuttikin pian itsensä perinteisenä hissijoukkueena palloillen La Ligan ja Segunda Divisiónin välillä tiuhaa tahtia.

1980-luvun vaihteessa asiat alkoivat kuitenkin suistua punavalkoisten käsistä – tai tässä tapauksessa jaloista – kun jo niin tutuksi tullut nousuhissi joutui vapaapudotukseen ja vuonna 2001 romahti pelättyyn Tercera Divisióniin, Espanjan neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle.

VAUHTIA ITALIASTA

Suuntaa etsittiin usean vuoden ajan, ja joukkue onnistuikin korpivaelluksensa aikana hinaamaan itsensä takaisin Segunda División B:hen, Espanjan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle.

Suurin muutos tapahtui kuitenkin vuonna 2009, kun italialainen liikemies ja Italian pääsarjatasolla palloilevan Udinese Calcion omistaja Giampaolo Pozzo osti joukkueen. Tämä oli paras asia mitä Nazaríesille (lempinimi juontaa juurensa Espanjan viimeiseen muslimidynastiaan, joka hallitsi Granadan emiraattia vuosina 1238–1492) oli tapahtunut pitkään aikaan, sillä tämä mahdollisti yhteistyön Udinesen ja Granadan välillä.

Pelaajat, jotka eivät mahtuneet Udinesen rosteriin, lainattiin Granadaan antamaan joukkueelle tarvittavan lisäboostin nousun tavoittelemista varten.

Seuraavan kahden kauden aikana joukkueen vahvuuteen italialaisjoukkueesta liittyivät muun muassa Odion Ighalo, Guilherme Siqueira, Dani Benitez, Allan Nyom, Fabián Orellana, Alexandre Geijo ja Mikel Rico (ja jos joku nyt miettii, että onpa tuossa paljon Watfordista tuttuja pelaajia, niin se puolestaan johtuu siitä, että vuonna 2012 samainen Pozzo osti lontoolaisjoukkueen ja antoi sen poikansa johdettavaksi). Joukkueen valmentajaksi nimitettiin Fabri González, joka ymmärsi kymmenien vuosien kokemuksella mitä Espanjan alemmilla sarjatasoilla tarvitaan menestymiseen.

Ensimmäinen nousu tapahtui kauden 2009–2010 päätteeksi, kun Granada voitti oman ryhmänsä ja varmisti paikkansa nousukarsintaan, jossa Alcorcón kaatui kahden osaottelun jälkeen numeroin 2-1. Seuraavalla kaudella, Espanjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Granada sijoittui viidenneksi, mikä kuitenkin riitti varmistamaan paikan nousukarsinnoista. Tällä kertaan vastaan asettuivat Celte de Vigo ja Elche, josta ensimmäinen kaatui rangaistuspotkuilla ja toinen vierasmaalisäännöllä. Ratkaisevan maalin teki Udinesesta lainattu Odion Ighalo.

35 vuoden odotus oli päättynyt, Granada CF oli taas La Ligassa.

Granadan stadionina vuodesta 1995 toiminutta 16 200-paikkaista Estadio Nuevo Los Cármenesia laajennettiin saman tien noin 6 000 paikalla. Nykyään Los Cármenes vetää yli 22 000 katsojaa.

Seuraavan viiden kauden ajan joukkue yritti vakiinnuttaa paikkaansa pääsarjatasolla. Sijoitukset olivat yleensä välillä 15–17, mutta Granada onnistui välttämään karsiutumisen aina niukasti.

Tony Adams ja verkkarit

Saavuin itse opiskeluiden perässä Granadaan kaudella 2016–2017, ja silloin Nazaríesien paletti olikin aivan sekaisin. Muistan jossain kohtaa rajallisella espanjan taidollani udelleeni taksikuskilta, että miten paikallinen jalkapallojoukkue oli tällä kaudella pärjännyt. ‘’No bueno’’, taisi tulla vastauksena.

Kun jossain vaiheessa pääsin itse seuraamaan joukkueen otteita Los Cármenesille, oli näky vähintäänkin surkuhupaisa. Joukkueen aloituskokoonpanossa oli usein 11 eri kansalaisuutta ja vaihtopenkin päästä löytyi Arsenal-legenda Tony Adams verkkareissaan.

Tony Adams ja Granada CF olivatkin aikamoinen ‘’match made in hell’’. Adamsin viimeisin valmennuspesti oli vuodelta 2011 Azerbaidzanin liigasta, ja siellä saavutetut tulokset olivat vähemmän kuin mairittelevia. On kuitenkin todettava, että ennen kuin Adams hyväksyi Granada-pestin, oli joukkueen peli täysin vailla punaista lankaa, joten ihannetilanne kyseessä ei todellakaan ollut.

Adams hävisi lopulta seitsemästä pelistään kaikki ja saikin kauden päätteeksi kenkää. Kun tiedustelin asiaa hyvältä ystävältäni Paulo Chichonilta, joka on todellinen La Liga-ekspertti ja juontaa Tanskan suosituinta Real Madrid-podcastia, hän sanoi: ”Tony Adams on legenda ja oli uskomaton Arsenalissa, mutta uskon, että hän oli hieman naiivi ottaessaan vastaan Granada-pestin. Hän oli aikaisemmin työskennellyt neuvonantajan roolissa ja uskon, että se on paljon sopivampi rooli hänelle. Ehkä tulevaisuudessa hän voi kehittyä päävalmentajana, mutta Granada CF olisi kaudella 2016–2017 tarvinnut jonkun todella erityisen valmentajan pelastamaan heidän sotkustaan.”

Joka tapauksessa kahdeksan vuoden tauon jälkeen Granada löysi itsensä taas Segunda Divisiónista.

Jos mietitte, kuinka raskaasti liikemies Pozzo otti Granadan karsiutumisen, niin huoli pois! Pozzo oli nimittäin ennen kautta ehtinyt myymään joukkueen kiinalaisomistukseen ja tehnyt sievoisen voiton (olihan joukkue hänen omistuksen aikana noussut kolmossarjajoukkueesta pääsarjajoukkueeksi). Kuvittelen italialaismiljonäärin nauttimassa punaviiniä Pohjois-Italian viinitarhassaan karsiutumisen varmistumisen hetkellä.

Kiinalainen dynastia

Kaudella 2017–2018 Granada aloitti uuden nousuprojektinsa kiinalaisomistuksen alla. Ensimmäinen kausi kakkossarjassa sujui mollivoittoisesti, mutta seuraavalla kaudella alkoi tapahtua. Joukkue nimitti valmentajakseen Diego Martínezin, jolla oli aikaisempaa kokemusta andalusialaisesta jalkapallosta Motril- ja Sevilla-pestien myötä.

Tällä kertaa punavalkoinen joukkue rakennettiin espanjalaisen talentin ympärille. Joko pelaajia haalittiin seuran omista reserveistä tai lainattiin La Liga-joukkueista. Rahaa ei nimeksikään käytetty. Palkkojakin joukkue maksoi vasta viidenneksi eniten koko Segunda Divisiónista. Strategia oli menestys, sillä punavalkoiset onnistuivatkin varmistamaan suoran nousun sijoittuen toiseksi. La Liga kutsui jälleen.

Tällä kaudella Nazarésien tilanne onkin ollut parempi kuin ehkä koskaan ennen. Seuralla on selkeä rakenne ja pelifilosofia. Valmentajana on nousukaudelta tuttu Diego Martínez, ja taloudellisesti seura on erittäin elinvoimainen.

Pelaajia on hankittu hyvin maltillisesti, sillä yhteensä joukkue käytti siirtoihin ainoastaan €7,25 miljoonaa, joka kalpenee vaikkapa FC Barcelonan €255 miljoonan rinnalla. Pienestä budjetistaan huolimatta Granada on aloittanut kautensa todella vahvasti. Tämän artikkelin kirjoittamisen hetkellä seura on liigassa toisena, vain pisteen päässä Real Madridista, ja viidennellä pelikierroksella kaatui juuri se €255 miljoonaa siirtoihin käyttänyt katalonialaisjätti.

Keitä pitää silmällä?

Asiantuntijaystäväni nostaa esille muutaman punavalkoisen pelaajan, jota kannattaa erityisesti tarkkailla kauden mittaan.

”Minä pidän erityisesti Venezuelan jätkistä Yangel Herrerasta ja Darwin Machísista. Herrera on kehittyvä box-to-box keskikenttäpelaaja, joka teki hiljattain uskomattoman hienon maalin, ja Machís on juonikas laituri. Roberto Soldado on seuran suurin satsaus tällä kaudella. Hän on pelaaja, joka pystyy aiheuttamaan vaikeuksia parhaimmillekin puolustuksille.”

Yangel Herrera on 21-vuotias lainapelaaja Manchester Citystä, ja nuorellemiehelle on sadellut ylitsevuotavia kehuja David Villalta ja Patrick Vieiralta. Puolustavan keskikenttäpelaajan uskotaan tulevaisuudessa kehittyvän maailman huipulle. Darwin Machís on puolestaan 26-vuotias lainapelaaja Udinesesta. Hänen tulevaisuus ei ehkä ole niin valoisa kuin Herreralla, mutta hyvällä pallonkäsittelyllään Machís pystyy haastamaan kenet vaan.

Roberto Soldado on 34-vuotias veteraanipelaaja, jolla on kokemusta esimerkiksi Real Madridista, Tottenham Hotspursista, Villarrealista ja Fenerbahçesta. Soldado on tunnettu hyvästä syöttötaidostaan ja onkin alkukauden aikana päässyt väläyttelemään osaamistaan kolmen maaliin johtaneen syötön merkeissä. Soldado on myös erinomainen pallon suojaaja, joka tekee tunnollisesti hommia myös puolustussuuntaan.

Kuka olisi vielä kymmenen vuotta sitten uskonut, että Granada CF tulee palloilemaan Espanjan korkeimmalla sarjatasolla haastaen kaikista suurimmat?

Ei hirveän moni. Granadan nousu on ollut hyvä esimerkki siitä, mitä systemaattisella rakennustyöllä pystytään saavuttamaan. Tercera División on enää pelkkä kaukainen muisto.

‘’Vamos mi Granada, vamos campeón’’.

LaLiga: Real Madrid – Granada 5. lokakuuta klo 17.00 C More

The post Tercera División, Udinese ja kiinalainen raha – Granada CF:n värikäs polku appeared first on Byyri.